Mutkatonta mökkiruokaa: nektariinigazpacho

Makeaa ja suolaista samalla lautasella – mitä tuumaatte, onko se uhka vai mahdollisuus? Vielä muutama vuosi sitten olisin pudistanut tiukasti päätäni ja kallistunut uhkan puolelle, mutta nykyään ryntään kokeilemaan reseptiä heti, kun tuollaiseen yhdistelmään törmään. Niinpä, kun kylmän tomaattikeiton somekommenteissa muisteltiin Vaimomatskuu-blogin viileää nektariinikeittoa, etsiydyin välittömästi ruokaohjeen äärelle. Nektariinigazpacho on mitä parhainta helleruokaa, ja hellepäiviähän on heinäkuussa taatusti tulossa, vaikka ennuste nyt näyttääkin lähinnä kolealta toukokuulta.

nektariinigazpacho

nektariinigazpacho

Nektariinigazpacho on erinomaista mökkiruokaa, sillä se valmistuu nopeasti eikä vaadi kuumentamista. Ainekset heitetään kulhon pohjalle, sitten sauvasekoitin surraamaan ja lopuksi maustetaan. Tadaa – makuhermoja hivelevä keitto on valmis! Parhaimmalta soppa maistuu viilennettynä, mutta menee alas kyllä huoneenlämpöisenäkin, etenkin jos heittää sekaan muutaman jääpalan.

Juhannusaatto helli meitä helteillä, joten siitähän se ajatus sitten lähti. Lounas valmistui alta aikayksikön ja siihen saatiin upotettua niin auringon pehmentämät nektariinit kuin vesimelonin jämätkin. Viimeksi mainittu ei alkuperäiseen reseptiin sisälly, sen verran uskalsin säveltää omiani. Kurkkua piti säästää tsatsikiin, joten keksimme korvikkeeksi vesimelonin, sisältäväthän molemmat pääosin vettä. Sisko toivoi keittoon ruokaisuutta, joten paistoimme oheen pienen kulhollisen kuutioitua halloumia. Sitä saivat nälkäisimmät lusikoida mielin määrin keiton päälle.

nektariinigazpacho

nektariinigazpacho

nektariinigazpacho

Koristelussa luovuus rokkaa. Meillä esteetisten elementtien virkaa toimittivat nektariinisiivut, syötävät ruohosipulin ja orvokin kukat, silputut kevätsipulin varret sekä kämmenellä murskattu rosepippuri. Tuoretta chiliäkin olisin halunnut käyttää, mutta toinen punaisista hedelmistä oli jo hukkunut marinoidun kaalin mausteliemeen. Nättiä oli näinkin. Reseptistä riittää lounaslautasellinen neljälle, alkukeittona se sopinee jopa kahdeksalle!

nektariinigazpacho

nektariinigazpacho

Nektariinigazpacho neljälle

5 nektariinia
2 keltaista paprikaa
1 sipulin valkoinen osa
3 pientä valkosipulin kynttä
n. 5 cm siivu vesimelonin neljänneksestä
n. 15 cm pätkä kurkkua
1 tuore punainen chili
Loraus eli n. 1 rkl viinietikkaa
Reilu loraus eli puoli desiä oliiviöljyä
Sopivasti suolaa
Tujaus rosépippuria
(halloumia)

Puolita nektariinit ja poista kivet. Lohko paprikat, pilko sipulivesimeloni ja pätki kurkku pienemmäksi. Silppua chili ja valkosipuli ja heitä kaikki edellämainitut syvän kulhon pohjalle tai tehosekoittimeen. Lorauta perään viinietikkaa (käytä sherryversiota, jos on!) ja hyvää oliiviöljyä. Surauta sileäksi sauvasekoittimella tai blenderillä, mausta ja nosta jääkaappiin vähintään tunniksi viilentymään.

nektariinigazpacho

Jos nälkä ei odota, kaiva pakastimesta tai kylmälaukusta reilusti jääpaloja ja annostele keitto niiden kanssa lautasille. Kuutioi ja paista halutessasi kuivalla pannulla yksi paketti halloumia. Koristele soppalautaset ja nautiskele mausta ja silmänruoasta!

Kuplivaa keskikesää!

*Synttäripiknikin alkumaljat tarjosi Juomavinkki

Juhannuslapsi lekottelee lasiverannalla ja hymyilee. Kun sattuu syntymään mittumaarin tietämillä, on juhlittava etupainotteisesti ennakkoon tai jokseenkin jälkijunassa. Tänä vuonna juhannusetkoja vietettiin aatonaatonaattona pienimuotoisella piknikillä, jossa kupli kuohuviinin lisäksi ilo ja jälleennäkeminen. Glittertatuointi kimaltelee kämmenselässä edelleen. Kiitos ystävät, teitte iltapäivästä Kalasataman rantamilla rennon riemullisen ja riehakkaan!

skumppapiknik

skumppapiknik

skumppapiknik

Juhannusaattona ilakoitiin pienellä porukalla, mökkimaisemissa majoittui yksi uusi ihminen ja kolme ylintä ystävää. Keskikesän juhlaa vietettiin perinteisen menoin – siniristilipun nosto käsin veistettyyn salkoon, kesäillassa kaikuvia iskelmiä, yöuinteja, lautapelisessioita, punaista kynsilakkaa, juhannuskoivun tuoksua, kylmiä juomia, laiturin asennusta, pitkiä aamiaisia, kutiavia itikanpuremia, navakkaa tuulta ja tymäkkää tuiverrusta auringon pilkistellessä poutapilvien lomasta. Vain kokko jäi puuttumaan, mutta metsäpalovaroitusta on syytä kunnioittaa.

skumppapiknik

skumppapiknik

skumppapiknik

On lähes mahdotonta keskittyä kirjoittamiseen, kun laineet lyövät rantaan, kuikka huutaa kaihoisasti, joutsenen siivet hipovat järven pintaa, saunan piipusta leijailee koivuklapien lempeä tuoksu ja kesäkirjapino kohoaa houkuttelevana vain kädenojennuksen päässä riippumatosta. Vessapolun varrella kiiltomato koettaa kiihkeästi houkutella kosijoita paikalle. Yö on täynnä ihmeellistä kesän valoa.

skumppapiknik

skumppapiknik

Siksi tavoistani poiketen jätin juhannusreseptien jaon sikseen, suljin suosiolla tietokoneen ja sammutin puhelimen. Suunnittelematon sometauko teki hyvää, suosittelen parin päivän paastoa muillekin. Nyt jos koskaan on aika istua rantakallioilla, pyörähdellä valssin tahtiin laiturilla, riisua kengät jalasta ja ottaa Suomen kesä haltuun jokaisella aistilla. Nauttikaa ihmeellisestä luonnosta, leppoisasta laiskottelusta ja kesäkuun viimeisistä päivistä, sillä koskaan ei tiedä, milloin lämmin ilmavirtaus väistyy viileämpien aikojen tieltä.

skumppapiknik

skumppapiknik

skumppapiknik

skumppapiknik

*Synttäripiknikin alkumaljat tarjosi Juomavinkki

Kirjakesä 2019 – lomalukemista ja riippumattoromaaneja + ARVONTA

**Kirjat saatu mediakappaleina, arvontapalkinnot lahjoittaa Otava

Miten onkin niin, että kesäkirjapinoon kerääntyneet opukset noudattavat samaa väriskaalaa? Vuoden 2016 väri oli sininen, seuraavana kesänä luin pääasiassa punaisia kirjoja, sitten siirryttiin keltaisen kautta takaisen siniseen ja tänä suvena puolet pinosta hehkuu taas possunpunaisena. Kesän 2019 lukupinolla on toinenkin erikoisuus, huomaatteko mikä? Kyllä, tänä kesänä naiset jyräävät!

lomalukemista

Kesäloma kuumottaa jo kulman takana, joten on aika loman lukuvinkkien! Kaikkia kuvissa esittelemiäni kirjoja en ole vielä ehtinyt ahmimaan, mutta jokainen romaani on saanut ylistäviä arvosteluja lukuisilta lukutoukilta, joten uskallan suositella niitä lukemattakin. Olen säästellyt parhaita paloja tarkoituksella. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna roudaan toimistoni mökkimaisemiin ja aloitan ihanan urakan. Tästä tulee todellinen kirjakesä.

Lukupinot taltioituani tajusin, että useampikin merkkiteos unohtui kirjahyllyyn. Esimerkiksi Lucinda Rileyn seitsemän sisaren saagan ensimmäinen osa odottaa pääsyä riippumattoon yhtä lailla, samoin tekee Saara Turusen Sivuhenkilö ja Minna Rytisalon Lempi, jotka hankin hyllyyni kirjan ja ruusun päivänä – kaikki kolme sinisen sävyissä muuten! Lukemattomia dekkareita on kokonainen hyllymetri, sillä jossain vaiheessa tympäännyin turhaan väkivaltaan, joka rikosromaaneissa usein roiskuu veri turhankin rehvakkaasti, vailla juonellista tarkoitusta. Ehkäpä tänä kesänä tartun myös johonkin niistä, kun ensin saan kahlattua uutuuskirjat läpi.

Sitten ovat vielä uudet keittokirjat. Aikamoinen matkalaukullinen reseptejä on roudattu mökkikeittiöön, sillä siellä jos missä on aikaa testata ohjeiden toimivuutta. Eiköhän sieltä jokunen resepti ja keittokirja ujuttaudu myös blogin sivuille. Muutamia opuksia olen jo valmiiksi käännellyt hiirenkorville!

Lomalukemista riippumattoon!

Celeste Ngn Tulenarkoja asioita ahmin muutamassa illassa. Hyvä tarina, joka avautuu vähitellen. Tämä on juuri sellainen kirja, jonka loppuun päästyään on pakko palata alkuun ja tarkistaa annettiinko ensimmäisissä kappaleissa jo vihjeitä tulevasta. Erinomainen riippumattokirja, josta on tekeillä Reese Witherspoonin tähdittämä sarja!

nopeasti piirretyt pilvet

Paula Nivukosken Nopeasti piirretyt pilvet on toista maata. Se kuvaa suomalaista maaseutua aikana, jolloin Amerikka oli vielä unelmien ihmemaa, jonne lähdettiin suurin joukoin paremman elämän toivossa. Aikana, jolloin puoliso valittiin omalta kylältä, ei ulkonäön, vaan työteliään luonteen perusteella. Kirjassa eletään katovuosia, leivotaan pettuleipää, kiroillaan juoruämmiä ja hyysätään isättömiä lapsia. Hidas kerronta pysäyttää ajan, linnut lakkaavat laulamasta ja Levänluhdan ikivanha kalmisto herää eloon. Vaikka ensimmäisillä sivuilla et innostuisi, anna tälle esikoisteokselle mahdollisuus. Päähenkilöiden puhuma pohjanmaan murre valloitti ainakin allekirjoittaneen.

Uutta Kate Mortonia olen säästellyt eniten, sillä olen rakastanut kaikkia hänen aiempia teoksiaan. Mortonin kirjat toistavat samaa kaavaa. Historia ja nykyaika vuorottelevat. Toiseen aikaan tapahtuneita skandaaleita, kuolemantapauksia ja katoamisia selvitetään nykypäivästä käsin ja lopussa on aina arvaamaton käänne. Mitäpä toimivaa konseptia muuttamaan, sillä riippumatossa haluankin uppoutua mysteerien maailmaan ja keskittyä kesäisen keveään kirjallisuuteen. Olen kuullut huhuja, että Kellontekijän tytär poikkeaa jollain tapaa tutusta ja turvallisesta tarinasta, mutta miten, sitä en vielä ole ehtinyt ottaa selville.

kellontekijän tytär

Niina Mero on harlekiinikirjallisuuden mestari. Hän tekee parhaillaan väitöskirjaa romanttisesta viihdekirjallisuudesta ja hyödyntää tutkimusmateriaalia myös esikoisromaanissaan. Englantilainen romanssi etenee jouhevasti, mutta onnistuu ärsyttämään vähän pienillä epäloogisuuksillaan ja sanavalintojen toistollaan. Kun päähenkilö hiippailee samalla aukeamalla neljättä kertaa, puhisen ääneen ja kyselen, missä on kustannustoimittajan punakynä mahtanut piileskellä. Loppuratkaisu ampuu mielestäni hiukan yli ja romanttisen rakkauden lopullinen kohde on arvattavissa, mutta jos näitä pikkuseikkoja onnistuu katsomaan sormien välistä, on edessä varsin viihdyttävä lukukokemus.

Riippumattokategoriaan luokittelen myös vielä lukemattomat Holly Bournen Katsokaa, miten onnellinen olen ja Nina Lykken Ei, ei ja vielä kerran ei. Tykkäyksiä ovat keränneet molemmat, viimeksi eilen bongasin ensimmäisen näistä kirjallisen ystäväni somepäivityksestä kehujen kera. Odotukset ovat korkealla.

Dekkareita ja voimakkaita tarinoita

Camilla Läckbergin Kultahäkin kanteen on painettu lause “Naisen kosto on kaunis ja karmea.” Kirja viihdyttää, kiihdyttää ja tekee sen, minkä kannessa lupaa. Se käsittelee sukupuolien eriarvoisuutta ja uhkuu lopulta feminististä voimaa. Tarina on uskottava ja koukuttaa. Myönnettävä on, että me molemmat kahlasimme kirjan punehtunein poskin. Vaikka sängyssä peuhaamisessa on varsinkin kirjan loppua kohti kyseenalainen sävy, ei seksillä mässäillä vaan kohtaukset on kirjoitettu taiten tukemaan tarinaa. Loppuratkaisu alkaa valjeta toden teolla vasta viimeisillä sivuilla – se on yleensä hyvän dekkarin merkki.

kultahäkki

Naomi Aldermanin Voima oli minulle melkein  liiankin rankkaa luettavaa. Pidän dystopioista, ja onhan sukupuolten voimasuhteiden kääntäminen päälaelleen kovin kiehtova idea. Kirjan edetessä painostava tunnelma ja väkivalta kuitenkin lisääntyy turhankin paljon, vähemmälläkin idea tulisi selväksi. Voima on kuitenkin kirja, joka kannattaa lukea, etenkin jos ei ole niin herkkä väkivallalle kuin minä. Yksin mökillä en tätä teosta tosin avaisi.

voima

Ruth Waren uusinta dekkaria Rouva Westaway on kuollut en ole itse ehtinyt vielä avaamaan, mutta mies ahmaisi sen kertalukemalta. Jos häneen on uskominen, kirja säilytti mielenkiinnon loppuun saakka ja piti otteessaan koko matkan ajan. Joitakin pienempiä juonenkäänteitä olisi voinut kuulemma karsiakin, mutta genressään opus oli varsin mainio. Turhalla väkivallalla ei mässäillä, vaan pääosassa on ennemminkin mysteerin ratkaiseminen kuin veritöiden valokuvantarkka kuvaaminen tai sarjamurhaajan jahtaaminen.

Novelleja ja lyhyempiä makupaloja

Kati Tervon Punainen pata on kirja, jonka olisin voinut itsekin kirjoittaa. Se sisältää lyhyitä, taitavasti ja elävästi kirjoitettuja tarinoita ruuasta, syömisestä ja makumuistoista. Muutaman sivun mittaiset tekstit on ryyditetty resepteillä, jotka menevät ehdottomasti testiin kesän aikana.

punainen pata

Aino Vähäpesolan Onnenkissasta ja Kim Thúyn Rusta on molemmista puhuttu mediassa niin paljon, että ne ovat päässeet lukulistalle jo pelkän maineensa takia. Onnenkissan olen ymmärtänyt pitävän sisällään kiinnostavaa, erilaista kerrontaa ja omaelämänkerrallisuutta sellaisessa muodossa, jota ei kotimaisessa kirjallisuudessa ole välttämättä vielä nähty. Vuonna 1994 syntynyt Vähäpesola liikkuu kustantajan mukaan esseen, autofiktion ja romaanin välimaastossa ja pakenee määrittelyjä valaisevan ja lohduttavan proosan maailmaan. Ru taas on omaelämäkerrallinen romaani, joka kertoo venepakolaisuudesta ja elämästä sen jälkeen. Kim Thúy leikkii kielellä ja keinuu edestakaisin muistikuvien ja nykyhetken välillä. Lukuja ei ole, on vain sivun tai korkeintaan kahden mittaisia kappaleita. Tästä kirjasta olen päättänyt pitää.

Osallistu arvontaan ja voita lomalukemista!

Eikä tässä vielä kaikki. Rantasalmen kirjasto osoittautui männäkesänä oikeaksi aarreaitaksi. Vähän asiakkaita, paljon kirjoja, eikä jonoja uutuuksienkaan varauslistoilla. Kirjastolistalla on kymmeniä nimikkeitä, jotka olen poiminut kavereiden ja kollegoiden somevirrasta pitkin pimeää talvea ja kirkasta kevättä. Jonossa on muun muassa Veitolaa, Clementiä, Ferrantea ja Pohjalaista sekä Stroutia, Westoveria, Puikkosta ja Moyesia. Jos lukuvinkit kiinnostavat, kannattaa ottaa seurantaan myös instagram-tili, jonka kohokohtiin keräilen jokaisen lukemani kirjan ja lyhyen arvion siitä.

lomalukemista

Alan kuulostaa jo edesmenneeltä ostos-tv:ltä, mutta sanonpa silti, että ei tässäkään kuulkaa vielä kaikki! Blogini täytti nimittäin vuosia tasan kuukausi sitten. Neljää vaiherikasta vuotta juhlistaakseni sain Otavalta arvottavaksi muutaman kirjan lukijoilleni. Jos siis kaipaat kesälukemista, kerro kommenteissa mitä kirjaa sinä suosittelisit tai kuka on lempikirjailijasi. Mainitse samalla, mitkä kaksi yllä esitellyistä Otavan kirjoista – Punainen pata, Kellontekijän tytär, Nopeasti piirretyt pilvet, Kultahäkki – haluaisit omaan hyllyysi ja ne voivat olla sinun!

Osallistumisaikaa on torstaihin 20.6. klo 15 saakka. Voittajalle ilmoitetaan sähköpostilla sekä tämän postauksen kommenteissa. Jos voittajaa ei tavoiteta 2 vrk kuluessa, arvotaan palkinto uudelleen. Jos haluat tuplata arpaonnesi, kurkkaa tiistaina myös instagramiin, siellä arvotaan samanlainen setti. Onnea matkaan!

Tsekkaa myös aiempien kesien kirjavinkit:
Lomalle lompsis ja lukuvinkkejä laiturin nokkaan
Lomalukemista ja kirjatärppejä