Ravintola Jura – lämminhenkinen kortteliravintola

Kaupallinen yhteistyö: Eat Finland & Ravintola Jura

Historia havisee taas niin, että korvissa soi. Jään raitiovaunusta pois Neitsytpolun pysäkillä, sillä samalla, joka oli kotipysäkkini lähes kahdeksan vuoden ajan. Vanha kotikortteli muistuttelee ympärilleni kietoutuneista juurista. Niistä, jotka juurruttivat minut Helsinkiin silloin, kun kotiutuminen tuntui kovin kaukaiselta ajatukselta.

ravintola jura

ravintola jura

Jokin aika sitten kävi ilmi, että illallisseuralaiseni Hanna on hänkin asunut samalla kadulla. Olemme toisiltamme tietämättä kulkeneet kulmilla, istuskelleet meren rannalla, ihailleet valkoisia purjeita ja todennäköisesti pitäneet piknikiä viereisillä vilteillä. On ihme, ettemme ole törmänneet aiemmin.

ravintola jura

ravintola jura

Ravintola Jura on kutsunut meidät illalliselle. Kerta on minulle ensimmäinen, niin myös pöytäseuralleni. Silloin kun asuin kulman takana, tässä toimi kiinalainen ravintola. Sen kyltit olivat täynnä kirjoitusvirheitä, mutta se ei estänyt meitä astumasta sisään ja tilaamasta päivän erikoista. Palvelu oli aina hyvää ja ruokakin varsin kelvollista.

ravintola jura

ravintola jura

Sittemmin parisuhde on vaihtunut toiseen, ja kiinalainen ravintola korttelibistroon. Ensin Markus Aremon Reginaan ja reilu vuosi sitten Juraan. Sisustus on jätetty ennalleen, se on identtinen vessan kaakeleita myöten. Toisaalta, mitäs sitä hyvää vaihtamaan. Ravintolassa on kotoisa tunnelma. Sali on pieni ja intiimi, mutta pöydät on sijoiteltu niin, että jokaisella seurueella on oma rauha. Arvostan sitä suuresti.

Sattumalta sisään astelee tuttava opiskeluajoilta. Hän viettää tipatonta, me emme. Toinen kaato on jo puolessa välissä. Nostamme maljan kohti ikkunapöytää ja toivotamme ihanaa iltaa. Sillä sellainen tästä on hyvää vauhtia muodostumassa.

ravintola jura

Ensin saapuu keittiöntervehdys pienen pienessä valurautapadassa. Mustajuurikeittoa ja tilliöljyä, jos oikein muistan. Sitten eteemme kannetaan maa-artisokkaa ja sipulia. Herkkuja kaikki tyynni. Toisena alkuruokana tarjoiltavat haukikvenellit herättävät epäuskon tunteita. Annos nimittäin näyttää erehdyttävästi jälkiruoalta. Tahallista tai tahatonta, mutta hauska käänne joka tapauksessa.

ravintola jura

Punakaalista ja palsternakasta koostuva pääruoka on varsin värikäs. Annoksen ulkonäön esteettisyydestä voi olla montaa mieltä, mutta maku on kohdallaan. Suklaa ja tyrni on jälkiruokana jämäkkä. Suklaakakku on tiukkaa tekoa, eikä ganachekaan ole kevyimmästä päästä. Tyrni raikastaa, mutta jotain keventävää olisin silti kaivannut kylkeen.

Viinit toimivat kauttaaltaan hyvin. Nimensä mukaisesti Jurassa tarjoillaan itseoikeutetusti Juran alueen viinejä. Ne maistuvat, ja ovat kaukana peruskaurasta. Paritus on onnistunut – annan täydet kymmenen pistettä!

ravintola jura

Illallinen on syöty jo aikaa sitten, mutta me unohdumme kahvikupit käsissämme parantamaan maailmaa vielä toviksi ja toiseksikin. Jälleen kerran ajattelen, että tätä pitäisi tehdä useammin. Laiskuutta kai, sohvan uumeniin on niin helppo jäädä. Parempi olisi nousta ja lähteä, istua yhteisen pöydän ääreen, nauttia, keskustella, syödä ja vähän juodakin. Ja samalla äänestää jaloillaan helsinkiläisen ravintolaelämän puolesta.

ravintola jura

Voi olla, että olen unohtanut annosten finessit ja huippuunsa viritetyt yksityiskohdat, mutta yhdessä syöminen, yhteenkuuluvuuden tunne ja pöydän ääressä jaetut tunteet, salaisuudet ja luottamuksella kerrotut tarinat, ne säilyvät mielessä loppuelämän. Kiitos ravintola Jura!

ps. Ravintola Jura on yksi EatHelsinki 2019 -kirjan ravintoloista. Nyt voit voittaa loppuunmyydyn kirjan itsellesi osallistumalla arvontaan Instagramin puolella!

Tapahtui tavallisena tammikuisena tiistaina

Vilkaisen lämpömittaria, se näyttää 14 astetta pakkasta. Tuulen kanssa se tuntuu melkein 20 miinusasteelta. Puen alimmaiseksi merinovillaisen kerraston ja viisitoista vuotta vanhat fleecehousut. Villapaitaa en tarvitse, sillä untuvatakki lämmittää senkin edestä. Vielä raidalliset villasukat, ajan saatossa kulahtaneet kuorihousut, punaiset huopatossut, nahkarukkaset, itse kudottu kaulahuivi ja pipo, ja olen valmis paukkuvaan pakkaseen.

kalasatama helsinki

kalasatama helsinki

Lumi narskuu ja natisee huopikkaiden alla. Hanki häikäisee ja pienet timantit lumen pinnalla kimaltelevat auringossa. Siristelen silmiäni, sillä aurinkolasit unohtuivat lipaston laatikkoon. Ei niitä ennenkään ole tammikuussa tarvittu, sillä tähän aikaan vuodesta on yleensä pimeää ja harmaata. Pohjoinen puhaltaa posket punaisiksi, ja hiussuortuviin kertyy kuuraa kymmenessä minuutissa. Käsi kaivaa jo taskusta kännykkää, mutta mukavuudenhalu voittaa. Tässä viimassa näpit jäätyisivät ennen kuin ehtisin löytää oikean kuvakulman. Kuvaaminen saa jäädä seuraavaan kertaan.

kalasatama helsinki

kalasatama helsinki

kalasatama helsinki

Joku hiihtää jäällä. Sukset sahaavat umpihankea, koskematon lumivaippa suhisee ja sauvojen narina kaikuu saaren rannassa kohoavista kallioista. Pilkkivermeisiin pukeutuneiden miesten neuvonpito katkeaa, kun toinen heistä nostaa jäälle villisti sätkivän vonkaleen. Ohitseni harppoo nuori mies olallaan jääkiekkomaila ja hokkarit. Jää elää – se paukkuu, ritisee ja pitää meteliä itsestään.

Oli tarkoitus piipahtaa ulkona pikaisesti. Vilkaisen kännykän kelloa, aikaa on kulunut toista tuntia. Rintalastaa painava huoli on paennut pohjoisen puhurin matkaan. Keuhkoihin virtaa puhdasta ilmaa ja olo kevenee jokaisella askeleella. Oikeastaan ei ole kiire mihinkään, työt odottavat kyllä.

kalasatama helsinki

kalasatama helsinki

kalasatama helsinki

Olen keskellä metsää, mutta kolmen kilometrin päässä pääkaupungin keskustasta. Itäväylä humisee hiljaa jossain lumivaippaan kietoutuneiden koivujen takana. Huopatossu uppoaa puolimetriseen pakkaslumeen, enkä voi vastustaa kiusausta, vaan jätän jälkeeni lumienkelin. Näkökentän äärirajoilla liikkuu joku, ja ehdin nähdä vilauksen myyrästä, joka säntää kolosta toiseen. Lumessa on muitakin jälkiä, jäniksen ja jonkun toisen nelijalkaisen. Korkeasaaressa kiljahtaa riikinkukko.

kalasatama helsinki

kalasatama helsinki

kalasatama helsinki

Aurinko alkaa vaipua kohti horisonttia. Kaupungin siluetissa erottuvat Uspenskin kultainen sipuli, Johanneksen kirkon kaksi torina ja Senaatintorin kiiltävät kupolit. Sulassa sovussa pyhien rakennuksien kanssa nyökkäilevät lukuisat nosturit. Kaupunki kasvaa, mutta luonto pitää pintansa. On ihmeellistä asua niin lähellä, mutta kuitenkin riittävän kaukana.

kalasatama helsinki

kalasatama helsinki

Jäälle on tallattu suuri sydän. Jos uskaltaisin laskeutua jääkannen päälle, lisäisin sen sisään kahdeksan kirjainta. Sana alkaisi hoolla ja loppuisi iihin. Minun Helsinkini, tammikuinen talviparatiisini, käsittämättömän kaunis ja ainutlaatuinen.

Way, Wino ja The Bull & the Firm – Viinibaarikierros Kalliossa

Ihana kesä takana ja pimeä syksy edessä. Mitä tekee mökkihöperöitynyt kaupunkilainen välttyäkseen kesän kaipuulta ja synkän syksyisiltä ajatuksilta? Palaa sivistyksen pariin ryminällä, ja suuntaa kulkunsa kohti Kallion kuppiloita. Viinibaarikierros Kalliossa on parasta lääkettä lamaantuneelle lomalaiselle, tukea kaamoksen kainalossa kärvisteleville kaupunkilaisille ja sielua ravitsevaa ruokaa silmille ja vatsalle.

Kaukana ovat ne ajat, kun Kallion kierros tarkoitti keskikaljakuppiloiden ja karaokebaarien kautta rupuisiin räkälöihin vaeltamista. Juottolat puolustavat edelleen paikkaansa, mutta sekaan mahtuu nyt trendikkäitä olutravintoloita, viehkeitä viinibaareja, kunnollisia kahviloita, elävän musiikin mestoja ja bistroruokaa tarjoavia kivijalkakuppiloita. Yksin Hesarilla katukuvaa elävöittävät Rupla, Riviera, Panema ja Tenho Restobar, poikkikaduilla janoista ja nälkäistä palvelevat tuoreina tulokkaina ainakin Harju 8, Bar Còn ja jo hetken aikaa Flemarilla ilahduttanut Gastro Cafe Kallio. Hämeentielle Kuudennen linjan, Siltasen ja Kaikun kupeeseen ovat avanneet Tanner, Väinö Kallio ja viimeisimpänä burgeribistro Beerger.

way viinibaarikierros kalliossa

Syyskuisena lauantaina, Rakkautta ja Anarkiaa -päiväleffan jälkeen kävelemme Kaisaniemestä Karhupuiston kulmille. Mökkikesä on ohi, ja jotta paluu kaupunkielämään tapahtuisi mahdollisimman mutkattomasti, tarvitsemme mielekästä tekemistä. Ja mikäpä sen mielekkäämpää kuin tutustuminen Kallion uudenkarheisiin kuppiloihin. Siksi loppupäivä kuluukin viinibaarikierroksella Kalliossa!

Way – Tätä tietä, saanko pyytää!

Kallion viinibaarikierroksen ensimmäinen kohde on edellisenä viikonloppuna avattu, leipomon ja viinibaarin nerokkaasti yhdistävä Way. Ennen sisään astumista on pakko pysähtyä hetkeksi ravintolan eteen. Keittiön ikkunoita ei ole peitetty, ja keittotaitoista koneistoa voi ihailla kadulta käsin. Tietämättä ruokalistoista tai maistamatta mitään päätän, että Way ansaitsee rutkasti pojoja pelkästään tästä hyvästä!

way viinibaarikierros kalliossa

way viinibaarikierros kalliossa

Way on paitsi viinibaari ja leipomo, myös kahvila ja ravintola. Asiakaspaikkoja on parikymmentä, osa kahden tai neljän hengen pikkupöydissä, osa pitkässä pöydässä keskellä salia. Ravintola Grönin pikkusiskolla on kaksi eri listaa. Aamiaista on tarjolla neljään saakka, sen jälkeen menu vaihtuu ruokaisampaan iltavaihtoehtoon. Me taktikoimme ja saavumme paikalle viittä vaille neljä. Tilaamme lasit rose-viiniä ja selaamme muutaman minuutin kuluttua vaihtuvaa vakuuttavaa valikoimaa.

way viinibaarikierros kalliossa

way viinibaarikierros kalliossa

Kaikki viinit ovat alkuviinejä – roseeta, oranssia, punaista ja valkoista, jokaista lajia on listalla muutama. Tiedän, että monet viini-ihmiset nyrpistävät nenäänsä näille sameille ja monesti happamille natural-viineille, mutta meidän suihimme ne istahtavat sopuisasti. Etenkin Piemontessa valmistettu Bellotti Rosa häviää laseistamme liiankin nopeasti.

Oliiviöljyssä uivat anjovikset ovat maukkaita, kevyesti kuivatut tomaatit sitruunaverbena ja fermentoitu raparperi toimiva yhdistelmä ja burrata tillin ja kerman kera taivaallisen suussa sulavaa. Oman talon leipä ja kirnuvoi vievät kielen. Voisin tilata listalta kaiken, sillä hinnatkaan eivät päätä huimaa: iltamenun annokset maksavat vain 6–10 euroa per lautanen. Ja kerrotaan nyt vielä sekin, että kaikki annokset on suunnitellut Grönin pääjehu Toni Kostian. Vaatimaton, mutta äärimmäisen lahjakas keittiömestari, joka ei ole antanut menestyksen nousta hattuun. Paikan päällä hän on nytkin, kiillottaa myyntitiskin rosteripintaa, kuin kuka tahansa ravintolan työntekijöistä. Pakko arvostaa.

way viinibaarikierros kalliossa

way viinibaarikierros kalliossa

way viinibaarikierros kalliossa

Tänään, puolitoista kuukautta myöhemmin harmittaa vain se, että en ole vielä ehtinyt Wayn pöytien ääreen toistamiseen. Sillä viikko sitten julkaistun NYT-liitteen jutun jälkeen pöytiin joutuu taatusti jonottamaan, sillä varauksia ei oteta vastaan. Rima nostettiin kerrasta korkealle, jos taso on tämä, viinibaarikierrosta pitää kohta alkaa kutsua gourmetkierrokseksi!

Tuttu ja tunnelmallinen Wino

Fleminginkadulle vuonna 2017 avattu Wino on jo ehtinyt vakiinnuttaa asemansa Kallion kulmilla niin vahvasti, että lauantaina viideltä, heti ovien avauduttua, ainoat vapaat paikat löytyvät baaritiskiltä ja sieltäkin vain sillä ehdolla, että vietämme viinilasien äärellä korkeintaan tunnin. Tartumme tarjoukseen, sillä tarkoitus on todella tilata vain yhdet annokset sekä ruokaa että viiniä ja jatkaa sen jälkeen matkaa.

wino viinibaarikierros kalliossa

wino viinibaarikierros kalliossa

Tiski on itse asiassa yksi lempipaikkojani, sillä baarijakkaralla istuessa näkee ja kuulee enemmän. Varsinkin silloin, jos liikkeellä on yksin, tiskillä tuntee olevansa enemmän läsnä. Minä tilaan hirvenpaistia ja seuralaiseni sinipallasta. Laseittain myytävä viini vaihtelee päivittäin ja laadut on listattu baaritiskin päähän liitutaululle. Punaista minulle ja valkoista herralle kiitos. Muistiinpanoni tältä osin ovat vajavaiset, mutta luulen juoneeni TSCHIDA Brutal!!!-viiniä, ihan vain sen erikoisen nimen vuoksi.

Tämä on jo neljäs kertani Winon hellässä huomassa. Ensimmäisellä visiitillä piipahdimme lasillisille täpötäyteen ravintolaan, ja saimme luvan seisoskella tiskin päässä, vaikka varsinaisia asiakaspaikkoja ei ollutkaan vapaana. Toisella kerralla aterioimme takimmaisessa huoneessa ja kolmannella valloitimme ravintolan koko etuosan. Kaikille käyntikokemuksille voin antaa valehtelematta täyden kympin, ja papukaijamerkki painetaan virtuaaliseen arvosteluvihkoon myös tänään.

wino viinibaarikierros kalliossa

wino viinibaarikierros kalliossa

Kiireestä huolimatta meidät huomioidaan hyvin. Lämmin leipä kannetaan eteemme suoraan uunista, se leikataan nopeasti palasiksi ja jaetaan koreihin pöytiin kannettavaksi. Aina välillä vaihdetaan sana tai pari, ja huolehditaan, että meillä on edessämme kaikki mitä tarvitsemme. Myös maksaminen sujuu nopeasti. Seurueita saapuu tasaiseen tahtiin, ja puheensorina voimistuu. On aika kiittää, koota kamppeet, ja suunnata pienessä hiprakassa kadun toiselle puolelle oluelle.

Öl-Ut – viinibaarikierroksen välikaljat

Kolmen viinilasillisen jälkeen suu kaipaa puhdistamista, joten pujahdamme sisään pikkuruiseen ja hauskasti nimettyyn Öl-Ut -baariin. Minikokoisen olutravintolan kaikki neljä istumapaikkaa on varattu, joten seisoskelemme tuoppiemme kanssa kasuaalisti keskellä räsymatoilla vuorattua lattiaa. Seilin saaren mukaan nimetty hapanolut on hyvää, samoin seurueeseen juuri liittyneen siskon lasiin kaadettu gluteeniton olut. Palvelu on omintakeista, mutta asiantuntevaa. Meille kerrotaan, että istumapaikkoja ollaan lisäämässä pian, mikähän mahtaa olla tilanne tällä hetkellä?

Olutta voi ostaa myös mukaan, eli ravintola on samalla myös pienpanimojen tuotteita myyvä olutpuoti. Kätevää!

Ölut

The Bull & The Firm – Kurvin hämyinen helmi

Viimeiseksi etsimme tiemme Kurviin. Vappuna ovensa avannut The Bull & The Firm on nimetty hankalasti, mutta nimen ja baarin taustalla on kokenutta väkeä mm. Runarista. Myös Soil Wine Groupin hemmoilla on sormensa pelissä. Mukana on siis maahantuoja, joten viinivalikoimaa ei ole hihasta vedetty. Tälläkin listalla on paljon alkuviinejä ja biodynaamisia vaihtoehtoja.

the bull and the firm viinibaarikierros kalliossa

the bull and the firm viinibaarikierros kalliossa

the bull and the firm viinibaarikierros kalliossa

Vaikka on lauantai, baarissa on hyvin tilaa ja pöytä järjestyy lennossa. Drinkkilista on houkutteleva, mutta illan agendalla on nimenomaan viinibaarikierros, pysyttelemme jumalten juomassa. Otamme lasilliset ja niiden kylkeen neljä pientä annosta ruokaa. Valinta on vaikea, mutta lopulta päädymme tilaamaan lohta & avokadoa, täytettyjä ssäm -salaattinyyttejä, lautasellisen päivän leikkeleitä ja ruskeavoihollandaisella aateloituja porkkanoita. Etenkin lohi-annos ja porkkanat ovat käsittämättömän hyviä.

the bull and the firm viinibaarikierros kalliossa

the bull and the firm viinibaarikierros kalliossa

Ihastun paikkaan ikihyviksi ja jo parin viikon päästä palaan sinne uudelleen. Tiistaina kahden hengen seurueemme lisäksi hämyisessä salissa istuu vain muutama ihminen. Palvelualttiit baarimikot pitävät lasimme täysinä ja vatsamme tyytyväisinä. Tulkoon The Bull & The Firm -baarista minun kantikseni. Kävelymatkaa kotiovelta kertyy reilu kilometri, mutta sen taittaa mielellään, kun vastassa on lämmin tunnelma, mainio palvelu ja monipuolinen lista. Erittäin vahva suositus!

the bull and the firm viinibaarikierros kalliossa

ps. Kotimatkalla koukkaamme vielä vastikään kauppakeskus Rediin avatun Oluthuone Haavin kautta. Paikka on pieni pettymys, mutta kun vastassa on kolme huipputekijöiden luotsaamaa viinibaaria, ei kalliinpuoleista perusolutta kauppakeskusympäristössä tarjoava ravintola voi mitenkään pärjätä vertailussa. Eiköhän asiakaskuntaa sille silti riitä ilman meitäkin. Kippis!