Kääräise pakettiin käytettyä, itse tehtyä tai aineetonta – 5 vinkkiä vastuullisiin joululahjoihin

Mietityttääkö mitä kääriä kuusen alle? Onko vastuullista lahjaa olemassakaan vai olisiko vain paras pidättäytyä paketoinnista ja unohtaa lahjat kokonaan, sillä maailma hukkuu materiaan ja jokainen pakettiin kääräisty kiva tavara kuormittaa muutenkin ilmastonmuutoksen kourissa kärvistelevää palloamme? Näiden kysymysten parissa olen paininut viimeiset viikot, enkä taatusti ole ainoa. Etenkin jouluna tavaran tarpeellisuutta on hyvä pohtia. Turha tavara tekee tuhoa eniten, joten hätäpaniikkiostokset kannattaa jättää hankkimatta.

Heti aluksi on myönnettävä, että lahjojen antaminen on aina ollut yksi minun jouluni kohokohdista. Ajatuksella valitusta, tarpeellisesta ja vastaanottajansa näköisestä, kauniisti paketoidusta muistamisesta on iloa sekä lahjan antalle että sen saajalle. Tämä koskee molempia, lapsia ja aikuisia. Lahjan antamisesta ja perinteistä luopuminen tuntuu toistaiseksi todella vaikealta, mutta onneksi lahjan voi valita vastuullisesti. Joten tässäpä kätevä viiden vinkin lista pallon kannalta parempiin joululahjoihin. Tehdään joulusta 2022 yhdessä kestävä ja vastuullinen hyvän mielen juhla!

1. Tee hyvää tai anna aineetonta

Meidän perheessä rakastetuimmat lahjat ovat kevyitä, kirjekuoriin suljettuja tai paksulle kartongille kirjoitettuja. Itse tehty lahjakortti sisältää yleensä yhteistä aikaa: metsäretkiä eväiden kera, aamiaisia, blinikestejä, mökkiviikonloppuja, luisteluhetkiä ja leffailtoja. Pienten lasten vanhemmille lahjoitetaan lastenvahtiapua ja omaa aikaa. Siskolta saatu ikkunanpesulahjakortti on jo toivottu klassikko, ja tervetullut on ollut myös maisema-arkkitehtinä töitä paiskivan toisen siskon lahjakortti mökin pihasuunnitteluun!

vastuulliset joululahjat

Aineettomat lahjat ovat muutenkin kannatettava idea. Vuoden voimassa oleva museokortti, lahjakortti ravintolaan, konserttiin tai teatteriin, muutama leffalippu, vaatelainaamon, kampaajan tai kukkakaupan lahjakortti, aika hierontaan tai vaikka ruokakassipalvelun kertakokeilu! Melkein kaikkiin kivijalkaliikkeisiinkin saa hankittua lahjakortin haluamallaan summalla. Älä kuitenkaan käytä hakuammuntaa, vaan mieti ensin, onko antamallasi lahjalla oikeasti käyttöä. Suosi mahdollisuuksien mukaan yrittäjiä, jotka myyvät vastuullisia tuotteita, joiden valmistuksessa ei riistetä ketään, ei ihmisiä, eikä eläimiä.

Hyväntekeväisyys ja tärkeää työtä tekevien organisaatioiden tukeminenkin on oivallinen lahjaidea. Punaisen ristin, Kirkon ulkomaanavun ja Unicefin lahjoitusten lisäksi voit esimerkiksi osallistua Mannerheimin lastensuojeluliiton Hyvä joulumieli -keräykseen, ostaa pari hehtaaria ikimetsää Luonnonperintösäätiöltä, liittyä Luontoliiton jäseneksi tai ryhtyä WWF:n ilmastokummiksi. Jos valkoiset talvet ovat sinulle tulevaisuudessakin tärkeitä, suosittelen tutustumaan Protect Our Winters -projektiin. Minä valitsin oman joululahjani kohteeksi Helsingin yliopiston hankkeen, jossa etsitään ratkaisua luontokadon pysäyttämiseksi. Kun sopiva kohde on päätetty, kirjaile lahjansaajalle omin käsin kortti, jossa kerrot, mihin lahjarahat on tänä jouluna käytetty.

2. Kääri pakettiin käytettyä

Käytetyt lahjat ovat täysin aliarvostettuja! Käyttökelpoinen ja tarpeellinen lahja voi löytyä vaikka kierrätyskeskuksesta, tori.fi:stä tai kirpputorilta. Myös omasta hyllystä kaivettu keittokirja, yhteenmuutossa ylimääräiseksi jääneet astiat tai vaikka pieneksi jääneet lasten kumisaappaat ovat ihan yhtä hyviä lahjoja kuin uutena ostetut. Mitä tahansa oman kodin tarpeetonta tavaraa ei kuitenkaan kannata pakettiin kääriä. Kuten muidenkin lahjojen kanssa, pysähdy ensin miettimään, onko tavarasta saajallensa iloa vai päätyykö se pölyyntymään kaapin perälle.

Tarpeellisia tavaroita voi lahjoittaa myös pitkäaikaislainaan! Minun vanha kitarani pääsee uuteen kotiin niin pitkäksi aikaa kuin ystäväni esikoululainen jaksaa sitä soittaa. Landola palautuu takaisin alkuperäiselle omistajalleen viimeistään silloin, kun musisoija kasvaa isommaksi ja lapselle mitoitettu soittopeli jää pieneksi.

3. Kokkaa kasa syötäviä lahjoja

Vannon syötävien lahjojen nimeen aina ja edelleen. Jos lahjansaaja on mieltynyt makeaan, keittele pakastemarjoista tai vaikka sesongin persimoneista pari purkillista hilloa tai leivo pellillinen pikkuleipiä. Valmista lakumanteleita, tee kandeerattua inkivääriä, pyöräytä pari suklaasalamia tai keittele kattilallinen toffeeta. Makeiset valmistuvat kotikeittiössä paljon helpommin kuin kuvitella saattaa.

vastuulliset joululahjat

Suolaisissa ruokalahjoissa suosin saaristolaisleipää, erilaisia pikkelöityjä kasviksia sekä kuivattuja hedelmiä ja marjoja. Juustolautasella maistuva tomaattihilloke on myös mahtava joulutuliainen, samoin itse tehty sinappi tai rapsakka granola. Ja jos et ehdi itse kokata, voit aina kerrostaa purkkiin lempileivontareseptisi ainekset ja liittää mukaan reseptin tulostettuna tai käsin kirjoitettuna. Satokauden hehkeimmistä hedelmistä koottu värikäs hedelmäkori on sekin aina tervetullut lahja. Joulukuussa sesongissa ovat talviomenat, klementiinit, satsumat, päärynät, persimonit, taatelit, kastanjat sekä sweetie-greipit!

vastuulliset joululahjat

4. Näperrä, neulo tai ompele

Muhkean myssyn tai lämpimän kaulahuivin neulomiseen ei tarvita käsityömestarin taitoja. Riittää, että opettelet oikean ja nurjan silmukan ja tarkistat internetistä, kuinka silmukat luodaan ja miten ne päätellään. Kun pipon neuloo paksusta villasta isoilla puikoilla, valmista tulee muutamassa tunnissa. Minun sinapinkeltainen myssyni on neulottu Laine Magazinen maksuttomalla Ludlow-ohjeella. Lankana käytin omasta lankavarastostani löytynyttä Katia Love Woolia ja pyöröpuikkojen koko oli 12.

vastuulliset joululahjat

Jos omistat ompelukoneen tai saat sellaisen lainaksi, helppoja, nopeita ja aina tarpeellisia keittiötarvikkeita ovat kankaiset keittiöpyyhkeet, pöytäliinat ja pellavaiset lautasliinat. Varsinkin jälkimmäisiin saattaa hyvinkin löytyä tarpeet kangaskaupan jämälaarista. Lautasliinojen leikkaus ja reunojen huolittelu on hoidettu hetkessä.

Etenkin neulottujen lahjojen mukaan kannattaa sujauttaa pieni korjauspaketti. Paketoi siis pieneen pussukkaan jämälankaa, parsinneula ja netistä printattu opas (tai vaikka vain nettiosoite) parsintaan. Ihana idea on lahjoittaa myös omaa aikaa esimerkiksi yhteiseen parsintahetkeen!

5. Valitse kestävää ja eettisesti valmistettua

Vaikka aikuiset iloitsevatkin maailman parantamisesta ja ruokalahjoista, ja vaikka konserttilipusta, hyvästä kirjasta tai leffaillasta ilahtuu lapsikin, halutaan perheen pienimpiä usein muistaa kovilla paketeilla. Lahjakulttuuriin totuttaminen alkaa lapsena, joten vaikka lahjoja annetaankin, niiden määrää on mahdollista rajoittaa.

Jos vain pystyt, valitse kestäviä leluja, jotka on valmistettu muualla kuin halpatuontimaissa. Yksi hyvä keino eettisyyden varmistamiseen on suosia suomalaista suunnittelua ja kotimaassa valmistettuja vaatteita ja tavaroita. Aina tämä ei ole kuitenkaan mahdollista, ja sekin on ihan ok. Maailma ei kaadu yhteen glitterkynsistudioon, Ryhmä Haun muovihahmoihin tai kauan odotettuun legopakettiin.

Bonuslahja: Kirjapaketista riittää iloa koko vuodeksi!

Intohimoisena kirjaihmisenä ja itsekin kirjailijana haluan vielä muistuttaa, että lukeminen kannattaa aina! Se auttaa hahmottamaan maailmaa, tutustuttaa vieraisiin kulttuureihin, irrottaa arjesta, edistää tasa-arvoa, kasvattaa sanavarastoa ja aktivoi mielikuvitusta. Ja mikä parasta kirjan todellakin voi lahjoittaa käytettynä! Vaikka kansi olisi kärsinyt, tarina jatkaa kulkuaan ja lauseet liikuttavat yhtä lailla.

Kierrätyskeskukset, divarit ja kirpputorit ovat todellisia kirjaihmisen aarreaittoja ja niiden hyllyistä löytyy taatusti luettavia lahjoja ihan kaikenikäsisille. Kun kirja on luettu, sen voi laittaa takaisin kiertoon, lainata kaverille tai lahjoittaa edelleen kierrätyskeskukselle. Jos painetun kirjan lukemiseen ei jostain syystä ole aikaa, myös lahjakortti äänikirjapalveluihin on oiva vaihtoehto.

ruokaystävät

Ps. Kun kirjoista puhutaan, on tietysti mainittava oma esikoiseni Ruokaystävät, joka sopii kaikille, jotka joskus syövät yhdessä. Adlibriksen tai Suomalainen.comin tilaukset eivät enää taida ehtiä ennen joulua perille, mutta jos asut pääkaupunkiseudulla, Ruokaystävät on saatavilla sekä kauppakeskus Redin Joulumarketista 22.12. asti että Vaatepuun myymälöistä Helsingin Kalasatamassa ja Järvenpäässä Prisman kupeessa 23.12. saakka.

Orinoron rotko – syksyinen retki suomalaiseen luontoon

Jo viime kesänä, kun ensimmäisen kerran mutkittelimme moottoripyörällä mökiltä käsin kohti anoppilaa, painoin mieleeni risteyksen, jossa luki tikkukirjaimin Orinoro. Onpa omituinen nimi, ajattelin. Perillä Pohjois-Karjalassa puolisoni otti paikan puheeksi heti kypärän riisuttuaan. Huomasitko sen tienviitan, sen jossa luki Orinoro? Oli selvitettävä saman tien, mistä oli kysymys.

Orinoron rotko

Leppävirralla sijaitseva Orinoron rotko on yksi Savon seitsemästä ihmeestä. Savon Sanomien kymmenisen vuotta järjestämässä äänestyksessä seitsemän sakkiin pääsivät jääkauden muovaavan rotkon lisäksi kalakukko, Maaningan Korkeakoski, Seinävuoren rotko, Pisan luonnonsuojelualue, Puijo sekä savon kieli. Soisalon saaressa kiertelevä, Mustinmäen kylältä lähtevä 7 kilometrin pituinen Orinoron luontopolku kulkee nimensä mukaisesti rotkossa, pystyseinäisten kallioiden syleilyssä.

Päätimme tutustua luontokohteeseen omin silmin. Kesäpäivät kuluivat ja syksy saapui melkein huomaamatta. Keskityimme koluamaan mökkikuntamme luonnon ihmeitä, kuten Jäppilän kivikurua ja Pieksämäen vedenjakajareitistöä, emmekä ehtineet Orinorolle saakka. Seuraavana mökkikesänä kävi samalla lailla, mutta syksyn viimeisenä mökkiviikonloppuna, sinä samana, jona valmistelimme mökin talviteloille, vedimme viimein vaelluskengät jalkaan ja suuntasimme kohti Leppävirtaa.

Orinoron rotko on vaikuttava ilmestys

Parkkipaikka löytyi vanhalta kansakoululta tai nuorisoseuran talolta vaikuttavan puutalon pihapiiristä. Ulkona kävi kylmä viima. Vanha keltainen kyltti osoitti kohti Orinoroa, joten täytimme vesipullomme talon seinässä olevalla vesipisteellä ja lähdimme matkaan. Jospa metsän suojissa tuulikin vähän talttuisi.

Orinoron rotko

Orinoron rotko

Aluksi kuljemme pitkin leveätä metsäautotietä, ohi sadunomaisten kangasmetsien, siellä täällä sinisenä hohtavien myöhäisten mustikkamättäiden ja arvatenkin hyvien sieniapajien. Vastaan tulee avohakkuuaukioita, mutta myös juurakkopolkuja, historiallisia kiviaitoja ja harmaantuneita torppia. Historia on kaikkialla läsnä.

Orinoron rotko

Vihdoin polku sukeltaa synkempään metsään ja alkaa lähestyä Orinoron rotkoa. Tuuli jää puhaltamaan yksinään metsätien penkereillät taivasta tavoittelevien koivujen latvoihin. Me astelemme eteenpäin, kunnes kohtaamme opastekyltit, jotka ohjaavat oikealle. Rotkon yläpuolisilta kallioilta laskeudutaan alas järeitä puuportaita pitkin.

Orinoron rotko

Orinoron rotko

Orinoron rotko on pituudeltaan noin parisataa metriä. Pystysuorat, sammaleen osin peittämät kalliot tuntuvat hipovan taivaita ja nousevat jopa 20 metrin korkeuteen. Rotkon pohjalla pulppuilee lähde. Kuljemme hiljaisuudessa, korviimme kantautuu vain ulkoiluhousujen kahina, veden virtaus ja omat askeleemme pitkospuilla. Kääntelen päätäni puolelta toiselle ja hengitän historiaa. Orinoron rotko on pyhä, siitä ei ole epäilystäkään.

Orinoron rotko

Orinoron rotko

Orinoron rotko

Orinoron rotko

Reitin loppupuolelle, lammen rantaan on rakennettu hyvinvarusteltu taukopaikka. Tulistella voi sekä ulkona laavulla, että tunnelmallisen kodan suojassa. Tuuli käy lammelta, joten astumme suosiolla kodan ovesta sisään. Kuivia puita löytyy vajasta, sytykkeet olemme ottaneet mukaan mökiltä. Nuotio saa tulta alleen samaan aikaan, kun poksautamme kuohuviinipullon auki. Kun eväät on syöty ja kuksalliset nautittu, jatkamme matkaa. Vastaamme kävelee muutama seurue, mutta muuten saamme kulkea rauhassa. Sormia alkaa paleltaa ja tuuli yltyy. Haaveilen mökkisaunasta ja sen lauteilla hitaasti lämpiävistä jäsenistä. Onneksi matkaa on edessä enää muutama kilometri.

Orinoron rotko

Retkestä on jo aikaa, mutta kotimaa vetää minulta jalat alta edelleen, joka ikinen päivä. Jylhänä seisovat kalliot, virtaava vesi, mustana vellova meri, vihreän villit sävyt, taivaalta leijaileva ensilumi, poskia nipistelevä pakkanen ja kaikki se kauneus, joka ympärilläni levittäytyy on tajunnan tuolla puolen. Mitkään sanat eivät tee suomalaiselle luonnolle oikeutta. En tarvitse maailman ihmeitä, minulle riittää tämä hetki, tässä ja nyt. Hyvää itsenäisyyspäivää 104-vuotias Suomi!

Vegaaninen puoloffee suolaisella omenakinuskikastikkeella

Mökkimaiseman mukana saimme ikioman puolukkapaikan. Mustikoitakin mökkitontin pienestä marjametsästä löytyy, mutta eniten on puolukkaa. Tänäkin syksynä mättää hehkuivat punaisina ja kaupunkikodin pakastimeen kertyi litratolkulla lempimarjoja. Ja hyvä niin, sillä kyllä niitä kuluukin. Lisään puolukoita aamiaiskulhoon, puuron päälle, smoothien sekaan, kaaliruokien kylkeen ja pottumuusin kaveriksi. Oikeastaan puolukka sopii minkä tahansa ruoan kanssa syötäväksi, mutta kaikkein makeimmalta marjat maistuvat kuuman kinuskin kanssa. Ja jos tarkkoja ollaan suolaisen, omenamehusta keitetyn kinuskikastikkeen kera. Joten tässäpä tulee vegaaninen puoloffee suolaisella omenakinuskikastikkeella!

vegaaninen puoloffee

vegaaninen puoloffee

vegaaninen puoloffee

Tällä kertaa vegaaninen puoloffee rakennetaan pieniin lasipurnukoihin, joihin sain inspiraation Viimeistä murua myöten -blogista. Annokset voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen ja siirtää jääkaappiin odottamaan herkkuhetkeä. Minä murustelin purkkien pohjalle vegaanisia täysjyvädigestivejä, mutta sinä voit käyttää mitä tahansa mieleisiäsi keksejä, tai näin joulun alla vaikka piparkakkuja. Kinuskiksi käy perinteinen kermasta ja sokerista keitelty kastike, mutta kehotan kokeilemaan myös tätä vegaanista versiota.

Omenamehusta keitetty kinuski eroaa perinteisestä, mutta pelkästään hyvällä tavalla. Se maistuu raikkaammalta, sillä siihen ei lisätä lainkaan sokeria tai kermaa tai muita kerman kaltaisia kasvipohjaisia tuotteita. Puoloffeen resepti on mitoitettu kahdelle. Kolmesta desistä omenamehua tulee n. 0,5 dl kinuskisoosia, joten tuplaa tai triplaa määrät, jos teitä on enemmän saman pöydän ääressä. Huomioi kuitenkin silloin, että mehun keittäminen kasaan kestää todennäköisesti hieman kauemmin!

vegaaninen puoloffee

vegaaninen puoloffee

vegaaninen puoloffee

Vegaaninen puoloffee suolaisella omenakinuskikastikkeella

3 dl suodattamatonta omenamehua
1–2 rkl vegaanista voita tai kookosöljyä
hyppysellinen sormisuolaa
2 digestive-keksiä
ripaus kardemummaa
1 dl puolukoita
1 dl maustamatonta kauragurttia (esim. Oatlyn Havregurt)

Keittele ensin omenakinuski. Kaada omenamehu pieneen kattilaan ja anna sen kiehua keskilämmöllä, kunnes mehu on noin 1/6–1/5 alkuperäisestä määrästään ja siitä muodostuu paksumpi, siirapin tai juoksevan hunajan kaltainen seos. Tähän kuluu noin 20 minuuttia. Ensimmäisten 15 minuutin aikana mehua ei juuri tarvitse vahtia, mutta sen jälkeen kannattaa seisoskella hellan äärellä tarkkana kuin porkkana, jotta kinuski ei pala pohjaan. Lisää sitten ruokalusikallinen vegaanista voita tai kookosöljyä ja vispaa se kinuskin sekaan. Ripottele lopuksi kinuskikastikkeeseen vähän sormisuolaa. Säilytä kinuski jääkaapissa, jos et käytä sitä saman tien. Jääkaapissa kinuskista tulee paksumpaa ja se kannattaa lämmittää ennen vegaaninen puoloffeen kokoamista.

Kokoa vegaaninen puoloffee purkkeihin, laseihin tai sopiviin jälkiruoka-astioihin. Murustele ensin pohjalle keksit, sekoita keksimurun joukkoon ripaus kardemummaa ja halutessasi nokare vegaanista margariinia tai voita. Lusikoi keksimurun päälle kerroksittain omenakinuskia, puolukoita ja maustamatonta kauragurttia. Koristele vegaaninen puoloffee puolukoilla ja nauti!

vegaaninen puoloffee

Jos puolukka on sinunkin lempimarjasi, kurkkaa ainakin nämä puolukkaiset reseptit:
Puolukkainen roseeviiniglögi
Puolukkaposset ja paahdettu valkosuklaa
Äitienpäivän kookos-puolukkapiiras
Puolukkaiset suklaasuukot
Inkiväärillä maustettu puolukkabellini