Ajatuksia kuluttamisesta ja haaveita omavaraisesta mökkeilystä

Maailma on sekaisin. Ilmastokriisi voimistuu, luonnon monimuotoisuus köyhtyy ja kuudes sukupuuttoaalto on jo täällä. Ilmaston kuumenemisen aiheuttamat äärisäät tekevät tuhoaan ympäri maapallon, kuumuus kuivattaa joet, vesivarannot ehtyvät ja ruoan tuottaminen vaikeutuu kaikkialla. Vaikka meillä on käsissämme kaikki tarvittavat työkalut ja tuhansien tutkijoiden huolta herättävät tulokset, lentäminen, lihansyönti ja ylikulutus jatkuvat kuin ennenkin. Ilmastotavoitteisiin ehdotetaan vuosien taukoa, jotta talous pysyisi tasapainossa ja energiakriisistä selvittäisiin, vaikka ratkaisu on suoraan edessämme. On vain uskallettava avata silmät ja kohdata todellisuus.

kestävän mökkeilijän kesäkeittiössä

Epämiellyttävä totuus on, että maailma on kriisissä kulutustottumustemme vuoksi. Siksi ajatukseni kiertävät kulutuksen radikaalin vähentämisen ja osittaisen omavaraisuuden ympärillä. Kun katson ympärilleni, avaan vaatekaapin, silmäilen kirjahyllyä ja keittiöön haalimiani astioita huomaan, etten oikeasti tarvitse enää mitään. Kippoja ja kuppeja on ylenmäärin, elektroniikkaa löytyy joka lähtöön ja kirjahyllyt notkuvat lukemattomia tarinoita. Vaatteita minulla on vuosikymmeniksi eteenpäin, samoin kenkiä, jos hoidan niitä hyvin. Vaatekappaleet voi aina parsia tai korjauttaa ompelijalla, ja kengät saavat uuden elämän suutarilla. Jos jokin korvaamaton vaate hajoaa käsiin, valitsen tilalle kestävästi ja eettisesti valmistetun, enkä vilkaisekaan pikamuotia myyviin verkkokauppoihin. Vaihtelua ja erityisiä tilaisuuksia ajatellen maksan vaatelainaamon jäsenyyttä jo seitsemättä vuotta.

Mediat yrittävät yllyttää mainoksillaan minut tahtomaan tarpeettomiakin tavaroita, mutta onneksi minusta on tullut viime vuosina niille aika lailla immuuni. Kaupunkikodissa on jo kaikki tarvittava, samoin mökillä, enkä juuri nyt keksi, mitä tavaraa kahden aikuisen pieni perheemme tarvitsisi lisää. Kirjani lainaan kirjastosta ja melkein kaiken muun tavaran voi ostaa käytettynä, mikäli totean jonkin kapineen välttämättömäksi. En tarvitse uutta kännykkää, televisiota tai pelikonetta, en halua uusia vaatekaappiani joka kevät, kesä ja syksy, enkä kaipaa yhtään enempää kamaa kotiini. Mökillä olen huomannut, että shampoo, saippua ja yksi kosteusvoide riittävät pitämään minut puhtaana ja ihoni kunnossa. Jos joskus kaipaan muuta kosmetiikkaa, purkkeja ja purnukoita on niitäkin jo riittämiin.

Ensimmäiset askeleet kohti omavaraista mökkeilyä

Tavarataivaasta voimme irrottautua, mutta ruokaa tarvitsemme elääksemme joka päivä. Ideaalitilanteessa kasvattaisimme vihannekset, juurekset ja yrtit itse. Osa hedelmistäkin menestyy pihapuutarhassa mainiosti. Järvestä saa kalaa, luonnosta sieniä, marjoja ja villivihanneksia. Kauppareissuilta en silti välttyisi. Jauhoja, mausteita tai kasvimaitoja en pystyisi tuottamaan itse, enkä kaikkea kasviproteiinia. Teetä voin hauduttaa piparmintusta tai vaikka mustikanlehdistä, mutta puolison kahvi on edelleen kaupasta peräisin. Kokonaisvaltainen omavaraisuus on harvalle mahdollista, mutta jotain voimme silti asian eteen tehdä. Kotivaraviljely onnistuu vaikka omalla parvekkeella tai taloyhtiön pihapiirissä.

omavaraisuus mökkeily

Mökkipihamme perällä on pieni puutarha, joka koostuu kasvihuoneesta, muutamasta viljelylaatikosta ja parista marjapensaasta. Tätä menoa saan kuitenkin heittää hyvästit omavaraisuushaaveilleni, en nimittäin todellakaan ole mikään multasormi. Tänä kesänä molemmat kesäkurpitsat kuolivat pystyyn keskellä parhainta kasvukautta, ennen kuin olivat ehtineet tuottaa yhtäkään syötävää hedelmää. Karviaissadon ahmi parempiin suihin karviaiskoisa ja pinaatit ehtivät kukkia ennen sadonkorjuuta. Jäimme jälleen ilman juurikkaita, edes retiisit eivät suostu kasvattamaan mukulaa meidän hoidossamme. Kurkuntaimet kuivahtivat kaupunkikodin ikkunalaudalle, sama kohtalo oli myös perhosbaarin kesäkukilla. Tomaatit kasvavat kyllä, mutta ne kukkivat jostain syystä niin myöhään, ettei kasvihuoneessa vieläkään ole yhden yhtä kypsää tomaattia. Chilitkään eivät elokuun viimeisenä päivänä edes punastele.

omavaraisuus mökkeily

Jossain olemme sentään onnistuneet. Porkkanarivistöstä on rouskuteltu jo muutama oranssi herkkupala, yrtit kukoistavat ruukkupuutarhassa ja raparperipuska on kasvanut kokoa niin, että siitä vihdoinkin leivottiin useampi piirakka kesän aikana. Kesäkuun lopulla multiin heitettyjä vahingossa itäneitä perunoita emme vielä ole raaskineet nostaa ylös, sillä niin kauan kuin ne ovat vielä penkissä, toivo omasta sadosta elää. Kyssäkaalit jäävät pieniksi, mutta se ei tässä kasvimaan konkurssissa juurikaan haittaa – aion nimittäin nauttia pienimmistäkin onnistumisista, joita mökkipuutarha tarjoaa.

Kuluttamisen vähentäminen on helppoa

Ylikulutus ei tietenkään koske vain tavaroita, ruokaa ja vaatteita. Se liittyy mitä suurimmissa määrin myös energiaan ja maailman vesivarantoihin. Kasvisruokaan siirtyminen auttaa vähentämään vedenkulutusta globaalisti, mutta on paljon muutakin mitä voimme tehdä.

Ajokilometrien ja -nopeuden vähentäminen, huonelämpötilan laskeminen, lämpimän veden lotraamisen, suihkukertojen ja niiden keston minimoiminen, vettä säästävään suihkun suuttimeen vaihtaminen, täysien koneellisten peseminen ja viimeistenkin hehkulamppujen vaihtaminen energiaa säästäviin valonlähteisiin ovat kaikki helposti toteutettavia tekoja. Kun kodinkone ei enää ole korjattavissa, voi aina miettiä tarvitaanko uutta ja jos tarvitaan, tilalle kannattaa valita mahdollisimman energiatehokas vaihtoehto. Pörssisähkön hintaa seuraamalla on helppo ajoittaa pakolliset sähkösyöpöt toiminnot oikeaan aikaan vuorokaudesta. Vaikka oma sähkösopimus ei pörssisähköön perustuisikaan, sähkön säästäminen vaikuttaa meidän kaikkien lompakkoihin ja maapallon tulevaisuuteen pidemmällä tähtäimellä.

omavarainen mökkeily

Mitä vähemmän käytämme sähköä, sitä helpompi on irtautua fossiilisista energianlähteistä. Autosta luopuminen saattaa kirpaista, mutta varsinkin jos koti on kaupungissa, sitä kannattaa vakavasti harkita. Sähköauto on ilmaston kannalta parempi kuin polttomoottorimenopeli, mutta mielessä kannattaa pitää myös se, että tällä hetkellä yhden ainokaisen sähköauton akun valmistamiseen tarvittavan nikkelin louhiminen (joka on siis vain yksi akkuun tarvittavista mineraaleista) aiheuttaa jopa 50 tonnia ympäristölle vaarallista jätettä. Tuskaa lisää sekin tieto, että esimerkiksi yhteen Teslan akkuun tarvittavalla mineraalimäärällä valmistettaisiin 178 sähköpyörän akkua. Yhtälö on lyhyelläkin matematiikalla mahdoton. Kaikkien nykyisten polttomoottoriautojen sähköistämiseen eivät maapallon mineraalit mitenkään riitä, joten luovu autosta ja vaihda pyörään, jos vain voit.

Miten mökkiläinen vähentää kulutusta?

On oikeastaan hämmästyttävää, kuinka vähällä punaisessa tuvassa tulee toimeen. Kannan keväällä tuvan lipastonlaatikkoon kassillisen kesävaatteita, joista syksyllä huomaan käyttäneeni vain murto-osaa. Kuljen samoissa rennoissa housuissa ja itse neulomassani villapaidassa lähes joka päivä. Lämpiminä päivinä saatan sujahtaa mekkoon tai koikkalehtaa pihapiirissä ilman rihmankiertämää. Ruokalasku on samaa tasoa tai mahdollisesti hieman suurempi kuin kaupungissakin, mutta se johtuu siitä, että haluamme suosia paikallista suoramyyntiä ja maksaa hiukan enemmän paikallisille tuottajille.

luonnon monimuotoisuus

Sähköttömällä ja vedettömällä mökillä on helpompi säästää energiaa kuin isolla ja talviasuttavalla kesähuvilalla. Tosin jos lämmitys perustuu puiden polttamiseen, ei sekään pienhiukkaspäästöineen ongelmatonta ole. Jos ajatellaan ilmaston kuumenemista kiihdyttäviä päästöjä, on liikkuminen mökille se suurin päästöjen lähde. Jos mökille siirrytään julkisten kulkuneuvojen sijaan omalla autolla, olisi hyvä, jos siellä pystyisi viettämään pidempiä aikoja kerrallaan. Muutaman päivän takia edestakaisin suhaaminen laihduttaa myös lompakkoa.

luonnon monimuotoisuus

Mökkipuutarhan perustaminen ja osittaisen omavaraisuuden on sekin suositeltavaa. Orgaaniset jätteet kuten kuivakäymälän sisältö sekä ruoantähteet ja muut biojätteet kannattaa kompostoida. Mökkeillessä luonto on lähellä joka päivä, ja ainakin meidät se on saanut ajattelemaan maapallon hyvinvointia entistäkin enemmän. Haluan tulevinakin vuosina uida sinilevättömässä järvessä, seurata oravien, jänisten ja lintujen elämää pihapiirissä ja peseytyä puhtaassa sadevedessä. Ajatus paremmasta tulevaisuudesta motivoi ja saa toimimaan vastuullisemmin, planeettamme ja meidän kaikkien hyväksi. Vähemmän on enemmän, joka päivä.

Kesäloma ilman kännykkää – uhka vai mahdollisuus?

Herään taas rintakehää kalvavaan ahdistukseen. Kesälomaa on takana kaksi viikkoa, edessä vielä kolme. Kuvittelin palautuneeni parissa viikossa, mutta keho taitaa olla toista mieltä.

Käsi hamuaa kännykkää ja muutamaa sekuntia myöhemmin olen sukeltanut somen syviin syövereihin selaamaan sen syötteitä ja ahmimaan ahdistavia uutisia. Kuluu kaksi tuntia, päätä särkee, väsyttää, eikä olo ainakaan parantunut ruudulla välkkyvän ilmastokriisin, luontokadon ja entiseen tapaan jatkuvan lomalentelyn ansiosta.

kesäloma ilman kännykkää

En tiedä johtuuko kaikki maanantaista, mutta sen tiedän että minun on pysähdyttävä ja otettava aikalisä. Loppuloman ajan keskityn hetkeen. Kuuntelen itseäni, mökkipihan äänimaisemaa, järven elämää ja tuulen huminaa honkapuissa. Annan kaiken huomioni parisuhteelle, ympärillä oleville ystäville, luonnon ihmeille ja kesäisille kävelyretkille. Kokkaan, herkuttelen, saunon, uin, luen, neulon, torkun riippumatossa, nukun pitkiä päiväunia ja ratkon japanilaisia ristikoita. Revin to do -listat, unohdan tarkoituksella kaiken sen, mitä pitää ja teen vain sitä, mikä juuri sillä hetkellä huvittaa.

kesäloma ilman kännykkää

Ehdottomuus on harvoin paras ratkaisu, mutta joskus sekin on tarpeen. Jos annan itselleni luvan selailla somea tunnin päivässä, tulen siitä vain vihaiseksi. Kun kännykälle antaa peukalon, se todellakin vie koko käden, mielenrauhan ja lopulta yöunetkin. Kuinka moni tykkää, vai tykkääkö kukaan, montako sydäntä saan ja mikä onkaan päivän seuraajamäärä? Dopamiini on hurja huume, josta moni meistä on riippuvainen, myös minä. Siksi rajoitan kännykkäni käyttöä ja siirryn hetkeksi kokonaan pois somesta.

kesäloma ilman kännykkää

En lukitse kännykkää lipaston ylimpään laatikkoon, mutta yöpöydälläni se ei enää ole tervetullut. Hoidan puhelimella vain pankkiasiat, tarkistan sääennustuksen, googlaan kivoja retkikohteita, etsin yhteystietoja ja viestittelen ystäville. Myös äänikirjat ja kamera ovat sallittuja, mutta some, se saa jäädä kolmeksi viikoksi kokonaan. Siirrän tarvitsemani sovellukset yhdelle välilehdelle, enkä siirry muille välilehdille lainkaan. Onko kyseessä uhka vai mahdollisuus, mahdoton tehtävä vai kenties hämmentävän helppo nakki, se selvinnee seuraavien viikkojen aikana.

Siispä toivotan lempeää laiskottelua, poutapilviä ja sopivasti sateita kesäpäiviisi, nähdään elokuun puolenvälin tietämillä!

kesäloma ilman kännykkää

Ps. Jos mökkimeininkiä tulee ikävä, kurkkaa Instagramin puolelle. Profiilin kohokohdista löytyy mielin määrin laiturilla loikoilua ja mökkimaisemia tältä ja kahdelta viime kesältä. Suuntaa siis sinne, jos mökki-ikävä iskee!

Pps. Olen muuten kirjoittanut someriippuvuudesta ennenkin, kuuden vuoden takainen teksti löytyy täältä – ja se on valitettavasti edelleen ihan yhtä ajankohtainen: Someriippuvaisen tunnustuksia

Mökkiläisen makumatka Saimaalle – Mikkelin torilta Raijan Aittaan ja Ollinmäen viinitilalta Kenkäveroon

Kaupallinen yhteistyö: Laiturilla & D.O. Saimaa 

Mökin kesäkeittiöön liittyy monia periaatteita, joista emme suostu tinkimään. Kokkaajalle, oli heitä sitten yksi tai useampi, kaadetaan toiveiden mukaista kokkausjuomaa lasiin. Tiskivuorot ja kokkaushommat jaetaan tasan: jos yksi grillaa, toinen tekee lisukkeet ja kolmas huolehtii kattamisesta. Tämä pätee myös mökkivieraisiin.

makumatka saimaa

Yksi sääntö on kuitenkin ylitse muiden ja se kuuluu näin: keittiössä kokataan mutkatonta, simppeliä kesäruokaa, suositaan paikallisia raaka-aineita ja mennään aina maku edellä. Niinpä lautasille päätyy varsinkin kesäisin suoramyynnistä, lähialueen tiloilta ja ison kirkon toreilta hankittuja sesonkikasviksia ja muita lähellä valmistettuja tuotteita.

Mökkivuosien varrella olen saanut ilahtua useita kertoja huomatessani, kuinka Etelä-Savossa arvostetaan paikallisia tuotteita ja tekemistä. Onpa Saimaan alueella ensimmäisenä Suomessa otettu käyttöön myös alkuperä- ja laatumerkki, joka edellyttää tuotteilta ja raaka-aineilta korkeaa laatua ja vastuullisuutta ympäristön, kestävän kehityksen ja yhteiskuntavastuun näkökulmasta! Valitsemalla D.O. Saimaa -alkuperämerkityn tuotteen voi siis olla varma, että tuote on paitsi laadukas, myös rakkaudella ja intohimolla valmistettu vastuullinen herkku tai designtuote.

makumatka saimaa

makumatka saimaa

Voitte siis kuvitella, etten ollut pysyä pellavahousuissani, kun minulle tarjoutui mahdollisuus sekä makumatkaan Saimaalla että kokkaushetkeen yhdessä arvostetun D.O. Saimaa Chefin Ilkka Arvolan kanssa – ja missäpä muualla kuin mökkikeittiössä! Sain luvan julkaista myös kaikki kesäkeittiössä kokatut reseptit, joten ota ihmeessä ohjeet talteen ja valmistele kesäkeittiössäsi täydellinen D.O. Saimaa -menu!

Makumatka alkaa muina mökkituristeina Mikkelin torilta

Ensin juodaan torikahvit, tottakai. Sen jälkeen saan käteeni keittiömestarin kokoaman ostoslistan, jonka avulla suunnistan matkaseurani suositteleman torikojun luokse. Mansikoita, kirsikoita ja raparperia notkuvan tiskin takana seisoo topakkana Kaija Ahonen, Mikkelin torikauppiasyhdistyksen puheenjohtaja. Hän kertoo, kuinka oli torilla myymässä jo 1970–1980-lukujen taitteessa, kun iltatoritoiminta perjantaisin käynnistyi. Nykyään toriostoksille pääsee arkisin joka ilta – teatteri-iltoina myynti jatkuu jopa klo 22 saakka.

Mökkiläisiäkään ei ole unohdettu, sillä aktiivinen Ahonen on kehittänyt erityisen palvelun nimenomaan mökkiläisiä ajatellen. Etukäteen tilatut toriostokset toimitetaan pientä toimitusmaksua vastaan veneellä Mikkelin satamasta käsin suoraan mökkilaiturille – jopa Ristiinaan ja Anttolaan asti. Aikamoista!

Mikkelin tori

Mikkelin tori

Mikkelin tori

Ostamme kaksi rasiaa mansikoita. Eteläsavolaisia ei kesäkuun ensimmäisellä viikolla ole vielä saatavilla, vaan myynnissä on varsinaissuomalaisissa kasvihuoneissa kypsynyttä marjaa. Seuraavalla viikolla tulossa on Enonkoskella tunneleissa kasvatettua mansikkaa, Ahonen vinkkaa. Päivittelemme yhdessä, kuinka avomaalla kypsyvää pääsatoa saadaan kylmän kevään vuoksi todennäköisesti odotella aina heinäkuun puoliväliin saakka. Sitten siirryn pari kojua tuonnemmaksi tarkistamaan mitä Panu Teräsrannalla on tänään myytävänä.

Kaikenlaisia taimia ja varhaisia yrttejä sekä uuden sadon avomaankurkkuja ja retiisejä on tarjolla. Nappaan Panusta kuvan, ja kun julkaisen sen somessa, saan välittömästi useita viestejä, joiden mukaan Teräsrannan kojulta saa koko Suomen parhaat taimet ja tomaatit. Harmittaa, että matkalaukkuuni ei taimia tällä kertaa mahdu ja ensimmäiset tomaatitkin odottavat vielä kypsymistään. On siis poikettava Panun kojulla uudemman kerran.

Retiisit ja kurkut kassissa keikkuen jatkamme kauppakeskuksen lasipihalle rakennettuun Kauppahalliin, josta poimimme mukaan Kala- ja eväsherkku Heinäsen kylmäsavustettua haukea sekä kimpaleen pienen paikallisen Kappeli juustolan sinihomejuustoa. Kunhan koukkaamme vielä kaupasta Joroisissa kasvaneet Järvikylän yrtit, olemme valmiita suuntaamaan mökkikeittiöön.

makumatka saimaa

Soutaen kesäkeittöön – D.O. Saimaa kesämenu kokataan Saimaan rannalla

Lyhyen ajomatkan jälkeen saavumme kiemuraisen hiekkatien päähän. Tuoreet vihannekset ja yrtit kasseissamme asetumme soutuveneen tuhdolle ja soudamme mökkirantaan. Ruokalistalla on marinoitua kylmäsavuhaukea, uuden sadon ensimmäisistä kasviksista sekoitettua tuoresalsaa, varhaisperunoita sekä grillattuja kesäkurpitsoja yrttisalaatilla höystettynä. Jälkiruoaksi paistetaan tietysti muurinpohjalettuja, jotka herkutellaan tuoreiden mansikoiden kera.

Ollinmäen viinitilan tuottaman alkoholittoman Prinsessa-kuohujuoman ja ahvenista taiottujen suolapalojen saattelemana ryhdymme pilkkomaan, siivuttamaan, marinoimaan ja sekoittamaan. Puen päälleni D.O. Saimaa -essun ja kuuntelen kurkkujen kuutioinnin lomassa, kun keittiömestari Ilkka Arvola kertoo ruokafilosofiastaan.

makumatka saimaa

makumatka saimaa

makumatka saimaa

“Kun suositaan paikallisia tuottajia ja ostetaan heiltä suoraan ilman välikäsiä, kaikki voittavat,” Arvola muistuttaa. “Tuottaja saa paremman hinnan, pyrkii parantamaan tuotteitaan, pitämään luvattua laatua yllä ja ammattiylpeyskin kasvaa. Ravintola taas saa parasta mahdollista laatua, säästää raaka-aineitten hävikissä, pystyy kertomaan kuluttajalle koko tuotantoketjun ja saa kaupan päälle hyvän tarinan.”

Nyökyttelen, sillä sama pätee meihin mökkiläisiinkin. Kun arvostaa paikallisia tuotteita, suosii lähellä tuotettua ja kantaa eurot suoraan tuottajan taskuun, tietää saavansa laatua ja varmistaa tuotteiden saatavuuden jatkossakin. Vaikka asia on itsestäänselvä, harva sitä tulee oikeasti ajatelleeksi, etenkään silloin, kun suuret kauppaketjut mainostavat isolla rahalla halpuutettua valikoimaansa.

D.O. Saimaa -kesämenu: kylmäsavuhaukea, grillattua kesäkurpitsaa sekä muurinpohjalettuja

Me kokkasimmemme koko menun tunnelmallisella avotulella, mutta nämä herkut valmistuvat tarvittaessa sisätiloissakin. Räiskäleitä ei tosin silloin voi kutsua muurinpohjaletuiksi, mutta maku lienee molemmissa versioissa tärkein.

makumatka saimaa

saimaa menu

Tässä vaiheessa jaan reseptit hätäisimmille, kaikki ohjeet on mitoitettu neljälle nälkäiselle. Suluissa olevat ainesosat ovat omia lisäyksiänii, muuten reseptit ovat Ilkka Arvolan käsialaa. Eikä tässä suinkaan vielä kaikki: varsinkin makumatkailusta kiinnostuneiden kannattaa jatkaa lukemista reseptien jälkeenkin, sillä luvassa on muutama täsmävinkki Etelä-Savoon suuntaaville!

*****

Marinoitua haukea, tuoresalsaa ja uuden sadon perunoita

D.O. Saimaa -menun alkuruoaksi kokkasimme kylmäsavuhaukea, tuoresalsaa ja uusia perunoita. Annoksesta riittää neljälle jopa kevyeksi lounaaksi!

Marinoitu kylmäsavuhauki:
200 g D.O. Saimaa -merkittyä kylmäsavuhaukea
2 rkl tuoretta tilliä silputtuna
1 dl kesäsipulia hienoksi leikattuna
½ sitruunan mehu
½ dl oliiviöljyä
½ dl rypsiöljyä
Mustapippuria

Pieni kylmäsavuhauki ohuiksi suikaleiksi. Sekoita hauki muiden ainesten joukkoon ja jätä maustumaan vähintään pariksi tunniksi. Marinoitu hauki säilyy kylmässä useita päiviä, joten sen voi maustaa hyvissä ajoin, vaikka edellisenä päivänä.

makumatka saimaa

makumatka saimaa

Uudet perunat:
300 g juuri maasta nostettuja uuden sadon perunoita
1 l vettä
Merisuolaa
150 g voita (tai kasvimargariinia)
Silputtua tilliä

Pese perunat ja keitä suolalla maustetussa vedessä juuri ja juuri kypsiksi. Kaada vesi pois ja lisää voi. Anna levätä 5 minuuttia, lisää tilli ja tarjoile.

makumatka saimaa

Tuoresalsa:
50 g retiisiä
1 dl kevätsipulia
50 g kurkkua
½ punainen chili
½ sitruunan mehu
2 rkl oliiviöljyä
Merisuolaa

Viipaloi retiisit ohuiksi siivuiksi ja leikkaa kurkku, sipuli ja chili pieniksi kuutioiksi. Lisää loput ainekset, mausta ja sekoita. Tarjoa kylmäsavuhauen ja perunoiden kanssa.

makumatka saimaa

*****

Grillatut kesäkurpitsat á la D.O. Saimaa

Valmista täytetyt kesäkurpitsat grillissä, avotulella tai sadesään sattuessa kotiuunissa grillivastusten avulla. Yrttisalaatti kootaan D.O. Saimaa -merkityistä Järvikylän yrteistä.

makumatka saimaa

Grillatut kesäkurpitsat:
4 pientä kesäkurpitsaa
2 sipulia
1 yksikyntinen valkosipuli
1 punainen chili
200 g Kappelin juustolan D.O. Saimaa -merkittyä Illusia-sinihomejuustoa
50 g tuoretta pinaattia
50 g lehtiselleriä silputtuna
1 rkl tuoretta timjamia
½ dl oliiviöljyä
Mustapippuria
Merisuolaa

Halkaise kurpitsat ja kaavi niiden siemenosa keskeltä talteen. Hienonna sipulit ja chili ja kuullota niitä miedolla lämmöllä oliiviöljyssä n. 15 minuuttia. Lisää hienonnettu kurpitsojen siemenosa sekä silputtu selleri. Jatka kuullottamista 5 minuuttia. Lisää pinaatti ja timjami, ja mausta seos suolalla ja pippurilla.

Grilllaa kurpitsan puolikkaita avotulella tai kuumassa grillissä n. 5 minuuttia. Lisää täyte kurpitsanpuolikkaisiin kaiverrettuihin koloihin ja leikkaa päällimmäiseksi reilut siivut sinihomejuustoa. Sulje grillin kupu, jotta juusto sulaa. Tarjoile yrttisalaatin kanssa.

makumatka saimaa

makumatka saimaa

Yrttisalaatti:
½ puntti lehtipersiljaa
½ puntti basilikaa
30 g rukolaa
10 g minttua
½ sitruunan mehu
½ oliiviöljyä

Sekoita puhtaat yrtit ja mausta sitruunamehulla sekä öljyllä. Tarjoile heti.

*****

Muurinpohjaletut

5 dl Täysmaitoa (tai 3 % kauramaitoa)
5 dl Rapion myllyn lettujauhoja
1 tl suolaa
50 g voisulaa (tai öljyä)
1 rkl sokeria
1 kananmuna

Sekoita ainekset vatkaten ja anna turvota noin 1 tunti. Paista runsaassa rasvassa keskilämmöllä valurautapannulla tai muurikalla. Tarjoile Kenkäveron marengin, tuoreiden mansikoiden ja vaniljalla maustetun, vatkatun hapankerman kanssa.

makumatka saimaa

makumatka saimaa

Makumatkan seuraava etappi: Raijan Aitta – mansikkamehua, tuoreita marjoja ja pellavatuotteita

D.O. Saimaa -menun saamme nauttia kesäisessä auringopaisteessa, mutta makumatkaa vatsat täynnä jatkaessamme meidät yllättää saderintama. Tihkusade päättyy onneksi sopivasti, kun kurvaamme Raijan Aitan pihamaalle. Raijan Aittaa yhdessä siskonsa ja Raija-äitinsä kanssa pyörittävä Katarina Turman ojentaa meille kumisaappaat ja pyytää seuraamaan perässään kukkivien marjapensaiden keskelle. Taustalla siintää Saimaa, ja aurinko kurkistaa jo tummien pilvien takaa.

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

Mansikkaa, mustaherukkaa ja vadelmaa viljellään 3,5 hehtaarin alalla. Harvinaisempi hunajamarja on kokeilussa ja omiin tarpeisin kasvatetaan myös tyrniä. Sadon kypsyessä mökkiläiset ovat tervetulleita paikan päälle poimimaan kesän makeimpia marjoja suoraan kesäkeittiöön, kilohinta liikkuu 4–7 euron tietämillä riippuen marjasta ja lajikkeesta. Omista marjoista tehdään D.O. Saimaa -merkittyjä hilloja ja mehuja.

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

Raijan_Aitta_18-8-2021_J_Vaahtera-56

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

Tila on vanha. Alkuperäisestä pihapiiristä on jäljellä sympaattinen aitta sekä navetan kivijalka, jonka ylisille on rakennettu nykyiset kahvilan ja kaupan tilat. Maisteltuamme mansikoista ja mustaherukoista valmistettua mehua, yläkertaan nousee Katarinan äiti Raija Mustonen, joka intoutuu kertomaan siitä, miten pellavia aikoinaan viljeltiin ja millaisia tuotteita niistä valmistettiin. Käsityöläiskonkari puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä 1970-luvulla perustetun putiikin raaka-aineet saatiin alkuaikoina omilta pelloilta. Raija olisi valmis esittelemään kehräystaitojaan, mutta joudumme kieltäytymään kohteliaasti, sillä ihan pian on aika rientää seuraavaan kohteeseen. Ostoksia ehdimme kuitenkin tekemään. Kotiin lähtee tuliaisiksi muutama pellavainen keittiöpyyhe sekä saunahuppu, joka vielä mökin varustuksesta uupuu.

Viininmaistelua Ollinmäen viinitilalla

Olen käynyt Ollinmäellä viimeksi joskus 2000-luvun alkupuolella. Tutustuminen viinitilaan satapäisen savolaisen opiskelijaporukan kanssa oli hieman erilainen kokemus, kun sitä vertaa tämänkertaiseen visiittiin. Pihalla kasvaa kymmeniä omenapuita ja pari jättiläishaapaa, tuonnempana surisevat talon omat mehiläispesät, joilla varmistetaan omenankukkien pölyttyminen. Haavanlehtien havinaa siirrymme ihastelemaan päärakennuksen torniin rakennetusta näköalabaarista, käsissämme vaaleanpunaiset alkumaljat, toisella Prinsessaa ja toisella Ruhtinatarta, joka on nimetty Anttolan Hovin ruhtinattaren Natalia Demidoffin mukaan.

Myös Ollinmäen viinitilan historia on pitkä. Tiluksilla on ollut puutarha 1920-luvulta lähtien ja viinitilanakin se on yksi Suomen vanhimmista – Ollinmäellä on valmistettu marja- ja hedelmäviinejä, likööreitä ja tisleitä kohta 30 vuoden ajan. Kielen ammattilaisena ihastun välittömästi myyntihyllyssä majailevien, D.O. Saimaa -alkuperämerkittyjen viinien kansallisromanttisiin nimiin, joista lähes jokainen on poimittu Kantelettaren tunnetusta runosta, jossa riimitellään Puntun Paavoa ja Hentun Liisaa.

Ollinmäen viinitila

Ollinmäen viinitila

Ollinmäen viinitila

Meille on luvattu järjestää viinitasting oman tilan viineillä. Edellisestä marjaviinien maistelusta onkin aikaa, joten kertaus tulee tarpeeseen. Odotimme paria pientä kaatoa ja muutamaa makupalaa, joten ilmeemme olivat varmasti näkemisen arvoiset kun ymmärsimme, että kaikki 22 lasia juomille paritetuille pienine suolapaloineen oli katettu meitä varten. Hämmentyneinä istuimme hämyisän viinituvan pöytään ja ryhdyimme tekemään työtä käskettyä Sirkan opastuksella.

Ensin käsittelyyn otettiin suolaiset sapakset sekä niille paritetut viinit. Kävimme läpi viininmaistelun periaatteita, tarkastelimme viinin tuoksua, analysoimme väriä ja tihrustimme lasin reunaan syntyvää valumajälkeä, josta voi päätellä sokerin määrän. Sitten maistoimme. Viinitilallinen Sirpa Villanen arvuuttelee valmistuksessa käytettyjä marjoja ja hedelmiä ja pudisteli nauraen päätään väärille vaustauksillemme. Tavallisesta viininmaistelukokemuksesta ei tuntunut olevan käytännössä mitään hyötyä, sillä sain tuurilla kokonaista kaksi oikein. Jos joskus päädyt samaan tasting-pöytään, vastaa aina kysyttäessä puolukka. Tai jos punainen väri taittaa yhtään siniseen, silloin oikea vastaus on melkein aina mustikka.

Ollinmäen viinitila

Ollinmäen viinitila

Marjaviinien jälkeen maistelimme vielä paria väkevämpää tuotetta, joista suosikiksi nousee villiyrteistä valmistettu, likööriksi luokiteltava Villi Wäinö. Juomaa maistaakseen on tultava paikan päälle, sillä Suomen alkoholilaki ei salli vahvempien juomien ulosmyyntiä suoraan tiloilta eikä Alkonkaan valikoimista tuotetta vielä löydy.

Makumatka päättyy Kenkäveroon

Ollinmäeltä palaamme makumatkan alkupisteeseen, Mikkeliin. Tarkoitus on syödä hyvin ja piipahtaa vain pikaisesti paikallisten tuotteiden myymälässä, mutta Kenkäveron pittoreski pihapiiri houkuttelee pysähtymään pidemmäksi aikaa. Pitsiä jäljittelevät ikkunanpuitteet ja otsalaudat, entistä pappilaa ympäröivä satumaisen kaunis puistomainen pihapiiri, satojen lajikkeiden huikea pionipuutarha sekä Kenkäveron kesäbrunssi, villiyrttikurssit sekä maankuulu D.O. Saimaa -alkuperämerkitty ruisleipä keräävät ihastelevia makumatkaajia kauempaakin.

Kenkäveron vaaleanpunainen, yli 150 vuotta vanha kartanorakennus huokuu historiaa. Toiminnanjohtaja Anne Ossi vinkkaa kurkkaamaan heti sisään astuessa vasemmalle, yläkertaan nousevan vanhan portaikon seinissä nimittäin erottuvat edelleen alkuperäiset  lautahirret.

kenkävero

kenkävero

do saimaa

kenkävero

Käsityöharrastajana, suomalaisen suunnittelun fanina ja lähiruoan ylimpänä ystävänä tämä mökkiläinen on Kenkäverossa haltioissaan. Jättimäinen myymälä on kuin karkkikauppa täynnä lähellä valmistettua lankaa, paikallisista raaka-aineista jalostettuja tuotteita, pienten suunnittelijoiden vaatteita, paikallisten tekijöiden upeita koruja ja kaikkea muuta, mitä mökkihöperö ikinä mökilleen voisi toivoa.

Valitsen ostoskoriini teetä, Kenkäveron puolukkamarenkeja ja näkkärishipsejä, säilykemuikkuja sekä pullollisen siideriä – kaikki D.O. Saimaa -merkittyjä tietenkin. Pauliina Rundgrenin tehtaanmyymälästä ostan mökille tuliaiseksi samanlaisen teesiivilän, kuin mitä kaupunkikodistakin löytyy. Valkoinen Lehti-siivilä on kaunis, toimiva ja ennen kaikkea pitkäikäinen. Kaupunkikodissa olen suodattanut sillä päivittäiset teekupilliseni jo 13 vuoden ajan. Myös Rundgrenin design-tuotteet ovat saaneet D.O. Saimaa -leiman!

kenkävero

kenkävero

kenkävero

Mökkiläisen makumatkan Saimaalle kruunaa Kenkäveron kuuluisa kesäbrunssi. Päivittäin pöytiin tarjoiltavaan 29 euron ateriaan kuuluu runsas, sesongin kasviksista ja muista tuoreista raaka-aineista koottu alkupalalautanen, lämmin ruoka sekä jälkiruokapöytä, jolle oli tällä kertaa katettu tarjolla kahta erilaista herkkua: Pappilan hätävaraa (tottakai!) sekä pannacottaa Pappilan tapaan.

Kenkäveroon(kin) on päästävä pian uudelleen. Voisin kuljeskella pihapiirissä, tuoksuvien syreenipensaiden ja pionipenkkien keskellä loputtomiin. Seuraavalla kerralla aion istua lukemassa puutarhan pittoreskeillä penkeillä, siemailla teetä pappilan verannalla ja nautiskella leivoksista ja hetkestä, jolloin ei ole kiire mihinkään.

******

Jos tykkäsit tästä postauksesta, vilkaise ihmeessä myös aiemmat yhteistyössä Laiturilla-hankkeen kanssa julkaistut jutut:

Monipaikkainen mökkiläinen tässä terve!
Satunnaisista suhteista elämänmittaiseen liittoon – näin meistä tuli mökkiläisiä!
Luonnon monimuotoisuus on lähellä mökkiläisen sydäntä
Kestävää mökkeilyä Etelä-Savossa – paikalliset palvelut kunniaan!
Tervetuloa vastuullisen mökkeilijän kesäkeittiöön!
Mökkiläinen matkailee Etelä-Savossa – yövy ja herkuttele Sahanlahti Resortissa ja retkeile Anttolan Neitvuorella