Pikkujoulubrunssin satoa – Lohipastrami avokado-wasabitahnalla

Jos sinulle joskus tulee mahdollisuus osallistua brunssille, jonka ovat toteuttaneet ruokaan intohimoisesti suhtautuvat ihmiset, kuten nyt vaikka ruokabloggaajat, älä missään nimessä jätä sitä väliin. Tämän lauseen kirjoitettuani tajusin, kuinka hölmö väite on. Ihan kuin jokaista brunssia ei olisi intohimolla suunniteltu, keitetty, paistettu, leivottu, sekoitettu, vaivattu ja huolella aseteltu. Kaiken vaivan takana seisoo taatusti ruokaihminen, oli pöytä sitten katettu ravintolaan tai kotioloihin.

pikkujoulubrunssi

lohipastrami

Joka tapauksessa asia on niin, että kun ruokabloggaajat kokoontuvat yhteen, kattaus on ylitsevuotavan runsas. Vaikka ajatuksena on, että jokainen tuo tullessaan vain jotain pientä, käy väistämättä niin, että ruokaa on enemmän kuin jaksetaan syödä. On ajateltu leipoa yksi kakku, mutta hetken mielijohteesta jääkaapin aineksista syntyykin tahna poikineen, vihanneslaatikon sisällöstä kehkeytyy satokautta noudatteleva salaatti, uunista pullahtaa ulos kakun lisäksi leipä ja siinä sivussa ideoidaan lennosta muutama muu cocktailpala. Rakkaudesta ruokaan.

lohipastrami

tiramisu

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun oikeasti osallistuin ruokabloggaajien järjestämiin kekkereihin. Aiemmin olen tullut pakaasieni kanssa törkeästi valmiiseen pöytään, ihaillut muiden kätten töitä ja syönyt napani naukumispisteeseen saakka. Siksi nyt tuntui siltä, että on näytön paikka. Tiesin osaavani kokata siinä missä muutkin, mutta pelkäsin jääväni suomen suosituimpien ruokavaikuttajien jalkoihin. Sen takia turvauduin vanhaan tuttuun lohipastramiin ja avokado-wasabitahnaan sekä artisokkatahnaan ja kylmäsavustettuja leikkeleisiin. Riittävän simppeliä, mutta kuitenkin näyttävää.

pikkujoulubrunssi

pikkujoulubrunssi

Kolmas vuorenvarma hitti otti ja petti, sillä viinirypälefocaccia kieltäytyi kypsymästä luvatussa ajassa ja jäi sisältä taikinaiseksi. Se sai jäädä uunin jälkilämpöön, kun minä pakkasin kimpsut ja kampsut kolmeen kassiin ja suunnistin Teemun ja Markuksen leipätiskin kautta kohti keskustaa. Onneksi leipurit olivat osanneet varautua, ja tiskissä höyrysi vasta paistettu ja ihanan rasvainen focaccia. Siispä pari leipäpussia kainaloon ja menoksi!

pikkujoulubrunssi

pikkujoulubrunssi

Pernod Ricard Finland ja Juomavinkki tarjosivat komeat puitteet brunssille Helsingin kattojen yllä. Ennen kuin pääsimme syömähommiin oli kotona kokatut brunssitarjoilut siirrettävä kipoista ja kupeista tarjoiluastioihin. Se sujui joutuisasti syksyn uutuutta, vaaleanpunaista Cava Hola!* -kuohuviiniä siemaillen. Lasit ilmaantuivat eteemme juuri, kun olimme ehtineet ajatuksen ääneen sanoa. Ah, olisipa kotikeittiössäkin samanlainen palvelu!

pikkujoulubrunssi

pikkujoulubrunssi

Brunssin päätähti kuitenkin paahdetusta kahvista, vodkasta ja Kahlúa-likööristä sekoitettu ja valmiiksi tölkitetty Espresso Martini*, joka sekin on ilmestynyt kauppojen hyllyille tämän syksyn aikana. Tölkissä on pieni, mutta näyttävä twist, se sisältää nimittäin typpipatruunan, joka juomaa avatessa vapauttaa kuplat, jotka muodostavat lasiin kaadettuun drinkkiin täyteläisen creman.

espressomartini

pikkujoulubrunssi

Hetken mielijohteesta päätin päivää ennen brunssia kokeilla, miten Espresso Martini taipuu tiramisureseptin ainesosaksi. En näköjään ole vieläkään oppinut, että uusia reseptejä ei kannata alkaa testaamaan vasta juuri ennen hoohetkeä. Tiramisusta tuli kyllä kaunis, mutta makumaailma jäi vähän väljähtyneeksi. Espresso Martini ei sellaisenaan riittänyt tuomaan toivotun tiukkaa kahvisuutta jälkiruokaan. Onneksi brunssipöytään oli yllättäen katettu toinenkin versio italialaisesta klassikosta. Tässä tiramisujen taistossa Lumo Lifestyle -blogin taideteos otti selkävoiton. En kuitenkaan vaivu epätoivoon, vaan jatkan oman ohjeeni kehittämistä. Seuraavaan versioon saatan käyttää perinteiseen tapaan vahvaa kahvia ja lorauttaa joukkoon Kahlúa-likööriä. Lupaan julkaista parannellun reseptin vielä joulukuun aikana!

tiramisu

espressomartini

Annokset on saatu lautasille, mutta ruokailu saa vielä odottaa. Tarjottimia kannetaan ulkoterassille, rekvisiittaa asetellaan pikkutarkasti cocktail-palojen ympärille, kuvauskulmia haetaan huolella ja sitten annetaan kameran laulaa. Kerrankin saa rauhassa kuvata. Kukaan ei hoputa, eikä valmiiksi viileä ruokakaan jäähdy.

pikkujoulubrunssi

pikkujoulubrunssi

Kun vihdoin pääsemme ruokien kimppuun, huoneen täyttää onnellisten huokausten sarja. Paahdettua kurpitsaa ja granaattiomenaa, punajuurta ja lakritsaa, artisokkaa ja kylmäsavuhärkää, risottopallosia ja chilimajoneesia, bataattia ja briejuustoa, Kahlúalla maustettua suklaatryffeliä, mustaa baba ganoushia ja suussa poksuvaa dukkahia, lohta ja avokadoa. Suolaisen ruuan kanssa cavaa ja makean kera Kahlúan Espresso Martinia. Kehumme kilpaa toistemme tuotoksia ja toistamme mantraa, joka on jokaiselle foodielle tuttu: ruoka on maailman paras harrastus!

Myös minun pastramini kerää kiitosta. Myhäilen itsekseni tyytyväisenä ja tunnen vihdoin kuuluvani joukkoon. Kiitos rakkaat ruokabloggaajakollegat, olette tärkeämpiä kuin tiedättekään!

lohipastrami

pikkujoulubrunssi

Liemessä-Jennin blogista mukaellun Lohipastrami-reseptin olen julkaissut blogissa aiemminkin, mutta se on hautautunut piknik-postauksen uumeniin, joten otetaanpa ohjeesta uusinta.

Lohipastrami

Mahdollisimman tuore ja paksu pala lohifilettä
suolaa
2 tl fenkolinsiemeniä
1/2 tl kuminansiemeniä
2 tl sumakkia
1/2 tl chilihiutaleita
kuorettomia seesaminsiemeniä

Leikkaa ruodottoman lohifileen paksuimmasta kohdasta yhtä leveä pala, kuin mitä fileen paksuus on. Leikkaa pala 8–10 sentin pätkiksi ja kieritä palaset suolassa. Kääri ne sen jälkeen yksitellen elmukelmuun ja anna maustua jääkaapissa vähintään tunti. Tee mausteseos valmiiksi ja rouhi se morttelissa hienommaksi. Avaa sen jälkeen paketit ja huuhtele suolat pois. Kuivaa palat ja pyörittele mausteissa. Paahda sen jälkeen kuivalla pannulla seesaminsiemeniä ja paista pastramipalat paahdettujen siemenien päällä. Paista palat tasaisesti, noin 30 sekuntia per puoli eli yhteensä 2 min. Kalan on tarkoitus kypsyä vain muutaman millin pinnasta. Kääri sen jälkeen palaset yksittäin puhtaaseen elmukelmuun. Kiristä molemmista päistä tiukaksi karkkipaperin tapaan, jotta saat aikaiseksi napakan pyöreän pötkylän. Siirrä palat jääkaappiin ja anna levätä pari tuntia. Sen jälkeen laita ne vielä tunniksi pakastimeen. Leikkaa kohmeiset pötkylät noin puolen sentin kiekoiksi.

Avokado-wasabitahna

2 pientä avokadoa
1 limen mehu
1 valkosipulinkynsi
1,5 tl valmista wasabitahnaa
suolaa ja pippuria suoraan myllystä

Soseuta avokadot, limemehu, valkosipuli ja wasabi tasaiseksi sauvasekoittimella ja lisää suolaa ja pippuria muutama rouhaisu. Jos haluat enemmän ruokaisuutta, voit koota pikkusyötävät ruisleipäpalan tai vaikka ruissipsien päälle, mutta lohipastrami toimii hyvin sellaisenaankin avokadotahnan kanssa.

lohipastrami

*Brunssijuomat tarjosi Juomavinkki. Pikkujoulubrunssin tunnelmiin pääset myös ihanien kollegojeni blogien kautta:

Vaimomatskuu-blogin Pop Rocks Dukkah
Sillä sipulin Brunssi täynnä inspiraatiota ja ideoita
Hannan sopan Bataatticrostinit briellä ja jalapenoilla
Lumo Lifestylen Kahlúa-tiramisu ja brunssiruokavinkkejä
Beach House Kitchenin Ruokabloggaajien pikkujoulubrunssilla – punajuuriarancinit Italian makujen ystäville

Draamaa keittiössä – päärooleissa punajuuriraviolit ja shakshouka

Edellisestä reseptipostauksesta on aikaa. Niinpä päätän tarttua taikinakulhoon ja vaivata kunnon köntin pastataikinaa. Jääkaapissa sattuu olemaan litran purkki punajuurisosetta, joten satokauden kunniaksi leivon perustaikinan sekaan punajuurta. Jamie Oliverin opeilla ei voi mennä harhaan, tai niinhän minä tässä vaiheessa luulen.

Brittiläisen julkkiskokin neuvojen mukaan korvaan pari kananmunaa punajuurisoseella. Lisäilen löysähköön taikinaan hieman lisää jauhoja ja saan aikaiseksi mielestäni varsin mainion sitkoisen ja silkkisen pastataikinapalleron. Kaikki meni tähän saakka oikein hyvin, vaikka väri onkin kaukana Jamien keittokirjan kuvissa esitellystä syvänpurppuraisesta taikinasta.

punajuuriraviolit

Kun taikinaköntti on levännyt jääkaapin viileydessä reilun tunnin, aloitan pastakoneen veivaamisen. Pastataikinan koostumus on hyvä, ja vaikka metsäsienistä, ricottajuustosta ja timjamista sekoitettu täyte olisi voinut olla kiinteämpi, ja Kauppakeskus Redin hyvien tekojen kaupasta hissi-smalltalkia vastaan saatu muotti on suoraan sanoen ihan paska, sujuu raviolien valmistaminen silti jouhevasti.

Ennen kiehuvaan veteen upottamista raviolit näyttövät kohtuullisen näteiltä, väriltään valjuilta ja muodoltaan epäsymmetrisiltä, mutta muuten mukiinmeneviltä. Kolmen minuutin jälkeen nostelen raviolit reikäkauhalla lautaselle, ja nauraa räkätän vedet silmissä. Edessäni on annos, joka näyttää kaikin tavoin kasalta keittokinkkua. Päälle valutettu salvialla maustettu valkoviini-voikastike vain pahentaa mielikuvaa, sillä kastikkeen kiilto saa “kinkkuviipaleet” näyttämään siltä, että parasta ennen -päivämäärä on ohitettu kaksi viikkoa sitten.

punajuuriraviolit

Maku kuitenkin korvaa kaiken vaivan ja epämiellyttävän ulkonäön. Pasta on sopivan ohutta ja kastike vie kielen mennessään. Että jotain hyvääkin tämänkertaisessa ruokakatastrofissa. Illalla yritän uudestaan ja käytän muotin sijaan perinteistä taikinarullaa. Ulkomuoto muuttuu siedettävämmäksi, mutta keittokinkkumaisuus on silti vahvasti läsnä.

punajuuriraviolit

punajuuriraviolit

Punajuuriraviolit vaativat siis vielä toistokertoja, joten reseptin julkaiseminen jääköön toistaiseksi hamaan tulevaisuuteen. Sen sijaan tarjoilen teille takuuvarman ja nopean sunnuntaibrunssiruuan, sillä lupaus on lupaus – resepti teidän tulee saaman. Tässä tulee Jennin ja Saaran Brunssikirjan reseptin pohjalta mukaeltu israelilainen tomaattikastikkeen ja kananmunien taivaallinen liitto eli shakshouka!

Shakshouka sopii helppoudessaan ja ruokaisuudessan paitsi brunssipöytään myös mökkiolosuhteisiin tai miksei jopa retkikokkailuun. Tarvitset nimittäin vain paistinpannun, veitsen ja leikkuulaudan tai vastaavan. Raaka-ainelista on pitkähkö, mutta ruoka on oikeasti yksinkertainen ja ihana. Tulisuutta voit säädellä chilien määrällä ja mausteitakin voi muunnella omien mieltymysten mukaan. Ainoa vaara on pohjaan palaminen, mutta muuten tämä ruoka onnistuu satavarmasti.

Sunnuntaibrunssin Shakshouka (gluteeniton)

1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
2 paprikaa
oliiviöljyä
2 tl juustokuminaa
1 tl savupaprikajauhetta
Muutama kuivattu chili maun mukaan
1 tl sokeria tai hunajaa
suolaa
1 tlk tomaattimurskaa
1,5 dl vettä
1 tlk kikherneitä
4 kananmunaa
mustapippuria
200 g fetaa
tuoretta korianteria

Silppua sipulit ja pilko paprika. Kuullota sipulisilppua ja paprikoita pannulla öljyssä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia tai kunnes ne pehmenevät. Lisää kaikki mausteet, tomaattimurska ja kikherneet. Huuhtele tomaattitölkki 1,5 desillä vettä ja kaada se pannulle. Anna hautua rauhassa vartin verran.

Tee sitten kastikkeeseen neljä koloa ja riko niihin kananmunat. Peitä pannu kannella ja kypsennä, kunnes valkuaiset kiinteytyvät. Murustele päälle reilulla kädellä fetaa, rouhaise mustapippuria myllystä ja revi koristeeksi korianterin tai muun suosikkiyrttisi lehtiä. Syö shakshouka leivän kera tai sellaisenaan. Myös riisi toimii hyvin shakshoukan kanssa.

shakshouka

Tsemppiä, onnistumisen iloa ja maukkaita ruokahetkiä viikonloppuun!

Täysien vatsojen viikonloppu – Perhon blinit, Kaartin brunssi ja intialainen cityrusakko

Hipaton helmikuu on päättynyt. Heti perjantaina panin ranttaliksi ja join saunan jälkeen puolikkaan siiderin. Mies kumosi vatsaansa pienen oluen sijaan suuren ja myhäili tyytyväisenä. Kiloja oli ehtinyt pudota molemmilta useampi. Niistä pari saattoi löytää tiensä takaisin vyötärölle maaliskuun ensimmäisinä päivinä. Sattui nimittäin niin, että viikonlopulle osui syöminki jos toinenkin. Vatsat vetivät ja napa naukui. Sukelletaanpa seuraavaksi yksityiskohtaisempaan selostukseen.

Ravintolakoulu Perhon blinit

Itsensä (osittain) työllistävä voi järjestää työpäivänsä juuri niin kuin itse haluaa. Kukkua kirjoittaen aamukolmeen tai nousta ennen aurinkoa. Nukkua päiväunet tai sännätä lenkille kevätaurinkoon kesken työpäivän. Tai sitten voi lähteä muiden vapaaherrattarien kanssa pitkälle lounaalle. Vastikään äitiytyneitä ystäviäni ei kai voi vapaaherrattariksi kutsua, mutta syömäseuraa heistä on silti helppo saada. Muutamia kuukausia vanhat vauvat köllöttävät kärryissään ja me kolme nälkäistä tutkailemme kiinteän ruuan valikoimaa. Tai no, ei sitä tarvitse kovin pitkään katsella, olemme tulleet syömään blinejä.

Perhon blinit

Keskellä perjantaipäivää Ravintola Perhossa on ruokailemassa vain muutama seurue. Meille kerrotaan, että opetusravintolan vuoro on juuri vaihtumassa ja siksi saattaa kestää hiukkasen kauemmin kuin normaalisti. Onneksi ei ole kiire mihinkään. Lopulta nuori tarjoilija tulee kysymään mitä ajattelimme syödä. Hän on vielä vähän pihalla ruokalistasta ja palveluasenteessakin taitaa olla kehittämisen varaa, mutta me hymyilemme kannustavasti ja tilaamme kolme kertaa blinipaletin sekä lasit valkoviiniä.

Perhon blinit

Blini nostetaan lautaselle suoraan valurautapannulta. Se on ihanan rasvainen ja rapsahtavan rapea – toiseksi taitavat jäädä niin Kappelin kuin Lasipalatsinkin tarjoomukset. Täytteitä on enemmän kuin riittävästi ja blinejä kannetaan pöytään sitä mukaa kuin edelliset katoavat nälkäisiin suihin. Porotahna ja sienisalaatti saisivat olla raikkaampia ja suolakurkku silppuamaton, mutta muuten täyden kympin suoritus ja hinta-laatusuhde.

Perhon blinit

Meihin uppoaa yhteensä kymmenen voita tihkuvaa lättyä ja silti tekisi mieli lisää. Kymmenestä blinistä ja kolmesta 12 cl:n viinilasillisesta lasku on pari euroa alle satasen. Kahvit kannetaan likaisten lautasten ja kippojen väliin, mutta se annettakoon aloittelijoille anteeksi. Kiitettävän arvosanan sen sijaan saa kolmen kuukauden vanha kummityttöni, joka nukkuu sujuvasti ruokailun ajan.

Perhon blinit

Seuraavan kerran vatsa ilmoittaa mielihaluistaan lauantaina puolen päivän jälkeen, juuri sopivasti Kaartin brunssin aikaan!

Ravintola Kaartin brunssi

Kummityttöni äiti on järjestänyt viikonlopulle enemmänkin ohjelmaa. Lauantaina skoolaamme pyöreille vuosille Ravintola Kaartin historiallisessa ruokasalissa, Taivallahden kasarmialueella. Entisessä sotilashenkilökunnan funkkisruokalassa on tilaa hengittää. Seinällä komeilee 1930-luvulla maalattu suuri maailmankartta, jonka Googlen tietojen mukaan on rakennuksenkin piirtäneen arkkitehti Martta Martikaisen suunnittelema. Suomineidolla on kartassa vielä kaksi käsivartta ja Karjalaakaan ole luovutettu.

Kaartin brunssi

Kaartin brunssi

Lämmin palvelu ja konstailematon ruoka tuntuvat olevan Ravintola Kaartin valtteja. Juhlapöytää käydään kurkkaamassa useampia kertoja ja varmistetaan, että kaikki on hyvin. Lauantaisin ja sunnuntaisin 10:30–15 tarjoiltava brunssi kustantaa vain 23 euroa ja rahalle todella saa vastinetta. Buffet-pöytään on katettu sen seitsemää sorttia salaattia, ilmakuivattuja leikkeleitä, graavilohta, maalaisleipää, karjalanpiirakoita ja pikkelöityjä kasviksia – kaikkea mitä ihminen elääkseen tarvitsee.

Kaartin brunssi

Kaartin brunssi

Kaartin brunssi

Lämpölamppujen alla tirisevät ylikypsä härkä, linssipaistos sekä saksalaistyyppiset makkarat. Dijonsinapilla maustettu muusi on harmillisesti päässyt jäähtymään, mutta friteeratut lohimurekepalat ja lisukkeena tarjoiltu hapankerma kallistavat vaa’an reilusti positiivisen puolelle. Myös vispipuuro ansaitsee kunniamaininnan. Ainoa pienoinen pettymys on jälkiruokapöytä. Hedelmien, pannacotan ja omenapiirakan oheen jään kaipaamaan tuhtia ja syntistä suklaakakkua tai vaikka tymäkkää tummasuklaamoussea. Onneksi juustot pelastavat tilanteen.

Kaartin brunssi

Kaartin brunssi

Ja kuten arvata saattaa, kummityttö käyttäytyi tälläkin kertaa hyvätapaisesti ja nukkui koko brunssin ajan. Kummitätiinsä tullut, tottakai.

Intialaista rusakkoa käpyläläisellä lautasella

Jokunen vuosi sitten luin uutisen, jossa kerrottiin kaupungin puistoissa vilistävän niin paljon kaneja, että niiden kantaa ryhdyttävä on harventamaan metsästämällä. Sittemmin citykanien määrä romahti rajusti niiden parissa levinneen tautiepidemian seurauksena. Nyt kanta on alkanut vähitellen elpyä, ja puistoissa ja siirtolapuutarhoissa pomppii paitsi kaneja myös rusakoita. Kaikkien edellä mainittujen luontokappaleiden metsästäminen vaatii kuitenkin metsästyskortin lisäksi erityisluvan ja on sallittua vain tietyillä alueilla. Kun meiltä kysyttiin tahtoisimmeko maistaa kaupungin mailta kaadettua jänöä, ei meitä kahta kertaa tarvinnut käskeä. Harvinaisen herkun edessä ei sovi kieltäytä. Ei, vaikka vatsat olisivat ääriään myöten täynnä Ravintola Kaartin brunssin antimia.

samosa

keittiö

viinilasi

Tuliaisbarberan meille valitsi Töölöntorin Alkon palvelutiskin osaava henkilökunta. Asiantunteva myyjä kääräisi pullon mustaan silkkipaperiin ja liimasi päälle Töölön myymälän nimikkotarran. Myymäläkonsepti teki meihin muutenkin vaikutuksen, enpä olisi koskaan uskonut ihailevani sääntö-Suomessa sijaitsevan alkoholiliikkeen interiööriä tai käyttäväni sen sisustuksesta laatusanaa kotoisa. Kerta se on näköjään ensimmäinenkin.

keittiö

cityrusakko

Saapuessamme idylliseen Puu-Käpylään oli pari päivää aiemmin autuaammille porkkanapenkeille siirtynyt pupu hautunut jo useita tunteja intialaisessa maustekastikkeessa. Tasoittelemme iltapäivän aiheuttamaa ähkyä kuplajuomalla ja perunatäytteisillä samosa-piirakoilla. Tuli loimottaa pönttöuunissa ja kehräävä kissavanhus pötköttelee punaisella samettisohvalla. Ajan- ja paikataju hämärtyy.

juustot

barbera

punainen keittiö

Toinenkin pullo tyhjentyy takkatulen lämmössä ennen kuin istumme ruokapöydän ääreen ja käymme saaliin kimppuun. Jänöjussin seuraksi lusikoidaan riisiä ja raparperichutneyta. Yhdestä rusakosta riittää hyvin neljälle ja evästä jää vielä seuraavallekin päivälle. Juomapuoli pelaa edelleen vähän liiankin hyvin. Skumppapullon jälkeen avataan punainen viini, välidrinkit sekoitetaan Kap Verdeltä tuliaisiksi tuodusta groguesta ja juustojen kanssa kannetaan pöytään portviiniä. Oluttakin tarjotaan ja jugurttijälkiruoka saa rinnalleen gambialaista mbor mbor -teetä. Kolmen jälkeen istumme taksin takapenkillä pää pyörryksissä ja vatsat pinkeinä. Näin myöhään olen valvonut viimeksi vuosi sitten.

drinkit

cityrusakko lautasella

ruusujugurtti

paahdetut mantelit

Vaikka viikonloppuna porsasteltiinkin antaumuksella, hipattoman helmikuun terveellisempi arkiruokavalio on tainnut sittenkin tulla jäädäkseen. Aamulla rahkaa, pähkinöitä ja marjoja, välipalaksi vihanneksia ja keitetty kananmuna, lounaaksi monipuolisesti kasviksia ja nyrkillinen proteiinia. Illalla voileipäpinon sijaan kuppi teetä, yksi leipä, pari porkkanaa ja pala parsakaalia. Juustoakaan en osaa enää kaivata. Paitsi viikonloppuisin.