Sopivan tulinen tofu-tomaattipasta

Lompsin lomalle viisi päivää sitten. Ruutuaika on tipahtanut 60 prosenttiin normaalista, kirjoja on kasa luettuna ja uimaankin olen ehtinyt kymmeniä kertoja. Varsinaisia töitä en ole tehnyt, mutta ihan vielä en näköjään ole saanut itseäni irti läppärin ääreltä. Nyt istun kädet näppiksellä siksi, että kokkasin juuri myöhäiseksi lounaaksi pastakastiketta, jonka reseptin haluan teille jakaa tuoreeltaan. Joten tässä se tulee, sopivan tulinen tofu-tomaattipasta!

tofu-tomaattipasta

Kasviksista ja pehmeästä tofusta kokkaamani tofu-tomaattipasta sai innoituksensa kasvisruokagurultani Hanna Hurtalta. Hannan ansiota on sekin, että ylipäätään opin käyttämään tofua ruoanlaitossa. Pehmeään silken tofuun olen tutustunut vasta tänä vuonna, ja rakastuin siinä silmänräpäyksessä.

Tykkään ihan hirmuisesti tomaattipohjaisista pastakastikkeista, mutta lihan vähentämisen myötä proteiini on usein jäänyt niistä uupumaan. Simppelit tomaattipastakastikkeet ovat kyllä ihania ilman proteiiniakin, mutta silloin ne eivät pidä nälkää niin hyvin. Pehmeä tofu ratkaisee tämän ongelman ja tuo samalla soosiin sopivasti rakennetta ja täyteläisyyttä ilman, että tarvitsee käyttää kaurakermaa tai maitopohjaisia tuotteita.

tofu-tomaattipasta

Tuunasin Hannan tofu-tomaattipasta-reseptiä tapani mukaan. Käytin tuoretta chiliä, korvasin inhokkini varsisellerin sattumalta jääkaapissa nököttäneellä, pari päivää sitten paahdetulla juurisellerillä ja lisäsin lopussa hieman lisää happoa puristamalla soosin joukkoon tuoretta sitruunaa. Alkuperäisen ohjeen ravintohiivahiutaleita tai minkään valtakunnan parmesaania meillä ei ollut, mutta hyvin toimi ilmankin. Annoksen päälle noukin puutarhasta tuoretta basilikaa ja ripottelin chilihiutaleita ja rouhin mustapippuria sekä kuivattua valkosipulia.

Pasta ehti tällä kertaa kypsyä yli, sillä juuri kun ajastin piippasi, alkoi rankkasade ja meille tuli kiire rynnätä pelastamaan pari tuntia aiemmin vahatut, kuivumassa ulkona olleet pöytälankut. Mutta tulipahan todettua, että tofu-tomaattipasta maistuu myös keskellä mökkiremppaa, vaikka sanomalehdistä hätäisesti tekaistun kattauksen päältä nautittuna. Reseptistä riittää neljälle nälkäiselle remppaajalle!

tofu-tomaattipasta

Sopivan tulinen tofu-tomaattipasta

1 (kesä)sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 punainen chili, voimakkuus oman maun mukaan
2 pientä porkkanaa
1 lehtisellerin varsi tai ¼ paahdettu juuriselleri
2 rkl öljyä
2 rkl tomaattipyrettä
1 prk tomaattimurskaa tai säilöttyjä tomaatteja
2 tl balsamiviinietikkaa
1 tl sokeria tai hunajaa
1 tl suolaa
1 pkt pehmeää silken tofua
sitruunamehua
(Vegeparmesaania tai ravintohiivahiutaleita)

Tuoreita yrttejä, esim. Basilikaa tai lehtipersiljaa
Chilihiutaleita
Mustapippuria

Silppua sipuli, valkosipuli ja chili, pilko porkkana pienemmäksi ja kuutioi varsiselleri (tai paahdettu juuriselleri).

Kuullottele sipulia, valkosipulia ja chiliä pari minuuttia öljyssä. Lisää sitten porkkana, selleri ja jatka paistamista viitisen minuuttia. Sekoita tomaattipyree kunnolla kasvisten joukkoon ja holauta kattilaan tomaattimurska tai säilötyt tomaatit. Älä unohda huuhtoa purkkia puhtaaksi 1–2 desillä vettä, jonka voit lisätä kastikkeen joukkoon. Mausta balsamiviinietikalla, sokerilla tai hunajalla ja suolalla. Anna kastikkeen porista hiljalleen vähintään 20 minuuttia. Keitä sillä välin pasta.

Kun kastike on saanut syventää makujaan tarpeeksi, lisää pehmeä tofu (sekä 2 rkl ravintohiivahiutaleita, jos sellaisia kotoa löytyy) ja surauta soosi sauvasekoittimella sileäksi. Maistele ja säädä makua tarvittaessa mausteilla. Minä tykkään puristaa tässä kohtaa soosin joukkoon myös vähän sitruunamehua. Sekoita kypsä pasta soosin joukkoon ja viimeistele tofu-tomaattipasta tuoreilla yrteillä, chilihiutaleilla sekä mustapippurilla.

tofu-tomaattipasta

Ps. Jos rakastat tomaattisia pastoja, kokeile myös näitä:
Sarjassamme keittiön kestosuosikkeja: tomaattinen fenkolipasta
Satokausiruokaa: helppo ja nopea tomaatti-parsapasta
Lautasellinen lohturuokaa: Tomaattipastaa ja paahdettua munakoisoa

Mökkiläinen matkailee Etelä-Savossa – yövy ja herkuttele Sahanlahti Resortissa ja retkeile Anttolan Neitvuorella

Kaupallinen yhteistyö: Laiturilla & D.O. Saimaa

Mökillä möllöttely ja laiturilla lekotteleminen on parasta mitä tiedän. Mutta uskokaa tai älkää, siihenkin saattaa välillä kyllästyä. Kun viettää muina mökkihöperöinä viikkoja putkeen punaisen tuvan pihapiirissä, alkaa vähitellen kaivata vaihtuvia maisemia ja muutakin aktiviteettia kuin riippumatossa rötköttämistä, mullassa möyrimistä ja kastelukannujen kantamista ympäri puutarhaa. Silloin otamme kartan esiin, etsimme kiinnostavia kohteita ja tutkimme, mitä Etelä-Savolla on tarjota vastuullisen matkailun puolesta liputtavalle lomalaiselle. Sillä miksipä eteläisen Savoon mieltynyt mökkiläinen muualle matkustaisi, kun ihmeellisen ihania ja elämyksellisiä paikkoja löytyy ihan nurkan takaa.

Sahanlahti Resort

Kesäkuun alkupuolella pääsin Laiturilla-hankkeen matkassa tutustumaan eteläsavolaisiin helmiin ja nyt paljastan muutaman niistä teillekin. Siispä tervetuloa Saimaalle ja Etelä-Savoon!

Sahanlahti Resort on keidas keskellä Etelä-Savoa

Jo ennen oman mökin hankkimista olin listannut kymmeniä kohteita, missä haluaisin piipahtaa kesäpaikasta käsin. Ranskalaisten viivojen kärkikahinoissa keikkui kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa sahamiljöössä sijaitseva Sahanlahti Resort, josta olin kuullut kavereiden kautta sellaisia ylisanoja, että mietin, voiko niin täydellistä paikkaa olla olemassakaan. Suomalaiseen tapaan olin epäileväinen, enkä uskonut yhtäkään adjektiivia ennen kuin näen kiitellyn kohteen omin silmin. Olisi kannattanut uskoa, sillä totta ne olivat, övereimmätkin ylisanat!

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort on rakennettu vuonna 1756 kosken partaalle perustetun sahalaitoksen syntysijoille. Majoituimme vasta remontoituun, sympaattiseen Jallun tupaan, joka on yksi alueen alkuperäisistä, paikalla toimineen sahan alkuperäisistä rakennuksista. Heti hirsitupaan astuessani olin myyty: värikkäät räsymatot, perinteinen kiikkustuoli alkuperäiset hirsiseinät ja leivinuuni, jonka pankolle olisi mahtunut vaikka nukkumaan. Ikkunoista näkyi laineiden liplatus ja talon vierustalle levittyvä pieni kukkaniitty.

Sahanlahti resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Pihatyöt olivat vielä hiukan kesken ja naulakot sekä peili puuttuivat, mutta näiden pienten yksityiskohtien emme antaneet häiritä tuvassa vallitsevaa rikkumatonta rauhaa. Vesipistekin oli rakennuksen kylkeen vasta rakenteilla, joten pesuhommat hoidettiin kantovedellä. Pesupaikan virkaa toimitti rappusille kannettu sinkkiämpäri, keittiöstä kähvelletty kauha, pullollinen käsisaippuaa ja ämpärin yläpuolelle ripustettu käsipyyhe. Mökkiläinen hyrisi tyytyväisenä, sillä kaikki tuntui kovin kotoisalta.

Sahanlahti Resortin ravintoloissa maistuu D.O. Saimaa -alkuperämerkitty lähiruoka

Ajatuksena oli ensimmäisenä iltana istua veden äärelle rakennetun Rantamakasiinin pitkien pöytien ääreen, haukata herkkuburgerit ja saunoa sen jälkeen pidemmän kaavan kautta. Koko maata kurittavan ravintola-alan työvoimapulan vuoksi purilaispaikka oli kuitenkin kiinni ja löysimme itsemme Sahanlahti Resortin päärakennuksessa sijaitsevan ravintola Koskivahdin viihtyisältä terassilta molempina iltoina.

Se ei suoranaisesti haitannut, sillä tarjolla oli upeiden maisemien lisäksi lähellä tuotettua ruokaa, itse leivottua leipää ja varsin hyvä viinivalikoima. Suurin osa kaikkien Sahanlahden ravintoloiden lautaselle asetelluista annoksista on koottu D.O. Saimaa -alkuperämerkillä merkityistä tuotteista. Vastuullinen mökkimatkailija on asiasta erityisen mielissään, sillä merkki takaa, että tuotteet ja raaka-aineet on tuotettu Saimaan alueella vastuullisesti ympäristön, kestävän kehityksen ja yhteiskuntavastuun näkökulmasta.

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Erityisesti mieleen painuivat ja makunystyröitä hellivät Saimaan alueen parhaista paloista koottu, jaettavaksi alkupalaksi kahdelle sopiva Saimaa Gastronomy makujen kimara sekä Saimaa menun pääruokana tarjoiltu, kielen mennessään vienyt kalastaja Laineen kuhaa mie de pain, muikun mätiä, beurre blanc -kastiketta, Asikaisen luomuperunaa ja kesäkasviksia. Jos ravintolassa olisi ollut vähän vähemmän muita ruokavieraita, olisin taatusti nuollut lautasen.

Kesäkuun toisella viikolla sesonki oli vasta käynnistymässä, joten viinilistat uupuivat vielä, tarjoilija toista päivää töissä ja menukin oli tarjolla ihan ensimmäisiä kertoja. Oli kuitenkin hauskaa päästä tutustumaan kauden valikoimaan ensimmäisten joukossa! Ruokailukokemusta säestivät syreenipensaan tuoksu ja ilmassa taitolentotemppujaan esittelevien haarapääskyjen huudot. Välillä meitä kävi tervehtimässä pörheähäntäinen Mikko-kissa, joka muina katteina kuljeskeli pihapiirissä ja terassilla rapsutuksia ja silityksiä metsästäen.

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Aamiaisella meinasin pökertyä maailman ihanimman uuniohrapuuron, karjalanpiirakoiden ja jälkiruokapöytään leivottujen pikkuleipien äärelle. Jos jotakin voisin toivoa lisää, toivoisin parempia merkintöjä aamuiseen seisovaan pöytään. Tarjolla oli henkilökunnan mukaan lukuisia D.O. Saimaa -merkittyjä tuotteita, mutta harmittavasti niitä ei ollut erikseen merkitty aamiaisherkkujen yhteyteen. Myöskään ruokavaliomerkinnät eivät olleet esillä, ja vegaaniset vaihtoehdot oli pyydettävä erikseen tiskin takaa. Nämä pienet puutteet kun viilataan kuntoon, uskaltaudun väittämään, että tässä on Etelä-Savon paras aamiainen!

Niskalammen perinteinen sauna on unohtumaton elämys

Saunatupa täyttyy ihastuneista huokauksista. Olemme saapuneet pyyhkeet kainalossa Niskalammen puulämmitteiseen saunaan ja häkellymme heti kynnyksellä sen taivaallisesta tunnelmasta. Pukuhuoneen pöydälle on tuotu kimppu niittykukkia ja saunajuomat on upotettu jäiseen kylpyyn. Puukiukaan löylyt ovat kosteat ja ikkunasta avautuva maisema vertaansa vailla. Pesuhuoneessa porisee vanhan ajan vesipata, penkillä on valmiina kylmää vettä sekä paljut peseytymistä varten. Järven puoleiselta jäähdyttelyterassilta johtavat portaat suoraan peilityyneen veteen. Aurinko on laskemassa ja taivas pukeutuu parhaillaan pastelleihin. Voisiko tämän täydellisempää edes olla?

Niskalammen sauna

Niskalammen sauna

Niskalammen sauna

Niskalammen sauna

niskalammen sauna

Niskalammen sauna

Saunavuoron pituus on 1 tunti 20 minuuttia. Vuorojen välissä henkilökunta käy tarkistamassa, että kiukaan alla palaa tuli, pesuvettä on riittävästi ja sauna siisti seuraavia kylpijöitä varten. Omaa vuoroa ei välttämättä tarvitse, sillä Niskalammen saunassa on sesonkiaikana myös yleisiä vuoroja. Saunomaan pääsee myös kahteen sähkösaunaan, aitoon savusaunaan sekä talvella rantaan rakennettavaan jääsaunaan!

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahti Resort

Sahanlahteen palaan taatusti toisenkin kerran, sillä haluan kokea ainakin heinäkuussa tiluksilla pyörivän kesäteatterin, siemailla drinkin rantahiekalle perustetussa pienessä ginibaarissa, herkutella burgereilla ja saunoa autenttisessa savusaunassa. Erilaisia majapaikkojakin olisi mielenkiintoista testata, ehkä ensi kerralla nukun yöni vanhassa hämärässä aitassa, pittoreskissä punahirsisessä hotellissa tai yhdessä omalla paljulla varustetuista luksusaitoista, jotka valmistuvat niemennokkaan viimeistään kaudelle 2023. Oikeastaan pienimuotoinen roadtrip on jo suunnitteilla, enää pitäisi päättää milloin tien päälle lähdetään!

Anttolan Neitvuori on oiva päiväretkikohde reippaalle retkeilijälle

Noin 60 kilometrin päässä Sahanlahdelta sijaitsee Anttolan Neitvuori, yksi Etelä-Savon korkeimmista kohdista. 184 metriin kohoava huippu on mukavan reipas päiväretkikohde mökkiläisten lisäksi myös Mikkelissä lomaileville, sillä Saimaa Geopark -kohteeseen on keskustasta matkaa vajaat 40 kilometriä. UNESCOn maailmanlaajuiseen Geopark-verkostoon lukeutuvalta Neitvuorelta avautuu avara näkymä Luonterin saaristoon, hyvällä säällä jopa kymmenien kilometrien päähän. Maisemat ovat huomattavasti huikeammat kuin Etelä-Savon korkeimmaksi kohdaksi tilastokeskuksessa kirjatulla Kangasniemen Paukkulanmäellä, joten kiipeäminen vuoren laelle todellakin kannattaa.

Ajomatkan aikana taivastelemme mustanpuhuvia pilvimuodostelmia. Ennuste lupaa vain vähäisiä sateita ja sadetutkakin on sitä mieltä, että kaatosadetta emme niskaan saa. Olen lähtenyt liikkeelle optimistisesti tennareissa. Sidon vyötäisille villapaidan, sujautan kännykkän taskuun ja lähden matkaan reppuselkäisen Veeran opastamana. Polku on kostea, mutta ei märkä, joten kenkävalinta kelpaa, vaikkei täydellinen olekaan.

Neitvuori

Neitvuori

Neitvuori

Ensimmäisenä vastaan tulevat uteliaat lampaat, jotka juoksevat haassaan matkalaisten mukana ja hamuavat käsistämme voikukkia. Määkijät hoitavat Hiidenmaan tilalla perinnemaisemaa ja luonnon monimuotoisuutta ylläpitävää niittykasvillisuutta. Googlettaessani retken jälkeen lisätietoja huomaan, että tilalle voi hakea lammaspaimeneksi joka vuosi, ja seuraava valtakunnallinen lammaspaimenten haku aukeaa jo tammikuussa 2023!

Neitvuori

Neitvuori

Neitvuori

Sanomme heipat lampaille ja alamme kiivetä. Lähtiessäni innokkaana patikkapolulle en jostain syystä tullut ajatelleeksi, että Neitvuori on nimensä mukaisesti vuori ja päästäkseen ihailemaan maisemia on ensin kiivettävä hyvä tovi. Hengästytti jo valmiiksi, mutta huipulla näkymät olivat kaiken vaivan arvoiset. Kävimme ihailemassa maisemia kaikilla kolmella nähtävyydeksi merkityllä paikalla ja viimeisellä niistä kaivoimme eväät esiin. Vettä tihuutti taivaalta edelleen, mutta onneksi päässä oli lippis ja takissa huppu. Suojasimme kamerat sateelta ja kävimme ravintola Koskivahdin tekemien eväsleipien kimppuun. Miten ruoka voikin maistua niin hyvältä ulkoilmassa? Kolmannen kaakaokuksallisen jälkeen oli aika pakata kimpsut kassiin ja lähteä jatkamaan matkaa.

Neitvuori

Neitvuori

Jatkoimme polkua pitkin tutkimatta sen kummemmin karttaa. Neitvuoren kiertävä Hiijje silimukka on reilut 4 km pitkä, mutta reitin voi puolittaa käyttämällä karttaan merkittyä oikopolkua. Sitä oli meidänkin tarkoitus taivaltaa, sillä seuraavaan kohteeseen oli jo pienoinen kiire. Aikamme käveltyämme kartan lupaama 400 metrin matka alkoi tuntua vähän liian pitkältä. Tulistelupaikan olisi pitänyt tulla jo vastaan, mutta oransseilla ympyröillä puihin merkitty polku jatkui aina vaan. Lopulta saavuimme risteykseen, josta erkanee polku 13 kilometrin Hiidenkierrokselle. Karttaa vilkaistuamme tajusimme, että olimme sittenkin kiertäneet koko neljän kilometrin lenkin. Seuraavalla kerralla lupaan katsoa karttaa ennen kuin jatketaan matkaa taukopaikalta eteenpäin.

Parkkipaikalla tutkailimme vielä hetken Saimaa Geoparkin infotauluja, vaihdoimme pikaisesti kuivaa vaatetta ylle ja hurautimme maistelemaan Raijan Aitan D.O. Saimaa -merkittyä mansikkamehua. Siitä ja muista Saimaan alueen paikallisista tuottajista lupaan kertoa ensi kerralla.

Sahanlahti Resortiin on helppo matkustaa myös ilman autoa

Tällä kertaa meillä oli tiukan aikataulun vuoksi käytössämme oma kulkupeli, mutta ilokseni voin kertoa, että Sahanlahti Resort on saavutettavissa ilman autoakin. Julkisilla liikkuessa kannattaa saapua kiskoja pitkin Mikkeliin ja hypätä sieltä Puumalaan suuntaavaan bussiin. Kesäaikaan viidesti päivässä arkisin kulkeva linja-auto pysähtyy käytännössä Sahanlahti Resortin portilla, ja matka-aikaakin kertyy vain tunnin verran.

Sahanlahti resort

Kaltaiseni pyöräretkien rakastajat ilahtuvat varmasti siitäkin, että Sahanlahti Resort on legendaarisen 60 kilometriä pitkän Puumalan saaristoreitin varrella. Omaa pyörää ei tarvitse bussin kyytiin välttämättä lastata, sillä resort toimii myös Saimaa Bikes -vuokraamon yhtenä vuokrauspisteenä. Mikä olisikaan parempaa kuin lähteä pyöräretkelle hyvin levänneenä ja syöneenä ja palata fillarointipäivän päätteeksi valmiiseen pöytään, saunan lämpöön ja puhtaisiin lakanoihin. Taidanpa tietää, mitä minä teen kesälomalla!

Ps. Pysykäähän kuulolla, sillä lisää matkavinkkejä Etelä-Savoon on tulossa jo muutaman viikon kuluttua!

Mitä mökkiläisen mielessä liikkuu?

Mitäkö mökkiläisen mielessä liikkuu? Voin kertoa, että liikaakin. Mistähän sitä pitäisi aloittaa?

Siitäkö, että hirvittää, kun sinilevähippuset leijuvat laiturin päässä jo kesäkuun kolmannella viikolla? Vai siitä, että ärsyttää, kun äärisäätilat moukaroivat maailmaa ja lehdissä kirjoitetaan kuinka helle viimeinkin hellii suomalaisia? Vai kenties siitä, että huolettaa, kun hyttysiä ja muita hyödyllisiä pörriäisiä tappavat laitteet tekevät todennäköisesti taas myyntiennätyksiä? Tai sittenkin siitä, että raivostuttaa, surettaa ja turhauttaa kaikki se, mitä mm. Yhdysvalloissa, Ukrainassa ja Oslossa tapahtuu?

Ehkä kuitenkin on parasta aloittaa hengittämällä syvään ja päästää pahimmat höyryt huolella ulos. Maailmantuskaa ei sillä saa sulatettua harteilta, mutta olo toivottavasti vähän helpottuu ja ahdistuskin hiukkasen hellittää.

mökkiläinen

Mielikuvissani mökki on kaukana kaikesta. Paha maailma makaa jossain muualla, siellä missä ei käen kukunta ja kuikan haikea huuto kuulu tai siellä missä laskeva aurinko ei maalaa taivasta vaaleanpunaiseksi vesiväreillä. Mutta eihän se niin mene. Mökkimaisema ei ole saari, vaikka sen vehreään vilttiin onkin helppo kääriytyä ja katsella kaukaa kuplan sisältä, kuinka tasa-arvosta joudutaan taistelemaan joka päivä, kuinka ilmastokriisi syvenee syvenemistään, kuinka kuudes sukupuuttoaalto kaataa luontoa ja kuinka sodat tuhoavat koteja muuallakin kuin Ukrainassa.

Totuus tulee vastaan laiturin päässä, kun tummavetinen järvi lämpenee parissa päivässä 30 asteeseeni ja leväkukinnot leviävät nopeammin kuin koskaan osasimme kuvitella. Totuus tiivistyy hikipisaroiksi selkään, kun sisälämpömittarin lukema ei laske yölläkään alle 24 asteen ja kukaan ei saa nukuttua ilman ilmastointia. Se kerääntyy lihakasoiksi juhannusta juhlivien ostoskärryihin ja esittäytyy epäonnistuneen sadon muodossa. Se näkyy sähkölaskussa, ruoan hinnassa, pikamuotikauppojen suosiossa ja kirpputorien kasvavissa vaatepinoissa.

En haluaisi pilata iloa, mutta minkäs teet. Olemme sahanneet oksaa, jolla istumme siihen pisteeseen, että hyssyttely ei enää auta. Ihminen ei luovu toivosta, mutta luonto saattaa luopua ihmisistä, jos kohtelemme maapalloa riittävän kauan kaltoin.

Viime viikolla, kun tukahduttava lämpöaalto saapui Suomeen, valtakunnallisella radiokanavalla hihkuttiin hienoa keliä. Saman iltapäivän aikana kaksi eri toimittajaa kepeästi kertoi, kuinka tämän päivän puna on huomisen bruna. Intian tappavasta kuumuudesta raportoidaan kuin ohimennen, ja samaan aikaan lehtiin painetaan kuvia kuumien kelien vesileikeistä ja auringonpalvonnasta. Onhan nyt sentään kesä!

En tahtoisi enää kertaakaan kuulla kenenkään ihannoivan tukahduttavan kuumia helteitä tai hehkuttavan somessa, kuinka kerrankin lomakelit osuivat kohdalleen. Pahoin pelkään, että tämä ei suinkaan lopu tähän, vaan korkeat lämpötilat ja muut äärisääilmiöt saavat vieläkin vakavampia muotoja, jotka vaikuttavat arkeemme ympäri vuoden. Sitäkin pelkään, ettei mökkeilyssä kohta enää ole mitään järkeä, kun järvet muuttuvat sinilevälautoiksi, hellevaroitus ja uhkaavat UV-säteilymäärät pakottavat sisätiloihin ja puutarhakin kuihtuu käristyskupolin alla.

mökkitien varrelta

Kun silmät ovat rävähtäneet auki, ei niitä voi enää sulkea, vaikka kuinka haluaisi niin tehdä. Kaikki liittyy kaikkeen, ja pienimmänkin perhosen siiveniskuilla on väliä. Siksi toivonkin, että aloittaisimme yhdessä viimeistään tänään. Olitpa sitten mökillä, maalla, kaupungissa, lomalla tai töissä, on elintärkeää toimia nyt, sillä huomenna voi jo olla liian myöhäistä.

Vetoa päättäjiin, valitse lihan sijaan kasviksia jos pystyt, vaihda maitotuotteet kasvipohjaisiin jos voit, liiku kävellen, pyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla aina silloin kun se on mahdollista, vähennä sähkönkulutusta, matkusta maata pitkin, äläkä osta mitään turhaa, varsinkaan niitä T:llä alkavia tappokoneita. Rakenteisiinkin voi vaikuttaa omilla valinnoilla – valitaan siis viisaasti ja vastuullisesti, joka päivä!