Kippis kaksivuotiaalle!

Miten tässä taas kävi näin? Blogilapseni täytti kaksi vuotta ja minä unohdin juhlapäivän tyystin. Onneksi se ei ole moksiskaan, ei taida raasu vielä edes tajuta vaatia juhlallisuuksia – konfetteja, jäätelökakkua ja ilmapalloja. Ottaisi varmaan ilomielin vastaan tuon katonrajassa vielä sitkeästi leijuvan PING-pallonkin. Pinkkiin foliopintaan on painettu sanoma pitää paikkaansa, taaperoni on kasvanut upeaksi yksilöksi, jonka kanssa kulkiessa tunnen salaa ylpeyttä. Välillä on oikein toppuuteltava itseäni, etten ihan jokaiselle vastaantulijalle lähde esittelemään ylpeyden aihettani tai tunkemaan käyntikorttia käteen. Että käy nyt hyvä ihminen tutustumassa, vilkaise edes.

ping helsinki clarion

Vaikka askel edelleen hieman haparoi, on siihen tullut uutta, erilaista varmuutta. Kahteen ikävuoteensa nähden identiteettikriisejä on silti mahtunut mukaan ehkä liiankin monta. Toivottavasti traumat eivät ole pysyviä. Kaikki menee hyvin, kunhan vain muistaaa, ettei tiukasti rajattuun muottiin tarvitse ahtautua. Ettei haittaa, vaikka liihottaakin outolintuna blogikollegoiden joukossa. On rohkeasti se mikä on, eikä yhtään lähde miellyttämislinjalle.

Valokuvaustakin tuo on yrittänyt opetella, taitaa olla aika lahjakas ikäisekseen. Osti uuden kameran ja objektiivinkin sitä varten. Ihan hyvin pärjäilee silläkin saralla. Ei ehkä ole superstailisti mitä ruokakuviin tulee, mutta olen ymmärtänyt, ettei haluakaan olla. On mielummin aito ja sellainen samaistuttava ja tavallinen. Ottaa kuvia, jotka tukevat tekstin kuljettamaa tarinaa ja kiihdyttävät lukijoiden mieltä.

tyrni mustikka superfood

Ehkä merkittävin muutos on tapahtunut viimeisten kuukausien aikana. Blogilapseni on alkanut kantaa kortta yhteiseen tienestikekoon! Ei vielä suuria summia, mutta kohtalaisesti kuitenkin. Tyytyväisenä hykerrellen seuraan sivusta, kun kirjoitukset keräävät kehuja (ja euroja). Ehkä pitäisi alkaa kehystämään niitä (kehuja, ei euroja). Ripustaa virtuaaliseinälle muidenkin nähtäväksi. Vai olisiko se liikaa, nousisiko maltillinen menestys hattuun?

Olen myös huomannut, että se uskaltaa jo kulkea pää pystyssä kaltaistensa joukossa. Ei luimistele enää nurkissa eikä pakene helmoihin, kun joku vieras lähestyy. Osaa keskustella oikeista asioista eikä kavahda vaikeitakaan aiheita. Rönsyilee huolettomasti, mutta punoo silti ruuan, reissujen ja rakkauden punaisia lankoja tekstien lomaan.

ruusukimppu

Ja oi, millaisia kavereita se onkaan saanut! Jostain syystä moni niistä on Tampereelta, onkohan taaperoni syntynyt väärään kaupunkiin? Olen luvannut järjestää kesän aikana leikkitreffit ainakin Savusuolaa– ja Missä olet Laura -blogien kanssa, vaikka taisi niitä olla Mansessa muitakin. Saas nähdä mitä siitä seuraa, sillä jotainhan tuollaisten tyyppien kanssa hengailusta on pakko seurata. Ehkäpä edes muutama hiukkanen tähtipölyä tarttuu minunkin blogiini.

Tarkistelin juhlan kunniaksi myös hieman tilastoja. Meinasin lentää pyllylleni, kun laskin yhteen rakkaan lapsen lukukerrat. Kahden vuoden aikana sivuja on ladattu melkein 500 000 kertaa. Hyvät hyssykät, lähes puoli miljoonaa! Viikottainen lukijamäärä on kasvanut tasaisesti ja ilokseni olen saanut huomata, että te lukijat olette uskomattoman sitoutuneita. Analytiikka nimittäin kertoo, että 70 prosenttia teistä on lukenut tekstejäni ennenkin. KIITOS. On kai pakko uskoa, että jotain on tehty oikein.

Ylivoimaisesti suurinta suosiota ovat viimeisen vuoden aikana nauttineet tekstit, joissa on astuttu mukavuusalueen ulkopuolelle ja jaettu henkilökohtaisia tuntemuksia. Eikä ihme, sillä samoihin tarinoihin palaan itsekin tasaisin väliajoin. Muistutellakseni kuinka ihana mies minulla on ja kuinka riitän tällaisena kuin olen. Kaikkein luetuin ja jaetuin on silti vasta viime viikolla julkaistu avautuminen vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Ennustan postaukselle pitkää ikää, sillä aihe on ajaton ja ilmiö yleistyvä.

skumppaa teurastamolla

Tänään nostan maljan paitsi blogille myös teille kaikille siellä ruudun toisella puolen, ilman teitä kirjoittamisessa ei olisi mitään mieltä. Olkoon tuulet jatkossakin myötäisiä ja tulevaisuus valoisa. Kupliva kippis kaksivuotiaalle ja monia vuosia!

Ps. Jos kaksivuotias Lyhyenä hetkenä on valloittanut valtavirrasta sopivasti poikkeavalla ja omalaatuisella olemuksellaan sinutkin, voit halutessasi käydä klikkaamassa blogille äänen valitsemassasi kategoriassa. Samalla saatat voittaa lipun syksyllä järjestettävään palkintogaalaan. Kiitän mitä nöyrimmin.

Juhlaputken jälkiruoka – äitienpäivän kookos-puolukkapiiras

Tällä viikolla, kun kevään viimeisen kirjan aineistot oli lähetetty painoon, pääsi ilmoille pitkä ja syvä huokaus. Olin suoriutunut alkuvuoden ruuhkaviikoista kunnialla. Tai no, tietäähän sen, että rapatessa roiskuu, mutta antaa roiskua. Pääasia että hommat ovat hanskassa ja hanskat viimeinkin ripustettu naulaan.

Työtä on ollut liikaa, mutta on kai pakko myöntää, että niin on ollut huviakin. Jokainen juhlavista tapahtumista ansaitsisi oman postauksen, mutta koska aika on kortilla, juhlaputki rysähtää kerralla eteenne. Kaikki alkoi PINGviinistä. Ei kuitenkaan riittänyt, että PING Helsinki pisti pään sekaisin, sillä vappuetkot jatkuivat aatonaattona tilataksimatkalla kehä kolmosen tuolle puolen, jossa odotti ystävien järjestämä prosecco-tasting. Mukaan pakattiin yöpymiskamppeet, sillä näistä pippaloista ei ihmisten aikoihin kotiin suoriuduttaisi.

On ystäviä ja sitten on ruokaystäviä. Sellaisia, joiden kanssa kuluu helposti tunti tai pari timjamin lehtiä nyppiessä, juureksia tasakylkisiksi kuutioiksi pilkkoessa ja marinadeja maistellessa. Keittiömestari käskyttää ja vierailevat kokit misaavat hiki hatussa. Teini-ikäiset lapset kyselevät koska syödään ja pieni koiravauva koettaa saada herkkupaloista oman osansa.

alkupalat

macarons

passionmarinoitu lohi

prosecco

tanskalais-ruotsalainen pihakoira

Alkupalat valmistuivat puoli kymmeneksi. Parsat olivat ehtineet jäähtyä ja viini laseissa lämmetä, mutta se ei tainnut haitata ketään. Kolmen erilaisen kuohuvan jälkeen mentiin saunaan. Isäntäväki valmisteli sillä aikaa kaksi kiloa sisäfilettä ja kaatoi punaviinit karahveihin hengittämään. Pääruoka oli pöydässä puolenyön jälkeen. Onneksi jälkiruoka oli valmiina pakkasessa. Aamiaiseksi nautittiin suklaakakkua ja passiohedelmällä marinoitua lohta. Oi maalliset ilot ja pinkeä vatsa!

sosiaaliset introvertit

vappubrunssi

vappubrunssi

Vappuaaton nämä sosiaaliset introvertit viettivät matalalla profiililla kahdestaan kotisohvalla, akut oli ladattava vapunpäivän brunssia varten. Seuraaviin pippaloihin suhasin viikkoa myöhemmin suoraan Lontoon lennolta. Viisikymppiset järjestettiin Keilaniemessä, merinäköalalla tietenkin. Saavuin paikalle muodikkaasti myöhässä. Kemut olivat jo täydessä käynnissä, käteeni iskettiin skumppalasi ja opastettiin määrätietoisesti kohti notkuvaa buffet-pöytää.

synttärijuustokakku

viisikymppiset

viisikymppinen

Istahdimme pappien keskuuteen, pöytään, jossa lensi hurtti huumori. Kirkkoherroista jokainen koetti houkutella meitä vihille omaan pyhättöönsä. Nyt pitäisi enää päättää, missä kellotornissa haluamme sanoa tahdon. Ajatusta täytyy vähän vielä muhitella, eihän tässä ole ehditty edes kihloihin. Illan täyttivät muistopuheet, joita sankari halusi kuulla eläessään. Hieno idea, jonka röyhkeästi varastan omiin juhliini, niihinkin on enää 8 vuotta! Puolen yön aikaan jätimme juhlakansan tanssahtelemaan parketille, jotta selviäisimme seuraavana päivänä järjestettäviin iltapukujuhliin.

savolaisen osakunnan laulajat

kilta-sali

maa-artisokkakeitto

Savolaisen Osakunnan Laulajat, entinen kuoroni ja henkinen kotini 2003–2015, täytti 185 vuotta. Viiden vuoden välein järjestettävät vuosijuhlat ovat suuri ponnistus talkootyölle perustuvassa osakunnan kerhotoiminnassa. Vuosijuhlamestari hoiti hommansa erinomaisesti, satapäinen vierasjoukko söi, joi, itki ja nauroi ja tietysti lauloi, niin että Lapinrinne raikui. Sotien jälkeen kuoron riveissä laulaneiden liikuttavat tarinat, kollektiiviset muistot, vanhat ystävät, pöytäseuran huonot jutut, stemmoissa lauletut sitsilaulut, hopeakyntteliköt, satenkaaren väreissä loistaneet iltapuvut ja erinomainen ruoka tekivät tunnelmasta ainutlaatuisen. Kuorolaulun terveyttä edistävät vaikutukset eivät taatusti ole tuulesta temmattuja.

pääruoka

baileys-juustokakku

kallavesj

Tiukan työviikon ja Taste of Helsinki -safarin jälkeen saapuu perjantai. Aikatauluttamaton blogityöpäivä ja parvekkeella syöty pastalounas. Illalla saunavuoro ja siideri tai kaksi. Sitä ennen leivotaan kuitenkin äitienpäiväkakku. Juhlakausi ansaitsee arvoisensa päätöksen.

kookos-puolukkapiiras

Pakkanen on vielä puolillaan puolukkaa ja kaapin perällä nököttää avattu kookoshiutalepussi. Selailen reseptikansiota ja löydän Maku-lehdestä repäistyn, kertaallen testatun kookos-puolukkapiiraan ohjeen. Päätän muokata reseptistä gluteenittoman ja korvata valkoiset sokerit ruskealla. Helppo, herkullinen eikä liian makea. Saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei sitä ole. Uuni päälle ja hommiin.

Gluteeniton kookos-puolukkapiiras

Pohja
100 g kookoshiutaleita
2,5 dl kaurajauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1 dl muscovadosokeria (fariini käy myös)
100 g voita huoneenlämpöisenä
1 kananmuna

Puolukkatäyte
400 g (pakaste)puolukoita
1 dl hillosokeria
3 rkl maissitärkkelystä

Rahkatäyte
250 g maustamatonta rahkaa
2 kananmunaa
1 dl ruokosokeria (tavallinenkin on ok)
1/2 dl kuohukermaa

Kinuski
1,5 dl kuohukermaa
1/2 dl ruokosokeria
1/2 dl muscovadosokeria
1 rkl voita
2 tl vaniljasokeria
ripaus sormisuolaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele piirakkavuoka (halkaisija 24 cm) valmiiksi. Mittaa kaikki pohjan ainekset kulhoon ja sekoita niistä käsin tiivis taikina. Taputtele taikina piirakkavuokaan laitoja myöten. Paista pohjaa uunissa 10 minuuttia.

Kiehauta sillä aikaa puolukkaseos. Kaada puolukat kattilaan ja survaise niitä haarukalla pari kertaa. Sekoita keskenään hillosokeri ja maissitärkkelys ja kaada seos kattilaan. Anna kiehahtaa, mutta älä polta pohjaan. Sekoita rahkatäyte.

Ota pohja uunista ja kaada puolukkaseos sen päälle. Levitä tasaiseksi kerrokseksi. Valuta rahkaseos varovasti päällimmäiseksi ja nosta piirakka takaisin uuniin. Kypsennä piirasta uunin keskitasolla vielä 35 minuuttia tai kunnes rahka on saanut vähän väriä.

kookos-puolukkapiiras

Anna piiraan jäähtyä ja kiehauta sillä aikaa kinuski. Mittaa kerma ja sokeri pannulle tai kattilaan. Kinuski on valmis, kun tippa seosta jähmettyy pudotettaessa kylmään veteen (tarkemman ohjeen voit lukea täältä). Sekoita lopuksi joukkoon rasva ja vaniljasokeri. Levitä kinuski kookos-puolukkapiiraan päälle ja ripottele lopuksi kinuskiin vähän sormisuolaa. Koristele puolukoilla.

valmis kookos-puolukkapiiras

Äitienpäivä on meidän perheessä päivä toisten joukossa. Toisille se saattaa kuitenkin olla vuoden ahdistavin ajankohta. Siitä kirjoitan sunnuntaina, luonnos on odottanut päässäni julkaisemistaan jo vuosien ajan.

Psst. Jos asut aiot lahjoa äitiä, mummia, kumppania tai vaimoa ja rämmit edelleen lahjaideoiden suossa, tsekkaa Taste of Helsinki. Se saattaa olla ratkaisu pulmaasi!

Taste of Helsinki – makumuistoja ja maistiaisia

Tammikuussa asetin itselleni tavoitteeksi syödä vain sellaisissa ravintoloissa, joissa en ole koskaan syystä tai toisesta käynyt, vaikka yritys on ollut kova. Listalla komeilevat ainakin Savoy, Grön, Toca ja vasta kuukausi sitten tietoisuuteeni noussut Passio. Ranskalaisia viivoja rustatessani en todellakaan voinut aavistaa, että voisin raksia kaikki nämä ravintolat listaltani yhdellä kertaa vain muutamaa kuukautta myöhemmin.

Ravintola Grön Taste of Helsinki

Kerrankin satuin paikalle oikeaan aikaan. Taste of Helsinki Safarille* oli vapautunut peruutuspaikka ja minä nopeanäppisenä onnistuin varaamaan sen itselleni. Hurmioituneena kiertelin tulevan kesän ruokafestarin ravintolasta toiseen, hullaannuin kerta toisensa jälkeen makunhermojani hellivistä maisteluannoksista, vertailin samppanjalaatuja, huljuttelin viiniä lasissa ja suussa, huumaannuin tuoksuista, väreistä ja esteettisistä esillepanosta. Pääsinpä kurkkaamaan myös kaikkein pyhimpään – Ravintola Savoyn keittiöön!

Savoy Vorsmack

Savoyn keittiössä

Savoyn keittiö

Hiukan hävettää myöntää, mutta olen kokenut Taste of Helsingin vain yhden ainoan kerran. Syitä on lukuisia. Ensimmäisinä vuosina matkustin milloin mihinkin juuri tapahtuman aikaan, seuraavina sinkkuvuosina en löytänyt itselleni syömäseuraa ja yksin osallistuminen oli korkean kynnyksen takana.

ravintola grön tartar

Vuoden 2016 keväällä ostin liput illalliskattaukseen heti, kun ne tupsahtivat myyntiin. Onneksi, sillä ilman ennakkolippua tuskin olisin spontaanisti kävellyt sisään alueelle. Satoi nimittäin vettä. Kaatamalla. Maksetut tiketit oli kuitenkin käytettävä, niinpä vedimme kumisaappaat jalkaan ja sadetakit niskaan. Hoimme itsellemme, että asenne ratkaisee.

ravintola passio

ravintola passio

Kansalaistorilla marssimme suoraan sisään. Jonoja ei ollut, ei portilla, ei juomapisteissä eikä edes ravintoloissa. Muutamia kymmeniä muitakin rohkelikkoja tungeksi telttakatoksien suojissa, jazzbändi oli sulloutunut parin neliön katetulle ”lavalle” ja istuskeluryhmien sohvat, säkkituolit, baarijakkarat ja tarjoilupöydät valuivat vettä läpimärkinä. Näpit jäätyivät kylmän viinilasin kylkeen kiinni. Tunnelma oli kostea, mutta jollain tavalla mukavan kodikas.

Roskakalakroketti taste of helsinki

Annoksista parhaiten makumuistiin painuivat Grönin kuusenkerkkäjälkkäri ja tamperelaisen Hella & Huoneen roskakalakroketti. Mies nautiskeli antaumuksella Restoran Ö:n selleriannoksesta ja minä tuhlasin viimeiset valuuttani manselaiseen herukkapensaaseen.

kuusenkerkkä taste of helsinki

Tänä kesänä (jos sellainen vielä näiden lumipyryjen jälkeen joskus vielä tulee) kattaus on subjektiivisesta näkökulmastani ehdottomasti vieläkin houkuttelevampi, vai mitä sanotte näistä?

Kokonaisena grillattu keltasipuli, kananmaksakreemiä, viljaa ja rapeaa kanan nahkaa (Grön) – Lahna Wallenberg, varhaisperunaa Rymättylästä, bouillabaissemajoneesia ja herneenversokastiketta (Ludu) – Gazpachosorbet ja vähän vegeä (Passio) – Metsäsieni-emmervehnäpuuroa, parapähkinäpyreetä ja sienivinegretellä maustettua itusalaattia (Shelter) – Sitruuna, valkosuklaa, kamomilla (Toca)

Ravintola Toca

Ravintola Toca ravioli

Ravintola Toca jälkiruoka

Toca tuo ensimmäisenä Taste of Helsingin historiassa pöytään pastaa. Aika kunnianhimoista ja aavistuksen hullua, arvostan! Näitäkin suussa sulavia juustotäytteisiä ravioleja pääsin maistamaan eilisellä Taste of Helsingin tarjoamalla ruokasafarilla. Valitsen italian väreihin sävytetyn pastaruuan jo nyt koko tapahtuman visuaalisimmaksi annokseksi, vaikka olen nähnyt tarjolle tulevista annoksista vain murto-osan.

rusty auringolasku

Shelter raparperi

Taste of Helsinki on matalan kynnyksen paikka. Uskomaton ulkoilmapiknik, jonka vilteillä annoskateus ei vaivaa. Missään muualla ei pääse tutustumaan Helsingin parhaimpien ravintoloiden tarjontaan pikkurahalla. Kaikki annokset maksavat 5–12 euroa, keskihinta asettuu tänä vuonna 6 euron tienoille. Maksuvälineinä käytetään muovisia markkoja, joita voi vaihtaa useissa pisteissä. Ei siis korttien ja käteisen kanssa sähläystä, vaan nopeaa ja varsin kätevää rahanvaihtoa!

ravintola pastor

ravintola pastor perinnetomaatti

Ja nyt, ilmainen vinkki kaikille äitienpäivälahjaa etsiville. Lopettakaa pähkiminen ja pään raapiminen, tässä tulee ratkaisu, jonka tarjoilen teille hopeatarjottimella. Paketoi äidille, vaimolle, asuinkumppanille tai vaikka mummolle lippu Taste of Helsinkiin! Sopii muuten myös elämykselliseksi valmistujaislahjaksi tai ylioppilaan lahjapöytään, varsinkin jos lunastat samalla paikan vaikkapa prosecco-tastingiin. Problem solved!

*Osallistuin safarille Taste of Helsingin bloggaajavieraana.

ravintola passio makkaraperunat veripalttu

ps. Ennakkomaistelussa olleista suolaisista annoksista suosikikseni nousi yllä olevassa kuvassa patsasteleva Passion Makkaraperunat, lammasmakkaraa, veripalttua ja uutta perunaa. Makean nälkään suosittelen Tocan sitruunaista valkosuklaa-kamomillajälkkäriä. Nam!