Mittumaari mökkikeittiössä – juhannusmenu vuosimallia 2018

Muistan viime vuonna vannoneeni suureen ääneen, että seuraavaa juhannusta vietetään jossain muualla kuin kaupungissa. Mökkikuume taisi tehdä tuloaan jo silloin, ja tuntui siltä, että kaupunkijuhannus Kuudennen linjan tansseineen, Kivinokan kokkoineen ja holtittomasti päihtyneine juhlavieraineen oli nähty. Edellisestä järven rannalla vietetystä mökkijuhannuksesta oli jo kulunut vuosikymmen. Halusin takaisin yöttömän yön, peilityynen järvenpinnan, yöuinnin hiljaisuuden, lintujen laulun ja pikkutunneilla lämmitetyn savusaunan.

Asian eteen en tietenkään tehnyt elettäkään, sillä ajattelin, että kyllä elämä järjestää. Ja järjestihän se, vaikka viime tippaan jättikin organisoinnin. Koko kesän vuokramökki Rantasalmella on juhannuksen ajan vuokraemännän omassa käytössä, mutta mepä matkaammekin vanhan ystävän kutsumina Saimaan aalloille Anttolaan. Saareen, josta löytyy paitsi perinteinen sähkötön mökki, savusauna, palju, sekä erinomainen kesäkeittiö. Vesikin juoksee järvestä tiskialtaaseen.

peilityyni järvi

Selaillessani vuokramökillä vanhoja aikakauslehtiä, löysin avotakkojen ja omatalojen seasta yhdeksän vuotta vanhan Viini-lehden. Ruoan ja viinin yhdistämiseen erikoistunut numero piti sisällään grilliherkkuja sekä ohjeet omatoimiseen suklaan ja viinin tastingiin. Nappasin aviisin mukaani ja päätin kokeilla ainakin muutamaa sen resepteistä, ehkäpä järjestää myös yllä mainitun maistelun. Etenkin, jos juhannus joudutaan viettämään sisätiloissa.

sitruunainen graavisiika

Juhannusmenua hiotaan siis vielä, mutta todennäköisesti se koostuu seuraavan kaltaisista kesäklassikoista – yksinkertaisista ja helpoista, mutta ah, niin maistuvista. Poimi listasta omat suosikkisi ja taio yhdessä perheen, ystävien tai suvun kanssa juhannuksen juhlapöytä. Jos juhlit yksin tai kahdestaan, suosittelen kokeilemaan ainakin sitruunaista graavisiikaa ja uusia perunoita. Vaikka resepti on tuttu jouluisesta kalapöydästä, se sopii erinomaisesti myös keskikesän kohokohtaan.

Juhannusmenu 2018

Mansikkagazpacho ja basilikakreemi

Sitruunainen graavisiika

Halstratut tai paistetut muikut, ahvenet tai pikkusiiat

Kevätsipuli-tsatsiki

Uudet perunat ja voi-sipulikastike

Savulohi ja kurkku-retiisisalaatti

Mintulla marinoitua ananasta

Jos et omista halsteria, kalat valmistuvat hyvin myös muurikassa, pannulla, pellillä tai uunivuoassa. Kaikki muutkin ruuat ovat toteutettavissa kaikenmoisissa keittiöissä, sisällä tai ulkona. Sauvasekoitintakaan ei välttämättä tarvita, jos pienet mansikka- ja basilikasattumat eivät syöjiä haittaa. Joten ilmoista viis, vaikka juhannuksena räiskisi taivaan täydeltä kissankokoisia rakeita, ainakin ruoka on hyvää.

juhannusmenu mansikkagazpacho

Mansikkagazpachon ohjeen löysin samaisesta Viini-lehdestä. Mansikan ja basilikan liitto on loppuiäksi luotu, mutta suolaisena alkuruokana tämä yhdistelmä oli ainakin minulle uusi, mutta mielenkiintoinen tuttavuus. Minä kokeilin reseptiä pakastetuilla mansikoilla, jolloin keittoajaksi riitti 10 minuuttia. Juhannuksena tätä kuitenkin kokeillaan tuoreista suomalaisista mansikoista, kuten alkuperäisessäkin ohjeessa on tehty. Resepti on neljälle.

Mansikkagazpacho ja basilikakreemi

1/2 litraa mansikoita
1/2 sitruunan mehu
2 tl balsamicosiirappia
5 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
ripaus jauhettua kardemummaa
2 dl vettä

Kreemi:
1 nippu tuoretta basilikaa
1 dl ranskankermaa
mustapippuria myllystä

Perkaa ja puolita mansikat. Pane kaikki gazpachon ainekset kattilaan ja keittele miedolla lämmöllä n. 25 min tai kunnes mansikat ovat täysin pehmeitä ja niistä on irronnut nestettä. Jäähdytä ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi. Anna gazpachon viilentyä kunnolla jääkaapissa. Minä aion kokeilla tätä myös valmiiksi kylmänä keittona, siis tuoreista mansikoista soseutettuna. Tekotapahan on samanlainen kuin smoothieissa, nyt kyseessä on vain suolainen soppa, joka ei aineksiensa puolesta vaadi kypsentämistä.

Tee ennen tarjoilua kreemi. Irrota basilikan lehdet ja sekoita ne ranskankermaan sauvasekoittimella. Voit myös silputa lehdet käsin ja sekoittaa ne ranskankermaan yksinkertaisesti sellaisenaan. Kaada mansikkagazpacho pieniin laseihin tai kippoihin ja valuta lusikalla keskelle kreemisilmä. Rouhi päälle vielä mustapippuria ja lusikoi menemään.

kevätsipuli-tsatsiki

Tsatsiki on meidän perheen ikuinen kestosuosikki. Sitä on tarjolla piknikillä, pääsiäisenä ja uutena vuotena – oikeastaan aina, kun haluamme herkutella. Suosion syy juontaa juurensa 90-luvulla Kreikan merellä vietetyille jokavuotisille lomaviikoille. Jokainen pikkukylä teki jugurttisoosin omintakeisella tavallaan. Niinpä mekin uskalsimme soveltaa alkuperäistä reseptiä ja sotkimme mukaan sesongissa olevaa kevätsipulia ja pienen palan raastettua inkivääriä, joka oli jäänyt yli edellisen päivän ruuasta.

Kevätsipuli-tsatsiki

2 dl paksua turkkilaista jugurttia
pieni pala tuoretta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
reilu 10 cm pätkä kurkkua
kevätsipulin varsi
ruohosipulia
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Raasta ja valuta kurkku. Silppua valkosipuli, ruohosipuli ja kevätsipulin vihreä varsi. Raasta inkivääri. Sekoita jugurttiin valutettu kurkku ja sipulit, mausta suolalla ja pippurilla. Kaada päälle ennen tarjoilua hyvää oliiviöljyä. Syö kalan ja perunoiden lisukkeena tai vaikka sellaisenaan leivän päällä. Maistuu erityisesti tumman saaristolaisleivän tai ruisleivän kaverina.

juhannusmenu kevätsipuli tsatsiki

Näillä mennään, jos muuta ei keksitä. Vielä on neljä päivää aikaa selailla reseptiarkistoja, muotoilla juhannusmenua ja pitää peukkuja sille, että perinteinen juhannussää väistyy ja antaa tilaa auringolle. Jos kuitenkin suomen vähäluminen kesä pitää pintansa, täytyy pukeutua villapaitaan, kumisaappaisiin ja oikeaan asenteeseen. Sillä suomalainenhan juhlii, vaikka väkisin.

Tee-se-itse: gari eli pikkelöity sushi-inkivääri

On pitkään odotetun sushi-illan aika. Kaikki on valmiina: kalakaupassa käyty, kalat siivutettu, avokado, retikka, kurkku ja surimi suikaloitu, riisi keitetty ja jäähdytetty oikeaoppisesti leikkaavin liikkein ja viuhkalla leyhytellen. Makirullat on kääritty ja nigirien riisipallot pyöritetty. Laseihinkin on kaadettu maistiaiset sakea. Istumme jo pöytään, kunnes joku huomaa: gari eli pikkelöity inkivääri puuttuu!

gari sushi inkivääri

Hämeentien etnisistä kaupoista samana päivänä ostettu gari-purkki on unohtunut kangaskassin pohjalle. Sitruunahapon tiukka aromi lehahtaa nenään heti, kun metallinen kansi naksahtaa auki. Tuoksu on teollinen ja kaukana miellyttävästä. Maistamme pikkelöityä inkivääriä vuorotellen, eikä kukaan meistä voi syödä viipalettakaan vääntämättä naamaansa väärinpäin. Tätä ei todellakaan voi syödä.

sushi-ainekset

makirulla sushi

makirulla sushi

Mies kiskoo jo takkia päällensä ja sanoo menevänsä tarkistamaan lähikaupan valikoiman. Minä ehdotan, että maistaisimme ensin iltapäivällä sattumalta purkittamaani itse tehtyä garia. Se on ehtinyt tekeytyä vasta kuusi tuntia ja olisi oikeasti valmista vasta parin päivän kuluttua, mutta kokeillaan silti! Maistamisen jälkeen mies riisuu takkinsa. Vaikka itse pikkelöity inkivääri ei ollut maustunut kuin pari tuntia, on se silti sata kertaa parempaa kuin purkkitavara.

makirulla sushi

makirulla sushi

nigiri

nigiri sushi

Reseptin olin poiminut talteen Kokit ja potit -blogista. Koska kerta oli ensimmäinen, päätin puolittaa annoksen siltä varalta, että lopputulos ei miellyttäisikään makuhermojani. Vaiheita on kolme, mutta varsinainen resepti on hyvin yksinkertainen. Jos sinäkin rakastat sushia, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Itse tehty on aina itse tehty.

nigirin muotoileminen

nigiri sushi

makirulla sushi

Vielä yksi vinkki ennen varsinaista reseptiä! Kun valitsimme kalaa sushi-iltaa varten, Tukkutorin kalan asiantunteva kauppias ehdotti lohen ja sertifioidun tonnikalan lisäksi tuoretta silakkaa. Epäröidessämme hän poisti yhdestä silakkafileestä nahan ja ojensi sen tiskin yli. Yllättävän hyvää! Siltä seisomalta parisataa grammaa silakkafilettä paketoitiin ostoskoriimme. Siispä seuraavan kerran, kun seisotte kalatiskillä, tehkää tietoinen valinta ja vaihtakaa jättikatkaravun pyrstöt kotimaiseen silakkaan.

gari sushi inkivääri

Gari eli pikkelöity sushi-inkivääri

100 g tuoretta (luomu)inkivääriä
1/2 rkl sokeria
1/2 rkl suolaa
1/2 litraa vettä

Pikkelöintiliemi:
1/4 dl sokeria
2,5 rkl riisiviinietikkaa

Kuori inkivääri lusikalla raaputtaen ja siivuta se mandoliinilla, juustohöylällä tai terävällä veitsellä mahdollisimman ohueksi. Sekoita siivut kulhossa sokerin ja suolan kanssa. Anna tekeytyä vähintään puoli tuntia, jotta ylimääräinen neste irtoaa inkivääristä. Minä lähdin tässä välissä vesijuoksemaan ja jatkoin kokkaamista kolmen tunnin kuluttua.

gari sushi inkivääri

Tee sitten pikkelöintiliemi. Sekoita keskenää 1/4 desiä sokeria ja 2,5 ruokalusikallista riisiviinietikkaa. Sokerin tulee liueta etikkaan kokonaan, liemen lämmittäminen nopeuttaa liukenemista.

Kiehauta puoli litraa vettä ja kumoa suolassa ja sokerissa tekeytyneet inkiväärit liemineen kiehuvaan veteen. Anna kiehahtaa ja kaada sitten inkiväärit siivilään. Siirrä inkiväärisiivut puhtaaseen lasipurkkiin ja holauta pikkelöintiliemi hela hoidon päälle. Laita purkki kylmään ja anna maustua 2–3 päivää. Garin voi toki käyttää aiemminkin, jos ei kirpeyttä pelkää.

gari sushi inkivääri

gari sushi inkivääri

Säilyvyyttä Kokkipottilan Hannele lupaa useamman kuukauden, mutta voi kyllä olla, että tämä herkku ei niin kauan kaapissa vanhene!

Taivaallinen tomaattihilloke – juustopöydän yllättäjä

Loppukesästä luin lehtiartikkelin, jossa kerrottiin tomaattien sisältämän lykopeenin olevan varsin terveellistä jokaiselle meistä. Se suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta ja saattaa ehkäistä jopa syöpää. Jälleen on löydetty siis uusi superruoka, joka on kaikkien ulottuvilla.

Tomaatti saa punaisen värinsä juurikin lykopeenista. Jutun mukaan tomaatit kannattaisi nauttia kypsennettyinä, sillä kuumennetun tomaatin lykopeeni imeytyy elimistöön helpommin kuin kypsentämättömän. Samainen artikkeli toteaa, että parhaiten rasvaliukoinen lykopeeni voidaan hyödyntää, kun se tarjoillaan oliiviöljyn tai muun terveellisen rasvan kylkiäisenä. Vaikka tomaatit ovat ennenkin olleet osa keittiömme vakiovarustusta, artikkelin aikaansaaman oivalluksen jälkeen punaposkien käyttö kokkauksessa on lisääntynyt räjähdyksenomaisesti. Mopo on niin sanotusti mennyt menojaan.

taivaallinen tomaattihilloke

Tuumaillessani pukinkonttiin kokkailtavien syötävien lahjojen laatua, törmäsin internetin ihmemaailmassa tomaattihillokkeen reseptiin. Kaikki raaka-aineet löytyivät kaapeista ja komeroista, joten pannut pantiin pöhisemään saman tien. Lopputulos oli kerrassaan taivaallinen! Kirpeän lempeä, parahultaisesti potkaiseva ja sopivan makea olematta äklö. Kaiken lisäksi hillokkeen valmistaminen oli erittäin helppoa, joten se onnistuu aloittelevaltakin kotikokilta. Annos täyttää kaksi desilitran vetoista lasipurkkia.

taivaallinen tomaattihilloke

Taivaallinen tomaattihilloke

450 g miniluumutomaatteja
2,5 rkl ruokokidesokeria
0,5 dl omenaviinietikkaa
0,4 dl vettä
2/3 tl suolaa
Pari rouhaisua mustapippuria
4 valkosipulinkynttä
Timjamia/rosmariinia
Kuivattua chiliä maun mukaan

Keittele kaikkia muita aineksia paitsi yrttejä ja chiliä hiljaisella tulella kannen alla välillä hämmennellen 10–15 minuuttia. Ota sitten kansi pois ja jatka keittelyä vielä puolisen tuntia tai kunnes seos alkaa paksuuntua. Lopputuloksen pitäisi muistuttaa tahmeahkoa, löysää hilloa. Poista seuraavaksi valkosipulinkynnet ja lisää kuivattu chili sekä timjami tai rosmariini. Sekoita hyvin. Lusikoi kiehuvassa vedessä desinfioituihin lasipurkkeihin niin, että purkkiin ei jää ilmataskua (älä siis tee kuten minä teen vaan tee niinkuin sanon – ks. kuva alinna). Anna jäähtyä ja siirrä sitten purkit jääkaappiin odottamaan onnekasta uutta omistajaa.

taivaallinen tomaattihilloke

Tomaattihilloke toimii juustotarjottimella erityisesti vahvojen ja rasvaisten juustojen seuralaisena. Voit sipaista sitä sellaisenaan myös paahdetulle leivälle tai vaikka sekoittaa keitetyn pastan joukkoon peston tavoin yhdessä oliiviöljyn kera. Jos näillä eväillä ei lykopeeni liukene, ei sitten millään!

taivaallinen tomaattihilloke

ps. Jos olet syötävien lahjojen ystävä, kurkkaapa tänään myös Hannan soppa -blogiin! Sain kunnian vieraskynäillä yhden luukun tämän vuoden joulukalenteriin ja mistäpä muusta sitä ruokaihminen kirjoittaisi kuin ruokalahjoista. Luukusta avautuu erinomaisesti joulupöytäänkin sopivan pikkelöidyn piparjuuren ohje.