Suuri protskuvertailu: Nyhtis vs. Härkis

Olen kaikkiruokainen. On minulla inhokkini, mutta kaikkea syön tai ainakin maistan. Suhteeni varsiselleriinkin on viimeisen vuoden aikana noussut uudelle tasolle, saatan jopa lisätä sitä ruokaan vapaaehtoisesti. Oliivien kanssa neuvottelut ovat vielä kesken, samoin on sahramin laita. Persiljaa ja tilliä käytän varoen, mutta korianteria olen oppinut rakastamaan! Se ei enää maistu suussani saippualta. Nakeista en välitä missään muodossa ja soijasuikaleet saavat ihoni nousemaan kananlihalle.

Prosessoitu kasvisruoka ei ole myöskään koskaan ollut minun kuppini teetä. Valitsen työpaikkaruokalasta ja ravintolan listalta usein kasvisruuan, mutta vain silloin, jos totean annoksen olevan tuoreista raaka-aineista tehty. Herne-maissi-paprika aiheuttaa vieläkin vilunväristyksiä, noin 15 vuotta sitten itä-pasilalaisessa kivijalkaravintolassa lounaaksi tarjoiltu ”kasvispasta” jätti ikuiset traumat.

nyhtispaketti

Kun markkinoille saapui ensimmäinen uudentyyppinen lihankorvike, Nyhtökaura, suhtauduin siihen aluksi kriittisesti. Mietin miksi kasvisruuan pitäisi maistua lihalle? Miksi sen rakenteenkin pitää muistuttaa lihaa? Ja miksi ihmeessä palkokasvit eivät kelpaa sellaisenaan, vaan niistä pitää valmistaa lihan kaltaista tuotetta?

Nyhtistä seurasi härkäpavuista valmistettu Härkis ja sen vanavedessä lipui marketteihin myös Mifu. Ennakkoasenteesta huolimatta halusin testata, miltä nämä proteiinipommit omassa suussani maistuvat. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Etenkin nyhtiksen kohdalla kauppojen hyllyt ammottivat tyhjyyttään. Jotkut marketit ilmoittivat nettisivuillaan, että paikalla kannattaa olla aamuseitsemältä, jos nyhtökauran makuun meinaa päästä. Ihan niin paljon trendituote ei kuitenkaan kiinnostanut.

ainekset

Kuukausi sitten poikkesin sattumalta Ullanlinnan Anton & Antoniin, jonka kylmätiskissä oli kymmeniä paketteja kaikkia kolmea makua. Kerrankin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Nyhtis pääsi pannulle jo samana iltana. Viikkoa myöhemmin jääkaappiimme oli ilmestynyt kilpailijan paketti, mies halusi testata myös Härkistä. Mifusta en ole vielä valmistanut mitään, enkä tiedä aionko valmistaakaan, sillä sen olemus on jokseenkin epäilyttävä. Kumimainen ja noh, valkoinen.

Hetken ruokablogeja selailtuani inspiroiduin Kameran ja kauhan nyhtökaurapilahvista. Tapani mukaan säädin reseptiä mieleni mukaan: käytin voita, korvasin basmatiriisit normipitkäjyväisellä, jätin oliivit pois, lisäsin inkiväärin määrää, heitin sekaan kourallisen thaibasilikaa ja tuunasin tuoreella punaisella chilillä. Nyhtökauran rakenne oli hyvinkin lihaisa, etenkin pannulla paistamisen jälkeen sitä oli vaikea erottaa nyhdetystä possusta. Jopa isäni, vannoutunut lihansyöjä, piti suutuntumasta ja ihmetteli miten kummassa tämä voi olla kasvisruokaa.

sipulia

Härkiksestä keiteltiin bolognesea. Reseptin mies ravisti hihasta, eikä enää muista sen yksityiskohtia, mutta tomaattia, chiliä, valkosipulia ja varsiselleriä siihen ainakin tuli. Härkis oli pehmeämpää kuin jauheliha. Ulkonäkö muistutti lihaa vain etäisesti ja suutuntuma oli enemmän mössöinen kuin lihaisan karkea.

härkisbolognese

Voiton tässä mittelössä vei selvällä rinnanmitalla Nyhtis. Se näytti, maistui, tuntui ja tuoksuikin paremmalta. Ravintoainesisällön mukaan siinä on myös rutkasti enemmän proteiinia kuin kilpailijassaan (Nyhtis 31g/100g vs. Härkis 17g/100g). Ainesosaluettelossa oli siinäkin eroja: Härkikseen oli piilotettu stabilointiaineiden E-koodeja, kun taas Nyhtis koostui pelkästään luonnollisista raaka-aineista. Vertailun vuoksi Mifussa on sakeuttamis- ja säilöntäaineita sekä protskua vain 14g sadassa grammassa, siis saman verran kuin raejuustossa. Go Nyhtis!

riisin kuullottaminen

Nyhtökaurapilahvi (4 kokeilunhaluiselle)

4 dl pitkäjyväistä riisiä
1 kevätsipulinippu tai pari normisipulia
2–3 valkosipulinkynttä
reilu pala tuoretta inkivääriä
2 laakerinlehteä
1 tl juustokuminaa
1 tl kurkumaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl neilikkaa
1/2 tl chilirouhetta
1 tuore chili

8 dl vettä
paketti nyhtökauraa (kaffirlime, seesaminsiemen & inkivääri -versiota)
voita
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
thaibasilikaa ja persiljaa
3 tomaattia
1 lime

Kuumenna oliiviöljy isohkossa kattilassa ja lisää silputut sipulit, valkosipulit, chili ja raastettu inkivääri. Kuullottele hetki ja lisää mausteet ja suolaa. Sekoita hyvin ja anna mausteiden kypsyä toinen hetkinen. Sekoittele sipulin ja mausteiden joukkoon riisi, kuullottele vielä minuutti tai kaksi. Kiehauta vesi ja lisää se kattilaan. Anna porista lempeällä lämmöllä kannen alla riisipaketin ohjeiden mukaan. Paista sillä aikaa nyhtökaura nopeasti voissa pannulla ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kypsyneen riisin joukkoon. Lisää vielä kuutioidut tomaatit, silputut yrtit ja kevätsipulin varret. Purista puolikkaan limen mehu ruuan sekaan. Tarjoile limelohkojen kanssa, silloin jokainen voi lisätä hapokkuutta halutessaan.

valmis nyhtisannos

Ja mitä niihin edellä mainittuihin kysymyksiin tulee, luulen tietäväni vastaukset. Kasvisruoka, joka muistuttaa lihaa, saattaa tutustuttaa runsaamman kasvissyönnin saloihin myös ennakkoluuloiset sekasyöjät. Varsinkin aloittelevan kasvissyöjän voi olla vaikeaa valmistaa tarpeeksi proteiinipitoista ruokaa ja tähän nämä tuotteet tuovat helpon ratkaisun. Monilla on myös papuihin ja muihin palkokasveihin ja niiden makuun ristiriitainen suhde. Nyhtis ja Härkis eivät maistu herneille ja härkäpavuille, vaan niille mausteille, joita ruokaa laittaessa kulloinkin käytetään. Silläkin uhalla, että teksti alkaa jo vaikuttaa maksetulta mainokselta (mitä se ei ole), kehotan kokeilemaan. Uusi suosikkisi saattaa olla tässä.

Kotiravintolan ensimmäinen kattaus

Kolme viikkoa sitten sain siskoltani puhelun. Hän halusi tietää, onnistuisiko minulta kolmen ruokalajin illallinen 12 hengelle. Myöntelin varovaisesti, olenhan pyörittänyt pienimuotoista ravintolaa kotonani ennenkin. Mutta että kaksitoista nälkäistä samaan aikaan? Ravintolapäivänä pöydässä on istunut enintään kahdeksan syömämiestä kerrallaan ja useimmissa kattauksissa heitä on ollut vain kuusi. Selviäisinkö tuplamäärästä ruokavieraita?

Muutaman minuutin asiaa makusteltuani vastasin kyllä. En tiennyt mitä tarjoaisin ja missä, mutta päätin yrittää. Jos en tähän pystyisi, olisi turha tehdä tulevaisuuden suunnitelmia kotiravintolan varaan.

aterian ainekset

Seuraavana päivänä menu oli jo paperilla ja budjetti laskettu. Sisko tykästyi menuehdotukseen ja hintakin saatiin sopivaksi. Alkuperäinen suunnitelma oli syödä ravintolassa, mutta koska juhlapäiväksi valikoitui sunnuntai, valinnanvaraa oli yllättävän niukalti. Uskalsin siis pyytää vähän vaivanpalkkaakin, olivathan vieraat varautuneet oikeaan ravintolaillalliseen, joka pitkällä kaavalla juomineen olisi maksanut vähintään 30–40 euroa.

Vielä piti ratkaista tilaongelma, sillä ruokapöydän ympärille mahtuu vain kahdeksan ja silloinkin ollaan kuin sillit suolassa. Parvekkeen pöytä toisi kaksi lisäpaikkaa ja hätätapauksessa viimeiset kaksi ruokailijaa voisi istuttaa sohvapöydän ääreen. Ekstratuolit voisi varmaan lainata taloyhtiön kerhohuoneesta. Sisko lupasi roudata lisäpöydän mukanaan, jos muuta ratkaisua ei keksitä.

Valitsin ruokalajit, joista osan voi valmistaa etukäteen. Alkuun appelsiininen porkkana-inkiväärikeitto, pääruuaksi nyhtökaurapilahvi ja jälkiruuaksi inkivääripannacotta. Tilanne oli otollinen, sillä laktoosivammaa lukuunottamatta koko seurue oli kaikkiruokainen.

nyhtökaurapilahvi

Nyhtökaurat eli nyhtikset hankin jo perjantaina päivällä, sillä niiden saatavuus on edelleen kiven alla. Pari viikkoa aiemmin piipahdin sattumalta Anton & Antonissa ja huomasin heidän hyllyssään kymmenkunta pakettia tuota harvinaista herkkua. Silloinkin oli perjantai ja ilmeisesti nyhtiksen toimituspäivä. Osuin oikeaan, sillä myös tänä perjantaina tiski oli täynnä. Astelin kassalle neljä pakettia sylissäni. Pienenä vinkkinä muuten: nyhtis on kyseisessä kaupassa melkein puolet halvempaa kuin isojen ketjujen marketeissa!

Keitto syntyi lauantaina, vain ranskankermainen loppusilaus jäi sunnuntaille. Resepti on keittiöni vakiokalustoa ja kopioitu käyttöön Eeva Kolun edesmenneestä Kauhaa ja rakkautta -blogista. Kanafondin korvasin luomukanaliemikuutiolla, inkivääriä lisäsin hieman reilummin ja koristeluun käytin thaibasilikaa, mutta muuten mentiin alkuperäisen ohjeen aineksilla. Ohjeen olen kirjannut myös tämän postauksen loppuun, niin kuin ruokavieraille lupasin.

(Jälkiruokakin oli lauantain ohjelmassa, mutta jäi lopulta seuraavaan aamuun, sillä karkasimme miehen kanssa iltapalapiknikille Mustikkamaan kallioille. Viikunoita, juustoja, maksapasteijaa, erilaisia hilloja ja punaviiniä lyhtyjen valossa – ahhh!)

inkivääripannacotta

Inkivääripannacotta on sekin yksi kestosuosikeistani, enkä enää muista mistä sen resepti on peräisin. Sellaisenaan se kuitenkin löytyy Tillin ja Pullan taannoisesta blogista, johon he sen kirjasivat käytyään luonani päivällisvieraina.

Kun ovikello viiden aikaan soi, pääruoka oli jo hyvässä vaiheessa, pannacotat hyytyneinä ja keitto kuumana kattilassa. Pöydän kattaminen jää tässä keittiössä yleensä viimeiseen tinkaan, mutta ilmeisesti alan vähitellen oppimaan virheistäni, sillä tällä kertaa katoin pöydän jo puolitoista tuntia ennen hoohetkeä. Ruokavieraat pääsivät kerrankin valmiiseen pöytään.

vieraat pöydässä

Jännittyneet perhoset lepattelivat ovikellon soidessa kiivain siiveniskuin. Kun kaikki vieraat olivat löytäneet paikkansa pöydästä, asettuivat siivekkäätkin. Seurue viihtyi rennosti keskenään ja minä sain touhuta keittiössä ilman häiriötekijöitä. Ruokalajit seurasivat toisiaan, lasit täyttyivät ja tyhjenivät tasaista tahtia. Kaikki oli ihmeellisen vaivatonta ja helppoa. Keittiö oli kaaoksesta kaukana ja kokki ilmeisen tyytyväinen työhönsä.

Kiitokset olivat vuolaita. Siivosin astiat tiskikoneeseen ja katoin itselleni kolmen ruokalajin illallisen. Saatoinpa lasin viiniäkin nauttia. Onnelliset hymyt, tyhjät lautaset ja täydet vatsat ovat parasta palautetta. Tällä kertaa suurin ja tärkein palkkio oli kuitenkin oivallus omasta osaamisesta. Vahvistus sille minkä tavallaan jo tiesinkin. Tähän minä kykenen ja tätä tahdon. Tästä kotiravintolasta kuulette vielä.

*****

Appelsiininen porkkana-inkiväärikeitto (12 hlölle alkukeitoksi)

1,5 kg porkkanaa
2 sipulia

6 valkosipulinkynttä
2 rkl voita
3 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna tai pilkottuna
4 dl appelsiinimehua
1,2 l vettä
2 kanaliemikuutiota, myös kasvis passaa
3,5 tl curryjauhetta
2 prk ranskankermaa
mustapippuria
suolaa
koristeluun (thai)basilikaa

Kuori ja pilko porkkanat, sipuli ja valkosipuli. Ota vähintään 4 litran kattila, kuumenna siinä voi ja kuullota sipulia, valkosipulia ja inkivääriä hetken verran. Lisää sitten porkkanat ja kuullottele pari minuuttia. Kaada kattilaan vesi ja mehu. Lisää lopuksi liemikuutiot ja curry. Kiehauta ja anna porista hiljalleen noin 45 minuuttia tai kunnes porkkanat ovat riittävän pehmeitä soseutettaviksi. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Tähän asti keiton voi tehdä vaikka edellisenä päivänä.

Kuumenna keitto ennen tarjoilua ja hämmennä joukkoon purkillinen ranskankermaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Annostele keitto lautasille tai pieniin kulhoihin ja nosta nokare huoneenlämpöistä ranskankermaa pinnalle. Odota hetki, että kerma alkaa sulaa ja pyöräytä sitten lusikalla keittoon kauniit kermakaaret. Ripottele päälle silputtua (thai)basilikaa.

porkkanakeitto

ps. Nyhtökaurapilahvin reseptin kirjaan ylös myöhemmin tällä viikolla, kun testikeittiössä porisevat vertailun vuoksi sekä nyhtis että härkis.

Mökkiruokaa kesäkeittiössä eli nokkosletut savulohitäytteellä

Kun kaksi ruokaihmistä lähtee mökille, tärkeintä on saada mahtumaan mukaan tarpeeksi ruokaa. Kaikesta muusta karsitaan, ruuasta ei koskaan. Mökkireissun suunnittelu alkaa reseptien selailusta ja ostoslistan laadinnasta. Kuinka paljon perunoita tarvitaan? Montako pulloa viiniä? Millainen keittiö meitä odottaa ja mikä on sen varustus? Toimiiko grilli? Onko paistinpannua, entä raastinrautaa? Löytyykö kaapeista suodatinpusseja tai perusmausteita?

ulkoruokinnassa

Matkustusväline toi omat rajoitteensa, sillä moottoripyörän laukkuihin ja selässä oleviin reppuihin ei suurta omaisuutta mahdu. Kotoa pakkasimme mukaan perusmausteet ja muutaman bonuspurkin, kuten kardemummaa, sumakkia ja chilisuolaa. Sivutaskuihin sulloimme vaaleaa balsamicoa, sitruunoita, tuoretta inkivääriä ja valkosipulia. Minigrip-pusseihin sujautettiin risottoriisiannos, avattu kuskuspaketti, sopiva määrä sokeria, pähkinöitä ja manteleita sekä valmis jauhosekoitus ohrarieskaa varten. Jääkaapista mukaan lähti 10 luomumunaa ja hedelmäkulhosta tummuneet banaanit. Viljelysäkeiltä poimittiin reppuun nippu raparperia. Note to self: ota kuva mukaan pakattavista aineksista, saat muistilistan seuraavalle kerralle!

Alkosta etsittiin muovipulloviinejä. Mitä vähemmän painoa pyörän päällä, sen parempi. Vaihtoehtoja olikin yllätten useampi ja koriin valikoitui kolme litran pulloa, yksi kutakin lajia, valkoista, punaista ja roseeta. Ja tietenkin skumppaa, lasipullossa.

skumppaa kiitos!

Ensimmäinen kauppastoppi tehtiin Porvoossa. Meillä oli kaksi ostoslistaa, toinen isompaa kauppaa varten ja toinen kyläkauppaan, josta oli kävelymatka lähtösatamaan. Kaikki ostokset eivät olisi millään mahtuneet pyörän kyytiin, siksi monimutkainen logistiikka. Harmitti hiukkasen, että oli sunnuntai, emmekä päässeet hyödyntämään Porvoon lihakauppojen tiskejä. Possu, naudan luomujauheliha, kanafileet, lohi, makkarat, leivät, leikkeleet ja juustot oli siis ostettava markettitavarana. Myös mansikat ja nektariinit mahdutettiin mukaan. Apteekista haettiin punkkipihdit ja kyypakkaus, ihan vaan varmuuden vuoksi.

kyläkauppa

Emme tienneet millainen valikoima kyläkaupalla oli, mutta päätimme silti ostaa sieltä tilaa vievimmät raaka-aineet, kuten maitotuotteet, säilykkeet, kasvikset ja hedelmät. Sillä mennään, mitä saatavilla on. Kyläkauppias yllätti positiivisesti, sillä vihannestiskillä oli jopa parsaa. Sen lisäksi koriin kerättiin tomaattia, kurkkua, parsakaalia, retiisejä, salaattia, perunaa, sipulia, voita, jugurttia, maitoa, kermaa, tomaattimurskaa, pastaa, oliiviöljyä, kahvia, teetä ja suodatinpusseja, jotka olivat unohtuneet kotiin.

kyläkaupan hevitiski

Matka kaupalta satamaan ajettiin kauppakasseja käsissä roikottaen. Olimme henkisesti varautuneet useamman kilometrin täydennyskauppareissuun soutaen, mutta vuokraisäntä kertoi, että myös lähimmästä poukamasta (800 metrin päässä saaresta) pääsee kävellen kauppaan. Jos jotain unohtui, apu olikin lähellä.

rantaheinikkoa

Mökkikeittiön varustelu oli odotettua parempi. Iso jääkaappipakastin, kahvinkeitin, tuplaleveä leivänpaahdin, maustekaapissa suola- ja pippurimyllyt. Suodatinpussejakin oli, tottakai. Viinilasit, vino pino posliinilautasia ja riittävästi aterimia. Peräti kaksi paistinpannua ja se raastinrauta. Grilli toimi kaasulla. Juomavesi kannettiin sisään ovenpielessä olevalta vesipisteeltä. Ehkä me pärjätään.

aamiaisjogurtti

Aamuisin keitettiin kahvia, teetä ja kananmunia. Pöytään katettiin kurkku-juustovoileipiä ja luonnonjugurttia hedelmien, marjojen ja pähkinöiden kera. Puettiin päälle sen verran, että tarkeni syödä ulkona. Vaikka manteretta hellisi helle, merellä ja saaressa on vilpoisempaa. Aamiaispöytään paistoi silti aurinko, joka ikinen aamu. Kun vatsa oli täynnä alkoi seuraavan aterian suunnittelu.

tiskipaljut

Miksiköhän se muuten on niin, että kotona tiskaaminen on maailman puuduttavinta hommaa, mutta mökillä tuosta askareesta nauttii? Jokseenkin epäloogista, sillä mökkioloissa se on paljon vaivalloisempaa. Pitää lämmittää vesi, sohlata vatien kanssa, kantaa astioita ulos ja sisään, keittää lisää vettä, kuivata käsin ja siltikin astioihin jää hienonhieno rasvapinta. Kaiken tämän keskellä kuitenkin laulattaa.

possu ja parsa

Mökillä olisi aikaa hifistellä, mutta mieli hakeutuu perusasioiden äärelle. Grilli, liha ja salaatti. Kylkeen lasi viiniä. Yksinkertainen ja aina toimiva resepti. Possua ja parsaa. Kanaa ja parsakaalikuskusia. Lohta ja tomaattisalaattia. Jauhelihapihvejä ja appelsiini-sipulisalaattia. Grillimakkaraa ja sinappia. Sateisena päivänä perinteistä bolognesea.

sumakkilohi
bolognese
Illallinen auringon laskuun

Muutamaa reseptiä oli kuitenkin pakko kokeilla, nimittäin Haarukkavatkaimen raparperi-lohileipiä ja savulohitäytteisiä nokkoslettuja.

Flatbread-taikinaan meillä ei ollut aineksia, sillä jauhot ja hiiva odottivat vielä täydennyskäyntiä kyläkaupalla, mutta vaalea, grillissä käytetty leipä, oli korvikkeena mitä mainioin. Raparperin suikaloiminen juustohöylällä meinasi viedä tämän kokin hermot, kuorimaveistä kun keittiöstä ei löytynyt. Etikan tilalle holautettiin balsamico-kastiketta, samalla vähennettiin sokerin määrää. Pikkelöintiin tuo kastike ei tietenkään ole paras mahdollinen, mutta lopputulos oli kuitenkin mukavan maukas.

lohileivät

Mökin ympäristössä oli nokkospuska jos toinenkin, niinpä nokkoslettuneitsyys oli pian mennyttä. Taikinan perusreseptin googletin Hesarin ruokasivuilta, mutta olosuhteet pakottivat soveltamaan sitäkin jonkin verran. Kahdelle alla oleva puolen litran taikina on liikaa, joten puolet siitä säästettiin myöhemmin paistettaviin makeisiin lettuihin.

nokkosia

Nokkosletut savulohitäytteellä (4 nälkäiselle)

5 dl nestettä, meillä oli 2 dl hyla-maitoa ja loput vettä
3 munaa
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl sokeria
(2 rkl voisulaa)
1-2 l tuoreita nuoria nokkosia
Täyte: vuohenjuustotuorejuustoa, ruohosipulia ja savulohta

Kerää ja ryöppää eli kiehauta nokkoset runsaassa vedessä. Jäähtymistä voi nopeuttaa jäävedellä. Puristele kuiviksi ja pilko silpuksi. Sitten vaan kaikki lettutaikinan ainekset (paitsi ne nokkoset) sekaisin ja taikina turpoamaan puoleksi tunniksi. En jaksanut sotkea sulatetun voin kanssa, joten jätin sen pois, eikä haitannut ollenkaan.

nokkoslettu pannulla

Nokkoset voi lisätä taikinaan tai heittää suoraan pannulle ja kaataa taikinan päälle. Minä heitin neljäsosan niistä pannulle voin kanssa ja valuttelin taikinan hissuksiin nokkosten lomaan. Puolikkaasta taikinasta tuli tällä tekniikalla neljä isoa lettua. Sivele tuorejuustoa letulle, lisää sopivasti savulohta ja silppua päälle ruohosipulia.

nokkoslettu lautasella

Makeisiin lettuihin voit keitellä täytteeksi raparperi-inkiväärihillon. Pilko pari vartta ja heitä ne kattilaan. Raasta joukkoon pieni pala inkivääriä. Lisää pari lusikallista sokeria ja puoli desiä vettä ja keitä, kunnes raparperi hajoaa. Vatkaa kaveriksi sokerilla ja kardemummalla maustettua kermavaahtoa.

illallinen laiturilla

Mökkilomalla illallisravintolan pöytä on juuri siinä, mihin satut takapuolesi laskemaan – laiturilla, rantakalliolla tai sammalmättäällä. Jokaisessa kattauksessa pääset ikkunapöytään ja maisema salpaa hengen. Seura on parasta mahdollista, tunnelma intiimi, eikä muita asiakkaita ole. Kattona on taivas, valaistuksena laskeva aurinko, taustamusiikkina tiiran huuto ja veden liplatus laiturin alla. Kielen päällä loppuelämän säilyvä makumuisto.

heijastus