Klassikkodrinkki Gin & tonic – näin sekoitat sen oikein!

Otetaanpa täysin kuvitteellinen tilanne. Seison baaritiskillä, enkä tiedä mitä tilata. Siideri ei houkuttele, olutta en juurikaan juo, punaviini tuntuu tunkkaiselta ajatukselta ja skumpan kupliakaan ei tee mieli. Väkeviä en harrasta saati sitten shotteja (paitsi joskus jägeriä, ihan vaan lääkkeeksi). Sitten jossain aivojen sopukassa syttyy himmeä lamppu. Gin & tonic – se toimii aina! Mutta vain jos se tehdään oikein.

finsbury gin & tonic

Klassikkodrinkin suurena ystävänä ja sateisen mökkipäivän tylsistyttämänä lomailijana ylpeänä esitän: Näin sekoitat oikeaoppisen gin & tonicin!

1. Älä kangistu kaavoihin!

Suomalaiset ginituottajat ovat viime vuosina voittaneet palkintoja. Varsinkin Kyrö Distilleryn Napue on niittänyt mainetta ja kunniaa. Pullojen designiin on kiinnitetty huomiota, ja ne erottuvatkin edukseen baarien ginirivistöissä. Pohjanmaan pojat ovat osanneet brändätä tuotteensa sellaisella pöhinällä, että sitä löytyy jokaisen arvonsa tuntevan ravintolan valikoimista. Napuesta tuli nopeasti suomalaisten ylpeydenaihe, on ihme ettei torilla tavattu rosmariinipuska kainalossa ja kourallinen karpaloita kämmenellä.

ägräs gin & tonic

ägräs gin & tonic

Menestyksen voitokkaassa vanavedessä ui muitakin tekijöitä, Napue ei suinkaan ole ainoa ylpeästi suomalainen. Kuin sieniä sateella syntyneiden viskitislaamojen sivutuotteina on pullahtanut maailmaan muitakin kokeilemisen arvoisia katajanmarjaisia kirkkaita. Testaa vaikka Fiskarsissa tislattua Ägräs Distilleryn* puna-apilalla, sitruksella ja väinönputkella maustettua miellyttävän pyöreää Ägräs Giniä tai Helsinki Distilling Companyn rouheampaa Helsinki Dry Giniä, joka on maustettu mm. puolukalla, appelsiinilla, fenkolilla ja ruusun terälehdillä. Hiljattain kasan pystejä kahmi myös ilomantsilainen Nordic Premium Beverages, jonka Kolin kupeessa tislatussa Arctic Blue Ginissä on ripaus mustikkaa. Suomalaisia tislaamoja taitaa olla jo kymmenkunta, joten tässä ei todellakaan ollut vielä kaikki.

ägräs gin & tonic

Alkon myyntivalikoimassakin on yli 70 eri giniä, joten unohda hetkeksi bombayt, hendricksit ja muut vanhat tuttavuudet, ja kokeile uutta!

2. Laatuginille laatutonic!

Jos panostat giniin ja pulitat siitä 40–50 euroa, älä hyvä ihminen sotke siihen sitä halvinta mahdollista tonicia. Laadukas gini ansaitsee laadukkaan tonicin. Jos sekoitat joukkoon sitä keltaetikettistä limpparia, se huonossa lykyssä jyrää kalliin ginin alleen, eikä lasissa maistu sen jälkeen muu kuin paha tonic ja vessanpöntöstä alas vedetyt setelit. Päivittäistavarakaupoissa on tarjolla myös muita tonic-vesiä, esimerkkeinä Fever-Treen Indian Tonic ja Fentimans. Tuoreen havainnon mukaan myös Alkoista saa tonicia. Makuun satsaaminen kannattaa!

3. Jäähdytä ainekset ja muista jääpalat!

Mitä tahansa giniä ja tonicia käytätkin, muista jäähdyttää ainekset ajoissa. Tyrkkää gini pakkaseen ja tonic jääkaappiin. Varmista, että jääpaloja on riittävästi. Jäähdytä myös lasit, jos mahdollista. Täytä lasit ensin jääpaloilla ja vasta sitten juomilla.

beefeater gin & tonic

beefeater gin & tonic

Hätätapauksessa ja mökkiolosuhteissa geetee maistuu ilman jäitäkin, sillä aina ei pakastinta tai pakattua jäätä ole tarjolla. Ja kun juoma on lasissa, nauti se heti tai ainakin muista siirtää lasi varjoon. Kuvauspäivänä tätä ongelmaa ei todellakaan ollut. Vettä satoi taivaan täydeltä ja mittari näytti 15 lämpöastetta.

beefeater gin & tonic

4. Tarkista sekoitussuhde!

Tavallinen sekoitussuhde on 1:3. Siis yksi osa giniä ja kolme osaa tonic-vettä. Ginit eivät kuitenkaan ole siskoja keskenään, vaan ne saattavat erota makumaailmaltaan suuresti. Esimerkiksi Ägräs Gin suositellaan nautittavaksi yhden suhde kahteen: neljään senttiin giniä tulee siis vain kahdeksan senttilitraa tonicia. Maistele, ja tee niin kuin oma suu sanoo. Pidä samalla järki päässä, sillä etenkin kuumana kesäpäivänä tiukempien juomasekoituksien nauttiminen vaatii kylkeen pari tuopillista raikasta hanavettä.

ginuine gin & tonic

ginuine gin & tonic

5. Käytä mielikuvitusta ja luovuutta!

Gin & tonic ei ole rakettitiedettä. Käytä erilaisia laseja ja vaihtele koristeita. Kaikki ginit eivät pidä sitrushedelmistä, ja sitruunaviipaleen tiukka happo saattaa jopa tehdä hallaa makuyhdistelmälle. Valmistajat kertovat yleensä sivuillaan suosituksen drinkin lisukkeeksi. Hendricks ja kurkku ovat syntyneet samaan lasiin. Ägräs Ginin syrjään suositellaan timjamia ja appelsiinia, Beefeaterille* sitruksen kuorta (siis myös muiden kuin sitruunan), Napuen parhaat ystävät ovat jo mainitut karpalo ja rosmariini. Helsinki Dry Gin rakastaa puolukoita ja verigreippiä, Finsburyn suosituskoristeet ovat internetin ihmeellisen maailman mukaan korianteri ja sitruuna. Markkinoilla on muutamia mansikalla maustettuja ginejä, kuten kuvissa vilahtava sveitsiläinen Ginuine*, niiden kanssa suomalainen kesämansikka on täydellinen yhdistelmä. Netistä löytyy myös sivustoja, joissa on listattu kaikki mahdolliset ginit ja niiden suosituskoristeet.

finsbury gin & tonic

finsbury gin & tonic

Summa summarum:

➤  Jäähdytä ainekset
➤  täytä lasi jäillä
➤  lisää 2–4 cl kylmää giniä
➤  lisää koristeet
➤  annostele viimeiseksi tonic
➤  sekoita kevyesti esim. lusikalla
➤  nauti!

ginuine gin & tonic

Bonusvinkkinä tarjoiltakoon vielä Stolin taitavilta baarimikoilta opittu niksi. Kun lisäät drinkkiin yrttejä, älä silppua tai revi niiden lehtiä, jotta yrtti ei kitkeröidy. Aseta sen sijaan yrtit kämmenkuppiin, käännä sitten toinen kämmen samanlaiseksi kupiksi ja lyö sillä muutaman kerran yrttikäden kuppia vasten. Ilmanpaine vapauttaa yrtin aromit, ja tuoksu leijailee nenään jokaisella siemauksella. Täydellistä!

ägräs gin

ps. Älä hämäänny pullojen valkoisesta väristä, ne on otettu kuvaan suoraan pakkasesta ja ovat siksi kuurakerroksen peitossa.

*Beefeaterin, Ägräksen ja Ginuinen pullot on saatu tuotenäytteinä, kiitokset maahantuojille ja tuottajille!

Yökylässä Helsingin Vallisaaressa!

Yhteistyössä: Vallisaari

Olen seurannut sääennusteita pitkin viikkoa. Näyttää siltä, että meteorologeilla on ollut edessään mahdoton tehtävä, sillä ennuste on saattanut muuttua yhden päivän aikana neljäkin kertaa. Ensin luvataan aurinkoa, sitten pilvistyvää, myöhemmin sadekuuroja ja lopuksi kovaa tuulta. Oikeassa olivat, jokainen vuorollaan. Yksi vuorokausi Vallisaaressa kattoi kaikki ennusteet.

Vallisaaressa

Pyöräillessäni Kauppatorille tuuli tuntuu yltyvän. Olisi ehkä kannattanut pukeutua lämpimämmin. Ohut kesämekko ja farkkutakki eivät varsinaisesti ole vesilläliikkujan varusteita, pitäisihän purjehtijoiden tyttären se tietää. Repussa on kyllä untuvatakki ja pitkät housut, mutta enhän minä niitä ole malttanut päälleni vetää. Hyvä, että mekossani pysyn, niin innoissani tulevasta illasta ja yöstä olen!

Vallisaaressa voi nimittäin nykyään yöpyä! Kesäkuun alussa Kuninkaansaareen avattiin pieni, katseilta piilossa oleva Tentsile EcoCamp -alue. Ai mikä Tentsile? No kolmikulmainen teltta, joka kelluu ilmassa kolmen puun väliin viritettynä. Telttailualue ei siis kuluta Vallisaaren arvokasta ja suojeltua luontoa. Kallioiden kupeeseen johtaa kapea kinttupolku ja puiden ympärille on kääritty suojat, joihin kiinnitysliinat kiristetään. Teltoissa on maastokuvioiset sadesuojat, vain oranssit kiinnitysliinat erottuvat luonnon helmasta. Vallisaaren Satamakahvilasta saa mukaansa varustekassin, jossa on huopia, makuupussit, ensiapulaukku ja erikseen pyydettäessä myös pyyhkeet.

Vallisaari epic

Tarkoitus on testata paitsi Tentsilessä yöpymistä, myös saaren muita palveluita. Niinpä astelemme Aava Linesin yhteysveneestä suoraan Satamakahvilan vieressä sijaitsevan Epic Foodsin konttiravintolan tiskille ja tilaamme ruokaisat nuudelisalaattiannokset juomineen. Mies kantaa ruuat terassille, minä livahdan sillä aikaa vaihtamaan lämpimämpää ylle. Satamakahvilan vieressä toimii Epic Foodsin lisäksi Myrsky-baari, joten janoon ei Vallisaaressa ainakaan kuole.

Minä olen Vallisaaressa kolmatta kertaa, mutta mies on ensikertalainen. Päätämme etsiytyä ensi majoituspaikoille ja sitten vasta lähteä ihmettelemään vuosikymmeniä villinä rehottaneen saaren ja luonnon valtaamia rakennuksia Kuninkaansaaren- ja Aleksanterinkierrokselle.

Vallisaari tentsile

Retuutamme painavaa varustekassia pitkin telttailualueelle johtavaa metsäpolkua. Pehmeä sammal tekee nilkkojeni löysille nivelsiteille tepposet, niinpä kellahdan keskelle mättäitä, ja möyrin maassa sadatellen kaikkia tuntemiani kirosanoja. Kokemuksesta tiedän, että piinallinen kipu kestää vain hetken, joten parissa minuutissa nilkutan jo kohti edessä kohoavia kallioita. Saavuttuamme kohteeseen, purskahdamme molemmat nauruun. Maisema on mitä mainioin, mutta sen keskellä taivaanrannassa töröttää Kalasataman uuden kauppakeskuksen, Redin, rakennustyömaa ja Majakka, ensimmäinen alueen tornitaloista. Ihan kuin kotiin tulisi, toteamme.

Vallisaari tentsile

Vallisaari tentsile

vallisaari tentsile

Olimme kantaneet repuissamme pienet lämmittävät lasilliset sisäistä villapaitaa. Ponkaisemme kolmion mallisen Tentsilen keskellä sijaitsevasta oviaukosta (vai pitäisikö sanoa lattialuukusta) sisälle telttaan, levittelemme paksut viltit alimmaisiksi ja puramme makuupussit niiden päälle. Teltta on tilava, sinne mahtuisi hyvin kolmaskin yöpyjä. Sadesuoja saa lähteä maisemien tieltä siksi aikaa, kun skoolaamme jännittävälle illalle ja yölle kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä kotia. Sitten lähdemme kameran kanssa liikkeelle.

kuninkaansaari

kuninkaansaari

Vallisaari kuninkaansaari

Vallisaaressa

Liikkuminen Vallisaaressa illalla, viimeisen lautan irrottua laiturista, on maaginen kokemus. Muutama purjevene kelluu vierasvenelaiturissa, mutta muuten missään ei näy ristin sielua. Ei edes sitä päätöntä miestä, joka kuulemma kummittelee saaressa. Kierrämme ensin hobittien asuinsijojen ohitse Kuninkaansaaren epäviralliselle uimarannalle. Vesi on lämpimämpää kuin mökkirannassa, mutta nyt ei ole aikaa uida. Vilkaisu kelloon saa meidät kiirehtimään kohti auringonlaskua. Panemme töppöstä toisen eteen, ja ehdimme parahiksi Aleksanterinpatterille. Aurinko on juuri jättämässä jäähyväisiä ja vajoamassa Suomenlinnan vallien taakse.

Aleksanteripatteri

Vallisaari suomenlinna

Tuuliselta ampumapatteristolta jatkamme kohti piknik-aluetta, sillä olihan reppuun pakattu kunnon retkieväät: valkoviiniä ja Satamakahvilan vihoviimeiset pullat. Auringon kulta värjää Suomenlinnan kirkon hohtavaksi, viini on sopivan viileää ja pullat makeita. Ympäristö on lähes täydellinen – vain rutikuivan ruskeiksi kuivan alkukesän kuivattamat kymmenet koivut surettavat.

vallisaari piknik

vallisaari piknik

vallisaari suomenlinna

vallisaari suomenlinna

vallisaari torpedolahti

Kuninkaansaareen johdattavalle kannakselle ehdittyämme aurinko on jo painunut mailleen, mutta värjää vielä horisontinkin takaa taivaan käsittämättömän kauniiksi. Joutsen lipuu läpi tyynen merenlahden kuin suomalaiskansallisessa elokuvassa konsanaan. Jälleen kerran sydän meinaa pakahtua. Miten ällistyttävän luonnon keskellä elämmekään, suurkaupungissa, mutta lähellä merta, metsiä ja koskematonta maastoa. Pukeudumme merinovillaisiin vaatteisiin, sujahdamme makuupussin lakanoiden väliin ja toivotamme toisillemme hyvää yötä.

vallisaari tentsile

vallisaari tentsile

vallisaari tentsile

Yöllä sataa. Linnut aloittavat aamunsa aikaisin. Kello näyttää kolmea, kun pyörin edelleen makuupussissani etsien hyvää asentoa. Teltan pohja hytkyy ja sänkyseura havahtuu. Haikarat rääkyvät, niilläkin on pesä saaressa. En jaksa kurottaa korvatulppia tai etsiä varustekassista ylimääräistä vilttiä, vaikka vähän paleltaa. Kylmä ei hohkaa maasta, mutta se saavuttaa ilmasta käsin. Yö on levoton, mutta syytän siitä lähinnä pääni sisällä pyöriviä keloja ja kuormittavia työpäiviä, en niinkään teltan anatomiaa. Aamun tunnit tuhisen kuitenkin sikeästi kuin pieni lapsi.

vallisaari tentsile

vallisaari tentsile

Herättyäni harmittaa, että meillä on pienoinen kiire juhannuksen viettoon. Maisema, joka teltalta avautuu, korvaa yölliset lintujen konsertot, supikoiran rapinat, makuupussien suhinan ja korvamatona soivan Olavi Uusivirran. Haudassa ehtii nukkua, ja sateisena juhannuksena, ajattelen, ja kömmin rantakallioille aamupesulle.

Satamakahvilan avatessa ovensa puoli yhdeltätoista istumme jo terassilla. Olemme ehtineet käydä moikkaamassa Jäätelökahvila Pajan omistajaa ja nauttimaan aamun ensimmäiseksi ateriaksi legendaariset lonkerosorbetit vastajauhetun kahvin kera. Second breakfast eli päivän toinen aamiainen pitää sisällään Satamakahvilan lohi- ja jauhelihapiiraan, tuoremehua, smoothieta ja kahvia sekä teetä.

vallisaari jäätelökahvila paja

vallisaari jäätelökahvila paja

vallisaari satamakahvila

vallisaari aamiainen

Aava Linesin yhteysaluksen salongissa kanssamatkaajat ylipuhuvat meidät skoolaamaan erinomaiselle vuorokaudelle laivan baarikaapin valikoimasta löytyvällä kuplajuomalla. Olo on pöllämystynyt, tuntuu siltä, kun olisimme olleet reissussa useamman päivän. Oiva startti juhannukselle, josta ei sittenkään tullut niin sateinen!

Tentsile-majoituksen, lauttamatkat, ateriat, jäätelöt ja aamiaisen tarjosivat Vallisaari ja sen yrittäjät. Kiitos!

Ps. Lauttojen ajankohtaiset aikataulut, ravintoloiden aukioloajat ja yöpymishinnat kannattaa tarkistaa suoraan osoitteesta https://vallisaari.fi!

Lue myös: Vallisaareen!

Sadepäivän simppeli avokado-kylmäsavulohipasta

On kesäloman ensimmäinen päivä. Seuraavan kerran palaan päivätöiden ja sivistyksen pariin vasta elokuun puolen välin jälkeen. Seitsemän ja puoli viikkoa tekemättä mitään, se on elämää se. Pitkiä päiväunia, hitaita aamuja, laiskoja lomapäiviä, järvivedessä ryppyisiksi uitettuja varpaita, jäätelöä, mansikoita, loppumaton lukupino kirjoja, ja kuumia hiekkarantoja. Siltähän se kuulostaa, lähes kahden kuukauden loma.

mökkiaamiainen

Totuus on kuitenkin toisenlainen, sillä kustannustoimittajan päivätyö on vain yksi osa työviikkoani. Osa-aikainen toiminimiyrittäjä ei pitkiä lomia pitele. Sometuottaja tuottaa sisältöä myös keskellä kuuminta (ja kylmintä) kesää, bloggaaja saattaa vähentää kirjoitustahtiaan, mutta kirjoittaa ja kuvaa silti säännöllisesti, ja kolumnisti suunnittelee kuumeisesti alkusyksyn aiheita. Onneksi tämän kaiken voi tehdä mökiltä käsin. Istua läppärin kanssa laiturilla, antaa luovuuden laukata riippumatossa loikoillessa, pötköttää peiton alla pistorasioiden lähettyvillä tai hoitaa hommat vaikka kyläkahvilan terassilla.

mökkiaamiainen

Kaiken lisäksi työt voi halutessaan siirtää sadepäiville. Tai tällaisille tuulisille, jolloin pohjoinen puhuri viilentää ilman 10-asteiseksi. Kääriytyä vilttiin, istahtaa verannalle ja seurata samalla luonnon mahtavaa näytelmää. Tummanpuhuvien pilvien purjehtiessa järven yllä ja pohjoistuulen kahisuttaessa koivujen latvuksia on hyvä kirjoittaa. Jos keskittyminen herpaantuu, voi nousta hetkeksi ylös, venytellä ja kurkistaa jääkaappiin. Kevätsipulista, kylmäsavulohen jämästä, turkkilaisen jugurtin purkinpohjasta ja pehmenneestä avokadosta syntyy hetkessä simppeli sadepäivän lounaspasta. Avokado-kylmäsavulohipasta on valmis kymmenessä minuutissa tai jos käytät tuorepastaa, vieläkin nopeammin!

Sadepäivän avokado-kylmäsavulohipasta

1 kevätsipuli varsineen
öljyä ja/tai voita
1–2 dl turkkilaista jugurttia tai kermaa
1–2 avokadoa
150 g kylmäsavulohta
Puolikkaan sitruunan mehu
Suolaa ja pippuria
Tuoreita yrttejä, jos on
Pastaa

Jos sinäkin olet mökkiolosuhteissa tai keittiössä on perinteinen hella ja käytät kuivapastaa, pane pastavedet ensimmäisenä kiehumaan, sillä kastikkeen keittelyssä ei nokka kauaa tuhise. Keitä pasta al denteksi, sillä se kypsyy vielä myöhemmin pannulle kaadettaessa.

avokado-kylmäsavulohipasta

Silppua sipuli ja kääntele sitä hetki pannulla rasvassa. Lisää jugurtti, kerma tai vaikka smetana ja pyöräytä se sipulien sekaan. Pilko avokado ja lohi. Kaada pannulle kypsä pasta ja sekoita. Lisää joukkoon avokadon ja kylmäsavulohen palat ja sekoittele hetki. Mausta suolalla ja pippurilla, silppua päällimäiseksi basilikaa tai esimerkiksi kevätsipulin varsia. Leiki hetki Etelä-Eurooppalaista ja ota lounaan kanssa lasi viiniä. Jatka sen jälkeen töitä.

avokado-kylmäsavulohipasta

En lupaa keskityskyvyn paranevan, mutta ainakin vatsa on täynnä ja työhyvinvointi kunnossa. Toimii.