Makaronilaatikko ilman ketsuppia, kiitos!

Olin omituinen lapsi. Lempiruokiani olivat kananmunakastike keitetyillä perunoilla, jauhemaksapihvit puolukalla sekä munuaislaatikko – tai kusloora, kuten isäni ruokalajia nokkelasti kutsuu. Kun luokkakaverit riemuitsivat kouluruokalan pinaattilettupäivästä, minä kasasin lautaselle pelkkää porkkanaraastetta ja puolukkahilloa. Sen sijaan koulussa tarjoiltua kanaviillokkia ja verilettuja, niitä minä rakastin.

makaronilaatikko

Täysi-ikäiseksi vartuttuani perspektiivini laajeni huomattavasti. Maistan kaikkea, mitä eteen kannetaan. Siirrän ennakkoluulot päättäväisesti syrjään, sillä jos en kokeile, en voi tietää pidänkö ruuasta vain en. Edelleen yritän sitkeästi opetella tykkäämään oliiveista, sinihomejuustosta ja sahramista, mutta toistaiseksi suhteeni näihin voimakkaisiin makuihin ei ole kehittynyt edes kaveriasteelle.

Myös suhteeni sipseihin on herättänyt ystäväpiirissä huomiota. En pidä perunalastuista, enkä ole ikinä ostanut sipsipussia kotiin, ellei tuparitarjoiluja lasketa. Juustonaksut haisevat järkyttävän pahalle ja raffelit maistuvat lähinnä sahajauholta. Olen sisarussarjani musta lammas, sillä kaikki kolme pikkusiskoani ovat oikeita sipsirohmuja.

Suklaalevy saattaa säilyä kaapissani kuukausia. Syön palan silloin, toisen tällöin. Kahden palan jälkeen suu kieltäytyy syömästä, sokeriöverit on saavutettu. Irtokarkkeja imeskelen lähinnä leffateatterissa. Silloinkin vatsa menee sekaisin useammaksi tunniksi.

makaronilaatikko

Sitten on vielä se ketsuppi. Tasaisin väliajoin testaan, miltä se kieleni päällä tuntuu ja maistuu. Toistaiseksi nautin tomaattini kuitenkin mieluiten itse keitetyssä kastikkeessa, tuoreina tai puoliksi kuivattuina. Edes lapsena en halunnut Felixin punaista lautaselleni. Makaronilaatikon lisukkeena söin puolukkaa, ranskalaisia rouskutin sellaisenaan ja grillikioskillakin pyysin annokseeni kaikki mausteet paitsi ketsupin.

Kun menneellä viikolla mielessä viivähti kerran jos toisenkin perinteinen makaronilaatikko, päätin kokeilla toisenlaista lähestymistapaa. Äitini kokkaama makaronilaatikko on tehty munamaitoon, miehen lapsuudessa makaronit imivät itseensä maidon sijaan lihalientä. Minä päädyin kokeilemaan, miltä maistuu pasta bolognese uunissa haudutettuna. Keitin bolognese-kastikkeen ja kaadoin sen lihaliemen kera makaronien sekaan. Santsasimme ruokaa kahteen kertaan, joten tämä versio perinteisestä arkiruuasta taitaa jäädä jatkossakin osaksi keittiömme repertuaaria!

Tomaattinen makaronilaatikko

1 iso sipuli
2–3 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
400 g naudan jauhelihaa tai härkistä
1 prk tomaattimurskaa
2 dl vettä
1 dl punaviiniä
kuivattua chiliä
suolaa ja pippuria
n. 400 g täysjyvämakaroneja
1/2 litraa liha- tai kasvislientä
oliiviöljyä paistamiseen

Silppua sipulit ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Kuullota oliiviöljyssä ja lisää pannulle sitten jauheliha tai härkis. Paista kypsäksi ja kaada sekaan tomaattimurska. Huuhtele murskapurkki parilla desillä vettä ja lisää se pannulle. Lorauta joukkoon myös vähän punaviiniä. Kiehauta kastike ja mausta se chilillä, suolalla ja pippurilla. Lämmitä liha- tai kasvisliemi, anna tomaattikastikkeen porista pannulla sillä aikaa.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Ota tarpeeksi suuri vuoka ja kaada siihen sekä makaronit että bolognese-kastike. Makaroneja ei keitetä, ne kypsyvät vuoassa paiston aikana. Sekoita makaronit ja kastike keskenään, lisää sen jälkeen liha- tai kasvisliemi. Paista uunin keskitasolla n. 50 minuutin ajan. Jos haluat pinnasta rapean, käännä kiertoilma viimeisen kymmenen minuutin ajaksi päälle. Jos uunissa ei ole kiertoilmatoimintoa, nosta vuoka muutamaksi minuutiksi grillivastusten alle.

makaronilaatikko

Erityisen maistuvaa miedon tulinen makaronilaatikko on ulkoilun tai pitkän hiihtolenkin jälkeen. Kahden insinöörin keittiö suosittelee!

Helppo siskonmakkarapasta ja uunissa paahdetut ruusukaalit

Perjantai oli harvinainen päivä. Yksikään kalmanlinja eli deadline ei jyskyttänyt takaraivossa, yhtään tapaamista ei ollut kalenterissa eikä muutenkaan ollut oikeastaan pakko tehdä mitään. Pötkötin peiton alla kymmeneen saakka ja luin aamiaisella pitkästä aikaa Hesarin kannesta kanteen.

aamiainen parvekkeella

Oli kerrankin aikaa. Selvittelin muutaman sotkun verottajan kanssa, luonnostelin blogitekstejä, selailin keittiön pöydälle pinoutuneita lehtiä, nukuin päiväunet. Sitten päätin tehdä jotain, mitä en yleensä koskaan tee. Lähdin haahuilemaan ruokakauppaan.

Muutama selityksen sananen lienee paikallaan. Kauppareissut ovat minulle tapahtumia, joista suoriudutaan mahdollisimman nopeasti, hyllyjen välissä ei aikailla, saatika kuljeskella huvin vuoksi. Ruoka kasataan koriin tai kärryyn kädessä kulkevan, etukäteen huolellisesti laaditun listan mukaan.

uunissa paahdetut ruusukaalit

Perjantaina kuitenkin reippailin lähi-Lidliin ilman ostoslistaa. Heti sisään astuttuani silmäni nauliintuivat ämpärissä yksinäisenä patsastelevaan krysanteemikimppuun, jonka pelastin saman tien ostoskärryihini. Hevi-osastolta mukaan valikoitui rasiallinen ruusukaaleja, reilun kaupan banaaneja ja muutama kiivi. Helppo siskonmakkarapasta mielessäni nappasin kylmäkaapista mukaan paketin siskonmakkaraa ja kuiva-ainehyllystä ruskeaa ruokosokeria. Silmäilin läpi myös tavaralaarit, mutta harmikseni Heidi Klumin vaatemallisto oli jo vaihtunut perussukkiksiin ja halpiskerrastoihin.

helppo siskonmakkarapasta

Kotimatkalla poikkesin vielä Lihakonttorin deliin, josta matkaan lähtivät litran pullot oliiviöljyä ja luomuvalkoviinietikkaa sekä 00-jauhoja pastataikinaa varten. Suojatiellä sydämentykytyksiä tarjosi bemarikuski, joka jarrut kirskuen pysähtyi kymmenen sentin päähän minusta. Säikähdin niin, että kirkaisin ääneen. Mulkaisin miestä, joka levitteli käsiään ja osoitteli bussia, joka oli oikeaoppisesti pysähtynyt suojatien eteen. Perjantai 13. päivä näytti kyntensä. Oli parasta kävellä suorinta tietä kodin seinien suojaan ja tasata sykettä pastakattiloiden äärellä. Helppo siskonmakkarapasta on parasta lääkettä sydämentykytyksiin.

Helppo siskonmakkarapasta ja uunissa paahdetut ruusukaalit

1 sipuli
1 iso valkosipulinkynsi
sopivasti chiliä
2 tomaattia (kaltattuna)
1 tölkki säilöttyjä tomaatteja
Paketti siskonmakkaraa
1 tl hunajaa
suolaa
pippuria
tuoreita yrttejä
tuorepastaa

400 g ruusukaalia
pari ruokalusikallista balsamicoa
reilusti oliiviöljyä
pippuria
suolaa

Väännä uuni 200 asteeseen. Poista ruusukaalien kannat ja leikkaa kaalit puoliksi. Levittele ne uunivuokaan, rouhi päälle suolaa ja pippuria. Lisää vielä balsamico ja oliiviöljy ja lykkää vuoka uuniin. Valmista pitäisi tulla noin 25 minuutissa. Uuniin kannattaa kurkkia jo aiemmin ja valella kaaleja vuoan pohjalle valuneella öljy-balsamicoseoksella, jotta ne maustuvat tasaisesti. Tee ruusukaalien paahtuessa kastike.

uunissa paahdetut ruusukaalit

Kuullota silputut sipulit ja chilit pannulla. Kiehauta vesi kattilassa ja puristele siskonmakkarapallerot kiehuvaan veteen. Anna palleroiden kypsyä minuutti tai pari ja nosta ne sitten reikäkauhalla pannulle. Pyörittele niin kauan, että saat makkarapalleroihin väriä ja lisää sitten (kaltatut) kuutioidut tomaatit. Tässä keittiössä ei tomaatteja juuri koskaan kalttailla, sillä kypsyessä irtoavat kuoret eivät meitä hetkauta, mutta se ei tietenkään estä sinua niin tekemään.

helppo siskonmakkarapasta

Lisää vielä säilötyt tomaatit ja huuhtaise pienellä vesimäärällä tölkistä viimeisetkin rippeet. Anna porista vähintään 10 minuuttia hiljaisella tulella. Jos käytät kuivapastaa, pastat kannattaa laittaa kiehumaan tässä välissä. Pyöristä lopuksi maku teelusikallisella hunajaa ja mausta. Lisää kourallinen mieleistäsi yrttiä. Me riivimme parvekeruukuista viimeiset kreikkalaiset basilikanlehdet kastikkeen joukkoon.

helppo siskonmakkarapasta

Annostele pasta syvälle lautaselle, heitä mukaan muutama ruusukaalin puolikas ja valuta päälle siskonmakkarakastike. Parmesaani kruunaa annoksen, mutta pasta maistuu mainiolta ilmankin. Helppoa, halpaa ja hurjan hyvää, niin kuin arkiruuan kuuluukin olla!

Tsekkaa myös toinen kestosuosikki: Tomaattinen chorizopasta!

Lapsuuden lempiruoka: Kananmunakastike ja keitetyt perunat

Koskaan ei tiedä, mistä inspiraatio iskee. Tällä kertaa tekstin idea syntyi Iholla-sarjan neljättä tuotantokautta katsellessa, kun ihanan Laura Frimanin ruokalistalla oli kananmunakastike, tuo 80-luvun klassikko. Keittiökohtausta seuratessani sain ahaa-elämyksen. Olin kasvanut aikuiseksi siinä harhaluulossa, että kananmunakastiketta syötiin vain meidän nelilapsisessa keittiössä.

Vähitellen koko totuus alkoi paljastua.

Kävi nimittäin niin, että samaan aikaan blogikollegani Janica keitteli kyseistä kastiketta kotonaan. Annos päätyi Savusuolaa-blogiin ja sitä kautta myös minun silmieni eteen. Artikkelin alle alkoi kerääntyä kommentteja, joiden perusteella tein johtopäätöksen, että kananmunakastike onkin ollut vakiokamaa lähestulkoon jokaisen suomalaisen kodin ruokapöydässä. Sinänsä ei kovin yllättävää, olihan ruoka edullista, ravitsevaa ja helppo valmistaa.

kananmunakastike

Kun minulta lapsena kysyttiin, mitä ruokaa tänään tehtäisiin, vastaus oli aina sama: kananmunakastiketta. Lempiruoka pysyi samana teinivuosiin saakka. Osasin tehdä valkokastikkeen itsekin ja soluasunnossani leijui usein lempiruokani tuoksu. Ruokalistani koostui opiskeluaikoina kananmunakastikkeen lisäksi jauhelihasoosista ja makkarakastikkesta. Joskus paistoin lettuja ja söin niitä Bravo-merkkisen suklaa-banaanijäätelön kanssa, se kun oli pakastelaarin halvin jätskipaketti.

kananmunakastike

Kananmunakastike löytyy samasta käsinkirjoitettujen reseptien vihosta kuin jauhemaksapihvit ja karjalapiirakatkin. Meidän perheessä kastiketta nautittiin yksinkertaisesti pelkkien perunoiden kera, mutta lautasen laidalle saatettiin joskus lisätä puolukkaa tai porkkanaraastetta. Itse kerättyä ja omasta maasta noukittua, tietenkin.

kananmunakastike ja perunat

Palaa nostalgiseen kasaritunnelmaan kokkaamalla kattilallinen 80-luvun lasten lempiruokaa, kananmunakastiketta ja perunoita. Sopii erinomaisesti myös kalan (ja kalapuikkojen) kanssa. Ohjeen olen kirjannut ylös sellaisena, kuin se meidän keittiössä tänä päivänä tehdään.

Kananmunakastike

2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
3–4 dl kevytmaitoa
4–5 keitettyä kananmunaa
suolaa
valkopippuria maun mukaan
keitettyjä perunoita

Keitä ensin kananmunat ja laita perunat kiehumaan. Kananmunien kypsyys voi vaihdella puolikovasta kovaan eli keittoaika sellaiset 7–10 minuuttia. Sulata sitten voi kasarissa, mutta älä päästä sitä ruskistumaan. Ripottele jauhot sulaneen voin joukkoon ja anna kypsyä hetkinen. Kaada maito vähitellen ja vatkaa niin vimmatusti, ettei kastikkeeseen jää paakkuja. Jos olet laktoosille yliherkkä, käytä mieluummin laktoositonta maitojuomaa. Unohda siis HYLA-maito, sillä lopputuloksesta tulee muuten liian makea. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Kuori munat ja lohko ne 4–8 osaan. Minä tykkään muhkummista, toiset arvostavat pientä silppua. Lisää pilkotut munat kastikkeeseen ja anna hetki tekeytyä. Kauho keitettyjen perunoiden päälle ja syö sellaisenaan tai muussaa setti mössöksi, kuten tässä taloudessa tehdään. Tarkista maku ja lisää suolaa, jos se tuntuu tarpeelliselta. Lusikoi lautaselle puolukkasurvosta tai porkkanaraastetta, jos kaipaat rehuosastoa kastikkeen kylkeen. Muistele kultaista kahdeksankymmentälukua ja nauti.

kananmunakastikemössö

Tässä kohtaa on pakko todeta, että kananmunakastike ei todellakaan taivu ruokablogien korkeatasoiseen ja ylettömän inspiroivaan valokuvavirtaan. Onneksi tiedän, että siellä ruudun toisella puolella arvostetaan muutakin kuin loppuunhiottuja annoskuvia ylenpalttisine rekvisiittoineen. Arki ei nimittäin tässäkään taloudessa ole kukkasilla koristeltuja kakkuja ja hienosäädettyjä instagram-asetelmia. Se on kananmunakastiketta, kalapuikkoja ja pakastepitsoja, pyykinpesua, riittämättömyyden tunteita ja keskivertokuvia. Tavallisen ihmisen tavallista elämää.

ps. Tämä on yksi parhaimmista krapularuuista, jonka tiedän. Sopii kokeilla siihenkin tarkoitukseen.