Kasvihuone vanhoista ikkunoista – aloittelijan vinkit rakentamiseen

Ensimmäiseksi rakennetaan kasvihuone, sanoin siipalleni, kun mietimme mistä päästä mökkiprojektia lähdetään purkamaan. Onkohan sellaisen rakentaminen hankalaa, mietti mies, ja ehdotti, josko sittenkin ostettaisiin valmis ratkaisu. Selailimme valikoimaa, mutta kaikki silmää miellyttävät vaihtoehdot maksoivat joko useita tuhansia tai niiden toimitusaika oli useita kuukausia. Joku muukin oli koronakevään aikana intoutunut upottamaan sormet multaan. En ihmettele, sillä puutarhassa puuhastelu on parasta lääkettä stressiin ja ahdistukseen.

kasvihuone vanhoista ikkunoista

Olin aivan varma, että kykenisimme nikkaroimaan viherhuoneen itsekin. Eihän siihen tarvita kuin muutama lauta, valokatetta ja mahdollisesti ikkunalasia. Mies nihkeili. Etsin internetistä ohjeet seinään tukeutuvan parin neliön kasvihuoneen rakentamiseen ja näytin niitä hänelle. Ehkä tuo saattaisi onnistua, mies vastasi, mutta ei edelleenkään ollut kovin vakuuttunut. Eniten arvelutti lasin käyttäminen, sillä en halunnut muovista kopperoa, joka ei kestäisi lumen painoa. Mieleen juolahti ajatus: entäpä jos rakennetaankin kasvihuone vanhoista ikkunoista?

Jatkoin kuitenkin sitkeästi valmiiden kasvihuoneiden guugelointia ja yritin etsiä ideoita itse väsätyistä versioista. Meni viikko ja toinenkin, siemenestä kasvatetut taimet tuotiin mökille ja ripoteltiin lasiverannan ikkunalaudoille. Tomaatit hujahtivat hetkessä honkkeleiksi ja chilitkin kaipasivat jo isompiin ruukkuihin. Alkoi olla kiire, sillä taivasalle kasveja ei voinut vielä kylmien öiden vuoksi siirtää. Lopulta vaihdoin strategiaa ja ryhdyin selvittämään, mistä voisi ostaa vanhoja ikkunoita. Mieluiten samankokoisia niin, että niistä saisi kasattua kasvihuoneen rungon.

kasvihuone vanhoista ikkunoista

kasvihuone vanhoista ikkunoista

Liityin useisiin Pieksämäen kirpputoriryhmiin, kyttäsin tori.fi:n tarjontaa ja kyselin kavereilta, osaisiko joku vinkata, mistä muualta etsiä. Lopulta jätin oman ostoilmoituksen FB-kirppikselle. Muutaman tunnin kuluttua nappasi. Herrashenkilö otti yhteyttä ja kysyi kuinka montako ikkunaa tarvitsen. Hänellä saattaisi olla peräti parikymmentä vanhaa, kapeaa ruutua vintille varastoituna. Tartuin tarjoukseen ja sanoin ottavani kaikki, jos ne ovat ehjiä ja samankokoisia. Sovimme treffit seuraavalle päivälle. Kasvihuone vanhoista ikkunoista saattaisi hyvinkin toteutua!

Omakotitalon pihalla haukkui koira. Vanha isäntä ajoi nurmikkoa ja nuorempi otti meidät vastaan. Ikkunat oli kannettu ulkoilmaan, niitä olikin vähemmän kuin mitä myyjä oli muistanut. Kaikki 12 olivat likaisia, mutta ehjiä, viisi euroa kappale. Pienessä tihkusateessa kannoimme ikkunat autoon, suoritimme sopuhinnan kännykällä ja hurautimme takaisin mökille.

kasvihuone vanhoista ikkunoista

kasvihuone vanhoista ikkunoista

Sitten alkoikin se haastavin osuus: toteuttaminen. Ensin piti valita paikka. Olimme kaavailleet kasvihuonetta metsän puolelle aurinkoiseen paikkaan, lähelle vanhaa puutarhakompostia. Metsäpläntti osoittautui kuitenkin turhan kaltevaksi ja kuntan alla oli isoja kiviä, joita ei noin vain siirreltäisi. Rannan tuntumassa oli tasaisempaa, etenkin kun vanha kanto osoittautui niin lahoksi, että sen sai helposti kaivettua perustusten tieltä pois. Aurinkoakin riittäisi, kun rannan ryteikkö raivattaisiin pois.

Kasvihuone vanhoista ikkunoista – aloittelijan vinkit rakentamiseen

Puutavaraa, multaa ja betonilaattoja olimme tilanneet tontille jo aiemmin, joten enää tarvitsi ryhtyä tuumasta toimeen. Istuimme alas ja hahmottelimme paperille kasvihuoneen muotoa. Pohjasta tulisi neliö ja katon etureuna asettuisi huomattavasti takareunaa korkeammalle, jotta talven lumikuorma liukuisi nätisti maahan, eikä jäisi seisomaan katolle. Laatat lyötiin vaateriin vatupassilla ja niiden päälle vasaroitiin puukehikko. Perustukset ovat melko kevyet, mutta maa niiden alla tiivistä. Aika näyttää miten ne kestävät talven yli. Seinät ja kattohirret nousivat lopulta nopeasti ja kasvihuone näytti jo tässä vaiheessa paljon upeammalta kuin olin uskaltanut edes ajatella.

kasvihuone vanhoista ikkunoista

kasvihuone vanhoista ikkunoista

Vielä tarvittiin valokatetta kattoa varten, mutta taimet uskalsi jo nostaa ikkunoiden suojaamaan karsinaan totuttautumaan ulkoilmaan. Valokate sahattiin mittoihinsa Varkauden Hankkijassa seuraavalla viikolla ja kiinnitettiin paikalleen miehen kiikkuessa kiikkerän emännänjatkeen ylimäällä portaalla. Ikkunoiden pesun jälkeen muovitin kasvihuoneen sisälle rakennetut laarit, lapioin pohjalle risuja, osittain maatuneita lehtiä sekä edellisen vuoden kompostia ja tyhjensin päälle reilut kymmenen pussia multaa. Ja eikun istuttamaan!

kasvihuone vanhoista ikkunoista

Uuteen kotiin muutti 13 tomaatintainta, kymmenkunta chiliä, pari paprikaa ja muutama tomatillo. Viimeksimainitut ovat kasvaneet hurjasti ja kukkivat valtoimenaan koko kesän, mutta yhtäkään hedelmänaihiota ei ole tähän päivään mennessä näkynyt. Tomaatit ja chilit tuottavat iloisesti satoa, joten pörriäisten toiminnassa tuskin on vikaa. Täytynee tutustua paremmin tomatillojen sielunelämään seuraavaa kesää ajatellen.

Tähän tilaan kasvihuone sitten jäikin viikkokausiksi. Ikkunoiden yläpuolelle jääneet aukot täytettiin  lopulta muotoon sahatuilla vanerilevyillä ja pehmeällä muovilla. Takaseinän ja katon väliin jäi voin viiden sentin rakonen, jota ei tilkitty. Täysin tuulenpitävää rakennelmasta ei siis tullut, mutta hyvin näyttävät kasvit siellä silti viihtyvän. Hoitajat ja kastelijat sen sijaan ovat pamauttaneen päänsä karmeihin useampaan otteeseen, sillä jopa tällaiselle alle 160-senttiselle oviaukko on matala. Jos huone pysyy kasassa talven yli, saatamme tuunata sitä hieman, mutta toistaiseksi olemme tyytyväisiä. Lopputulos on ennakkoodotuksiin verrattuna hillittömän hieno!

kasvihuone vanhoista ikkunoista

kasvihuone vanhoista ikkunoista

kasvihuone vanhoista ikkunoista

kasvihuoneen rakentaminen

Kasvihuone vanhoista ikkunoista – mitä sellainen maksaa?

Mitä lysti sitten kustansi? Ikkunat maksoivat 60 euroa, betonilaatat muutaman euron kappale, valokatteet muistaakseni 30 euroa levyltä, kahden euron metritavaraa kului n. 35 metriä ja ruuveja jonkun verran. Vanerit löytyivät puuvajasta ja ikkunamuovi pihakeinun pehmusteiden ympäriltä. Lattialle rakennetut laarit vuorasin tyhjillä multapusseilla. Kastelujärjestelmä oli hankittu jo pari kesää sitten.

kasvihuone vanhoista ikkunoista

kasvihuone vanhoista ikkunoista

Kaiken kaikkiaan tykötarpeet maksoivat reilut 200 euroa, eli itse tekemällä säästimme pitkän pennin ja useamman satalappusen. Hikisiä työtunteja kului kymmenisen ja hermoja raastettiin aika ajoin, mutta yllättömän vaivattomasti kasvihuone vanhoista ikkunoista kuitenkin syntyi. Mitähän sitä seuraavaksi rakentaisi?

Tee-se-itse-joulu: taittele paperinen joulutähti!

Joulusiivous tehty, piparit ja tortut leivottu, kynttilät sytytetty, kinkku on uunissa ja lahjatkin paketoitu? Jos vielä tekee mieli näpertää ja askarrella, kaivele keittiön kaappeja ja laatikoita. Jos löydät kasan valkoisia eväspusseja, nappaa kainaloosi kahdeksan ja ota esiin sakset, liimaa, siimaa tai lankaa ja kolme klemmaria ja taittele joulupukkia odotellessa joulutähti.

taittele paperipusseista joulutähti

taittele paperipusseista joulutähti

Paperipusseista taiteltu tähti sopii sisustukseen ympäri vuoden. Ripusta tähti talviseen taikaikkunaan tai vaikka lastenhuonetta koristamaan. Minun tähteni on tuonut valoa kotiin aina siitä asti, kun sen ystävältäni toissajouluna sain. Mikään askartelumestari en ole, mutta yritän kuitenkin opastaa, miten taitella tavallisista paperipusseista yllättävän kaunis joulutähti. Saapa nähdä miten onnistun:

1. Liimaa paperipussit kiinni toisiinsa keskisauman kohdalta ja alaosasta. Katso kuvasta suuntaa-antavat katkoviivat: älä liimaa liian leveästi tai myöhemmin leikattavat lovet eivät irtoa toivotulla tavalla. Anna liiman kuivua niin, että pinnat pysyvät hyvin kiinni toisissaan.

taittele paperipusseista joulutähti

2. Leikkaa muutama lovi molemmille laidoille. Tee lovista erikokoiset, mutta varo leikkaamasta liian lähelle keskisaumaa. Syvempien lovien kärki tulee siis jättää liimasauman ulkopuolelle.

taittele paperipusseista joulutähti

taittele paperipusseista joulutähti

3. Leikkaa tähdelle terävä kärki. Jos paperipussin puoliskot ovat eri mittaisia yläosastaan, leikkaa lyhyemmän laidan mukaan.

4. Avaa tähti ja kiinnitä ensimmäinen ja viimeinen paperipussi toisiinsa kolmella klemmarilla. Pujota vastakkaiseen sakaraan neulalla siima tai vahva lanka.

taittele paperipusseista joulutähti

taittele paperipusseista joulutähti

5. Ripusta ikkunaan tai vaikka seinälle ja ihaile työsi tuloksia!

taittele paperipusseista joulutähti

Valo voittaa ja päivä pitenee. Olipa joulusi itse tehty tai kaupasta kotiin kannettu, nauti hiljaisuudesta, hyvästä ruuasta ja pitkistä pyhistä. Sulje koneet ja kännykät edes päiväksi ja anna ajatusten vaeltaa vaikka kiinnostavan kirjan parissa. Niin teen minäkin, palataan siis uusien tekstien pariin pyhien jälkeen. Hyvää joulua minulta juuri sinulle!

Parisuhteen pelastaja – tee-se-itse treffiboksi

Läppäri, telkkari, Netflix, Candy Crush, sosiaalinen media, Hesari ja duunit. Myönnän vastahakoisesti, että suurin osa hereilläoloajastani kuluu edellä mainittujen liiankin addiktoivien aktiviteettien parissa. Kun parisuhdesoppaa maustetaan vielä säännöllisillä harrastuksilla sekä bloggaajan viikoittaisilla velvoitteilla, on parisuhteen yhteinen aika todella kortilla. Tässä me nytkin istumme, kylki kyljessä, sohvalla, omissa ajatuksissamme. Toinen selaa Ylen uutisia, toinen suunnittelee seuraavan päivän töitä.

Peiton alle pötkähdämme yhdentoista jälkeen. Poimimme yöpöydälle pinotuista kirjoista päällimmäisen ja sukellamme tarinoihin ja kielen koukuttaviin kiemuroihin. Kun silmät alkavat väsyä, eikä sukeltelu sanojen seurassa enää suju, suukotamme hyvää yötä ja uuvahdamme unten maille. Herätyskellon soittaessa Amelien teemaa, hipsimme kylpyhuoneen kautta keittiöön. Jaamme Hesarin – hänelle kulttuuri, minulle loput – ja hotkaisemme aamiaiskulhomme tyhjiksi. Pussaamme ja toivottelemme hyvää työpäivää. Pian polkupyörä sujahtaa sisäpihan halki kohti kymmenen kilometrin päässä odottavaa nörttipajaa. Minä istun työpöydän ääreen ja avaan läppärin.

Kymmenen tunnin kuluttua kaava toistuu.

treffiboksi

Yrittäjän elämä vaatii välillä myös viikonlopputöitä, ja lauantai on duunipäivä siinä missä muutkin. Koetan kuitenkin suoriutua pakollisista tehtävistä miehen sulkapallovuoron aikana. Joskus onnistun, mutta useimmiten en. Hikisen miehen kolistellessa kotiin tuijotan läppärin ruutua samassa paikassa kuin kaksi tuntia aiemmin, olen liikahtanut tuskin senttiäkään. Poikkeukset vahvistavat säännön tässäkin tapauksessa, ja samalla ne piirtävät kontrastia päiviimme murmeleina. Yhteisestä tekemisestä saa energiaa, jolla jaksaa pitkään. Miksi ihmeessä nyhjäämme älylaitteidemme seurassa, kun voisimme kerätä yhteisiä kokemuksia ja hyvää tekevää energiaa paljon enemmän ja paljon useammin.

Meillä ei ole lapsia, emmekä siis elä ruuhkavuosia, vaikka niin voisikin ikävuosistamme päätellä. Silti yhteinen aika on kiven alla. Jotain tarttis siis tehdä, mielummin ennemmin kuin myöhemmin.

Treffiboksi parisuhteen pelastajana?

Ratkaisu on yllättävän yksinkertainen. Kaksitoista kirjekuorta, kaksitoista kuukautta ja vähintään kahdettoista treffit vuoden aikana. Idean deittilaatikkoon löysin alun perin ystäväni Miian blogista. Tapojeni mukaisesti muokkasin konseptia vähän, sillä halusin myös mieheni innostuvan asiasta ja sitoutuvan siihen. Niinpä pari viikkoa ennen joulua, kun molemmat tuskailimme toistemme millä muistaa ja mitä ostaa, ehdotin, että unohtaisimme tavaralahjat ja antaisimme toisillemme aikaa. Mies kuunteli epäluuloinen ilme kasvoillaan ja mietti varmaan mielessään, mitä olen hänen pään menokseen taas kehitellyt. Muutaman minuutin palopuheen jälkeen hän kuitenkin nyökkäili jo hyväksyvän oloisena. Treffiboksi oli hänestäkin erinomaisen hyvä idea.

treffiboksi

Päätimme jakaa treffivastuut. Minä keksisin tekemistä kuuteen kirjekuoreen, ja hän tekisi samoin. Jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä arpoisimme sokkona kuorista onnekkaimman ja avaisimme sen. Sitten kaivettaisiin kalenterit esiin ja lyötäisiin lukkoon päivä. Olimme sopineet, että kuoreen voi kirjoittaa myös ajankohdan, jos treffit ovat tiettyyn vuodenaikaan, kuukauteen tai viikkoon sidottuja. Saaripiknik on oletettavasti mukavampi toteuttaa auringon lämmittäessa piknik-vilttiä ja souteleminenkin on mahdotonta jäiden aikaan. Vastoin kaikkia odotuksiani mies oli hoitanut homman kotiin ennen minua. Minä pähkin vaihtoehtoja vielä aatonaattona sulkeutuneena kelohonkaisen tunturimökin makuuhuoneeseen, hän oli pakannut valmiit kuoret matkalaukkuun jo kotona.

Kun treffiboksi eli silkkinauhalla yhteen sidottu kuoripino aattona purettiin, minun kuoristani muutamassa oli aikamääre touko–syyskuu, miehen kirjailemissa treffikuorissa luki muutamassa ”kesä”. Yhteen kuoreen oli merkitty tarkkaan määritelty viikonloppu. Toukokuussa minut ilmeisesti vietäisiin treffeille, jotka kestävät yön yli – ihanaa!

Vieläkään en tiedä minne, sillä se on kuulemma yllätys. Sillä ei oikeastaan ole edes väliä, sillä sydämeni sulaa pelkästä ajatuksesta, että hän on yksikseen sumplinut, suunnitellut ja säätänyt matkaa, majoitusta ja ties mitä muuta. Kerta on elämässäni ensimmäinen, koskaan aiemmin kukaan ei ole järjestänyt minulle mitään vastaavaa. (Ei, tuotantoyhtiön järjestämiä häitä ja häämatkaa ei lasketa.) Romantiikannälkäinen sieluni on ikuisesti kiitollinen.

Jouluaattona avattiin myös ensimmäinen kuori, joka johdatti meidät kokeilemaan lentämistä Föönin tuulitunnelissa. Sen jälkeen olemme ehtineet testata Cinamonin K18-elokuvanäytöksen, ihmetellä leijuvaa betonijärkälettä Amos Rexissä ja syödä hyvin Going Greek -kuppilassa. Minun kuoristani on nyt käytetty kolme, ja on pakko tunnustaa, että ei ole mitään muistikuvaa, mitä jäljellä olevat pitävät sisällään. Kutkuttavan jännittäviä aikoja on siis edessä. Kunhan treffivuosi on saatu pakettiin, raporttia ja treffivinkkejä seuraa.

treffiboksi

Vaikka vuotta on takana vasta reilut kolme kuukautta, treffiboksi on jo nyt tehnyt suhteellemme hyvää. Edelleen saatamme nyhjätä arkena sohvalla vierekkäin, mutta ilman television hypnoottista välkettä tai älylaitteiden puskemaa notifikaatiotulvaa. Yhtä lailla saatamme nousta ja lähteä leffaan, kävelylle, fillaroimaan tai vaikka ulos syömään. Tuosta vaan, ilman sen suurempia ennakkovalmisteluja. Säännöllinen yhteinen tekeminen ja sen suunnittelu on aktivoinut ajattelemaan ja herätellyt tajuamaan, että parisuhde tai se maailman rakkain ihminen siinä vierellä ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Parisuhde pysyy tuoreena, terveenä ja hyvissä voimissa, kun siitä pidetään huolta.

Jos parisuhde on syvässä kriisissä, treffiboksista tuskin on pelastajaksi, mutta tällaisten laiskuuteen taipuvaisten älylaitteiden orjien takapuolet se sai nousemaan sohvalta ja tekemään asioita enemmän yhdessä. Jos siis rämmit ruuhkavuosissa tai muuten kaipaat piristystä parisuhteeseen, itse askarreltu treffiboksi saattaisi hyvinkin ohjata oikeaan suuntaan – suosittelen lämpimästi kokeilemaan!