Seesamilohileivät – eli (pitkä) tarina lähtemisen vaikeudesta

Edessä on kauan odotettu ja kesän ainoa kokonainen mökkiviikko. Tarkoitus oli saapua vuokralukaaliin hyvissä ajoin, heti aamupäivästä, ja maksimoida mökkiaika. Aikomus oli myös selata hyvissä ajoin reseptiarkistoja ja ruokablogeja, jotta kauppareissu hoituisi ripeästi ja sutjakkaasti. Sitten sattuma puuttui peliin.

Ennen mökkiviikkoa oli ohjelmassa arkiviikko Helsingissä. Mies palasi hetkeksi sorvin ääreen, minun kalenterissani luki: blogiviikko. Tiedossa oli artikkeleiden luonnostelua, yhteistyöprojektien edistämistä, sähköpostien perkaamista, mediakortin päivitystä, vanhojen tekstien hakukoneoptimointia, tulevan suunnittelua ja sen semmoista, peruskauraa.

järven pinta

Sunnuntaina päätin kuitenkin olla palaamatta Helsinkiin. Jäin siskon perheen kanssa mökille muutamaksi ekstrapäiväksi, kun mies jo päristeli moottoripyörällään takaisin pääkaupunkiin. Ehtisin kyllä hoitaa tärkeimmät blogihommat loppuviikollakin, järkeilin. Sitä paitsi, kun antaa aivojen levätä, luovuuskin kukoistaa herkemmin. Tai niin minä kuvittelin.

Tiistaina köröttelin bussilla kuusi tuntia kotiin ja päätin samalla vaivalla kantaa keskustasta mukanani viisi kiloa mansikkaa. Tosi hyvä idea. Ilma oli painostava ja hikikarpalot valuivat pitkin selkää, kun kävelin metrolta kohti kotia mansikkalaatikkoa kantaen. Selässä painava reppu, olalla kangaskassi ja jalassa numeroa liian pienet farkut. Paksu ajonahkarotsi hiost, kompastelin tämän tästä omiin väsyneisiin jalkoihini ja pelkäsin punaisten marjojen vyöryvän maahan seuraavalla sekunnilla. Kynnyksen yli astuttuani en saanut takkia pois päältäni, se oli liimaantunut käsivarsieni hikiseen ihoon.

Ennen blogihommia edessä oli mansikkasouvin lisäksi asunnon siivoaminen siihen kuntoon, että siitä kehtaa ottaa muutaman edustuskuvan. Tavoitteena oli vihdoinkin vuokrata koti oman loman ajaksi sitä tarvitseville. Tuumasta toimeen, jota kestikin sitten pitkälle seuraavaan iltapäivään. Klikkasin hiirellä julkaisunappulaa keskiviikkona viideltä. Sitten pääsin käsiksi viikon varsinaiseen agendaan.

Torstai livahti käsistä liukkaammin kuin koskaan. Räknäsin syksyn tuloja ja menoja, rustasin uutta esitelytekstiä, listasin elokuun kirjoitusaiheita ja uppouduin ajatuksiini niin, että unohdin syödä lounasta. Nopean viime vuoden kanttarelleista väännetyn pastan jälkeen kiirehdin afterworkeille Sörnäisten rantatien kupeeseen reinkarnaation kokeneelle mbarin terassille, jota Merikerhoksikin kutsutaan.

tyyni järven pinta

Tuli perjantai. Olin sopinut yökyläileväni ystäväni luona Nurmijärvellä. Pakkasin mökkikamppeet valmiiksi ja ravasin ympäri huushollia yrittäen eläytyä tulevien vuokralaisten tuntemuksiin heidän tutkaillessaan kotiamme kriittisin silmin. Tämä kaappi täytyy vielä järjestellä ja tuo tyhjentää, lipaston sisältö on pakattava ikeakasseihin, läppärit ja muu arvotavara on piilotettava lukittavaan vaatehuoneeseen, joulukoristeet(!) roudattava varastoon ja vessan lattiakin kuurattava. Roskakaappiin kirjoitettava lajitteluohjeet ja jääkaappia raivattava, jotta sinne mahtuu myös vieraiden ruuat. Lista oli loputon ja reseptien googlauksesta karsittiin ensimmäisenä. Kuten arvata saattaa puoliakaan en ehtinyt suorittamaan, ennen kuin oli ahtauduttava taas ajotakkiin ja suoriuduttava puolijuoksua kohti Kampin bussilaitureita. Mies lupasi hoitaa loput.

Illalla ystäväni luona naputtelin vielä muistilistan miehelle, joka alkoi kuulostaa puhelimessa epätoivoiselta. Näin jälkiviisaana voisin todeta, että lista (ja ensimmäisen vuokrausjakson ajankohta) oli jokseenkin kohtuuton. Siinä vaiheessa, kun kilistelin kaverini kanssa vaaleanpunaisella kuohuvalla, mies hinkkasi kylppärin lattialaattojen pinttyneitä saumoja. Eri reilua, eikö? Asetelma johti lauantai-aamuna kipakkaan sananvaihtoon, josta olen kaikkea muuta kuin ylpeä.

Yhden aikaan mies kaartaa nurmijärveläisen kerrostaloalueen parkkipaikalle ja matka kohteeseen voi viimeinkin alkaa. Molemmat ovat ärsyyntyneitä toisiinsa ja kinastelu jatkuu vielä taukopaikallakin. Kauppareissu typistyy pienen kylän K-marketiin, ostoskärryyn kerätään pikaisesti muutaman päivän ruokatarpeet. Isommalle kirkolle on ajettava myöhemmin, nyt ei pysty. Taivas täyttyy tummista pilvistä ja kastelee meidät sekä venerantaan piilottamamme matkatavarat. Soudamme saareen sateen maalatessa tyynen järven pintaan pieniä renkaita. Mieli rauhoittuu jokaisella airon vedolla veden kohistessa veneen kokassa.

Keskellä järveä soi puhelin. Vuokralaiset ovat eksyksissä, eivätkä ole löytäneet kioskia, jossa avaimet odottavat heitä. Englantini takeltelee ja tanskalainen aksentti värittää keskustelua linjan toisessa päässä. Koko järvi taatusti kuulee keskustelun. Selviää, että he eivät ole saaneet aiempia viestejäni. Onneksi vanhempi pariskunta ottaa asian rauhallisesti ja lähtee uudelle etsintäkierrokselle. Ristin kaikki sormeni ja varpaani ja toivon parasta.

näkymä laiturilta

Rantauduttuamme saareen nostamme pakaasit laiturille ja riisumme ajokamppeet siihen paikkaan. Kello on melkein kuusi. Istumme märillä portailla avojaloin ja nojaamme toisiimme voipuneina. Huh, mikä päivä.

Kuten satuhäissäkin sanotaan: viimein kaikki oli hyvin. Vaikka seesamilohileipien ainekset ovat edelleen kaupassa, toinen tyynyliina ja pyyhe unohtuivat matkatavaroista ja puolet mökille varatuista kuiva-aineksista jäi kotiin, mökkifiilikseen voi aina luottaa. Grillikatoksessa kypsyy loimulohi, saunan piipusta tupruttaa savu ja roseviini lasissa on ihanan kylmää. Mökin kirjahyllystä löytyi Alistair MacLeanin Pako yli Jaavan meren vuodelta 1958 sekä vitsikirja varttuneille. Meidän Helsingin-kotiin asettuneilta vuokralaisilta tulee viesti: ”olemme majoittuneet, kaikki on hyvin ja meillä on viiniä lasissa.” Olen niin helpottunut, että melkein itken. Sunnuntain aamupalapöydässä olen jo laskeutunut mökkirauhaan.

mökkiaamiainen

Tällaista meillä, mitenkäs teidän mökkikesä sujuu? Kirjattakoon alle vielä se otsikossa luvattu resepti, jonka alkuperäinen versio on painettu Hesariin helmikuussa 2015. Seesamilohileivät pääsevät pöytään huomenna, heti isolla kirkolla käynnin jälkeen.

Seesamilohileivät neljälle

300 g lohifileetä
1/2 tl suolaa
2 rkl seesaminsiemeniä
sopivasti (seesaminsiemen)öljyä
1 kypsä avokado
4 siivua maalaisleipää
1 limen tai puolikkaan sitruunan mehu
100 g fetajuustoa
reilusti hienonnettua korianteria
muutama kevätsipulin varsi
mustapippuria myllystä

Irrota kalasta nahka ja ripottele sille suolaa. Leikkaa noin sentin siivuiksi, pyörittele seesaminsiemenissä ja paista pannulla öljyssä pari minuuttia per puoli. Voit myös käyttää valmiiksi paistettua (tai loimutettua) lohta ja maustaa sen seesaminsiemenöljyllä ja -siemenillä jälkeenpäin. Paahda leivät. Kaavi avokadon liha lusikalla ja muhenna se leiville. Purista päälle sitrusmehu ja rouhaise muutama kierros mustapippuria. Lisää kypsät lohiviipaleet ja murustele pinnalle feta. Silppua lopuksi kevätsipulin varret sekä korianteri ja viimeistele leivät. Haukkaa reilu pala ja siemaise kyytipojaksi lasillinen hyvää valkoviiniä.

Brunssipiknikille, satoi tai paistoi!

Voi Helsingin kesä, missä viivyt? Helle ei helli, eikä aurinko lämmitä. Kateellisena selaan somea ja ihailen oululaisten biitsikuvia, Provinssin hikisiä festaritunnelmia ja Rovaniemen yöttömän yön taikaa. Muistelen Espanjan lämpöä ja Göteborgin sinistä taivasta ja haaveilen olevani jossain muualla kuin koleassa kivikaupungissa.

Suomen säälittävä kesäsää on vaikutusvaltani ulkopuolella, mutta suhtautumistavan voin valita ihan itse. Asenne ratkaisee. Niinpä pakkaan piknik-koriin ruuan lisäksi villasukat, lämpimän viltin ja termospullollisen kuumaa juotavaa. Otan mukaan myös untuvatakin ja lapaset. Sateisena päivänä brunssipiknik katetaan olohuoneen lattialle, mökin verannalle tai lasitetulle parvekkeelle. Viis helteistä, kesä on mielentila.

kuskus piknik

Brunssipiknikin menua ei välttämättä tarvitse suunnitella viikkotolkulla, myös spontaani mitä-pakkasesta-ja-jääkaapista-löytyy-versio maistuu mainiolta ulkoilmassa. Tähteistä ja vihanneslaatikon näivettyneistä aineksista voi pyöräyttää vaikka munakkaan, piirakan tai kylmän keiton ja viime vuoden pakastemarjoista surauttaa hetkessä smoothien. Myös alla olevan brunssiehdotelman ruuat ovat helposti ja nopeasti toteutettavia, vain lohipiirakka sekä marinoidut paprikat ja sienet vaativat etukäteisvalmisteluja, mutta nekin voi tehdä vaikka jo pari päivää aiemmin.

marinoidut sienet ja paprikat brunssipiknik

Juhannuspäivänä piknikviltti levitettiin Lapinlahden entisen mielisairaalan pihanurmikolle. Lämpimin vaattein varustautunut brunssikansa kääri lahkeitaan ja hihojaan, sillä kuuma aurinko ja tuulensuojainen nurkkaus yllättivät pessimistien piknikseurueen. Onneksi suojakertoimet sentään oli ymmärretty pakata reppuun mukaan. Tällä kertaa mukana oli myös kannettava hiiligrilli, mutta ilmankin pärjää!

Kolean kesän brunssipiknik

aprikoosikuskus ja avokadojugurttikastike
wasabilohi-avokadopiirakka
perunasalaatti
vihreä salaatti
huvipuistopaprikat ja marinoidut herkkusienet
mansikat ja mascarponevaahto
grillatut maissit ja perinteinen makkara

Reseptit ovat seilanneet reseptikansiossani jo vuosia, enkä välttämättä enää muista, mistä ne ovat peräisin (paitsi huvipuistopaprikat ja marinoidut sienet, jotka olen poiminut talteen aikanaan Pastanjauhantapajasta). Joka tapauksessa jokaista niistä on tuunattu, kuten tapoihini kuuluu. Kaikki ohjeet ovat neljälle.

Aprikoosikuskus

1 pieni sipuli
kourallinen kuivattuja aprikooseja
muutama kuivattu luumu
muutama kuivattu viikuna
1/2 dl pinjansiemeniä
1 tl kurkumaa
1 tl juustokuminaa
1/2 tl muskottia
2 isoa tomaattia
tuoretta persiljaa
oliiviöljyä
2 rkl voita
kuskusryynejä ja vettä kuskuspaketin ohjeen mukaan

Silppua sipuli ja kuullota se kasarissa öljyssä yhdessä kurkuman, muskotin ja juustokuminan kanssa. Pilko aprikoosit, luumut ja viikunat pieniksi kuutioiksi ja heitä ne pannulle yhdessä pinjansiementen kera. Kääntele, kunnes kuivahedelmät pehmenevät. Kaada aineksien päälle kuskuspakkauksen ohjeen mukainen määrä vettä ja anna kiehahtaa.

kuskus piknik

Ota kasari pois liedeltä ja kaada sekaan kuskusryynit. Kiepauta pari kertaa haarukalla ja anna turvota kannen alla pari minuuttia. Kuutioi sillä aikaa tomaatit ja silppua persilja. Lisää sitten voi ja sekoita kuskusia haarukalla parin minuutin ajan. Lisää vielä tomaattikuutiot ja persilja ja mausta suolalla. Tarjoile avokadojugurtin kera.

Avokadojugurtti

1,5 dl turkkilaista jugurttia
1 kypsä avokado
sitruunamehua
(tuoretta korianteria)
suolaa ja pippuria

Soseuta kypsä avokado ja sekoita se turkkilaisen jugurtin joukkoon. Purista sekaan ruokalusikallinen sitruunamehua ja silputtua korianteria oman maun mukaan. Jos tykkäät valkosipulista, voit lisätä myös sitä tuoreena tai kuivattuna. Mausta vielä suolalla ja pippurilla.

Wasabilohi-avokadopiirakka

Pohja:
150 g kylmää voita
4 dl vehnäjauhoja (myös gluteeniton jauho käy)
1/2 dl seesaminsiemeniä
1 tl leivinjauhetta
vajaa tl suolaa
1 dl maustamatonta jugurttia

Täyte:
400 g lohifileetä
2 kypsää avokadoa
1 lime
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl aiolia tai tavallista majoneesia
2 kananmunaa
1 dl seesaminsiemeniä
2 rkl wasabitahnaa
1,5 tl suolaa
(merilevää)

Leikkaa voi pieniksi kuutioiksi, lisää kuutiot samaan kulhoon jauhojen, seesaminsiementen, leivinjauheen ja suolan kanssa ja nypi sormin murumaiseksi massaksi. Lisää jugurtti ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Älä vaivaa. Kääri kelmuun ja anna jähmettyä jääkaapissa vähintään tunti, meillä taikina lepäili yön yli.

lohipiirakka piknik

Kun alat piirakanpaistohommiin, ota taikina lämpenemään 20 minuutiksi. Nypi sillä aikaa ruodot lohifileestä, poista nahka ja leikkaa lohi noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Viipaloi myös avokadot. Kun taikina on hieman pehmennyt, kauli se kahden tuorekelmun välissä ohueksi levyksi ja painele sormin piirakkavuokaan.

lohipiirakka piknik

Asettele pohjan päälle lohipalat ja avokadoviipaleet limittäin tai päällekkäin. Purista päälle limen mehu. Sekoita vielä tuorejuusto ja aioli (tai majoneesi) keskenään ja lisää joukkoon munat, seesaminsiemenet, wasabitahna ja suola. Kaada seos piirakan päälle ja paista 200 asteessa n. 40 minuuttia. Jos haluat, voit ripotella jäähtyneen piirakan päälle merilevää.

Paahdetut huvipuistopaprikat ja marinoidut herkkusienet

Paahdetut paprikat:
6 paprikaa, kaksi kutakin väriä
1 valkosipulinkynsi
2 tl suolaa
1/2 dl valkoviinietikkaa
1/2 dl hyvää oliiviöljyä

Halkaise paprikat neljään osaan ja poista siemenet. Levitä paprikat leivinpaperoidulle pellille kuoripuoli ylöspäin ja paahda uunissa 220 asteessa, kunnes kuoret alkavat mustua. Ota paprikat uunista ja sujauta ne kuumina pakastepussiin, mutta älä polta käsiäsi! Kuori hieman jäähtyneet paprikat käsin, kuoren pitäisi irrota helposti yhdellä vedolla. Leikkaa kuoritut paprikat pienemmiksi paloiksi ja laita kulhoon yhdessä suolan kanssa. Pilko sekaan valkosipulinkynsi ja lisää etikka ja öljy. Ravistele kulhoa ja laita jääkaappiin maustumaan yön yli.

Marinoidut herkkusienet:
300 g herkkusieniä
kourallinen tuoretta persiljaa tai basilikaa
useampi ruohosipulinvarsi
1 rkl hunajaa
3/4 dl oliiviöljyä tai kylmäpuristettua rypsiöljyä
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 valkosipulinkynsi
1/2 tl suolaa
1/2 tl sokeria
1/2 tl mustapippuria

Puhdista sienet ja viipaloi ne. Silppua yrtit ja valkosipulinkynsi. Sekoita kaikki marinadin ainekset ja lisää sienten joukkoon. Ravistele astiaa muutaman kerran ja jätä tekeytymään jääkaappiin yön yli.

Mansikat ja mascarponevaahto

1 l mansikoita
4 rkl sitruunamehua
1 tl sokeria
250 g mascarponejuustoa
1 dl vispikermaa
kardemummaa oman maun mukaan
2 rkl sokeria

Halkaise mansikat ja valuta päälle sokerilla makeutettu sitruunamehu. Anna maustua kerman vatkaamisen ajan. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja sekoita mascarpone kermavaahtoon. Mausta kardemummalla ja sokerilla. Herkuttele!

mansikat

Jos grilli kulkee kätevästi mukana, pakkaa piknik-koriin myös paketti makkaraa tai vaikka soijanakkeja, sinappia sekä muutama esikeitetty maissintähkä. Juhannusbrunssilla ritilälle pääsivät myös pienet vihreät paprikat sekä Wotkinsin villisikamakkara. Kehoitan kokeilemaan, jos olet lihansyöjä!

Bloggaajan normipäivä – Videohommia ja pinaattilettuja

Jokunen viikko sitten lupauduin kuvaamaan teille videon. Ehdin katua kommenttikentässä tekemääni lupausta moneen kertaan, sillä aloittamisen kynnys kasvoi pikkuhiljaa korkeammaksi kuin Trumpin Meksikon rajalle suunnittelema muuri. Päätin kuitenkin kiivetä kynnyksen yli ja asettaa itseni alttiiksi kameran eteen – ja taakse. Perjantaina tuijotin mörköä suoraan silmiin ja kävin kimppuun. Tappelun tuoksinnassa syntyi blogielämäni ensimmäinen editoitu video.

pinaattiletut

Ennen kuin klikkaat videon auki, haluan kertoa siitä muutaman faktan. Suomalaiseen tapaan vähättelen ja varmistan selustani, ettei kävisi niin, että koet karvaan pettymyksen.

Video on pitkä. Siitä tuli melkein kymmenminuuttinen. Höpöttelyä olisi voinut karsia enemmänkin, siirtymät pätkästä toiseen ovat kömpelöitä ja pikakelausten loppu osuu liian usein lauseen alkuun. Taustalla on ankea valkoinen seinä, sillä kuvatessani kuvittelin lisääväni kuvaan tekstiä tai muuta ekstraa vielä editointivaiheessa. Kuvausvalo vaihtelee pilvien lipuessa auringon eteen (sillä tarkoituksenmukaisia valojahan minulla ei ole) ja tarkkuuskin on mitä on.

makuparit

Ensimmäiset testikuvat jatkuvalla automaattitarkennuksella vetivät maton alta, sillä vaikka tarkennus toimi nopeasti ja moitteetta, siitä lähtikin mieletön meteli! Kuvatessa tätä ei huomannut, vaan objektiivin sisäinen äänimaailma paljastui vasta testivideoita katsoessa. Manuaalisen tarkentaminen taas oli hankalaa, kun paikalla oli minun lisäkseni vain kamera ja pehmonorsu. Onneksi edes se, sillä muuten kuvaushommista ei olisi tullut mitään. Pinosin tuolille tyynyjä, asetin pehmonorsun istumaan niiden päälle ja tarkensin sen suuriin silmiin. Lopputulos on silti epätarkka.

Kuudessa tunnissa sain kasaan 15 minuuttia materiaalia, editointiin tunteja meni melkein kolme. Tekijänoikeusvapaata musiikkia etsiskelin reilun tunnin ja kun sopiva kipale löytyi, taustamusasäätöön meni toinen samanmoinen. Illalla yhdentoista aikaan pääsin vihdoin lataamaan hengentuotettani Youtubeen vain todetakseni, että iMovie kaatuu jokaisella latausyrityksellä. Puolenyön tienoilla homma alkoi viimein pelittää, joten jätin koneen ruksuttamaan, pesin hampaat ja painuin petiin peukut pystyssä.

pinaattiletut

Sinnehän se oli yön aikana latautunut, Youtubeen. Jos edelleen haluat katsoa videon, tässä se nyt on kaikessa karuudessaan. Hikisin kämmenin luovutan tekeleeni kriittisten silmien eteen ja arvostelun alaiseksi. Olkaa armollisia ensikertalaiselle, tästä se lähtee!

Testin ylivoimainen voittaja oli Pinaattiletut mansikkahillolla. Kamalimmaksi yhdistelmäksi äänestän kaurapuuron ja pecorinon, jopa meetwurstiin kiedottu banaani maistui paremmalta. Makuaisti on kuitenkin yksilöllinen, joten aina kannattaa kokeilla. Minun inhokkini saattaa olla sinun suosikkisi.

pinaattiletut

Videossa vilahtavat pinaattiletut sävelsin Beach House Kitchenin gluteenittoman lettuohjeen pohjalta. Oma versioni tulee tässä. Taikinasta tulee 5–6 isoa lettua tai parikymmentä pienempää.

Pinaattiletut kahdelle

2 dl rasvatonta piimää
1,5 vettä
2 munaa
100 g pakastepinaattia
2 dl vehnäjauhoja
2/3 tl suolaa
2 rkl sulatettua voita

Sekoita piimä ja vesi, vatkaa mukaan kaksi munaa. Lisää sulatettu pinaatti sekä jauhot ja suola. Sekoita lopuksi mukaan sulatettu ja jäähtynyt voi. Anna turvota puolisen tuntia ja paista sen jälkeen pannulla voissa. Syö perinteisesti puolukoiden kanssa, vaihtoehtoisesti voit kokeilla rohkeasti vadelma tai mansikkahilloa!

pinaattiletut

Rapatessa roiskuu ja tekemällä oppii. Siksi esitän vielä loppuksi kainon pyynnön. Kertoisitko kommenteissa mitä videosta mietit? Jaksoitko katsoa loppuun? Pitäisikö näitä tehdä lisää? Jos pitäisi, mitä sisältöjä videopätkiin toivoisit?