Ravintolapäivän jälkimainingeissa – täydellinen Khao Soi Curry

Palasin tänään päivätöideni pariin. Lounaalla kollega kertoi nähneensä työmatkansa varrella ammattivaatteisiin erikoistuneen kaupan ja sen ikkunassa tarjouksen: valkoiset kokintakit jopa 75 prosentin alennuksella. Sitten hän ehdotti, että kävisin ostamassa sellaisen itselleni. ”Sinä kun olet tuollainen puoliammattilainen, näyttäisit varmasti hyvältä valkoisessa takissa.”

Pudistelin naureskellen päätäni. Minusta ei ikipäivänä olisi pyörittämään oikeaa ravintolaa, vaikka kotiravintolaa silloin tällöin emännöinkin. Nostan kuvitteellista hattuani kaikille , jotka valitsevat uran keittiössä. Tunteja ei lasketa, työtä on aamusta yöhön, työtila on yleensä ahdas, ergonomia usein huono ja lämpötilat hipovat hikisiä hellelukemia. Kun omaisuus on unelmassa kiinni, ei palkallista lomaakaan tunneta.

ainekset khao soi curry

Ravintolapäivinä keittiössäni on yleensä häärinyt useampi pari apukäsiä. Ensimmäisillä kerroilla kauhan varressa oli joku siskoistani, sittemmin kattiloita on kolistellut samaan talouteen majoittunut insinöörismies. Ihanat ystävät ovat tarttuneet tiskiharjaan ja kantaneet kyselemättä kerhohuoneen kattoterassille kaiken kalusteista lähtien.

Tällä kertaa tilanne oli toinen. Mies oli jo kuukausia sitten buukannut ravintolapäivän aatoksi kalenteriinsa äijien sauna- ja kebab-illan. Kahdeksan kiloa lihaa, kahdeksan isoa miestä ja itse kyhätty kebabvarras, joka kypsennettiin avotulella. Minä muistin kyseisen kalenterivarauksen vasta torstaina, kun raaka-aineet oli jo tilattu ja kaveritkin kutsuttu ravintolapöydän ympärille. Päätin pärjätä yksin. 18 litraa Khao Soi Currya, 50 sämpylää ja saman verran jälkiruokia, siinähän ne syntyvät, onhan minulla koko lauantai aikaa.

valkosipuli chili inkivääri lime

Paistoin luomubroileria ja kanttarelleja, riivin lihat irti luista, pilkoin viisi ananasta, hakkasin yrtit silpuksi, siivosin siemenet chileistä, kuorin 70 valkosipulinkynttä, jauhoin korianterinsiemeniä, silppusin sipulia ja survoin kaiken currytahnaksi. Kurkuma ja chili kirvelivät käsiä ja silmistä valui vesi. Yhden aikaan yöllä keittojen pohjat olivat valmiit, kuutioitu ananas marinoitumassa ja keittiö kaaoksessa. Sitten alkoi sämpylätaikinan vaivaaminen. Kahden aikaan mies kömpi kotiin ja suuntasi suoraan sänkyyn. Minä siivosin vielä keittiön. Kun painoin pään tyynyyn kello näytti puoli kolmea.

Aamukahdeksalta lusikoin jääkaapissa kohonneen taikinan sämpylöiksi ensimmäiselle pellille ja samantien uuniin. Söin banaanin, päivitin facebook-tapahtuman tiedot ja herätin miehen. Hänen vastuullaan oli viime hetken kauppareissu, krapulaa tai ei. Minä jäin nyppimään korianteria, siivuttamaan chiliä ja lohkomaan limeä. Keittokattilat oli nostettu hellalle, vielä puuttui kana- ja kasvisliemi, kookoskerma, kalakastike ja soija.

Väänsin paniikki-itkua ja kirosin erinomaiset ideani, jotka paperilla toimivat loistavasti, mutta joiden toteutus jäi tälläkin kertaa viimeisimpään tinkaan. Kun ravintolan aukeamiseen oli puoli tuntia, yhtäkään astiaa ei ollut roudattu ja viimeinen sämpyläpellillinen odotti edelleen uunia. Onneksi pelastus rimpautti ovikelloa. Sisko partiokavereineen riensi apuun ja tarttui välittömästi toimeen. Partio, tuo panikoivan kotikokin viimeinen oljenkorsi.

täydellinen khao soi curry

Tasan kello 11 nelisenkymmentä lautasta, saman verran jälkiruoka-astioita, lukematon määrä syömäpuikkoja, lusikoita, haarukoita ja laseja, pari pöytää, vedenkeitin, kolme suurta kattilaa, jättikulhollinen jälkiruokaa, kymmenen paketillista nuudeleita, sämpylävuori, ruokajuomat, rahalipas ja kokki oli kannettu taloyhtiön kattoterassille ja Kalasataman kestikievarin tarjoilu sai alkaa.

Kerhohuoneen pienessä keittiössä on tilaa vain yhdelle, joten seuraavat viisi tuntia kauhoin, koristelin, kypsensin ja kannoin kulhoja ja lautasia pöytään. Ruokavieraiden virta oli tasainen, vasta kolmen tunnin jälkeen ehdin vilkaisemaan vessan peiliin ja kaatamaan itselleni lasillisen viiniä. Sen jälkeen ovipumppu kävi tasaiseen tahtiin, kunnes puolta tuntia ennen sulkemisaikaa näpyttelin pikaisen viestin facebook-tapahtumaan: vihoviimeiset riisinuudelit olivat kypsymässä ja ravintola siltä sunnuntailta suljettu.

juhlan jälkeen

Viimeiset vieraat eivät olleet vieraita lainkaan. Sisko kavereineen, isä, ihana ystävä ja edellisen päivän kemmakoista toipunut mies, joka hieroi jalkojani. Hyvinhän se meni, kaikesta huolimatta. Avasimme vielä yhden viinipullon ja kaavimme keittokattiloiden pohjat lautasille. Oli pakko todeta, että asiakkaat olivat oikeassa. Khao Soi Curry maistui täydelliseltä. Ei liian tulista, mutta täynnä makua ja voimaa.

Kamera tönötti kerhohuoneen kirjahyllyssä tapahtuman ajan, eikä kukaan ei muistanut ottaa yhtään kuvaa. Rättiväsynyt ravintoloitsija päätti silti kirjoittaa aiheesta ja lisätä kuvitukseksi testiannoksen kuvat, jotka oli otettu pari päivää aiemmin. Kuvailla kiirettä, maksimisykettä, tuskanhikeä, paniikkia, itkua ja hammastenkiristystä, mutta myös hyvää mieltä, ylpeyttä omasta osaamisesta, helpottuneita huokauksia ja sydäntä, joka läikkyi onnesta kerta toisensa jälkeen, kun annoksen asettelu sai aikaan ihastuneita huokauksia, kun lautaset lusikoitiin tyhjiksi ja kun ruokavieras lähtiessään totesi: ”Olipa hyvä, että tultiin, ruoka oli ihanaa!”

Kanaversion reseptin nappasin Hannan sopan arkistoista, metsäsienisopan kehittelin kasvisvaihtoehdoksi sen pohjalta. Reseptin skaalaaminen kymmenkertaiseksi ei aina ole pala kakkua, tälläkin kertaa sovelsin lennossa mm. kalakastikkeen, kurkuman, curryjauheen ja soijan määrää. Autenttista annosta en ole vielä koskaan päässyt maistamaan, joten alkuperäistä makua en takaa, mutta hirmuisen herkullista Khao Soi Curry joka tapauksessa on!

täydellinen khao soi curry

Luomubroilerin lihat lahjoitti Luomunokka, jonka tuotteita testasin ja maistoin nyt ensimmäistä kertaa. Pakkasessa odottaa vielä muutama siipipaketti, rottinkirintaa ja juhlafilettä, jotka pääsevät lautaselle lähiaikoina. Erinomainen vaihtoehto tehotuotetulle broilerille, jos tykkää kanasta ja haluaa sen lihan ruokavaliossaan säilyttää.

Täydellinen Khao Soi Curry

Currytahna:
3 tuoretta punaista chiliä, sellaisia lähikaupasta saatavia
1/2 sipuli
5 valkosipulinkynttä
1 rkl raastettua inkivääriä
2 tl korianterinsiemeniä morttelissa jauhettuna
2 rkl curryjauhetta
2 rkl kurkumaa
loraus rypsiöljyä

Khao Soi Curry:
2 rkl rypsiöljyä
400 g Luomunokan luomubroileria jauhettuna, suikaleina tai fileinä
TAI
1 litra kanttarelleja, suppiksia tai mustatorvisieniä
2 dl kookoskermaa
7 dl gluteenitonta kana- tai kasvislientä
2 rkl kalakastiketta (korvaa soijalla, jos välttelet kalaa)
1 rkl gluteenitonta soijakastiketta
1/2 rkl ruokosokeria

Lisäksi:
nuudeleita
limelohkoja
korianteria
punasipulia ohuina siivuina
silmusalaattia
tuoretta chiliä

Tee ensiksi tahna. Poista chileistä siemenet ja pilko ne pienemmiksi paloiksi. Kuori ja lohko sipuli sekä valkosipulinkynnet. Murskaa korianterinsiemenet morttelissa ja lisää ne muiden mausteiden kanssa chilien ja sipulien kanssa samaan kulhoon. Lorauta sekaan rypsiöljyä ja aja karkeaksi tahnaksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Jos teet sieniversion ja käytät tuoreita sieniä, haihduta tässä vaiheessa sienistä nesteet kuivalla pannulla. Jos taas käytät pakastettuja aiemmin kerättyjä ja käsiteltyjä, kuten minä, voit siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Paista tahnaa öljyssä pannulla muutama minuutti, kunnes tahna hieman paksuuntuu ja saa väriä. Lisää pannulle broilerinliha tai sienet ja paista ne tahnan seassa kypsiksi. (Jos olet tekemässä isompaa satsia, joka ei mahdu jääkaappiin, voit tehdä kaiken aiemmin mainitun jo edellisenä päivänä ja lisätä nesteet vasta lähempänä h-hetkeä.) Lisää sitten kana- tai kasvisliemi sekä kookoskerma. Kiehauta ja anna porista noin vartti. Viimeiseksi holautetaan kattilaan kalakastike ja/tai soija sekä sokeri.

Riisinuudelit valmistuvat nopeasti, kiehauta reilusti vettä ja nosta nuudelivyyhdit veteen. Ota kattila liedeltä ja anna kypsyä kannen alla nuudelipaketin ohjeiden mukaan. Annostele nuudeleita lautaselle tai kulhoon ja kauho päälle Khao Soi Currya. Koristele annos silmusalaatilla, korianterilla, ohueksi siivutetulla sipulilla ja chilirenkailla. Asettele päällimmäiseksi vielä pari lohkoa limeä. Täydellinen Khao Soi Curry on valmis!

täydellinen khao soi curry

ps. Ystävät ja lukijat rakkaat. Seuraavalla kerralla, kun intoilen kotiravintolasta tai ravintolapäivästä, muistuttakaa minua, että kutsun paikalle apukokin tai kaksi. Terveisin, väsynyt, mutta onnellinen.

Nyhjää tyhjästä: Tiistai-illan täydelliset tacot

Keittiön kaappien ja pakastimen tyhjennysprojekti jatkuu. Viikko sitten vilkaisin kuivakaappiin, kiipesin emännänjatkeelle ja kaivoin ylimmältä hyllyltä pussillisen mustia papuja, pari kuivattua chiliä ja purkillisen Mutti-tomaattimurskaa. Pakastimesta löytyi paketillinen naudan jauhelihaa ja jääkaapista jo pehmenemään päässeet avocadot. Nyhjää tyhjästä –illallinen muuttuikin kertaheitolla täydelliseksi tacoateriaksi!

Oikeastaan meillä kokataan tällä hetkellä joka päivä tällä metodilla. Kaappeihin on kertynyt jos jonkinlaista heräteostoksena haalittua papupussia ja spelttijauhoa. Pakastinkin pursuaa pöperöaineksia, sillä mies on taipuvainen ostamaan tarjouksista isojakin lihakimpaleita, jotka sitten täyttävät marjoilta ja jäätelöltä vapautuvan tilan. Olen varma, että eläisimme helposti useamman viikon pelkillä kaappien kätköistä ja pakastimen uumeniin piiloutuneilla löydöillä.

salsa

Mutta takaisin tacoihin. Jostain syystä keltaiset maissikuoret herättävät aivojeni syövereissä vain negatiivisia mielikuvia. Olenko kenties nuorempana syönyt liian monta kertaa teollisen oloisilla tacomaustepusseilla pilattuja texmex-aterioita? Tai ehkä valmiit tacokuoret ja lähinnä pahvilta suussani maistuvat tortillalettuset ovat elämässäni kuuluneet kiinteästi kultaiselle 90-luvulle? Kolmenkympin nurkille, aikakauteen jolloin IT-alalla meni lujaa, uusmediakupla odotti puhkeamistaan ja texmex-ruoka oli vielä uutta ja erikoista.

Siksi saatoin nihkeillä, kun mies ehdotti tacoja. Reippaasti kuitenkin kävelin kauppaan ja ostin rasiallisen rapeita maissikuoria. Vanhat virheelliset käsitykset ja tottumukset oli aika tuulettaa. Tullessani takaisin salsapohja porisi jo kattilassa ja avokadot olivat muuttuneet guacamoleksi. Salsan tekeytyessä parvekkeen viileydessä heitetään jauhelihat pannulle ja pavut kattilaan. Jääkaapin vihanneslaatikosta pöytään nostettiin silmusalaattia, korianteria ja punasipulia. Turkkilainen jugurtti värvättiin kastikkeen rooliin.

mustapavut

Yhdistelmä oli kuin toisesta maailmasta. Samaan aikaan raikas ja kirpeä, makea, mutta suolainen. Kehuimme komboa kilpaa ja santsasimme, monta kertaa. Tacokuoret loppuivat kesken, salsa valui sormia pitkin ja guacamolea tipahteli pitkin pöytää. Kyllä kannatti ravistella ennakkoluuloja, tätä nimittäin tehdään takuuvarmasti toistekin!

Tiistai-illan täydelliset tacot

400 g jauhelihaa tai Härkistä
200 g kuivattuja mustia papuja tai purkillinen säilöttyjä
valkosipulia
suolaa ja pippuria

Salsa:
1 purkki Mutti-tomaattimurskaa
2 rkl punaviinietikkaa
1 rkl sokeria
1 sipuli
tuoretta korianteria
suolaa ja pippuria
chiliä maun mukaan

Guacamole:
2 avokadoa
1 limen mehu
1 tl suolaa
2 pientä tomaattia
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
3 rkl tuoretta korianteria

Silmusalaattia
Korianteria
Kurkkua
Punasipulia
Turkkilaista jugurttia

Jos käytät kuivattuja papuja, liota niitä yön yli. Valmista ensimmäisenä salsa. Keittele kattilassa tomaattimurskaa, punaviinietikkaa ja sokeria vartin verran. Sammuta levy ja lisää sekaan silputtu sipuli (jota ei siis kypsennetä) sekä mausteet. Anna jäähtyä jääkaappikylmäksi.

Soseuta avokadot, limen mehu ja suola. Sotke sen jälkeen sekaan kuutioitu tomaatti ja silputut sipulit sekä tuore korianteri. Maistuu hyvältä heti, mutta paranee vanhetessaan, eli tämän voi tehdä reilusti etukäteen.

Paista jauheliha ja kuullota valkosipuli. Voit jättää lihan myös kokonaan pois ja korvata esimerkiksi Härkiksellä tai kaksinkertaisella määrällä papuja. Keitä pavut kypsiksi ja lisää lihan joukkoon. Jos käytät purkkipapuja, voit kaataa ne suoraan pannulla kiertämättä kattilan kautta. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lämmitä tacokuoret pakkauksen mukaan. Täytä tacot eli lapa lusikalla kuoren sisään suhteettoman suuri määrä kaikkia täytteitä. Haukkaa rapeaa maissikuorta, anna täytteiden valua sormia pitkin ja nuole sormet ja suupielet.

tacot

Huomenna on muuten naistenpäivä. Meillä sellaista taidetaan viettää joka päivä. Ainakin siltä tuntuu, kun makaa sohvalla ja kuuntelee keittiöstä kantautuvaa kolinaa. Nenään leijailee huumaavia tuoksuja, jotka herauttavat veden kielelle. Siellä se taas kokkaa ja kantaa pian käteeni lasillisen viiniä. Ruoka on kuulemma kohta valmis. On se ihana.

Lappilaista perinneruokaa: veripalttu eli veririeska

Kun suljen silmäni, näen edessäni mummolan keittiön. Pitkän pöydän, jonka äärellä lapset ja lapsenlapset istuvat vieri vieressä. Hellalla tekeytyy pottuvoi ja uunista nostetaan pellillinen höyryävää pannukakkua, jonka reunat ovat kivunneet pellin reunoja pitkin. Uunipellillä ei ole ihan tavallinen pannukakku, sillä se on musta ja tehty verestä.

valmis veripalttu pellillä

Veripalttu eli veririeska on ruoka, jota on perinteisesti tehty porojen teurastuksen aikaan. Entisaikaan koko eläin hyödynnettiin koparoita myöten, porotilalliset pyrkivät tähän vielä tänäkin päivänä. Tuoreesta verestä sekoitetaan ruisjauhojen ja rasvan kanssa sakea taikina, joka paistetaan kuumassa uunissa pinnaltaan ihanan rapeaksi.

Lapsena tykkäsin veriletuista. Siksi en kai osannut vierastaa veripalttua tai veririeskaa, joksi sitä Sallassa kutsutaan. Muistot mummolan veripaltusta ovat mieleisiä ja vesi herahtaa kielelle aina makumuistoa ajatellessa. Yhdessä pottumuusin ja puolukkahillon kanssa tuo musta pannukakku muodostaa pyhän kolminaisuuden, jota on vaikea peitota.

veripalttu lautasella

Jostain syystä en ole etelässä asuessani koskaan kokannut veripalttua, mutta Sallassa käydessäni teen sitä aina. Samalla muistelen edesmenneitä isovanhempia ja heidän keittiönsä lämpöä. Miehen muistot liittyvät lähinnä kouluruokailuun ja pahaan hajuun, joka veripalttupäivinä leijaili ruokalassa. Päätin todistaa toisin ja käännyttää hänetkin tuon perinneruoan ystäväksi.

Harmillisesti Sallan kirkonkylän ruokakaupan valikoimissa ei ollut poron verta eikä olennaisesti ruokaan kuuluvaa poron kuuta, eli rasvaa, jota kertyy poron selkään. Jouduin siis soveltamaan reseptiä jälleen kerran.

Veripalttu eli perinteinen veririeska

5 dl (pullollinen) pakastettua poron tai naudan verta
2 dl vettä
2 dl olutta
3 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
2 sipulia
2 kananmunaa
pala poron kuuta tai 50 g voita
1 rkl suolaa
jauhettua maustepippuria
(kuivattua meiramia)

Sulata veri upottamalla pullo kylmään veteen useaksi tunniksi. Vatkaa sekaisin veri, vesi, olut ja jauhot ja anna turvota noin tunnin ajan. Pilko sillä välin sipuli pieneksi ja hauduta hiljalleen voissa pannulla kypsäksi. Kun taikina on turvonnut, sekoita sipulit taikinaan. Vatkaa mukaan myös kananmunat sekä pannulla sulatettu poron kuu tai voi. Lisää mausteet.

veripalttutaikina

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Kaada taikina syvälle pellille. Kaikista mieluiten pellin pitäisi olla puhdas ja voideltu, mutta voit paistaa paltun myös leivinpaperin päällä. Paista uunissa keskitasolla 30–45 min, kokeile kypsyyttä tulitikulla puolen tunnin jälkeen. Jos taikina tarttuu tikkuun, jatka paistamista, kunnes tikkuun ei enää tartu löysää taikinaa.

Tee paltun paistuessa pottumuusi. Jos haluat pysyä lappilaisella linjalla, tee muusi puikulaperunoista, äläkä säästele voita. Muista puolukat tai karpalot. Tällä kertaa meidän mökkipöytään katettiin kummitädin tekemää karpalo-puolukkahilloa. Toimii, myös miehen mielestä.