Ihanaa Tampere, ihanaa! – Kattoterasseja, skumppaa ja kansankylpylän kalliorantoja

Yhteistyössä: Hungry for Tampere & Visit Tampere

Kun astun ulos junasta, lehahtaa vastaan lempeä lämpöaalto, jonka perusteella voisi päätellä olevansa Suomen kolmanneksi suurimman kaupungin sijaan jossain Indonesian tietämillä, vaikka siistimpää täällä näyttää olevan kuin Balilla. Vilkaisu asemalaiturille vahvistaa ristiriitaisia ajatuksia herättävän havainnon, pakko se on uskoa, Mansessa ollaan.

Olen jättänyt tarkoituksella päähäni hesalaiset hipsterilasit. Niiden läpi aion katsella Tamperetta reilun vuorokauden ajan yhdessä riemastuttavaa Mua lemmitkö vielä, Kustaa? -blogia kirjoittavan Tiian kanssa, Hungry for Tampereen ja Visit Tampereen vieraina.

Tämä ei ole ensimmäinen kertani Tampereella, ehei. Tampereen Sävel, Plevnan elokuvateatterit, Särkänniemi, Näsijärvi, Ratinan stadion ja muutama erinäinen baari on nähty, mutta siinäpä ne sitten ovatkin. On aika tutustua kaupunkiin turistin silmin. Tuijotella monttu auki nähtävyyksiä ja pysähtyä keskelle auki revittyä Hämeenkatua, osoittaa sormella ja kysyä: No mikä tuo nys sitten on? Vaikka intonaatio on varmasti kaukana natiivista, tulen toivottavasti ymmärretyksi.

Joku tamperelaisissa viehättää, on aina viehättänyt. Liekö syynä mutkattomuus ja suoraan puhumisen taito, sillä Mansessa ei turhia kierrellä, siellä kysytään, jos kysyttävää on. Kaikki tuntemani tamperelaiset (ne kaikki viisi) ovat aitoja, samaistuttavia ja rehellisen rempseitä – ja hauskojakin kaiken hyvän lisäksi.

Tampereen kauppahalli ja 4 vuodenaikaa

Perässävedettävien pyörät pomppivat pitkin mukulakiviä. Suuntana on kauppahalli. Osoitan sivistymättömyyteni jo ennen Tammerkosken siltaa luulemalla entistä Rossoa, nykyistä Puistoa, kauppahalliksi. Tämä opintomatka taitaa tulla tarpeeseen. Lompsottelemme muina turisteina kohti kortteleiden sisäpihalle piiloutunutta oikeaa kauppahallia. Luvassa on lounas 4 vuodenaikaa -ravintolassa – nälkähän tässä jo olikin. Paikkavalinta on erinomainen, mutta mitäpä muuta voisikaan odottaa kaupungin (ja kauppahallin) kuin omat taskunsa tuntevalta paikallisoppaalta, Emmi Nuorgamilta, joka hehkuttaa häpeilemättä paikallista ravintolakulttuuria.

4 vuodenaikaa Tampere

4 vuodenaikaa Tampere

4 vuodenaikaa Tampere

4 vuodenaikaa Tampere

Eikä muuten todellakaan hehkuta suotta. Lohella täytetty kampela tomaattisalsalla kuulostaa liitutaululle kirjoitettuna ajatuksena vähän erikoiselta, mutta lautasella, suussa ja vatsassa se näyttää, maistuu ja tuntuu ihanalta. Sitä on siikakin ja pihvi bearnaise-kastikkeella. Ja laseihin kaadettu cremant se vasta ihanaa onkin! Viereemme istahtaa kanta-asiakas, joka kehuu lounaslistaa ja sen hinta-laatusuhdetta erittäin hyväksi – rouva kertoo syövänsä 4 vuodenajassa viikoittain. En kyllä ihmettele yhtään. Jos minä asuisin näillä kulmilla, tämä hyvin todennäköisesti olisi minunkin kantapaikkani.

Tampereen kauppahalli

juustosoppi Tampere

juustoa puistossa

Kauppahalli on muutenkin mahdollisesti suloisin koskaan kokemani. Teemme nopean kierroksen pastellinsinisten seinien sisällä ja pysähdymme pidemmäksi toviksi Juustosopin eteen. Tampereen vanhinta yksityistä juustoliikettä emännöivä Eija pakkaa meille mukaan astetta paremmat puistoeväät. Kassiin löytävät tiensä pari pulloa rapeaa omenasiideriä, reilut palat vuohenmaitogoudaa ja manchegoa sekä muutama pikkuruinen haarukka. Lähtöä tehdessämme hän sujauttaa mukaan vielä pienen purkin portviinihilloa. Kohta istumme eväinemme Koskenrannassa. Heilutan paljaita varpaitani harvalla, mutta ah, niin keväänvihreällä nurmikolla ja kuuntelen Tammerkosken pauhua. Minulle kerrotaan korvia kuumottavia tarinoita teinivuosilta. Aurinko porottaa niin, että iho menee kananlihalle.

Koskenrannasta Ratinaan

En ihan vielä hahmota Tamperetta kaupunkina. Pyörittelen itsekseni päätäni, kun lähdemme kävelemään kohti uutuuttaan hohtavaa kauppakeskus Ratinaa. Siis niin kauas, kävellen ja tässä hitonmoisessa helteessä! Ratinan stadion sijoittuu hatarissa muistikuvissani kaupungin toiselle laidalle, mutta mitä vielä, siinähän se seisoo Koskikeskuksen kupeessa. Lojumme hetken Sandron aurinkotuoleissa. Terassilla olisi mahdollisuus loikoilla myös riippumatoissa tai jopa pelata pingistä. Vesikin on lähellä ja puut viheriöivät joka puolella. Entisestä kuolleesta kulmasta on tullut viihtyisä kesäkeidas. Kylläpäs kehitys kehittyy varsin viihtyisään suuntaan!

Sandro Tampere

Sandro Tampere

Periscope Tampere

Periscope Tampere

Periscope Tampere

Eniten kiinnostelee kuitenkin periskoopin lailla kaupunkiin tähyävä kattokerroksen ravintola. Hissi hujauttaa meidät nopeasti hulppeiden näkymien äärelle. Sisätiloissa on neljän aikaan väljää, mutta Periscopen terassi on täynnä auringosta villiintyneitä tamperelaisia. Viereiseen pöytään kannetaan burgereita, meidän käteemme isketään ihanan viileät ananasdrinkit. Jos Tampere olisi mies, olisin jo mennyttä naista.

Champagne bar Santén kautta Ravintola Kajoon

Viime vuosina Tampereesta on kasvanut mieletön ravintolakaupunki, mutta kyllä Mansessa on osattu ennenkin. Jo kymmenen vuotta sitten olen syönyt ravinteli Berthassa pitkän ja loistavan lounaan, testannut Gastropub Tuulensuun rouheaa ruokalistaa ja olutvalikoimaa sekä edustanut hurmaavassa Hella & Huoneessa kirjantekijätiimin illallisella. Tuoreessa 50 parhaan ravintolan listauksessa Tampere kunnostautuu viidellä listasijoituksella, joten ammattilaisetkin arvostavat kaupungin ravintolatarjonnan korkealle.

Dream Hotel Tampere

Sante Tampere

Kaiken tämän hehkutuksen jälkeen pyörin hotellihuoneessani ympyrää ja vilkuilen kelloa malttamattomana kuin viisivuotias jouluaattona. Meillä on pöytävaraus huhtikuussa ovensa Rautatienkadulle avanneeseen Ravintola Kajoon. Joko mennään? Parin peiliselfien ja ilta-auringossa poseerauksen jälkeen löydämme itsemme aperitiiveiltä Champagne bar Santén terassilta. Vaaleanpunainen kuplii lasissa ja elämä on ihanaa.

Kajo Tampere

Kajo Tampere

Kajosta sanon vain sen verran, että viimeistään haarukan upotessa friteerattuihin kesäkurpitsa-fetapalleroihin ja pikkelöityihin mansikoihin Tampere vetää polvet veteliksi. Ravintola Kajon tarjoama seitsemän ruokalajin illallinen ansaitsee oman postauksensa, joten palataan elämyksellisen illan pariin vähän myöhemmin. Nyt on kiire Moro Sky Barin kautta nukkumaan.

Löylyt Suomen saunapääkaupungissa: Tullin Sauna ja Rauhaniemen kansankylpylä

Tampereella pyörähtäessäni olen yleensä painanut pääni tyynyyn kavereiden kaltevalla sohvalla, omppuhotellin lakanoissa tai koulujen luokkahuoneitten lattioilla. Tampereen filkkareilla olen majoittunut aina hotelli Ilvekseen, koska niin tekivät muutkin leffafestareille akkreditoituneet. Kerran olen tainnut viettää parisuhdeviikonloppua Tammerissakin, mutta siitä on ikuisuus aikaa. Tällä reissulla peti on pedattu Dream Hostellin hotellipuolelle.

Tullin sauna Tampere

Tullin sauna Tampere

Yksi Dream Hostellin plussapuolista on sen keskeinen sijainti, mutta ehdottomasti parasta majoituspaikassa on sen yhteydessä toimiva Tullin Sauna. Konsepti on ainutlaatuinen: hirsisaunat on rakennettu sisälle, keskelle entistä toimistotaloa. On lauantai, suomalaiskansallinen saunapäivä, joten aamiaisen jälkeen marssimme pyyhkeet kainalossa mökkisaunalta tuoksuville lauteille. Kiuas kuiskii lempeää lämpöä ja aamusaunan lauteilla käydään keskusteluja kotimaan musiikkiskenestä. Sanoinko jo, että ihanaa?

Rauhaniemen kansankylpylä

Rauhaniemen kansankylpylä

Rauhaniemen kansankylpylä

Eikä siinä suinkaan kaikki. Tukat märkinä hyppäämme taksin kyytiin ja hurautamme Näsijärven rantaan. Vastikään Suomen viralliseksi saunakaupungiksi valittu kaupunki tarjoilee meille vielä yhden elämyksen, Rauhaniemen kansankylpylän. Häveliäänä saunojana uskallan ottaa kuvia vain Minetin jäätelötötteröstä, ruostuneista metallirenkaista, vanhoista uimaportaista ja omista varpaistani, vaikka oikeasti haluaisin ikuistaa mummojen ja pappojen kylpylämmuotia. Uimahattuja, -pukuja ja -tossuja, jotka sulassa sovussa värittävät kallioista rantaa ja seinän viertä kiertäviä puupenkkejä. Tämän idyllisemmäksi kaupunkimaisemaa on vaikea kuvitella. Ihanaa, Tampere, ihanaa!

Minetti jäätelö Tampere

Rauhaniemen kansankylpylä

Hesalaishipsteri kiittää Hungry for Tamperetta & Visit Tamperetta, ei ny meirän takia olis tarvinnu.

Ps. Lue myös mitä Tiia, entinen tamperelainen, tykkäsi!

Taste of Helsinki 2018 tulee, oletko valmis?

Yhteistyössä: Taste of Helsinki

Muistanette, kuinka haltioissani olin vuosi sitten, kun tyrkkäsin itseni takaovesta Taste of Helsinki -safarille, koko illan kestävälle ravintolakierrokselle, jossa maistellaan tulevan kesän ruokafestivaalin annoksia ja juomavalikoimaa. Myöhemmin sain kutsun myös varsinaiseen tapahtumaan, söin, join ja hengailin Kansalaistorin festarihumussa niin pitkään, että portteja alettiin jo sulkemaan. Päivän päätteeksi päädyin jatkoille, jossa päähäni iskettiin tiara ja käteeni järeä kokkiveitsi, jolla oli tarkoitus sapeloida samppanjapullo auki.

Onnistuin sapeloimaan samppanjan oikeaoppisesti ensiyrittämällä. Jotain muutakin onnistuin ilmeisesti tekemään oikein, sillä tänä vuonna minut valittiin Taste of Helsinki 2018 -ambassadoriksi eli ruokalähettilääksi yhdessä 12 muun ruokaintoilijan kanssa. Luvassa on siis lukuisia ruokahetkiä kaupungin parhaimpien keittiömestareiden ideoiden ja luomusten äärellä. Juomapuolenkin olen kuullut olevan kiitettävällä tasolla, ja luulenpa, että seurastakin saatan nauttia, olenhan omieni keskellä. Hurraa!

Taste of Helsinki 2018

Taste of Helsingin menu julkaistiin safarin ensimmäisenä päivänä. Saatuani paperin käteeni yritin silmäillä sen nopeasti läpi. Toivoton tehtävä, sillä lista on pitkä ja annoksia on paljon. Tapahtumaan osallistuu yhteensä yhdeksän ravintolaa ja jokainen niistä tarjoaa neljä erilaista annosta. Yhteensä maisteltavana on siis mielettömät 36 ruokalajia. Kaikkiruokaisena valinnan tekeminen on käytännössä mahdotonta, on siis maistettava kaikkea. Edessä on aikamoinen, mutta erittäin mieluisa urakka.

Garden by Olo

Onneksi toimittajille ja ruokavaikuttajille suunnatulla ravintolakierroksella päätökset on tehty keittiön puolella ja safariseurue saa nauttia valmiiksi valikoiduista makupareista. Ensimmäisenä istumme Garden by Olon, ravintola Olon katetulle sisäpihalle rakennetun pikkusiskon pöytään. Yllätykseksemme maisteluannokset onkin paritettu onnistuneesti Brooklyn Breweryn Bel Air Sour -hapanoluen kanssa!

Brooklyn Brewery

Brooklyn Brewery

Ensimmäisenä eteemme kannetaan Yuzumarinoitua siikaa, piparjuurta ja rapeaa riisiä. Täydellinen täsmäannos minulle, sillä lautasella on lempiaineksiani, joista jokainen kutkuttelee kieltäni juuri oikealla tavalla. Makeahkon sitruksinen yuzu, pehmeäksi raakakypsynyt siika, ihanasti potkiva piparjuuri ja tumma riisi, joka on popcornin tavoin poksautettu rapeaksi elementiksi lautaselle. En saa sanaa suustani, mutta pidän annoksesta niin järkyttävän paljon, että sen ylittäminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Piirrän muistiinpanoihini kolme plussaa. Rima on asetettu korkealle.

Garden by Olo siika

Garden by Olo kukkakaali

Seuraavassa annoksessa on yritystä. Se mukailee syyskuussa 2017 Garden by Olon bloggaajadinnerillä villinnyttä kukkakaaliruokaa, joka taatusti näkyi jokaisen illalliselle osallistuneen somekanavissa kyseisen illan aikana. Friteerattu kukkakaali ja pikkelöity merilevä misolla maustetussa voi-valkoviinikastikkeessa on hyvää, ja aiheuttaa pöytäseurassa ihastuneita huokauksia, jotka hyvin ymmärrän, mutta piirrän silti paperiini ”vain” kaksi plussaa. Siika sopii minun suuhuni paremmin.

Latva

Uudistunut Latva muutti nykyiselle paikalleen Kasarmintorin laidalle vuodenvaihteessa. Ahtaasta drinkkibaarista, jossa tarjoiltiin myös hyvää ruokaa on kehkeytynyt valoisa ravintola, jossa tarjoillaan myös hyviä drinkkejä. Siirrymme Olon puutarhasta Latvaan apostolinkyydillä ja ehdimme ihailemaan annosten valmistumista.

Latva purjoa ja perunaa

Latva

Latva siika

Ensin maistamme perunamerilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa. Koko komeuden pohjalle on aseteltu kolmea erilaisen perunalajiketta viipaloituina. Annos on hienovaraisine sävyineen yksi illan kauneimmista. Mauista tulee mieleen purjo-perunasosekeitto, joka hyvin valmistettuna on yksi omista soppasuosikeistani. Mielenkiintoista!

Latva siika

Latva

Benella-siikacevichessä on niin monta elementtiä, että tipahdan kärryiltä jossain puolen välin tienoilla. Vaikka parhaani teen, kärryt ovat jo menneet menojaan ja tärkeä informaatio jää saamatta. Silmät ja suu erottavat siian vierestä bataattikuutioita ja basilikanlehden. Siika ui leche de tigren eli tiikerinmaidon keskellä ja lautasella on ilmeisesti myös jonkinlaista chiliä. Ruokakriitikon uraa ei varmaan tämän jälkeen kannata havitella.

Latva siika ceviche

Laseihin kaadetaan kuohuvaa Ferrari Brutia, joka säestää oivallisesti molempia maisteluannoksia. Kynä piirtää paperille vain yhden plussan molempien annosten kohdalle. Tässä kisassa Garden by Olo seisoo toistaiseksi ykköspallilla.

Ragu

Ludviginkadulle on Latvasta lyhyt matka. Ravintola panee pöytään parastaan, sillä luvatun kahden annoksen sijaan meille tarjoillaankin kolme! Tai jos Ragun kuuluista leipäkori lasketaan, ruokalajeja on neljä. Äärimmäisen herkulliset emmentalmuffini, saaristolaisleipä, focaccia ja fenkolinsiemenflatbread katoavat neljän(!!!) erilaisen levitteen kera nopeasti parempiin suihin. Luksusta!

Ragu

Ragu leipävalikoima

Illan safarimenuun on merkitty vain viiriäinen ja metsämansikka, mutta niitä ennen nautitaankin hapanjuurivohvelia, jonka päälle on pinottu paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa ja savustettua kirjolohenmätiä. Voi hyvin olla, että Ragussa on jo aavisteltu, että vohvelissa on hittipotentiaalia, sillä niitä oli jo toukokuussa leivottu pakkaseen 2 500 kappaletta! Hitiksi se muodostuu ainakin tässä 12 hengen foodie-seurueessa: lähes poikkeuksetta jokainen yltyy ylistämään hapanjuurivohvelin nerokkuutta. Tämänkin jälkeen Ragu onnistuu nostamaan pisteitään mainitsemalla, että Taste of Helsingissä annoksen saa myös vegaanisena.

ragu maa-artisokka hapanjuurivohveli

Ragu viiriäinen

Paahdetut viiriäisenkoivet ovat saaneet kaverikseen rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia ja rakuuna-aiolia. Annos on kaunis kuin karamelli ja pikkuruiset koivet niin meheviä, että liha irtoaa luusta hieman hipaisemalla. Ihanaa, huokaan ääneen, ja piirrän papereiheni plussia.

Ragu metsämansikka

Ragu

Vatsaa kiristää jo, mutta onneksi jälkiruualle on aina tilaa jossain siellä aiemmin nautittujen suupalojen välissä. Metsämansikkajäätelö, mallasgranola, suolakaramelli ja suolaheinäkastike solahvat alas supernopeasti ja saavat minulta täydet kolme plusmerkkiä! Ja koska Ragussa selvästi ollaan hemmottelutuulella, saamme maistaa vielä talon omaa limoncelloa ja italialaista grappaa. Jos ei muuten, niin ihan vain flunssalääkkeeksi.

Wino

Ensimmäisen päivän ravintolakierros päättyy Raguun. Illan aikana olen saanut Taste of Helsingin kulissien takana hyörivältä Hannalta vihiä, että toiselle päivälle on ilmaantunut peruutuspaikka. Päätän olla ahkera, ja niinpä löydän itseni istumasta kalliolaisen Winon pöydästä seuraavana safaripäivänä. Hoidetaan tämä ruokalähettilään pesti nyt sitten niin perusteellisesti kuin vain voidaan.

Taste of Helsinki 2018

Wino Kallio

Wino Tartar

Winossa nautimme perinteisen tartarin, hollandaisemajoneesia ja rapeaa porkkanasipsiä. Kyytipojaksi kaadetaan alsassilaista Pinot Noiria, johon ihastun ensimmäisellä siemauksella. Tartar on erittäin hyvä, vaikkakin yllätyksetön, mutta viinin kanssa makupari on mitä mainioin. Annos on isohkon puoleinen, joten voi hyvin olla, että kesäkuussa lautasilla nähdään hieman pienempi versio.

Taste of Helsinki 2018 Wino

Wino

Wino Tartar

Nolla

Kaikenlainen maailmanparannus ja ituhippeily on lähellä ilmastonmuutoksesta ahdistunutta sydäntäni ja siksi olen erityisen innoissani, että nollahävikkiravintolaksi itsensä määrittelevä Nolla on mukana Taste of Helsingissä. Nolla edustaa kaikkea sitä, mitä itsekin haluan edistää tässä materialistisessa ja muoviin hukkuvassa maailmassa. Heidän tavoitteenaan on ravintola, josta ei tule yhtäkään grammaa jätettä. Kunnianhimoinen, mutta täysin pienellä työllä ja suunnitelmallisuudella saavutettavissa oleva tavoite.

Nolla

Nolla

Hanassa on leivänjämistä pantua olutta. Osterivinokkaat ostetaan Helsieneltä, jossa ne kasvatetaan käytetyissä kahvinpuruissa. Yhtään muoviin pakattua raaka-ainetta ei ravintolaan hankita. Mahdolliset ruuanjätteet kompostoidaan ravintolasalin vieressä sijaitsevassa kompostilaitteistossa, joka tuottaa multaa uusien raaka-aineiden kasvattamista varten. Kompostori kuljetetaan myös Taste of Helsinkiin, jossa se toivottavasti herättää ansaitsemaansa huomiota. Kaikki kalusteista lähtien on kierrätettyä, vaikka ei siltä todellakaan näytä. Lautasliinat on tehty muovipulloista ja juomalasit leikattu presidentinlinnasta käytöstä poistetuista puteleista. Huh huh, näistä kavereista tuli juuri nyt uusia idoleitani.

Nolla Rapea sienivohveli

Visiitti on muutenkin erilainen. Syömme ja juomme seisaaltamme, kuten kunnon kokkareilla kuuluukin. Leipäolutta laseissamme maistelemme rapeaa sienivohvelia höystettynä tryffelijuustolla ja sipulirelissillä. Ensimmäisellä puraisulla olen keskellä sienimetsää – maku on todella hieno ja intensiivinen. Jotkut kuiskivat annoksen olevan liian kotikutoinen, minusta se on loistava ja todennäköisesti yksi tämän päivän parhaista.

Nolla Rapea sienivohveli

Jälkiruokalautasella on jäätelöä, olutmäskiä, ankanrasvagranolaa ja puolukkagranitea. Tämä ei ole siis se annos, joka on tarjolla Taste of Helsingissä. Silloin makeanhimon voi tyydyttää raparperilläjäätelöllä, mansikkamarengilla, olutmäskillä ja karamellilla. Olutmäski on muuten peräisin juurikin tuosta leipäoluesta, jännittävää!

Nolla jälkiruoka

Ravintola Nollasta kuulette pian lisää, sillä kesäkuun ensimmäisellä viikolla istahdan kamerani kanssa pitkälle illalliselle sen ikkunapöytään. Varautukaa siis rautaisannokseen kiertotaloudesta, ruokahävikin minimoimisesta, ilmastoystävällisestä ruuasta ja kompostoinnin kiemuroista. Erinomaista ruokaakin on taatusti luvassa.

Chapter

Torikortteleihin viime vuoden puolella avattu Chapter hurmaa meidät heti ensimetreillä. Tarjottimelle on lastattu Stolin uuteen appelsiinivodkaan sekoitettuja drinkkejä. Kesäisiä ja raikkaita.

chapter

Stoli Appelsiini

Lautasella on ensin selleriä ja seljankukkaa, sitten turskaa ja vihreitä eli broccolinia ja varsikukkakaalia. Jopa tälläinen selleriin suhdettaan setvivä skeptikkokin ihastuu, joten kyseessä täytyy olla toimiva annos. Turska-annoskin on hyvä, tosin omassa mielessäni välkkyy vielä Garden by Olon siika, joka edelleen istuskelee omassa ylhäisyydessään ylimällä palkintopallilla.

Taste of Helsinki 2018 Chapter

Chapter Selleriä ja seljankukkaa

Chapter Turskaa ja vihreitä

Chapterin terassi on muuten todella viihtyisä. Jos tämän kesän kaupunkikeidas on vielä löytymättä, käykääpä kurkkaamassa Torikortteleiden sisäpihalle. Saatatte löytää itsellenne uuden olohuoneen, jossa palvelu on ykkösluokkaa!

Fabrik

Mieluinen urakka päättyy Tehtaankadulle, ravintola Fabrikiin. Kisaväsymys tahtoo jo painaa mieltä, mutta italialaisia risottopalloja eli arancinoja malttaa kyllä odottaa. Tryffelijuustolla maustetut palloset saapuvat eteemme kullankeltaisina. Flunssaisen makuaistit eivät varmasti saa irti kaikkia aromeja, mutta ympärilläni äännähdellään onnellisina. Ennustamme tästä(kin) hittiä tuleville ruokafestareille. Tuoreessa muistissa on vuosi 2016, jolloin jonotimme arancinoja Tocan myyntipisteellä. Niin tekivät monet muutkin, sillä annos oli koko festareiden suosituin.

Fabrik arancino

Kahden päivän aikana olen päässyt maistamaan 13 annosta. Se tarkoittaa sitä, että 26 on vielä maistamatta. Helsinkiläisen osaamisen jo tunnen, joten eniten odotan entisen asuinkaupunkini rovaniemeläisen Skyn lappilaisia annoksia sekä legendaarisen tukholmalaisen, Esperanton tulkintaa ruokafestarista. Puhumattakaan samppanjabaarista tai alueella kiertävästä Vanhan Porvoon jäätelötehtaan myyntikärrystä. Olisipa jo kesäkuu ja Taste of Helsinki 2018!

Kaikkiin Taste of Helsinki 2018 -tapahtumaan osallistuviin ravintoloihin voit tutustua Taste of Helsingin nettisivuilla, josta löydät myös kaikki 36 annosta hintoineen sekä linkin lippukauppaan. Taste of Helsinki 2018 järjestetään Töölönlahdella 14.–17.6., merkkaa päivät kalenteriin saman tien, jos ne eivät siellä vielä ole. Lippu on muuten erinomainen ylioppilas- tai valmistujaislahja, ja se ilahduttaa varmasti kaikenikäisiä synttärisankareita ja sankarittariakin!

Lue myös muiden Taste of Helsinki -ambassadorien kokemukset ja vinkit tapahtumaan:
Vaimomatskuu: TASTE OF HELSINKI 2018 – RAVINTOLAKIERROS
Beach House Kitchen: TASTE OF HELSINKI 2018 ABC
Lumo Lifestyle: Esikatsaus kolmeen Taste of Helsinki 2018 -ravintolaan
Kulinaari: Taste of Helsingin menut julkistettiin

Ferreiran portviinitalo – Porton rubiininpunainen jalokivi

Portossa sataa vettä. Kuuro ryöpsähtää niskaan saavista kaataen, hädin tuskin ehdimme kaivaa sateenvarjot esiin. Onneksi Ferreiran portviinitalo on vain muutaman korttelin päässä.

Portviinitalot seisovat Douro-joen rannalla siistissä rivissä. Prameiden edustustilojen takana on piilossa tuhansia neliöitä tuotanto- ja kellaritilaa. Olemme ihailleet kellareiden ja varastojen terrakotan värisiä kattotiiliä airbnb-asumuksemme terassilta koko viikon ajan, ja nyt viimein pääsemme kurkistamaan niiden sisäpuolelle.

ferreiran portviinitalo

ferreira portviini dona

Dona Antónia – Ferreiran rautarouva vailla vertaa

Meidät ottaa vastaan Ligia Marques, titteliltään Wine Educator. Poskisuudelmien jälkeen on pakollisen historiakatsauksen aika. Etukäteen olen lukenut, että Ferreiran maailmanmenestyksestä on kiittäminen 1800-luvulla elänyttä leskirouvaa, Antónia Ferreiraa. Dona Antónia oli aikansa supernainen – rautainen bosslady, viininviljelijä ja hyväntekijä, joka jaksoi taistella paremman yhteiskunnan hyväksi.

ferreiran portviinitalo

ferreiran portviinitalo

ferreiran portviinitalo

Jäätyään leskeksi 33-vuotiaana, hän ei jäänyt surkuttelemaan kohtaloaan, vaan otti haltuun isoisänsä perustaman viinitalon ja johti sen ennennäkemättömään kukoistukseen, jonka hedelmistä koko maailma saa nauttia tänä päivänä. Kun Douron laakson viiniköynnökset, Ferreiran viinitila mukaan lukien, tuhoutuivat 1860-luvulla viinikirvan levitessä Eurooppaan, Dona Antónia rahtasi Amerikasta ötökälle immuuneja köynnöksiä ja pelasti käytännössä koko Portugalin viinituotannon. Eivätkä Antónian ansiot pelkkään viinitalon pyörittämiseen jääneet, hän nimittäin rakennutti myös auto- ja rautateitä ja siinä sivussa perusti muutaman sairaalan. Nainen, joka ottaa ohjat omiin käsiinsä – on siinä ollut 150 vuotta sitten ihmettelemistä!

ferreira portviini

ferreira portviini

ferreira portviini

Ferreiran portviinitalo oli suvun omistuksessa 1980-luvun loppuun saakka, jolloin maailmankuulu brändi siirtyi Sograpen, Portugalin johtavan viininvientiyrityksen omistukseen. Perheyritys on kasvaessaankin pitäytynyt vanhoissa traditioissa ja säilyttänyt Dona Antónian hengen ja arvot aina tähän päivään asti. Perinteitä ja vuosikymmenten varrella kerättyä kokemusta ja osaamista on haluttu vaalia, jatkuvuus ja portugalilaisissa käsissä säilyminen on myös Sograpen kunnia-asia.

Douron laaksosta Porton kellareihin

Kellareissa on viileää ja hämärää. Kävelemme jättimäisten portviinitynnyrien lomassa, ilmassa tuoksuu tammi ja makea viini. Yritämme kuunnella ja sisäistää oppaamme jakaman informaation. Tietoa on kuitenkin niin paljon, että infoähky uhkaa jo kierroksen puolivälissä. Katselemme kuvia paljasjalkaisista viininkorjaajista, jotka kantavat olkapäillään kymmenen kilojen rypäletaakkaa lähes 50 asteen helteessä. Rypäleet viljellään Douro-joen laaksossa, ilmastossa, jossa talvi on yhdeksän kuukauden pituinen ja kesän kuumuus kestää kolme helvetillistä kuukautta.

ferreira portviini

ferreira portviini

Ennen rautateiden rakentamista, Douron laaksossa tuotettu portviini kuljetettiin Porton kaupunkiin tynnyreissä, jotka lastattiin jokea pitkin kulkeviin, puisiin rabelo-laivoihin. Jokaisella portviinitalolla oli oma laituri, jonne johtivat kiskot, ja viinitynnyrit pyöritettiin kiskoja pitkin sisälle kellareihin myyntiä varten. Näitä portviinitalojen edelleen omistamia perinteisiä laivoja on nähtävissä joen rannoilla, ja joka vuosi juhannuksena 24.6. ne järjestäytyvät värikkääseen regattaan, jossa kisaillaan leikkimielisestä mestaruudesta.

ferreira portviini

ferreira portviini

ferreira portviini

Vaikka nippelitieto valuukin välillä saman tien toisesta korvasta ulos, onnistun kirjaamaan itselleni ylös ehkä oleellisimman. (Ja nyt jos puhun puuta heinää, viisaammat saavat mieluusti korjata!) Portviineille tyypillinen makeus on keskeytetyn käymisen ansiota. Käyminen pysäytetään lisäämällä viiniin 77 % alkoholia, joka nostaa viinin alkoholipitoisuuden n. 20 prosenttiin. Kun käyminen keskeytetään keinotekoisesti, sokerit eivät hajoa alkoholeiksi, vaan jäävät makeuttamaan viiniä. Nerokasta!

Valkoista, rubiininpunaista ja konjakinruskeaa

Ferreiran portviinitalon valikoimaan kuuluvat valkoiset ja punaiset portviinit. Jälkimmäiset jakaantuvat ruby- ja tawny-portviineihin valmistumenetelmänsä ja kypsytysaikansa mukaan. Ruby on nimensäkin mukaisesti syvänpunaista, jättimäisissä tammitynnyreissä kypsynyttä portviiniä. Tawny taas kypsytetään pienissä tammitynnyreissä, jolloin viini hapettuu voimakkaammin. Sitä myös kypsytetään pitempään ja siksi se imee itseensä enemmän tammen aromeja. Pitkän kypsytyksen aikana viinistä haihtuu myös vettä, joten maku on intensiivisempi ja sokereitakin on suhteessa enemmän. Tawny-portviinit ovat väriltään punaruskeita ja niissä on usein rusinainen, jopa konjakkinen aromi.

ferreira portviini

ferreira portviini

Kierroksen lopuksi meidät ohjataan syvän sinisillä kaakeleilla vuorattuun yksityiseen maisteluhuoneeseen. Oven ulkopuolelle, suureen maistelusaliin jäivät kiinalaiset turistiryhmät oppaineen. Olemme niin vaikuttuneita, ettemme oikein tiedä mitä sanoa. Emme todellakaan odottaneet viinikouluttajan vetämää tastingiä, jossa saamme huljutella suussamme kuutta erilaista portviiniä, kahta valkoista ja neljää punaista.

ferreira portviini

Tarkastelemme laseihin kaadettuja viinejä, niiden väriä ja tuoksua ja niiden lasin pintaan jättämiä kyyneleitä. Ligia kertoo tarinoita ja kuvailee millaisia makuvivahteita mistäkin lasista löytyy. Meistä kukaan ei ole viiniasiantuntija, mutta olemme ainakin löytävinämme suutuntumasta tunnistettavia aromeja. Minun suosikeiksini nousevat Dona Antónian kuvaa ja nimeä kantava Reserva Tawny sekä Ferreira LBV 2013, joka taas on Ruby Port (ja jota muuten saa myös suomalaisista alkoholiliikkeistä puolikkaina pulloina). Ferreiran portviinitalo, kellarikierros, tasting ja siniset kaakelit tekevät meihin arvattavasti toivotun vaikutuksen, sillä jokainen meistä kiertää paluumatkalla lentokentän tax free -myymälän kautta ja kantaa Suomeen tuliaisina pullon tai pari.

ferreira portviini

ferreira portviini

Unohdan sateenvarjoni maisteluhuoneeseen. En kuitenkaan osaa murehtia kadonnutta omaisuuttani, sillä pää on pyörällä taianomaisista tarinoista (myös portviinillä saattaa olla osuutta asiaan). Ferreiran portviinitalolla on huikea historia ja se näkyy myös tuotantotiloissa. Ferreiralaiset ovat syystäkin ylpeitä tuotteistaan. Taloa arvostetaan Portugalissa niin paljon, että sinne tuodaan tutustumaan myös kaikkein tärkeimmät valtiovieraat.

ferreira portviini

Onneksi myös meidät tavalliset talliaisetkin toivotetaan tervetulleiksi Ferreiran kellareihin. Kierrokset kustantavat 10 eurosta ylöspäin, joten jos suunnittelet matkaa Portoon, ei elämystä kannata missään nimessä jättää välistä. Varaa aikaa reilu tunti ja anna oppaan tarinoida pääsi pyörälle. Ferreiran portviinitalo on Porton rubiininpunainen kruununjalokivi!

*Portviinikierroksen tarjosivat Sogrape ja Ferreiran portviinitalo, obricada!

Lue myös:
Turskaa, mustekalaa ja vinho verdeä – ravintolasuosituksia Portoon
Etätyöviikko Douro-joen rannalla
Mykistävien maisemien Porto