Kohti kestävämpää elämäntapaa: 52 vastuullista valintaa

Kestävä elämäntapa ja vastuulliset valinnat ovat ohjanneet elämääni jo useamman vuoden ajan. Pitkään olen miettinyt, miten voisin kertoa arkisista valinnoista konkreettisemmin. Kuinka sanoittaisin sen näkökulma, josta elämää katson, saarnaamatta, kiinnostavasti ja kannustaen – ja samalla omaa (ja muiden) ilmastoahdostustani helpottaen?

Tammikuisena perjantai-iltana hampaita harjatessani idea sitten pätkähti päähäni. 52 vastuullista valintaa, yksi konkreettinen teko vuoden jokaisena viikkona. Voisiko siinä olla itua? Päähänpisto tuntui toteuttamisen arvoiselta vielä kahden hyvin nukutun yön jälkeenki, joten päätin panna töpinäksi mitä pikimmiten. Niinpä tammikuun ensimmäisellä viikolla alkoi vuoden mittainen matka vastuullisten valintojen polkua pitkin!

mustikkamuffinssit

Haastan mukaan ihan jokaisen! Mitä useampi meistä kertoo, millaisia vastuullisia valintoja vuoden mittaan tekee, sen suurempi on esimerkin voima. Tule siis mukaan ja jaa omat konkreettiset tekosi tai vinkkisi tunnisteella #52vastuullistavalintaa. Asia voi olla kuinka pieni tahansa, sillä tämä ei suinkaan ole kilpailu, vaan tehokas tapa tehdä maailmasta piirun verran parempi!

52 vastuullista valinta – tässä niistä kolme ensimmäistä!

Viikolla yksi vastuullinen valintani oli ihailemani ruokagurun Satu Koiviston #25kasvistaviikossa-haaste. Haaste on voimassa koko vuoden, joten siihen voi tarttua milloin tahansa, hyvä hetki on esimerkiksi juuri nyt. Haasteen ideana on listata, kuinka monta eri kasvista tulee viikon aikana syötyä. Meidän ostoskorimme täyttyy nykyään melkeinpä kokonaan kasviksista, joten tämä oli palkitseva tehtävä. Vuoden ensimmäisen viikon saldoksi summautui peräti 33 erilaista vihannesta, juuresta, hedelmää ja marjaa!

25kasvistaviikossa

Olen helposti koukuttuvaa sorttia, joten en jättänyt laskutehtävää yhteen kertaan. Seuraavalla viikolla seurasin listan kehittymistä tietoisemmin, etsin kaupassa ostoskoriin erilaisia kasviksia ja valitsin lounasravintolan salaattipöydästä sellaisia, joita omassa listassani ei vielä ollut. Peittosin saman tien edellisen viikon ennätykseni, lautaselleni päätyi nimittäin kokonaista 42 eri kasvista! Kun kasvattaa tietoisesti kasvisten määrää ostoskorissa ja lautasella, saattaa hyvinkin vähentää jopa huomaamattaan eläinperäisten ruokien osuutta ravinnosta. Ja se jos mikä on vastuullinen valinta!

Viikolla kaksi vastuullinen valinta oli helpoista helpoin. Mieleni teki perinteisiä mustikkamuffinsseja, joten puin essun päälle ja ryhdyin leipomaan. Tällä kertaa luin 20 vuotta käytössäni ollutta lempireseptiäni uusin silmin, joten vaihdoin lehmänmaidon kauramaitoon, kananmunat kypsään banaaniin ja voin leivontamargariiniin. Lopputuloksesta olisi tullut taatusti täydellinen, jos en olisi hetken mielijohteesta ḱorvannut vehnäjauhoja speltillä ja vähentänyt sokerin määrää puoleen. Muffinssit sulivat kyllä suuhun, mutta maku oli vähän liiankin terveellinen. Kasvipohjaisia leivonta-aineksia käytän mielelläni jatkossakin, mutta vehnä pysyköön vehnänä ja sokeri sokerina.

mustikkamuffinssit

Kolmannella viikolla nostin valokeilaan vastuullisen vaatehuollon. Huomasin nimittäin, että vaakaapissani roikkuu mekkoja, joita en ole käyttänyt vuoteen tai kahteen. Ne kaikki olivat joskus nauttineet lempivaatteen asemasta, joten virhevalinnoista tai hutiostoksista ei ollut kyse. Hetken pohdittuani tajusin missä mättää: mekoissa ei ollu taskuja! Olen huono käyttämään käsilaukkuja, enkä oikeastaan omista arkikäyttöön sopivia kuin yhden ainoan. Pukeudun mekkoihin ja kaipaan taskuja, johon sujauttaa paitsi kännykän ja lompakon, myös kädet silloin kun en tiedä, mitä niillä pitäisi tehdä. Niinpä keräsin taskuttomat mekot yhteen kasaan ja kiikutin ne ompelijalle. Samaan syssyyn pyysin häntä modernisoimaan yhden mekon kaulukset ja vaihtamaan käytettynä ostetun talvitakin rikkinäisen vetoketjun. Ompelija teki huolellista työtä ja oli valinnut taskujen materiaalinkin yksilöllisesti jokaisen mekon mukaan. Olen saanut käyttööni kokonaista 10 “uutta” mekkoa, joista jokaista rakastan nyt vieläkin enemmän.

Jatkossa kirjaan jokaisen vastuullisen valinnan kuukausittain myös blogiin. Tästä alkaa siis sarja nimeltään kuukauden vastuulliset valinnat. Jos haluat seurata valintojani tuoreeltaan, ota seurantaan instagram-tilini @piapas!

Vuosi 2021 – mitä tulikaan tehtyä? + Arvonta!

Istun junan työskentelyhytissä läppäri sylissäni ja tuijotan vasemmassa yläkulmassa vilkkuvaa kursoria. Ohitamme Parkanon ja kiidämme kiskoilla kahtasataa kohti Oulua. Olin ajatellut viettää matkan ensimmäiset tunnit kirjoittamalla, ja aihekin oli selkeänä mielessä. Kirjoittaisin menneestä vuodesta, siitä mitä kaikkea tulikaan vuonna 2021 tehty. Ajatus kuitenkin katkesi ensimmäiseen lauseeseen. Ajattelin olevani auttamattomasti myöhässä. Miten ketään enää kiinnostaisi, mitä viime vuonna tapahtui. Vuosi 2021 oli ja meni, miksi sitä pitäisi enää muistella. Tikulla silmään ja sitä rataa.

lähiloma Kotka Loviisa

Hävetti, sillä tuntui siltä, että KAIKKI muut ovat menneet eteenpäin ja minä edelleen mietiskelen menneitä. Nyt pitäisi jo tarttua hanakasti tavoitteisiin, visioida villisti tulevaa tai suunnitella sotasuunnitelmia ja strategioita. Ollaanhan sentään jo melkein helmikuussa! Sitten tajusin, että itse asiassa en piittaa pätkääkään siitä, mitä muut ajattelevat, mitä tekevät ja missä menevät. Aion panna vuoden 2021 pakettiin tässä ja nyt. Sillä ennen kuin voi suunnitella tulevaa, on tiedettävä, minkä päälle rakentaa. Ja ne rakennuspalikat, ne tulevat tässä.

Psst! Jotta jaksaisit kahlata tekstin läpi, lisäsin loppuun pienen yllätysarvonnan. Osallistu itse tai vinkkaa kaverille!

Miltä vuosi 2021 tuntui?

Kukapa olisi uskonut, että maaliskuussa 2020 koko maailman polvilleen pakottanut pirulainen piinaisi meitä aina vaan. Kaikkeen näköjään tottuu. Myös neljän seinän sisälle sulkeutumiseen, kontaktien välttämiseen, pienissä ympyröissä liikkumiseen ja saman pirtinpöydän ääressä päivästä toiseen istumiseen. Toinen koronavuosi väsytti, turhautti ja ahdisti, tietenkin, mutta samaan aikaan päivät vierivät eteenpäin omalla painollaan.

Uudenvuoden iltana, kun istuimme kahdestaan sohvalla, kysyin mieheltä, mikä päättyvässä vuodessa oli parasta. Hän mietti pitkään, mutta vastasi sitten, että nostaa kaiken muun yläpuolelle parisuhteen. Että kahdestaan vietetystä koronavuodesta huolimatta olemme edelleen tässä, toistemme kainaloissa. Olin täysin samaa mieltä. Opimme näistä kahdesta vuodesta ainakin sen, että selviämme mistä tahansa, eikä meitä erota edes maailmanlaajuinen pandemia. Vaikka muita elämäni valintoja voisinkin miettiä uudestaan, puolisoa en vaihtaisi mistään hinnasta.

vastuulliset joululahjat

Vuoden aikana luin tai kuuntelin 83 kirjaa, neuloin kaksi villapaitaa ja tikutin kuusi pipoa. Keskittyessäni kertomuksiin ja silmukoiden luomiseen huomasin tarvitsevani hitaampaa elämää, pysähtymistä, olemisen opettelua, tarinoihin uppoutumista ja käsillä tekemistä vieläkin enemmän.

Missä tulikaan matkustettua?

Kaiken kurimuksen keskellä kotimaanmatkailu nousi arvoon arvaamattomaan. Kahden viikon etätyöpyrähdys Sallatunturiin, päiväretki Outokummun vanhaan kaivokseen, Keski-Suomen kulttuurikierros Joutsan ja Mäntän kautta Jyväskylään, ruskareissu Pyhätunturiin ja kiipeilyseikkailu Pyhäkuruun, viikonloppuvaellus Kiilopäälle, piipahdus Loviisaan ja Kotkaan sekä ensilumille Pyhätunturiin ruokkivat seikkalijan nälkää riittämiin.

lähiloma Kotka Loviisa

Kiilopäällä

Orinoron rotko

Pyhäkuru

Uusia kansallispuistobongauksia kerääntyi peräti kolme: UKK-puisto pohjoisessa, Leivonmäki Joutsassa ja Valkmusa Kotkassa. Lisäksi samoilimme Sompion luonnonpuistossa ja ihastelimme Orinoron hulppeita rotkomaisemia Leppävirralla. Myös kotikaupunkia ja sen lähiseutuja katsoimme uusin silmin. En todellakaan aiemmin tiennyt, mikä välimerellinen tunnelma Vuosaaren huipulla vallitsee tai miten lämpimät Porvoon Varlaxuddenin silokalliot olivatkaan. Kun mökillä ja sen liepeillä vietetyt kuukaudet lasketaan, oli vuosi todellista kotimaanmatkailun kulta-aikaa! Nähtävää ja koettavaa on todellakin tarjolla ihan nurkan takana – kestävästi ja vastuullisesti!

Pyhäkuru

kotimaanmatkailu mänttä

kotimaanmatkailu vaihelan tila

kotimaanmatkailu vaihelan tila

Lokakuun lopulla, kun tilastot hetkellisesti saivat uskomaan parempaan tulevaisuuteen, matkasimme Ranskaan. Määränpäänä oli Happy Hamletin kirjoitusresidenssi, jonka ajankohtaa oli ehditty siirtää koronan takia jo kolmasti. Lentäminen hävetti ja maailmantuska repi sieluparkaani riekaleiksi. Ympärilläni oli käsittämättömän kaunis ranskalainen maaseutu, mutta minä kärvistelin omatuntoni syvissä syövereissä, enkä antanut itselleni lupaa nauttia. Mieli rauhoittui vasta, kun lupasin itselleni matkustaa jatkossa vain maata pitkin. Maailman ihanimmasta majatalosta puksuttelimme junalla Marseillen merenrantakaupunkiin. Rouhea tunnelma otti meidät omakseen ja elleivät puolison työkuviot olisi kutsuneet kotiin, olisimme ehdottomasti viihtyneet pitempäänkin.

lentämisen loppu

Marseille

Kunhan maailmantilanne rauhoittuu, aion hypätä raiteille ja kolkutella katsomaan, millaiset ovat eurooppalaiset junayhteydet. Vielä en ole reittejä tutkaillut, mutta sen tiedän, että Tukholmasta pääsee nykyään yöjunalla Berliiniin, josta ei olekaan enää kuin kahdeksan tunnin junamatka Pariisiin!

Mökkiremppaa ja pihalla puuhastelua

Mökkiviikkoja kertyi lähes 20, hurraa! Rakensimme (tai no, mies rakensi) uuden ja isomman laiturin, nikkaroimme yhteistuumin katoksen kesäkeittiölle, maalasimme lasiverannan seinät, pystytimme vanhan laiturin laudoista jälkikompostorin ja kiinnitimme puihin uusia linnunpönttöjä. Veden kantaminenkin helpottui, kun kunnostimme yhteistuumin mökkiläisten yhteisen kaivon. Nyt vettä ei tarvitse enää hakea 10 kilometrin päästä lähikaupalta, vaan hakumatka hoituu soutuveneellä läheiseen lahdenpoukamaan.

monipaikkainen mökkeilijä laiturilla

Syksyllä minusta tehtiin eteläsavolaisten vapaa-ajan asukkaiden viihtyvyyttä ja mökkeilyolosuhteita kehittävän Laiturilla-hankkeen brändilähettiläs. Ensimmäiseksi tartuin ajankohtaiseen aiheeseen ja kirjoitin siitä, millaista on olla monipaikkainen mökkiläinen ja tehdä etätöitä mökiltä käsin. Tänä vuonna juttuja piisaa aina heinäkuulle saakka, joten muistahan välillä käydä kurkkailemassa, mitä meidän mökille kuuluu.

mökkihöperö aamu usva

monipaikkainen mökkeilijä laiturilla
Myöhemmin syksyllä riuska syysmyrsky repäisi kaksi kuusipuuta juuriltaan. Onneksi molemmat kasvoivat tontin takaosassa kaukana rakennuksista. Eipähän tarvitse ensi kesänä miettiä, millä saunaa lämmitetään. Venytimme mökkikautta aina syyskuun loppuun saakka. Talviteloille mökki pääsi lokakuun puolen välin tietämillä. Takaisin oli tarkoitus palata jouluksi tai uudeksivuodeksi, mutta vallitsevan tilanteen takia päätimme pysyä pyhät visusti omassa pienessä piirissämme, emmekä lähteneet oireettominakaan levittämään pöpöjä maakuntaan.

Laiska töitään luettelee

Niinhän sitä sanotaan, että vain laiskat luettelevat töitään. Niin on joskus kommentoitu minullekin. Tuloksien tuominen julki, niistä kirjoittaminen ja puhuminen on kuitenkin minulle ja monelle muulle yrittäjälle tärkeää, sillä jos emme itse aikaansaannoksiamme esittele, ei sitä tee kukaan muukaan. Siitä on laiskuus ja leväperäisyys kaykana. Mitä siis tulikaan tehtyä työrintamalla?

kolme vuotta yrittäjänä

Sorvi surrasi ja näppis lauloi kiihkeämmin kuin koskaan aiemmin. Työkalenteri natisi etenkin keväällä liitoksistaan. Kirjoitin vuoden aikana asiakkailleni yli 100 artikkelia mm. vastuullisuudesta, ruoasta, viinistä, mökkeilystä, retkeilystä ja tietojärjestelmistä (jep, luit oikein!). Sparrailin asiakkaiden sometekemistä, työstin tekstejä verkkosivuille, editoin keittokirjaa, painotuotteisiin ja uutiskirjeisiin, kuvasin lukemattomia viinilasillisia, kirjapinoja ja ruoka-annoksia. Yhteistyö kaupunkilaisten yhteisen vaatekaapin Vaatepuun kanssa jatkui, kun kirjani Ruokaystävät pääsi aitiopaikalle myyntivitriiniin vielä joulusesongin jälkeenkin.

ruokaystävät

Kiivas työtahti veti takin tyhjäksi niin, että siitä kärsi paitsi oma jaksaminen myös blogiparka. Kun tavallisena vuotena olen intopiukeana naputellut kolmekin postausta viikon aikana, oli viime vuoden saldo keskimäärin 3 postausta kuukaudessa. Työjonon kasvaessa omat kanavat jäävät harmillisesti häntäpäähän.

Joulukuussa korkkasimme kuplivan sen kunniaksi, että yksivuotiaan osakeyhtiöni laskutus ylitti yllättäen sadantonnin haamurajan. Olen edelleen hämmentynyt, mutta myös ylpeä siitä, että olen onnistunut kasvattamaan osapäiväisenä kokeiluna alkaneesta virityksestä ihan oikean yrityksen, joka tuo leivän pöytään ja vähän särvintäkin siihen päälle. Tulevana vuonna tulosta ei taota lähellekään samaan tahtiin, sillä aikomus on ottaa rennommin ja nauttia yrittäjyyden tuomista eduista: vapaudesta ja vapaa-ajasta.

Arvontaa pukkaa!

Yksi mukavimmista ja samalla työteliäimmistä projekteista oli vuoden 2022 Satokausikalenterin toimittaminen. Seinäkalenterissa, jota muuten saa nyt myös ruotsinkielisenä versiona, on kunkin kuukauden satokausikasvislistausten lisäksi kymmeniä sivuja kiinnostavaa tietoa hedelmistä, marjoista, vihanneksista, juureksista, sienistä sekä sesonkeja noudattavista merenelävistä. Kalenterit on jo melkein loppuunmyyty, joten jos seinältäsi vielä uupuu almanakka, ostohousut kannattaa vetää jalkaan saman tien ja suunnata ostoksille Satokausikalenterin verkkokauppaan!

satokausikalenteri

Jos kuitenkin päätät luottaa onneesi, jätä kommenttilootaan viesti ja kerro, millaisia juttuja haluaisit vuonna 2022 blogistani lukea. Kaikkien vastanneiden kesken arvon peräti 3 kpl Satokausikalenteria. Tästä arvonnasta kannattaa siis kertoa kaverillekin!

Osallistua voi aina 1.2. klo 23:59 asti. Arvonta suoritetaan seuraavana päivänä ja voittajiin ollaan yhteydessä sähköpostilla (muista siis jättää kommenttiin toimiva sähköpostiosoite!) sekä tämän sivun kommenteissa.

Vegaaninen hopeatoffee – joulun paras herkkulahja!

Vuoden viimeinen, ja ehdottomasti makein lahjavinkki tulee tässä. Vegaaninen hopeatoffee on lähestulkoon parasta mitä maa päällään kantaa! Törmäsin hopeatoffeen reseptiin viime jouluna Chocochili-blogissa. Siitä asti ihana lakritsin maku on pyörinyt kieleni päällä, sillä RA-KAS-TAN hopetoffeeta yli kaiken. Rakastin tuota ihanan sitkeää mustaa kultaa jo silloin, kun sitä myytiin vain patukkana, sellaisena superohuena lakritsilevynä, jonka pureskeleminen vei melkein paikat mennessään. Voitte siis ehkä arvata, miksi istun täällä koneen äärellä innosta pinkeänä. Vihdoinkin voin tehdä hopeisia herkkukarkkeja ihan itse – ja vielä vegaanisena!

vegaaninen hopeatoffee

Jos sinäkin tunnet jonkun nostalgiannälkäisen sokerihiiren, on tässä täsmälahja juuri hänelle. Toffeen keittäminen on helppoa, kun apuna on digitaalinen lämpömittari. Metallinen anturi upotetaan paksupohjaisessa kattilassa kiehuvaan toffeemassaan ja sitten vain veivataan ja odotellaan, että lämpötila nousee 120 asteeseen. Ilman mittaria oikean koostumuksen löytäminen on haastavampaa, mutta ei suinkaan mahdotonta. Silloin joudut luottamaan enemmän omaan intuitioon, sillä ohjeellinen 6–8 minuutin keittoaika ei välttämättä takaa onnistunutta lopputulosta.

vegaaninen hopeatoffee

vegaaninen hopeatoffee

Minä käytin Chocochilin Elinan lailla Pirkan lakritsikastiketta eli sitä samaa, mitä tursotetaan tuubista jäätelön päälle. Sokeriksi valikoitui ruskea ruokosokeri ja kaurakermaksi Oatlyn iMat Visp. Raakalakritsijauhetta pitäisi löytyä nykyään ihan normikaupastakin, mutta ainakin Ruohonjuuren valikoimiin se kuuluu varmuudella. Yhdestä satsista saat 30–40 toffeetyynyä riippuen siitä, minkä kokoisia paloja aiot massasta leikata.

Vegaaninen hopeatoffee

1 dl ruskeaa ruokosokeria
1 dl lakritsikastiketta
3/4 dl tummaa siirappia
3/4 dl ruuanlaittoon tarkoitettua kaurakermaa
1 rkl raakalakritsijauhetta
(rypsiöljyä)

Ota sopivankokoinen vuoka (minä käytin n. 15 x 15 cm vuokaa) ja vuoraa se leivinpaperilla. Alkuperäisessä reseptissä paperi voidellaan rypsiöljyllä, mutta oman kokemukseni mukaan sitä ei välttämättä tarvita. Mittaa ainekset paksupohjaiseen kattilaan ja kuumenna jatkuvasti sekoitellen. Kun toffeeseos alkaa kiehua, voit vähentää lämpöä. Viimeistään tässä vaiheessa kattilaan kannattaa törkätä lämpömittari ja seurata sitä silmä kovana. Tavoitteena on saavuttaa 120 asteen lämpötila.

Kun mittari näyttää oikeita lukemia, ota kattila hellalta ja kaada massa leivinpaperoituun vuokaan. Anna jäähtyä hetki huoneenlämmössä ja siirrä sitten hela hoito kylmään jääkaappiin tai vaikka parvekkeelle (paitsi jos on kova pakkanen). Leikkaa jähmettynyt massa sopiviksi paloiksi terävällä veitsellä tai keittiösaksilla.

vegaaninen hopeatoffee

Kääräise jokainen karkki suorakulmion muotoiseen leivinnpaperinpalaan, pakkaa purkkeihin tai pussukoihin ja pyöräytä ympärille värikäs nauha. Vegaaninen hopeatoffee eli joulun paras herkkulahja on valmis!

Ps. Tsekkaa myös muut vastuullisen joulun lahjavinkit!