Uuden vuoden juhlaruokaa: täytetty nieriä ja peruna-sitruunavoi

Itsenäisyyspäivää edeltäneen ruokakriisin jälkeen halusimme nauttia juhlapäivänä jotain yksinkertaisen suomalaista. Keittokirjahyllyä käytiin läpi kaksin käsin, kunnes yksi resepteistä pysäytti sivujen selaamisen. Modernia maakuntaruokaa -keittokirjan täytetty nieriä näytti juhlavalta, mutta riittävän simppeliltä laiskojen kokkien itsenäisyyspäivän ateriaksi. Siispä kalakaupan kautta hellan ääreen.

täytetty nieriä

Odotukset eivät olleet kovin korkealla, sillä kuten pari päivää sitten oli todettu: se mikä näyttää paperilla hyvältä, ei välttämättä sitä käytännössä ole. Tällä kertaa onnistuimme kuitenkin räjäyttämään jättipotin. Täytetty nieriä pehmensi polvet ja veti meidät molemmat sanattomaksi. Puikula-sitruunavoi kutkutteli makuhermojamme juuri oikealla tavalla ja osui ensimmäisellä heitolla napakymppiin. Järisyttävän hyvää ja herkullista. Täydellinen setti myös uuden vuoden aaton juhlapöytään.

persimon jälkiruoka

Resepti on kuudelle, jaa siis määrät kolmella, jos juhlistatte vuoden vaihtumista kaksin. Jälkiruuaksi sopii esimerkiksi persimonien kanssa nautittava vuohenjuustovaahto Savusuolaa-blogin tapaan. Laseihin kannattaa varata runsaasti kuplivaa, tottakai.

Täytetty nieriä

Yksi iso tai kaksi pienempää nieriää
2 tl hienoa merisuolaa
mustapippuria myllystä
1 sitruuna
1 klementiini
nippu timjamia
nippu persiljaa
75 g voita kuutioituna
500 g (banaani)salottisipulia
1 dl vehnäolutta
2 rkl sitruunanmehua

Kuivaa nieriä ja mausta se yltä päältä suolalla ja pippurilla. Viipaloi sitruuna ja klementiini kuorineen ja täytä kalan vatsa hedelmien viipaleilla, yrteillä ja kolmasosalla voita. Sido halutessasi kala paistinarulla. Sitominen auttaa täytteitä pysymään kalan sisässä, mutta ruoka onnistuu kyllä ilman naruakin.

täytetty nieriä

Nosta nieriä syvään uunivuokaan yhdessä kuorittujen salottisipulien kanssa. Lado päälle loput voista ja kaada lopuksi vuokaan desi vehnäolutta. Paista 200 asteessa, kunnes kala on kypsää ja sipulit ovat saaneet vähän väriä. Valele kalaa ja sipuleita 10–15 minuutin kohdalla vuoan pohjalle kertyneellä nesteellä. Iso nieriä kypsyy puolessa tunnissa, pienemmälle saattaa riittää 20 minuuttia. Tee paistamisen aikana peruna-sitruunavoi.

täytetty nieriä

Peruna-sitruunavoi

1,5 kg puikuloita tai muita jauhoisia perunoita
1 l vettä + 2 tl hienoa merisuolaa
100 g voita
2 (banaani)salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
2 dl punaista täysmaitoa
1 dl kuohukermaa
1,5 tl hienoa merisuolaa
2 tl sokeria
valkopippuria myllystä
2 dl perunoiden keitinvettä
2 kananmunankeltuainen
2 tl raastettua luomusitruunan kuorta
2 rkl sitruunanmehua

Kuori ja lohko perunat. Huuhtele lohkot kylmällä vedellä päästäksesi eroon ylimääräisestä tärkkelyksestä. Keitä potut suolatussa vedessä juuri ja juuri kypsiksi. Ota talteen pari desiä keitinvettä ja valuta lohkot.

Seuraavat vaiheet voit tehdä perunoiden kiehuessa. Sulata voi pienessä kattilassa ja kuullota (älä ruskista!) siinä viipaloidut sipulit ja valkosipulinkynnet. Lisää maito ja kerma, mausta suolalla, sokerilla ja valkopippurilla. Hauduta kannen alla alhaisella lämmöllä n. 10 minuuttia. Halutessasi voit surauttaa hautuneen maito-sipuliseoksien sileäksi sauvasekoittimella. Me oikaisimme tässä kohtaa, sillä sipulisattumat eivät meitä suuremmin häiritse.

Lisää puolet maito-sipuliseoksesta keitettyjen perunalohkojen päälle ja survo perunat survimella. Lisää loput maito-sipuliseoksesta sekä keitinvesi samalla survoen. Riko keltuaisten rakenne ja sekoita ne huolellisesti seokseen. Mausta lopuksi sitruunan kuorella ja mehulla.

täytetty nieriä

ps. muista varata pientä suolapalaa syötäväksi myös h-hetken jälkeen. Raketteja ihaillessa kylmettyneiden käsien lämmittämiseen sopii kuuma glögi ja pikkusuolaisen virkaa toimittaa uunissa paistettu brie-juusto.

Kaamoksen kainalossa – Pyhänkasteenputoukselle ja takaisin

Ensilumireissusta on tulossa hyvää vauhtia jokavuotinen traditio. Valo mustan marraskuun synkän tunnelin päässä, jota alan odottaa jo syyskuun viilenneinä iltoina. Rinkat selässä ja suksipussi olalla astumme yöjunaan, joka kuljettaa meidät unien aikana pimeydestä hankien hohtavaan valkeuteen. Kaamoksen kääntöpiirille, jossa aurinko nousee horisontin yläpuolelle vain muutamaksi tunniksi, mutta jossa silti on valoisaa vuorokauden jokaisena tuntina. Lumi heijastaa vähäisenkin valonsäteen ja vaimentaa ympäristön äänet, kuin maailman ääret olisi vuorattu pehmeällä pumpulilla.

pyhätunturi

Lappia pidetään kalliina matkakohteena. Kymmeniä kertoja minulle on toistettu samaa mantraa: mutta samalla rahallahan lentää etelään ja siellä on sentään lämmin. Hiihtokeskukset eivät toki ole halvimmasta päästä, mutta myös matkustusajankohdalla on merkitystä. Marraskuun lopussa monissa tuntureissa availlaan rinteitä ja ensimmäiset ladutkin ovat hiihtokunnossa.

pyhätunturi

Kausi ei ole virallisesti vielä alkanut ja mäessä on tilaa. Hisseissä ei ole jonoja, eikä 10 kilometrin hiihtolenkillä tule vastaan kuin kuukkeleita ja jäniksen jälkiä. Majoitus on edullista ja hissiliputkin tavallista halvempia. Myös lento- ja junaliput ovat huomattavasti edullisempia. Yöjunalla puksuttelee ensilumille 98 euron meno-paluuhintaan. Rovaniemen ja Kemijärven rautatieasemilta on suora bussikuljetus Pyhätunturiin. Ihanteellinen ratkaisu autottomalle, etenkin kun tunturissa kulkupeliksi riittävät omat jalat.

Eikä tarvitse ahnehtia, lyhyempikin loma riittää katkaisemaan arjen aherruksen. Viiden päivän visiitillä ehtii muutakin kuin suhaamaan rinnettä alas. Pyhätunturin Isokurun laavulle on vuokramökiltä vain muutama kilometri, siispä makkarat, sinappi puukko, sytykkeet ja tulentekovälineet reppuun ja kohti lumista metsää. Varustuksemme ei ole paras mahdollinen. Nilkkapituiset talvikengät hörppäävät hankea sisäänsä joka toisella askeleella. Lunta on tupruttanut päiväkausia ja kovaksi tallatun polun päällä on parinkymmenen sentin höttölumikerros. Reitin seuraaminen on silti helppoa, sillä vaikka muiden jälkiä ei näy, polvea myöten upottava hanki huomauttaa harha-askeleista.

isokurun laavu

isokurussa

Lähdimme liikkeelle vasta puolen päivän tuntumassa, joten pakkasimme mukaan myös otsalampun. Päivänvaloa oli odotettavissa vain muutaman tunnin ajan. Nälkä kasvoi kuitenkin syödessä. Isokuru kiinnosti meitä molempia, joten laavulle asettumisen sijaan rymyämme alas lumivaipan peittämät jyrkät portaat. Kurun pohjalla kyltti osoittaa Pyhänkasteenputoukselle. Taipaleen pituutta ei opaste kerro, mutta silmämääräisesti karttaa arvioiden sinne ei voi olla kovin pitkä matka. Reitti näytti kulkevan pitkospuita pitkin, joten tuumasta toimeen.

Reitin vierellä virtaava puro pulputtaa vielä paikoin vapaana jäästä. Painelemme eteenpäin reipasta vauhtia, sillä hämärä tekee jo tuloaan. Saamme seuraa yksinäisestä sarvipäästä, joka tonkii jäkälää lumen alta viereisellä rinteellä. Sitten pitkospuut päättyvät ja maisema avartuu. Tuuli on pakannut polulle kinoksia ja jalka uppoaa hankeen välillä reittä myöten. Kulkeminen hidastuu ja reitti alkaa kadota.

isokuru

isokuru

Nietosten keskellä on paikoin mahdotonta sanoa, mihin suuntaan polku mutkittelee. Meillä ei ole mitään käsitystä, kuinka pitkä matka Pyhänkasteenputoukselle vielä on. Se saattaa olla seuraavan mutkan takana tai sitten edessä on puolen tunnin tarpominen. Yritämme vielä hapuilla hitaasti eteenpäin, kunnes vajoamme vyötäröä myöten lumeen. Käymme tahtojen taiston ja päätämme lopulta kääntyä takaisin. Jääputouksen ihaileminen ja kuvaaminen jää toiseen kertaan.

isokurun laavu

isokurun laavu

Onneksi lumen tulo on lakannut ja tiedämme pystyvämme seuraamaan omia jälkiämme takaisin. Isokurun laavulla teemme tulet. Jaksan yhä uudestaan ihailla Metsähallituksen tarjoamia puitteita. Isokurussa on sekä kota että laavu, kaksi puuliiteriä ja kuivakäymälät myös liikuntarajoitteisille. Ihailla sopii myös kanssaretkeilijöiden käytöstapoja, kaikki tilat ovat varsin siistissä kunnossa. Laavun seinässä roikkuu kymmenkunta takorautaista makkaratikkua sekä muutama harja, joilla saa puhdistettua penkit lumesta. Kyllä kelpaa tulistella.

isokurun laavu

isokurun laavu

Otsalamppu jää repun pohjalle myös paluumatkalla. Miten olinkin unohtanut lumen luoman lisävalon! Vaikka tunturin valoihin on matkaa, hanget heijastavat sen kaiken takaisin taivaalle metsässä taivaltavien iloksi. Turhaan stressasin ehdimmekö ennen pimeää, seuraavalla kerralla saatan jopa uskaltaa lähteä matkaan hämärän jo laskeuduttua.

pyhätunturi

Saunan lämmetessä googletan Pyhänkasteenputouksen, haluan nähdä mistä jäimme paitsi. Etsiessäni kuvia törmään tietoon, joka pysäyttää. Kurun pohjalla liikkumista ei suositella talviaikaan lumivyöryvaaran vuoksi. Olen tyytyväinen, että käännyimme takaisin. Uhkarohkeus ja seikkailunhalu olisivat saattaneet koitua kohtaloksi. Lupaan kuunnella maalaisjärkeä myös seuraavalla kerralla.

Suuri glögitesti ja voissa paistetut persimonit

Glögivatsani on pohjaton. Olen kailottanut suureen ääneen tuota lausetta totuutena kaikki nämä vuodet. Kunnes järjestimme kavereiden kesken suuren glögitestin. Illan päätteeksi oli pakko vastahakoisesti tunnustaa, että kyllä se pohja minunkin vatsastani sittenkin löytyy. Damn.

valkia glögiskumppa

Jokunen vuosi sitten risteilimme ystävien kanssa Saimaalla. Partiolaisilta lainatun paatin aurinkokannella köllötellessä saimme loistoidean. Päätimme testata kaikki ruokakaupan hyllyiltä löytyvät lonkero-kategoriaan luokitellut juomat. Elettiin 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä, eikä makulonkeroita vielä savolaisissa marketeissa näkynyt, joten testi oli suhteellisen helposti toteutettavissa. Ostoskärryyn kerättiin kahdeksan erilaista tölkkiä ja muistiinpanovälineet, sillä voittajaa ei todellakaan valittaisi kovin kevein perustein.

suuri glögitesti

Suomalainen laatulonkero oli kyseisen kesän hittituote, joten nimesimme testiryhmämme leikkisästi Suurkuluttajiksi. Testi suoritettiin sokkona ja varmuuden vuoksi se toisinnettiin parin päivän kuluttua. Yllätyksiltä ei vältytty. Ensimmäisellä maistelukerralla esanssiseksi ällötykseksi tuomittu tuote otti murskavoiton seuraavassa testitilanteessa. Tämä kertonee testien luotettavuudesta kaiken olennaisen.

valkia glögiskumppa

Marraskuussa Suurkuluttajat kokoontuivat lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen yhteen. Oli aika avata glögikausi. Raadin tiukan arvioivan silmän, nenän ja kielen alle joutui (tai pääsi, miten sen nyt ottaa) tällä kertaa Pernod Ricard Finlandin lahjoittama suomalainen glögivalikoima. Jokainen juoma on valmistettu Suomen Turussa, joten mikäpä sen paremmin itsenäisyyden juhlavuoteen sopisikaan.

suuri glögitesti

Korostettakoon vielä, että Suurkuluttajien kokoonpanoon ei kuulu juoma-alan ammattilaisia, ravintolaguruja, viinimaahantuojia tai edes viiniharrastajia. Yksi nykyinen ja yksi entinen ruokabloggaaja ryhmässä toki istuu, mutta heidän varaansa en laskisi kovinkaan paljon. Testitiimiin on rekrytoitu myös yksi niin sanottu supermaistaja, mutta hänkin vähättelee panostaan, vaatimaton kun on. Todettakoon siis, että asiantuntemuksemme perustuu puhtaasti vain ja ainoastaan kokemukselliseen tietoon ja määrällisiin menetelmiin.

juustolautanen

Teille, jotka ette glögeistä välitä, on tulosten oheen bonuksena lisätty erinomainen paistettujen persimonien resepti. Ne sopivat vaikka itsenäisyyspäivän iltaan, siihen hetkeen, kun poksautatte skumppapullon auki ja ynnäilette kuinka monta sinivalkoista asua linnan punaista mattoa pitkin liihottaa. Selatkaa siis rohkeasti testitulosten ohi!

suurkuluttajat testaa glögitesti

Testin tulokset on esitetty journalistisistakin julkaisuista tutuksi tulleessa paremmuusjärjestyksessä. Jokaiselle juomalle annettiin kouluarvosana, joiden keskiarvo määritti glögille annettavien tähtien lukumäärän. Kiitettävällä liikeni kokonaiset viisi tähteä *****, hyvällä neljä ****, tyydyttävällä kolme *** ja kohtalaisella kaksi **. Välttäviä tai hylättyjä ei testatusta valikoimasta löydetty ja hyvä niin.

glögikauden avajaiset

Pitääksemme jännitystä yllä, julkaisemme voittajaglögin viimeisenä. Testin tulos on täysin subjektiivinen, eikä siitä voi valittaa. Testin tuloksia ei voi yleistää, eikä niistä voi vetää suurempia johtopäätöksiä. Suurkuluttajat eivät ota vastuuta mistään, eivätkä korvaa mitään, vaikka lukija maistamisen jälkeen jättäisi eriävän mielipiteen. Ja sitten itse asiaan.

tuike valkoviiniglögi

Suurkuluttajat testaa: Vuoden 2017 glögivalikoima

Chymos Lakritsi-Suklaaglögi **
15 %, hinta Alkossa 9,99 €

Tuoksusta erottui yllättäen lakritsi, suklaa ja alkoholi, löysipä yksi testaaja siitä myös hiukkasen kalakaveria eli fishermans friendiä. Väri miellytti kriittistä silmää. Maku toi mieleen Brunbergin lakutoffeen, tervaleijonan tai lämpimän salmiakkikossun. Maustepippuriakin makumaailmasta erotettiin, mutta parhaiten juomaa kuvaa adjektiivi outo. Suurkuluttajien suussa erikoinen yhdistelmä ei istunut glögikategoriaan. Niinpä päädyimme pitkään pohdiskeluun siitä, mitä glögi ylipäänsä on. Ei ainakaan tätä.
”Kuumennettua viinaisaa makeista, ei tätä koko iltaa jois.”

Valkia Kuohuva Glögi **
12 %, hinta Alkossa 11,98 €

Ensimmäinen ahaa-elämys tuli ryhmämme supermaistajalta: tässä tuoksu 80-luvun Tukkataika-permanenttiaine! En tiedä millaiselta kasarituote tuoksahtaa, mutta ilmeisesti rusinalle, anikselle ja kardemummalle, siis glögille. Mausta löydettiin häivähdys kotimaista(!) omenaa. Makeus oli kohdallaan, ällöraja ei vielä ylittynyt. Glögiskumppa jakoi mielipiteet, ensimmäisen mielestä se oli hauskan jouluinen, toinen haukkui epäaidoksi ja esanssiseksi, kolmannen mielestä maku oli lonkeromainen ja se parani huikka huikalta, neljäs taas ei pystynyt juomaan lasiaan tyhjäksi. Viides intoutui muistelemaan nuoruuden kiljukokemuksia, kuudes nosti kädet ilmaan ja kysyi suureen ääneen: MIKSI? Tässä siis erilainen vaihtoehto glögille, toimii hyvin keskustelunherättäjänä vaikkapa illallispöytään istuttaessa!
”Liian esanssinen skumpaksi, liian ohut glögiksi.”

Juhla Glögi ***
20 %, hinta Alkossa 11,98 €

Seitsikon vahvin ehdokas tyrmäsi raadin. Emäntä saattoi kuumentaa juoman vähän liian kuumaksi ja alkoholi haihtui suoraan testaajien sieraimiin. Tuote tuoksuu voimakkaasti brandylle ja sitä luonnehdittiinkin mielummin totiksi kuin glögiksi. Tuoksun ei kannata kuitenkaan antaa hämätä, sillä hienostuneeksikin kuvailtu maku on prosentteihin nähden lempeä. Glögiasteikolla Juhla-versio ei pitkälle pötki, mutta toimii varmasti erittäin hyvin sisäisenä villapaitana sekä kaupan pahvitölkkiglögin terästeenä.
”Tämä mukaan hiihtoreissulle tai mökille!”

Chymos Mustaherukkaglögi ***
4,7 %, hinta kaupoissa n. 7 €

Panadol Hot, Finrexin! Haju toi kieltämättä mieleen kuumat flunssajuomat ja aitoa mustaherukkaa oli vaikea erottaa tuoksusta, mutta mausteita, kuten neilikkaa, kirsikkaa ja piparkakkua siitä kyllä löydettiin. Väri oli vihdoin kohdallaan, glögin kuuluu olla konservatiivisen raatimme mukaan punaista. Maku oli laihahko, mutta ehdottomasti parempi kuin tuoksu. Makkeeta maustettua mehua, liian mietoa glögiksi, kommentoi yksi raatilaisista. Alkoholi ei maistu, siitä plussapisteitä.
”Karkkirasian hyljeksityin yksilö.”

tuike valkoviiniglögi

Tuike Luomu Valkoviiniglögi ****
11 %, hinta Alkossa 8,39 €
Vaalean luomuglögin tuoksussa on mansikkaa ja herukkaa, mutta myös selkeitä glögimausteita. Väri on hento ja kaunis, vaikka parin testaajan pipo on edelleen tiukalla: vaisu ja vaalea väri ei sovi glögille. Herukkainen maku jakaa sekin mielipiteitä, toisten mielestä tuoksuu glögille enemmän kuin maistuu. Jälkeenpäin suussa mellastaa kardemumma. Joku luonnehtii suutuntumaa tahmaiseksi, mutta makeus ei kuitenkaan mene överiksi. Varsin mainio kombo, toteaa yksi meistä ja piirtää arvostelupaperiin sydämen.
”Sopivan makea, voisin juoda.”

tuike roseeviiniglögi

Tuike Rosé Glögi ****
8 %, hinta Alkossa 7,98 €

Heti alkuun mainitsen, että roseeglögi on henkilökohtainen suosikkini. Epätodennäköinen yllättäjä takavasemmalta. Pöydän ympäriltä kuultiin kuitenkin muutamia soraääniä. Väriä haukutaan laihaksi mehukatiksi ja liian tummaksi roseeksi. Makua arvioidaan teräväksi, raikkaaksi ja ohueksi. Alkoholi kuulemma maistuu läpi. En sentään ole ainoa peukuttaja: perinteinen kaupanglögifiilis luettaneen kehuksi, samoin keveys, kaneli ja glögimausteisuus. Tuoksussa on paljon kardemummaa. Entinen ruokabloggaaja tekee tärkeän huomion: roseeviiniglögissä koristeet ja rekvisiitta tulee paremmin esiin, kun juoman väri on vaaleampi. Hieno musta hevonen, siis jatkoon!
”Paras tähän mennessä, täydellinen pari sinihomejuuston ja pipareiden kanssa!”

tuike roseeviiniglögi

Tuike Luomu Punaviiniglögi *****
11 %, hinta Alkossa 4,98 € (37,5 cl pullo)

Testaajien glögimaku osoittautuu hyvin perinteiseksi, sillä selkeäksi testivoittajaksi suoriutuu valikoiman ainoa punaviiniglögi. Vahvin tuoksu, hyvä viininmaku ja runsaat mausteet, täyteläinen, piparkakkuinen, eniten glögimäinen. Maistuu eniten siltä, miltä näyttää, vaikka jonkun mielestä onkin snadisti liian makea. Glühwein-vertauksia esitetään. Pöydän päästä kuuluu röyhtäys ja samaan syssyyn oivallus: kardemummaa! Ainoa miinus on tuotepakkauksen koko, miksi ihmeessä testivoittajaa myydään vain puolikkaissa pulloissa!?
”Nyt on sitä mitä pitää!”

joulutortut

Voittajaa etsittiin napostelupöydän äärellä. Tarjoiluvadeille oli ladottu kaupan pipareita, vuoden vanhasta lehtitaikinasta leivottuja joulutorttuja, sekalainen juustovalikoima, hilloja jääkaapin ylähyllyltä, paahdettuja maa-artisokkia, sauvasekoittimella surautettua valkosipulimajoneesia sekä ilmakuivattuun kinkkuun käärittyjä persimoneja.

paistetut persimonit

Persimon-siivut sopivat juuston seuralaisiksi sellaisenaankin, mutta joulun tuovat pöytään kanelilla ja hunajalla maustetut pannulla voissa paistetut persimonit. Alkuperäinen ohje on Helsingin sanomien.

Paistetut persimonit

2 persimonia
ripaus kanelia
pieni paketti prosciuttoa tai muuta ilmakuivattua kinkkua
rosmariinin oksia
hunajaa
voita

Pese persimonit ja leikkaa ne ohuiksi lohkoiksi. Heiluttele kanelisirotinta lohkojen molemmin puolin. Leikkele kinkkusiivuista sopivia palasia ja kääri ne persimonien ympärille. Lävistä katkaistulla rosmariinin oksalla kinkku kiinni hedelmälihaan. Jos rosmariininoksat ovat hentoja, tee ensin viilto veitsellä, että saat työnnettyä oksan viipaleen läpi. Paista lohkot voissa pannulla, kunnes ilmakuivattu kinkku saa väriä ja rapeutta. Aseta tarjolle ja valuttele viimeiseksi päälle hunajaa.

prosciutto persimon

prosciutto persimon

Jos rehellisiä ollaan, oma glögisuosikkini on edelleen itse keitetty omenamehupohjainen joulujuoma. Terästettynä tai ilman. Vielä en ole törmännyt yhteenkään kaupoissa myynnissä olevaan glögiin, joka ei pidemmän päälle osoittautuisi liian makeaksi makuuni. Mutta yhteen mukilliseen, siihen on kyllä aineksia myös Suurkuluttajien testituloksissa! Millaisesta glögistä sinä pidät? Valkoisesta vai punaisesta, mehumaisesta vai terävämmästä? Entä mantelit ja rusinat, pitääkö niitä olla?

tuike glögi

Muistathan kommentoidessasi Suomen alkoholilainsäädännön kiemurat. Alkoholi on syytä jättää mainitsematta, ettei Valvira tule koputtelemaan ovelleni. Kiitos!