Hävikkiviikon omena-salviapiirakka + 5 vinkkiä ruokahävikin vähentämiseen

Tiesittekö, että jokainen suomalainen heittää 24 kiloa ruokaa roskiin joka vuosi. Siis 2 kiloa kuukaudessa! Ja kun otetaan huomioon, että ruokakunnassa on usein enemmän kuin yksi suu, kertautuu tuo luku vieläkin hurjemmaksi. Valtakunnan tasolla se vastaa 100 000 henkilöauton vuosittaisia päästöjä. Huh, huh ja vielä kerran huh.

omena-salviapiirakka

Kuluttaja-lehden julkaisemien Hävikkiviikko-nettisivujen mukaan ruokaa hukataan myös ravintoloissa, kaupoissa ja teollisuudessa. Osa menee haaskuuseen jo alkutuotannossa eli esimerkiksi pelloilla, kasvihuoneissa ja teurastamoilla, mutta lukujen perusteella suurimmat syypäät löytyvät kuitenkin kotikeittiöstä. Toivuttuani tilastojen aiheuttamasta järkytyksestä aloin kelata mennyttä viikkoa taaksepäin. Olenko itse heittänyt ruokaa roskiin ja kuinka paljon?

Ensin ei tullut mieleen mitään. Viikonloppuna ostetusta tuoreesta hauesta käytettiin kaikki osat. Fileet paistettiin pannulla ja loppuosasta keitettiin kalaliemi. Vihanneslaatikkoon unohtuneet kaalit pilkottiin wokkiin ja samalle pannulle paloiteltiin myös pari päivää aiemmin tähteeksi jäänyt pihvi. Röyhistelin jo ylpeänä rintaani, kunnes muistin.

omena-salviapiirakka

Sain siskoltani kaksi pussillista sieniä jo viikko sitten. Kanttarellit olin syönyt viikonlopulta jääneen kalapalan kanssa, mutta mustatorvisienet olivat edelleen jääkaapissa. Olivat penteleet piiloutuneet kaapin takaosaan ja menneet pilalle. Eivät onneksi kaikki, mutta suurin osa. Bioroskis sai jälleen täytettä. Sinne jouduin heivaamaan myös pastataikinan jämän, jonka pinta oli tummunut epämiellyttävän ruskeaksi ja hajukin oli sen mukainen.

Yhteenlaskettuna sienistä ja pastataikinasta tuskin tulee 400 grammaa enempää, jäämme siis reilusti alle keskiarvon ja hyvä niin. Kuluttaja-lehden mukaan niissä talouksissa, joissa käytetään eniten rahaa ruokaan, syntyy myös eniten hävikkiä. Meillä kuukauden kauppalaskulle kertyy noin 300 euroa, summaan sisältyvät myös satunnaiset viinipullot sekä saunajuomat. Työpaikkalounaat ja ulkona syöminen ynnätään tuon summan päälle.

omena-salviapiirakka

Tilastokeskuksen tuorein tilasto on vuodelta 2012. Sen mukaan lapseton, alle 65-vuotias pariskunta käytti viisi vuotta sitten ruoka- ja alkoholiostoksiin keskimäärin 491 euroa. Vaikka ruoan ja viinin hinta on noussut, jäämme todennäköisesti edelleen reilusti alle keskiarvon. Silti jääkaappi, pakastin ja kuivakaapit ovat pullollaan syötävää.

Emme erityisesti kiinnitä huomiota ostosten edullisuuteen, mutta keräämme koriin satokauden tuotteita ja vertailemme välillä kilohintoja. Pyrimme ostamaan jauhot ja kananmunat suoraan tuottajalta REKO-ruokapiirien kautta. Käymme kaupassa vain pari kertaa viikossa ja päätämme jo siellä, mitä ruuaksi tehdään. Heräteostoksia teemme harvoin ja viiniksi kelpaa hyvin kympin punainen tai valkoinen.

Ruokakaupassa yritämme pitää mielessä, mitä kotona jo on, ja keksiä, mihin jääkaapin sisältöä voisi käyttää. Etenkin mies on näissä asioissa tarkka, minäkin olen koettanut petrata. Hävikin minimointi on loppujen lopuksi yksinkertaista, ja näillä vinkeillä se on vieläkin helpompaa.

5 vinkkiä ruokahävikin vähentämiseen

1. Mene kauppaan kylläisenä. Silloin et sorru heräteostoksiin, jotka myöhemmin homehtuvat hedelmäkoriin tai unohtuvat jääkaapin perimmäiseen nurkkaan. Jos on vaikea muistaa, mitä jääkaapissa olikaan, ota ennen kauppareissua kännykällä kuva jääkaapin sisällöstä.

2. Usko omia aisteja, älä päivämäärää. Jos purkissa tai purnukassa on painettuna parasta ennen -päiväys, se ei tarkoita sitä, että tuote pilaantuu kyseisenä päivänä. Etenkin hapanmaitotuotteet säilyvät kuukausia käyttökelpoisina. Pari viikkoa sitten käytin piirakkataikinaan kermaviilipurkin, joka valmistajan mukaan oli parasta ennen juhannusta. Tuote tuoksui edelleen raikkaalta, näytti hyvältä ja maistui normaalilta. Piirakastakin tuli varsin maukas.

3. Hyödynnä nahistuneet hedelmät ja kasvikset. Tee kasvissosekeitto, paahda uunijuureksia, paista munakas tai sekoita vegewokki. Nuhjaantuneen salaatin ja kuivahtaneen kurkun voi vielä heittää smoothien sekaan, kun seuraksi surauttaa tuoreempaa tavaraa.

4. Anna leivälle uusi elämä. Herkuttele köyhillä ritareilla, paloittele ruisleipä paistinpannulle yhdessä valkosipulin ja öljyn kanssa tai kuivaa leipä ja jauha se korppujauhoiksi. Lämpimät voileivät tuoreuttavat kuivankin leivän ja samalla voi tyhjentää jääkaapin vihanneslaatikkoa leipien päälle.

5. Älä ahnehdi. Osta ruokaa vain sen verran kuin tarvitset. Vaikka alhainen kilohinta houkuttelee, mieti, syötkö oikeasti yksin kilon kanaa vai riittäisikö vähempikin. Lusikoi ruokaa lautaselle vain sen verran kuin jaksat syödä. Syö ensin pienempi annos ja santsaa, jos siltä tuntuu. Loput voit säästää seuraavalle päivälle tai pakastaa.

omena-salviapiirakka

Nahistuneet omenat, parhaat päivänsä nähnyt mascarponepurkki, kermapurkin jämät ja kuolemaa tekevä salvia-ruukku taipuivat viikonloppuna syksyn ensimmäiseksi omenapiirakaksi. Täytteen resepti on sovellettu uusimmasta Glorian Ruoka & Viini -lehdestä, pohjan sävelsin kestosuosikkini salottisipulipiirakan ohjeesta. Tuloksena oli hieman erilainen omenapiirakka, joka maistuu erityisesti kaltaiselleni salvia-fanille.

Omena-salviapiirakka

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
2 rkl ruokosokeria
1 omena raastettuna
150 g kylmää voita
2–3 rkl tuoretta salviaa hienonnettuna
1 rkl viinietikkaa

Täyte:
250g mascarponea, tuorejuustoa, kermaviiliä, rahkaa tai ranskankermaa
3/4 dl kermaa
1 kananmuna
1/2 dl sokeria
1/2 vaniljatanko tai 1 tl vaniljasokeria
2 rkl salviaa silputtuna
4–5 omenaa

Tee ensin taikina, jotta se ehtii jähmettyä jääkaapissa. Nypi voi raastetun omenan, jauhojen, suolan, sokerin ja salvian joukkoon. Lisää viinietikka ja sekoita tasaiseksi, älä vaivaa. Lisää vähän jauhoja, jos taikina tuntuu kovin löysältä. Kääri taikina elmukelmuun ja laita jääkaappiin jähmettymään vähintään täytteen valmistamisen ajaksi. Taikinan voi myös pakastaa, jos käykin niin, että herra Murphy astuu peliin, eikä leipomaan ehdi.

Ennen täytteen sekoittamista, väännä uuni 175 asteeseen. Sekoita mascarpone (tai se hapatettu maitotuote, mitä sinulla sattuu jääkaapissa olemaan), kerma, kananmuna, sokeri ja vaniljatangon siemenet tai vaniljasokeri keskenään. Silppua salvia ja lisää seokseen. Leikkaa kuorimattomat omenat puoliksi ja poista siemenkodat. Viipaloi ohueksi puolikuun muotoon.

omena-salviapiirakka

Ota sitten jähmeentynyt taikina jääkaapista ja painele se voidellun n. 25 x 25 cm vuoan pohjalle ja reunoille. Kaada taikina päälle ja asettele omenat shakkiruutuja mukaillen täytteen päälle. Jos haluat, voit keitellä koristeeksi kiilteen esimerkiksi aprikoosihillosta tai jostain muusta kullankeltaisesta marmeladista. Ilmankin pärjää oikein hyvin, joten tätä varten ei kannata hillopurkkia ostaa, jos et sitä muuten käytä.

omena-salviapiirakka

Mitä sinä minussa arvostat?

Minä elän sanoista. Ilmaisen itseäni parhaiten kirjoittamalla. Puhuakin osaan ja tulen ymmärretyksi, mutta usein lauseet pursuavat täytesanoja ja punainen lanka häviää rönsyjen sekaan. Sammakot loikkivat suustani pitkälle ja joskus pelkkä äänensävykin saattaa aiheuttaa väärinkäsityksiä. Jäsentäminen unohtuu ja välillä putoan itsekin kärryiltä. Kirjoittaessa on aikaa ajatella.

jalat rannalla

Myös rakkautta ilmaisen sanoilla. Kiitän, arvostan, kehun ja kannustan. Ihailen ääneen leveitä hartioita ja hyvin istuvia housuja. Toivotan hyvää työpäivää ja pyydän ajamaan varovasti. Kyselen miten päivä meni ja mikä fiilis on juuri nyt. Lähetän viestin mukana sydämiä ja suukkoja, kuin kouluikäinen konsanaan.

Vasta viime aikoina olen oppinut ymmärtämään, että meidän kahden rakkauden kielet eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Mies ilmaisee kiintymystään tekemällä, minun keinoni on kieli. Molempien sanavarastoon kuuluu onneksi kosketus, sillä ilman läheisyyttä en osaisi elää. Kaikki tavat ovat yhtä merkityksellisiä, kunhan ilmaisukeinon ensin tunnistaa.

Viikko sitten kirjoitin julkisen rakkaudentunnustuksen. Halusin antaa arvoa niille pienille arjen teoille, jotka tekevät päivistä piirun verran parempia, maanantaista sujuvampia ja huonoistakin hetkistä vähän siedettävämpiä. Palaute oli mykistävää.

Moni kiitteli vuolaasti, että kirjoitin näkyväksi arkeen upotetun rakkauden. Muutamassa kommentissa kuitenkin ihmeteltiin, onko luokseni muuttanut miespalvelija, kysyttiin, teenkö itse mitään arkemme eteen ja jopa pohdittiin, onko parisuhteemme todella niin yksipuolinen kuin mitä teksti antaa ymmärtää. Hyviä kysymyksiä, joihin vastasin, kuten asia on: palvelijaa ei ole näkynyt ja kyllä minäkin siivoan. Olen reisiä myöten rakkauden ihanassa suossa ja näytän sen omalla tavallani.

Eräs lukija peräänkuulutti arvoja. Ei yksin meidän parisuhteessamme, vaan yleisesti. Onko rakkaus ja parisuhde nykyaikana vain yhteisiä harrastuksia, matkustamista, ruokahifistelyä ja aktiviteetteja, eikö syvemmillä arvoilla ole enää merkitystä?

En osaa vastata koko yhteiskunnan puolesta, mutta sen tiedän, että juuri samankaltainen näkemys maailmasta yhdistää ainakin meitä. Yhteiset arvot ovat parisuhteen kulmakiviä, joita ilman jokin nurkka jatkuvasti repsottaa miten sattuu ja hiertää kivenä kengässä. Emme me tässä olisi, onnellisina ja tyytyväisinä, jos emme jakaisi samoja arvoja.

Jokin aika sitten kävimme sohvalla pötkötellessä keskustelun, joka lähti kysymyksestä: mitä sinä minussa arvostat? Luja lojaalius, rehellisyys ja ehdoton luottamus ovat edelleen suhteen kivijalka, eikä niitä ole tarvinnut missään suhteen vaiheessa koetella. Arvostamme ja kunnioitamme toistemme uravalintoja, tekemisiä ja mielipiteitä, tärkeää on myös kannustaminen ja henkinen tuki, johon nojata, kun maailma tuntuu kaatuvan päälle.

Elintärkeä on myös yhtenevä perhekäsitys. Kahden hengen perhe on yhtä arvokas kuin sellainen, jossa pienet jalat tömistävät parkettilattiaa tai murrosikäiset paiskovat ovia. Laajennettuun perheeseen kuuluvat sisarusten ja vanhempien lisäksi myös ystävät ja heidän lapsensa, joista monelle olemme kummeja.

Samankaltainen katsomus heijastuu tietysti kaikkeen mitä teemme: harrastuksiin, vapaa-ajan viettoon, arkiseen tekemiseen, kulutustapoihin ja tulevaisuuden suunnitteluun ja haaveisiin. Arvot ja aatteet kulkevat rivien välissä ohjaten jokapäiväistä elämää ja tapaa olla.

Ruokafilosofia tukee sekin yhteistä arvomaailmaa. Ostamme satokauden luomu- ja lähiruokaa, jätämme jalosteet kauppaan, leivomme leipämme itse, vältämme hävikkiä ja kierrätämme. Emme harrasta shoppailua, mutta maksamme mielellämme taidolla valmistetusta ravintolaruuasta ja kestävästä suomalaisesta muotoilusta.

Arvostamme molemmat puhdasta luontoa ja kestävää kuluttamista. Siksi suosimme vaatteissa ja tavaroissa uusiutuvia luonnonmateriaaleja, yritämme matkustaa ja retkeillä niin, ettemme kuormittaisi luontoa liikaa, liikumme jalan, fillarilla tai julkisilla, emme notku baareissa, vaan vietämme mielummin iltaa kotona ystävien kanssa. Eivät harrastukset, mieliteot ja yhteiset aktiviteetit sulje pois syvempiä arvoja, päinvastoin ne kulkevat käsi kädessä ainakin tässä taloudessa.

Ja kaiken tämän jälkeen on vielä muistutettava, että kyllä meilläkin kipupisteemme on. Ääntä korotetaan ja mykkäkouluakin vietetään. Minä neuvon ja mies ärsyyntyy. Koti lähentelee joskus kaatopaikkaa eikä parvekelaseja ole pesty kahteen vuoteen. Olemme kaukana täydellisistä, mutta yritämme parhaamme. Se riittää.

kanootit

Ps. Näyttää siltä, että tiistait inspiroivat minut pohtimaan parisuhdettani. Olkoon sitten niin, ensi viikolle lupaan kehitellä jälleen uuden tekstin aiheesta. Toiveitakin saa esittää.

Somalialaisessa keittiössä – sambuusit kaikilla mausteilla

Ystäväni asuvat vanhassa hirsitalossa, sellaisessa, missä on aina jotain tekemistä. Kun toinen nurkka saadaan kuntoon, on seuraava jonossa. Kun päivätöistä päästään, alkaa nikkarointi, milloin korjataan terassia, milloin pihasaunaa. Mutta eipä tuo tunnu haittaavan, tekijäihmisiä kun ovat, koko perhe.

omenat

Tekemistä riittää muillekin. Kuluneesta kesästä lähtien apuna ovat aina välillä ahkeroineet kaksi teini-ikäistä poikaa ja yksi tyttö. Ikkunat on kunnostettu yhteistuumin ja pihahommia paiskittu nuorten miesten innokkuudella.

Poikien synnyinmaa on Afganistan, tyttö on lähtöisin Somaliasta. Kukaan ei puhu englantia, siksi yhteinen kieli on suomi, auttava, mutta riittävän hyvä. Kaikki tulevat ymmärretyksi viimeistään elekielellä. Jo täysi-ikäinen tyttö on apuna keittiössä, siivoaa ja vahtii silloin tällöin perheen pienimpiä. Työstä maksetaan kohtuullinen korvaus, mutta tärkeintä on silti kokemus. Työtodistuksen kanssa on helpompi hakea töitä, sitten kun koulut on käyty. Siitä on varmasti hyötyä myös oleskelulupaa uusittaessa.

omenat

Tiedän, että he ovat tulleet Suomeen pari vuotta sitten, mutta tarkemmin en tunne heidän tarinaansa, enkä tohdi sitä udella, mutta matka uuteen, turvalliseen kotimaahan on varmasti ollut pitkä ja kivikkoinen. Jostain muistin syövereistä mieleeni nousee läjä lehtikuvia, mutta painan ne päättäväisesti takaisin lokeroihinsa. Tänne ei ole tultu kauhistelemaan menneitä vaan luomaan uusia muistoja ja perinteitä!

somalialainen ruoka

Syyskuisena sunnuntaina yksi näistä nuorista seisoo suomalaisessa keittiössä ja opastaa meitä ruuanlaitosta innostuneita somalialaisen keittiön saloihin. Ruokalistalla on sambuusi-piiraita, lammaspataa, mausteista riisiä ja maapähkinöistä valmistettavaa jälkiruokaa. Tupakeittiössä leijailee huumaava mausteiden tuoksu.

Olen saapunut paikalle harmillisen myöhään, sillä sambuusi-taikina on jo tehty, kaulittu ja leikattu kolmionmallisiin paloihin. Kaksi innokkainta oppilasta on ehtinyt täyttääkin jo kymmeniä piiraita. Täytettä on onneksi jäljellä vielä sen verran, että ehdin itsekin kokeilemaan tekniikkaa. Yritän kysellä, mitä mausteita naudanjauhelihan ja sipulin sekaan on lisätty. Saan vastauksen: kaikki mausteet. Tämä selvä.

lammaspata

Hellalla on porissut jo pitkään lampaan lapa. Välillä se on päässyt pannulle saamaan väriä ja sitten löytänyt tiensä takaisin kattilaan yhdessä perunoiden, sipulin ja miedohkon vihreän chilin kanssa. Tottuneet kädet kääntelevät kanelitangon, kardemummakotien ja öljyn sekaan lihan keitinliemessä keitettyä riisiä. En pysy valmistusvaiheiden perässä, mutta tuoksu on mieletön.

mausteinen riisi

Minulle kerrotaan, miten sambuusitaikina tehtiin ja kaulittiin. Silmät suurina kuuntelen ja ihmettelen ääneen. Onpa virkistävää olla välillä tekemisissä ruokakulttuurin kanssa, josta ei tiedä yhtään mitään. Pöydällä on pellillinen uunissa paahdettuja maapähkinöitä, joista irroitetaan kuori hyppyyttämällä pähkinöitä ulkoilmassa, jolloin tuuli vie kuoret mennessään. Yksikään pähkinä ei vierähdä maahan. Tätä on selvästi harjoiteltu useammin kuin kerran.

tamarinditahna

Lampaan lapa alkaa olla valmista syötäväksi. Pöytään kannetaan myös tulinen tamarinditahna, johon ihastun ikihyviksi. Sitruksinen tahna maistuu täydelliseltä mausteisen riisin ja lammaspadan kanssa. Pyydän tahnaa pieneen purkkiin mukaan, tämä täytyy yrittää toisintaa myös kotona.

Kun vatsat on täytetty lihapadalla, sambuusit pääsevät pannulle, jossa kuuma öljy kihisee kuumana. Ne paistetaan molemmin puolin rapean ruskeiksi. Olen ahneuksissani santsannut mielettömän makuista lammasta ja nyt harmittaa. Mahtuukohan vatsaan yhtään sambuusia?

sambuusit

Mahtuuhan sinne. Onneksi päälläni on housujen sijaan mekko, ei haittaa vaikka vatsalaukku pullistelee jo pinkeänä. Sitten keitetään teet. Maapähkinät ovat muuntautuneet jonkinlaiseksi halvaksi, joka on niin makeaa, että pieni suupala riittää. Toisella pellillä jähmettyy kookoksesta, sokerista ja maidosta keitetty jälkiruoka. Maistan pikkuruisen nokareen, enempään en pysty.

kuoritut maapähkinät

Opettajamme kaivaa kännykästään kuvia edellisen perjantain id-juhlasta. Vadeille on kasattu herkku poikineen, syötävä ei taatusti ole loppunut kesken. Meille kerrotaan muistakin perinteistä. Kuinka synnyttänyt somalinainen syö 40 päivän ajan aamuisin puuroa ja kuinka paistettuun riisiin heitetään jauhemaisia karamellivärejä, jotta ruuasta tulisi mahdollisimman värikästä ja houkuttelevaa.

maapähkinäherkku

kookosjälkiruoka

Kotiin lähtiessä pakkaan mukaan muutaman sambuusin ja palan maapähkinäherkkua. Mieskin pääsee maistamaan, mistä somalialainen ruokakulttuuri on tehty. Alustavasti oli puhetta, että seuraavalla kerralla saattaisimme päästä tutustumaan afganistanilaiseen keittiöön. Mahtavaa, tämä on kulttuurinvaihtoa parhaimmillaan!

Somalialaiset sambuusit

Tarkkaa reseptiä en mukaani saanut, mutta taikinaan tuli kuulemma muutama desi tavallisia vehnäjauhoja, huoneenlämpöistä hanavettä ja suolaa. Internet onneksi auttaa asettamaan suhteet kohdilleen. Kaulitsemisen ja taikinan esipaistamiseen on useita erilaisia tapoja, minä seuraan sitä, jonka viime sunnuntaina opin.

Kuoritaikina:
4 dl vehnäjauhoja
reilu desi vettä
vajaa teelusikallinen suolaa
rypsiöljyä

Täyte:
500 g naudanjauhelihaa
1 iso sipuli
nippu tuoretta korianteria
kaikki mausteet eli vähintäänkin 1 tl curryjauhetta

Liima:
1 dl vehnäjauhoja
2,5 rkl vettä

Tee ensin täyte. Paista pilkottu sipuli ja jauheliha pannulla, mausta korianterilla ja currylla. Korianterin voi myös jättää pois, tai korvata vaikka sileälehtisellä persiljalla.

sambuusit

Sekoita sitten kuoritaikinan ainekset keskenään öljyä lukuunottamatta. Lisää vettä, jos tuntuu, että taikinasta tulee liian tiukkaa. Pyörittele taikinasta noin kämmenen kokoisia palloja ja taputtele ne sitten litteiksi lieriöiksi. Laita kaksi tai kolme lieriötä päällekkäin (taitavimmat somalinaiset kuulemma kaulitsevat jopa viisi lättyä päällekkäin), sivele jokaiseen väliin rypsiöljyä, joka estää taikinalevyjä tarttumasta toisiinsa lopullisesti. Kaulitse lieriöläjä halkaisijaltaan n. 30 senttiä olevaksi ohueksi pyöryläksi ja leikkaa se sitten neljään lohkoon.

sambuusit

Lämmitä laakea paistinpannu ja paista lohko kerrallaan molemmin puolin kuivalla pannulla. Keskilämmöllä noin minuutti per puoli. Taikinan pitää edelleen jäädä taipuisaksi, joten älä ylikypsennä! Irrota tämän jälkeen taikinakerrokset toisistaan (niiden pitäisi irrota helposti) ja jätä muovin alle odottamaan täyttämistä.

sambuusit

Sekoita liima ja aloita täyttäminen. Taittele kolmiota muistuttavasta taikinalevystä tötterö ja ujuta sen sisään reilu ruokalusikallinen täytettä. Muista käyttää liimaa taitoksissa ja katso, ettei kulmiin jää aukkoja. Sulje tötterö liimalla ja siirry seuraavaan.

sambuusit

Friteeraa täytetyt sambuusit laakealla pannulla runsaassa öljyssä, kunnes ne ovat kullanruskeita. Öljyn oikean lämpötila kannattaa testata ylijäämätaikinalla: kun taikinapala nousee öljyn pinnalle, voi friteeraaminen alkaa. Valmiit sambuusit voit syödä sellaisenaan tai vaikkapa teekupposen seuraneitinä. Myös kirpakan tulinen tamarinditahna ajaa hyvin dippikastikkeen virkaa.