Lisää kasvisruokaa arkeen – tofu-kurpitsacurry

Kasvisruoka on tullut meidän keittiöön jäädäkseen. Eilen lounaaksi ensimmäistä kertaa kokattu tofu-kurpitsacurry kiilasi saman tien kestosuosikkien kärkikastiin. Kaupassa kärryihin kerätään vino pino sesongin kasviksia, kierrellään katselemassa, millaisia uutuuksia vegehyllyille on tällä kertaa ilmestynyt, ja ryhmittäydytään kylmäkaapeilla kasvipohjaisten tuotteiden eteen. Kauppakassista löytyy aina myös vähintään yksi pala tofua. Aina ei todellakaan ole ollut näin.

tofu-kurpitsacurry

Kovin monta vuotta en ole ehtinyt liputtaa tofun ja muiden kasvipohjaisten proteiinien puolesta. Jos totta puhutaan, saatoin jopa vältellä niitä. En ymmärtänyt, miten mauttomasta tofukuutiosta voisi valmistaa maukasta ruokaa. Tempe, seitan, quorn ja soijasuikaleet olivat erikoisuuksia, joihin törmäsin lähinnä entisen työpaikkani opiskelijaravintolassa.

Ennakkoluuloni vegemakkaroita ja vuustoja kohtaan olivat kohtuuttoman suuret, eikä mieleni tehnyt lähteä kokeilemaan summassa tuotteita, jotka ehkä jäisivät syömättä. Tiesin kyllä, että ilmaston kuumenemisen hidastamiseksi pitäisi vähentää eläinperäistä ruokaa ja lisätä arkeen kasvispohjaista ruokaa, mutta käytännön toteutus tuntui hankalalta.

Sitten tapahtui jotain. Tammikuussa 2018 sattuman oikusta istuin filipiiniläisen ravintolan pöytään ja päätin hetken mielijohteesta antaa tofulle tilaisuuden. Muistan edelleen, miten hämmästynyt olin. Kulhoruoan pinnalle asetellut tofukuutiot olivat pinnaltaan rapeita ja maultaan hillittömän herkullisia!

Sen jälkeen alkoi tutustumisprosessi, joka jatkuu edelleen. Aloin vähitellen ymmärtää, miksi tofulla ja muilla aikoja sitten kehitetyillä kasviproteiineilla on Aasiassa niin suuri suosio. Olen myöntänyt olevani väärässä ja kääntänyt takkini vähän nolostellen aiempaa ankeaa asennettani.

tofu-kurpitsacurry

Sittemmin olen syönyt superhyviä tofuvartaita, santsannut tofulimonelloa, kokannut pastaa pehmeällä silken tofulla ja maistellut mainiota tofuskagenia. Nykyään jääkaapissa on aina vähintään yksi kimpale tuota idän ihmettä. Pidän tofua aina varalla, sillä se säilyy pitkään ja siitä on vaikka mihin. Siinä sivussa keittiöömme on hiipinyt myös muita kasvipohjaisia vaihtoehtoja kuten niitä soijasuikaleita, tempeä ja hiljattain paluun tehnyttä nyhtökauraa Jääkaapin hyllyiltä löytyy myös vuustoa, soijajugurttia ja tietenkin kaurakermaa. Myös tuoreiden kasvisten määrä ylittää reippaasti puolen kilon päivittäisen suosituksen.

Tuorein ihastukseni kasvipohjaisten tuotteiden tutustumismatkalla on vegaaninen suklaavanukas. Vielä kaksi viikkoa sitten lusikoin tyytyväisenä suuhuni tavallista suklaamoussea, kunnes uskalsin vihdoin maistaa vegaaniversiota. Halleluja, kuinka herkullista! Nyt ihmettelen vain sitä, miksi ihmeessä sallin ennakkoluulojeni ohjata ostovalintojani näinkin pitkään.

Mutta se suklaavanukkaista, sillä nyt on vihdoinkin aika sukeltaa reseptin pariin. Tämä supermaukas tofu-kurpitsacurry on omittu kenenpä muunkaan kuin hyvän ystäväni ja taitavimmista taitavimman Hanna Hurtan blogista. Resepti on alun perin saatu edesmenneestä Esther-ravintolasta, jossa Hanna kyseiseen herkkuun tutustui. Minä olen tehnyt pieniä muutoksia alkuperäiseen ohjeeseen mökkikeittiöstä löytyvien tykötarpeiden mukaan, mutta jos haluat kurkata orkkisreseptin, se löytyy täältä: Tofu-kurpitsacurry á la Esther. Molemmista resepteistä riittää reippaasti neljälle nälkäiselle.

Tofu-kurpitsacurry

1 pkt maustamatonta tai marinoitua tofua (250–300 g)
½ kurpitsa (n. 700 g)
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl rypsiöljyä paistamiseen
2 tl curryjauhetta
1 tl juustokuminaa eli jeeraa
½ tl kurkumaa
1 tl chilihiutaleita
1 purkki tomaattimurskaa (500 g)
1 purkki kookosmaitoa (250 ml)
2 kourallista tuoretta pinaattia
½ sitruunan raastettu kuori
1 sitruunan mehu
suolaa
Lime- tai sitruunaviipaleita

Viimeistelyyn: tuoretta persiljaa tai korianteria sekä halutessasi chiliä
Lisukkeeksi: riisiä paketin ohjeen mukaan, puuroriisikin toimii todistetusti hyvin.

Kääri tofukimpale talouspaperin tai puhtaan keittiöpyyhkeen sisään kuivumaan. Nosta paketin päälle paino kasvisten kuorimisen ja pilkkomisen ajaksi.

Kuori kurpitsa ja lusikoi siemenet talteen (voit paahtaa ne uunissa ja käyttää esim. Salaatin tai jugurtin lisukkeena). Kuutioi kurpitsa reiluiksi suupaloiksi. Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita pannulla öljyssä hetki ja lisää sitten kurpitsakuutiot. Lisää joukkoon mausteet eli chili, curry, juustokumina ja kurkuma. Jatka kuullottamista vielä tovi.

Holauta kasvisten sekaan tomaattimurska ja kookosmaito. Huuhtele tomaattimurskapurkki pienellä määrällä vettä ja kaada sekin ruoan joukkoon. Anna kiehahtaa ja hauduta sen jälkeen kannen alla n. 10 minuuttia. Pane viimeistään tässä vaiheessa riisivesi kiehumaan.

Kun kurpitsa on pehmennyt, lisää pannulle kuutioitu tofu ja anna makujen imeytyä vähintään 10 minuuttia. Sekoita soosin joukkoon lopuksi tuore pinaatti.

Mausta tofu-kurpitsacurry ennen tarjoilua raastetulla sitruunankuorella, sitruunan mehulla ja suolalla oman maun mukaan. Lusikoi lautaselle ja viimeistele tofu-kurpitsacurry lime- tai sitruunalohkoilla, tuoreilla yrteillä ja/tai chilillä.

tofu-kurpitsacurry

Ps. Jos sinäkin suhtaudut uteliaasti kasvisruokaan, sujauta korvasi taakse odottamaan Hannan uusi projekti, Kasviskapina. Kasvipohjaiseen syömiseen kannustava sivusto avautuu näillä näkymin vuoden loppuun mennessä, mutta Kasviskapinan instagram-pöhinää pääsee seuraamaan jo nyt!

Mökkiläisen makumatka Saimaalle – Mikkelin torilta Raijan Aittaan ja Ollinmäen viinitilalta Kenkäveroon

Kaupallinen yhteistyö: Laiturilla & D.O. Saimaa 

Mökin kesäkeittiöön liittyy monia periaatteita, joista emme suostu tinkimään. Kokkaajalle, oli heitä sitten yksi tai useampi, kaadetaan toiveiden mukaista kokkausjuomaa lasiin. Tiskivuorot ja kokkaushommat jaetaan tasan: jos yksi grillaa, toinen tekee lisukkeet ja kolmas huolehtii kattamisesta. Tämä pätee myös mökkivieraisiin.

makumatka saimaa

Yksi sääntö on kuitenkin ylitse muiden ja se kuuluu näin: keittiössä kokataan mutkatonta, simppeliä kesäruokaa, suositaan paikallisia raaka-aineita ja mennään aina maku edellä. Niinpä lautasille päätyy varsinkin kesäisin suoramyynnistä, lähialueen tiloilta ja ison kirkon toreilta hankittuja sesonkikasviksia ja muita lähellä valmistettuja tuotteita.

Mökkivuosien varrella olen saanut ilahtua useita kertoja huomatessani, kuinka Etelä-Savossa arvostetaan paikallisia tuotteita ja tekemistä. Onpa Saimaan alueella ensimmäisenä Suomessa otettu käyttöön myös alkuperä- ja laatumerkki, joka edellyttää tuotteilta ja raaka-aineilta korkeaa laatua ja vastuullisuutta ympäristön, kestävän kehityksen ja yhteiskuntavastuun näkökulmasta! Valitsemalla D.O. Saimaa -alkuperämerkityn tuotteen voi siis olla varma, että tuote on paitsi laadukas, myös rakkaudella ja intohimolla valmistettu vastuullinen herkku tai designtuote.

makumatka saimaa

makumatka saimaa

Voitte siis kuvitella, etten ollut pysyä pellavahousuissani, kun minulle tarjoutui mahdollisuus sekä makumatkaan Saimaalla että kokkaushetkeen yhdessä arvostetun D.O. Saimaa Chefin Ilkka Arvolan kanssa – ja missäpä muualla kuin mökkikeittiössä! Sain luvan julkaista myös kaikki kesäkeittiössä kokatut reseptit, joten ota ihmeessä ohjeet talteen ja valmistele kesäkeittiössäsi täydellinen D.O. Saimaa -menu!

Makumatka alkaa muina mökkituristeina Mikkelin torilta

Ensin juodaan torikahvit, tottakai. Sen jälkeen saan käteeni keittiömestarin kokoaman ostoslistan, jonka avulla suunnistan matkaseurani suositteleman torikojun luokse. Mansikoita, kirsikoita ja raparperia notkuvan tiskin takana seisoo topakkana Kaija Ahonen, Mikkelin torikauppiasyhdistyksen puheenjohtaja. Hän kertoo, kuinka oli torilla myymässä jo 1970–1980-lukujen taitteessa, kun iltatoritoiminta perjantaisin käynnistyi. Nykyään toriostoksille pääsee arkisin joka ilta – teatteri-iltoina myynti jatkuu jopa klo 22 saakka.

Mökkiläisiäkään ei ole unohdettu, sillä aktiivinen Ahonen on kehittänyt erityisen palvelun nimenomaan mökkiläisiä ajatellen. Etukäteen tilatut toriostokset toimitetaan pientä toimitusmaksua vastaan veneellä Mikkelin satamasta käsin suoraan mökkilaiturille – jopa Ristiinaan ja Anttolaan asti. Aikamoista!

Mikkelin tori

Mikkelin tori

Mikkelin tori

Ostamme kaksi rasiaa mansikoita. Eteläsavolaisia ei kesäkuun ensimmäisellä viikolla ole vielä saatavilla, vaan myynnissä on varsinaissuomalaisissa kasvihuoneissa kypsynyttä marjaa. Seuraavalla viikolla tulossa on Enonkoskella tunneleissa kasvatettua mansikkaa, Ahonen vinkkaa. Päivittelemme yhdessä, kuinka avomaalla kypsyvää pääsatoa saadaan kylmän kevään vuoksi todennäköisesti odotella aina heinäkuun puoliväliin saakka. Sitten siirryn pari kojua tuonnemmaksi tarkistamaan mitä Panu Teräsrannalla on tänään myytävänä.

Kaikenlaisia taimia ja varhaisia yrttejä sekä uuden sadon avomaankurkkuja ja retiisejä on tarjolla. Nappaan Panusta kuvan, ja kun julkaisen sen somessa, saan välittömästi useita viestejä, joiden mukaan Teräsrannan kojulta saa koko Suomen parhaat taimet ja tomaatit. Harmittaa, että matkalaukkuuni ei taimia tällä kertaa mahdu ja ensimmäiset tomaatitkin odottavat vielä kypsymistään. On siis poikettava Panun kojulla uudemman kerran.

Retiisit ja kurkut kassissa keikkuen jatkamme kauppakeskuksen lasipihalle rakennettuun Kauppahalliin, josta poimimme mukaan Kala- ja eväsherkku Heinäsen kylmäsavustettua haukea sekä kimpaleen pienen paikallisen Kappeli juustolan sinihomejuustoa. Kunhan koukkaamme vielä kaupasta Joroisissa kasvaneet Järvikylän yrtit, olemme valmiita suuntaamaan mökkikeittiöön.

makumatka saimaa

Soutaen kesäkeittöön – D.O. Saimaa kesämenu kokataan Saimaan rannalla

Lyhyen ajomatkan jälkeen saavumme kiemuraisen hiekkatien päähän. Tuoreet vihannekset ja yrtit kasseissamme asetumme soutuveneen tuhdolle ja soudamme mökkirantaan. Ruokalistalla on marinoitua kylmäsavuhaukea, uuden sadon ensimmäisistä kasviksista sekoitettua tuoresalsaa, varhaisperunoita sekä grillattuja kesäkurpitsoja yrttisalaatilla höystettynä. Jälkiruoaksi paistetaan tietysti muurinpohjalettuja, jotka herkutellaan tuoreiden mansikoiden kera.

Ollinmäen viinitilan tuottaman alkoholittoman Prinsessa-kuohujuoman ja ahvenista taiottujen suolapalojen saattelemana ryhdymme pilkkomaan, siivuttamaan, marinoimaan ja sekoittamaan. Puen päälleni D.O. Saimaa -essun ja kuuntelen kurkkujen kuutioinnin lomassa, kun keittiömestari Ilkka Arvola kertoo ruokafilosofiastaan.

makumatka saimaa

makumatka saimaa

makumatka saimaa

“Kun suositaan paikallisia tuottajia ja ostetaan heiltä suoraan ilman välikäsiä, kaikki voittavat,” Arvola muistuttaa. “Tuottaja saa paremman hinnan, pyrkii parantamaan tuotteitaan, pitämään luvattua laatua yllä ja ammattiylpeyskin kasvaa. Ravintola taas saa parasta mahdollista laatua, säästää raaka-aineitten hävikissä, pystyy kertomaan kuluttajalle koko tuotantoketjun ja saa kaupan päälle hyvän tarinan.”

Nyökyttelen, sillä sama pätee meihin mökkiläisiinkin. Kun arvostaa paikallisia tuotteita, suosii lähellä tuotettua ja kantaa eurot suoraan tuottajan taskuun, tietää saavansa laatua ja varmistaa tuotteiden saatavuuden jatkossakin. Vaikka asia on itsestäänselvä, harva sitä tulee oikeasti ajatelleeksi, etenkään silloin, kun suuret kauppaketjut mainostavat isolla rahalla halpuutettua valikoimaansa.

D.O. Saimaa -kesämenu: kylmäsavuhaukea, grillattua kesäkurpitsaa sekä muurinpohjalettuja

Me kokkasimmemme koko menun tunnelmallisella avotulella, mutta nämä herkut valmistuvat tarvittaessa sisätiloissakin. Räiskäleitä ei tosin silloin voi kutsua muurinpohjaletuiksi, mutta maku lienee molemmissa versioissa tärkein.

makumatka saimaa

saimaa menu

Tässä vaiheessa jaan reseptit hätäisimmille, kaikki ohjeet on mitoitettu neljälle nälkäiselle. Suluissa olevat ainesosat ovat omia lisäyksiänii, muuten reseptit ovat Ilkka Arvolan käsialaa. Eikä tässä suinkaan vielä kaikki: varsinkin makumatkailusta kiinnostuneiden kannattaa jatkaa lukemista reseptien jälkeenkin, sillä luvassa on muutama täsmävinkki Etelä-Savoon suuntaaville!

*****

Marinoitua haukea, tuoresalsaa ja uuden sadon perunoita

D.O. Saimaa -menun alkuruoaksi kokkasimme kylmäsavuhaukea, tuoresalsaa ja uusia perunoita. Annoksesta riittää neljälle jopa kevyeksi lounaaksi!

Marinoitu kylmäsavuhauki:
200 g D.O. Saimaa -merkittyä kylmäsavuhaukea
2 rkl tuoretta tilliä silputtuna
1 dl kesäsipulia hienoksi leikattuna
½ sitruunan mehu
½ dl oliiviöljyä
½ dl rypsiöljyä
Mustapippuria

Pieni kylmäsavuhauki ohuiksi suikaleiksi. Sekoita hauki muiden ainesten joukkoon ja jätä maustumaan vähintään pariksi tunniksi. Marinoitu hauki säilyy kylmässä useita päiviä, joten sen voi maustaa hyvissä ajoin, vaikka edellisenä päivänä.

makumatka saimaa

makumatka saimaa

Uudet perunat:
300 g juuri maasta nostettuja uuden sadon perunoita
1 l vettä
Merisuolaa
150 g voita (tai kasvimargariinia)
Silputtua tilliä

Pese perunat ja keitä suolalla maustetussa vedessä juuri ja juuri kypsiksi. Kaada vesi pois ja lisää voi. Anna levätä 5 minuuttia, lisää tilli ja tarjoile.

makumatka saimaa

Tuoresalsa:
50 g retiisiä
1 dl kevätsipulia
50 g kurkkua
½ punainen chili
½ sitruunan mehu
2 rkl oliiviöljyä
Merisuolaa

Viipaloi retiisit ohuiksi siivuiksi ja leikkaa kurkku, sipuli ja chili pieniksi kuutioiksi. Lisää loput ainekset, mausta ja sekoita. Tarjoa kylmäsavuhauen ja perunoiden kanssa.

makumatka saimaa

*****

Grillatut kesäkurpitsat á la D.O. Saimaa

Valmista täytetyt kesäkurpitsat grillissä, avotulella tai sadesään sattuessa kotiuunissa grillivastusten avulla. Yrttisalaatti kootaan D.O. Saimaa -merkityistä Järvikylän yrteistä.

makumatka saimaa

Grillatut kesäkurpitsat:
4 pientä kesäkurpitsaa
2 sipulia
1 yksikyntinen valkosipuli
1 punainen chili
200 g Kappelin juustolan D.O. Saimaa -merkittyä Illusia-sinihomejuustoa
50 g tuoretta pinaattia
50 g lehtiselleriä silputtuna
1 rkl tuoretta timjamia
½ dl oliiviöljyä
Mustapippuria
Merisuolaa

Halkaise kurpitsat ja kaavi niiden siemenosa keskeltä talteen. Hienonna sipulit ja chili ja kuullota niitä miedolla lämmöllä oliiviöljyssä n. 15 minuuttia. Lisää hienonnettu kurpitsojen siemenosa sekä silputtu selleri. Jatka kuullottamista 5 minuuttia. Lisää pinaatti ja timjami, ja mausta seos suolalla ja pippurilla.

Grilllaa kurpitsan puolikkaita avotulella tai kuumassa grillissä n. 5 minuuttia. Lisää täyte kurpitsanpuolikkaisiin kaiverrettuihin koloihin ja leikkaa päällimmäiseksi reilut siivut sinihomejuustoa. Sulje grillin kupu, jotta juusto sulaa. Tarjoile yrttisalaatin kanssa.

makumatka saimaa

makumatka saimaa

Yrttisalaatti:
½ puntti lehtipersiljaa
½ puntti basilikaa
30 g rukolaa
10 g minttua
½ sitruunan mehu
½ oliiviöljyä

Sekoita puhtaat yrtit ja mausta sitruunamehulla sekä öljyllä. Tarjoile heti.

*****

Muurinpohjaletut

5 dl Täysmaitoa (tai 3 % kauramaitoa)
5 dl Rapion myllyn lettujauhoja
1 tl suolaa
50 g voisulaa (tai öljyä)
1 rkl sokeria
1 kananmuna

Sekoita ainekset vatkaten ja anna turvota noin 1 tunti. Paista runsaassa rasvassa keskilämmöllä valurautapannulla tai muurikalla. Tarjoile Kenkäveron marengin, tuoreiden mansikoiden ja vaniljalla maustetun, vatkatun hapankerman kanssa.

makumatka saimaa

makumatka saimaa

Makumatkan seuraava etappi: Raijan Aitta – mansikkamehua, tuoreita marjoja ja pellavatuotteita

D.O. Saimaa -menun saamme nauttia kesäisessä auringopaisteessa, mutta makumatkaa vatsat täynnä jatkaessamme meidät yllättää saderintama. Tihkusade päättyy onneksi sopivasti, kun kurvaamme Raijan Aitan pihamaalle. Raijan Aittaa yhdessä siskonsa ja Raija-äitinsä kanssa pyörittävä Katarina Turman ojentaa meille kumisaappaat ja pyytää seuraamaan perässään kukkivien marjapensaiden keskelle. Taustalla siintää Saimaa, ja aurinko kurkistaa jo tummien pilvien takaa.

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

Mansikkaa, mustaherukkaa ja vadelmaa viljellään 3,5 hehtaarin alalla. Harvinaisempi hunajamarja on kokeilussa ja omiin tarpeisin kasvatetaan myös tyrniä. Sadon kypsyessä mökkiläiset ovat tervetulleita paikan päälle poimimaan kesän makeimpia marjoja suoraan kesäkeittiöön, kilohinta liikkuu 4–7 euron tietämillä riippuen marjasta ja lajikkeesta. Omista marjoista tehdään D.O. Saimaa -merkittyjä hilloja ja mehuja.

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

Raijan_Aitta_18-8-2021_J_Vaahtera-56

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

raijan aitta

Tila on vanha. Alkuperäisestä pihapiiristä on jäljellä sympaattinen aitta sekä navetan kivijalka, jonka ylisille on rakennettu nykyiset kahvilan ja kaupan tilat. Maisteltuamme mansikoista ja mustaherukoista valmistettua mehua, yläkertaan nousee Katarinan äiti Raija Mustonen, joka intoutuu kertomaan siitä, miten pellavia aikoinaan viljeltiin ja millaisia tuotteita niistä valmistettiin. Käsityöläiskonkari puhuu kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä 1970-luvulla perustetun putiikin raaka-aineet saatiin alkuaikoina omilta pelloilta. Raija olisi valmis esittelemään kehräystaitojaan, mutta joudumme kieltäytymään kohteliaasti, sillä ihan pian on aika rientää seuraavaan kohteeseen. Ostoksia ehdimme kuitenkin tekemään. Kotiin lähtee tuliaisiksi muutama pellavainen keittiöpyyhe sekä saunahuppu, joka vielä mökin varustuksesta uupuu.

Viininmaistelua Ollinmäen viinitilalla

Olen käynyt Ollinmäellä viimeksi joskus 2000-luvun alkupuolella. Tutustuminen viinitilaan satapäisen savolaisen opiskelijaporukan kanssa oli hieman erilainen kokemus, kun sitä vertaa tämänkertaiseen visiittiin. Pihalla kasvaa kymmeniä omenapuita ja pari jättiläishaapaa, tuonnempana surisevat talon omat mehiläispesät, joilla varmistetaan omenankukkien pölyttyminen. Haavanlehtien havinaa siirrymme ihastelemaan päärakennuksen torniin rakennetusta näköalabaarista, käsissämme vaaleanpunaiset alkumaljat, toisella Prinsessaa ja toisella Ruhtinatarta, joka on nimetty Anttolan Hovin ruhtinattaren Natalia Demidoffin mukaan.

Myös Ollinmäen viinitilan historia on pitkä. Tiluksilla on ollut puutarha 1920-luvulta lähtien ja viinitilanakin se on yksi Suomen vanhimmista – Ollinmäellä on valmistettu marja- ja hedelmäviinejä, likööreitä ja tisleitä kohta 30 vuoden ajan. Kielen ammattilaisena ihastun välittömästi myyntihyllyssä majailevien, D.O. Saimaa -alkuperämerkittyjen viinien kansallisromanttisiin nimiin, joista lähes jokainen on poimittu Kantelettaren tunnetusta runosta, jossa riimitellään Puntun Paavoa ja Hentun Liisaa.

Ollinmäen viinitila

Ollinmäen viinitila

Ollinmäen viinitila

Meille on luvattu järjestää viinitasting oman tilan viineillä. Edellisestä marjaviinien maistelusta onkin aikaa, joten kertaus tulee tarpeeseen. Odotimme paria pientä kaatoa ja muutamaa makupalaa, joten ilmeemme olivat varmasti näkemisen arvoiset kun ymmärsimme, että kaikki 22 lasia juomille paritetuille pienine suolapaloineen oli katettu meitä varten. Hämmentyneinä istuimme hämyisän viinituvan pöytään ja ryhdyimme tekemään työtä käskettyä Sirkan opastuksella.

Ensin käsittelyyn otettiin suolaiset sapakset sekä niille paritetut viinit. Kävimme läpi viininmaistelun periaatteita, tarkastelimme viinin tuoksua, analysoimme väriä ja tihrustimme lasin reunaan syntyvää valumajälkeä, josta voi päätellä sokerin määrän. Sitten maistoimme. Viinitilallinen Sirpa Villanen arvuuttelee valmistuksessa käytettyjä marjoja ja hedelmiä ja pudisteli nauraen päätään väärille vaustauksillemme. Tavallisesta viininmaistelukokemuksesta ei tuntunut olevan käytännössä mitään hyötyä, sillä sain tuurilla kokonaista kaksi oikein. Jos joskus päädyt samaan tasting-pöytään, vastaa aina kysyttäessä puolukka. Tai jos punainen väri taittaa yhtään siniseen, silloin oikea vastaus on melkein aina mustikka.

Ollinmäen viinitila

Ollinmäen viinitila

Marjaviinien jälkeen maistelimme vielä paria väkevämpää tuotetta, joista suosikiksi nousee villiyrteistä valmistettu, likööriksi luokiteltava Villi Wäinö. Juomaa maistaakseen on tultava paikan päälle, sillä Suomen alkoholilaki ei salli vahvempien juomien ulosmyyntiä suoraan tiloilta eikä Alkonkaan valikoimista tuotetta vielä löydy.

Makumatka päättyy Kenkäveroon

Ollinmäeltä palaamme makumatkan alkupisteeseen, Mikkeliin. Tarkoitus on syödä hyvin ja piipahtaa vain pikaisesti paikallisten tuotteiden myymälässä, mutta Kenkäveron pittoreski pihapiiri houkuttelee pysähtymään pidemmäksi aikaa. Pitsiä jäljittelevät ikkunanpuitteet ja otsalaudat, entistä pappilaa ympäröivä satumaisen kaunis puistomainen pihapiiri, satojen lajikkeiden huikea pionipuutarha sekä Kenkäveron kesäbrunssi, villiyrttikurssit sekä maankuulu D.O. Saimaa -alkuperämerkitty ruisleipä keräävät ihastelevia makumatkaajia kauempaakin.

Kenkäveron vaaleanpunainen, yli 150 vuotta vanha kartanorakennus huokuu historiaa. Toiminnanjohtaja Anne Ossi vinkkaa kurkkaamaan heti sisään astuessa vasemmalle, yläkertaan nousevan vanhan portaikon seinissä nimittäin erottuvat edelleen alkuperäiset  lautahirret.

kenkävero

kenkävero

do saimaa

kenkävero

Käsityöharrastajana, suomalaisen suunnittelun fanina ja lähiruoan ylimpänä ystävänä tämä mökkiläinen on Kenkäverossa haltioissaan. Jättimäinen myymälä on kuin karkkikauppa täynnä lähellä valmistettua lankaa, paikallisista raaka-aineista jalostettuja tuotteita, pienten suunnittelijoiden vaatteita, paikallisten tekijöiden upeita koruja ja kaikkea muuta, mitä mökkihöperö ikinä mökilleen voisi toivoa.

Valitsen ostoskoriini teetä, Kenkäveron puolukkamarenkeja ja näkkärishipsejä, säilykemuikkuja sekä pullollisen siideriä – kaikki D.O. Saimaa -merkittyjä tietenkin. Pauliina Rundgrenin tehtaanmyymälästä ostan mökille tuliaiseksi samanlaisen teesiivilän, kuin mitä kaupunkikodistakin löytyy. Valkoinen Lehti-siivilä on kaunis, toimiva ja ennen kaikkea pitkäikäinen. Kaupunkikodissa olen suodattanut sillä päivittäiset teekupilliseni jo 13 vuoden ajan. Myös Rundgrenin design-tuotteet ovat saaneet D.O. Saimaa -leiman!

kenkävero

kenkävero

kenkävero

Mökkiläisen makumatkan Saimaalle kruunaa Kenkäveron kuuluisa kesäbrunssi. Päivittäin pöytiin tarjoiltavaan 29 euron ateriaan kuuluu runsas, sesongin kasviksista ja muista tuoreista raaka-aineista koottu alkupalalautanen, lämmin ruoka sekä jälkiruokapöytä, jolle oli tällä kertaa katettu tarjolla kahta erilaista herkkua: Pappilan hätävaraa (tottakai!) sekä pannacottaa Pappilan tapaan.

Kenkäveroon(kin) on päästävä pian uudelleen. Voisin kuljeskella pihapiirissä, tuoksuvien syreenipensaiden ja pionipenkkien keskellä loputtomiin. Seuraavalla kerralla aion istua lukemassa puutarhan pittoreskeillä penkeillä, siemailla teetä pappilan verannalla ja nautiskella leivoksista ja hetkestä, jolloin ei ole kiire mihinkään.

******

Jos tykkäsit tästä postauksesta, vilkaise ihmeessä myös aiemmat yhteistyössä Laiturilla-hankkeen kanssa julkaistut jutut:

Monipaikkainen mökkiläinen tässä terve!
Satunnaisista suhteista elämänmittaiseen liittoon – näin meistä tuli mökkiläisiä!
Luonnon monimuotoisuus on lähellä mökkiläisen sydäntä
Kestävää mökkeilyä Etelä-Savossa – paikalliset palvelut kunniaan!
Tervetuloa vastuullisen mökkeilijän kesäkeittiöön!
Mökkiläinen matkailee Etelä-Savossa – yövy ja herkuttele Sahanlahti Resortissa ja retkeile Anttolan Neitvuorella

Sopivan tulinen tofu-tomaattipasta

Lompsin lomalle viisi päivää sitten. Ruutuaika on tipahtanut 60 prosenttiin normaalista, kirjoja on kasa luettuna ja uimaankin olen ehtinyt kymmeniä kertoja. Varsinaisia töitä en ole tehnyt, mutta ihan vielä en näköjään ole saanut itseäni irti läppärin ääreltä. Nyt istun kädet näppiksellä siksi, että kokkasin juuri myöhäiseksi lounaaksi pastakastiketta, jonka reseptin haluan teille jakaa tuoreeltaan. Joten tässä se tulee, sopivan tulinen tofu-tomaattipasta!

tofu-tomaattipasta

Kasviksista ja pehmeästä tofusta kokkaamani tofu-tomaattipasta sai innoituksensa kasvisruokagurultani Hanna Hurtalta. Hannan ansiota on sekin, että ylipäätään opin käyttämään tofua ruoanlaitossa. Pehmeään silken tofuun olen tutustunut vasta tänä vuonna, ja rakastuin siinä silmänräpäyksessä.

Tykkään ihan hirmuisesti tomaattipohjaisista pastakastikkeista, mutta lihan vähentämisen myötä proteiini on usein jäänyt niistä uupumaan. Simppelit tomaattipastakastikkeet ovat kyllä ihania ilman proteiiniakin, mutta silloin ne eivät pidä nälkää niin hyvin. Pehmeä tofu ratkaisee tämän ongelman ja tuo samalla soosiin sopivasti rakennetta ja täyteläisyyttä ilman, että tarvitsee käyttää kaurakermaa tai maitopohjaisia tuotteita.

tofu-tomaattipasta

Tuunasin Hannan tofu-tomaattipasta-reseptiä tapani mukaan. Käytin tuoretta chiliä, korvasin inhokkini varsisellerin sattumalta jääkaapissa nököttäneellä, pari päivää sitten paahdetulla juurisellerillä ja lisäsin lopussa hieman lisää happoa puristamalla soosin joukkoon tuoretta sitruunaa. Alkuperäisen ohjeen ravintohiivahiutaleita tai minkään valtakunnan parmesaania meillä ei ollut, mutta hyvin toimi ilmankin. Annoksen päälle noukin puutarhasta tuoretta basilikaa ja ripottelin chilihiutaleita ja rouhin mustapippuria sekä kuivattua valkosipulia.

Pasta ehti tällä kertaa kypsyä yli, sillä juuri kun ajastin piippasi, alkoi rankkasade ja meille tuli kiire rynnätä pelastamaan pari tuntia aiemmin vahatut, kuivumassa ulkona olleet pöytälankut. Mutta tulipahan todettua, että tofu-tomaattipasta maistuu myös keskellä mökkiremppaa, vaikka sanomalehdistä hätäisesti tekaistun kattauksen päältä nautittuna. Reseptistä riittää neljälle nälkäiselle remppaajalle!

tofu-tomaattipasta

Sopivan tulinen tofu-tomaattipasta

1 (kesä)sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 punainen chili, voimakkuus oman maun mukaan
2 pientä porkkanaa
1 lehtisellerin varsi tai ¼ paahdettu juuriselleri
2 rkl öljyä
2 rkl tomaattipyrettä
1 prk tomaattimurskaa tai säilöttyjä tomaatteja
2 tl balsamiviinietikkaa
1 tl sokeria tai hunajaa
1 tl suolaa
1 pkt pehmeää silken tofua
sitruunamehua
(Vegeparmesaania tai ravintohiivahiutaleita)

Tuoreita yrttejä, esim. Basilikaa tai lehtipersiljaa
Chilihiutaleita
Mustapippuria

Silppua sipuli, valkosipuli ja chili, pilko porkkana pienemmäksi ja kuutioi varsiselleri (tai paahdettu juuriselleri).

Kuullottele sipulia, valkosipulia ja chiliä pari minuuttia öljyssä. Lisää sitten porkkana, selleri ja jatka paistamista viitisen minuuttia. Sekoita tomaattipyree kunnolla kasvisten joukkoon ja holauta kattilaan tomaattimurska tai säilötyt tomaatit. Älä unohda huuhtoa purkkia puhtaaksi 1–2 desillä vettä, jonka voit lisätä kastikkeen joukkoon. Mausta balsamiviinietikalla, sokerilla tai hunajalla ja suolalla. Anna kastikkeen porista hiljalleen vähintään 20 minuuttia. Keitä sillä välin pasta.

Kun kastike on saanut syventää makujaan tarpeeksi, lisää pehmeä tofu (sekä 2 rkl ravintohiivahiutaleita, jos sellaisia kotoa löytyy) ja surauta soosi sauvasekoittimella sileäksi. Maistele ja säädä makua tarvittaessa mausteilla. Minä tykkään puristaa tässä kohtaa soosin joukkoon myös vähän sitruunamehua. Sekoita kypsä pasta soosin joukkoon ja viimeistele tofu-tomaattipasta tuoreilla yrteillä, chilihiutaleilla sekä mustapippurilla.

tofu-tomaattipasta

Ps. Jos rakastat tomaattisia pastoja, kokeile myös näitä:
Sarjassamme keittiön kestosuosikkeja: tomaattinen fenkolipasta
Satokausiruokaa: helppo ja nopea tomaatti-parsapasta
Lautasellinen lohturuokaa: Tomaattipastaa ja paahdettua munakoisoa