Joulukalenteri – luukku 22: Valoa pimeyteen

Tavallaan pidän tästä pimeästä ja kylmästä ajasta. Hämäristä aamuista, lyhyestä päivästä ja tummista illoista. Ilman niitä kynttilät eivät loistaisi niin lämpimästi, ilman niitä en voisi ihailla tähtiä ikkunoissa ja jouluvaloja parvekkeilla.

luukku 22

Kaamoksen kainalossa on täysi oikeus käpertyä kippurassa kotisohvan nurkkaan, vetää villasukat jalkaan ja olla hiljaa itsekseen tai toisen kanssa. Polttaa tuikkuja, antaa ajatusten virrata vapaasti ja unelmoida kesästä. Ilman tätä pimeää vuodenaikaa ei kesäkään olisi samanlainen. Kontrastit, ne vahvistavat valoa.

ikkunalauta

Viihdyn hämärän hyssyssä. En kaipaa kirkkaita yleisvaloja, himmeämmät kohdevalot siellä täällä riittävät hyvin. Voimakasta valoa tarvitsen vain siivotessa ja kuvatessa. Joulun aikaan voisin hyvin elää pelkillä jouluvaloilla – tähdet ikkunoissa, valosarja ikkunalaudalla ja joulukuusen kynttilät valaisevat pientä kotiamme ihan riittävästi.

sydän kuusessa

kuusi ja ikkunalauta

Ystäväpiirissäni on monta samanmielistä. Pari joulua sitten yksi heistä toivoi löytävänsä jostain värilliset paperipallovalot ripustettaviksi ikkunaan. Päätin yrittää väkertää sellaiset itse. Eihän niistä kaupassa myytävien valosarjojen veroiset tullut, mutta kauniit kuitenkin. Ainakin omasta mielestäni.

paperinarupallot kuusessa

Paperinarupallojen askartelemiseen tarvitset pieniä vesi-ilmapalloja, ohkaista paperinarua, elmukelmua ja erikeeperiä. Puhalla pallot sopivan kokoisiksi. Tässä tuli itselleni ensimmäinen tenkkapoo. Oma puhallusvoima ei riittänyt vesi-ilmapallojen puhaltamisen, joten kävin lainaamassa naapurilta ilmapallopumpun. Kelmuta valmiit pallot kauttaaltaan.

paperinarupallot

Levittele sanomalehteä alustaksi, ettet loiskuttele liimaa vahingossa vääriin paikkoihin. Essu tai röntsävaatteet saattavat myös olla hyvä idea. Tee laakeaan astiaan liimasta ja vedestä (puolet ja puolet) seos, johon kastat paperinarun ennen kierittämistä ilmapallon päälle. Kierittele niin tiheään tai harvaan kuin haluat, mutta muista jättää sellainen aukko, josta saat puhkaistun ilmapallon vedettyä ulos. Anna pallojen kuivua kunnolla ennen kuin pistelet palloista ilmat pihalle. Pallot kannattaa kuivattaa esim. elmukelmun päällä, ettei käy kuten minulla: sain veistellä veitsellä irti sanomalehden paloja jälkikäteen palloista. Pujota valmiiden pallojen sisään valosarja tai ripusta pallot joulukuuseen.

tähti ikkunassa

Viime kuukausina koko maailma on tuntunut melkoisen pimeältä paikalta. Etenkin uutiset Alepposta painavat mielen matalaksi ja musta joulu tuntuu entistäkin mustemmalta. Jos haluat auttaa ja tuoda valoa pimeyteen, se onnistuu esim. Suomen Punaisen Ristin tai Unicefin kautta.

karhu nukkuu

Joulukalenteri – luukku 3: Joulukorttien tehtailua

Liimasimme vuosi sitten oveen ”ei mainoksia”-tarran. Sen jälkeen postiluukku on kolahtanut lähinnä seurakunnan aviisien, SPR:n jäsenkirjeiden ja satunnaisten laskujen saapuessa. Lehtiä meille ei tule ja postikorttejakin harvakseltaan. Onneksi äiti ja siskot viitsivät vielä lomareissuiltaan niitä lähettää. Omin käsin kirjoitettu kortti tai kirje on ihana poikkeus tässä digitoituneessa maailmassa.

3. luukku

(Olisipa muuten joskus mahtavaa saada oikea käsinkirjoitettu kirje! Ensi vuonna, kun työn oravanpyörä hieman hidastuu, taidan kehittää jonkinlaisen kirjeprojektin.)

Sen vuoksi iloitsen suuresti jokaisesta (joulu)kortista, jonka kynnykseltäni löydän. Joulunalusviikolla töistä kotiin tuleminen jännittää, avaan oven varovasti ja kerään joulupostin eteisen matolta. Vaivalla itse väkerrettyjä, kuvissa tuttuja pikkutonttuja tai kauniita lumimaisemia. Joulukortit pääsevät kunniapaikalle, ensin ikkunalaudalle vieri viereen, myöhemmin mummilta perittyyn, seinällä roikkuvaan korttitaskuun.

mummin joulukorttitasku

Suomalaiset lähettivät viime vuonna yli 30 miljoonaa joulukorttia. Jos luvun jakaa kaikkien yli 15-vuotiaitten kesken, jokainen meistä ilahdutti lähimmäisiään 6,7 joulutervehdyksellä. Postin viime vuonna tekemän kyselytutkimuksen mukaan kortteja lähettävät erityisesti yli 35-vuotiaat, he postittivat joulukuussa keskimäärin 15 korttia tai enemmän.

viime vuoden joulukortteja

Minun joulukorttilistallani on ollut parhaimmillaan yli 60 nimeä. Sukua ja ystäviä, siipan serkkuja ja entisiä työkavereita. Sittemmin listan on lyhentynyt, mutta edelleen tuntuu tärkeältä muistaa sellaisiakin ystäviä, joita ei syystä tai toisesta ole päässyt vuoden aikana tapaamaan.

askarreltuja joulukortteja

Useina vuosina olen askarrellut korttini itse. Kerta toisensan jälkeen olen pähkinyt pääni puhki, sillä eihän samaa ideaa voi käyttää kuin kerran. On valokuvattu lumihangessa Tähtien sota -ukkeleita huopaiset minitonttulakit päässään, liimailtu joululaulujen nuotteja ja kiinnitetty korttiin kulkusia, leikelty jouluaiheisia akuankkoja, ripoteltu kimalletta kiiltokuvaenkeleihin ja ostettu vanhoja mustavalkoisia kortteja, jotka on varustettu punaisin somistein. Tai sitten on painettu kortteihin sormenjäljet ja taiteiltu omakuvia niiden päälle.

omakuva joulukortissa

Jossain vaiheessa päätin tukea suomalaisia joulukorttitaiteilijoita ja ostin monena vuonna peräkkäin Virpi Pekkalan piirtämiä joulukortteja. Akateeminen kirjakauppa myi niitä pitkään kymmenen nipuissa, kunnes kortit poistuivat valikoimista. Piti palata askartelun pariin.

SPOILER ALERT! Jos olet joulukorttilistallani ja haluat yllättyä, älä lue tämän pidemmälle tai älä ainakaan katso kuvia!

Kaksi viikkoa sitten olin töissä Ateneumin joulumyyjäisissä ja aikani museokaupan korttihyllyä tuijoteltuani päätin tänä vuonna ostaa kortit sieltä. Matti Pikkujämsän nasevan nokkelat eläinkuvitukset ovat olleet mieleeni aina. Timo Mänttärin kaupunkijoulua kuvaavat kortit taas ovat uskomattoman kauniita ja henkivät nostalgista tunnelmaa. Helsinki, minun joulukaupunkini.

tämän vuoden joulukortit

Mikä mahtaa olla joulukorttien kohtalo? Jäävätkö ne diginatiivien sukupolven jalkoihin? Toivon totisesti, että joulutervehdykset eivät vielä kymmeniin vuosiin ole katoavaa kansanperinnettä. Jos yhteiskunnan logistiset ratkaisut sen sallivat, aion ainakin minä lähettää vielä 95-vuotiaanakin. Vapisevin käsin ja huolella kuva-aiheeni valiten, muistellen niitä aikoja, jolloin jokainen suomalainen lähetti 6,7 joulukorttia joka joulu.