Pikkelöity punasipuli – loistolisuke lähes kaiken kylkeen

Uusi vuosi ja hodaribuffet. Kasvisnakkeja ja bratvurstia, sinappia, kaalisalaattia ja pikkelöityä punasipulia. Pitkä kuuma kesä, uunituoreet briossisämpylät ja lähitilalta ostetusta jauhelihasta taputellut luomunaudanpihvit, jotka sihisevät kuumassa grillissä. Leivän väliin mehevä pihvi, paksu siivu cheddar-juustoa, tuoreita rehuja, wasabimajoneesia ja – arvasitte oikein – pikkelöityä punasipulia.

pikkelöity punasipuli

Pikkelöity punasipuli on kuin pippuri, se viihtyy kaikkien kanssa. Esimerkkien lista on loppumaton: Lämpimät voileivät, rapeaksi paahdettu kukkakaali, höyryävä ramenkulho, tiistai-illan tacot, tortillafiesta, klassinen voileipäkakku, suuri vadillinen salaattia, ihanan rasvainen vuohenjuusto, kalainen joulupöytä, pikkusuolaiset cocktail-palat tai tammikuinen blini-ilta – you name it! Purkillinen pikkelöityä punasipulia pöytään ja mikä tahansa maistuu pirteämmältä. Toimii jopa ruisleivällä yhdessä maustetun majoneesin kera. Siksi tätä ihanan etikkaista purkkiruokaa on meillä jääkaapissa aina vähintään pari purnukallista.

pikkelöity punasipuli

Tällä kertaa pikkelöintiin oli toinenkin syy. Eksyn kerta toisensa jälkeen kauas mukavuusalueeltani, vaikka paljon helpompaa olisi vain olla ja möllöttää. Vaikka valokuvaan satoja ruutuja viikossa, olen jotenkin jämähtänyt paikoilleen etenkin ruokaa kuvatessani. Tuskastellessani taitojeni puutetta törmäsin instagramissa The Little Plantation -blogia kirjoittavan Kimberlyn Winter Food Photography Challenge -haasteeseen ja päätin hetken mielijohteesta osallistua, vaikka tiedänkin, että en välttämättä ehdi jokaista haastekuvaa toteuttamaan.

pikkelöity punasipuli

pikkelöity punasipuli

Teemoja on yhdeksän. Ensimmäisten kolmen kuvan aiheina ovat tietyt raaka-aineet, seuraava trio liittyy väreihin ja viimeinen kolmikko numeroihin. Kuvat tulee postata instagramiin sovittuina päivinä tunnisteella #eatcaptureshare. Tiistaina kuvien inspiraationa olivat erilaiset sipulit. Tavoistani poiketen suunnittelin kuvattavaa asetelmaa jo viikkoa ennen kalmanviivaa. Pari purkillista pikkelöityä punasipulia pantiin heti tulille, ja tällä viikolla talven väreissä hehkuvasta punasipulista tuli haastekuvausteni tähti.

pikkelöity punasipuli

Huomioithan, että vaikka pikkelöity punasipuli on syötävää heti valmistuksen jälkeen, parhaimmillaan suussasulava superlisuke on vasta muutaman päivän kuluttua purkituksesta, eli pikaruokaa tämä kaikkien kaveri ei ole.

Pikkelöity punasipuli

2 hyvän kokoista punasipulia
1/2 dl vadelmaviinietikkaa
1/2 dl punaviinietikkaa
laakerinlehti
5 mustapippuria
ripaus sormisuolaa

Halkaise punasipulit ja siivuta ne niin ohuiksi kuin pystyt. Kiehauta kattilassa etikat, pippurit, suola ja laakerinlehti. Haarukoi sipuli puhtaaseen lasipurkkiin ja kaada hiukan jäähtynyt neste perään. Sulje kansi ja anna tekeytyä huoneenlämmössä vuorokausi. Siirrä purnukka sen jälkeen jääkaappiin ja jätä rauhaan muutamaksi päiväksi. Käytä miten parhaaksi näet tai syö sellaisenaan.

pikkelöity punasipuli

Haaste on hyväksi. Paitsi että aktivoidun etsimään omaa kuvaustyyliäni ja kuvaamaan enemmän ruutuja, olen siinä sivussa pakotettu myös kokkaamaan enemmän. Siitä hyödytte tekin. Enemmän reseptejä ja kauniimpia kuvia, sekä blogissa että instagramissa. Matka valokuvauksen ja kuvankäsittelyn syvempiin saloihin on alkanut!

Satokausiruokaa: Paahdetut tomaatit ja ruusukaalit yrttiöljyn kera

Tein eilen jotain sellaista, mitä en uskonut todellakaan vähään aikaan tekeväni. Lähetin työhakemuksen! Vielä kolme viikkoa sitten vannoin yrittäjän vapauden nimiin, ja nyt sitten jännitän kynsiä pureskellen, kutsutaanko minut haastatteluun. En oikein vielä itsekään tiedä, mitä tästä käänteestä ajatella, mutta kun vastaan tulee työpaikka tutussa organisaatiossa, ja vielä sellainen, jonka voi räätälöidä oman osaamisen mukaiseksi, on pakko toimia. Intuitio oli tällä kertaa tätä mieltä. Mitä se käytännön tasolla tarkoittaa ja miten elämäntahti muuttuu, sitä ehtii miettimään myöhemminkin. Saas nähdä miten meikäminnan käy. Lupaan kertoa, jos asiat etenevät.

Eikä siinä vielä kaikki. Kotitoimistolla vietetyn työpäivän lomassa ehdin kerrankin kokkaamaan kunnollisen lounaan. Ainekset keräsin koriini naapuriin kohonneesta kauppakeskuksesta: tomaattia, ruusukaalia, fetaa, tuoreita yrttejä, hetken mielijohteesta myös tarjouksessa ollutta mangoa ja kassalta viime tipassa vielä rasiallinen apteekin salmiakkia. Sitten kotikeittiötä kohti.

paahdetut tomaatit

Ennen kuin ryhdyin pilkkomispuuhiin, voitelin itselleni pienen leipäpalan ja join lasillisen vettä. Tällä tekniikalla ei laske verensokeri, eikä iske nälkäkiukku kesken keittiöhommien. Suosittelen siis, varsinkin jos taipumusta nälkäisenä ärhentelyyn on. Viikonloppuisin kokki saattaa kaiken tämän lisäksi kaataa lasiinsa annoksen viiniä, se tekee ruuanlaitosta vieläkin mukavampaa.

Mutta nyt kiinni varsinaiseen (kasvis)pihviin. Muutama viikonloppu sitten oli tarkoitus paistaa pannulla pientilatuottajien markkinoilta ostettua karitsaa ja sen kylkeen piti keksiä jotain maistuvaa lisuketta. Redin alimman kerroksen ruokakojujen joukosta erottui edukseen Sesonkipuoti, jonka tiskit notkuivat satokauden parhaimmistoa pikkelöidyistä kurkuista metsäsieniin ja kotimaisiin kasviksiin. Reppuun löysivät tiensä purkillinen suolakurkkuja, roveellinen erikoistarjouksessa olleita luomumansikoita ja rasiallinen luomuruusukaaleja. Täydensimme settiä vielä ruokakaupan hevitiskiltä kirsikkatomaateilla, basilikalla ja mintulla.

paahdetut tomaatit

Yrteistä surautettiin Tasty Travelissimo -blogista bongattu sitruunainen ja raikkaan vihreä makuöljy, tomaatit ja ruusukaalit paahdettiin uunissa balsamicolla ja oliiviöljyllä höystettyinä. Jestas, mikä makumaailma lautasella lopulta löytyikään! Erityisesti paahdetut tomaatit ja sitruunainen yrttiöljy vetivät sanattomaksi meidät molemmat. Siltä istumalta päätin kokata niitä hyvin pian uudestaan ja tässä sitä nyt ollaan. Lihaa tämä kombo ei kaipaa välttämättä lainkaan, proteiinia ruokaan saa lisäämällä vuokaan vaikkapa vihreitä papuja tai purkillisen kikherneitä. Myös fetajuustokimpale sopii tomaattien ja ruusukaalien kaveriksi.

paahdetut tomaatit

Paahdetut tomaatit, ruusukaalit ja yrttiöljy

Rasiallinen kirsikkatomaatteja
1/2 rasiaa ruusukaalia
loraus balsamicoa
loraus oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
(Pala fetaa)

Yrttiöljyyn tarvitset:
Kourallinen tuoretta minttua
Kourallinen tuoretta basilikaa
1 kynsi valkosipulia
1 dl oliiviöljyä
1 sitruunan mehu
1 tl hunajaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Huuhtele ruusukaalit ja tomaatit. Leikkaa ruusukaalien kannat, puolita kaalinpallerot ja lado puolikkaat korkealaitaiseen uunivuokaan. Tomaateille ei tarvitse tehdä mitään, ne voi heittää sellaisenaan ruusukaalien kaveriksi. Valuta etenkin kaalien päälle pari ruokalusikallista balsamicoa ja saman verran oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla ja paahda uunin keskitasolla 25 minuuttia. Kääntele sen jälkeen kaaleja ja lisää halutessasi pinnalle ronskeiksi paloiksi revittyä fetajuustoa. Paahda vielä uunin yläosassa 10 minuuttia, kunnes juusto saa vähän väriä.

paahdetut tomaatit

Jos et huomannut tehdä yrttiöljyä vielä valmiiksi, eipä hätää, sen ehtii sekoittaa sillä aikaa, kun tomaatit ja ruusukaalit jäähtyvät suuhun sopiviksi. Lisää kaikki ainekset syvään astiaan ja surauta öljy sauvasekoittimella tasaiseksi. Helppoa kuin heinänteko! (Joka kyllä tiettävästi ei ole ollut kovin helppoa näin nykyihmisen näkökulmasta, mutta tiedätte mitä tarkoitan.) Kaada yrttiöljyä vuokaan tomaattien ja ruusukaalien päälle tai kata öljyastia pöytään ja anna jokaisen lusikoida lautaselleen sopiva määrä taivaallista tavaraa.

Yrttiöljy säilyy jääkaapissa parikin viikkoa, mutta parhaimmillaan se on tuoreena, kun yrtit antavat sille hehkuvan vihreän värin. Myöhemmin voit tuoreuttaa öljyä lisäämällä tuoretta yrttisilppua sen sen sekaan, näin minäkin tein, kuten kuvasta saattaa näkyä.

paahdetut tomaatit

Jos ruusukaali raaka-aineena on vieras tai siitä on ikäviä muistoja kouluajoilta (been there, done that), kannattaa sille silti antaa mahdollisuus. Ruusukaali paitsi maistuu oikein kypsennettynä mahtavalta, sillä on myös mitätön hiilijalanjälki ja se sisältää runsaasti kuitua. Kaiken lisäksi minikokoinen kaalinpää on erittäin hyvä raudan, A-, C- ja K-vitamiinien lähde ja sisältää runsaasti myös folaattia. Niin pieni ja niin terveellinen – ajatella!

Mittumaari mökkikeittiössä – juhannusmenu vuosimallia 2018

Muistan viime vuonna vannoneeni suureen ääneen, että seuraavaa juhannusta vietetään jossain muualla kuin kaupungissa. Mökkikuume taisi tehdä tuloaan jo silloin, ja tuntui siltä, että kaupunkijuhannus Kuudennen linjan tansseineen, Kivinokan kokkoineen ja holtittomasti päihtyneine juhlavieraineen oli nähty. Edellisestä järven rannalla vietetystä mökkijuhannuksesta oli jo kulunut vuosikymmen. Halusin takaisin yöttömän yön, peilityynen järvenpinnan, yöuinnin hiljaisuuden, lintujen laulun ja pikkutunneilla lämmitetyn savusaunan.

Asian eteen en tietenkään tehnyt elettäkään, sillä ajattelin, että kyllä elämä järjestää. Ja järjestihän se, vaikka viime tippaan jättikin organisoinnin. Koko kesän vuokramökki Rantasalmella on juhannuksen ajan vuokraemännän omassa käytössä, mutta mepä matkaammekin vanhan ystävän kutsumina Saimaan aalloille Anttolaan. Saareen, josta löytyy paitsi perinteinen sähkötön mökki, savusauna, palju, sekä erinomainen kesäkeittiö. Vesikin juoksee järvestä tiskialtaaseen.

peilityyni järvi

Selaillessani vuokramökillä vanhoja aikakauslehtiä, löysin avotakkojen ja omatalojen seasta yhdeksän vuotta vanhan Viini-lehden. Ruoan ja viinin yhdistämiseen erikoistunut numero piti sisällään grilliherkkuja sekä ohjeet omatoimiseen suklaan ja viinin tastingiin. Nappasin aviisin mukaani ja päätin kokeilla ainakin muutamaa sen resepteistä, ehkäpä järjestää myös yllä mainitun maistelun. Etenkin, jos juhannus joudutaan viettämään sisätiloissa.

sitruunainen graavisiika

Juhannusmenua hiotaan siis vielä, mutta todennäköisesti se koostuu seuraavan kaltaisista kesäklassikoista – yksinkertaisista ja helpoista, mutta ah, niin maistuvista. Poimi listasta omat suosikkisi ja taio yhdessä perheen, ystävien tai suvun kanssa juhannuksen juhlapöytä. Jos juhlit yksin tai kahdestaan, suosittelen kokeilemaan ainakin sitruunaista graavisiikaa ja uusia perunoita. Vaikka resepti on tuttu jouluisesta kalapöydästä, se sopii erinomaisesti myös keskikesän kohokohtaan.

Juhannusmenu 2018

Mansikkagazpacho ja basilikakreemi

Sitruunainen graavisiika

Halstratut tai paistetut muikut, ahvenet tai pikkusiiat

Kevätsipuli-tsatsiki

Uudet perunat ja voi-sipulikastike

Savulohi ja kurkku-retiisisalaatti

Mintulla marinoitua ananasta

Jos et omista halsteria, kalat valmistuvat hyvin myös muurikassa, pannulla, pellillä tai uunivuoassa. Kaikki muutkin ruuat ovat toteutettavissa kaikenmoisissa keittiöissä, sisällä tai ulkona. Sauvasekoitintakaan ei välttämättä tarvita, jos pienet mansikka- ja basilikasattumat eivät syöjiä haittaa. Joten ilmoista viis, vaikka juhannuksena räiskisi taivaan täydeltä kissankokoisia rakeita, ainakin ruoka on hyvää.

juhannusmenu mansikkagazpacho

Mansikkagazpachon ohjeen löysin samaisesta Viini-lehdestä. Mansikan ja basilikan liitto on loppuiäksi luotu, mutta suolaisena alkuruokana tämä yhdistelmä oli ainakin minulle uusi, mutta mielenkiintoinen tuttavuus. Minä kokeilin reseptiä pakastetuilla mansikoilla, jolloin keittoajaksi riitti 10 minuuttia. Juhannuksena tätä kuitenkin kokeillaan tuoreista suomalaisista mansikoista, kuten alkuperäisessäkin ohjeessa on tehty. Resepti on neljälle.

Mansikkagazpacho ja basilikakreemi

1/2 litraa mansikoita
1/2 sitruunan mehu
2 tl balsamicosiirappia
5 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
ripaus jauhettua kardemummaa
2 dl vettä

Kreemi:
1 nippu tuoretta basilikaa
1 dl ranskankermaa
mustapippuria myllystä

Perkaa ja puolita mansikat. Pane kaikki gazpachon ainekset kattilaan ja keittele miedolla lämmöllä n. 25 min tai kunnes mansikat ovat täysin pehmeitä ja niistä on irronnut nestettä. Jäähdytä ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi. Anna gazpachon viilentyä kunnolla jääkaapissa. Minä aion kokeilla tätä myös valmiiksi kylmänä keittona, siis tuoreista mansikoista soseutettuna. Tekotapahan on samanlainen kuin smoothieissa, nyt kyseessä on vain suolainen soppa, joka ei aineksiensa puolesta vaadi kypsentämistä.

Tee ennen tarjoilua kreemi. Irrota basilikan lehdet ja sekoita ne ranskankermaan sauvasekoittimella. Voit myös silputa lehdet käsin ja sekoittaa ne ranskankermaan yksinkertaisesti sellaisenaan. Kaada mansikkagazpacho pieniin laseihin tai kippoihin ja valuta lusikalla keskelle kreemisilmä. Rouhi päälle vielä mustapippuria ja lusikoi menemään.

kevätsipuli-tsatsiki

Tsatsiki on meidän perheen ikuinen kestosuosikki. Sitä on tarjolla piknikillä, pääsiäisenä ja uutena vuotena – oikeastaan aina, kun haluamme herkutella. Suosion syy juontaa juurensa 90-luvulla Kreikan merellä vietetyille jokavuotisille lomaviikoille. Jokainen pikkukylä teki jugurttisoosin omintakeisella tavallaan. Niinpä mekin uskalsimme soveltaa alkuperäistä reseptiä ja sotkimme mukaan sesongissa olevaa kevätsipulia ja pienen palan raastettua inkivääriä, joka oli jäänyt yli edellisen päivän ruuasta.

Kevätsipuli-tsatsiki

2 dl paksua turkkilaista jugurttia
pieni pala tuoretta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
reilu 10 cm pätkä kurkkua
kevätsipulin varsi
ruohosipulia
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Raasta ja valuta kurkku. Silppua valkosipuli, ruohosipuli ja kevätsipulin vihreä varsi. Raasta inkivääri. Sekoita jugurttiin valutettu kurkku ja sipulit, mausta suolalla ja pippurilla. Kaada päälle ennen tarjoilua hyvää oliiviöljyä. Syö kalan ja perunoiden lisukkeena tai vaikka sellaisenaan leivän päällä. Maistuu erityisesti tumman saaristolaisleivän tai ruisleivän kaverina.

juhannusmenu kevätsipuli tsatsiki

Näillä mennään, jos muuta ei keksitä. Vielä on neljä päivää aikaa selailla reseptiarkistoja, muotoilla juhannusmenua ja pitää peukkuja sille, että perinteinen juhannussää väistyy ja antaa tilaa auringolle. Jos kuitenkin suomen vähäluminen kesä pitää pintansa, täytyy pukeutua villapaitaan, kumisaappaisiin ja oikeaan asenteeseen. Sillä suomalainenhan juhlii, vaikka väkisin.