Mutkatonta mökkiruokaa: nektariinigazpacho

Makeaa ja suolaista samalla lautasella – mitä tuumaatte, onko se uhka vai mahdollisuus? Vielä muutama vuosi sitten olisin pudistanut tiukasti päätäni ja kallistunut uhkan puolelle, mutta nykyään ryntään kokeilemaan reseptiä heti, kun tuollaiseen yhdistelmään törmään. Niinpä, kun kylmän tomaattikeiton somekommenteissa muisteltiin Vaimomatskuu-blogin viileää nektariinikeittoa, etsiydyin välittömästi ruokaohjeen äärelle. Nektariinigazpacho on mitä parhainta helleruokaa, ja hellepäiviähän on heinäkuussa taatusti tulossa, vaikka ennuste nyt näyttääkin lähinnä kolealta toukokuulta.

nektariinigazpacho

nektariinigazpacho

Nektariinigazpacho on erinomaista mökkiruokaa, sillä se valmistuu nopeasti eikä vaadi kuumentamista. Ainekset heitetään kulhon pohjalle, sitten sauvasekoitin surraamaan ja lopuksi maustetaan. Tadaa – makuhermoja hivelevä keitto on valmis! Parhaimmalta soppa maistuu viilennettynä, mutta menee alas kyllä huoneenlämpöisenäkin, etenkin jos heittää sekaan muutaman jääpalan.

Juhannusaatto helli meitä helteillä, joten siitähän se ajatus sitten lähti. Lounas valmistui alta aikayksikön ja siihen saatiin upotettua niin auringon pehmentämät nektariinit kuin vesimelonin jämätkin. Viimeksi mainittu ei alkuperäiseen reseptiin sisälly, sen verran uskalsin säveltää omiani. Kurkkua piti säästää tsatsikiin, joten keksimme korvikkeeksi vesimelonin, sisältäväthän molemmat pääosin vettä. Sisko toivoi keittoon ruokaisuutta, joten paistoimme oheen pienen kulhollisen kuutioitua halloumia. Sitä saivat nälkäisimmät lusikoida mielin määrin keiton päälle.

nektariinigazpacho

nektariinigazpacho

nektariinigazpacho

Koristelussa luovuus rokkaa. Meillä esteetisten elementtien virkaa toimittivat nektariinisiivut, syötävät ruohosipulin ja orvokin kukat, silputut kevätsipulin varret sekä kämmenellä murskattu rosepippuri. Tuoretta chiliäkin olisin halunnut käyttää, mutta toinen punaisista hedelmistä oli jo hukkunut marinoidun kaalin mausteliemeen. Nättiä oli näinkin. Reseptistä riittää lounaslautasellinen neljälle, alkukeittona se sopinee jopa kahdeksalle!

nektariinigazpacho

nektariinigazpacho

Nektariinigazpacho neljälle

5 nektariinia
2 keltaista paprikaa
1 sipulin valkoinen osa
3 pientä valkosipulin kynttä
n. 5 cm siivu vesimelonin neljänneksestä
n. 15 cm pätkä kurkkua
1 tuore punainen chili
Loraus eli n. 1 rkl viinietikkaa
Reilu loraus eli puoli desiä oliiviöljyä
Sopivasti suolaa
Tujaus rosépippuria
(halloumia)

Puolita nektariinit ja poista kivet. Lohko paprikat, pilko sipulivesimeloni ja pätki kurkku pienemmäksi. Silppua chili ja valkosipuli ja heitä kaikki edellämainitut syvän kulhon pohjalle tai tehosekoittimeen. Lorauta perään viinietikkaa (käytä sherryversiota, jos on!) ja hyvää oliiviöljyä. Surauta sileäksi sauvasekoittimella tai blenderillä, mausta ja nosta jääkaappiin vähintään tunniksi viilentymään.

nektariinigazpacho

Jos nälkä ei odota, kaiva pakastimesta tai kylmälaukusta reilusti jääpaloja ja annostele keitto niiden kanssa lautasille. Kuutioi ja paista halutessasi kuivalla pannulla yksi paketti halloumia. Koristele soppalautaset ja nautiskele mausta ja silmänruoasta!

Montenegron rannikolla – Kotorista Tivatiin, Bigovasta Budvaan

Vesi lentää vaakasuorassa. Vantit ujeltavat, kun pohjoistuuli puhaltaa myrskylukemissa. Vaahtopäät värjäävät Kotorin lahden valkoiseksi. Nostimet hakkaavat mastoon, kireämmälle niitä ei käsivoimin mitenkään saa vinssattua. Kippari, seitsenkymppinen isäni kapuaa sitlooraan ja toteaa, että tilanne on kaikesta huolimatta hyvä. Purjeveneen perä ei hakkaa betonilaituriin ja mooringit eli kiinnitysköydet pitävät. Kello on yksi yöllä. Minä makaan etukajuutassa, enkä saa unta.

myrsky nousee

45-jalkainen veneen liike on kaukana unettavasta keinunnasta. Se hakkaa tuulen nostattamissa aalloissa ylös ja alas, läiskähtää vellovan meren pintaan yhä uudelleen ja uudelleen kuin hulluksi tullut vesipeto. Rankkasade lyö lasikuituisen kannen pintaan kuin kourallinen kuuden tuuman nauloja. Veneiden laidoilla roikkuvat fendarit natisevat toisiaan vasten. Pelottaa ja korvissa soi, mutta korvatulpat eivät ole vaihtoehto.

Haluan kuulla kaiken. Pelkään, että kippari kapuaa kannelle ja liukastuu. Ärjyvä meri ei sääli ketään ja viereinen tonneja painava paattikin heiluu uhkaavan lähellä. Jos painan tulpat korviin, en kuule avunhuutoja tai askelia liukkaalla etukannella. Vilkaisen kelloa, aika kuluu tuskastuttavan hitaasti. On aamuyö, eikä myllääviä maininkeja nostattava navakka tuuli osoita vieläkään heltymisen merkkejä. Luojan kiitos, olemme lähdössä lentokentälle, kun aamu koittaa. Lopulta on pakko luovuttaa ja tunkea tulpat korviin. Nukun pätkissä pari tuntia.

Harmaan päivän valjettua kannamme pakatut putkikassit purjeveneen takaosaan. Vettä tulee edelleen ja veneen perä nousee ja laskee puoli metriä suuntaansa. Pystyasennossa on vaikeaa pysyä. Yksi miehistä seisoo lankongin päällä ja pitää sen paikoillaan. Me muut yritämme päästä maihin. Tasapainon säilyttäminen vaatii keskittymistä, vaikka matkaa on vain muutama askel. En halua pudota tummana vaahtoavaan veteen. Haluan kotiin.

Kotor Montenegro

Kotor Montenegro

Kotor Montenegro

Ei uskoisi, että edellisenä päivänä kipusimme Kotorin linnakkeelle auringon porottaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Olimme saaneet esimakua sateesta pari tuntia aiemmin, mutta Kotorin kaupungissa taivas oli sininen. Raunioilla korkeanpaikankammoisen vatsaa nipisteli, maisemat olivat kuitenkin kaiken kiipeämisen väärti. Paluumatkalla tuoretta vuohenjuustoa ja granaattiomenamehua lupailevat käsinkirjoitetut kyltit houkuttelivat meidät kiertotielle.

Kotor Montenegro

Kotor Montenegro

Kotor Montenegro

Kotor Montenegro

Vuohilauman saattelemana saavuimme jyrkkään rinteeseen kyhättyyn kahvilaan. Kymmenet kissat kiehnäsivät jaloissamme ja pikkuruisen tilan isäntä kantoi pöytään Tivatissa tislattua, kotipolttoista rakia. Harmaahapsinen herra istahti seuraksemme ja yhteisen kielen puuttuessa käytti elekieltä ylistäessään jaloa juomaa. Päivä ei ollut vielä kovin pitkällä, mutta miekkosen kurkkuun oli tainnut kaatua jo useampi kulaus kansallisjuomaa.

Kotor Montenegro

Kotor Montenegro

Kotor Montenegro raki

Takana oli upea ja lämmin viikko Kotorin lahdella ja Montenegron rannikolla. Turkoosin meren ja jylhien vuorten kontrasti teki vaikutuksen jokaiseen seitsemästä venekunnasta. Kotorin lahtea kutsutaan Euroopan eteläisimmäksi vuonoksi. En ole nähnyt Norjan vuonoja, mutta voin kyllä hyvin kuvitella, että jotain samaa jylhässä maisemassa varmasti on, sillä näkymä mereltä katsottuna on käsittämätön. Välimatkat olivat lyhyitä ja tuuli leppeä. Onneksi ei ollut kiire mihinkään, lilluimme olematonta vauhtia eteenpäin ja välillä pulahdimme uimaan. Tai ne pulahtivat, jotka uskalsivat.

Kotor Montenegro

Kotor Montenegro

Kotor Montenegro

Vesi oli huimaavan kirkasta. Lähellä rantaa uidessa ei voinut katsoa alaspäin ilman, että vatsa muljahti ikävästi ympäri. Kaukana rannasta taas oli liian syvää. Ajatus sadasta metristä uimarin alla pakotti pitämään perän uimaportaista kiinni rystyset valkoisina. Muut hyppivät kannelta veteen, minua hirvitti. Nokkakalat kimaltelivat auringossa, isommat siniset sukeltelivat syvemmällä. Viimeisinä päivinä myös delfiinit ilahduttivat meitä läsnäolollaan. Kantapäät kipeinä rummutimme veneen kylkeä, tulkaa katsomaan, täällä me olemme!

kesävarpaat

delfiini montenegro

Välillä ohitsemme lipui risteilijä. Iloiset matkaajat heiluttivat privaattiparvekkeiltaan ja me vilkutimme takaisin. Olen joskus haaveillut itsekin lämpimillä vesillä risteilemisestä, sitten iskee todellisuus. Vaikka säädöksiä on, nämä valtamerilaivat laskevat jätevetensä suoraan Välimereen. Harva satama tarjoaa septityhjennystä ja vaikka tarjoaisikin, sitä ei käytetä. Huviveneet seuraavat isompien esimerkkiä. Myös me tyhjensimme kahdeksan ihmisen tuottamat, kolmen toiletin tavarat suoraan mereen, sillä tyhjennyspaikkoja ei ollut vierassatamissa tarjolla. Välillä toivon, että osaisin olla välittämättä, mutta en osaa. Ahdistuin joka ikinen kerta, kun kakkavana jäi kellumaan kulkureitillemme.

vinssi purjevene

onnellinen purjehtija

etupurje

Montenegro oli vastakohtien maa. Pienestä Bigovan kalastajakylästä purjehdimme ökyrikkaiden huvijahtien valtaamaan Tivatiin, jonka pelkkä satama-alue oli pienen keskisuomalaisen kaupungin kokoinen. Luksusliikkeitä, marmoria, kristallia ja korkeita korkoja. Purjeveneeksi suuri 15-metrinen paattimme näytti pahaiselta purkilta venäläisten miljonäärien megaristeilijöiden rinnalla. Sataman ulkopuolelta alkoi rantabulevardi, jota reunustivat viiden tähden designhotellit rantabaareineen. Jos luksulomasta haaveilee, Tivatissa sellaisen voisi todennäköisesti viettää halvalla. Huippuhotellin edustalla kaksi runsasta gin & tonicia upottavalle valkoiselle sohvalle tarjoiltuna kustansi kahdeksan euroa. Suomessa yhdestä joutuu pulittamaan kympin.

gintonic Tivat Montenegro sunset

gin tonic Tivat Montenegro

Tivat Montenegro sunset

sunset tivat Montenegro

satama tivat montenegro

satama tivat montenegro

satama tivat montenegro

satama tivat Montenegro

Budvasta moni varoitteli etukäteen. Lokakuun alussa pahin turistiryysis oli kuitenkin jo laantunut, teknojumputus ja laservalot jyskyttivät vain yhdessä baarissa kaukana satama-alueesta. Rantaravintoloissa alkoi olla viileää ja kanssamatkustajat hakeutuivat sisätiloihin. Vanha kaupunki oli ihanan sokkeloinen, eikä väenpaljoutta sen kujilla juurikaan havainnut. Varsin positiivinen yllätys siis.

Budva Montenegro

Budva Montenegro

Budva Montenegro

Satamissa oli syys-lokakuun vaihteessa hyvin tilaa. Tivatissa oli silti ilmoittauduttava VHF:n kautta satamaviranomaisille ennen laitureille lipumista. Paikkanumero ilmoitettiin selkeällä englanninkielellä ja laiturilla seisoi vastaanottokomitea odottamassa. Pienellä Bigovan lahdella ravintolan omistaja kurvasi kumiveneellä vastaan ja opasti lahdella kelluvalle vapaalle poijupaikalle. Kyydin ravintolaankin olisi voinut tilata, mutta me soudimme rantaan lihasvoimin, omalla kumiveneellä.

Bigova Montenegro

Bigova Montenegro

Millaista ruokaa Montenegro sitten tarjosi? Mereneläviä tottakai, oltiinhan apajien äärellä. Mustekalaa, kalmaria, seepiaa, jättimäisiä katkarapuja sekä paikallisia kaloja, kuten doradaa. Erityisen edullisia olivat simpukat, jotka yleensä oli hankittu naapurin simpukkaviljelmiltä. Lisukkeeksi oli usein lusikoitu peruna-mangoldipaistosta eli blitvaa, kylmänä tai kuumana. Ruokalaji on ilmeisen yleinen balkanin maissa ja jos googlea on uskominen, se on peräisin Kroatiasta.

mustekala blitva

Ihastuimme lisäkkeeseen niin, että kokkasimme sitä myöhemmin myös kotikeittiössä. Tukkutorin kalasta pyydystetty meriantura sai seurakseen sitruunalla maustettua blitvaa. Mangoldia ei Kalasataman marketeissa ollut tarjolla, joten korvasimme sen lehtikaalilla. Reseptistä riittää 3–4 normaalinälkäiselle.

Blitva eli peruna-lehtikaalilisäke

3 isoa kiinteää perunaa
3 rkl oliiviöljyä
5 valkosipulinkynttä
nippu lehtikaalia tai mangoldia
puolikas sitruuna
suolaa ja pippuria

Kuori perunat ja pilko ne noin kahden sentin kuutioiksi. Silppua valkosipulit ja paista niitä runsaassa oliiviöljyssä miedolla lämmöllä. Valkosipulien pehmetessä keitä perunoita 6–8 minuuttia. Valuta ne ja lisää pannulle imemään valkosipulin makua. Poista lehtikaalista tai mangoldista kova ruoti ja silppua lehdet pannulle. Paistele, kunnes olet tyytyväinen kaalin kypsyyteen. Ei haittaa, vaikka peruna siinä vaiheessa alkaisi jo mössööntyä. Purista lopuksi pannulle puolikkaan sitruunan mehu ja mausta suolalla sekä pippurilla. Tarjoa vaalean kalan tai äyriäisten lisukkeena.

Herceg Novi Montenegro

Herceg Novi Montenegro

Herceg Novi Montenegro

Lounaan valmistimme veneellä, mutta iltaisin söimme paikallisissa ravintoloissa koko venekunnan voimin. Vain kerran teimme poikkeuksen. Kävimme kalakaupassa ostoksilla ja vierailimme lähikaupan vihannestiskillä. Miten purjeveneen pentteri eli keittiö toimii ja mitä saimme syödäksemme, se selvitköön seuraavalla kerralla!

Kurpitsa-kookoskeittoa ja ensikohtaamisia

Hyvä ystäväni oli tulossa meille syömään. Illallinen oli sovittu kahta kuukautta aiemmin sellaiseksi viikonlopuksi, jolloin lapset olisivat isällään. Tapaisimme vihdoinkin myös hänen uuden kumppaninsa. Jännitti.

Menua suunnitellessa mopo lipesi taas kerran käsistä ja päätyi jonnekin marraskuiseen metsikköön. Piti syödä ihan vaan rennosti jotain pientä. Ehkä nopeaa ja yksinkertaista italialaista, siihen päälle jotain helppoa jälkiruokaa. Siinä sivussa hörppiä sitten vähän viiniä. Kuohuvaa tietysti ja kenties vähän valkoista. Tai punaista, jos ruoka niin vaatii.

kurpitsa-kookoskeitto

Kävikin niin, että lopulta pöytään kannettiin neljä ruokalajia ja glögiä, kuohuviiniä, olutta sekä hapokasta valkoista. Saatettiinpa jälkkärin ohessa nauttia tilkkanen Montenegron tuliaisina tuotua päärynärakijaa. Seuraavana päivänä saattoi särkeä hieman päätä.

Kutsu oli käynyt iltakuudeksi. Ovikello pärähti vaativasti jo kymmentä vaille – kokit olivat juuri ja juuri ehtineet vaihtaa pieruverkkarit salonkikelpoisempiin vaatekappaleisiin. Meille tyypilliseen tapaan keittiö oli vielä kaaoksessa, pasta veivaamatta ja kala putsaamatta. Onneksi glögikattila oli kuitenkin tulilla.

kurpitsa-kookoskeitto

Kurpitsa-kookoskeitto oli onneksi tehty valmiiksi jo aamutuimaan. Niinpä istutimme odotetut vieraat sohvalle ja aloimme kattaa pöytää. Uuden puoliskon silmissä ensivaikutelma oli todenmukaisempi kuin olisin toivonut. Ei kiillotettuja kulisseja vaan pöliseviä jauhoja ja likaisia esiliinoja. Ehkä ihan hyvä niin. Jännityskin katosi sen siliän tein.

Keitot ovat kiitollisia alkuruokia. Ne voi useimmiten valmistaa hyvissä ajoin etukäteen ja lämmittää ennen tarjoilua. Samoin on hyydytettyjen jälkiruokien laita. Voi esimerkiksi herätä aamuseitsemältä kiehauttamaan kermaseosta ja ehtiä vielä kymmeneksi brunssille toiseen kaupunkiin.

kurpitsa-kookoskeitto

Tällä kertaa kurpitsa-kookoskeitto syntyi kahden eri reseptin sopusointuisasta liitosta. Peruspohjan reseptiä kurkittiin Hesarin Ruoka-sivuilta, maustamiseen ja koristeluun haettiin inspiraatiota Hannan soppa -blogista. Ras-el-hanout-mausteseosta ei kannata pelästyä, se koostuu tutuista itämaisista mausteista ja sekoitusta saa valmiina ihan tavallisesta S-marketista ainakin pääkaupunkiseudulla.

Jos käytät pelkkää kookoskermaa ja/tai -maitoa, on keitto vegaaninen. Meillä taisi lorahtaa soppaan noin puolet ja puolet kookosta ja normikermaa. Gluteeniton kurpitsa-kookoskeitto on joka tapauksessa. Annoksesta riittää hyvin neljälle pääruuaksi ja jopa kahdeksalle alkuruuaksi.

Kurpitsa-kookoskeitto

Kurpitsan paahtaminen:
1 iso myskikurpitsa
0,5 dl rypsiöljyä
1 rkl ruokosokeria
mustapippuria
sormisuolaa

Keittoon lisäksi:
1 sipuli
0,5 tl kuivattua chiliä
pieni pala tuoretta inkivääriä raastettuna
5 dl kasvislientä
2,5 dl kookoskermaa, -maitoa tai tavallista kermaa
1 rkl ras-el-hanout-mausteseosta
puolikkaan limen mehu

Koristeluun:
tuoretta minttua
paahdettuja kurpitsasiemeniä
granaattiomenaa
kookosmaitoa tai -kermaa

Väännä uunin nupit 200 asteeseen. Kuori kurpitsa, halkaise se ja poista siemenet. Leikkaa kurpitsa viipaleiksi ja mausta ne isossa kulhossa öljyllä, ruokosokerilla ja mustapippurilla. Asettele leivinpaperoidulle pellille yhteen kerrokseen ja ripottele päälle vielä sormisuolaa. Paahda n. 30 min tai kunnes kurpitsat ovat silminnähden hieman paahtuneita. Valmistele sillä aikaa keiton muut ainekset.

Silppua sipuli ja kuullottele sitä ison kattilan pohjalla tilkassa öljyä. Lisää mausteseos, chili ja inkivääri ja sekoittele parin minuutin ajan. Lisää paahdetut kurpitsapalat sekä kasvisliemi. Kuumenna ja annan kiehua viitisen minuuttia. Ota kattila hellalta ja soseuta keitto sitten sauvasekoittimella. Siirrä kattila takaisin liedelle ja lisää kerma/maito. Kuumenna ja lisää sitten joukkoon limemehu. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Annostele kurpitsa-kookoskeitto lautasille ja koristelle sipauksella kermaa. Silppua keiton pinnalle tuoretta minttua ja ripottele annosten päälle myös kurpitsansiemeniä sekä granaattiomenan siemeniä. Ihaile käsiesi aikaansaannoksia ja kanna lautaset ylpeydellä pöytään.

kurpitsa-kookoskeitto

Alkukeiton jälkeen illallisen ruokalistalla oli tryffeli-salvia-voipastaa sekä pannulla paistettu merianturaa ja peruna-lehtikaalipaistosta. Puolukan omalla hapolla hyydytetty puolukkaposset kruunasi aterian. Nämäkin reseptit tulen jakamaan teille vielä tämän vuoden puolella, mutta nyt hyppään yöjunaan ja puksutan pöllölakanoissa kohti Kemijärveä. Tunturifiilis, sinua onkin jo ollut ikävä!