Helppo siskonmakkarapasta ja uunissa paahdetut ruusukaalit

Perjantai oli harvinainen päivä. Yksikään kalmanlinja eli deadline ei jyskyttänyt takaraivossa, yhtään tapaamista ei ollut kalenterissa eikä muutenkaan ollut oikeastaan pakko tehdä mitään. Pötkötin peiton alla kymmeneen saakka ja luin aamiaisella pitkästä aikaa Hesarin kannesta kanteen.

aamiainen parvekkeella

Oli kerrankin aikaa. Selvittelin muutaman sotkun verottajan kanssa, luonnostelin blogitekstejä, selailin keittiön pöydälle pinoutuneita lehtiä, nukuin päiväunet. Sitten päätin tehdä jotain, mitä en yleensä koskaan tee. Lähdin haahuilemaan ruokakauppaan.

Muutama selityksen sananen lienee paikallaan. Kauppareissut ovat minulle tapahtumia, joista suoriudutaan mahdollisimman nopeasti, hyllyjen välissä ei aikailla, saatika kuljeskella huvin vuoksi. Ruoka kasataan koriin tai kärryyn kädessä kulkevan, etukäteen huolellisesti laaditun listan mukaan.

uunissa paahdetut ruusukaalit

Perjantaina kuitenkin reippailin lähi-Lidliin ilman ostoslistaa. Heti sisään astuttuani silmäni nauliintuivat ämpärissä yksinäisenä patsastelevaan krysanteemikimppuun, jonka pelastin saman tien ostoskärryihini. Hevi-osastolta mukaan valikoitui rasiallinen ruusukaaleja, reilun kaupan banaaneja ja muutama kiivi. Kylmäaltaasta nappasin mukaan paketin siskonmakkaraa ja kuiva-ainehyllystä ruskeaa ruokosokeria. Silmäilin läpi myös tavaralaarit, mutta harmikseni Heidi Klumin vaatemallisto oli jo vaihtunut perussukkiksiin ja halpiskerrastoihin.

helppo siskonmakkarapasta

Kotimatkalla poikkesin vielä Lihakonttorin deliin, josta matkaan lähtivät litran pullot oliiviöljyä ja luomuvalkoviinietikkaa sekä 00-jauhoja pastataikinaa varten. Suojatiellä sydämentykytyksiä tarjosi bemarikuski, joka jarrut kirskuen pysähtyi kymmenen sentin päähän minusta. Säikähdin niin, että kirkaisin ääneen. Mulkaisin miestä, joka levitteli käsiään ja osoitteli bussia, joka oli oikeaoppisesti pysähtynyt suojatien eteen. Perjantai 13. päivä näytti kyntensä. Oli parasta kävellä suorinta tietä kodin seinien suojaan ja tasata sykettä pastakattiloiden äärellä.

Helppo siskonmakkarapasta ja uunissa paahdetut ruusukaalit

1 sipuli
1 iso valkosipulinkynsi
sopivasti chiliä
2 tomaattia (kaltattuna)
1 tölkki säilöttyjä tomaatteja
Paketti siskonmakkaraa
1 tl hunajaa
suolaa
pippuria
tuoreita yrttejä
tuorepastaa

400 g ruusukaalia
pari ruokalusikallista balsamicoa
reilusti oliiviöljyä
pippuria
suolaa

Väännä uuni 200 asteeseen. Poista ruusukaalien kannat ja leikkaa kaalit puoliksi. Levittele ne uunivuokaan, rouhi päälle suolaa ja pippuria. Lisää vielä balsamico ja oliiviöljy ja lykkää vuoka uuniin. Valmista pitäisi tulla noin 25 minuutissa. Uuniin kannattaa kurkkia jo aiemmin ja valella kaaleja vuoan pohjalle valuneella öljy-balsamicoseoksella, jotta ne maustuvat tasaisesti. Tee ruusukaalien paahtuessa kastike.

uunissa paahdetut ruusukaalit

Kuullota silputut sipulit ja chilit pannulla. Kiehauta vesi kattilassa ja puristele siskonmakkarapallerot kiehuvaan veteen. Anna palleroiden kypsyä minuutti tai pari ja nosta ne sitten reikäkauhalla pannulle. Pyörittele niin kauan, että saat makkarapalleroihin väriä ja lisää sitten (kaltatut) kuutioidut tomaatit. Tässä keittiössä ei tomaatteja juuri koskaan kalttailla, sillä kypsyessä irtoavat kuoret eivät meitä hetkauta, mutta se ei tietenkään estä sinua niin tekemään.

helppo siskonmakkarapasta

Lisää vielä säilötyt tomaatit ja huuhtaise pienellä vesimäärällä tölkistä viimeisetkin rippeet. Anna porista vähintään 10 minuuttia hiljaisella tulella. Jos käytät kuivapastaa, pastat kannattaa laittaa kiehumaan tässä välissä. Pyöristä lopuksi maku teelusikallisella hunajaa ja mausta. Lisää kourallinen mieleistäsi yrttiä. Me riivimme parvekeruukuista viimeiset kreikkalaiset basilikanlehdet kastikkeen joukkoon.

helppo siskonmakkarapasta

Annostele pasta syvälle lautaselle, heitä mukaan muutama ruusukaalin puolikas ja valuta päälle siskonmakkarakastike. Parmesaani kruunaa annoksen, mutta pasta maistuu mainiolta ilmankin. Helppoa, halpaa ja hurjan hyvää, niin kuin arkiruuan kuuluukin olla!

Tsekkaa myös toinen kestosuosikki: Tomaattinen chorizopasta!

Grillatut sinisimpukat ja sitruunainen tagliatelle

Olenko jo hehkuttanut tarpeeksi meidän lähikalakauppaa? Hehkutan varmuuden vuoksi vielä vähän lisää. Tukkutorin Kalan valikoima on verraton – tuoretta ahventa, lahnaa, lohta, haukea, kuhaa, ruijanpallasta ja makrillia. Itse leppäsavustettua siikaa, suomalaisia täplärapuja, perattuja muikkuja, turskanseläkettä ja halstrattuja nahkiaisia. Ruotsalaiset sinisimpukat kevensivät kukkaroa vain 4,99 euroa kilolta. Laatu oli erinomainen, kaikki nilviäiset olivat elossa.

tuoreet sinisimpukat

Kesä on mennyttä, mutta grillikausi jatkuu vielä pitkään. Siksi päätimme tällä kertaa heittää sinisimpukat hiilien hyväilevään hehkuun. Tai no, voi olla, että puhallusvoimalla hehkuva hiililieriön tulikuuma tohotus oli kaukana lempeästä lämmöstä, sillä jo ensimmäisen minuutin aikana parvekkeelle levisi kaikkea muuta kuin miellyttävä tuoksu. Haisi siltä, kuin kasa hiuksia olisi heitetty hehkuville hiilille.

puhdistetut sinisimpukat

Olimme asialla ensimmäistä kertaa, joten emme tienneet kuuluuko epämiellyttävä lemu kuvioon, toivoimme vain, ettei se tartu simpukan lihaan. Mies jäi kääntelemään simpukoita, minä heitin vastaväännetyn tagliatellen tulille.

tagliatelle

Viiden minuutin jälkeen simpukoiden kuoret olivat osittain hiiltyneet, eikä niitä voinut ajatellakaan lisättäväksi suoraan kypsän tuorepastan sekaan. Lämpö todella taisi olla näille otuksille liikaa. Vähiten kärventyneet yksilöt poimittiin kuvausrekvisiitaksi, muut noukittiin mustuneiden kuorten sisältä yksitellen lautasille.

grillatut sinisimpukat

Ruokapöydällä oli hiiltyneitä simpukanpaloja ja sormet tahraantuivat nopeasti mustiksi. Mies pyöritteli päätään, grillatut sinisimpukat eivät pääse jatkoon. Minä heitin tiskiin eriävän mielipiteeni. Olihan syöminen toki sotkuista, mutta simpukoiden maku kuitenkin varsin hyvä. Kun ruokakuvat oli otettu ja päästiin pastan kimppuun, oli miehenkin myönnettävä, että ilman santsikierrosta tästä ei selvittäisi.

sitruunainen tagliatelle

Seuraavalla kerralla tiedämme käyttää matalampaa lämpötilaa tai mahdollisesti foliovuokaa simpukoiden ja tulisina tuikkivien hiilien välissä. Myös 7 minuutin paistoajasta voi helposti nipistää minuutin tai pari. Maalaisjärkeä peliin ja täydellistä tulee.

grillatut sinisimpukat ja tagliatelle

Grillatut sinisimpukat ja sitruunainen tagliatelle

1 kg tuoreita sinisimpukoita
loraus oliiviöljyä
1 rkl voita
2 pientä salottisipulia
1–2 valkosipulinkynttä
n. 1 dl valkoviiniä
1 dl kuohukermaa
puolen sitruunan raastettu kuori
suolaa ja pippuria
(tuore)pastaa

Puhdista simpukat, revi irti parta ja heitä pois kaikki yksilöt, jotka eivät kopauttaessa sulkeudu tai joiden kuori on rikki. Jos teet pastan itse, käytä esimerkiksi Jamie Oliverilta mukailtua reseptiä, voit käyttää myös kaupan tuorepastaa tai perusspagettia. Kun pasta on valmista keitettäväksi, tee kastike. Tässä vaiheessa myös grillin pitäisi olla jo kuumana.

Kuullottele sipulisilppua öljyssä ja voissa pari minuuttia. Lisää sitten valkoviini ja kiehauta. Lisää kerma. Anna porista hiljaisella tulella ja raasta sillä aikaa sitruunankuori. Lisää raaste ja mausta suolalla ja pippurilla. Jos käytät kuivapastaa laita pastat tässä vaiheessa kiehumaan.

Grillaa sinisimpukat joko folivuoassa, vahvan folion päällä tai suoraan ritilällä. Paistoaika riippuu siitä, kuinka kuumana hiilet hehkuvat, 5–7 minuuttia pitäisi riittää. Heitä pois kaikki simpukat, jotka eivät kypsennyksen aikana ole avautuneet. Keitä lopuksi tuorepasta reilusti suolatussa vedessä ja kaada kypsä pasta kastikkeen sekaan. Sekoittele ja tarkista suola.

grillatut sinisimpukat ja tagliatelle

Nostele pastaa syville lautasille ja lado päälle grillatut sinisimpukat kuorilla tai ilman. Varaa viereen viipale vaaleaa leipää, jolla voit kaapia lautasen puhtaaksi. Kaada lasiin vielä viilennettyä valkoviiniä, sulje hetkeksi silmät, hengitä syvään ja toivota hyvää ruokahalua.

Kevyempänä kesään – Bolognese ja kesäkurpitsatagliatelle

Kevään kemukauden keskellä pudistelin pölyt kirjahyllyn alle työnnetystä vaa’asta tarkoituksenani punnita käsimatkatavaroiden paino Lontoon reissua ajatellen. Tiedättehän, ensin punnituslukema ilman laukkua ja sitten laukun kanssa. Rutiinihommia. Paitsi että tällä kertaa pöyristyin. Painoin kolme kiloa enemmän kuin koskaan aikuisiällä. Toistin punnituksen kolme kertaa, mutta vaaka näytti itsepäisesti samoja numeroita.

En ole koskaan noudattanut mitään varsinaista dieettiä tai ruokavaliota. Olen tottunut siihen, että voin syödä mitä mieleni tekee ja aina ajatellut, että kroppa kyllä tietää, mitä se tarvitsee. Olen huomannut menetelmän varsin toimivaksi: ostoskorin sisältö on monipuolinen, syön sekaisin lihaa, kalaa ja runsaasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Leivät leivotaan itse, myös ruisleipä, joten höttöviljoja harvoin suuhuni laitan ja todella tiedän mitä syön.

kesäkurpitsatagliatelle

Vaa’an sijaan seuraan oloani. Jos vointi on hyvä, virtaa riittää, liikun ja nukun riittävästi, kaikki lienee kunnossa ilman painolukemien kyttäämistäkin. Kohtuudella kaikkea, myös sokerisia herkkuja. Tällä metodilla paino on pysytellyt viimeiset 20 vuotta suurin piirtein samoissa lukemissa. Siksi yhtäkkinen kolmen kilon muutos oli järkytys. Oli pakko pysähtyä ja miettiä missä on menty mönkään.

Syyllinen löytyi harvinaisen helposti. Kuningas alkoholihan se siinä. Istui irvistellen valtaistuimella ja oli välittömästi valmis nostamaan maljan jos toisenkin. Niinpä niin. Koko kevät oli kekkeröity antaumuksella. Pitkillä illallisilla, blogitapahtumissa, vuosijuhlissa, synttäreillä, afterworkeillä, tasting-illoissa ja verkostoitumiskinkereillä. Viinilasi siellä, toinen täällä. Siideriä saunan jälkeen ja kuohuviinipullo kavereiden kesken. Niin makaa kuin petaa.

Keväällä 2016 osallistuin Motivireen järjestämään Kesäkroppa-valmennukseen. Tavoitteena oli kohottaa kuntoa ja vahvistaa voimaa ja lihaksia, ei suinkaan laihduttaa. Oheistuotteena tarjoiltiin kuitenkin myös ruokavalion keventämistä. Kaksi viikkoa vältellään sokereita, viljoja, perunaa, bataattia ja hedelmiä, sitten niitä lisätään pikkuhiljaa treenaamisen tueksi. Pannassa on tietysti myös alkoholi. Homma toimii entisen junan vessan lailla.

Olin tallettanut ohjeet läppärilleni ja pari viikkoa sitten kaivoin ne esiin. Jo viikon jälkeen painoni oli tippunut pari kiloa. Suurin osa oli varmasti nestettä, joka poistui luonnollisesti, mutta väitän, että sokerien ja viljojen vähentämisellä sekä juuresten, vihannesten ja muiden kasvisten lisäämisellä on osansa.

kesäkurpitsatagliatelle

Pastafanille ruokien suunnittelu olikin yhtäkkiä melkoisen haastavaa. Munakas maistui parin päivän ajan, sitten piti keksiä jotain muuta. Ensin löysin kaapin perältä tuotenäytteinä saadut Palmuston kikhernepastat ja sitten kaupan vihanneshyllyiltä kesäkurpitsan. Voi ja öljyt ovat sallittujen listalla alusta asti, joten, zucchini suikaleiksi ja pannulle. Miten olin saattanut unohtaa, kuinka mainiolta kesäkurpitsatagliatelle maistuukaan. Kirsikkana pasta-annoksen päällä on sen keveys. Ei lounaan jälkeen laskeutuvaa koomaa, eikä tarvetta päiväunille, mutta silti täysi ja tyytyväinen vatsa.

Kesä tulee, enkä todellakaan aio tuijottaa syömisiäni dieettilasien läpi. Vuoden kovin juhlaputki on onneksi ohi, mutta tulevaisuudessa siintävät silti kuohuviinipiknikit, terassioluet, viinilasilliset mökkilaiturilla ja sangriakannulliset Espanjassa. Joka toisen lasillisen voin kuitenkin korvata kivennäisvedellä, mocktaileilla tai vaikka raparperimehulla. Kaupassa kerään korini kukkuroilleen tuoreita, sesongissa olevia kasviksia – varhaiskaalia, avomaankurkkuja, retiisiä, raparperia. Vasta sen jälkeen jatkan matkaani ja katson mahtuuko ostoskärryyn jotain muutakin. Kuten luomunaudan lihaa bolognese-kastiketta varten.

Bolognese-kastike ja kesäkurpitsatagliatelle (neljälle)

Bolognese:
oliiviöljyä tai kylmäpuristettua rypsiöljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
chiliä maun mukaan
1 iso porkkana
400 g luomunaudan jauhelihaa tai vastaava määrä esim. härkistä
1 prk tomaattimurskaa
(1 rkl hunajaa)
loraus punaviinietikkaa
tuoreita tai kuivattuja yrttejä
suolaa
pippuria

Kesäkurpitsatagliatelle:
1 iso tai 2 pienempää kesäkurpitsaa
voita ja oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Pilko sipuli, valkosipuli ja chili, jos käytät tuoretta tai kokonaisena kuivattua. Raasta porkkana karkeaksi raasteeksi. Kuullottele sipuleita, chiliä ja porkkanaa pannulla minuutti pari ja lisää sitten proteiini. Paista kypsäksi ja lisää tomaattimurska. Huuhtele murskapurkki desillä vettä ja lorauta vesi pannulle. Anna porista pannulla ainakin 15 min. Mitä kauemmin annat hautua, sitä syvempi maku tomaattikastikkeelle syntyy. Jos et välttele sokereita, lisää kastikkeeseen ruokalusikallinen hunajaa. Sekoita joukkoon myös punaviinietikka, punaviinikin käy. Lisää yrttejä makusi mukaan, minä heilautin kuivattuja yrttejä purkista, jossa luki poikakäsialalla ”yllätysyrttisekoitus”.

Suikaloi kastikeen poristessa kesäkurpitsa juustohöylällä, kuorimaveitsellä tai kuten minä, tupperwaren kätevällä kuorijalla. Älä suotta hämmenny, vaikka suikaleita tulee suunnaton vuori, pannulla ne painuvat kasaan. Sulata pannulla tai isossa kattilassa voi, lisää öljy ja pyörittele suikaleita siinä pari minuuttia. Älä päästä liian lötköiksi, jotta tagliatellessa säilyy purutuntuma. Mausta suolalla ja pippurilla. Nosta syvälle lautaselle keoksi ja lusikoi päälle bolognesea. Voin vakuuttaa, että teet ruokaa toistekin.

kesäkurpitsatagliatelle

ps. Suhteestani alkoholiin ja suomalaiseen juomakulttuuriin kirjoitan myöhemmin lisää. Aihe on muhinut aromipesässä jo parin vuoden ajan, liimattiinhan otsaani suurkuluttajan leima heti ensimmäisistä ensitreffi-jaksoista lähtien.