Omenapaistos, joka kesytti kaaoksen

Tänään oli tarkoitus kirjoittaa siitä, miten Italian-matka melkein peruuntui. Miten vietin sydän syrjälläni torstaista perjantaihin ja miten onnellinen olin, kun viimein pääsimme matkaan. Luettuaan luonnostellun tekstin mies kuitenkin käytti veto-oikeuttaan, syistä, jotka täysin ymmärrän. Lupaan kertoa tarinan myöhemmin, ehkä ensi viikolla, ehkä kuukauden päästä. Heti kun saan siihen luvan.

omenapaistos

Kuten jo monta kertaa tällä viikolla, vedän takataskusta varasuunnitelman. Kirjoitan tutusta ja turvallisesta: omenoista, syksystä ja vaniljajäätelöstä. Vaikka kaikki muu muuttuisi ja maailma murenisi ympäriltäni, tämä yhdistelmä pysyy. Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen se kietoo koleat syyskuun illat tiukkaan ja lämpimään syleilyynsä. Kesyttää kaaoksen ja rauhoittaa mielen.

Vanhempien pihalla kasvaa kolme vanhaa omenapuuta. Sato vaihtelee, mutta jotain tulee joka vuosi. Tänä vuonna sato on runsaampi kuin aikoihin. Joudun toppuuttelemaan isääni, en mitenkään ehtisi säilöä kauppakassillisia omenoita, vaikka kuinka olisivat madottomia ja punaposkisia. Ehkä pitäisi hankkia mehulinko ja puristaa syksyn sadosta porkkana-omenamehua, jota vanhempanikin juovat joka aamu.

omenapaistos

Kielloista huolimatta kynnykselleni ilmestyy säkillinen omenoita. En ehdi keittämään hilloja, eikä niille olisi tilaakaan. Pakastin on täynnä marjoja ja jääkaapissa vielä edellisen vuoden säilykkeet. Koska kaaos kaipaa kesyttämistä, ritilä nostetaan uunin keskitasolle ja uunivuoka uuniin. Jälkiruuan paistuessa sekoitamme drinkit. Blenderiin pilkotaan kirpeää vihreää omenaa, puristetaan puolikkaan limen mehu, kaadetaan desi (tai pari) roseviiniä, vähän sokeria ja reilusti jäämurskaa. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen cocktail, helppo ja halpa, mutta samalla näyttävä.

omenapaistos

Omenapaistoksen ohjeen lainaan siskoltani. Hän on soveltanut sen Hellapoliisin reseptistä, mutta lisännyt ripauksen sitä ja hyppysellisen tätä. Minä maustan paistoksen omalla tavallani ja kirjaan sen muistiin sekä itseäni että teitä varten. Tässä se tulee, kaikkien omenapaistosten äiti, mummo ja kummitäti.

Omenapaistos, joka kesyttää kaaoksen

12 pientä suomalaista omenaa
1/2 dl vaahterasiirappia
100 g voita
3/4 dl (ruoko)sokeria
3 dl kaura- tai neljänviljanhiutaleita
1 tl vaniljasokeria
reilusti kanelia
ripaus suolaa

Poista siemenkodat ja pilko omenat kuorineen lohkoiksi. Levitä pienen vuoan pohjalle ja ripottele päälle kanelia. Valuta vaahterasiirappi omenoiden sekaan. Sulata voi ja lisää sokerit, hiutaleet, kaneli ja suola voin sekaan. Lusikoi seos tasaisesti omenalohkojen päälle. Paista 225-asteisessa uunissa 25 minuuttia tai kunnes kuorrute on kauniisti ruskistunut.

omenapaistos

Lusikoi lautaselle lämpimänä, lisää jäätelö tai vaniljakastike. Maista – ja katso, kaaos on kesytetty.

ps. Tsekkaa myös salvialla maustetun omenapiirakan resepti!

Pääsiäisen jälkiruokia – kolmen kärjessä keikauskakku!

Pääsiäinen on minulle juhlapyhä, johon ei suurempia traditioita liity. Se on tervetullut palkallinen vapaa, jolloin ehtii levähtämään ja lukemaan. Viettämään aikaa pienten ja suurten sukulaisten kanssa. Syömään ja nauttimaan pari lasia punaista. Laiskottelemaan luvan kanssa.

Yritin kuitenkin etsiä muistojeni syövereistä pääsiäistarinoita, pisamanaamaisia trulleja, pörröisiä pupuja ja rairuohomättäällä keekoilevia kirkuvankeltaisia tipuja. Ei tullut mieleen monipolvisia kertomuksia pajunkissoista, munien maalaamisesta tai iloisenvärisistä höyhenistä, eikä syvällisiä pohdintoja hengellisistä tilaisuuksista, paastosta tai ylösnousemuksesta. Mutta pieniä yksityiskohtia, niitä on paljon. Lauseenmittaisia minitarinoita ja mikromuistoja, syvälle tajuntaan tallentuneita kuvia. Suu muistaa, silmät näkevät ja korvissa kaikuu heleä nauru.

narsissit

Huopakynän hidas viiva keitetyn kananmunan kuorella. Silkkipaperin rapina, höyhenien hehkuvat värit ja liimasta tahmeat sormet, jotka silittävät silkinpehmeää pajunoksan kukintoa. Kellastuneen talouspaperin päälle liian myöhään kylvetty rairuoho. Pääsiäismunan helinä, kun sen sisälle oli piilotettu kaulakoru tai rihkamasormus. Kelohirsimökin harmaantunut terassi tunturissa, auringon sohjoksi sulattama lumi, joka rahisee suksien alla.

Äidin leipoma rahkapiirakka, josta rusinat jätettiin syömättä. Mehevä lampaanviulu, joka ei maistunutkaan villasukalta. Mämmijäätelön jättämä ähky. Keltaiset kevätverhot. Virpomislorut, joita ei uskallettu ujouksissamme lausua edes omille vanhemmille. Pasha, joka jäi syömättä. Valkosipuliperunat ja marinoidut porkkanat, joita en ole koskaan onnistunut toisintamaan.

sitruunavanukas

Viime vuosina pääsiäispöytään on vaivihkaa ujuttaunut uusi perinteen poikanen. Jälkiruoka, jossa on jotain keltaista. Ensin tuli sitruunavanukas, sitten passionhedelmäposset. Tänä vuonna keltainen piilotetaan keikauskakkuun, sen täytteeseen ja sitruunaiseen voikreemiin.

Instagramin kuvatulvassa harva otos pysäyttää, mutta Jen & Nellys -blogin keikauskakku teki sen. Siltä seisomalta päätin kakun myös toteuttaa. Kunnon ruokabloggaaja olisi tietysti testannut kakun kolmeen kertaan ja kuvannut sen harkiten aseteltujen patinoitujen rekvisiittalusikoiden ja taustakankaiden kera. Taidan kuitenkin olla genressäni musta lammas, joten leipominen on vielä suunnitteluasteella.

Jen & Nellys keikauskakku

Niinpä kuvakin on lainattu alkuperäisestä blogipostauksesta, krediitit siis siskoksille. Minkäs teet, kun törmäät täydelliseen kakkuun vasta pari päivää ennen pääsiäistä. Uskaltaudun silti jakamaan reseptin jo nyt. Aion käyttää maustamatonta rahkaa ja maustaa sen itse. Samoin sitruuna-aromin yritän korvata sitruunamehulla ja raastetulla kuorella. Ja koska pääsiäispöydässä istuu yksi keliaakikko, tarkoitus on tehdä keikauskakku gluteenittomana. Kunhan pääsiäisherkkua on päästy maistamaan, palaan tänne takaisin tuunaamaan ohjeen vastaamaan omia kokeilujani.

edit 17.4.2017: Alkuperäisen ohjeen ruisjauhot korvasin tattarijauhoilla ja voikreemin sitruuna-aromin reilulla teelusikallisella raastettua sitruunankuorta ja lorauksella sitruunan mehua.

Gluteeniton pääsiäisen keikauskakku

Pohja:
200 g voita
1 3/4 dl fariinisokeria
5 dl tattarijauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Täyte:
400 g maustettua rahkaa oman maun mukaan
200 g kermaviiliä
1 dl sokeria
1 rkl hunajaa
4 munaa
1 kypsän mangon liha (tai sopivasti säilykemangoa)

Koristelu:
200 g huoneenlämpöistä voita
200 g tomusokeria
n. 1 tl raastettua sitruunan kuorta ja loraus sitruunan mehua
n. 50 g mantelilastuja
pieniä suklaamunia

Sekoita sulatettu voi ja fariinisokeri. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja lisää siten voi-fariinisokeriseos, sotke tasaiseksi. Voitele ja jauhota vuoka. Painele taikina ohuelti pitkin vuoan reunoja tiiviisti ja anna sen jähmettyä jääkaapissa sillä aikaa, kun teet täytteen.

Sekoita rahkat ja kermaviili, lisää sokeri ja hunaja. Paloittele mango, lisää se rahkan joukkoon ja tarkista makeus. Vatkaa joukkoon munat. Ota vuoka kylmästä ja valuta täyte laidoille painellun taikinan päälle. Paista 175-asteisessa uunissa ala-tasolla n. 50–60 minuuttia. Jäähdytä, peitä pinta ja anna kakun tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Jos täytettä jää yli (kuten minulla kävi), käytä se vaikka minijuustokakkuihin, joiden pohjan voit taiteilla murustetuista (gluteenittomista) kekseistä ja voista.

Kumoa kakku varovasti vuoasta tarjoilulautaselle. Vatkaa huoneenlämpöinen voi voikreemiä varten vaaleaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita joukkoon tomusokeri ja aromi, sekoita tasaiseksi. Levitä kreemi kakun pintaan ja koristele mantelilastuilla. Kanna kakku pöytään ja vastaanota ihastelevat huokaukset.

Pääruuaksi katetaan tuttuun tapaan lammasta, perunoita ja marinoituja porkkanoita. Mämmiäkin syödään. Itse tehtyä tietenkin. Mutta se onkin sitten jo toinen tarina se!

Pääsiäispupuja ja pajunkissoja

Tiedän, että odotatte hikoilevin kämmenin miten jatkokertomus etenee, mutta jottei tämä nyt menisi täysin matkabloggaamiseksi, postataan tähän väliin jotain ajankohtaisempaa.

Pääsiäinen. Neljä päivää vapaata ja koko perhe saman ison pöydän ääressä, pöydän ympärillä 12 tuolia, yhdeksän aikuista ja kolme pientä. Pienet ovat nähneet ikkunasta vilauksen pääsiäispupusta ja yhtäkkiä nälkä on poissa. Suklaamunajahti odottaa.

WP_20160326_15_39_10_Pro

WP_20160327_11_31_51_Pro

Paitsi suklaata, meidän perhe rakastaa mämmiä. Jokainen nauttii sen tavallaan: pelkällä sokerilla, maidolla, kermalla tai vaniljajäätelöllä. Ihan Juha Miedon ahmimiin määriin ei päästä, mutta kyllä vähintään pari rovetta päivässä kuluu. Merkillä on väliä, Kymppi-mämmi on maukkainta. Muitakin on toki kokeiltu, mutta aina palattu samaan vanhaan suosikkiin, joka muuten valmistetaan parinkymmenen kilometrin päässä vanhempien asuinpaikasta. Oikeaa lähiruokaa!

WP_20160326_15_37_38_Pro

WP_20160326_15_38_24_Pro

Yhtenä iltana syömme aina vähän hienommin. Silloin lautasella on lammasta ja lasissa kuohuvaa. Pääruoka noudattaa joka vuosi samaa kaavaa, mutta herkut vaihtelevat. Ainakin mämmijäätelöä, juustokakkua, inkivääripannacottaa ja sitruunavanukasta on mahdutettu jälkkärivatsaan. Tällä kertaa jälkiruokanakki osui tähän talouteen ja hetken pähkäilyn jälkeen pääosaan valittiin sopivasti sesongissa oleva ja nimensäkin perusteella pääsiäiseen assosioituva passionhedelmä. Nappasin Satokausikalenterin nettisivuilta talteen Haarukkavatkaimen kehittelemän passionhedelmäpossetin reseptin ja marssin kauppaan. Lopputulos hävisi tarjoiluastioista salamannopeasti, joten lienee syytä jakaa hieman tuunattu ohje teillekin.

WP_20160326_18_22_32_Pro

Pääsiäisposset (10 hlölle)

Passionhedelmäcurd:
80 ml passionhedelmän siemeniä ja mehua (3-4 keskikokoista, kypsää hedelmää)
0,5 rkl sitruunamehua
80 g (suolatonta) voita
100 g ruokosokeria
3 keltuaista

Posset:
8 dl kuohukermaa
1,5 dl (ruoko)sokeria
1 vaniljatanko
1 dl sitruunamehua
(sitruunan kuorta)

Koristeluun:
3 passionhedelmää
rouhittuja pistaasipähkinöitä

Keittele ensin curd, jotta se ehtii vähän jäähtyä ennen annosten kokoamista. Mittaile pieneen kattilaan passionhedelmän siemenet ja hedelmästä irtoava mehu, voi ja sokeri. Itse käytin vähäsuolaista voita, sillä suolatonta ei kaupassa osunut silmiin. Ruokosokerin käyttäminen tekee curdista rusehtavaa, jos haluat kirkkaamman keltaisen värin, käytä normisokeria. Kuumenna, kunnes voi ja sokeri ovat sulaneet. Erottele sen jälkeen keltuaiset kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Kaada sen jälkeen koko ajan vatkaten lämmin passionhedelmäseos hissukseen keltuaisten joukkoon. Holauta seos sitten takaisin takaisin kattilaan ja sekoittele sitä miedolla lämmöllä, kunnes seos paksuuntuu (5-7 min). Jos curd ei tahdo paksuuntua, nosta varovasti lämpötilaa. Nosta sen jälkeen kattila liedeltä ja jäähdytä curd.

Alkuperäisessä reseptissä itse posset hyydytetään osittain passiohedelmämehulla. Kolmen kaupan hedelmäosaston tsekkaamisen jälkeen oli kuitenkin selvää, että parhaat eli ruttuisimmat oli viety päältä ja jäljellä oli vain niitä sileitä, kypsymättömiä yksilöitä. Ostin niitä ison pussillisen, mutta koska en uskaltanut ottaa riskiä, etten saa puristettua hedelmistä tarpeeksi mehua, päätin hyydyttää posset-osan tutulla ja turvallisella sitruunamehulla. Halutessasi voit raastaa sekaan myös sitruunan kuorta, lisää se kuumaan kermaan yhtä aikaa mehun kanssa. Myös tässä käytän ruokosokeria, siksi possetin väri taittuu ruskeaan. Jälleen normisokerilla korvaamalla saat valkoisemman lopputuloksen.

Mittaa paksupohjaiseen kattilaan sokeri, halkaistu vaniljatanko ja kerma ja kiehauta ne. Siirrä kattila pois liedeltä, ongi pois vaniljatangon rangat ja vatkaa joukkoon sitruunamehu.

Lusikoi passionhedelmäcurd tarjoilukippojen pohjalle ja kaada kermaseos varovasti päällä. Anna jälkiruokien jäähtyä ensin huoneenlämpöisiksi ja sen jälkeen tekeytyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia. Posset hyytyy siis sitruunahapon voimalla, liivatteita tai muita hyytymisaineita ei tarvita ja hyydyttämiseen voi käyttää myös muita sitrushedelmiä. Hyytymisaste vaihtelee ja on joka kerta yllätys. Rakenteen ei ole tarkoitus olla yhtä tiukka kuin esim. pannacotassa, vaan samettisen pehmeä ja ennemmin löysä kuin lohkeavan jähmeä. Koristele ennen tarjoamista tuoreeella passionhedelmällä sekä pistaasipähkinärouheella.

WP_20160326_15_37_22_Pro

Tänä vuonna pääsiäinen osui keskelle influenssa-aaltoa ja joka toinen kulki nenäliina taskussaan, köhi ja tuskaili tukkoista oloaan. Minäkin onnistuin nappaamaan flunssan sopivasti pyhiksi ja tätä kirjoittaessa makaan vällyjen välissä edelleen potilaana. Tänään kuume on onneksi pysytellyt maltillisissa lukemissa ja läppärin ruudunkaan tuijottaminen ei satu silmiin ihan niin paljon. Nyt kuitenkin suljen koneen, juon kupillisen kuumaa inkiväärijuomaa ja otan parantavat päiväunet.