Toad-in-the-hole juureksilla eli brittiläistä perinneruokaa kasvisversiona!

Meillä on puolisoni kanssa yhteinen ihastus. Hänen nimensä on Yotam Ottolenghi, israelilaissyntyinen ja sittemmin Britanniaan kotiutunut keittiömestari, ruokakirjailija ja ravintoloitsija. Kaikki, mihin Ottolenghi kauhansa upottaa, muuttuu käsittämättömän herkulliseksi ruokataivaaksi. Hänen ruokafilosofiansa on täynnä Lähi-Idän mausteita, tuoreita raaka-aineita, sesonkiruokaa, roppakaupalla kasviksia ja superkiinnostavia makukomboja.

toad-in-the-hole

Alkuhuuma on kestänyt kohta kolme vuotta, sinä aikana keittokirjahyllymme on täydentynyt kahdella kulmistaan jo käytössä kulahtaneella merkkiteoksella. Ensimmäinen on iki-ihana Flavour ja toinen, uudempi tuttavuus, josta kokataan tänään, kantaa nimeä Ottolenghi Test Kitchen – Shelf Love. Sen sivuilta bongasin peribrittiläisen toad-in-the-hole-uuniruuan, joka on tuotu tähän päivään ja tuunattu Ottolenghin tapaan – tottakai.

toad-in-the-hole

Shelf Love -keittokirjan idea on nerokas. Alkuun pääsee kurkkaamalla keittiön kaappeihin tai poimimalla jääkaapista sinne unohtunut purkinpohja. Sitten etsitään opuksen hakemistosta kyseisen raaka-aineen nimi ja katsotaan, mitä siitä voisi kokata. Toad-in-the-hole löytyi tällä samalla tekniikalla. Jääkaapin vihanneslaatikon perimmäisestä nurkasta löytyi jo hieman nahistuneeksi osoittautunut lanttu. Otin kirjan käteeni ja valikoin lantturesepteistä sellaisen, jonka kaikki ainekset löytyivät valmiiksi keittiöstämme. Kuinka helppoa ja oivaltavaa!

toad-in-the-hole

toad-in-the-hole

Toad-in-the-hole on brittiläinen perinneruoka, joka koostuu Yorkshire-puddingiksi kutsutusta suolaisesta pannukakkutaikinasta sekä lihasta tai makkaroista, jotka kurkistavat uunissa paistuneen taikinan koloista kilpikonnan pään tavoin. Koska lihaa ja makkaraa ei enää keittiössämme juurikaan syödä, iloitsin suuresti Ottolenghin versiosta, jonka pääosassa olivatkin juurekset!

Pääsin jälleen soveltamaan. Vaihdoin lehmänmaidon kauramaitoon, punajuuret keltajuuriin ja porkkanaan sekä rosmariinin oksat parvekkeelle unohtuneeseen sitruunatimjamiin. Vegaaninen toad-in-the-holen kasvisversio ei kuitenkaan ole, sillä pannaritaikinaan tulee kaksi kananmunaa ja valmiissa dijon-sinapissa on kermaa. Munat voi toki korvata vaikkapa vegaanisella jugurtilla, mutta huomioi silloin, ettei pannariin nouse silloin muhkeita kuplia ja varsinainen toad-in-the-hole-efekti jää syntymättä. Maku on siitä huolimatta varmasti hyvä!

toad-in-the-hole

toad-in-the-hole

Resepti perustuu pitkään paahdettujen ja vaahterasiirapilla aateloitujen juuresten mielettömään makumaailmaan, joka ei todellakaan lihaa kaipaa. Juurekset voit valita vapaasti omien mieltymystesi mukaan ja kokeilla lantun, porkkanan ja sellerin sijaan vaikka palsternakkaa, juuripersiljaa ja nauriita. Olen puolittanut alkuperäisen reseptin ainekset, joten minun versiostani riittää välipalaksi neljälle tai salaatin kanssa nautittavaksi kahdelle tai kolmelle. Ottolenghi tarjoilee toad-in-the-holen sienisoosin kera, mutta koska tässä taloudessa asuu herra, joka karttaa lötköjä sieniä, me nautimme kasvispannarin raikkaa vihersalaatin kera.

toad-in-the-hole

Toad-in-the-hole juureksilla

Taikina:
2 munaa
2 dl kauramaitoa
1,5 rkl dijon-sinappia
2 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
3 rkl rypsiöljyä

Täytteet:
Yhteensä n. 600 g juureksia, esim. juuriselleriä, punajuurta, lanttua ja porkkanaa
½ dl oliiviöljyä
½ tl suolaa
Pari rouhaisua mustapippuria
1,5 rkl tomaattipyrettä
1,5 rkl vaahterasiirappia
100 g kirsikkatomaatteja
Kaksi oksaa rosmariinia tai timjamia

Lämmitä kiertoilmauuni 200 asteeseen. Jos käytät tavallista uunia, nosta lämpö 220 asteeseen.

Pilko juurekset reilun kokoisiksi suupaloiksi ja siirrä kulhoon. Lisää oliiviöljy, suola, pippuri ja tomaattipyree. Sekoita kunnolla niin, että jokainen juurespala saa osansa öljystä ja tomaattisoseesta. Levitä koko komeus väljästi pellille tai uunivuokaan. Paahda juureksia uunissa 20 minuutin ajan ja sekoita sitten joukkoon vaahterasiirappi. Jatka paahtamista vielä 15 minuuttia tai kunnes juurekset ovat saaneet mukavasti väriä.

Vispaa juuresten paahtuessa munat, kauramaito ja sinappi keskenään kunnolla sekaisin. Lisää jauhot ja suola ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan turvota puolisen tuntia.

Kun juurekset ovat paahtuneet ja taikina turvonnut, ota n. 20 x 25 cm uunivuoka ja kaada sen pohjalle rypsiöljy. Laita vuoka 200/220-asteiseen uuniin 6 minuutiksi. Ota vuoka pois uunista ja kaada taikina sen pohjalle. Asettele sitten vuokaan paahdetut juurekset, kirsikkatomaatit sekä yrtit.

Paista 200/220-asteisessa uunissa ensin 20 minuuttia ja laske sitten lämpötilaa 180 asteeseen (jos sinulla on kiertoilmauuni ja 200 asteeseen), jos kokkaat tavallisella uunilla. Paista vielä n. 25 minuuttia tai kun taikina on saanut kauniin värin. Tarjoa toad-in-the-hole lämpimänä raikkaan salaatin kera!

toad-in-the-hole

Kommenttiloota on tälläkin kertaa avoinna! Jos päädyit kokkaamaan tämän reseptin perusteella, kerro ihmeessä kokemuksistasi. Miltä ruoka maistui ja miten se onnistui?

Satunnaisista suhteista elämänmittaiseen liittoon – näin meistä tuli mökkiläisiä!

Kaupallinen yhteistyö: Laiturilla

Mistä haaveilet? Kysymys oli ehtinyt leijua ilmassa vain muutamia sekunteja, ennen kuin edessäni istuva, tuoppia tiukasti kädessään puristava mies vastasi. Omasta mökistä, sellaisesta perisuomalaisesta paikasta järven rannalla, laiturista ja puilla lämpiävästä saunasta, josta voisi pulahtaa suoraan rantaveteen. Niin minäkin, nyökyttelin ja hymyilin niin, että poskiin sattui. Neljän päivän kuluttua päätimme alkaa seurustella.

Ensimmäiset treffit tekivät lähtemättömän vaikutuksen

Heti seuraavana kesänä ryhdyimme tuumasta toimeen. Sitoutuminen yhteen ainoaan mökkiin tuntui vielä vieraalta ajatukselta, joten etsimme yksilöä, jonka kanssa voisimme viettää pitkän viikonlopun tai korkeintaan viikon. Vähän tunnustella ja katsella sillä silmällä, miten tulisimme toimeen. Olisiko meistä ylipäätään mökkiläisiksi vai osoittautuisiko totuus toisenlaiseksi. Halusimme pysytellä lähellä kotikaupunkia, joten vuokrasimme mökin Porvoon saaristosta, pienen soutumatkan päästä mantereelta ja lähimmästä kyläkaupasta.

tiskipaljut

mökki

nokkoslettu lautasella

skumppaa kiitos!

mökki

Toukokuinen viikko on ennätyslämmin. Teemme eväsretkiä saaren länsipuolen silokallioille, sytytämme vuorotellen tulet saunan pesään, pötköttelemme riippumatossa saaren korkeimmalla kohdalla, katamme illallisen laiturille, kahlaamme läpi korkean kirjapinon ja vietämme sadepäivät takkatulen äärellä villasukat jalassa ja viinilasi kädessä. Ensitreffit punaisen tuvan kanssa hipoivat täydellisyyttä ja jättivät jälkeensä melkoisen mökki-ikävän.

Satunnaisia mökkisuhteita ja ahkeraa deittailua vuokramökkimarkkinoilla

Kannustavan kokemuksen jälkeen päätimme alkaa harrastaa satunnaisia suhteita. Viikko siellä, toinen täällä ja pitkä viikonloppu kolmannen järven rannalla. Kokeilimme erilaisia ratkaisuja ja etsimme sitä, mikä meille sopii parhaiten. Rantasauna oli ehdoton, siitä emme mistään hinnasta luopuisi. Mutta monta asiaa oli vielä päättämättä. Olisiko saarimökki se paras vaihtoehto? Entä tarvitaanko sähköjä ja juoksevaa vettä vai riittäisikö puulämmitys ja kantovesi? Millainen keittiö meille kelpaisi, mikä olisi optimaalinen neliömäärä? Missä ja millaisen vesistön äärellä mahdollinen oma mökki sijaitsisi?

laituri ja järvi

laiturikattaus

mökki

saunan jälkeen

Päristelimme moottoripyörällä pitkin Suomea. Asetuimme pariksi päiväksi Asikkalaan, mökkeilimme viikon Juvalla, toisen Kangasniemellä ja kolmannen Pieksämäellä. Hämeessäkin piipahdimme. Lisäksi kiersimme ahkerasti kavereiden mökkivieraina Soinissa, Kustavissa, Sulkavalla, Anttolassa ja Punkaharjulla nyt ainakin. Veri veti meitä kohti itää, olimmehan molemmat sieltä vanhempiemme kautta kotoisin. Ehkäpä juuri siksi totesimme viihtyvämme parhaiten eteläisessä Savossa.

järvessä

mökki

sienet pannulla

Sopivan ajomatkan pituus alkoi hahmottua: kolme tuntia Helsingistä oli aika lailla maksimi – siihenkin yhtälöön Etelä-Savo istuisi sopuisasti. Hiekkatien osuus mökkimatkasta saisi olla mieluiten alle 10 kilometriä (koska kulkupelinä on moottoripyörä) ja lähimmälle julkisten liikennevälineiden pysäkille oli oltava kävely- tai ainakin järkevä pyöräilymatka. Myös ympäristön suhteen toiveet tarkentuivat. Puhdasvetinen järvi ja riittävän suuri rauhallinen tontti, jonne ei olisi toisilta mökeiltä näköyhteyttä. Piha saisi olla nurmikenttien sijaan kunttaa, jossa kasvaa mustikkaa ja puolukkaa.

Kahden kesän kokeilu vuosivuokramökillä sinetöi suhteen

Keväällä 2018 aloimme olla jo kyllästyneitä satunnaisissa suhteissa suhaamiseen. Kaipasimme varmempaa ja vakituisempaa kumppania, paikkaa, jonka tiedämme ja tunnemme, jonka varustelutasoa ei tarvitse aina erikseen arvailla ja jossa voi viettää pidempiä aikoja kerrallaan. Emme ehtineet tutkailla sanomalehtien myyntipalstoja tai internetin mökkimarkkinoita, kun jo osuimme oikeaan paikkaan juuri oikeaan aikaan.

Ollessani eräällä illallisella, kuulin sivulauseessa maininnan mökistä, jonne olisi hyvä löytää vakituisempi asukas. Joku, joka voisi pitää mökistä huolta sillä välin, kun omistajat itse asuvat ulkomailla. Siinä kohtaa taisin nostaa käteni ilmaan ja huudahtaa jotain kovaan ääneen, sillä puhujan huomio kohhdistui välittömästi minuun. Asiat etenivät omalla painollaan ja pian matkan jälkeen, pääsimme piipahtamaan Etelä-Savossa mökillä, joka tuntui heti oikealta.

ootd mökkiasu

mökkirannassa

varpaat räsymatolla

mökkeilyä

Solmimme saman tien vuokrasopimuksen loppuvuoden ajaksi ja jatkoimme diiliä vielä seuraavankin vuoden ajan. Mökki oli ihana. Vaikka ajomatkaa oli yli kolme tuntia, vietimme järven rannalla kaiken liikenevän ajan. Puuhastelimme pihalla, nautimme lempeistä löylyistä ja puhtaasta järvestä, perustimme laatikkoviljelmän, sienestimme ja marjastimme, teimme kaikkea sitä, mitä mökillä kuuluukin tehdä. Viimeistään silloin tiesimme, ettei paluuta ole. Olimme rakastuneet mökkielämään.

Kun vuosivuokramökin omistaja vuoden 2019 syksyllä ilmoitti, että haluaa mökin takaisin omaan käyttöönsä, minä puhkesin kyyneliin. Ero oli vaikea, sillä punaisesta tuvasta ja järvimaisemasta oli tullut todella tärkeä. Samana iltana selailimme myytävien mökkien tarjontaa, mutta mikään ei tuntunut oikein miltään. Pakkasimme kahden vuoden aikana kertyneitä kamppeitamme hiljaisuuden vallitessa ja jätimme mökille syksyllä haikeat hyvästit.

Elämänmittainen liitto: Etelä-Savossa on mökkiläisen hyvä olla

Kaamos kuritti ja arki vei mukanaan. Silloin tällöin muistimme kurkistaa Oikotielle, mutta mitään mainittavaa ei siellä juuri silloin liikkunut. Vielä tammikuussakaan emme tienneet, missä seuraavan kesän aiomme viettää. Vaikka omaan mökkiin sijoittaminen oli mielessä, tutkailimme edelleen myös vuokramökkitarjontaa. Tulos oli aina sama: joko mökki oli liian kallis, oma ranta puuttui tai se oli kaukana tai väärällä suunnalla.

Helmikuussa laajensin hakuani pienempiin verkkopalveluihin. Muutaman päivän kuluttua löysin myynnissä olevan punaisen tuvan, joka vaikutti lupaavalta. Se muistutti erehdyttävästi vuokralla ollutta kesäparatiisia, vaikka mökki olikin pienempi ja sijainti eri suunnalla. Vain välimatka mietitytti. Kävimme kirjeenvaihtoa omistajan kanssa. Kyselin kaivosta (sitä ei ollut), sähköistä (oli, mutta ei kaikissa rakennuksissa), hiekkatien kunnosta (pääsee moottoripyörällä, heilläkin on sellainen) ja mökin historiasta (se oli mökin omistajan isän rakentama). Sovimme näyttöpäivän ja ajoimme katsomaan ehdokasta.

mökkiblogi

kesämökki työleiri

kasvihuoneen rakentaminen

loma loppuu

Mökkipihaan vei jyrkkä ja liukas polku. Lunta oli muutama sentti ja järvi tietysti jäässä. Ei tämä paikka tähän vuodenaikaan pääse oikeuksiinsa, tokaisi omistaja. Kurkistelimme tuvan alle, availimme ovia, vilkaisimme saunaa ja ihailimme huussin vaalean violetiksi maalattuja sisäseiniä. Sisällä oli ihanan lämmin, kahvipöydässä kerrattiin mökin tarinaa ja katsottiin ampumahiihtoa. Ensitreffit olivat varsin onnistuneet, joten lupasimme palata asiaan viimeistään seuraavana päivänä. Paluumatkalla puoliso sanoi olevansa valmis tekemään kaupat vaikka heti. Perhoset vatsanpohjassa lehahtivat lentoon ja tunteet nousivat pintaan, itketti onnesta. Tässäkö tämä nyt oli, olimmeko viimeinkin, viisi vuotta ensimmäisten mökkitreffien jälkeen löytäneet oman pienen paratiisimme?

Päätimme olla välittämättä reilut kolme tuntia kestävästä mökkimatkasta, ja kun kaikki muu oli kunnossa, kantovesikään ei enää tuntunut kynnyskysymykseltä. Tontti oli riittävän suuri ja pienessä pihassa oli tilaa kasvihuoneelle ja muutamalle viljelylaatikolle. Hiekkatie oli riittävän hyvässä hapessa ja lähin taajamakin kyläkauppoineen pyöräilymatkan päässä. Näytti vahvasti siltä, että koossa oli ainekset elämänmittaiseen liittoon. Seuraavana päivänä lähetimme tarjouksen kämmenet jännityksestä hioten.

eroon itikoista

mansikka-halloumisalaatti

mökki

monipaikkainen mökkeilijä laiturilla

Kauan kaivattu sopimus solmittiin huhtikuussa 2020. Kaupoista oli ehditty lyödä kättä päälle juuri ennen maailmanlaajuisen pandemian julistamista, joten meistä tuli tahtomattamme osa ensimmäisen koronavuoden mökkibuumia. Tuhansien muiden lailla pakenimme punaiseen tupaan turvaan pahalta maailmalta ja viruksenpirulaiselta. Seuranamme olivat vain pikkulinnut ja oravat, aitan välikatossa asustanut lepakkopesue sekä muutaman kerran pihaan eksynyt lumikko. Maailma kuohui, mutta Etelä-Savossa mökkiläisen oli hyvä olla. Kahdessa kesässä mökistä on tullut maailman rakkain paikka, jossa toivottavasti saamme viettää vielä kymmeniä keväitä, kesiä ja raikkaita syksyisiä päiviä. Olkoon mökki turvanamme niin myötä- kuin vastamäissä, elämämme loppuun saakka!

*****

Laiturilla on hanke, joka auttaa kaikkia nykyisiä ja tulevia mökkiläisiä ja vapaa-ajan asukkaita nauttimaan elämästä Etelä-Savossa ympäri vuoden, kannustaa kestävään mökkeilyyn, kokoaa tietoa vapaa-ajan asumisen palveluista ja antaa inspiraatiota lupsakan letkeään mökkielämään. Tavoitteena on, että meidän kaltaisemme mökkeilijät viihtyisivät maakunnassa entistäkin paremmin.

Lue myös: Monipaikkainen mökkiläinen tässä terve!

Kohti kestävämpää elämäntapaa: 52 vastuullista valintaa

Kestävä elämäntapa ja vastuulliset valinnat ovat ohjanneet elämääni jo useamman vuoden ajan. Pitkään olen miettinyt, miten voisin kertoa arkisista valinnoista konkreettisemmin. Kuinka sanoittaisin sen näkökulma, josta elämää katson, saarnaamatta, kiinnostavasti ja kannustaen – ja samalla omaa (ja muiden) ilmastoahdostustani helpottaen?

Tammikuisena perjantai-iltana hampaita harjatessani idea sitten pätkähti päähäni. 52 vastuullista valintaa, yksi konkreettinen teko vuoden jokaisena viikkona. Voisiko siinä olla itua? Päähänpisto tuntui toteuttamisen arvoiselta vielä kahden hyvin nukutun yön jälkeenki, joten päätin panna töpinäksi mitä pikimmiten. Niinpä tammikuun ensimmäisellä viikolla alkoi vuoden mittainen matka vastuullisten valintojen polkua pitkin!

mustikkamuffinssit

Haastan mukaan ihan jokaisen! Mitä useampi meistä kertoo, millaisia vastuullisia valintoja vuoden mittaan tekee, sen suurempi on esimerkin voima. Tule siis mukaan ja jaa omat konkreettiset tekosi tai vinkkisi tunnisteella #52vastuullistavalintaa. Asia voi olla kuinka pieni tahansa, sillä tämä ei suinkaan ole kilpailu, vaan tehokas tapa tehdä maailmasta piirun verran parempi!

52 vastuullista valinta – tässä niistä kolme ensimmäistä!

Viikolla yksi vastuullinen valintani oli ihailemani ruokagurun Satu Koiviston #25kasvistaviikossa-haaste. Haaste on voimassa koko vuoden, joten siihen voi tarttua milloin tahansa, hyvä hetki on esimerkiksi juuri nyt. Haasteen ideana on listata, kuinka monta eri kasvista tulee viikon aikana syötyä. Meidän ostoskorimme täyttyy nykyään melkeinpä kokonaan kasviksista, joten tämä oli palkitseva tehtävä. Vuoden ensimmäisen viikon saldoksi summautui peräti 33 erilaista vihannesta, juuresta, hedelmää ja marjaa!

25kasvistaviikossa

Olen helposti koukuttuvaa sorttia, joten en jättänyt laskutehtävää yhteen kertaan. Seuraavalla viikolla seurasin listan kehittymistä tietoisemmin, etsin kaupassa ostoskoriin erilaisia kasviksia ja valitsin lounasravintolan salaattipöydästä sellaisia, joita omassa listassani ei vielä ollut. Peittosin saman tien edellisen viikon ennätykseni, lautaselleni päätyi nimittäin kokonaista 42 eri kasvista! Kun kasvattaa tietoisesti kasvisten määrää ostoskorissa ja lautasella, saattaa hyvinkin vähentää jopa huomaamattaan eläinperäisten ruokien osuutta ravinnosta. Ja se jos mikä on vastuullinen valinta!

Viikolla kaksi vastuullinen valinta oli helpoista helpoin. Mieleni teki perinteisiä mustikkamuffinsseja, joten puin essun päälle ja ryhdyin leipomaan. Tällä kertaa luin 20 vuotta käytössäni ollutta lempireseptiäni uusin silmin, joten vaihdoin lehmänmaidon kauramaitoon, kananmunat kypsään banaaniin ja voin leivontamargariiniin. Lopputuloksesta olisi tullut taatusti täydellinen, jos en olisi hetken mielijohteesta ḱorvannut vehnäjauhoja speltillä ja vähentänyt sokerin määrää puoleen. Muffinssit sulivat kyllä suuhun, mutta maku oli vähän liiankin terveellinen. Kasvipohjaisia leivonta-aineksia käytän mielelläni jatkossakin, mutta vehnä pysyköön vehnänä ja sokeri sokerina.

mustikkamuffinssit

Kolmannella viikolla nostin valokeilaan vastuullisen vaatehuollon. Huomasin nimittäin, että vaakaapissani roikkuu mekkoja, joita en ole käyttänyt vuoteen tai kahteen. Ne kaikki olivat joskus nauttineet lempivaatteen asemasta, joten virhevalinnoista tai hutiostoksista ei ollut kyse. Hetken pohdittuani tajusin missä mättää: mekoissa ei ollu taskuja! Olen huono käyttämään käsilaukkuja, enkä oikeastaan omista arkikäyttöön sopivia kuin yhden ainoan. Pukeudun mekkoihin ja kaipaan taskuja, johon sujauttaa paitsi kännykän ja lompakon, myös kädet silloin kun en tiedä, mitä niillä pitäisi tehdä. Niinpä keräsin taskuttomat mekot yhteen kasaan ja kiikutin ne ompelijalle. Samaan syssyyn pyysin häntä modernisoimaan yhden mekon kaulukset ja vaihtamaan käytettynä ostetun talvitakin rikkinäisen vetoketjun. Ompelija teki huolellista työtä ja oli valinnut taskujen materiaalinkin yksilöllisesti jokaisen mekon mukaan. Olen saanut käyttööni kokonaista 10 “uutta” mekkoa, joista jokaista rakastan nyt vieläkin enemmän.

Jatkossa kirjaan jokaisen vastuullisen valinnan kuukausittain myös blogiin. Tästä alkaa siis sarja nimeltään kuukauden vastuulliset valinnat. Jos haluat seurata valintojani tuoreeltaan, ota seurantaan instagram-tilini @piapas!