Helppoa juhannuksen juhlaruokaa: sitruunamarinoidut perunavartaat ja sitruunainen jugurttikastike

Juhannusaattoon on enää kaksi yötä. Vatsanpohjalla kipristelee, sillä ensimmäistä kertaa saamme juhlia keskikesän kohokohtaa muualla kuin muiden nurkissa. On edelleen vaikea uskoa todeksi pitkäaikaisen haaveen toteutumista, meillä tosiaan on oma mökki – tänä kesänä ja kaikkina tulevina niin kauan kuin henki pihisee ja happi kulkee. Onnen tunne humahtaa päästä varpaisiin ja jää kihelmöimään jalkapohjiin. Ihanaa!

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Seuraavina vuosina kutsumme varmasti myös ystäviä yhteisen juhannuspöydän ääreen, mutta tänä kesänä kekkerit katetaan vain meille kahdelle. Aattona syödään hyvin, saunotaan ja uidaan ja sitten taas saunotaan ja uidaan. Tai sitten jätetään saunominen väliin, jos helteet jatkuvat näin hikisinä aattoon asti.

Saatan solmia tien pientareelta poimituista niittykukista seppeleen, jos vaan pään ympärillä pörräävät paarmat suovat. Mies sitoo saunavihdan oman tontin rauduskoivuista, minä kaadan laseihin kuplivaa ja sitten istahdamme laiturille seuraamaan luonnon luomaa juhannusnäytelmää. Auringonlaskua, kuikkien huutoa, laulujoutsenien ylilentoa, peipposten laulua ja sinitiaisten pesäpuuhia.

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Ruokapuolta treenasimme jo viime viikonloppuna, kun sisko miehensä kanssa kurvasi mökkipihaan kahdeksi kokonaiseksi vuorokaudeksi. Kaksi kiloa uusia perunoita, pari pakettia makkaraa, kohtuullinen kasa karitsan karetta, grillatuista hedelmistä ja fetasta sekoitettu salaatti, sitruunamarinoidut perunavartaat sekä sitruunainen jugurttikastike katosivat parempiin suihin viimeistä kastikepisaraa myöten. Lopuksi nuoltiin lautaset.

Sitruunamarinoidut perunavartaat olivat hitti, samoin niitä ryydittänyt sitruunainen jugurttikastike, jonka nappasin uusimmasta Etiketti-lehdestä. Majoneesin tosin vaihdoin turkkilaiseen jugurttiin ja uskon, että kastikkeesta tuli sen vuoksi alkuperäistäkin parempi. Muut ainesosat löytyvät todenääköisesti valmiiksi myös sinunkin kesäkeittiöstäsi, sillä tarvitset jugurtin lisäksi vain sinappia, sitruunaa, sokeria ja suolaa. Sitruunamarinoidut perunavartaat eivät ole yhtään sen vaikeampia toteuttaa, hunajalla, öljyllä ja sitruunamehulla pääsee jo pitkälle!

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Olet ehkä huomannut, että sitruuna on yksi lempiraaka-aineistani. Senpä takia vaikka sekä perunavartaat että jugurttikastike maustetaan sitruunalla ei hapokkuutta ole ruoassa yhtään liikaa. Jotenkin nämä kaksi onnistuvat täydentämään toisiaan ja yhdistelmä maistuu suussa taivaalliselle. Sitruunainen jugurttikastike sopii erinomaisesti ellei jopa paremmin myös parsalle ja grillissä tai parilalla paahdetuille uuden sadon porkkanoille.

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Sitruunaiset perunavartaat pelastavat myös edellisenä päivänä yli jääneet uudet perunat, potut nimittäin upotetaan marinadiin ja pujotetaan vartaisiin kypsennettyinä. Resepteistä riittää neljälle juhannuksen juhlijalle.

Sitruunamarinoidut perunavartaat

500 g keitettyjä uusia perunoita
3 rkl öljyä
2 rkl sitruunamehua
1 rkl hunajaa
1 tl suolaa

Ihan ensimmäiseksi muista laittaa puiset vartaat likoamaan veteen, jotta ne eivät syty palamaan grillissä. Jos käytät metallisia, voit tietysti skipata tämän vaiheen. Keitä perunat tai käytä edelliseltä aterialta kattilaan jääneitä keitettyjä pottuja. Jos keität potaatit erikseen, voit jättää ne aavistuksen alle normaalin kypsyyden, sillä perunat jatkavat kypsymistään vielä vartaissa.

Puolita pienemmät perunat ja palastele isommat sopiviksi suupaloiksi. Sekoita marinadi öljystä, sitruunamehusta, hunajasta ja suolasta ja holauta se vielä lämpimien perunoiden joukkoon. Jätä maustumaan vähintään vartiksi, tuntikaan ei ole näille ihanuuksille liikaa.

Pujottele perunapalat vartaisiin ja kaada marinadi pieneen kippoon. Paista sitruunamarinoidut perunavartaat grillissä tai parilapannulla ja valele samalla marinadilla. Kun potut ovat saaneet kivasti väriä, rouhaise mausteiksi suolaa ja mustapippuria ja lusikoi vartaiden päälle reilusti alla olevaa sitruunaista jugurttikastiketta.

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Sitruunainen jugurttikastike

1 dl turkkilaista jugurttia
1 tl (dijon)sinappia
1/2 sitruunan raastettu kuori
1 valkosipulin kynsi tai pari kunnon rouhaisua valkosipulimyllystä
Ripaus sokeria ja suolaa
(Mustapippuria ja tuoreita yrttejä)

Sekoita ainekset ja anna tekeytyä perunoiden marinoitumisen ja paistumisen ajan. Reseptiin sopii erinomaisesti miedomman valkosipulin maun antava kuivattu valkosipuli, jota meillä on aina maustekaapissa. Sappion luomutilalla kasvatettu valkosipuli on kuivattu ja ujutettu myllyyn, josta sitä on helppo rouhaista ruokaan tai vaikka leivän päälle. Tuore valkosipuli antaa vähän enemmän potkua, mutta sopii kastikkeeseen ihan yhtä hyvin.

Lusikoi sitruunainen jugurttikastike perunavartaiden päälle, rouhaise päälle vielä mustapippuria ja koristele halutessasi tuoreilla yrteillä kuten basilikalla tai korianterilla.

sitruunamarinoidut perunavartaat sitruunainen jugurttikastike

Sekä sitruunaiset perunavartaat että sitruunainen jugurttikastike tulivat jäädäkseen. Jäimme kerrasta koukkuun, joten näistä herkuista pääsevät nauttimaan myös tulevien kesien mökkivieraat – muulloinkin kuin juhannuksena!

Kesäinen kurkku-jugurttikastike savukalalle

Kalaonni on kadoksissa. Katiskaan on kiivennyt vain yksinäinen täplärapu ja virvelin vieheseen tarttunut pikkuruinen ahven. Niistä ei ateriaksi ollut, eikä ravustuskauden ulkopuolella muutenkaan sovi saksiniekkoja kattilaan keikauttaa.

Onneksi mökki tönöttää vain parinkymmenen kilometrin päässä suuremmista marketeista. Ostoskoriin päätyy kauppareissulla kokonainen lohi, jonka sesonki osuu sopivasti kesäkuuhun. Mies haaveilee savukalasta, minä haluaisin kokeilla loimuttamista. Kasaamme kärryymme myös tuoretta kurkkua, nipun kevätsipulia, turkkilaista jugurttia ja tietysti perunoita. Kotimaiset eivät vielä ole kypsyneet, joten päätämme tyytyä ruotsalaisten uusien pottujen sijaan viimevuotisiin multapotaatteihin. Kalan ja perunoiden kylkeen sekoitetaan kurkku-jugurttikastike.

kurkku-jugurttikastike

Hiiligrilli on vielä muurausta vaille valmis ja rannan nuotiopaikkakin on aikaa nähnyt. Luovun toistaiseksi loimutushaaveistani, onhan savustettu lohikin erinomaisen ihanaa. Sitten kuuntelen, kun mies kiroilee puuvajan takana. Edellisten omistajien mökille jättämä savustuspönttö onkin ruostunut pohjasta puhki.

Päätämme ryhtyä savustushommiin laatikon huonosta kunnosta huolimatta. Eihän se tietenkään toimi kuten pitää, vaan lieskat hiillostavat lohen alapinnan karrelle ja savu tupruttaa silmiin niin, että tulee huono olo. Perunat ovat ehtineet jo kypsyä ja kurkku-jugurttikastike tekeytyä moneen kertaan, kun kala on edelleen turhan punertavaa ja nälkä kurnii suolissa. Marssin keittiöön ja voitelen molemmille muutaman anopin leipoman karjalanpiirakan. Nyt jaksaa odottaa varsinaista ruokaa vielä hetken.

kurkku-jugurttikastike

Kun viimein istumme pöytään, maistuvat kaikki aterian osaset yhdessä taivaallisilta. Kaveriksi kaadetaan vaaleanpunaista rieslingiä. Ei haittaa edes tummeneva taivas ja hetken kuluttua kattoon ropiseva sadekuuroa. Jos tämä ei ole kesäruokaa, ei sitten mikään!

Kurkku-jugurttikastike savukalalle

Reilu 1 dl turkkilaista jugurttia
Kourallinen kuutioitua kurkkua
Kourallinen silputtua kevätsipulin vartta
1–2 tl sitruunamehua
Suolaa ja pippuria
(Raastettua sitruunankuorta)
(Kuusenkerkkiä)

Silppua kevätsipulin varsi ja kuutioi kurkku pieniksi kuutioiksi. Sekoita kasvikset jugurtin sekaan ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Jos haluat, voit lisätä sekaan myös raastettua sitruunankuorta ja tuoreita yrttejä kuten minttua tai basilikaa. Lisäämällä valkosipulia muuntuu kurkku-jugurttikastike kreikkalaisen tsatsikin herkuksi serkuksi.

Alkukesästä erityistä herkkua ovat myös vaaleanvihreät kuusenkerkät, jotka sopivat nekin sellaisenaan jugurttikastikkeen sekaan. Muista kuitenkin, että tarvitset kerkkien keräämiseen maanomistajan luvan.

Anna tekeytyä vartin verran jääkaapissa ja nosta pöytään savukalan ja uusien (tai vanhojen) pottujen kera!

kurkku-jugurttikastike

ps. Kokeile myös savulohitäytteisiä nokkoslettuja!

Pollo Limonello – klassikkoreseptin uusi tuleminen

Palataanpa hetkeksi elokuuhun 2015. Olen bloggaajana vielä keltanokka, räpsin ruokakuvia kännykällä ja julkaisen ne ilman sen kummempia kiemuroita. Käsittelemättöminä ja vähän sinne päin sutaistuina. Yhteen tekstiin riittää yksi kuva. Eikä sillä yhdelläkään ole niin väliä, sillä tarina on tärkeämpi. Niin myös loppukesästä blogiin kirjatun Pollo limonello -reseptin tapauksessa. Katsokaa nyt vaikka alla olevaa, ainokaista kuvaa, jossa komeilee kulhollinen nahistuneita sitruunoita. Missä tuoreet ja houkuttelevat raaka-aineet, missä annoskuvat, missä luonnonvalo ja missä itsekritiikki?

Alkuperäinen tarina sen sijaan, se on edelleen hyvä:

”Vuosia sitten olin töissä Uudenmaankadulla vastapäätä Bar 9 -ravintolaa. Kuten arvata saattaa, bar ysistä tuli meikäläisen kantis lounasaikaan. Palvelu oli vaihtelevaa ja tiskin takana seisoi usein murahtelevaa sakkia, mutta ruoka oli mainiota ja maittavaa. Jo ennen Uudenmaankadun aikoja minut vei lounaalle kaveri, joka söi ysibaarissa aina saman annoksen: Pollo Limonellon. Jäin kerrasta koukkuun. Pari vuotta ja kymmeniä pollo limonelloja myöhemmin sain tekstarin: Oothan lukenut Nyt-liitteen?? Kaivoin lehden esiin ja siellähän se patsasteli, Pollo Limonello -resepti! Keltainen sitruuna-kanapasta laitettiin tulille vielä samana iltana ja lukemattomia kertoja sen jälkeen. Jugurtti, sitruuna, inkivääri ja hunaja, ihanien aineksien liitto, johon ei tunnu kyllästyvän koskaan!”

pollo limonello

Ja se resepti, joka löytyy tuolta alempaa, on täysin ennallaan. Jokin muu sen sijaan on muuttunut. Kolme vuotta myöhemmin kana on kadonnut keittiöstäni melkein kokonaan. En halua tukea tehotuotantoa, mitä broilerien kasvatus väistämättä on, vaikka kuinka oltaisiin sympaattisia mielikuvia herättävillä perhetiloilla. Luomutuotanto on onneksi yleistynyt, ja isompien kauppojen hyllyillä luomubroiskupaketit ovat jo vakiokamaa.

Luomutiloilla kananpojilla on enemmän tilaa sekä ulkona että sisällä, ja ne elävät tehotuotettuja serkkujaan pidemmän elämän. Se ei tietenkään pehmennä sitä faktaa, että linnut eivät koskaan saavuta sukukypsyyttä, eivätkä ikinä elä täysin lajilleen tyypillistä kanan elämää. Eivätkä muuten edes ulkoile kuin muutaman viimeisen elinviikkonsa ajan, jos silloinkaan, sillä talvella ulkoilumahdollisuutta ei ole. Täytyy myös muistaa, että luomutuottajakin tähtää tuottavuuteen. Luomun ostaminen ei siis puhdista omatuntoa tai lupaa kanoille tai muillekaan tuotantoelämimille välttämättä hyvää elämää. Siksi jätän tänä päivänä luomufileet useimmiten kauppaan ja ostan mielummin kokonaisen luomukanan, jolloin koko lintu tulee hyödynnettyä. Tykkäämme myös broilerin maksasta ja sydämistä, jotka ovat erittäin halpoja ja syntyvät sivutuotteena. Broilereita kasvatetaan lihan vuoksi, ei sisäelimien.

pollo limonello

Pollo limonello ei tietenkään ole pollo limonello ilman kanaa, mutta reseptiä voi hyvin kokeilla myös kasvisversiona. Jutun juju ainakin omasta mielestäni on kuitenkin kastikkeessa, ei itse proteiinissa. Ole siis luova ja kokeile kukkakaalia, tofua, kaurapalaa, nyhtistä tai härkistä, ja vaihda kanafondi kasvisversioon. Tai jos kana maistuu, syö ihmeessä sitä. Niin minäkin teen, vaikkakin vain muutaman kerran vuodessa. Yksi niistä kerroista oli tänään, Rantasalmella, tämän kesän vuokramökin terassilla. Kuvat eivät vieläkään ole priimaa, mutta ehkä kuitenkin parempia kuin kulhollinen kulahtaneita sitruunoita.

Pollo limonello (3–4 sitruunasuulle)

3 broilerin rintafileetä
50 g voita ja/tai loraus öljyä
1 pieni sipuli pilkottuna
ripaus cayennepippuria
2 dl (luomu)kuohukermaa
1 rkl kanafondia
1/2 rkl kurkumaa
3–4 valkosipulinkynttä
1–2 tl raastettua inkivääriä
2 rkl sitruunamehua
2 rkl hunajaa
2 dl turkkilaista partaäijäjugurttia
suolaa

Leikkaa broilerinfileet sopiviksi suupaloiksi ja ruskista ne pannulla voissa ja/tai öljyssä. Lisää pilkottu sipuli ja cayennepippuri, kuullota hetkinen pienoinen. Lorauta sitten joukkoon kerma ja kanafondi ja anna kypsyä muutama minuutti. Lisää kurkuma, valkosipuli, inkivääri, sitruunan mehu ja hunaja. Vähennä lämpöä ja hauduttele vielä hetki. Lisää lopuksi jugurtti. Maista, tarvitseeko suolaa lisätä (fondissa saattaa olla sitä riittämiin). Sekoita kastike keitetyn pastan joukkoon. Päälle parmesaania ja vähän vihreää, jos sitä kotoa löytyy. Pollo Limonello on valmis. Buon appetito!

pollo limonello

Kolme vuotta sitten kirjoitin:

”Pollo Limonello on edelleen Bar 9:n ruokalistalla ja kun tänä keväänä pitkästä aikaa eksyin kuluttamaan kuppilan penkkejä, oli pakko testata, vieläkö se maistuu yhtä hyvältä. En tiedä, oliko aika kullannut muistot, kokki ollut varovainen soosia keittäessään vai keittiössä muuten vain huono päivä, mutta jotain puuttui. Ehkä makuero johtui sitruunan tai inkiväärin määrästä, mutta joka tapauksessa jouduin toteamaan: Minä teen tämän paremmin!”

pollo limonello

Sen koommin en ole ysibaarin pöytään istahtanut, joten tuoretta tietoa tilanteesta ei ole. Henkilökuntakin on todennäköisesti parissa vuodessa vaihtunut, mutta ruokalista pysyy. Internet kertoo, että klassikkoannos löytyy listalta edelleen, joten testikäynti loppuvuodesta lienee paikallaan. Lupaan raportoida, kuinka tällä kertaa kävi!

Pollo Limonello ei suinkaan ole ainoa sitruunaresepti, jota rakastan. Tsekkaa myös nämä reseptit:
Sitruunaiset lammaslihapullat
Sitruunapasta ja kaurapalat
Simppeli ja sitruunainen kesäkurpitsasalaatti
Grillatut sinisimpukat ja sitruunainen tagliatelle
Helppo sitruunarisotto