Konvehtien kirpeä korvike – kandeerattu inkivääri

Tiedän olevani outo ja erilainen. Jos ostan kotiin konvehtirasian, mitä tapahtuu hyvin hyvin harvoin, on puolet siitä syömättä vielä seuraavallakin viikolla. Kyseessä ei ole itsekurin hallintaan tähtäävä harjoitusmuoto, vaan vakio-ominaisuus minussa: makeanhimoni tyydyttämiseen tarvitaan vain muutama suklaapala, joskus riittää yksi ainokainenkin. Jostain syystä ilmiö koskee ainoastaan suklaata ja jäätelöä, sillä jälkiruokia, lakritsia, salmiakkia ja kirpeitä hedelmäkarkkeja voisin syödä loputtomasti.

kandeerattu inkivääri

Joulun tehdessä tuloaan en himoitse suklaakonvehteja – enkä muuten myöskään marmeladimakeisia, sen tajusin tekstiä kirjoittaessani. Mutta joulunpyhien jälkiruokia, piparitaikinaa, joulutorttuja ja jouluiseen kahvipöytäämme kuuluvia korvapuusteja, niitä minä odotan niin, että suu vettyy pelkästä ajatuksestakin. Myös lakritsimantelit ovat kokkauslistalla, samoin lakritsitoffee. Sanoinko jo, että rakastan lakritsia?

Uusin suosikkini on kandeerattu inkivääri. Syksyllä satuin avaamaan television juuri, kun Strömsössä valmistettiin näitä kirpeitä ja hieman terveellisempiä karamellej, ja jäin tuijottamaan silmät selälläni niiden valmistusta. Kuutioitua inkivääriä kypsytettiin ensin tovi kattilassa ja hauduteltiin sen jälkeen sokeriliemessä. Lopuksi kuultaviksi kypsyneet kuutiot kieriteltiin hienossa sokerissa ja kumottiin kauniiseen lasikulhoon. Nerokasta!

kandeerattu inkivääri

kandeerattu inkivääri

Pidän inkivääristä muutenkin. Syön pikkelöidyn inkiväärin eli garin muidenkin sushilautasilta, raastan sitä jättikatkarapujen kaveriksi ja heitän muutaman palan raakana silloin tällöin myös smoothieen. Vaikka inkiväärillä ei tutkimusten mukaan ole kovinkaan kummoisia terveysvaikutuksia, siivutan sitä usein flunssa-aikaan teekuppini pohjalle yhdessä sitruunan kanssa, kaadan kuuman veden päälle ja lisään lusikallisen kotimaista hunajaa nostamaan vastustuskykyäni. Inkiväärillä terästetty kuuma juoma avaa röörit, lämmittää karheaa kurkkua ja nujertaa siellä kasvavan kaktuksen.

Kandeerattu inkivääri käy konvehdin tai muiden karamellien korvikkeeksi myös juhlapöytään. Pieneen lasipurkkiin pakatut kandeeratut inkiväärikuutiot ovat loistava lahja, joka maistuu vielä pitkään joulun jälkeenkin. Vaikka inkivääri onkin kuorrutettu sokerilla, minikokoisen makupalan suutuntuma on niin intensiivinen, että sokeriövereitä makeisilla on vaikea saavuttaa. Itse tehdyt syötävät lahjat ovat ostettuja paketteja kestävämpi valinta, joten kattilat porisemaan ja pelastamaan maapalloa!

kandeerattu inkivääri

Käytä inkiväärin kuorimiseen pikkulusikkaa. Kaavi kuori irti lusikan kuppiosalla, tällä tekniikalla se irtoaa yllättävän helposti ja hukkaankin menee paljon vähemmän kuin veitsellä kuorittaessa. Inkiväärin määrä saattaa kuulostaa suurelta, mutta kuutiot kipristyvät keitettäessä kokoon. Jos keittelet kirpeitä karamelleja vain itsellesi, resepti kannattanee puolittaa. Minä käytin kokatessani ruskeaan taittavaa ruokosokeria, siitä johtuu valmiiden karkkien ruskeahko väri. Jos siis haluat heleämmän keltaisia kuutioita, käytä valkoista sokeria.

Kandeerattu inkivääri

n. 400 g tuoretta inkivääriä
3 + 1 dl vettä
noin 500 g hienoa sokeria

Kuori inkivääri ja leikkaa se sentti kertaa sentti -kokoisiksi kuutioiksi. Heitä kuutiot kattilaan, lisää 3 dl vettä ja anna inkiväärin kypsyä n. 45 minuutin ajan keskilämmöllä kannen alla. Alkuperäisen reseptin mukaan puolikin tuntia riittää pehmittämään kuutiot, mutta siinä vaiheessa inkivääri ei ollut pehmeää nähnytkään.

Jos kattilan pohjalla on vielä vettä 45 min jälkeen, kaada se pois (tai hyödynnä inkivääriteenä!). Punnitse inkiväärikuutiot ja kumoa ne sitten takaisin kattilaan. Lisää yhteä paljon sokeria ja 1 dl vettä. Jos sinulla ei ole vaakaa, arvioi silmämääräisesti sokerin määrä. Sitä pitäisi kaataa kattilaan saman verran kuin inkivääriä.

Keittele sekoitellen, kunnes sokeriliemestä on haihtunut suurin osa vedestä ja liemi on paksua ja tahmeaa, ja inkivääri on kypsynyt läpikuultavaksi. Tähän kului melkein kaksi tuntia.

Kaada 1–2 dl sokeria tilavaan kulhoon ja sekoita se inkiväärien joukkoon. Sekoittele, kunnes inkivääripalat on kuorrutettu sokerilla kauttaaltaan ja levitä ne sitten leivinpaperille kuivumaan. Lado kandeerattu inkivääri ilmatiiviisiin lahjapurkkeihin tai kannelliseen astiaan, josta voit ostaa kirpeitä karkkeja tarjolle.

kandeerattu inkivääri

Okei, myönnetään. Eivät nämä meidän joulunpyhinä kaikkia konvehteja korvaa, mutta osan kuitenkin. Jäin kerrasta koukkuun, ja niin voi käydä sinullekin!

Jos innostut kokkaamaan pukinkonttiin, kokeile myös näitä syötäviä lahjoja:

Taivaallinen tomaattihilloke – juustopöydän yllättäjä
Aatonaaton lahjavalvojaiset – lakritsimantelit
Pikkelöity punasipuli – loistolisuke lähes kaiken kylkeen
Viime hetken ruokalahja: suklaasalami
Tee-se-itse: gari eli pikkelöity sushi-inkivääri
Lakritsitoffee
Pikkelöity piparjuuri
Terapeuttiset piparicantuccinit

Pollo Limonello – klassikkoreseptin uusi tuleminen

Palataanpa hetkeksi elokuuhun 2015. Olen bloggaajana vielä keltanokka, räpsin ruokakuvia kännykällä ja julkaisen ne ilman sen kummempia kiemuroita. Käsittelemättöminä ja vähän sinne päin sutaistuina. Yhteen tekstiin riittää yksi kuva. Eikä sillä yhdelläkään ole niin väliä, sillä tarina on tärkeämpi. Niin myös loppukesästä blogiin kirjatun Pollo limonello -reseptin tapauksessa. Katsokaa nyt vaikka alla olevaa, ainokaista kuvaa, jossa komeilee kulhollinen nahistuneita sitruunoita. Missä tuoreet ja houkuttelevat raaka-aineet, missä annoskuvat, missä luonnonvalo ja missä itsekritiikki?

Alkuperäinen tarina sen sijaan, se on edelleen hyvä:

”Vuosia sitten olin töissä Uudenmaankadulla vastapäätä Bar 9 -ravintolaa. Kuten arvata saattaa, bar ysistä tuli meikäläisen kantis lounasaikaan. Palvelu oli vaihtelevaa ja tiskin takana seisoi usein murahtelevaa sakkia, mutta ruoka oli mainiota ja maittavaa. Jo ennen Uudenmaankadun aikoja minut vei lounaalle kaveri, joka söi ysibaarissa aina saman annoksen: Pollo Limonellon. Jäin kerrasta koukkuun. Pari vuotta ja kymmeniä pollo limonelloja myöhemmin sain tekstarin: Oothan lukenut Nyt-liitteen?? Kaivoin lehden esiin ja siellähän se patsasteli, Pollo Limonello -resepti! Keltainen sitruuna-kanapasta laitettiin tulille vielä samana iltana ja lukemattomia kertoja sen jälkeen. Jugurtti, sitruuna, inkivääri ja hunaja, ihanien aineksien liitto, johon ei tunnu kyllästyvän koskaan!”

pollo limonello

Ja se resepti, joka löytyy tuolta alempaa, on täysin ennallaan. Jokin muu sen sijaan on muuttunut. Kolme vuotta myöhemmin kana on kadonnut keittiöstäni melkein kokonaan. En halua tukea tehotuotantoa, mitä broilerien kasvatus väistämättä on, vaikka kuinka oltaisiin sympaattisia mielikuvia herättävillä perhetiloilla. Luomutuotanto on onneksi yleistynyt, ja isompien kauppojen hyllyillä luomubroiskupaketit ovat jo vakiokamaa.

Luomutiloilla kananpojilla on enemmän tilaa sekä ulkona että sisällä, ja ne elävät tehotuotettuja serkkujaan pidemmän elämän. Se ei tietenkään pehmennä sitä faktaa, että linnut eivät koskaan saavuta sukukypsyyttä, eivätkä ikinä elä täysin lajilleen tyypillistä kanan elämää. Eivätkä muuten edes ulkoile kuin muutaman viimeisen elinviikkonsa ajan, jos silloinkaan, sillä talvella ulkoilumahdollisuutta ei ole. Täytyy myös muistaa, että luomutuottajakin tähtää tuottavuuteen. Luomun ostaminen ei siis puhdista omatuntoa tai lupaa kanoille tai muillekaan tuotantoelämimille välttämättä hyvää elämää. Siksi jätän tänä päivänä luomufileet useimmiten kauppaan ja ostan mielummin kokonaisen luomukanan, jolloin koko lintu tulee hyödynnettyä. Tykkäämme myös broilerin maksasta ja sydämistä, jotka ovat erittäin halpoja ja syntyvät sivutuotteena. Broilereita kasvatetaan lihan vuoksi, ei sisäelimien.

pollo limonello

Pollo limonello ei tietenkään ole pollo limonello ilman kanaa, mutta reseptiä voi hyvin kokeilla myös kasvisversiona. Jutun juju ainakin omasta mielestäni on kuitenkin kastikkeessa, ei itse proteiinissa. Ole siis luova ja kokeile vaikka tofua, nyhtistä tai härkistä, ja vaihda kanafondi kasvisversioon. Tai jos kana maistuu, syö ihmeessä sitä. Niin minäkin teen, vaikkakin vain muutaman kerran vuodessa. Yksi niistä kerroista oli tänään, Rantasalmella, tämän kesän vuokramökin terassilla. Kuvat eivät vieläkään ole priimaa, mutta ehkä kuitenkin parempia kuin kulhollinen kulahtaneita sitruunoita.

Pollo limonello (3–4 sitruunasuulle)

3 broilerin rintafileetä
50 g voita ja/tai loraus öljyä
1 pieni sipuli pilkottuna
ripaus cayennepippuria
2 dl (luomu)kuohukermaa
1 rkl kanafondia
1/2 rkl kurkumaa
3–4 valkosipulinkynttä
1–2 tl raastettua inkivääriä
2 rkl sitruunamehua
2 rkl hunajaa
2 dl turkkilaista partaäijäjugurttia
suolaa

Leikkaa broilerinfileet sopiviksi suupaloiksi ja ruskista ne pannulla voissa ja/tai öljyssä. Lisää pilkottu sipuli ja cayennepippuri, kuullota hetkinen pienoinen. Lorauta sitten joukkoon kerma ja kanafondi ja anna kypsyä muutama minuutti. Lisää kurkuma, valkosipuli, inkivääri, sitruunan mehu ja hunaja. Vähennä lämpöä ja hauduttele vielä hetki. Lisää lopuksi jugurtti. Maista, tarvitseeko suolaa lisätä (fondissa saattaa olla sitä riittämiin). Sekoita kastike keitetyn pastan joukkoon. Päälle parmesaania ja vähän vihreää, jos sitä kotoa löytyy. Pollo Limonello on valmis. Buon appetito!

pollo limonello

Kolme vuotta sitten kirjoitin:

”Pollo Limonello on edelleen Bar 9:n ruokalistalla ja kun tänä keväänä pitkästä aikaa eksyin kuluttamaan kuppilan penkkejä, oli pakko testata, vieläkö se maistuu yhtä hyvältä. En tiedä, oliko aika kullannut muistot, kokki ollut varovainen soosia keittäessään vai keittiössä muuten vain huono päivä, mutta jotain puuttui. Ehkä makuero johtui sitruunan tai inkiväärin määrästä, mutta joka tapauksessa jouduin toteamaan: Minä teen tämän paremmin!”

pollo limonello

Sen koommin en ole ysibaarin pöytään istahtanut, joten tuoretta tietoa tilanteesta ei ole. Henkilökuntakin on todennäköisesti parissa vuodessa vaihtunut, mutta ruokalista pysyy. Internet kertoo, että klassikkoannos löytyy listalta edelleen, joten testikäynti loppuvuodesta lienee paikallaan. Lupaan raportoida, kuinka tällä kertaa kävi!

Tee-se-itse: gari eli pikkelöity sushi-inkivääri

On pitkään odotetun sushi-illan aika. Kaikki on valmiina: kalakaupassa käyty, kalat siivutettu, avokado, retikka, kurkku ja surimi suikaloitu, riisi keitetty ja jäähdytetty oikeaoppisesti leikkaavin liikkein ja viuhkalla leyhytellen. Makirullat on kääritty ja nigirien riisipallot pyöritetty. Laseihinkin on kaadettu maistiaiset sakea. Istumme jo pöytään, kunnes joku huomaa: gari eli pikkelöity inkivääri puuttuu!

gari sushi inkivääri

Hämeentien etnisistä kaupoista samana päivänä ostettu gari-purkki on unohtunut kangaskassin pohjalle. Sitruunahapon tiukka aromi lehahtaa nenään heti, kun metallinen kansi naksahtaa auki. Tuoksu on teollinen ja kaukana miellyttävästä. Maistamme pikkelöityä inkivääriä vuorotellen, eikä kukaan meistä voi syödä viipalettakaan vääntämättä naamaansa väärinpäin. Tätä ei todellakaan voi syödä.

sushi-ainekset

makirulla sushi

makirulla sushi

Mies kiskoo jo takkia päällensä ja sanoo menevänsä tarkistamaan lähikaupan valikoiman. Minä ehdotan, että maistaisimme ensin iltapäivällä sattumalta purkittamaani itse tehtyä garia. Se on ehtinyt tekeytyä vasta kuusi tuntia ja olisi oikeasti valmista vasta parin päivän kuluttua, mutta kokeillaan silti! Maistamisen jälkeen mies riisuu takkinsa. Vaikka itse pikkelöity inkivääri ei ollut maustunut kuin pari tuntia, on se silti sata kertaa parempaa kuin purkkitavara.

makirulla sushi

makirulla sushi

nigiri

nigiri sushi

Reseptin olin poiminut talteen Kokit ja potit -blogista. Koska kerta oli ensimmäinen, päätin puolittaa annoksen siltä varalta, että lopputulos ei miellyttäisikään makuhermojani. Vaiheita on kolme, mutta varsinainen resepti on hyvin yksinkertainen. Jos sinäkin rakastat sushia, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Itse tehty on aina itse tehty.

nigirin muotoileminen

nigiri sushi

makirulla sushi

Vielä yksi vinkki ennen varsinaista reseptiä! Kun valitsimme kalaa sushi-iltaa varten, Tukkutorin kalan asiantunteva kauppias ehdotti lohen ja sertifioidun tonnikalan lisäksi tuoretta silakkaa. Epäröidessämme hän poisti yhdestä silakkafileestä nahan ja ojensi sen tiskin yli. Yllättävän hyvää! Siltä seisomalta parisataa grammaa silakkafilettä paketoitiin ostoskoriimme. Siispä seuraavan kerran, kun seisotte kalatiskillä, tehkää tietoinen valinta ja vaihtakaa jättikatkaravun pyrstöt kotimaiseen silakkaan.

gari sushi inkivääri

Gari eli pikkelöity sushi-inkivääri

100 g tuoretta (luomu)inkivääriä
1/2 rkl sokeria
1/2 rkl suolaa
1/2 litraa vettä

Pikkelöintiliemi:
1/4 dl sokeria
2,5 rkl riisiviinietikkaa

Kuori inkivääri lusikalla raaputtaen ja siivuta se mandoliinilla, juustohöylällä tai terävällä veitsellä mahdollisimman ohueksi. Sekoita siivut kulhossa sokerin ja suolan kanssa. Anna tekeytyä vähintään puoli tuntia, jotta ylimääräinen neste irtoaa inkivääristä. Minä lähdin tässä välissä vesijuoksemaan ja jatkoin kokkaamista kolmen tunnin kuluttua.

gari sushi inkivääri

Tee sitten pikkelöintiliemi. Sekoita keskenää 1/4 desiä sokeria ja 2,5 ruokalusikallista riisiviinietikkaa. Sokerin tulee liueta etikkaan kokonaan, liemen lämmittäminen nopeuttaa liukenemista.

Kiehauta puoli litraa vettä ja kumoa suolassa ja sokerissa tekeytyneet inkiväärit liemineen kiehuvaan veteen. Anna kiehahtaa ja kaada sitten inkiväärit siivilään. Siirrä inkiväärisiivut puhtaaseen lasipurkkiin ja holauta pikkelöintiliemi hela hoidon päälle. Laita purkki kylmään ja anna maustua 2–3 päivää. Garin voi toki käyttää aiemminkin, jos ei kirpeyttä pelkää.

gari sushi inkivääri

gari sushi inkivääri

Säilyvyyttä Kokkipottilan Hannele lupaa useamman kuukauden, mutta voi kyllä olla, että tämä herkku ei niin kauan kaapissa vanhene!