Kesän parhaat keittokirjat ja parsa-vuohenjuustosalaatti

Istun aamupalapöydässä edessäni kasa keittokirjoja. Tuuli on nostanut järvelle vaahtopäät, mutta aurinko lämmittää niin, että on pakko siirtyä varjoon. Siemailen teetä ja lehteilen kirjojen sivuja. Kirjaan muistilehtiöön reseptejä, joita haluan tänä kesänä kokeilla. Listassa on jo kaksi sivua, vaikka olen päässyt vasta kolmanteen kirjaan.

aamiainen

mökkimaisema

Kaksi viikkoa sitten, kun meillä oli laina-auto käytössämme, roudasimme mökille erinäisiä tarpeellisia tavaroita. Kuten tomaatintaimia, viinilaatikoita, vessapaperia, sirkulaattorin, vakuumikoneen ja kaksi kassillista kirjoja. Toiseen oli pakattu romaanit ja toiseen kesäiset keittokirjat. Suunnitteletpa grillibileitä, juhannuskekkereitä tai muuten vain kesäjuhlia, näistä kirjoista kannattaa aloittaa!

Brunssikirja – Brunch All Day

Liemessä-Jennin ja Viimeistä murua myöten -Saaran upea opus on täynnä mitä erilaisimpia brunssi-ideoita. Ne sopivat hyvin mökkiolosuhteisiin ja antavat inspiraatiota myös muihin tilanteisiin. Saadessani opuksen käsiini ensimmäisen kerran, hämmästyin sen paksuutta – painavaa tavaraa ja vielä nätisti paketoituna! Kirjan kuvitus on arvattavasti ihana, tunnelmallinen ja viimeisen päälle viilattu, ovathan molemmat tekijät tunnettuja valokuvaustaidoistaan ja pieteetillä käsitellyistä kuvistaan. Erittäin lämmin suositus vaikkapa mökkituliaiseksi!

brunssikirja

savustetut uudet perunat

Muistikirjani sivuille listasin kokonaiset kahdeksantoista reseptiä, joista kahta ensimmäistä kokeiltiin tänä viikonloppuna. Savustetut, ruotsalaiset uudet perunat olisivat todennäköisesti onnistuneet erinomaisesti savustuspussissa, mutta me kapinalliset heitimme ne savustuspönttöön. Kerrasta viisastuneina kypsennämme perunoita seuraavalla kerralla 5–10 minuuttia keittämällä ja vasta sitten haemme halutun aromin kesäkeittiön savustusosastolta. Tällä kertaa jouduimme mikrottamaan potut syötäviksi, kun savulohi osoitti jo ylikypsymisen merkkejä. Suosittelen silti kokeilemaan, savustus tuo tuttuihin uusiin perunoihin täysin uuden ulottuvuuden!

brunssikirja

Iltapalaksi kokattu shakshouka sen sijaan onnistui erinomaisesti, vaikka pääkokki vähän valittelikin tuoreen chilin tuomaa tulisuutta. Reseptissä kehoitettiin käyttämään chilijauhetta, mutta meidän mökkikeittiössä päätettiin soveltaa. Juustokuminakin puuttui, joten se korvattiin kaapin nurkasta löytyneellä garam masalalla. Shakshouka menee sekin jatkoon ja kunhan saadaan hiottua oma versio tuosta itämaisesta herkusta, se ilmestyy vuoren varmasti myös näille sivuille. Pysykäähän siis kuulolla!

Ihan ulkona – Syö, juo, nauti!

Punavuori Gourmet -blogin Anikó Lehtisen viime syksynä ilmestynyt keittokirja puhutteli minua pelkällä ideallaan. Että on tehty kirja ulkona syömisestä! Ei ravintoloissa, vaan pihalla – piknikillä, pihalla, grillijuhlissa, festareilla, puutarhabileissä, uimarannalla ja pyöräretkellä, vain muutamia tilanteita mainitakseni. Kirjaan tutustuminen paljasti, että reseptit ovat aika yksinkertaisia, mutta mikäs sen parempaa! Kun retkelle lähdetään, vähemmän on enemmän.

ihan ulkona

ihan ulkona

Omaan makuhermoon osuivat mm. halloumi-vesimelonisalaatti ja lukuisat drinkkireseptit, joissa useissa oli käytetty lempimaustettani rosmariinia. Opus onkin käännetty hiirenkorville juuri juomaosionsa kohdalla. En malttaisi odottaa niitä mökkiviikkoja, jolloin saan vieraakseni rakkaita ystäviä. Silloin ideat aperitiiveihin otetaan tästä kirjasta. Suosittelen Ihan pihalla -kirjaa erityisesti lapsiperheisiin, jossa simppeleitä ruokaohjeita varmasti arvostetaan!

Herkkuja ihan kaikille – leivo ilman munaa, maitoa ja margariinia

Olin alkukeväästä työn puolesta mukana someprojektissa, jossa törmäsin @myberryforest-instatiliin. Tilillä on yli 80 000 seuraajaa, eikä ihme. Hillittömän herkullisten ja silmää hivelevien annoskuvien takana seisoo ylpeänä Tiina Strandberg, joka on ottanut projektikseen kehitellä kasvipohjaisia makeita syötäviä. Ihan vielä en ole ehtinyt testaamaan kirjan reseptejä, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun keliaakikko-siskoni saapuu mökkivisiitille, tämän kirjan ohjeet tulevat käyttöön.

herkkuja ihan kaikille

Syötävän hyvät – 38 salaattia ja kulhoa

Olen tunnetusti sitä mieltä, että lounaan tulee olla lämmin. Kylmä salaatti tai trendikäs kulhoruoka ei riitä ravinnoksi varsinkaan marraskuun synkkyydessä tai tammikuun pakkasissa. Mutta kesällä asia on aivan eri. Helle vie nälän mennessään, eikä todellakaan tee mieli rasvaista lihaa tai raskasta pastalautasellista. Silloin syödään salaatteja.

syötävän hyvät

Ja salaatit, ne ovat Syötävän hyvä -blogia kirjoittavan Lotta Viitaniemen ominta alaa. Värikkäät, monipuoliset ja yllättävätkin yhdistelmät saavat suun vettymään heti kirjan ensimmäisillä sivuilla. Sivulta 19 löytyy parsa-vuohenjuustosalaatti, joka pääsi lautasillemme tänään. Helppo, raikas ja kuitenkin erittäin täyttävä, joka sopii myös alkupalasalaatiksi näin parsa-aikana. Ja näyttäväkin tämä salaatti on, myös mökkiolosuhteissa!

parsa-vuohenjuustosalaatti

Säädimme reseptin määriä kahdelle sopivaksi, tosin alkupalaksi annoksesta riittää varmasti neljälle. Parsat ja tomaatit paahdoimme kesäkeittiön grillissä ja pannulla käytettyjän pinjansiementen sijaan viimeistelimme annokset Pirkan salaattisiemensekoituksella. Kastikkeessa sokeri korvasi hunajan ja perussinappi dijonin. Varsin maistuvaa tuli silti.

Parsa-vuohenjuustosalaatti (mökkiversio)

Puolikas nippu vihreää parsaa
100 g kirsikkatomaatteja
puolikas vuohenjuustopötkö
1 dl (pakaste)herneitä
1–2 rkl salaattisiemensekoitusta
vihreää salaattia

kastike:
2 rkl oliiviöljyä
1/2 tl sokeria tai hunajaa
1/4 tl sinappia
1/2 tl sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Asettele laakean salaattivadin pohjalle vihreää salaattia ja tee kastike sekoittamalla kaikki ainekset hyvin keskenään. Grillaa vihreää parsaa ja kirsikkatomaatteja parilalla viitisen minuuttia. Heitä sekaan herneet ja jatka vielä hetkinen paahtamista. Halutessasi voit paahtaa siemeniä kuivalla pannulla, mutta salaattisiemensekoitus kelpaa mökkiolosuhteissa sellaisenaankin. Siirrä parsat ja tomaatit salaattipedille, ripottele päälle murennettu vuohenjuusto ja siemenet. Kaada viimeiseksi joukkoon kastike. Nauti, ennen kuin salaatti jäähtyy.

parsa-vuohenjuustosalaatti

En malttaisi odottaa heinäkuuta, jolloin asettaudumme mökille kokonaiseksi kuudeksi viikoksi. Silloin nämä kirjat pääsevät todelliseen testiin – ja tuloksista, niistä tiedotetaan näillä sivuilla. Kuten tapana on.

Mökkipäiväkirjan ensimmäiset merkinnät

Seikkaillessani maaliskuussa Italian Piemontessa satuin sivukorvalla kuulemaan etelä-savolaisesta mökistä, johon etsitään vuokralaisia koko kesäksi. Olin epäkohtelias ja keskeytin puhujan lauseen siihen paikkaan, sillä olimme etsineet tällaista tilaisuutta jo kaksi kesää. Nyt tilaisuus käveli sattumalta vastaan viinilasi kädessään, ja minä tartuin siihen tiukasti kuin purukumi kengänpohjaan. Yksi keskustelu johti toiseen ja pian olimme sopineet viikonlopun, jolloin voimme nukkua mökillä testiyön, lämmittää saunan ja tunnustella, olisiko tämä meille se oikea.

lupiiniurakka mökkipäiväkirja

Tulevaisuuden haaveissa siintelee ikioma mökki-idylli, mutta sitä ennen on kokeiltava, olemmeko todella mökki-ihmisiä, vai kuvittelemmeko vain olevamme sellaisia. Mies on innokas nikkaroija ja minäkin tykkään puuhastella pihalla. Kerrostalossa pihan virkaa on hoitanut parveke, mutta puuverstasta tai nikkarointimahdollisuuksia ei kaupunkilaisen kodissa juurikaan ole. Maalle emme halua muuttaa, joten mökki olisi omiaan tyydyttämään harrastelijatimpurin tarpeet ja tarjoamaan kaivatun kontrastin kivikaupungin kaduille.

mökkimaisema

Rantasalmen kupeeseen rakennettu punainen tupa valloitti sydämemme heti ensitapaamisella. Aaltojen liplatus rantasaunan laiturilla, ilta-aurinko, lämpiävän saunan tuoksu, kunnon kesäkeittiö, lintujen liverrys, kuikan huuto ja joutsenen laulu vahvistivat sydänalassa vellovaa pakahtumisen tunnetta. Tässä se on, meidän kesäparatiisi. Ensimmäisen yön aikana ehdimme suunnitella tomaattipenkkien sijaintia, keittiöpuutarhan kokoa, pieniä parannustöitä, pihajuhlia, grillibileitä, mökkiolympialaisia ja lettukestejä. Kerrankin meillä on paikka, johon kutsua ystäviä muutamaksi päiväksi tai pitkäksi viikonlopuksi. Aamun valjettua näpyttelin viestin vuokraemännälle: milloin voimme allekirjoittaa vuokrasopimuksen?

saunavasta

Kesästä tulee poikkeuksellinen. Jätämme ulkomaanmatkat väliin ja keskitymme olennaiseen: laiturilla loikoiluun, saunomiseen, kesäkeittiössä kokkaamiseen, riippumatossa laiskotteluun, uimiseen, lukemiseen, sangrian lipittelyyn ja uuteen ympäristöön tutustumiseen. Ja kuten arvata saattaa, kirjoittamiseen. Sillä en minä teitä aio unohtaa! Tarkoitus on tarinoida paikallisista pientuottajista, luomutiloista, mansikkamaista, kirpputoreista, kesäruokaresepteistä, sadepäivän vinkeistä, lomalukemisesta, pyöräretkistä ja mökkiläisen puhdetöistä. Mökkipäiväkirjan ensimmäiset merkinnät kirjataan jälkikäteen, mutta jatkossa ne merkitään muistiin saman tien. Kunhan kotinörttini ehtii käpistelemään koodia, löytyvät kaikki mökkipäiväkirjan merkinnät myöhemmin yläpalkista oman kategoriansa alta. Tämä on niistä ensimmäinen.

Rakas mökkipäiväkirja!

On kolmas viikonloppu mökillä. Tuntuu vieläkin epätodelliselta, että olen päässyt sanomaan useita kertoja ääneen lauseen, jonka sisällöstä olen ollut vuosikausia kavereilleni kateellinen: me mennään viikonlopuksi mökille. Ja mikä parasta, heinä-elokuussa vietämme mökillä viikkokausia putkeen, joista pari viikkoa aion pärjätä yksin. Jännittää jo nyt. Iskeekö mökkihöperyys, kaipaanko kaupunkiin vai tuleeko minusta metsäläinen, joka ei pese tukkaansa viikkokausiin ja kulkee päivästä toiseen samassa mökkimekossa?

saunaranta

Vielä ei ole tekeminen loppunut kesken. Lähes kaikki pihan vallanneet lupiinit on kaivettu juurineen ylös. Jäljelle jääneet on niitetty ja kukkavarret kitketty kuivumaan sorapintaiselle parkkipaikalle. Sitten, kun metsäpalovaroitus lakkaa, poltamme pirulaiset pihan perällä. Eivätpähän leviä enää ja tukahduta alleen luonnonvaraisia niittykukkia. Urakka oli melkoinen – hiki virtasi ja lihaksia kivistää vieläkin. Onneksi paarmanperkeleet saapuivat vasta toisena urakkapäivänä ja silloinkin niitä pörräsi pään ympärillä vain kaksi.

lupiiniurakka

Mies nikkaroi vanhoista paneelilaudoista viljelylaatikoita, jotka käsiteltiin puuöljyllä ja jätettiin viikoksi ulkoilmaan kuivumaan. Multa tilataan naapuritilalta ja sitä riittää myös mansikkapenkkiin sekä nurmikolle, josta lupiinit revittiin tuonpuoleisille kasvimaille. Yrtit, tomaatit ja kyliltä ostetut kesäkurpitsa ja kurkku siirrettiin kotoa tuotuihin isompiin ruukkuihin odottamaan multalastia. Tokmannista hankittiin paitsi mökkivaatteita myös perinteinen vihreä kastelukannu ja muutama pelargonia.

keittiöpuutarha

Mökkiä kiertää kyllästetystä puusta rakennettu terassi, joka kaipaa pesua ja öljyämistä. Työhön tarvitaan pilvinen ja mieluummin vähän viileämpi päivä, pesuhommiin ryhdytään siis kesemmällä. Terassilaudoituksen ruuvit sen sijaan kaipasivat kiristämistä ja puisten aurinkotuolien rakenne vahvistamista, myös pari kieroon kuivunutta terassilautaa vaihdettiin uusiin. Minun riehuessani lupiinien parissa mies nakutteli huussiin vievävälle pikkupolulle pitkospuut ja kaatoi siinä sivussa tontilta muutaman koivun loppukesän saunapuiksi.

Eikä tässä todellakaan vielä kaikki. Rikkinäinen vesilämpömittari korvattiin uudella, viinipulloilla täytettyyn maakellariin asennettiin kunnon lukko ja kesäkeittiön muurikkapannut, ritilät ja muut tykötarpeet putsattiin niihin talven aikana pinttyneestä liasta. Yön hämärinä tunteina hävitimme myös neljä rakennusvaiheessa olevaa ampiaispesää, sillä aittojen tai liioin saunan kattorakenteissa ei ole sijaa pistiäisille. Saapa nähdä ovatko kuningattaret ehtineet aloittaa entisöinnin seuraavaan mökkivisiittiin mennessä.

savulohi

Seuraavalla kerralla ohjelmassa on katiskan metsästys. Rantasalmen Nesteellä pahoittelivat, että paikallinen yrittäjä ei ole vielä ehtinyt toimittaa tekemiään pyydyksiä myyntiin, mutta tulossa ne ovat. Myös lehtikomposti täytyy perustaa, eiköhän kyliltä löydy kehikko siihenkin tarpeeseen. Huussin seinään kiinnitettävä käsienpesuastia onkin sitten vähän vaikeampi löytää. Täytynee pitää silmät auki pääkaupunkiseudulla liikkuessa vai olisiko jollain vinkata, mistä sellaista kannattaisi etsiä?

Mökkielämä saattaa kuulostaa jonkun korviin työleiriltä, mutta meille se on kaukana siitä. Tietotyöläinen nauttii fyysisestä työstä ja siitä, että kännykkä unohtuu tuntikausiksi mökin kammariin. Mikään ei vilku, pärise tai häiritse. Aika hidastuu, aurinko paistaa ja luonto on lähellä. Kädet tekevät ja mieli nauttii ansaitusta levosta. Voi olla, että loppukesästä olen eri mieltä, mutta nyt tuntuu, että meidät on luotu mökkielämään. Eläköön mökkikesä 2018!

mökkimaisema

ps. Pitäisiköhän ostaa oikea mökkipäiväkirja? Sellainen vieraskirjan ja muistikirjan rakkauslapsi, johon voisi raapustaa päivittäin myös uimaveden lämpötilan, sademäärän ja tuulen suunnan, ja jota voisi selailla marraskuun synkkinä iltoina kesän lämpöä muistellen. Kyllä kai sellainen täytyy jokaisella mökillä olla?

Ihanaa Tampere, ihanaa! – Kattoterasseja, skumppaa ja kansankylpylän kalliorantoja

Yhteistyössä: Hungry for Tampere & Visit Tampere

Kun astun ulos junasta, lehahtaa vastaan lempeä lämpöaalto, jonka perusteella voisi päätellä olevansa Suomen kolmanneksi suurimman kaupungin sijaan jossain Indonesian tietämillä, vaikka siistimpää täällä näyttää olevan kuin Balilla. Vilkaisu asemalaiturille vahvistaa ristiriitaisia ajatuksia herättävän havainnon, pakko se on uskoa, Mansessa ollaan.

Olen jättänyt tarkoituksella päähäni hesalaiset hipsterilasit. Niiden läpi aion katsella Tamperetta reilun vuorokauden ajan yhdessä riemastuttavaa Mua lemmitkö vielä, Kustaa? -blogia kirjoittavan Tiian kanssa, Hungry for Tampereen ja Visit Tampereen vieraina.

Tämä ei ole ensimmäinen kertani Tampereella, ehei. Tampereen Sävel, Plevnan elokuvateatterit, Särkänniemi, Näsijärvi, Ratinan stadion ja muutama erinäinen baari on nähty, mutta siinäpä ne sitten ovatkin. On aika tutustua kaupunkiin turistin silmin. Tuijotella monttu auki nähtävyyksiä ja pysähtyä keskelle auki revittyä Hämeenkatua, osoittaa sormella ja kysyä: No mikä tuo nys sitten on? Vaikka intonaatio on varmasti kaukana natiivista, tulen toivottavasti ymmärretyksi.

Joku tamperelaisissa viehättää, on aina viehättänyt. Liekö syynä mutkattomuus ja suoraan puhumisen taito, sillä Mansessa ei turhia kierrellä, siellä kysytään, jos kysyttävää on. Kaikki tuntemani tamperelaiset (ne kaikki viisi) ovat aitoja, samaistuttavia ja rehellisen rempseitä – ja hauskojakin kaiken hyvän lisäksi.

Tampereen kauppahalli ja 4 vuodenaikaa

Perässävedettävien pyörät pomppivat pitkin mukulakiviä. Suuntana on kauppahalli. Osoitan sivistymättömyyteni jo ennen Tammerkosken siltaa luulemalla entistä Rossoa, nykyistä Puistoa, kauppahalliksi. Tämä opintomatka taitaa tulla tarpeeseen. Lompsottelemme muina turisteina kohti kortteleiden sisäpihalle piiloutunutta oikeaa kauppahallia. Luvassa on lounas 4 vuodenaikaa -ravintolassa – nälkähän tässä jo olikin. Paikkavalinta on erinomainen, mutta mitäpä muuta voisikaan odottaa kaupungin (ja kauppahallin) kuin omat taskunsa tuntevalta paikallisoppaalta, Emmi Nuorgamilta, joka hehkuttaa häpeilemättä paikallista ravintolakulttuuria.

4 vuodenaikaa Tampere

4 vuodenaikaa Tampere

4 vuodenaikaa Tampere

4 vuodenaikaa Tampere

Eikä muuten todellakaan hehkuta suotta. Lohella täytetty kampela tomaattisalsalla kuulostaa liitutaululle kirjoitettuna ajatuksena vähän erikoiselta, mutta lautasella, suussa ja vatsassa se näyttää, maistuu ja tuntuu ihanalta. Sitä on siikakin ja pihvi bearnaise-kastikkeella. Ja laseihin kaadettu cremant se vasta ihanaa onkin! Viereemme istahtaa kanta-asiakas, joka kehuu lounaslistaa ja sen hinta-laatusuhdetta erittäin hyväksi – rouva kertoo syövänsä 4 vuodenajassa viikoittain. En kyllä ihmettele yhtään. Jos minä asuisin näillä kulmilla, tämä hyvin todennäköisesti olisi minunkin kantapaikkani.

Tampereen kauppahalli

juustosoppi Tampere

juustoa puistossa

Kauppahalli on muutenkin mahdollisesti suloisin koskaan kokemani. Teemme nopean kierroksen pastellinsinisten seinien sisällä ja pysähdymme pidemmäksi toviksi Juustosopin eteen. Tampereen vanhinta yksityistä juustoliikettä emännöivä Eija pakkaa meille mukaan astetta paremmat puistoeväät. Kassiin löytävät tiensä pari pulloa rapeaa omenasiideriä, reilut palat vuohenmaitogoudaa ja manchegoa sekä muutama pikkuruinen haarukka. Lähtöä tehdessämme hän sujauttaa mukaan vielä pienen purkin portviinihilloa. Kohta istumme eväinemme Koskenrannassa. Heilutan paljaita varpaitani harvalla, mutta ah, niin keväänvihreällä nurmikolla ja kuuntelen Tammerkosken pauhua. Minulle kerrotaan korvia kuumottavia tarinoita teinivuosilta. Aurinko porottaa niin, että iho menee kananlihalle.

Koskenrannasta Ratinaan

En ihan vielä hahmota Tamperetta kaupunkina. Pyörittelen itsekseni päätäni, kun lähdemme kävelemään kohti uutuuttaan hohtavaa kauppakeskus Ratinaa. Siis niin kauas, kävellen ja tässä hitonmoisessa helteessä! Ratinan stadion sijoittuu hatarissa muistikuvissani kaupungin toiselle laidalle, mutta mitä vielä, siinähän se seisoo Koskikeskuksen kupeessa. Lojumme hetken Sandron aurinkotuoleissa. Terassilla olisi mahdollisuus loikoilla myös riippumatoissa tai jopa pelata pingistä. Vesikin on lähellä ja puut viheriöivät joka puolella. Entisestä kuolleesta kulmasta on tullut viihtyisä kesäkeidas. Kylläpäs kehitys kehittyy varsin viihtyisään suuntaan!

Sandro Tampere

Sandro Tampere

Periscope Tampere

Periscope Tampere

Periscope Tampere

Eniten kiinnostelee kuitenkin periskoopin lailla kaupunkiin tähyävä kattokerroksen ravintola. Hissi hujauttaa meidät nopeasti hulppeiden näkymien äärelle. Sisätiloissa on neljän aikaan väljää, mutta Periscopen terassi on täynnä auringosta villiintyneitä tamperelaisia. Viereiseen pöytään kannetaan burgereita, meidän käteemme isketään ihanan viileät ananasdrinkit. Jos Tampere olisi mies, olisin jo mennyttä naista.

Champagne bar Santén kautta Ravintola Kajoon

Viime vuosina Tampereesta on kasvanut mieletön ravintolakaupunki, mutta kyllä Mansessa on osattu ennenkin. Jo kymmenen vuotta sitten olen syönyt ravinteli Berthassa pitkän ja loistavan lounaan, testannut Gastropub Tuulensuun rouheaa ruokalistaa ja olutvalikoimaa sekä edustanut hurmaavassa Hella & Huoneessa kirjantekijätiimin illallisella. Tuoreessa 50 parhaan ravintolan listauksessa Tampere kunnostautuu viidellä listasijoituksella, joten ammattilaisetkin arvostavat kaupungin ravintolatarjonnan korkealle.

Dream Hotel Tampere

Sante Tampere

Kaiken tämän hehkutuksen jälkeen pyörin hotellihuoneessani ympyrää ja vilkuilen kelloa malttamattomana kuin viisivuotias jouluaattona. Meillä on pöytävaraus huhtikuussa ovensa Rautatienkadulle avanneeseen Ravintola Kajoon. Joko mennään? Parin peiliselfien ja ilta-auringossa poseerauksen jälkeen löydämme itsemme aperitiiveiltä Champagne bar Santén terassilta. Vaaleanpunainen kuplii lasissa ja elämä on ihanaa.

Kajo Tampere

Kajo Tampere

Kajosta sanon vain sen verran, että viimeistään haarukan upotessa friteerattuihin kesäkurpitsa-fetapalleroihin ja pikkelöityihin mansikoihin Tampere vetää polvet veteliksi. Ravintola Kajon tarjoama seitsemän ruokalajin illallinen ansaitsee oman postauksensa, joten palataan elämyksellisen illan pariin vähän myöhemmin. Nyt on kiire Moro Sky Barin kautta nukkumaan.

Löylyt Suomen saunapääkaupungissa: Tullin Sauna ja Rauhaniemen kansankylpylä

Tampereella pyörähtäessäni olen yleensä painanut pääni tyynyyn kavereiden kaltevalla sohvalla, omppuhotellin lakanoissa tai koulujen luokkahuoneitten lattioilla. Tampereen filkkareilla olen majoittunut aina hotelli Ilvekseen, koska niin tekivät muutkin leffafestareille akkreditoituneet. Kerran olen tainnut viettää parisuhdeviikonloppua Tammerissakin, mutta siitä on ikuisuus aikaa. Tällä reissulla peti on pedattu Dream Hostellin hotellipuolelle.

Tullin sauna Tampere

Tullin sauna Tampere

Yksi Dream Hostellin plussapuolista on sen keskeinen sijainti, mutta ehdottomasti parasta majoituspaikassa on sen yhteydessä toimiva Tullin Sauna. Konsepti on ainutlaatuinen: hirsisaunat on rakennettu sisälle, keskelle entistä toimistotaloa. On lauantai, suomalaiskansallinen saunapäivä, joten aamiaisen jälkeen marssimme pyyhkeet kainalossa mökkisaunalta tuoksuville lauteille. Kiuas kuiskii lempeää lämpöä ja aamusaunan lauteilla käydään keskusteluja kotimaan musiikkiskenestä. Sanoinko jo, että ihanaa?

Rauhaniemen kansankylpylä

Rauhaniemen kansankylpylä

Rauhaniemen kansankylpylä

Eikä siinä suinkaan kaikki. Tukat märkinä hyppäämme taksin kyytiin ja hurautamme Näsijärven rantaan. Vastikään Suomen viralliseksi saunakaupungiksi valittu kaupunki tarjoilee meille vielä yhden elämyksen, Rauhaniemen kansankylpylän. Häveliäänä saunojana uskallan ottaa kuvia vain Minetin jäätelötötteröstä, ruostuneista metallirenkaista, vanhoista uimaportaista ja omista varpaistani, vaikka oikeasti haluaisin ikuistaa mummojen ja pappojen kylpylämmuotia. Uimahattuja, -pukuja ja -tossuja, jotka sulassa sovussa värittävät kallioista rantaa ja seinän viertä kiertäviä puupenkkejä. Tämän idyllisemmäksi kaupunkimaisemaa on vaikea kuvitella. Ihanaa, Tampere, ihanaa!

Minetti jäätelö Tampere

Rauhaniemen kansankylpylä

Hesalaishipsteri kiittää Hungry for Tamperetta & Visit Tamperetta, ei ny meirän takia olis tarvinnu.

Ps. Lue myös mitä Tiia, entinen tamperelainen, tykkäsi!