Oluella Kierossa silakassa – Pienpanimokierros Utrechtissa

On maaliskuinen viikonloppu Utrechtissa, Hollannissa. Yksivaihteiset vuokrapyörät rullaavat yliopistolta kohti kaupungin vanhinta panimoa. Sieltä alkaa 15 kilometrin ja viiden pienpanimon kierros, jonka reitin on suunnitellut aiemmin samana vuonna kaupunkiin muuttanut ystäväni. Paikallisen tavan mukaan kypärää ei käytetä ja pienessä sievässäkin on sopivaa tankotissutella takaisin kotiin. Liitymme pyöräkaistalle pukumiesten ja opiskelijoiden tasaisen jatkuvaan virtaan ja nautimme kevätauringon lempeästä lämmöstä.

Oudaen – kaupungin vanhin pienpanimo

Historiallisessa kivitalossa sijaitseva Oudaen on perustettu 1990. Kahdenkymmenenviiden vuoden iällä ansaitaan siis kaupungin vanhimman pienpanimon titteli. Isäntämme mukaan Oudaen on lämmittelyä. Oluet eivät kuulemma ole kummoisia, mutta ruoka on kohtuullista. Tilaamme paikalliseen tapaan täytetyt leivät ja tuopilliset mallasjuomaa.

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

En löydä listalta yhtään hapanolutta muistuttavaakaan vaihtoehtoa, joten lasiini kaadetaan epäortodoksisesti roseviiniä. Seuralaisenikaan eivät vakuutu juomavalikoimasta, mutta lasit tyhjennetään silti viimeiseen pisaraan asti. Kolmen vartin kuluttua vatsat ovat täynnä ja valmiina vastaanottamaan kierroksen seuraavan pienpanimon tuotoksia.

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

Oudaen
Oudegracht 99

De Leckere – hipsterifiilistä rahtilaivojen reitillä

Ajamme fillareilla rinkiä teollisuusalueella, sillä De Leckeren edellisenä syksynä perustettu panimobaari on piilotettu ison messuhallin taakse, pienen kujan päähän. Terassi on vielä sisustamatta ja sisälläkin näyttää keskeneräiseltä, mutta palvelu pelaa senkin edestä. Tilaamme maistelusetin, johon saamme valita oluet itse. Pulitamme neljästä oluesta ja kulhollisesta sipsejä 10 euroa.

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

Burgereita ja muuta tuopin kylkeen sopivia ruokia olisi ollut tarjolla koko listallinen, mutta tässä vaiheessa Oudaenin leivät pitävät meidät vielä kylläisinä. De Leckeren oluet ovat hyviä, lista on pitkä ja sieltä löytyi maisteltavaa myös tällaiselle nirsolle oluen ystävälle. Tänne pitää päästä uudestaan kesällä, kun aurinko helottaa puiselle terassille, rahtilaivat seilaavat kanavaa pitkin ja olut helmeilee kylmänä lasissa.

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

Werkspoor Café De Leckere
Tractieweg 43

Oproer – olutta ja kasvisruokaa vanhassa teollisuushallissa

De Leckere ja Oproer sijaitsevat vajaan kilometrin kävelymatkan päässä toisistaan, joten jos haluat piipahtaa vain parissa pienpanimossa, tässä on varteenotettava vaihtoehto. Samalla voit nauttia vaikka kolmen ruokalajin vegeillallisen, mutta sitä varten kannattaa ehdottomasti varata pöytä. Vaikka tämänkin ravintolan ympäristö on kaikkea muuta kuin kaunis, ruoka ja juoma ovat vahvan suosituksen arvoisia.

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

Paikka on omaleimainen vessoja myöten. Pöntön vieressä kohoaa kasa halkoja, joita poltetaan ravintolan hiiligrillissä. Savuinen Gose todella on savuinen ja muutenkin oluet ovat seurueen mieleen. Harmillisesti meillä on jo kiire seuraavaan paikkaan, emmekä ehdi testaamaan kasvisruuastaan kuuluisan keittiön antimia. Tummat pilvet taivaanrannassa enteilevät sadetta, ja meillä on vielä kaksi paikkaa koluttavana.

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

Oproer Brouwerij
CAB-Rondom 90A

Maximus – lämmin keidas keskellä peltoa

Seuraava stoppi yllättää. Pienpanimoravintola on pellon laidassa ja se näyttää ulkopuolelta hiljaiselta. Mieleen nousee pienen paikkakunnan ABC jossain kylän laitamilla. Epäilyttää. Sisällä tunnelma on täysin toisenlainen, sillä paikka on ääriään myöten täynnä. Puheensorina, taustamusiikki, kynttilät ja lämmin valaistus tekevät Maximuksesta kovin kotoisan. Yhtään pöytää ei ole vapaana, mutta henkilökunta taikoo meille nopeasti takahuoneesta pystypöydän ja neljä baarijakkaraa. Tilaamme pikkupurtavaa ja neljä tuoppia olutta, hinta on kierroksen kallein. Ihastumme hedelmäiseen Pandoraan, Dutch Pale Aleen, joka sopii jopa minun suuhuni hyvin. Otamme vielä toiset, vaikka sadetutka kertoo tihkusateen alkavan kymmenen minuutin sisään.

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

Brouwerij Maximus
Pratumplaats 2A

De Kromme Haring – oluella kierossa silakassa

Pienpanimokierroksen viimeinen kohde on yhtä hankala löytää kuin edeltäjänsäkin. Pimeässä ja märässä illassa ajamme pari kertaa oikean kadunkulman ohi. Pieni ja huomaamaton kyltti ohjaa kohti bussivarikkoa, metalliaidan vierellä kulkee jalkakäytävä, joka koukkaa hetken kuluttua tiilirakennusten keskelle. Sisäpihan perällä ikkunoista loistaa valo, De Kromme Haring eli kiero silakka kavereineen odottaa jo meitä.

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

pienpanimokierros Utrechtissa

Olutvalikoima on mahtava ja vielä mahtavampi on ruokalista. Vai mitä sanotte burgereista, pientuottajan makkaroista ja itse leivotusta hapanjuurileivästä? Kiero silakka kietoo meidät pyrstönsä ympärille, ja tarjoaa ehdottomasti kierroksen parhaat oluet ja asiallisimmat eväät. Tuoppiini hanasta laskettu vadelmainen sour Lactic Fantastic jättää kielelleni pitkän makumuiston. Jos oikein pinnistelen, maistan sen happamuuden suussani etäisesti edelleen.

De Kromme Haring
Europalaan 2C

Lopuksi vielä asiaankuuluvat kiitokset. Kaikki kunnia pienpanimokierroksen suunnittelusta ja varsin viihdyttävästä seurasta kuuluu paikallisoppaille, siis suurkiitos T & A! Ja koska tässä ollaan insinöörejä melkein koko sakki, ei panimokierros tietenkään ole mitään ilman karttaa. Reitin voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa, koko kierrokselle kannattaa varata aikaa ainakin kuusi tuntia. Jos oikein innostuu, rundia voi jouhevasti jatkaa Utrechtin keskustan lukuisissa olutravintoloissa. Tervemenoa Hollantiin!

Lue myös:
Hollannin pettämätön pyörätieverkosto – fillarin selässä Utrechtin ympäri
Utrecht – ensivaikutelmia ja ihmetyksen aiheita

Hollannin pettämätön pyörätieverkosto – fillarin selässä Utrechtin ympäri

Kun Suomessa sompailen polkupyörällä pitkin Helsingin katuja, joudun jatkuvasti mutkittelemaan jalankulkijoiden välistä, jarruttamaan pyörätielle singahtavan koiran takia, taluttamaan aukikaivetun kadun yli ja kiroilemaan keskelle kaistaa pysäköityä pakettiautoa. Letkeäksi ei menoa millään muotoa voi kuvailla.

Utrecht vuokrapyörä

vuokrapyörä

Hollannissa jalkakäytävä on jalkakäytävä ja pyörätie on pyörätie. Vertaisvalvonta pelaa ja pyöräilijä, joka erehtyy kävelijöille merkitylle tielle tai polulle, saa kuulla siitä nopeasti. Autot väistävät tai eivät ainakaan parkkeeraa keskelle pyöräkaistaa.

Pyörällä liikkuvat kaikki. Yliopiston luentojen loputtua sadat pyörät kiitävät kaupungin läpi sulassa sovussa. Vastaan polkee pukumiehiä ja vanhempia rouvia, tavarapyöriä näkee joka puolella. Lapset istuvat tarakalla tai ohjaustangon takana pienessä turvavyöttömässä istuimessa. Ruosteen kukittamat rungot, kitisevät ketjut ja rämisevät renkaat vilisevät silmissä ja katua ylittäessä saa olla tarkkana, ettei jää jalkoihin.

pyöräily Utrecht

hedelmätarha Utrechtissa

Kypärää käyttävät vain kilpapyöräilijät, eikä fillarissa yleensä ole vaihteita eikä jalkajarruja. Valot sentään ovat pakolliset ja niiden käyttämättä jättämisestä rapsahtaa helposti sakot. Lukot ovat järeämpiä kuin Suomessa ja niitä todella kannattaa käyttää. Kaupungilla on valvottuja parkkeja, mutta suurin osa lukitsee pyöränsä kanavien varren kaiteisiin tai runkotelineisiin.

Vuokrapyörätkin ovat usein ruosteessa, sillä vuokraamot kunnostavat hylättyjä pyöriä ja antavat näin niille uuden elämän. Minullekin tarjotaan ensin fillaria, jonka etuhaarukka on käytännössä irti. Lopulta saan ehjän pyörän, jonka etutarakalle on kiinnitetty nippusiteillä vaaleanpunainen tavaralaatikko. On kuin kaljakorin kanssa ajelisi.

De Veldkeuken Utrecht

pyöräily Utrechtissa

Hollantilainen neuvottelutaktiikka on oma lukunsa. On perjantai ja haluaisimme vuokrata pyörät kahdeksi vuorokaudeksi. Pyörävuokraamon vanhempi herra pudistelee päätään. Vuokrauspulju sulkee lauantaina ovensa viideltä ja on sunnuntaisin kiinni. Voimme tietysti palauttaa pyörät vasta maanantaina, mutta sitten maksamme kolmesta vuorokaudesta. Vaihtoehtoisesti voisimme polkea fillarit lauantai-iltana kymmenen kilometrin päähän vuokraamon omistajan kotiin. Vetäydymme hetkeksi punomaan sotasuunnitelmaa. Herra palaa haalareissaan takatilan korjausurakan pariin ja pyytää kertomaan sitten, kun olemme päättäneet, mitä tehdä.

pyöräily Utrechtissa

pyöräily Utrechtissa

Valmistaudumme kertomaan, että vuokraamme sittenkin pyörät muualta, kun herra öljyisine sormineen ilmoittaakin, että voimme palauttaa pyörät myös sunnuntaina, jos vaan osaamme kertoa tarkan ajan. Hän voi tämän kerran tulla vuokraamolle vain meitä varten, vaikka vaimo ei siitä kuulemma tule tykkäämään. Pääsemme kuitenkin sopimukseen ja jätämme ajokortin pantiksi pyörävuokraa vastaan. Kahden vuorokauden vuokra kustantaa 17,50 euroa ja se maksetaan vasta pyöriä palautettaessa. Myöhemmin ystäväni kertoo, että tilanne on Hollannissa hyvin tyypillinen. Ensin sanotaan tiukka ei, mutta kunhan aiheesta jaksaa vääntää, ei muuttuukin lopulta myöntäväksi vastaukseksi.

pyöräily Utrechtissa

pyöräily Utrechtissa

Pyöräileminen Utrechtissa (ja varmasti koko Hollannissa) on ihanan helppoa. Pyörätiet ja -kaistat ovat hyvässä kunnossa ja pyörät kulkevat kaupungin keskustassakin loogisesti muun liikenteen lomassa. Autot ajavat hiljaa ja pyöräilijöillä on usein etuajo-oikeus. Eikä siinä vielä kaikki: Hollantiin on nimittäin rakennettu koko maan kattava, erittäin hyvin viitoitettu pyörätieverkosto.

knooppunt systeemi

Systeemin nimi on Knooppuntenroute eli solmukohtien toisiinsa yhdistämä pyöräilyreitistö. Wikipedia kertoo, että systeemin isä on belgialainen kaivosinsinööri Hugo Bollen, joka hiilikaivosten sulkemisen jälkeen ehdotti Limburgin maakunnalle toisenlaista rakennusprojektia. Kymmenien kilometrien pyörä- ja kävelytieverkoston rakentaminen rahoitettiin valtion budjetista, hiilikaivostoiminnasta ylijääneillä rahoilla.

Limburgin turistiorganisaation tuella pyöräilyreittejä laajennettiin ja vuonna 2007 merkittyjä reittejä oli valmiina jo lähes 2000 kilometriä. Myöhemmin reitit levisivät myös naapurimaakuntiin ja lopulta koko Hollantiin.

solmukohtien kartta

Pyöräilyreitin suunnittelu on vaivatonta, sillä pyörätiet ja solmukohdat on sisällytetty joukkoliikenteen reittioppaisiin. Jokainen solmukohta on numeroitu ja hakutuloksena saa listan solmuista, joiden kautta haluttuun kohteeseen pääsee. Jokaisella juna-asemalla on solmupiste, joten pyörän voi tarvittaessa laittaa parkkiin ja hypätä veturin kyytiin.

kanavan rannalla

pyöräily Utrechtissa

Solmupisteessä on aina kartta ja viitat vaihtoehtoisille solmuille. Viittoja on ripoteltu myös reitin varrelle. Kaikki viitat ovat silmien tasolla, ne toistuvat jokaisen risteyksen jälkeen ja varmistavat, että oikealla tiellä ollaan edelleen.

Valmiita reittiehdotuksia erilaisilla teemoilla on netti pullollaan, mutta omankin reitin rakentaminen on yksinkertaista. Reittisysteemille on oma appi, tosin hyvin pärjää myös pelkillä muistiin merkityillä numeroilla, jos vain muistaa pitää silmät auki viittojen varalta, eikä höpöttää kaverin kanssa, kuten me teimme.

umpikuja

pyöräily Utrechtissa

Yhtäkkiä huomasimme nimittäin olevamme matkalla aivan väärään suuntaan. Hetken nettiä tutkailtuamme tajusimme kääntyä takaisin oikealle reitille. Kerran kävi myös niin, että viitan osoittama reitti oli tukittu ja jouduimme sompailemaan omin päin seuraavalle solmupisteelle. Kiertotiestä tuli onneksi lyhyt ja pian jo poljimme letkeästi kohti seuraavaa määränpäätä.

leipähylly

juustotikut

Utrechtissa asuvat ystäväni olivat suunnitelleet meille valmiiksi pari erilaista reittiä, joista valitsimme lyhyemmän, sillä sadetutka lupaili illemmalle yhtäjaksoista sadetta. Reitin ensimmäinen etappi oli läheisellä ulkoilualueella, jonne poljimme lounaalle. Ostimme De Veldkeuken -ravintolasta reppuun myös tuoreen leivän, pari palaa focacciaa ja juustotikkuja.

De Veldkeuken Utrecht

lounas utrecht

Tiet ovat tasaisia ja maisema matalaa kuin Pohjanmaalla. Ympärillä näkyy maalaistaloja, tiukassa rivissä seisovia hedelmäpuita ja kanavissa uiskentelevia vesilintuja. Välillä poljemme isomman joen rantaa, missä tuulivoimalat pyörivät korkealla päidemme yläpuolella ja rahtilaivat halkovat viereistä vettä. Pyörä kulkee kevyesti, aurinko kurkistaa pilvien takaa ja pakottaa riisumaan päällimmäisen takin. Hymyilyttää väkisinkin.

Tuulivoimala

rahtilaiva

Esikaupunkialueella on hulppeita kartanoita ja siististi hoidettuja puistoja. Kun matkaa on poljettu reilut kaksikymmentä kilometriä, kurvaamme takaisin kohti kaupunkia ja istumme vanhan linnoituksen raunioille rakennettujen retkipöytien ääreen. Taivas alkaa ripotella niskaamme pieniä pisaroita, mutta me kaivamme repusta eväät esiin ja herkuttelemme hyvällä ruokahalulla.

eväät focaccia

focaccia De Veldkeuken Utrecht

Maisemien ja maaseudun sijaan pyöräreitin voi suunnitella kiertämään paikallisia pienpanimoita, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.

Ps. Kameraan ei ollut tallentunut yhtään kuvaa kartasta tai reittiviitoituksesta, siksi kuvat viitoista ja kartasta on lainattu Wikimediasta, jossa ne on julkaistu vapaasti käytettäviksi Creative Commons CC0 -lisenssillä.

Utrecht – ensivaikutelmia ja ihmetyksen aiheita

Lentokone laskeutuu tummien pilvien läpi Schipholin lentokentälle. Alkaa sataa. Joku on parkkeerannut koneensa meidän ruutuun, siispä odotellaan. Takapenkin iloiset sedät ovat hyytyneet neljän nelosoluen, kahden punaviinin ja konjakin jälkeen. Ilmaisesta mustikkamehusta, kahvista ja vedestä he ovat kieltäytyneet koko matkan ajan jyrkästi.

Junia on peruttu, mutta pääsemme lopulta raiteille. Puolen tunnin matka taittuu nopeasti, lentokentän ja kohteen välillä on vain kolme pysäkkiä. Utrecht on neljäs. Vastaanottokomitea ojentaa käteemme matkakortit, joihin on ladattu valmiiksi rahaa. Tällaista palvelua ei saa edes valmismatkoilla, tästä tulee hyvä päivä. Hyppäämme bussiin, joka pudottaa meidät yliopiston kampukselle.

kampusalue

Entinen kasarmialue on muutettu opiskelijoiden asuinrakennuksiksi. Ystäviemme väliaikainen koti sijaitsee aivan kampuksen portin vieressä. Kymmenen metrin päässä seisoo kasarminaikanen kellotorni, joka kajauttaa tasalta tuntien määrän ja lyö varmuuden vuoksi kerran myös puolelta. Kellotaulun alla on lause ”Ole ajoissa!”. Jostain syystä ei naurata, etenkään yöllä kellon kajahteluun havahtuessa.

Kattohuoneisto on nähnyt parhaimmat päivänsä. Se on asuttanut satoja sotilaita ja opiskelijoita. Ystävätkin ovat vain ohikulkumatkalla, varsinainen koti odottaa jo toisella puolella kaupunkia. Nykyiseen oleskelutilaan mahtuu juuri ja juuri työpöytä, sohva ja tv-taso. Ison kylpyhuoneen päälle, parin metrin korkeuteen on rakennettu parvi. Siellä on seisomakorkeus, mutta ei minkäälaisia kaiteita. Metalliset rautakaupasta hankitut tikkaat seisovat keskellä olohuonetta ja nojaavat parven laitaan. Nukun parvella erinomaisesti kolme yötä, mutta tikkaat pelottavat vielä viimeisenäkin aamuna.

utrecht

En odottanut 350 000 asukkaan yliopistokaupungilta juuri mitään, ehkä juuri siksi Utrech vetää maton jalkojeni alta. Idyllinen, pittoreski, viihtyisä ja romanttinenkin ovat adjektiiveja, joita en osannut etukäteen yhdistää hollantilaiseen pikkukaupunkiin. Talot ovat matalia, korkeuksiin nousee vain muutama modernimpi rakennus keskustan ulkopuolella. Varsinainen yliopistoalue on oma lukunsa, siellä opiskelija-asunnot muistuttavat neuvostoliittolaisia betonikolosseja tai vaihtoehtoisesti ultramoderneja peililasipintaisia pilvenpiirtäjiä. Yksi rakennuksista on verhoiltu verkolla. Rappaukset putoaisivat kuulemma ohikulkijoiden niskaan ilman sitä.

utrecht

Kanavien määrä tulee sekin yllätyksenä. Sivistymättömänä kuvittelin, että ne kuuluvat vain Amsterdamiin ja rannikkokaupunkeihin. Keskustan halki mutkittelee kuitenkin kaksi isompaa kanavaa, joissa lipuu myös sightseeing-paatteja. Pienempiä väyliä tulee vasta tämän tästä, ja vesilintuja, niitä on paljon! 1950-luvulla noussut tulva koetteli myös Utrechtiä, vedet nousivat kanavia pitkin korkealle kaupungin kaduille. Nyt, 60 vuotta myöhemmin kaupungin ulkopuolelle on rakennettu massiiviset vallit, jotka suojaavat tulvatuhoilta.

Kanavien rannoilla kaupunki kasvaa kahteen tasoon. Ensimmäinen on veden rajassa: 1300-luvulta peräisin oleviin varastomakasiineihin on rakennettu ravintoloita ja baareja terasseineen. Alas laskeudutaan jyrkkiä portaita, ja tiiliholviin remontoiduissa rafloissa vallitsee erikoinen tunnelma. Ajatukset nyrjähtävät hetkeksi radaltaan, kun mieli yrittää kuvitella punaisten samettiverhojen vuoraamaan ravintolasaliin keskiaikaisen kaupungin kanavien kuhinaa.

Utrecht

Kolmen kilometrin kävelymatkalla vastaan ei tule yhtäkään ylikansallista ketjua. Henkkamaukka ja Mäkkäri kavereineen ovat vallanneet vain ydinkeskustan. Miten virkistävää! Ruokakaupoissa on pieni valikoima viiniä, hygieniatarvikkeita ym. pientavaraa, mutta pääasiassa paikalliset asioivat erikoisliikkeissä. Leivät ostetaan leipomosta, shampoot kemikalioista, lehdet kioskeista, viinit viinimyymälöistä ja niin edelleen. Myös herkkukauppoja on paljon.

Keskusaukion tuomiokirkko on valtava. Vuonna 1674 tornado tuhosi kirkkolaivan ja erotti varsinaisen katedraalin ja valtavan korkean torin toisistaan. Tuhot siivottiin, mutta kirkkoa ei koskaan korjattu entiselleen. Pylväiden paikat on edelleen merkitty katukivetykseen, alkuperäinen kirkko on ollut todella valtava. Tornin korkeus on massiiviset 112 metriä, se on melkein tuplasti Kallion kirkon tornia korkeampi.

Utrecht

Olen jättänyt kameran majapaikkaan ja sovimme, että palaamme kuvaamaan kirkon ja kanavat jonain toisena päivänä, mutta kuten tavallista, päivät viipottavat vauhdilla menemään, emmekä koskaan ehdi takaisin. Kolme yötä ja neljä päivää riittivät vakuuttamaan meidät molemmat. Tänne on pakko palata uudelleen. Jos ei muuten, niin valokuvauksen tähden.

PS. Jos Utrecht, pyöräily ja paikalliset pienpanimot kiinnostavat, tsekkaa valmis reitti ja suositukset täältä!