Helppo ja juhlava jälkiruoka: puolukkaposset ja paahdettu valkosuklaa

Sosiaalisen median kuplani on viime päivät tulvinut kysymysmerkkejä. Helsingissä, itsenäisen Suomen pääkaupungissa ei järjestetä minkäänmoisia synttäripippaloita, vaikka sankari on saavuttaa kunnioitettavan 100 vuoden iän. Enkä tarkoita nyt kutsuvierastilaisuuksia, vaan sellaisia, mihin kuka tahansa olisi tervetullut. Missä kansanjuhla? Missä musiikki, tanssi, iloittelu ja karnevaalitunnelma? Onko juhlavuonnakin siis tarkoitus istua kotisohvilla seuraamassa linnan hitaasti etenevää, puuduttavaa kättelyseremoniaa, tanssisalin hikistä tunnelmaa, pukuloiston lipumista punaisella matolla ja kuunnella, mitä itsenäisyys julkimoille ja urheilusankareille merkitsee?

pääkokki

Me suunnittelimme pitävämme pre-itsenäisyyspäiväillalliset tänään tiistaina. Menu oli jo valittuna ja sitä testattiin viikonloppuna. Vähitellen kävi kuitenkin ilmi, että kutsut kuivuvat kasaan. Ystävien kalenterit olivat jo täyttyneet pikkujouluista, wejazz-keikoista, kuorokonserteista ja kaikenkarvaisista kekkereistä. Noh, testikokkaukset menivät penkin alle, joten tuskinpa meillä olisi ollut mitään tarjottavaakaan.

lakritsikeksi

Maa-artisokkakeitosta tuli puuroa, sen kylkeen tarkoitettu lakritsikeksi oli tahmeaa taikinamössöä, ruskistettu voi paistui turhan tummaksi, lanttupyree maistui kitkerältä, tuntikausia luista keitetty liemi leikkasi redusointivaiheessa ja tuloksena oli rasvassa lilluva epämääräinen töhnä, jota ei voinut laittaa lautaselle. Naudan välikyljys sentään onnistui ja jälkiruoka, mutta niitä olikin kokeiltu aiemmin.

Aina ei ruokaharrastajankaan keittiössä kokkaaminen siis suju kuin ruusunlehdillä tanssahtelu ruotsinsuomalaisessa lifestyle-ohjelmassa. Neljän tunnin kokkaamisen jälkeen istuimme voipuneina pöydän ääreen. Närpin haarukallani ruokaa, jota ei tehnyt mieli syödä. Mahalasku oli täydellinen. Punaviinipullon korkkikin näytti kummalliselta, mutta maku oli onneksi kohdallaan.

ruusukaalit

pääruoka ilman kastiketta

Vakaa aikomukseni oli esitellä teille tänään valmis kolmen ruokalajin juhla-ateria resepteineen, mutta toisin kävi. Tällä kertaa joudutte tyytymään pelkkään jälkiruokaan, joka helppoudessaan ja herkullisuudessaan on ehdoton juhlapyhien hitti: puolukkaposset ja paahdettu valkosuklaa. Aineksia reseptissä on vain neljä ja annokset voi tehdä jo edellisenä päivänä tekeytymään. Puolukkaposset ja paahdettu valkosuklaa sopivat juhlistamaan itsenäisyyspäivän iltaa, jouluaterian viimeiseksi makupalaksi tai vaikka sunnuntai-illalliselle perheen kesken.

puolukkaposset

Puolukkapossetin pehmeys perustuu puolukoiden omiin happoihin, jotka hyydyttävät kerma-sokeriseoksen. Rakenteesta ei tule yhtä tiivistä ja jämäkkää kuin liivatteella vaan uskomattoman silkkistä ja suuhun sulavaa. Paahdettu valkosuklaa maistuu kinuskille ja on naurettavan helppo valmistaa. Reseptistä riittää neljälle. Suosittelen syvästi!

Puolukkaposset ja paahdettu valkosuklaa

3 dl (pakaste)puolukoita
2,5 rkl vettä
3 dl kermaa
reilu 1/2 dl sokeria
50 g tavallista valkosuklaata

Laita marjat ja vesi pieneen kattilaan, kiehauta ja keittele vielä n. 5 min, jotta marjat pehmenevät. Survo marjat ja holauta koko hoito siivilän läpi. Purista marjoja siivilää vasten niin, että mehua on yhteensä 1 1/3 dl.

Pese kattila ja kuumenna siinä seuraavaksi kerma ja sokeri. Keittele 3 minuuttia hissukseen, koko ajan sekoittaen. Lisää viimeiseksi puolukkamehu ja keitä vielä 2 min. Kaada pieniin annoskulhoihin ja anna jähmettyä vähintään 8 tuntia.

Valkosuklaan voit paahtaa juuri ennen tarjoilua tai tehdä senkin etukäteen. Paloittele suklaa uuninkestävään astiaan tai paperoidulle pellille. Paista 175-asteisessa uunissa viitisen minuuttia, mutta älä päästä kärähtämään. Anna kullanruskeaksi paahtuneen suklaan jäähtyä hetki ja rouhi se sitten veitsellä muruksi. Ripottele possetin päälle kokonaisia puolukoita ja paahdettua valkosuklaata. Nautiskele!

puolukkaposset

Juhlat jäävät siis juhlavuonna järjestämättä, mutta itsenäisyyspäivän aamuna keitämme suuren kattilallisen riisipuuroa ja kutsumme ystävät yhteisen pöydän ääreen. Illalla poksautamme kahdestaan auki pullon samppanjaa ja toivotamme onnea ja menestystä satavuotiaalle. Sitten todennäköisesti avaamme television, kuten tuhannet muutkin kaltaisemme ja mietimme mitä itsenäisyys meille merkitsee.

Kesän raikkain ja helpoin jälkiruoka: Minttua ja ananasta

Madridissa matkaillessamme törmäsimme sattumalta vegaaniravintolaa Vegaan, joka oli juuri avaamassa oviaan lounasasikkaille. Ulkopuolella jonotti useampia seurueita, jotka olivat selvästi tulleet varta vasten kyseiseen kuppilaan. Nälkä kurni meidänkin suolissamme ja päätimme katsoa oliko lounaskansa oikeassa.

ravintola vega

Vega oli varsin sympaattinen pikku ravintola. Mosaiikkilaattoja, kuluneita eriparituoleja, katossa lankarullista koottu hassu lamppu, seinillä kuivattuja kasveja ja ikkunanpielissä yrttipuskat. Asiakaspaikkojen määrä oli maksimoitu, ja pöydät olivat niin lähellä toisiaan, että piti väistää, jos joku tahtoi istua viereiseen pöytään tai poistua siitä. Palvelu oli kuitenkin niin aurinkoista, että ahtauskaan ei haitannut.

ravintola vega

Lounaan hinta oli seitsemän euroa ja rapiat. Settiin kuului yksi lasi viiniä, olutta tai jotain alkoholitonta, pieni alkupala, lämmin ruoka ja jälkkäri, pöytiin tarjoiltuna tietenkin. Alkupalaksi eteemme kannettiin ihanaa punajuurihummusta, pääruokavaihtoehtoja oli useampi: tofua, sieninuudelihässäkkää ja jotain kolmatta, jota en enää muista.

Vega punajuurihummus

Syön harvoin tofua, mutta mieleni teki lisukkeeksi merkattua kaalisalaattia. Aina välillä on hyvä kokeilla, josko mielipide jostain ruoka-aineksesta on muuttunut, mutta yleensä olisi kai parempi valita sellainen ruokalaji, josta tietää pitävänsä. En pidä tofusta, enkä pitänyt siitä tässäkään annoksessa. Miehen nuudelimössö ei sekään ollut mikään gastronominen taidonnäyte, kitalakeenkin jäi kuulemma itsepäinen rasvakerros. Ehkä Vega olikin paikallisten sipsikaljavegaanien kokoontumispaikka.

Vega tofu coleslaw

Vega nuudelit

Jälkiruuaksi oli valittavissa vegaaninen porkkanakakku tai minttua ja ananasta. Päädyimme jälkimmäiseen, rasvaisen pääruuan jälkeen teki mieli jotakin raikasta. Tällä kertaa saimme juuri sitä mitä tilasimme, tuoretta ja makeaa ananasta maustettuna mintulla ja sitruksella. Lusikoin lasisen säilykepurkin sisällön viimeistä mehutippaa myöten ja olisin varmaan nuollut sen sisäpinnan, jos minulla olisi pidempi kieli.

vega ananasjälkkäri

Tuosta hetkestä lähtien olen halunnut toteuttaa tuon maailman yksinkertaisimman jälkiruuan omassa keittiössäni. Juhannukseksi ostimme ananaksen varta vasten, mutta unohdimme asian saman tien kun kauppakassit oli purettu. Kun hedelmä viikon päästä muistui mieleen, oli jo myöhäistä. Ensimmäisestä leikkauspinnasta löyhkäsi käyneen hedelmän ylimakea haju ja koko pilaantunut herkku lensi biojätebussiin.

minttua ja ananasta

Eilen koetimme onneamme uudelleen. Tällä kertaa ananas pilkottiin heti kauppareissun jälkeen, maustettiin ja jätettiin jääkaappiin tekeytymään. Vaikka ollaan tuhansien kilometrien päässä ananaksen kasvusijoista, maistui hedelmä yön yli tekeydyttyään taivaalliselle. Matkalippu tropiikkiin maksaa alle viisi euroa: tarvitset vain ananaksen, limetin ja pari oksaa minttua.

minttua ja ananasta

Minttua ja ananasta

1 ananas
kourallinen vahvaa minttua
1 tl sokeria
puoikkaan limen raastettu kuori ja mehu

Pilko ananas suupaloiksi ja sekoita silputtu minttu, limen kuori, sokeri ja limemehu keskenään. Kaada liemi ananaspalojen päälle, sekoita ja anna seistä vähintään 30 min jääkaapissa. Tarjoa sellaisenaan tai vaikka vaniljajäätelön tai jugurttikerman kanssa.

minttua ja ananasta