Helsingin helmiä: Ravintola Carelia + EatFinland-arvonta!

Yhteistyössä Ravintola Carelia ja EatFinland Helsinki 2018

Minussa on nostalgikon vikaa. Kotini kalustus on vuosikymmenien takaa, kierrätyskeskuksista halvalla haalittua tai uutena vanhaan tyyliin toteutettua. Vaikka asun tällä hetkellä vain muutaman vuoden vanhassa kaksiossa, haaveilen jatkuvasti 1900-luvun alun asunnosta. Paksuista kiviseinistä, niihin piilotetuista kylmäkaapeista, leveistä ikkunalaudoista ja tapettikerrosten alle kätkeytyvistä tarinoista. Liekö siinä syy, miksi viihdyn parhaiten paikoissa, joilla on historia.

tunnelma

Ravintola Carelian puitteet huokuvat historiaa. Liiketilassa alueen asukkaita palvellut apteekki sijaitsi Runeberginkadun kulmauksessa jo silloin, kun risteävän Mannerheimintien virallinen nimi oli Läntinen Viertotie. Lakatut tummat puupinnat, hyllyillä rivissä seisovat apteekkarin ruskeat pullot, puna-valkoruutuinen lattia, alkuperäinen 1920-luvun sisustus ja ranskalaiseen brasserie-henkeen sopivat kalusteet muodostavat tunnelmallisen kokonaisuuden.

ravintola carelia

Etsin katseellani illallisseuralaistani ja löydän hänet talon parhaasta ikkunapöydästä. Bloggaajaystävän kanssa jaetussa ravintolaillassa on aina oma hohtonsa, etenkin kun vastapäätä istuu sellainen konkari, kuin Hannan soppa -blogin Hanna. Halaamme ja vaihdamme kuulumiset. Laseihin kaadetaan kuplivaa. Ulkona kansa vaeltaa vasta sataneessa sohjossa, mutta meillä on mukavan lämmin.

ravintola carelia

Ensimmäisen kerran astuin Carelian kynnyksen yli seitsemän vuotta sitten. Olimme ex-avomieheni kanssa tehneet elämämme ensimmäiset asuntokaupat. Juhlallisten allekirjoitusten jälkeen päätimme tehdä jotain normaalista poikkeavaa. Lounastimme pitkän kaavan kautta ja kilistelimme asuntovelkakierteelle. Sittemmin olen juhlinut ravintolassa myös 40-vuotiasta elämääni ja istahtanut lukuisille lasillisille oopperailtojen jälkeen. Vuosipäiviäkin on tunnelmallisessa ravintolasalissa vietetty, kerran olen päässyt myös kabinetin puolelle maistelemaan Portugalilaisia Quinta do Craston viinejä.

simpukat

Ravintola Carelian ruokalista noudattelee ranskalaisen keittiön perinteitä. Valitsemme alkupaloiksi simpukoita ja tartaria, klassikoita molemmat. Pääruoan valinta tuottaa päänvaivaa. Mieleni tasapainoilee kehutun naurisannoksen ja päivän kalan välillä. Lopulta voiton vie puna-antura, sillä kuka voisi vastustaa ruskealla voilla aateloitua perunapyrettä. Ensimmäinen haarukallinen vie kielen lisäksi sydämen. Eihän tällaista ruokaa ole olemassakaan!

ravintola carelia

valkoviini

puna-antura

Annamme sommelierin päättää viinivalinnoista. Oman maahantuonnin anti ei petä koskaan, ei tälläkään kertaa. Viiniparitus on onnistuu erinomaisesti kaikkien ruokalajien kohdalla. Simpukoiden kanssa siemaillaan Sancerren alueen valkoista, puna-antura saa seurakseen Bourgougnen Ladoix Blancia vuodelta 2011.

tarte tatin

tarte tatin

Jälkiruoka ansaitsee kokonaisen kappaleen itselleen. Olemme molemmat lukeneet Andalusian auringossa -blogin Arielan facebook-päivityksen muutaman päivän takaa. Hän kehuu Carelian tarte tatinin taivaisiin, joten muita vaihtoehtoja emme edes harkitse. Tapani mukaan olen skeptinen, sillä ylivoimaisesti paras ranskalainen omenapiiras valmistuu mielestäni omin käsin kotikeittiössä.

tarte tatin

tarte tatin

Ulkonäkö karsii ensimmäiset ennakkoluulot. Kun tarte tatin ehtii suuhun asti, vilkaisemme toisiamme silmät suurina. Leukani luultavasti loksahtaisi lattiaan, jollei kielellä olisi tainnuttavan taivaallisia makuja. Hyvä luoja sentään, tämä on heittäen paras tarte tatin koskaan! Täydellinen on myös omenapiiraalle valittu viini. Tarjoilija kertoo, että viinin nimi on kirjoitettu jokaiseen etikettiin käsin. Pienen tuottajan olkien päällä kuivatuista rypäleistä valmistettu, olkiviiniksikin kutsuttu jälkiruokaviini on sekin parasta pitkään aikaan.  Tätä laatikollinen kotiin, kiitos!

olkiviini

ravintola carelia

EatFinland Helsinki 2018 -arvonta

Ravintola Carelia on yksi EatFinland Helsingin tämän vuoden ravintoloista. Näyttämällä opusta saat tämän vuoden ajan yhden pääruuan veloituksetta, kun ruokailijoita on vähintään kaksi. Muihin mukana oleviin ravintoloihin voit tutustua EatFinlandin nettisivuilla.

EatFinland-kirja on kulkenut laukussani jo silloin kun konsepti otti ensi askeliaan ja sen vilauttaminen pöydässä tuntui kiusalliselta. Nyt tilanne on toinen ja ravintoloissakin aidosti valinnanvaraa. Jos sinulla on kirjalle käyttöä, kerro minulle, mikä on sinun lempiravintolasi ja miksi?

eatfinland helsinki

Kaikkien kommentoijien kesken arvotaan yksi EatFinland Helsinki 2018 -kirja, arvontaan voit osallistua maanantaihin 19.2. klo 22 saakka. Muistathan jättää tietoihisi toimivan sähköpostiosoitteen, jotta saan onnitteluviestin perille. Valoisaa viikonloppua ja onnea arvontaan!

ps. Kurkkaa myös millaisen jutun Hannan soppa -blogin Hanna illasta kirjoitti!

Entisten vaimojen vinkit vuodenvaihteeseen – kylmää kuohuvaa ja paistettua brie-juustoa

Tammikuussa 2015, kun ensimmäinen kausi ensitreffejä pyörähti käyntiin suomalaisten olohuoneissa, olin yksin. Kuvauksista oli kulunut puoli vuotta ja virallinen eroprosessikin oli jo käynnissä. Syksyn aikana lupaavasti alkanut tapailusuhde oli kaatunut erilaisiin elämäntilanteisiin. Kävin edelleen terapiassa, sillä vertaistukea ei varsinaisesti ollut saatavilla. Kaksi muuta paria olivat edelleen yhdessä, minä ja ex-siippani ainoina eronneina kannoimme tahtomattamme epäonnistuneiden leimaa. Velloin vieläkin samojen kysymysten äärellä: miksi juuri minulle kävi näin? Olisinko voinut tehdä jotain toisin?

juomavinkki kuohuviini

Arvata saattaa, että erolla reviteltiin myös iltapäivälehdissä. Spekuloitiin syitä ja vedettiin johtopäätöksiä niiden muutamien minuuttien perusteella, jotka televisioruudussa oli nähty. Samaan aikaan liitoissaan jatkaneet pariskunnat hehkuivat onnea naistenlehtien sivuilla, heiltä pyydettiin parisuhdevinkkejä ja heidät kutsuttiin keskusteluohjelmien sohville todistamaan, kuinka rakkaus ei katso tapaa, paikkaa eikä aikaa.

juomavinkki kuohuviini

Kyllä minullekin soiteltiin iltapäivälehdistä, sillä työnumeroani en voinut salaiseksi muuttaa. Puhelin pirisi tuona keväänä niin usein, että lakkasin lopulta vastaamasta kaikkiin ennalta tuntemattomiin numeroihin. Kaikki googlen perusteella keltaiseen lehdistöön viittaava tallensin kännykkääni nimellä ja maininnalla ”älä vastaa”. Naistenlehtiä ei kaltaiseni epäonnistuja kiinnostanut. Ei sillä, että olisin halunnut kerätä palstamillimetrejä – olisin hyvin todennäköisesti kieltäytynyt kyseenalaisesta kunniasta –, mutta se periaate, se sapetti. Miksi media tarttuu vain menestystarinoihin?

Myönnetään, ajatus lähti laukalle ja on jo aika kaukana otsikon aiheesta, mutta malttakaa vielä hetki, pihvi tarjoillaan tuossa tuokiossa.

Noina hetkinä kaipasin kipeästi vertaisiani. Toisen kauden kuvausten päätyttyä sain pyynnön olla yhteyksissä muutamaan osallistujaan. Kaksi pareista oli eronnut ja he kaipasivat tukea. Olin salaa helpottunut, sillä en ollut enää ainoa. Paloin halusta päästä jakamaan todellisen tarinani jollekin, joka on kokenut saman ja tietää, mistä puhun. Taakka putosi vihdoinkin harteiltani.

lämmin brie

Neljännen tuotantokauden päätteeksi kokoonnuimme kisakatsomoon, läsnä olivat kaikkien kausien osallistujat, tuotantotiimin edustajat ja jopa sarjan ulkopuolella toisensa löytäneet onnekkaat. Puhuttavaa riitti ja skumppaa kului. Pikkutunneilla päädyimme perustamaan entisten vaimojen klubin, luottamuksen piirin, jonka suojissa voi jakaa nekin salaisuudet, joista ei ole kenellekään kehdannut kertoa. Tunnustaa totuudet, jotka jätettiin tietoisesti kulissien taakse. Kuulostakoon kliseiseltä, mutta ulkopuolinen ei mitenkään voi ymmärtää, millaisesta myräkästä olemme selviytyneet. Kalenterit kaivettiin välittömästi esiin ja ensimmäinen tapaaminen merkittiin joulukuulle.

eronneiden vaimojen kerho

juomavinkki kuohuviini

Flunssa verotti osallistujamäärää ja lopulta keittiössäni istui neljä seitsemästä eron yhdistämästä naisesta. Söimme, joimme ja puhuimme kokemastamme. Ensikohtaamisista, kemiasta, hyväksynnästä, kosketuksesta, otsikoista, näkökulmista, taustoista, syistä ja seurauksista.

eronneiden vaimojen kerho

eronneiden vaimojen kerho

Lautasille lusikoitiin lämmintä brie-juustoa, hilloja, hedelmiä, gluteenitonta saaristolaisleipää, kylmäsavulohitahnaa ja suklaapoppareita. Siinä sivussa tyhjensimme muutaman kuohuvan pullon. Vertailimme makuja ja teimme sokkotestejä. Vielä yhden aikaan istuimme kynttilöiden valaistun pöydän ääressä ja paransimme maailmaamme.

sokkotasting

kuohuviini sokkotasting

Illan aikana selvisi, että yksi meistä on ollut aikanaan Alkossa töissä. Vertaistuen ja paremman maailman lisäksi saimme siis asiantuntevan opastuksen kuohuviinien ominaisuuksiin ja niiden tunnistamiseen. Tästä intoutuneina kaadoimme identtisiin laseihin kahta erityyppistä kuplivaa ja maistelimme niitä silmät suljettuina. Sokkotastingiin valittiin entisen alkolaisen suosituksesta Zonin Prosecco* ja Gisselbrecht Crémant d’Alsace*.

Tankeissa kypsytetyn proseccon ja samppanjamenetelmällä valmistetun crémant d’Alsacen erottaminen oli yllättävän helppoa. Sokkona maistellessa proseccon päärynäisyys korostui sekä tuoksussa että maussa ja crémantin kuplat olivat aivan omaa luokkaansa. Näistä kahdesta jälkimmäinen on ehdottomasti oma suosikkini. Hienostunut, mutta ei pröystäilevä.

kuohuviini sokkotasting

kuohuviini sokkotasting

Ja nyt ne otsikon lupaamat vinkit vuodenvaihteeseen: Gisselbrecht Crémant d’Alsace on mainio vaihtoehto uudenvuoden juhlapöytään, kuten myös Hannan soppa -blogista lainattu, juhlavasti koristeltu ja kokonaisena paistettu brie-juusto. Entisten vaimojen klubi suosittelee.

lämmin brie

Uunissa paistettu brie-juusto

iso kiekko brie-juustoa
1,5 dl manteleita
2 dl (jäisiä) karpaloita ja/tai puolukoita
1 oksa rosmariinia
1 rkl hunajaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Brie-kiekko on yleensä pakattu pyöreään rasiaan, jonka materiaali muistuttaa puuta. Ota kansi pois ja paista juusto rasiassaan leivinpaperin päällä. Ota brie-juusto uunista n. 10 minuutin kuluttua, kun se on täysin pehmeää. Pehmeyttä voit tunnustella sormin, huomaat kyllä, jos juusto vaatii vielä hetken uunin lämpöä.

lämmin brie

Pieni mantelit ja paahda niitä kuivalla paistinpannulla, kunnes ne saavat väriä. Kaada pannulle (jäiset) karpalot ja rosmariinin oksa. Sekoittele, vähennä lämpöä ja hauduta muutama minuutti. Ei haittaa, vaikka marjat vähän muhjaantuisivat.

lämmin brie

Irrota puinen vanne brie-juuston ympäriltä, käytä apuna veistä tai saksia. Juuston alla olevaa kiekkoa ei tarvitse poistaa, vaan voit nostaa juuston sellaisenaan tarjoilulautaselle. Kumoa manteli-karpaloseos juusto päälle ja viimeistele juoksevalla hunajalla. Voit lusikoida sulaa brie-juustoa lautaselle tai dipata sitä leivänpaloilla suoraan suuhun.

lämmin brie

Kaada kaveriksi kuohuvaa ja kutsu pöydän ympärille liuta ystäviä – eronneita, karanneita tai parisuhteellisia – ja takaan, että maailma on jälleen piirun verran parempi paikka.

*Sokkotestatut kuohuviinit tarjosi Juomavinkki.

Ei kai tässä mitään juhlia tarvita eli syntymäpäiväillallinen Ravintola Emossa

Mieheni on tuntemistani ihmisistä vaatimattomin. Hän hämmentyy kiitosten edessä ja harvoin pyytää itselleen mitään. Kuten moni suomalainen mies, hän on tarmokas puurtaja, joka ei osaa kaivata kehuja. Analyyttinen ajattelija ja introvertti, joka ei viihdy huomion keskipisteenä. Lämmin ja lempeä, voimakas ja turvallinen, mutta myös sinnikäs, kärsivällinen ja päämäärätietoinen. Minun peruskallioni.

ravintola emo

ravintola emo

Alkuviikosta hän täytti tasavuosia. Syksyn mittaan tiedustelin toiveita välillä vaivihkaa, sittemmin suoraankin. Vinkkejä sain vähänlaisesti. Hän ei kuulemma tarvitse mitään. Juhlista nyt puhumattakaan.

Pyörittelin siitä huolimatta päässäni ajatusta yllätysjuhlista tai edes pitkästä illallisesta, jonne kutsuisin ystäviä ja perhettä. Itsehän olisin innoissani, jos minulle järjestettäisiin jotain vastaavaa (vink, vink), mutta miehestä en ollut ollenkaan varma. Hössöttäminen ei varsinaisesti ole hänen kuppinsa teetä. Tiesin hänen kuitenkin arvostavan ideoitani, kunhan homma ei vaan lähde lapasesta. Makumme on onneksi varsin samanlainen.

ravintola emo drinkki

Ensi töikseni etsin Helsingistä ravintolan, joka on auki sellaisenakin päivänä kuin muut paremmat paikat ovat kiinni. Lyhyen sähköpostikirjeenvaihdon jälkeen minulla oli varaus Ravintola Emoon*, joka tänä syksynä muutti Kasarminkadulta Kluuvikadulle hotelli Kämpin kupeeseen. Yön viettäisimme uusitun Sokos Hotel Presidentin** Talvimyrsky-huoneen sinisissä tunnelmissa.

ravintola emo

ravintola emo leipä

Yllätyksen salassa pitäminen oli käsittämättömän kimuranttia. Varsinkin pari päivää ennen suustani loikkasi kymmeniä sammakoita, joita sitten seivailin säälittävästi punastellen. Vielä ovesta ulos lähtiessämme tokaisin, että en taida ottaa nyt tuota ystävän joululahjaa mukaan, mehän nähdään vielä myöhemminkin. Mies vilkaisi minua kummissaan, ehkä aavisti jo mitä tuleman piti.

Olen huono huiputtamaan ja punomaan monimutkaisia juonia, joten olin ilmoittanut heti kättelyssä, että meidän tulee olla keskustassa tasan kello viisi ja että seuraava päivä pitäisi pyytää töistä vapaaksi. Pari päivää aiemmin olin käynyt varaamassa Mikonkadun Roasbergista sopivan nurkkauksen ja kutsunut sinne vuorokauden varoitusajalla yllätysvieraita. Etkoille osallistuvien jälkikasvu otti tilanteen nopeasti haltuun ja aikuiset saivat tyytyä sivuosaan. Vasemmalla kädellä kumosimme pari pullollista kuohuvaa, huiskutimme onnitteluseurueelle heipat ja jatkoimme matkaa kohti Kluuvikatua.

ravintola emo viini

ravintola emo simpukat

Uusi Emo on hyvällä tavalla hämyinen. Tummia tekstiilejä, utuisen ohuita väliverhoja, kymmeniä kynttilöitä ja kutsuva tunnelma. Ravintola huomioi syntymäpäivän ginistä, appelsiinilikööristä, aperolista ja sitruunamehusta sekoitetuilla drinkeillä. Lasin kylkeä koristi kuivattu punaherukka. Väri oli intensiivinen ja maku mieletön. Kuin joku olisi lukenut ajatuksemme ja sekoittanut ne samaan lasiin. Baarimestari Kenneth Löfström todella tietää, mitä tekee.

ravintola emo viini

ravintola emo selleri

Viimeistään leipää maistaessamme tiesimme, että illasta tulee hyvä. Leivomme leipämme itse ja osaamme arvostaa, kun ravintola tekee samoin. Aivan identtisiin tuloksiin emme etenkään vaalean juurileivän kanssa ole päässeet, mutta reseptin hiomista jatketaan, kunnes lopputulos tyydyttää itsekriittistä leipuria.

ravintola emo peuraa ja kaalia

Kun ruokaihmiset lähtevät ulos syömään, annosten analysointi kuuluu asiaan. Olisinko itse tehnyt tämän toisin, puuttuuko tuosta jotain, ovatko kaikki elementit tarpeellisia, millainen on ruuan ja viinin liitto? Usein joku annoksista notkahtaa toisen noustessa suvereeniksi suosikiksi. Tasaisesti loistaviin suorituksiin törmää harvoin.

ravintola emo beerenauslese

ravintola emo karpalo ja kinuski

Ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan kävi niin, että jokainen pöytään kannettu ruokalaji ja sen viinivalinta hurmasivat meidät. Simpukat ja Sancerre Galinot 2009, selleri ja Les Terrasses Arbois Pupillin Juran alueelta, peura ja Hisenda Miret Garnatxa 2015 sekä karpalo ja Beerenauslese Exquisit 2015. Aina kun ajattelimme, ettei seuraava annos voi peitota edellistä, eteemme kannettiin jotain vieläkin parempaa. Kun tämä kaikki höystettiin ansiokkaalla asiakaspalvelulla, emme tyytyväisempiä olisi voineet illallisen jälkeen olla. Ihanaa, ihanaa, ihanaa!

ravintola emo petit fours

Mies myhäili muikeana koko illan ajan ja minua hymyilytti. Hilpeässä hiprakassa kävelimme käsi kädessä Kluuvista kohti hotellia. Kello läheni kymmentä, mutta me olimme valmiita heittäytymään pehmeään sänkyyn ja valkoisiin lakanoihin, sulkemaan silmämme ja nukkumaan pitkään. Huoneessa kuitenkin odotti vielä yksi yllätys. Hotelli muisti sankaria kylmällä kuohuviinillä ja herkkulautasella. Jospa vielä yhdet lasilliset ja vasta sitten nukkumaan!

hotelli presidentti syntymäpäiväyllätys

hotelli presidentti kuohuviini

*Illallisen tarjosi Ravintola Emo, **yöpymisen mahdollisti Sokos Hotel Presidentti – kaunis kiitos ikimuistoisesta syntymäpäiväyllätyksestä!

ps. Ravintola Emo on auki myös vuoden viimeisinä päivinä 28.–31.12.2017 ja ruokalistalla on taatusti jotain muuta kuin kinkkua ja laatikoita.