Mielettömien maisemien Arctic Giant – vieraana Jättiläisenmaassa

Yhteistyössä: Arctic Giant – Jättiläisenmaa

”Jos tulet Paltamoon, sinun on ehdottomasti yövyttävä Arctic Giantin linnunpesässä”. Seison Kainuun matkamessuosastolla, ja olen todennäköisesti huvittava näky, sillä tuijotan matkailuorganisaation edustajaa pöllämystyneenä. Aivojeni muodostama mielikuva on niin vahva, että sulkiessani silmät muutamaksi sekunniksi singahdan suoraan jonnekin korkealle. Turvalliseen ja lämpimään pesään, josta kavala maailma on kaukana. Ympärillä vain hiljainen metsä ja kauaksi horisonttiin kasvava korpimaisema. Ennen kuin ehdin ajatella asiaa sen pitemmälle, vastaan: ”Totta, mutta miten Paltamoon pääsee?” Minulla ei ole mitään käsitystä, missä Paltamo sijaitsee, mutta olen päättänyt matkustaa sinne silti.

Käykin ilmi, että Paltamoon pääsee Helsingistä junalla seitsemässä tunnissa. Ei mikään mahdoton matka, sopivasti työpäivän mittainen. Siispä kone kainaloon, huopatossut jalkaan, untuvatakki niskaan ja kohti rautatieasemaa. Jättiläisenmaa, täältä tullaan!

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Jättiläisenmaan isäntä, Vesa Homanen on vastassa asemalla. Hän kysyy tarvitseeko käydä kyläkaupan kautta, mutta minä olen varautunut omilla eväillä. Auton nokka käännetään siis saman tien jättien kortteeria kohti. Matkaa Paltamon rautatieasemalta on reilut 20 kilometriä.

Ehdimme vaihtaa kuulumisia ja ihailla auton valokeilassa vilahtavia tykkylumisia puita. Vesa kertoo tarinoita Arctic Giantin alkutaipaleelta. Siitä, miten hän vuonna 2007 päätyi vaimonsa Anjan kanssa puolukkaan melkein kymmenen vuotta aiemmin hylätyn Kivesvaaran laskettelukeskuksen rinteille ja havahtui unohtumattomiin maisemiin.

Satumaiset maisemat lumosivat pariskunnan, eikä aikaakaan kun he lunastivat entisen hiihtokeskuksen huipun itselleen. Vanhat rakennukset saivat uuden elämän, remontoinnissa vain mielikuvitus oli rajana. Sopivia osia säilytettiin ja hyviä rakenteita hyödynnettiin. Hissin yläasemasta muokkautui näköalasauna ja päärakennuksesta luksuslinnunpönttöjen kotipesä. Arctic Giant eli Jättiläisenmaa vietti avajaisiaan vuonna 2012.

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Paljon on rakennettu myös uutta. Tarina kertoo, että Vesa, jolla ei ollut aiempaa kokemusta timpurinhommista, selviytyi valtavasta urakasta entisaikojen jättiläisten henkien avustuksella. Henget pitelivät nauloja ja minä vasaraa, isäntä naurahtaa ja iskee silmää.

Ihan tuulesta temmattuja vanhat tarut eivät ole, sillä jo 100 vuotta sitten Eino Leino istui Kivesvaaran laella ja kirjoitti jättiläisistä, jotka asuvat vaaran suurissa saleissa. Ja onpa alueella asunut kirkonkirjojenkin mukaan kolme kainuulaista jättiä, 2,5-metrisiksi kasvaneita. Heistä yhden kunniaksi on sävelletty oopperakin, joka esitetään Paltamon metsissä kesällä 2019.

Jättiläiset ovat edelleen vahvasti läsnä, ja rakentaminenkin jatkuu. Uudet aivan rinteen partaalle pystytetyt pöntöt ovat loppusilausta vaille valmiit. Vastavalmistuneita mökkejä ei ole vielä ehditty lisätä edes Arctic Giantin nettisivuille. Ne on nimetty suurten lintujen mukaan. Minun pari viikkoa sitten avatun asumukseni nimi on Tuulihaukka. Pelkkä nimi nostaa käsivarteni ihon kananlihalle.

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Vesa esittelee pienen, mutta kotoisan mökin varustusta. Tuore puu tuoksuu ihanalta. Tuossa on pieni keittiöseinämä, tuossa kylpyhuone ja sauna. Takaseinä on käytännössä yhtä suurta ikkunaa, ja moottoroidut sängyt on sijoitettu niin, että niissä loikoillessa voi ihailla maisemaa, joka jatkuu kymmenien kilometrien taakse. Siis jos ei ole pimeää. Nyt on, enkä vielä osaa kuvitella, millainen satumaa minua aamulla odottaa.

Mökin ovenpielessä nojailee pari sauvakävelysauvoja ja yhdet lumikengät. Naulassa roikkuu otsalamppuja, joita isäntä kehottaa käyttämään jo samana iltana. Laita kuule sauna lämpiämään, käy kävelyllä ja kuuntele, kun jättiläiset kuiskuttelevat pakkasen sokerihuurruttamissa puissa, hän ehdottaa.

Minä teen työtä käskettyä. Revin itselleni palasen kainuulaista rieskaa, höylään päälle juustoa ja levitän reilusti voita. Sitten puen päälleni paksuimmat vaatteet, mitä laukustani löydän. Pakkasta vaaran laella ei ole läheskään niin paljon kuin tasamaalla, mutta kylmä ulkona silti on. Taivas on mennyt pilveen, ja lumi leijailee timantteina otsalampun valossa.

Alueella olevasta 70 majoituspaikasta on sesongin ulkopuolella olevana torstaina käytössä vain muutama. Rauhassa saa olla, yksin omien ajatusten armoilla. Jättiläisten tarinat alkavat elää mielessäni omaa elämäänsä ja sydän havahtuu hakkaamaan tiheämmin. Toppahousut kahisevat ja huopatossut painautuvat puuterilumeen. Lenkki jää lyhyeksi, sillä vaikka Vesa on vakuutellut henkien olevan arkoja ja ystävällismielisiä, mielikuvitukseni kasvattaa pimeyteen kummajaisia, jotka vaanivat tykkylumeen kääriytyneiden kuusten takana. Kiristän askelteni tahtia ja palaan turvalliseen linnunpesään, saunon ja nukahdan nopeasti kaiken kokemani jälkeen.

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Kello soi jo ennen kahdeksaa. Kiire ei ole mihinkään, paitsi ihailemaan auringonnousua. Avaan silmäni ja ehdin päästää suustani pari voimasanaa. Ilman silmälaseja maisema näyttää hunnuttuneen harmaaseen hernerokkasumuun. Se niistä huimaavista näkymistä, huokaan. Sitten ujutan lasit päähäni ja olen pudota hämmästyksestä sängyltä. Näkymä on järisyttävä.

Mitään tällaista en ole elinaikanani nähnyt. Kainuulainen korpimaisema on maalattu valkoisen ja sinisen eri sävyillä, ja se näyttää jatkuvan loputtomiin. Aurinko on vielä horisontin takana, mutta värjää jo taivaanrantaa punaisellaan. Hengästyttää ja harmittaa hurjasti, etten voi jakaa kokemusta kenenkään kanssa. Kaappaan kameran syliini ja otan kymmeniä kuvia, vaikka tiedän, ettei yksikään otoksista anna oikeutta sille hengästyttävälle kauneudelle, jota olen päässyt todistamaan.

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Juon nopeasti lasin mehua ja hyppään toppavaatteisiini. Aamiainen saa nyt unohtua, tärkeämpää on päästä kokemaan maisema kaikilla aisteilla. Pakkanen on kiristynyt, aamun sininen hetki on jo alkanut kurottaa kohti päivänvaloa. Otan juoksuaskelia, ryntäilen hangessa päättömästi kohti nousevaa aurinkoa. Kipuan lumilämpäreen päälle ja viritän kamerani valmiiksi.

Hädin tuskin ehdin painaa laukaisinta kahta kertaa, kun isäntä huutelee panneensa kahvin porisemaan. Mutta sitä ennen hän johdattaa minut päärakennuksen keskellä kohoavaan torniin. Annan kameran laulaa.

arctic giant paltamo

arctic giant paltamo

Sydän tahtoo jälleen kerran pakahtua. Miten paljon kotimaassa onkaan nähtävää, uskomattomia paikkoja, jotka salpaavat hengen! Miten ihmeellinen luonto, joka saa leuan loksahtamaan sijoiltaan ja miten käsittämättömiä kokemuksia, jotka jättävät syvän jäljen. Mikä meitä vaivaa, miksi me emme näe metsää puilta, vaan hyppäämme koneeseen planeetan hyvinvointia uhmaten, ja kiidämme Kaukoitään?

Ravistelen itseni irti ahdistavista ilmastonmuutosajatuksista ja laskeudun tornista maan tasalle. Vesa kertoo, että jälkikasvu on hänen onnekseen ilmoittanut innokkuudestaan jatkaa vanhempien työtä. Yksi heistä on rakentanut päärakennuksen läheisyyteen snowtube-radan. Kikatan ja kiljun, ja lasken mäen kolme kertaa. Punaisin poskin ja hymy huulilla astun sisään saliin, jossa kuuma teekupponen höyryää ja emännän leipoma lämmin nokkospulla tuoksuu.

Vilkaisen kelloa. Juna puksuttaa jo Oulusta kohti Paltamoa ja lähdön hetki on väistämättä edessä. Lumikenkäilemään en ehtinyt, mutta onneksi maisemia sai ihailla sisätiloistakin. Vajaa vuorokausi jättiläisten kotikonnuilla riitti vakuuttamaan minut, tahdon tänne takaisin, ehkä jo kuluvana keväänä. Nyt kuitenkin pakkaan haikeana laukkuni ja heitän sen isännän auton takakonttiin. Arctic Giant ja sen jättiläiset jäävät odottamaan uusia vieraita.

arctic giant paltamo

Kun katsoo maailmaa jättiläisen silmin, näkee kauas ja tuntee isosti. Kiitos unohtumattomasta kokemuksesta, Arctic Giant. Olen lumoutunut.

Alfaman kapeilla kujilla – boutique-hotellivinkki Lissaboniin: Santiago de Alfama

Yhteistyössä: Santiago de Alfama

Jos mieheltäni kysyy, on hotelli vain nukkumista varten. Siksi sen varustelulla, pohjaratkaisulla, huonekoolla, saippuavalikoimalla, näköalalla tai aamiaisen laadulla ei juurikaan ole merkitystä. Riittää, että sijainti on keskeinen ja huoneessa on peti, johon päivän päätteeksi pötkähtää.

Santiago de Alfama please clean

Minä olen toista mieltä. Kun olen lomalla, haluan, että ympärilläni on kauniita asioita. Se mitä ikkunasta näkyy, on äärimmäisen tärkeää. Olen valon lapsi, joten luonnonvalo on välttämättömyys. Pimeässä saan istua päiväkausia kotimaan kaamoksessakin. Omasta parvekkeesta iloitsen erityisesti, siksi kirjaankin sen toiveeksi jokaiseen hotellivaraukseen, näkyi hotellin kuvissa parvekkeita tai ei.

Santiago de Alfama

Santiago de Alfama King Superior

Sen lisäksi tahdon, että kaikki toimii, kuten on luvattu, ja että saan rahalle vastinetta. Vuodevaatteet ovat korkeatasoisia, tyyny tarpeeksi muhkea, sänky riittävän jämäkkä, hiustenkuivaajassa riittää puhtia, hanasta tulee kuumaa ja kylmää vettä ja huoneessa on hiljaista. Aamiaiselle on omat kriteerinsä. Ei mitään muoviin pakattua, vaan tuoretta ja paikallista. En kaipaa kovaksi keitettyjä munia tai lämpöhauteessa lötköinä lilluvia pekonisiivuja. Haluan hedelmiä, jugurttia ja tuoretta leipää. Vastapuristettu mehu on luksusta, samoin rapea croissant appelsiinimarmeladilla.

Santiago de Alfama

Kaikkien ylläolevien syiden seurauksena Lissabonin pikavisiittiä suunnitellessa hotelliksi valikoitui Santiago de Alfama, 1400-luvun palatsiin remontoitu viiden tähden ja 19 huoneen boutique-hotelli Alfaman kapeiden kujien keskellä. Se täyttää heittämällä kaikki asettamani kriteerit. Sijaintikin on loistava, raitiovaunut 12 ja 28 tuovat lähes ulko-ovelle, ja lähin metroasema Rossio on sekin vain 10 minuutin kävelymatkan päässä. Kelpaisi siis siipallenikin.

Tein hotellivarauksen vasta noin viikkoa ennen matkaa, joten huoneita merinäköalalla ei enää ollut vapaana (jos tarkkoja ollaan, ei ikkunoista häämötä meri, vaan Tajo-joki). Tällä kertaa oli siis tyytyminen sisäpihan näkymiin, mutta onneksi samasta kerroksesta oli käynti terassille, jonka kaiteen takana meri kimalteli auringossa. Huonevaraukseni oli korotettu King Superior -luokkaan, ja sänky oli niin valtava, että minun oli peruutettava tiukasti vastakkaiseen nurkkaan saadakseni yösijani kokonaan kuviin.

Santiago de Alfama

Kun astuin kylpyhoneeseen, hypin hetken tasajalkaa ja taputin käsiäni. Wc-istuin, bidé ja käsienpesualtaat on erotettu lasiseinällä kylpyaosastosta, jolla on kokoa kuutisen neliötä. Siltä seisomalta päätin muuttaa iltasuunnitelmiani. Illallisen jälkeen jättäisin läppärin latautumaan ja pujahtaisin kuumaan kylpyveteen. Kirjoittaa ehtii myöhemminkin. Pienet shampoo- ja saippuapullot sekä kasvopyyhkeet oli aseteltu niin kauniisti, että räpsin niistä kymmenkunta kuvaa.

Santiago de Alfama bathroom

Huoneen varustukseen kuuluu kahvikone, vedenkeitin ja valikoima Kusmin teepusseja (jotka unohdin kähveltää mukaani). Käyttöä minulla oli vain vesilasille ja kahvikupille, joka sai toimia kännykän kaiutinkoppana, kun soitin spotifysta sopivaa kylpemismusiikkia. (Kun vedestä nyt tuli puhe, muistattehan aina juoda hanavettä, silloin kun se mahdollista on! Lissabonissa hanavesi on puhdasta ja maistuu hyvälle. Ota siis mukaan oma juomapullo ja jätä muoviroskat kauppaan.)

Audreys kitchen

Illallisella testaan hotellin oman Audrey’s-ravintolan ruokalistaa. Henkilökunta on osin intialaista, joten listalla on paikallisen ruokaperinteen lisäksi muutama curry. Kyselen suosituksia, sillä vajaassa viikossa en oikein vieläkään ole päässyt sinuiksi portugalilaisen ruuan kanssa. Alkuun tilaan lopulta pica-paun, nautaa ja pikkelöityjä kasviksia valkosipulisessa voikastikkeessa. Annos on etikkainen, mutta hyvä. Hymähtelen itsekseni, sillä tiedän, että mieheni pitäisi etikan tuomasta twististä todella paljon. Liha on hieman ylikypsää, mutta tässä tapauksessa maku ratkaisee.

Audreys kitchen

Audreys kitchen pica pau

Audrey’s on sisustukseltaan varsin viehättävä. Pöydissä palavat kynttilät, seiniä peittää siniharmaa tapetti, saliin on ripoteltu kukkasia ja viherkasveja ja siellä täällä roikkuu mustavalkoisia valokuvia. Muutamassa niistä poseeraa nuori nainen, tuulen tuivertamat hiukset kasvoillaan. Hän on Audrey, omistajien tytär. Ravintolaa ei siis ollutkaan nimetty kuuluisan näyttelijän mukaan, kuten automaattisesti oletin.

tiikeriravut

Audreys kitchen juustokakku

Pääruuaksi valitsen tiikerirapuja ja limerisottoa. Muistini mukaan tiikeriravut uiskentelevat lautaselleni ensimmäistä kertaa. Ne näyttävät niin hyviltä, että viereisen pöydän jenkkipariskunnalle iskee annoskateus. Risotto on oikeaoppinen ja ravut erinomaisia, mutta annos niin runsas, etten millään kykene haarukoimaan kaikkea suuhuni. Jälkiruualle on onneksi tälläkin reissulla oma vatsa. Jälkkärilistan vilkaisemisen sijaan pyydän tarjoilijaa yllättämään minut. Hetkeä myöhemmin hän kantaa pöytään kulhoon lusikoidun juustokakun ja pikarillisen portviiniä.

Santiago de Alfama

Tässä vaiheessa olen ehtinyt tehdä sinunkaupat viereisen pöydän kanssa. Heidät on ohjattu ravintolaan toisesta hotellista, eivätkä he edes tienneet syövänsä hotellin ravintolassa. (Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että ravintolasuositus oli taatusti parempi kuin kollegojeni saama. He nimittäin illastivat myös Alfamassa, paikallisoppaan suosittelemassa paikassa, jonka tarjoilija oli töykeä ja humalassa, ja jonka ruokakin oli ala-arvoista). Vanhempi rouva kertoo miettineensä bloggaamisen aloittamista. Kannustan parhaani mukaan ja annan pienen aloittelijan oppitunnin ruokakuvaamisesta. Illan lopuksi vaihdamme käyntikortteja.

Pienessä hiprakassa hipsin huoneeseeni ja valutan veden kylpyammeeseen. Lämpö leviää jäseniini. Tunne on enemmän kuin tervetullut, sillä koko alkuviikko on vietetty viileässä airbnb-huoneistossa, villasukat jalassa, villaröijyyn kietoutuneena. Ydinkylmyys oli ehtinyt hiipiä luihin saakka.

Santiago de Alfama kylpyhuone

Aamiainen on ruhtinaallinen ja se tarjoillaan pöytiin. Vaihtoehtoja piisaa granolasta, puurosta, hedelmistä erilaisiin leipiin ja lämpimiin munaruokiin. Kaikki on tuoretta ja vastavalmistettua. Eggs benedict graavilohella on ihana, samoin granola ja superrapea croissant. Tarjolla on myös tuorepuristettuja mehuja. Makean appelsiinimehun rinnalla tarjoillaan mm. vesimeloni-minttumehua ja erikoiskahvitkin kuuluvat hintaan.

Santiago de Alfama aamiainen

Santiago de Alfama aamiainen

Santiago de Alfama aamiainen

Vielä en ole törmännyt täydelliseen hotellihuoneeseen, vaikka lähellä onkin käyty. Pikkuvikoja on aina, ja se kuuluu asiaan. Tällä kertaa miinusta tulee suihkun erikoisesta lattiakaivosta, joka jätti lattian märäksi ja liukkaaksi sekä pistorasioista, joista osa ei toiminut. Minibaarin sisältö jäi testaamatta, mutta jollekin toiselle lämmin jääkaappi olisi saattanut tuottaa isonkin pettymyksen. Näköalaa ei ole, mutta jaan plussapisteitä sisäpihan vehreästä viherseinästä, joka rönsyillessään on varsin virkistävä näky.

Santiago de Alfama aula

Santiago de Alfama aula

Palvelu sekä vastaanotossa että ravintolassa on ilahduttavan sydämellistä ja aitoa. Ja vaikka toistan itseäni, kehun vielä kerran sijaintia, sillä se jos mikä on täydellinen. Santiago de Alfama on piilossa suurimmilta turistivirroilta, mutta kuitenkin kaiken keskellä. Kivenheiton päässä ovat sekä Miradouro de Santa Luzian näköalatasanne että Sé de Lisboa eli Lissabonin katedraali. Lähellä on myös Lissabonin korkeimman kukkulan päällä komeileva linnoitus. Huoneiden hinta vaihtelee näkymien, koon ja varustelun mukaan. Halvimmillaan pääset Alfaman sydämeen reilulla sadalla eurolla. Hinta-laatusuhde on erinomainen.

lissabonin katedraali

näköalatasanne

Alfama hoods

Alfama on entistä punaisten lyhtyjen aluetta. Se on myös ainoa Lissabonin kaupunginosa, joka säilyi muuttumattomana 1750-luvun suurissa maanjäristyksissä. Paikallisopas tietää kertoa, kuinka harmaapäiset mummot edelleen istuvat ikkunoidensa äärellä ja vaihtavat kuulumisia kapeilla kujilla. Minä en onnistu näkemään yhtäkään, mutta työkaverit lähettävät yömyöhään kuvan, jossa he nauttivat Ginja-likööriä paikallisen mamman kotona. Uskottava se on – Lissabonilaiset mummot jaksavat valvoa kauemmin kuin minä.

Alfama hoods

Alfama hoods

Santiago de Alfamaan löydät helposti (ja esteettömästi) nousemalla Rossion metroasemalta ylös Praça da Figueira -aukiolle ja suuntaamalla aukion etelälaitaa pitkin itään. Käänny sitten oikealle Rua de Madalenalle ja kävele ylämäkeä, kunnes ensimmäinen isompi tie Largo Chao do Loureiro lähtee vasemalle. Älä siis turhaan lähde kapuamaan rappusia pienille kujille, sillä Largo Chao do Loureiron päässä on ilmainen hissi. Ovi näyttää johtavan supermarkettiin, mutta saman käytävän päässä on hissi, jolla pääsee nousemaan 7. kerrokseen ja suoraan hotellille johdattavalle Largo dos Loios -kujalle. Jos nälkä yllättää, piipahda matkan varrella olevassa Pastelariassa.

Alfama hoods

Alfama hoods

Yöpymisen illallisineen tarjosivat Santiago de Alfama ja Audrey’s, obrigada!

Ei kai tässä mitään juhlia tarvita eli syntymäpäiväillallinen Ravintola Emossa

Mieheni on tuntemistani ihmisistä vaatimattomin. Hän hämmentyy kiitosten edessä ja harvoin pyytää itselleen mitään. Kuten moni suomalainen mies, hän on tarmokas puurtaja, joka ei osaa kaivata kehuja. Analyyttinen ajattelija ja introvertti, joka ei viihdy huomion keskipisteenä. Lämmin ja lempeä, voimakas ja turvallinen, mutta myös sinnikäs, kärsivällinen ja päämäärätietoinen. Minun peruskallioni.

ravintola emo

ravintola emo

Alkuviikosta hän täytti tasavuosia. Syksyn mittaan tiedustelin toiveita välillä vaivihkaa, sittemmin suoraankin. Vinkkejä sain vähänlaisesti. Hän ei kuulemma tarvitse mitään. Juhlista nyt puhumattakaan.

Pyörittelin siitä huolimatta päässäni ajatusta yllätysjuhlista tai edes pitkästä illallisesta, jonne kutsuisin ystäviä ja perhettä. Itsehän olisin innoissani, jos minulle järjestettäisiin jotain vastaavaa (vink, vink), mutta miehestä en ollut ollenkaan varma. Hössöttäminen ei varsinaisesti ole hänen kuppinsa teetä. Tiesin hänen kuitenkin arvostavan ideoitani, kunhan homma ei vaan lähde lapasesta. Makumme on onneksi varsin samanlainen.

ravintola emo drinkki

Ensi töikseni etsin Helsingistä ravintolan, joka on auki sellaisenakin päivänä kuin muut paremmat paikat ovat kiinni. Lyhyen sähköpostikirjeenvaihdon jälkeen minulla oli varaus Ravintola Emoon*, joka tänä syksynä muutti Kasarminkadulta Kluuvikadulle hotelli Kämpin kupeeseen. Yön viettäisimme uusitun Sokos Hotel Presidentin** Talvimyrsky-huoneen sinisissä tunnelmissa.

ravintola emo

ravintola emo leipä

Yllätyksen salassa pitäminen oli käsittämättömän kimuranttia. Varsinkin pari päivää ennen suustani loikkasi kymmeniä sammakoita, joita sitten seivailin säälittävästi punastellen. Vielä ovesta ulos lähtiessämme tokaisin, että en taida ottaa nyt tuota ystävän joululahjaa mukaan, mehän nähdään vielä myöhemminkin. Mies vilkaisi minua kummissaan, ehkä aavisti jo mitä tuleman piti.

Olen huono huiputtamaan ja punomaan monimutkaisia juonia, joten olin ilmoittanut heti kättelyssä, että meidän tulee olla keskustassa tasan kello viisi ja että seuraava päivä pitäisi pyytää töistä vapaaksi. Pari päivää aiemmin olin käynyt varaamassa Mikonkadun Roasbergista sopivan nurkkauksen ja kutsunut sinne vuorokauden varoitusajalla yllätysvieraita. Etkoille osallistuvien jälkikasvu otti tilanteen nopeasti haltuun ja aikuiset saivat tyytyä sivuosaan. Vasemmalla kädellä kumosimme pari pullollista kuohuvaa, huiskutimme onnitteluseurueelle heipat ja jatkoimme matkaa kohti Kluuvikatua.

ravintola emo viini

ravintola emo simpukat

Uusi Emo on hyvällä tavalla hämyinen. Tummia tekstiilejä, utuisen ohuita väliverhoja, kymmeniä kynttilöitä ja kutsuva tunnelma. Ravintola huomioi syntymäpäivän ginistä, appelsiinilikööristä, aperolista ja sitruunamehusta sekoitetuilla drinkeillä. Lasin kylkeä koristi kuivattu punaherukka. Väri oli intensiivinen ja maku mieletön. Kuin joku olisi lukenut ajatuksemme ja sekoittanut ne samaan lasiin. Baarimestari Kenneth Löfström todella tietää, mitä tekee.

ravintola emo viini

ravintola emo selleri

Viimeistään leipää maistaessamme tiesimme, että illasta tulee hyvä. Leivomme leipämme itse ja osaamme arvostaa, kun ravintola tekee samoin. Aivan identtisiin tuloksiin emme etenkään vaalean juurileivän kanssa ole päässeet, mutta reseptin hiomista jatketaan, kunnes lopputulos tyydyttää itsekriittistä leipuria.

ravintola emo peuraa ja kaalia

Kun ruokaihmiset lähtevät ulos syömään, annosten analysointi kuuluu asiaan. Olisinko itse tehnyt tämän toisin, puuttuuko tuosta jotain, ovatko kaikki elementit tarpeellisia, millainen on ruuan ja viinin liitto? Usein joku annoksista notkahtaa toisen noustessa suvereeniksi suosikiksi. Tasaisesti loistaviin suorituksiin törmää harvoin.

ravintola emo beerenauslese

ravintola emo karpalo ja kinuski

Ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan kävi niin, että jokainen pöytään kannettu ruokalaji ja sen viinivalinta hurmasivat meidät. Simpukat ja Sancerre Galinot 2009, selleri ja Les Terrasses Arbois Pupillin Juran alueelta, peura ja Hisenda Miret Garnatxa 2015 sekä karpalo ja Beerenauslese Exquisit 2015. Aina kun ajattelimme, ettei seuraava annos voi peitota edellistä, eteemme kannettiin jotain vieläkin parempaa. Kun tämä kaikki höystettiin ansiokkaalla asiakaspalvelulla, emme tyytyväisempiä olisi voineet illallisen jälkeen olla. Ihanaa, ihanaa, ihanaa!

ravintola emo petit fours

Mies myhäili muikeana koko illan ajan ja minua hymyilytti. Hilpeässä hiprakassa kävelimme käsi kädessä Kluuvista kohti hotellia. Kello läheni kymmentä, mutta me olimme valmiita heittäytymään pehmeään sänkyyn ja valkoisiin lakanoihin, sulkemaan silmämme ja nukkumaan pitkään. Huoneessa kuitenkin odotti vielä yksi yllätys. Hotelli muisti sankaria kylmällä kuohuviinillä ja herkkulautasella. Jospa vielä yhdet lasilliset ja vasta sitten nukkumaan!

hotelli presidentti syntymäpäiväyllätys

hotelli presidentti kuohuviini

*Illallisen tarjosi Ravintola Emo, **yöpymisen mahdollisti Sokos Hotel Presidentti – kaunis kiitos ikimuistoisesta syntymäpäiväyllätyksestä!

ps. Ravintola Emo on auki myös vuoden viimeisinä päivinä 28.–31.12.2017 ja ruokalistalla on taatusti jotain muuta kuin kinkkua ja laatikoita.