Kirpputorikierros Pieksämäellä ja Varkaudessa – mökkeilijä aarrejahdissa

Mitä enemmän vuosia kertyy mittariin, sitä enemmän arvostan vanhaa, käytettyä tavaraa. Nostalgia nostaa päätään. Haluan liinavaatekaapin, sillä mummolassa oli sellainen. Tahdon elämää nähneen senkin, jonka laatikot ja kaapit kertovat tarinoita menneestä ajasta. Etsin kauniiksi kulunutta emännänkaappia, jonka ulosvedettävällä leivinlaudalla on pyöräytelty pullia ja vaivattu lukuisia leipätaikinoita, ja jonka hyllyille saisin asetella kaikki kirpputoreilta keräämäni astiat, kipot ja kukkakuvioin koristellut kahvikupit. Lukunurkkaukseen pitäisi löytyä sympaattiset nojatuolit, joissa olisi hyvä istua ja lukea.

Jo kauan ennen kuin kauppakirjat oli allekirjoitettu haaveilin kirpputorikierroksesta Etelä-Savon pikkupaikkakunnilla. Mökki ostettiin irtaimistoineen, ja vaikka tiesimme, että suurin osa kalusteista menisi vaihtoon, olimme tyytyväisiä ratkaisuun. Voisimme aloittaa mökkeilyn saman tien ja etsiskellä meidän näköisiä mööpeleitä kaikessa rauhassa. Mökkikeittiön varustus sen sijaan oli puutteellinen. Myyjä vei suuren osan astioista mukanaan, joten kaapit kaipasivat kipeästi täydennystä. Päätimme ostaa kaiken mahdollisen käytettynä Pieksämäen ja Varkauden kirpputoreilta. Kokemukset olivat hyviä, joten päätin koota kirpparivinkit teillekin tiedoksi. Kirpputorikierros Pieksämäellä ja Varkaudessa alkakoon!

Kirpputori Feria – hyvä hinta-laatusuhde ja monipuolinen valikoima

Ensimmäisenä katsastimme samoilla nurkilla mökkeilevän kaverin suositteleman kirpputori Ferian tarjonnan. Feria sijaitsee kätevästi Pieksämäen rautatieaseman, torin ja Prisman läheisyydessä ja sen viereisessä korttelissa on toinenkin kirppis, ViaDia. Feria on itsepalvelukirpputori, mutta myynnissä on paljon myös kirpputorin omaa tavaraa. Heti ensimmäisessä hyllyvälissä totesin miehelle, että tässä muuten menee nyt hetki jos toinenkin. Että jos et jaksa odotella, mene vaikka kahville jonnekin. Tavaraa oli paljon ja hinta-laatusuhde oli hyvä. Vaatteita oli eniten, kalusteita ja polkupyöriäkin löytyi, mutta minä olin kiinnostunut tällä kertaa vain astioista. Myytävänä oli paljon Arabiaa ja muita desing-tuotteita, mutta myös itäeurooppalaisia astiastoja, jotka sopivat erinomaisesti kesäkeittiön käyttöastioiksi.

kirpputorikierros pieksämäellä

kirpputorikierros pieksämäellä

Keräsin kippoja ja kuppoja ensin koriin, mutta jouduin lopulta vaihtamaan korin ostoskärryihin. Tuntia myöhemmin kasassa oli 17 lautasta, 21 lasia, yksi lasikannu, 10 kahvikuppia, 6 aterimet, 2 patenttikannellista lasipurnukkaa, 2 tarjoiluvatia, paistolasta, sokerikko, kermakko ja yksi kakkulapio. Erityisen iloinen olin korkeista juomalasista ja samaan sarjaan kuuluvasta lasikannusta sekä kristallia muistuttavista, ihanan Happy Hamletin mieleen tuovista viinilaseista, joille löysin myöhemmin täydennystä samasta paikasta. Kyselin seuraajiltani lasien mahdollista alkuperästä ja selvisi että korkeat, kaiverretut lasit olivat Venäjältä 60–70-lukujen tienoilta. Viinipikarien tarina oli vieläkin kiinnostavampi. Niitä nimittäin on usean lähteen mukaan jaettu 1970-luvulla Kesoililla osana tankkauskampanjaa. Mitä enemmän tankkaat, sitä useamman viinilasin saat! Alkuperämaa jäljitettiin Ranskaan saakka, joten eipä ihme, että samantyyppisiä laseja on lukematon määrä myös Happy Hamletin astiakaapissa.

kirpputorikierros pieksämäellä

Kassalla ostosten loppusummaksi ynnättiin 52 euroa. Ei lainkaan hullummin! Pakkausmateriaaleja oli tarjolla ja kassalta vinkattiin myös tyhjistä banaanilaatikoista, jossa sanomalehtiin käärityt astiat sai kannettua autoon asti. Tänne tullaan taatusti uudestaakin. Niin tekevät kassaneidin mukaan monet muutkin, Feriaan tullaan ostoksille Varkaudesta asti. Kirpputorin yhteydessä on kalastustarvikemyymälä sekä pieni kahvio.

Kirpputori Feria
Tallikatu 3-5, Pieksämäki
Avoinna ma-pe 10–18, la 10–15, su 11–15

Wanhan Myllyn ViaDia-tori – edullisia mökkikeittiön aarteita

Diakoniatyötä edistävän järjestön ylläpitämä ViaDia on aivan Ferian naapurissa. Tilat ovat pienemmät, mutta valikoima oikein hyvä. Mökkikeittiöstä uupuivat vielä syvät lautaset ja osa aterimista. Myös kaikenlaisia paistinlastoja, kauhoja ja muita käytännöllisiä kapineita tarvittiin lisää. Pöydältä, jossa kaikki astiat olivat euron kappaleelta, pinosin syliini neljä soppalautasta. Toinen samanmoinen setti löytyi viereiseltä hyllyltä. Aterinlaatikkojen parissa vierähti hyvä tovi ja keittiö karttui Hackmannin ja Sorsakosken lusikoista, haarukoista ja voiveitsistä. Pikkulusikkakokoelmakin sai täydennystä ja huonosti leikkaava juustohöylä korvattiin paremmalla. Viereisistä laareista nappasin pari puuvartista paistinlastaa sekä punaisen lävikön, joka ei tyyliltään ollut sitä mitä etsin, mutta sai toistaiseksi kelvata.

kirpputorikierros pieksämäellä

Kassalta kyselin vielä kattiloiden perään, mutta niitä ei tällä kertaa ollut tarjolla. Palvelu oli ystävällistä ja astiat pakattiin kassalla ensin sanomalehtiin ja sitten muovipussiin. Maksuvälineenä suosittiin käteistä ja kuittiin kirjattiin summaksi 22 euroa. Varsin edullista tämäkin. Kirpputorikierros Pieksämäellä päättyy toistaiseksi tähän, seuraavaksi siirrytään Varkauden puolelle.

ViaDia-tori
Tallikatu 1
Avoinna ma-pe 10–17, la 10–14

Varkauden Kierrätyskeskus Ekotori

Kasvihuoneen valokatetta emme äkkiseltään Pieksämäen rautakaupoista löytäneet, joten sen perässä ajeltiin Varkauden Hankkijalle. Samalla reissulla oli tarkoitus tsekata myös Varkauden kirppistarjonta. Keskustaan suunnatessamme katselin ympärilleni ja tokaisin, että kylläpä näyttää jotenkin tutulta. No eipä ihme, sillä samoilla kulmilla pyörimme viimekin kesänä. Varkauden urheiluseurojen pyörittämä Kimppa Kirppis, jossa silloin piipahdimme ja jota nytkin minulle oli suositeltu, oli tietysti juuri sinä päivänä kiinni. Siispä suunta otettiin suoraan kierrätyskeskukselle.

Vaikka itsepalvelukirpputoreilta yleensä tekee parhaimmat löydöt, tykkään enemmän kierrätyskeskuksista, joissa tavara on järjestelty lajinsa mukaan. Astiat yhdessä huoneessa, huonekalut toisessa ja vaatteet kolmannessa. Silloin ei ole pakko kiertää kaikkia myyntipaikkoja, vaan voi keskittyä niihin osastoihin, mitkä sillä hetkellä kiinnostavat eniten. Näin oli myös Varkauden kierrätyskeskuksessa.

kirpputorikierros pieksämäellä

Mukaan lähti pari viinilasia, usemapi juomalasi sekä muutama silmää miellyttävä muki, joita ei edellisiltä kirpputoreilta löytynyt ainuttakaan. Mies löysi pitkään etsimänsä Iittalan oluttuopin ja minä patinoituneita lusikoita ruokakuvien rekvisiitaksi. Ulos selvittiin reilulla 8 eurolla. Myös tähän osoitteeseen kurvataan varmasti uudemman kerran.

Kierrätyskeskus Ekotori
Käsityökatu 42–44, Varkaus
avoinna ma-pe klo 9–18

Kimppa Kirppis
Petroskoinkatu 18, Varkaus
Avoinna ma-pe 10–17, la 10–14

Bonusvinkki: Jätekukko

Kaikkia seudun kirpputoreja en vielä ole ehtinyt koluamaan, mutta onneksi kesän aikana ehtii vielä useammankin kerran löytöretkelle. Ämpärilistalla ovat ainakin Hankasalmen Asemakirppis sekä Häkärinteiden kirpputori. Ja samalla kun viedään mökiltä rompetta kierrätykseen käydään läpi myös Jätekukon päivittäin vaihtuva Tuo ja Vie -kierrätyskontin valikoima. Edellisellä kerralla kontista olisi voinut kerätä koko keittiön varustuksen – ja vieläpä täysin ilmaiseksi! Minä poimin mukaani sillä kertaa vain kaksi tarjoilulautasta, Arabiaa tietenkin.

Puhdistamontie 1, Pieksämäki
Avoinna ma ja ke klo 10–18, pe klo 10–17

Vaikka kirpputorikierros Pieksämäellä ja Varkaudessa tuotti hyviä tuloksia, heitän vielä ilmoille etsintäkuulutuksen. Jos joku teistä tietää Pieksämäen tai Varkauden tienoilla kirpputorin, jonne pitäisi ehdottomasti lähteä etsimään aarteita, olisin kiitollinen vinkistä! Plussaa huonekaluosastosta, sillä emännänkaappi, senkki, liinavaatekaappi ja pari vanhaa nojatuolia ovat vieläkin löytämättä.

Mehevät jogurttikanavartaat – mökkiruokaa mahan täydeltä

Jos olet lukenut blogiani ennenkin, olet ehkä huomannut, että jokaiseen julkaisemaani reseptiin liittyy jonkinlainen tarina. Joskus lyhyt, toisinaan pienen romaanin mittainen. Jogurttikanavartaat sijoittuvat jonnekin keskikastin tietämille, sillä niiden historia ulottuu seitsemän vuoden taakse. Jos kuitenkin saavuit tänne googlen opastamana löytääksesi nopeasti mahtavan jugurttikanavartaiden ohjeen, hyppää toki suoraan reseptiin tuonne alemmas, kuuden kappaleen ja noin kolmensadan sanan päähän. Tervetuloa lukemaan tarina myöhemmin, kun vatsa on täynnä ja aikaakin enemmän!

jogurttikanavartaat

Vakkarijengi tietää tämänkin: rakastan yhdessä syömistä, yhteisiä ruokahetkiä ja porukalla kokkaamista. Moni läheisistä ystävistäni olen tavannut patojen poristessa, piknikherkuttelujen lomassa tai pitkässä illallispöydässä. Siksi kesällä 2013, vastoin tahtoani sinkkuuntuneena ja yksinäisyyteen kyllästyneenä liityin nyt jo edesmenneeseen yhdessäsyömisen yhteisöön, jonka ympärille oli koottu facebook-ryhmä. Sain kutsuja illallisille, lounaspöytiin, leivontatalkoisiin ja teeseremonioihin, ja kutsuin tuntemattomia jakamaan ruokailuhetkeni itsekin.

Jossain elokuun tietämillä tapasin niissä ympyröissä Lotan. Myöhemmin istuin hänen järjestämällään ravintolapäivän brunssilla ja sen jälkeen useilla yhteisillä illallisilla. Jokin klikkasi. Suhtauduimme samalla tavalla elämään, ruokafilosofiakin mätsäsi ja elämäntilanne oli yhteneväinen. Tutustuin Lotan perheeseen ja pääsin kesävieraaksi heidän mökilleenkin. Sittemmin löysimme elämämme miehet, hän ensin, minä monen mutkan kautta myöhemmin. Nyt hän on kahden pojanviikarin onnellinen äiti, ja vaikka minun perheeni on pienempi, ei elämäntilanteiden muuttuminen ole meitä erottanut. Yhteinen historia kantaa ja ruoka yhdistää edelleen.

jogurttikanavartaat

jogurttikanavartaat

Kun muutimme mieheni kanssa yhteen, saimme Lotalta täydellisen tupaantuliaislahjan. Itse askarreltuun reseptikansioon oli sujautettu muutama resepti valmiiksi. Saatesanoja oli ilo lukea: tämä on luottoreseptini, tätä ovat kaikki kiitelleet ja tätä sinun on ehdottomasti kokeiltava. Mukana oli kikka kolmosia ja kymmeniä käsinkirjoitettuja vinkkejä, joista suurin osa on päässyt käyttöön jo vuosia sitten. Jogurttikanavartaat ovat kuitenkin odotelleet oikeaa hetkeä tähän kesään saakka. Reseptikansio on roudattu mökin kirjahyllyyn ja sitä on selailtu ahkeraan. Juhannuksena jogurttikanavartaat viimein pääsivät kypsymään koivuhaloista poltetulle hiillokselle. Ja huhheijaa, kuinka herkullisia ne olivatkaan!

jogurttikanavartaat

Salaisuuksia on kaksi. Ensimmäinen on lyhyt savustus ja toinen on jogurtti. Hapan marinadi mureuttaa kanan ja tekee lihasta niin mehevää, ettei se vahingossakaan kuivu vaikka se viettäisi aavistuksen liian pitkään tulikuumassa grillissä. Toinen salaisuus lienee se, että ruoka valmistetaan lähellä ja hyvissä olosuhteissa kasvaneesta kotkottajasta. Mikä onni onkaan, että puolen tunnin pyörämatkan päässä sijaitsee paikallinen suoramyyntihalli!

jogurttikanavartaat

Alkusavustukseen Lotta suosittelee käyttämään omenapuuta. Me käytimme satunnaisia savustuslastuja, niitä mitä mökkipihan vajasta sattui löytymään. Vartaat maistuvat ilman savustustamistakin, vaikka eivät tietenkään ihan samalta. Olemme ehtineet kokeilla niitä hiiligrillin lisäksi ihan tavallisessa sähköuunissakin, kun säiden haltija roiskaisi grillaajan niskaan kaatosateen.

Tämä on Lotan mukaan Se Kana, jonka perään soitellaan ja jonka reseptiä kysellään joka kerta. Onpa sitä kuulemma myös suuorgasmikanaksi kutsuttu. Nappaa siis sinäkin tästä uusi luottoresepti itsellesi, lupaan, ettet pety!

Lotan mehevät jogurttikanavartaat

n. 500 g maustamatonta kanaa
2 dl turkkilaista jugurttia
Loraus oliiviöljyä
1 rkl juoksevaa hunajaa (tai sokeria)
1 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
1 tl juustokuminaa eli jeeraa
2 valkosipulinkynttä
1 tuore chilipalko tai kuivattua chiliä
mustapippuria myllystä
(paprikaa, sipulia tai muita suosikkikasviksiasi)

Leikkaa fileet vartaaseen sopiviksi suupaloiksi, sekoita kaikki marinadin ainekset ja anna kanan maustua noin tunnin verran. Jos käytät puisia varrastikkuja, pane ne likoamaan veteen tässä vaiheessa.

Pujota marinadissa muhineet kanapalat metallisiin tai vedessä liotettuihin puisiin varrastikkuihin. Laita vartaat lautaselle odottamaan grillausta ja kumoa ylijäänyt marinadi niiden päälle. Lisukkeeksi voit pujottaa omiin vartaisiinsa kasviksia, kuten pilkotun paprikan, kesäkurpitsaa ja muutamaan osaan lohkotun sipulin.

Kun hiillos hehkuu valmiina, lisää sen päälle muutama omenapuun, koivun tai katajan oksa. Siirrä jogurttikanavartaat välittömästi ritilän päälle ja sulje grillin kansi. Anna vartaiden savustua muutama minuutti. Ota sitten kansi pois ja grillaa jogurttikanavartaat kypsiksi. Muista käännellä välillä!

Keitä kaveriksi riisiä ja pyöräytä kylkeen vihersalaatti. Myös sitruunamarinoidut perunat ja jogurttikastike ovat lyömätön lisäke tälle kielenvievälle kanalle!

jogurttikanavartaat

Ruokaystävät ovat ystävistä parhaita!

Lomalukemista luureihin – kokeile äänikirjoja ilmaiseksi! 

Kaupallinen yhteistyö: Storytel

Vielä viime keväänä hymähtelin äänikirjoille ja puhuin painettujen kirjojen puolesta. Halusin lukea kirjani paperilla, tuntea käsissäni sivujen pinnan karheuden ja haistaa kevyen painomusteen tuoksun. Sillä painettu kirja on käyttöliittymänä voittamaton, niin minä ajattelin. Tarinassa on helppo palata taaksepäin tarkistamaan, mitä päähenkilö pari sivua sitten sanoikaan. Edistyminen on kouriintuntuvaa, kirjaimellisesti. Sivunumero on aina näkyvillä, jäljellä olevien sivujen määrän näkee ja tuntee helposti ja kontrasti luonnonvalkoisten sivujen ja painetun tekstin välillä on täydellinen. Väliin voi sujauttaa kirjanmerkin ja muistiinpanojakin voi tehdä marginaaliin kynällä. Myös kaunis taitto ja kansitaide pääsevät oikeuksiinsa.

Storytel

Niin minä ajattelen edelleen, mutta painetun kirjan rinnalle on kyynerpäätaktiikalla raivannut tiensä toinenkin varsin viihdyttävä vaihtoehto: äänikirja. Kirjan muoto, jota en ikinä uskonut omakseni, ujutti jalkansa tukevasti oven väliin. Tahdoin kuvitella kertojan äänen oman pääni sisällä, muodostaa omat mielikuvani ja kuvitella henkilöhahmojen äänenpainot ja puheen rytmin. Luulin, etten koskaan tottuisin kenenkään ääneen ja olin varma, että vieraan ihmisen lukutapa ärsyttäisi ja lukijan eläytyminen pilaisi lukukokemuksen. Toisin kävi. Nyt olen äänikirjasovellusten vankkumaton fani.

Yksin mökillä ollessani turvauduin tuttuihin lukijoihin, ne alkoivat loppukesästä tuntua melkein ystäviltä. Kuuntelin Jojo Moyesin hyvän tuulen tarinoita, jännitin Clare Mackintoshin dekkareita ja rauhoituin Elisabeth Stroutin kirjojen parissa. Kolmen tunnin kesämökkimatka moottoripyörän selässä vierähti hujauksessa, kun vastamelukuulokkeissa tarinaansa kertoi Anna Puu tai Maria Veitola. Seitsemän sisaren kanssa olen viihtynyt jo viidenteen osaan saakka, enkä millään malttaisi odottaa seitsemännen eli viimeisen osan vastauksia.

Äänikirjan kuunteleminen liittyy vahvasti tekemiseen. Kaupungissa Storytel kulkee korvissani kävelylenkeillä ja istuessani bussissa, metrossa ja ratikassa. Etenkin kuluvana kesänä äänikirjat ovat  viihdyttäneet minua myös mökkipuuhien ääniraitana. Puutarhassa möyriminen on mukavaa ja tiskaaminen mökin pihassa muutenkin kivaa, mutta vielä koukuttavampaa molemmista tekee Stephen Kingin Laitos tai Ruth Waren Lukitut ovet. Makuuaittaa maalatessani kuuntelin Elina Backmanin dekkarin Kun kuningas kuolee ja saunatuvan sudin valkoiseksi Alex Schulmanin Polta nämä kirjeet -äänikirjan tahdissa.

Storytel

Toisaalta kulutan äänikirjoja myös loikoillessani. Silloin otan napt korvistani ja annan äänikirjan kaikua suoraan puhelimen tai stereoiden kaiuttimista. Toisella korvalla kuuntelen luonnon ääniä, toisella tarinaa, joka joskus sulautuu yllättävän hyvin ympäröivään äänimaailmaan. Myös neulominen äänikirjaa kuunnellessa on äärimmäisen rentouttavaa.

Kokeile äänikirjoja ja Storytel-palvelua ilmaiseksi 30 päivän ajan!

Ennakkoluuloni osoittautuivat siis jälleen kerran tuulesta temmatuiksi. Myönnän, että joitain lukijoita en pysty kuuntelemaan edelleenkään, mutta suurimman osan ääni tuntuu varsin miellyttävältä korvissani. Välillä jopa valitsen seuraavan kuunneltavan kirjan suosikkilukijani perusteella. Osaan myös kelata taaksepäin, jos haluan palata johonkin aiempaan kohtaan, eikä käyttöliittymä muutenkaan ole ollenkaan hullumpi. Äänikirjoista on tullut niin tärkeä osa mökkeilyelämää ja kaupunkiarkea, etten tiedä osaisinko enää olla ilman.

Storytel

Seuraavaksi kuuntelujonossa odottavat Elly Griffitsin dekkarit, Trevor Noahin Laiton lapsi sekä Seitsemän sisaren sarjan kirjoittajan Lucinda Rileyn Perhosten huone. Lista on loputon, sillä uutta kuunneltavaa ilmestyy jatkuvasti. 

Jos sinussakin asuu pieni vastarannan kiiski, ja epäilet, onko äänikirjoista mihinkään, testaa Storyteliä maksutta ja päätä sitten, haluatko jatkaa. Kokeile 30 päivän ajan ilmaiseksi ja katso muuttuuko sinunkin mielesi! Linkki toimii 31.8. saakka ja koskee uusia asiakkaita.

Epäileville tuomaille ja tuulikeille suosittelen ensimmäiseksi äänikirjaksi jo aiemmin mainittua artistin itsensä lukemaa ja Mari Koppisen kirjoittamaa Minä olen Anna Puu -kirjaa. Olen vinkannut opuksesta aiemminkin, sillä ihastuin sen toteutustapaan myös siksi, että sen lukujen lomaan on ujutettu myös musiikkia. Paljon kehuja ensikertalaisilta on saanut myös Anni Saastamoisen hulvaton Sirkka, jonka lukee näyttelijä Pirjo Heikkilä.

storytel

Perinteisellä kirjalla on aina paikka sydämessäni ja pino romaaneja lojuu edelleen yöpöydälläni. Luultavasti kuuntelisin äänikirjoja sängyssäkin, jos en nukahtaisi parin ensimmäisen minuutin aikana tasaiseen ja rauhalliseen kertojan ääneen. Äänikirjat toimivat siis erinomaisesti myös unilääkkeenä!

ps. Seuraathan jo minua myös Instagramissa? Stoorien puolella on jaossa kirjavinkkejä ja kuunneltavaa lomalaisen luureihin joka viikko aina elokuun loppuun saakka!