Appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu – pääsiäisen hittiherkku

Vuodessa on kaksi pyhää, jolloin lapsuudenperheeni kokoontuu saman pöydän ääreen – joulu ja pääsiäinen.

Se ei suinkaan tarkoita sitä, ettemmekö tapaisi toisiamme useammin, sillä välillä näemme viikoittainkin, joskus jopa joka päivä. Vuoden varrella yhdessä syöminen on enemmän tai vähemmän spontaania. Suku on liikkuvaista sakkia, yksi seilaa maailman merillä, toinen koluaa tuntureita ja kolmannella on täysi työ ruuhkavuosien kanssa. Kolmetoistahenkiseksi suurperheeksi kasvanutta konkkaronkkaa on hieman haastavaa saada saman pöydän ääreen. Paitsi jouluna ja pääsiäisenä.

appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu

Pääsiäisen pitkä viikonloppu on pyhitetty perheelle, siitä ei tarvitse erikseen edes keskustella. Äiti laittaa lammasta, valkosipuliperunoita, marinoituja porkkanoita ja vihreää salaattia. Meidän muiden vastuulla on alkuruoka ja sokeriset herkut. Tänäkin vuonna tiedän tasan tarkkaan mitä jälkiruokapöytään valmistan. Aurinkoisen keltainen ja appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu on varma hitti, joka hävisi lautasilta muutamassa silmänräpäyksessä myös keittokirjaklubin ensimmäisessä kokoontumisessa. Ennustan jälkiruoalle samaa kohtaloa myös pääsiäisen juhlapöydässä.

keittokirjaklubi appelsiininen tuhatlehtitorttu

Rairuoho viheriöi korkeana ja keltaisista muovitipusista näkyy vain pörröinen päälaki. Narsissit tuoksuvat ja pitkän pöydän peittää edellisenä iltana silitetty pellavaliina . Mämmiä ja rahkapiirakkaa syödään pitkin päivää, aamiaiseksi, välipalaksi ja jäätelön kanssa saunan jälkeen yöpalaksi. Pienemmät poukkoilevat pitkin taloa kärsimättöminä – joko nyt, joko mennään? Pihalle piilotetut suklaayllätykset ja munajahti odottavat.

Paitsi että. Tänä keväänä mökkikuume alkoi nousta jo helmikuussa siihen malliin, että haaveilin viettäväni pääsiäisen Savon sydämessä kahdestaan siippani kanssa. Otin asian varovasti puheeksi maaliskuisella hiihtoreissulla, ja kysyin kautta rantain äidiltäni, mitä hän tuumaisi, jos tekisimmekin poikkeuksen perinteistä ja juhlistaisimme pääsiäistä kaksin. Vähän yllättäenkin hän vastasi, että mikäs siinä, kyllä hän arvasi, että tämä päivä oli tulossa ennemmin tai myöhemmin.

appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu

Nyt, pari päivää ennen pääsiäistä, päivitän tunnin välein sääennustusta. Eilen illalla näytti siltä, että viikonlopuksi luvattu viidentoista asteen lämpöaalto näyttääkin suuntautuvan lähinnä läntiseen Suomeen ja mökkipaikkakunnalle ennustetaan vain kahdeksaa astetta ja kylmiä öitä. Tätä kirjoittaessa meteorologit ovat kääntäneet takkinsa ja lämmintä piisaisi myös idempään. En tiedä, onko minussa sinnikästä sissiä yöpymään koleassa ja talven jäljiltä kosteassa mökissä pohjoistuulen kolistellessa nurkkia. Mutta jos keli onkin lämmin ja aurinkoinen, olisi ihanaa loikoilla mökkiterassilla ja lämmittää illalla puusauna.

Saatamme siis hyvinkin päätyä lopulta perinteiseen pääsiäispöytään. Saapa nähdä, päätös jääköön kiirastorstaille. Kävi miten kävi, appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu jää joka tapauksessa vakiorepertuaariimme, sillä se teki vaikutuksen myös makeasta vähät välittävään mieheeni. Klassikkoainesta, voisin jopa sanoa – ja sanonkin.

appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu

Resepti on lainattu Tessa Kiroksen Hillasoilta oliivilehtoihin -keittokirjasta. Olen säätänyt määriä ja korjaillut reseptiä (alkuperäisessä kirjassa oli sekaannusta valkuaisten ja keltuaisten kesken) ja lopputulos oli todellakin kaiken vaivan arvoinen.

Ainesosaluettelossa mainittu appelsiininkukkavesi ei ole välttämätön, sen voi korvata toisella teelusikallisella appelsiinihilloa. Jos erikoisuutta kuitenkin haluaa jälkkäriin lisätä, löytyy appelsiininkukkavettä etnisistä kaupoista tai esimerkiksi Ruohonjuuresta. Suosittelen ensimmäisiä, sillä Ruohonjuuren puteli oli ryöstöhintainen: pikkiriikkinen pullo maksoi 7,5 euroa. Myös filotaikinaa löytyy etnisten kauppojen hyllystä todennäköisesti halvemmalla kuin lähiprismasta.

appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu

Jumalaisesti uunissa karamellisoituneet, mielettömän rapeat filolastut ovat sairaan hyviä sellaisenaankin. Sen vuoksi en puolittanut niiden määrää, vaikka reseptiä muuten muokkasinkin. Sinua on siis varoitettu, voilla, sokerilla ja hunajalla aateloituihin filolastuihin voi jäädä koukkuun!

Appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu voi vaikuttaa ensi alkuun monimutkaiselta, mutta vaikea se ei ole. Jos haluat oikaista, voit ottaa appelsiinihillon suoraan purkista ja unohtaa appelsiinikastikkeen. Rapeat filolastut, tuoreet appelsiinit ja sabayon-vaahto ovat tämän jälkiruoan kulmakivet. Ihania kokkaushetkiä!

appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu

Appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu

3 filotaikinalevyä
75 g voita
reilut 2 rkl sokeria
3 rkl juoksevaa hunajaa
2 appelsiinia

Appelsiinihillo:
1/2 appelsiinin raastettu kuori ja mehu
reilu 1 rkl sokeria

Appelsiinikastike:
1,5 appelsiinin mehu
75 g voita
reilu 1 rkl sokeria
1/2 rkl portviiniä

Sabayonvaahto:
1/2 liivatelehti (1g)
1 pieni muna + 1 keltuainen
2 rkl sokeria
1 tl appelsiininkukkavettä
1 tl appelsiinihilloa (ks. yllä)
1,5 dl kuohukermaa

Käy ensin käsiksi filotaikinaan. Lämmitä uuni 180 asteeseen ja sulata voi. Levitä filotaikinalevy varovasti pöydälle, sudi se kauttaaltaan voisulalla ja ripottele päälle tasaisesti puolet sokerista. Ota toinen filotaikinalevy, laske se varoen edellisen päälle, voitele ja sokeroi. Lisää vielä kolmas levy ja voitele myös se sulalla voilla.

Leikkaa päällekkäin olevat levyt terävällä veitsellä ensin pituussuuntaan puoliksi ja leikkaa sen jälkeen kummatkin puoliskot 12 osaan. Nostele näin syntyneet lastut leivinpaperoidulle pellille ja valuta niiden päälle hunajaa pitkinä noroina. Paista uunissa n. 10 minuuttia eli kunnes filotaikina on kullanruskeaa ja rapeaa. Nostele filolastut jäähtymään puhtaan leivinpaperin tai leivinlaudan päälle, jotta ne eivät jäähtyessään takerru toisiinsa tai käytettyyn leivinpaperiin.

Tee seuraavaksi appelsiinihillo. Raasta puolikkaasta appelsiinista kuori ja purista siitä mehu. Lisää sekaan sokeri ja keittele kokoon pienessä kattilassa, kunnes seos sakenee hilloksi. Laita sivuun ja anna jäähtyä.

Keittele siten appelsiinikastike. Purista appelsiineista mehu ja lisää muut ainekset sen kanssa kattilaan. Keitä kokoon, kunnes kastike hieman sakenee. Anna myös kastikkeen jäähtyä.

Sabayonvaahto on tämän reseptin hankalin osuus, mutta ainakin minulla se onnistui heti ensimmäisellä kerralla. Upota liivate kylmään veteen ja anna sen liota rauhassa. Riko sitten metallikulhoon muna ja erottele toisesta keltuainen. Lisää 2 rkl sokeria. Laita liedelle kattila, jossa on pari senttiä vettä ja kuumenna kiehuvaksi. Pudota sitten vähän tehoa ja nosta metallikulho kattilan päälle niin, ettei se koske veteen. Vatkaa munia ja sokeria vimmatusti tässä vesihauteessa, kunnes vaahto on kuohkeaa ja paksua. Minulla tähän meni 4 minuuttia, mutta varsinkin jos teet suuremman satsin, saattaa vatkausvaihe kestää yli 10 minuuttiakin.

Ota kattila liedeltä ja vatkaa joukkoon appelsiininkukkavesi ja appelsiinihillo sekä liotettu liivatelehti (sen pitäisi sulaa nätisti lämpimään vaahtoon). Vatkaa sitten kerma pehmeäksi vaahdoksi ja kääntele se hieman jäähtyneen muna-sokerivaahdon joukkoon. Valmis sabayon säilyy viileässä useammankin päivän, joten jos et ole kokoamassa jälkkäriä heti, siirrä vaahto jääkaappiin odottamaan.

Fileoi vielä 2 appelsiinia annoksia varten. Leikkaa appelsiinien kuoriosa terävällä veitsellä pois ja fileoi varovasti appelsiininlohkot irti kalvoista, niin että jäljelle jää vain pelkkä ranka. Purista mehu rangasta talteen. Sitä ei tarvita tässä jälkiruoassa, mutta ei sitä hukkaankaan kannata heittää.

appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu

Kokoa tuhatlehtitorttu suoraan tarjoiluvadille tai -lautasille. Aseta alimmaiseksi filolastu (katkaise se tarvittaessa pienempään kokoon) lusikoi sille vähän sabayonvaahtoa, asettele 1–2 appelsininlohkoa vaahdon päälle. Lisää seuraava filolastu, lusikoi päälle jälleen vaahtoa ja appelsiininpaloja. Viimeistele kolmannella filolastulla. Siivilöi koko komeuden päälle tomusokeria ja lorauta appelsiinikastiketta lautaselle.

Tadaa, appelsiininmakuinen tuhatlehtitorttu eli pääsiäisen takuuvarma hittiherkku on valmis!

Kahviliköörillä maustettu taivaallinen tiramisu – kuten italialainen sen tekisi

Muistatteko sen mainoksen, jossa pariskunta puhuu ystäviensä luona syömästään illallisesta ja mies kehuu tiramisun muhkeaa makua sekä emännän upeaa mekkoa? Misut ja misut, kivahtaa puoliso ja ryhtyy mykkäkouluun. Mainos pyörähtää uusintana päässäni joka ikinen kerta, kun näen ruokalistalla tuon italialaisen jälkiruokaklassikon.

tiramisu

Italialainen tiramisu on yksi harvoista jälkkäreistä, jonka pariin palaan aina uudelleen. Olen tehnyt tuosta samettisesta superherkusta useita versioita. Keventänyt sitä tavallisella tuorejuustolla, maustanut mustaherukalla ja mustikalla, latonut väleihin mansikoita ja raparperia tai lisännyt tilkan mitä likööriä milloinkin. Vähän aikaa sitten ruokapöydässä (missäs muuallakaan) syntyi jopa väittely siitä, mitä alkoholia tiramisuun perinteisesti lisätään. Minä väitin, että amarettoa, vastapuolen väittämää en enää edes muista. Saattoi olla, että olimme molemmat väärässä.

tiramisu

Jos italialaiselta kysytään, miten aito ja oikea tiramisu valmistetaan, vastauksia on yhtä monta kuin vastaajiakin. Jokaisessa suvussa on kikka kolmosensa, joita ei noin vain ulkopuolisille paljasteta. Vuosi sitten minulla kävi kuitenkin tuuri. Pääsin nimittäin kurkkaamaan aidon italialaisen keittiön saloihin paikallisen kokin opastuksella. Eikä ihan minkä tahansa kokin, sillä hellan edessä hääri Italian olympiajoukkueen entinen chef Alessandro Sampo. Illan ruokalistalla oli muiden herkkujen muassa tartaria, jänistä ja tuorepastaa, mutta minun ja kokkauskurssiparini Annan vastuulle annettiin tiramisu.

Alessandro sampo

Selasimme reseptin läpi ja olimme varmoja, että siitä puuttuu jotakin. Utelimme asiaa keittiömestarilta, mutta hän vakuutti, että tiramisuun, sellaisena, kun hän jälkiruoan tuntee, ei tule alkoholia. Selvä pyy, totesimme, ja ryhdyimme toimeen. Vaahdotimme munia ja sokeria niin vimmatusti, kermalle ja mascarponelle riitti onneksi vähempikin. Reseptissä oli monta vaihetta, mutta lopputulos palkitsi. Koko kymmenpäinen kokkikurssilaisten joukko kaapi lautasensa niin tyhjiksi kuin se nuolematta mahdollista on.

tiramisu

Olen käyttänyt Alessandron reseptiä pohjana myös tässä versiossa, mutta koska pidän kahviliköörin antamasta vivahteesta lisäsin sitä ja muutin pikkuisen muiden raaka-aineiden määriä ja suhteita suomalaiseen keittiöön sopivammaksi. Lopullinen vaahto jää löysähköksi, joten tiramisu kannattaa rakentaa suoraan korkealaitaiseen vuokaan tai annosastioihin – esimerkiksi tavallinen juomalasi toimii oikein mainiosti. Asettuessaan vaahto jämäköityy ja seuraavana päivänä tiramisu on riittävän kiinteää myös annospalojen leikkaamiseen.

tiramisu

Minä käytin maustamiseen Kahlúaa, mutta mikä tahansa kahvilikööri kelpaa. Gluteenittoman version saat, kun käytät gluteenittomia lady fingers -keksejä. Niitä saa Helsingissä ainakin Kampin K-supermarketista, mutta uskoisin, että muutkin isommat marketit kyseisiä keksejä myyvät. Savoiardi-keksien salaisuus piilee huokoisessa rakenteessa, joka imaisee itseensä ihanasti kahvin ja kostean tiramisun makuja. Resepti on alun perin kehitelty Pernod Ricard Finlandin järjestämää ruokabloggaajien pikkujoulubrunssia varten ja se on julkaistu myös Juomavinkin nettisivuilla.

tiramisu

Kahviliköörillä maustettu tiramisu

 5 munankeltuaista
120 g (n. 1,4 dl) sokeria
2 dl kuohukermaa
1 prk mascarponejuustoa
1,5 dl vahvaa kahvia
0,8 dl Kahlúaa tai muuta kahvilikööriä
1 pkt lady fingers savoiardi -keksejä
vahvaa kaakaojauhetta

Ensin vispataan niin maan perusteellisesti kolme erilaista vaahtoa. Apukokista on hyötyä, mutta urakasta selviää kyllä tarvittaessa yksinkin. Tiskin määrä on joka tapauksessa vakio. Vaahdota keltuaiset ja sokeri ilmavaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi, ja jätä odottamaan (tai pyydä apukokkia vatkaamaan kaksi muuta vaahtoa, jolloin voit yhdistää vaahdot samaan kulhoon saman tien, yksi kerrallaan). Vatkaa sitten mascarponejuusto ja desi kuohukermaa pikaisesti sekaisin. Lisää 2 rkl kahvilikööriä, ja yhdistä sen jälkeen keltuaisvaahto seokseen varovasti nostellen. Vaahdota vielä 1 dl kermaa ja yhdistä vaahto samaan seokseen.

tiramisu

tiramisu

tiramisu

Keitä 1,5 dl vahvaa (espresso)kahvia ja sekoita siihen loput kahvilikööristä. Kasta savoiardi-keksit liköörillä maustettuun kahviin sokeripuoli alaspäin ja lado vuokaan, pienempien tarjoiluastioiden tai vaikka juomalasien pohjalle. Lusikoi vaahtomassaa keksien päälle ja siivilöi vaahdon päälle runsaasti tummaa kaakaojauhetta. Lado päälle uusi kerros kahvissa kostutettuja keksejä, lusikoi päälle vaahtoa ja ripottele kaakaojauhetta. Toista niin monta kertaa kuin haluat ja koristele lopuksi kaakaojauheella.

tiramisu

Anna tiramisun tekeytyä kylmässä vähintään kaksi tuntia. Parhaimman makuelämyksen saat, kun maltat odottaa tiramisun maustumista vuorokauden verran. Ja jos kärsivällisyyttä riittää, kolmen päivän kuluttua se vasta herkkua onkin!

Puuroa, glögiä ja puolukkapusuja – pirteän puolukkaiset suklaasuukot

Tykkään juhlien järjestämisestä. Jos vuorokaudessa olisi muutama ylimääräinen tunti, meillä vietettäisiin illalliskutsuja harva se päivä. Suunnittelen syötäviä ja juotavia, laadin vieraslistoja, mietin musiikkivalintoja ja lopulta lyön päivän lukkoon. Mutta kutsujen lähettämistä, sitä siirrän aina vähän tuonnemaksi. Jännittää, kiinnostaako ketään ja tuleeko kukaan. Onko kalenterissa tilaa, tai vetääkö joku toinen tilaisuus pidemmän korren?

Siinä vaiheessa, kun kutsuun on vastattu myöntävästi, alan pelätä, että juhlissa on tylsää. Että vaivaantunut hiljaisuus laskeutuu sohvatyynyjen seuraksi ja latistaa tunnelman. Että vieraat vain odottavat hetkeä, jolloin kehtaavat lähteä. Että ruoka on pahaa ja juoma loppuu kesken. Että olen huono emäntä. Että ihmiset ilmaantuvat paikalle vain velvollisuudesta.

puolukkaiset suklaasuukot

Samoja tunteita kävin läpi myös tällä viikolla. Olimme kutsuneet kavereita kylään itsenäisyyspäivänä. Ovet olivat avoinna aina kello kahdestatoista iltayhdeksään. Jokainen sai tulla ja mennä, miten lystäsi. Pyörähtää pikaisesti tai pysähtyä pöydän ääreen koko pitkäksi päiväksi. Riisipuuro hautui hellalla jo tuntia ennen hoohetkeä, mutta emäntä ryntäsi suihkuun vasta varttia yli puolen päivän. Kun ovikello lopulta ensimmäisen kerran soi, glögikattila höyrysi kilpaa puuron kanssa, puolukkaiset suklaasuukot oli ladottu hopeatarjottimille ja emäntäkin ehtinyt sujahtaa juhlamekkoonsa. Itsenäisyyspäivän vastaanotto sai alkaa.

Kahta tuntia myöhemmin siskojen lapset juoksivat ympyrää eteisen ja keittiön välillä, isän tuoma kuusi oli koristeltu, ensimmäinen kattilallinen kaavittu viimeistä riisinjyvää myöten puhtaaksi, muutama mukillinen glögiä maisteltu ja emäntä tyytyväinen. Kukkia aseteltiin maljakoihin, sytettiin lisää kynttilöitä ja välillä vilkaistiin mikä on ampumahiihdon tilanne. Ystävien lapset kehuivat, kuinka puuro on parempaa kuin päiväkodissa. Skumppapullojen korkit poksuivat ja kaiuttimista kaikasi Finlandia. Toisilleen tuntemattomat esittäytyivät ja solahtivat sulavasti osaksi yhteistä ystäväpiiriä.

puolukkaiset suklaasuukot

Tätä kirjoittaessa en voi kuin ihmetellä mieleni liikkeitä. Nuo kaikki rakkaat ihmiset halusivat juhlistaa 101-vuotiasta Suomea juuri meidän kanssamme. Tuskin yksikään heistä aavisti, millaisia mietteitä olin ehtinyt päässäni pyöritellä. Jos en ehtinyt heille kaikille tätä kasvokkain kertoa, teen sen tiettäväksi tässä ja nyt: olette tärkeitä joka ikinen. Minun elämäni valopilkkuja ja syvälle sydämeeni juurtuneita, halusitte tai ette.

Taas tässä kävi näin. Kevyistä lauseista ja juhlavasta tunnelmasta kasvoi ja kirposi pateettisia pohdintoja, mutta kerrankos sitä. Antaa sanojen tulla, sillä sisällänikään en voi niitä pitää. Siirrytään nyt kuitenkin aiheeseen, jonka oli tarkoitus olla postauksen päätähti. Siispä ylpeänä esitän: puolukkaiset suklaasuukot –jotka katosivat hopeatarjottimilta niin nopeasti, etten itse ehtinyt niitä edes maistaa, saatikka ottaa edustuskelpoisia kuvia. Mutta hyviä ne kuulemma olivat ja riittävän makeita.

puolukkaiset suklaasuukot

Reseptiä varten tarvitset lämpömittarin, sillä sokerisiirappi vaatii 120 asteen lämpötilan. Ei yhtään enempää, eikä yhtään vähempää. Pieni mittari on edullinen, ja jatkossa voit hyödyntää sitä esimerkiksi lakritsitoffeen valmistamisessa tai vaikka friteerausöljyn lämmittämisessä. Ei siis turhake ollenkaan!

Niin ja glukoosisiirappia löytyy isompien kauppojen valikoimista, minä hankin purnukkani Redin K-Supermarketista. Reseptistä riittää 15–30 pusuun riippuen keksien koosta ja vaahtohuippujen korkeudesta.

Puolukkaiset suklaasuukot

1/2 dl glukoosisiirappia
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl puolukkamehutiivistettä
2 valkuaista
ripaus suolaa
300 g tummahkoa suklaata
3 rkl rypsiöljyä
n. 20 kpl ohuita pieniä keksejä

Mittaa siirappi, sokerit ja mehutiiviste pieneen kattilaan ja lämmitä seos 120 asteeseen. Pyydä apukokkia vatkaamaan sillä aikaa kaksi valkuaista kovaksi vaahdoksi. Jos toista käsiparia ei ole lähettyvillä, vähennä lieden lämpöä ja vatkaa valkuaiset itse. Pääasia, että sokeriseos pysyy notkeana. Kaada kuuma seos ohuena nauhana valkuaisten joukkoon vatkaten samalla niin vimmatusti. (Joku keemikko saisi muuten selittää tämänkin, miksi vatkattu valkuainen ei kypsy kuuman sokerisiirapin valuessa joukkoon?)

Jatka vatkaamista vielä hetki, jotta vaahto vähän jäähtyy. Ropsauta sitten sekaan aavistus suolaa. Lusikoi valmis vaahto pursotinpussiin. Lado tässä vaiheessa keksit tarjottimelle tai parille ja tsekkaa, että pakastimessa on niille tilaa.

Ennen kuin leikkaat pursotinpussin kulman auki, pyöräytä täytettyä pussia ilmassa muutaman kerran, jotta kaikki vaahto pakkautuu pussin perälle. Leikkaa sitten pussin kulma auki, niin että reiästä tulee n. puoli senttiä halkaisijaltaan. Jos käytät kankaista pursotinpussia, valitse tyllaksi sellainen, missä ei ole mitään kuviota. Pursota sopivaksi katsomasi määrä vaahtoa kekseille, ja laita ne sitten pakkaseen siksi aikaa kun sulatat suklaan.

puolukkaiset suklaasuukot

Sulata suklaa vesihauteessa. Ota siis kattila, johon laitat vettä ja aseta sen päälle metallikulho, johon suklaa pilkotaan. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sörki suklaapaloja välillä, jotta ne sulavat tasaisesti. Lisää sulaneen suklaan sekaan 3 rkl rypsiöljyä. Ota sitten ritilä (uunin ritilä käy hyvin) ja laakeahko lautanen. Aseta lautanen tai vati ritilän alle ja nostele sellainen määrä vaahtohuippuisia keksejä ritilälle, että ne mahtuvat kaikki alla olevan astian kohdalle. Sitten alkaa jännittävin vaihe!

Valuta sulanutta suklaata ohuena norona vaahtohuippujen päälle niin, että suklaa peittää vaahdon kokonaan. Ylijäämä suklaa valuu astiaan ja vaahtohuiput peittyvät ihanasti kiiltävään suklaaseen. Mahtava MasterChef-moment! Nosta valmiit pusut takaisin tarjottimelle ja nosta viileään jähmettymään. Nuolaise suklaiset sormet ja nosta puolukkaiset suklaasuukot pöytään parahiksi, kun vieraat saapuvat. Muista kattaa servietit, muuten vieraatkin joutuvat nuolemaan näppejään. Muuta makeaa et kahvipöytään tarvitsekaan, yksi suukko vastaa taatusti noin neljää sokeripalaa. Vähintään.

puolukkaiset suklaasuukot

Ensi kerralla, kun suunnittelen juhlien järjestämistä, yritän muistaa kaivaa esille tämän tekstin. Ehkä en olekaan niin ulkopuolinen, kuin välillä kuvittelen.