Ruokakuvausretriitti – ranskalaisia illallisia, viiniä ja valokuvausvinkkejä

Elokuun lopussa pakkasin pakaaseihini muutaman hellemekon, uima-asun ja varvastossut. Vaatteiden lisäksi kassiin löysivät tiensä tietokone, kännykkä, kamera, laturit ja liuta vara-akkuja. Olin lähdössä Ranskan maaseudulle ruokakuvausretriittiin yhdessä yhdeksän muun innokkaan kanssa. Tuoreita raaka-aineita, yhdessä tehtyä ruokaa, paikallista viiniä, auringossa hohtavia värejä ja visuaalista ilotulitusta Happy Hamletin pittoreskissä pihapiirissä kuuden päivän ajan. Kerrankin on aikaa keskittyä valokuvaamiseen kokonaisen viikon ajan – täydellistä!

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

Hallitsen valokuvauksen periaatteet, ja otan mielestäni kelvollisia kuvia ruuasta, ihmisistä ja kaikesta siltä väliltä. Siksi hämmästyinkin, kuinka paljon ruokakuvausretriitti antoi, ja kuinka nopeasti kehityin kuvaamisessa yhden ainoan viikon aikana. Uskalsin vähentää valoa, jaksoin panostaa sommitteluun, maltoin etsiä erilaisia kuvakulmia ja käsitellä rohkeammin kuvia. Ja koska minäkin pystyin siihen, pystyt sinäkin. Listasin muutaman oppimani asian alle, ehkäpä niiden avulla sinustakin tulee piirun verran parempi ruokakuvaaja!

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

Suunnittele ja sommittele!

Pysähdy, ajattele ja sommittele. Älä sohi menemään, vaan mieti, mitä olet tekemässä. Etsi hyvä kuvakulma, siirtele kuvassa olevia asioita ja katso asetelmaa kameran kautta, kunnes olet tyytyväinen kompositioon. Jos kuvaat ihmisiä, puhu kuvattaville ennen kuin painat laukaisinta. Puhuminen hidastaa meneillään olevaa liikettä ja saat todennäköisesti paremman ja terävämmän kuvan.

Hyödynnä tyhjää tilaa, muista kultainen leikkaus ja kolmanneksen sääntö. Käytä tyhjää tilaa korostamaan kuvattavia kohteita. Koko kuvausalan ei siis välttämättä tarvitse olla ripoteltu täyteen kaikkea mahdollista, vaikka runsaudellekin on paikkansa. Kokeile erilaisia tyylejä, mieti, mikä miellyttää sinun silmääsi. Joitan perussääntöjä kannattaa kuitenkin yleensä noudattaa. Sommittele kuva niin, että kuvattava kohde on kultaisessa leikkauksessa tai kolmannesten risteyskohdassa. Käytä hyväksesi kameran näytön ja kännykkäkameran ristikkoa kuvatessasi ja huomioi asia myös rajatessasi kuvaa myöhemmin.

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

Huomaa yksityiskohdat. Katso ympärillesi, tutki tekstuureja ja kiinnitä huomiota yksityiskohtiin, joita on joka puolella. Yksi ruskan värjäämä lehti on usein kiinnostavampi kuin kauempaa kokonaisesta puusta otettu kuva. Käytä suurta aukkoa, tarkenna siihen, mitä haluat korostaa ja anna vähemmän tärkeän taustan rauhassa sumentua.

Leiki väreillä. Kokeile sävyttää kaikki kuvassa olevat astiat, rekvisiitta ja alustat samaan sävyyn. Etenkin vastaväreissä hehkuva ruoka saattaa nousta paremmin esiin, kun taustan värimaailmassa tapahtuu vähemmän. Kokeile valkoista lautasta valkoiselle alustalle ja sinistä siniselle ja vihreää vihreälle.

Kuvausastian koko ratkaisee. Käytä aina pieniä astioita, sillä suuriin on vaikeampaa asetella annosta nätisti. Pienet astiat mahtuvat myös paremmin kuvaan. Astioiden ja raaka-aineiden muodollakin on väliä: pitkulaiset astiat, ohuet ja terävät juustopalat, rullat, pötköt ja kaikki muukin pitkänmallinen kannattaa joko asetella niin, etteivät ne ole kokonaan kuvassa tai sitten murentaa muoto pienemmiksi palasiksi.

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

Valolla ja sen suunnalla on väliä. Kuvaa ruokaa mieluummin vastavaloon tai niin, että valo tulee sivusta. Näin saat kuvaan muotoja, kontrasteja ja kolmiulotteisuutta. Suora auringonpaiste on vaikea kuvattava, joten käytä himmennintä tai vaikka valoverhoja pehmentämään valoa. Tyylejä on monenlaisia, ja välillä kannattaa koettaa kuvata tunnelmallisemmassa valossa. Dark and moody on keikkunut pitkään ruokavalokuvaustrendien harjalla. Lisäesimerkkejä tummemmasta tyylistä voit vakoilla Vaimomatskuu-blogista ja blogin instatililtä.

Järjestelmäkameraa ei aina tarvita, kännykkäkin riittää

Mieti suuntaa ja kuvakulmaa. Kännykkäkuva toimii erityisesti läheltä ja tarpeeksi kaukaa otettuna. Kuva kannattaa ottaa suoraan sivusta tai lintuperspektiivistä – muutkin kuvakulmat saattavat toimia, mutta nämä toimivat varmasti. Kännykkäkuvaamisessakin kannattaa muistaa kunnollinen kuvausasento ja kahdella kädellä operoiminen, varsinkin jos käytät kännykkäkameraa silloin, kun valoa on vähän. Paina kädet kiinni kylkiin ja muista hengittää.

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

Seuraavaksi ärsyttävän helppo jippo, jonka ruokakuvausretriitti minulle opetti. Säädä valotus jo kuvattaessa. Kun tarkennat kännykän kameralla kohteeseen, ilmestyy ruutuun tarkennusneliön viereen viiva, jonka keskellä on aurinko. Vetämällä aurinkoa ylöspäin valotus voimistuu, alas vetäminen taas vähentää sitä. Nerokasta! Miksi kukaan ei kertonut tätä minulle aiemmin?

Jos luonnonvaloa on vähän tai kohde on valaistu pelkillä keinovaloilla, mustavalkokuva saattaa toimia paremmin kuin värikuva. Muuten valmiita filttereitä kannattaa välttää ja säätää kuvaa mielummin jälkikäteen.

Lataa puhelimeesi helppokäyttöinen kuvankäsittelysovellus, kuten Snapseed. Korjaa tarvittaessa kirkkautta, kontrastia, kylläisyyttä ja lämpöä. Poista häiritsevät roskat, korosta niitä värejä, valoja ja varjoja, joiden haluat kiinnittävän katsojan huomion. Vinjetillä, eli kuvan laitoja tummentamalla korostat automaattisesti kuvan keskikohdassa olevia asioita. Kokeile, leiki ja ole luova!

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

ruokakuvausretriitti

Ruokakuvaajan tarpeellisia tavaroita

Kirjoitin kuvauspäivien perusteella itselleni muistilistan asioista, jotka pitäisi hankkia tai muuten vain hoitaa kuntoon. Kirjaan senkin nyt tähän, ehkäpä sinäkin saat listasta ideoita itsellesi.

Ryhdistäydy ja nikkaroi viimeinkin itsellesi uudet kuvausalustat. Käytä maalaamisessa viileitä kalkkivärejä ja mattamaaleja. Muista pinnan rosoisuus, jota voi korostaa esimerkiksi sekoittamalla maaliin hieman hiekkaa. Kunnosta ja maalaa myös vanhat kuvausalustat!

Käytä diffuusoria pehmentämään suoraa luonnonvaloa etenkin juomien kuvauksessa. Vastaavasti, jos valoa on liian vähän, valoa heijastavasta pinnasta voi olla hyötyä. Verkkokauppa.comista kokoontaiteltavan diffuusorin/heijastimen saa alle 50 eurolla.

Tsekkaa erään nimeltämainitsemattoman pikamuotiketjun puuastioiden hinta, laatu ja valmistusmaa. Hanki muutama, jos omatunto ei soimaa liikaa.

Muista myös ruokavalokuvauskilpailut, niihin kannattaa osallistua muidenkin kuin ammattivalokuvaajien. Tsekkaa ainakin Pink Lady Food Photographer -kilpailu!

ruokakuvausretriitti

Bonusvinkki: kun matkustat ulkomaille, kolua paikalliset kirpputorit ja vanhan tavaran liikkeet läpi. Etenkin maaseudun pikkukylistä saatat löytää aarteita ja rouheaa kuvausrekvisiittaa pilkkahintaan. Vai mitä sanotte yllä olevan kuvan astiapinosta, josta Moissacin pikkukaupungin laitamilla sijaitsevan brocanten eli antiikkikirppiksen myyjä pyysi käsiään levitellen kolme euroa?

Ruokakuvausretriitti Happy Hamletissa

Happy Hamletin ruokakuvausretriitti järjestetään myös vuonna 2020. Hintaan kuuluu opetuksen ja valokuvausvinkkien lisäksi majoitus mielettömän kauniissa huoneissa, runsaat ranskalaiset ateriat aamiaisesta illalliseen, viinit, aperitiivit, drinkit ja kaikki ruokajuomat, retkiä viinitiloille ja paikalliselle ruokatorille sekä kirsikkana kakun päällä visiitti yllämainitulle, ruokakuvaajan taivaaksikin kutsutulle antiikkikirppikselle. Retriitin ohjaavat ruokakuvausguru Mari Moilanen ja huippukokki Teresa Välimäki.

Osallistumispaikkoja on rajallinen määrä, joten jos innostuit, klikkaile kipin kapin lukemaan lisää retriitistä – ja ilmoittaudu pian. Sanomattakin on selvää, että suosittelen lämpimästi!

Gluteeniton omenapaistos suolakinuskilla

Mikään etelän punaposki ei vedä vertoja kotimaiselle omenalle. Vanhempien puusta pudonnut omppu ei ehkä ole kaikkien kaunein, eikä sieltä kiinteimmästä päästä, mutta rakenne tai ulkonäkö eivät tässä kilpailussa ratkaisekaan, vaan tärkeintä on maku.

Sille tunteelle, joka valtaa ajatukset, kun puraisee syksyn ensimmäistä omenaa, ei ole sanaa, vaikka pitäisi kyllä ehdottomasti olla. Hampaat iskevät kiinni kuoreen ja suupieliin purskahtaa maukasta mehua. Rouskahtava ääni, jonka kuvitteleminenkin herauttaa veden kielelle. Pieni kirpeys, riemukas raikkaus ja sopiva happamuus kilpailevat kielen kärjellä ja huulet hamuavat jo seuraavaa suupalaa.

gluteeniton omenapaistos

Ei siis ihme, että hedelmäkorissa hehkuvat omenat hupenevat meillä hurjaa tahtia. Ne katoavat sellaista vauhtia, etten lokakuun loppuun mennessä ole ehtinyt leipoa edes yhtä omenapiirakkaa, enkä kokata ainuttakaan omenapaistosta. Yhden satsin uuniomenahilloa Annin ohjeella olen sentään saanut aikaiseksi.

Tämäkin Jotain maukasta -blogista bongattu omenapaistos on odottanut toteuttamistaan kohta kolme viikkoa. Ensin sitä piti kokata hääjuhlien jatkojen jälkiruuaksi, sitten yrittäjäystävien kokoontumisajojen iltapalaksi. Aineksetkin ostettiin kahteen kertaan, joten nyt kuivakaapissa majailee kaksi pakettia muscovadoa ja toinen mokoma ruskeaa sokeria. Omenat sen sijaan on syöty pois aikoja sitten.

gluteeniton omenapaistos

Viikonloppuna, kun edessä olivat 6 vuotta täyttävän siskonpojan syntympäpäivät, päätin vihdoin ottaa reseptin käsittelyyn. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen omasta paistoksestani tuli gluteeniton ja laktoositon, jotta koko vierasjoukko voisi herkutella sillä.

Riippuen lajikkeesta omenoista saattaa irrota uunissa runsaastikin nestettä. Omenalohkojen lomaan voikin halutessaan ripotella hiukan gluteenittomia kaurahiutaleita mehua imemään. Maidon sijaan myös kerma käy, ja gluteenittomat jauhot voit korvata millä tahansa jauhoilla, jos gluteeni ei ole ongelma. Omenalajikkeella ei ole suurta väliä, minä upotin paistoksen kolmea eri lajia. Yksi niistä kulki keittiööni Raumalta asti, kiitos vaan Saana!

gluteeniton omenapaistos

Ja sitten hommiin:

Gluteeniton omenapaistos

4 isoa omenaa
3 dl mantelilastuja
100 g voita
1 dl ruokosokeria
1 dl tummaa muscovadosokeria
2 1/2 rkl gluteenittomia kaurajauhoja
3/4 dl laktoositonta maitoa, kermaa tai gluteenitonta kauramaitoa
ripaus suolaa

Pane uuni lämpiämään 200 asteeseen Paloittele sitten omenat. Kotimaisia omppuja ei tarvitse kuoria, riittää, että ne huuhtaisee hanan alla. Levitä omenapalat uunivuokaan, perinteinen pyöreä piirakkavuokakin käy.

Sekoita ja kuumenna kattilassa kaikki muut ainekset. Anna voin sulaa miedolla lämmöllä, väännä sen jälkeen nupit kaakkoon ja keitä kuorrutusta pari minuuttia.

Kaada kuorrute omenoiden päälle ja viimeistele gluteeniton omenapaistos ripauksella sormisuolaa. Paista uunissa n. 25 minuuttia tai kunnes omenat ovat pehmenneet ja mantelit saaneet kunnolla väriä. Anna jäähtyä hetken ja lusikoi päälle vaniljajäätelöä tai lorauta lautaselle vaniljaista kastiketta. Jos vuoan pohjalle jää kinuskia, voit nautiskella sen sellaisenaan tai vaikka puolukoiden kanssa.

gluteeniton omenapaistos

Gluteeniton omenapaistos suolakinuskitwistillä lunasti kerrasta paikkansa meidän keittiössä. Kirpeän makea suositus!

Kurkkaa myös seuraavat omenasesonkiin sopivat reseptit:
Mummoystävän omenapiirakka
Hävikkiviikon omena-salviapiirakka
Tarte tatin – se paras resepti?
Astetta hienompi omenamuru
Omenapaistos, joka kesytti kaaoksen

Haapala BnB – majatalomajoitusta ja mainiota lähiruokaa Sotkamossa

Muistatteko meidän häämatkan? Viiden päivän Kainuun kierroksen, jonka tunnelmista tarinoin muutama kuukausi sitten? Ai ette? Eipä hätää, vielä ehditte hypätä mukavasti matkaan mukaan!

Juuan porttilouhen satumaisista maisemista kaarsimme lainakaaran keulan kohti Nurmesta. Nälkä piti jo melkoista meteliä ja pieni kiukunpoikanen nosti päätään, mutta halusin silti kurkata kirkonkylän kirppisten valikoiman, ihan varmuuden vuoksi vain. Kallista oli, joten kirppiskierros jäi köyhäksi ja jatkoimme suosiolla eteenpäin etsimään lounaspaikkaa, joka huolisi meidät pöytäänsä vielä kolmen jälkeenkin.

haapala bnb

haapala bnb

Sateen yltyessä päädyimme Bomban paksujen hirsiseinien suojaan. Seisovan pöydän perinnelounas oli pienoinen pettymys, mutta kyllä siitä vatsansa täyteen sai. Tarjoilija puhui paremmin venäjää kuin Suomea ja palvelu oli jokseenkin tympeää. Sörkimme lautasiamme suut mutrussa, kun vieressä lounastaan lopetteleva seurue kysäisi, voisivatko he jättää puolikkaan, juomatta jääneen punaviinipullon pöytäämme. Vaikka emme voineet autollisina nauttia yhtä lasia enempää, sai pieni ele meidät hymyilemään. Kiitos vaan, sinä tuntemattomaksi jäänyt vanhempi herrasmies, pelastit tietämättäsi lounashetkemme!

Sotkamoon startatessa suunnitelma oli selvä. Ensin keskustaan ostamaan iltapalaa ja sitten loikoilemaan laiskana Haapala BnB:n lakanoihin. Matka kuitenkin tyssäsi sotkamolaisen marketin parkkipaikalle. Ruokakassit käsissämme seisoimme vesisateessa auton vieressä ja yritimme noin kahdettakymmenennettä kertaa saada etuovia auki. Sähköinen avain ei inahtanutkaan. Varttia myöhemmin tajusimme, että luottokortin oloisen avaimen sisältä paljastuu mekaaninen versio. Vielä piti ymmärtää ottaa kuskin ovenkahvasta pieni muovinen suoja irti ja matka oli valmis jatkumaan.

Onneksi olimme osanneet alitajuisesti varautua ja kerätä ostoskoriin naposteltavan lisäksi myös muutaman kylmän oluen. Haapala BnB:n oma ravintola ei ollut tiistaisin auki, joten ensimmäisenä iltana oli tyytyminen omiin eväisiin. Mikään ei kolean ja kostean päivän jälkeen houkutellut enemmän kuin kuuma suihku ja viileä, hermoja hellivä juoma. Paksusta täkistä, jonka uumeniin voi kääriytyä lämmittelemään, päätin antaa lisäpisteitä.

Haapala Bnb – majatalo täynnä lämpöä, lempeä ja lunastettuja lupauksia

Odotukset olivat korkealla. Olin lukenut jo aikaa sitten Hannan blogipostauksen mukavasta aittamajoituksesta ja Veeran kiittelevän kirjoituksen ravintolan tarjonnasta. Monen muunkin vaikuttajan kanavissa olin Haapalaan törmännyt ja vannonut, että tuonne minäkin vielä matkustan yöpymään ja syömään hyvin. Ja täällä sitä nyt sitten oltiin.

haapala bnb

haapala bnb

haapala bnb

Olisimme voineet yöpyä myös tilan kauniissa, vanhassa päärakennuksessa, mutta tällä kertaa varasimme majoituksen edellisenä vuonna pellon laitaan valmistuneista aitoista. Aittamajoitus oli varattu kahdeksi yöksi, sillä halusimme herkuttelun lisäksi haahuilla lähiluonnossa ja Vuokatin ympäristössä maisemissa, missä kumpikaan ei ollut aiemmin ehtinyt käymään.

Noukimme avaimet Haapala BnB:n sovitusta paikasta ja pian köllöttelimmekin jo leveässä parisängyssä kylmät juomat käsissämme. Haapalan aitat ovat moderneja, sisustus on minimalistinen ja seinäpinnat ovat käsittelemätöntä puuta sisältä ja ulkoa. Elävien pintojen lisäksi ihastelen jokaisen aitan terassille viritettyä riippumattoa, mahtava idea!

haapala bnb

haapala bnb

haapala bnb

Käymme suihkussa, napostelemme eväitämme ja tutkailemme kartalta alueen patikointireittejä. Illemmalla havahdumme seinän takaa kuuluviin erikoisiin ääniin. Hetken hämmästeltyämme tajuamme, mitä naapuriaitassa tapahtuu. Seinät taitavat olla aavistuksen liian ohuet äänekkäämpiin lemmenleikkeihin.

haapala bnb

haapala bnb

Aamiaisella vanhaan talliin rakennetussa ravintolasalissa on rauhallinen tunnelma. Seisovaan pöytään on katettu paikallisia tuotteita, pitkään haudutettua puuroa, tuoreita marjoja, itse leivottua leipää ja laseihin annosteltuja smoothieta. Kahvi ja tee valmistetaan toivomusten mukaan. Istumme aamiaisella pitkään lehtiä lueskellen. Saatamme ehkä myös vilkuilla ympärillemme ja arvailla, ketkä majoittuivat seinämme takana.

Vatsat täynnä pakkaamme reppuihin litroittain vettä, hedelmiä ja muutaman suklaapatukan. Vaellamme Vuokatin vaaroilla 7 kilometriä pitkää Eino Leinon polkua pitkin. Reitti lähtee urheiluopiston pihapiiristä, kulkee ensin laskettelurinteiden poikki ja katoaa sitten metsään muuttuen kapeaksi poluksi. Kiipeämme korkeille kallioille, syömme eväitä ja ihailemme vaaramaisemaa. Metsä on mustikoita sinisenään. Harmittelemme, ettei mukana ole edes muovipussia, ja kummastelemme miten marjat vielä voivat olla tallella, keskellä Vuokattia, ihan merkityn polun varrella.

vuokatti

häämatka kainuussa

vuokatti

Kymmenen kilometrin patikoinnin jälkeen päätämme vielä kurvailla hetken mäkiautoilla. Minä olen kisannut niillä aiemminkin, miehelle kerta on ensimmäinen. Rata on vauhdikkaampi ja epätasaisempi kuin mihin olen tottunut, spinnaan joka toisella kierroksella, enkä pääse lähellekään omaa tavoitettani. Mies sen sijaan ajaa päivän parhaan ajan.

Haapala BnB – makuja Kainuusta ja maailmalta

Palattuamme vaaroilta takaisin istumme hetken Haapalan terassilla ja maistelemme tuopilliset pienpanimon omia oluita. Suihkun ja iltapäiväunien jälkeen vaihdamme astettaa parempaa ylle, marssimme pihapiirin halki ravintolaan, ja kiitämme itseämme, että olemme ymmärtäneet tehdä pöytävarauksen. Ilta on hektinen, ja joudumme odottelemaan palvelua kerran jos toisenkin. Meidän kiireemme loppuu kuitenkin siihen, kun alkupalaksi tilattu maistiaislauta saapuu pöytään. Kaiken kukkuraksi baarista tarjotaan meille ylimääräiseksi jäänyttä drinkkikannua, jonka ilomielin otamme vastaan.

haapala bnb

haapala bnb

Maistelupaketti sisältää neljä pientä ruokaa, joille on paritettu parin desin annokset neljää Haapalan panimon olutta. Maut alkupalalautasella ovat hyviä, mutta fish & chipsien ranskalaiset olisivat saaneet olla rapeampia ja sinapin kanssa tarjottu makkara mehevämpää. Nyhtöpossuhodari oli napakymppi, samoin suomalainen cheddar, joka sopi loistavasti yhteen Korpikuusen kuiskaukseksi nimetyn oluen kanssa. Oluita enemmänkin harrastava mieheni äänesti parhaimmaksi juomaksi Vaarojen vaalean. Minä, joka en yleensä juo muita kuin hapanoluita, en pitänyt näistäkään sellaisenaan, mutta ruuan kanssa juomat maistuivat oivallisilta.

haapala bnb

haapala bnb

haapala bnb

Päivän kala osoittautui valtavaksi annokseksi. Lisukkeet ovat maistuvia, mutta jotain raikastusta annos olisi minun makuuni kaivannut. Miehen pihvi on oikein kelpoinen. Ruoan kanssa maistelemme Vuokatin viinitilan tuotantoa, punainen Erland on varsin mainio marjaviiniksi. Jälkkäriksi tilaamme suklaakakun palan kahdella haarukalla, ja sitten vyörymme matalaan majaamme yöpuulle. Mies kehuu, että sänky ovat hänen selälleen sopivampi kuin kotona odottava peti. Kieltämättä unet olivat molempina öinä varsin makoisat.

Seuraavana aamuna nautimme aamiaisherkuista toistamiseen, shoppailemme panimopuodissa, pakkaamme kamppeemme auton takakonttiin ja jatkoimme kohti Kainuun sydänmaita. Suomussalmi ja Hossa odottavat jo.

haapala bnb

haapala bnb

haapala bnb

Avaimia palauttaessa nappaan mukaan Haapala BnB:n esitteen. Siihen on painettu mieleenpainuva markkinointiteksti, jonka löydän myöhemmin myös Haapalan nettisivuilta. Se alkaa näin: “Siellä missä itä kohtaa lännen ja pohjoinen etelän. Siellä missä vaarat kohoavat korkeuksiin ja vesi virtaa vapaana. Sieltä löytyy tienoo vailla vertaa, palanen puhdasta luontoa ja aitoja elämyksiä. Tila täynnä toimeliasta porukkaa ja paikka, johon on aina mukava matkustaa.” Totta joka sana, kokeilkaa itse, jos ette muuten usko.