Paistettua halloumia ja mietteitä mökkimaisemissa

Istun lasiverannalla ja ihailen järvimaisemaa. Kuikkapariskunta lipuu laiskasti rantavedessä, ja lokit puolustavat poikuettaan niin, että korvissa soi. Hetki sitten taivas pimeni ja kasteli kasvimaan ja istutuslaatikot, nyt pilvet rakoilevat ja aurinko valaisee häikäisevän kirkkaan sateen jälkeisen mökkimaiseman. Jos lintujen elämöintiä ei lasketa, on hiiren hiljaista. Kunnes käpytikka lentää jysähtäen päin verannan ikkunaa ja saa sydämeni hyppäämään kurkkuun. Punapää ei ollut milläänsäkkään, vaan lennähti lähimpään puuhun toipumaan takaiskusta. Hyvä niin, sillä kolmessa pesästään lautaverannalle kupsahtaneessa kovaonnisessa peiponpojassa oli jo tarpeeksi saalista viikatemiehelle.

Elämä on hidastunut, mutta tekemättömyyden tuomaa ihanan tylsää olotilaa pitää vielä hetki jaksaa odottaa. Naputtelen konetta vimmatusti, jotta voin ensi viikon jälkeen laskeutua lomalle. Palkollisena vietetyt kuuden viikon kesälomat ovat vain hatara muisto jossain takaraivon tietämillä. Toisaalta, nyt voin valita, milloin työni hoidan. Kun istun intensiivisesti näppäimistön äärellä maanantain ja tiistain, voin ottaa rennosti riippumatossa keskiviikon ja torstain. Tai siis voisin, jos olisi lämmin, tai mittarissa edes yli 15 astetta. Suomen kesä panee tällä hetkellä parastaan, jos metereologien karttoja katsoo, voisi luulla olevan huhtikuu.

paistettua halloumia

Päivärutiinit ovat mökillä yksinkertaisia. Heräät, käyt aamu-uinnilla (jos uskallat), keität teetä, syöt pitkän aamiaisen, teet hetken töitä, tuijottelet järvelle, seuraat lintujen perhe-elämää, kuuntelet, kun tikka hakkaa, syöt, kun on nälkä, nukut, kun nukuttaa, naukkailet viiniä, jos tekee mieli. Yhdentoista aikaan haukottelet, kömmit kirjan ja yöpaidan kanssa kahden peiton alle ja nukahdat kuikan haikeaan huutoon.

Vieraita tulee ja menee. Tuovat ruuat ja viinit mukanaan, nukkuvat pari yötä ja jättävät (kesä)paratiisin haikein mielin. Kummityttö piirsi eilen mökkikirjaan minut ja itsensä käsi kädessä, laukkasi keppihevosellaan pitkin metsäteitä ja pelasti veden varaan joutuneita öttiäisiä, aina kun muilta askareiltaan ehti. Pikkusiskonsa leikki koiraa ja pomppi pitkin kuvitteellista agilityrataa, opetteli yatzyn sääntöjä ja yritti huijata Unossa.

Siskonlapset olivat odottaneet mökkiolympialaisia koko alkukesän. Niinpä maistelimme ja tunnistimme sokkona hedelmiä, juoksimme kilpaa, askartelimme kilpalennokkeja, ajoimme punaisella lasten muovimopolla ja tunnistimme lintujen ääniä. Kilpailu oli tiukka, eikä siitä selvitty vammoitta. Tähdet voittivat Timantit yhdellä pisteellä, mutta tärkeintä oli hauskanpito, rantavedessä kahlaaminen ja kimaltelevat glittertatuoinnit.

Ruokaystävä saapui pähkinävoi ja hoisinkastike laukussaan. Kesärullien pyörittäminen oli yllättävän vaikeaa, mutta lopputulos niin maukas, että jäljelle jäänyt riisipaperi kieputetaan kauden vihannesten ja nuudelien ympärille taatusti tässä kesän aikana. Seurueen pienin ruokavieras ahmi shakshoukaa kuin vanha tekijä ja viihdytti tiskivuorolaista paiskomalla puukauhalla kivasti kaikuvaa metallikulhoa.

paistettua halloumia

Melkein kahden ja puolen viikon vierasputken (ja erinäisten juhlapäivien) jälkeen on hyvä olla hetki yksin. Tehdä rästitöitä, syödä, lukea, antaa ajatuksille tilaa, litkiä viiniä ja herätä omassa tahdissa. Ja pelätä ihan pikkuisen hämärtyvän illan huussireissua ja seudulla liikkuvia metsien kuninkaita. Mesikämmenen apajille ja mustikkametsään uskaltaudun vasta, kun seuraavan viikon seuralaiset saapuvat. Mies raataa kaupungissa vielä reilun viikon. Sen jälkeen läppäri sulkeutuu meiltä molemmilta, ja oikea kesä saa vihdoinkin alkaa.

Yksin mökkeilevän ruokavalio on sekin yksinkertainen. Autoa ei ole, ja lähikauppa on 10 kilometrin päässä. Toisaalta, kuiva-aineita, hyvin säilyvää jääkaappitavaraa ja tuoreita vihanneksia on hamstrattu kaappeihin niin paljon, että ostoksille tuskin tarvitse mummopyörällä polkaista. Sen sijaan voi vaikka pyöräyttää tomattien seurassa paistettua halloumia ja keittää kattilallisen pastaa. Niin ovat lounaat kahdelle seuraavallekin päivälle lämmitystä vaille valmiina. Paistettujen halloumien resepti on napattu Värikästä vegeä -keittokirjasta* (saatu kustantajalta pressikappaleena), määrästä riittää kahdelle lisukkeeksi tai yhdelle pääruuaksi. Hauduttelemalla vähän pidempään saat erinomaisen pastasoosin. Niin minä aion seuraavaksi tehdä.

Paistettua halloumia

2 rkl oliiviöljyä
1 pkt halloumia
1 kypsä pihvitomaatti tai pari pienempää
1 valkosipulinkynsi
tuoretta chiliä maun mukaan
lempiyrttejä
suolaa

Leikkaa tomaatti siivuiksi ja halloumi puolen sentin viipaleiksi. Pieni chili ja valkosipuli. Lämmitä paistinpannu ja lorauta sille pari ruokalusikallista oliiviöljyä. Lado tomaatit alimmaiseksi, lisää päälle halloumiviipaleet ja ripottele viimeiseksi vielä valkosipuli, chili ja suola. Anna paistua reilut viisi minuuttia, lisää halutessasi yrttisilppua ja tarjoile joko lisukkeena tai pastan seuralaisena.

paistettua halloumia

Yksinkertaista ja kovin kielenvievää, kuten mökkiruuan kuuluukin!

Mittumaarin mansikka-halloumisalaatti

Tällä hetkellä putsaan ja puunaan kotikoloa vimmattuna. Aion viettää keskikesäistä valon juhlaa keskellä kivikaupunkia hyvässä seurassa omassa kotona. Jännittää niin vietävästi, sillä olemme tavanneet toisemme vasta kolme kertaa. Neljänsien treffien ohjelmassa on torikahvit Hakaniemessä, rupatteluhetki kalakauppiaan kanssa, juhannussauna (iik!), erinomaista yhdessä kokattua ruokaa, muutama lasi viiniä ja kokkotuleen tuijottelua, jos maltamme ihmisten ilmoille lähteä.

Juuri nyt imuri odottaa malttamattomana keskellä olohuoneen lattiaa, mutta odottakoon. Jos uusi tuttavuus pelästyy sohvan alla asustavia pölykoiria, ei meitä todennäköisesti ole luotu toisillemme. Unohdan imurin, kaadan itselleni pikkuisen kaadon viiniä ja istun hetkeksi läppärin ääreen. Tässä tulee suosikkikesäsalaattini, nappaa resepti talteen ja hurmaa itsesi tai ystäväsi kesän pisimpänä yönä.

mansikka-halloumisalaatti

Mittumaarin mansikka-halloumisalaatti (ainakin neljälle grillimätön kylkeen)

1 paketti halloumia
1 rasia kirsikkatomaatteja
1 rasia mansikoita
1–2 avokadoa
mitä tahansa vihreää salaattia
loraus balsamicosiirappia

Viipaloi halloumi ja paista viipaleet grillissä tai kuivalla pannulla. Huuhdo salaatti, jos pelkäät etanoita, hämähäkkejä tai muuta proteiinilisää, ja revi se kulhoon. Minä en huuhdo, paitsi jos salaatti on kovin multaisaa. Lismaiset osat kannattaa jättää käyttämättä, revi kulhoon siis vain rapeat salaatinlehdet. 😉 Puolita kirsikkatomaatit ja mansikat, pilko avokado(t) ja lisää paistettu ja suupaloiksi pienitty halloumi. Sekoita koko hoito ja valele päälle balsamicosiirappia ja oliiviöljyä, jos siitä tykkäät. Basilikaa tai vaikka tuoretta minttua voi heitellä päällimmäiseksi, jos yrttipuskia sattuu tontilla, parvekkeella tai ikkunalaudalla kasvamaan.

Jos satut olemaan sekasyöjä, suosittelen grillaamaan salaatin kylkeen vielä kunnon entrecôte-pihvin. Kasvissyöjä herkuttelee vaikkapa marinoidulla munakoisolla tai grillatulla tofulla. Salaatin ja entrecoten rouhea kombo herätti ihastusta ja maistui mainiolta myös tasan vuosi sitten, prejuhannusta juhliessa, kun tämä tuore vaimo keräsi pisteitä lautasen kokoisilla lihakimpaleilla hämärtyvässä Haarajoen illassa. Varsinaista juhannusta vietettiinkin sitten Eiffelin kupeessa ranskalaisessa ruokataivaassa.

Kun mansikka-halloumisalaatti kylkiäisineen on viimeistä salaatinlehteä ja balsamicon tippaa myöten syöty, kääriydy vilttiin tai untuvamakuupussiin, valele itsesi hyttyskarkoitteella, kaada itsellesi vielä yksi lasi kuohuvaa ja ihaile hiipuvaa kokkoa tai nousevaa aurinkoa. Nauti valoisasta taivaanrannasta, parhaasta seurasta ja lintujen kosikonserttia. Suomen kesä, se on täällä nyt!

Kokko kipinöi