Appelsiinisalaatti, jugurttimoussea ja Campari-siirappia – jälkiruoka aikuisten pääsiäispöytään

Lokakuisten kirjamessujen jälkeen keittokirjahyllyymme ilmestyi uusi opus. Mies oli napannut tarjouksesta Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen tiiliskiven – Peppi Aralehdon ja Ari Ruohon reseptejä pullollaan olevan kokoomateoksen. Olin innoissani, sillä olin haaveillut kirjasta jo jonkin aikaa. Ei enää kuukausiliitteestä repäistyjä ruokaohjeita, vaan kunnon kahvipöytäkirja, josta reseptit kätevästi löytyvät.

appelsiinisalaatti

Sittemmin on käynyt ilmi, että päältä kaunis kirja on silkkoa sisältä. Reseptit ovat taatusti olleet alun perin toimivia, mutta jossain kirjan tuotantovaiheessa on tapahtunut jotain kummallista. Kirjallisista ohjeista puuttuu raaka-aineita, lauseet katkeavat kesken, kirjoitusvirheitä vilisee, välilyöntejä uupuu, mitat eivät täsmää ja hakemisto on vajavainen. Olemme kokanneet kirjasta useasti, sillä kuvat ovat erityisen houkuttelevia. Jokaisen reseptin kohdalla olemme kuitenkin joutuneet säätämään maalaisjärjellä raaka-aineiden ja mausteiden, kuten suolan määrää pienemmäksi (kolme teelusikkaa neljän hengen muusiin, jonka perunoiden keitinveteen suolaa on lisätty jo saman verran, on taatusti liikaa).

jugurttimousse

Tämän pääsiäisen jälkiruuaksi valikoitunut appelsiinisalaatti vaati sekin yhden testikerran, sillä reseptin ohjeella moussesta ei tullut moussea, vaikka yritys oli kova. Lisäksi ohjetta seuraamalla valmista vaahtoa tulee järjetön määrä. Pari päivää jaksoimme sekoittaa sitä aamurahkan joukkoon, mutta loput oli pakko heittää menemään. Turhauttavaa, mutta nyt ainakin tiedämme, että kirjan resepteihin tulee suhtautua varauksella. Että tiedoksi vain Hesarille, täällä olisi yksi supertarkka kustannustoimittaja, joka tosi mielellään auttaa keittokirjojen toimittamisessa!

appelsiinisalaatti

Olen auttamattoman myöhässä pääsiäisen jälkkärivinkkini kanssa, mutta tässä se nyt kuitenkin tulee: appelsiinisalaatti höystettynä jugurtilla ja Camparilla. Resepti on yksinkertainen ja syntyy muutamasta raaka-aineesta, mutta vaatii jugurtin valutuksen vuoksi vähän enemmän aikaa. Jos Camparia ei satu kotoa löytymään, eikä Alko ole auki, voi siirapin keitellä (veri)appelsiini- tai greippimehusta. Samoin voit toimia, jos pöydässä istuu myös nuorempia illallisseuralaisia. Aikuisten kesken Camparista voi taiteilla jälkiruoan kaveriksi vaikka negronit. Reseptistä riittää 4–6 herkuttelijalle. Voit käyttää mitä tahansa sitruksia, mutta veriappelsiinista tai -greipistä saat lautaselle hehkuvaa lisäväriä.

appelsiinisalaatti

Appelsiinisalaatti, jogurttimoussea ja Campari-siirappia

2 appelsiinia
TAI
1 appelsiini
1 veriappelsiini tai verigreippi

Mousse:
2,5 dl turkkilaista jugurttia
1 dl kuohukermaa
1/2 dl tomusokeria
1/4 appelsiinin kuori raastettuna

Campari-siirappi:
3 rkl sokeria
1 rkl Camparia
Sitrusten kuoriin jääneen hedelmälihan mehu

Valuta jugurtti esimerkiksi suodatinpussissa kahvinsuodattimessa. Parhaan tuloksen saat, kun maltat valuttaa vähintään 6 tuntia tai yön yli. Raasta pestyn appelsiinin kuori varoen, ettei mukaan tule kitkerää valkoista osaa. Vatkaa sitten kerma kestäväksi vaahdoksi ja sekoita se valutetun jugurtin, kuoriraasteen ja tomusokerin kanssa. Anna jähmettyä jääkaapissa tunnin verran.

appelsiinisalaatti

Kuori sillä aikaa sitrushedelmät terävällä veitsellä, poista sillä myös kaikki kuoren valkoinen osa. Irrota sitten sitruksen lohkot leikkaamalla ne veitsellä varovasti irti kalvojen välistä. Laita irrotetut lohkot pieneen kulhoon odottamaan ja keitä siirappi. Purista kuorienn hedelmälihasta mehu kattilaan, lisää sokeri ja Campari. Kiehauta ja anna jäähtyä hetki. Kaada siirappi sitten lohkojen päälle kulhoon ja anna maustua, kunnes mousse on jähmettynyt.

Muotoile pikkulusikoilla muutama kvenelli lautaselle tai jälkiruokakulhoon. Voit myös jättää hifistelyn sikseen ja lusikoida moussea kippoihin reilusti sellaisenaan. Asettele päälle siirapissa maustuneet sitruslohkot. Jos haluat, voit kaataa kulhon pohjalle jääneen siirapin annoksen päälle. Nauti appelsiinisalaatti negronin kanssa tai ilman.

Iloista ja valoisaa pääsiäistä!

Ps. Lisää pääsiäisen jälkiruokaideoita löydät täältä: Pääsiäisen jälkiruokia – kolmen kärjessä keikauskakku!

Kotiravintolan ensimmäinen kattaus

Kolme viikkoa sitten sain siskoltani puhelun. Hän halusi tietää, onnistuisiko minulta kolmen ruokalajin illallinen 12 hengelle. Myöntelin varovaisesti, olenhan pyörittänyt pienimuotoista ravintolaa kotonani ennenkin. Mutta että kaksitoista nälkäistä samaan aikaan? Ravintolapäivänä pöydässä on istunut enintään kahdeksan syömämiestä kerrallaan ja useimmissa kattauksissa heitä on ollut vain kuusi. Selviäisinkö tuplamäärästä ruokavieraita?

Muutaman minuutin asiaa makusteltuani vastasin kyllä. En tiennyt mitä tarjoaisin ja missä, mutta päätin yrittää. Jos en tähän pystyisi, olisi turha tehdä tulevaisuuden suunnitelmia kotiravintolan varaan.

aterian ainekset

Seuraavana päivänä menu oli jo paperilla ja budjetti laskettu. Sisko tykästyi menuehdotukseen ja hintakin saatiin sopivaksi. Alkuperäinen suunnitelma oli syödä ravintolassa, mutta koska juhlapäiväksi valikoitui sunnuntai, valinnanvaraa oli yllättävän niukalti. Uskalsin siis pyytää vähän vaivanpalkkaakin, olivathan vieraat varautuneet oikeaan ravintolaillalliseen, joka pitkällä kaavalla juomineen olisi maksanut vähintään 30–40 euroa.

Vielä piti ratkaista tilaongelma, sillä ruokapöydän ympärille mahtuu vain kahdeksan ja silloinkin ollaan kuin sillit suolassa. Parvekkeen pöytä toisi kaksi lisäpaikkaa ja hätätapauksessa viimeiset kaksi ruokailijaa voisi istuttaa sohvapöydän ääreen. Ekstratuolit voisi varmaan lainata taloyhtiön kerhohuoneesta. Sisko lupasi roudata lisäpöydän mukanaan, jos muuta ratkaisua ei keksitä.

Valitsin ruokalajit, joista osan voi valmistaa etukäteen. Alkuun appelsiininen porkkana-inkiväärikeitto, pääruuaksi nyhtökaurapilahvi ja jälkiruuaksi inkivääripannacotta. Tilanne oli otollinen, sillä laktoosivammaa lukuunottamatta koko seurue oli kaikkiruokainen.

nyhtökaurapilahvi

Nyhtökaurat eli nyhtikset hankin jo perjantaina päivällä, sillä niiden saatavuus on edelleen kiven alla. Pari viikkoa aiemmin piipahdin sattumalta Anton & Antonissa ja huomasin heidän hyllyssään kymmenkunta pakettia tuota harvinaista herkkua. Silloinkin oli perjantai ja ilmeisesti nyhtiksen toimituspäivä. Osuin oikeaan, sillä myös tänä perjantaina tiski oli täynnä. Astelin kassalle neljä pakettia sylissäni. Pienenä vinkkinä muuten: nyhtis on kyseisessä kaupassa melkein puolet halvempaa kuin isojen ketjujen marketeissa!

Keitto syntyi lauantaina, vain ranskankermainen loppusilaus jäi sunnuntaille. Resepti on keittiöni vakiokalustoa ja kopioitu käyttöön Eeva Kolun edesmenneestä Kauhaa ja rakkautta -blogista. Kanafondin korvasin luomukanaliemikuutiolla, inkivääriä lisäsin hieman reilummin ja koristeluun käytin thaibasilikaa, mutta muuten mentiin alkuperäisen ohjeen aineksilla. Ohjeen olen kirjannut myös tämän postauksen loppuun, niin kuin ruokavieraille lupasin.

(Jälkiruokakin oli lauantain ohjelmassa, mutta jäi lopulta seuraavaan aamuun, sillä karkasimme miehen kanssa iltapalapiknikille Mustikkamaan kallioille. Viikunoita, juustoja, maksapasteijaa, erilaisia hilloja ja punaviiniä lyhtyjen valossa – ahhh!)

inkivääripannacotta

Inkivääripannacotta on sekin yksi kestosuosikeistani, enkä enää muista mistä sen resepti on peräisin. Sellaisenaan se kuitenkin löytyy Tillin ja Pullan taannoisesta blogista, johon he sen kirjasivat käytyään luonani päivällisvieraina.

Kun ovikello viiden aikaan soi, pääruoka oli jo hyvässä vaiheessa, pannacotat hyytyneinä ja keitto kuumana kattilassa. Pöydän kattaminen jää tässä keittiössä yleensä viimeiseen tinkaan, mutta ilmeisesti alan vähitellen oppimaan virheistäni, sillä tällä kertaa katoin pöydän jo puolitoista tuntia ennen hoohetkeä. Ruokavieraat pääsivät kerrankin valmiiseen pöytään.

vieraat pöydässä

Jännittyneet perhoset lepattelivat ovikellon soidessa kiivain siiveniskuin. Kun kaikki vieraat olivat löytäneet paikkansa pöydästä, asettuivat siivekkäätkin. Seurue viihtyi rennosti keskenään ja minä sain touhuta keittiössä ilman häiriötekijöitä. Ruokalajit seurasivat toisiaan, lasit täyttyivät ja tyhjenivät tasaista tahtia. Kaikki oli ihmeellisen vaivatonta ja helppoa. Keittiö oli kaaoksesta kaukana ja kokki ilmeisen tyytyväinen työhönsä.

Kiitokset olivat vuolaita. Siivosin astiat tiskikoneeseen ja katoin itselleni kolmen ruokalajin illallisen. Saatoinpa lasin viiniäkin nauttia. Onnelliset hymyt, tyhjät lautaset ja täydet vatsat ovat parasta palautetta. Tällä kertaa suurin ja tärkein palkkio oli kuitenkin oivallus omasta osaamisesta. Vahvistus sille minkä tavallaan jo tiesinkin. Tähän minä kykenen ja tätä tahdon. Tästä kotiravintolasta kuulette vielä.

*****

Appelsiininen porkkana-inkiväärikeitto (12 hlölle alkukeitoksi)

1,5 kg porkkanaa
2 sipulia

6 valkosipulinkynttä
2 rkl voita
3 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna tai pilkottuna
4 dl appelsiinimehua
1,2 l vettä
2 kanaliemikuutiota, myös kasvis passaa
3,5 tl curryjauhetta
2 prk ranskankermaa
mustapippuria
suolaa
koristeluun (thai)basilikaa

Kuori ja pilko porkkanat, sipuli ja valkosipuli. Ota vähintään 4 litran kattila, kuumenna siinä voi ja kuullota sipulia, valkosipulia ja inkivääriä hetken verran. Lisää sitten porkkanat ja kuullottele pari minuuttia. Kaada kattilaan vesi ja mehu. Lisää lopuksi liemikuutiot ja curry. Kiehauta ja anna porista hiljalleen noin 45 minuuttia tai kunnes porkkanat ovat riittävän pehmeitä soseutettaviksi. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Tähän asti keiton voi tehdä vaikka edellisenä päivänä.

Kuumenna keitto ennen tarjoilua ja hämmennä joukkoon purkillinen ranskankermaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Annostele keitto lautasille tai pieniin kulhoihin ja nosta nokare huoneenlämpöistä ranskankermaa pinnalle. Odota hetki, että kerma alkaa sulaa ja pyöräytä sitten lusikalla keittoon kauniit kermakaaret. Ripottele päälle silputtua (thai)basilikaa.

porkkanakeitto

ps. Nyhtökaurapilahvin reseptin kirjaan ylös myöhemmin tällä viikolla, kun testikeittiössä porisevat vertailun vuoksi sekä nyhtis että härkis.

Syötävät häälahjat

Tämä on harvinainen kesä. Ei yksiäkään häitä. Viimeiset kymmenen vuotta vähintään neljä kesäviikonloppua on kulunut polttareissa ja häissä. Nyt melkein kaikki kaveripiirin pariskunnat ovat naimisissa, joten hääruuhkavuodet taisivat olla tässä. Teillä saattaa olla eri juttu, siksipä tässä kuuma kesähäälahjavinkki!

Häälahjalistat ovat käteviä. Ei tarvitse käyttää aivokapasiteettia mieleisen, mutta persoonallisen lahjan keksimiseen. Silti yleensä jätän astiastojen ja pussilakanoiden hankkimisen morsiusparin sukulaistätien kontolle ja annan lahjaksi aineetonta tai kulutettavaa hyvää. Aikaa kahdenkeskiseen kuherteluun tai kulttuuririentoihin. Retken Nuuksion kansallispuistoon tai piknikin eväineen kaikkineen. Juomaa ja/tai ruokaa. Laatuaikaa lahjan antajan kanssa. Tai vaikka lupauksen seuraavaksi talveksi neulottavista villasukista.

Viime kesän kynnyksellä minulta kysyttiin mitä me(!) haluamme häälahjaksi. No tuota öö. En tunne tulevaa miestäni, en todellakaan tiedä. Kielsin tuomasta mitään, mutta jos ei missään nimessä halua tulla tyhjin käsin, yhteinen tekeminen on tervetullutta.

häälahjat

Mitä sitten saimme? Lahjakortin jäätelöbaariin, illan Lotan kokkikoulussa, tuplariippumaton, leffalippuja, retken Lonnan saareen (sis. eväät) ja pullokaupalla shampanjaa. Riippumatto taisi jäädä korkkaamatta, mutta kaikki muu käytettiin.

jätskillä

Kokkikouluun ehdittiin vasta eropäätöksen jälkeen, mutta eipä se menoa haitannut. Ensin puettiin päälle essut ja sitten saimme käsiimme kolmen ruokalajin illallisen reseptiikan: Tomaattikeitto ja tuoreet patongit, kylmäsavulohipasta ja avokadojäätelö. Sitten tehtiin astetta eksoottisemmat alkudrinksut, joiden nimestä ei ole mitään käsitystä. Pääkokin mukaan resepti on löydetty netin syövereistä, tarkempaa viitetietoa ei ole käsillä.

Tuunattu rommikola

2 cl rommia
1 tl kahvipapuja
1,5 dl coca colaa
2 viipaletta appelsiinia
jäitä

Kaada lasiin ensin alkoholi ja liota papuja siinä hetkinen. Kaada sitten joukkoon cokis ja loiskauta sekaan pari lohkoa appelsiinia. Toimii.

drinksut

Unohtakaa tupperwaret ja hopealusikat, elämykset hääpari muistaa lopun ikänsä. Niin teen minäkin.