Pikkujoulubrunssin satoa – Lohipastrami avokado-wasabitahnalla

Jos sinulle joskus tulee mahdollisuus osallistua brunssille, jonka ovat toteuttaneet ruokaan intohimoisesti suhtautuvat ihmiset, kuten nyt vaikka ruokabloggaajat, älä missään nimessä jätä sitä väliin. Tämän lauseen kirjoitettuani tajusin, kuinka hölmö väite on. Ihan kuin jokaista brunssia ei olisi intohimolla suunniteltu, keitetty, paistettu, leivottu, sekoitettu, vaivattu ja huolella aseteltu. Kaiken vaivan takana seisoo taatusti ruokaihminen, oli pöytä sitten katettu ravintolaan tai kotioloihin.

pikkujoulubrunssi

lohipastrami

Joka tapauksessa asia on niin, että kun ruokabloggaajat kokoontuvat yhteen, kattaus on ylitsevuotavan runsas. Vaikka ajatuksena on, että jokainen tuo tullessaan vain jotain pientä, käy väistämättä niin, että ruokaa on enemmän kuin jaksetaan syödä. On ajateltu leipoa yksi kakku, mutta hetken mielijohteesta jääkaapin aineksista syntyykin tahna poikineen, vihanneslaatikon sisällöstä kehkeytyy satokautta noudatteleva salaatti, uunista pullahtaa ulos kakun lisäksi leipä ja siinä sivussa ideoidaan lennosta muutama muu cocktailpala. Rakkaudesta ruokaan.

lohipastrami

tiramisu

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun oikeasti osallistuin ruokabloggaajien järjestämiin kekkereihin. Aiemmin olen tullut pakaasieni kanssa törkeästi valmiiseen pöytään, ihaillut muiden kätten töitä ja syönyt napani naukumispisteeseen saakka. Siksi nyt tuntui siltä, että on näytön paikka. Tiesin osaavani kokata siinä missä muutkin, mutta pelkäsin jääväni suomen suosituimpien ruokavaikuttajien jalkoihin. Sen takia turvauduin vanhaan tuttuun lohipastramiin ja avokado-wasabitahnaan sekä artisokkatahnaan ja kylmäsavustettuja leikkeleisiin. Riittävän simppeliä, mutta kuitenkin näyttävää.

pikkujoulubrunssi

pikkujoulubrunssi

Kolmas vuorenvarma hitti otti ja petti, sillä viinirypälefocaccia kieltäytyi kypsymästä luvatussa ajassa ja jäi sisältä taikinaiseksi. Se sai jäädä uunin jälkilämpöön, kun minä pakkasin kimpsut ja kampsut kolmeen kassiin ja suunnistin Teemun ja Markuksen leipätiskin kautta kohti keskustaa. Onneksi leipurit olivat osanneet varautua, ja tiskissä höyrysi vasta paistettu ja ihanan rasvainen focaccia. Siispä pari leipäpussia kainaloon ja menoksi!

pikkujoulubrunssi

pikkujoulubrunssi

Pernod Ricard Finland ja Juomavinkki tarjosivat komeat puitteet brunssille Helsingin kattojen yllä. Ennen kuin pääsimme syömähommiin oli kotona kokatut brunssitarjoilut siirrettävä kipoista ja kupeista tarjoiluastioihin. Se sujui joutuisasti syksyn uutuutta, vaaleanpunaista Cava Hola!* -kuohuviiniä siemaillen. Lasit ilmaantuivat eteemme juuri, kun olimme ehtineet ajatuksen ääneen sanoa. Ah, olisipa kotikeittiössäkin samanlainen palvelu!

pikkujoulubrunssi

pikkujoulubrunssi

Brunssin päätähti kuitenkin paahdetusta kahvista, vodkasta ja Kahlúa-likööristä sekoitettu ja valmiiksi tölkitetty Espresso Martini*, joka sekin on ilmestynyt kauppojen hyllyille tämän syksyn aikana. Tölkissä on pieni, mutta näyttävä twist, se sisältää nimittäin typpipatruunan, joka juomaa avatessa vapauttaa kuplat, jotka muodostavat lasiin kaadettuun drinkkiin täyteläisen creman.

espressomartini

pikkujoulubrunssi

Hetken mielijohteesta päätin päivää ennen brunssia kokeilla, miten Espresso Martini taipuu tiramisureseptin ainesosaksi. En näköjään ole vieläkään oppinut, että uusia reseptejä ei kannata alkaa testaamaan vasta juuri ennen hoohetkeä. Tiramisusta tuli kyllä kaunis, mutta makumaailma jäi vähän väljähtyneeksi. Espresso Martini ei sellaisenaan riittänyt tuomaan toivotun tiukkaa kahvisuutta jälkiruokaan. Onneksi brunssipöytään oli yllättäen katettu toinenkin versio italialaisesta klassikosta. Tässä tiramisujen taistossa Lumo Lifestyle -blogin taideteos otti selkävoiton. En kuitenkaan vaivu epätoivoon, vaan jatkan oman ohjeeni kehittämistä. Seuraavaan versioon saatan käyttää perinteiseen tapaan vahvaa kahvia ja lorauttaa joukkoon Kahlúa-likööriä. Lupaan julkaista parannellun reseptin vielä joulukuun aikana!

tiramisu

espressomartini

Annokset on saatu lautasille, mutta ruokailu saa vielä odottaa. Tarjottimia kannetaan ulkoterassille, rekvisiittaa asetellaan pikkutarkasti cocktail-palojen ympärille, kuvauskulmia haetaan huolella ja sitten annetaan kameran laulaa. Kerrankin saa rauhassa kuvata. Kukaan ei hoputa, eikä valmiiksi viileä ruokakaan jäähdy.

pikkujoulubrunssi

pikkujoulubrunssi

Kun vihdoin pääsemme ruokien kimppuun, huoneen täyttää onnellisten huokausten sarja. Paahdettua kurpitsaa ja granaattiomenaa, punajuurta ja lakritsaa, artisokkaa ja kylmäsavuhärkää, risottopallosia ja chilimajoneesia, bataattia ja briejuustoa, Kahlúalla maustettua suklaatryffeliä, mustaa baba ganoushia ja suussa poksuvaa dukkahia, lohta ja avokadoa. Suolaisen ruuan kanssa cavaa ja makean kera Kahlúan Espresso Martinia. Kehumme kilpaa toistemme tuotoksia ja toistamme mantraa, joka on jokaiselle foodielle tuttu: ruoka on maailman paras harrastus!

Myös minun pastramini kerää kiitosta. Myhäilen itsekseni tyytyväisenä ja tunnen vihdoin kuuluvani joukkoon. Kiitos rakkaat ruokabloggaajakollegat, olette tärkeämpiä kuin tiedättekään!

lohipastrami

pikkujoulubrunssi

Liemessä-Jennin blogista mukaellun Lohipastrami-reseptin olen julkaissut blogissa aiemminkin, mutta se on hautautunut piknik-postauksen uumeniin, joten otetaanpa ohjeesta uusinta.

Lohipastrami

Mahdollisimman tuore ja paksu pala lohifilettä
suolaa
2 tl fenkolinsiemeniä
1/2 tl kuminansiemeniä
2 tl sumakkia
1/2 tl chilihiutaleita
kuorettomia seesaminsiemeniä

Leikkaa ruodottoman lohifileen paksuimmasta kohdasta yhtä leveä pala, kuin mitä fileen paksuus on. Leikkaa pala 8–10 sentin pätkiksi ja kieritä palaset suolassa. Kääri ne sen jälkeen yksitellen elmukelmuun ja anna maustua jääkaapissa vähintään tunti. Tee mausteseos valmiiksi ja rouhi se morttelissa hienommaksi. Avaa sen jälkeen paketit ja huuhtele suolat pois. Kuivaa palat ja pyörittele mausteissa. Paahda sen jälkeen kuivalla pannulla seesaminsiemeniä ja paista pastramipalat paahdettujen siemenien päällä. Paista palat tasaisesti, noin 30 sekuntia per puoli eli yhteensä 2 min. Kalan on tarkoitus kypsyä vain muutaman millin pinnasta. Kääri sen jälkeen palaset yksittäin puhtaaseen elmukelmuun. Kiristä molemmista päistä tiukaksi karkkipaperin tapaan, jotta saat aikaiseksi napakan pyöreän pötkylän. Siirrä palat jääkaappiin ja anna levätä pari tuntia. Sen jälkeen laita ne vielä tunniksi pakastimeen. Leikkaa kohmeiset pötkylät noin puolen sentin kiekoiksi.

Avokado-wasabitahna

2 pientä avokadoa
1 limen mehu
1 valkosipulinkynsi
1,5 tl valmista wasabitahnaa
suolaa ja pippuria suoraan myllystä

Soseuta avokadot, limemehu, valkosipuli ja wasabi tasaiseksi sauvasekoittimella ja lisää suolaa ja pippuria muutama rouhaisu. Jos haluat enemmän ruokaisuutta, voit koota pikkusyötävät ruisleipäpalan tai vaikka ruissipsien päälle, mutta lohipastrami toimii hyvin sellaisenaankin avokadotahnan kanssa.

lohipastrami

*Brunssijuomat tarjosi Juomavinkki. Pikkujoulubrunssin tunnelmiin pääset myös ihanien kollegojeni blogien kautta:

Vaimomatskuu-blogin Pop Rocks Dukkah
Sillä sipulin Brunssi täynnä inspiraatiota ja ideoita
Hannan sopan Bataatticrostinit briellä ja jalapenoilla
Lumo Lifestylen Kahlúa-tiramisu ja brunssiruokavinkkejä
Beach House Kitchenin Ruokabloggaajien pikkujoulubrunssilla – punajuuriarancinit Italian makujen ystäville

Barolo Tour – kellareita, köynnöksiä ja pulloittain punaviiniä

Kaupallinen yhteistyö: Casa Visette

Maaliskuussa istuin Helsinki-Vantaalla jännityksestä jäykkänä. En vielä tiennyt, että minua odottaisi kokemus, joka vielä kolmenkin kuukauden jälkeen kiertelee aivojen sopukoissa supatellen suloisia sanojaan.

Jotkut reissut ovat mieleenpainuvampia kuin toiset. Muutaman sekunnin vilkaisu kolme kuukautta vanhoihin kuviin ja olen hetkessä keskellä vihreinä versoavia viiniköynnöksiä, lasissani tummanpuhuvaa baroloa ja ympärilläni hulvaton seurue. Iholla tuntuu Italian keväinen tuuli ja huulilla onnellinen hymynkare. Neljän päivän Barolo Tour Monforte d’Alban liepeillä, Langhen viinialueella jätti pysyvän muistijäljen.

barolo tour casa visette

Olen monta kertaa myöntänyt, etten ole minkäänmoinen viiniekspertti. Minulle kelpaa sekä punainen, valkoinen että vaaleanpunainen. Keltaiseen kääntyviä jälkiruokaviinejä rakastan, ja oranssejakin olen joskus maistanut. Jääkaapissani on aina yksi pullo kuplivaa, sillä eihän sitä koskaan tiedä, milloin seuraavan kerran tulee aihetta pieneen juhlaan. Suosin eurooppalaisia viinejä ihan vain siitä syystä, että ne on tuotettu lähempänä. Rypäleitä osaan luetella ehkä parikymmentä, jos oikein pinnistelen. Mutta niiden eroista, nyansseista ja laatusanoista olen suoraan sanoen yhtä pihalla kuin se kuuluisa lumiukko. Riittää, että viini maistuu suussani hyvältä.

barolo tour casa visette

barolo tour casa visette

Siksi jännitin matkaa viikkoja etukäteen. Sydän pamppaillen kuvittelin tasting-pöydän ympärille muut matkalaiset, johon barolon parissa tutustuisin. Mitä, jos kaikki muut ovatkin kaikkitietäviä viiniguruja? Mitä, jos en osaa luonnehtia viinin väriä, makua tai tuoksua yhdelläkään pätevällä adjektiivilla? Mitä, jos en vaan sovi joukkoon?

barolo tour Aldo conterno

barolo tour casa visette

Olin totaalisen väärässä ja jännitin jälleen kerran turhaan, sillä perillä minua odotti maailman sydämellisin seurue. Viiniin perehtynyt, kyllä, mutta tavalla, joka ei nosta ketään muiden yläpuolelle. Nopeasti tajusin, että tässä porukassa ei ole tyhmiä kysymyksiä, on vain ihmisiä, jotka rakastavat viiniä ja ruokaa. Paljon.

Barolo Tour – Visiitillä viinintuottajien kellareissa

Neljän päivän aikana vierailimme neljällä viinitilalla. Välillä kävelimme naapurissa asuvan viinintuottajan pihaan, välillä vedimme pitkää tikkua siitä, kuka ajaa ja joutuu jättämään viinin nauttimisen vähemmälle. Istuimme tummasta puusta olevan pöydän ääreen ja kuuntelimme kiinnostuneina viinintekijöiden tarinoita. Kellarit olivat tekijöidensä näköisiä. Toiset pieniä ja eksklusiivisiä, kun taas toiset kuin metroasemia maan alla. Toisaalla oli supersiistiä, jopa kliinistä, toisaalla vallitsi hallittu epäjärjestys. Persoonallisuus piristää, olisi ollut tylsää tutustua neljään täysin samanlaiseen tekijään.

barolo tour casa visette

barolo tour Aldo conterno

Barolon alueella on ennen muinoin sijainnut vain viisi suurta viinitilaa. Kaikkia rypäleitä ei suinkaan viljelty itse, vaan ne ostettiin sopimusviljelijöiltä. Tänä päivänä tuottajia on yli 400, ja näistä yli puolet pullottaa vain alle 10 000 pulloa per vuosi. Suurin osa viinitilallisista on siis todella pieniä. Sopimusviljelijöiltä ostettavien Nebbiolo-rypäleiden hinta vaihtelee laadun, alueen ja vuoden mukaan, vuonna 2017 keskihinta oli 5 euroa kilolta. Nebbiolosta valmistetaan paitsi baroloa, myös nebbioloa, langhe nebbioloa sekä barbarescoa. Omasta viinitilasta haaveilevan täytyy ensin kerätä kunnon pesämuna, sillä maata on myynnissä harvoin ja se on hinnoissaan. Kahden hehtaarin oikeaan ilmansuuntaan avautuvasta maapläntistä voi joutua maksamaan miljoonia.

barolo tour casa visette

barolo tour casa visette

Nebbiolon lisäksi Piemonten alueella viljellään punaviiniä varten myös Dolcettoa ja Barberaa. Dolcettosta valmistettu punaviini on viinitietäjien mukaan helppoa, kuivaa ja arkista. Se on yleensä tanniinista ja juodaan tuoreena, eli kypsytysaika on lyhyt. Barbera taas on rypäleenä marjainen, mehuisa ja vähätanniininen, eikä siitä valmistettu viini kestä säilyttämistä nebbiolon lailla. Se milloin Nebbiolo-rypäleestä valmistettua viiniä voi kutsua baroloksi onkin monimutkaisempi juttu. Säädökset sisältävät tarkkoja aluerajoja, prosentteja, riittävän vanhoja köynnöksiä, ilmansuuntia ja korkeuksia merenpinnasta. Tarkat speksit jätän viineihin vihkiytyneiden vastuulle.

barolo tour casa visette

barolo tour Aldo conterno

barolo tour Aldo conterno

Viinin historia on niin pitkä, että aloittelijan päätä huimaa. Ensimmäisen tastingin nautimme suurta viininystävien arvostusta nauttivan Aldo Conternon viinitalossa, jonka juuret juontavat aina 1770-luvulle. Rakennus on entinen italialaisen kreivittären huvila. Maistamme yhtä valkoista ja viittä punaista vuosilta 2014–2015. Keskustelussa vilahtelee viinien kypsytysaikoja, optimaalisia tarjoilulämpötiloja, tammitynnyreitä ja terästankkeja. Joku uumoilee, että jyrkempi maasto maistuu viinissä, myös sikalan aromit mainitaan. Minä hymistelen itsekseni ja olen löytävinäni suussa huljuvasta viinistä samoja vivahteita.

barolo tour Aldo conterno

barolo tour Aldo conterno

barolo tour Aldo conterno

Seuraavana päivänä tutustumme Elio Grasson tiluksiin. Italialaistunut australialainen Roberto, joka auttaa Grasson perhettä tilavirailujen yhteydessä, esittelee ensin pihalta avautuvat huikeat näkymät ja osoittelee kädellään joka suuntaan. Nämä ovat Grasson viljelmiä ja nämä myös. Häkellyn jälleen kerran häikäisevistä maisemista ja annan kameran laulaa. Maisteluhuoneessa keskustelu nousee uusiin sfääreihin. Laseihin kaadetaan ensin barberaa d’albaa ja sen jälkeen ainakin neljää eri baroloa. Muistiinpanoni ovat vajavaiset, joten epäilen seonneeni laskuissa.

barolo tour elio grasso

barolo tour elio grasso

barolo tour elio grasso

Uudet viiniystäväni pääsevät vauhtiin. Tässä on lakritsaa, joku toteaa. Kyllä, ja tuoksussa jonkinlaista parfyymiä. Tämä on kuin ohikävelevä nainen, joka tuoksuu niin hyvälle, että häntä on pakko lähteä seuraamaan. Naurattaa vähän, mutta en kiistä analyysia, nämäkin viinit maistuvat erinomaisilta suussani.

barolo tour elio grasso

barolo tour elio grasso

barolo tour elio grasso

barolo tour elio grasso

Vielä on edessä visiitti Ettore Germanon viinitaloon. Viinikellaria esittelee meille Nykyisen omistajan, Sergion poika, joka näyttää siltä, että edellinen ilta on tainnut venähtää aavistuksen liian pitkäksi. Kellari on pieni ja kierros lyhyt, mutta se ei meitä haittaa, päinvastoin. Istumme ilomielin viinilasien eteen ja aloitamme maistelun. Yleisölle avoimet tilat ovat uudet ja viiniviljelmiä voi ihailla suurelta terassilta, joka kesällä varmasti on mainio paikka istuskella.

ettore germano barolo tour

ettore germano barolo tour

ettore germano barolo tour

ettore germano barolo tour

Maaliskuinen Italia ei kuitenkaan hemmottele meitä lämmöllä, joten siirrymme pikaisesti sisätiloihin. Muistilehtiöni sivuilla on Ettore Germanon kohdalla vain harakanvarpaita, mistäköhän se mahtaa johtua? Sen kuitenkin muistan ja tiedän, että rose-skumppa oli niin hyvää, että ostin sitä puolikkaan laatikon kotiin tuotavaksi, enkä ollut ainoa. Seurueemme taisi hamstrata kuohuvaa yhteensä kymmenen laatikollista. Vielä en ole raaskinut yhtään pulloa avata, mutta eiköhän kesän kuluessa tarpeeksi painava syy keksitä.

ettore germano barolo tour

ettore germano barolo tour

ettore germano barolo tour

Samana päivänä ehdimme vierailla myös Riikka ja Jyrki Sukulan luona Meriamessa. Riikka kertoo aperitiivien äärellä omasta matkastaan viininviljelijäksi ja maistattaa tuottamiaan viinejä lounaan äärellä Serralunga d’Albassa, Vinoteca Centro Storicossa. On pakko ihailla sinnikkyyttä ja tahtoa, jonka voimin Riikka Sukula on opiskellut viiniköynnösten kasvattamisen saloja ja saanut jalansijaa alalla, joka on erittäin kilpailtu ja kaiken lisäksi miesvoittoinen.

sukula meriame

sukula meriame

sukula meriame

sukula meriame

Viinitilallisten viisauksia

Viinitilavierailuilla opin myös, että seinän sisään muuratun kaapin kosteudessa säilytetyt viinilasit kannattaa huuhdella tilkalla viiniä. Kaapista nimittäin saattaa tarttua lasiin vääränlainen tuoksu, jotka häiritsevät maistelua. Jos siis satut asustelemaan vanhassa kivitalossa ja säilytät viinilasejasi ulkoseinän kylmäkaapissa, hulauta puoli desiä viiniä lasin pohjalle, heilauta, kaada sama viini seuraavaan lasiin ja jatka, kunnes tarvittava määrä laseja on puhdistettu.

Ensimmäisen lasillisen jälkeen minä nohevana huuhtelin lasini vedellä seuraavaa viiniä varten, kunnes ystävällisesti selitettiin, miksi niin ei kannata tehdä. Jos maistelussa on useita samasta rypäleestä valmistettua viinejä, lasia ei kannata huuhdella. Itse asiassa vesi saattaa vaikuttaa haitallisesti seuraavan lasillisen ominaisuuksiin. Kaikkea sitä oppii, kun matkustaa ja istuu itseään viisaampien kanssa samassa pöydässä.

manzone barolo tour

manzone barolo tour

manzone barolo tour

manzone barolo tour

Eikä siinä vielä kaikki. Kahtena iltana viinintekijät saapuvat viineineen Casa Visetteen, entiseen viinitaloon, jossa majoitumme. Arvostetun Manzonen viinitalon vanhan mestarin vierailun kunniaksi Casa Visetten viinikellarista kaivetaan esiin kolme pölyttynyttä barolopulloa 60-luvulta. Tunnen itseni etuoikeutetuksi ja samalla harmittelen, että en varmasti osaa arvostaa hyvin säilyneiden viinien nyansseja tarpeeksi.

mauro veglio casa visette

mauro veglio casa visette

mauro veglio casa visette

Sekä Manzonen että Mauro Veglion viinintuottajien visiittien aikana Casa Visetten iso ruokasali täyttyy viinitietoudesta, tasting-laseista ja järkyttävän ihanasta ruuasta, jota jälkimmäisellä kerralla pääsemme kokkaamaan myös itse. Ruokalistalla on mm. kania, tartaria ja tietenkin tiramisua. Kokkikoulun kokemukset eivät mahdu tähän postaukseen, joten pääsette lukemaan niistä myöhemmin lisää. Aitoja italialaisia reseptejäkin on tulossa!

barolo tour casa visette

Neljän päivän aikana maistelemme muistikirjani mukaan yli 60 erilaista viiniä. Maisemat, viinit ja niitä tuottavat viinitalot saivat minut sanattomaksi lukemattomia kertoja. Casa Visetten Barolo Tour lukeutuu niihin elämyksiin, jotka eivät unohdu koskaan. Mikään yllä kirjoitettu tai kuvattu ei tee oikeutta Barolo Tourin kaltaiselle viinimatkalle, joten päätän raporttini viininvihreiltä rinteiltä suosiolla tähän.

Seuraava Barolo Tour järjestetään 8.–11.11.2018. Muutama paikka on vielä vapaana, joten jos mielit mukaan, suosittelen toimimaan nopeasti. Lisätietoja ja ensi syksyn hintoja voi tiedustella suoraan Casa Visetestä, yhteystiedot löytyvät edellisen linkin takaa.

Lue myös:
Casa Visette – luksusta Langhen laaksossa, Barolon viinialueella
Sähköpyörän satulassa pitkin Piemonten kukkuloita
Pitkiä lounaita ja italialaisia illallisia – ravintolavinkit Barolon viinialueelle

42-vuotias keski-ikäisyyden kynnyksellä

Vuonna 2016 vastasyntyneiden tyttöjen tilastollinen elinajan ennuste on 84 vuotta. Minun, kuten muidenkin 42 vuotta sitten syntyneiden naisten, on 70-luvulla ennustettu elävän keskimäärin 76-vuotiaiksi. Tilastot ovat tilastoja, ne ottavat huomioon yleiset elintavat, sukupolven sairaudet ja muut mitattavissa olevat seikat. Jos tupakoit askin päivässä tai tissuttelet viikkokaupalla, vaikuttaa se eittämättä terveyteen. Perintötekijöille ei voi mitään, ja joskus kierrepallo kolahtaa kohdalle, vaikka eläisi kaikkien mittareiden mukaan maailman terveellisintä elämää.

42 vuotta elämän tarkoitus

Netti on pullollaan elinikään liittyviä testejä. Google valitsi minulle muutaman, joista ensimmäiseen päätin huvikseni vastata. Jos rehellisiä ollaan, lähestyvällä syntymäpäivällä saattoi olla osuutta asiaan. Iän, sukupuolen, painon ja pituuden jälkeen kerroin kyselylle, etten ole koskaan edes maistanut tupakkaa tai huumeita, että juon alkoholia kohtuudella, että verenpaineeni on normaali ja että vanhempani ovat yli 70 ja edelleen terveitä. Olen fyysisesti jossain määrin aktiivinen, perintötekijäni ovat tietääkseni puhtaat ja liikennekäyttäytymisenikin moitteetonta, eikä stressikään vaivaa, ainakaan joka päivä.

Tulos ilahdutti, sillä elintapojeni perusteella saatan elää jopa 95-vuotiaaksi. Huimaa ajatella, että en välttämättä olekaan vielä puolimatkassa! Olin otsikoinut tämän tekstin luonnoksen “42-vuotias – virallisesti keski-ikäinen”, mutta testin tekemisen jälkeen päätin muuttaa suunnitelmia. Minähän olekin vasta keski-iän kynnyksellä!

Viimeksi viikko sitten puhuimme ystävien kanssa siitä, kuinka emme haluaisi vanheta. Kuinka ulkokuori rapistuu, vaikka sisällä asuu se sama lapsi, joka sinne aikanaan asettui. Se haluaa edelleen leikkiä, tanssia, laulaa, pelleillä, kokeilla rajojaan, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Harmaa, paikalleen pysähtynyt arki ei ole sitä varten. Silti se käyttäytyy ikänsä mukaisesti ja tanssii ympäröivän yhteiskunnan pillin mukaan. Käy töissä yhdeksästä viiteen, rakentaa talon, maksaa velkaa ja veroja, hankkii farmarin ja kaksi lasta. Puurtaa läpi elämän vain harmitellakseen kiikkustuolissa, miksi unelmat jäivät unelmiksi.

Olen aina taistellut tuulimyllyjä vastaan. Alkuun vain pääni sisällä, nykyään näkyvämmin. Ei minua enää kiinnosta mitä muut ajattelevat. Yhteiskunnan normeille nauran ja Sipilän synnytystalkoilla heitän sotkapariskuntaa, joka kuhertee ruovikossa. Mitä sitten, jos jonkun mielestä pukeudun ikääni sopimattomasti, mitä sitten jos tukkani on sekaisin ja punainen kynsilakka halkeilee rumasti. Mitä sitten, vaikka joku rypistää kulmiaan vapaaehtoiselle lapsettomuudelleni ja toinen haukkuu, kuinka edesvastuutonta on olla tuottamatta uusia veronmaksajia, sillä kenen oikein luulen eläkkeeni tulevaisuudessa maksavan. Tiedoksi vaan tällekin solvauksia viljelleelle herralle, että älä hikeenny, sinä et ainakaan niitä maksa (eikä todennäköisesti kukaan muukaan). Eläkejärjestelmä romuttuu taatusti ennen kuin minun ikäluokkani edes lähentelee eläkeikää. Aion elättää itseni ja kustantaa unelmani myös silloin.

42 vuotta elämän tarkoitus

Kynttilät eivät enää mitenkään mahdu kakun päälle, ja tiimalasin hiekanjyväset valuvat väistämättä hiljalleen alaspäin. Rajallisten päivien sijaan ajattelen mielummin, että lähestyvä keski-ikä on kuin keskipäivä. Aurinko paistaa suoraan etelästä ja edessä on liuta ennustamattomia seikkailuja. Ja rakkautta, käsittämättömän paljon rakkautta. Sillä se on elämän tarkoitus, jos minulta kysytään.

Ihanaa juhannusta ihmiset! Pysykää pinnalla ja ruuhkassa rauhallisina. Ja jos jossain välissä ehditte, skoolatkaa elämälle!