Kvarnbo Gästhem – ainutlaatuinen aamiaismajoitus Ahvenanmaalla

Kaupallinen yhteistyö: Visit Åland & Kvarnbo Gästhem

Ensin ajan epähuomiossa ohi. Pieni musta Kvarnbo Gästhem -kyltti jää huomaamatta, kun katse kiinnittyy vanhan punaisen talon rakennustyömaahan. Kirkon kohdalla vilkaisen navigaattoria, huomaan erheeni ja käännyn takaisin. Parkkeeraan mustan menopelini isännän lava-auton viereen ja avaan takaluukun. Perässävedettävän laukun renkaat eivät hiekkatiellä ole parhaimmillaan, ja pikkukivien jumittama pyörä jättävät jälkeensä melkoisen uran.

kvarnbo gästhem

kvarnbo gästhem

Kopistelen sisään 140-vuotiaaseen huvilaan. Hirret huokuvat historiaa, seinät kätkevät sisäänsä tuhansia tarinoita ja menneisyys muistuttaa itsestään jokaisella narahtavalla askeleella. Rakastan pieteetillä kunnostettua puuidylliä jo nyt, vaikka olen viettänyt sen katon alla vasta muutaman minuutin. Kvarnbo Gästhemin isäntä Martin Cromwell-Morgan ottaa minut lämpimästi vastaan ja tarjoutuu kantamaan laukkuni yläkerran huoneeseen numero 9. Martin puhuu ruotsia, jota ymmärrän hyvin, mutta omat sanani ovat ruosteesta jäykkinä, joten vastaan kolmannella kotimaisella ja vakuutan, että jaksan raahata kapsäkkini itsekin.

kvarnbo gästhem

kvarnbo gästhem

Sinisen huoneen ikkunassa on pitsiverhot, joiden lomasta auringon valo laskeutuu pehmeänä lautalattialle. En ihmettele ollenkaan, kun kuulen, että eräs ahvenanmaalainen kirjailija on hämyisen huoneen vakiovieras. Hän palaa joka vuosi kirjoittamaan pöydän ääreen, jota verhoaa käsin virkattu pitsiliina. Kalusteet ovat autenttisen vanhoja, vain lipaston päälle aseteltu vedenkeitin sekä kylpyhuoneen moderni suihkukoppi ja posliinipytty kielivät 2000-luvusta.

kvarnbo gästhem

kvarnbo gästhem

kvarnbo gästhem

Ennen kuin nykyiset omistajat Ella Grüssner Cromwell-Morgan ja Martin Cromwell-Morgan ottivat kartanomiljöön haltuun, ehti talo seistä tyhjillään kymmeniä vuosia. Sen pystytti Oskar Bomanson, jämpti ja säntillinen liikemies ja maanviljelijä, joka valitsi jokaisen rakennusta varten kaadettavan puun itse. Silloin täydellisyyden tavoittelua ja millien mittaamista on saatettu katsoa pitkään, mutta 2000-luvun alussa, kun ränsistynyttä rakennusta ryhdyttiin remontoimaan, nousi herran tarkka luonne arvoon arvaamattomaan. Edes ammattilaiset eivät koskaan ennen ollet tavanneet yhtä vaaterissa pysynyttä pytinkiä.

kvarnbo gästhem

kvarnbo gästhem

Bomanson perusti pohjoissiipeen Ahvenanmaan ensimmäisen pankin ja pyöritti samassa talossa postikonttoria. Hänen maillaan kukoisti myös menestynyt kauppapuutarha ja rantaan, jonne on muutama sata metriä, hän rakensi varustamon. Aikamoinen monitoimimies! 1900-luvun alkupuolella yksi neljästä pojasta, Gunnar, otti tilan haltuunsa vaimonsa Naimin kanssa. Naimi avasi 540-neliöisen kartanon ovet vieraille ja emännöi pensionaattia vuosina 1920–1967. Ole Bomanson, yksi pariskunnan pojista jäi asumaan taloon perheensä kanssa, mutta hekin muuttivat toisaalle 70-luvulla. Rakennus jäi tyhjilleen ja alkoi rapistua.

kvarnbo gästhem

kvarnbo gästhem

Eivät Ella ja Martinkaan alun perin aikoneeet ostaa käytännössä purkutuomion saanutta kiinteistöä omakseen. Heillä oli kiikarissa suvun toinen huvila, joka sijaitsee kivenheiton päässä kirkon toisella puolen, ja josta on merinäköala. Ellan isoisoäidin rakkaus saksalaiseen sotilaaseen kuitenkin heitti järkälemäisiä kapuloita rattaisiin. Kun Saksa hävisi sodan, tontti huviloineen siirtyi Venäjän omistukseen, eikä itänaapuri edelleenkään ole luopunut omistusoikeudestaan. Kylillä puhutaan leikkisästi Putinin kesämökistä, jota ajan hammas kohdellut huonosti. Kaikki ikkunat ovat rikki, ovet ontuvat saranoiltaan ja nurkat ovat osittain romahtaneet vanhuuttaan. Vaikka sodan päättymisestä on yli 70 vuotta, taistelu tontista jatkuu edelleen. Suku ei luovuta.

putinin mökki

Varavaihtoehto ei onneksi ollut hullumpi sekään. Paitsi jos ystäviltä ja sukulaisilta kysytään, sillä he eivät varsinaisesti innosta hihkuneet hankinnasta kuullessaan. Urakka näytti mahdottomalta. Ella ja Martin näkivät kuitenkin kolmekymmentä vuotta rauhassa rapistuneen autiotalon kauneuden sen sisälle kerääntyneen kaatopaikkajätteenkin läpi. Hirret olivat kaikesta huolimatta hyvässä kunnossa ja talon runko täysin käyttökelpoinen. Vintiltä löytyi arvohuonekaluja ja alkuperäisiä tapettirullia – voin hyvin kuvitella, kuinka tuoreet omistajat näkivät sielujensa silmin rakennuksen alkuperäisen loiston ja kunnostuksen tuoman tunnelman. Oli vain ryhdyttävä töihin.

kvarnbo gästhem

Remontti kesti neljä pitkää vuotta. Sitä tehtiin hartiavoimin sähköinsinöörin tutkinnon suorittaneen ja käsistään kätevän Martinin johdolla. Gunnarin poika, Ole Bomanson istui usein remontoitavan tilan nurkassa ja antoi ohjeita suvun vanhimman asiantuntemuksella. Kunnostetussa salissa on juhlittu niin Olen kristallihääpäivää, 85-vuotissyntymäpäiviä kuin hänen hautajaisiakin. Häkellyn kuulemistani tarinoista, ja ne ovat alkaneet kietoa minua tiukasti pikkusormensa ympärille. Kvarnbo Gästhem taitaa valloittaa sydämeni kertarysäyksellä.

kvarnbo gästhem

Kvarnbo Gästhem avattiin vuonna 2005, jolloin valmiiksi oli saatu talon ensimmäinen kerros. Sommelieriksi ja kokiksi kouluttautunut (ja YLEn Strömsöstäkin viiniasiantuntijana tunnetuksi tullut) Ella järjesti salissa viinitastingiä ja illallisia, Martin esitteli mielellään talliinsa kertyneitä, kunnostettuja kaksi- ja nelipyöräisiä ajopelejä. Tänä päivänä huoneita on kahdessa kerroksessa, jokainen on sisustettu omanlaisekseen. Pihalta löytyy grillauspaikka, sauna ja pieni punainen tupa, johon renoveerataan parhaillaan kahvilaa ja viinitupaa.

kvarnbo gästhem

kvarnbo gästhem

kvarnbo gästhem

kvarnbo gästhem

Salissa syödään Ahvenanmaan parasta aamiaista. Myönnettäköön, että muualla en ole aamupalaa syönyt, mutta tämän paremmaksi on vaikea panna. Kun laskeudun ensimmäisenä aamuna rappuset unenpöpperössä alas ja seisahdun kauniisti katetun aamiaishuoneen kynnykselle, täytyy minun hieraista silmiäni useampaan otteeseen. Takkatuli humisee, kynttilät palavat ja eteerinen naisääni laulaa radiossa. Askel hidastuu ja pehmenee, tunnelma rauhoittaa kierroksilla käyvän mielen.

kvarnbo gästhem

kvarnbo gästhem

kvarnbo gästhem

kvarnbo gästhem

Kaikki on paikallista tomaateista, juustosta, jugurtista ja maidosta lähtien. Leikkelelautanen on koottu naapurikylien maatiloilta, ahvenanmaalainen pannukakku paistettu isoäidin reseptillä ja hillot keitelty itse. Irtoteetä on tarjolla kymmeniä eri laatuja ja mustaherukkamehu maistuu mummolalta.

kvarnbo gästhem

kvarnbo gästhem

kvarnbo gästhem

Istun aamiaissalin antiikkiseen pöytään ja humahdan sellaiseen onnellisuuden tilaan, jota en ole pitkiin aikoihin kokenut. Edellisiltana nautituilla viineillä saattaa olla osuutta asiaan, mutta jokin kokemuksessa joka tapauksessa koskettaa ja syvältä. Kuin olisin astunut läpi aikaikkunan vähintään 60 vuotta taaksepäin. Joudun pinnistelemään, jotten puhkeaisi onnenkyyneliin.

kvarnbo gästhem

kvarnbo gästhem

Kun kuulen tarinan taustalla soivan musiikin takana, ymmärrän paremmin, miksi herkistyn. Laulaja on Ellan sisko Johanna Grüssner, joka on oman artistiuransa ohella äänittänyt levyllisen setänsä säveltämiä kappaleita yllätykseksi tämän syntymäpäiville. Visor öar skär -levyn kappaleet ovat maanneet vuosikausia pöytälaatikossa sedän ahertaessa päivätyössään opettajana. Syystä, jota en pysty itsekään tarkemmin erittelemään, laulut ja niihin liittyvä tarina liikauttavat jotain sisälläni.

kvarnbo gästhem

Kvarnbo Gästhem tarjoilee aamiaisen, joka jättää jäljen. Lähetän miehelle viestin, ja näen meidät jo istuvan ikkunapöydässä kesän valon siivilöityessä ohuiden pitsiverhojen läpi. Ikkunasta näkyy yksi Ahvenanmaan vanhimmista kivikirkoista, keskiaikainen Pyhän Marian kirkko, joka on rakennettu 1200-luvulla. Salin seinältä meitä tarkkailee Oskar Bomanson, ja jos oikein tarkkaan katsoo, voin nähdä hänen nyökkäävän päätään hyväksyvästi.

munken kissa

Hyväntahtoinen herra on nähty useaan otteeseen myös yhdessä yläkerran huoneista. Onpahan hänet bongattu pihamaallakin kulkemassa keppiinsä nojaten. Yleensä pelkään kummituksia ja vanhoja taloja, sillä mielikuvitukseni saattaa pitää minut hereillä aamuyöhön ja hypäyttää sydämen kurkkuun pienimmästäkin rasahduksesta. Kvarnbo Gästhemin katon alla tunnelma on kuitenkin rauhallinen ja hyvä, ja oloni on kolmen päivän vierailun päätteeksi levollinen. Olen löytänyt helmen, joka ei ihan pian unohdu. Kiitos vieraanvaraisuudesta Ella ja Martin, ja ensi kertaan!

kvarnbo gästhem viinitupa

kvarnbo gästhem munken kissa

Kvarnbo Gästhem on avoinna pääsiäisestä suurin piirtein syyskuuhun. Viinitupa ja kahvila avataan ennakkotietojen mukaan kesällä 2020. Sitä ennen syömään voi polkaista majatalon tarjoamalla mummopyörällä vaikkapa Kastelholman linnan kupeessa sijaitsevaan, Strömsö-kokin Micken Smakbyn-ravintolaan. Kvarnbossa on harmaakivikirkon lisäksi myös uimaranta sekä viikinkikylä, ja parin kilometrin päässä kohoaa Ahvenanmaan suurin muinaislinna. Tekemistä ja näkemistä siis löytyy. Vaihtoehtoisesti voi vain nauttia kesästä istuskellen vihreän varjostamassa pergolassa, loikoilla auringossa, sulkea silmät ja kuunnella kuinka 140-vuotias talo hengittää.

Hotellihuone vai airbnb-asunto?

Kauan siinä kesti, mutta nyt se on mennyttä. Menetin airbnb-neitsyyteni madridilaiselle kattohuoneistolle, enkä kadu hetkeäkään. Samalla reissulla retkahdin vielä toiseenkin espanjattareen. Viimeisen neljän viikon aikana olen asunut yhteensä kolmessa eri airbnb-majoituksessa. Reissujen jälkeen mielessä on pyörinyt vain yksi kysymys: miksi ihmeessä uskalsin kokeilla vasta nyt?

airbnb madrid

Tähän kevääseen saakka hotelli on tuntunut ainoalta ja oikealta ratkaisulta. Turvalliselta, helpolta, tasokkaalta ja tasaisen varmalta. Laadukkaat lakanat, turvalokerot, puhdas kylpyhuone, muhkeat pyyhkeet ja pikkupullot shampoota lavuaarin reunalla. Aamiainenkin nautitaan valmiista pöydästä. Pientä luksusta arkeen verrattuna. Siis jos on valmis maksamaan muistakin kuin yhden tähden hostelleista.

Airbnb madrid

Mökkeilyinnostuksen myötä olen kuitenkin ymmärtänyt, etten oikeasti kaipaa ulkomaillakaan satoja euroja maksavaa yöltä maksavaa majoitusta. En tee mitään hotellihuoneen designkalusteilla, kullatuilla yksityiskohdilla, kristallikruunuilla tai sadan sorttimentin aamiaisella. Niiden sijaan annan arvoa hyvälle sijainnille ja toimiville kulkuyhteyksille. Panostan omaan rauhaan ja parvekkeeseen tai terassiin, jolla voin nauttia aamupalani ja yömyssyni tai vaikka lukea koko päivän, jos ei huvita lähteä minnekään. Eikä haittaa, jos ikkunasta pilkottaa jotain vihreää tai horisontissa kimaltelee vesi.

airbnb göteborg keittiö

Ajatuksen tasolla yöpyminen jonkun toisen kodissa on kiehtonut jo pitkään, mutta vilkkaan mielikuvituksen luomat uhkakuvat ovat roikkuneet palvelun yllä kuin synkät sadepilvet suomalaisessa kesämaisemassa. Mitä jos vuokraaja tekee oharit, vie rahat, eikä ilmesty tapaamispaikalle? Mitä jos asunto onkin nuhjuinen rotanloukku, eivätkä valokuvat vastaa todellisuutta? Entä jos lähin ruokakauppa on kilometrien päässä ja jääkaappi rikki?

airbnb Fuengirola

Jos olen täysin rehellinen, olisin itse ollut valmis hyppäämään vertaismajoituksen kelkkaan jo aikaa sitten, mutta parisuhteen toinen osapuoli vaati vähän vakuuttelua. Työnsä puolesta verkon tietoturvaa tutkaileva epäilevä tuomaani oli varma, että hommassa piilee jokin pimeä porsaanreikä. Käyttöehtoja tihrustettiin ilta jos toinenkin, kunnes päätimme loikata yhdessä tuntemattomaan. Se kannatti.

airbnb Göteborg

Yhdeksän yön ja kolmen vuokratun majapaikan perusteella rustasin paperille plussia ja miinuksia. Omaksikin yllätykseksi vaaka painui kirkkaasti plussan puolelle. Ylivoimaisesti suurin etu on mielestäni kuvien todenmukaisuus. What you see is what you get. Vaikka lopullisia johtopäätöksiä ei muutaman asumiskokemuksen jälkeen voikaan vetää, mahtuu viimeisen vuoden hotellivarauksiin huomattavasti suurempia pettymyksiä. Hotellien sivuilla ja varauspalveluissa esitetyt huonekuvat on usein otettu siitä hienoimmasta lukaalista, josta on parhaimmat näköalat. Todellisuus on joskus ollut ankeita sisäpihakuiluja, rakennustyömaita, repsottavia tapetteja, ahtaita ja likaisia kylpyhuoneita. Airbnb-vuokraajan on pakko lunastaa lupaukset, siitä pitää vertaisarviointi huolen.

airbnb madrid makuuhuone

Toisena tulee sijainti. Hotellit ovat kartalla usein ryppäissä. Etenkin suuremmissa kaupungissa on alueita, joissa ei oikeastaan ole muuta kuin hotelleja. Kun asuu paikallisten luona, saattaa päästä kaupungiosiin ja kulmauksiin kaupungissa, johon hotelleilla ei ole asiaa. Hotelleista puuttuu mielestäni myös persoonallisuus, ne ovat aika lailla toistensa kopioita. Airbnb-asunnoissa on valinnanvaraa, boheemista kaaoksesta ja espanjalaisesta väri-iloittelusta skandinaaviseen niukkuuteen.

airbnb fuengirola aamiainen

Kolmen kärjessä on ehdottomasti myös aamiaisaikataulun joustavuus. Ei tarvitse laittaa kelloa soimaan, jotta ehtii hotellin aamiaistarjoiluun tai tilaamaan kivijalkakahvilan aamiaislistalta. Voi herätä hitaasti ja rauhassa, keittää pannullisen kahvia ja nautiskella loma-aamusta itselle sopivassa tahdissa. Eikä muuten tarvitse pelleillä olemattoman langattoman verkonkaan kanssa, sillä wifikin on vain sinun käytössäsi.

airbnb aamiainen madridissa

airbnb göteborg parveke

Miinuksiakin on, tietenkin. Vaikka vertaisverkon paine onkin kova, voi vuokranantaja silti peruuttaa varauksen vaikka viikkoa ennen reissua, mutta silloin hän saa jopa 100 dollarin sanktion. Avaimien luovuttamisesta on sovittava viestien välityksellä ja jos toinen osapuoli on myöhässä, säätämisen määrä on melkoinen. Avaimia saattaa olla vain yksi kappale, eikä ole respaa, johon sen voisi jättää. Yhtä henkeä isompi matkaseurue joutuu siis sumplimaan menojaan tarkkaan.

airbnb fuengirola näkymä

Lisäksi jokaisessa kolmessa kohteessa on jäänyt epäselväksi, pitäisikö vieraiden tiskata ja viedä roskat sekä tyhjät pullot, vai kuuluuko se siivousmaksuun. Pitäisi tietysti muistaa kysyä tupaan tullessa, mutta matkasta väsyneenä mielessä on lähinnä seuraava ateria ja vilvoittava suihku. Koska vertaisarviointi toimii myös toiseen suuntaan, tiskasimme varmuuden vuoksi, sillä emme halunneet saada huonoa arvostelua.

Pieniä vaikeuksia aiheuttaa myös kielimuuri, joka erityisesti Espanjassa oli korkea. Majoittajat eivät puhuneet juurikaan englantia ja mekin vain auttavasti espanjaa, mutta kaikesta selvittiin silti viimeistään googlen kääntäjän avulla.

airbnb fuengirola makuuhuone

Kaikesta huolimatta majoittajat saivat meiltä ansaitusti viiden tähden arvostelun. Jos jotakin korjattavaa oli, annoimme siitä yksityistä palautetta tai jätimme viestin asuntoon. Madridissa rikoimme tiskatessa yhden viinilasin ja ostimme tilalle kaksi uutta. Lompakko ei juurikaan laihtunut, sillä lasit maksoivat paikallisessa sekatavarakaupassa muutaman euron. Fuengirolassa parisänky oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta kyllä siinä silti unenpäästä kiinni sai. Göteborgissa tiskialtaan tulppa oli kadoksissa, mutta sekin löytyi sinnikkäällä etsimisellä astiakaapin perukoilta.

airbnb madrid kylpyhuone

Madridin ja Fuengirolan asumiskokemusten jälkeen Malagan hotelliympäristö tuntui lähinnä omituiselta. Jääkaapissa oli sangriakannun ja lounastarpeiden sijasta kallista limonadia ja miniviinapulloja. Aamiaisella joutui tyytymään pullapatonkiin eivätkä croissantitkaan olleet yhtä rapsakoita kuin lähileipomossa. Herätyskellokin soi aivan liian aikaisin.

airbnb madrid

Ja sitä terassitoivetta, sitä ei hotelliolosuhteissa läheskään aina ole mahdollista edullisesti toteuttaa. Parveke kuuluu usein vain kalliimman hintaluokan huoneisiin ja sviitteihin. Airbnb-asuntoa valitessa voi saman tien karsia pois parvekkeettomat majapaikat.

airbnb Fuengirola appelsiinipuut

Tulevilla reissuilla ensisijainen majoitusvaihtoehti tästä lähtien on ehdottomasti airbnb. Kunpa vielä saisin siippani vakuutettua vuokraamaan myös oman asuntomme kaltaisillemme reissaajille. Tänä vuonna olemme kotoa karussa ainakin 12 viikkoa eli yli 80 päivää. Ei tarvitse kummoistakaan matikkapäätä ymmärtääkseen, että edullisillakin vuorokausitaksoilla olisi helppo kerryttää pesämunaa seuraavia matkoja varten. Majoittajaprofiili on jo puoliksi täytetty, seuraavaksi kamera käteen ja kuvaamaan!

Montmartren makuja

Vuosi sitten olin täpinöissäni. Takana oli ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka, helteinen Pariisi, viiniä, patonkia, puistopiknikkejä ja päättymätöntä pussailua puistonpenkeillä. Eiffel, Louvre, Notre Dame, Sacre Couer, ruokaretki Montmartren kukkuloille. Helppoa ja vaivatonta. Ihan kuin olisimme reissanneet koko elämämme yhdessä.

Kun miehen jokavuotinen työmatka lähestyi, pohdimme pitäisikö sen yhteyteen tälläkin kertaa yhdistää pitkä viikonloppu rakkauden kaupungissa. Edellinen reissu oli niin täydellinen, ettei sitä mitenkään voisi peitota. Mietin, odotammeko liikaa ja mitä tapahtuu, jos odotukset eivät täyty. Päätimme kuitenkin lähteä ja katsoa miten käy.

näkymä bellevillestä

Ruokaintoilijoiden reissuissa on puolensa ja puolensa. Ruoasta nautitaan, parhaita ravintoloita metsästetään ja hyvän ruokakokemuksen vuoksi taivalletaan pitkiäkin matkoja. Vatsan kurniessa tämä ei välttämättä ole paras mahdollinen yhdistelmä.

Pidän vieraan kaupungin kaduilla päämäärättömästä vaeltelusta, mutta ruokapaikkani haluan valita huolella. Parasta on, jos ennen matkaa ehtii tehdä listan kehutuista paikoista ja ravintolavinkeistä. Jos listaa ei ole, suorituspaineet löytää paras mahdollinen paikka kasvavat lomapäivinä liian suureksi. Listaa ei tarvitse orjallisesti noudattaa, vaan siltä voi valita sopivan paikan, jos sellaiseen ei sattuma sopivasti ohjaa.

Onneksi ensimmäisen illan kuppila oli valittu etukäteen jo Helsinki-Vantaalla, enää piti toivoa, että sinne mahtuu. Marcelissa oli opiskelukaverini mielestä maailman paras juustokakku ja sitä piti päästä maistamaan. Paikka oli täyteen pakattu, mutta pöytä vapautui muutaman minuutin odotuksen jälkeen. Ranskalaiseen tapaan pienet pöydät olivat aivan kylki kyljessä, eikä istumaan päässyt, ennen kuin tarjoilija vetäisi pöydän paikoiltaan.

fish & chips jämät

Minun teki mieli rapeaa ja rasvaista, niinpä valitsin listalta Fish & Chipsit ja tartar-kastikkeen. Ei kovin ranskalaista, tiedän. Mies sai eteensä kanaa ja korianteria. Ruoka oli rouheaa ja runsasta, juuri sitä, mitä tihkusateessa vaeltaneet väsyneet matkalaiset perjantai-iltana kaipasivat. Viereisen pöydän juustokakku oli niin muhkea, että päädyimme suosituksista huolimatta tilaamaan yhteisesti kipollisen suolakinuskia jonkinlaisen rasvaisen jugurtin kera (fromage blanc de campagne). Loppulasku viineineen oli 50 euron luokkaa.

jälkiruoka

Restaurant Marcel
1 Villa Léandre, 18. arr
Metro: Lamarck-Caulaincourt & Abbesses

Kun Pariisissa ollaan, aamiaisenkin pitäisi olla täydellinen. Petit déjeuner – tuore croissant, kuppi hyvää kahvia tai teetä ja iso lasillinen tuorepuristettua appelsiinimehua. Hotellien aamiaiset ovat usein hinnakkaita, eikä niiden taso ole välttämättä mikään erikoinen.

petit dejeuner

Sen sijaan, että olisimme ensimmäisenä aamuna lähteneet kadulle etsimään lähintä aamiaispaikkaa, vietimme reilun tunnin selaillen lähiseudun kuppiloita netistä. Hukkaan heitettyä aikaa, sillä usein se paras paikka löytyy sattumalta, eikä mikään netistä bongattu kuitenkaan kelpaa. Tästä tavasta on päästävä eroon, muuten aamut venyvät ja päivä on puolessa, ennen kuin murua saadaan rinnan alle. Voin kertoa, että nälkäkiukku ehtii tiuskia ennen aamiaista useamman kuin kerran.

luomuaamiainen

Viimeisen aamun kahvila nousi suosikikseni. Le Pain Quotidien tarjosi luomuaamiaista (10,90e), joka oli hieman ympäröiviä kuppiloita kalliimpi, mutta laadultaan erinomainen, vaikka onkin ketjukahvila. Brunssiakin olisi saanut, mutta lähtöpäivän kiireessä tyydyimme nopeampaan vaihtoehtoon. Myös vegaanisia vaihtoehtoja löytyi listalta. Kahvila oli Montmartrelle kipuavan kadun varressa, mutta ei pahimmassa turistikulmauksessa.

Le Pain Quotidien
mm. 31 rue Lepic, 18. arr
Metro: Blanche

kauppahallin sisäänkäynti
kalatiski

Lauantaina kuljeskelimme Bellevillen kautta 3. kaupunginosaan lounaalle. Marché des Enfants Rouges on Pariisin vanhin katettu kauppahalli, joka on täynnä pieniä ravintoloita. Kadulta katsottaessa kauppahallin hulinasta ei saanut mitään käsitystä, kun astui sisään, piti väistellä paikasta toiseen ryntäileviä tarjoilijoita ja lounasta saalistavia paikallisia. Valinta oli vaikea: ranskalaista, karibialaista, japanilaista, italialaista ja libanonilaista safkaa vieri vieressä, kala- ja hedelmätiskien lomassa, kukkakauppiaiden kainalossa.

simpukoita
bentolaatikko

Päädyimme bento-lounaaseen (12,90e). Pääraaka-aineen sai valita kahdeksasta vaihtoehdosta, meidän bentolaatikkoon valikoituivat makrilli ja sardelli. Asiakkaat vaihtuivat tiheään tahtiin ja jono oli pitkä. Kaikista pisin jono oli muodostunut Le Traiteur de Marocain -ruokakojun eteen, se kiemurteli koko hallin pituudelta.

bento

Marché des Enfants Rouges
39 Rue de Bretagne, 3. arr
Metro: Filles du Calvaire

Lounaan jälkeen käänsimme nokkamme kohti 10. kaupunginosaa ja Saint Martinin kanaalia. Kanaalin varrelta oli tarkoitus etsiä baari, jota meille oli suositeltu. Le Comptoir Général löytyi pienen kujan päästä. Ainoa opaste oli pieni laatta seinässä kujan portilla, ovelle osoitti neonpunainen nuoli, eikä oven avaamisenkaan jälkeen ollut ihan varma mihin oli juuri astunut.

vastaanottotiski
vanha kirjoituskone

Paikka on näkemisen arvoinen. Sen sisustus on erikoinen: yhden tilan täytti puolikas purjelaiva keulakuvineen, toisessa oli vanhoja kirjoituskoneita ja karttatauluja, kolmas huone oli tapetoitu Baby Disney -tapetilla ja neljänteen oli sisustettu levykauppa. Viherkasvit rönsyivät köynnöksinä huoneesta toiseen. Kahdesta huoneesta löytyi rommibaari, jonka tiskin takana hääräsivät kuubalaiset herrasmiehet selvästi illan bileitä valmistellen. Päivän drinkissä oli inkivääriä ja passionhedelmää ja rutkasti rommia. Seinällä oli Tom Cruisen tähdittämän elokuvan valomainos: Cocktails & Dreams. Upposimme kuluneen sohvan uumeniin ja annoimme katseemme kiertää omituisessa ympäristössä. Sisään virtasi jatkuvalla syötöllä vanhoja herroja ja upeita leidejä havannalaisissa vermeissään. Rommi kihisi päässä ja tunnelma oli kuin David Lynchin leffassa.

drinkki
nimikyltti

Le Comptoir Général
80 quai de Jemmapes, 10. arr
Metro: République tai Goncourt

Illaksi oli varattu ravintola Montmartren pohjoispuolelta. La Belle-mère qui Fume on työkaverini kantapaikka. Hän viettää kaikki lomansa Ranskassa ja Montmartre on yksi hänen suosikkikaupunginosistaan. Nimensä bistro on saanut tupakkaa alituiseen tupruttavasta omistajarouvasta, jota emme onnistuneet ainakaan tällä kerralla bongaamaan.

ravintolan ikkuna
fenkolisalaatti

Ravintola oli pieni ja viihtyisä, myös ruoka oli mainiota. Etenkin fenkolisalaatti ja suklaaparfait jäivät kutkuttamaan kieltä. Hinta-laatusuhde oli erittäin hyvä, kahden hengen 3 ruokalajin illallinen viineineen maksoi 102 euroa.

La Belle-mère qui Fume
13 rue des Cloys, 18. arr
Metro: Jules Joffrin

Sunnuntaina kolusimme muutaman kauppahallin, ostimme mansikoita, juustoja, makkaraa ja patongin sekä pullon pinot noiria ja istahdimme pikniklounaalle Bastillen kanavan tietämille. Eväät vatsassamme kiertelimme Montmartren kukkulan katuja.

Suunnitelmana oli illastaa viimeisenä iltana VizEat-sovelluksen kautta ranskalaisessa kodissa. Emäntämme ei kuitenkaan koskaan vahvistanut varausta, joten kotiravintolan testaaminen jäi seuraavaan kertaan.

le grand 8

Myöhemmin illalla peruuntuminen tuntui kohtalon oikulta. Osuimme nimittäin reissun ylivoimaisesti parhaaseen ravintolaan, tyypilliseen ranskalaiseen bistroon, joka sijaitsi vain kivenheiton päässä Sacre Coerista. Astuessamme sisään syömässä oli sukua ja tuttavia, yhdessä isossa pöydässä, samppanja virtasi ja poskipusuja vaihdettiin tiuhaan.

latva-artisokan lehdet

Ravintolan menu vaihtuu päivittäin ja oli sinä iltana niin selkeä, että pärjäsimme vajavaisella keittiöranskallamme mainiosti. Keittiöstä kannettiin eteemme alkupaloiksi linsseistä ja karitsasta tehtyä terriiniä ja kokonaisena keitettyä latva-artisokkaa, jota dipattiin sinappiseen vinegrettiin. Kun artisokan sydän tuli vastaan, se vietiin takaisin keittiöön, kuutioitiin ja haudutettiin hetki toisessa vinegretissä ja tarjoiltiin uudestaan.

sinisimpukat
jälkkärit

Pääruokalautasilla oli papuja ja lampaankaretta sekä sinisimpukoita, laseissa punaviinia ja samppanjaa. Välijuustot olivat taivaallisia ja kolmen tunnin täydellisen illan kruunasivat luumupiiras ja mansikka-mascarponekeksi. Tunnelma ravintolassa oli ainutlaatuinen. Sopivasti rosoinen, lämmin ja kotikutoinen. Annokset olivat yksinkertaisia ja jumalaisen maukkaita, ja lautasliinojen virkaa toimittivat keittiöpyyhkeet.

keittiöpyyhkeet lautasliinoina

Parasta oli kuitenkin palvelu. Tuntui siltä, kuin olisi ollut kotona, jonka ruokapöydän ääreen kuka tahansa on tervetullut. Keittiössä, jossa emäntä häärää ja huiskii mutkattomasti menemään, halaa tuttuja ja tuntemattomia, hymyilee kaiken kiireen keskellä ja tekee Pariisin parasta ruokaa. Lasku neljästä ruokalajista ja kolmesta reilusta viinilasillisesta (joista yksi samppanjaa) kahdelle oli 120 euroa.

ravintolan emäntä

Le Grand 8
8 rue Lamarck
Metro: Anvers tai Chateau Rouge (kiinni kesään 2017 saakka)

Hyvin siis kävi, kannatti ottaa riski. Ensi vuonna palaamme jälleen ja otamme haltuun seuraavan kaupunginosan!