Lautasellinen lohturuokaa: Tomaattipastaa ja paahdettua munakoisoa

Voisin kirjoittaa siitä, kuinka viime sunnuntaina Tirolista palattuamme jännitimme kahden päivän ajan, onko samalla pakettimatkalla sairastuneen reissaajan testitulos positiivinen. Kuinka mies määrättiin heti maanantaina kahdeksi viikoksi etätöihin, ja kuinka pitkän pohdinnan jälkeen pidin kiinni lupauksistani ja vietin kolme päivää messukeskuksessa yrittäen pitää välimatkaa muihin messuilijoihin.

tomaattipastaa ja paahdettua munakoisoa

Voisin myös kirjoittaa siitä, kuinka olen hakannut päätäni seinään tolkuttaessani totuutta niille, jotka eivät ota epidemiaa tosissaan ja joita ei kiinnosta mikään muu kuin oma napa. Ja siitä, kuinka huolestunut olen riskiryhmään kuuluvista läheisistä ja 93-vuotiaasta ystävämummosta, joka koettaa pärjäillä yksinään neljän seinän sisällä. Tai siitä, miten tulevien kuukausien toimeentulo huolettaa, kun moni kauan sitten sovittu työkeikka peruuntui parin päivän aikana.

Voisin kirjoittaa siitäkin, kuinka hamstraaminen on hölmöläisten hommaa ja siitä, että vessapaperi on loppujen lopuksi tässä bidee-suihkujen luvatussa maassa suhteellisen turha taloustarvike. Siitäkin voisin kirjoittaa, miten käsiä kannattaa pestä maassa torkkuvan jäniksen tahtiin ja siitä, kuinka paljon vääriä faktoja tulee päivittäin vastaan.

omaattipastaa ja paahdettua munakoisoa

Näinä aikoina kaipaan kuitenkin muuta ajateltavaa. Kirjoja, joiden maailmaan uppoutua ja tarinoita, joiden juonenkäänteet saavat sykkeen kiihtymään. Aurinkoisia kevätpäiviä, lintujen laulua ja pitkiä kävelylenkkejä pikkupakkasessa. Puikkoja, joilla lepäävät maailman kauneimmasta langasta luodut silmukat. Ja lohturuokaa, sitä minä kaipaan kaikista eniten.

Siksi meillä on leivottu leipää, paistettu pakastimeen unohtuneita joulutorttuja, sekoitettu salaatteja, syöty siskonmakkarasoppaa ja lusikoitu useita kulhollisia jäätelöä. Maanantaina kokkasin ensimmäistä kertaa Hanna G:n inspiroimaa taivaallista tomaattipastaa ja paahdettua munakoisoa. Ihastuin siihen niin, että seuraavana päivänä hellalla höyrysi toinen satsi samaa tavaraa.

tomaattipastaa ja paahdettua munakoisoa

Alkuperäisen resepti on kirjattu Valeäidin blogiin. Lisäilin omaan versiooni vähän potkua chilistä ja valkosipulista, käytin punaviinin sijasta lorauksen punaviinietikkaa ja puristin joukkoon myös vähän sitruunamehua. Tavallinen oliiviöljy oli poikkeusellisesti päässyt loppumaan, joten munakoisokuutiot kiepautettiin ennen paahtamista sitruunaoliiviöljyssä. Erinomainen lopputulos syntyi niinkin!

Jos vihaat varsiselleriä, ei huolta. Tässä reseptissä selleri siivutetaan niin ohueksi, että se solahtaa kastikkeen makumaailmaan niin sievästi, ettei sitä ainakaan tällainen tavallisella makuaistilla varustettu peruspirjo soosista erota. Sen sijaan jos jätät sellerin pois, maku muuttunee ratkaisevasti. Rohkeutta siis toverit ja silputtu selleri soosin sekaan!

tomaattipastaa ja paahdettua munakoisoa

Tomaattipasta ja paahdetut munakoisot sopivat myös koronakaranteenissa nautittavaksi, sillä kaikki sen ainesosat säilyvät hyvin. Kriittisin on munakoiso, mutta sekin jaksaa viileässä viikonkin. Tämä lohturuoka toimii kyllä tarvittaessa myös ilman paahdettua munakoisoakin, mutta niiden kanssa sapuska nousee gurmeetasolle. Kokeile vaikka!

Tomaattipastaa ja paahdettua munakoisoa

Oliiviöljyä
1 sellerin varsi
1 valkosipulinkynsi
1 sipuli
1–2 porkkanaa
sopivasti chiliä
Loraus punaviinietikkaa (tai punaviiniä)
1 prk tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyrettä
1 rkl hunajaa
1 munakoiso
Sitruunamehua
Suolaa ja pippuria
Pastaa
(Parmesaania, tuoreita yrttejä)

Pese ensin kädet. Pilko ensin munakoiso kuutioiksi, ripottele päälle runsaasti suolaa ja jätä itkemään. Silppua sitten valkosipuli, sipuli ja chili ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Siivuta varsiselleri paperinohuiksi siivuiksi varsinkin silloin, jos et sen mausta kovasti välitä. Mandoliini on tässä touhussa kätevä kapine.

Kuullota sipuli, porkkanaraaste ja varsiselleri pannulla oliiviöljyssä. Holauta sekaan purkillinen tomaattimurskaa, töräytä samalla mukaan myös tomaattipyree. Lorauta soosiin punaviinietikka tai punaviini, purista joukkoon vähän sitruunamehua ja lisää ruokalusikallinen hunajaa. Sokerikin käy. Kiehauta ja jätä tomaattikastike tekeytymään hiljaiselle tulelle ainakin puoleksi tunniksi.

Puristele tässä välissä itkeneet munakoisot kuivaksi talouspaperin avulla. Jos et ole tottunut käyttämään kokkauksessa paljon suolaa, kannattaa kuutiot huuhdella ennen kuivaamista. Jos suolaisuus ei haittaa, älä turhaan käytä vettä. Lämmitä uuni 180 asteeseen (kiertoilmalla riittää 160), levitä kuutiot pellille tai laakeaan uunivuokaan, pirskottele päälle (sitruuna)oliiviöljyä ja paahda keskitasolla n. 25 minuuttia tai kunnes ne ovat saaneet kunnolla kuivuneet ja saaneet väriä. Pyöräyttele paistinlastalla muutaman kerran paiston aikana.

Keitä pasta runsaasti suolatussa vedessä. Jos soosi on tässä vaiheessa kiehunut turhankin paljon kasaan, voit kauhoa sen sekaan sopivan määrän pastan keitinvettä. Lastaa lautaselle pastaa, tomaattkastiketta ja paahdettua munakoisoa. Raasta päälle parmesaania, jos haluat ja silppua tuoreita yrttejä annosta koristamaan.

tomaattipastaa ja paahdettua munakoisoa

Kata pöytä kauniisti, unohda hetkeksi uutiset ja keskity ruokaan ja hyvään seuraan. Jos olet yksin kotona, soita videopuhelu kaverille, siskolle, äidille tai vaikka mummolle. Niin minäkin teen tänään, sillä olen sopinut seitsemäksi virtuaalisen illallisen yhdessä neljän ystäväni kanssa. Sosiaalinen etäisyys ei tarkoita henkistä etäisyyttä, sanoi Saulikin. Pidetään toisistamme huolta ja syödään hyvin!

Perunagnocchit salviavoissa – makumatka ranskalaiselle maaseudulle

Kuvittele keskipäivä ja kolmenkymmenen asteen helle. Lisää kuvitelmaan ranskalainen maaseutumaisema, vanha kivitalo, pihan nurkalla kasvava oliivipuu, puutarhan pähkinäpensaat ja vaaleansiniset ikkunaluukut. Hiki helmeilee iholla ja kastelee paidan selkämyksen. Pöytä on katettu lehväkatoksen varjostamalle patiolle, roseviinipullon kylmää pintaa myöten valuu kostean kuumasta ilmasta tiivistynyt vesi.

perunagnocchit salviavoissa

Keittiössä on vieläkin kuumempi. Perunasta, jauhoista ja kananmunasta sekoitettu taikina on leipoutunut taitavissa käsissä perunapalleroiksi, jotka odottavat pöydällä pääsyä kaasuhellalla kiehuvaan veteen. Lounaaksi on salviavoissa pyöriteltyjä perunagnoccheja, todellista lähiruokaa, jonka perunat on ostettu paikalliselta torilta ja salvian lehdet riivitty talon kulmalta kasvavasta valtavasta salviapuskasta.

Perunagnocchit salviavoissa kannetaan eteeni pahoittelujen kera. Rakenne olikin vääränlainen, eivätkä gnocchit pysyneet koossa kiehuvassa vedessä, joten ne onkin nyt kypsennetty pannulla keittämisen sijaan. Anteeksipyynnöt olivat turhia, sillä perunapallerot veivät kielen mennessään. Tyhjensin oman lautaseni supernopeasti ja aloin vaivihkaa vilkuilla pöytäseurani lautasille, jäisiköhän joltain gnoccheja yli?

perunagnocchit salviavoissa

Päästyäni takaisin kotiin en voinut unohtaa tuota hellepäivän lounasta. Himoitsin gnoccheja salviavoissa, joten kävelin lähimmän marketin tuorepastahyllyille heti seuraavana arkipäivänä. Mikä onni ja autuus minut kohtasikaan, sillä taglietelle-pakettien ja lasagnelevyjen joukosta löytyi pari pakettia muutaman korttelin päässä valmistettuja Vaelsan perunagnoccheja!

Itse en ole vielä uskaltanut ryhtyä palleroita pyörittelemään. Happy Hamletissakin katsoin vain vierestä jauhopeukaloiden uurastusta, herkuttelin lopputuloksella ja taisinpa lopulta rohmuta myös naapurin lautaselta muutaman suussa sulavan perunapalleron. Asiaan tulee tänä vuonna muutos. Satu Koiviston heittämä perunahaaste nimittäin asteli tähän tupaan salviapuska kainalossaan. Tässä keittiössä perunahaasteesta tulikin gnocchihaaste!

perunagnocchit salviavoissa

Haasteen toteuttamisen aika on kuitenkin myöhemmin, sillä tammikuussa kotikonttorilla kokataan hetkessä valmistuvaa arkiruokaa, ja siihen kaupan hyllystä napatut perunagnocchit salviavoissa ovat omiaan. Jos sinä kuitenkin haluat kokeilla gnocchien tekemistä itse, etkä malta odottaa minun reseptiäni, kurkkaa vaikka tämä Epätrendikkään ruokablogin ohje kotitekoisille perunapalleroille!

perunagnocchit salviavoissa

Minun versiostani riittää runsaaksi lounaaksi kahdelle ja pieneksi makupalaksi tai väliruoaksi kolmelle. Tuoreet gnocchit kypsyvät muutamassa minuutissa, joten perunagnocchit salviavoissa on todellinen pikaruoka. Siksi kannattaa valmistella kaikki ainesosat valmiiksi ennen kuin heittää pallerot kiehuvaan veteen. Sitruunan voi jättää poiskin, jos ei sen hapokkuudesta niin välitä, myöskään valkosipuli ei ole välttämätön.

Perunagnocchit salviavoissa

500 g valmiita gnoccheja (esim. Vaelsa tai Rummo)
75 g voita
n. 20 salvian lehteä
1 isompi valkosipulinkynsi
Puolikkaan sitruunan kuori
Reilu ruokalusikallinen sitruunamehua
Suolaa ja pippuria
Parmesaania

Raasta puolikkaan sitruunan kuori ja purista mehu, silppua valkosipuli ja suurimmat salvian lehdet hieman pienemmiksi.

Käytä gnocchien keittämiseen isoa kattilaa, johon mahtuu useampi litra vettä. Kypsennä perunapallerot kahdessa erässä, keitä ne runsaasti suolatussa vedessä. Kun gnocchit nousevat pintaan, ne ovat valmiita. Tähän menee gnocchien koosta riippuen 1–3 minuuttia. Nosta valmiit perunagnocchit hetkeksi lautaselle kuivumaan.

Sulata voi pannulla keskilämmöllä. Lisää valkosipuli ja salvian lehdet ja anna paistua hetki, kunnes salvianlehdet ovat muuttuneet rapeiksi. Halutessasi voit odottaa niin kauan, että voi alkaa ruskistua. Alenna lämpöä, lisää gnocchit ja kääntele ne salviavoissa. Jos haluat gnoccheihin rapean kuoren, voit paistaa niitä pannulla hieman kauemmin, kunnes ne saavat väriä.

perunagnocchit salviavoissa

Lisää lopuksi vielä raastettu sitruunan kuori ja lorauta sekaan vähän mehua. Mausta mustapippurilla ja suolalla. Jaa lautasille, raasta päälle kunnon tujaus parmesaania ja kuvittele itsesi ranskalaiseen maalaismaisemaan. Tai italialaiseen, jos se on sinun sielunmaisemasi. Sitten voitkin nuolla lautasen.

Kotikonttorin lempilounas: sitruunapasta ja kaurapalat

Istun sohvan nurkassa viltin alla ja heiluttelen villasukkiin verhottuja varpaitani radiosta soivan iskelmän tahtiin. Kerin auki kirjoittamiani lauseita, puolivalmiita ajatuksia, jotka hakevat vielä muotoaan. Kun vatsa kurnahtaa kolmannnen kerran, vilkaisen kelloa. Pikkuviisari näyttää puoli neljää. Olen unohtanut syödä lounasta taas kerran.

sitruunapasta ja kaurapalat

Heitän viltin sohvan selkänojalle, marssin jääkaapille ja teen nopean inventaarion. Hyllyllä notkuu viikko sitten vanhaksi mennyt kermapurkki, paketillinen kaurapaloja ja avaamaton tuorepastapussi. Hedelmäkorissa on pari appelsiinia ja sitruunanpuolikas. Selvät lempilounaan ainekset siis – sitruunapasta ja kaurapalat oitis tulille!

Yllä oleva tapahtumasarja on toistunut tämän vuoden aikana kerta toisensa jälkeen. Työ imee mukanaan ja syöminen unohtuu. Sitten häthätää huidon lautaselle jotain purtavaa. Välillä on menty pelkällä porkkanalla ja keitetyllä kananmunalla, joskus poimin pakastimesta pussillisen pelmeneitä. Aika ajoin huomaan jättäneeni lounaan väliin vasta kun olen ulko-ovella lähtemässä kaupungille.

sitruunapasta ja kaurapalat

sitruunapasta ja kaurapalat

Onneksi minulla on nykyään työhuone ja siellä työkavereita, jotka houkuttelevat ulos lounaalle ennen kuin nälkäkuolema korjaa. Ihan joka arkipäivä en työhuoneelle ehdi ja silloin tyhjennän jääkaappin jämäkasviksista tai kaivan repertuaaristani jonkun helpon pastareseptin.

Jälkimmmäiseen kategoriaan uppoaa tämän nopea ja naurettavan helppo Anna-Leena Härkösen Vähän parempi soppa -kirjasta alunperin omittu ohje. Olen vähentänyt kerman määrää alkuperäisestä ja lisännyt sitruunaa ja ropsauttanut kastikkeen sekaan vähän kurkumaa väriä tuomaan. Proteiinina voi käyttää kaurapalojen sijaan kanaa tai vaikka tofua.

sitruunapasta ja kaurapalat

Sitruunapasta ja kaurapalat

1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
1,5 dl kana- tai kasvislientä
1/2 dl kermaa
puolikkaan sitruunan mehu
Puolikkaan sitruunan raastettu kuori
1 pkt Yosa-kaurapaloja
Ripaus kurkumaa
Mustapippuria ja suolaa myllystä
Sopivasti pastaa

Jos käytät kuivapastaa, laita vesi ja pastat kiehumaan ensimmmäisenä. Tuorepastan voit kiehauttaa vasta kastikkeen keittelynkin jälkeen.

Sulata voi pienessä kattilassa ja sekoita siihen huolella jauhot vispilällä. Kaada joukkoon kana- tai kasvisliemi (tai tee kuten minä, kaada kattilaan ensin vesi ja heitä sitten perään neljäsosakuutio). Anna kiehahtaa ja lisää sitten kerma, sitruunamehu ja raastettu kuori. Keittele hetki miedolla lämmöllä kaurapalojen paistamisen ajan.

Kuutioi kaurapala ja paista ne kuivalla pannulla, kunnes kuutiot saavat vähän väriä. Mausta kastike suolalla, pippurilla ja kurkumalla. Holauta keitetty pasta kastikkeeseen ja pyöräytä sekaisin. Annostele lautasille kaurapalojen kanssa ja kauho kohti ääntä!

sitruunapasta ja kaurapalat

Kunhan vuosi pyörähtää kunnolla käyntiin, on aikomukseni koota kätevimmät arkireseptit teille yhden otsikon alle. Toiveenne on kuultu, pysykäähän siis kanavalla!