Lahjaksi DIY kokkikoulu – parsaa, lohta ja piparjuurta

Polkiessani eilen töihin huomasin, että koivujen lehdet olivat puhjenneet nupuistaan. Tuosta vain varoittamatta. Nurmikin viheriöi, ihan kuin kesällä. On toukokuun puoliväli, ilma on sakeana sumusta ja lämpömittari näyttää juuri nyt 8 astetta plussaa. En vielä kutsuisi edes Suomen kesäksi.

Kylmänkin kesän faktaa kuitenkin on se, että kahden viikon päästä on kesäkuu. Kulman takana odottavat ylioppilasjuhlat, valmistujaiset, kesähäät ja mitä näitä nyt on. Juhlia ja juhlittavia, joille pitää keksiä lahja. Siinäpä pulma, jolle itse Antero Vipunenkin puistelisi päätään.

parsa lohi piparjuuri

Olen ennenkin liputtanut aineettomien lahjojen puolesta ja jatkan ilosanoman levittämistä edelleen. Aikana jälkeen Konmarin kukaan ei halua nurkkiinsa lisää tavaraa notkumaan. Korkeintaan kotoa muuttavaa teiniä voi lahjoa astiastolla tai aterinsetillä. Muille suosittelen vahvasti keksimään jotain aineetonta – siis syötävää, juotavaa, konserttilippuja, ravintolaelämyksiä, helliviä hemmotteluhoitoja tai vaikka hotellilahjakortteja.

Jos kauha pysyy kädessäsi ja olet joskus jopa saanut kehuja keittotaidoistasi, ehdotan seuraavaa. Lahjoita valmistuneelle nuorelle, kouluikäiselle kummilapselle, tuoreelle ylioppilaalle, onnelliselle hääparille tai kolmekymppisiä juhlivalle kaverille yhden illan kokkikoulu. Eikä mikä tahansa kokkikoulu vaan sellainen, jonka pidät itse! Kylkeen voit liittää vaikka viinilasit tai kunnon keittiöveitsen, jos tuntuu siltä, ettei aineeton lahja riitä.

Kirjoita kutsu, suunnittele menu sankari(e)n mukaan, tulosta reseptit, etsi esiliina, osta ainekset ja olet valmis vastaanottamaan innokkaat oppijat. Ei haittaa vaikka astiat olisivat eriparia tai keittiö pikkuruinen, tärkeintä on yhteinen aika ja yhdessä syöminen.

kokkikoulu lahjakortti

Niin oli myös syksyllä 2014, kun ex-aviomieheni kanssa matkasimme Maununnevalle ruokaystäväni Lotan keittiöön. Eropaperit oli jo ehditty yhteistuumin jättää, mutta yhteinen kokkikoulu kiinnosteli siitä huolimatta. Erinomaista seuraa, loistavaa ruokaa ja pari lasia laadukasta viiniä, voiko ilta ystävien kesken paremmaksi muuttua?

Olimme saaneet valita kolmesta eri menuvaihtoehdosta. Annoin siippani vapaasti valita, sillä minulla kokkauspuoli oli jotakuinkin hanskassa. Alkupalaksi kokkasimme tomaattikeittoa, pääruuaksi pastaa parsan, lohen ja piparjuuren kera, jälkiruuaksi avokadojäätelöä. Emäntä oli varannut keittiöön myös drinksutarpeet kahvilla ja appelsiinilla maustettuun rommikolaan. Jos jäätä olikin rikottavana ohuelti, tällä cocktaililla se murrettiin muutamassa sekunnissa.

Viime viikolla reseptikansiota selatessani törmäsin kyseiseltä illalta peräisin olevaan ruttuiseen reseptiin. Kylmäsavustettua lohta, parsaa ja piparjuurta. Jos olen rehellinen, en muista tuon elokuisen illan ruuista juuri mitään. Ajatukset olivat muualla, yhteinen tekeminen oli paljon tärkeämpää kuin se mitä syötiin.

parsaa lohta ja piparjuurta

Siksi päätin verestää makumuistia, kun parsaakin oli sattumalta jääkaapissa (kuten aina toukokuussa). Alkuperäisen reseptin piparjuurituorejuusto korvattiin tällä kertaa ranskankermaan sekoitetulla tuoreella piparjuuriraasteella ja keittämisen sijaan parsat paistettiin al denteksi pannulla. Alan toistaa jo itseäni, mutta suosittelen ja vahvasti. Vesi herahtaa kielelle väkisinkin.

Parsaa, lohta ja piparjuurta

150 g kylmäsavulohta
1 nippu vihreää parsaa
Pari senttiä piparjuurta raastettuna
1 prk ranskankermaa
Tagliatelle-pastaa
voita ja/tai rypsiöljyä paistamiseen
suolaa
pippuria

Raasta piparjuuri ja sekoita se ranskankermaan. Laita jääkaappiin maustumaan. Viipaloi kylmäsavulohi sopiviksi suupaloiksi. Pese parsat ja napsauta pois puinen tyviosa. Kuori nuppuun saakka, jos haluat, minä syön kuorineen. Paista parsoja pannulla muutamia minuutteja käännellen, kunnes saavat väriä. Mitä paksumpia parsat ovat, sitä kauemmin kypsyminen kestää. Jätä parsat napakoiksi, lötköiksi kypsennetyt eivät maistu niin hyvälle. Pilko muutaman sentin paloiksi.

Keitä pasta al denteksi ja sekoita sen joukkoon ranskankerma, parsat ja lohi. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada lasiin rieslingiä tai raikasta suomalaista hanavettä ja nauti. Yksinkertaista ja hullun hyvää!

parsa lohi ja piparjuuri

Kylmäsavulohiostoksilla kävimme Teurastamolla, vasta avatussa Tukkutorin Kalassa. Lohta oli savustettu 48 tuntia ja maku oli taivaallinen. Tukkutorin kalatiskien ääreen on palattava pian, valikoima oli ilahduttavan laaja, jäämurskan keskellä lepäsi varkautelainen sampi ja kampasimpukoita myytiin kuorineen. Laitahan korvan taa!

Juhlaputken jälkiruoka – äitienpäivän kookos-puolukkapiiras

Tällä viikolla, kun kevään viimeisen kirjan aineistot oli lähetetty painoon, pääsi ilmoille pitkä ja syvä huokaus. Olin suoriutunut alkuvuoden ruuhkaviikoista kunnialla. Tai no, tietäähän sen, että rapatessa roiskuu, mutta antaa roiskua. Pääasia että hommat ovat hanskassa ja hanskat viimeinkin ripustettu naulaan.

Työtä on ollut liikaa, mutta on kai pakko myöntää, että niin on ollut huviakin. Jokainen juhlavista tapahtumista ansaitsisi oman postauksen, mutta koska aika on kortilla, juhlaputki rysähtää kerralla eteenne. Kaikki alkoi PINGviinistä. Ei kuitenkaan riittänyt, että PING Helsinki pisti pään sekaisin, sillä vappuetkot jatkuivat aatonaattona tilataksimatkalla kehä kolmosen tuolle puolen, jossa odotti ystävien järjestämä prosecco-tasting. Mukaan pakattiin yöpymiskamppeet, sillä näistä pippaloista ei ihmisten aikoihin kotiin suoriuduttaisi.

On ystäviä ja sitten on ruokaystäviä. Sellaisia, joiden kanssa kuluu helposti tunti tai pari timjamin lehtiä nyppiessä, juureksia tasakylkisiksi kuutioiksi pilkkoessa ja marinadeja maistellessa. Keittiömestari käskyttää ja vierailevat kokit misaavat hiki hatussa. Teini-ikäiset lapset kyselevät koska syödään ja pieni koiravauva koettaa saada herkkupaloista oman osansa.

alkupalat

macarons

passionmarinoitu lohi

prosecco

tanskalais-ruotsalainen pihakoira

Alkupalat valmistuivat puoli kymmeneksi. Parsat olivat ehtineet jäähtyä ja viini laseissa lämmetä, mutta se ei tainnut haitata ketään. Kolmen erilaisen kuohuvan jälkeen mentiin saunaan. Isäntäväki valmisteli sillä aikaa kaksi kiloa sisäfilettä ja kaatoi punaviinit karahveihin hengittämään. Pääruoka oli pöydässä puolenyön jälkeen. Onneksi jälkiruoka oli valmiina pakkasessa. Aamiaiseksi nautittiin suklaakakkua ja passiohedelmällä marinoitua lohta. Oi maalliset ilot ja pinkeä vatsa!

sosiaaliset introvertit

vappubrunssi

vappubrunssi

Vappuaaton nämä sosiaaliset introvertit viettivät matalalla profiililla kahdestaan kotisohvalla, akut oli ladattava vapunpäivän brunssia varten. Seuraaviin pippaloihin suhasin viikkoa myöhemmin suoraan Lontoon lennolta. Viisikymppiset järjestettiin Keilaniemessä, merinäköalalla tietenkin. Saavuin paikalle muodikkaasti myöhässä. Kemut olivat jo täydessä käynnissä, käteeni iskettiin skumppalasi ja opastettiin määrätietoisesti kohti notkuvaa buffet-pöytää.

synttärijuustokakku

viisikymppiset

viisikymppinen

Istahdimme pappien keskuuteen, pöytään, jossa lensi hurtti huumori. Kirkkoherroista jokainen koetti houkutella meitä vihille omaan pyhättöönsä. Nyt pitäisi enää päättää, missä kellotornissa haluamme sanoa tahdon. Ajatusta täytyy vähän vielä muhitella, eihän tässä ole ehditty edes kihloihin. Illan täyttivät muistopuheet, joita sankari halusi kuulla eläessään. Hieno idea, jonka röyhkeästi varastan omiin juhliini, niihinkin on enää 8 vuotta! Puolen yön aikaan jätimme juhlakansan tanssahtelemaan parketille, jotta selviäisimme seuraavana päivänä järjestettäviin iltapukujuhliin.

savolaisen osakunnan laulajat

kilta-sali

maa-artisokkakeitto

Savolaisen Osakunnan Laulajat, entinen kuoroni ja henkinen kotini 2003–2015, täytti 185 vuotta. Viiden vuoden välein järjestettävät vuosijuhlat ovat suuri ponnistus talkootyölle perustuvassa osakunnan kerhotoiminnassa. Vuosijuhlamestari hoiti hommansa erinomaisesti, satapäinen vierasjoukko söi, joi, itki ja nauroi ja tietysti lauloi, niin että Lapinrinne raikui. Sotien jälkeen kuoron riveissä laulaneiden liikuttavat tarinat, kollektiiviset muistot, vanhat ystävät, pöytäseuran huonot jutut, stemmoissa lauletut sitsilaulut, hopeakyntteliköt, satenkaaren väreissä loistaneet iltapuvut ja erinomainen ruoka tekivät tunnelmasta ainutlaatuisen. Kuorolaulun terveyttä edistävät vaikutukset eivät taatusti ole tuulesta temmattuja.

pääruoka

baileys-juustokakku

kallavesj

Tiukan työviikon ja Taste of Helsinki -safarin jälkeen saapuu perjantai. Aikatauluttamaton blogityöpäivä ja parvekkeella syöty pastalounas. Illalla saunavuoro ja siideri tai kaksi. Sitä ennen leivotaan kuitenkin äitienpäiväkakku. Juhlakausi ansaitsee arvoisensa päätöksen.

kookos-puolukkapiiras

Pakkanen on vielä puolillaan puolukkaa ja kaapin perällä nököttää avattu kookoshiutalepussi. Selailen reseptikansiota ja löydän Maku-lehdestä repäistyn, kertaallen testatun kookos-puolukkapiiraan ohjeen. Päätän muokata reseptistä gluteenittoman ja korvata valkoiset sokerit ruskealla. Helppo, herkullinen eikä liian makea. Saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei sitä ole. Uuni päälle ja hommiin.

Gluteeniton kookos-puolukkapiiras

Pohja
100 g kookoshiutaleita
2,5 dl kaurajauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1 dl muscovadosokeria (fariini käy myös)
100 g voita huoneenlämpöisenä
1 kananmuna

Puolukkatäyte
400 g (pakaste)puolukoita
1 dl hillosokeria
3 rkl maissitärkkelystä

Rahkatäyte
250 g maustamatonta rahkaa
2 kananmunaa
1 dl ruokosokeria (tavallinenkin on ok)
1/2 dl kuohukermaa

Kinuski
1,5 dl kuohukermaa
1/2 dl ruokosokeria
1/2 dl muscovadosokeria
1 rkl voita
2 tl vaniljasokeria
ripaus sormisuolaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele piirakkavuoka (halkaisija 24 cm) valmiiksi. Mittaa kaikki pohjan ainekset kulhoon ja sekoita niistä käsin tiivis taikina. Taputtele taikina piirakkavuokaan laitoja myöten. Paista pohjaa uunissa 10 minuuttia.

Kiehauta sillä aikaa puolukkaseos. Kaada puolukat kattilaan ja survaise niitä haarukalla pari kertaa. Sekoita keskenään hillosokeri ja maissitärkkelys ja kaada seos kattilaan. Anna kiehahtaa, mutta älä polta pohjaan. Sekoita rahkatäyte.

Ota pohja uunista ja kaada puolukkaseos sen päälle. Levitä tasaiseksi kerrokseksi. Valuta rahkaseos varovasti päällimmäiseksi ja nosta piirakka takaisin uuniin. Kypsennä piirasta uunin keskitasolla vielä 35 minuuttia tai kunnes rahka on saanut vähän väriä.

kookos-puolukkapiiras

Anna piiraan jäähtyä ja kiehauta sillä aikaa kinuski. Mittaa kerma ja sokeri pannulle tai kattilaan. Kinuski on valmis, kun tippa seosta jähmettyy pudotettaessa kylmään veteen (tarkemman ohjeen voit lukea täältä). Sekoita lopuksi joukkoon rasva ja vaniljasokeri. Levitä kinuski kookos-puolukkapiiraan päälle ja ripottele lopuksi kinuskiin vähän sormisuolaa. Koristele puolukoilla.

valmis kookos-puolukkapiiras

Äitienpäivä on meidän perheessä päivä toisten joukossa. Toisille se saattaa kuitenkin olla vuoden ahdistavin ajankohta. Siitä kirjoitan sunnuntaina, luonnos on odottanut päässäni julkaisemistaan jo vuosien ajan.

Psst. Jos asut aiot lahjoa äitiä, mummia, kumppania tai vaimoa ja rämmit edelleen lahjaideoiden suossa, tsekkaa Taste of Helsinki. Se saattaa olla ratkaisu pulmaasi!

Pizzamaanantai – Gluteenittoman pizzapohjan luottoresepti

Suhteeni pizzaan ei ole yksinkertaisimmasta päästä. Sanotaanko vaikka näin: it’s complicated. Etenkin kotitekoinen pizza oli pitkään pannassa keittiössäni, saatoinpa jättää sen syömättä myös kotibileissä ja illanistujaisissa, jos jotain muuta oli tarjolla. Mistäkö tämä johtuu? No antakaas kun kerron.

Muinaisessa nuoruudessani 1980-luvun lopussa pizza oli suomalaisessa ruokakulttuurissa vielä uusi ilmestys. Pizzapohjat olivat kuivia ja mauttomia, kotioloissa varsinkin. Päälle ladottiin valmiita kinkkusuikaleita, säilykeananasta ja pusseissa myytyä juustoraastetta, joka suli täytteiden päälle sitkeäksi kerrokseksi, joka ei makuaistia todellakaan hivellyt.

gluteeniton pizzapohja

Ensimmäisen poikaystäväni perheessä kotitekoinen pizza oli jokaviikkoinen herkku. Uunipellille painellun taikinan päälle riivittiin lihaa grillatusta broilerista. Sekaan ripoteltiin mitäpä muutakaan kuin sitä riivatun purkkiananasta, vihollistani sinihomejuustoa ja päällimmäiseksi sentin paksuinen setti edamjuustoraastetta. Näen vieläkin silmissäni uunista otetun kellertävän kuplivan pinnan, joka jämähti jäähdyttyään jämäkäksi kruunuksi pizzan päälle. Oih ja voih.

Silloinen poikaystäväni rakasti myös roiskeläppiä. Siis niitä Saarioisen pikkupizzoja, teollisen ruokatuotannon helmiä. Säälittävän jauhelihapizzan päälle siivutettiin jääkaapista edamia ja sitten mikroon, avot! Nenääni nyrpistellen närpin omaani, einesruoka ei nappaillut edes teini-ikäisenä. Muiden mielestä olin kummajainen.

gluteeniton pizzapohja

Ravintoloiden pizzatarjonta rajoittui vielä 1990-luvullakin Kotipizzaan ja Pizzataxiin. Opiskeluaikoina kotiin tilattu pizza oli lähinnä krapulalääke, suolaa ja rasvaa kätevässä paketissa. Kinkku-ananasta ja Frutti di Marea, kasvispizzoissta ei kukaan ollut kuullutkaan (jos Margaritaa ei lasketa).

gluteeniton pizzapohja

Vielä aikuisenakin jatkoin pitkään samalla linjalla. Pizzaa teki mieli vain vauhdikkaita illanviettoja seuraavina päivinä. Lähipizzerian tomaattikastike oli liian makeaa omaan makuuni, enkä koskaan missään muussakaan ravintolassa halunnut tilata tuota Italian ihmettä lautaselleni. Se tuntui arkiselta ja tylsältä vaihtoehdolta.

Jossain vaiheessa mieli muuttui. Kaupunkiin ilmestyi osaavia pizzanpyörittäjiä ja lättyjen makumaailmakin koki mullistuksen. Vegevaihtoehtojen lista kasvoi ja pohjaakin kehiteltiin. Halutessaan sai valita vaikka ruisjauhoon leivotun version. Kotona en pizzaa tehnyt vieläkään.

gluteeniton pizzapohja

Sitten matkustin Lappiin. Ensimmäisenä iltana tunturissa sisko halusi laittaa pizzan tulille. Kiemurtelin tuolilla ja yritin ehdottaa jotakin muuta. Hän piti päänsä, olihan gluteenittomat jauhotkin kannettu tunturiin varta vasten Helsingistä asti. Minä tyydyin kohtalooni, avasin viinipullon, kaadoin kokille lasillisen ja ryhdyin pilkkomaan aineksia.

gluteeniton pizzapohja

Tuo tunturimökissä mutustettu pizzan puolikas käänsi kelkkani lopullisesti. Itse tehtynä pizza on parasta, ainekset tuoreita ja pohja juuri sellainen ihanan ohut. Paras pizzapohjaresepti on edelleen se sama, jolla pizzat pyöräytettiin pöytään harmaassa hirsimökissä Pyhätunturin siimeksessä. Ohjeella pohjasta tulee ohut ja rapea, jos haluat ilmavamman lopputuloksen, lisää taikinaan vajaa teelusikallinen psylliumia.

Gluteeniton pizzapohja

2 dl vettä
1/4 tuorehiivaa tai samassa suhteessa kuivahiivaa
4 dl gluteenitonta jauhoa oman valinnan mukaan
n. 1/2 dl oliiviöljyä
suolaa

Lämmitä vesi käyttämäsi hiivan vaatimaan lämpötilaan. Liuota hiiva veteen ja lisää sopivasti suolaa. Lisää jauhot vähän kerrallaan, ettei taikinasta vahingossa tule liian jäykkää. Lisää lopuksi öljy.

Taikinasta tulee yksi normileveä pellillinen tai muutama pienempi pyöreä yksilö. Tässä välissä taikinaa ei tarvitse kohottaa, joten lätkäise se suoraan leivinpaperille. Painele taikinaa litteämmäksi, laita päälle toinen leivinpaperi ja kaulitse tai painele pohja sopiviin mittoihin kahden paperin välissä. Anna kohota ainesten pilkkomisen ajan.

gluteeniton pizzapohja

Tällä kertaa pizza täytettiin itse keitetyn tulisen tomaattisoossin lisäksi kirsikkatomaatin puolikkailla, paprikalla, punasipulilla ja mozzarellaviipaleilla. Juustoraastetta EI lisätty. Paistoaika 225-asteisessa uunissa on noin vartti. Kaada lasiin punaista ja ahmi hyvällä omallatunnolla.

ps. Jos halajat hyvää pizzaa, mutta et ehdi paistamaan sitä itse, suussa sulavia lättyjä saa Helsingissä mm. Tenho Restobarista, Skifferistä ja Putte’s Bar & Pizzasta.