Kaikki mitä olet aina halunnut tietää kasvihuonetomaateista + 16 tomaattireseptiä

Retken kasvihuonetomaattien maailmaan tarjosi Närpiön Vihannes

Onko kotimainen kasvihuonetomaatti hyvis vai pahis? Miltä keskellä talvipakkasia kasvatettu tomaatti maistuu? Onko ilmastoystävällisempää syödä eteläisestä Euroopasta tuotuja tomaatteja vai olisiko kotimainen kasvihuonetomaatti sittenkin parempi vaihtoehto? Kaikki nämä ja kymmeniä muita kysymyksiä risteili pääkopassani, kun istuin aamiaisella vaasalaisessa hotellissa ja odottelin kyytiäni Närpiöön.

kotimainen kasvihuonetomaatti

Tutustuin kasvihuoneisiin Närpiön Vihanneksen kutsumana ja pääsin haastattelemaan sekä viljelijöitä että tuotekehitysväkeä. Tämän jutun kirjoittamisesta en ole saanut rahallista tai muutakaan materiaalista korvausta. Viime aikoina olen lukenut monia tekstejä kasvihuonevihanneksia vastaan, joten haluan valaista myös kolikon toista puolta. Asiat kun eivät IPCC-ilmastoraportin jälkeisenä aikanakaan ole aina niin yksinkertaisia ja mustavalkoisia.

kotimainen kasvihuonetomaatti

Tunnin ajomatkan aikana ehdimme jutella yhtä ja toista. Saan sellaisen tietopaketin suoraan Närpiön Vihanneksen myynti- ja markkinointijohtaja Jonas Lundströmiltä, että määränpäässä hengästyttää. Edessä on kokonainen päivä kotimaisen kasvihuonetomaatin parissa. Minua kiinnostaa mm. se, miten ruoan alkutuotanto toimii, millaisia on viljelijän työpäivät, miten lajikkeita kehitetään ja miksi ruokakauppojen heviosastoilla myydään aina vain geneeristä kotimaista kasvihuonetomaattia, vaikka kasvatettavia lajeja on lukemattomia erilaisia.

kotimainen kasvihuonetomaatti

Dunne, Encore, Livento, Anjel, Bamano, helmitomaatti, luumutomaatti, kirsikkatomaatti, punainen, keltainen, oranssi.. Pääni surisee, kun kirjaan lajikkeita, tomaattityyppejä ja kysymyksiäni ylös kännykkään. Jokaiseen aion saada tällä reissulla vastauksen, onhan tilaisuus varsin harvinainen. Viljelijät ovat nihkeitä päästämään ulkopuolisia tuotantotiloihin, sillä vihannesten taimet ovat herkkiä vieraille viruksille ja kasvitaudeille. Niitä vältellään kaikin mahdollisin keinoin – ulkomailla käydessä puetaan päälle vaatteet, jotka voi heittää Helsinki–Vantaalla roskiin. Turhia riskejä ei oteta, kun elinkeino on niistä kiinni.

kotimainen kasvihuonetomaatti

Kotimainen kasvihuonetomaatti kasvaa uusiutuvalla energialla

Yllätyn päivän aikana useaan otteeseen. En todellakaan tiennyt, että kasvihuoneet lämpiävät omien lämpölaitosten turvin. Tällä hetkellä 95 prosentttia lämmöstä tuotetaan polttamalla puuhaketta tai Vaasassa sijaitsevan Helsingin myllyltä ylijääviä kauranjyvien kuoria. Kauraa kuorittaessa sivuvirtana syntyvä kuorimassa on myllylle käytännössä biojätettä, joka on muuten hankalasti hyödynnettävissä. Kuoren lämpöarvo on itse asiassa parempi kuin esimerkiksi metsähakkeen, joten sen polttaminen tuottaa vähemmän päästöjä.

 kaikki tomaatista

Mutta miten sitten valo, jota ilman mikään kasvi ei kasva? Pimeimpinä talvikuukausina ei aurinko paista eikä kuu kumota, joten luulisi ympärivuotisen valaistuksen syövän rutkasti energiaa ja kasvattavan hiilijalanjäljen hervottoman suureksi.

Kurkin korkealle nousevien taimirivistöjen väliin. Lehtien välistä pilkottaa punaista valoa, katossa valon väri on keltainen. Kun lamppuja katsoo tarkemmin, huomaa, että ne ovatkin energiaa säästäviä LEDejä. Kuulen, että optimaalisesti ohjattavat LED-valot voivat säästää kasvihuoneissa melkoisesti energiaa perinteiseen valaistukseen verrattuna. Sen lisäksi lamppujen valospektri voidaan räätälöidä kasvin kasvun ja kehityksen kannalta optimaaliseksi, ja se tietysti parantaa tuotannon laatua.

kaikki tomaatista

Ledivalaistus voi kuitenkin tarkoittaa miljoonien investointeja. Tällä hetkellä 34 % talvivalaistuksesta hoidetaan ledeillä, mutta osuutta pyritään koko ajan kasvattamaan. Kapuloita rattaisiin heittää myös ledilamppujen jälleenmyyjä, joka joutuu kauppaamaan ei-oota toimitusvaikeuksien takia.

Valaistukseen käytettävän energian laatu jää minulle epäselväksi, niinpä kysyn asiasta vielä jälkikäteen, jo kotiin palattuani. Saan vastauksen nopeasti, tänä keväänä tehdyn kyselyn mukaan 81 prosenttia 43 viljelijästä käyttää valaistukseen uusiutuvaa energiaa eli tuuli-, aurinko- tai vesivoimalla tuotettua sähköä. Yllätyn jälleen positiivisesti, aika hieno lukema!

kaikki tomaatista

Tehokkaassa kasvihuoneviljelyssä vettä, energiaa ja torjunta-aineita kuluu vähemmän

Vaikka valaistustilanteessa on vielä parantamisen varaa, kotimaisen kasvihuonetomaatin puolesta puhuu pari muutakin pointtia. Espanjalaisen tomaatin kuljetuskustannukset eivät tuoreimpien tietojen mukaan kovin paljon tomaattien päästöihin vaikuta, mutta kasteluhommat ovatkin sitten eri juttu. Tähän kun lisää vielä työntekijöiden kohtelun ja epäselvät olot sekä tuholaistorjunnassa käytetyt aineet, sakenee soppa aika lailla.

kaikki tomaatista

Marraskuussa, kun matkasimme Kanarialle, muistin taas kuinka onnellisessa asemassa me täällä pohjoisessa olemme. Pohjavedestä ei (ainakaan vielä) ole pulaa ja luonnonvedetkin ovat niin puhtaita, että niitä uskaltaa jopa juoda. Kanariansaarilla törmäsimme vesilaitoksiin, jotka pumppasivat merestä vettä ja puhdistivat sitä kastelutarkoituksiin. Pohjavesi tai makeat luonnonvedet eivät siis todellakaan riitä kaikkien appelsiinien, banaanien ja tomaattien kasvattamiseen, vesipula on todellinen.

kaikki tomaatista

Suomalaisissa kasvihuonessa tila on käytetty tehokkaasti, taimia on neliötä kohden 5–6 kertaa enemmän Eurooppaan verrattuna. Siksi vettä ja energiaa kuluu vähemmän. Suomalaiset ovat edelläkävijöitä kasvihuoneviljelyssä muutenkin. Tilaa säästävä ja poimijoiden ergonomian huomioiva alaslaskusysteemi on kehitetty Suomessa ja täältä käsin se on levinnyt muuallekin maailmaan. Suomi on siis ympärivuotisen kasvihuoneviljelyn hightech-maa!

Myös työntekijöiden olot eteläeurooppalaisilla tomaattiviljelmillä puhuttavat tasaisin väliajoin. Tällä lintukodossa voimme olla varmoja siitä, että tekijöille maksetaan kunnon korvaukset ja työskentelyolosuhteet ovat inhimilliset.

kaikki tomaatista

Närpiöläisten mukaan ulkomaisessa luomutomaatissa voi olla enemmän kemiallisia jäämiä kuin suomalaissa normitomaateissa. En oikein tiedä pitäisikö tuota uskoa vai ei, mutta en toisaalta ihmettelisi vaikka näin olisikin. Myös tuholaistorjunta hoidetaan meillä lempeämmin, öttiäiset nimittäin taklataan 98-prosenttisesti toisten öttiäisten voimin. Pölytyksenkin hoitavat pahvilaatikkopesissä kasvihuoneiden sisällä majailevat kimalaiset.

kaikki tomaatista

Entäs pakkausmateriaalit ja saatavuus?

Biojätettä eli myyntiin kelpaamatonta tomaattia kertyy Närpiössä parisataa tonnia vuodessa. Se ei ole kovin paljon, kun tuotantomäärä keikkuu yli 13 miljoonassa kappaleessa. Kolhiintuneet tai muuten laaduntarkkailussa hylätyt yksilötkin pääsevät tulevaisuudessa erilaisten jalostettujen tomaattituotteiden raaka-aineiksi, ja kun kasvi on tullut tiensä päähän, sen lehdet kompostoidaan ja kasvatusalustat kierrätetään muovia myöten.

Mitä tomaattien pakkaamiseen tulee, kannattaa muoville antaa mahdollisuus. Kartonkipakkausten valmistaminen kuluttaa hiilinieluja, ja muovi suojaa vihanneksia muutenkin paremmin. Oikein kierrätettynä sen hiilijalanjälki on pienempi kuin kartongin.

kaikki tomaatista

Kauppojen hevitiskeille tomaatit toimitetaan isoissa avolaatikoissa, josta ne kipataan myymälässä laareihin. Ihmettelemme porukalla, miksi missään ei lue, mistä tomaatit ovat tulleet ja mitä lajiketta ne ovat. Samassa laarissa saattaa olla useampaa lajiketta usealta eri viljelijältä. Tähän olisi mahtavaa saada parannus, sillä eri lajikkeet sopivat erilaisiin tarkoituksiin. Eihän jauhoisia ja kiinteitä perunoitakaan sekoiteta keskenään.

Pääsemme kokeilemaan lajikkeiden eroja myös käytännössä, kun kasvihuoneiden jälkeen istahdamme neuvotteluhuoneeseen maistelemaan vielä testiviljelyssä olevia kirsikkatomaattilajikkeita. Tykkään hapokkaimmasta ja kirpeimmästä eniten, mutta raadin keskiarvo kallistuu helpompaan ja yleiskäyttöisemään kirsikkatomaattiin. Saapa nähdä ilmaantuuko joku kuudesta maistellusta joskus kauppojen hyllyille saakka!

kaikki tomaatista

Vinkki viitosia ja 15 + 1 tomaattireseptiä

Nyt seuraa kuuma vinkki! Jos haluat valikoida tomaattilaarista hyvälaatuisia yksilöitä, punnitse ne yksittäin hedelmävaa’alla. Maukas ”tavallinen” kasvihuonetomaatti (pihvitomaatit ovat asia erikseen) painaa 95–104 grammaa. Mitä painavampi se on, sitä vähemmän makua punaposki kantaa sisällään.

Ja heti perään toinenkin hyvä neuvo: tomaatti säilyy parhaiten 12–14 asteessa. Älä siis missää nimessä piilota punaposkia jääkaapin vihanneslaatikkoon. Huoneenlämmössä tomaatti jatkaa luonnollista kypsymistään, kylmässä sen maku kärsii pahasti. Jos tomaatti on yli 3 tuntia alle 8 asteessa, sen makusolut tuhoutuvat ja vihannes vetistyy. Tämän voi testata helposti kotioloissakin. Pane yksi tomaateista jääkaappiin ja maista verrokkeja seuraavana päivänä. Huomaat taatusti eron!

Eikä kahta ilman kolmatta! Villiyrttiguru Sami Tallberg opasti meitä erilaisten makuparien maailmaan ja maistatti tomaattia mitä mielikuvituksellisempien yhdistelmien kanssa. Kokeile siis tomaattia esimerkiksi sitruunan, chilin ja basilikan kanssa. Kypsä punaposki toimii myös merilevän ja herneenversojen seuralaisena, sipulista se pitää myös erityisen paljon. Minun suosikkini kaikista yhdistelmistä oli tomaatin, karpalon, lakritsin ja rosmariinin suloinen liitto, mutta jos oikein villiä makukokemusta metsästät, testaa tomaattia vaniljan ja ravintohiivan kera!

kaikki tomaatista

Kasvihuonevisiitin aikana opin totisesti roppakaupalla uutta. Julistan täten, että aion jatkossa valita hyvällä omallatunnolla kotimaisen kasvihuonetomaatin espanjalaisten lajitoverien sijaan – myös talvella. Se, että ovat kaupan tomaatit maistuvat kesällä paremmilta on pienimuotoinen myytti, sillä samassa kasvihuoneessa ne silloinkin kypsyvät. Omassa penkissä avomaalla kasvaneet makupalat ovatkin sitten ihan toinen tarina.

(Tämän vuoden tomaatintaimet on muuten jo siirretty kesämökin aurinkoisimmalle seinustalle, peukut pystyyn, että ne tuottavat vähintään yhtä hyvän sadon kuin viimekin vuonna!)

kaikki tomaatista

Okei okei, nyt vihdoinkin niiden lupaamieni reseptien pariin. Paras pastakastike on minun mielestäni tomaattipohjainen, sen vuoksi enemmistö rakkaimmista tomaattiresepteistäni on meheviä kastikkeita. Tässäpä niitä koko liuta, kokeile vaikka kaikkia!

Helppo ja nopea tomaatti-parsapasta
Kestosuosikki: Chorizopasta
Sinkkuelämän eväitä eli tomaattikastike pastalle
Sitruunaiset lammaslihapullat tomaattikastikkeessa
Hipattoman helmikuun papu-munakoisopasta
Helppo siskonmakkarapasta ja uunissa paahdetut ruusukaalit
Bolognesekastike ja kesäkurpitsatagliatelle

Brunssille sopivat esimerkiksi eksoottinen, mutta helppoakin helpompi punainen shakshouka, paahdetut tomaatit ja ruusukaalit yrttiöljyn kera sekä tomaateilla höystetty focaccialeipä, juustojen kylkeen kannattaa keitellä ihanan umaminen tomaattihilloke.

Jos syömässä on isompi sakki, tee iso kattilallinen lempeän tulista linssikeittoa tai uunivuoallinen tomaattista makaronilaatikkoa. Tavallisen arki-illan kruunaavat täydelliset tacot ja kiireisen päivän pelastaa jääkaapin vihanneslaatikkoon kerääntyneistä kasviksista kyhätty kasvispata.

Ja jos et vielä ole kulovalkean lailla somessa levinnyttä uunifetapastaa, tässä linkki vielä Liemessä-Jennin vahingossa lanseeraamaan legendaariseen reseptiin.

Hämmennyksekseni muuten huomasin, että reseptirepertuaaristani puuttuvat kokonaan mm. tomaattisoppa, tomaattibruschetta, simppeli tomaattisalaatti ja gazpachokeitto, jotka kuitenkin kuuluvat kestosuosikkeihini. Asia on korjattava mitä pikimmiten. Tomaattikesä, täältä tullaan!

kaikki tomaatista

Maistuuko kotimainen kasvihuonetomaatti? Jäikö joku asia arveluttamaan? Unohdinko mainita jonkun tärkeän tosiseikan? Kysy, kommentoi ja ihmettele – vastaan kommenttilootassa sen minkä osaan, ja mitä en tiedä, siitä otan selvää!

Vaaleanpunainen veriappelsiinirisotto – vielä on satokautta jäljellä!

Vielä ehtii! Vaikka veriappelsiinien satokausi alkaa maaliskuussa vedellä viimeisiään, on punaisenkirjavia vitamiinipommeja näkynyt hedelmätiskien paraatipaikoilla tälläkin viikolla. Viimeksi eilen mies kantoi lähikaupasta kotiin kassillisen taroccoja ja tänäänkin onnistuin bongaamaan niitä Redin K-Supermarketista.

veriappelsiinirisotto

Jos et ole alkuvuoden aikana veriappelsiinirisottoa lautasellesi lusikoinut, on aika ottaa kauha kauniiseen käteen ja asettua mukavasti hellan ääreen. Siirrä siis hetkeksi ajatukset syrjään arjen pakollisista puhdetöistä ja raivaa kiireiden keskelle risoton mittainen tauko. Kaada lasiin kunnon loraus valkoviiniä, sulje silmät sekunniksi ja hengitä syvään. Olet valmis aloittamaan.

Resepti on muokattu Jenni ”Uunifetapasta” Häyrisen Liemessä -blogin reseptin pohjalta. Jenni taas on saanut innoituksensa omaan versioonsa Sivumaku-sivustolta. Näin toimii ruokabloggaajayhteisö – resepti kiertää, jokainen lisää siihen oman sormenjälkensä ja maustaa mukaelmaa mielensä mukaan. Mennäänpäs sitten asiaan.

veriappelsiinirisotto

veriappelsiinirisotto

Vaaleanpunainen veriappelsiinirisotto

300 g risottoriisiä (arborio, carnaroli tai vialone)
3–4 veriappelsiinia (riippuen koosta)
4 rkl voita
2–3 salottisipulia
Pari oksaa tuoretta timjamia
1/2 dl valkoista vermuttia tai valkoviiniä
1 l kasvislientä
2 rkl turkkilaista jogurttia
2 dl raastettua parmesania
suolaa
pippuria

Ihan ensimmäiseksi silppua salottisipulit ja raasta yhden veriappelsiinin kuori. Raasta varoen, jottei kitkerää valkoista osaa kulkeudu raasteen sekaan. Purista sitten kaikista veriappelsiineistä mehu, hedelmäliha on mukava bonus. Kun raaka-aineet on valmisteltu, ota esiin parin litran kattila ja kuumenna siinä litran verran vettä. Lisää liemikuutio tai vastaava määrä fondia ja pidä liemi poreilevana.

Kuumenna korkealaitainen pannu tai laakea kattila keskilämmöllä ja sulata siinä 2 rkl voita. Kuullota salottisipulisilppu voissa ja lisää sekaan sitten risottoriisi. Heiluta kapustaa huolella muutaman minuutin ajan niin, että jokainen riisinjyvä saa kuultavan pinnan. Lisää vermutti tai valkoviini ja puolet veriappelsiinimehusta sekä raastettu kuori ja timjamin oksat. Anna nesteen kiehahtaa ja imeytyä riiseihin lähes kokonaan. Laske tässä vaiheessa lämpötilaa. Tavoitteena on, että neste poreilee, mutta ei haihdu liian nopeasti, vaan ehtii imeytyä riisinjyviin.

Lisää kasvislientä korkeintaan pari desiä kerrallaan, anna sen imeytyä riisiin lähes kokonaan ja lisää vasta sitten seuraava satsi. Muista käyttää kapustaa koko ajan, sillä risoton rakenne on sitä parempi, mitä enemmän riisin pinnasta irtoaa tärkkelystä. Maistele riisin kypsyyttä aika ajoin. Kun riisi on pehmennyt, mutta siinä on vielä purutuntumaa, lisää sekaan vielä loput veriappelsiinimehusta. Kun mehu on imeytynyt riisiin melkein kokonaan sekoita joukkoon vielä loput voista, raastettu parmesaani ja jugurtti. Mausta suolalla ja pippurilla. Lusikoi lautaselle, kaada lisää viiniä lasiin ja haarukoi veriappelsiinirisotto suuhusi, ennen kuin joku muu ehtii ensin!

veriappelsiinirisotto

ps. Jos minun laillani rakastat mehukkaita veriappelsiinejä ja vaaleaa kalaa, kokeile ihmeessä myös veriappelsiinicevicheä!

Hävikistä herkuksi: muikean mutkaton mätipasta

Jääkaappia siivotessani ylähyllyltä hapanjuuripurkkien, sienisäilykkeiden ja hillopurnukoiden takaa käteen osui kaksi vajaata rasiaa mätiä. Saatoin päästää ilmoille muutamankin kirosanan, sillä jälleen kerran olin epäonnistuneet nollahukkaprojektissani. Kun ottaa vielä huomioon, että mäti ei myöskään ole raaka-aineista halvimpia, ketutuksen määrän sai kertoa kymmenellä.

mätipasta

Muistin kyllä, mistä mätijämät olivat kotoisin. Muistin myös vilkaisseeni niitä monta kertaa, ja päättäneeni heti huomenna tehdä niistä jotakin, kunnes ne vähitellen hautautuivat jääkaapin syrjäisimpään nurkkaan, mistä ne kuukausia myöhemmin löytyivät. Olisipa minulla silloin ollut käytössäni tämä Vaimomatskuu-blogin mätipasta-resepti. Ota siis sinäkin resepti talteen vastaisuuden varalle. Tämä mutkaton mätipasta toimii etenkin blini-iltaa seuraavana päivänä, mutta varta vastenkin sitä voi tietysti valmistaa. Mätiä kun on saatavilla pakasteena ympäri vuoden.

mätipasta

Alkuperäisessä reseptissä käytetään nokare mielettömältä kuulostavaa, sitruksisen tulista yuzukosho-tahnaa, mutta sitä en yrityksistäni ja täsmävinkeistä huolimatta onnistunut löytämään. Korvasin sen Kalasataman Redi-ostoskeskuksen We food -hävikkiruokakaupasta bongaamallani, joulukuussa parasta ennen päivänsä ohittaneella yuzumehulla. Sitäkin on muuten metsästetty pitkin maita ja mantuja aina siitä asti ,kun hurahdimme Australian MasterChef -sarjaan, jossa yuzua käytetään ihan kaikkeen jäätelöstä lähtien.

mätipasta

Pieni puteli yuzumehua maksoi hävikkiruokakaupassa viisi euroa, mutta normaalihinta on kuulemma pitkälti yli kympin. Arvokasta tavaraa! Sitruunamehua ei suoraan vastaa monitahoista yuzua, mutta sopii silti korvikkeeksi varsin hyvin. Misotahna tuo ruokaan täyteläistä umamin makua, joten sitä en jättäisi pois, vaikka mätipasta todennäköisesti toimii ilmankin. Tahnaa saa ainakin isoista automarketeista, mutta jos sellaista ei ole matkan varrella, voi tilalle kokeilla lorauttaa soijaa. Miso nimittäin valmistetaan käyneistä soijapavuista, joten samaa makumaailmaa soijakastikkeessakin varmasti on.

mätipasta

Vielä yhden muutoksen alkuperäiseen reseptiin tein: ranskankerman sijaan tyhjensin kattilaan turkkilaisen jugurtin jämän, mutta sinä voit korvata millä tahansa rasvaisella hapanmaitotuotteella. Kun ainekset ovat koossa, on mätipasta pöydässä alle vartissa. Se sopii siis myös kiireisen päivän lounaaksi ja orastavan nälkäkiukun taltutukseen. Reseptistä riittää kahdelle.

Muikea mätipasta

Paketti tuorepastaa
n. 40 g voita
1 tl misotahnaa
2 tl yuzu-mehua tai sitruunamehua
2 rkl turkkilaista jugurttia
4 rkl kirjolohenmätiä
2 rkl silputtua kevätsipulin vartta tai ruohosipulia

suolaa ja pippuria

Silppua ihan ensiksi kevätsipulin varret/ruohosipuli. Laita vesikattila liedelle ja kuumenna kiehuvaksi pastan keittoa varten. Ruskista sitten voi eli sulata voikimpale keskilämmöllä ja tarkkaile sitä silmä kovana, kun voi alkaa kuohua. Kun voi alkaa muuttua kullanruskeaksi, ota kattila liedeltä ja sekoita voin joukkoon yuzu/sitruunamehu, miso ja jugurtti. Älä säikähdä, jos näyttää siltä, että seos juoksettuu. Ainakin minulla kävi niin, että lopulta kastike paksuuntui mukavan täyteläiseksi. Viskaa sekaan myös puolet mädistä ja sipulisilpusta. Heitä tuorepasta runsaasti suolattuun kiehuvaan veteen, ja sen kypsyttyä säästä kattilan pohjalle loraus keitinvettä. Sekoita kastike huolellisesti pastan joukkoon, ropsauta päälle suolaa ja pippuria. Lappaa lautaselle ja koristele lopulla mädillä ja sipulisilpulla.

mätipasta

Tästä lähtien ei yksikään mätipurkki vanhene jääkaapissa vuorokautta kauempaa. Yuzukosho-tahnan metsästys jatkuu edelleen. Projekti vaatinee Annankadun japanikaupassa käymisen. Joka tapauksessa yritän muistaa raportoida, mistä sitä löydän.