Mittumaari mökkikeittiössä – juhannusmenu vuosimallia 2018

Muistan viime vuonna vannoneeni suureen ääneen, että seuraavaa juhannusta vietetään jossain muualla kuin kaupungissa. Mökkikuume taisi tehdä tuloaan jo silloin, ja tuntui siltä, että kaupunkijuhannus Kuudennen linjan tansseineen, Kivinokan kokkoineen ja holtittomasti päihtyneine juhlavieraineen oli nähty. Edellisestä järven rannalla vietetystä mökkijuhannuksesta oli jo kulunut vuosikymmen. Halusin takaisin yöttömän yön, peilityynen järvenpinnan, yöuinnin hiljaisuuden, lintujen laulun ja pikkutunneilla lämmitetyn savusaunan.

Asian eteen en tietenkään tehnyt elettäkään, sillä ajattelin, että kyllä elämä järjestää. Ja järjestihän se, vaikka viime tippaan jättikin organisoinnin. Koko kesän vuokramökki Rantasalmella on juhannuksen ajan vuokraemännän omassa käytössä, mutta mepä matkaammekin vanhan ystävän kutsumina Saimaan aalloille Anttolaan. Saareen, josta löytyy paitsi perinteinen sähkötön mökki, savusauna, palju, sekä erinomainen kesäkeittiö. Vesikin juoksee järvestä tiskialtaaseen.

peilityyni järvi

Selaillessani vuokramökillä vanhoja aikakauslehtiä, löysin avotakkojen ja omatalojen seasta yhdeksän vuotta vanhan Viini-lehden. Ruoan ja viinin yhdistämiseen erikoistunut numero piti sisällään grilliherkkuja sekä ohjeet omatoimiseen suklaan ja viinin tastingiin. Nappasin aviisin mukaani ja päätin kokeilla ainakin muutamaa sen resepteistä, ehkäpä järjestää myös yllä mainitun maistelun. Etenkin, jos juhannus joudutaan viettämään sisätiloissa.

sitruunainen graavisiika

Juhannusmenua hiotaan siis vielä, mutta todennäköisesti se koostuu seuraavan kaltaisista kesäklassikoista – yksinkertaisista ja helpoista, mutta ah, niin maistuvista. Poimi listasta omat suosikkisi ja taio yhdessä perheen, ystävien tai suvun kanssa juhannuksen juhlapöytä. Jos juhlit yksin tai kahdestaan, suosittelen kokeilemaan ainakin sitruunaista graavisiikaa ja uusia perunoita. Vaikka resepti on tuttu jouluisesta kalapöydästä, se sopii erinomaisesti myös keskikesän kohokohtaan.

Juhannusmenu 2018

Mansikkagazpacho ja basilikakreemi

Sitruunainen graavisiika

Halstratut tai paistetut muikut, ahvenet tai pikkusiiat

Kevätsipuli-tsatsiki

Uudet perunat ja voi-sipulikastike

Savulohi ja kurkku-retiisisalaatti

Mintulla marinoitua ananasta

Jos et omista halsteria, kalat valmistuvat hyvin myös muurikassa, pannulla, pellillä tai uunivuoassa. Kaikki muutkin ruuat ovat toteutettavissa kaikenmoisissa keittiöissä, sisällä tai ulkona. Sauvasekoitintakaan ei välttämättä tarvita, jos pienet mansikka- ja basilikasattumat eivät syöjiä haittaa. Joten ilmoista viis, vaikka juhannuksena räiskisi taivaan täydeltä kissankokoisia rakeita, ainakin ruoka on hyvää.

juhannusmenu mansikkagazpacho

Mansikkagazpachon ohjeen löysin samaisesta Viini-lehdestä. Mansikan ja basilikan liitto on loppuiäksi luotu, mutta suolaisena alkuruokana tämä yhdistelmä oli ainakin minulle uusi, mutta mielenkiintoinen tuttavuus. Minä kokeilin reseptiä pakastetuilla mansikoilla, jolloin keittoajaksi riitti 10 minuuttia. Juhannuksena tätä kuitenkin kokeillaan tuoreista suomalaisista mansikoista, kuten alkuperäisessäkin ohjeessa on tehty. Resepti on neljälle.

Mansikkagazpacho ja basilikakreemi

1/2 litraa mansikoita
1/2 sitruunan mehu
2 tl balsamicosiirappia
5 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
ripaus jauhettua kardemummaa
2 dl vettä

Kreemi:
1 nippu tuoretta basilikaa
1 dl ranskankermaa
mustapippuria myllystä

Perkaa ja puolita mansikat. Pane kaikki gazpachon ainekset kattilaan ja keittele miedolla lämmöllä n. 25 min tai kunnes mansikat ovat täysin pehmeitä ja niistä on irronnut nestettä. Jäähdytä ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi. Anna gazpachon viilentyä kunnolla jääkaapissa. Minä aion kokeilla tätä myös valmiiksi kylmänä keittona, siis tuoreista mansikoista soseutettuna. Tekotapahan on samanlainen kuin smoothieissa, nyt kyseessä on vain suolainen soppa, joka ei aineksiensa puolesta vaadi kypsentämistä.

Tee ennen tarjoilua kreemi. Irrota basilikan lehdet ja sekoita ne ranskankermaan sauvasekoittimella. Voit myös silputa lehdet käsin ja sekoittaa ne ranskankermaan yksinkertaisesti sellaisenaan. Kaada mansikkagazpacho pieniin laseihin tai kippoihin ja valuta lusikalla keskelle kreemisilmä. Rouhi päälle vielä mustapippuria ja lusikoi menemään.

kevätsipuli-tsatsiki

Tsatsiki on meidän perheen ikuinen kestosuosikki. Sitä on tarjolla piknikillä, pääsiäisenä ja uutena vuotena – oikeastaan aina, kun haluamme herkutella. Suosion syy juontaa juurensa 90-luvulla Kreikan merellä vietetyille jokavuotisille lomaviikoille. Jokainen pikkukylä teki jugurttisoosin omintakeisella tavallaan. Niinpä mekin uskalsimme soveltaa alkuperäistä reseptiä ja sotkimme mukaan sesongissa olevaa kevätsipulia ja pienen palan raastettua inkivääriä, joka oli jäänyt yli edellisen päivän ruuasta.

Kevätsipuli-tsatsiki

2 dl paksua turkkilaista jugurttia
pieni pala tuoretta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
reilu 10 cm pätkä kurkkua
kevätsipulin varsi
ruohosipulia
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Raasta ja valuta kurkku. Silppua valkosipuli, ruohosipuli ja kevätsipulin vihreä varsi. Raasta inkivääri. Sekoita jugurttiin valutettu kurkku ja sipulit, mausta suolalla ja pippurilla. Kaada päälle ennen tarjoilua hyvää oliiviöljyä. Syö kalan ja perunoiden lisukkeena tai vaikka sellaisenaan leivän päällä. Maistuu erityisesti tumman saaristolaisleivän tai ruisleivän kaverina.

juhannusmenu kevätsipuli tsatsiki

Näillä mennään, jos muuta ei keksitä. Vielä on neljä päivää aikaa selailla reseptiarkistoja, muotoilla juhannusmenua ja pitää peukkuja sille, että perinteinen juhannussää väistyy ja antaa tilaa auringolle. Jos kuitenkin suomen vähäluminen kesä pitää pintansa, täytyy pukeutua villapaitaan, kumisaappaisiin ja oikeaan asenteeseen. Sillä suomalainenhan juhlii, vaikka väkisin.

Entisten vaimojen vinkit vuodenvaihteeseen – kylmää kuohuvaa ja paistettua brie-juustoa

Tammikuussa 2015, kun ensimmäinen kausi ensitreffejä pyörähti käyntiin suomalaisten olohuoneissa, olin yksin. Kuvauksista oli kulunut puoli vuotta ja virallinen eroprosessikin oli jo käynnissä. Syksyn aikana lupaavasti alkanut tapailusuhde oli kaatunut erilaisiin elämäntilanteisiin. Kävin edelleen terapiassa, sillä vertaistukea ei varsinaisesti ollut saatavilla. Kaksi muuta paria olivat edelleen yhdessä, minä ja ex-siippani ainoina eronneina kannoimme tahtomattamme epäonnistuneiden leimaa. Velloin vieläkin samojen kysymysten äärellä: miksi juuri minulle kävi näin? Olisinko voinut tehdä jotain toisin?

juomavinkki kuohuviini

Arvata saattaa, että erolla reviteltiin myös iltapäivälehdissä. Spekuloitiin syitä ja vedettiin johtopäätöksiä niiden muutamien minuuttien perusteella, jotka televisioruudussa oli nähty. Samaan aikaan liitoissaan jatkaneet pariskunnat hehkuivat onnea naistenlehtien sivuilla, heiltä pyydettiin parisuhdevinkkejä ja heidät kutsuttiin keskusteluohjelmien sohville todistamaan, kuinka rakkaus ei katso tapaa, paikkaa eikä aikaa.

juomavinkki kuohuviini

Kyllä minullekin soiteltiin iltapäivälehdistä, sillä työnumeroani en voinut salaiseksi muuttaa. Puhelin pirisi tuona keväänä niin usein, että lakkasin lopulta vastaamasta kaikkiin ennalta tuntemattomiin numeroihin. Kaikki googlen perusteella keltaiseen lehdistöön viittaava tallensin kännykkääni nimellä ja maininnalla ”älä vastaa”. Naistenlehtiä ei kaltaiseni epäonnistuja kiinnostanut. Ei sillä, että olisin halunnut kerätä palstamillimetrejä – olisin hyvin todennäköisesti kieltäytynyt kyseenalaisesta kunniasta –, mutta se periaate, se sapetti. Miksi media tarttuu vain menestystarinoihin?

Myönnetään, ajatus lähti laukalle ja on jo aika kaukana otsikon aiheesta, mutta malttakaa vielä hetki, pihvi tarjoillaan tuossa tuokiossa.

Noina hetkinä kaipasin kipeästi vertaisiani. Toisen kauden kuvausten päätyttyä sain pyynnön olla yhteyksissä muutamaan osallistujaan. Kaksi pareista oli eronnut ja he kaipasivat tukea. Olin salaa helpottunut, sillä en ollut enää ainoa. Paloin halusta päästä jakamaan todellisen tarinani jollekin, joka on kokenut saman ja tietää, mistä puhun. Taakka putosi vihdoinkin harteiltani.

lämmin brie

Neljännen tuotantokauden päätteeksi kokoonnuimme kisakatsomoon, läsnä olivat kaikkien kausien osallistujat, tuotantotiimin edustajat ja jopa sarjan ulkopuolella toisensa löytäneet onnekkaat. Puhuttavaa riitti ja skumppaa kului. Pikkutunneilla päädyimme perustamaan entisten vaimojen klubin, luottamuksen piirin, jonka suojissa voi jakaa nekin salaisuudet, joista ei ole kenellekään kehdannut kertoa. Tunnustaa totuudet, jotka jätettiin tietoisesti kulissien taakse. Kuulostakoon kliseiseltä, mutta ulkopuolinen ei mitenkään voi ymmärtää, millaisesta myräkästä olemme selviytyneet. Kalenterit kaivettiin välittömästi esiin ja ensimmäinen tapaaminen merkittiin joulukuulle.

eronneiden vaimojen kerho

juomavinkki kuohuviini

Flunssa verotti osallistujamäärää ja lopulta keittiössäni istui neljä seitsemästä eron yhdistämästä naisesta. Söimme, joimme ja puhuimme kokemastamme. Ensikohtaamisista, kemiasta, hyväksynnästä, kosketuksesta, otsikoista, näkökulmista, taustoista, syistä ja seurauksista.

eronneiden vaimojen kerho

eronneiden vaimojen kerho

Lautasille lusikoitiin lämmintä brie-juustoa, hilloja, hedelmiä, gluteenitonta saaristolaisleipää, kylmäsavulohitahnaa ja suklaapoppareita. Siinä sivussa tyhjensimme muutaman kuohuvan pullon. Vertailimme makuja ja teimme sokkotestejä. Vielä yhden aikaan istuimme kynttilöiden valaistun pöydän ääressä ja paransimme maailmaamme.

sokkotasting

kuohuviini sokkotasting

Illan aikana selvisi, että yksi meistä on ollut aikanaan Alkossa töissä. Vertaistuen ja paremman maailman lisäksi saimme siis asiantuntevan opastuksen kuohuviinien ominaisuuksiin ja niiden tunnistamiseen. Tästä intoutuneina kaadoimme identtisiin laseihin kahta erityyppistä kuplivaa ja maistelimme niitä silmät suljettuina. Sokkotastingiin valittiin entisen alkolaisen suosituksesta Zonin Prosecco* ja Gisselbrecht Crémant d’Alsace*.

Tankeissa kypsytetyn proseccon ja samppanjamenetelmällä valmistetun crémant d’Alsacen erottaminen oli yllättävän helppoa. Sokkona maistellessa proseccon päärynäisyys korostui sekä tuoksussa että maussa ja crémantin kuplat olivat aivan omaa luokkaansa. Näistä kahdesta jälkimmäinen on ehdottomasti oma suosikkini. Hienostunut, mutta ei pröystäilevä.

kuohuviini sokkotasting

kuohuviini sokkotasting

Ja nyt ne otsikon lupaamat vinkit vuodenvaihteeseen: Gisselbrecht Crémant d’Alsace on mainio vaihtoehto uudenvuoden juhlapöytään, kuten myös Hannan soppa -blogista lainattu, juhlavasti koristeltu ja kokonaisena paistettu brie-juusto. Entisten vaimojen klubi suosittelee.

lämmin brie

Uunissa paistettu brie-juusto

iso kiekko brie-juustoa
1,5 dl manteleita
2 dl (jäisiä) karpaloita ja/tai puolukoita
1 oksa rosmariinia
1 rkl hunajaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Brie-kiekko on yleensä pakattu pyöreään rasiaan, jonka materiaali muistuttaa puuta. Ota kansi pois ja paista juusto rasiassaan leivinpaperin päällä. Ota brie-juusto uunista n. 10 minuutin kuluttua, kun se on täysin pehmeää. Pehmeyttä voit tunnustella sormin, huomaat kyllä, jos juusto vaatii vielä hetken uunin lämpöä.

lämmin brie

Pieni mantelit ja paahda niitä kuivalla paistinpannulla, kunnes ne saavat väriä. Kaada pannulle (jäiset) karpalot ja rosmariinin oksa. Sekoittele, vähennä lämpöä ja hauduta muutama minuutti. Ei haittaa, vaikka marjat vähän muhjaantuisivat.

lämmin brie

Irrota puinen vanne brie-juuston ympäriltä, käytä apuna veistä tai saksia. Juuston alla olevaa kiekkoa ei tarvitse poistaa, vaan voit nostaa juuston sellaisenaan tarjoilulautaselle. Kumoa manteli-karpaloseos juusto päälle ja viimeistele juoksevalla hunajalla. Voit lusikoida sulaa brie-juustoa lautaselle tai dipata sitä leivänpaloilla suoraan suuhun.

lämmin brie

Kaada kaveriksi kuohuvaa ja kutsu pöydän ympärille liuta ystäviä – eronneita, karanneita tai parisuhteellisia – ja takaan, että maailma on jälleen piirun verran parempi paikka.

*Sokkotestatut kuohuviinit tarjosi Juomavinkki.

Suuri glögitesti ja voissa paistetut persimonit

Glögivatsani on pohjaton. Olen kailottanut suureen ääneen tuota lausetta totuutena kaikki nämä vuodet. Kunnes järjestimme kavereiden kesken suuren glögitestin. Illan päätteeksi oli pakko vastahakoisesti tunnustaa, että kyllä se pohja minunkin vatsastani sittenkin löytyy. Damn.

valkia glögiskumppa

Jokunen vuosi sitten risteilimme ystävien kanssa Saimaalla. Partiolaisilta lainatun paatin aurinkokannella köllötellessä saimme loistoidean. Päätimme testata kaikki ruokakaupan hyllyiltä löytyvät lonkero-kategoriaan luokitellut juomat. Elettiin 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä, eikä makulonkeroita vielä savolaisissa marketeissa näkynyt, joten testi oli suhteellisen helposti toteutettavissa. Ostoskärryyn kerättiin kahdeksan erilaista tölkkiä ja muistiinpanovälineet, sillä voittajaa ei todellakaan valittaisi kovin kevein perustein.

suuri glögitesti

Suomalainen laatulonkero oli kyseisen kesän hittituote, joten nimesimme testiryhmämme leikkisästi Suurkuluttajiksi. Testi suoritettiin sokkona ja varmuuden vuoksi se toisinnettiin parin päivän kuluttua. Yllätyksiltä ei vältytty. Ensimmäisellä maistelukerralla esanssiseksi ällötykseksi tuomittu tuote otti murskavoiton seuraavassa testitilanteessa. Tämä kertonee testien luotettavuudesta kaiken olennaisen.

valkia glögiskumppa

Marraskuussa Suurkuluttajat kokoontuivat lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen yhteen. Oli aika avata glögikausi. Raadin tiukan arvioivan silmän, nenän ja kielen alle joutui (tai pääsi, miten sen nyt ottaa) tällä kertaa Pernod Ricard Finlandin lahjoittama suomalainen glögivalikoima. Jokainen juoma on valmistettu Suomen Turussa, joten mikäpä sen paremmin itsenäisyyden juhlavuoteen sopisikaan.

suuri glögitesti

Korostettakoon vielä, että Suurkuluttajien kokoonpanoon ei kuulu juoma-alan ammattilaisia, ravintolaguruja, viinimaahantuojia tai edes viiniharrastajia. Yksi nykyinen ja yksi entinen ruokabloggaaja ryhmässä toki istuu, mutta heidän varaansa en laskisi kovinkaan paljon. Testitiimiin on rekrytoitu myös yksi niin sanottu supermaistaja, mutta hänkin vähättelee panostaan, vaatimaton kun on. Todettakoon siis, että asiantuntemuksemme perustuu puhtaasti vain ja ainoastaan kokemukselliseen tietoon ja määrällisiin menetelmiin.

juustolautanen

Teille, jotka ette glögeistä välitä, on tulosten oheen bonuksena lisätty erinomainen paistettujen persimonien resepti. Ne sopivat vaikka itsenäisyyspäivän iltaan, siihen hetkeen, kun poksautatte skumppapullon auki ja ynnäilette kuinka monta sinivalkoista asua linnan punaista mattoa pitkin liihottaa. Selatkaa siis rohkeasti testitulosten ohi!

suurkuluttajat testaa glögitesti

Testin tulokset on esitetty journalistisistakin julkaisuista tutuksi tulleessa paremmuusjärjestyksessä. Jokaiselle juomalle annettiin kouluarvosana, joiden keskiarvo määritti glögille annettavien tähtien lukumäärän. Kiitettävällä liikeni kokonaiset viisi tähteä *****, hyvällä neljä ****, tyydyttävällä kolme *** ja kohtalaisella kaksi **. Välttäviä tai hylättyjä ei testatusta valikoimasta löydetty ja hyvä niin.

glögikauden avajaiset

Pitääksemme jännitystä yllä, julkaisemme voittajaglögin viimeisenä. Testin tulos on täysin subjektiivinen, eikä siitä voi valittaa. Testin tuloksia ei voi yleistää, eikä niistä voi vetää suurempia johtopäätöksiä. Suurkuluttajat eivät ota vastuuta mistään, eivätkä korvaa mitään, vaikka lukija maistamisen jälkeen jättäisi eriävän mielipiteen. Ja sitten itse asiaan.

tuike valkoviiniglögi

Suurkuluttajat testaa: Vuoden 2017 glögivalikoima

Chymos Lakritsi-Suklaaglögi **
15 %, hinta Alkossa 9,99 €

Tuoksusta erottui yllättäen lakritsi, suklaa ja alkoholi, löysipä yksi testaaja siitä myös hiukkasen kalakaveria eli fishermans friendiä. Väri miellytti kriittistä silmää. Maku toi mieleen Brunbergin lakutoffeen, tervaleijonan tai lämpimän salmiakkikossun. Maustepippuriakin makumaailmasta erotettiin, mutta parhaiten juomaa kuvaa adjektiivi outo. Suurkuluttajien suussa erikoinen yhdistelmä ei istunut glögikategoriaan. Niinpä päädyimme pitkään pohdiskeluun siitä, mitä glögi ylipäänsä on. Ei ainakaan tätä.
”Kuumennettua viinaisaa makeista, ei tätä koko iltaa jois.”

Valkia Kuohuva Glögi **
12 %, hinta Alkossa 11,98 €

Ensimmäinen ahaa-elämys tuli ryhmämme supermaistajalta: tässä tuoksu 80-luvun Tukkataika-permanenttiaine! En tiedä millaiselta kasarituote tuoksahtaa, mutta ilmeisesti rusinalle, anikselle ja kardemummalle, siis glögille. Mausta löydettiin häivähdys kotimaista(!) omenaa. Makeus oli kohdallaan, ällöraja ei vielä ylittynyt. Glögiskumppa jakoi mielipiteet, ensimmäisen mielestä se oli hauskan jouluinen, toinen haukkui epäaidoksi ja esanssiseksi, kolmannen mielestä maku oli lonkeromainen ja se parani huikka huikalta, neljäs taas ei pystynyt juomaan lasiaan tyhjäksi. Viides intoutui muistelemaan nuoruuden kiljukokemuksia, kuudes nosti kädet ilmaan ja kysyi suureen ääneen: MIKSI? Tässä siis erilainen vaihtoehto glögille, toimii hyvin keskustelunherättäjänä vaikkapa illallispöytään istuttaessa!
”Liian esanssinen skumpaksi, liian ohut glögiksi.”

Juhla Glögi ***
20 %, hinta Alkossa 11,98 €

Seitsikon vahvin ehdokas tyrmäsi raadin. Emäntä saattoi kuumentaa juoman vähän liian kuumaksi ja alkoholi haihtui suoraan testaajien sieraimiin. Tuote tuoksuu voimakkaasti brandylle ja sitä luonnehdittiinkin mielummin totiksi kuin glögiksi. Tuoksun ei kannata kuitenkaan antaa hämätä, sillä hienostuneeksikin kuvailtu maku on prosentteihin nähden lempeä. Glögiasteikolla Juhla-versio ei pitkälle pötki, mutta toimii varmasti erittäin hyvin sisäisenä villapaitana sekä kaupan pahvitölkkiglögin terästeenä.
”Tämä mukaan hiihtoreissulle tai mökille!”

Chymos Mustaherukkaglögi ***
4,7 %, hinta kaupoissa n. 7 €

Panadol Hot, Finrexin! Haju toi kieltämättä mieleen kuumat flunssajuomat ja aitoa mustaherukkaa oli vaikea erottaa tuoksusta, mutta mausteita, kuten neilikkaa, kirsikkaa ja piparkakkua siitä kyllä löydettiin. Väri oli vihdoin kohdallaan, glögin kuuluu olla konservatiivisen raatimme mukaan punaista. Maku oli laihahko, mutta ehdottomasti parempi kuin tuoksu. Makkeeta maustettua mehua, liian mietoa glögiksi, kommentoi yksi raatilaisista. Alkoholi ei maistu, siitä plussapisteitä.
”Karkkirasian hyljeksityin yksilö.”

tuike valkoviiniglögi

Tuike Luomu Valkoviiniglögi ****
11 %, hinta Alkossa 8,39 €
Vaalean luomuglögin tuoksussa on mansikkaa ja herukkaa, mutta myös selkeitä glögimausteita. Väri on hento ja kaunis, vaikka parin testaajan pipo on edelleen tiukalla: vaisu ja vaalea väri ei sovi glögille. Herukkainen maku jakaa sekin mielipiteitä, toisten mielestä tuoksuu glögille enemmän kuin maistuu. Jälkeenpäin suussa mellastaa kardemumma. Joku luonnehtii suutuntumaa tahmaiseksi, mutta makeus ei kuitenkaan mene överiksi. Varsin mainio kombo, toteaa yksi meistä ja piirtää arvostelupaperiin sydämen.
”Sopivan makea, voisin juoda.”

tuike roseeviiniglögi

Tuike Rosé Glögi ****
8 %, hinta Alkossa 7,98 €

Heti alkuun mainitsen, että roseeglögi on henkilökohtainen suosikkini. Epätodennäköinen yllättäjä takavasemmalta. Pöydän ympäriltä kuultiin kuitenkin muutamia soraääniä. Väriä haukutaan laihaksi mehukatiksi ja liian tummaksi roseeksi. Makua arvioidaan teräväksi, raikkaaksi ja ohueksi. Alkoholi kuulemma maistuu läpi. En sentään ole ainoa peukuttaja: perinteinen kaupanglögifiilis luettaneen kehuksi, samoin keveys, kaneli ja glögimausteisuus. Tuoksussa on paljon kardemummaa. Entinen ruokabloggaaja tekee tärkeän huomion: roseeviiniglögissä koristeet ja rekvisiitta tulee paremmin esiin, kun juoman väri on vaaleampi. Hieno musta hevonen, siis jatkoon!
”Paras tähän mennessä, täydellinen pari sinihomejuuston ja pipareiden kanssa!”

tuike roseeviiniglögi

Tuike Luomu Punaviiniglögi *****
11 %, hinta Alkossa 4,98 € (37,5 cl pullo)

Testaajien glögimaku osoittautuu hyvin perinteiseksi, sillä selkeäksi testivoittajaksi suoriutuu valikoiman ainoa punaviiniglögi. Vahvin tuoksu, hyvä viininmaku ja runsaat mausteet, täyteläinen, piparkakkuinen, eniten glögimäinen. Maistuu eniten siltä, miltä näyttää, vaikka jonkun mielestä onkin snadisti liian makea. Glühwein-vertauksia esitetään. Pöydän päästä kuuluu röyhtäys ja samaan syssyyn oivallus: kardemummaa! Ainoa miinus on tuotepakkauksen koko, miksi ihmeessä testivoittajaa myydään vain puolikkaissa pulloissa!?
”Nyt on sitä mitä pitää!”

joulutortut

Voittajaa etsittiin napostelupöydän äärellä. Tarjoiluvadeille oli ladottu kaupan pipareita, vuoden vanhasta lehtitaikinasta leivottuja joulutorttuja, sekalainen juustovalikoima, hilloja jääkaapin ylähyllyltä, paahdettuja maa-artisokkia, sauvasekoittimella surautettua valkosipulimajoneesia sekä ilmakuivattuun kinkkuun käärittyjä persimoneja.

paistetut persimonit

Persimon-siivut sopivat juuston seuralaisiksi sellaisenaankin, mutta joulun tuovat pöytään kanelilla ja hunajalla maustetut pannulla voissa paistetut persimonit. Alkuperäinen ohje on Helsingin sanomien.

Paistetut persimonit

2 persimonia
ripaus kanelia
pieni paketti prosciuttoa tai muuta ilmakuivattua kinkkua
rosmariinin oksia
hunajaa
voita

Pese persimonit ja leikkaa ne ohuiksi lohkoiksi. Heiluttele kanelisirotinta lohkojen molemmin puolin. Leikkele kinkkusiivuista sopivia palasia ja kääri ne persimonien ympärille. Lävistä katkaistulla rosmariinin oksalla kinkku kiinni hedelmälihaan. Jos rosmariininoksat ovat hentoja, tee ensin viilto veitsellä, että saat työnnettyä oksan viipaleen läpi. Paista lohkot voissa pannulla, kunnes ilmakuivattu kinkku saa väriä ja rapeutta. Aseta tarjolle ja valuttele viimeiseksi päälle hunajaa.

prosciutto persimon

prosciutto persimon

Jos rehellisiä ollaan, oma glögisuosikkini on edelleen itse keitetty omenamehupohjainen joulujuoma. Terästettynä tai ilman. Vielä en ole törmännyt yhteenkään kaupoissa myynnissä olevaan glögiin, joka ei pidemmän päälle osoittautuisi liian makeaksi makuuni. Mutta yhteen mukilliseen, siihen on kyllä aineksia myös Suurkuluttajien testituloksissa! Millaisesta glögistä sinä pidät? Valkoisesta vai punaisesta, mehumaisesta vai terävämmästä? Entä mantelit ja rusinat, pitääkö niitä olla?

tuike glögi

Muistathan kommentoidessasi Suomen alkoholilainsäädännön kiemurat. Alkoholi on syytä jättää mainitsematta, ettei Valvira tule koputtelemaan ovelleni. Kiitos!