Appelsiinisalaatti, jugurttimoussea ja Campari-siirappia – jälkiruoka aikuisten pääsiäispöytään

Lokakuisten kirjamessujen jälkeen keittokirjahyllyymme ilmestyi uusi opus. Mies oli napannut tarjouksesta Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen tiiliskiven – Peppi Aralehdon ja Ari Ruohon reseptejä pullollaan olevan kokoomateoksen. Olin innoissani, sillä olin haaveillut kirjasta jo jonkin aikaa. Ei enää kuukausiliitteestä repäistyjä ruokaohjeita, vaan kunnon kahvipöytäkirja, josta reseptit kätevästi löytyvät.

appelsiinisalaatti

Sittemmin on käynyt ilmi, että päältä kaunis kirja on silkkoa sisältä. Reseptit ovat taatusti olleet alun perin toimivia, mutta jossain kirjan tuotantovaiheessa on tapahtunut jotain kummallista. Kirjallisista ohjeista puuttuu raaka-aineita, lauseet katkeavat kesken, kirjoitusvirheitä vilisee, välilyöntejä uupuu, mitat eivät täsmää ja hakemisto on vajavainen. Olemme kokanneet kirjasta useasti, sillä kuvat ovat erityisen houkuttelevia. Jokaisen reseptin kohdalla olemme kuitenkin joutuneet säätämään maalaisjärjellä raaka-aineiden ja mausteiden, kuten suolan määrää pienemmäksi (kolme teelusikkaa neljän hengen muusiin, jonka perunoiden keitinveteen suolaa on lisätty jo saman verran, on taatusti liikaa).

jugurttimousse

Tämän pääsiäisen jälkiruuaksi valikoitunut appelsiinisalaatti vaati sekin yhden testikerran, sillä reseptin ohjeella moussesta ei tullut moussea, vaikka yritys oli kova. Lisäksi ohjetta seuraamalla valmista vaahtoa tulee järjetön määrä. Pari päivää jaksoimme sekoittaa sitä aamurahkan joukkoon, mutta loput oli pakko heittää menemään. Turhauttavaa, mutta nyt ainakin tiedämme, että kirjan resepteihin tulee suhtautua varauksella. Että tiedoksi vain Hesarille, täällä olisi yksi supertarkka kustannustoimittaja, joka tosi mielellään auttaa keittokirjojen toimittamisessa!

appelsiinisalaatti

Olen auttamattoman myöhässä pääsiäisen jälkkärivinkkini kanssa, mutta tässä se nyt kuitenkin tulee: appelsiinisalaatti höystettynä jugurtilla ja Camparilla. Resepti on yksinkertainen ja syntyy muutamasta raaka-aineesta, mutta vaatii jugurtin valutuksen vuoksi vähän enemmän aikaa. Jos Camparia ei satu kotoa löytymään, eikä Alko ole auki, voi siirapin keitellä (veri)appelsiini- tai greippimehusta. Samoin voit toimia, jos pöydässä istuu myös nuorempia illallisseuralaisia. Aikuisten kesken Camparista voi taiteilla jälkiruoan kaveriksi vaikka negronit. Reseptistä riittää 4–6 herkuttelijalle. Voit käyttää mitä tahansa sitruksia, mutta veriappelsiinista tai -greipistä saat lautaselle hehkuvaa lisäväriä.

appelsiinisalaatti

Appelsiinisalaatti, jogurttimoussea ja Campari-siirappia

2 appelsiinia
TAI
1 appelsiini
1 veriappelsiini tai verigreippi

Mousse:
2,5 dl turkkilaista jugurttia
1 dl kuohukermaa
1/2 dl tomusokeria
1/4 appelsiinin kuori raastettuna

Campari-siirappi:
3 rkl sokeria
1 rkl Camparia
Sitrusten kuoriin jääneen hedelmälihan mehu

Valuta jugurtti esimerkiksi suodatinpussissa kahvinsuodattimessa. Parhaan tuloksen saat, kun maltat valuttaa vähintään 6 tuntia tai yön yli. Raasta pestyn appelsiinin kuori varoen, ettei mukaan tule kitkerää valkoista osaa. Vatkaa sitten kerma kestäväksi vaahdoksi ja sekoita se valutetun jugurtin, kuoriraasteen ja tomusokerin kanssa. Anna jähmettyä jääkaapissa tunnin verran.

appelsiinisalaatti

Kuori sillä aikaa sitrushedelmät terävällä veitsellä, poista sillä myös kaikki kuoren valkoinen osa. Irrota sitten sitruksen lohkot leikkaamalla ne veitsellä varovasti irti kalvojen välistä. Laita irrotetut lohkot pieneen kulhoon odottamaan ja keitä siirappi. Purista kuorienn hedelmälihasta mehu kattilaan, lisää sokeri ja Campari. Kiehauta ja anna jäähtyä hetki. Kaada siirappi sitten lohkojen päälle kulhoon ja anna maustua, kunnes mousse on jähmettynyt.

Muotoile pikkulusikoilla muutama kvenelli lautaselle tai jälkiruokakulhoon. Voit myös jättää hifistelyn sikseen ja lusikoida moussea kippoihin reilusti sellaisenaan. Asettele päälle siirapissa maustuneet sitruslohkot. Jos haluat, voit kaataa kulhon pohjalle jääneen siirapin annoksen päälle. Nauti appelsiinisalaatti negronin kanssa tai ilman.

Iloista ja valoisaa pääsiäistä!

Ps. Lisää pääsiäisen jälkiruokaideoita löydät täältä: Pääsiäisen jälkiruokia – kolmen kärjessä keikauskakku!

Jälkiruokamatka Intiaan – ruusujugurtti ja paahdetut mantelit

Terveisiä Utrechtistä! Takana on kaksi päivää ja 65 kilometriä fillarin selässä. Kaupunki on kauniimpi kuin odotin ja sääkin siedettävä, vaikka välillä ripotteleekin vettä. Kokemuksista Hollannissa kuulette huomenna lisää, mutta sitä ennen laitetaan bollywood-musiikkia soittimeen ja annostellaan ruusujugurttia kulhoihin. Kiinnittäkää nojatuolienne turvavyöt, edessä on makumatka Intiaan!

Ennen matkalle lähtöä on tehtävä suunnitelma. Alussa on raaka-aine, jota tekee mieli. Hirvenjauhelihakimpale pakkasessa, kalakauppiaan suosittelema haukifilee tai pussillinen jääkaapin vihanneslokeroon unohtuneita punajuuria. Sitten heitellään ideoita. Ehkä hirvenlihalasagne tai pitkään haudutettu italialainen ragukastike? Raikas sitruunarisotto ja paistettu hauki vai kenties perinteiset haukipullat? Punainen borssikeitto tai josko sittenkin pehmeä punajuuripesto? Tai hetkinen, oliko tämä se viikonloppu, jolloin kotiin kannetaan lähimaastosta metsästetty jänöjussi?

ruusujugurtti

Kun pääruuasta päästään yhteisymmärrykseen siirrytään alkuruokaan. Halutaanko seurata jotakin teemaa? Keksitäänkö aineksia, jotka kulkevat läpi kolmen ruokalajin, alkuruuasta pääruuan kautta jälkkärilautaselle? Jos pääruokana on lihaa, kuuluuko alkupalojen olla kalaa? Onko keitto liian tuhti alkuun, pitäisikö kuitenkin olla jotain raikkaampaa ja hapokasta, joka herättää ruokahalun? Entä keittiön tervehdykset, ehditäänkö väkertämään sellaiset?

Entä sitten jälkiruoka? Jos pääruoka on tuhtia, on jälkkärin oltava kevyttä ja toisinpäin. Posset, pannacotta ja semifreddo ovat helppoja, sillä ne voi väsätä etukäteen. Suklaakakku rakastaa jäätelöä ja syömävieraat klassikkoyhdistelmää. Voisiko jälkiruuan korvata drinkillä vai tyydymmekö kuppiin kahvia?

Ruusujugurtti

Pääruoka määrittelee makumatkan teeman tai teemattomuuden. Huhtikuulle on kutsuttu ruokavieraita kahteen kattaukseen. On siitä harvinainen tilanne, että tiedämme jo nyt mitä on tarjolla ja mihin makumatka suuntautuu. Hirvenliha päätyy burgereihin ja niiden molemmille puolille kehitellään katuruokahenkiset annokset. Katuruoka on universaali ilmiö, joten lisukkeet ratkaisevat – niitä pitää vielä miettiä. Toisella kerralla kokoonnumme sushiainesten ääreen, kohteena on siis Japani.

Viime viikonloppuna pääsimme intialaiseen pöytään. Eteemme kannettiin samosapiiraita ja kuohuviiniä, hartaudella haudutettua intialaisilla mausteilla ryyditettyä pitkäkorvaa ja ruusuvedellä maustettua jugurttia. Istumme käpyläläisen puutalon keittiössä, mutta jokainen haarukallinen vie meidät intiaan. Lautasella on simppeliä ja autenttista intialaista, sellaista, mitä voisin kuvitella syöväni paikallisten kodissa. Herkullinen makumatka ilman pelkoa vatsataudista ja muista matkalaisia piinaavista vastoinkäymisistä – kätevää!

paahdetut mantelit

Vaikka et jaksaisi toteuttaa makumatkaa pitkän kaavan mukaan, voit kokeilla pikamatkaa jälkiruoan muodossa. Jugurtin valuttamisen jälkeen tämän jälkkärin valmistaa viidessä minuutissa. Halpa ja erittäin nopea reissu Intiaan! Reseptistä on kiittäminen illan isäntää, Tarea. Aineksista riittää reilusti neljälle tai pienemmät annokset kuudelle.

Ruusujugurtti ja paahdetut mantelit

700 g turkkilaista jugurttia
2–3 rkl tomusokeria
n. 1,5 rkl ruusuvettä
Mantelilastuja

Valuta jugurttia pari tuntia. Säästä hera ja käytä se vaikka osana sämpylätaikinan nestettä tai lisää smoothien sekaan. Makeuta tomusokerilla ja mausta ruusuvedellä. Ruusuveden maku on voimakas, joten lisää sitä teelusikallinen kerrallaan ja maistele. Paahda mantelilastuja kuivalla pannulla, kunnes ne saavat väriä. Annostele jugurtti jälkiruokakulhoihin, ripottele päälle mantelilastut ja koristele tomusokerilla. Helppoa ja taivaallisen hyvää.

Helppo ja juhlava jälkiruoka: puolukkaposset ja paahdettu valkosuklaa

Sosiaalisen median kuplani on viime päivät tulvinut kysymysmerkkejä. Helsingissä, itsenäisen Suomen pääkaupungissa ei järjestetä minkäänmoisia synttäripippaloita, vaikka sankari on saavuttaa kunnioitettavan 100 vuoden iän. Enkä tarkoita nyt kutsuvierastilaisuuksia, vaan sellaisia, mihin kuka tahansa olisi tervetullut. Missä kansanjuhla? Missä musiikki, tanssi, iloittelu ja karnevaalitunnelma? Onko juhlavuonnakin siis tarkoitus istua kotisohvilla seuraamassa linnan hitaasti etenevää, puuduttavaa kättelyseremoniaa, tanssisalin hikistä tunnelmaa, pukuloiston lipumista punaisella matolla ja kuunnella, mitä itsenäisyys julkimoille ja urheilusankareille merkitsee?

pääkokki

Me suunnittelimme pitävämme pre-itsenäisyyspäiväillalliset tänään tiistaina. Menu oli jo valittuna ja sitä testattiin viikonloppuna. Vähitellen kävi kuitenkin ilmi, että kutsut kuivuvat kasaan. Ystävien kalenterit olivat jo täyttyneet pikkujouluista, wejazz-keikoista, kuorokonserteista ja kaikenkarvaisista kekkereistä. Noh, testikokkaukset menivät penkin alle, joten tuskinpa meillä olisi ollut mitään tarjottavaakaan.

lakritsikeksi

Maa-artisokkakeitosta tuli puuroa, sen kylkeen tarkoitettu lakritsikeksi oli tahmeaa taikinamössöä, ruskistettu voi paistui turhan tummaksi, lanttupyree maistui kitkerältä, tuntikausia luista keitetty liemi leikkasi redusointivaiheessa ja tuloksena oli rasvassa lilluva epämääräinen töhnä, jota ei voinut laittaa lautaselle. Naudan välikyljys sentään onnistui ja jälkiruoka, mutta niitä olikin kokeiltu aiemmin.

Aina ei ruokaharrastajankaan keittiössä kokkaaminen siis suju kuin ruusunlehdillä tanssahtelu ruotsinsuomalaisessa lifestyle-ohjelmassa. Neljän tunnin kokkaamisen jälkeen istuimme voipuneina pöydän ääreen. Närpin haarukallani ruokaa, jota ei tehnyt mieli syödä. Mahalasku oli täydellinen. Punaviinipullon korkkikin näytti kummalliselta, mutta maku oli onneksi kohdallaan.

ruusukaalit

pääruoka ilman kastiketta

Vakaa aikomukseni oli esitellä teille tänään valmis kolmen ruokalajin juhla-ateria resepteineen, mutta toisin kävi. Tällä kertaa joudutte tyytymään pelkkään jälkiruokaan, joka helppoudessaan ja herkullisuudessaan on ehdoton juhlapyhien hitti: puolukkaposset ja paahdettu valkosuklaa. Aineksia reseptissä on vain neljä ja annokset voi tehdä jo edellisenä päivänä tekeytymään. Puolukkaposset ja paahdettu valkosuklaa sopivat juhlistamaan itsenäisyyspäivän iltaa, jouluaterian viimeiseksi makupalaksi tai vaikka sunnuntai-illalliselle perheen kesken.

puolukkaposset

Puolukkapossetin pehmeys perustuu puolukoiden omiin happoihin, jotka hyydyttävät kerma-sokeriseoksen. Rakenteesta ei tule yhtä tiivistä ja jämäkkää kuin liivatteella vaan uskomattoman silkkistä ja suuhun sulavaa. Paahdettu valkosuklaa maistuu kinuskille ja on naurettavan helppo valmistaa. Reseptistä riittää neljälle. Suosittelen syvästi!

Puolukkaposset ja paahdettu valkosuklaa

3 dl (pakaste)puolukoita
2,5 rkl vettä
3 dl kermaa
reilu 1/2 dl sokeria
50 g tavallista valkosuklaata

Laita marjat ja vesi pieneen kattilaan, kiehauta ja keittele vielä n. 5 min, jotta marjat pehmenevät. Survo marjat ja holauta koko hoito siivilän läpi. Purista marjoja siivilää vasten niin, että mehua on yhteensä 1 1/3 dl.

Pese kattila ja kuumenna siinä seuraavaksi kerma ja sokeri. Keittele 3 minuuttia hissukseen, koko ajan sekoittaen. Lisää viimeiseksi puolukkamehu ja keitä vielä 2 min. Kaada pieniin annoskulhoihin ja anna jähmettyä vähintään 8 tuntia.

Valkosuklaan voit paahtaa juuri ennen tarjoilua tai tehdä senkin etukäteen. Paloittele suklaa uuninkestävään astiaan tai paperoidulle pellille. Paista 175-asteisessa uunissa viitisen minuuttia, mutta älä päästä kärähtämään. Anna kullanruskeaksi paahtuneen suklaan jäähtyä hetki ja rouhi se sitten veitsellä muruksi. Ripottele possetin päälle kokonaisia puolukoita ja paahdettua valkosuklaata. Nautiskele!

puolukkaposset

Juhlat jäävät siis juhlavuonna järjestämättä, mutta itsenäisyyspäivän aamuna keitämme suuren kattilallisen riisipuuroa ja kutsumme ystävät yhteisen pöydän ääreen. Illalla poksautamme kahdestaan auki pullon samppanjaa ja toivotamme onnea ja menestystä satavuotiaalle. Sitten todennäköisesti avaamme television, kuten tuhannet muutkin kaltaisemme ja mietimme mitä itsenäisyys meille merkitsee.