Vuoden vanhempi ja viikon verran viisaampi?

Tuolta se tuli ja tuonne se meni. Keskikesän juhla, vuoden valoisin yö. Kokko syttyi ja sammui, kuohuviinipullot palautettiin tyhjinä lähikauppaan ja jääkaappi on täynnä tähteitä. Ja juhannuslapsikin on jälleen vuoden vanhempi.

hiipunut kokko

Rypyt silmien ympärillä ovat naurusta syviä, iho auringosta hehkuva. Vyötärö vielä kapea, lantio vuoden verran leveämpi. Valon vaalentamat hiukset ovat venähtäneet pituutta, joukossa muutama harmaa ja hartioilla kaksihaaraisten armeija. Varpaat on maalattu punaisiksi, ranteessa hohtaa hopeinen koru. Kaiverretut kirjaimet muistuttavat elämästä. Se on tässä ja nyt, ei sitten kun tai eläkkeellä.

skumppaa kiitos!

Kaksitoista tuntia ennen vuorokauden vaihtumista syntymäpäivän puolelle sankaritar painiskelee tuttujen kysymysten äärellä. Ei ole viisastunut vuodessa piiruakaan. Jos kutsun esittää nyt, tuleeko kukaan? Onko kaupungissa ketään, ovatko kaikki karanneet mökille? Onko mökkikutsu kadonnut bittitaivaaseen? Miksi emme kuulu yhteenkään mökkijuhannusporukkaan? Miksei meillä vieläkään ole mökkiä? Juhannuslapsen ainainen angsti hipoo ennätyslukemia.

skumppaa kiitos

Olen vuosikausia liputtanut stressittömän kaupunkijuhannuksen ja spontaanien puistopiknikkien puolesta, mutta tänä kesänä tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että mittumaari kaupungissa on nyt nähty. Helsinki ei ole enää hiljainen, se on täynnä juhannusjuhlia, toikkaroivia teinejä, jytkyttäviä bassoja ja keskustan katuja tallaavia turisteja. On pakko myöntää, että keski-ikäinen tahtoo jotain muuta. Rikkumatonta rauhaa, lintujen konsertteja, punaiseksi värjääntyviä horisontteja, kuikan huutoa, lämpiävän puusaunan tuoksua, järvivedessä heiluvia varpaita ja laiturilla nautittuja aamiaisia, jotka loppuvat siihen, mistä lounas alkaa.

villasukat suomen kesä

saimaa jamit teurastamolla

Avoin kutsu heitettiin lopulta ilmoille. Varoitusaika oli olematon, eikä kukaan tullut, mutta ei maailma siihen kaatunut. Rankkasateen päätyttyä korkkasimme kuplivan kahdestaan, sitten pakkasimme viltin, untuvatakin ja villasukat reppuun ja istahdimme Teurastamon nurmikolle toistemme kainaloon. Lavalle nousivat Matti Mikkola ja Saimaa. Kaikki oli hetken tässä.

skumppaa kiitos

Tarkastin juuri kalenterista, että ensi vuonna ikääntymistä juhlitaan juhannusaattona. Silloin aion olla mökillä tai ainakin poissa Helsingistä. En vielä tiedä kenen mökkirantaan tai omakotitalon takapihalle aion itseni änkeä. Ehkä ostamme oman pikkumökin tai alamme mökkitalkkareiksi, ehkä lainaamme ystävien tiluksia, ehkä meidät kutsutaan juhannusvieraiksi. Mene ja tiedä, kyllä hätä keinot keksii tässäkin tapauksessa. Mökkijuhannus 2018, täältä tullaan!

Juhannus kaupungissa – laiskan kokin juhannusmenu

Keskikesän juhla saapuu joka vuosi jotenkin yllättäen. Varsinkin tänä kesänä se pölähtää täysin puskista. Madridin matkapölyt on hädin tuskin pudisteltu vaatteista, kun jo pitäisi olla suunnittelemassa yöttömän yön ruokajuhlaa. Eteen kiilaavat ovelasti isän 70-vuotisjuhlat, jotka siskojen kanssa suunnittelimme visusti sankarilta piilossa. Seuraavaksi suunnitelmallisen mielen harhauttaa Taste of Helsinki. Arkikin vaatii omansa, töitä painetaan toimistolla kuin viimeistä päivää ennen lomaa. Tunnit paukkuvat ja sähköposti laulaa aamusta iltaan. Yritä tässä sitten kursia kasaan juhannusta ja mittumaarin menukokonaisuutta.

omenankukat

Itse asiassa meidän piti matkustaa juhannukseksi Rovaniemelle. Järjestelyt jäivät kuitenkin niin viime tinkaan, että julkisilla junailu tai sinisin siivin lentäminen olisi tullut tuhottoman kalliiksi. Voi myös olla, että sääennusteella, joka lupaili Napapiirille 8 asteen kesäisiä mittarilukemia saattoi olla osuutta asiaan. Onneksi kaverit eivät katoa mihinkään joulupukin naapurista, kalenteria ja liikenneyhtiöiden tarjoussivuja selaillaan jo kuumeisesti.

Kaiken päälle puolisko otti ja kaatui punkan pohjalle pari päivää sitten. Miesflunssa tunkeutui häikäilemättä taloon. Vaikka tauti on pysynyt minusta loitolla, voimattomuus tarttuu. Onko siis ihme, että istun vasta nyt sohvalla ja pähkäilen mitä ihmettä juhannuksena syömme.

omenankukat

Se on selvää, että jäämme kaupunkiin. Mökkiä ei ole, ilmat ovat mitä ovat ja olotila jokseenkin vetämätön. Maanantaina hyppään koneeseen ja lennähdän kolmeksi päiväksi Göteborgiin, liput Coldplayn keikalle on ostettu jo viime syksynä. On siis syytäkin pysähtyä hetkeksi paikoilleen ja lopettaa hötkyily.

saunavihta

Haemme ehkä Hakaniemen torilta saunavihdan ja uusia perunoita, käymme Tukkutorin kalakaupassa ja korkkaamme saunan jälkeen kuohuvan. Saatamme pyörähtää Kivinokalla, kuten kahtena aiempanakin juhannuksena. Mutta vasta myöhemmin, sitten kun suurimmat väkijoukot ovat kaikonneet ja kokko alkaa hiipua. Silloin laskeva aurinko värjää taivaanrannan punaiseksi ja vedenpinta on peilityyni.

uudet perunat juhannusmenu

Sitä ennen syödään. Jotain yksinkertaisen hyvää. Yritetään toisintaa KGB Málagassa syöty supermaukas valkosipulikeitto. Paistetaan kalaa ja keitetään uudet perunat – voi-sipulikastikkeella tietenkin. Jälkiruuaksi ostetaan mansikoita, vaikka kotimaiset ovatkin myöhässä, kuten kesäkin. Parvekepuutarhan basilikat saavat seurakseen järkyttävän hyvän portugalilaisen oliiviöljyn ja turkkilaisen jugurtin.

ajo blanco valkosipulikeitto

Laiskan kokin juhannusmenu, se tulee tässä, ohjeet ovat kolmelle tai neljälle, riippuen nälän määrästä.

Ajo blanco de coco eli kylmä valkosipulikeitto (gluteeniton)

1 viipale vanhaa vaaleaa (gluteenitonta) leipää
100 g kuorittuja manteleita
2 pientä valkosipulinkynttä
1 1/2 dl kookosmaitoa
1/2 dl hyvää oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
ripaus suolaa
3 dl kylmää vettä

Parhaimmalta keitto maistuu, jos mantelit ovat luomua ja vastakuorittuja. Kaada manteleiden päälle kiehuvaa vettä ja anna niiden liota hetki. Tämän jälkeen kuorien pitäisi irrota kevyesti painamalla. Laita kaikki ainekset kulhoon ja anna sauvasekoittimen hoitaa loput. Säädä maku veden, kookosmaidon, valkosipulin, suolan ja etikan avulla suuhusi sopivaksi. Jäähdytä jääkaappikylmäksi. Keiton voi tehdä vaikka edellisenä päivänä, se säilyy jääkaapissa hyvin. Jos olet hifistelijäluonne, koristele keitto mangogranitella.

Kalaa ja uusia perunoita

Paista kala ja keitä uudet perunat. Valmista perunoiden kiehuessa voi-sipulikastike. Pilko lautaselle muutama retiisi, pari palaa kurkkua ja ruohosipulia.

Mansikoita, jugurttia ja basilikakastiketta (gluteeniton)

Kauracrumble:
1 dl gluteenitonta kaurajauhoa
25 g voita
vajaa 1/2 dl sokeria

Basilikakastike:
1 dl basilikaa (puolikas ruukku)
1 rkl vettä
1,5 rkl hyvää oliiviöljyä
1 rkl tomusokeria
2 tl limemehua
puolikkaan limen kuori raastettuna

Lisäksi: mansikoita ja turkkilaista jugurttia (kermaa)

Resepti on mukaelma Juuli Hakkaraisen ja Kaisu Joupin Modernia maakuntaruokaa -keittokirjasta. Kuvakin on kirjasta, sillä kelvollista otosta ei omasta kamerasta tähän hätään löydy. Nyt selitykset sikseen ja hommiin.

Modernia maakuntaruokaa juhannusmenu

Tee ensin kauracrumble. Nypi ainekset muruksi ja levitä pellille. Paista 175 asteessa rapeaksi (n. 10 min), älä päästä kärähtämään. Anna jäähtyä. Käy sitten basilikakastikkeen kimppuun. Käytä oliiviöljyä, joka maistuu sellaisenaan hyvältä, kitkerä öljy pilaa kastikkeen. Meillä oli ilo lorauttaa jälkiruokaan Quinta do Crasto -viinitilan oliiviöljyä, joka oli kannettu kotiin taannoisesta Carelian portugalilaisten viinien illasta. Mittaa kaikki ainekset kapeaan astiaan ja surauta sauvasekoittimella sekaisin. Lisää sitten limemehu ja raastettu kuori.

Jos haluat, voit vatkata hieman kermaa, sokeria ja vaniljaa sekoitettavaksi jugurtin kanssa kermaisemmaksi kokonaisuudeksi. Minulle turkkilainen jugurtti on riittävän tuhtia, eikä se kaipaa lisää rasvaa. Kasaa annokset jälkiruokakuppeihin: ensin (kerma)jugurtti, sitten basilikakastike vihreäksi raidaksi, seuraavaksi mansikat ja päällimmäiseksi kauracrumble.

suomalaiset mansikat

Jos oikein innostutaan, marinoidaan seuraavan päivän brunssia varten muutama paprika ja herkkusieni ja saatetaan leipoa avokado-wasabilohipiirakka. Kannetaan juhannuspäivänä grilli Mustikkamaalle ja pakataan mukaan myös vesimelonimargaritat. Levitetään piknikliina suojaisaan kallionkoloon, pannaan päähän pipo ja käteen lapaset. Eiköhän se tästä, tämäkin juhannus.

omenankukat

Vuosipäivä Fuengirolassa – paratiisi vai turistihelvetti?

Jos olisin saanut vapaasti valita, en todennäköisesti olisi lähtenyt kesäkuussa Espanjaan, enkä varsinkaan Fuengirolaan. Espanjan eteläisellä turistirannikolla on korvissani liian suomalainen kaiku. Mielikuvissani Espanjan aurinkorannikko on hotelleja ja lomaosakkeita, eläkepäiviään auringossa viettäviä ja golf-kentillä viihtyviä, iholtaan syvän ruskeita maanmiehiä- ja naisia. Ravintoloita, joiden suomenkielisillä listoilla on lihapullia, lohikeittoa ja lehtipihviä, kauppoja, joiden hyllyillä notkuvat karhu-oluet ja pandan lakritsipötköt. Päivätansseja ja tennistunteja. Ihan kuin Uuno Epsanjassa -elokuvassa.

fuengirola

Anoppiehdokas täyttää 70 vuotta kuitenkin vain kerran. Jos sankaritar haluaa juhlia pyöreitä Fuengirolassa, on ennakkoluulot heitettävä jorpakkoon ja lähdettävä matkaan. En varsinaisesti nauti aurinkolomailusta, rannalla löhöämisestä ja rantakuppiloissa notkumisesta, siksi ymppäsimme matkasuunnitelmaan viisi päivää Madridissa. Kaupungin sykkeestä ja ruokareissaajan kohokohdista myöhemmin lisää, tämän tarinan tapahtumapaikka on 600 kilometriä Madridista etelään. Kiinnittäkää turvavyöt ja varmistakaa, että selkänojat ovat yläasennossa, sillä nyt alkaa matka suomalaisen turistin mielenmaisemaan.

fuengirola beach

Seitsemän tunnin ja 17 euron bussimatka Interbus-yhtiön autossa Madridista Fuengirolaan sujui ongelmitta. 35 asteen helle ei tuntunut missään, sillä linja-auto oli ilmastoitu ja langaton internet toimi tasaisin väliajoin. Saatavilla oli ilmaisia elokuvia ja tv-sarjoja, jopa alkuperäiskielellä vaikka dubbauksen luvatussa maassa olimmekin. Bussiyhtiö tarjosi pullolliset vettä jokaiselle matkaajalle.

fuengirola

Päätepysäkillä kuumuus ja rannikon kosteus iskevät vasten kasvoja, vaikka lämpötila on laskenut alle 30 asteen. Ympäristö ei vastaa millään muotoa odotuksia. Kapeat kadut ovat hiljaisia, espanjalaiset mummot ja papat istuvat puistonpenkeillä ja appelsiinipuut notkuivat hedelmistä. Pääskyset pitävät taitolentonäytöstä Airbnb-asunnon parvekkeen ympärillä, vastapäisen asunnon patiolla köllöttelee musta koira ja Välimeri tuoksuu vahvasti suolalle.

fuengirola

Pian jääkaappi oli täynnä kylmää juomaa, tuoreita hedelmiä, jugurttia ja muita aamupalatarpeita. Lähimmän aukion ravintola Vinotinto osoittautui Michelin-oppaan suosittelemaksi ja sen ruoka erinomaiseksi, vaikkakin hiukan hintavaksi. Ympärillämme puhuttiin enimmäkseen espanjaa, suomea kuulimme lähinnä supermarketin kassajonossa. Tämäkö nyt oli se paljon puhuttu turistihelvetti?

fuengirola beach

Rantabulevardilla meininki on toinen. Hiekkaa ja merta riittää silmänkantamattomiin, samoin rantabulevardin baareja ja kahviloita, sisäänheittäjiä ja parhaita hintoja, only for you my friend. Ravunpunaisia selkiä, auringon vaalentamia hiuksia, lierihattuja, aurinkotuoleja, räikeänvärisiä pyyhkeitä, suomea, ruotsia ja englantia. Kaikki rantaloman kliseet yhdellä rantakaistaleella.

fuengirola beach

Päivisin pysyttelimme kaukana rannoilta. Kuumuus nosti ihon kananlihalle ja aurinko poltti vaatteidenkin läpi. Kasvot punottivat, vaikka niille oli sivelty suojakerrointa 50 useaan otteeseen. Istuimme varjossa, viihdyimme ilmastoiduissa vaateliikkeissä, vietimme siestaa sangriakannun ja hyvän kirjan seurassa.

fuengirola cava

Meidän aikamme koitti rantojen sulkeutuessa. Kangaskassiin pakattiin viltin virkaa toimittava saronki, kylmää ja halpaa kuohuviiniä, Mercado la Galerian huolella valmistetut artesaanipitaleivät ja viinilasit, jotka oli sujautettu puhtaisiin sukkiin. Auringonpalvojat olivat kadonneet koteihinsa ja ranta oli autio. Vain muutama pariskunta käveli rantaviivaa pitkin ja paikallinen perhe viritteli virveleitään matkan päässä meistä. Aurinko värjäsi taivaan vaaleanpunaiseksi ja aallot kuohuivat rantaan. Rantahiekalle huuhtoutui kaikessa rosoisuudessaan täydellinen simpukankuori. Nojasimme toisiimme ja ihailimme tyrskyjä. Poksautimme skumppapullon auki ja skoolasimme kahdelle yhteiselle vuodelle ja kaikille tuleville.

fuengirola

Tänään lensimme takaisin Suomeen. Vastassamme olivat pilvet ja 14 asteen lämpötila. Loma oli onnistunut ja ihana, vaikka pienet kinastelut ja nälkäkiukku välillä nostivatkin tummia pilviä siniselle taivaalle. Kuuluvat elämään lomallakin, luulisin. Jossain Italian alppien yläpuolella konetta ravisteli omituinen ilmakuoppa. Tuntui kuin olisi ajettu jonkun yli. Kone tärähti kerran ja jatkoi tasaista matkaansa. Pelikaani turbiinissa, vitsaili mies. Minä entisenä lentopelkopotilaana kuvittelin hetken pahinta ja huomasin ajattelevani, että jos kuolisin nyt, kuolisin onnellisena. Puristin vieressä olevan mieheni kättä ja hymyilin.

fuengirola

Ja ne anoppiehdokkaan pyöreät, niitä juhlittiin huonekalu- ja autokauppojen keskellä, moottoritien mutkassa, pienellä ostarilla 3 kilometrin päässä Fuengirolan keskustasta. Italialainen ravintola Da Bruno oli kokemus sinänsä. Palvelu oli äärimmäisen ystävällistä ja näyttävää. Lihat leikattiin seurueemme viereen kärrätyllä puupöydällä ja paistettiin pitkään pöytään katetuilla kuumilla kivillä, crepesien liekitys oli yhtä suurieleistä teatteria. Paikallinen karaokekuningatar liihotteli mikrofoneineen ympäri ravintolasalia ja musiikki soi pikkuisen liian kovaa. Onnellinen synttärisankari sai kakun ja julkisen onnittelulaulun. Illan päätteeksi kaikki olivat tyytyväisiä ja vatsat täysiä.

skumppaa kiitos

Fuengirola yllätti positiivisesti. Paljon jäi näkemättä ja mielenkiintoisia ravintoloita testaamatta. Vaikka en paikkaa paratiisiksi välttämättä kutsuisikaan, saattaisinpa silti matkustaa aurinkorannikolle uudelleen, tällä kertaa omasta aloitteestani. Ennakkoluulojen ravistelu kannattaa aina.