Salama McQueen -kakku – synttärisankarin toiveiden täyttymys

Kohta nelivuotias synttärisankari on päättäväinen. Haluan Salama-synttärit, hän toteaa ja palaa takaisin pikkuautojensa pariin. Äitinsä, pikkusiskoni, ottaa puhelimen kauniiseen käteen ja soittaa minulle. Kun viime vuonna teit sen metrokakun, onnistuisiko tänä vuonna vähän haastavampi leivonnainen?

Pikaisen googletuksen jälkeen vastasin kyllä. Salama-kakkuja näytti olevan netti pullollaan ja jos muutkin pystyvät muotoilemaan kilpa-auton omin käsin, minäkin saatan onnistua. Puhelun jälkeen unohdin lupaukseni useammaksi viikoksi ja buukkasin juhlia edeltävät päivät täyteen tekemistä. Oh well.

salama McQueen -kakku

Syntymäpäiväkutsut olivat sunnuntaina. Perjantaina hummailin Haikossa Pekka Terävän ja kumppaneiden valmistamalla illallisella, kotiin saavuin yhdentoista aikaan illalla. Lauantaina päätä hieman kivisti, siitä huolimatta nousin aamukahdeksalta kirjoitushommiin, myöhemmin pyörähdin vielä GoExpo Winter -messuilla. Salama McQueen -kakku oli vasta suunnitteluasteella.

Samalla viikolla olin esittänyt muutamalle kaverille kutsun saapua lauantai-iltana glögikauden avajaisiin. Yksi vastasi, ettei varmaankaan saa lastenhoitoa järjestymään, toinen epäili olevansa liian väsynyt työpäivän jälkeen, kolmas suunnitteli mökkiviikonloppua ja neljäs oli viimeisillään raskaana. Mieskin oli ostanut itelleen lipun jazz-keikalle. Päätin avata glögipullon joka tapauksessa, maistelisin sitä vaikka yksin. Siinä sivussa leipoisin herkut siskonpojan synttäreille.

Lauantain aikana jokainen kutsutuista lähetti viestin. Hei, pääsen sittenkin! Tulen töiden jälkeen! Jäinkin kaupunkiin! Vauva ei taidakaan tänään syntyä, me tullaan molemmat! Sain juuri ja juuri kakkupohjan uuniin, kun ovikello jo soi. Päätin täyttää kakun vasta kun vieraat ovat lähteneet. Tosi hyvä ajatus!

Ilta kului varsin rattoisasti. Kuuma juoma maistui ja vuoden ensimmäiset joulutortut täyttivät vatsan. Juttua riitti ja viimeisten vieraat poistuivat vasta puolilta öin. Hain kakkupohjan parvekkeelta, jonne olin kiikuttanut sen jäähtymään.

epäonnistunut kakkupohja

Veitsi oli terävä, mutta siitä huolimatta pohja mureni käsiin. Olin valinnut reseptin, jota en ollut aiemmin kokeillut – virhe numero yksi. Taikina näytti jo sekoitusvaiheessa omituiselta, mutta jatkoin veivaamista silti – virhe numero kaksi. Oli pakko aloittaa alusta.

Mies kysyi olenko tosissani. Kello nakutti kohti aamuyötä ja minä vastasin jälleen kyllä. Hätäpäissäni ja epätoivoisena kaivoin blogin uumenista suklaakakkupohjan, joka onnistuu vuorenvarmasti. Munia oli jäljellä vain viisi, joten oli pakko improvisoida. Kun ensimmäinen kakkupohja oli saatu uuniin, kävin täytteen kimppuun. Puoli kahdelta molemmat kakkupohjat oli paistettu ja täyte lusikoitu niiden väliin. Väänsin kellon herättämään kahdeksalta ja painuin pehkuihin.

Aamulla alkoi kakun muotoileminen. Mallia otin Doron kakku -blogin ilahduttavan havainnollisista vaihekuvista. Leikkasin muotin mukaan auton rungon muodon. Ohjaamo, puskurit ynnä muut tärkeät muotoseikat askartelin jämäpaloista. Eristävän voikreemikerroksen levittämisen jälkeen kakku alkoi jo muistuttaa etäisesti autoa. Seuraavaksi ryhdyin kaulintahommiin.

salama McQueen -kakku

Punaista sokerimassaa kului noin 400 grammaa. Olen kohtuullisen kokematon kakkumaakari, joten en ihan vielä ole sinut kaulittavien massojen kanssa. Citymarketin hyllystä löytyi sekä Sallisen että Dr. Oetkerin sokerimassaa, niinpä ostin kokeeksi molempia. Jälkimmäinen oli huomattavasti pehmeämpää ja tarttuvampaa kuin ensimmäinen, joten jatkossa pitäydyn kotimaisessa vaihtoehdossa. Kaulia kannattaa silikonisen leivonta-alustan päällä tai sitten käyttää tomusokeria, jotta taikina ei takerru kiinni alustaan.

Jos haluaa tavoitella täydellisyyttä, voi ostaa sokerimassaa kaikissa tarvittavissa väreissä. Mallisuorituksessa oli käytetty punaisen lisäksi valkoista, mustaa, keltaista ja sinistä massaa. Etenkin kahta viimeksi mainittua tarvitaan niin vähän, että 250 gramman paketista olisi jäänyt valtaosa käyttämättä, joten päätin soveltaa. Jätin renkaat ja ikkunat kokonaan pois, silminä saivat toimia laksitsinapit. Keltaiset koristeet leikkasin vapaalla kädellä valkoisesta massasta ja maalasin keltaisella elintarvikevärillä oikean värisiksi. Nestemäisessä karkkivärissä on paljon vettä, joten tuloksena oli lötköjä koristeita, joiden kiinnittäminen tomusokeriliimalla oli vaikeaa. Nestemäisten värien sisään pro-leipurit suosittelevat pastavärejä, joita saa erikoisliikkeistä kuten helsinkiläisestä Chez Mariuksesta. Lopputuloksesta tuli kuitenkin varsin tyydyttävä, vaikka ärräpäät lentelivätkin koristeita kiinnitettäessä.

Yöllinen aherrus ja aikainen herätys palkittiin ylitsevuotavin kehuin, kun sankari syöksyi kakun ääreen huutaen: Se on Salama!! Kakkumaakari keräsi kunnioitusta myös aikuisilta juhlijoilta ja pakko sanoa, että olin aikaansaannoksestani ylpeä itsekin. Kun Salama McQueen -kakku oli kannettu pöytään, kuusivuotias siskontyttö tuli kysymään, voisinko tehdä yhtä hienon kakun hänenkin syntymäpäivilleen. Parempaa kiitosta tuskin voisi toivoa. <3

salama McQueen -kakku

Vaihekuvat jäivät kaikessa kiireessä ottamatta, mutta voit käydä kurkkaamassa samankaltaisia otoksia jo aiemmin mainitussa Doron kakku -blogissa!

Salama McQueen -kakku

Tee ensin riittävän suuri kakkupohja, halkaisijaltaan vähintään 24 cm. Minun Salamani pituusmitta oli n. 30 cm ja siitä riitti mainiosti viidelle lapselle ja 12 aikuiselle. Jos valitset suklaakakkupohja-reseptini, tee kaksinkertainen taikina tai kaksi erillistä pohjaa.

Appelsiini-suklaamousse ilman liivatetta:
4 dl vispikermaa
125 g mascarponea
200 g maustamatonta tuorejuustoa
200 g tummaa suklaata
1 appelsiinin raastettu kuori
1,5 rkl appelsiinin mehua

Voikreemi:
125 g suolatonta voita
200 g tomusokeria
1 rkl maitoa tai kermaa

Lisäksi:
400–500 g punaista sokerimassaa
vähän valkoista sokerimassaa
vähän keltaista sokerimassaa (tai elintarvikeväriä valkoisen massan värjäämiseen)
2 lakritsipastillia
pätkä lakritsinauhaa

Sulata suklaa vesihauteessa ja anna jäähtyä. Vatkaa sillä aikaa vispikerma löysähköksi vaahdoksi ja lisää sitten tuorejuustot. Pese appelsiinin kuori huolellisesti ja raasta pinta hienolla terällä. Varo, ettei kuoren valkoista osaa pääse joukkoon, se kitkeröittää maun. Lisää raaste ja appelsiinimehu täytteeseen. Sekoita joukkoon vielä sulanut suklaa ja mousse on valmis.

Kostuta kakkupohjat appelsiinimehulla, levitä mousse kakkupohjien väliin ja anna jähmettyä mieluiten seuraavaan päivään. Jähmettymisaika on pitkä, sillä täytteessä ei käytetä liivatetta, vaan suklaa jämäköittää moussen.

Seuraavana päivänä leikkaa kakku malliin, muotoile ylijäämäpaloilla ja levitä koko komeuden päälle eristäväksi kerrokseksi voikreemi. Sekoita pehmeään voihin tomusokeri ja vatkaa tasaiseksi. Lisää lopuksi nestetilkka ja kreemi on valmis. Sivele kauttaaltaan kakkupohjan päälle.

Kauli sitten sokerimassa n. 2–3 millin paksuiseksi ja nosta varovasti kakun päälle. Painele kiinni kakkuun ja venytä vähän helmoista, jottei ryppyjä synny. Leikkaa ylimääräinen massa terävällä veitsellä pois ja työnnä helmat kakun alle. Tee koristeet ja liimaa ne elintarvikeliimalla (tai tomusokerin ja valkuaisen sekoituksella) kiinni punaiseen kuorrutukseen. Jos sokerimassaa jäi yli, kääri se tiukasti tuorekelmuun ja sulje pakasterasiaan tulevaa käyttöä varten.

salama McQueen -kakku

Astu sitten muutama askel taaksepäin, katsele ylpeänä taideteostasi ja ota vastaan synttärisankarin ehdoton ihailu. Suosio on taattu!

Kuvankaunis Cinque Terre – Monterosso al Mare ja Vernazza vaeltaen

Kaupallinen yhteistyö: You Travel

Kolmen päivän vaeltelu Piemonten viinialueilla pani pääni pyörälle ja sulatti sydämeni. Vaikka edessä on vielä neljä vuorokautta Cinque Terren pittoreskeissä pikkukylissä, nousen bussin rappusia raskain askelin. Olisin tahtonut jäädä sinisen usvan värjäämiin laaksoihin, maleksia mukulakivikujilla ja maistella vielä muutamaa kymmentä paikallista huippuviiniä. Linja-auton etupenkillä suljen silmäni ja näen unta viiniä varten pengerretyistä Langhen laakson vihertävistä rinteistä.

monterosso al mare cinque terre

Kahden tunnin kuluttua saavutamme Ligurian rannikon. Kun syvän sinisenä välkehtivä vesi ensimmäisen kerran kurkistaa kukkuloiden takaa, tajuan yhtäkkiä, kuinka olinkaan ikävöinyt aavaa merta. Rannatonta, taivaan ja maan rajalle jatkuvaa, valtavaa vesimassaa. Aaltojen pauhua ja tyynen meren peilikirkasta pintaa. Pelottavan voimakasta, mutta samalla niin rauhoittavaa.

cinque terre

Majoitumme Sestri Levanteen, joka sijaitsee puolen tunnin junamatkan päässä Cinque Terren viidestä pikkukaupungista. Hotelli on kapealla niemellä kahden rannan välissä. Meri tuoksuu suolalle ja tuoreelle kalalle. Lokit kaartelevat taivaalla, niiden huuto kaikuu kiviseinistä.

viinilasit sestri levante

Hotel Due Marin ullakkohuone on matala, mutta kotoisa soppi, jossa ehdottomasti parasta on käsittämättömän suuri kattoterassi. Jo ensimmäisenä iltana istumme eteläisen taivaan alla pitkään. Tähdet tuikkivat tummentuneella iltataivaalla, vastapäisen talon ylimmässä kerroksessa ripustetaan pyykkejä kuivumaan. Me olemme kaukana arkisista askareista.

Levanto – Monterosso al Mare

Ensimmäinen Liguria-päivä alkaa junamatkalla Sestri Levantesta Levantoon. Kaupungin läpi kävellessämme poikkeamme pieneen markettiin ja pakkaamme reppuun viiniä, juustoa, salamia, hedelmiä ja focaccia-leipää. Edessä on parin tunnin nousu kohti Monterosso al Maren kyljessä kohoavaa kukkulaa. Polku on selvästi vaikeakulkuisempi kuin mihin Barolon viinialueella olemme tottuneet. Juurakoita, irtokiviä, jyrkkiä pudotuksia ja päätä huimaavia näköaloja. Metsästä huokuu viileä kosteus, mutta aurinko polttaa. Lisään aurinkovoidetta jo puolen tunnin kipuamisen jälkeen.

cinque terre

Vaeltajia tulee vastaan tasaisin väliajoin, joku muukin on keksinyt käyttää apostolinkyytiä. Toisilla on jalassaan järeät vaelluskengät, toisilla varvassandaalit. Olen tyytyväinen omaan valintaani, maastojuoksuun tarkoitetut kengät ovat kevyet, mutta riittävän jämäkät ja pitävät hyvin epätasaisilla poluilla.

Kolmikymppisellä pariskunnalla on selässään kantoreppu, jossa heiluttelee jalkojaan parivuotias taapero. Tyylikkäästi harmaantunut herrasmies astelee eteenpäin puisen kävelykepin tukemana ja pysähtyy tämän tästä pyyhkimään hikeä ohimoiltaan.

cinque terre

Meidät kiinni kirinyt keski-ikäinen nainen kysyy, tiedämmekö millaisena reitti jatkuu. Hänen miehellään oli paha korkeanpaikan kammo, eikä mies tunnin nousun jälkeen enää tiennyt uskaltaako jatkaa eteenpäin. Pian keskustelun jälkeen ohitamme suuren kiven, johon on kiinnitetty muistolaatta. Muuan professori on astunut polulta harhaan vain muutama vuosi sitten – onnettomuus, kertoo saksankielinen kyltti. Kaukana allamme pauhaa meri. Helteestä huolimatta kylmät väreet nostavat ihokarvat pystyyn.

you travel Liguria cinque Terre ryhmämatka

Kukkulan huipulla otetaan yhteiskuvia. Sitten syödään! Focaccia ei ehkä ikinä ole maistunut niin hyvältä. Mansikat häviävät suonenjokisille, mutta katoavat rasiasta silti alta aikayksikön. Makuelämystä eivät häiritse edes raunioituneet rakennukset, joita on käytetty sittemmin käymälänä, eivätkä kymmenet paikalla patsastelevat saksalaiset turistit, jotka kauhovat lounasta kymmenen litran kattilasta. Jossain lähellä on varmasti tie, sellaista ruokamäärää ei kukaan selässään kanna.

cinque terre

Aikomuksenani oli kuvata lyhyitä videoita ja päivittää somekanavia myös vaellusten varrelta. Taltioida huimaavia maisemia tuoreeltaan ja kertoa fiiliksistä samalla matkaa tehden. Pian kuitenkin huomasin, etten halua tuijottaa kännykkääni, kun ympärillä levittäytyy välimerellinen luonto kauneimmillaan. Päättelin, että someseuraajani jaksavat ehkä odottaa, vaikka instagram-tilini ei olekaan täynnä livepäivityksiä ja liikkuvaa kuvaa. Otan muutaman kuvan retkieväistämme ja sullon kameran takaisin repun sivutaskuun.

paremmat piknik-eväät

Eväshetken jälkeen edessä on tunnin laskeutuminen Monterosso al Maren kaupunkiin. Polvet alkavat oireilla jo parinkymmenen minuutin jälkeen. Jo teini-iässä huomasin, että polveni kipeytyvät kaltevilla pinnoilla. Polvet ottavat paineen vastaan, kun jalat jarruttelevat jyrkällä kalliolla. Ei vaiva ole koskaan ollut ongelma, mutta toisaalta, aiemmin en ole laskeutunut reilusta 500 metristä jalkavoimin alas. Rappuset loiventavat laskua, mutta tasaisen kalteva pinta, se tuntuu tappavan.

Polvet protestoivat vielä paluulennollakin. Ehdin jo pohtia pitäisikö niitä käydä näyttämässä lääkärille, vai onko tämä ihan normaalia, tällaistako täällä neljänkympin toisella puolella onkin? Sitten vaelluksia vetänyt äitini valisti minua, että ennen rykäisyä olisi pitänyt verrytellä ja käyttää juomatauot venyttelyyn. Muuten limapussit saattavat tulehtua. Harmillista, ettei kukaan vinkannut tästä etukäteen, kenties olisin välttynyt kipuilulta kokonaan!

monterosso cinque terre

Päästyämme Monterosso al Maren ihmisvilinään, etsimme lähimmän jäätelökioskin ja kävelemme syrjäiselle hiekkarannalle uittamaan kengissä hautuneita varpaita ja turvonneita polvia viilentävässä vedessä. Aallot lyövät vahvoina rantaan ja pohjan pikkukivet hierovat helliä jalkapohjia. En suostu vetämään pölyisiä ja hiestä kosteita kenkiä takaisin jalkaan, siksi päätämme kävellä junalle paljain jaloin. Kadut ovat käsittämättömän puhtaita, ei lasia, eikä roskaa missään. Seuraavana päivänä pakkaamme silti reppuun viinipullon ja eväiden lisäksi varvastossut.

piknik hotellilla sestri levante

Hotellille kävelemme panetterian kautta. Ostamme tomaatti-oliivileipää ja pullon punaviiniä. Lainaamme hotellin baarista cavatappia eli korkkiruuvia ja kiipeämme ullakkohuoneeseemme. Pesen hikisen vaelluksen jäljet ihostani ja nostan jalat kattoon. Kaivan muistikirjan esiin ja kirjaan pikaisesti ylös päivän kokemukset ja mielenliikkeet. Mies kattaa aperitivot kattoterassille, viinilasiin jää rasvaiset sormenjäljet – oikeaoppinen focaccia ei ole terveysruokaa. Ensinälän taltuttua onkin lähdettävä liikkeelle. Auringonlasku ei odota.

sestri levante

auringonlasku sestri levante

Monterosso al Mare – Vernazza

Seuraavan päivänä palaamme Monterossoon junalla ja lähdemme kapuamaan kohti Vernazzan ja Monterosson erottavaa korkeaa kukkulaa. Satojen rappusten jälkeen alkaa juurakkoinen taival. Aurinko porottaa ja selkää pitkin valuu päivän ensimmäinen hikinoro.

monte rosso al mare cinque terre

Ensimmäisenä etappina on Monterosso al Maren yläpuolella 500 metrissä kohoava luostari. Pienessä kioskissa myydään jäätelöä ja näköalatasanne tarjoilee mielettömän maiseman alas Monterossoon. Luostarin pihassa on pieni parkkipaikka, tänne olisi siis päässyt myös autolla.

monterosso al mare cinque terre

Kello lyö kaksitoista, kellot kumajavat korviemme juuressa keskipäivän merkiksi. On siis aika jatkaa matkaa. Reitti on merkitty punavalkoisin opastein, joita on helppo seurata. Tarkkana saa kuitenkin olla, sillä välillä patikointireitti nousee asfalttitielle, josta on osattava poiketa oikeassa kohtaa takaisin kapealle kinttupolulle. Paikoin kulkuväylä on niin ahdas, että kaksi kulkijaa ei mitenkään mahdu ohittamaan toisiaan. Vieressä vipeltää tuhatjalkainen ja ympärillä liihottelevat perhoset. Mansikkapuu on pudottanut karvapintaisia hedelmiään polulle, jossain kiekuu kukko.

cinque terre

Vernazzan kylä avautuu allemme yllättäin. Kuusitoistahenkinen ryhmämme huokaa yhteen ääneen ja sitten kamerat alkavat laulaa. Syvän sininen vesi kimmeltää keskipäivän auringossa ja miniatyyripurjeveneet jättävät jälkeensä valkoisia vanoja. Talojen pastellisävyjä ei vielä erota ja satamassa keinuvat pienet kalastajaveneetkin ovat nuppineulanpään kokoa. Sydän osoittaa silti pakahtumisen merkkejä. Miten jossain voikin olla näin kaunista?

vernazza

Laskeudumme alaspäin rinteeseen rakennetun pienen kirkon pihaan. Kellotornin alla on ovi, jossa roikkuu kyltti: self service. Astumme sisään pikkuruiseen huoneeseen. Jääkaappi on täynnä kylmiä juomia: vettä, olutta, limonadia. Pöydillä on täytettyjä leipiä, keitettyjä kananmunia, hedelmiä ja huoneen nurkassa kunnon kahvikone. Missään ei lue hintoja, on vain vartioimaton rahalipas, johon kaikesta maksetaan omantunnon mukaan. Täällä vaeltajista pidetään hyvää huolta, melkein harmittaa, että meillä on omat eväät mukana.

self service vernazza

paremmat piknik-eväät

Viereisissä piknik-pöydissä istuu kymmenkunta teini-ikäistä. Joku soittaa kännykästään musiikkia. Joukkio on todennäköisesti tullut paikalle bussilla, sillä iholla ei näy hien häivettäkään. Tai sitten poppoo on jumalattoman kovakuntoinen. Jos nousu Monterosso-Vernazza-reitin huippukohtaan oli hengästyttävä, on laskeutuminen Vernazzaan sitäkin jyrkempi. Polvet eivät tykkää, eivät ollenkaan. Toivotan mielessäni onnea vastaantulijoille, heillä on edessään haastava taival.

vernazza cinque terre

Vernazzassa ihmisvilinä lyö meidät ällikällä. Kadut ovat ahtaita ja turisteja on PALJON, vaikka hektisimmät lomakuukaudet ovat jo ohitse. En yhtään ihmettele, että Cinque Terren alueella turistimäärää saatetaan tulevaisuudessa alkaa rajoittaa. Olen todella tyytyväinen, että liikumme kylien välillä jalan. Vaeltaen näkee ja kokee hurjasti enemmän kuin junalla kylästä toiseen siirryttäessä. Eikä poluilla ole ruuhkaa.

cinque terre

vernazza cinque terre

Lounasaika on päättymäisillään ja kaikki ravintolat ovat ääriään myöten täynnä. Väkijoukot vyöryvät juna-asemalta alas kylän keskustaan. Laiturilla sadat ihmiset odottavat yhteyslauttaa, joka tuo tullessaan lisää populaa. Julkisia vessoja ei ole, joten on yritettävä löytää kuppila, jossa on tilaa. Rantalaiturin vierestä vapautuu pystypöytä ja majoitumme kaksin sen juurelle. Mies hakee itselleen oluen, minä otan lasillisen proseccoa. Baarin ainoa wc on piilotettu tiskin taakse ja ennen kuin saamme luvan käyttää toilettia, baarimikko varmistaa, että tiedämme säännöt. Ei paperia pönttöön, muuten putket menevät tukkoon. Vakuuttelemme, ettemme ole eilisen teeren turisteja ja pääsemme helpottamaan oloamme.

vernazza cinque terre

varpaat

Pakollisen baarivisiitin jälkeen etsiydymme jälleen rannalle – kenkien riisuminen ei ehkä koskaan ole tuntunut niin hyvältä. Kahlaan kivilaiturien reunustamassa satama-altaassa, istahdan kivenlohkareelle ja heiluttelen jalkojani suolavedessä. Jään tarkkailemaan ympäristöä ja unohdan hetkeksi ajankulun. Juna viheltää läheisellä penkereellä tunneliin, kauempana katamaraani lipuu laituriin. Pastellinväriset talot kohoavat ympärillä kohti taivasta ja iltapäivän aurinko lämmittää väsynyttä vaeltajaa.

vernazza cinque terre

Ajatukset hiipivät vaivihkaa seuraavaan päivään, jolloin jätämme Italian taaksemme ja kieppaamme kotimaan kautta Montenegron jylhiin maisemiin. Aamulla pyrähdämme pikaisesti Cornigliassa, mutta kaksi viimeistä kylää, Manarola ja Riomaggiore, ne jäävät näkemättä. Jotain on jätettävä seuraavaan kertaan.

Lue myös:
Viiniköynnöksiä ja tryffelinmetsästystä – patikointia Piemontessa
Patikoijan paremmat piknik-eväät
Baroloa ja parsarisottoa – visiitillä Sukulan viinitilalla

Kestosuosikki: helppo punajuuri-vuohenjuustokeitto

Kysyin männäviikolla, mitä haluaisitte blogista lukea. Ylivoimaisesti eniten kaipailitte tavallisia, satokauden mukaisia reseptejä ja kasvisruokaa. Vaikka olemmekin molemmat sekasyöjä, suositaan tässä taloudessa yhä enemmän kasviksia. Siksi vegeohjeita piisaa jatkossakin, sen lupaan. Yritän myös muistaa erikseen vinkata, miten ruuasta saa vegaanisen tai gluteenittoman, sillä tiedän, että näitä ruokavalioita noudattavia on siellä ruudun toisella puolella enemmän kuin muutama.

helppo punajuuri-vuohenjuustokeitto

Matkakertomusten ja ruokatarinoiden ystävät, olkaa huoleti, teitäkin on tarkoitus muistaa. Ruokamaailman ilmiöt pääsevät niin ikään käsittelyyni, kuten myös kiinnostavat (keitto)kirjat. Aion avata sanaisen arkkuni ja kertoa rehellisen mielipiteeni rennoista ravintoloista, kivoista kahviloista ja kutkuttavista kuppiloista, kuten tähänkin asti olen tehnyt. Persoonaanikaan en piilottele ja saatanpa sepitellä silloin tällöin juttuja myös jokapäiväisestä elämästäni, kun sitä kerran kovasti toivotte.

helppo punajuuri-vuohenjuustokeitto

Tämän postauksen sankari on kuitenkin punajuuri. Helppo ja halpa, mutta mielettömän monipuolinen raaka-aine. Punajuuri loistaa niin suolaisten kuin makeidenkin ruokien supertähtenä ja taipuu piirakkaan, pastaan, soppaan, salaattiin ja säilykkeeksi. Se rakastaa fetaa, auraa ja vuohenjuustoa. Punajuuren voi paahtaa, keittää, paistaa, raastaa, pikkelöidä, soseuttaa, kuivata tai syödä sellaisenaan. Se sopii jopa sherryyn, suklaakakkuun ja kinuskikastikkeeseen.

helppo punajuuri-vuohenjuustokeitto

Helppo punajuuri-vuohenjuustokeitto on kulkenut reseptikansioni välissä ainakin kymmenen vuotta. Ohje on repäisty joskus Hesarista, ajan saatossa se on rypistynyt ja punajuurimehun täplittämä. On siis aika kirjata resepti blogiin ja päästää paperinpala vaivoistaan. Jos hyvin käy, se kiertää keräysastian kautta jonkin uuden ja trendikkään ruokapalstan tai keittokirjan painopaperiksi. Reseptistä riittää neljälle pääruuaksi ja jopa kahdeksalle alkukeitoksi.

Helppo punajuuri-vuohenjuustokeitto

500 g punajuuria
1 iso punasipuli
loraus oliivi- tai rypsiöljyä
8 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 dl luomukermaa
200 g pehmeää vuohenjuustoa
mustapippuria ja suolaa
pinnalle basilikaa tai rucolaa

Vegaanisen annoksesta saat, kun korvaat kerman kaurakermalla ja vuohenjuuston vegaanisella tuorejuustolla.

helppo punajuuri-vuohenjuustokeitto

Suojaa itsesi essulla ja keittiöhanskoilla ja aloita. Kuori punajuuret, pilko ne pienemmiksi palasiksi ja jätä odottamaan. Pese leikkuulauta ja punajuuriroiskeet pinnoilta saman tien, ettei punajuurimehu ehdi imeytyä ikuisiksi tahroiksi. Silppua punasipuli ja kuullota sitä hetki öljyssä. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio, kiehauta. Lisää sitten punajuuret ja anna porista kannen alla, kunnes juurikaspalat ovat kypsiä.

Soseuta sauvasekoittimella sileäksi, lisää vuohenjuusto ja anna sen sulaa. Kaada joukkoon kerma. Jos soppa tuntuu liian paksulta, lisää vettä tai kermaa. Kuumenna keitto uudelleen, tarkista suola, mausta mustapippurilla, kauho lautasille ja koristele suikaloiduilla yrteillä.

helppo punajuuri-vuohenjuustokeitto

Punajuurien ja muiden kotimaisten juureksien sesonki kestää elokuusta lokakuuhun, mutta oikein varastoituna ne säilyvät jopa huhtikuulle saakka. Juurikkaita saa siis kaupoista koko pitkän talven ajan. Niitä kannattaa popsia pimeimpään aikaan, sillä mehevä punajuuri on oikea terveyspommi. Se nimittäin sisältää runsaasti kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, natriumia, rautaa ja sinkkiä sekä A-, E-, C- ja B-ryhmän vitamiineja.

helppo punajuuri-vuohenjuustokeitto

Erityisen paljon pienessä punaisessa ihmeessä on folaattia, jota elimistö tarvitsee punasolujen tuotantoon, solujen jakautumiseen ja aineenvaihduntaan. Kaiken kukkuraksi punajuuressa on energiaa vain 30 kilokaloria sadassa grammassa. Ja tämä kaikki alle kahden euron kilohintaan – hinta-laatusuhde ei voisi paremmin kohdallaan olla!