Suuri glögitesti ja voissa paistetut persimonit

Glögivatsani on pohjaton. Olen kailottanut suureen ääneen tuota lausetta totuutena kaikki nämä vuodet. Kunnes järjestimme kavereiden kesken suuren glögitestin. Illan päätteeksi oli pakko vastahakoisesti tunnustaa, että kyllä se pohja minunkin vatsastani sittenkin löytyy. Damn.

valkia glögiskumppa

Jokunen vuosi sitten risteilimme ystävien kanssa Saimaalla. Partiolaisilta lainatun paatin aurinkokannella köllötellessä saimme loistoidean. Päätimme testata kaikki ruokakaupan hyllyiltä löytyvät lonkero-kategoriaan luokitellut juomat. Elettiin 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä, eikä makulonkeroita vielä savolaisissa marketeissa näkynyt, joten testi oli suhteellisen helposti toteutettavissa. Ostoskärryyn kerättiin kahdeksan erilaista tölkkiä ja muistiinpanovälineet, sillä voittajaa ei todellakaan valittaisi kovin kevein perustein.

suuri glögitesti

Suomalainen laatulonkero oli kyseisen kesän hittituote, joten nimesimme testiryhmämme leikkisästi Suurkuluttajiksi. Testi suoritettiin sokkona ja varmuuden vuoksi se toisinnettiin parin päivän kuluttua. Yllätyksiltä ei vältytty. Ensimmäisellä maistelukerralla esanssiseksi ällötykseksi tuomittu tuote otti murskavoiton seuraavassa testitilanteessa. Tämä kertonee testien luotettavuudesta kaiken olennaisen.

valkia glögiskumppa

Marraskuussa Suurkuluttajat kokoontuivat lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen yhteen. Oli aika avata glögikausi. Raadin tiukan arvioivan silmän, nenän ja kielen alle joutui (tai pääsi, miten sen nyt ottaa) tällä kertaa Pernod Ricard Finlandin lahjoittama suomalainen glögivalikoima. Jokainen juoma on valmistettu Suomen Turussa, joten mikäpä sen paremmin itsenäisyyden juhlavuoteen sopisikaan.

suuri glögitesti

Korostettakoon vielä, että Suurkuluttajien kokoonpanoon ei kuulu juoma-alan ammattilaisia, ravintolaguruja, viinimaahantuojia tai edes viiniharrastajia. Yksi nykyinen ja yksi entinen ruokabloggaaja ryhmässä toki istuu, mutta heidän varaansa en laskisi kovinkaan paljon. Testitiimiin on rekrytoitu myös yksi niin sanottu supermaistaja, mutta hänkin vähättelee panostaan, vaatimaton kun on. Todettakoon siis, että asiantuntemuksemme perustuu puhtaasti vain ja ainoastaan kokemukselliseen tietoon ja määrällisiin menetelmiin.

juustolautanen

Teille, jotka ette glögeistä välitä, on tulosten oheen bonuksena lisätty erinomainen paistettujen persimonien resepti. Ne sopivat vaikka itsenäisyyspäivän iltaan, siihen hetkeen, kun poksautatte skumppapullon auki ja ynnäilette kuinka monta sinivalkoista asua linnan punaista mattoa pitkin liihottaa. Selatkaa siis rohkeasti testitulosten ohi!

suurkuluttajat testaa glögitesti

Testin tulokset on esitetty journalistisistakin julkaisuista tutuksi tulleessa paremmuusjärjestyksessä. Jokaiselle juomalle annettiin kouluarvosana, joiden keskiarvo määritti glögille annettavien tähtien lukumäärän. Kiitettävällä liikeni kokonaiset viisi tähteä *****, hyvällä neljä ****, tyydyttävällä kolme *** ja kohtalaisella kaksi **. Välttäviä tai hylättyjä ei testatusta valikoimasta löydetty ja hyvä niin.

glögikauden avajaiset

Pitääksemme jännitystä yllä, julkaisemme voittajaglögin viimeisenä. Testin tulos on täysin subjektiivinen, eikä siitä voi valittaa. Testin tuloksia ei voi yleistää, eikä niistä voi vetää suurempia johtopäätöksiä. Suurkuluttajat eivät ota vastuuta mistään, eivätkä korvaa mitään, vaikka lukija maistamisen jälkeen jättäisi eriävän mielipiteen. Ja sitten itse asiaan.

tuike valkoviiniglögi

Suurkuluttajat testaa: Vuoden 2017 glögivalikoima

Chymos Lakritsi-Suklaaglögi **
15 %, hinta Alkossa 9,99 €

Tuoksusta erottui yllättäen lakritsi, suklaa ja alkoholi, löysipä yksi testaaja siitä myös hiukkasen kalakaveria eli fishermans friendiä. Väri miellytti kriittistä silmää. Maku toi mieleen Brunbergin lakutoffeen, tervaleijonan tai lämpimän salmiakkikossun. Maustepippuriakin makumaailmasta erotettiin, mutta parhaiten juomaa kuvaa adjektiivi outo. Suurkuluttajien suussa erikoinen yhdistelmä ei istunut glögikategoriaan. Niinpä päädyimme pitkään pohdiskeluun siitä, mitä glögi ylipäänsä on. Ei ainakaan tätä.
”Kuumennettua viinaisaa makeista, ei tätä koko iltaa jois.”

Valkia Kuohuva Glögi **
12 %, hinta Alkossa 11,98 €

Ensimmäinen ahaa-elämys tuli ryhmämme supermaistajalta: tässä tuoksu 80-luvun Tukkataika-permanenttiaine! En tiedä millaiselta kasarituote tuoksahtaa, mutta ilmeisesti rusinalle, anikselle ja kardemummalle, siis glögille. Mausta löydettiin häivähdys kotimaista(!) omenaa. Makeus oli kohdallaan, ällöraja ei vielä ylittynyt. Glögiskumppa jakoi mielipiteet, ensimmäisen mielestä se oli hauskan jouluinen, toinen haukkui epäaidoksi ja esanssiseksi, kolmannen mielestä maku oli lonkeromainen ja se parani huikka huikalta, neljäs taas ei pystynyt juomaan lasiaan tyhjäksi. Viides intoutui muistelemaan nuoruuden kiljukokemuksia, kuudes nosti kädet ilmaan ja kysyi suureen ääneen: MIKSI? Tässä siis erilainen vaihtoehto glögille, toimii hyvin keskustelunherättäjänä vaikkapa illallispöytään istuttaessa!
”Liian esanssinen skumpaksi, liian ohut glögiksi.”

Juhla Glögi ***
20 %, hinta Alkossa 11,98 €

Seitsikon vahvin ehdokas tyrmäsi raadin. Emäntä saattoi kuumentaa juoman vähän liian kuumaksi ja alkoholi haihtui suoraan testaajien sieraimiin. Tuote tuoksuu voimakkaasti brandylle ja sitä luonnehdittiinkin mielummin totiksi kuin glögiksi. Tuoksun ei kannata kuitenkaan antaa hämätä, sillä hienostuneeksikin kuvailtu maku on prosentteihin nähden lempeä. Glögiasteikolla Juhla-versio ei pitkälle pötki, mutta toimii varmasti erittäin hyvin sisäisenä villapaitana sekä kaupan pahvitölkkiglögin terästeenä.
”Tämä mukaan hiihtoreissulle tai mökille!”

Chymos Mustaherukkaglögi ***
4,7 %, hinta kaupoissa n. 7 €

Panadol Hot, Finrexin! Haju toi kieltämättä mieleen kuumat flunssajuomat ja aitoa mustaherukkaa oli vaikea erottaa tuoksusta, mutta mausteita, kuten neilikkaa, kirsikkaa ja piparkakkua siitä kyllä löydettiin. Väri oli vihdoin kohdallaan, glögin kuuluu olla konservatiivisen raatimme mukaan punaista. Maku oli laihahko, mutta ehdottomasti parempi kuin tuoksu. Makkeeta maustettua mehua, liian mietoa glögiksi, kommentoi yksi raatilaisista. Alkoholi ei maistu, siitä plussapisteitä.
”Karkkirasian hyljeksityin yksilö.”

tuike valkoviiniglögi

Tuike Luomu Valkoviiniglögi ****
11 %, hinta Alkossa 8,39 €
Vaalean luomuglögin tuoksussa on mansikkaa ja herukkaa, mutta myös selkeitä glögimausteita. Väri on hento ja kaunis, vaikka parin testaajan pipo on edelleen tiukalla: vaisu ja vaalea väri ei sovi glögille. Herukkainen maku jakaa sekin mielipiteitä, toisten mielestä tuoksuu glögille enemmän kuin maistuu. Jälkeenpäin suussa mellastaa kardemumma. Joku luonnehtii suutuntumaa tahmaiseksi, mutta makeus ei kuitenkaan mene överiksi. Varsin mainio kombo, toteaa yksi meistä ja piirtää arvostelupaperiin sydämen.
”Sopivan makea, voisin juoda.”

tuike roseeviiniglögi

Tuike Rosé Glögi ****
8 %, hinta Alkossa 7,98 €

Heti alkuun mainitsen, että roseeglögi on henkilökohtainen suosikkini. Epätodennäköinen yllättäjä takavasemmalta. Pöydän ympäriltä kuultiin kuitenkin muutamia soraääniä. Väriä haukutaan laihaksi mehukatiksi ja liian tummaksi roseeksi. Makua arvioidaan teräväksi, raikkaaksi ja ohueksi. Alkoholi kuulemma maistuu läpi. En sentään ole ainoa peukuttaja: perinteinen kaupanglögifiilis luettaneen kehuksi, samoin keveys, kaneli ja glögimausteisuus. Tuoksussa on paljon kardemummaa. Entinen ruokabloggaaja tekee tärkeän huomion: roseeviiniglögissä koristeet ja rekvisiitta tulee paremmin esiin, kun juoman väri on vaaleampi. Hieno musta hevonen, siis jatkoon!
”Paras tähän mennessä, täydellinen pari sinihomejuuston ja pipareiden kanssa!”

tuike roseeviiniglögi

Tuike Luomu Punaviiniglögi *****
11 %, hinta Alkossa 4,98 € (37,5 cl pullo)

Testaajien glögimaku osoittautuu hyvin perinteiseksi, sillä selkeäksi testivoittajaksi suoriutuu valikoiman ainoa punaviiniglögi. Vahvin tuoksu, hyvä viininmaku ja runsaat mausteet, täyteläinen, piparkakkuinen, eniten glögimäinen. Maistuu eniten siltä, miltä näyttää, vaikka jonkun mielestä onkin snadisti liian makea. Glühwein-vertauksia esitetään. Pöydän päästä kuuluu röyhtäys ja samaan syssyyn oivallus: kardemummaa! Ainoa miinus on tuotepakkauksen koko, miksi ihmeessä testivoittajaa myydään vain puolikkaissa pulloissa!?
”Nyt on sitä mitä pitää!”

joulutortut

Voittajaa etsittiin napostelupöydän äärellä. Tarjoiluvadeille oli ladottu kaupan pipareita, vuoden vanhasta lehtitaikinasta leivottuja joulutorttuja, sekalainen juustovalikoima, hilloja jääkaapin ylähyllyltä, paahdettuja maa-artisokkia, sauvasekoittimella surautettua valkosipulimajoneesia sekä ilmakuivattuun kinkkuun käärittyjä persimoneja.

paistetut persimonit

Persimon-siivut sopivat juuston seuralaisiksi sellaisenaankin, mutta joulun tuovat pöytään kanelilla ja hunajalla maustetut pannulla voissa paistetut persimonit. Alkuperäinen ohje on Helsingin sanomien.

Paistetut persimonit

2 persimonia
ripaus kanelia
pieni paketti prosciuttoa tai muuta ilmakuivattua kinkkua
rosmariinin oksia
hunajaa
voita

Pese persimonit ja leikkaa ne ohuiksi lohkoiksi. Heiluttele kanelisirotinta lohkojen molemmin puolin. Leikkele kinkkusiivuista sopivia palasia ja kääri ne persimonien ympärille. Lävistä katkaistulla rosmariinin oksalla kinkku kiinni hedelmälihaan. Jos rosmariininoksat ovat hentoja, tee ensin viilto veitsellä, että saat työnnettyä oksan viipaleen läpi. Paista lohkot voissa pannulla, kunnes ilmakuivattu kinkku saa väriä ja rapeutta. Aseta tarjolle ja valuttele viimeiseksi päälle hunajaa.

prosciutto persimon

prosciutto persimon

Jos rehellisiä ollaan, oma glögisuosikkini on edelleen itse keitetty omenamehupohjainen joulujuoma. Terästettynä tai ilman. Vielä en ole törmännyt yhteenkään kaupoissa myynnissä olevaan glögiin, joka ei pidemmän päälle osoittautuisi liian makeaksi makuuni. Mutta yhteen mukilliseen, siihen on kyllä aineksia myös Suurkuluttajien testituloksissa! Millaisesta glögistä sinä pidät? Valkoisesta vai punaisesta, mehumaisesta vai terävämmästä? Entä mantelit ja rusinat, pitääkö niitä olla?

tuike glögi

Muistathan kommentoidessasi Suomen alkoholilainsäädännön kiemurat. Alkoholi on syytä jättää mainitsematta, ettei Valvira tule koputtelemaan ovelleni. Kiitos!

Nelikymppisen kuntotesti – fitness-viikonloppu Vierumäellä

Monen vuoden vatvonnan jälkeen yhteinen vierumäkiviikonloppu oli viimeinkin totta. Syksyn sateiden saapuessa varasimme paikat marraskuiselle fitness-viikonloppukurssille* ja toivoimme, että nelikymppinen peruskuntoinen, istumatyötä tekevä, jo parikymmentä vuotta yhtä köyttä vetänyt kaveruskolmikkomme selviää hengissä kolmen päivän rutistuksesta. Liikunta oli jäänyt tänä vuonna aivan liian vähälle, nyt tarvittiin perusteellinen potku pakaralihaksille.

fitness-viikonloppu vierumäellä crosstraining

Muistelen välillä kaiholla sinkkuaikoja, jolloin ote omasta niskasta oli jämäkkä ja motivaatio kohdallaan. Liikkuminen oli säännöllistä ja mieliala korkealla. Flunssat pysyivät poissa ja askel oli kevyt kulkea. Parisuhteessa eläminen on sekin ihanaa, mutta ainakin minun kohdallani se tarkoittaa kuntosalivisiittien vähentymistä olemattomiin ja kotisohvaa, joka kutsuu lötköttelemään kainaloon ja viltin alle. Ryhmäliikuntatunnit ja omatoiminen lenkkeily valuvat vääjäämättä jämäsijoille. Ryhtiliike olisi todellakin paikallaan.

Vain kahta päivää ennen kurssia kolmas meistä sairastuu ja saa lääkäriltä liikuntakiellon. Lähdemme siis matkaan kahdestaan. Heti pääkaupunkiseudun rajat ylitettyämme meidät ympäröi puuduttava pimeys. Kaupungissa, kaiken keinovalon keskellä, ei käsitä kuinka pilkkopimeää taajaman ulkopuolella onkaan. Hereillä pysyminen ei kuitenkaan ole ongelma. Milloin viimeksi olemme ehtineet syventyä keskusteluun tuntikausiksi, siitä täytyy olla vuosia? Asialistalla alekkain ovat työt, perheet ja parisuhteet. Puolentoista tunnin ajomatkan aikana ehdimme vain raapaista ensimmäistä.

fitness-viikonloppu vierumäellä

Perillä navigaattori ohjaa meidät Vierumäen asemalle ja maalaisjärki väärään liittymään. Urheiluopiston alue on käsittämättömän laaja ja välimatkat useamman kilometrin pituisia, eikä kummankaan suuntavaisto paras mahdollinen. Etukäteen haaveilimme hotellimajoituksesta, mutta onneksi majoitumme sen sijaan Ilkkaan, yhteen opiston opiskelija-asuntoloista. Kuusikerroksiseen rakennukseen, joka sijaitsee kuplahallin kupeessa, aivan liikuntatilojen vieressä. Huoneet ovat askeettiset, mutta niistä löytyy kaikki tarpeellinen: jämäkkä sänky, pieni keittiö ja kunnon suihku sekä riittävästi pistorasioita – mitä sitä muuta aktiiviliikkuja edes tarvitsee?

Myöhästymme alkuinfosta kymmenen minuuttia. Katselemme varovasti ympärillemme. Vaikka molemmilla meistä on aktiiviharrastajan tausta, edellisistä treeneistä on aikaa. Jännäsimme joutuvamme timmivartaloisten fitness-mimmien keskelle – turhaan. Pieni sali on täynnä tavallisia naisia, meidän ikäisiä ja vähän vanhempia. Kaikilla sama motiivi, keskittyä yhden viikonlopun ajan liikkumiseen ja omaan hyvinvointiin.

Viikonlopun ohjelma on tiivis, laiskottelulle ei ole aikaa. On ihanaa, kun joku muu on järjestänyt kaiken. Aktiviteetit, ruokailut ja majoitus, kaikki sisältyvät samaan pakettiin. Meidän tarvitsee vain seurata lampaana perässä. Oman elämänsä organisaattori on kiitollinen.

fitness-viikonloppu vierumäellä crosstraining

samsung gear fit2 pro

Myöhemmin käy ilmi, että joukossa on kuin onkin muutama superaktiivi, he treenaavat thriatlonia varten. Kun me muut hölköttelemme lämmittelykierroksia, he ottavat jo juoksuaskelia ja kiertävät varmuuden vuoksi ylimääräisen kierroksen. Fitness-viikonloppuna jokaisella on kuitenkin lupa treenata omassa tahdissaan, välittämättä muista, niin tehokkaasti kuin pystyy, juuri niin tiukasti kuin sillä hetkellä jaksaa. Ohjaaja kannustaa ja tsemppihenki on vahva.

Kuplahallissa on kaoottinen tunnelma. Juoksuradan punainen pinta kiertää keskellä kehää, teini-ikäiset tytöt laukkaavat ympäri rataa. Taustamusiikki pauhaa pelikentillä ja sekoittuu kummalliseksi potpuriksi ysärihittejä, säkkipillisoitantaa, Titanic-elokuvan soundtrackia ja Daruden konemusiikkia. Kaiteeseen nojailee kymmeniä koululaisia. Kolmannella kentällä kasarivetimiin pukeutunut ohjaaja vetää perinteistä aerobiciä. Takakaarteessa heilutaan kahvakuulien kanssa, vieressä on menossa TRX-treeni. Sulkispallot suihkivat ilman halki selkiemme takana. Ehkä kymmenvuotias poika hakkaa nyrkkeilysäkkiä ammattilaisen ottein. Hallissa harjoitellaan myös haavipalloa, toisessa päädyssä pumpataan rautaa vapailla painoilla. Kaiken keskellä kolmikymmenpäinen opiskelijajoukko keskittyy joogaan. Me tanssimme kuin viimeistä päivää Antti Tuiskun tahtiin, fitness-viikonlopun aloittaa Dance Mix -treeni.

fitness-viikonloppu vierumäellä

fitness-viikonloppu vierumäellä

Lämpimän ruuan saamme eteemme vasta yhdeksältä illalla. Wanha sali on sympaattinen, puolapuiden, kiipeilyköysien ja renkaiden reunustama kotiruokaravintola. Palvelu on ystävällistä, eikä kassahenkilön hymy hyydy, vaikka kello lähenee jo kymmentä. Ruoka on lihapitoista, kasvissyöjän suosikkipaikka Wanha sali ei taida olla. Kalaa sentään on tarjolla ja salaattipöytä, vaikka proteiini taitaa puuttua siitäkin. Jälkiruuaksi on raparperi-mansikkakiisseliä. Lusikoimme sokerisen herkun napoihimme, kävelemme käytäviä pitkin huoneisiimme ja toivotamme hyvää yötä. Myöhäinen liikunta ja ruokailu pitävät hereillä vielä pitkään, vaikka aamulla onkin herättävä ennen aurinkoa.

Powerslidesta mäkitreeniin

Kun kello soi 7.30, takana on kuusi tuntia vieraassa sängyssä nukuttua levotonta unta. Hiippailen puolinukuksissa villasukissani aamiaiselle. Asuntolat on rakennettu nerokkaasti, kaikkia niitä yhdistää käytävä, jota pitkin pääsee sisäkautta sekä ruokalaan, jumppasaleihin että uimahalliin. Kaurapuuro on ihanan pehmeää, maustamattoman jugurtin kanssa tarjotaan marjoja. Lisään aamiaistarjottimelleni myös lasin tuoremehua ja keitetyn kananmunan. Teevaihtoehtoja on tarjolla perinteisesti yksi: Liptonin keltainen.

Tasan kello yhdeksän jonotamme välinevarastolle. Powerslide-pötkylä kainalossa laskeudumme ykköskentälle. Laji on meille molemmille uusi: lattialle levitetään silikonisuihkeella käsitelty matto, treenikenkien päälle vedetään liukkaat tossut ja käsiin pujotetaan samanlaiset, mutta pienemmät. Sitten luistellaan laidalta toiselle. Sisäreidet anelevat armoa jo kymmenen minuutin jälkeen. Punnerruksissa olen huono muutenkin ja tässä lajissa niitä tehdään liuttamalla käsiä alustalla. Mieleni tekee huutaa apua. Välillä käytän kameraa tekosyynä pienelle tauolle. Kun tunti on saatu joten kuten päätökseen palautamme silikonimatot ja kannamme kentälle bodypump-vermeet. Oh my god.

powerslide fitness-viikonloppu vierumäellä

ennen koitosta

Välinevarastolla törmään miehen siskon siippaan. Käynnissä on vuosittainen kaveriporukan turnaus, joka koostuu neljästä palloilulajista, joista ensimmäinen on pöytätennis. Miekkonen ei ole ainoa tuttu, johon Vierumäellä törmään. Fitness-kurssilaisten joukossa huhkii nainen, johon olen törmännyt vastikään eräässä työprojektissa. Ennen moikkaamista on pakko katsoa kahteen kertaan ja varmistaa, etten ole erehtynyt henkilöstä. On omituista törmätä ihmisiin ympäristössä, jossa ei ole heitä tottunut näkemään. Hikisinä ja jumppavermeet yllään.

Lauantailounaan jälkeen ohjelmassa on 1,5 tunnin sauvakävelylenkki. Ihanaa päästä ulkoilemaan rennosti raittiiseen ilmaan, ajattelen. Ulos astuessamme alkaa sataa. Tahti on reipas, sauvat lipsuvat asfaltilla ja hiki alkaa nousta otsalle. Pysähtykää siihen seuraavaan risteykseen, huikkaa ohjaaja, kyltissä lukee Ilkankuru! Tässä vaiheessa kokeneempi Vierumäen-kävijä osaisi varmaan aavistaa, mitä tuleman pitää. Me ensikertalaiset olemme onnellisen tietämättömiä tulevasta rääkistä, Ilkankurussa viattoman oloinen rinne odottaa jo meitä poloisia.

fitness-viikonloppu vierumäellä pumppitreeni

fitness-viikonloppu vierumäellä pumppitreeni

Pitkä nousu kivutaan kolme kertaa kävellen. Sitten meidät komennetaan rehkimään puolet mäestä juosten. Kuuden nousun jälkeen luulemme olevamme selvillä vesillä, mutta vielä mitä! Edessä on kolme kierrosta kokonaan juosten. Huh hah hei. Osa luovuttaa ja palaa opistolle. Minä jään jälkeen muista, mutta päätän painaa treenin loppuun asti.

ilkankuru fitness-viikonloppu vierumäellä

Sydän pyrkii ulos rintakehästä ja sade piiskaa hiestä kosteita hiuksia. Vilkaisen älyranneketta, se ei toimi. Eipä tietenkään, juuri silloin kun sykelukemat oikeasti kiinnostaisivat. Yhdeksännen nousun jälkeen tulee vielä muutama lisää, palauttelua, toteaa ohjaaja ja iskee silmää. Olen reilusti mukavuusalueeni ulkopuolella, enkä ikimaailmassa olisi pystynyt tsemppaamaan itseäni vastaavaan suoritukseen. Uitettu koira on sitkeyteensä tyytyväinen ja jolkottelee opistolle, jossa odottaa välipala.

Eikä siinä vielä kaikki!

Tätä kirjoittaessani fitness-viikonlopusta on kulunut reilu viikko. Olin autuaasti unohtanut, ettei tässä vielä todellakaan ollut kaikki. Kaivoin esiin ohjelmalappusen tarkistaakseni tuntimäärät ja kuinka ollakaan, sauvatreenin jälkeen jatkoimme suoraan coretreeniin sekä toiminnalliseen keppivenyttelyyn. Ja jos luulette, että coretreeni keskittyy ainoastaan keskivartalon lihaksiin, voin kertoa, että olette väärässä. Aamuyhdeksältä pompitun powersliden, sen jälkeisen pumppitunnin ja uuvuttavan mäkitreenin päätyttyä käytimme kolmasosan päivän viimeisestä aktiviteetista kyykkäämiseen. Armoa ei suotu, ohjaajan näkymätön piiska viuhui sisukkaiden kurssilaisten edessä. Jos tänä aamuna lihakset olivat kipeät, miten ihmeessä pystyisin suoriutumaan sunnuntaiaamun harjoituksista?

Aiemmin olin ajatellut palauttelevani päivän pinnistelyjä uimalla muutaman allasvälin. En uinut, hyvä että jaksoin kävellä uimahallille. Sitä paitsi pitkä allas oli varattu kuviokellujille. Koko halli kaikui, kun ohjaaja hakkasi haarukalla metallisia uimaportaita, jotta uimarit pysyvät rytmissä myös veden alla. Kuntouintialtaan ollessa muussa käytössä niin sanottu kylpyläpuoli kuhisi äänekkäitä vesipetoja. Huolsimme lihaksiamme puolisen tuntia 34-asteisessa porealtaassa ja poistuimme hälystä nopeasti lauteiden kautta illalliselle.

viinilasi fitness-viikonloppu vierumäellä

Älyranneke oli kirjannut päivän lukemiksi 20 433 askelta ja 3 032 kulutettua kilokaloria sekä 5,5 tuntia tehokasta liikuntaa. Maksimisykkeen rajakin oli ylitetty useampaan kertaan. Proteiinipitoinen ateria ja lasi viiniä oli siis enemmän kuin ansaittu.

Sunnuntaiaamun treenisessio koostui pitkästä ja monipuolisesta harjoittelusta, jota voisi kutsua myös crossfitiksi, jos nimeä ei olisi varattu vain lisensoitujen salien käyttöön. Jalat olivat täysin tukossa, eikä nukkumisestakaan oikein ollut tullut mitään, kun lihaksia särjeksi. Sinnikkyys ja sopivalla sykkeellä tehty lämmittely kuitenkin palkitsivat pakertajan. Päätin kärsiä seurauksista vasta seuraavana aamuna.

fitness-viikonloppu vierumäellä crosstraining

fitness-viikonloppu vierumäellä crosstraining

Pitkän lämmittelyn jälkeen takasuora täyttyi heiluvista kahvakuulista, ilmakyykyistä, punnerruksista, askelkyykkykävelystä, burpee-liikkeistä ja vatsarutistuksista. 25 minuutin ajan, niin monta toistoa ja kierrosta kuin mahdollista. Treenin kruunasi 8 minuutin setti etuheilautuksia. Jokaisen minuutin aikana 15 heilautusta ja yksi käsillekävely, loput ajasta sai huilata. Ensimmäisellä minuutilla lepoaikaa jäi ruhtinaalliset 22 sekuntia, viimeisellä se oli kutistunut 15 sekuntiin. Sunnuntain vihoviimeiset 45 treeniminuuttia käytettiin oikeutetusti lihashuoltoon.

fitness-viikonloppu vierumäellä foam rolling

fitness-viikonloppu vierumäellä foam rolling

Selvisimme voittajina, vaikka välillä heikotti. Ohjaaja kehotti lepäämään hyvällä omallatunnolla seuraavat 2–5 päivää. Tein työtä käskettyä, sillä muutakaan en voinut. Seuraavana aamuna kykenin hädin tuskin nousemaan ylös sängystä ja köpöttelin kaupungilla hitaasti kuin kahdeksankymppinen lonkkaleikkauspotilas. Keskiviikkona olo alkoi olla normaali ja hyvä niin, sillä edessä oli viisi päivää talvista liikuntaa Pyhätunturin maisemissa.

Mitä jäi käteen?

Lihaskivuista ja kovasta rääkistä huolimatta fitness-viikonloppu Vierumäellä oli kaiken odotuksen arvoinen ja vaivan väärti. Nimi hämää, sillä tunneista selviää kyllä, vaikka oma kroppa olisi fitness-mielikuvista kaukana. Peruskunto riittää. Kevyempiä vaihtoehtoja on aina tarjolla, pääasia, että liikkuu. Jos kolmen päivän puristukselle pitäisi antaa kouluarvosana, keikkuisi se siinä kasipuolen ja ysimiikan vaiheilla. Kiitettävä ei ole kaukana, mutta pientä miinusta tulee ohjelmaan merkittyjen tulokahvin ja välipalan peruuntumisesta sekä ruokatarjonnasta.

samsung gear fit2 pro

Sapuska oli syötävää ja sitä oli riittävästi treeniä ajatellen. Pääosin linjastoilla oli kuitenkin tarjolla vain lihavaihtoehtoja. Terveelliseltä viikonlopulta odotan myös terveellistä ruokaa. Kasvisvaihtoehtoja oli valitettavan vähän, eikä terveellisyysaspekti mielestäni muutenkaan näkynyt yhdelläkään aterialla. Raskas liikunta vaatii toki tuhdit tankkaukset, mutta polttoaineena voi käyttää myös kasviksia ja muita kevyempiä vaihtoehtoja. Vegaani olisi ollut pulassa. Pääkaupunkiseudun kasviskupla ei taida yltää Vierumäelle saakka.

Isoja plussia kertyy kannustavista ohjaajista ja heidän erinomaisesta asenteestaan, monipuolisesta treeniohjelmasta, laadukkaista välineistä ja inspiroivasta ympäristöstä. Majoituskin oli kaikessa askeettisuudessaan oikein asiallinen. Vaaka taitaa kallistua ysimiikan puoleen.

voittajat

Seuraava naisille suunnattu fitness-viikonloppu järjestetään tammikuussa, kurssi kustantaa 310 euroa ja sisältää aktiviteetit ja täysihoidon ruokailuineen. Laittakaahan korvan taakse!

* Osallistuin fitness-viikonloppuun Vierumäen urheiluopiston bloggaajavieraana, Fit2 Pro -älyrannekkeen testilainaan tarjosi Samsung.

Vanhan Porvoon Glassikko ja maailman suloisin brunssi

Kuin kotiin tulisi. Se on ensimmäinen ajatukseni, kun astun sisään Vanhan Porvoon Glassikkoon. Tunnen kuinka vanha talo hymyilee minulle. Punaiseksi maalatussa pönttöuunissa rätisee elävä tuli, uunin viereen on pinottu koivuhalkoja. Matalat huoneet ja pastellinsävyiset, vuosisatoja nähneet seinät sulkevat brunssivieraan lämpimään syleilyynsä ja jättävät syksyisen viiman ja vihmovan tihkusateen ovien ulkopuolelle.

vanhan porvoon glassikko sisäänkäynti

vanhan porvoon glassikko menu

Vanhan Porvoon Kirkkotorin laidalla seisova keltainen puutalo on yli 250 vuotta vanha. Viimeisimpänä sen puulattioita on kuluttanut Heidi ja Samuli Wirgentiuksen perhe. Menneenä kesänä he tekivät radikaalin ratkaisun ja muuttivat pois unelmiensa tieltä.
Pariskunnan suurin haave on vihdoin käynyt toteen, sillä Vanhan Porvoon Glassikko avattiin alkusyksystä.

Olen tutustunut Samuliin ja Heidiin pari kuukautta aiemmin yhteisen projektin parissa. Olemme puhuneet paljon unelmista, jäätelöstä, kahviloista, hyvästä ruuasta ja vanhasta Porvoosta. Jutusteluhetkien jälkeen olen pyöritellyt mielessäni visiota valmiista ravintolasta ja koettanut kuvitella miltä tilassa näyttää, tuoksuu ja tuntuu. Kun unelmat muuttuivat marraskuussa todeksi, sain mieluisan kutsun tulla maistelemaan porvoolaisen brunssitaivaan herkkuja. Arvaatte varmaan, ettei minua tarvinnut kahdesti käskeä.

vanhan porvoon glassikko

Edellisen kerran olin käynyt Kirkkotorin kupeessa silloin, kun huoneet olivat muuton jälkeen täysin tyhjillään. Kun nyt katson ympärilleni, liikutun. Kuvitelmani ovat konkretisoituneet: tässä se nyt on, vanhan Porvoon suloisin ravintola. Samuli ja Heidi ovat todella tehneet unelmistaan totta. Istahdan meille, minulle ja Hannan soppa -blogin Hannalle, varattuun ikkunapöytään ja katselen ihastuneena ympärilleni.

vanhan porvoon glassikko skål brunssi

vanhan porvoon glassikko kattaus

Tunnelma on ainutlaatuinen. Tekee mieli riisua kengät ja tassutella sukkasillaan lattialle levitetyillä paksuilla matoilla. Nurkassa on klassinen riikinkukko-korituoli, jota instagram vuorenvarmasti rakastaa. Salin perällä on marjapuuronvärinen sohva, pyöreät pöydät ovat marmoria. Pehmeä musiikki säestää tunnelmallista tilaa. En saa silmiäni irti tarkoin mietityistä yksityiskohdista, voiko tällainen paikka olla tottakaan?

vanhan porvoon glassikko pönttöuuni

samuli wirgentius

Kotoisassa keittiössä ei ole ovea ja vieraat ovat tervetulleita kurkkaamaan, mitä Michelin-tähdellä palkittu keittiömestari valtakunnassaan puuhaa. Köökissä kuunnellaan vieraiden toiveita tarkkaan ja loihditaan annoksia yllätysvieraille, vaikka sulkemisaika alkaisi olla jo käsillä.

Asiakaspalvelu on viiden tähden arvoista. Vieraista ollaan kiinnostuneita, heitä kuunnellaan ja heistä huolehditaan, kuin hyvistä ystävistä tai perheenjäsenistä ikään. Isäntäparin kasvoilta loistaa aito ilo, intohimo ja rakkaus ruokaan. Näin sydämelliseen palveluun törmää todella harvoin.

vanhan porvoon glassikko hannan soppa

vanhan porvoon glassikko hillot

vanhan porvoon glassikko brunssi munakokkeli

Myös pöytiintarjoiltu brunssi on nykypäivänä harvinaisuus. Ei buffet-tiskejä, jonotusta tai jälkiruokapöydän jämiä, vaan kauniisti katettu ja kynttilöin valaistu pöytä. Marmoria, rottinkia ja kankaisia lautasliinoja. Lautasten virta on loppumaton ja kaikkea tuodaan lisää, jos pyytää. Brunssimenun sisältö vaihtelee, mutta tietyt elementit pysyvät. Ensin itse keitettyjä hilloja, granolaa, jugurttia, tuoremehua, leipävalikoima, kahvia ja teetä. Sitten lämmin muna-annos, kolme erilaista salaattia ja juustolautanen. Viimeiseksi kaksi jälkkäriä, joista toinen on aina Vanhan Porvoon jäätelötehtaan tuotantoa, tietenkin.

Ensimmäisenä emäntä kantaa pöytään leipävalikoiman: hapanjuurileipää, ihanan tahmaista saaristolaislimppua ja jumalaisen rapeita croissantteja, kaikki omassa keittiössä leivottuja. Kuppiin kaadetaan théhuoneen vihreää teetä ja lasiin samana aamuna puristettua appelsiinimehua. Juhlistamme yhteistä brunssia myös lasillisella kuohuviiniä.

vanhan porvoon glassikko brunssi salaatit

Seuraavaa ruokalaji kiikutetaan eteemme, vasta kun on varmistettu, että olemme valmiita siirtymään eteenpäin. Tätä on brunssi parhaillaan, kiireetöntä yhdessäoloa ja hirmuisen herkullista ruokaa. Ruohosipulilla ryyditetty munakokkeli on taivaallista ja salaatit sisältävät tällä kertaa tomaatti-mozzarellaa, skagenia ja perunaa sekä kaalia ja chorizoa. Yhtä juhlaa jokainen suupala.

Suolaisen menun kruunaavat runsaat stilton-siivut sekä kuutioitu mausteleipä. Leipäkuutioiden päälle valutettu karamellikastike vie ajatukset salakavalasti kohti jälkiruokaa. Eton mess vaahtokarkkeineen sulaa suuhun. Vadelma- ja banaani-popcorn-jätskit lusikoidaan vauhdilla vatsaan, jotta aivot eivät ehdi ilmoittaa sen olevan jo ääriään myöten täynnä.

vanhan porvoon glassikko brunssi jälkiruoka

Porvoolaiset ovat jo noteeranneet katukuvaan ilmestyneen tulokkaan. Heidi kertoo, että päivän toinen brunssikattaus on myyty loppuun, samoin sunnuntain isänpäiväbrunssi. Vierailumme aikana useampi kaupunkilainen piipahtaa sisään ihastelemaan interiööriä, jonka valo loistaa kutsuvasti kirkolle avautuvista ikkunoista.

vanhan porvoon glassikko herkkukauppa

vanhan porvoon glassikko herkkukauppa

Vanhan Porvoon Glassikko ei kuitenkaan ole vain porvoolaisia varten. Suosittelen syvästi liikahtamaan viikonloppuretkelle esimerkiksi pääkaupunkiseudulta. Bussilippu maksaa alle kympin suuntaansa ja kahdellakin eurolla pääsee, jos vain suunnittelee ajankohdan hyvissä ajoin etukäteen.

Brunssia tarjoillaan lauantaisin ja sunnuntaisin kahdessa kattauksessa: klo 10 ja klo 13. Taivaallinen herkkuhetki kustantaa 28,50 euroa ja on taatusti joka euron väärti. Kahvilan yhteydessä on pieni herkkukauppa, jossa myydään sen seitsemää sorttia makeaa ja suolaista. Pikkulinnut livertelivät korvaani myös, että perjantaisin Glassikossa tarjoillaan pizzaa ja lähiaikoina järjestetään ensimmäinen tähti-illallinen. Nimi saattaa viitata erääseenkin keittiömestariin ja hänelle myönnettyyn tunnustukseen. Sanokaa minun sanoneen.

vanhan porvoon glassikko ovikyltti

Ps. Kamerani hyytyi ennen kuin ehdin istua pöytään, olin unohtanut ladata akut – mikä amatöörimoka! Onneksi ihastuttava seuralaiseni oli ammattilainen, hänen otoksiaan voitte käydä ihailemassa täällä. Napsin muutamia kuvia kännykällä ja toivon, että taianomainen tunnelma välittyy niidenkin kautta.