Rakkautta on…

…tyhjennetty ja täytetty tiskikone. Kun kuudetta päivää peräkkäin ehtii töiltään tuskin syömään tai nukkumaan ja keittiö on täynnä likaisia aamupala-astioita ja lounaalla tyhjennettyjä soppakulhoja, meinaa kotiin tullessa päästä itku, kun huomaa astianpesukoneen olevan käynnissä ja tasojen puhtaiksi pyyhittyinä.

…huollettu fillari ja täyteen pumpatut renkaat. Vaikka kuinka Tinder-profiilissani hehkutin osaavani fiksata pyöräni itse, on ihanaa, että joku likaa kätensä minun puolestani. Joskus pyörä odottaa minua valmiina pihalla, nostettuna ulos pyörävarastosta, kun mies on lähtenyt töihin vain pari minuuttia aiemmin.

…jalkahieronta pitkän työrupeaman jälkeen. Jos olen jaloillani koko päivän, jalkapohjat ovat jo iltapäivällä tulessa. Mies tuntee ja tietää, mistä nappulasta painaa.

…vesilasi, joka odottaa tiskipöydän reunalla joka ilta. En osaa mennä nukkumaan ilman vesilasia, sillä jos yöllä tulee jano, on keittiöön pitkä matka. Useimmiten lasi on aamulla koskematon, mutta pääasia, että tiedän lasin olevan lähellä. Mies otti tavaksi täyttää lasini jo parin viikon seurustelun jälkeen ja jatkaa sitä edelleen.

…itse leivottu ruisleipä. Viimeisen viikon aikana meillä on leivottu maalaisleipää, vuokaleipää ja ruislimppua. Mikään ei voita tuoreen leivän tuoksua ja kylmää voita kantapalan päällä. Miten onnellinen olenkaan, että leipäjumala valitsi juuri minut.

…yhteinen saunavuoro ja lauteelle valmiiksi levitetty laudeliina. Lauteilla vakiopaikat, joille laudeliinat asetellaan. Minä istun nurkassa, mies heittää löylyä. Stressi haihtuu höyrynä ilmaan ja lihakset rentoutuvat yksi kerrallaan.

…ladattu sähköhammasharja. Kylppärissä on kaksi sähköhammasharjaa, mutta vain yksi laturi. Aamutokkurassa ja iltaväsyksissä harvoin muistan laittaa omaani lataukseen. Arvaatte ehkä, kuka muistaa huolehtia siitäkin.

…täytetty jääkaappi. Työpäivän päätteeksi en todellakaan jaksa raahautua ruokakauppaan, vaikka ruokabloggaaja olenkin. Mies sen sijaan nauttii hyllyjen välissä haahuilusta, uusien tuotteiden bongailemisesta ja ostosten tekemisestä. En pane hanttiin. Ruoka maksetaan yhteiseltä tililtä, jonne molemmat siirtävät prosentuaalisesti saman verran palkastaan.

…käteen hakeutuva turvallinen ja vahva käsi. Ajatuksissani olen monta kertaa meinannut kävellä päin punaisia tai muita ihmisiä, kunnes käsi puristaa kättä ja vetää selville vesille. Hymyilen, kiitän ja moiskautan pusun poskelle.

…kiehuvalla vedellä täytetty kuumavesipullo. Kuukautisten ensimmäisinä päivinä vatsaani juilii niin, ettei siihen auta edes burana. Kuumavesipullo rentouttaa kramppaavia lihaksia ja laukaisee kivun. Piinaavimpina päivinä pullo kannetaan minulle suoraan sänkyyn, pyytämättä ja rakkaudella.

…yhdessä kokkaaminen. Viikonlopun ruokalistaa saatetaan pohdiskella koko viikko ja kun päästään asiaan, aika menettää merkityksensä. Uudet valmistusmenetelmät, tekniset keittiövempeleet, huippuunsa teroitetut veitset, erikoiset mausteet, haastavat reseptit ja niille sovitetut viinit. Siinä täydellisen viikonlopun resepti.

…kesken työpäivän saapuva viesti, jossa on linkki lempiartistin keikkakalenteriin. Jazzia, poppia, folkia, klasaria, kaikki käy. Kolmansilla treffeillä istuimme kylki kyljessä Lasipalatsin terassilla ja kuuntelimme Mopoa. Mies lauloi korvaani biisin ainoaa lausetta – beibe, sä oot mun.

…jokailtainen sohvapötköttely. Puoliksi päällekkäin, lomittain ja limittäin, pää sydämen päällä, ruudulla australialaiset kotikokit tai kuten tänään, ensimmäisillä treffeillään avioon astuvat. Rakkauden puolesta, vihaa vastaan.

rakkautta on

Rakkautta on tavallinen arki, maanantait, siivouspäivät, jauhoinen leivinlauta, pyykkivuorot ja pitkät päiväunet sateisena sunnuntaina. Pienet teot, suuret sanat ja lempeä kosketus, samanarvoisia kaikki, yhtä voimakkaita ja tunteita täynnä. Kukahan tämän takoisi kovaan kallooni?

Insinööri tuli taloon

Otsikko johtaa harhaan, sillä tässä huushollissahan asui insinööri ennen yhteenmuuttoakin – nimittäin minä (sen päälle olen lukenut kaksi muuta tutkintoa, mutta se on toinen tarina se). Tällä toisella insinöörinplantulla on kuitenkin nimikkeen edessä D. Liekö tuolla yhdellä kirjaimella osuutta asiaan, mutta joka tapauksessa miehen mukana keittiööni muutti kaikenlaista teknistä vempelettä ja vehjettä.

Jo neljänsillä treffeillä mies veti esiin ensimmäisen salaisen aseensa: veitsenteroittimen mallia matka. Parinkymmenen minuutin ankaran hinkkaamisen jälkeen kaikki veitseni leikkasivat kuin unelma. Vaikutuin tästä pienestä palveluksesta niin, että hehkutin sitä seuraavan viikon aikana kavereille kyllästymiseen asti.

Viime vuonna tähän aikaan en vielä tiennyt tarvitsevani digitaalista keittiövaakaa, salaattilinkoa, leivinkiveä tai leipälapiota, mutta tällä hetkellä on vaikea kuvitella keittiötä ilman niitä. Painekattila on yllättävän kätevä ja kyllä viskiäkin on mukavampi maistella tarkoitusta varten muotoillusta lasista. Toista pakastinkaappia vastustelin pitkään, mutta niin vaan ovat molemmat pakastimet täynnä viime kesän satoa ja miehen leipomia karjalanpiirakoita. Taikinat vaivataan akkuporakoneeseen kiinnitetyllä taikinakoukulla, mitäpä sitä yleiskoneella tekisikään.

WP_20150628_09_15_56_Pro

Säilykepurkkiarmeija on täyttänyt maustekaapin ja erilaiset etikat ja öljyt vallanneet hellan tienoon. Jääkaappikin on kokenut kummia. Sen sisuksista löytyy nykyään lähes aina fenkolia, kyssäkaalia ja silmusalaattia. Oudot juustot, kimchi ja Lidlin raejuusto ovat nekin vakituisia vieraita. Viime viikolla löysin alahyllyltä arkkiviholliseni varsisellerin! Sitä oli kuulemma jo käytetty johonkin ruokaan. Mies oli hykerrelyt hiljaa itsekseen, kun en ollut huomannut ruuan maussa mitään erikoista. Ehkäpä opin syömään sitäkin, olenhan jo onnistunut syventämään korianterisuhdettanikin.

2015-11-30_21-20-36

Ruisleipää mies leipoo melkein joka viikko. Itse kuivatusta juuresta. Leipomisessa on insinöörimäinen ote: eipätaikinan tekeytymistä tarkkaillaan digitaalisella lämpömittarilla ja sopivaa lämpötilaa etsitään pitämällä taikinakulhoa uunissa pelkän lampun lämmössä. Leipä paistetaan leivinkivellä ja uuniin heitellään vettä tämän tästä. Täydellisen ruisleivän koostumusta ja tekoprosessia hiotaan yhä. Yritän olla tarkkana kuin porkkana ja kirjata ylös sen leivontakerran, kun leipuri itsekin on sataprosenttisen tyytyväinen. Minulle riittää, että leipä on lämmintä ja jääkaapissa on voita.

WP_20160117_19_32_56_Pro

Tämä D-merkkinen insinööri tykkää käydä kaupassa. Itse en erityisemmin nauti työpäivän jälkeen väsyneenä ja nälkäkiukkuisena suoritetusta ruokakauppakierroksesta. Ilman ostoslistaa hyllyjen välissä kuljeskelu on kivaa vain hyvin syöneenä ja ajan kanssa. Annan siis miehen rauhassa haahuilla ruokaostoksilla ja täyttää jääkaapin. Ostokset maksetaan yhteiseltä taloustililtä, jonne molemmat siirtävät tietyn summan rahaa tasaisin väliajoin.

En todellakaan tiennyt, että tällaisia miehiä on edes olemassa. Ja sitten sellainen häärää tuossa hellan ääressä, essu päällään ja jauhotahra poskessa. Ei haittaa, vaikka se voitelee leipäviipaleen vähän hassusti ja pinoaa makkaran ja juuston leivälle väärässä järjestyksessä. Insinöörien maine on nousussa.