Mehevät jogurttikanavartaat – mökkiruokaa mahan täydeltä

Jos olet lukenut blogiani ennenkin, olet ehkä huomannut, että jokaiseen julkaisemaani reseptiin liittyy jonkinlainen tarina. Joskus lyhyt, toisinaan pienen romaanin mittainen. Jogurttikanavartaat sijoittuvat jonnekin keskikastin tietämille, sillä niiden historia ulottuu seitsemän vuoden taakse. Jos kuitenkin saavuit tänne googlen opastamana löytääksesi nopeasti mahtavan jugurttikanavartaiden ohjeen, hyppää toki suoraan reseptiin tuonne alemmas, kuuden kappaleen ja noin kolmensadan sanan päähän. Tervetuloa lukemaan tarina myöhemmin, kun vatsa on täynnä ja aikaakin enemmän!

jogurttikanavartaat

Vakkarijengi tietää tämänkin: rakastan yhdessä syömistä, yhteisiä ruokahetkiä ja porukalla kokkaamista. Moni läheisistä ystävistäni olen tavannut patojen poristessa, piknikherkuttelujen lomassa tai pitkässä illallispöydässä. Siksi kesällä 2013, vastoin tahtoani sinkkuuntuneena ja yksinäisyyteen kyllästyneenä liityin nyt jo edesmenneeseen yhdessäsyömisen yhteisöön, jonka ympärille oli koottu facebook-ryhmä. Sain kutsuja illallisille, lounaspöytiin, leivontatalkoisiin ja teeseremonioihin, ja kutsuin tuntemattomia jakamaan ruokailuhetkeni itsekin.

Jossain elokuun tietämillä tapasin niissä ympyröissä Lotan. Myöhemmin istuin hänen järjestämällään ravintolapäivän brunssilla ja sen jälkeen useilla yhteisillä illallisilla. Jokin klikkasi. Suhtauduimme samalla tavalla elämään, ruokafilosofiakin mätsäsi ja elämäntilanne oli yhteneväinen. Tutustuin Lotan perheeseen ja pääsin kesävieraaksi heidän mökilleenkin. Sittemmin löysimme elämämme miehet, hän ensin, minä monen mutkan kautta myöhemmin. Nyt hän on kahden pojanviikarin onnellinen äiti, ja vaikka minun perheeni on pienempi, ei elämäntilanteiden muuttuminen ole meitä erottanut. Yhteinen historia kantaa ja ruoka yhdistää edelleen.

jogurttikanavartaat

jogurttikanavartaat

Kun muutimme mieheni kanssa yhteen, saimme Lotalta täydellisen tupaantuliaislahjan. Itse askarreltuun reseptikansioon oli sujautettu muutama resepti valmiiksi. Saatesanoja oli ilo lukea: tämä on luottoreseptini, tätä ovat kaikki kiitelleet ja tätä sinun on ehdottomasti kokeiltava. Mukana oli kikka kolmosia ja kymmeniä käsinkirjoitettuja vinkkejä, joista suurin osa on päässyt käyttöön jo vuosia sitten. Jogurttikanavartaat ovat kuitenkin odotelleet oikeaa hetkeä tähän kesään saakka. Reseptikansio on roudattu mökin kirjahyllyyn ja sitä on selailtu ahkeraan. Juhannuksena jogurttikanavartaat viimein pääsivät kypsymään koivuhaloista poltetulle hiillokselle. Ja huhheijaa, kuinka herkullisia ne olivatkaan!

jogurttikanavartaat

Salaisuuksia on kaksi. Ensimmäinen on lyhyt savustus ja toinen on jogurtti. Hapan marinadi mureuttaa kanan ja tekee lihasta niin mehevää, ettei se vahingossakaan kuivu vaikka se viettäisi aavistuksen liian pitkään tulikuumassa grillissä. Toinen salaisuus lienee se, että ruoka valmistetaan lähellä ja hyvissä olosuhteissa kasvaneesta kotkottajasta. Mikä onni onkaan, että puolen tunnin pyörämatkan päässä sijaitsee paikallinen suoramyyntihalli!

jogurttikanavartaat

Alkusavustukseen Lotta suosittelee käyttämään omenapuuta. Me käytimme satunnaisia savustuslastuja, niitä mitä mökkipihan vajasta sattui löytymään. Vartaat maistuvat ilman savustustamistakin, vaikka eivät tietenkään ihan samalta. Olemme ehtineet kokeilla niitä hiiligrillin lisäksi ihan tavallisessa sähköuunissakin, kun säiden haltija roiskaisi grillaajan niskaan kaatosateen.

Tämä on Lotan mukaan Se Kana, jonka perään soitellaan ja jonka reseptiä kysellään joka kerta. Onpa sitä kuulemma myös suuorgasmikanaksi kutsuttu. Nappaa siis sinäkin tästä uusi luottoresepti itsellesi, lupaan, ettet pety!

Lotan mehevät jogurttikanavartaat

n. 500 g maustamatonta kanaa
2 dl turkkilaista jugurttia
Loraus oliiviöljyä
1 rkl juoksevaa hunajaa (tai sokeria)
1 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
1 tl juustokuminaa eli jeeraa
2 valkosipulinkynttä
1 tuore chilipalko tai kuivattua chiliä
mustapippuria myllystä
(paprikaa, sipulia tai muita suosikkikasviksiasi)

Leikkaa fileet vartaaseen sopiviksi suupaloiksi, sekoita kaikki marinadin ainekset ja anna kanan maustua noin tunnin verran. Jos käytät puisia varrastikkuja, pane ne likoamaan veteen tässä vaiheessa.

Pujota marinadissa muhineet kanapalat metallisiin tai vedessä liotettuihin puisiin varrastikkuihin. Laita vartaat lautaselle odottamaan grillausta ja kumoa ylijäänyt marinadi niiden päälle. Lisukkeeksi voit pujottaa omiin vartaisiinsa kasviksia, kuten pilkotun paprikan, kesäkurpitsaa ja muutamaan osaan lohkotun sipulin.

Kun hiillos hehkuu valmiina, lisää sen päälle muutama omenapuun, koivun tai katajan oksa. Siirrä jogurttikanavartaat välittömästi ritilän päälle ja sulje grillin kansi. Anna vartaiden savustua muutama minuutti. Ota sitten kansi pois ja grillaa jogurttikanavartaat kypsiksi. Muista käännellä välillä!

Keitä kaveriksi riisiä ja pyöräytä kylkeen vihersalaatti. Myös sitruunamarinoidut perunat ja jogurttikastike ovat lyömätön lisäke tälle kielenvievälle kanalle!

jogurttikanavartaat

Ruokaystävät ovat ystävistä parhaita!

Happy Hamlet – pieni pala taivasta keskellä Ranskan maaseutua

Sinä päivänä, jona irtisanoin itseni vakituisesta palkkatyöstä, ostin itselleni joululahjan. Hintalappu sai minut hikoilemaan, mutta halusin palkita itseni rohkeasta ratkaisusta, jota olin haudutellut jo kauan, ja jonka viimeinkin uskalsin toteuttaa. Suuret saappaat heiluivat jaloissa, en kuitenkaan antanut sen häiritä, vaan räpiköin syvään päähän ja päätin pysyä pinnalla vaikka väkisin.

happy hamlet

happy hamlet

Reilut kahdeksan kuukautta myöhemmin istuin taksissa matkalla lentokentälle. Matka kohti Etelä-Ranskaa oli alkanut. Olin aikeissa osallistua ruokavalokuvaukseen keskittyvään workshopiin tai oikeammin retriittiin, joka kestäisi kuusi päivää. Paikkana olisi Happy Hamlet, majatalo keskellä periranskalaista maaseutua. Sen verran tiesin, mutta muusta minulla ei ollut aavistustakaan. En osannut odottaa, että astelisin pian paratiisiin ja rakastuisin päätä pahkaa.

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Ihastuisin sen ihmisiin, jotka omin käsin ovat kunnostaneet vanhasta vuohitilasta elinvoimaisen ja ainutlaatuisen kauniin majatalon. Hullaantuisin vihreän sävyin sisustettuun huoneeseen, jonka pitsiverhojen välistä aamun valo siivilöityy seinälle käsittämättömän kauniina. Lumoutuisin lämmöstä, joka laskeutuu iholle lempeänä vielä silloinkin, kun aurinko on painunut horisontin taa, ja altaasta, joka virkistävään luonnonveteen pulahdan, kun päivä on polttavimmillaan.

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Rakastaisin sen ruokaa – aamiaista, joka aamu erilaista, kananmunia, jotka on valmistettu vieraiden toiveiden mukaan, lounasta, joka nautitaan viilentävien laakeripuiden varjossa ja illallista, joka hellii makuhermoja joka ikinen ilta. Kiintyisin pihalla puuhasteleviin ja tuttavuutta tekeviin karvakavereihin, kissaan ja kahteen koiraan – minä, joka en todellakaan ole koiraihminen.

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Pakahtuisin onnesta maatessani tumman tähtitaivaan alla laskemassa lentäviä tähtiä linnunradan loistaessa kirkkaampana kuin koskaan. Ihmettelisin silmät selälläni bambumetsää, villiparsan piikkejä, meheviä tomaatteja, takapihan päärynäpuita ja saksanpähkinäpensaita, viinirypäleköynnöksiä ja tuoreita viikunoita, jotka ovat jatkuvasti käden ulottuvilla. Menisin sekaisin vanhan talon rappioromantiikasta, hiljaa havisevasta historiasta, kiviseinistä ja pihapiiristä, jonka jokainen yksityiskohta pyytää päästä kuvattavaksi. Rakastuisin niin, että tahtoisin jäädä, tai ainakin palata pian takaisin.

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Jos olisin osannut aavistaa kaiken tämän, en tiedä olisinko uskaltanut ilmoittaa itseäni retriittiin. Sillä niinhän siinä kävi, että pieni pala sydäntäni asettui Happy Hamletin huoneisiin, eikä suostutunut palaamaan kotiin, vaikka kuinka anelin. Siksi matkustan marraskuussa takaisin. Pakenen pimeyttä ja saavun suostuttelemaan sydäntäni. Valloitan vihreään huoneen, annan ajatuksieni vaeltaa ja sanojen seurata toisiaan paperilla. Happy Hamlet ja Creatives-in-Residence, täältä tullaan!

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

happy hamlet

Ps. Lue myös kämppikseni Hannan tunnelmat valokuvausretriitistä: Postikortteja Happy Hamletista . Hannalle kiitos myös kuvasta, jossa istun huoneemme ikkunassa viinilasi kädessä.

Naiset joita ajattelen öisin

*Kuvissa vilahtavat viinit tarjosivat Santa Helena ja Juomavinkki

Ei, tämä teksti ei kerro Mia Kankimäen uusimmasta kirjasta Naiset joita ajattelen öisin, vaikka niin saattaisi otsikon perusteella luulla. Opus odottelee vielä vuoroaan kesän lukupinossa, ja sen aika tulee ennemmin tai myöhemmin. Mistä siis on kyse, jos ei kirjasuosituksista? Minäpä kerron.

Yksin mökillä, unettoman yön pikkutunteina mielessäni eivät liitele edellä mainitun kirjailijan tapaan historiaan jälkensä jättäneet voimanaiset. Heidän sijaansa ajattelen niitä poikkeuksellisia naisia, jotka ovat omilla teoillaan olleet tasoittamassa urapolkuani niin, että nyt 43-vuotiaana, voin kutsua itseäni ylpeänä yrittäjäksi. Niitä ihania ja kannustavia ihmisiä, jotka ovat uskoneet minuun ja puhaltaneet ilmaa siipieni alle silloinkin, kun olen räpistellyt epätoivoisesti eteenpäin. Nostaneet itsetuntoani, kun olen kahlannut pohjamudissa, ja osanneet valita sanansa oikein, kun mopo on meinannut keulia tai kun pensseli on sutinut taivaanrantaan shokkiväreillä kirkuvia kuvioita.

ruokabloggaajien piknik naiset joita ajattelen öisin

ruokabloggaajien piknik naiset joita ajattelen öisin

ruokabloggaajien piknik naiset joita ajattelen öisin

Taustavoimissani on vahvoja naisia, joita ilman tuskin olisin tässä. Tärkein heistä on oma äitini. Rohkea ja päättäväinen, sitkeä ja sinnikäs, työtä pelkäämätön ja idearikas, jolle vastoinkäymiset ovat vain ratkaisua vailla olevia haasteita, ja joka vielä yli 70-vuotiaanakin vielä ylittää itsensä lisäksi Atlantin ja astuu siekailematta epämukavuusalueelle. Isäni on samaa maata, ja kaiken muun lisäksi käsistään kätevä ja erinomainen seuramies.

Geeniperimäni on siis sangen hyvä, mutta se ei kuitenkaan yksin riitä. Onnekkaana olen saanut kasvaa kodissa, jossa on kannustettu, tuettu tsempattu ja pidetty positiivista ajattelua yllä. Minun ja sisarusteni valintoja ja päätöksiä on kunnioitettu – jopa alttarille astuminen kaiken kansan edessä sai hetken keskustelun jälkeen hyväksynnän. Jos se kerran oli sitä, mitä oikeasti halusin.

ruokabloggaajien piknik

ruokabloggaajien piknik

ruokabloggaajien piknik

Kun kesäkuun puolen välin tietämillä istahdimme tämän tekstin kuviinkin taltioituneelle grillipiknikille Helsingin kattojen ylle nauttimaan viinistä ja omin käsin grillatusta ruuasta, en voinut olla miettimättä, millaisia kinttupolkuja pitkin olen tuohon bloggaajaporukkaan tieni löytänyt.

Viimeisen kuuden vuoden aikana olen eronnut pitkästä parisuhteesta, suorittanut elämäni kolmannen korkeakoulututkinnon, mennyt naimisiin, päätynyt avioeroon, löytänyt uuden rakkauden, perustanut blogin ja sukeltanut syvemmälle somen syövereihin.

Esinaiseni Aalto-yliopistossa eli vahvasti mukana ja kannusti minua kokeilemaan kaikkea oppimaani myös päivätyössä. Niinpä tein somesuunnitelmia, visioin strategioita ja säädin äänensävyä, jolla työpaikasta puhutaan. Sain tulla ja mennä miten halusin, kunhan hommat hoituivat ja tulokset olivat hyvät. Hän huomasi, että jalkani olivat jo toisien ovien välissä, mutta jousti ja tsemppasi silti. Myös silloin, kun päätin irtisanoutua ja testata siipieni kantavuutta. Siitä olen hänelle ikuisesti kiitollinen.

Nelivuotiaan blogilapseni kehityskaari on vasta alussa, ja se opettelee edelleen, miten tässä maailmassa eletään. Perustamallani yhden naisen sisältötoimistolla on vuosia mittarissa vieläkin vähemmän. Molempien projektien edetessä olen huomannut, että sudenkuoppiin on helppo upota ja omien oksien sahaaminen käy sekin joskus huomaamatta. Pinnalla on kuitenkin pysytty.

ruokabloggaajien piknik

ruokabloggaajien piknik

Blogin aloittaminen oli kytenyt takaraivossa useita vuosia. Lopullisen potkun takalistoon antoivat omalla esimerkillään rikoskumppanini Miia ja Viola. En voinut jäädä pirjoa pahemmaksi, vaan julkaisin toukokuussa 2015, kuukausi tiedätte-kyllä-minkä-ohjelman päättymisen jälkeen, haparoivat ensiaskeleeni kaiken kansan ruodittavaksi. Blogi otti tuulta alleen jo ensimmäisenä kesänä, mutta kasvu oli silti tuskastuttavan hidasta.

Vertaistuki oli tarpeen, ja sitä tarjosivat onnekseni blogikollegat. Toukokuussa 2016 lähetin sähköpostia Nuorgamin Emmille ja ujutin hänen avustuksellaan itseni Ping Helsingin vuosittaisiin kokoontumisajoihin peruutuspaikalta. Kahden päivän aikana uskalsin parin viinilasillisen jälkeen jutella uusien tuttavuuksien kanssa, jakaa edellisenä yönä väsäämiäni tuoksuvia käyntikortteja ja istahtaa idoleideni viereen kysymään kuulumisia. Pääni kuhisi kunnianhimoisia ideoita, enää piti vain päättää, mistä ovesta astelisin sisään ensimmäisenä. Yhtäkkiä aloin ymmärtää, mitä kaikkea voinkaan saada aikaan, jos vain uskallan huutaa unelmani ääneen. Vierivä kivenlohkare oli lähetetty liikkeelle, eikä se hevillä pysähtyisi.

ruokabloggaajien piknik

ruokabloggaajien piknik

Myöhemmin törmäsin Tiiaan, Janicaan ja Lauraan, joista kukin omalla tavallaan tarjosi käsivartensa, johon nojata, kun teki mieli heittää blogihanskat tiskiin. Tärkeitä kollegiaalisia keskusteluja on käyty myös Jennin, Hannelen, Arnan, Elinan ja viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisempänä Annin kanssa. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin Hannalle, joka otti minut siipiensä suojaan, pyysi illallisseuraksi ja kotiinsa piknikille, ehdotti vieraskynäilyä omaan blogiinsa, vinkkasi tapahtumista ja suhtautui kuten keneen tahansa, eikä todellakaan katsonut nenänvartta pitkin. Hän helpotti oloani yksinkertaisesti olemalla maailman sydämellisin tuntemani ihminen. Ulkopuolisuuden tunne alkoi hellittää ja tuntui, että kuuluin vihdoinkin joukkoon.

Pienen Ideapuodin Tanja tarjosi minulle ensimmäisen blogiyhteistyöni koskaan. Jännityksestä jäykkänä istuin Kappelin pöydässä ja kirosin huonoa muistiani, sillä kamerassa oli kiinni potrettilinssi, joka pakotti ottamaan ruokakuvat muutaman askeleen kauempaa. Tiesin jo, mitä kirjoittaisin, sillä ravintola oli toiminut näyttämönä useammassakin elämäni vaiheessa. Sain valtavasti kehuja sekä asiakkaalta että ravintolalta ja olin hämmästyksestä ymmyrkäisenä. Samana keväänä Clarionin baaritiskillä sittemmin Workday Designers -muotoilutoimiston perustanut Aku Varamäki mainitsi sivulauseessa, kuinka piti postaustani ehkä parhaimpana lukemanaan blogiyhteistyönä koskaan. Punastuin ja kakistelin kiitokset. Olin oikealla tiellä.

Tanjasta on tullut vuosien varrella tärkeä yhteistyökumppani, Aku taas on myöhemminkin auttanut minua työurani muotoilussa ja yrittäjyyden ensi metreillä. Kiitos naiset, olette (todennäköisesti tietämättänne) tärkeitä!

ruokabloggaajien piknik

ruokabloggaajien piknik

Tein freelancerin hommia päivätyön ohessa jo ennen kuin perustin varsinaisen toiminimen. Elokuussa 2017 kirjoitin somepäivityksen, jossa huhuilin kalenterini täytteeksi sisällöntuotantoprojekteja. Se poiki useita yksityisviestejä, joista yksi tuli graduohjaajaltani, Terhiltä. Hänen yritykseltään sain toimeksiannon, joka hymyilyttää vieläkin. Myöhemmin minulle tarjottiin samasta pienestä firmasta toimitusjohtajan paikkaa. Olen edelleen häkeltynyt moisesta luottamuksenosoituksesta, vaikka en silloin voinutkaan pestiä ottaa vastaan. Itseluottamuksen se joka tapauksessa buustasi aivan uudelle levelille.

Kollegoiden ja asiakkaiden tuki ja palaute ovat tuiki tärkeitä, mutta työajan ulkopuolella paras olkapää löytyy kotoa. Koska mies ei kuitenkaan mahdu tämän tekstin otsikon alle, sivuutamme hänet nyt itsestään selvänä öisien ajatusten kohteena ja siirrymme kategoriaan ystävät. Lähipiirini on ollut antelias, sillä työntöapua ja hyvää esimerkkiä on ollut aina anteliaasti tarjolla. Kiitos rakkaat siskoni Miia, Tiina ja Niina, todellinen ihmenainen ja idolini Elisa, energinen ja aina niin säihkyvä Suvi sekä Lotta, joka johdatti minut viisi vuotta sitten ruokaihmisten pariin ja yhdessä syömisen saloihin.

Teitä kaikkia minä ajattelen öisin, tirautan ehkä muutaman suolaisen kyyneleen ja ihmettelen, miten juuri minua on kohdannut näin odottamaton onni. Kiitos.

ps. Jos yllä olevien kesäisten grilli- ja piknikherkkujen reseptit alkoivat kiinnostaa, niitä pääset tutkailemaan täällä:
Grillattuja munakoisoja vuohenjuustolla  / Beach House Kitchen
Kurkku-fetasalaatti / Hannan soppa
Munakoiso-kaurapala-teriyakivartaat / Tiskivuoren emäntä & Juomavinkki
Persikka-mustikkasalaatti / The Queen of Delicious
Porkkanahodarit / Hannan soppa & Juomavinkki
Taleggio-grillipizza / Lumo Lifestyle