Satokausiruokaa: helppo ja nopea tomaatti-parsapasta

Vuonna 2003 asuin muutaman kuukauden Italian Firenzessä. Työharjoittelupaikan lähistöllä oli vaatimaton lounasravintola, jonka kantoi Mozartin nimeä. Pasta-annokset maksoivat 2,50 euroa ja pöytäseurana istui milloin huivipäisiä harmaahapsia, milloin raamikkaita raksamiehiä. Jokaisella edessään syvä lautasellinen höyryävää pastaa ja reilu lasillinen viiniä.

tomaatti-parsapasta

Kastiketta pasta-annoksissa ei ollut nimeksikään. Aito italialainen pasta ei nimittäin koskaan lillu kastikelammikossa, vaan soosia on juuri sen verran, että sitä tarttuu pastan pintaan antamaan makua. Pienillä urilla pastan pinnassa on tarkoitus.

Samaa periaatetta noudatan myös omassa keittiössäni. Jos pastakastiketta on kunnon kattilallinen, siitä syö kaksi henkeä useamman aterian. Kastikkeeseen ei tarvita välttämättä kermaa, tomaattimurskaa tai muutakaan nestettä, hyvä oliiviöljy riittää. Tai voi, jos öljyä ei jostain syystä ole.

tomaatti-parsapasta

Tomaatti-parsapasta syntyi Sallatunturissa, kun käytettävissä oli rajallinen määrä raaka-aineita: nippu tuoretta tankoparsaa, rasiallinen tomaatteja, valkosipulia, sitruuna ja muutamia mausteita. Öljyäkään ei ollut, joten käytin reilusti voita.

Tomaatti-parsapasta

250 g vihreää tankoparsaa
rasia kirsikka- tai miniluumutomaatteja
1 iso valkosipulinkynsi
kuivattua chiliä
voita (ja oliiviöljyä)
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa ja pippuria

Katkaise parsasta puumainen osa taittamalla vartta läheltä kantaosaa, jolloin parsa napsahtaa poikki oikeasta kohtaa. Paista parsoja pannulla voissa 5–6 minuuttia ja nosta sivuun. Parsan ei ole tarkoitus kypsyä lötköksi, vaan jäädä sopivan napakaksi.

tomaatti-parsapasta

Leikkaa tomaatit puoliksi, silppua valkosipuli ja murskaa kuivatut chilit. Lisää pannulle reilusti öljyä (tai voita) ja pyöräytä siinä ensin valkosipuli ja chilit. Lisää sitten tomaatit ja hauduttele noin 10 min. Jos kuitenkin tykkäät syödä pastasi runsaassa kastikkeessa, voit kumota pannulle myös purkillisen tomaattimurskaa. Laita kastikkeen poristessa pastat kiehumaan runsaasti suolattuun veteen (paitsi jos käytät tuorepastaa, joka valmistuu muutamassa minuutissa).

Pilko parsat pienemmiksi ja heitä pannulle tomaattien joukkoon. Purista pannulle puolikkaan sitruunan mehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Kun pasta on valmis, valuta se ja kaada pannulle tomaattien ja parsan joukkoon. Sekoita hyvin ja annostele tomaatti-parsapasta lautasille. Rouhaise päälle vielä mustapippuria ja lorauta hiukan oliiviöljyä. Lupaan, että nälkä lähtee.

tomaatti-parsapasta

Lisää parsareseptejä:
Vihreä parsarisotto
Piparjuurella maustettu parsa-kylmäsavulohipasta
Lampaanpotkaa ja grillattua parsaa

Parsakauden avajaiset – vihreä parsarisotto eli kaaos ruokabloggaajan keittiössä

Tämän piti olla aivan tavallinen reseptipostaus. Sellaiset ovat minulla harvassa, sillä jokaiseen ruokaohjeeseen liittyy yleensä jokin tarina. On ilmeisesti niin, että tässä keittiössä on aivan turha edes yrittää kokata kasuaalisti, sillä lailla puolihuolimattomasti, vasemmalla kädellä. Tavoitteena saada pöytään lounasta ja kameraan ehkä muutama nopeasti näpsäisty ruokakuva. Tarina takertuu kauhanvarteen vaikka väkisin.

parsakausi

Keskiviikkona minulla oli ilo istahtaa pitkästä aikaa Kappelin valkoisten pöytäliinojen ääreen. Kattausta ihaillessa ei jäänyt epäselväksi, mikä oli iltapäivän agendalla. Vihreää parsaa oli kaikkialla. Ja kun sanon kaikkialla, tarkoitan todella sitä, mitä sanon. Jopa kukka-asetelmiin oli piilotettu kevään vihreää kultaa.

parsakimppu

Samppanjalla aateloitua kermaista parsakeittoa kampasimpukoilla, kuhaa ja paistettua parsaa sekä vadelmaa ja lakritsia. Kuukautta aiemmin aloittanut, Långvikistä Kappelin keittiömestariksi pestattu Jussi Kuuluvainen on tehnyt hyvää työtä. Parsakausi kestää S-ryhmän ravintoloissa aina toukokuun loppuun saakka. Jokaisessa ravintolassa on paikan henkeen sopiva menu, oman parsaviikkojen suosikin voi valita Raflaamon sivuilta.

parsaa ja kuhaa

Haluan suosia raaka-aineita, joita ei ole lennätetty toiselta puolelta maailmaa, siksi yleensä odotan, että eurooppalaiset parsat etsiytyvät markettien hevihyllyyn. Tällä kertaa kattilaan päätyi kuitenkin lahjakassista löytynyt meksikolainen parsanippu.

parsaa ja kuhaa

Pari päivää myöhemmin etsiskelin erilaista parsarisoton reseptiä, sillä kaipasin omaan perusrisottooni jotain twistiä. Aikanaan Hesarissa julkaistu Truly Kira -blogia emännöivän Kiran resepti näytti kiertäneen blogeja, joten siinä täytyi olla sitä jotain. Otin mallia Suolaa ja hunajaa -blogin versiosta ja tuttuun tapaan muokkasin siitä omaan suuhuni sopivan.

parsarisotto

Kokkasin kiireessä, ja siksi huomaamatta saattoi jäädä muutama asia. Valkoviinin puuttumisen tajusin vasta, kun sipulit olivat jo pannulla. Tuoretta basilikaakin piti olla, mutta se ruoja olikin mennyt kuivumaan korpuksi. Koristeparsatkin unohdin käyttää pannun kautta Eipä siinä. Viinin korvasin omenasiiderillä, ja hyvää tuli ilman yrttejäkin. Olin tyytyväinen lopputulokseen, ehdin taltioimaan annoksen ja syömäänkin vähän, kunnes oli aika lähteä lounastreffeille.

parsarisotto

Tässä kohtaa lienee paikallaan varoituksen sana. Herkimmät ja hygieniastaan tarkemmat kotikokit saattavat järkyttyä seuraavan kahden kappaleen sisällöstä. Seuraa asia, josta ruokabloggaaja ei ole mitenkään ylpeä, mutta sellaista elämä välillä on. Myös ruokabloggaajan keittiössä.

No niin, jatketaan. Päivä eteni hiusmallihommiin ja myöhemmin kolmen tunnin kuorotreeneihin. Mies oli tällä välin ennättänyt töistä kotiin. Hän tiesi odottaa jääkaapista löytyvää parsarisottokattilaa ja onnesta ymmyrkäisenä lämmitti itselleen lautasellisen vihreää herkkua. Ja lähetti siitä minulle kuvan pienellä saatetekstillä, joka kuului hymiöillä höystettynä näin: Olet sitten kokannut ötökkäruokaa.

Pari kuukautta vanhaan arborio-riisipakettiin oli pesitynyt riisihärö poikineen. Ällöttävää, tiedän, mutta toisaalta, eivät ötökät ihmisille vaarallisia ole. Sitä paitsi, hyönteisruokahan on erittäin trendikästä. Olemme molemmat syöneet höntiäisiä  aiemminkin ja jopa pitäneet niistä. Siispä mies veteli hyönteisistä huolimatta annoksensa huiviin hyvällä ruokahalulla.

parsarisotto

Jatkossa lupaan olla kiireessäkin tarkempi, mitä pannulleni laitan. Kuviin kaverit eivät ole onneksi osuneet, mutta suurennuslasin kanssa en lähtisi otoksia siltikään zoomailemaan. Vuorokauden viimeiset tunnit vietimme käymällä läpi kuivakaapin jokaisen jauhopussin, purkin ja purnukan. Ongelma ei onneksi ollut ehtinyt levitä laajalle, mutta etikkavettä käytettiin silti runsaalla kädellä. Tulipahan kerrankin siivottua perusteellisesti.

Ja nyt itse reseptiin. Myönnetään, saatesanat eivät ole houkuttelevimmasta päästä. Mutta minkäs teet, tarina halusi tulla kerrotuksi. Tämä parsarisotto vaatii hieman vaivannäköä, joten varaa valmistukseen sellainen tunti, jolloin ei tarvitse samalla juosta paniikissa ympäri kotia pakkaamassa matkalaukkua ja eväitä, meikkaamassa, siivoamassa jääkaappia, etsimässä varastoon vietyjä ulkovaatteita tai kaivelemassa hyllystä mystisesti kadonneita nuotteja. Älä siis tee, kuten minä teen, vaan kuten minä sanon.

Vihreä parsarisotto

Parsapyree:
250 g parsaa
n. 5 dl vettä
25 g voita
1/2 dl kermaa
1 tl sitruunamehua

Risotto:
1 normisipuli tai 2 salottisipulia
2 dl risottoriisiä
oliiviöljyä ja nokare voita
1 dl valkoviiniä, vermuttia tai omenasiideriä
8 dl kasvislientä
2–2,5 dl parsapyreetä
1 (luomu)sitruunan raastettu kuori
(kourallinen tuoretta basilikaa ja/tai minttua)
vajaa 1 dl raastettua parmesania
suolaa ja mustapippuria
nokare voita

Valmista ensiksi parsapyree. Katkaise puoli kiloa parsoja taivuttamalla niitä yksi kerrallaan tyven läheltä. Ne katkeavat luontevasti siitä, missä puumainen osa alkaa. Kuori parsat, jos kuori tuntuu paksulta. Minä jätät parsat yleensä kuorimatta, mutta tämä on makuasia. Leikkaa parsat kahteen osaan. Jos haluat koristella valmiin annoksen kokonaisilla parsoilla, jätä muutama varsi pilkkomatta.

Kiehauta kattilassa vesi ja voi, nosta sitten kaikki parsat kiehuvaan veteen. Jos parsat ovat ohuita, 3 minuuttia riittää, paksumpia voi joutua keittämään minuutin tai kaksi pidempään. Älä keitä parsoja lötköiksi vaan jätä ne napakoiksi. Nosta puolet parsasta jääveteen, jotta kypsyminen pysähtyy – niitä käytetään myöhemmin koristeluun. Kun parsat ovat jäähtyneet jäävedessä, halkaise ne pitkittäin kahtia.

Ota keitinliemi talteen, sillä voit käyttää sitä kasvisliemen pohjana. Kaada kattilassa odottavien parsojen päälle 1/2 dl keitinlientä ja saman verran kermaa. Kiehauta nopeasti ja surauta sauvasekoittimella soseeksi. Jos käytit matalareunaista kattilaa, saattaa olla hyvä idea siirtää seos syvempään astiaan ennen soseuttamista. Nimimerkillä keittiön kaakelit vihreitä pilkkuja täynnä. Mausta pyree sitruunamehulla.

parsarisotto

Aloita sitten parsarisoton valmistaminen. Pese ja raasta sitruunankuori, pilko sipuli(t) pieneksi, silppua yrtit (jos niitä käytät) ja raasta parmesaani. Kaada kattilaan loput keitinliemestä ja lisää vettä sen verran, että nestettä on yhteensä n. 8 dl. Lisää joukkoon kasviliemikuutio tai sopiva määrä kasvisfondia. Pidä kasvisliemi kuumana.

Lorauta aimo annos oliiviöljyä pannulle tai halkaisijaltaan isoon kattilaan. Heitä sekaan vähän voita ja kuullota sipulisilppua hetki. Lisää sitten koko riisisatsi ja pyörittele rasvassa, kunnes riisinjyvät ovat läpinäkyviä.

Holauta sitten mukaan desi viiniä, valkoista vermuttia tai hätätapauksessa omenasiideriä, kuten minä jouduin tekemään, kun en viitsinyt avata yksin kokonaista skumppapulloa. Valkoviiniä kun ei poikkeuksellisesti tässä keittiössä ollut. Sekoita taukoamatta ja aloita kasvisliemen lisääminen, kun viini on imeytynyt/haihtunut.

Lisää lientä kauhallinen kerrallaan. Muista sekoittaa koko ajan, äläkä juokse hoitelemassa muita asioita liemen lisäämisen välissä, kuten minä täällä tein. Parsarisotto on riittävän kypsää, kun se on al dente, eli riisinjyvissä on vielä pureskeltavaa.

parsarisotto

Paista aiemmin halkaisemiisi parsoihin kuumalla pannulla väriä. Jos haluat hifistellä, hae paistoraidat parilapannulta. Älä paista liian pitkään, ettei parsoista tule lötköjä. Nosta pannulta odottamaan siksi aikaa, kun viimeistelet parsarisoton.

Lisää parsapyre risoton joukkoon. Heitä sekaan myös yrtit, raastettu sitruunankuori ja parmesaani. Heilauta sekaisin ja varmista, että parsarisotto on riittävän lämmintä. Sekoita joukkoon vielä voi ja mausta suolalla ja pippurilla. Jaa lautasille ja koristele paistetuilla parsanpuolikkailla. Rouhaise päälle vielä pippuria ja kata pöytään oliiviöljy ja extraparmesaani. Kaada lasiin kevään kunniaksi kuohuvaa. Skål!

Kotitoimistopäivän kohokohta – arkilounaaksi sieni-punajuuriohratto

Viidestä arkipäivästä kolmena teen töitä kotona. Yleensä istun huonossa ryhdissä sohvalla, läppäri sylissäni ja villasukat jaloissani. Muuttaessani nykyiseen kotiini, askartelin asentamattomien kaappien paikalle työpisteen. Isä höyläsi pöytälevyn mittojen mukaan ja minä sisustin, sen minkä taisin.

Tuossa pienessä syvennyksessä kirjoitin loppuun myös graduni. Se oli hidasta, sillä en tahtonut nähdä tietokoneen näyttöä kyyneleiltäni. Elämänmittaisen parisuhteen päättymisestä oli pari kuukautta. Gradumuistiinpanot ovat edelleen siistissä pinossa nurkkauksessa, mutta läppäriä ei pöydälle enää mahdu laskemaan.

sieni-punajuuriohratto

Työsyvennyksestä on tullut nykyisen mieheni valtakunta. Pöydän pintaa koristavat sulassa sovussa fillarin paikkausvälineet, varakännykät, suksivoiteet ja muut tarpeelliset tavarat, joita diplomi-insinööri voi vapaa-ajallaan tarvita. Minä kasaan keittiön pinnatuoleille tyynypinoja, jotta ergonomiset edellytykset täyttyisivät edes joten kuten. Sohvalla vedän viltin korviini, valun makuuasentoon ja siristelen silmiäni. Ikänäkö on alkanut hiipiä tähänkin talouteen.

Etätyöläisen päivä on hiljainen. Radiota kuuntelen vain aamupalan aikana, sen jälkeen se on pakko sulkea, sillä puhe ja biisit häiritsevät keskittymistä vaativaa kirjoitustyötä. Ensimmäiseksi tarkistan sähköpostit ja siirrän kalenteriin tai muistivihkon to do -listalle reagointia vaativat viestit. Sitten sormet alkavat juosta näppiksellä, kirjaprojektit etenevät, tarjouksia syntyy ja päivän blogipostauskin alkaa hahmottua. Puolen tunnin välein pidän mikrotaukoja, juon lasin vettä, vilkaisen facebookiin ja pelaan ehkä yhden erän candy crushia.

Normaalien ihmisten lounasaikaan tekeminen on yleensä kesken, siksi nautin keskipäivällä vain pienen välipalan. Rouskutan porkkanaa tai parsakaalia ja syön keitetyn kananmunan. Kahden kolmen maissa murina vatsassa yltyy ja on ryhdyttävä etsimään jääkaapista tuhdimpaa tarjontaa. Usein sieltä löytyy aiemmin samalla viikolla kokattua ruokaa, sillä teen aina isomman annoksen kerralla, kun kauhan varteen tartun.

sieni-punajuuriohratto

Tällä kertaa valmista lounasta ei ole, joten päädyn penkomaan pakastimen ja jääkaapin sisältöä, jotta ei tarvitsisi lähteä lähikauppaan. Vihanneslaatikosta löytyy vajaa punajuuripussi, kuivakaapista avattu ohrasuurimopaketti ja pakkasesta pussillinen mustatorvisieniä. Upouutta reseptikansiota selaillessani silmiin tarttuu työväenopiston suomalaista superruokaa -kurssin monistenipusta repäisty sieni-punajuuriohratto. Siispä tuumasta toimeen.

Punajuurien pinnassa on hiukan hometta, mutta päätän kokeilla onneani ja pesen homeen pois. Mukulat ovat kiinteitä, eivätkä kuorimisen jälkeen haise maakellarille vaan raikkaalle punajuurelle. Raastan juurikkaat karkeaksi raasteeksi ja pyörittelen niitä pannulla yhdessä sipulin ja sienten kanssa. Maku on oivallinen. Välillä kannattaa luottaa omiin aisteihin, eikä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä parasta ennen -päivämääristä tai viikkotolkulla jääkaapissa majailleiden ainesten ulkonäöstä. Hävikki muuttuu herkuksi käden käänteessä!

Sieni-punajuuriohratto

5 dl vettä
1 dl esikypsennettyjä ohrasuurimoita
1 tl suolaa
oliiviöljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 pientä punajuurta
3-4 dl tuoreita sieniä tai vastaava määrä pakastettuja tai kuivattuja
puolikkaan sitruunan mehu
(parmesaania tai pecorinoa)
suolaa ja pippuria

Keitä ohrasuurimot pakkauksen ohjeiden mukaan. Ohrasuurimot kypsyvät hitaasti, varaa tähän ainakin 30 min. Silppua sillä aikaa sipulit, kuori punajuuret ja raasta ne karkealla terällä. Jos käytät tuoreita sieniä, paista ne ensin, kunnes kaikki neste on haihtunut pannulta. Siirrä sienet hetkeksi syrjään ja kuullota pannulla sipuleita hetki oliiviöljyssä ja lisää sitten sekaan punajuuriraaste. Hauduttele 5–10 minuuttia ja lisää paistetut (tai sulatetut/liotetut) sienet. Lisää kypsät ohrasuurimot ja pyöräytä sekaisin. Mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Valkosipulin ystävänä pyöräytin päälle vielä pari kierrosta kuivattua valkosipulirouhetta myllystä. Jos haluat, raasta päälle parmesaania tai pecorinoa.

sieni-punajuuriohratto

Myöhäinen lounas on etätyöpäivän kohokohta. Lautasella on itse tehtyä ja omaan makuun maustettua, ja jos jää nälkä, santsata saa. Viime viikolla helmikuinen aurinko lämmitti lasitetun parvekkeen reiluun 20 asteeseen – luksusta, jota ei toimiston työpaikkaruokala todellakaan tarjoa. Sitten onkin aika pienen päivälevon, puolen tunnin nokosten jälkeen vatsa on täynnä ja akut ladattuna. Sekatyöläisen iltavuoro voi alkaa.