Parisuhteen laatuaikaa – kolme ruokalajia kotikeittiössä

Loma loppui ja arki alkoi. Lipsahdimme liiankin nopeasti raivostuttaviin rutiineihin. Kännykkä kädessä käydään nukkumaan ja kapula kädessä myös herätään. Ryhti kärsii, niskaa särkee ja silmiä väsyttää. Päivätyön puurtamisen jälkeen kutsuvat sohva ja läppäri – blogihommat velvoittavat ja freelance-sähköpostit on pakko käydä läpi. Kahdeksan aikaan nostamme katseemme älylaitteista ja keitämme iltateet. On jokapäiväisen MasterChef Australia -annoksen aika.

Pötkötämme puoliksi päällekkäin ja ahdistumme, kun jäätelömassa ei jähmety tai kahvihyytelö hyydy ja iloitsemme, kun romahtanut kotikokki tsemppaa sittenkin ja voittaa itsensä lisäksi koko haastekilpailun. Mainoskatkoilla käsi hapuilee kännykkää. Sitten kutsuukin jo tyyny ja vuorokausi alkaa alusta. Missä liikunta, missä yhteinen tekeminen (telkkarin töllötystä ei lasketa), missä kokkaaminen, missä ainutkertainen elämä? Tämäkö muka on sitä parisuhteen laatuaikaa?

Perjantaina teimme korjausliikkeen. Saunan jälkeen pannulla sihisivät jättikatkaravut, sitruunamehu, inkivääri, chili ja valkosipuli. Kaadoimme itsellemme lasilliset rose-viiniä ja istuimme pöydän ääreen. Siis ruokapöydän. Ei sohvaa, ei kännyköitä, ei muitakaan ärsykkeitä. Vain me kaksi ja hyvä ruoka.

parisuhteen laatuaikaa

Lauantaina jatkoimme hyväksi havaitulla linjalla. Suunnittelimme kolmen ruokalajin illallisen kahdelle hengelle. Jotta laskeutuminen uudenlaiseen päivärytmiin kävisi pehmeästi, annoimme australialaisten kotikokkien innoittaa meitä. Alkuun koskemattomuuskaksintaistelusta tuttua sashimia ja pääruuaksi Gary Mehiganin perunafondantteja ja grillattua ahventa. Jälkiruoassa oli hyödynnettävä jääkaapin vihanneslokeroon unohtuneet raparperin varret, niinpä kotikeittiön masterchefit kehittivät raparperipiirakan inkivääri-crumblella.

Kun minä lähdin lähialepaan, mies kiersi Hämeentien etnisten kauppojen kautta. Kaffirlimen lehdet ja korianteri juurineen löytyivät helposti, mutta Yuzu-hedelmän mehu esitti vaikeasti tavoiteltavaa. Kaikki kauppiaat pyörittelivät päätään ja yksi vinkkasi, että Itäkeskuksessa saattaisi mahdollisesti olla ehkä. Emme lähteneet tarkistamaan huhun paikkansapitävyyttä vaan korvasimme yuzumehun internetin ohjeiden mukaan limen, mandariinin ja sitruunan mehulla suhteessa 1:1:1.

ahven

Kalat haettiin kaupungin parhaasta kalakaupasta, Tukkutorin Kalasta. Keskustelimme kalakauppiaan kanssa pitkään tonnikalan eettisyydestä ja päädyimme lopulta Inarinjärvestä pyydettyyn siikaan, josta tulisi loistavaa sashimia. Pääruuaksi kaavaillut ahvenet olivat niin muhkeita, että yksi sai riittää täyttämään molempien vatsat.

Alkupalalautaselle aseteltiin siis oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla nopeasti maustettua ohuen ohutta inarinjärven siikaa, avokado-korianteripyreetä, kevätsipulisiivuja ja kastiketta, jonka pohjana oli siian perkuujätteistä keitetty liemi. Alkuperäisen ohjeen lehtikaalisipsien sijaan paistoimme sashimin seuraksi jääkaapissa jo pitempään majaillutta mustakaalia. Pipertäminen palkittiin, sillä ihan hetkeen en ole vastaavaa makuelämystä ravintolassakaan eteeni saanut. Sommelierin taidoissa olisi tosin ollut toivomisen varaa. Satunnaisesti valittu Gewürztraminer maistui sashimin kanssa lapsuuden sormiväreille, yyh.

sashimi siiasta

Vaikka resepti ensi hätään vaikuttaa monimutkaiselta, se ei sitä millään muotoa ole. Kastiketta tulee alla olevasta määrästä suhteettoman paljon sashimiin verrattuna, joten ohjeen voi myös puolittaa. Maistele silloin, että suhteet pysyvät oikeina.

Sashimi Inarinjärven siiasta kahdelle

Yksi tuore siika
laadukasta oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Kastike:
1/4 dl rypsiöljyä
Siian ruodot ja pää pilkottuina
1 tl raastettua inkivääriä
1 murskattu valkosipulinkynsi
3 kaffirlimen lehteä
nippu korianterin varsia juurineen
1/2 dl soijaa
1/4 dl kalakastiketta
1/2 dl vettä
1 rkl punaista currytahnaa purkista
1/2 dl yuzumehua (tai mandariinin, limen ja sitruunan mehua yhteensä)
(suolaa)

Avokado-korianteripyree:
1 avocado
nippu korianteria
1/2 sitruunan mehu
1/2 dl vettä
suolaa ja valkopippuria

Koristeluun:
Musta- tai lehtikaalisipsejä
kevätsipulia ohuina siivuina

Fileoi siika ja poista ruodot tai pyydä kalakauppiasta tekemään nämä työvaiheet. Muista pyytää pää ja ruodot mukaan, jotta voit keitellä niistä maukkaan kastikkeen. Nosta fileet jääkaappiin odottamaan. Paista roippeita pannulla öljyssä 8–10 minuuttia, lisää sitten inkivääri, valkosipuli, korianteri ja kaffirlimen lehdet. Pyöräyttele näitä pannulla minuutin verran ja kaada joukkoon soija, kalakastike, vesi ja currytahna. Anna kiehahtaa ja keitä minuutin ajan. Ota sitten pannu pois levyltä, laita kansi päälle ja anna makujen tasaantua 10 minuuttia. Siivilöi kastike, lisää yuzu-mehu ja tarkista suola. Anna kastikkeen jäähtyä.

kastike sashimille

Surauta avokado, korianterinlehdet, sitruunamehu ja vesi sauvasekoittimella tasaiseksi pyreeksi. Jos haluat, voit vielä paseerata pyreen siivilän läpi. Mausta suolalla ja myllystä rouhitulla valkopippurilla. Paista musta- tai lehtikaalinpalat runsaassa öljyssä rapeiksi ja pilko kevätsipuli ohuiksi viipaleiksi.

Leikkaa siikafilee 45 asteen kulmassa mahdollisimman ohuiksi paloiksi. Valuta päälle hieman hyvää oliiviöljyä ja pyöräytä pippuri- ja suolamyllystä muutama kierros. Nostele lusikalla avokado-korianteripyreetä lautasille, asettele sashimipalat nätisti pyrepilkkujen väliin ja nostele kalapalojen päälle sipulia. Koristele musta- tai lehtikaalilla. Valuta vielä lopuksi lusikalla jäähtynyttä kastiketta jokaisen kalapalan päälle. Avot, kolmen tähden michelin-annos on valmis!

ahven grillissä

Pääruuan ahvenen ja lisäkkeet voit grillata makusi mukaan, meillä kalan kaverina oli sitruunaa, timjamia ja kirsikkatomaatteja. Perunafondantit tehtiin MasterChef-Garyn oppien mukaan. Helppoa sekin, tarvitaan vain perunaa, voita, timjamia, vettä ja kanalientä.

raparperi-valkosuklaapiirakka

Raparperipiirakka pyöräytettiin yksinkertaiseen pohjaan, johon saatiin piilotettua myös kaksi kuukautta vanha, mutta edelleen täysin käyttökelpoinen kermaviili. Piirakan päälle kaipailimme jotain rouskuvaa, joten sekoittelin muscovado-sokerista, voista, raastetusta inkivääristä, neljänviljanhiutaleista ja vehnäjauhoista muruseoksen, jonka ripottelin päällimmäiseksi. Taikina nousi leivinjauheen ja soodan voimin niin hyvin, että se peitti lopulta viettelevästi alleen sekä valkosuklaan että suurimman osan raparpereista.

Raparperi-valkosuklaapiirakka

1/2 dl öljyä
purkillinen kermaviiliä
1 kananmuna
1 dl ruokosokeria
3 dl luomuvehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1/2 tl suolaa
100 g valkosuklaata
400 g raparperia

Inkivääricrumble:
2 rkl pehmeää voita
1/2 dl ruokosokeria
1 tl raastettua inkivääriä
1/2 dl neljänviljanhiutaleita
1/2 dl vehnäjauhoja

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Paloittele raparperi ja valkosuklaa pieneksi. Sekoita kaikki taikinan ainekset nopeasti tasaiseksi ja kaada voideltuun irtopohjavuokaan. Heittele pinnalle raparperit ja valkosuklaapalat. Tee crumble ja ripottele se mukaviksi sattumiksi raparperien päälle. Paista uunissa noin 35 minuuttia, piirakka on kypsä kun taikina ei enää tartu tulitikkuun kypsyyttä kokeillessa. Tarjoile sellaisenaan tai annostele kylkeen vaikka vaniljajäätelöä.

raparperi-valkosuklaapiirakka

Meille yhdessä kokkaaminen on parisuhteen laatuaikaa, jota ei oikein voi korvata millään. Viihdymme keittiössä, maistelemme kastikkeita, sovellamme ja säädämme, testaamme makuhermoja, analysoimme käsiemme jälkeä ja mietimme jo pöytään istuessa suunnitelmia seuraavalle kerralle. Ei-niin-anonyymit introvertit insinöörit kokoontuvat keittiöön viimeistään ensi viikonloppuna. Pastakone on jo kaivettu kaapin perältä, mutta seurueen koko on vielä avoinna, tarkkailkaa siis viestintävälineitänne.

parisuhteen laatuaikaa

Jäitkö miettimään miten liikunnan kanssa kävi? Sunnuntaina suunnistimme metsään, seurasimme pitkospuita ja kompastelimme juurakoihin viisi ja puoli tuntia. Lupaamme pyhästi, ettei tämä jää tähän. Rutiineja on rikottava muulloinkin kuin viikonloppuna!

Seesamilohileivät – eli (pitkä) tarina lähtemisen vaikeudesta

Edessä on kauan odotettu ja kesän ainoa kokonainen mökkiviikko. Tarkoitus oli saapua vuokralukaaliin hyvissä ajoin, heti aamupäivästä, ja maksimoida mökkiaika. Aikomus oli myös selata hyvissä ajoin reseptiarkistoja ja ruokablogeja, jotta kauppareissu hoituisi ripeästi ja sutjakkaasti. Sitten sattuma puuttui peliin.

Ennen mökkiviikkoa oli ohjelmassa arkiviikko Helsingissä. Mies palasi hetkeksi sorvin ääreen, minun kalenterissani luki: blogiviikko. Tiedossa oli artikkeleiden luonnostelua, yhteistyöprojektien edistämistä, sähköpostien perkaamista, mediakortin päivitystä, vanhojen tekstien hakukoneoptimointia, tulevan suunnittelua ja sen semmoista, peruskauraa.

järven pinta

Sunnuntaina päätin kuitenkin olla palaamatta Helsinkiin. Jäin siskon perheen kanssa mökille muutamaksi ekstrapäiväksi, kun mies jo päristeli moottoripyörällään takaisin pääkaupunkiin. Ehtisin kyllä hoitaa tärkeimmät blogihommat loppuviikollakin, järkeilin. Sitä paitsi, kun antaa aivojen levätä, luovuuskin kukoistaa herkemmin. Tai niin minä kuvittelin.

Tiistaina köröttelin bussilla kuusi tuntia kotiin ja päätin samalla vaivalla kantaa keskustasta mukanani viisi kiloa mansikkaa. Tosi hyvä idea. Ilma oli painostava ja hikikarpalot valuivat pitkin selkää, kun kävelin metrolta kohti kotia mansikkalaatikkoa kantaen. Selässä painava reppu, olalla kangaskassi ja jalassa numeroa liian pienet farkut. Paksu ajonahkarotsi hiost, kompastelin tämän tästä omiin väsyneisiin jalkoihini ja pelkäsin punaisten marjojen vyöryvän maahan seuraavalla sekunnilla. Kynnyksen yli astuttuani en saanut takkia pois päältäni, se oli liimaantunut käsivarsieni hikiseen ihoon.

Ennen blogihommia edessä oli mansikkasouvin lisäksi asunnon siivoaminen siihen kuntoon, että siitä kehtaa ottaa muutaman edustuskuvan. Tavoitteena oli vihdoinkin vuokrata koti oman loman ajaksi sitä tarvitseville. Tuumasta toimeen, jota kestikin sitten pitkälle seuraavaan iltapäivään. Klikkasin hiirellä julkaisunappulaa keskiviikkona viideltä. Sitten pääsin käsiksi viikon varsinaiseen agendaan.

Torstai livahti käsistä liukkaammin kuin koskaan. Räknäsin syksyn tuloja ja menoja, rustasin uutta esitelytekstiä, listasin elokuun kirjoitusaiheita ja uppouduin ajatuksiini niin, että unohdin syödä lounasta. Nopean viime vuoden kanttarelleista väännetyn pastan jälkeen kiirehdin afterworkeille Sörnäisten rantatien kupeeseen reinkarnaation kokeneelle mbarin terassille, jota Merikerhoksikin kutsutaan.

tyyni järven pinta

Tuli perjantai. Olin sopinut yökyläileväni ystäväni luona Nurmijärvellä. Pakkasin mökkikamppeet valmiiksi ja ravasin ympäri huushollia yrittäen eläytyä tulevien vuokralaisten tuntemuksiin heidän tutkaillessaan kotiamme kriittisin silmin. Tämä kaappi täytyy vielä järjestellä ja tuo tyhjentää, lipaston sisältö on pakattava ikeakasseihin, läppärit ja muu arvotavara on piilotettava lukittavaan vaatehuoneeseen, joulukoristeet(!) roudattava varastoon ja vessan lattiakin kuurattava. Roskakaappiin kirjoitettava lajitteluohjeet ja jääkaappia raivattava, jotta sinne mahtuu myös vieraiden ruuat. Lista oli loputon ja reseptien googlauksesta karsittiin ensimmäisenä. Kuten arvata saattaa puoliakaan en ehtinyt suorittamaan, ennen kuin oli ahtauduttava taas ajotakkiin ja suoriuduttava puolijuoksua kohti Kampin bussilaitureita. Mies lupasi hoitaa loput.

Illalla ystäväni luona naputtelin vielä muistilistan miehelle, joka alkoi kuulostaa puhelimessa epätoivoiselta. Näin jälkiviisaana voisin todeta, että lista (ja ensimmäisen vuokrausjakson ajankohta) oli jokseenkin kohtuuton. Siinä vaiheessa, kun kilistelin kaverini kanssa vaaleanpunaisella kuohuvalla, mies hinkkasi kylppärin lattialaattojen pinttyneitä saumoja. Eri reilua, eikö? Asetelma johti lauantai-aamuna kipakkaan sananvaihtoon, josta olen kaikkea muuta kuin ylpeä.

Yhden aikaan mies kaartaa nurmijärveläisen kerrostaloalueen parkkipaikalle ja matka kohteeseen voi viimeinkin alkaa. Molemmat ovat ärsyyntyneitä toisiinsa ja kinastelu jatkuu vielä taukopaikallakin. Kauppareissu typistyy pienen kylän K-marketiin, ostoskärryyn kerätään pikaisesti muutaman päivän ruokatarpeet. Isommalle kirkolle on ajettava myöhemmin, nyt ei pysty. Taivas täyttyy tummista pilvistä ja kastelee meidät sekä venerantaan piilottamamme matkatavarat. Soudamme saareen sateen maalatessa tyynen järven pintaan pieniä renkaita. Mieli rauhoittuu jokaisella airon vedolla veden kohistessa veneen kokassa.

Keskellä järveä soi puhelin. Vuokralaiset ovat eksyksissä, eivätkä ole löytäneet kioskia, jossa avaimet odottavat heitä. Englantini takeltelee ja tanskalainen aksentti värittää keskustelua linjan toisessa päässä. Koko järvi taatusti kuulee keskustelun. Selviää, että he eivät ole saaneet aiempia viestejäni. Onneksi vanhempi pariskunta ottaa asian rauhallisesti ja lähtee uudelle etsintäkierrokselle. Ristin kaikki sormeni ja varpaani ja toivon parasta.

näkymä laiturilta

Rantauduttuamme saareen nostamme pakaasit laiturille ja riisumme ajokamppeet siihen paikkaan. Kello on melkein kuusi. Istumme märillä portailla avojaloin ja nojaamme toisiimme voipuneina. Huh, mikä päivä.

Kuten satuhäissäkin sanotaan: viimein kaikki oli hyvin. Vaikka seesamilohileipien ainekset ovat edelleen kaupassa, toinen tyynyliina ja pyyhe unohtuivat matkatavaroista ja puolet mökille varatuista kuiva-aineksista jäi kotiin, mökkifiilikseen voi aina luottaa. Grillikatoksessa kypsyy loimulohi, saunan piipusta tupruttaa savu ja roseviini lasissa on ihanan kylmää. Mökin kirjahyllystä löytyi Alistair MacLeanin Pako yli Jaavan meren vuodelta 1958 sekä vitsikirja varttuneille. Meidän Helsingin-kotiin asettuneilta vuokralaisilta tulee viesti: ”olemme majoittuneet, kaikki on hyvin ja meillä on viiniä lasissa.” Olen niin helpottunut, että melkein itken. Sunnuntain aamupalapöydässä olen jo laskeutunut mökkirauhaan.

mökkiaamiainen

Tällaista meillä, mitenkäs teidän mökkikesä sujuu? Kirjattakoon alle vielä se otsikossa luvattu resepti, jonka alkuperäinen versio on painettu Hesariin helmikuussa 2015. Seesamilohileivät pääsevät pöytään huomenna, heti isolla kirkolla käynnin jälkeen.

Seesamilohileivät neljälle

300 g lohifileetä
1/2 tl suolaa
2 rkl seesaminsiemeniä
sopivasti (seesaminsiemen)öljyä
1 kypsä avokado
4 siivua maalaisleipää
1 limen tai puolikkaan sitruunan mehu
100 g fetajuustoa
reilusti hienonnettua korianteria
muutama kevätsipulin varsi
mustapippuria myllystä

Irrota kalasta nahka ja ripottele sille suolaa. Leikkaa noin sentin siivuiksi, pyörittele seesaminsiemenissä ja paista pannulla öljyssä pari minuuttia per puoli. Voit myös käyttää valmiiksi paistettua (tai loimutettua) lohta ja maustaa sen seesaminsiemenöljyllä ja -siemenillä jälkeenpäin. Paahda leivät. Kaavi avokadon liha lusikalla ja muhenna se leiville. Purista päälle sitrusmehu ja rouhaise muutama kierros mustapippuria. Lisää kypsät lohiviipaleet ja murustele pinnalle feta. Silppua lopuksi kevätsipulin varret sekä korianteri ja viimeistele leivät. Haukkaa reilu pala ja siemaise kyytipojaksi lasillinen hyvää valkoviiniä.

Brunssipiknikille, satoi tai paistoi!

Voi Helsingin kesä, missä viivyt? Helle ei helli, eikä aurinko lämmitä. Kateellisena selaan somea ja ihailen oululaisten biitsikuvia, Provinssin hikisiä festaritunnelmia ja Rovaniemen yöttömän yön taikaa. Muistelen Espanjan lämpöä ja Göteborgin sinistä taivasta ja haaveilen olevani jossain muualla kuin koleassa kivikaupungissa.

Suomen säälittävä kesäsää on vaikutusvaltani ulkopuolella, mutta suhtautumistavan voin valita ihan itse. Asenne ratkaisee. Niinpä pakkaan piknik-koriin ruuan lisäksi villasukat, lämpimän viltin ja termospullollisen kuumaa juotavaa. Otan mukaan myös untuvatakin ja lapaset. Sateisena päivänä brunssipiknik katetaan olohuoneen lattialle, mökin verannalle tai lasitetulle parvekkeelle. Viis helteistä, kesä on mielentila.

kuskus piknik

Brunssipiknikin menua ei välttämättä tarvitse suunnitella viikkotolkulla, myös spontaani mitä-pakkasesta-ja-jääkaapista-löytyy-versio maistuu mainiolta ulkoilmassa. Tähteistä ja vihanneslaatikon näivettyneistä aineksista voi pyöräyttää vaikka munakkaan, piirakan tai kylmän keiton ja viime vuoden pakastemarjoista surauttaa hetkessä smoothien. Myös alla olevan brunssiehdotelman ruuat ovat helposti ja nopeasti toteutettavia, vain lohipiirakka sekä marinoidut paprikat ja sienet vaativat etukäteisvalmisteluja, mutta nekin voi tehdä vaikka jo pari päivää aiemmin.

marinoidut sienet ja paprikat brunssipiknik

Juhannuspäivänä piknikviltti levitettiin Lapinlahden entisen mielisairaalan pihanurmikolle. Lämpimin vaattein varustautunut brunssikansa kääri lahkeitaan ja hihojaan, sillä kuuma aurinko ja tuulensuojainen nurkkaus yllättivät pessimistien piknikseurueen. Onneksi suojakertoimet sentään oli ymmärretty pakata reppuun mukaan. Tällä kertaa mukana oli myös kannettava hiiligrilli, mutta ilmankin pärjää!

Kolean kesän brunssipiknik

aprikoosikuskus ja avokadojugurttikastike
wasabilohi-avokadopiirakka
perunasalaatti
vihreä salaatti
huvipuistopaprikat ja marinoidut herkkusienet
mansikat ja mascarponevaahto
grillatut maissit ja perinteinen makkara

Reseptit ovat seilanneet reseptikansiossani jo vuosia, enkä välttämättä enää muista, mistä ne ovat peräisin (paitsi huvipuistopaprikat ja marinoidut sienet, jotka olen poiminut talteen aikanaan Pastanjauhantapajasta). Joka tapauksessa jokaista niistä on tuunattu, kuten tapoihini kuuluu. Kaikki ohjeet ovat neljälle.

Aprikoosikuskus

1 pieni sipuli
kourallinen kuivattuja aprikooseja
muutama kuivattu luumu
muutama kuivattu viikuna
1/2 dl pinjansiemeniä
1 tl kurkumaa
1 tl juustokuminaa
1/2 tl muskottia
2 isoa tomaattia
tuoretta persiljaa
oliiviöljyä
2 rkl voita
kuskusryynejä ja vettä kuskuspaketin ohjeen mukaan

Silppua sipuli ja kuullota se kasarissa öljyssä yhdessä kurkuman, muskotin ja juustokuminan kanssa. Pilko aprikoosit, luumut ja viikunat pieniksi kuutioiksi ja heitä ne pannulle yhdessä pinjansiementen kera. Kääntele, kunnes kuivahedelmät pehmenevät. Kaada aineksien päälle kuskuspakkauksen ohjeen mukainen määrä vettä ja anna kiehahtaa.

kuskus piknik

Ota kasari pois liedeltä ja kaada sekaan kuskusryynit. Kiepauta pari kertaa haarukalla ja anna turvota kannen alla pari minuuttia. Kuutioi sillä aikaa tomaatit ja silppua persilja. Lisää sitten voi ja sekoita kuskusia haarukalla parin minuutin ajan. Lisää vielä tomaattikuutiot ja persilja ja mausta suolalla. Tarjoile avokadojugurtin kera.

Avokadojugurtti

1,5 dl turkkilaista jugurttia
1 kypsä avokado
sitruunamehua
(tuoretta korianteria)
suolaa ja pippuria

Soseuta kypsä avokado ja sekoita se turkkilaisen jugurtin joukkoon. Purista sekaan ruokalusikallinen sitruunamehua ja silputtua korianteria oman maun mukaan. Jos tykkäät valkosipulista, voit lisätä myös sitä tuoreena tai kuivattuna. Mausta vielä suolalla ja pippurilla.

Wasabilohi-avokadopiirakka

Pohja:
150 g kylmää voita
4 dl vehnäjauhoja (myös gluteeniton jauho käy)
1/2 dl seesaminsiemeniä
1 tl leivinjauhetta
vajaa tl suolaa
1 dl maustamatonta jugurttia

Täyte:
400 g lohifileetä
2 kypsää avokadoa
1 lime
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl aiolia tai tavallista majoneesia
2 kananmunaa
1 dl seesaminsiemeniä
2 rkl wasabitahnaa
1,5 tl suolaa
(merilevää)

Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi, lisää kuutiot samaan kulhoon jauhojen, seesaminsiementen, leivinjauheen ja suolan kanssa ja nypi sormin murumaiseksi massaksi. Lisää jugurtti ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Älä vaivaa. Kääri kelmuun ja anna jähmettyä jääkaapissa vähintään tunti, meillä taikina lepäili yön yli.

lohipiirakka piknik

Kun alat piirakanpaistohommiin, ota taikina lämpenemään 20 minuutiksi. Nypi sillä aikaa ruodot lohifileestä, poista nahka ja leikkaa lohi noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Viipaloi myös avokadot. Kun taikina on hieman pehmennyt, kauli se kahden tuorekelmun välissä ohueksi levyksi ja painele sormin piirakkavuokaan.

lohipiirakka piknik

Asettele pohjan päälle lohipalat ja avokadoviipaleet limittäin tai päällekkäin. Purista päälle limen mehu. Sekoita vielä tuorejuusto ja aioli (tai majoneesi) keskenään ja lisää joukkoon munat, seesaminsiemenet, wasabitahna ja suola. Kaada seos piirakan päälle ja paista 200 asteessa n. 40 minuuttia. Jos haluat, voit ripotella jäähtyneen piirakan päälle merilevää.

Paahdetut huvipuistopaprikat ja marinoidut herkkusienet

Paahdetut paprikat:
6 paprikaa, kaksi kutakin väriä
1 valkosipulinkynsi
2 tl suolaa
1/2 dl valkoviinietikkaa
1/2 dl hyvää oliiviöljyä

Halkaise paprikat neljään osaan ja poista siemenet. Levitä paprikat leivinpaperoidulle pellille kuoripuoli ylöspäin ja paahda uunissa 220 asteessa, kunnes kuoret alkavat mustua. Ota paprikat uunista ja sujauta ne kuumina pakastepussiin, mutta älä polta käsiäsi! Kuori hieman jäähtyneet paprikat käsin, kuoren pitäisi irrota helposti yhdellä vedolla. Leikkaa kuoritut paprikat pienemmiksi paloiksi ja laita kulhoon yhdessä suolan kanssa. Pilko sekaan valkosipulinkynsi ja lisää etikka ja öljy. Ravistele kulhoa ja laita jääkaappiin maustumaan yön yli.

Marinoidut herkkusienet:
300 g herkkusieniä
kourallinen tuoretta persiljaa tai basilikaa
useampi ruohosipulinvarsi
1 rkl hunajaa
3/4 dl oliiviöljyä tai kylmäpuristettua rypsiöljyä
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 valkosipulinkynsi
1/2 tl suolaa
1/2 tl sokeria
1/2 tl mustapippuria

Puhdista sienet ja viipaloi ne. Silppua yrtit ja valkosipulinkynsi. Sekoita kaikki marinadin ainekset ja lisää sienten joukkoon. Ravistele astiaa muutaman kerran ja jätä tekeytymään jääkaappiin yön yli.

Mansikat ja mascarponevaahto

1 l mansikoita
4 rkl sitruunamehua
1 tl sokeria
250 g mascarponejuustoa
1 dl vispikermaa
kardemummaa oman maun mukaan
2 rkl sokeria

Halkaise mansikat ja valuta päälle sokerilla makeutettu sitruunamehu. Anna maustua kerman vatkaamisen ajan. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja sekoita mascarpone kermavaahtoon. Mausta kardemummalla ja sokerilla. Herkuttele!

mansikat

Jos grilli kulkee kätevästi mukana, pakkaa piknik-koriin myös paketti makkaraa tai vaikka soijanakkeja, sinappia sekä muutama esikeitetty maissintähkä. Juhannusbrunssilla ritilälle pääsivät myös pienet vihreät paprikat sekä Wotkinsin villisikamakkara. Kehoitan kokeilemaan, jos olet lihansyöjä!