Pitkiä lounaita ja italialaisia illallisia – ravintolavinkit Barolon viinialueelle

Ah, mitä olisikaan loma Italiassa ilman lukuisia pitkiä lounaita ja yltäkylläisiä illallisia? Prosciuttoa, vitello tonnatoa, ravioleja, risottoa, panna cottaa ja gelatoa. Neljän päivän aikana ehdin koluta neljä erinomaista ravintolaa ja syödä kaksi kotikeittiössä kokattua illallista, joista toisen valmistukseen osallistuin itsekin*. Omin käsin valmistetusta tartarista, kanipadasta ja tiramisusta kuulette myöhemmin, ensin on aika tutustua italilaiseen locandaan, ristoranteen ja osteriaan. Ovi on jo kutsuvasti auki ja keittiön puolelta leijailee jumalainen tuoksu. Astutaanpa siis sisään.

Locanda Fontanazza, La Morra

Huristeltuamme sähköpyörillä pitkin Barolon viinialueen kukkuloita yli 30 kilometrin verran, saavumme hengästyneinä La Morran kylään. Ylämäessä on pakko painaa päälle turbovaihde, ja sittenkin hikikarpalot kirpoavat ohimoille. On avattava untuvatakkia ja tankattava vettä.

fontanazza

wine fontanazza

Etsimme kylän kujilta lounasravintolaa, joka on meille kaikille kolmelle entuudestaan tuntematon. Italialainen tapa merkitä myös palvelut, kuten hotellit, baarit ja ravintolat viitoilla katukuvaan, on varmasti kätevä, mutta koska etäisyyksiä ei mainita ja vain suunta on selvillä, saattaa hämmentynyt turisti eksyä viitoituksesta huolimatta.

fontanazza

fontanazza

fontanazza

Ravintolasuosituksen on antanut Casa Visetten isäntäparille tuttu ja alueella arvostettu viinintuottaja, Mauro Veglio, joten tiedossa pitäisi olla oivallinen lounashetki. Rullailemme alamäkeen, kylän keskusta on jäänyt jo kauan sitten taakse. Emme kuitenkaan aio luovuttaa kovin helpolla. Kysäisemme neuvoa ohikulkijoilta, mutta kukaan heistä ei ole paikallinen. Lopulta sinnikkyys palkitaan ja parkkeeramme pyörät kylän laitamilla sijaitsevan Locanda Fontanazzan pihaan. Maisemat ovat mielettömät, jälleen kerran.

Cipolla novella ripiena fontanazza

Cipolla novella ripiena fontanazza

Paras näköala on isolta terassilta, jota vartioi vanhuuden päiviään viettävä harmaaturkkinen koira, mutta maaliskuussa on vielä niin viileää, että ruokailemme mielummin sisätiloissa. Kesäkuukausina terassi taatusti on ihanan viileä virkistyspaikka, sillä se suuntaa pohjoiseen, ja on varjossa suurimman osan helteistä päivää.

Lingua di vitello fontanazza

Tarjoilija on hurmaava, ja hän tiedustelee kohteliaasti, haluammeko kommunikoida italiaksi vai englanniksi. Osaamme kaikki jonkin verran italiaa ja siksi valitsemme ensimmäisen. Tämä on hyvää harjoitusta. Palvelu on ensiluokkaista.

parmigiano fontanazza

Ravioli del plin al burro

Italiassa kun ollaan, myös lounaalla syödään kolme ruokalajia. Tilaan alkuun prässättyä vasikankieltä punajuuripyreellä, pääruuaksi paikallisia plin-ravioleja ja jälkkäriksi greippibavaroisen ginigranitella. Kirpeä makumaailma hellii aistejani, olisikohan tämä mahdollista toisintaa omassa keittiössä?

bavarese al pompelmo e granita al gin fontanazza

Bunet con pere

Kaikki pöytään kannettu on erinomaisen hyvää. Kuten myös ravintolan toisella laidalla  istuvien parmigiano-tuottajien juusto, josta seurueen charmantti herra pyytämättä ja yllättäen päättää tuoda maistiaiset pöytäämme.

fontanazza

fontanazza

fontanazza

Jaamme kolmeen pekkaan pullollisen La Morrassa tuotettua Langhe Nebbioloa, joka solahtaa sopivasti vatsaan palan painikkeeksi. Sitten on aika lähteä oikotietä takaisin kohti Casa Visetteä. Maan tapaan kotiin voi aina ajaa, vaikka viiniä olisikin nauttinut. Auton rattiin en silti olisi lähtenyt, tankohiprakka on eri juttu.

Saracca, Monforte d’Alba

Syksyllä 2017, kun ensimmäisen kerran kävimme Monforte d’Albassa, oli tarkoitus varata pöytä Saraccasta, yhdestä kylän parhaimmiksi rankatuista ravintoloista. Pitkän vaelluspäivän jälkeen takki oli kuitenkin niin tyhjä, että päädyimme pizzalle hotellin naapuriin. Kyseinen pizzeria on kuulemma seudun suosituin, ei sekään siis huono valinta ollut.

culatello saracca

antipasti saracca

Saracca

Saracca on rakennettu ikiaikaisen kivitalon sisään. Rakennus on korkea ja sen jokainen metri on hyödynnetty. Sisäänkäynnin kohdalla (jossa todennäköisesti on ollut joskus porraskäytävä) on monitasoinen, vaijereilla kattoon kiinnitetty lasista ja metallista rakennettu portaikko. Välitasoilla on kahden tai neljän istuttavia pöytiä. Läpinäkyvät tasot nitisevät ja liikkuvat vaijereiden varassa, tämä ravintola ei todellakaan ole korkeanpaikankammoisille.

Saracca

Bagna cauda saracca

finanziera saracca

Ennen varsinaista ruokailua parkkeeraamme baaritiskille, sillä meneillään on runsas aperitivo. Tiskillä on vieri vieressä pieniä suupaloja, juustoa, oliiveja, pieniä täytettyjä leipiä, salamia, ilmakuivattua kinkkua ja makkaraa, joita saa latoa lautaselleen mielin määrin, kunhan investoi vähintään yhteen drinkkiin tai viinilasilliseen. Paikkaan tuntuvat kokoontuneen liki kaikki kylän viinintuottajat. Kuulumisia vaihdetaan: Tutto bene? Si si, tutto a posto!

carne cruda carpaccio saracca

saracca

Siemailtuamme aperitiivit, illan isäntä vinkkaa meidät mukaansa. Yksi kerrallaan katoamme baaritiskin taakse rakennettuun viinikellariin. Huone on vaikuttava. Pyyhkäisen pölyt lähimmän pullon etiketistä huomatakseni, että kyseinen barolo on vuodelta 1967. Yritän ottaa kuvia, mutta takahuoneessa on liian pimeää. Hetken kuluttua isäntä kaivaa taskustaan pienen kaukosäätimen ja naksauttaa sitä. Yksi viinihyllyjen takana olevista seinistä liikkuu ja avaa tien hämärään käytävään. Astumme sisään ja tajuamme, ettemme ole nähneet vielä mitään. Hapuilemme eteenpäin käytävässä, jonka molemmin puolin on satojen viinintuottajien arvokkaita laatuviinejä. On etuoikeutettu olo.

guanciale di vitello saracca

coniglio saracca

Illallinen on onneksi katettu yhteen alakerran saleista, ei lasisia lattioita vaan tukevaa maata jalkojen alla ja ympärillä vanhat, rapautuneet tiiliseinät. Ympärillämme roikkuu kokonaisia ilmakuivattuja kinkkuja ja salamipötköjä, ja yhdellä seinällä on kone, jossa käydään tämän tästä siivuttamassa lihaa.

saracca

sapel saracca

onnellinen viinimatkailija

Tilaamme antipasto-annoksia jaettavaksi. Silmiemme alla siivutetun lihan, carpaccion ja tartarin lisäksi maistelemme bagna caudaa, lämpimään anjoviskastikkeeseen dipattavia kasviksia sekä finanzieraa eli possun ja kanan sisäelimiä. Tarjoilija kysyy tiedänkö varmasti, mitä olen tilaamassa. Nyökyttelen ja kerron pitäväni myös tripasta, jonka raaka-aineena on vatsalaukku. Kaikkien ihmetykseksi pistelen finanzieran melkein kokonaan poskeeni.

cremino all'arancia tarocco

Pääruoaksi pyydämme kania ja vasikanposkia polentan kera. Jälkiruoaksi eteeni kannetaan appelsiini-kermavanukas suklaakastikkeella. Ruoka ja etenkin viini lunastaa lupaukset, Saracca on todellakin kaikkien suositusten arvoinen. Jos suunnittelet visiittiä tähän ravintolaan, muista varata pöytä etukäteen, etenkin jos matkustat kesällä tai sadonkorjuun aikaan syys-lokakuussa.

Vinoteca Centro Historico, Serralunga d’Alba

En ole ennen käynyt Serralungan kylässä ja nytkin visiitti jää lounaan mittaiseksi. Vanha kaupunki on pikkuruinen. Sen ytimessä sijaitsee Vinoteca Centro Historico, jonka pöytään istahdamme kolmannen päivän lounaalle. Ravintola edusta vakuuttaa: ovensuussa seisoo vanha viinipullojen korkeilla täytetty viinitynnyri, myös kadun mukulakivien lomassa lepää korkki poikineen.

Centro Storico

Centro Storico

prosciutto Centro Storico

Paikka on kuuluisa ilmakuivatuista kinkustaan, culatellosta, joka leikataan alakerran myyntitiskin takana roikkuvista lihakimpaleista. Viimeistään tässä vaiheessa panen merkille, että antipastit ovat italiassa hyvin lihapainotteisia. Tälläkin kertaa antipastilautanen sisältää pelkkää punaista lihaa. Onneksi listalta löytyy myös anjoviksia, jotka syödään leivän ja voin kera sekä munakoisoa ja parmesaania. Eivät varsinaisesti kevyitä nekään, mutta herkullisia ja vaihtelua ainaiseen lihalinjaan.

acciughe al verde Centro Storico

parmigiana di melanzane Centro Storico

antipasti Centro Storico

Centro Storico

Pääruuaksi tilaan jälleen kerran ravioleja voilla ja salvialla. Vaikka omistan pastakoneen, tuntuu raviolien tekeminen niin työläältä, että annan ammattilaisten hoitaa homman kotiin. Varsinainen jälkiruoka jätetään väliin, mutta pienet lasilliset grappaa tilaamme. Marolo on yksi alueen arvostetuimmista grappabrändeistä, mutta tämä tuohisuu ei sen makuvivahteita osaa erotella. Lihapitoisen aterian digestiivinä se kuitenkin toimii mainiosti.

ravioli burro e salvia Centro Storico

Centro Storico

marolo grappa

marolo grappa

Toistan jo itseäni, mutta myös Centro Historico ylittää odotukset. Jos siis satut Serralungaan, poikkea ihmeessä linnan kupeeseen ja tilaa listalta mitä tahansa. Jos rakastat aitoa italialaista ruokaa, lupaan, ettet pety. Pöytävaraus kannattaa tehdä myös lounasaikaan.

Osteria La Cantinella, Barolo

Sunnuntaina, ennen kotiinpaluuta piipahdamme vielä Barolon kylässä. Nimensä ansiosta Barolo on kaikista Langhen alueen kylistä eniten turistien suosiossa. Myös maaliskuussa kadulla kuljeskelee moninkertainen määrä ihmisiä muihin kyliin verrattuna. Moni on löytänyt tiensä myös Barolo Wine Museumiin, joka on meidänkin matkaohjelmassamme.

aatami ja eeva

Osteria Cantinella Barolo

Osteria Cantinella Barolo

Osteria Cantinella Barolo

Castello di Barolon linnaan rakennettu viinimuseo on lievästi sanottuna erikoinen. Barolon ja viinin historian lisäksi näyttelyssä pureudutaan ihmiskunnan myytteihin, aisteihin ja eri taiteen lajeihin. Lapsenkasvoiset Aatami ja Eeva seisovat keskellä yhden huoneen dioraamaa, toisessa museovieraat polkevat ympyrärataa kulkevalla pyörällä läpi vuodenaikojen. Kokemusta on vaikea kuvailla, joten en edes yritä, vaan kehotan tutustumaan outoihin installaatioihin itse.

Osteria Cantinella Barolo antipasti

Osteria Cantinella Barolo

Osteria Cantinella Barolo risotto

Osteria La Cantinella täyttyy lounaalla viimeistä paikkaa myöten. Muista siis varata pöytä tai ole ajoissa paikalla. Antipasto misto -lautanen on paras tähän mennessä maistetuista. Ihastun myös flaniin ja sen kylkiäiseni tarjoiltuun purjoon. Carna cruda eli tartar on raikas ja maustettu juuri minun suuhuni sopivaksi, samoin raakamakkara ja salata russa eli suomalaisittain italiansalaatti. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla huomio kiinnittyy astioihin. Ravintolassa käytetyt lautaset kukkamotiiveineen ovat hurmaavia!

Osteria Cantinella Barolo cinghiale tagliatelle

Osteria Cantinella Barolo gelato di fragola

Pääruoaksi päädyn valitsemaan barolorisoton, vieruskaveri vetäisee napaansa villisikatagliatellen. Vaikka kentälle on parin tunnin ajomatka ja kello on paljon, jälkiruokaa ei jätetä välistä. Mansikkajäätelö maistuu suomen kesälle. Lähtiessämme ostamme tiskiltä matkajuomaksi pullollisen punaista. Viinimaassa tämäkin on mahdollista!

*Lounaat ja illallisen tarjosi Casa Visette, kiitos!

Lue myös:
Onnistuneen matkan merkkejä
Casa Visette – luksusta Langhen laaksossa, Barolon viinialueella
Sähköpyörän satulassa pitkin Piemonten kukkuloita

Sähköpyörän satulassa pitkin Piemonten kukkuloita

Kevät on tullut Helsinkiin. Katuja harjataan, koirankakkakasat paljastuvat hankien alta, valoa riittää iltayhdeksään ja lämpömittarin lukema kipuaa kymmeneen asteeseen. Pikkulintujen etelänmatka on päättynyt ja lokitkin ovat palanneet liitelemään siniselle taivaalle. On siis aika kaivaa fillari varastosta, pujottaa tennarit jalkaan ja aloittaa lihasvoimaliikenne.

sähköpyörät casa visette

Pääkaupunkiseudulla pyöräillen pääsee käytännössä mihin vaan. Välimatkat saattavat olla pitkiä, mutta usein etenkin poikittaisliikenne niin hidasta, että pyöräillen olisit jo perillä. Pyöräteiden verkosto on lapsenkengissä, mutta ajorataakin pitkin pääsee, jos uskaltaa bussien ja rekkojen sekaan mennä. Minä hyppään seitsenvaihteisen selkään huhtikuun puolessa välissä ja laskeudun sieltä sitten, kun ensimmäiset yöpakkaset alkavat muodostaa mustaa jäätä.

Sähköpyörää en ole koskaan kokeillut. Harrastan hyötyliikuntaa, enkä osaa polkea hiljaa. Hiki pisaroi iholla viimeistään parin kilometrin jälkeen ja toimistolle saapuessa on vaihdettava vaatteet ja virkistäydyttävä vesihanan viileydessä. Siksi odotin innolla pyöräretkeä, jonka Casa Viseten Sari oli luvannut ensimmäisenä matkapäivänä järjestää*. Olihan luvassa lenkki kumpuilevassa maastossa, serpentiininä viininviljelyalueiden lomassa kiemurtavilla teillä. Reitillä, jossa peruspyörän polkimilla hiki virtaa ja reidet hyytyvät hetkessä maitohapoista.

sähköpyörä piemonte

sähköpyörä casa visette

Olen skeptinen ja hieman vastahakoisesti puen päälleni kevytuntuvatakin ja lämpimät hansikkaat. On alle kahdeksan astetta lämmintä ja kylmä tuulenvire. Silti tuntuu epäloogiselta pukeutua lämpimästi pyöräretkelle. Seurueen muilla naisilla on matalavartiset tennarit ja paljaat nilkat. Pelkään, että paistun tummissa farkuissanni ja pitkissä kengänvarsissa, mutta näillä mennään, sillä muutakaan ei ole.

Pyörät odottavat pihalla ja talon isäntä pitää pikaperehdytyksen. Tässä on vaihteet ja tässä sähkömoottorin säätö. Hän kehottaa välttämään turbovaihdetta, jotta akku ei tyhjene ennen aikojaan. Hirvittää vähän, sillä en ole koskaan ollut minkään kaksipyöräisen moottoriajoneuvon ohjaimissa. Säädämme satulat ja polkaisemme matkaan.

sähköpyötä maisemat

sähköpyöräily

Ensimmäiset parisataa metriä nousemme ylös hiekkatietä. Moottori alkaa välittömästi vetää. Testaan moottorin tehoa, mutta en uskalla vielä kokeilla turboa. Sähköpyörä liikkuu kevyesti, jalat polkevat leppoisaa tahtia ja kyyti on tasaista. Kikatan ja kiljahtelen kuin pieni lapsi, sillä kokemus on uusi ja outo.

Viiletämme pyörien selässä pitkin Langhen laaksoa. Reittisuunnitelma on selvä: ensin Monforte d’Albaan, sitten Serralungaan ja lopuksi La Morraan, jossa on tarkoitus lounastaaa. Sari ajaa edellä, me seuraamme perässä. Monforte d’Alban keskusaukiolla meiltä kysytään haluammeko lyhyemmän vai pidemmän reitin. Onnellisen tietämättöminä valitsemme jälkimmäisen, sillä mikäs tässä, moottori vie ja me istumme mukavasti kyydissä. Kilometreistä ei ole mitään puhetta.

sähköpyöräily alueen vanhin talo

sähköpyöräily barolo

Avaan takkia ja riisun hanskat, sillä aurinko alkaa lämmittää. Alamme laskeutua ensimmäistä mäkeä alaspäin. Tuima viima puhaltaa vastaa ja kohmeiset kädet ja paljaat nilkat saavat kylmää kyytiä. Untuvatakki ei ole yhtään liikaa. Vedän vauhdissa takin vetoketjua kiinni. Hansikkaita en uskalla kurotella kassista, sillä piennar on kapea ja autoja suhahtelee ohi tasaisin väliajoin. Hymyilyttää ja laulattaa. Vaikka nopeus nousee alamäessä vain 40 kilometriin tunnissa, alan vähitellen ymmärtää sitä vapauden tunnetta, jolla moni motoristi harrastustaan perustelee.

Välillä vastaan tulee ylämäkeä nousevia maantiepyöriä, joiden satuloissa istuvat keski-ikäiset miehet tiukoissa pyöräilytrikoissaan tai mamilit (middle-aged men in lycra), kuten heitä leikkisästi kutsutaan. Moikkauskulttuuri kukoistaa, ollaan samaa jengiä, vaikka meitä moottori vähän avustaakin. Vähän ennen Serralungaa tien laitaa kävelee määrätietoisin askelin mies, joka puhuu kännykkään. Kun olen kohdalla, erotan muutamia suomenkielisiä lauseita. Serralungan Meriamessa viinitilaa isännöivä Jyrki Sukula hoitaa puhelimessa bisneksiään. Maailma on pienen pieni.

nopeusrajoitus

Serralungassa soitamme lounasravintolaan, sillä olemme myöhässä. Rullaamme takaisin laakson pohjalle ja nousemme vähitellen korkealle La Morran kylään. Jalat alkavat väsyä ja otan käyttöön turbovaihteen. Mikä vauhdin huuma, ja ylämäessä vielä!

Kun saavumme ravintolan pihaan, mittarissa on yli 30 kilometriä. Yksi seurueen jäsenistä on istunut pyörän selässä viimeksi 15 vuotta aiemmin. Hän tyrmistyy matkamittarin lukemasta ja puuskahtaa, että jos matkan määrä olisi ollut tiedossa, ei häntä olisi saanut mukaan edes väkisin. Silmät kuitenkin loistavat, eikä matka taida tuntua missään. Istumme Locanda Fontanazzan pöytään ja päätämme syödä pidemmän kaavan kautta. Sen olemme ansainneet.

sähköpyörät parkissa la morra

la morra fontanezza

Olisimme voineet huristella lounaalle myös autolla, aikaakin olisi kulunut korkeintaan vartti. Lomalla haluan kuitenkin liikkua hitaasti. Nähdä, kuulla, haistaa ja maistaa. Huomata kukkaan puhjenneet kevätesikot, ihailla puiden runkoja pitkin kiipeileviä ikivihreitä muratteja, kuulla lintujen viserryksen ja koirien haukut, haistaa kevään heräämisen ja savun tuoksun, joka leijailee risusavotasta. Seurata viljelijöiden puuhia viiniköynnösten keskellä, antaa tuulen tuivertaa hiuksia ja tuntea keskipäivän auringon lämmön iholla. Siksi mielummin kävelen, pyöräilen tai vaikka hölkkään. Autoiluhommat jätän kiireisemmille.

sähköpyörä kilometrit

Poljemme takaisin pienessä viinihiprakassa. Suorinkin tie on pituudeltaan yli 10 kilometriä, ja perillä matkamittariin on kertynyt kokonaiset 42,8 kilometriä. Akun latauksesta on edelleen yli puolet jäljellä. Riisun pyöräilykamppeet, pujahdan kylpytakkiin ja nappaan jääkaapista lonkeron. Sauna on lämmin. Istun lauteille ja ihailen edessä avautuvaa maisemaa, jota ei suotta ole hehkutettu etukäteen. Ikkunasta näkyy 2 miljoonan arvoinen maapala, josta joku alueen viinitilallisista on juuri tehnyt kaupat. Löylyt ovat lempeät.

casa visette sauna

*Pyöräretken tarjosi Casa Visette. Sähköpyörien vuokraaminen Casa Viseten kautta maksaa 50 euroa/päivä. Pyörät toimittaa pihaan ja noutaa sieltä Bik-E, pyöräliike ja -vuokraamo, joka sijaitsee Albassa.

Lue myös:
Onnistuneen matkan merkkejä
Casa Visette – luksusta Langhen laaksossa, Barolon viinialueella

Onnistuneen matkan merkkejä

Mieleni vaeltaa. Se kulkee pitkin viiniköynnösten kaartuvia oksia. Se viilettää alas serpentiiniteitä sähköpyörän selässä, takinhelma vastatuulessa hulmuten. Se haistaa vasta puhjenneet kevätesikot, suuressa ruukussa kasvavan rosmariinin ja kalpean kevätauringon lämmittämät laakeripuut. Sillä on oma tahto, eikä se taivu maanantaiaamun, vaikka kuinka maanittelee. Sen sijaan se säntäilee häntä heiluen sinne tänne, kuin piemontelainen piski vahtiessaan pihapiiriä.

langhe italia

Näen yhä edessäni pitkän pöydän, jonka ympärille on kokoontunut joukko ennalta tuntemattomia, mutta nopeasti ystävien kastiin asettuvia matkalaisia. Kuulen, kun korkki irrottaa otteensa viinipullon vihreästä kaulasta. Viinikellarin ovi narahtaa kutsuvasti auki ja keittiöstä leijailee puoli vuosisataa vanhassa barberassa haudutetun ragú-kastikkeen tuoksu.

Barolo

Vatsanpohjassa kuplii edelleen ilo. Se purkautuu hallitsemattomina pyrskähdyksinä, kun mieleen juolahtaa matkamuisto viinitalovierailulta. Kun ilolientä on nautittu lasillinen liikaa ja naurusta ei tule loppua. Kun ravintolasalissa kaikaa juomalaulu ja paikalliset pyörittelevät päätään hulluille suomalaisille. Kun tiramisu on täydellistä ja omin käsin leikattu tartar vie kielen mennessään. Kun yritämme naittaa toisilleen seurueen ainoan sinkun ja viinintuottajan komean pojan. Ikuisten muistojen lista on loputon.

vuoret langhen kukkuloiden takana

Ja kun mieli asettuu paikalleen, se lepää varovaisen vihreässä maisemassa. Kumpuilevassa maastossa, ikivihreiden murattien peittämillä puunrungoilla ja lintujen loputtomassa laulussa. Lumisilla vuorilla, jotka nousevat kukkuloiden takaa kuin italialaisen elokuvan kulissit, jotka joku on unohtanut paikoilleen. Kirkonkellojen keskipäiväisessä kumussa ja kevään kirkkaassa valossa, joka sokaisee siihen tottumattoman.

Kestää kauan ennen kuin laskeudun maan pinnalle. Etsin jalansijaa sohjoisilta kaduilta ja kaipaan takaisin Italian kevääseen.