Kevyempänä kesään – Bolognese ja kesäkurpitsatagliatelle

Kevään kemukauden keskellä pudistelin pölyt kirjahyllyn alle työnnetystä vaa’asta tarkoituksenani punnita käsimatkatavaroiden paino Lontoon reissua ajatellen. Tiedättehän, ensin punnituslukema ilman laukkua ja sitten laukun kanssa. Rutiinihommia. Paitsi että tällä kertaa pöyristyin. Painoin kolme kiloa enemmän kuin koskaan aikuisiällä. Toistin punnituksen kolme kertaa, mutta vaaka näytti itsepäisesti samoja numeroita.

En ole koskaan noudattanut mitään varsinaista dieettiä tai ruokavaliota. Olen tottunut siihen, että voin syödä mitä mieleni tekee ja aina ajatellut, että kroppa kyllä tietää, mitä se tarvitsee. Olen huomannut menetelmän varsin toimivaksi: ostoskorin sisältö on monipuolinen, syön sekaisin lihaa, kalaa ja runsaasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Leivät leivotaan itse, myös ruisleipä, joten höttöviljoja harvoin suuhuni laitan ja todella tiedän mitä syön.

kesäkurpitsatagliatelle

Vaa’an sijaan seuraan oloani. Jos vointi on hyvä, virtaa riittää, liikun ja nukun riittävästi, kaikki lienee kunnossa ilman painolukemien kyttäämistäkin. Kohtuudella kaikkea, myös sokerisia herkkuja. Tällä metodilla paino on pysytellyt viimeiset 20 vuotta suurin piirtein samoissa lukemissa. Siksi yhtäkkinen kolmen kilon muutos oli järkytys. Oli pakko pysähtyä ja miettiä missä on menty mönkään.

Syyllinen löytyi harvinaisen helposti. Kuningas alkoholihan se siinä. Istui irvistellen valtaistuimella ja oli välittömästi valmis nostamaan maljan jos toisenkin. Niinpä niin. Koko kevät oli kekkeröity antaumuksella. Pitkillä illallisilla, blogitapahtumissa, vuosijuhlissa, synttäreillä, afterworkeillä, tasting-illoissa ja verkostoitumiskinkereillä. Viinilasi siellä, toinen täällä. Siideriä saunan jälkeen ja kuohuviinipullo kavereiden kesken. Niin makaa kuin petaa.

Keväällä 2016 osallistuin Motivireen järjestämään Kesäkroppa-valmennukseen. Tavoitteena oli kohottaa kuntoa ja vahvistaa voimaa ja lihaksia, ei suinkaan laihduttaa. Oheistuotteena tarjoiltiin kuitenkin myös ruokavalion keventämistä. Kaksi viikkoa vältellään sokereita, viljoja, perunaa, bataattia ja hedelmiä, sitten niitä lisätään pikkuhiljaa treenaamisen tueksi. Pannassa on tietysti myös alkoholi. Homma toimii entisen junan vessan lailla.

Olin tallettanut ohjeet läppärilleni ja pari viikkoa sitten kaivoin ne esiin. Jo viikon jälkeen painoni oli tippunut pari kiloa. Suurin osa oli varmasti nestettä, joka poistui luonnollisesti, mutta väitän, että sokerien ja viljojen vähentämisellä sekä juuresten, vihannesten ja muiden kasvisten lisäämisellä on osansa.

kesäkurpitsatagliatelle

Pastafanille ruokien suunnittelu olikin yhtäkkiä melkoisen haastavaa. Munakas maistui parin päivän ajan, sitten piti keksiä jotain muuta. Ensin löysin kaapin perältä tuotenäytteinä saadut Palmuston kikhernepastat ja sitten kaupan vihanneshyllyiltä kesäkurpitsan. Voi ja öljyt ovat sallittujen listalla alusta asti, joten, zucchini suikaleiksi ja pannulle. Miten olin saattanut unohtaa, kuinka mainiolta kesäkurpitsatagliatelle maistuukaan. Kirsikkana pasta-annoksen päällä on sen keveys. Ei lounaan jälkeen laskeutuvaa koomaa, eikä tarvetta päiväunille, mutta silti täysi ja tyytyväinen vatsa.

Kesä tulee, enkä todellakaan aio tuijottaa syömisiäni dieettilasien läpi. Vuoden kovin juhlaputki on onneksi ohi, mutta tulevaisuudessa siintävät silti kuohuviinipiknikit, terassioluet, viinilasilliset mökkilaiturilla ja sangriakannulliset Espanjassa. Joka toisen lasillisen voin kuitenkin korvata kivennäisvedellä, mocktaileilla tai vaikka raparperimehulla. Kaupassa kerään korini kukkuroilleen tuoreita, sesongissa olevia kasviksia – varhaiskaalia, avomaankurkkuja, retiisiä, raparperia. Vasta sen jälkeen jatkan matkaani ja katson mahtuuko ostoskärryyn jotain muutakin. Kuten luomunaudan lihaa bolognese-kastiketta varten.

Bolognese-kastike ja kesäkurpitsatagliatelle (neljälle)

Bolognese:
oliiviöljyä tai kylmäpuristettua rypsiöljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
chiliä maun mukaan
1 iso porkkana
400 g luomunaudan jauhelihaa tai vastaava määrä esim. härkistä
1 prk tomaattimurskaa
(1 rkl hunajaa)
loraus punaviinietikkaa
tuoreita tai kuivattuja yrttejä
suolaa
pippuria

Kesäkurpitsatagliatelle:
1 iso tai 2 pienempää kesäkurpitsaa
voita ja oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Pilko sipuli, valkosipuli ja chili, jos käytät tuoretta tai kokonaisena kuivattua. Raasta porkkana karkeaksi raasteeksi. Kuullottele sipuleita, chiliä ja porkkanaa pannulla minuutti pari ja lisää sitten proteiini. Paista kypsäksi ja lisää tomaattimurska. Huuhtele murskapurkki desillä vettä ja lorauta vesi pannulle. Anna porista pannulla ainakin 15 min. Mitä kauemmin annat hautua, sitä syvempi maku tomaattikastikkeelle syntyy. Jos et välttele sokereita, lisää kastikkeeseen ruokalusikallinen hunajaa. Sekoita joukkoon myös punaviinietikka, punaviinikin käy. Lisää yrttejä makusi mukaan, minä heilautin kuivattuja yrttejä purkista, jossa luki poikakäsialalla ”yllätysyrttisekoitus”.

Suikaloi kastikeen poristessa kesäkurpitsa juustohöylällä, kuorimaveitsellä tai kuten minä, tupperwaren kätevällä kuorijalla. Älä suotta hämmenny, vaikka suikaleita tulee suunnaton vuori, pannulla ne painuvat kasaan. Sulata pannulla tai isossa kattilassa voi, lisää öljy ja pyörittele suikaleita siinä pari minuuttia. Älä päästä liian lötköiksi, jotta tagliatellessa säilyy purutuntuma. Mausta suolalla ja pippurilla. Nosta syvälle lautaselle keoksi ja lusikoi päälle bolognesea. Voin vakuuttaa, että teet ruokaa toistekin.

kesäkurpitsatagliatelle

ps. Suhteestani alkoholiin ja suomalaiseen juomakulttuuriin kirjoitan myöhemmin lisää. Aihe on muhinut aromipesässä jo parin vuoden ajan, liimattiinhan otsaani suurkuluttajan leima heti ensimmäisistä ensitreffi-jaksoista lähtien.

Lahjaksi DIY kokkikoulu – parsaa, lohta ja piparjuurta

Polkiessani eilen töihin huomasin, että koivujen lehdet olivat puhjenneet nupuistaan. Tuosta vain varoittamatta. Nurmikin viheriöi, ihan kuin kesällä. On toukokuun puoliväli, ilma on sakeana sumusta ja lämpömittari näyttää juuri nyt 8 astetta plussaa. En vielä kutsuisi edes Suomen kesäksi.

Kylmänkin kesän faktaa kuitenkin on se, että kahden viikon päästä on kesäkuu. Kulman takana odottavat ylioppilasjuhlat, valmistujaiset, kesähäät ja mitä näitä nyt on. Juhlia ja juhlittavia, joille pitää keksiä lahja. Siinäpä pulma, jolle itse Antero Vipunenkin puistelisi päätään.

parsa lohi piparjuuri

Olen ennenkin liputtanut aineettomien lahjojen puolesta ja jatkan ilosanoman levittämistä edelleen. Aikana jälkeen Konmarin kukaan ei halua nurkkiinsa lisää tavaraa notkumaan. Korkeintaan kotoa muuttavaa teiniä voi lahjoa astiastolla tai aterinsetillä. Muille suosittelen vahvasti keksimään jotain aineetonta – siis syötävää, juotavaa, konserttilippuja, ravintolaelämyksiä, helliviä hemmotteluhoitoja tai vaikka hotellilahjakortteja.

Jos kauha pysyy kädessäsi ja olet joskus jopa saanut kehuja keittotaidoistasi, ehdotan seuraavaa. Lahjoita valmistuneelle nuorelle, kouluikäiselle kummilapselle, tuoreelle ylioppilaalle, onnelliselle hääparille tai kolmekymppisiä juhlivalle kaverille yhden illan kokkikoulu. Eikä mikä tahansa kokkikoulu vaan sellainen, jonka pidät itse! Kylkeen voit liittää vaikka viinilasit tai kunnon keittiöveitsen, jos tuntuu siltä, ettei aineeton lahja riitä.

Kirjoita kutsu, suunnittele menu sankari(e)n mukaan, tulosta reseptit, etsi esiliina, osta ainekset ja olet valmis vastaanottamaan innokkaat oppijat. Ei haittaa vaikka astiat olisivat eriparia tai keittiö pikkuruinen, tärkeintä on yhteinen aika ja yhdessä syöminen.

kokkikoulu lahjakortti

Niin oli myös syksyllä 2014, kun ex-aviomieheni kanssa matkasimme Maununnevalle ruokaystäväni Lotan keittiöön. Eropaperit oli jo ehditty yhteistuumin jättää, mutta yhteinen kokkikoulu kiinnosteli siitä huolimatta. Erinomaista seuraa, loistavaa ruokaa ja pari lasia laadukasta viiniä, voiko ilta ystävien kesken paremmaksi muuttua?

Olimme saaneet valita kolmesta eri menuvaihtoehdosta. Annoin siippani vapaasti valita, sillä minulla kokkauspuoli oli jotakuinkin hanskassa. Alkupalaksi kokkasimme tomaattikeittoa, pääruuaksi pastaa parsan, lohen ja piparjuuren kera, jälkiruuaksi avokadojäätelöä. Emäntä oli varannut keittiöön myös drinksutarpeet kahvilla ja appelsiinilla maustettuun rommikolaan. Jos jäätä olikin rikottavana ohuelti, tällä cocktaililla se murrettiin muutamassa sekunnissa.

Viime viikolla reseptikansiota selatessani törmäsin kyseiseltä illalta peräisin olevaan ruttuiseen reseptiin. Kylmäsavustettua lohta, parsaa ja piparjuurta. Jos olen rehellinen, en muista tuon elokuisen illan ruuista juuri mitään. Ajatukset olivat muualla, yhteinen tekeminen oli paljon tärkeämpää kuin se mitä syötiin.

parsaa lohta ja piparjuurta

Siksi päätin verestää makumuistia, kun parsaakin oli sattumalta jääkaapissa (kuten aina toukokuussa). Alkuperäisen reseptin piparjuurituorejuusto korvattiin tällä kertaa ranskankermaan sekoitetulla tuoreella piparjuuriraasteella ja keittämisen sijaan parsat paistettiin al denteksi pannulla. Alan toistaa jo itseäni, mutta suosittelen ja vahvasti. Vesi herahtaa kielelle väkisinkin.

Parsaa, lohta ja piparjuurta

150 g kylmäsavulohta
1 nippu vihreää parsaa
Pari senttiä piparjuurta raastettuna
1 prk ranskankermaa
Tagliatelle-pastaa
voita ja/tai rypsiöljyä paistamiseen
suolaa
pippuria

Raasta piparjuuri ja sekoita se ranskankermaan. Laita jääkaappiin maustumaan. Viipaloi kylmäsavulohi sopiviksi suupaloiksi. Pese parsat ja napsauta pois puinen tyviosa. Kuori nuppuun saakka, jos haluat, minä syön kuorineen. Paista parsoja pannulla muutamia minuutteja käännellen, kunnes saavat väriä. Mitä paksumpia parsat ovat, sitä kauemmin kypsyminen kestää. Jätä parsat napakoiksi, lötköiksi kypsennetyt eivät maistu niin hyvälle. Pilko muutaman sentin paloiksi.

Keitä pasta al denteksi ja sekoita sen joukkoon ranskankerma, parsat ja lohi. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada lasiin rieslingiä tai raikasta suomalaista hanavettä ja nauti. Yksinkertaista ja hullun hyvää!

parsa lohi ja piparjuuri

Kylmäsavulohiostoksilla kävimme Teurastamolla, vasta avatussa Tukkutorin Kalassa. Lohta oli savustettu 48 tuntia ja maku oli taivaallinen. Tukkutorin kalatiskien ääreen on palattava pian, valikoima oli ilahduttavan laaja, jäämurskan keskellä lepäsi varkautelainen sampi ja kampasimpukoita myytiin kuorineen. Laitahan korvan taa!

Kevään merkit – räntää, loskaa ja hernerisottoa

Miten minusta tuntuu, että säiden herra ei ole kanssani lainkaan samalla aaltopituudella. Kun fiilistelen blogissa ilmatieteenlaitoksen ennustamia pakkaspäiviä, punaisia poskia ja lämmittävää linssikeittoa, lumet sulavat loskaksi ja posket punehtuvat lähinnä väärien ulkovaatevalintojen vuoksi. Maaliskuun viimeisinä päivinä talitintit tuuttaavat tityytä ja katuja harjataan puhtaaksi pölystä. Suunnittelen postaavani kevään kunniaksi ihanan vihreän hernerisoton reseptin. Kuinkas sitten käykään – lunta tupruttaa taivaan täydeltä. Oh well.

On jännä juttu, miten lapsuuden inhokit muuttuvat aikuisena suosikeiksi. Valkosipuli oli kamalaa, etenkin valkosipuliperunat olivat inhokkilistan kärjessä. Samoin kaikki liha, jossa oli luuta, rasvaa tai mitä tahansa muuta epämääräistä. Pinaattikammo piti pintansa parikymppiseksi asti, varsiselleristä en pidä vieläkään. Tuoreita herneitä rakastin, mutta pakasteesta sulatettuina ne olivat pahoja. Syytän herne-maissi-paprikaa, jota tarjottiin koululounailla ja kotikeittiössä turhan usein. Mutta minkäs teit, muita vihanneksia pakastealtaasta sai kultaisella 80-luvulla turhaan etsiskellä.

Kolmekymppisenä löysin pakasteherneet uudelleen. Tein tuttavuutta niihin ruokapiirin illallispöydässä ja lappasin lautaselleni hernepestoa. Raikasta ja suuhun sopivaa, taisin santsata kaksi kertaa. Sen jälkeen pakasteherneillä on ollut vakiopaikka pakastimessani. Alin vetolaatikko, oikea etukulma.

lampaankyljys minttuöljy

Tammikuisena sunnuntaina laitoimme lampaankyljyksiä Jamie Oliverin oppien mukaan. Lisukkeiksi loihdittiin paahdettua munakoisoa ja tomaattia, koko komeuden päälle valutettiin hehkuvan vihreää minttuöljyä. Lihaa oli niin paljon, että soitin naapurikaupungiosassa asuvan siskoni syömäpuuhiin. Kaikkea ei kovasta yrityksestä huolimatta saatu tuhottua, varsinkin minttuöljyn määrä oli reilusti ylimitoitettu. Sille piti siis keksiä käyttöä.

Ideoita etsiessäni opasti google minut Fanni & Kaneli -blogiin minttu-hernerisoton äärelle. Täydellistä, vihreää ja keväistä. Risotto valmistuu perusohjeella, herneet, voi, parmesaani ja tilkka sitruunamehua lisätään vasta, kun riisit ovat syötävän kypsiä. Sekoita minttuöljy risottoon viimeisenä tai tarjoile erillisessä astiassa, jolloin jokainen voi annostella öljyä makunsa mukaan. Minä tarjosin risoton alkupalana, avokadotahnan ja lohipastramin seuralaisena. Kuvanottohetkellä minttuöljy oli unohtunut jääkaappiin, se muistettiin ottaa pöytään vasta santsikierroksella.

hernerisotto minttuöljy

Fannin & Kanelin minttuöljyohje on aavistuksen verran simppelimpi, etikan ystävänä tykästyin kuitenkin Alastoman kokin onnenpäivät -keittokirjaan painettuun reseptiin. Öljy on riittoisaa, joten puoletkin alla olevasta määrästä riittää maustamaan risoton. Pääsiäislampaalle kannattaa sekoittaa koko satsi, varsinkin jos pöydän ympärille kokoontuu isompi porukka.

Jamie Oliverin minttuöljy

Runsas kourallinen tuoretta, vahvaa (marokon) minttua
ripaus suolaa ja sokeria
2 rkl punaviinietikkaa
6 rkl laadukasta oliiviöljyä

Murskaa mintut morttelissa tai käytä sauvasekoitinta. Lisää suola ja sokeri ja sekoita tasaiseksi. Lorauta joukkoon viinietikka ja oliiviöljy. Maistele ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai sokeria sekä etikkaa.

Jääköön takatalvi omaan arvoonsa. Annostelen lautaselle kauhallisen kevättä myräkästä huolimatta tai ehkä juuri siksi. Onhan huomenna jo huhtikuu!