Konvehtien kirpeä korvike – kandeerattu inkivääri

Tiedän olevani outo ja erilainen. Jos ostan kotiin konvehtirasian, mitä tapahtuu hyvin hyvin harvoin, on puolet siitä syömättä vielä seuraavallakin viikolla. Kyseessä ei ole itsekurin hallintaan tähtäävä harjoitusmuoto, vaan vakio-ominaisuus minussa: makeanhimoni tyydyttämiseen tarvitaan vain muutama suklaapala, joskus riittää yksi ainokainenkin. Jostain syystä ilmiö koskee ainoastaan suklaata ja jäätelöä, sillä jälkiruokia, lakritsia, salmiakkia ja kirpeitä hedelmäkarkkeja voisin syödä loputtomasti.

kandeerattu inkivääri

Joulun tehdessä tuloaan en himoitse suklaakonvehteja – enkä muuten myöskään marmeladimakeisia, sen tajusin tekstiä kirjoittaessani. Mutta joulunpyhien jälkiruokia, piparitaikinaa, joulutorttuja ja jouluiseen kahvipöytäämme kuuluvia korvapuusteja, niitä minä odotan niin, että suu vettyy pelkästä ajatuksestakin. Myös lakritsimantelit ovat kokkauslistalla, samoin lakritsitoffee. Sanoinko jo, että rakastan lakritsia?

Uusin suosikkini on kandeerattu inkivääri. Syksyllä satuin avaamaan television juuri, kun Strömsössä valmistettiin näitä kirpeitä ja hieman terveellisempiä karamellej, ja jäin tuijottamaan silmät selälläni niiden valmistusta. Kuutioitua inkivääriä kypsytettiin ensin tovi kattilassa ja hauduteltiin sen jälkeen sokeriliemessä. Lopuksi kuultaviksi kypsyneet kuutiot kieriteltiin hienossa sokerissa ja kumottiin kauniiseen lasikulhoon. Nerokasta!

kandeerattu inkivääri

kandeerattu inkivääri

Pidän inkivääristä muutenkin. Syön pikkelöidyn inkiväärin eli garin muidenkin sushilautasilta, raastan sitä jättikatkarapujen kaveriksi ja heitän muutaman palan raakana silloin tällöin myös smoothieen. Vaikka inkiväärillä ei tutkimusten mukaan ole kovinkaan kummoisia terveysvaikutuksia, siivutan sitä usein flunssa-aikaan teekuppini pohjalle yhdessä sitruunan kanssa, kaadan kuuman veden päälle ja lisään lusikallisen kotimaista hunajaa nostamaan vastustuskykyäni. Inkiväärillä terästetty kuuma juoma avaa röörit, lämmittää karheaa kurkkua ja nujertaa siellä kasvavan kaktuksen.

Kandeerattu inkivääri käy konvehdin tai muiden karamellien korvikkeeksi myös juhlapöytään. Pieneen lasipurkkiin pakatut kandeeratut inkiväärikuutiot ovat loistava lahja, joka maistuu vielä pitkään joulun jälkeenkin. Vaikka inkivääri onkin kuorrutettu sokerilla, minikokoisen makupalan suutuntuma on niin intensiivinen, että sokeriövereitä makeisilla on vaikea saavuttaa. Itse tehdyt syötävät lahjat ovat ostettuja paketteja kestävämpi valinta, joten kattilat porisemaan ja pelastamaan maapalloa!

kandeerattu inkivääri

Käytä inkiväärin kuorimiseen pikkulusikkaa. Kaavi kuori irti lusikan kuppiosalla, tällä tekniikalla se irtoaa yllättävän helposti ja hukkaankin menee paljon vähemmän kuin veitsellä kuorittaessa. Inkiväärin määrä saattaa kuulostaa suurelta, mutta kuutiot kipristyvät keitettäessä kokoon. Jos keittelet kirpeitä karamelleja vain itsellesi, resepti kannattanee puolittaa. Minä käytin kokatessani ruskeaan taittavaa ruokosokeria, siitä johtuu valmiiden karkkien ruskeahko väri. Jos siis haluat heleämmän keltaisia kuutioita, käytä valkoista sokeria.

Kandeerattu inkivääri

n. 400 g tuoretta inkivääriä
3 + 1 dl vettä
noin 500 g hienoa sokeria

Kuori inkivääri ja leikkaa se sentti kertaa sentti -kokoisiksi kuutioiksi. Heitä kuutiot kattilaan, lisää 3 dl vettä ja anna inkiväärin kypsyä n. 45 minuutin ajan keskilämmöllä kannen alla. Alkuperäisen reseptin mukaan puolikin tuntia riittää pehmittämään kuutiot, mutta siinä vaiheessa inkivääri ei ollut pehmeää nähnytkään.

Jos kattilan pohjalla on vielä vettä 45 min jälkeen, kaada se pois (tai hyödynnä inkivääriteenä!). Punnitse inkiväärikuutiot ja kumoa ne sitten takaisin kattilaan. Lisää yhteä paljon sokeria ja 1 dl vettä. Jos sinulla ei ole vaakaa, arvioi silmämääräisesti sokerin määrä. Sitä pitäisi kaataa kattilaan saman verran kuin inkivääriä.

Keittele sekoitellen, kunnes sokeriliemestä on haihtunut suurin osa vedestä ja liemi on paksua ja tahmeaa, ja inkivääri on kypsynyt läpikuultavaksi. Tähän kului melkein kaksi tuntia.

Kaada 1–2 dl sokeria tilavaan kulhoon ja sekoita se inkiväärien joukkoon. Sekoittele, kunnes inkivääripalat on kuorrutettu sokerilla kauttaaltaan ja levitä ne sitten leivinpaperille kuivumaan. Lado kandeerattu inkivääri ilmatiiviisiin lahjapurkkeihin tai kannelliseen astiaan, josta voit ostaa kirpeitä karkkeja tarjolle.

kandeerattu inkivääri

Okei, myönnetään. Eivät nämä meidän joulunpyhinä kaikkia konvehteja korvaa, mutta osan kuitenkin. Jäin kerrasta koukkuun, ja niin voi käydä sinullekin!

Jos innostut kokkaamaan pukinkonttiin, kokeile myös näitä syötäviä lahjoja:

Taivaallinen tomaattihilloke – juustopöydän yllättäjä
Aatonaaton lahjavalvojaiset – lakritsimantelit
Pikkelöity punasipuli – loistolisuke lähes kaiken kylkeen
Viime hetken ruokalahja: suklaasalami
Tee-se-itse: gari eli pikkelöity sushi-inkivääri
Lakritsitoffee
Pikkelöity piparjuuri
Terapeuttiset piparicantuccinit

Gluteeniton omenapaistos suolakinuskilla

Mikään etelän punaposki ei vedä vertoja kotimaiselle omenalle. Vanhempien puusta pudonnut omppu ei ehkä ole kaikkien kaunein, eikä sieltä kiinteimmästä päästä, mutta rakenne tai ulkonäkö eivät tässä kilpailussa ratkaisekaan, vaan tärkeintä on maku.

Sille tunteelle, joka valtaa ajatukset, kun puraisee syksyn ensimmäistä omenaa, ei ole sanaa, vaikka pitäisi kyllä ehdottomasti olla. Hampaat iskevät kiinni kuoreen ja suupieliin purskahtaa maukasta mehua. Rouskahtava ääni, jonka kuvitteleminenkin herauttaa veden kielelle. Pieni kirpeys, riemukas raikkaus ja sopiva happamuus kilpailevat kielen kärjellä ja huulet hamuavat jo seuraavaa suupalaa.

gluteeniton omenapaistos

Ei siis ihme, että hedelmäkorissa hehkuvat omenat hupenevat meillä hurjaa tahtia. Ne katoavat sellaista vauhtia, etten lokakuun loppuun mennessä ole ehtinyt leipoa edes yhtä omenapiirakkaa, enkä kokata ainuttakaan omenapaistosta. Yhden satsin uuniomenahilloa Annin ohjeella olen sentään saanut aikaiseksi.

Tämäkin Jotain maukasta -blogista bongattu omenapaistos on odottanut toteuttamistaan kohta kolme viikkoa. Ensin sitä piti kokata hääjuhlien jatkojen jälkiruuaksi, sitten yrittäjäystävien kokoontumisajojen iltapalaksi. Aineksetkin ostettiin kahteen kertaan, joten nyt kuivakaapissa majailee kaksi pakettia muscovadoa ja toinen mokoma ruskeaa sokeria. Omenat sen sijaan on syöty pois aikoja sitten.

gluteeniton omenapaistos

Viikonloppuna, kun edessä olivat 6 vuotta täyttävän siskonpojan syntympäpäivät, päätin vihdoin ottaa reseptin käsittelyyn. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen omasta paistoksestani tuli gluteeniton ja laktoositon, jotta koko vierasjoukko voisi herkutella sillä.

Riippuen lajikkeesta omenoista saattaa irrota uunissa runsaastikin nestettä. Omenalohkojen lomaan voikin halutessaan ripotella hiukan gluteenittomia kaurahiutaleita mehua imemään. Maidon sijaan myös kerma käy, ja gluteenittomat jauhot voit korvata millä tahansa jauhoilla, jos gluteeni ei ole ongelma. Omenalajikkeella ei ole suurta väliä, minä upotin paistoksen kolmea eri lajia. Yksi niistä kulki keittiööni Raumalta asti, kiitos vaan Saana!

gluteeniton omenapaistos

Ja sitten hommiin:

Gluteeniton omenapaistos

4 isoa omenaa
3 dl mantelilastuja
100 g voita
1 dl ruokosokeria
1 dl tummaa muscovadosokeria
2 1/2 rkl gluteenittomia kaurajauhoja
3/4 dl laktoositonta maitoa, kermaa tai gluteenitonta kauramaitoa
ripaus suolaa

Pane uuni lämpiämään 200 asteeseen Paloittele sitten omenat. Kotimaisia omppuja ei tarvitse kuoria, riittää, että ne huuhtaisee hanan alla. Levitä omenapalat uunivuokaan, perinteinen pyöreä piirakkavuokakin käy.

Sekoita ja kuumenna kattilassa kaikki muut ainekset. Anna voin sulaa miedolla lämmöllä, väännä sen jälkeen nupit kaakkoon ja keitä kuorrutusta pari minuuttia.

Kaada kuorrute omenoiden päälle ja viimeistele gluteeniton omenapaistos ripauksella sormisuolaa. Paista uunissa n. 25 minuuttia tai kunnes omenat ovat pehmenneet ja mantelit saaneet kunnolla väriä. Anna jäähtyä hetken ja lusikoi päälle vaniljajäätelöä tai lorauta lautaselle vaniljaista kastiketta. Jos vuoan pohjalle jää kinuskia, voit nautiskella sen sellaisenaan tai vaikka puolukoiden kanssa.

gluteeniton omenapaistos

Gluteeniton omenapaistos suolakinuskitwistillä lunasti kerrasta paikkansa meidän keittiössä. Kirpeän makea suositus!

Kurkkaa myös seuraavat omenasesonkiin sopivat reseptit:
Mummoystävän omenapiirakka
Hävikkiviikon omena-salviapiirakka
Tarte tatin – se paras resepti?
Astetta hienompi omenamuru
Omenapaistos, joka kesytti kaaoksen

Sadepäivän suloiset suklaavohvelit

Olen metsästänyt käytettyä vohvelirautaa reilun vuoden. Keväällä 2018 ravasin yhtenään kierrätyskeskuksessa katselemassa kodinkonehyllyjä – tuloksetta. Uutta en halunnut ostaa, sillä tavaraa on muutenkin tämä maailma pullollaan.

suloiset suklaavohvelit

Viime kesänä kävin viikoittain mökkipaikkakunnan kirpputorilla kyselemässä – turhaan. Kyselin sieltä ja täältä, ja jätin ilmoituksia Facebookin kirppisryhmiin, mutta näytti siltä, että kukaan ei halua luopua rapsakoita vohveleita paistavasta raudastaan.

Niinpä muutama viikko sitten luovutin, marssin kirkonkylän sekatavarakauppaan ja ostin 17 euron vohveliraudan. Siitä lähtien pannu on käynyt kuumana. Vähällä oli ettei pinnakin palanut, rauta on nimittäin hidas ja muutenkin aika onneton.

suloiset suklaavohvelit

suloiset suklaavohvelit

Viimeistään, kun näin anopin isomman ja kaikin puolin paremman koneen, iski katumus. Olisi pitänyt uskoa ikiaikaista ohjenuoraa, ja ostaa se 60 euron vempele, jota lähikaupungissa katsastelin, mutta hylkäsin liian kalliina. Halvalla kun harvoin saa hyvää.

Kyllä tälläkin paistelee, mutta aikaa se vaatii. Ensimmäisistä pinaattivohveleista ei tullut rapsakoita, mutta seuraava suolainen satsi onnistui jo paremmin. Täytteeksi silputtiin savustettuja ahvenia, sitruunalla, mintulla ja kurkulla maustettua jugurttia ja ruohosipulia. Päällimmäiseksi ripoteltiin vielä Hanna G kokkaa -keittokirjan ohjeella pyöräytetystä anjovispastasta ylijäänyttä rapeaa leivänmurua.

suloiset suklaavohvelit

suloiset suklaavohvelit

Sitten vuoroon tulivat suloiset suklaavohvelit. Mallia taikinaan otettiin Brunssikirjasta, mutta mökkiolosuhteet ja jääkaapin sisältö pakottivat kuitenkin improvisoimaan. Niinpä maitorahka muuttui pakastimessa kärsineeksi rasvattomaksi jugurtiksi, siideri kivennäisvedeksi ja vehnäjauhoista osa korvattiin rukiilla. Jos suklaata olisi ollut, olisin ehdottomasti sulattanut sitäkin taikinaan.

Sade alkoi ropista niskaan juuri, kun lopettelin annosten kuvaamista. Hetkeä myöhemmin tirkisti aurinko tummien pilvien takaa vain peittyäkseen muutaman minuutin kuluttua ukkospilvien taakse. Vettä tuli iltapäivän aikana yli 7 milliä ja hyvä niin, luonto oli kaivannut virkistystä jo pitkään. Kaivovesikin oli ollut päiväkaudet ehtymään päin ja pumppu yskinyt välillä tyhjää.

suloiset suklaavohvelit

Tästä satsista riittää neljän hengen seurueelle muutama herkku kullekin. Jos siis syöt kaksin, eikä sokerinhimo ole kovin suuri, pärjäät puolikkaallakin taikinalla. Vaihtele jauhojen laatua ja nestettä mielesi mukaan. Minä tykkään käyttää letuissa ja vohveleissa happamia maitotuotteita, ne tuovat taikinaan särmää.

Seurakseen suloiset suklaavohvelit saivat mökkimetsän runsaan vattusadon ansiosta vaapukkahilloa ja parasta ennen -päivämääränsä jo menettänyttä mascarponea kermalla notkistettuna ja vaniljasokerilla maustettuna.

Suloiset suklaavohvelit

2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl ruisjauhoja
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl ruskeaa ruokosokeria
1/2 dl vahvaa, sokeroimatonta kaakaojauhetta
2 isoa kananmunaa
2,5 dl rasvatonta jugurttia
1,5 dl kivennäisvettä
50 g voita sulatettuna

Sekoita kuivat aineet kulhossa ja lisää sen jälkeen ensin munat ja sitten nesteet. Pyöräytä tasaiseksi ja annan tekeytyä parikymmentä minuuttia. Jos taikina tuntuu ennen paistamista kovin paksulta, lisää siihen vähän lisää nestettä. Se saa olla huomattavasti jämäkämpää kuin lettutaikina, joten liian ohkaiseksikaan sitä ei kannata laimentaa.

suloiset suklaavohvelit

Paista kärsivällisyydellä rapeiksi vohveleiksi. Vatkaa seuraksi vähän kermaa ja mascarponea ja mausta vaniljasokerilla. Survo lempimarjojasi sokerin kanssa tai lusikoi purkista valmista hilloa vohvelien päälle. Syö suloiset suklaavohvelit pienempinä palasina tai kääri koko hoito rullalle ja haukkaa hartaudella. Nam!