Puolikuivia tarinoita ruoasta, reissuista ja vähän rakkaudestakin

Sydämeni Sallatunturi, Suomen 41. kansallispuisto

Syksyllä 2021 sydän pakahtui ilosta. Sallan kansallispuisto sai viimeinkin eduskunnan hyväksynnän ja siirtyi valtioneuvoston käsittelyyn. Päätöksen Suomen 41. kansallispuistosta sinetöisi lopulta presidentti.

Minut on juurrutettu syvälle Koillis-Lapin maaperään, sillä isäni suku on kotoisin rajan tuolta puolen, vanhasta Sallasta. Alueluovutusten jälkeen isovanhempani asettuivat entisen Märkäjärven nykyisen Sallan kirkonkylän liepeille. Kun kiipeää sukupuussa muutaman oksan ylöspäin, käy ilmi, että esi-isien ja -äitien sukunimikin on ammoisina aikoina ollut Salla. Eipä siis ihme että sydänalassa läikähti, kun alueen ikiaikaiset metsät ja silmänkantamattomiin jatkuvat tunturimaisemat viimein tunnustettiin.

Sallatunturi


Lapsena mummolassa vietettiin viikkoja kaikkina vuodenaikoina. Isovanhempien asteltua ikuisuuteen käynnit harvenivat, etelän kiire vei mukanaan ja siteet heikkenivät hetkeksi vain vahvistuakseen myöhemmin entistä vankemmiksi. Keski-iän kieppeillä veri alkoi vetää Sallatunturiin joka vuosi. Pohjoistuulen tuiverrus, pakkasen kipristely sormenpäissä, tuoreen lumen narina askelten alla ja tammikuun sininen hämärä tuntuivat kodilta. Sallan kansallispuisto on ihana kaikkina vuodenaikoina. Syksyn räiskyvässä ruskassa, talven tuiskuissa, keväthankien häikäisevässä hohteessa ja yöttömän kesäyön lempeässä valossa.

Kaksi viikkoa kului tälläkin kertaa liian nopeasti. Laduilla ei ollut maaliskuussa ruuhkaa ja rinteessäkin sai nautiskella itsekseen. Tunturin talvi ja kansallispuisto näyttivät parhaita puoliaan: paljon uutta lunta, hyvin hoidettuja hiihtolatuja, pakkasöiden kovettamia talvikävelyreittejä ja kevätauringon lupaavaa lämpöä. Askelia ja latukilometrejä kertyi, mieli lepäsi ja stressi hellitti.

Sallan kansallispuisto


Kirjattakoon ylös sekin, että 46-vuotiaana uskalsin ensimmäistä kertaa koskaan lähteä pidemmälle hiihtolenkille yksin – ja se oli valtavan vapauttavaa. Ei ketään kenen tahtiin lykkiä, ei tarvetta suorittaa tai selitellä, miksi haluan aurata loivankin alamäen alas asti. Pidin tauon silloin kuin huvitti, pysähdyin ottamaan kuvia aina kun tuntui siltä ja tarkkailin ympäröivää luontoa tarkemmin kuin ennen.

Kansallispuistostatus toi tullessaan paljon hyvää. Palvelujen kehittäminen on mahdollista, vaellustireittien ylläpito ja opastus helpottuu, alueen kunnostukseen on rahaa ja latujen ajamiseenkin on paremmin resursseja. Useimmat taukopaikkojen laavut ja huussit on jo nyt korvattu uusilla, huonokuntoisia pitkospuita on korjattu ja tulistelu- ja näköalapaikkoja rakennettu lisää sekä tunturiin että patikkapolkujen varrelle.

Sallan kansallispuisto
Sallan kansallispuisto


Kylillä kerrotaan, että ihan kaikki eivät ole olleet tyytyväisiä uusien laavujen ulkonäköön. Kuulemma ovat liian moderneja ja väärän värisiä. Pitäisi olla kelohonkaa ja perinteistä, eikä mitään saisi muuttaa. Muutosvastarinta on väistämätöntä, mutta muistaa kannattaa, että nämäkin laavut harmaantuvat sääoloille altistuessaan ja ovat kaikin puolin käytännöllisempiä ja mukavampia. Rakennusten esteettömyyskin on huomioitu niillä reiteillä, jotka muutenkin ovat esteettömiä.

Minun visuaalista silmääni uusien laavujen muoto miellyttää. Metsähallituksen metsot komeilevat jokaisen laavun kyljessä ja arkkitehtuuri sulautuu tunturimaisemaan. Laavun lattia on rimoitettu, jolloin se on lämpimämpi istua ja oleskella. Muutenkin taukopaikoista on onnistuttu rakentamaan sellaisia, että tulipaikan lämpö ohjautuu ja jää laavun sisälle. Myös tulisijat ovat moderneja ja kestävänoloisia ja huussit entistäkin siistimpiä. Papukaijamerkkejä en keväthangilla jakele, mutta kymmenen kuukkelipinssiä voisin hyvinkin myöntää uusille rakennelmille ja hurraahuudot bonuksena päälle. Hyvää työtä Sallan kansallispuisto!

Sallan kansallispuisto
Sallan kansallispuisto
Kaunisharjun laavu


Niin toimivilta taukopaikat tuntuivat, että ryhdyimme välittömästi suunnittelemaan seuraavaa visiittiä syksyksi. Ruskan punaisena hehkuvat värit, raikas syysilma ja lämpötilat, joissa on miellyttävä vaeltaa. Palataanpa siis asiaan, kun mökkikausi lähestyy loppuaan ja neulaspolut alkavat houkutella huomaansa. Siihen asti, voikaa hyvin metsot, kuukkelit ja muut pohjoisen asukit!

Mökkihöperön kevään merkit

Kevään valon kasvaessa mökkihöperö on täpinöissään. Ihan pian se on taas täällä, kuukausia kestävä mökkikausi!

Muuttolinnut ovat tuoneet tullessaan kesäisen äänimaiseman. Kaakatus, kirkuna, sirkutus, liverrys, siritys, rummutus, viserrys, kutsuhuudot, varoitusvihellykset ja mitä moninaisimmat lemmenloitsut täyttävät ilmatilan. Vastapäisellä rannalla kotkottavat kanarouvat ja aamutuimaan kiekaisee kuninkaana keikaroiva kukko. Järven yli lentävän vesilintuparven siiveniskujen ääni kantautuu kauas. Joutsenet ovat palanneet ja sinitiaisten asuntomarkkinat ovat kuumimmillaan, sama pariskunta kurkistelee ainakin kolmen eri torpan ovensuusta sisään. Valinta on tehtävä pian, ennen kuin kirjosiepot saapuvat.

Mökkihöperön kevään merkit

Sitruunaperhonen lepattaa laiturin yllä. Toista kiitorataa käyttää nokkosperhonen. Kimalainen taapertaa talventokkurassa auringon lämmittämän kiven reunaa. Suunta on oikea, sillä tontin laidalla kukkii paju, keväisten pörriäisten buffetpöytä. Vasta kaadetun, lahonneen lepän kanto kiinnostaa kärpäsiä. Sammakoita ei vielä näy ja käärmeetkin pysyttelevät kallionkolojen suojissa. Kettu juoksee yli järven suussaan verkoilla kalastaneen naapurin avannon viereen jättämä lahna.

Tuuli on riuhtonut kasvihuoneen yläikkunoiden muovit talven aikana riekaleiksi. Repaleet lepattavat lempeässä kevättuulessa, kun mittailemme karmien kokoja kestävämpiä ikkunoita varten. Viljelylaatikoiden lumipeitteelle levitelty biohiili sulattaa hangen hetkessä, ja raparperin nuput kurkistelevat jo syksyn lehtien alta. Routa ei hellitä vielä hetkeen ja tulppaanipenkin päällä on ainakin puoli metriä pakkaantunutta lunta. Mökin pihaan laskeutuva polku on edelleen jäässä, jalka lipsuu jokaisella askeleella, mutta puro solisee ja kevät tuoksuu silti joka puolella.

Mökkihöperön kevään merkit
Mökkihöperön kevään merkit

Puoliso pudottaa katolta lumia, minä pinoan kuivumaan lahon tervälepän meille antamia klapeja. Matot ovat pesulassa, joten tuvassa tarvitaan tuplavillasukat. Ikkunat päätetään pestä vasta seuraavalla kerralla. Uuni savuttaa, kärsimättömyys kostautuu, sillä maltoimme polttaa pesässä kynttilöitä vain muutaman tunnin ajan. Unta ei tarvitse odottaa, viileässä mökissä on helpompi hengittää.

Mökkihöperön kevään merkit
Mökkihöperön kevään merkit

Aamulla on hankikanto. Iltapäivällä huussipolulle ei enää ole asiaa ilman saappaita, sohjoa on puoleen sääreen saakka. Järvi sen sijaan on jämäkästi jäässä. Lyhyemmällä kairalla saunavedet jäisivät melkein metrisen jääkannen alle. Naapuri hiihtää kolmatta kertaa järven ympäri, me harmittelemme, että sukset jäivät kaupunkiin. Istumme auringon viimeisissä säteissä, siristelemme silmiämme ja korkkaamme kuplajuoman.

Mökkihöperön kevään merkit

Sauna lämpiää, mutta talviturkki jää heittämättä. Se viskataan järveen viimeistään toukokuun toisella viikolla. Mökkihöperö ei millään malttaisi odottaa!

Ruokaisa linssisalaatti vappupiknikille

Luvassa on jälleen kerran perinteinen vappusää, joka vaatii oikeaa asennetta ja vähintään paksun villapaidan, eikä tuulenpitävä takkikaan taida pahitteeksi olla. Mereltä puhaltelee tuima tuuli ja nenä palaa kevään kirkkaudessa, vaikka varpaita ja sormia palelee ja tekee mieli kääriytyä piknikvilttiin. Vietitpä viileän vapun itseksesi, kaulakkain mielitiettysi kanssa, kahdestaan kaverin kera tai isommalla porukalla piknik-viltillä, tarvitaan serpentiinien ja juhlajuoman lisäksi murua rinnan alle. Ruokaisa linssisalaatti maustetaan kirpeällä kastikkeella ja sekaan murustellaan sattumiksi vegaanista fetaa. Tämä raikas salaatti valmistuu vikkelästi ja käy syötäväksi sellaisenaan taikka yhtenä lisukkeena osana isompaa keväistä kattausta.

linssisalaatti

Meidän vappueväittemme joukosta löytyvät ruokaisan linssisalaatin lisäksi klassikon asemaan kivunnut kirkas perunasalaatti, kotona leivottua hapanjuurileipää, muutamia maukkaita tahnoja, komea keko Kasviskapinan vegaanisia rahkamunkkeja sekä tietysti samana aamuna paistettuja parsapiirakoita. Lasit täyttyvät kuplista, ohimoilla kimaltelee glitter, päähän painetaan Mantan vanavedessä valkolakki ja kaulaan kiedotaan useampi kierros serpentiiniä. Vappuna enemmän on enemmän.

linssisalaatti

Linssit voivat olla väriltään myös vihreitä. Jos tykkäät enemmän säilötyistä kikherneistä tai valkoisista pavuista, käytä ihmeessä niitä (jätä silloin keittäminen väliin, mutta muista huuhdella purkin sisältö). Persiljankin voit halutessasi vaihtaa lempiyrtiksesi, mutta kastikkeesta kannattaa pitää kiinni, sillä se on tämän salaatin juju. Reseptistä riittää lisukkeeksi jopa kahdeksalle ja ainoaksi vappupöydän salaatiksi noin neljälle.

Vapun ruokaisa linssisalaatti

2 dl kuivattuja punaisia linssejä
6–8 tomaattia
1/2 kurkku
200 g vegaanista fetaa (esim. Mö tai Rainbow)
Pari kourallista tuoretta persiljaa

suolaa ja pippuria

Kastike:
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl omenasiiderietikkaa tai valkoviinietikkaa
1 rkl dijon-sinappia
1 salottisipuli tai pieni mieto sipuli

Huuhtele linssit siivilässä ja keitä niitä n. 5 minuuttia niin, että linsseihin jää vielä hieman purutuntumaa. Kaada vesi pois ja jätä linssit jäähtymään. Pilko linssien jäähtyessä tomaatit ja kurkku sopiviksi suupaloiksi.

Silppua sipuli soosia varten. Sekoita oliiviöljy, siideri- tai viinietikka sekä sinappi kattilassa tasaiseksi emulsioksi ja lisää sipulisilppu sen sekaan. Kaada mukaan linssit ja sekoita hyvin. Lisää pilkotut tomaatit, kurkku ja tuore persilja ja sekoita taas. Mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan. Murustele päällimäiseksi vegaaninen feta päällimmäiseksi ja pidä huoli että ehdit lusikoida lautaselle oman osuutesi ennen kuin salaattikulho tyhjenee. Letkeä linssisalaatti nimittäin vie kielen mennessään!

linssisalaatti

Nauti kirkkaasta valosta, lehtiin puhkeavista puista ja lintujen laulusta – ja skoolaa keväälle!

Scroll to Top