Joulukalenteri – luukku 24: Minun jouluaattoni

Aamu alkaa joulupukin kuumalla linjalla. Kynttilät palavat ja juuri uunista otetun kinkun tuoksu täyttää talon. Aamupalapöydässä rapisee hesari ja lautasella on karjalanpiirakoita ja kinkkua. Riisipuuro hautuu jo puuhellalla. Pari pellillistä joulutorttuja odottaa uunin lämpeämistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vähän ennen puolta päivää linnoittaudumme jälleen television eteen. Lumiukko ja pieni poika lentävät yli öisen taivaan ja tanssivat keskiyön aikaan joulupukin järjestämissä juhlissa. Klassikkoanimaation surullinen loppu vaihtuu joulurauhan julistukseen. Brinkkalan talon parvekkeella seisoo mies mustissaan ja lukee ikiaikaisen tekstin. Vasket pauhaavat, Maamme-laulu soi ja tenavat tanssahtelevat tv:n edessä. Sitten kajahtaa Porilaisten marssi.

lumiukko

Puurolautaset on katettu pöytään. Se, joka saa mantelin, saa kuoria puikulaperunat pottumuussiin. Ei haittaa vaikka puuro on ottanut vähän pohjaan, hyvältä se maistuu silti. Ensimmäinen kotikaljapullo korkataan ja syödään vähän lisää kinkkua äidin tekemän sinapin kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aatonaattona metsästä kaadettu joulupuu koristellaan hopeanauhoin. Punaiset ja valkoiset pallot löytävät paikkansa kuusen oksilta. Yksi lasipallo tipahtaa pienistä käsistä lattialle, onneksi sirpaleet tuovat onnea. Hopeinen joulutähti kurotellaan latvaan. Kynttilät ovat vanhanmalliset, samanlaiset kuin mummolassa aikoinaan.

Saunaa järjestellään joulukuntoon. Kynttilöitä sytytetään pesutilaan, joulupallot ja köynnökset koristavat löylyhuonetta. Ulkoterassilla palavat lyhdyt ja jouluvalot, paljuavanto hakataan kirveellä auki, jos yöllä on ollut pakkasta. Tänä jouluna sitä tuskin tarvitsee tehdä.

wp_20141224_14_20_43_pro

Silloin kun asuimme Inkoossa, saatoimme käydä iltapäivällä jouluvesperissä tai nousta aikaisin jouluaamun jumalanpalvelukseen. Samassa kirkonpenkissä istuivat luokkakaverit perheineen. Hautausmaalla laskimme kynttilän muualla lepäävien haudalle, isovanhempien viimeiset leposijat kun ovat kaukana, Sallassa ja Kuopiossa. Viime jouluina olemme muistelleet edesmenneitä rakkaita sytyttämällä heille kynttilät kotipihassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensin saunovat tytöt. Lapset istuvat ammeessa ja jännittävät jo joulupukkia. Sauna on pieni, mutta kylki kyljessä meitä mahtuu ylälauteelle neljä. Lauteiden alle on asennettu kaiuttimet, Radio Suomi soittaa joululauluja. Uskaliaimmat pulahtavat kylmään paljuun, saunalämmin iho höyryää kirpeässä ulkoilmassa. Isän sytyttämät lyhdyt ja kynttilät valaisevat mustaa maisemaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miehet ovat sillä aikaa valloittaneet keittiön. Poronkäristyslihat paistuvat valurautapannulla, perunat on kuorittu ja graavilohi siivutettu. Samalla on tullut testattua palovaroittimien toimivuus, puuhellan kuumuutta on joskus vaikea arvioida. Kun mestarikokit katoavat saunaan me ryhdymme kattamaan pöytää. Joululiina on silitetty jo aatonaattona.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viisivuotias huomaa ulko-oven lasin läpi, että pukki on kiireissään jättänyt lahjasäkin portaille. Hän toteaa, että eihän pukki voisikaan ehtiä jokaiseen kotiin joka vuosi, kun se kyläili meillä viime jouluna. Fiksu tyttö. Raahaamme säkin olohuoneeseen ja levitämme lahjat kuusen alle. Sitten yritämme keskittyä syömiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päälle on puettu vähän parempaa, sähkövalot on sammutettu, kynttilöitä ja tuikkuja on joka puolella. Hämärä on armollinen, pienet sotkut ja nurkkiin unohtuneet villakoirat saavat elää omaa elämäänsä. Radio Suomessa soi jouluaaton ilmasilta, haarukat ja veitset kilisevät ja pöydästä kuuluu onnellisia huokauksia. Lapset pyörivät paikoillaan levottomina, joko joko, syökää nopeammin!

Lahjat jaetaan yksi kerrallaan. Tonttulakkiin sonnustautunut siskontyttö ojentaa paketin jokaiselle vuorollaan. Yhdessä seurataan mitä paketista paljastuu. Kauneimmat lahjapaperit ja -nauhat kerätään talteen, ne käytetään ensi jouluna uudelleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lapset toivottavat jo hyvää yötä, aikuiset kaatavat lasiin vielä vähän punaviinia ja avaavat konvehtirasian. Joku avaa lahjakirjan, toinen hiljentyy mietteisiinsä. Joululaulut soivat hiljaa taustalla. Paketista paljastunutta palapelia kasataan yön pikkutunneille saakka. Kädet tekevät ja mieli lepää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä on minun jouluni, täydellinen kaikessa epätäydellisyydessään. Toivotan teille kaikille rauhallisia pyhiä. Levätkää, lukekaa, laiskotelkaa ja syökää pari palaa suklaata, niin minäkin aion tehdä.

Joulukalenteri – luukku 21: Mallasleipää ja kotikaljaa

Kotikalja on vähän kuin sima. Yhtä ennustamaton ja joka kerta vähän erilainen, yllätyksiä täynnä. Joskus kotikaljapullo räjähtää käsiin, toisinaan hiilihappoa ei ole nimeksikään. Yksi pullollinen maistuu makealle ja toinen niin hapokkaalle, että suu vääntyy irveeseen. Kaikki siitä silti meidän perheessä tykkäävät, lapset yhtälailla kuin aikuiset.

luukku 21

Kotikalja on kuulunut äidin vakiorepertuaariin niin kauan kuin muistan. Sitä on juotu saunajuomana kotisaunan pukuhuoneessa, janojuomana arkisella aterialla ja juhlajuomana jokaisessa joulupöydässä. Samaan pöytään katetaan myös leipäkori, jossa on ohrarieskan lisäksi kotikaljan mallasmäskeistä leivottua  tummaa leipää. Hävikkiruokaa parhaimmillaan.

kaljamaltaat

Mallasleivän päälle levitetään voita tai sitten mätihässäkkää, joka sekoitetaan smetanasta, punasipulisilpusta, sitruunasta ja siian tai muikunmädistä. Haukataan ja otetaan hörppy sopivan hapokasta mallasjuomaa. Vielä ehdit panna ämpärillisen kotikaljaa käymään ja leipoa mäskeistä maistuvan leivän vaikka jouluaamun aamiaispöytään!

Kuuden litran kotikalja, kuten äiti sen tekee

6 litraa kiehuvaa vettä
3 dl Tuoppi-kaljamaltaita
2,5 dl sokeria
1/2 tl kuivahiivaa

Ota puhdas ämpäri tai suuri kattila ja mittaa sen pohjalle maltaat ja sokeri. Kiehauta vesi ja kaada se ainesten päälle. Anna jäähtyä n. 42 asteeseen ja sekoita kuivahiiva joukkoon. Älä pelästy kaljan makeutta, hiiva syö liian sokerin seuraavan parin vuorokauden aikana. Sulje ämpärin tai kattilan kansi löyhästi tai peitä astia keittiöpyyhkeellä. Anna seistä huoneenlämmössä reilun vuorokauden ajan. Siivilöi ja pullota kalja seuraavana päivänä puhtaisiin pulloihin ja lisää jokaiseen teelusikallinen sokeria. Anna seistä lämpimässä vielä puolisen vuorokautta ja siirrä pullot sitten kylmään toiseksi puolikkaaksi.

mallasleipää

Älä heitä kuitupitoista ja maukasta mallasmäskiä pois, vaan leivo siitä leipää. Jos et välitä makeasta mallasleivästä, lisää mäskit sämpylätaikinaan. Kostea mäski korvaa nesteen lähes kokonaan ja jauhojakin tarvitaan hieman vähemmän. Käytetty mallas säilyy jääkaapissa useamman päivän, joten välittömästi ei tarvitse ryhtyä leipomishommiin. Mutta jos rupeat, tee saman tien useampi leipä, kääräise ne pakettiin ja ilahduta ystäviäsi tai vaikka ikääntyneitä naapureita.

mallasleipää

Joulukalenteri – luukku 14: Lanttulaatikkokisan voittaja on…

Jos unohdetaan kalapöytä ja poronkäristys, ehdoton lempiruokani joulupöydässä on lanttulaatikko. Makeaksi hautunut, kullankeltainan lanttuloora on klassikkoasemastaan huolimatta jokseenkin aliarvostettu. Se on kuulemma vetelää mössöä, joka haisee pahalle, eikä maistu muiden jouluruokien rinnalla oikein miltään.

Pöh, sanon minä ja nakkelen niskojani. Nyt on kuulkaa käynyt niin, ettette ole koskaan päässeet maistamaan pitkään keitetyistä lantuista huolella haudutettua lanttulaatikkoa. Maussa on potkua, sillä suussa kisailevat muskottipähkinä, valkopippuri ja inkivääri. Rakenne on kiinteähkö ja suutuntuma silkkisen sileä.

luukku122

Syön lanttua ympäri vuoden. Raasteena, uunissa tai pannulla paahdettuna ja keittoon soseutettuna. Saatan rouskuttaa puolikkaan välipalaksi tai napsia öljyssä ja etikassa uinutta kuutioitua juurikasta epäterveellisten naksujen sijaan. Juuressipsejäkin tuosta keltaisesta kaunottaresta voi valmistaa.

Joka joulu yritän päihittää äitini lanttulaatikon maussa. Kertaakaan en ole vielä onnistunut. En tiedä mikä on hänen salaisuutensa, sillä ainekset ovat molemmilla samat, tai niin hän ainakin väittää. Äidin laatikko on sileää ja syvän oranssin keltaista. Minulla saattaa olla sattumia ja väri jää aina vaaleammaksi, vaikka kuinka temppuilisin.

2015-12-23_01-02-15

Tänä vuonna yritän taas kerran. Jos totta puhutaan, en minä edes halua voittaa, mutta on hauska kattaa laatikot rinnakkain ja vertailla makua ja koostumusta koko perheen voimin. Jonain jouluna minun lanttuloorani on saattanut nousta enemmistön suosikiksi, mutta henkinen voittaja on aina ollut äiti. Ja on sitä vastakin.

Mielelläni julkaisisin äidin lanttulaatikkoreseptin, mutta sellaista ei ole olemassa. On vain raaka-aineita, joita käytetään sen verran kuin miltä kunakin jouluna tuntuu oikealta. Paloiteltuja lanttuja keitetään, kunnes ne ovat tarpeeksi kypsiä. Mausteita ja siirappia lisätään, kunnes maku on oikea. Uunissa paistetaan niin kauan, että laatikot näyttävät siltä miltä pitää. Koeta siinä sitten kokata toisintoa. Jos haluatte kokeilla, lista aineksista tulee tässä:

Äidin paras lanttulaatikko

lanttua
keitinlientä
kananmunaa
siirappia
kermaa
korppujauhoja
muskottipähkinää
inkivääriä
valkopippuria
suolaa
voita

ainekset

Onnea matkaan!