Suuri glögitesti ja voissa paistetut persimonit

Glögivatsani on pohjaton. Olen kailottanut suureen ääneen tuota lausetta totuutena kaikki nämä vuodet. Kunnes järjestimme kavereiden kesken suuren glögitestin. Illan päätteeksi oli pakko vastahakoisesti tunnustaa, että kyllä se pohja minunkin vatsastani sittenkin löytyy. Damn.

valkia glögiskumppa

Jokunen vuosi sitten risteilimme ystävien kanssa Saimaalla. Partiolaisilta lainatun paatin aurinkokannella köllötellessä saimme loistoidean. Päätimme testata kaikki ruokakaupan hyllyiltä löytyvät lonkero-kategoriaan luokitellut juomat. Elettiin 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä, eikä makulonkeroita vielä savolaisissa marketeissa näkynyt, joten testi oli suhteellisen helposti toteutettavissa. Ostoskärryyn kerättiin kahdeksan erilaista tölkkiä ja muistiinpanovälineet, sillä voittajaa ei todellakaan valittaisi kovin kevein perustein.

suuri glögitesti

Suomalainen laatulonkero oli kyseisen kesän hittituote, joten nimesimme testiryhmämme leikkisästi Suurkuluttajiksi. Testi suoritettiin sokkona ja varmuuden vuoksi se toisinnettiin parin päivän kuluttua. Yllätyksiltä ei vältytty. Ensimmäisellä maistelukerralla esanssiseksi ällötykseksi tuomittu tuote otti murskavoiton seuraavassa testitilanteessa. Tämä kertonee testien luotettavuudesta kaiken olennaisen.

valkia glögiskumppa

Marraskuussa Suurkuluttajat kokoontuivat lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen yhteen. Oli aika avata glögikausi. Raadin tiukan arvioivan silmän, nenän ja kielen alle joutui (tai pääsi, miten sen nyt ottaa) tällä kertaa Pernod Ricard Finlandin lahjoittama suomalainen glögivalikoima. Jokainen juoma on valmistettu Suomen Turussa, joten mikäpä sen paremmin itsenäisyyden juhlavuoteen sopisikaan.

suuri glögitesti

Korostettakoon vielä, että Suurkuluttajien kokoonpanoon ei kuulu juoma-alan ammattilaisia, ravintolaguruja, viinimaahantuojia tai edes viiniharrastajia. Yksi nykyinen ja yksi entinen ruokabloggaaja ryhmässä toki istuu, mutta heidän varaansa en laskisi kovinkaan paljon. Testitiimiin on rekrytoitu myös yksi niin sanottu supermaistaja, mutta hänkin vähättelee panostaan, vaatimaton kun on. Todettakoon siis, että asiantuntemuksemme perustuu puhtaasti vain ja ainoastaan kokemukselliseen tietoon ja määrällisiin menetelmiin.

juustolautanen

Teille, jotka ette glögeistä välitä, on tulosten oheen bonuksena lisätty erinomainen paistettujen persimonien resepti. Ne sopivat vaikka itsenäisyyspäivän iltaan, siihen hetkeen, kun poksautatte skumppapullon auki ja ynnäilette kuinka monta sinivalkoista asua linnan punaista mattoa pitkin liihottaa. Selatkaa siis rohkeasti testitulosten ohi!

suurkuluttajat testaa glögitesti

Testin tulokset on esitetty journalistisistakin julkaisuista tutuksi tulleessa paremmuusjärjestyksessä. Jokaiselle juomalle annettiin kouluarvosana, joiden keskiarvo määritti glögille annettavien tähtien lukumäärän. Kiitettävällä liikeni kokonaiset viisi tähteä *****, hyvällä neljä ****, tyydyttävällä kolme *** ja kohtalaisella kaksi **. Välttäviä tai hylättyjä ei testatusta valikoimasta löydetty ja hyvä niin.

glögikauden avajaiset

Pitääksemme jännitystä yllä, julkaisemme voittajaglögin viimeisenä. Testin tulos on täysin subjektiivinen, eikä siitä voi valittaa. Testin tuloksia ei voi yleistää, eikä niistä voi vetää suurempia johtopäätöksiä. Suurkuluttajat eivät ota vastuuta mistään, eivätkä korvaa mitään, vaikka lukija maistamisen jälkeen jättäisi eriävän mielipiteen. Ja sitten itse asiaan.

tuike valkoviiniglögi

Suurkuluttajat testaa: Vuoden 2017 glögivalikoima

Chymos Lakritsi-Suklaaglögi **
15 %, hinta Alkossa 9,99 €

Tuoksusta erottui yllättäen lakritsi, suklaa ja alkoholi, löysipä yksi testaaja siitä myös hiukkasen kalakaveria eli fishermans friendiä. Väri miellytti kriittistä silmää. Maku toi mieleen Brunbergin lakutoffeen, tervaleijonan tai lämpimän salmiakkikossun. Maustepippuriakin makumaailmasta erotettiin, mutta parhaiten juomaa kuvaa adjektiivi outo. Suurkuluttajien suussa erikoinen yhdistelmä ei istunut glögikategoriaan. Niinpä päädyimme pitkään pohdiskeluun siitä, mitä glögi ylipäänsä on. Ei ainakaan tätä.
”Kuumennettua viinaisaa makeista, ei tätä koko iltaa jois.”

Valkia Kuohuva Glögi **
12 %, hinta Alkossa 11,98 €

Ensimmäinen ahaa-elämys tuli ryhmämme supermaistajalta: tässä tuoksu 80-luvun Tukkataika-permanenttiaine! En tiedä millaiselta kasarituote tuoksahtaa, mutta ilmeisesti rusinalle, anikselle ja kardemummalle, siis glögille. Mausta löydettiin häivähdys kotimaista(!) omenaa. Makeus oli kohdallaan, ällöraja ei vielä ylittynyt. Glögiskumppa jakoi mielipiteet, ensimmäisen mielestä se oli hauskan jouluinen, toinen haukkui epäaidoksi ja esanssiseksi, kolmannen mielestä maku oli lonkeromainen ja se parani huikka huikalta, neljäs taas ei pystynyt juomaan lasiaan tyhjäksi. Viides intoutui muistelemaan nuoruuden kiljukokemuksia, kuudes nosti kädet ilmaan ja kysyi suureen ääneen: MIKSI? Tässä siis erilainen vaihtoehto glögille, toimii hyvin keskustelunherättäjänä vaikkapa illallispöytään istuttaessa!
”Liian esanssinen skumpaksi, liian ohut glögiksi.”

Juhla Glögi ***
20 %, hinta Alkossa 11,98 €

Seitsikon vahvin ehdokas tyrmäsi raadin. Emäntä saattoi kuumentaa juoman vähän liian kuumaksi ja alkoholi haihtui suoraan testaajien sieraimiin. Tuote tuoksuu voimakkaasti brandylle ja sitä luonnehdittiinkin mielummin totiksi kuin glögiksi. Tuoksun ei kannata kuitenkaan antaa hämätä, sillä hienostuneeksikin kuvailtu maku on prosentteihin nähden lempeä. Glögiasteikolla Juhla-versio ei pitkälle pötki, mutta toimii varmasti erittäin hyvin sisäisenä villapaitana sekä kaupan pahvitölkkiglögin terästeenä.
”Tämä mukaan hiihtoreissulle tai mökille!”

Chymos Mustaherukkaglögi ***
4,7 %, hinta kaupoissa n. 7 €

Panadol Hot, Finrexin! Haju toi kieltämättä mieleen kuumat flunssajuomat ja aitoa mustaherukkaa oli vaikea erottaa tuoksusta, mutta mausteita, kuten neilikkaa, kirsikkaa ja piparkakkua siitä kyllä löydettiin. Väri oli vihdoin kohdallaan, glögin kuuluu olla konservatiivisen raatimme mukaan punaista. Maku oli laihahko, mutta ehdottomasti parempi kuin tuoksu. Makkeeta maustettua mehua, liian mietoa glögiksi, kommentoi yksi raatilaisista. Alkoholi ei maistu, siitä plussapisteitä.
”Karkkirasian hyljeksityin yksilö.”

tuike valkoviiniglögi

Tuike Luomu Valkoviiniglögi ****
11 %, hinta Alkossa 8,39 €
Vaalean luomuglögin tuoksussa on mansikkaa ja herukkaa, mutta myös selkeitä glögimausteita. Väri on hento ja kaunis, vaikka parin testaajan pipo on edelleen tiukalla: vaisu ja vaalea väri ei sovi glögille. Herukkainen maku jakaa sekin mielipiteitä, toisten mielestä tuoksuu glögille enemmän kuin maistuu. Jälkeenpäin suussa mellastaa kardemumma. Joku luonnehtii suutuntumaa tahmaiseksi, mutta makeus ei kuitenkaan mene överiksi. Varsin mainio kombo, toteaa yksi meistä ja piirtää arvostelupaperiin sydämen.
”Sopivan makea, voisin juoda.”

tuike roseeviiniglögi

Tuike Rosé Glögi ****
8 %, hinta Alkossa 7,98 €

Heti alkuun mainitsen, että roseeglögi on henkilökohtainen suosikkini. Epätodennäköinen yllättäjä takavasemmalta. Pöydän ympäriltä kuultiin kuitenkin muutamia soraääniä. Väriä haukutaan laihaksi mehukatiksi ja liian tummaksi roseeksi. Makua arvioidaan teräväksi, raikkaaksi ja ohueksi. Alkoholi kuulemma maistuu läpi. En sentään ole ainoa peukuttaja: perinteinen kaupanglögifiilis luettaneen kehuksi, samoin keveys, kaneli ja glögimausteisuus. Tuoksussa on paljon kardemummaa. Entinen ruokabloggaaja tekee tärkeän huomion: roseeviiniglögissä koristeet ja rekvisiitta tulee paremmin esiin, kun juoman väri on vaaleampi. Hieno musta hevonen, siis jatkoon!
”Paras tähän mennessä, täydellinen pari sinihomejuuston ja pipareiden kanssa!”

tuike roseeviiniglögi

Tuike Luomu Punaviiniglögi *****
11 %, hinta Alkossa 4,98 € (37,5 cl pullo)

Testaajien glögimaku osoittautuu hyvin perinteiseksi, sillä selkeäksi testivoittajaksi suoriutuu valikoiman ainoa punaviiniglögi. Vahvin tuoksu, hyvä viininmaku ja runsaat mausteet, täyteläinen, piparkakkuinen, eniten glögimäinen. Maistuu eniten siltä, miltä näyttää, vaikka jonkun mielestä onkin snadisti liian makea. Glühwein-vertauksia esitetään. Pöydän päästä kuuluu röyhtäys ja samaan syssyyn oivallus: kardemummaa! Ainoa miinus on tuotepakkauksen koko, miksi ihmeessä testivoittajaa myydään vain puolikkaissa pulloissa!?
”Nyt on sitä mitä pitää!”

joulutortut

Voittajaa etsittiin napostelupöydän äärellä. Tarjoiluvadeille oli ladottu kaupan pipareita, vuoden vanhasta lehtitaikinasta leivottuja joulutorttuja, sekalainen juustovalikoima, hilloja jääkaapin ylähyllyltä, paahdettuja maa-artisokkia, sauvasekoittimella surautettua valkosipulimajoneesia sekä ilmakuivattuun kinkkuun käärittyjä persimoneja.

paistetut persimonit

Persimon-siivut sopivat juuston seuralaisiksi sellaisenaankin, mutta joulun tuovat pöytään kanelilla ja hunajalla maustetut pannulla voissa paistetut persimonit. Alkuperäinen ohje on Helsingin sanomien.

Paistetut persimonit

2 persimonia
ripaus kanelia
pieni paketti prosciuttoa tai muuta ilmakuivattua kinkkua
rosmariinin oksia
hunajaa
voita

Pese persimonit ja leikkaa ne ohuiksi lohkoiksi. Heiluttele kanelisirotinta lohkojen molemmin puolin. Leikkele kinkkusiivuista sopivia palasia ja kääri ne persimonien ympärille. Lävistä katkaistulla rosmariinin oksalla kinkku kiinni hedelmälihaan. Jos rosmariininoksat ovat hentoja, tee ensin viilto veitsellä, että saat työnnettyä oksan viipaleen läpi. Paista lohkot voissa pannulla, kunnes ilmakuivattu kinkku saa väriä ja rapeutta. Aseta tarjolle ja valuttele viimeiseksi päälle hunajaa.

prosciutto persimon

prosciutto persimon

Jos rehellisiä ollaan, oma glögisuosikkini on edelleen itse keitetty omenamehupohjainen joulujuoma. Terästettynä tai ilman. Vielä en ole törmännyt yhteenkään kaupoissa myynnissä olevaan glögiin, joka ei pidemmän päälle osoittautuisi liian makeaksi makuuni. Mutta yhteen mukilliseen, siihen on kyllä aineksia myös Suurkuluttajien testituloksissa! Millaisesta glögistä sinä pidät? Valkoisesta vai punaisesta, mehumaisesta vai terävämmästä? Entä mantelit ja rusinat, pitääkö niitä olla?

tuike glögi

Muistathan kommentoidessasi Suomen alkoholilainsäädännön kiemurat. Alkoholi on syytä jättää mainitsematta, ettei Valvira tule koputtelemaan ovelleni. Kiitos!

Varaslähtö jouluun – glögillä maustettu smoothie

Mikä ihmeen varaslähtö, saattaa joku itseksensä tuumia, jouluhan on jo täällä? Se kimaltelee kauppojen näyteikkunoissa, tonttuilee lehtien sivuilla, kilisee kulkusena tv:n mainoskatkolla ja soi loppumattomalla luupilla kauppakeskuksissa. Joulu loistaa tähtinä kerrostalojen ikkunoissa ja valaisee lumettomia pihoja kaikissa sateenkaaren väreissä.

Varaslähtö siinä mielessä, että elämme edelleen marraskuuta. Jouluun on vielä melkein kolme ja puoli viikkoa – 24 päivää. Silti siskoni kertoi eilen, että heillä on jo kaikki paikallaan. Jouluverhot on ripustettu, piparit on leivottu, on siivottu ja puunattu. Vain kuusi puuttuu.

Katson kotona ympärilleni ja huokaan. Siskoni onnistuu kahden lapsen kanssa siinä missä me kaksi aikuista emme pääse lähellekään. Flunssaa pukkaa, keittiö on sekaisin, lattialla ja sohvatyynyjen välissä on käytettyjä paperinenäliinoja rutussa, matkatavarat odottavat purkamistaan keskellä huushollia ja pyykkivuori sen kuin kasvaa. Joulukortit on sentään ostettu ja ikkunassa palaa paperitähti. Tosin siinä se on roikkunut kolme vuotta putkeen.

Jouluihmisenä nautin näpertämisestä, iltojen pimenemisestä, kynttilöiden hohteesta ja musiikista, joka johdattaa kohti aattoiltaa. Kertaakaan en ole vielä avannut jouluradiota, kynttilätkin taitavat olla loppu. Lahjat ovat vasta ideointiasteella, eikä joulunpyhien kulkemisia ole millään tavalla suunniteltu.

Kahdesta asiasta en kuitenkaan ole kiireestä huolimatta tinkinyt. Ensimmäiset joulutortut paistettiin jo kolme viikkoa sitten ja glögikattila on käytössä niin usein, ettei sitä kannata edes nostaa liedeltä pois. Kun glögiä lämmitellään viikon välein, ei sitä tule juotua montaa kupillista kerrallaan, sillä kiintiö on nopeasti täynnä.

Yleensä olen nostanut yli jääneen juoman jääkaappiin, jonne se sitten unohtuu, kun seuraava glögitölkki tai -pullo avataan. Viime kerralla kattilan pohjalle kuitenkin jäi niin minimaalinen määrä, että ensimmäinen reaktio oli kaataa se lavuaarista alas. Sitten keksin holauttaa jämänesteen smoothien joukkoon ja hups, glögismoothie oli syntynyt!

Glögismoothie (n. 8 dl)

1 banaani
1 päärynä
1 avokado
1,5 dl puolukoita tai karpaloita
pala tuoretta inkivääriä
1,5 dl maustamatonta jugurttia
1,5 dl vettä
1 dl vahvaa (mustikka)glögiä (laimeammalla voit korvata myös osan vedestä)
kauraleseitä

Surauta kaikki sekaisin, tarkista nesteen määrä ja kaada lasiin. Säilyy jääkaapissa parikin päivää, mutta avokadon tummuessa värimaailma ei seuraavana päivänä ole enää kovin kaunis. Juoma katosi kurkusta alas niin nopeasti, ettei kuvatodisteitakaan ehditty tallentamaan. Siksi saatte nautiskella mustikkaglögin maustekuvista.

mustikkaglögin mausteet

Ps. Joulukuu kurkistelee jo tonttupipo kallellaan seitsemän tunnin matkan päässä. Niinpä aamulla on aika avata kalenterin ensimmäinen luukku. Jouluisia makumuistoja, tonttuiluvinkkejä, leivontaniksejä, syötäviä lahjoja, riisipuuroa, manteleita, pipareita ja tunnelmapaloja. Kaiken tämän ja paljon muuta tarjoaa Lyhyenä hetkenä – joulukalenteri!

Habbo Hotelin mustikkaiset glögipäärynät

Kirjamessuviikko vei huomioni ja imi energiani niin totaalisesti, että keittokirjahaasteen viimeviikkoinen postaus jäi tekemättä. Mutta eipä hätää, tällä viikolla kokataan ja tarinoidaan sitten senkin edestä!

Vuonna 2000 olin töissä Kolumbuksella, jonka slogan taisi olla jossain vaiheessa Internet on pyöreä. Kolumbus oli internetoperaattori ja osa Elisan edeltäjää HPY:tä. Vaikea kuvitella nyt, mutta silloin internet oli koko lailla uusi ilmiö, eikä se todellakaan ollut vielä kaikkien saatavilla muuten kuin hitaan modeemi- tai vähän nopeamman ISDN-yhteyden kautta. Kolumbuksen portaalissa (kuten laajempia internetsivustoja silloin kutsuttiin) avattiin vuosituhannen vaihteessa virtuaalinen chat-palvelu: Hotelli Kultakala, nykyinen Habbo Hotel.

piapa-hahmo

En ollut koskaan innostunut netissä olevista keskustelupalstoista tai livechateista, mutta tämä oli jotain täysin uutta. Oman hahmon sukupuoleen, hiusten malliin ja väriin, vaatteisiin ja ihonväriin sai vaikuttaa. Hotellin virtuaalibaarissa pystyi juttelemaan uusien ihmisten kanssa, nauttimaan kuplamehua, tanssimaan(!) ja kuiskuttelemaan korvaan, ilman että muut vieressä olevat ”kuulivat”. Keskustelu tapahtui näppäimistöllä ja puhekuplat seurasivat toisiaan ruudulla vinhaa vauhtia. Kolumbuslaiset värvättiin beta-testaajiksi ja minusta tuli piapa, valkovillapaitainen ja punatukkainen saparopää. Eipä aikaakaan, kun notkuin palvelussa kaikki illat ja joskus jopa yöt.

cafe-taivas

Alkuvaiheessa Hotelli Kultakalassa hengasivat uusmedia-alan ammattilaiset (historia havisee). Teinit valtasivat paikan vasta paljon myöhemmin. Nopeasti tutustuin Cafe Taivaassa porukkaan, jonka seurassa viihdyin. Samanikäisiä ja samanhenkisiä, pienesti nörttejä, muttei liian. Tapasimme myös livenä ja ystävystyimme oikeassa elämässä, irl. Kävin kymmenillä treffeillä sekä virtuaalisissa yksityishuoneissa että helsinkiläisissä kuppiloissa. Lopulta huomasin viettäväni kaiken ylimääräisen aikani erään punapaitaisen hahmon seurassa.

Tammikuussa 2002 tapasimme rautatieasemalla ja loppu onkin historiaa. Punapaitainen muutti Kouvolasta Helsinkiin ja ennen pitkää yhteiseen asuntoon minun kanssani. Emmekä olleet ainoita, kultakalapareja syntyi minun tuttavapiirissäni useita. Vitsailimme joskus, että Hotelli Kultakalan kehittäneen Sulakkeen perustajat ovat syypäitä meidän onnelliseen eloomme ja jos joskus hääkellot soivat, he ovat ensimmäisinä kutsulistalla.

habbo herkut kansikuva

Häitä ei koskaan tullut ja tiemme erosivat 11 yhteisen vuoden jälkeen. Erossa kirjahyllyyni jäi muutama Habbo-aiheinen opus, olihan punapaitainen pitkään Sulakkeen palveluksessa. Habbo Käsikirja painatettiin Habbo-huuman kultavuosina, siihen on tallennettu historiaa, käyttäjien muistoja ja vinkkejä ensikertalaisille. Toinen kirja löytyy kokkauskirjojeni joukosta: Habbo Herkut sisältää kymmeniä sulakelaisilta ja habbohahmoilta kerättyjä reseptejä. En ole koskaan ennen avannut kirjaa, mutta viime viikolla luin sen kannesta kanteen.

muistiinpanosivut

Reseptikirja on suunnattu teineille, joten se ei sisällä kovin monimutkaisia ruokaohjeita. Testattavaksi valikoitui käyttäjän .:!Summer-Girl!:. glögipäärynät. Raaka-ainelista on lyhyt ja ytimekäs: säilöttyjä päärynöitä, pullo glögiä, purkki kuohukermaa ja teelusikallinen kanelia.

glögiainekset aukeamalla

Tapani mukaan päätin vähän tuunata. Ostin tuoreita päärynöitä ja pullollisen mustikkamehua, josta ajattelin keitellä glögin itse.

Mustikkaiset glögipäärynät kahdelle

2 kypsää päärynää
1 litra vahvaa mustikkamehua
2 kanelitankoa
2 tähtianista
pieni halkaistu vaniljatanko
pari siivua tuoretta inkivääriä
1 tl kardemumman siemeniä
2 dl kevyttä ja marjaisaa punaviiniä

Tee ensin mustikkaglögi eli mittaa mehu ja mausteet kattilaan ja anna poreilla puolisen tuntia. Lisää sitten punaviini ja kuoritut päärynät. Päärynöiden pohjasta voi leikata palan, jotta ne pysyvät kattilassa pystyssä. Hedelmien pitäisi kuitenkin olla kokonaan pinnan alla eli käytä mahdollisimman kapeaa kattilaa, jos sinulla sellainen on. Minä en omista parsakattilaa tai vastaavaa kapeahkoa kattilaa, joten päärynät lilluivat liemessä kyljellään ja ihan hyvä tuli niinkin. Kiehuta hiljalleen toiset puoli tuntia eli kunnes päärynät ovat kypsiä.

Voit tarjoilla ne heti tai antaa maustua seuraavaan päivään kylmässä. Jos olet viitseliäs, voit keitellä glögistä ja sokerista glögisiirapin annosta aateloimaan. Tässä keittiössä lisukkeeksi lusikoitiin pari palloa kolmen kaverin mustikka-kardemummajäätelöä, koska sitä sattui pakkasessa olemaan, mutta kardemummalla maustetulla kermalla tai vaniljajätskillä pärjää myös.

glögipäärynä lautasella

ps. Tämäkin kirja joutuu kierrätyskasaan, ellei jollain teistä oli mielihaluja sitä kohtaan? Opus on uuden veroinen ja sopii esimerkiksi habboiluun hurahtaneen teinin joululahjaksi. Sana vain, ja kipaisen kirjan postipojan kannettavaksi!