Grillatut sinisimpukat ja sitruunainen tagliatelle

Olenko jo hehkuttanut tarpeeksi meidän lähikalakauppaa? Hehkutan varmuuden vuoksi vielä vähän lisää. Tukkutorin Kalan valikoima on verraton – tuoretta ahventa, lahnaa, lohta, haukea, kuhaa, ruijanpallasta ja makrillia. Itse leppäsavustettua siikaa, suomalaisia täplärapuja, perattuja muikkuja, turskanseläkettä ja halstrattuja nahkiaisia. Ruotsalaiset sinisimpukat kevensivät kukkaroa vain 4,99 euroa kilolta. Laatu oli erinomainen, kaikki nilviäiset olivat elossa.

tuoreet sinisimpukat

Kesä on mennyttä, mutta grillikausi jatkuu vielä pitkään. Siksi päätimme tällä kertaa heittää sinisimpukat hiilien hyväilevään hehkuun. Tai no, voi olla, että puhallusvoimalla hehkuva hiililieriön tulikuuma tohotus oli kaukana lempeästä lämmöstä, sillä jo ensimmäisen minuutin aikana parvekkeelle levisi kaikkea muuta kuin miellyttävä tuoksu. Haisi siltä, kuin kasa hiuksia olisi heitetty hehkuville hiilille.

puhdistetut sinisimpukat

Olimme asialla ensimmäistä kertaa, joten emme tienneet kuuluuko epämiellyttävä lemu kuvioon, toivoimme vain, ettei se tartu simpukan lihaan. Mies jäi kääntelemään simpukoita, minä heitin vastaväännetyn tagliatellen tulille.

tagliatelle

Viiden minuutin jälkeen simpukoiden kuoret olivat osittain hiiltyneet, eikä niitä voinut ajatellakaan lisättäväksi suoraan kypsän tuorepastan sekaan. Lämpö todella taisi olla näille otuksille liikaa. Vähiten kärventyneet yksilöt poimittiin kuvausrekvisiitaksi, muut noukittiin mustuneiden kuorten sisältä yksitellen lautasille.

grillatut sinisimpukat

Ruokapöydällä oli hiiltyneitä simpukanpaloja ja sormet tahraantuivat nopeasti mustiksi. Mies pyöritteli päätään, grillatut sinisimpukat eivät pääse jatkoon. Minä heitin tiskiin eriävän mielipiteeni. Olihan syöminen toki sotkuista, mutta simpukoiden maku kuitenkin varsin hyvä. Kun ruokakuvat oli otettu ja päästiin pastan kimppuun, oli miehenkin myönnettävä, että ilman santsikierrosta tästä ei selvittäisi.

sitruunainen tagliatelle

Seuraavalla kerralla tiedämme käyttää matalampaa lämpötilaa tai mahdollisesti foliovuokaa simpukoiden ja tulisina tuikkivien hiilien välissä. Myös 7 minuutin paistoajasta voi helposti nipistää minuutin tai pari. Maalaisjärkeä peliin ja täydellistä tulee.

grillatut sinisimpukat ja tagliatelle

Grillatut sinisimpukat ja sitruunainen tagliatelle

1 kg tuoreita sinisimpukoita
loraus oliiviöljyä
1 rkl voita
2 pientä salottisipulia
1–2 valkosipulinkynttä
n. 1 dl valkoviiniä
1 dl kuohukermaa
puolen sitruunan raastettu kuori
suolaa ja pippuria
(tuore)pastaa

Puhdista simpukat, revi irti parta ja heitä pois kaikki yksilöt, jotka eivät kopauttaessa sulkeudu tai joiden kuori on rikki. Jos teet pastan itse, käytä esimerkiksi Jamie Oliverilta mukailtua reseptiä, voit käyttää myös kaupan tuorepastaa tai perusspagettia. Kun pasta on valmista keitettäväksi, tee kastike. Tässä vaiheessa myös grillin pitäisi olla jo kuumana.

Kuullottele sipulisilppua öljyssä ja voissa pari minuuttia. Lisää sitten valkoviini ja kiehauta. Lisää kerma. Anna porista hiljaisella tulella ja raasta sillä aikaa sitruunankuori. Lisää raaste ja mausta suolalla ja pippurilla. Jos käytät kuivapastaa laita pastat tässä vaiheessa kiehumaan.

Grillaa sinisimpukat joko folivuoassa, vahvan folion päällä tai suoraan ritilällä. Paistoaika riippuu siitä, kuinka kuumana hiilet hehkuvat, 5–7 minuuttia pitäisi riittää. Heitä pois kaikki simpukat, jotka eivät kypsennyksen aikana ole avautuneet. Keitä lopuksi tuorepasta reilusti suolatussa vedessä ja kaada kypsä pasta kastikkeen sekaan. Sekoittele ja tarkista suola.

grillatut sinisimpukat ja tagliatelle

Nostele pastaa syville lautasille ja lado päälle grillatut sinisimpukat kuorilla tai ilman. Varaa viereen viipale vaaleaa leipää, jolla voit kaapia lautasen puhtaaksi. Kaada lasiin vielä viilennettyä valkoviiniä, sulje hetkeksi silmät, hengitä syvään ja toivota hyvää ruokahalua.

Parisuhteen laatuaikaa – kolme ruokalajia kotikeittiössä

Loma loppui ja arki alkoi. Lipsahdimme liiankin nopeasti raivostuttaviin rutiineihin. Kännykkä kädessä käydään nukkumaan ja kapula kädessä myös herätään. Ryhti kärsii, niskaa särkee ja silmiä väsyttää. Päivätyön puurtamisen jälkeen kutsuvat sohva ja läppäri – blogihommat velvoittavat ja freelance-sähköpostit on pakko käydä läpi. Kahdeksan aikaan nostamme katseemme älylaitteista ja keitämme iltateet. On jokapäiväisen MasterChef Australia -annoksen aika.

Pötkötämme puoliksi päällekkäin ja ahdistumme, kun jäätelömassa ei jähmety tai kahvihyytelö hyydy ja iloitsemme, kun romahtanut kotikokki tsemppaa sittenkin ja voittaa itsensä lisäksi koko haastekilpailun. Mainoskatkoilla käsi hapuilee kännykkää. Sitten kutsuukin jo tyyny ja vuorokausi alkaa alusta. Missä liikunta, missä yhteinen tekeminen (telkkarin töllötystä ei lasketa), missä kokkaaminen, missä ainutkertainen elämä? Tämäkö muka on sitä parisuhteen laatuaikaa?

Perjantaina teimme korjausliikkeen. Saunan jälkeen pannulla sihisivät jättikatkaravut, sitruunamehu, inkivääri, chili ja valkosipuli. Kaadoimme itsellemme lasilliset rose-viiniä ja istuimme pöydän ääreen. Siis ruokapöydän. Ei sohvaa, ei kännyköitä, ei muitakaan ärsykkeitä. Vain me kaksi ja hyvä ruoka.

parisuhteen laatuaikaa

Lauantaina jatkoimme hyväksi havaitulla linjalla. Suunnittelimme kolmen ruokalajin illallisen kahdelle hengelle. Jotta laskeutuminen uudenlaiseen päivärytmiin kävisi pehmeästi, annoimme australialaisten kotikokkien innoittaa meitä. Alkuun koskemattomuuskaksintaistelusta tuttua sashimia ja pääruuaksi Gary Mehiganin perunafondantteja ja grillattua ahventa. Jälkiruoassa oli hyödynnettävä jääkaapin vihanneslokeroon unohtuneet raparperin varret, niinpä kotikeittiön masterchefit kehittivät raparperipiirakan inkivääri-crumblella.

Kun minä lähdin lähialepaan, mies kiersi Hämeentien etnisten kauppojen kautta. Kaffirlimen lehdet ja korianteri juurineen löytyivät helposti, mutta Yuzu-hedelmän mehu esitti vaikeasti tavoiteltavaa. Kaikki kauppiaat pyörittelivät päätään ja yksi vinkkasi, että Itäkeskuksessa saattaisi mahdollisesti olla ehkä. Emme lähteneet tarkistamaan huhun paikkansapitävyyttä vaan korvasimme yuzumehun internetin ohjeiden mukaan limen, mandariinin ja sitruunan mehulla suhteessa 1:1:1.

ahven

Kalat haettiin kaupungin parhaasta kalakaupasta, Tukkutorin Kalasta. Keskustelimme kalakauppiaan kanssa pitkään tonnikalan eettisyydestä ja päädyimme lopulta Inarinjärvestä pyydettyyn siikaan, josta tulisi loistavaa sashimia. Pääruuaksi kaavaillut ahvenet olivat niin muhkeita, että yksi sai riittää täyttämään molempien vatsat.

Alkupalalautaselle aseteltiin siis oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla nopeasti maustettua ohuen ohutta inarinjärven siikaa, avokado-korianteripyreetä, kevätsipulisiivuja ja kastiketta, jonka pohjana oli siian perkuujätteistä keitetty liemi. Alkuperäisen ohjeen lehtikaalisipsien sijaan paistoimme sashimin seuraksi jääkaapissa jo pitempään majaillutta mustakaalia. Pipertäminen palkittiin, sillä ihan hetkeen en ole vastaavaa makuelämystä ravintolassakaan eteeni saanut. Sommelierin taidoissa olisi tosin ollut toivomisen varaa. Satunnaisesti valittu Gewürztraminer maistui sashimin kanssa lapsuuden sormiväreille, yyh.

sashimi siiasta

Vaikka resepti ensi hätään vaikuttaa monimutkaiselta, se ei sitä millään muotoa ole. Kastiketta tulee alla olevasta määrästä suhteettoman paljon sashimiin verrattuna, joten ohjeen voi myös puolittaa. Maistele silloin, että suhteet pysyvät oikeina.

Sashimi Inarinjärven siiasta kahdelle

Yksi tuore siika
laadukasta oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Kastike:
1/4 dl rypsiöljyä
Siian ruodot ja pää pilkottuina
1 tl raastettua inkivääriä
1 murskattu valkosipulinkynsi
3 kaffirlimen lehteä
nippu korianterin varsia juurineen
1/2 dl soijaa
1/4 dl kalakastiketta
1/2 dl vettä
1 rkl punaista currytahnaa purkista
1/2 dl yuzumehua (tai mandariinin, limen ja sitruunan mehua yhteensä)
(suolaa)

Avokado-korianteripyree:
1 avocado
nippu korianteria
1/2 sitruunan mehu
1/2 dl vettä
suolaa ja valkopippuria

Koristeluun:
Musta- tai lehtikaalisipsejä
kevätsipulia ohuina siivuina

Fileoi siika ja poista ruodot tai pyydä kalakauppiasta tekemään nämä työvaiheet. Muista pyytää pää ja ruodot mukaan, jotta voit keitellä niistä maukkaan kastikkeen. Nosta fileet jääkaappiin odottamaan. Paista roippeita pannulla öljyssä 8–10 minuuttia, lisää sitten inkivääri, valkosipuli, korianteri ja kaffirlimen lehdet. Pyöräyttele näitä pannulla minuutin verran ja kaada joukkoon soija, kalakastike, vesi ja currytahna. Anna kiehahtaa ja keitä minuutin ajan. Ota sitten pannu pois levyltä, laita kansi päälle ja anna makujen tasaantua 10 minuuttia. Siivilöi kastike, lisää yuzu-mehu ja tarkista suola. Anna kastikkeen jäähtyä.

kastike sashimille

Surauta avokado, korianterinlehdet, sitruunamehu ja vesi sauvasekoittimella tasaiseksi pyreeksi. Jos haluat, voit vielä paseerata pyreen siivilän läpi. Mausta suolalla ja myllystä rouhitulla valkopippurilla. Paista musta- tai lehtikaalinpalat runsaassa öljyssä rapeiksi ja pilko kevätsipuli ohuiksi viipaleiksi.

Leikkaa siikafilee 45 asteen kulmassa mahdollisimman ohuiksi paloiksi. Valuta päälle hieman hyvää oliiviöljyä ja pyöräytä pippuri- ja suolamyllystä muutama kierros. Nostele lusikalla avokado-korianteripyreetä lautasille, asettele sashimipalat nätisti pyrepilkkujen väliin ja nostele kalapalojen päälle sipulia. Koristele musta- tai lehtikaalilla. Valuta vielä lopuksi lusikalla jäähtynyttä kastiketta jokaisen kalapalan päälle. Avot, kolmen tähden michelin-annos on valmis!

ahven grillissä

Pääruuan ahvenen ja lisäkkeet voit grillata makusi mukaan, meillä kalan kaverina oli sitruunaa, timjamia ja kirsikkatomaatteja. Perunafondantit tehtiin MasterChef-Garyn oppien mukaan. Helppoa sekin, tarvitaan vain perunaa, voita, timjamia, vettä ja kanalientä.

raparperi-valkosuklaapiirakka

Raparperipiirakka pyöräytettiin yksinkertaiseen pohjaan, johon saatiin piilotettua myös kaksi kuukautta vanha, mutta edelleen täysin käyttökelpoinen kermaviili. Piirakan päälle kaipailimme jotain rouskuvaa, joten sekoittelin muscovado-sokerista, voista, raastetusta inkivääristä, neljänviljanhiutaleista ja vehnäjauhoista muruseoksen, jonka ripottelin päällimmäiseksi. Taikina nousi leivinjauheen ja soodan voimin niin hyvin, että se peitti lopulta viettelevästi alleen sekä valkosuklaan että suurimman osan raparpereista.

Raparperi-valkosuklaapiirakka

1/2 dl öljyä
purkillinen kermaviiliä
1 kananmuna
1 dl ruokosokeria
3 dl luomuvehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1/2 tl suolaa
100 g valkosuklaata
400 g raparperia

Inkivääricrumble:
2 rkl pehmeää voita
1/2 dl ruokosokeria
1 tl raastettua inkivääriä
1/2 dl neljänviljanhiutaleita
1/2 dl vehnäjauhoja

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Paloittele raparperi ja valkosuklaa pieneksi. Sekoita kaikki taikinan ainekset nopeasti tasaiseksi ja kaada voideltuun irtopohjavuokaan. Heittele pinnalle raparperit ja valkosuklaapalat. Tee crumble ja ripottele se mukaviksi sattumiksi raparperien päälle. Paista uunissa noin 35 minuuttia, piirakka on kypsä kun taikina ei enää tartu tulitikkuun kypsyyttä kokeillessa. Tarjoile sellaisenaan tai annostele kylkeen vaikka vaniljajäätelöä.

raparperi-valkosuklaapiirakka

Meille yhdessä kokkaaminen on parisuhteen laatuaikaa, jota ei oikein voi korvata millään. Viihdymme keittiössä, maistelemme kastikkeita, sovellamme ja säädämme, testaamme makuhermoja, analysoimme käsiemme jälkeä ja mietimme jo pöytään istuessa suunnitelmia seuraavalle kerralle. Ei-niin-anonyymit introvertit insinöörit kokoontuvat keittiöön viimeistään ensi viikonloppuna. Pastakone on jo kaivettu kaapin perältä, mutta seurueen koko on vielä avoinna, tarkkailkaa siis viestintävälineitänne.

parisuhteen laatuaikaa

Jäitkö miettimään miten liikunnan kanssa kävi? Sunnuntaina suunnistimme metsään, seurasimme pitkospuita ja kompastelimme juurakoihin viisi ja puoli tuntia. Lupaamme pyhästi, ettei tämä jää tähän. Rutiineja on rikottava muulloinkin kuin viikonloppuna!

Rapeat blinit eli bliniöverit Ravintola Bellevuen reseptillä

Syö niin paljon kuin pystyt! All you can eat! Yleensä kierrän tällaiset tarjoukset kaukaa. Vatsani ei vedä tarpeeksi, jotta saisin hinnalle vastinetta, enkä muutenkaan ole mättöruuan ystävä (paitsi ehkä joskus juhlien jälkeisenä päivänä). Poikkeus vahvistaa säännön, sillä bliniviikkojen Syö niin monta kuin jaksat -kampanjoista en kieltäydy koskaan. Happamat blinit moninaisine täytteineen kutkuttelevat makuhermojani juuri oikealla tavalla.

Muistan vieläkin ensimmäisen kerran blinipöydässä. Silmät suurina tuijotin eteen kannettua lettua, jonka olin tilannut alkupalaksi. Tai no, ei sitä kyllä letuksi voinut millään kriteereillä kutsua, blini oli lautasen kokoinen ja pari senttiä paksu, rasvainen ja rapea. Se ilta oli rankka sekä vatsalle että housujen napeille.

täytteet blinit

Kun totuus blineistä valkeni, oli treenattava. Ja nyt en tarkoita liikkumista vaan syömistä. Bliniviikoilla varasin pöydän Ravintola Lasipalatsista tai Katajanokan venäläisestä Bellevuesta. Parin vuoden päästä jaksoin syödä jo kolme. Pöytäseurueen muut naiset pystyivät puoleentoista, ja minä olin meistä se pienikokoisin.

Bliniövereistä on tullut perinne. Pari vuotta sitten perinnettä jatkoi ystäväni Lotta, jonka luokse kokoonnuimme herkuttelemaan pitkän kaavan kautta. Jokainen toi tullessaan erilaisia täytteitä. Erikoisin niistä oli Lotan velipojan kehittelemä jauhelihamössö, mutta kyllä sekin maistui, siinä missä mäti ja sienisalaattikin. Blinit paistettiin valurautaisella lettupannulla, muuten emäntä olisi saanut seistä hellan äärellä koko illan ja monipäinen vierasjoukko olisi väsynyt odottamaan.

blinit lettupannulla

Kunnon paksuja ja rasvaisia blinejä varten kannattaa hankkia valurautainen blinipannu. Parilla kympillä saa oikein käyttökelpoisen yhden blinin pannun. Blini-iltaa varten suosittelen lainaamaan ruokaa rakastavilta ystäviltä vähintään yhden lisäpannun tai paistamaan kasan blinejä hiukan etukäteen ja pitämään ne lämpiminä uunissa ruoka-aikaan saakka.

Rapeiden blinien salaisuus on kirkastettu voi, joka kestää korkeita lämpötiloja eikä ruskistu. Kirkastetusta voista on erotettu hera, jolloin jäljelle jää vain kirkas voisula. Voin kirkastaminen on helppoa. Sulata voi mikrossa tai kattilassa miedolla lämmöllä ja kaada varovasti kirkas osa voista erilliseen astiaan. Jäljelle jää kiinteämpi hera, jonka voit käyttää vaikka leivontaan.

blinipannu

Olen joskus vuosia sitten poiminut talteen Ravintola Bellevuen blinireseptin ja se tulee tässä. Hyväksi todettu ja monen monta kertaa kokeiltu. Parhaat blinit vaativat valmistelua, sillä taikina kannattaa tehdä jo edellisenä iltana. Jos kuitenkin tekee blinejä mieli nopeasti tai mieluiten heti, käytä Strömsöstä tutun Michael Björklundin ohjetta.

Ravintola Bellevuen rapeat blinit

5 dl maitoa (vesikin käy)
1/4 tuorehiiva
250 g tattarijauhoja
50 g vehnäjauhoja
25 g ruisjauhoja
1/2 rkl suolaa
2 keltuaista
2 valkuaista
150 g voita kirkastettuna paistamiseen

Täytteeksi esim. mätiä ja punasipulia, avokadoa ja savusiikaa tai venäläisittäin suolakurkkuja ja hunajaa. Älä unohda smetanaa ja mustapippuria.

Sekoita kylmä neste, hiiva, jauhot ja suola keskenään ja anna tekeytyä huoneenlämmössä yli yön. Jäähdytä taikina sen jälkeen jääkaapissa ja lisää jääkaappikylmään taikinaan keltuaiset. Kirkasta voi. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi juuri ennen paistamista ja nostele varovasti taikinaan. Paista valurautaisella blini- tai lettupannulla hieman keskilämpöä korkeammassa lämmössä. Lisää kirkastettua voita paistamisen aikana pannulle.

blinit avokado savusiika

Kasaa rapsakan blinin päälle himoitsemasi täytteet ja nauti äänestä, joka syntyy veitsen lävistäessä rapean paistopinnan. Lasiin voit kaataa kuohuvaa tai itänaapurien tavoin vodkaa. Se taittaa rasvaisuutta ja helpottaa ähkyä, joka bliniövereistä väistämättä seuraa.