Mikä on parasta joulussa?

Tuoreen joulugallupin mukaan parasta joulussa on perhe ja yhdessä oleminen, syöminen, saunominen ja lahjat. Kukaan ei mainitse perusteellista putsaamista ja puunaamista, joulustressiä tai yletöntä rahanmenoa, joten ne voimme jättää huomiotta myös ensi vuonna.

kuusenkoristeet

Isä, 69 ja äiti, 71: Ruokahetket kinkun ääressä ja joulusauna. Kaikkein parasta kuitenkin on se, kun te olette tulleet kaikki tänne, lapset ja lapsenlapset. Se on parasta joulussa.

Siskontyttö, 5: Kun on saanut olla kaikkien kanssa. Jouluaattona parasta oli jakaa lahjoja ja avata niitä itse. Herkkujen syöminen ja iso kylpy [porealtaassa].

Sisko, 38: Ruoka ja yhdessä oleminen, se on oikeestaan siinä. Palapelin tekeminen ja rauhallinen joulusauna lasten kylpiessä.

Lankomies, 39: Erityisesti kalapöytä, sitä oikein odottaa joka vuosi, ja rauhassa saunominen.

Sisko, 35: Kiireetön oleminen ja ruoka. Ei tarvitse miettiä kuka hakee lapsen tarhasta, pako arjesta. On mukavaa, kun pojalla on leikkikavereita.

Sisko, 33: Kun lapset leikkivät rauhassa uusilla leluilla ja aikuiset saavat rauhassa tehdä palapeliä.

Siskonpoika, 3: Piparit!

silakat

kattaus

takka

jouluportti

lyhty ja kuusi

Minä, 40: Syöminen pitkään ja hartaasti. Äitin tekemä lanttulaatikko ja yhdessä valmisteltu kalapöytä, erityisesti graavisiika. Lasten vilpitön ilo, pienten kanssa touhuaminen. Kävelylenkki pikkupakkasessa, pitkät yöunet. Ajatuksella mietityt ja kauniisti paketoidut lahjat. Kynttilöillä kauniisti valaistu koti. Näistä kaikista nautin, mutta oleminen yhdessä, se on kaikkein parasta. Ja se kun mies uskaltautui pianon ääreen ensimmäistä kertaa 20 vuoteen.

piano

ps. Joulukalenterin kirjoittaminen otti voimille. Vaikka aiheita riitti, tekstiä syntyi ja tarinoita jäi ensi vuodelle takataskuun runsain määrin, oli jokapäiväinen blogin päivittäminen kuvineen kaikkineen normityöpäivän jälkeen melkoista pinnistelyä. Nostan hattua bloggaajille, jotka julkaisevat postauksia päivittäin oikean työnne ohella, aika sissejä olette!

Joulukalenteri – luukku 23: Joulupöydässä

Huomenna se on taas edessä – jouluähky. Ensin syödään vatsa täyteen riisipuuroa, sitten keitetään kahvit ja syödään vähän pullaa ja pipareita. Eipä aikaakaan kun glögihammasta jo kolottaa, pöytään katetaan samalla uunituoreita joulutorttuja. Sitten päästään varsinaiseen asiaan.

2015-12-24_17-42-15

Puuhella pöhisee ja poronkäristys tirisee padassa. Kattilassa kiehuvat puikulaperunat, uunissa paistuu ohrarieska. Laatikot lämmitetään juuri ennen illallisaikaa. Sinappihunnutettu kinkku haetaan lasiverannalta.

wp_20141224_18_28_23_pro

Pöytään kannetaan purkkia ja purnukkaa: puolukkaa, tintintaikaa, marinoituja porkkanoita, punajuuria, suolakurkkuja, sinappia, juustoa, voita. Leipäkori täytetään tuoreella rieskalla, mallasleivällä ja karjalanpiirakoilla.

2015-12-24_17-43-15

Huojuvaan kynttelikköön sytytetään elävä tuli. Kalapöytä notkuu. Kuohuviinipullo poksahtaa auki, lasit kilahtavat yhteen. Lapset eivät malta syödä, koska lahjavuori on ilmestynyt kuusen alle joulusaunan aikana. Pukki on tänä vuonna kiireisempi kuin koskaan ja tontut ovat jättäneet lahjasäkin oven pieleen.

2015-12-24_17-43-41

Aikuiset ovat vasta aloittamassa ruokailua, santsikierros kalapöydässä alkaa. Sitten pidetään hetki taukoa, maistetaan viiniä ja kotikaljaa, kunnes käristyksen tuoksu kutsuu keittiöön. Puuhellan lämpimillä levyillä ovat vieri vieressä laatikot, poronkäristys ja muusi. 13 kilon kinkulle on varattu oma pöytä. Ähky piileskelee jo nurkan takana, mutta ei välitetä siitä vielä tässä vaiheessa.

wp_20141224_18_29_16_pro

Lapset avaavat ensimmäiset lahjat, aikuiset jonottavat kolmatta kertaa käristyksen äärelle. Kohta on pakko aukaista nappi. Onneksi osaan jo varautua tähän, olen pukeutunut joustavaan mekkoon, joka ei kiristä tai purista. Jälkiruokavatsassa on vielä tilaa mustikkapannacotalle ja konvehdeille.

2015-12-25_20-14-26

Viisaammat ovat kertoneet, että kun ähky iskee, ei kannata jäädä aloilleen. Makaamalla olo vain pahenee. Liikkuminen auttaa, niinpä nousen rappuset yläkertaan ja palaan alas. Eiköhän tämä tästä.

2015-12-25_17-59-57

Jos haluat välttää jouluähkyn, keskity kevyempään kalapöytään. Syö sinappisilakoita, viivy valkosipulisilakoiden parissa, täytä lautanen graavilohella ja -siialla. Vältä perunaa ja leipää. Paitsi mallasleipää voit syödä, koska mikään muu ei kelpaa mädin ja smetanan kaveriksi. Punajuuret ja rosolli ovat nekin sallittujen listalla.

img_2875

Niin on myös meksikolainen joulusalaatti, jota sain maistaa ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten ruokapiiritapaamisessa. Uutta ja erilaista, mutta mainiosti joulupöytään sopivaa.

Meksikolainen joulusalaatti

2 punajuurta
1 porkkana
1 omena
1 päärynä
1 banaani
1 dl saksanpähkinöitä
1 granaattiomena
1 rkl sitruunamehua
3 rkl rypsiöljyä
0,5 tl sokeria
ripsaus suolaa

Keitä punajuuret ja porkkana kypsiksi. Irrota granaattiomenan siemenet, pilko kaikki hedelmät, punajuuret ja porkkana. Asettele ne vadille erikseen tai sikin sokin. Paahda pähkinöitä muutama minuutti uunissa, tee sillä aikaa kastike sitruunamehusta, rypsiöljystä, sokerista ja suolasta. Pirskota kastike salaatin päälle ja koristele paahdetuilla pähkinöillä.

Joulukalenteri – luukku 14: Lanttulaatikkokisan voittaja on…

Jos unohdetaan kalapöytä ja poronkäristys, ehdoton lempiruokani joulupöydässä on lanttulaatikko. Makeaksi hautunut, kullankeltainan lanttuloora on klassikkoasemastaan huolimatta jokseenkin aliarvostettu. Se on kuulemma vetelää mössöä, joka haisee pahalle, eikä maistu muiden jouluruokien rinnalla oikein miltään.

Pöh, sanon minä ja nakkelen niskojani. Nyt on kuulkaa käynyt niin, ettette ole koskaan päässeet maistamaan pitkään keitetyistä lantuista huolella haudutettua lanttulaatikkoa. Maussa on potkua, sillä suussa kisailevat muskottipähkinä, valkopippuri ja inkivääri. Rakenne on kiinteähkö ja suutuntuma silkkisen sileä.

luukku122

Syön lanttua ympäri vuoden. Raasteena, uunissa tai pannulla paahdettuna ja keittoon soseutettuna. Saatan rouskuttaa puolikkaan välipalaksi tai napsia öljyssä ja etikassa uinutta kuutioitua juurikasta epäterveellisten naksujen sijaan. Juuressipsejäkin tuosta keltaisesta kaunottaresta voi valmistaa.

Joka joulu yritän päihittää äitini lanttulaatikon maussa. Kertaakaan en ole vielä onnistunut. En tiedä mikä on hänen salaisuutensa, sillä ainekset ovat molemmilla samat, tai niin hän ainakin väittää. Äidin laatikko on sileää ja syvän oranssin keltaista. Minulla saattaa olla sattumia ja väri jää aina vaaleammaksi, vaikka kuinka temppuilisin.

2015-12-23_01-02-15

Tänä vuonna yritän taas kerran. Jos totta puhutaan, en minä edes halua voittaa, mutta on hauska kattaa laatikot rinnakkain ja vertailla makua ja koostumusta koko perheen voimin. Jonain jouluna minun lanttuloorani on saattanut nousta enemmistön suosikiksi, mutta henkinen voittaja on aina ollut äiti. Ja on sitä vastakin.

Mielelläni julkaisisin äidin lanttulaatikkoreseptin, mutta sellaista ei ole olemassa. On vain raaka-aineita, joita käytetään sen verran kuin miltä kunakin jouluna tuntuu oikealta. Paloiteltuja lanttuja keitetään, kunnes ne ovat tarpeeksi kypsiä. Mausteita ja siirappia lisätään, kunnes maku on oikea. Uunissa paistetaan niin kauan, että laatikot näyttävät siltä miltä pitää. Koeta siinä sitten kokata toisintoa. Jos haluatte kokeilla, lista aineksista tulee tässä:

Äidin paras lanttulaatikko

lanttua
keitinlientä
kananmunaa
siirappia
kermaa
korppujauhoja
muskottipähkinää
inkivääriä
valkopippuria
suolaa
voita

ainekset

Onnea matkaan!