Etuoikeutetusta elämästä ilmastotekoihin – oletko valmis?

Kesän korvilla saattaa unohtua se, että viime vuosien suloisen lämpimät ja seksihelteiset suvet ovat mitä todennäköisemmin seurausta ilmastonmuutoksesta. Tänään vietetään maailmanlaajuista ympäristöpäivää. On erinomaisen hyvä, että on nimikoituja päiviä, jolloin ympäristönsuojelu ja ilmastoasiat nostetaan tapetille, mutta jos minulta kysytään, niiden pitäisi keikkua seinällä joka ikinen päivä.

ilmastonmuutos

Tönötän tukevasti tiedostavassa kestävän elämäntavan kuplassa, jossa suurin osa ympärilläni olevista ihmisistä on samaa mieltä. Mutta kyllä tätäkin kuplaa tökitään aika ajoin. Etäinen naamakirjakaveri iloitsee ilmastonmuutoksen mukanaan tuomasta lämmityskustannusten kutistumisesta ja ilmastonsuojelu- ja maahanmuuttovastaisen puolueen menestymisestä. Kunpa hän ymmärtäisi, että ilmastonmuutos sitä kansanvaellusta vasta kiihdyttääkin. Ilmastopakolaisuus on kiistämätön fakta, jos ja kun osa maapallosta tällä menolla muuttuu kasvihuonekaasujen vuoksi asuinkelvottomaksi.

Toinen tyyppi päättää olla tekemättä mitään, koska Kiina ja Intia. Samaan aikaan television vaalitentissä eräs nimeltä mainitsematon setämies yrittää tolkuttaa kollegoilleen, että ei Suomen tarvitse mitään tehdä, me olemme hoitaneet jo oman osuutemme mallioppilaan tavoin. Huokaus. Politiikka on painottanut jo pitkään liberaalia yksilönvapautta. Minäminäminä-kulttuuri on läsnä joka puolella, sillä saavutetuista eduista ei todellakaan haluta tinkiä. Armeija ei papusopalla ja kukkakaalipirtelöllä marssi, kyllähän ihmisen lihaa pitää saada!

Yksilöihin vaikuttaminen pelkästään viestinnän keinoin ei tutkimustenkaan valossa enää riitä, vaan tarvitaan tiukempaa sääntelyä ja kulutuksen ohjailua esimerkiksi haittaverojen muodossa. Juuri muodostettu hallitus on kaikkien meidän onneksi tekemässä historiaa ja panostamassa ympäristöön ja ilmastonmuutoksen torjuntaan ennen kuulumattomalla tavalla maailmankin mittakaavassa. Suomalainen tosin ei näkemättä usko, mutta toivotaan silti, että tavoitteet toteutuvat, eivätkä jää pelkiksi palopuheiksi lehtien sivuille ja eduskuntasalin lehtereille.

ilmastonmuutos

Helmikuussa, kun eduskuntavaalit olivat vielä edessäpäin, pääsin kuuntelemaan Helsingin yliopiston ilmastotutkijoiden näkemyksiä lähitulevaisuudesta. Heidän mukaansa näköpiirissä on kansalaisia osallistavaa päätöksentekoa, vaalikauden yli jatkuvia pitkiä linjauksia sekä voimakasta, yhteiskunnan sanelemaa sääntelyä. Maailma on suuren murroksen edessä, sillä liberaalisen demokratian ja yksilön rajattoman valinnanvapauden aikakausi on päättymässä. Ilmastonmuutoksen hidastaminen edellyttää radikaaleja toimenpiteitä niin politiikassa ja hallinnossa kuin liiketoimintamalleissa ja yksilöiden jokapäiväisessä elämässä. Muutoksen hyväksyminen ei tule olemaan meille pumpulissa kasvaneille ja liian hyvään tottuneille lottovoittajille todellakaan helppoa.

Kolmea kuukautta myöhemmin Sitra julkaisi kansainvälisen selvityksen, jossa etsitään ilmastotavoitteiden mukaisia elämäntapoja. Miten meidän pitäisi elää, jotta ilmasto ei lämpenisi 1,5 astetta enempää? Millaisia vaihtoehtoja meillä oikeasti on? Vastuu ei ole vain yksilöillä, mutta meidän kaikkien kulutuskäyttäytämisellä voi raportin mukaan silti olla merkittäviä vaikutuksia. Yksilön tahto ja kiinnostus vähähiilisempää elämää kohtaan antaa tärkeän signaalin myös hallintokoneistolle ja poliittisille päättäjille.

Luvut ovat hurjia. Jotta tavoitteeseen päästään, suomalaisten hiilijalanjälkeä on pienennettävä tässä selvityksessä yli 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Selvitys tutkailee päästöjä nimenomaan kuluttamisen ja elämäntapojen näkökulmasta, joten yksilön hiilijalanjälkeen ei ole laskettu infrastruktuurista tai julkisesta kulutuksesta johtuvia lukuja. Eniten pystymme vaikuttamaan elintarvikkeiden käyttöön, kuten lihan ja maidon kulutukseen, asumiseen liittyvään energian määrään ja liikkumiseen yksityisautoiluineen ja lentomatkoineen, sillä 75 % elämäntapaan perustuvasta hiilijalanjäljestä muodostuu näistä kolmesta kategoriasta.

ilmastonmuutos

Selvityksessä on tutkittu myös Japanin, Kiinan, Brasilian ja Intian hiilijalanjälkien suuruutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Jotta saadaan hieman perspektiiviä, lyödäänpä raakoja lukuja pöytään. Suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki on 10 400 kg. Liikkuminen kuormittaa eniten (2,8 t), asuminen melkein saman verran (2,5 t), ja ruoka saa kyseenalaisen kunnian seurata kolmantena (1,8 t). Kerrottakoon vertailun vuoksi myös sille hepulle, jonka mielestä jäljet johtavat intialaiselle sylttytehtaalle, että intialaisen yhteenlasketut päästöt ovat yhteensä 2 000 kg. Siitä ruokaan kuluu 0,5 t, asumiseen 0,4 t ja mutta liikkumiseen 0,7 t. Intialaisen yhteen ynnätyt päästöt ovat siis vähemmän kuin suomalaisen asumisesta tai liikkumisesta aiheutuvat päästöt. Karua faktaa, joka meinaa painaa tällaisen maailmanparantajan mielen väkisinkin matalaksi.

Ruokaihmistä kiinnostaa etenkin elintarvikkeiden vaikutus, siksi muutama sananen aiheesta lisää. Lihansyönnin valtavan vaikutuksen suomalaisen jalanjälkeen saattaa arvata ilman tutkimukseen perehtymistäkin. Se muodostaa yksinään lähes puolet ruoan ilmastovaikutuksista. Näillä leveysasteilla lihaa kuluu melkein 85 kiloa vuodessa mattia ja maijaa kohti. Viikkotasolle purettuna se tekee 1,6 kiloa per lihansyöjä. Kasvispainotteisen sekasyöjän näkökulmasta luku tuntuu todella suurelta. Japanissa vastaava vuositason kilomäärä on 35, Kiinassa 60, Brasiliassa 45 ja Intiassa vaivaiset 5. Suomi seisoo tässäin kyseenalaisella palkintopallilla. Maitotuotteita eli lähinnä maitoa, juustoa ja hapanmaitotuotteita tosin kuluu vieläkin enemmän, 3,8 kiloa per viikko per suomalainen – huh huh!

Toivoa kuitenkin on, sillä kaikkea ei vielä ole menetetty! Jokainen meistä pystyy vaikuttamaan jollain tavalla näin kolmeen suurimpaan syntipukkiin. Vaihda auto edes osittain julkiseen liikenteeseen tai jos on pakko autoilla, hanki hybridi tai kulje kimppakyydillä. Käytä lihasvoimaa aina kun mahdollista, kävele lyhyet matkat, pyöräile pitemmät tai viiletä ne vaikka sähköistetyllä potkulaudalla. Matkusta kotimaassa ja maata pitkin. Jos lennät, valitse suora lento ja oleskele kohteessa pidempään. Mieti, riittäisikö pienempikin asunto, asenna lämmitysenergiaa säästävä ilmalämpöpumppu ja valitse vihreä ekosähkö.

ilmastonmuutos

Pohdi ruokailutottumuksiasi. Oletko tapojesi orja vai uskaltaisitko kokeilla jotain uutta? Vähennä lihansyöntiä tai vaihda edes nauta ja possu joskus kanaan tai kalaan. Kokeile kasvimaitoja ja herkuttele juustoilla harvemmin. Kun käytät sesonginmukaisia kasviksia ja panostat palkokasveihin, säästät myös selvää rahaa, sillä satokauden tuotteet ovat aina edullisimpia. Älä heitä ruokaa roskiin, usko aistejasi, älä päivämääriä. Kokeile vegaanista ruokavaliota vaikka vain viikon ajan, saatat löytää uusia suosikkisapuskoja ja raaka-aineita, joista et ole koskaan kuullutkaan!

Muista myös, että vaateteollisuus kuluttaa enemmän maapallomme varoja kuin lentomatkailu ja laivat yhteensä. Harkitse siis tarvitsetko todella uutta takkia tai viimeisimmän trendin mukaista toppia. Osta käytettynä, lainaa, vuokraa ja kierrätä aina kun voit. Ja kun onnistut ottamaan askelen oikeaan suuntaan, kerro siitä kavereille. Puhu ilmastoystävällisestä elämäntavasta ja kestävästä kulutuksesta, ole aktiivinen ja näytä esimerkkiä myös niille muutosvastarintaisille mököttäjille.

Ajatelleeksi ei ehkä tule sitäkään, että kestävillä valinnoilla, kuten ruokailutottumusten muutoksella, fillaroinnilla tai etätyöllä on myös muita elämänlaatua parantavia vaikutuksia. Parempi terveys, reippaampi kunto ja lihavampi lompakko saattavat hyvinkin tulla bonuksena kaupan päälle.

Kaikkien meidän teoilla on loppupeleissä merkitystä, vaikka toisin välillä väitetään. Vähemmän kuormittavien tuotteiden ja palveluiden valitseminen on ratkaisevan tärkeää, sillä muuten markkinat eivät reagoi ja tuota tarjolle lisää parempia vaihtoehtoja. Kylmä totuus on myös se, että mitä hitaammin kulutustottumukset muuttuvat, sitä radikaalimmin niitä on muutettava tulevaisuudessa. Tuli polttelee jo ikävästi hännän alla, jos haluamme, että meillä on elinkelpoinen maapallo myös vuonna 2050 ja vielä pitkään sen jälkeen.

ilmastonmuutos

Sen sijaan, että luettelisin loputkin lähes 100-sivuisen Sitran selvityksen luvuista ja pysäyttävistä faktoista, lopetan paasaamisen tähän. Jos ja kun aihe kuitenkin kiinnostaa, suosittelen teitä katsomaan Mikko Toiviaisen eli Kalenterikarjun informatiivisen, mutta samalla varsin viihdyttävän tubevideon siitä, mitä sinäkin voit tehdä yhteisen tulevaisuutemme hyväksi. Jos et ehdi juuri nyt katsoa kymmenminuuttista tietopakettia, vilkaise edes tämä aiemmin kirjoittamani teksti ja sen vinkit ilmastoystävälliseen elämään. Maailmanparantaja kiittää ja poistuu takavasemmalle vain palatakseen asiaan tuonnempana.

Ilmastonmuutosta ei voi estää, mutta sinäkin voit hidastaa sitä!

On vuosi 2040. Olen lähtenyt pienestä asunnostani ulos, vaikka sitä ei suositella. Aurinko paahtaa, varjossakin lämpöasteita on 40. Helleaalto on jo kolmas tänä keväänä ja ollaan vasta toukokuussa. Onneksi olen perusterve, vain keuhkot vinkuvat vähän, mutta se on normaalia. Saastepilvet leijuvat kaupungin kaduilla ja pienhiukkaset tunkeutuvat elimistöön väkisin. Olen pukeutunut kokovartalopukuun, joka heijastaa UV-säteet takaisin taivaalle. Ihosyövästä on tullut kansantauti.

ilmastonmuutos

Kuivuus koettelee koko Eurooppaa. Ruuasta ja puhtaasta vedestä on pulaa ja se aiheuttaa jatkuvasti uusia konflikteja. Jonotan sisään kauppaan, joka kumisee tyhjyyttään. Kuivuus on pakottanut keskittymään proteiinipitoisen kasvis- ja hyönteisravinnon tuottamiseen, tuotantoeläimien rehua ei kasvata enää kukaan. Kahvista ja suklaasta on tullut luksustuotteita, joita riittää vain harvojen ja valittujen juhlapöytiin. Niissäkin pöydissä kadutaan menneisyyden tekoja ja tekemättä jättämisiä. Heräsimme maapallomme hälytystilaan liian myöhään.

Ensin iloitsimme kuumista kesistä ja linnunmaidon lämpöisistä uimavesistä. Sitten tulivat lumettomat talvet. Tuhansien järvien maasta tuli tuhansien levälätäkköjen valtakunta, jossa kalastus on nopeasti katoava elinkeino. Suuret jäätiköt ovat sulaneet, merivedet lämmenneet ja merivirrat niin sekaisin, että hirmumyrskyt ovat alkaneet yleistyä pohjoisillakin leveysasteilla. Suomen väkiluku on kääntynyt jyrkkään laskuun, sillä lisääntymisestä tuli luvanvaraista viisi vuotta sitten. Maapallon keskilämpötila oli noussut neljällä asteella, joten päättäjät turvautuivat epätoivoisiin ratkaisuihin.

Kuvittelimme, ettei yksilön valinnoilla ole merkitystä. Intia ja Kiina, siinä todelliset syypäät. Mehän elimme sivistysvaltiossa, joka kyllä huolehtii kansalaisistaan. Keskityimme tuijottamaan napojamme ja keksimään ontuvia selityksiä sille, miksi juuri minun ei tarvitse luopua kaukomatkoista, lihasta, autosta, shoppailusta ja 200 neliön omakotitalosta. Eihän saavutetuista eduista voi tinkiä. Lähtölaskenta alkoi vuonna 2018, kun IPCC julkaisi hiuksianostattavan raporttinsa, joka nousi ykkösuutiseksi kaikissa maailman medioissa. Sen sanoma oli selvä: me emme voi jatkaa enää näin. Kohu hiipui kuitenkin muutamassa kuukaudessa, ja varoituksista huolimatta me jatkoimme kuten ennenkin. Ja tässä on tulos, maapallo on vuonna 2040 lähes elinkelvoton.

ilmastonmuutos

Toistaiseksi kaikki edellä kirjoitettu on mielikuvitukseni tuotetta ja kärjistettyä kauhuskenaariota. Dystopiaa, joka on kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä. Tänään lokakuun 14. päivänä vuonna 2018, on mitattu uusi lämpöennätys. Elohopea nousi Kokkola-Pietarsaaren lentokentällä 20,9 asteeseen. Edellinen ennätys on 33 vuoden takaa, silloin lokakuun ylin lämpötila nousi 19,4 asteeseen. Kuulostaako normaalilta?

Syyllistäminen ei auta, se tiedetään. Valtiot, päättäjät ja valtaapitävät ovat avainasemassa, mutta yksilöilläkin on merkitystä. Yksittäiset ihmiset, heidän tekonsa ja elintapansa ovat osa yhteisöä ja muuttuvaa kulttuuria. Sillä kuka kulttuurin muuttaa, jos ei kansakunta itse. Sinä, minä, jokainen meistä. Nyt on aika toimia.

ilmastonmuutos

Viime keväänä tein Sitran elämäntapatestin. Hiilijalanjälkeni suuruus ei ollut yllätys. Vaikka kierrätän, asun tiiviisti kaupungissa, kulutan harvoin ja harkiten, kuljen jalan, fillarilla ja julkisilla, syön kasvispainotteisesti, säästän energiaa ja olen lapseton, vuoden sisään olen lentänyt ihan liikaa. Jokunen lennoista on ollut työhön liittyviä, mutta suurin osa puhtaasti turistina töllistelyä.

Puolta vuotta myöhemmin olen petrannut huomattavasti. Kesällä en ole lentänyt kertaakaan ja nyt syksyllä edessä on vain yhdet suorat lennot Kanarialle ja takaisin. Tein elämäntapatestin uudestaan ja tulokseni alitti niukasti suomalaisen keskiverron. Testi on tehty yli 350 000 kertaa ja keskimääräinen suomalaisten hiilijalanjälki on 7 300 kg CO₂e. Minulla mittari nousi 6 800 yksikköön. Tavoitteena on pudottaa lukema puoleen viime kevään lukemista vuoden 2019 loppuun mennessä. Uskaltaisinkohan haastaa teidät kaikki mukaan?

ilmastonmuutos

Vähintä mitä ilmastonmuutoksen hidastamisen eteen voi tehdä, on äänestää. Ensi kevään eduskuntavaaleissa aion syynätä ehdokkaat läpi tarkemmin kuin koskaan aiemmin. Tarvitsemme isoja päätöksiä, ja niiden päätöksen tekijöihin me kaikki voimme vaikuttaa.

Hiilijalanjäljen puolittaminen – täyttä utopiaa vai helppo nakki? Vinkit ilmastoystävällisempään elämään

Tämä on poikkeuksellinen vuosi. Olen lentänyt viimeisen 12 kuukauden aikana YHDEKSÄN edestakaista lentoa. Yksikään niistä ei onneksi ole ollut kaukolento ja yhtä lukuunottamatta kaikki ovat olleet suoria. Yksi edellä mainituista matkoista kohdistui Lappiin, mutta vaikka lento on lyhyt, ei siitä saa synninpäästöä maapallolta.

Tiedän, että kuluneen vuoden lentelyn seurauksena pelkästä liikkumisesta johtuva hiilijalanjälkeni on valtava. 6 800 kg CO₂e, jos tarkkoja ollaan. Lukuun toki sisältyy myös yksi edestakainen laivamatka Tallinnaan, satunnainen moottoripyöräily sekä bussilla, junalla ja muilla julkisilla kulkuvälineillä matkustaminen. Kun mukaan lasketaan asuminen, ruoka ja muu kuluttaminen, luku nousee hätkähdyttävään yli 9 000 kg CO₂e:n lukemaan. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on Sitran elämäntapatestin mukaan 7 500 kg CO₂e, otanta kattaa lähes 180 000 testaajaa.

valkovuokot

Lohduttaudun sillä, että tämä todella on erikoinen vuosi. Kun teen testin normioletuksilla (5–15 tuntia lentoja, nolla risteilyä), romahtaa luku alle viiden tonnin. Jotain siis teen myös oikein. Sitran elämäntapatestin ja Image-lehdessä julkaistun ilmastokouluttaja Pinja Siparin haastattelun innoittamana päätin tarttua matkablogeissakin jatkuvasti puhututtavaan aiheeseen. Miten hiilijalanjälkeä voi pienentää ja silti nauttia elämästä? Onko hiilijalanjäljen puolittaminen ylipäätään mahdollista? Mitä minä ja sinä voisimme tehdä, että jälkipolvillakin on maapallo, jonka luonnosta voi nauttia? Olkoon tämä teksti minun auttava käteni, se pisara, joka toivottavasti kasvaa suureksi mereksi.

1. Mieti, millainen kuluttaja olet

Shoppailetko huvin vuoksi vai käveletkö kauppaan vasta, kun oikeasti tarvitset jotain? Valitsetko kestävämmän tuotteen vai harrastatko kertakäyttökulttuuria? Tsekkaatko missä tuote on valmistettu ja mitä materiaalia sen tekemiseen on käytetty? Haluatko välttämättä uuden vai kelpaisiko käytetty?

Kaikkea ei tarvitse omistaa itse, sillä oikeastaan mitä tahansa autosta vaatteisiin ja urheiluvälineistä retkeilyvarusteisiin voi lainata tai vuokrata. Jos telttailet joka toinen syksy, hiihdät kaksi kertaa vuodessa tai tarvitset juhlamekkoa kerran kesässä, ei kupolitelttaa, suksia tai silkkikolttua ehkä kannata ostaa varastoon tai vaatehuoneeseen viemään tilaa. Vaatelainaamo on hyvä ratkaisu myös silloin, jos joudut edustamaan työssä tai harrastuksissa, sillä lainaamojen valikoima vaihtuu jatkuvasti ja tuttu henkilökunta auttaa löytämään oikeanlaisen kokonaisuuden tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Minä investoin kolme viikkoa sitten puolen vuoden jäsenyyteen Vaatelainaamo Vaatepuussa. 150 euron kertasijoituksella saan lainata vaatteen vaikka joka viikko, kunhan palautan edellisen ennen seuraavan valitsemista. Kannattaa tutustua myös kuinoma.fi-palveluun, sieltä löytyy lainaksi kohtuullisella korvauksella etenkin ulkoiluvarusteita ja harrastusvälineitä, mutta myös työkaluja ja ompelukoneita.

nokkoset

Joskus kannattaa panostaa ennemmin laatuun, vaikka siitä joutuisikin maksamaan pidemmän pennin. Jos teepaita maksaa 4,99 euroa maalaisjärkikin sanoo, että materiaalit ovat halvimmasta päästä ja valmistuskulut minimaaliset. Paita voi venyä ensimmäisessä pesussa muodottomaksi tai nyppyyntyä salamannopeasti. Vilkaisemalla saumaan ommeltua pesuohjetta, selviää usein, että paita on tehty halpatuotantomaissa toisella puolella maapalloa. Vaikka hinta on halpa, pidemmän päälle ostopäätös saattaa tulla kalliiksi, kun käyttökelvottoman paidan tilalle joutuu ostamaan aina uuden. Halpamateriaaleista valmistetut vaatteet alkavat muutenkin olla jo ongelmajätettä, jolle on vaikea löytää loppusijoituspaikkaa, sillä kehitysmaatkaan eivät enää halua vastaanottaa länkkäreille kelpaamattomia kuteita. Ja vaikka vaateketjut muuta saattavat väittää, Kiinassa, Kambodzassa tai esimerkiksi Myanmarissa käytetään hyväksi paikallista halpaa ja länsimaalaisen näkökulmasta katsoen alaikäistä työvoimaa. Luontokaan ei varsinaisesti kiitä kertakäyttökuluttajaa. Ja sitten on vielä se mikromuovi, fleecet olen jättänyt kauppaan jo useiden vuosien ajan.

Jos tavara tai vaate on laadukkaasti valmistettu, se on hintansa väärti vielä käytettynäkin. Korjaaminen kannattaa, vaikka uuden saisi melkein samaan hintaan. Siksi keskitän harvat vaate- ja kenkäostokseni käytettyjen vaatteiden liikkeisiin, hyödynnän jatkuvasti somen kierrätysryhmiä, ajan yhteiskäyttöautolla, korjautan kenkiäni suutarilla, käyn kirjastossa ja lainaan käyttötavaroita kavereilta ja siskoilta. Pengon kierrätyskeskuksen rekkejä, kenkähyllyjä ja laukkunaulakoita silloin tällöin, mutta etenkin astiaosasto on ruokabloggaajalle ja kotiravintoloitsijalle aarreaitta. Olen ostanut läjäpäin leimojen mukaan 1940-luvulta peräisin olevia Arabian lautasia 50 sentin hintaan, shoppaillut Sorsakosken klassikkoaterimia 20 sentillä ja hamstrannut kymmennittäin jälkiruokakulhoja muutamalla eurolla.

2. Vähennä lihansyöntiä, lisää kasvisruokapäiviä, suosi sesonkiruokaa ja vältä hävikkiä

Olen fleksaaja. Syön siis lihaa, mutta paljon vähemmän kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Pääasiassa kasaan lautaselleni kasviproteiinia ja kalaa. Olen sitä mieltä, että jokainen saa rauhassa syödä juurikin sitä ruokaa, mitä haluaa. Se on jokaisen henkilökohtainen arvovalinta. En jaksa paasata aiheesta, sillä se menee yleensä kuuroille korville. Ideologioiden vahva noudattaminen on minulle vierasta, ja vähän karsastan sellaista tiukkaa linjaa, jossa koskaan ei voi poiketa valitulta tieltä. Ruokavalio ja syömistottumukset ovat jokaisen oma asia, ja niiden pitää nousta omista tarpeista, haluista ja ajatuksista. Jos tekee mieli parsakaalia, kuten joka viikko tekee, syön sitä. Jos himoitsen kaupan paistotiskillä croissantteja tai omenaviineriä, nappaan ne välittömästi kahisevaan paperipussiin miettimättä yhtään sen enempää. Ravintolan listalta valitsen sitä, mikä juuri sinä hetkenä tuntuu hyvältä idealta.

Hevi-tiskeiltä tsekkaan aina satokaudessa olevat hedelmät, vihannekset ja kasvikset. Niiden ympärille on helppo kehitellä viikon ruokalista. Yleensä valitsen luomua tai ainakin lähellä (avomaalla) tuotettua. Lihat tilaan mielummin pientuottajilta. Siksi olenkin into piukeana, kun ajoreitti kesämökille kulkee tutun luomukyytön lihaa tuottavan pientilan kautta.

puhdas luonto

Millä tahansa ostoskärrysi täytätkin, muista että roskiin heitetty ruoka on hiilijalanjäljeltään moninkertainen syötyyn ruokaan nähden. Suomalaiset heittävät roskiin n. 6 % ostamastaan ruuasta. Konkreettiseksi määräksi muunnettuna se tekee 23 kiloa per asukas! Tee siis kauppalista tai mieti jokaisen koriin nostetun tuotteen kohdalla, mitä siitä tehdään ja milloin se syödään. Käy välillä läpi jääkaapin, pakastimen ja kuivakaappien sisältöjä ja saisiko niistä aikaan aterioita. Minä harrastan kaappien kollausta tasaisin väliajoin. Päätän olla käymättä kaupassa viikkoon ja valmistan ruokaa niistä aineksista mitä kotoa sattuu löytymään. Nälkä ei ole tullut kertaakaan.

Suomen kesä on täynnä ilmaista, terveellistä ja ympäristöystävällistä ruokaa. Mene marjametsään, opettele tunnistamaan ruokasienet, istuta omaan pihaan tai parvekkeelle yrttejä, tee kohopenkki juureksille, pyydä naapurilta tai sukulaiselta raparperinjuurakko (pärjää myös parvekkeella esimerkiksi syvässä ämpärissä) ja poimi villiyrttejä. Villivihanneksia löytääkseen ei muuten tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Eilen illalla pakkasin kangaskassiin sakset ja puutarhahanskat ja marssin isoisänsillan yli Mustikkamaan nokkosapajille. Samalla kerralla napsin mukaani nuoria maitohorsmia sekä kimpun valkovuokkoja. Niin ja yhden punkin, jonka mies joutui tänä aamuna poistamaan pakarastani. Ei enää koskaan metsään mekko päällä!

3. Vähennä lentoja, risteilyjä ja autoilua – lisää lähimatkailua

Tämä kohta tuskin selittelyjä kaipaa. Yhtä tiedonmurusta haluan kuitenkin korostaa, sillä se saattaa tulla monelle pienoisena yllätyksenä. Risteilyt saastuttavat ympäristöä jopa enemmän kuin lentoliikenne. Lentämisen hiilidioksidipäästöt ovat kiistatta huimia, mutta risteilyalus tuottaa polttoainepäästöjen lisäksi järkyttäviä määriä jätettä ja ns. harmaata vettä, joka pumpataan suoraan meriin. Monet kerrat olen Välimerellä purjehtiessa törmännyt suurien risteilijöiden jätevesivanoihin, ja voin kertoa, että siellä vedessä lilluu ihan jotain muuta kuin harmaata vettä. Mikään vesistö ei kestä moista kuormitusta loputtomiin.

Risteilyalusten dieseliä syövät koneet jyrisevät käynnissä ympäri vuorokauden (myös satamassa), jotta meille matkaajille olisi palveluja tarjolla aina, kun me niitä haluamme. Jopa upouusissa risteilijöissä käytetyt tehokkaat propulsiomoottorit kuluttavat yli 4 000 litraa polttoainetta tunnissa. Määrä riippuu tietysti aluksen koosta ja nopeudesta, mitä suurempi ja nopeampi paatti, sitä suurempi polttoaineen kulutus. Risteilylle päästäkseen on usein myös lennettävä, jolloin hiilidioksidipäästöt käytännössä tuplaantuvat.

nokkonen

Googlasin tätä juttua varten pitkin ja poikin internetiä ja kaikki lähteet todistivat samaa, myös suomalainen VTT:n ylläpitämä yksikköpäästötietokanta LIPASTO, joka tutkii liikenteen päästöjä. Faktat puhuvat puolestaan, sillä ristelyalukset hiilidioksidipäästöt yhtä matkustajaa kohti ovat joissain tapauksissa jopa kolminkertaiset lentomatkustajaan verrattuna. Kansainvälisen risteilyaluksen matkustajien on todettu tuottavan yhden ainoan päivän aikana yli 80 000 litraa jätevettä, yli 640 000 litraa ns. harmaata vettä, joka tulee suihkuista, pyykkäämisestä yms., 24 000 litraa öljyllä maustettua pilssivettä ja melkein tonnin muuta jätettä. Muovipullojakin kuluu neljä per matkustaja. Eikä tässä vielä kaikki, sillä 2 000 matkustajaa kuljettava laiva tuottaa päivässä yhtä paljon pienhiukkasia kuin miljoona autoa yhteensä. Miljoona! Hengittelepä siinä sitten raikasta meri-ilmaa.

En missään nimessä halua kääntää katsetta pois lentomatkustamisen haitoista, vaan avata silmiä lisää. Jos rakastat risteilyjä, ota seuraavalla kerralla selvää yhtiön ympäristösuunnitelmasta ja valitse laiva, jossa nämä asiat on oikeasti otettu huomioon. Sellaisiakin toivottavasti löytyy. Suomessa autolauttojen päästöt eivät ole mittakaavaltaan yhtä suuria kuin kansainvälisten loistoristeilijöiden, mutta silti matka Tukholmaan on ekologisempaa tehdä lentokoneella kuin laivalla. Laivamatkan aikana tuotetaan moninkertainen määrä jätettä, kulutetaan hurjasti hyödykkeitä ja paljon enemmän polttoainetta kuin lyhyellä lennolla Saaristomeren yli.

hiilijalanjäljen puolittaminen

Lentelyn ja risteilemisen sijaan suosittelen siis junamatkoja. Tiedän, ettei junalla pääse Balille eikä Amerikkaan, mutta lähes päästöttömänä se silti on mitä mainioin tapa matkustaa lähempänä oleviin kohteisiin. Kotimaanmatkailu on muutenkin nousussa, ja etenkin pienemmistä kylistä ja kaupungeista löytyy paljon kiehtovaa koettavaa. Puhumattakaan jumalaisen kauniista suomalaisesta luonnosta. Mökin omistajien kannattaa mietiskellä voisiko kesäasumusta vuokrata silloin, kun sitä ei itse käytä. Mitä useampi mökkiä käyttää ja mitä harvemmin se seisoo tyhjän panttina, sitä pienemmän hiilijalanjäljen se muodostaa. Sama koskee muuten normiasuntojakin. Kun lähdet mökille, vuokraa kaupunkiasunto turisteille. Saat lisätienestiä ja hyvän mielen.

Jos ajelet autolla työmatkat, tarjoa kimppakyytiä. Pidä välillä etäpäiviä, jos työntantajasi sen mahdollistaa. Pyöräile ja kävele, hitaasti kiiruhtaen näet ympäristösikin eri näkökulmasta ja saat samalla huomaamattasi hyötyliikuntaa. Luurit korvilla voit kuunnella podcasteja tai äänikirjoja sekä julkisissa että lihasvoimin liikkuessa.

4. Lajittele, kierrätä, säästä vettä ja valitse ekologinen sähkösopimus

Roskien lajittelu on kaupungeissa tehty niin helpoksi, että on silkkaa laiskuutta jättää se tekemättä. Ainoa jäteastia, joka ainakin meidän kierrätyshuoneesta puuttuu, on muovi. Normaalitapauksessa olisin jo käynyt kolkuttelemassa taloyhtiön hallituksen jäsenten oviin, mutta alueellamme jätteen käsittelystä vastaa putkikeräysyhtiö, jonka valintoihin on vähän vaikeampi vaikuttaa. Pidän sormet ristissä, että muovinkeräys järjestyy lähiaikoina, sillä sekajäteroskapussin sisällöstä valtaosa on muoviapakkauksia.

Suihkussa ja ammeessa lotraaminen kannattaa vähentää minimiin ja sulkea hana saippuoinnin ajaksi. Vesi on meille itsestäänselvyys, mutta se ei ole sitä loputtomiin. Onneksi useimmissa uusissa hanoissa, suihkuissa ja vessanpöntöissä on oletuksena vedensäästötoiminto. Jos ei ole, sellaisen voi itse asentaa. Viimeisimpien tietojen valossa kaiken pyykin voi pestä alhaisemmissakin lämpötiloissa, jopa 30 asteessa, jolloin lämmitykseen käytettävää energiaa säästyy.

Olen ollut viimeiset 15 vuotta Kuopion Sähkön Tuulisähkö-asiakas. Sähkölasku todennäköisesti on aavistuksen suurempi kuin fossiilisilla polttoaineilla tuotetussa vaihtoedossa, mutta valitsen silti ympäristöystävällisyyden. Sitä paitsi, sähkölaskumme on niin minimaalinen, ettei kilpailuttaminen toisi juurikaan säästöä. Vuodessa kulutamme 62-neliöisessä kaksiossamme sähköä kokonaista 1300 kWh.

5. Pienistä puroista kasvaa voimakas virta

Juo hanavettä aina kun se on mahdollista ja vesi juomakelpoista. Hanki oma vesipullo ja kuljeta sitä mukanasi. Pakkaa matkoille mukaan aina muutama kangaskassi ja käytä niitä myös kauppareissuilla. Ehdota lähikauppiaallesi kestokassipistettä, johon asiakkaat voivat tuoda ylimääräisiä kassejaan toisten käytettäväksi. Kieltäydy ravintoloissa, terassilla ja baareissa muovipilleistä. Jos jostain syystä tarvitset kertakäyttöastioita, osta biohajoavia lautasia ja mukeja sekä puisia aterimia.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Säästeliäästi ja hiilineutraalisti eläminen vaatii vaivaa, mutta jos sillä pelastetaan maapallo, olen valmis tekemään osani puhtaamman tulevaisuuden eteen. Tulevina vuosina aion kiinnittää huomiota etenkin matkustamisen vaikutuksiin. Sillä vaikka elämmekin muuten maapallolle edullista elämää tiiviissä kaupungissa – meillä ei ole lapsia, syömme ympäristöä ajatellen, ostamme käytettyä, kierrätämme, lajittelemme, emme omista autoa ja kesämökkikin on vuokralla – ei se silti oikeuta lentelemään huolettomasti ympäri maailmaa. Vähintäänkin lupaan maksaa mahdollisista tulevaisuuden matkoista ilmastokompensaatiota esimerkiksi mitätöimällä lentoni haittavaikutukset päästökauppaan erikoistuneessa suomalaisessa Co2esto-palvelussa. Mielenkiintoinen konsepti, johon täytyy perehtyä vielä paremmin.

kukkakimppu

Kaiken tämän kirjoitettuani aloin pohtia, millainen on kuluvan päivän hiilidioksiditaakkani. Olen syönyt aamulla rahkaa (paha) ja anoppiehdokkaan metsästä poimimia (hyvä), mutta pakastettuja (paha) mustikoita. Välipalaksi nakersin palan itse leivottua ruisleipää vegaanisella vuustolla (yllättävä hyvä) ja luomukananmunalla (hyvä ja paha samassa paketissa). Töitä olen tehnyt kotona (hyvä!) vähän sähköä kuluttavalla läppärillä (hyvä). Rohisevaa yskääni lääkitsin hauduttamalla inkivääriteetä (hyvä?) ja syömällä monikansallisen oreo-keksin (paha). Myöhäiseksi lounaaksi paistoin kauramaitoon tehtyjä nokkoslettuja, jotka täytin salaattivuustokuutioilla (hyvä) ja kasvihuoneessa kasvatetuilla tomaateilla (ei niin hyvä). Säästin nokkosten ryöppäysveden, ja lannoitan sillä parvekkepuutarhaani (erityisen hyvä). Vaikka hiukset ovat likaiset, päätin pestä ne vasta huomenna (hyvä), sillä tänään en ole lähdössä mihinkään (sekin on hyvä). Kokonaisuudessaan oikein hyvä ja hiilivapaata tulevaisuutta kohti hivuttautuva päivä, sanoisin.

Silti en ole varma, onnistuuko ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen vaadittava hiilijalanjäljen puolittaminen minulta koskaan. Teen kuitenkin parhaani. Toivottavasti sinäkin.

Disclamer: Tämä artikkeli ei ole yhteistyö minkään vaikuttavan järjestön tai yrityksen kanssa, se on kirjoitettu puhtaasti huolestuneen kansalaisen näkökulmasta. Innoittajana on toiminut mm. Pinja Siparin kirjoittama Open ilmasto-opas. Elämäntapatestin ja lisää ideoita ekologiseen elämään löydät Sitran sivuilta.

Lähteenä on käytetty edellisten lisäksi myös mm. seuraavia sivustoja:
https://www.euractiv.com/section/air-pollution/news/daily-emissions-of-cruise-ships-same-as-one-million-cars/
http://co2-raportti.fi
https://www.theguardian.com/travel/2006/dec/20/cruises.green
https://grist.org
https://www.tourismconcern.org.uk/should-you-go-on-a-cruise/
http://lipasto.vtt.fi/yksikkopaastot/
https://blogs.griffith.edu.au/institute-for-tourism/how-much-carbon-does-cruise-ship-tourism-emit/
https://www.apu.fi/artikkelit/vaatteen-tiella