Paahdettu juuriselleri makealla chilikastikkeella ja pikkelöidyllä kyssäkaalilla – eli kuinka sellerinvihaaja käänsi takkinsa

Vihaan selleriä. Pelkkä ajatuskin varsisellerin rouskuttamisesta raakana puistattaa. Maku on liian dominoiva, intensiivinen ja parfyyminen minun suuhuni – se jyrää alle kaiken muun. Mieheni on toista mieltä, hän rakastaa tuota rapeaa vihannesta, ja siksi vihanneslaatikossamme majailee melkein joka viikko nippu varsiselleriä. Johdonmukainen käännytystyö on jatkunut kohta kuuden vuoden ajan. Selleriä on piilotettu pieninä kuutioina aamiaisrahkaan, ja sitä löytyy salaateista, pastakastikkeista ja kaikenmaailman keitoista heti, jos vähänkin silmä välttää.

paahdettu juuriselleri

Miehestäni on tullut taitava tasapainoilemaan makujen maailmassa. On nimittäin pakko myöntää, että välillä huomaan syöneeni selleriä vasta, kun ihmettelen, miksi hän virnuilee vieressäni, kun lusikoin lautasen tyhjäksi ja kiitän kokkia. Viimeisin käännytyskikka löytyi Yotam Ottolenghin kirjasta Flavour: paahdettu juuriselleri makealla chilikastikkeella oli taivaallista. Sitä on kokattu kuukauden sisällä KOLME kertaa – minun toiveestani.

Paahdettu juuriselleri ei ole pikaruokaa, sillä kokonainen mukula vaatii kypsyäkseen 2–3 tuntia uunin lempeää lämpöä. Kypsä kasvis leikataan kahdeksaan lohkoon, joita paahdetaan vielä hetki ja tarjoillaan sitten chilikastikkeen ja pikkelöidyn kyssäkaalin kera. Periaatteessa juurisellerin voi paahtaa vaikka edellisenä päivänä, mutta empiiriset tutkimukset ovat osoittaneet, että suussa sulavinta sapuskaa syntyy silloin, kun lohkot paahdetaan saman tien. Jutun juju on nimittäin juurikin se rapea kuori, ja on selvää, että jos säilyttelet paahdettua selleriä parikin tuntia ennen jatkojalostusta, kuori pehmenee jääkaapin kosteudessa.

paahdettu juuriselleri

Jos siis olet kaltaseni sellerinvihaaja, suosittelen syvästi kokeilemaan tätä reseptiä. Paahdettu juuriselleri on pehmeää, makeaa ja kivasti karamellisoitunutta. Reseptin salaisuus on mukulasellerin tärkkelyksessä, joka pitkän kypsennyksen aikana sulaa sokereiksi ja paistovuokaan valuvaksi sellerikaramelliksi. Kuoresta tulee ihanan rapea ja maku muuntuu niin miedoksi, ettet silmät sidottuina todellakaan tietäisi syöväsi selleriä. Makukokemusta tasapainottavat vaahterasiirapilla makeutettu chilisoosi sekä limetillä ja riisiviinietikalla pikkelöity kyssäkaali.

Alkuperäisessä reseptissä annoksen kylkeen pikkelöidään puolen kilon juuriselleri sekä 3 vartta varsiselleriä, mutta joku roti nyt sentään. Koska rakastan raakaa kyssäkaalia, se sai toimia sellerin sijaisena – ja erinomaisesti se hommansa hoitikin –, mutta jos sinä rakastat selleriä, voit toki seurata alkuperäistä ideaa. Pikkeliä tulee enemmän kuin tähän ruokaan tarvitaan, mutta se säilyy jääkaapissa useamman päivän ja maistuu ihanalta esim. Hampurilaisten välissä tai salaatin täytteenä.

paahdettu juuriselleri

Reseptissä on monta vaihetta, mutta se ole niin monimutkainen, kuin miltä se ensinäkymältä saattaa vaikuttaa. Siispä veitsi rohkeasti käteen ja uuni lämpiämään, sillä paahdettu juuriselleri makealla chilikastikkeella todellakin on kokeilemisen arvoinen!

Paahdettu juuriselleri makealla chilikastikkeella ja pikkelöidyllä kyssäkaalilla

1 kokonainen juuriselleri
1/2 dl oliiviöljyä
1 1/2 tl sormisuolaa

Makea chilikastike:
1/2 dl rypsiöljyä
5 valkosipulinkynttä
3 tuoretta chiliä
2 tähtianista
1 1/2 rkl seesaminsiemeniä (vaaleita tai tummia)
2 1/2 rkl vaahterasiirappia
1 rkl riisiviinietikkaa
1/2 dl soijakastiketta
2 rkl ruohosipulia

Pikkelöity kyssäkaali:
1 kokonainen kyssäkaali
2 valkosipulinkynttä
1/2 dl limemehua
1 limen kuori
1 1/2 dl riisiviinietikkaa
1 rkl sormisuolaa

Lisäksi:
thaibasilikaa
kevätsipulia tai nippusipulinvarsia

Paahda ensin juuriselleri. Lämmitä uuni 170 asteeseen, jos käytät kiertoilmaa, 190 asteeseen, jos paistat tavallisessa uunissa. Leikkaa pois kiemuraiset juuret ja pese selleri hyvin, älä kuori. Pistele kuoreen haarukalla vähintään 40 reikää. Hiero öljy ja suola juureksen pintaan ja nosta selleri paistovuokaan, sillä siitä valuu paiston aikana nestettä. Kokonaispaistoaika on n. 2,5 tuntia. Valele selleriä 20 minuutin välein vuokaan valuneella nesteellä. Näin kuori karamellisoituu ihanan rapeaksi.

Tee paahtamisen aikana pikkelöity kyssäkaali ja makea chilikastike.

Pikkelöidyn kyssäkaalin voi valmistaa valmiiksi jo paria päivää ennen, mutta kaksikin tuntia riittää maun tasoittumiseen. Suikaloi kyssäkaali ohuiksi, reilun 5 sentin tikuiksi mandoliinilla tai terävällä veitsellä. Leikkaa yhden limen pestystä kuoresta terävällä kuorimaveitsellä kuusi suikaletta. Varo leikkaamasta valkoiseen osaan asti, ettei pikkelistä tule kitkerää. Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa ne veitsen lappeella. Sekoita kaikki ainekset ja lisää lopuksi riisiviinietikka sekä sormisuola. Anna maustua vähintään 2 tunnin ajan.

Paista siivutettuja valkosipulinkynsiä, viipaloituja chilejä ja tähtianiksia rypsiöljyssä, kunnes valkosipuli on kullankeltaista ja rapeaa. Kaada kastike toiseen astiaan ja anna sen jäähtyä hetki. Lisää sitten sekaan seesaminsiemenet, vaahterasiirappi, riisiviinietikka, soijakastike ja silputtu ruohosipuli. Kastikkeen voit tehdä myös reilusti etukäteen, esimerkiksi edellisenä päivänä.

Kun juuriselleri on läpikypsä ja kuori ihanan rapea, leikkaa se kahdeksaan lohkoon. Nosta uunin lämpötilaa 30 asteella (200-asteeseen kiertoilmalla, 220 asteeseen normiuunissa). Pyörittele lohkot vuokaan valuneessa sellerikaramellissa ja asettele ne leivinpaperoidulle pellille kuori alaspäin. Paista lohkoja kuumassa uunissa vielä 20 minuuttia tai kunnes lohkot ovat kullanruskeita.

Nyt päästään vihdoin syömään! Asettele sellerilohkot lautasille ja ripottele niille sormisuolaa. Valuta sitten niiden päälle makeaa chilikastiketta, lusikoi kylkeen reilusti pikkelöityä kyssäkaalia ja viimeistele annos kevätsipulilla ja thaibasilikalla.

paahdettu juuriselleri

ps. Vielä yksi vinkki meille sellerinvihaajille ja heidän ystävilleen. Kun sellerit inhokkikavereineen on kirjattu kätevästi yhteen paikkaan, on illalliskutsujen emännän tai nyyttäreiden järjestäjän helppo välttää suurimmat sudenkuopat. Tilaa siis Ruokaystävät, ja tiedät mitä ruokaa ystäväsi rakastavat ja millaista kahvimaitoa kaappiin kannattaa varata!

Lempeän tulinen linssikeitto – kattilallinen soppaa koko viikoksi!

Viikottaiset työtunnit voi laskea tällä hetkellä kahden käden sormilla. Aikaa siis olisi, mutta energiaa kovin suuriin saavutuksiin ei edelleenkään ole. Sen verran olen kuitenkin saanut aikaiseksi, että selasin läpi ensimmäisien blogivuosien reseptipostaukset ja muut tekeleet. Tekstit ovat edelleen ensiluokkaisia, mutta ne kuvat – voi hyvänen aika! Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta jos artikkelin aiheena on lempeän tulinen linssikeitto, olettaisi, että kuvituksena olisi jotain muuta kuin lumihangessa möyriviä ihmisiä ja otoksia pimeistä pakkaspäivistä.

lempeän tulinen linssikeitto

Lempireseptit ansaitsevat parempaa, ja siksi päätinkin julkaista niistä toisen painoksen. Ensimmäisenä käsittelyyn pääsee juurikin tuo surullisen kuuluisa lempeän tulinen linssikeitto – tällä kertaa kuvien kera. Hellalla hitaasti hautunut keittokattilallinen on edelleen parasta pakkasruokaa ikinä, mutta se sopii yhtä hyvin esimerkiksi koronakevään keskelle. Ohjeesta riittää jopa kahdeksalle, joten yksin siitä syö kokonaisen viikon ajan. Ohjeen voi toki puolittaa tai pakastaa loput annosrasioihin, joissa keitto on helppo sulattaa nälkäkiukun tehdessä tuloaan. Yleensä en halua syödä samaa ruokaa päivästä toiseen, mutta tämä soppa tekee poikkeuksen. Täyttävää, terveellistä ja samalla supermaukasta!

lempeän tulinen linssikeitto

Alkuperäinen resepti on lainattu vuosia sitten Pastanjauhantaa-blogista. Sävellän soppaa sekoitellessani ja saatan sujauttaa sinne vihanneslaatikkoni uumenista paprikaa, munakoisoa tai kesäkurpitsaa. Kaalikin toimii, samoin lanttu raastettuna. Joskus pilkon sekaan myös tuoretta tomaattia. Korianterikammoisille kerrottakoon vielä, että korianterinsiemenet eivät maistu tuoreelle korianterille. Kehoitan siis kokeilemaan, vaikka tuore yrttipuska toisikin suuhusi saippuan maun.

lempeän tulinen linssikeitto

lempeän tulinen linssikeitto

Lempeän tulinen linssikeitto

3 rkl oliiviöljyä
1 iso sipuli
2–3 valkosipulinkynttä
2 tl kuminansiemeniä
2 tl korianterin siemeniä
1 tl chililastuja tai sopiva määrä tuoretta chiliä
1 prk tomaattimurskaa tai säilöttyjä kokonaisia tomaatteja
400 g punaisia linssejä
2 keskikokoista porkkanaa
2 l kasvislientä
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria

Viimeistelyyn: tuoretta korianteria, tuoretta tomaattia & maustamatonta jugurttia tai kaurafraichea

Lempeän tulinen linssikeitto valmistuu reilussa tunnissa. Kuumenna öljy 5 litran kattilassa ja kuullota silputtua sipulia, kunnes se pehmenee. Lisää hienonnettu valkosipuli sekä morttelissa kevyesti murskatut kuminan- ja korianterinsiemenet. Heitä sekaan chililastut tai tuore, silputtu chili. Chilin voi jättää poiskin, vähentää tai lisätä oman maun mukaisesti. Heiluttele aineksia pannulla hetken aikaa.

Huuhtele linssit siivilässä ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Lisää sitten tomaattimurska, huuhdellut linssit, porkkanaraaste ja kuuma kasvisliemi (voit käyttää myös kanalientä). Kiehauta soppa, pienennä lämpoä ja anna hautua noin tunnin ajan tai kun linssit alkavat hajoilla. Hämmennä sekaan vielä puolen sitruunan mehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Jos keitto tuntuu liian paksulta, voit laimentaa sitä vedellä. Kauho syvälle lautaselle, taita tulisuutta lusikallisella luonnonjugurttia ja lisää koristeeksi silputtua korianteria, jos siitä pidät.

lempeän tulinen linssikeitto

Lempeän tulinen linssikeitto pelastaa pakkaspäivän, sopii tuplattuna mökkiviikonlopun lounaaksi isommallekin porukalle, uppoaa ravintolapäivän ruokavieraille ja maistuu myös gluteenitonta ja vegaaniruokavaliota noudattaville. Arki-, juhla- ja lohturuoka samassa kattilallisessa!

Ranskalainen ratatouille – kasvisruokaa koronakevääseen!

Silmiini osui eräänä päivänä lehtiartikkeli, jossa päiviteltiin sitä, että suomalaiset eivät syö tarpeeksi kasviksia. Mainitut määrät olivat hämmentävän pieniä. Miehistä vain 14 prosenttia syö riittävästi kasviksia eli puoli kiloa päivässä. Naisten vastaava luku on 22 prosenttia. Muistan pyöritelleeni päätäni, sillä minun kuplassani ei juuri muuta syödäkään. Valtakunnan tasolla väite pitänee kuitenkin paikkansa.

ranskalainen ratatouille

Samaisessa artikkelissa kehotettiin kokeilemaan yksinkertaista haastetta, jonka avulla kasvisten syöntiä on helppo lisätä. Haasta itsesi ja syö viikossa 25 erilaista vihannesta, hedelmää tai marjaa, siinä ehdotettiin.

Välittömästi artikkelin luettuani päätin seurata kulutustani. Mitä jos vain luulen syöväni riittävästi kasviksia? Kuinkakohan monta erilaista kasvista, hedelmää tai marjaa viikkooni oikeasti mahtuu? Otin esiin lehtiön ja kynän, ja ryhdyin pitämään kirjaa kasviksista. Söin viikon ajan tavallisesti, en hamstrannut vihanneksia yhtään enempää kuin normaalistikaan tai tehnyt ruokaa entistä kasvispainotteisemmin. Silti saldo kasvoi yllättävänkin nopeasti.

ranskalainen ratatouille

Ensimmäisenä paperille pääsivät tomaatti, pakastemansikat ja tyrnimarjat. Sitten viikuna, pinaatti, minttu, klementiini, sitruuna ja kurkku. Leikkasin leivän päälle paprikaa ja rouskutin tapani mukaan välipalaksi raakaa parsakaalia. Viikonloppuna sekoittelimme salsaa sipulista, tomatilloista, avokadosta, jalopenoista ja korianterista. Tacojen väliin lisättiin valkosipulilla maustettua kidneypapumuhennosta, raastettiin retikkaa ja lusikoitiin säilykemaissia. Illalla naposteltiin viinirypäleitä.

Valko- ja punakaalit saivat omat ranskalaiset viivansa, samoin porkkana, salaatti, purjo ja munakoiso. Viimeiseksi jonon jatkoksi pääsivät puolukka, omena, karviainen ja kikherne. Yhteensä 32 kasvista, hedelmää ja marjaa ihan tavallisen arkiviikon aikana!

ranskalainen ratatouille

ranskalainen ratatouille

Kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa on lukemattomia vitamiineja ja muita hyvinvoinnille välttämättömiä hivenaineita. Kaikki ne vaikuttavat mitä suuremmassa määrin vastustuskykyyn, joten nyt jos koskaan on erinomainen aika opetella syömään enemmän raikkaita rehuja. Ja mikä sen parempi tapa aloittaa kuin perinteinen ranskalainen ratatouille!

Ratatouille on nerokas ruoka. Siihen voi upottaa kaiken, mitä jääkaapin vihannelaatikoista sattuu löytymään eli kaupoillekaan ei tarvitse välttämättä lähteä. Jos kuitenkin tämän viikon kauppareissu on vielä tekemättä, suosittelen valitsemaan ostoskärryihin ainakin munakoison, sillä se tuo tuhtia tunnelmaa ja meheviä makuja tähän ranskalaisklassikkoon. Muuten voit soveltaa mielesi mukaan!

ranskalainen ratatouille

Yhdestä satsista riittää kasvisten koosta riippuen reilusti 4–6 nälkäiselle, voi siis olla, että haluat puolittaa aineksien määrän. Toisaalta, mikäs sen kätevämpää kuin kokata kerralla seuraavankin päivän tarpeisiin!

Ranskalainen ratatouille

Oliiviöljyä
1 munakoiso
1 kesäkurpitsa
2 paprikaa
1 keltasipuli
1 punasipuli
4 valkosipulin kynttä
2 sellerin vartta
6 tomaattia
2 chilipaprikaa
1 tlk kokonaisia tomaatteja
lehtikaalia
persiljaa tai basilikaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
sitruunamehua ja raastettua kuorta
suolaa ja pippuria
(chilimausteseosta)

Pieni munakoiso, kesäkurpitsa ja paprikat suuhun sopiviksi paloiksi. Lorauta pannulle pari ruokalusikallista oliiviöljyä ja kääntele kasviksia keskilämmöllä viitisen minuuttia. Siirrä syrjään siksi aikaa, kun kuullotat samalla pannulla sipulit, valkosipulit ja sellerin (n. 15 min). Lisää kuullotuksen loppuvaiheessa pilkotut chilit ja kunnon kourallinen persiljaa tai basilikaa.

Lisää aiemmin paistamasi kasvikset pannulle, revi joukkoon muutama lehtikaalin lehti, ja holauta koko komeuden päälle purkillinen tölkkitomaatteja. Mausta balsamiviinietikalla, suolalla ja pippurilla. Me ripottelimme sekaan myös tuliaisena saatua picante-mausteseosta, joka antoi kivasti lisäpotkua soosille. Anna ratatouillen hautua kannen alla hiljaisella tulella vähintään puoli tuntia. Tarkista suola, viimeistele sitruunan mehulla ja hienoksi raastetulla kuorella sekä halutessasi tuoreilla yrteillä. Keittele kaveriksi riisiä, ohrahelmiä, kvinoaa tai vaikka kuskusia. Pasta ja nuudelit toimivat myös, vaikka ranskalaiset tuskin olisivat samaa mieltä.

ranskalainen ratatouille

Syö ilolla, nauti ranskalaisesta makumaailmasta ja taputa itseäsi selkään, sillä kasvishaaste on kuin huomaamatta voiton puolella!