Yrittäjän vapautta, vertaistukea ja skumppaa kuksasta Hervon huvilalla

Ryhdyin yrittäjäksi syystä. Harva palkkatyö vetää vertoja vapauden tunteelle, ja sille, että saa aikatauluttaa työpäivät oman mielensä mukaan. Työprojektit ja asiakkaat saa valita itse ja palkkapussin paksuuskin on itsestä kiinni. Lenkkipoluille voi pyyhältää silloin, kun aurinko astuu esiin pilvien takaa, ja ranskalaisten viivojen yliviivaamista on mahdollista jatkaa luontevasti lauantaina. Kaiken kukkuraksi heti huomenna voi hypätä junaan ja puksuttaa vaikka Ouluun tapaamaan ystäviä. Toimisto on siellä, missä minä olen.

hervon huvila

hervon huvila

hervon huvila

hervon huvila

Syksyn alussa kirjoitin instagram-kuvan yhteyteen tekstin, jossa haaveilin hotellivuorokausista tai muutamasta päivästä keskellä ei mitään. Lomaa en kaivannut, vaan mielessä liikkuivat työasiat. Tuntui siltä, että olisi pakko poistua hetkeksi kotikonttorilta, hakeutua kaltaistensa seuraan, työskennellä uudessa ympäristössä ja ammentaa siitä energiaa kirjoittamiseen ja kuvaamiseen.

Sillä on yksinyrittämisessä huonojakin puolia. Tehokas ajanhallinta vaatii valtavaa itsekuria. Töitä on epätasaisesti, eikä voi koskaan olla varma, mistä seuraavan syksyn rahat raavitaan kasaan. Huijarisyndrooma vaivaa, ja välillä pääni sisällä asuva kriitikko heiluttaa ruoskaansa turhankin armottomalla tavalla. Kotikonttorin seinät kaatuvat päälle, ja puoliso on hukkua puhetulvaan, joka hyökyy hillittömänä suustani, kun hän saapuu kotiin. En ole koko päivänä puhunut kenenkään kanssa. Asiakkaiden kanssa kommunikoidaan sähköpostitse, ja työkavereiksi voi kutsua korkeintaan tietokonetta ja kameraa. Yksin pakertaminen, se on yksinäistä.

hervon huvilalla

hervon huvilalla

hervon huvilalla

Kun vaakakuppi painui hetkeksi miinuksen puolelle, heitin ilmaan idean. Esitin asiani huolettomasti sivulauseessa, enkä arvannut kenenkään siihen tarttuvan. Mutta kuinka ollakaan, yksi yrittäjäkollegoistani kommentoi tekstiä ja koppasi irtopallon ilmasta kiinni. Mitäpä, jos yhdistäisimme pariksi päiväksi voimamme ja lompakkomme? Samalla vaivalla voisimme tarjota vertaistukea ja apua toisillemme. Kyllä, todellakin, hihkuin. Toimeenpano jäi kuitenkin tuonnemmaksi, sillä juuri silloin kalmanlinjat olivat liian lähellä.

Monta viikkoa myöhemmin rustasin itselleni päivän tehtävien listaa. Kirjasin paperille akuutimpien asioiden jatkoksi aiemmin esitetyn kysymyksen ja päätin löytää siihen vastauksen. Ennen kuin ehdin viivata yhtäkään ranskalaista kynälläni yli, kolahti sähköpostilaatikkooni viesti. Martina Tasty Travelissimo -blogista kysyi, kiinnostaisiko minua edelleen parin päivän kirjoitusleiri sopivan ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta. Kiinnostihan minua, joten ryhdyimme yhteistuumin organisointihommiin. Vihdoinkin!

hervon huvila

hervon huvila

hervon huvila

Ensin kartoitimme hotellivaihtoehtoja, ja kyselimme muutamaa tuttua bloggaajaa mukaan kuvioon. Sitten käänsimme lennosta kelkan ja katsastimme airbnb-tarjonnan. Sopivia vaihtoehtoja sattui silmiin useampi, mutta voiton vei lopulta Hervon huvila Lammilla, lähellä Hämeenlinnaa.

Niinpä eräänä sateisena tiistaina pakkasimme kimpsumme Martinan autoon ja starttasimme kohti Päijät-Hämettä. Kirjoitusleirille kokoontui kokonaista neljä tarinankertojaa, kaikki yksinyrittäjiä. Toinen pakettiauto kaarsi keltaisen hirsihuvilan pihaan Raumalta asti ja toi kyydissään Cocoa etsimässä -blogin Arnan ja Live now – dream later -blogin Saanan.

hervon huvilalla

hervon huvilalla

hervon huvilalla

Lokakuussa lopussa toimisto pantiin siis pystyyn Lammille. Kaksi päivää Hervon huvilalla vierähti vikkelästi. Aamu alkoi kahvilla, lounaan jälkeen pyörähdettiin lenkkipoluilla ja iltaisin lämmitettiin pihasauna. Työt etenivät, mielipiteitä vaihdettiin, rahasta puhuttiin ja olkapäinäkin oltiin. Viinistä, juustoista ja hyvästä ruuasta nyt puhumattakaan. Myös häälahjaksi edellisenä viikonloppuna saatu kuksa sai skumppakasteen, kuten asiaan kuuluu.

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

hervon huvila

hervon huvila

Nopeasti kävi harvinaisen selväksi, että juuri tätä me kaikki kipeästi kaipasimme. Yksin pakertamisen, mikrossa lämmitettyjen lounaiden, päälle kaatuvien seinien ja tylsimpien työtehtävien välttelyn sijasta kaksi päivää yhteen hiileen puhaltamista, yhteisiä lounastaukoja, ajatusten tuulettamista, ulkopuolisia näkökulmia, ideoiden sparraamista ja kollegiaalista kannustusta.

hervon huvila

hervon huvila

Päivät Hervon huvilalla tulivat tarpeeseen, eikä kerta taatusti jäänyt viimeiseksi. Enemmän vertaistukea ja vähemmän yksinäisiä työviikkoja – se olkoon mottoni vuodelle 2020. Tavoitteen eteen on jo tehty muutakin kuin lenkkeilty Lammilla, minulla on nimittäin nykyään työhuone.. mutta siitä lisää jonain toisena joulukuisena päivänä!

hervon huvila

ps. Martina vei pari viikkoa sitten sanat suustani. Jos haluat tietää miltä kirjoitusleiri Hervon huvilalla, lammilaisissa maisemissa tuntui, kuulosti, tuoksui, maistui ja näytti, käy kurkkaamassa miten hän kirjoitusleiriä kuvailee: Lammi kaikilla aisteilla

Lempeän tulinen chorizo-papupata

*viinit saatu, kiitos Juomavinkki!

Jos järjestää hääjuhlat jotakuinkin kuukauden varoitusajalla, ei ehdi liikaa miettimään menua tai muitakaan tarjoiluja. Varsinkin jos vieraita on vain muutamia kymmeniä ja juhlia voisi luonnehtia ennemminkin mökkiviikonlopuksi kuin perinteisiksi hääpirskeiksi. Siksi meidän viikonlopun kestäneissä kemuissamme syötiin etkoilla pizzaa, varsinaisissa juhlissa kakkua sekä äidin ja anopin leipomia karjalanpiirakoita ja jatkoilla ystäväni isän pyydystämiä rapuja. Yöpalaksi pyöräytimme pellillisen nachoja.

chorizo-papupata

Häähumun hieman hälvennyttyä, kun Kekkosen entisen metsästysmajan salissa istui enää parikymmentä aikuisvierasta, nostimme hellalle edellisenä yönä yhden aikaan valmistuneen padan. Chorizo-papupata lusikoitiin nälkäisiin suihin ennätysajassa, ja vaikka lempeä tulisuus hetken hikoiluttikin, kattilat kaavittiin viimeistä pisaraa myöten lautasille.

chorizo-papupata

chorizo-papupata

Ei ollut tarjolla paahtopaistia tai lohta, eikä oikeastaan mitään muutakaan perinteistä juhlaruokaa, mutta hyvin tuntui sapuska silti kelpaavan. Ottakaatte siis neuvosta vaari, stressaaminen ei kannata, ei varsinkaan hääjuhlia järjestettäessä. Jos vieraat tuntevat sinut ja puolisosi, he hyvin todennäköisesti tietävät, mitä odottaa ja millaista ruokaa on tarjolla. Etenkin, jos häitä on kesässä peräkanaa useammat, voi olla virkistävää poiketa linjasta ja tarjota ihan jotain muuta. Kunhan kukaan ei jää nälkäiseksi, sillä pelkällä rakkaudella vatsat eivät valitettavasti täyty.

Hanna G kokkaa -kirjasta poimittu Chorizo-papupata on palvellut meitä hyvin ja pitkään. Ensimmäisen kerran sitä kokattiin mökillä ja myöhemmin kotioloissa, viimeksi toissapäivänä. Kaveriksi kaadoimme Bruce Jack -laatikkoviiniä*, joka istui yllättävän hyvin myös tulisemman padan kylkeen.

chorizo-papupata

Reseptistä riittää ainakin kuudelle, kahdeksallekin varmasti, jos nälkä ei ole kovin kiljuva. Pavut voi jättää pois tai korvata esim. munakoisolla tai kesäkurpitsalla, jos vatsa ei palkokasveista perusta. Muista kuitenkin silloin lisätä kasvikset pataan jo kypsennyksen alkuvaiheessa.

Lempeän tulinen chorizo-papupata

2 rkl öljyä
200 g chorizo(raaka)makkaraa
1 purjosipulin valkoinen osa
1 tl chilihiutaleita
1 tl savupaprikajauhetta
Suolaa
Mustapippuria
4 valkosipulinkynttä
6 isoa perunaa
7 dl kasvis- tai kanalientä
2 tölkkiä tomaattimurskaa
1 purkki suuria valkoisia papuja
Tuoreita yrttejä, esim. lehtipersiljaa
Smetanaa, ranskankermaa tms

Silppua purjosipuli ja valkosipuli. Kuori perunat ja lohko ne rouheiksi palasiksi. Kaada ison kattilan tai padan pohjalle loraus öljyä, kuumenna keskilämmöllä ja puristele sitten raakamakkara kuorestaan kattilaan. Kypsennä hetki ja lisää sitten sipulit ja mausteet. Huom! Jos käytät valmiiksi kypsennettyä chorizoa, heitä öljyyn ensin sipulit ja mausteet, kuullota niitä hetki ja lisää vasta sitten pilkottu makkara.

Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää perunat, kasvis- tai kanaliemi ja tomaattimurska. Kiehauta ja laske sitten hieman lämpöä. Anna padan pöhistä hellalla, kunnes potut ovat kypsiä. Holauta sitten mukaan valkoiset pavut ja kuumenna keitosta niin, että pavutkin lämpenevät. Tässä vaiheessa soppa on valmista syötäväksi, mutta vielä paremman siitä saat, jos maltat antaa sen tekeytyä ilman kantta pienellä lämmöllä muutaman tunnin.

Lapa lautaselle, koristele yrteillä ja smetanalla tai ranskankermalla ja leikkaa kylkeen pari palaa vaaleaa leipää.

chorizo-papupata

Chorizo-papupata sopii muuten myös kuukauden ruokahaasteen teemaan, sillä marraskuun aiheena on: ”Mitä söisit syys- tai talvimyrskyn aikaan?” Tulisuuden tuoma lämpö on omiaan näihin pimeisiin iltoihin ja hämäriin päiviin. Siispä kynttilät palamaan, viiniä lasiin ja chorizo-papupata tulille!

Kokkipottilan ja Hannan sopan lanseeraaman Kuukauden ruokahaasteen ideana on kokota hyvää ruokaa ja nauttia sesongin raaka-aineista. Jos innostut haasteesta, lisää kuvaasi hashtag #kuukaudenruokahaaste, samalla tunnisteella löydät myös muiden haastepostaukset Instagramista.

*viini saatu, kiitos Juomavinkki!

Pitkospuita, pihlajanmarjoja ja häähumua Nuuksiossa

*Juhlien onnittelumaljan tarjosi Viinilinna

Tartun isääni kädestä. Kävelemme pitkospuita pitkin kodan eteen. Taustalla soi Joona Toivosen Seconds Before Sleep. Sammalikossa seisoo nelikymmenpäinen vierasjoukko nenäliinat ojossa, valmiina pyyhkimään kyyneleitään. Minä hymyilen miehelleni ja astun hänen viereensä. Olemme valmiita avioliittomme siunaukseen.

häähumua nuuksiossa

Kun heinäkuussa astelimme vihille, halusimme tehdä tilanteesta helpon meille molemmille. Ei vieraslistoja, ei kirkon varaamista, ei juhlapaikkojen metsästystä eikä varsinkaan vaivaannuttavia hääleikkejä. Muutama lasi samppanjaa, astetta hienompi iltapäivätee ja ilta ihan vain kahdestaan olivat meille enemmän kuin tarpeeksi. Tärkeintä oli tahtoa ja rakastaa.

häähumua nuuksiossa

Syksyn värjätessä vaahteran lehdet punaisiksi huomasimme suunnittelevamme sivulauseissa pienimuotoisia kekkereitä. Kun mies mökkisaunan terassilla tokaisi, että pitäisikö buukata bändi, oli selvää, että jonkinlaiset juhlat olisivat tulossa. Pienen pähkimisen ja paikkatiedustelujen jälkeen päivämäärä asettui lokakuun puolenvälin tienoille. Tiedossa oli  häähumua Nuuksiossa.

Pukeudun merinovillakerrastoon, käytettynä ostettuun harmaaseen vintagevillamekkoon ja pitkiin, viininpunaisiin villasukkiin. Miehellä on päällään vaalea villapaita, tummat housut ja varsikengät. Ystäväni taiteilee päähäni puolukanvarpuseppeleen, joka koristellaan pihapuusta kerätyillä pihlajanmarjoilla. Oikea käteni on edelleen käyttökelvoton, joten siskoni sutii silmiini ripsiväriä ja pyörittelee poskiini punaa.

häähumua nuuksiossa

häähumua nuuksiossa

häähumua nuuksiossa

Pakkaamme reppuihin kuusi kuohuviinipulloa, kynttilöitä, lautasliinoja ja kymmenittäin kotoa kannettuja pitkäjalkaisia laseja. Edellisenä iltana valmistetut lohipastrami ja avokadotahna ladotaan rasiaan yhdessä ruisleivästä leikattujen kiekkojen kanssa. Siskon mies kantaa olallaan langatonta kaiutinta ja sisko kulkee edellämme merkiten polkua silkkinauharusetein.

häähumua nuuksiossa

häähumua nuuksiossa

Kauniin puheen jälkeen metsässä soi sello. Pidättelen kyyneleitä, ja puristan mieheni kättä lujempaa. Olen läheisteni keskellä, rakastamani miehen kainalossa, enkä ole uskoa onneani. Yritän painaa mieleeni jokaisen sekunnin, sävelen ja sanan, jonka päivän aikana kuulen. Tahtomisemme vahvistaa edellisenä iltana ystävältä tilattu toitotus – fanfaari, joka kaikuu käyrätorvesta ja kimpoaa kallioiden kautta korviimme. On siunattu olo.

häähumua nuuksiossa

häähumua nuuksiossa

häähumua nuuksiossa

Halauskierroksella hanat aukeavat ja nenäliinoille tulee käyttöä. Kotaan katetut suolapalat ja kupliva kannetaankin ulkoilmaan, sillä pilvet ovat väistyneet. Näyttää siltä, että säiden herrakin haluaa toivottaa meille onnellista elämää.

häähumua nuuksiossa

Ystävät kiirehtivät juhlapaikalle ennen meitä ja kun astumme ovesta sisään, kaikki alkaa olla valmista. Nelli Bakes Cakes on leiponut meille käsittämättömän kauniit kakut, jotka on koristeltu lehtikullalla ja pihlajanmarjoilla. Sisko toi mukanaan pellillisen rockyroadia, äiti ja anoppi ovat yhteistuumin pulikoineet piirakoita ja ilmestyypä pöytään myös muutama kalaisa lautanen, pyytämättä ja yllättäen.

häähumua nuuksiossa

häähumua nuuksiossa

häähumua nuuksiossa

häähumua nuuksiossa

Bändiä emme buukanneet, mutta se ilmestyy siitä huolimatta paikalle. Vieraat ovat yllätykseksemme tuoneet mukanaan soittimia. Niinpä illan pimetessä Nuuksiossa raikaa kahdesta ukulelesta, haitarista, cajonista, erinäisistä rytmisoittimista ja lukuisista laulajista kootun Tanssiorkesteri Myötähäpeän musiikki. Sen tahtiin tanssahtelemme spontaanin häävalssin yhdeksän aikaan illalla.

häähumua nuuksiossa

häähumua nuuksiossa

häähumua nuuksiossa

Iltapalaksi syömme ystävän isän pyydystämiä rapuja. Sitten lämmitetään sauna, jonka lauteilla on aikanaan löylytellyt myös Kekkonen. Jaksamme jutella aina aamuneljään saakka, kunnes silmät alkavat painua väkisin kiinni ja kömmimme köllöttelemään peiton alle. Aamiaisella olo on epäuskoisen onnellinen. Juhlat olivat ihanammat, mitä olimme ikinä osanneet kuvitella. Rakastan.

häähumua nuuksiossa

Erityiskiitos Karille kauniista puheesta, Tepolle sellon sävelistä ja Kallelle käyrätorven toitotuksesta. Kiitos perheelle ja ystäville korvaamattomasta keittiö-, koristelu- ja kampausavusta sekä mielettömästä seppeleestä. Ja vielä iso kiitos Hannalle ja Hannalle tunnelmallisista kuvista. ❤️

*Juhlien onnittelumaljan tarjosi Viinilinna, kumarrus myös siihen suuntaan!