Draamaa keittiössä – päärooleissa punajuuriraviolit ja shakshouka

Edellisestä reseptipostauksesta on aikaa. Niinpä päätän tarttua taikinakulhoon ja vaivata kunnon köntin pastataikinaa. Jääkaapissa sattuu olemaan litran purkki punajuurisosetta, joten satokauden kunniaksi leivon perustaikinan sekaan punajuurta. Jamie Oliverin opeilla ei voi mennä harhaan, tai niinhän minä tässä vaiheessa luulen.

Brittiläisen julkkiskokin neuvojen mukaan korvaan pari kananmunaa punajuurisoseella. Lisäilen löysähköön taikinaan hieman lisää jauhoja ja saan aikaiseksi mielestäni varsin mainion sitkoisen ja silkkisen pastataikinapalleron. Kaikki meni tähän saakka oikein hyvin, vaikka väri onkin kaukana Jamien keittokirjan kuvissa esitellystä syvänpurppuraisesta taikinasta.

punajuuriraviolit

Kun taikinaköntti on levännyt jääkaapin viileydessä reilun tunnin, aloitan pastakoneen veivaamisen. Pastataikinan koostumus on hyvä, ja vaikka metsäsienistä, ricottajuustosta ja timjamista sekoitettu täyte olisi voinut olla kiinteämpi, ja Kauppakeskus Redin hyvien tekojen kaupasta hissi-smalltalkia vastaan saatu muotti on suoraan sanoen ihan paska, sujuu raviolien valmistaminen silti jouhevasti.

Ennen kiehuvaan veteen upottamista raviolit näyttövät kohtuullisen näteiltä, väriltään valjuilta ja muodoltaan epäsymmetrisiltä, mutta muuten mukiinmeneviltä. Kolmen minuutin jälkeen nostelen raviolit reikäkauhalla lautaselle, ja nauraa räkätän vedet silmissä. Edessäni on annos, joka näyttää kaikin tavoin kasalta keittokinkkua. Päälle valutettu salvialla maustettu valkoviini-voikastike vain pahentaa mielikuvaa, sillä kastikkeen kiilto saa “kinkkuviipaleet” näyttämään siltä, että parasta ennen -päivämäärä on ohitettu kaksi viikkoa sitten.

punajuuriraviolit

Maku kuitenkin korvaa kaiken vaivan ja epämiellyttävän ulkonäön. Pasta on sopivan ohutta ja kastike vie kielen mennessään. Että jotain hyvääkin tämänkertaisessa ruokakatastrofissa. Illalla yritän uudestaan ja käytän muotin sijaan perinteistä taikinarullaa. Ulkomuoto muuttuu siedettävämmäksi, mutta keittokinkkumaisuus on silti vahvasti läsnä.

punajuuriraviolit

punajuuriraviolit

Punajuuriraviolit vaativat siis vielä toistokertoja, joten reseptin julkaiseminen jääköön toistaiseksi hamaan tulevaisuuteen. Sen sijaan tarjoilen teille takuuvarman ja nopean sunnuntaibrunssiruuan, sillä lupaus on lupaus – resepti teidän tulee saaman. Tässä tulee Jennin ja Saaran Brunssikirjan reseptin pohjalta mukaeltu israelilainen tomaattikastikkeen ja kananmunien taivaallinen liitto eli shakshouka!

Shakshouka sopii helppoudessaan ja ruokaisuudessan paitsi brunssipöytään myös mökkiolosuhteisiin tai miksei jopa retkikokkailuun. Tarvitset nimittäin vain paistinpannun, veitsen ja leikkuulaudan tai vastaavan. Raaka-ainelista on pitkähkö, mutta ruoka on oikeasti yksinkertainen ja ihana. Tulisuutta voit säädellä chilien määrällä ja mausteitakin voi muunnella omien mieltymysten mukaan. Ainoa vaara on pohjaan palaminen, mutta muuten tämä ruoka onnistuu satavarmasti.

Sunnuntaibrunssin Shakshouka (gluteeniton)

1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
2 paprikaa
oliiviöljyä
2 tl juustokuminaa
1 tl savupaprikajauhetta
Muutama kuivattu chili maun mukaan
1 tl sokeria tai hunajaa
suolaa
1 tlk tomaattimurskaa
1,5 dl vettä
1 tlk kikherneitä
4 kananmunaa
mustapippuria
200 g fetaa
tuoretta korianteria

Silppua sipulit ja pilko paprika. Kuullota sipulisilppua ja paprikoita pannulla öljyssä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia tai kunnes ne pehmenevät. Lisää kaikki mausteet, tomaattimurska ja kikherneet. Huuhtele tomaattitölkki 1,5 desillä vettä ja kaada se pannulle. Anna hautua rauhassa vartin verran.

Tee sitten kastikkeeseen neljä koloa ja riko niihin kananmunat. Peitä pannu kannella ja kypsennä, kunnes valkuaiset kiinteytyvät. Murustele päälle reilulla kädellä fetaa, rouhaise mustapippuria myllystä ja revi koristeeksi korianterin tai muun suosikkiyrttisi lehtiä. Syö shakshouka leivän kera tai sellaisenaan. Myös riisi toimii hyvin shakshoukan kanssa.

shakshouka

Tsemppiä, onnistumisen iloa ja maukkaita ruokahetkiä viikonloppuun!

Sadepäivän simppeli avokado-kylmäsavulohipasta

On kesäloman ensimmäinen päivä. Seuraavan kerran palaan päivätöiden ja sivistyksen pariin vasta elokuun puolen välin jälkeen. Seitsemän ja puoli viikkoa tekemättä mitään, se on elämää se. Pitkiä päiväunia, hitaita aamuja, laiskoja lomapäiviä, järvivedessä ryppyisiksi uitettuja varpaita, jäätelöä, mansikoita, loppumaton lukupino kirjoja, ja kuumia hiekkarantoja. Siltähän se kuulostaa, lähes kahden kuukauden loma.

mökkiaamiainen

Totuus on kuitenkin toisenlainen, sillä kustannustoimittajan päivätyö on vain yksi osa työviikkoani. Osa-aikainen toiminimiyrittäjä ei pitkiä lomia pitele. Sometuottaja tuottaa sisältöä myös keskellä kuuminta (ja kylmintä) kesää, bloggaaja saattaa vähentää kirjoitustahtiaan, mutta kirjoittaa ja kuvaa silti säännöllisesti, ja kolumnisti suunnittelee kuumeisesti alkusyksyn aiheita. Onneksi tämän kaiken voi tehdä mökiltä käsin. Istua läppärin kanssa laiturilla, antaa luovuuden laukata riippumatossa loikoillessa, pötköttää peiton alla pistorasioiden lähettyvillä tai hoitaa hommat vaikka kyläkahvilan terassilla.

mökkiaamiainen

Kaiken lisäksi työt voi halutessaan siirtää sadepäiville. Tai tällaisille tuulisille, jolloin pohjoinen puhuri viilentää ilman 10-asteiseksi. Kääriytyä vilttiin, istahtaa verannalle ja seurata samalla luonnon mahtavaa näytelmää. Tummanpuhuvien pilvien purjehtiessa järven yllä ja pohjoistuulen kahisuttaessa koivujen latvuksia on hyvä kirjoittaa. Jos keskittyminen herpaantuu, voi nousta hetkeksi ylös, venytellä ja kurkistaa jääkaappiin. Kevätsipulista, kylmäsavulohen jämästä, turkkilaisen jugurtin purkinpohjasta ja pehmenneestä avokadosta syntyy hetkessä simppeli sadepäivän lounaspasta. Avokado-kylmäsavulohipasta on valmis kymmenessä minuutissa tai jos käytät tuorepastaa, vieläkin nopeammin!

Sadepäivän avokado-kylmäsavulohipasta

1 kevätsipuli varsineen
öljyä ja/tai voita
1–2 dl turkkilaista jugurttia tai kermaa
1–2 avokadoa
150 g kylmäsavulohta
Puolikkaan sitruunan mehu
Suolaa ja pippuria
Tuoreita yrttejä, jos on
Pastaa

Jos sinäkin olet mökkiolosuhteissa tai keittiössä on perinteinen hella ja käytät kuivapastaa, pane pastavedet ensimmäisenä kiehumaan, sillä kastikkeen keittelyssä ei nokka kauaa tuhise. Keitä pasta al denteksi, sillä se kypsyy vielä myöhemmin pannulle kaadettaessa.

avokado-kylmäsavulohipasta

Silppua sipuli ja kääntele sitä hetki pannulla rasvassa. Lisää jugurtti, kerma tai vaikka smetana ja pyöräytä se sipulien sekaan. Pilko avokado ja lohi. Kaada pannulle kypsä pasta ja sekoita. Lisää joukkoon avokadon ja kylmäsavulohen palat ja sekoittele hetki. Mausta suolalla ja pippurilla, silppua päällimäiseksi basilikaa tai esimerkiksi kevätsipulin varsia. Leiki hetki Etelä-Eurooppalaista ja ota lounaan kanssa lasi viiniä. Jatka sen jälkeen töitä.

avokado-kylmäsavulohipasta

En lupaa keskityskyvyn paranevan, mutta ainakin vatsa on täynnä ja työhyvinvointi kunnossa. Toimii.

Pollo Limonello – klassikkoreseptin uusi tuleminen

Palataanpa hetkeksi elokuuhun 2015. Olen bloggaajana vielä keltanokka, räpsin ruokakuvia kännykällä ja julkaisen ne ilman sen kummempia kiemuroita. Käsittelemättöminä ja vähän sinne päin sutaistuina. Yhteen tekstiin riittää yksi kuva. Eikä sillä yhdelläkään ole niin väliä, sillä tarina on tärkeämpi. Niin myös loppukesästä blogiin kirjatun Pollo limonello -reseptin tapauksessa. Katsokaa nyt vaikka alla olevaa, ainokaista kuvaa, jossa komeilee kulhollinen nahistuneita sitruunoita. Missä tuoreet ja houkuttelevat raaka-aineet, missä annoskuvat, missä luonnonvalo ja missä itsekritiikki?

Alkuperäinen tarina sen sijaan, se on edelleen hyvä:

”Vuosia sitten olin töissä Uudenmaankadulla vastapäätä Bar 9 -ravintolaa. Kuten arvata saattaa, bar ysistä tuli meikäläisen kantis lounasaikaan. Palvelu oli vaihtelevaa ja tiskin takana seisoi usein murahtelevaa sakkia, mutta ruoka oli mainiota ja maittavaa. Jo ennen Uudenmaankadun aikoja minut vei lounaalle kaveri, joka söi ysibaarissa aina saman annoksen: Pollo Limonellon. Jäin kerrasta koukkuun. Pari vuotta ja kymmeniä pollo limonelloja myöhemmin sain tekstarin: Oothan lukenut Nyt-liitteen?? Kaivoin lehden esiin ja siellähän se patsasteli, Pollo Limonello -resepti! Keltainen sitruuna-kanapasta laitettiin tulille vielä samana iltana ja lukemattomia kertoja sen jälkeen. Jugurtti, sitruuna, inkivääri ja hunaja, ihanien aineksien liitto, johon ei tunnu kyllästyvän koskaan!”

pollo limonello

Ja se resepti, joka löytyy tuolta alempaa, on täysin ennallaan. Jokin muu sen sijaan on muuttunut. Kolme vuotta myöhemmin kana on kadonnut keittiöstäni melkein kokonaan. En halua tukea tehotuotantoa, mitä broilerien kasvatus väistämättä on, vaikka kuinka oltaisiin sympaattisia mielikuvia herättävillä perhetiloilla. Luomutuotanto on onneksi yleistynyt, ja isompien kauppojen hyllyillä luomubroiskupaketit ovat jo vakiokamaa.

Luomutiloilla kananpojilla on enemmän tilaa sekä ulkona että sisällä, ja ne elävät tehotuotettuja serkkujaan pidemmän elämän. Se ei tietenkään pehmennä sitä faktaa, että linnut eivät koskaan saavuta sukukypsyyttä, eivätkä ikinä elä täysin lajilleen tyypillistä kanan elämää. Eivätkä muuten edes ulkoile kuin muutaman viimeisen elinviikkonsa ajan, jos silloinkaan, sillä talvella ulkoilumahdollisuutta ei ole. Täytyy myös muistaa, että luomutuottajakin tähtää tuottavuuteen. Luomun ostaminen ei siis puhdista omatuntoa tai lupaa kanoille tai muillekaan tuotantoelämimille välttämättä hyvää elämää. Siksi jätän tänä päivänä luomufileet useimmiten kauppaan ja ostan mielummin kokonaisen luomukanan, jolloin koko lintu tulee hyödynnettyä. Tykkäämme myös broilerin maksasta ja sydämistä, jotka ovat erittäin halpoja ja syntyvät sivutuotteena. Broilereita kasvatetaan lihan vuoksi, ei sisäelimien.

pollo limonello

Pollo limonello ei tietenkään ole pollo limonello ilman kanaa, mutta reseptiä voi hyvin kokeilla myös kasvisversiona. Jutun juju ainakin omasta mielestäni on kuitenkin kastikkeessa, ei itse proteiinissa. Ole siis luova ja kokeile vaikka tofua, nyhtistä tai härkistä, ja vaihda kanafondi kasvisversioon. Tai jos kana maistuu, syö ihmeessä sitä. Niin minäkin teen, vaikkakin vain muutaman kerran vuodessa. Yksi niistä kerroista oli tänään, Rantasalmella, tämän kesän vuokramökin terassilla. Kuvat eivät vieläkään ole priimaa, mutta ehkä kuitenkin parempia kuin kulhollinen kulahtaneita sitruunoita.

Pollo limonello (3–4 sitruunasuulle)

3 broilerin rintafileetä
50 g voita ja/tai loraus öljyä
1 pieni sipuli pilkottuna
ripaus cayennepippuria
2 dl (luomu)kuohukermaa
1 rkl kanafondia
1/2 rkl kurkumaa
3–4 valkosipulinkynttä
1–2 tl raastettua inkivääriä
2 rkl sitruunamehua
2 rkl hunajaa
2 dl turkkilaista partaäijäjugurttia
suolaa

Leikkaa broilerinfileet sopiviksi suupaloiksi ja ruskista ne pannulla voissa ja/tai öljyssä. Lisää pilkottu sipuli ja cayennepippuri, kuullota hetkinen pienoinen. Lorauta sitten joukkoon kerma ja kanafondi ja anna kypsyä muutama minuutti. Lisää kurkuma, valkosipuli, inkivääri, sitruunan mehu ja hunaja. Vähennä lämpöä ja hauduttele vielä hetki. Lisää lopuksi jugurtti. Maista, tarvitseeko suolaa lisätä (fondissa saattaa olla sitä riittämiin). Sekoita kastike keitetyn pastan joukkoon. Päälle parmesaania ja vähän vihreää, jos sitä kotoa löytyy. Pollo Limonello on valmis. Buon appetito!

pollo limonello

Kolme vuotta sitten kirjoitin:

”Pollo Limonello on edelleen Bar 9:n ruokalistalla ja kun tänä keväänä pitkästä aikaa eksyin kuluttamaan kuppilan penkkejä, oli pakko testata, vieläkö se maistuu yhtä hyvältä. En tiedä, oliko aika kullannut muistot, kokki ollut varovainen soosia keittäessään vai keittiössä muuten vain huono päivä, mutta jotain puuttui. Ehkä makuero johtui sitruunan tai inkiväärin määrästä, mutta joka tapauksessa jouduin toteamaan: Minä teen tämän paremmin!”

pollo limonello

Sen koommin en ole ysibaarin pöytään istahtanut, joten tuoretta tietoa tilanteesta ei ole. Henkilökuntakin on todennäköisesti parissa vuodessa vaihtunut, mutta ruokalista pysyy. Internet kertoo, että klassikkoannos löytyy listalta edelleen, joten testikäynti loppuvuodesta lienee paikallaan. Lupaan raportoida, kuinka tällä kertaa kävi!