Postikortti Kanariansaarilta

On torstai, kolmastoista helmikuuta. Olen kahdeksatta päivää Kanariansaarilla, ja istun lautassa matkalla Teneriffalta Las Palmasiin. Teen töitä ja huomaan vasta kahden tunnin kuluttua, että maininki on melkoinen. Horjun puuteroimaan nenääni kuin mikäkin humalainen. Pääsen maihin, mutta keinunta jatkuu, vaikka jalat ovat tukevasti satama-alueen asfaltilla. Kävelen kaupungin poikki hostellille, jonne myöhemmin illalla saapuu koko joukko kuorokollegoita. Ensimmäinen esiintyminen on jo ylihuomenna.

postikortti kanariansaarilta

postikortti kanariansaarilta

postikortti kanariansaarilta

postikortti kanariansaarilta

Saan avaimet, valitsen kahdeksan hengen huoneen parhaan sängyn ja rojahdan pitkäkseni. Ajattelen päivittäväni blogia tai ainakin käsitteleväni kuvia ja kirjoittavani muistiin edellisen viikon tapahtumat ja tunteet patikointipoluita. Nukahdan noin viidessä minuutissa. Kun havahdun, on jo illallisaika. Näpyttelen puolihuolimattomasti kuvatekstin samettisen satumetsän selitykseksi ja lähden syömään.

postikortti kanariansaarilta

”Kanarian saarten luonto on uskomaton. Kamera on täynnä mielettömiä maisemia ja pää pursuilee muistoja, jotka haluan säilyttää mielessäni ikuisesti. On vaikea valita mistä aloittaa, mutta kaikkein vaikeinta on istua hetkeksi aloilleen ja ottaa kännykkä käteen, kun silmien edessä pauhaavat Atlantin aallot tai kohoavat kauneimmat koskaan näkemäni kalliot. Huono verkko ja vuokra-auto, jonka usb-laturi ei toimi ovat pakottaneet keskittymään olennaiseen. Epätodelliseen luontoon, kymmenien kilometrien meditatiiviseen patikointiin, jalan asetteluun terävistä kivistä rakennettujen portaiden askelmille,ja tahdonvoimaan joka jaksaa, vaikka jalat eivät enää jaksaisikaan.

Palaan paremmalla ajalla kaiken kokemani pariin. Nyt läimäytän läppärin kannen kiinni, lukitsen sen hostellihuoneen vihreään lokeroon ja painan varpaani illan viilentämään hiekkaan. Nähdään viimeistään ensi viikolla, kun palaan todellisuuteen ja kotimaan kamaralle.”

postikortti kanariansaarilta

postikortti kanariansaarilta

postikortti kanariansaarilta

postikortti kanariansaarilta

Niin. Sitten puuttuikin kohtalo, tai sanotaanko kuorona eli puolet kuorosta petiin kaatanut virus, peliin. Matkustin kotiin täydessä lääketällingissä. Vilunväreet saavuttivat matkalaisen ennen kuin valkoiset siivet ehtivät laskeutua Helsinki-Vantaalle. Kuume oli taas nousussa. Olin kotimaan kamaralla, mutta kuulumiset saivat edelleen odottaa itseään. Kun tokenin, yritin taklata vuoreksi venyneen työtaakan siinä sen suuremmin onnistumatta. Tuntui siltä kuin lapioisi hiekkaa Saharassa. Blogi sai pärjäillä edelleen oman onnensa nojassa. Torstai-iltana, juuri ennen nukkumaanmenoa, puristin silmät puoliummessa postauksen Instagramiin:

”Pääsin kotimaan kamaralle juuri ennen kuin Sahara puhalsi hiekkansa Kanariansaarten ylle ja koronavirus telkesi turistijoukot Teneriffalle. Sitten makasin reporankana neljä päivää punkan pohjalla. Sillä välin yrittäjän tekemättömät työt kerkesivät kerääntyä kasoiksi, jotka kasvavat edelleen, vaikka yritän purkaa niitä toisesta päästä. Köhin vieläkin, mutta ääni sentään toimii. Blogi ja somekanavat yskivät tyhjää, eikä aika tunnu riittävän millään edes niiden kevyeen tekohengittämiseen. Joten tässä ollaan, eikä muuta voida. Onneksi ulkona on valoisaa, ja ensi viikolla hohtavat hanget, joita voin ihailla läppärin ääressä istuessani.”

postikortti kanariansaarilta

postikortti kanariansaarilta

postikortti kanariansaarilta

postikortti kanariansaarilta

Täällä sitä nyt istutaan, työmatkalla Itävallassa. Pensionaatin ikkunoista näkyy lumihuippuisia vuoria ja alppimajoja, joissa voisi hyvin asua vaaleahiuksinen luonnonlapsi nimeltään Heidi. Kello on paikallista aikaa kymmenen illalla. Mies kuorsaa jo sängyssä, minä istun näytön kelmeässä valossa. Tekemässä töitä ja kirjoittamassa kuulumisia.

postikortti kanariansaarilta

postikortti kanariansaarilta

postikortti kanariansaarilta

Kyllä tämä kiire tästä helpottaa, pakkohan sen on. Mutta juuri nyt pystyn vain tähän. Muutamaan riviin ja kuvakavalkadiin, joka tuo terveiset Kanariansaarilta. Siellä oli ihanaa. Ihan niin kuin viime kerrallakin.

Espanjalaisia tapaksia kotimaisesta kalasta – Silakat boquerones

Heti ensimmäisillä treffeillä oli hämmentävää huomata, että meillä oli samanlainen maku. Ei, nyt en puhu vaatetuksesta tai muustakaan ulkonäköön liittyvästä, vaan siitä, mitä lusikoimme suihimme, kaadamme laseihimme ja valitsemme lautasillemme. Jos meiltä kysyttäisiin yhdessä tai erikseen, mistä erityisesti pidämme, vastaukset todennäköisesti olisivat samoja tai ainakin liippaisivat hyvin läheltä.

Lempinaposteltavat? Kaikki pikkelöidyt asiat. Lempihedelmä? Sitrushedelmät. Lempikasvis? Fenkoli ja kyssäkaali. Lempimauste? Suola, pippuri, chili ja tuore inkivääri. Lempiproteiini? Kotimainen kala. Lempijuoma? Happamet oluet, skumppa ja gin & tonic. Ja niin edelleen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Poikkeukset vahvistavat säännön: hän rakastaa suolakurkkuja, minä syön niitä vain blinien kanssa. Minä rakastan sieniä, hän ei voi sietää niiden hajua. Selleriäkin olen jo tottunut syömään, sillä herra on piilotellut sellerihakkelusta pikkuhiljaa muun muassa aamupalarahkani sekaan.

silakat boquerones

Miehen mukana yhteiseen kotiin saapui myös kymmenien etikkapullojen kokoelma. Minullekin se on mieluinen raaka-aine, mutta valikoimani kattoi yhteenmuuttoa ennen väkiviinaetikan lisäksi vain valkoviini- ja balsamicoversiot. Nykyään etikkaa kuluu keittiössä enemmän kuin öljyjä. Tätä kirjoittaessani nenään leijailee voin ja etikan omalaatuinen tuoksu, sillä hellalla valmistuu kevään ensimmäinen hollandaisekastike espanjalaisten parsojen kaveriksi. Jääkaapissa on jatkuvasti jos jonkinmoista pikkeliä tai etikkapohjaista marinadia, tällä hetkellä etikassa maustuu ainakin punasipulia, silakoita, kanttarelleja, inkivääriä ja punakaalia. Normirepertuaariin kuuluvat myös öljyssä ja etikkaisessa vinegretissä marinoitu kyssäkaali, mummonkurkut ja pikkelöity piparjuuri.

silakat boquerones

Etikkarakkaus määrittelee monesti myös sen, mitä tilaamme ravintolassa alkupalaksi. Jos jotain annoksen yhteydessä mainitaan pikkelöinti, vinegretti tai raakakypsytys, sitä tilataan. Näin eteemme pääty pari vuotta sitten espanjalainen tapasklassikko, boquerones en vinaigre, viinietikassa ja mausteöljyssä marinoidut tuoreet anjovikset. Ne olivat elämys suomalaisiin purkkianjoviksiin tottuneelle ja siksi niitä onkin ikävöity urakalla Espanjaan suuuntautuneiden reissujen jälkimainingeissa.

silakat boquerones

Olen kauan sitten haudannut haaveen siitä, että noita espanjalaisia ihanuuksia voisi kokeilla kotioloissa, onhan tuoreen anjoviksen saatavuus pohjoisilla leveysasteilla sula mahdollisuus. Pari päivää sitten sain kuitenkin herätyksen. Selailin työasioissa Pro Kala ry:n ja silmiini osui ohje, joka oli nimetty lupaavasti Silakat boquerones. Siltä seisomalta heitin takin niskaani ja marssin Tukkutorin kalan tiskille. Kahta päivää myöhemmin katoimme Espanjan lautasillemme. Meni täydestä. Kuka tässä enää anjoviksia kaipaa, kun meillä on omien vesien superterveellinen, älyttömän edullinen ja ilmastoystävällinen silakka!

(Suomalaiset muuten syövät silakkaa nykyään VAIN muutaman sata grammaa vuodessa, miksi ihmeessä??)

silakat boquerones

Resepti ei ole yksi yhteen alkuperäisen kanssa, sillä siinä käytetään viinietikan sijasta sitruunamehua. Minä taas halusin pysytellä perinteisellä espanjalaisella linjalla ja käyttää viinietikkaa. Kuiva-ainekaappiin oli joltain miehen kauppareissulta ilmaantunut samppanjaviinietikkaa, joten sillä mentiin. Originaaliohjeessa kehotettiin koristelemaan annos viipaloiduilla vihreillä oliiveilla. Niitä ei tällä kertaa kaapista löytynyt, mutta hyvin toimi ilmankin.

silakat boquerones

Jos havittelet näitä viettelevän valkosipulisia ja suussa sulavan pehmeitä tapaksia lautasellesi, ota huomioon, että silakat boquerones vaatii muutaman päivän muhiakseen herkulliseksi. Viinietikkana voi käyttää mitä tahansa paitsi sitä perinteistä Rajamäen tiukkaa tavaraa, ja tapakset onnistuvat hyvin myös punaisella versiolla. Silakat boquerones soveltuvat suuhun sellaisenaan, mutta maistuvat erinomaiselta myös vaalean leivän päällä tai osana isompaa tapas-tarjoilusettiä. Palanpainikkeena toimi parhaiten valkoviini, olut tai kuten meillä, blanc-de-blancs-kuohuviini. Reseptistä riittää ainoaksi alkupalaksi neljälle, jos muutakin on tarjolla tai pöydässä istuu vain kaksi ruokailijaa, ohje kannattanee puolittaa.

silakat boquerones

Silakat boquerones

250 g silakkafileitä
vähintään 1,5 dl viinietikkaa
saman verran oliiviöljyä
1–2 valkosipulin kynttä
iso kourallinen sileälehtistä persiljaa
suolaa ja pippuria
(sitruuna- tai limemehua)

Huuhtele silakkafileet hanan alla ja irrota sitten nahat. Olen tähän asti elänyt siinä luulossa, että nahka lähtee sormin vetämällä vasta kun silakat on raakakypsytetty, mutta ei, nahka lähtee näköjään irti varsin näppärästi vetämällä raa’astakin silakkafileestä. Etsi käsiisi laakea astia, jossa on tiivis kansi. Asettele sitten fisut astiaan limittäin ja lomittain, ja pyöräytä jokaisen kerroksen väliin vähän suolaa myllystä. Kaada sen jälkeen astiaan niin paljon etikkaa, että silakkafileet juuri ja juuri peittyvät. Sulje kansi ja siirrä jääkaappiin tekeytymään yön yli tai vähintään 12 tunnin ajaksi, jos ryhdyit kokkauspuuhiin aamupuhteiksi.

Seuraavana päivänä (tai aikaisintaan 12 tunnin päästä) valuta etikka pois astiasta. Silppua valkosipulin kynnet ja reilu kourallinen lehtipersiljaa. Nosta kalat kannen päälle ja lado ne uudestaan kerroksittain astiaan. Lisää kerrosten väliin suolaa, pippuria, valkosipulia ja persiljaa. Kaada lopuksi astiaan niin paljon oliiviöljyä, että silakkafileet peittyvät. Sulje kansi ja siirrä taas jääkaappiin tekeytymään. Anna muhia ainakin seuraavaan päivään, lisäpäivistä ei ole haittaa, päinvastoin. Purista halutessasi lautaselle silakoiden seuraksi sitruuna- tai limemehua ja nauti jokaisesta suupalasta.

silakat boquerones

Makumatka Espanjaan alkakoon!

Vesiputouksia, serpentiiniteitä ja sulavia surffareita – 9 + 1 vinkkiä Gran Canarialle

Kanariansaaret löi ällikällä. Monikko on ehkä vähän harhaanjohtava, sillä vierailimmehan vain yhdellä saarella, Gran Canarialla. Yhteen Atlantin laitamille syntyneeseen saareen mahtui niin mieletöntä luonnon monimuotoisuutta, että en osaa edes kuvitella, millaisia muodostelmia ja mieltä kiehtovia maisemia muilla saarilla olisi voinut kohdata. Ennen matkaa tutkailimme mahdollisuutta viettää muutama vuorokausi La Gomeralla tai El Hierrolla, mutta luovuimme ajatuksesta, koska laivamatkat olivat pitkiä ja kalliita. Lentoja olisi saanut edullisesti, mutta saarihyppely ilmojen halki ei ollut se mitä halusimme.

gran canarialle

Pysyimme siis kaikki yhdeksän päivää Gran Canarialla. Ensin viisi päivää luoteiskulmalla Sardinassa ja loput neljä päivää Las Palmasin vanhassa kaupungissa. Yhden saaren loma osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi, sillä nähtävää ja koettavaa todella riitti. Kaikkea emme millään nytkään ehtineet, vaikka kolusimme vuokra-autolla saaren ympäri. Kulinaristisia elämyksi Gran Canaria ei juurikaan tarjonnut, mutta varsin viihtyisiin ravintoloihin ja maistuviin ruokiin onnistuimme silti törmäämään. Niille omistan oman postauksen, mutta ensin käydään saaren kohokohtien kimppuun.

gran canarialle

1. Länsirannikon serpentiiniteiltä on huikeat näkymät Atlantille

Korkeanpaikankammoista hirvittää, mutta tunteeseen tottuu yllättävän nopeasti. Jos aika ja rahkeet riittävät ja kaasujalka kestää, suosittelen ajamaan läpi länsirannikon seuraten tietä GC2/GC200. Tie kulkee luonnonpuiston halki ja näkymät eroavat muusta saaresta melkoisesti. Matkan varrella on mielettömien maisemien lisäksi vihreän eri sävyillä värjääntyneitä sateenkaarikallioita, vehreitä laaksoja ja jylhiä kukkuloita.

gran canaria

Sateenkaarikallioiden läheisyyteen on perustettu pikkuruinen mehubaari, joka löytyy Googlemapsista nimellä Los Azulejos. Kallista mehua, mutta maisemista voi muutaman ylimääräisen euron maksaakin. Vuorien keskellä tie sukeltaa yhtäkkiä moottoritien tunneliin ja matka etenee hetken ajan sukkelammin kuin viimeiseen kahteen tuntiin.

2. Yksinäinen vesiputous, Charco Azul on visiitin veroinen

Etenkin, jos pidät tukikohtaa Gran Canarian pohjoisosassa, kannattaa tehdä päiväretki El Riscon pikkukylään ja kävellä noin puolen tunnin patikka vuorilta laskevalle vesiputoukselle. Reitti on helppo, vain viimeiset kymmenet metrit vaativat vähän ketteryyttä.

Charco Azul

3. Vieraile viinitilalla ja kahviplantaasilla

Agaeten satamakaupungin yläpuolella olevassa kylässä on Bodega Los Berrazales, paikallinen viinitila ja kahviplantaasi, paikka on auki joka päivä 10-17. Lyhyt kierros (max. 15 min) maksaa 8 euroa ja sisältää neljän eri viinin ja plantaasin oman kahvin maistelun. Farmilla on paljon pulasta pelastettuja lintuja häkeissä, joten niissä riittää lapsille ja aikuisillekin ihmeteltävää.

gran canarialle

gran canarialle

gran canarialle

gran canarialle

Tila on turistien suosiossa, mutta silti käymisen arvoinen. Me satuimme paikalle hiljaiseen aikaan, tosin autolle kävellessä vastaan tuli bussilastillinen suomalaisia. Tykättiin silti, kun ei olla kahviviljelmillä koskaan aiemmin päästy käymään. Ilman navigaattoria on turha edes yrittää perille.

4. Ui suolankeruualtaissa

Jos Agaeteen päädyt, kurvaa rantabulevardin oikeaan laitaan, merestä erotetuille luonnonaltaille. Niihin on aikoinaan kerätty suolaa, mutta nyt ne ovat uintikäytössä. Suolankeruualtaat olivat ainoa paikka, missä kastauduimme Atlanttiin koko reissun aikana. Aallokko oli useimmilla rannoilla vaarallisen korkea, joten tällainen varovainen uimari ei halunnut kokeilla, kuinka uinti meren armoilla sujuu.

gran canarialle

5. Surffaa, jos uskallat

Surffauskursseja järjestetään etenkin Saaren pohjois- ja luoteiskolkissa. Myös Agaetessa ja meidän majapaikassamme Sardinassa näki surffareita ja bodyboardien kanssa temppuilevia, märkäpukuisia uimareita. Sardinan keskustassa oli pieni ranta, jossa laskuveden aikaan oli kymmeniä surffaajia ja paikallisia uimareita. Legendaarisimmat ja maailmankuulut El Frontonin ja La Guanchan lainelautailurannat löytyvät vähän Sardinasta itään. Me emme laineille lähteneet, mutta ihastelimme tukka tuulessa pöllyten rohkeampien taidonnäytteitä.

6. Arucasin, Terorin ja Firgasin kylien pyhä kolminaisuus

Arucas on näistä kolmesta pohjoisessa sijaitsevista kylistä helpoin saavuttaa, sen vetonauloja ovat katedraali ja kaupungin laitamilla tönöttävä rommitehdas. Ensimmäistä ihailimme ulkopäin, jälkimmäisen risteyksen onnistuimme ohittamaan kolme kertaa, joten loppujen lopuksi ostimme paikallisen rommin lentokentältä. Teror ja Firgas ovat serpentiiniteiden takana, mutta matkan arvoisia.

gran canarialle

gran canarialle

gran canarialle

Terorin idyllinen keskusta on kuin elokuvalavasteista. Sen pikkukujilta löysimme jäätelöbaarin, joka möi maistuvaa vuohenmaitojäätelöä. Firgasin lähteissä sanotaan virtaavan saaren paras vesi. Ylpeydenaihe näkyy myös kylän keskustassa, jossa vesi virtaa porrastetussa rakennelmassa.

7. Las Palmasin vanha kaupunki

Las Palmasin vanha kaupunkin on viehättävä, eikä ainakaan marraskuussa ollenkaan niin tupattu täyteen turistilaumoja, kuin odotimme. Turistit ovat keskittyneet Las Canterasin ranta-alueille, jossa sijaitsee myös suurin osa hotelleista.

gran canarialle

Vanhassa kaupungissa sai siis kuljeskella rauhassa, kunhan vain vältteli pääostoskatua. Auringonlaskun aikaan myös Las Canterasin ranta oli melkein autio. Istuskelu pussikaljan kera auringonlaskua ihaillen, oli sekin omanlaisensa elämys.

8. Maspalomasin dyynit etelärannikolla

Kannattaa lähestyä dyynejä Melonerasin puolelta (ei Inglesistä), majakan kupeesta, josta on kohtuullinen kävelymatka ensimmäisille dyyneille. Me etsiydyimme hiekka-aavikolle noin tunti ennen auringonlaskua ja saimme olla keskenämme, kunhan ensin selvittiin rantabaarien räimeestä varsinaiselle dyynialueelle.

gran canaria

gran canarialle

9. Syö äyriäisiä ja kalaa, juo paikallisia viinejä

Keskellä merta kun ollaan, ravintoloissa kannattaa keskittyä mereneläviin. Maista ainakin kerran mustekalaa ja tilaa pöytään pullollinen saarilla tuotettua viiniä sen sijaan että tilaisit mantereelta rahdattua punaista tai valkoista. Banaanit ovat yksi saaren ylpeyksistä, samoin appelsiinit. Tuoreiden hedelmien saatavuus on aivan eri luokkaa kuin kotimaassa, joten nauti lähellä kasvatetuista vitamiineista.

gran canarialle

gran canarialle

gran canarialle

Bonusvinkki: Älä unohda auringonlaskuja!

Olit sitten dyyneillä, Las Palmasin loputtomalla Las Canteras -hiekkarannalla tai länteen avautuvalla loma-asunnon terassilla, ihaile pastellivärejä ja ihmettele veteen laskeutuvan auringon nopeaa katoamista horisontin taakse. Täsmävinkkinä kerrottakoon, että jos yövyt pohjoisessa, näpyttele googlemapsiin Faro de Punta Sardina ja löydät Gran Canarian luoteiskulman, jossa punavalkoinen majakka kylpee laskevan auringon viimeisissä säteissä.

ps. Mikäli mielit matkamessuille haaveilemaan Kanariansaarista tai kotimaan luontomatkailusta, kipaisepa instagramiin osallistumaan messulippujen arvontaan! Löydät minut sieltä tunnuksella @piapas. Osallistumisaikaa on keskiviikkon 16.1. klo 22 saakka. Lykkyä tykö!