Puuroa, glögiä ja puolukkapusuja – pirteän puolukkaiset suklaasuukot

Tykkään juhlien järjestämisestä. Jos vuorokaudessa olisi muutama ylimääräinen tunti, meillä vietettäisiin illalliskutsuja harva se päivä. Suunnittelen syötäviä ja juotavia, laadin vieraslistoja, mietin musiikkivalintoja ja lopulta lyön päivän lukkoon. Mutta kutsujen lähettämistä, sitä siirrän aina vähän tuonnemaksi. Jännittää, kiinnostaako ketään ja tuleeko kukaan. Onko kalenterissa tilaa, tai vetääkö joku toinen tilaisuus pidemmän korren?

Siinä vaiheessa, kun kutsuun on vastattu myöntävästi, alan pelätä, että juhlissa on tylsää. Että vaivaantunut hiljaisuus laskeutuu sohvatyynyjen seuraksi ja latistaa tunnelman. Että vieraat vain odottavat hetkeä, jolloin kehtaavat lähteä. Että ruoka on pahaa ja juoma loppuu kesken. Että olen huono emäntä. Että ihmiset ilmaantuvat paikalle vain velvollisuudesta.

puolukkaiset suklaasuukot

Samoja tunteita kävin läpi myös tällä viikolla. Olimme kutsuneet kavereita kylään itsenäisyyspäivänä. Ovet olivat avoinna aina kello kahdestatoista iltayhdeksään. Jokainen sai tulla ja mennä, miten lystäsi. Pyörähtää pikaisesti tai pysähtyä pöydän ääreen koko pitkäksi päiväksi. Riisipuuro hautui hellalla jo tuntia ennen hoohetkeä, mutta emäntä ryntäsi suihkuun vasta varttia yli puolen päivän. Kun ovikello lopulta ensimmäisen kerran soi, glögikattila höyrysi kilpaa puuron kanssa, puolukkaiset suklaasuukot oli ladottu hopeatarjottimille ja emäntäkin ehtinyt sujahtaa juhlamekkoonsa. Itsenäisyyspäivän vastaanotto sai alkaa.

Kahta tuntia myöhemmin siskojen lapset juoksivat ympyrää eteisen ja keittiön välillä, isän tuoma kuusi oli koristeltu, ensimmäinen kattilallinen kaavittu viimeistä riisinjyvää myöten puhtaaksi, muutama mukillinen glögiä maisteltu ja emäntä tyytyväinen. Kukkia aseteltiin maljakoihin, sytettiin lisää kynttilöitä ja välillä vilkaistiin mikä on ampumahiihdon tilanne. Ystävien lapset kehuivat, kuinka puuro on parempaa kuin päiväkodissa. Skumppapullojen korkit poksuivat ja kaiuttimista kaikasi Finlandia. Toisilleen tuntemattomat esittäytyivät ja solahtivat sulavasti osaksi yhteistä ystäväpiiriä.

puolukkaiset suklaasuukot

Tätä kirjoittaessa en voi kuin ihmetellä mieleni liikkeitä. Nuo kaikki rakkaat ihmiset halusivat juhlistaa 101-vuotiasta Suomea juuri meidän kanssamme. Tuskin yksikään heistä aavisti, millaisia mietteitä olin ehtinyt päässäni pyöritellä. Jos en ehtinyt heille kaikille tätä kasvokkain kertoa, teen sen tiettäväksi tässä ja nyt: olette tärkeitä joka ikinen. Minun elämäni valopilkkuja ja syvälle sydämeeni juurtuneita, halusitte tai ette.

Taas tässä kävi näin. Kevyistä lauseista ja juhlavasta tunnelmasta kasvoi ja kirposi pateettisia pohdintoja, mutta kerrankos sitä. Antaa sanojen tulla, sillä sisällänikään en voi niitä pitää. Siirrytään nyt kuitenkin aiheeseen, jonka oli tarkoitus olla postauksen päätähti. Siispä ylpeänä esitän: puolukkaiset suklaasuukot –jotka katosivat hopeatarjottimilta niin nopeasti, etten itse ehtinyt niitä edes maistaa, saatikka ottaa edustuskelpoisia kuvia. Mutta hyviä ne kuulemma olivat ja riittävän makeita.

puolukkaiset suklaasuukot

Reseptiä varten tarvitset lämpömittarin, sillä sokerisiirappi vaatii 120 asteen lämpötilan. Ei yhtään enempää, eikä yhtään vähempää. Pieni mittari on edullinen, ja jatkossa voit hyödyntää sitä esimerkiksi lakritsitoffeen valmistamisessa tai vaikka friteerausöljyn lämmittämisessä. Ei siis turhake ollenkaan!

Niin ja glukoosisiirappia löytyy isompien kauppojen valikoimista, minä hankin purnukkani Redin K-Supermarketista. Reseptistä riittää 15–30 pusuun riippuen keksien koosta ja vaahtohuippujen korkeudesta.

Puolukkaiset suklaasuukot

1/2 dl glukoosisiirappia
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl puolukkamehutiivistettä
2 valkuaista
ripaus suolaa
300 g tummahkoa suklaata
3 rkl rypsiöljyä
n. 20 kpl ohuita pieniä keksejä

Mittaa siirappi, sokerit ja mehutiiviste pieneen kattilaan ja lämmitä seos 120 asteeseen. Pyydä apukokkia vatkaamaan sillä aikaa kaksi valkuaista kovaksi vaahdoksi. Jos toista käsiparia ei ole lähettyvillä, vähennä lieden lämpöä ja vatkaa valkuaiset itse. Pääasia, että sokeriseos pysyy notkeana. Kaada kuuma seos ohuena nauhana valkuaisten joukkoon vatkaten samalla niin vimmatusti. (Joku keemikko saisi muuten selittää tämänkin, miksi vatkattu valkuainen ei kypsy kuuman sokerisiirapin valuessa joukkoon?)

Jatka vatkaamista vielä hetki, jotta vaahto vähän jäähtyy. Ropsauta sitten sekaan aavistus suolaa. Lusikoi valmis vaahto pursotinpussiin. Lado tässä vaiheessa keksit tarjottimelle tai parille ja tsekkaa, että pakastimessa on niille tilaa.

Ennen kuin leikkaat pursotinpussin kulman auki, pyöräytä täytettyä pussia ilmassa muutaman kerran, jotta kaikki vaahto pakkautuu pussin perälle. Leikkaa sitten pussin kulma auki, niin että reiästä tulee n. puoli senttiä halkaisijaltaan. Jos käytät kankaista pursotinpussia, valitse tyllaksi sellainen, missä ei ole mitään kuviota. Pursota sopivaksi katsomasi määrä vaahtoa kekseille, ja laita ne sitten pakkaseen siksi aikaa kun sulatat suklaan.

puolukkaiset suklaasuukot

Sulata suklaa vesihauteessa. Ota siis kattila, johon laitat vettä ja aseta sen päälle metallikulho, johon suklaa pilkotaan. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sörki suklaapaloja välillä, jotta ne sulavat tasaisesti. Lisää sulaneen suklaan sekaan 3 rkl rypsiöljyä. Ota sitten ritilä (uunin ritilä käy hyvin) ja laakeahko lautanen. Aseta lautanen tai vati ritilän alle ja nostele sellainen määrä vaahtohuippuisia keksejä ritilälle, että ne mahtuvat kaikki alla olevan astian kohdalle. Sitten alkaa jännittävin vaihe!

Valuta sulanutta suklaata ohuena norona vaahtohuippujen päälle niin, että suklaa peittää vaahdon kokonaan. Ylijäämä suklaa valuu astiaan ja vaahtohuiput peittyvät ihanasti kiiltävään suklaaseen. Mahtava MasterChef-moment! Nosta valmiit pusut takaisin tarjottimelle ja nosta viileään jähmettymään. Nuolaise suklaiset sormet ja nosta puolukkaiset suklaasuukot pöytään parahiksi, kun vieraat saapuvat. Muista kattaa servietit, muuten vieraatkin joutuvat nuolemaan näppejään. Muuta makeaa et kahvipöytään tarvitsekaan, yksi suukko vastaa taatusti noin neljää sokeripalaa. Vähintään.

puolukkaiset suklaasuukot

Ensi kerralla, kun suunnittelen juhlien järjestämistä, yritän muistaa kaivaa esille tämän tekstin. Ehkä en olekaan niin ulkopuolinen, kuin välillä kuvittelen.

Pikkujoulubrunssin satoa – Lohipastrami avokado-wasabitahnalla

Jos sinulle joskus tulee mahdollisuus osallistua brunssille, jonka ovat toteuttaneet ruokaan intohimoisesti suhtautuvat ihmiset, kuten nyt vaikka ruokabloggaajat, älä missään nimessä jätä sitä väliin. Tämän lauseen kirjoitettuani tajusin, kuinka hölmö väite on. Ihan kuin jokaista brunssia ei olisi intohimolla suunniteltu, keitetty, paistettu, leivottu, sekoitettu, vaivattu ja huolella aseteltu. Kaiken vaivan takana seisoo taatusti ruokaihminen, oli pöytä sitten katettu ravintolaan tai kotioloihin.

pikkujoulubrunssi

lohipastrami

Joka tapauksessa asia on niin, että kun ruokabloggaajat kokoontuvat yhteen, kattaus on ylitsevuotavan runsas. Vaikka ajatuksena on, että jokainen tuo tullessaan vain jotain pientä, käy väistämättä niin, että ruokaa on enemmän kuin jaksetaan syödä. On ajateltu leipoa yksi kakku, mutta hetken mielijohteesta jääkaapin aineksista syntyykin tahna poikineen, vihanneslaatikon sisällöstä kehkeytyy satokautta noudatteleva salaatti, uunista pullahtaa ulos kakun lisäksi leipä ja siinä sivussa ideoidaan lennosta muutama muu cocktailpala. Rakkaudesta ruokaan.

lohipastrami

tiramisu

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun oikeasti osallistuin ruokabloggaajien järjestämiin kekkereihin. Aiemmin olen tullut pakaasieni kanssa törkeästi valmiiseen pöytään, ihaillut muiden kätten töitä ja syönyt napani naukumispisteeseen saakka. Siksi nyt tuntui siltä, että on näytön paikka. Tiesin osaavani kokata siinä missä muutkin, mutta pelkäsin jääväni suomen suosituimpien ruokavaikuttajien jalkoihin. Sen takia turvauduin vanhaan tuttuun lohipastramiin ja avokado-wasabitahnaan sekä artisokkatahnaan ja kylmäsavustettuja leikkeleisiin. Riittävän simppeliä, mutta kuitenkin näyttävää.

pikkujoulubrunssi

pikkujoulubrunssi

Kolmas vuorenvarma hitti otti ja petti, sillä viinirypälefocaccia kieltäytyi kypsymästä luvatussa ajassa ja jäi sisältä taikinaiseksi. Se sai jäädä uunin jälkilämpöön, kun minä pakkasin kimpsut ja kampsut kolmeen kassiin ja suunnistin Teemun ja Markuksen leipätiskin kautta kohti keskustaa. Onneksi leipurit olivat osanneet varautua, ja tiskissä höyrysi vasta paistettu ja ihanan rasvainen focaccia. Siispä pari leipäpussia kainaloon ja menoksi!

pikkujoulubrunssi

pikkujoulubrunssi

Pernod Ricard Finland ja Juomavinkki tarjosivat komeat puitteet brunssille Helsingin kattojen yllä. Ennen kuin pääsimme syömähommiin oli kotona kokatut brunssitarjoilut siirrettävä kipoista ja kupeista tarjoiluastioihin. Se sujui joutuisasti syksyn uutuutta, vaaleanpunaista Cava Hola!* -kuohuviiniä siemaillen. Lasit ilmaantuivat eteemme juuri, kun olimme ehtineet ajatuksen ääneen sanoa. Ah, olisipa kotikeittiössäkin samanlainen palvelu!

pikkujoulubrunssi

pikkujoulubrunssi

Brunssin päätähti kuitenkin paahdetusta kahvista, vodkasta ja Kahlúa-likööristä sekoitettu ja valmiiksi tölkitetty Espresso Martini*, joka sekin on ilmestynyt kauppojen hyllyille tämän syksyn aikana. Tölkissä on pieni, mutta näyttävä twist, se sisältää nimittäin typpipatruunan, joka juomaa avatessa vapauttaa kuplat, jotka muodostavat lasiin kaadettuun drinkkiin täyteläisen creman.

espressomartini

pikkujoulubrunssi

Hetken mielijohteesta päätin päivää ennen brunssia kokeilla, miten Espresso Martini taipuu tiramisureseptin ainesosaksi. En näköjään ole vieläkään oppinut, että uusia reseptejä ei kannata alkaa testaamaan vasta juuri ennen hoohetkeä. Tiramisusta tuli kyllä kaunis, mutta makumaailma jäi vähän väljähtyneeksi. Espresso Martini ei sellaisenaan riittänyt tuomaan toivotun tiukkaa kahvisuutta jälkiruokaan. Onneksi brunssipöytään oli yllättäen katettu toinenkin versio italialaisesta klassikosta. Tässä tiramisujen taistossa Lumo Lifestyle -blogin taideteos otti selkävoiton. En kuitenkaan vaivu epätoivoon, vaan jatkan oman ohjeeni kehittämistä. Seuraavaan versioon saatan käyttää perinteiseen tapaan vahvaa kahvia ja lorauttaa joukkoon Kahlúa-likööriä. Lupaan julkaista parannellun reseptin vielä joulukuun aikana!

tiramisu

espressomartini

Annokset on saatu lautasille, mutta ruokailu saa vielä odottaa. Tarjottimia kannetaan ulkoterassille, rekvisiittaa asetellaan pikkutarkasti cocktail-palojen ympärille, kuvauskulmia haetaan huolella ja sitten annetaan kameran laulaa. Kerrankin saa rauhassa kuvata. Kukaan ei hoputa, eikä valmiiksi viileä ruokakaan jäähdy.

pikkujoulubrunssi

pikkujoulubrunssi

Kun vihdoin pääsemme ruokien kimppuun, huoneen täyttää onnellisten huokausten sarja. Paahdettua kurpitsaa ja granaattiomenaa, punajuurta ja lakritsaa, artisokkaa ja kylmäsavuhärkää, risottopallosia ja chilimajoneesia, bataattia ja briejuustoa, Kahlúalla maustettua suklaatryffeliä, mustaa baba ganoushia ja suussa poksuvaa dukkahia, lohta ja avokadoa. Suolaisen ruuan kanssa cavaa ja makean kera Kahlúan Espresso Martinia. Kehumme kilpaa toistemme tuotoksia ja toistamme mantraa, joka on jokaiselle foodielle tuttu: ruoka on maailman paras harrastus!

Myös minun pastramini kerää kiitosta. Myhäilen itsekseni tyytyväisenä ja tunnen vihdoin kuuluvani joukkoon. Kiitos rakkaat ruokabloggaajakollegat, olette tärkeämpiä kuin tiedättekään!

lohipastrami

pikkujoulubrunssi

Liemessä-Jennin blogista mukaellun Lohipastrami-reseptin olen julkaissut blogissa aiemminkin, mutta se on hautautunut piknik-postauksen uumeniin, joten otetaanpa ohjeesta uusinta.

Lohipastrami

Mahdollisimman tuore ja paksu pala lohifilettä
suolaa
2 tl fenkolinsiemeniä
1/2 tl kuminansiemeniä
2 tl sumakkia
1/2 tl chilihiutaleita
kuorettomia seesaminsiemeniä

Leikkaa ruodottoman lohifileen paksuimmasta kohdasta yhtä leveä pala, kuin mitä fileen paksuus on. Leikkaa pala 8–10 sentin pätkiksi ja kieritä palaset suolassa. Kääri ne sen jälkeen yksitellen elmukelmuun ja anna maustua jääkaapissa vähintään tunti. Tee mausteseos valmiiksi ja rouhi se morttelissa hienommaksi. Avaa sen jälkeen paketit ja huuhtele suolat pois. Kuivaa palat ja pyörittele mausteissa. Paahda sen jälkeen kuivalla pannulla seesaminsiemeniä ja paista pastramipalat paahdettujen siemenien päällä. Paista palat tasaisesti, noin 30 sekuntia per puoli eli yhteensä 2 min. Kalan on tarkoitus kypsyä vain muutaman millin pinnasta. Kääri sen jälkeen palaset yksittäin puhtaaseen elmukelmuun. Kiristä molemmista päistä tiukaksi karkkipaperin tapaan, jotta saat aikaiseksi napakan pyöreän pötkylän. Siirrä palat jääkaappiin ja anna levätä pari tuntia. Sen jälkeen laita ne vielä tunniksi pakastimeen. Leikkaa kohmeiset pötkylät noin puolen sentin kiekoiksi.

Avokado-wasabitahna

2 pientä avokadoa
1 limen mehu
1 valkosipulinkynsi
1,5 tl valmista wasabitahnaa
suolaa ja pippuria suoraan myllystä

Soseuta avokadot, limemehu, valkosipuli ja wasabi tasaiseksi sauvasekoittimella ja lisää suolaa ja pippuria muutama rouhaisu. Jos haluat enemmän ruokaisuutta, voit koota pikkusyötävät ruisleipäpalan tai vaikka ruissipsien päälle, mutta lohipastrami toimii hyvin sellaisenaankin avokadotahnan kanssa.

lohipastrami

*Brunssijuomat tarjosi Juomavinkki. Pikkujoulubrunssin tunnelmiin pääset myös ihanien kollegojeni blogien kautta:

Vaimomatskuu-blogin Pop Rocks Dukkah
Sillä sipulin Brunssi täynnä inspiraatiota ja ideoita
Hannan sopan Bataatticrostinit briellä ja jalapenoilla
Lumo Lifestylen Kahlúa-tiramisu ja brunssiruokavinkkejä
Beach House Kitchenin Ruokabloggaajien pikkujoulubrunssilla – punajuuriarancinit Italian makujen ystäville

Yhden illan kokkikoulu ja keltainen kurpitsarisotto

Minulla on ystävä, joka toistuvasti on kehottanut minua kehittämään konseptin, jossa opetan keittotaidottomia pariskuntia kokkaamaan. Idea sinänsä on hyvä ja potentiaalisia asiakkaitakin on varmasti tämä einesruokien luvattu maa pullollaan. Kohderyhmäanalyysi ja kyselytutkimus ovat vielä tekemättä, mutta pessimisti minussa epäilee, olisiko kukaan kuitenkaan valmis maksamaan siitä, että meikäläinen, itseoppinut kotikokki, pölähtää paikalle ja valtaa vieraan keittiön veitsillään ja vermeillään. Palkkion lisäksi kun hintaan pitäisi sisällyttää matkakorvaukset, raaka-aineet ja ruoalle valitut viinit.

kurpitsarisotto

Sen verran ehdotus kuitenkin kutkuttelee, että sitä piti päästä kokeilemaan käytännössä. Kun edellä mainittu ystäväni muutti muutama kuukausi sitten takaisin kotikonnuilleen Ouluun, päätin tarttua tuumasta toimeen. Hän ja hänen miehensä halusivat oppia kokkaamaan ja minä lupasin opettaa. Tulisipa samalla nähtyä kaupunki, jossa edellisen kerran olen vieraillut alakoulussa vanhempieni kärrätessä asuntovaunuaan ympäri Suomenmaata. Hatarat muistikuvat vaativat verestämistä. Jo syyskuussa ostetut tiketit taskussani astuin torstaiaamuna junaan, joka kiisi kiskoja pitkin alle kuudessa tunnissa Helsingistä Pohjanmaan lakeuksien halki Toripolliisin kotikaupunkiin.

kurpitsarisotto

Toiveena oli oppia tekemään risottoa. Se on kiitollinen ruoka, sillä perusresepti on aina sama. Täytteen voi jokainen valita makumieltymyksiensä mukaan, sillä se lisätään joka tapauksessa vasta valmistuksen loppuvaiheessa. Sienet, parsa, punajuuri, äyriäiset, vuohenjuusto, viinirypäleet, tryffeli.. vain taivas on rajana.

kurpitsarisotto

Etukäteen varmistin, että uudesta kodista löytyy riittävä määrä pannuja ja kattiloita sekä muita tarpeellisia keittiövermeitä, kuten sauvasekoitin, ja että kurpitsa, sitruuna ja kala ovat mieluisia makuja. Sitten marssimme ruokakauppaan ostamaan illan aineksia. Halusin näyttää, mistä löytyy oikeanlainen risottoriisi, mihin kalatiskillä kannattaa kiinnittää huomiota, millainen on myskikurpitsa, mikä on salottisipuli ja mitä kermaa kannattaa ruuanlaitossa käyttää. Ostoskoriin päätyi arborioriisin, salottisipulien, kurpitsan ja kerman lisäksi kasvisliemikuutioita, voita, kuivattua rosmariinia, kaksi siikafilettä, sitruunaa, kananmunia ja grana padano -juustoa. Alkosta valitsimme yhdessä sopivat viinit: kurpitsarisotolle (ja kokeille) proseccoa ja kalan kylkeen gewürtztramineria.

kurpitsarisotto

Alkuruoaksi suunniteltu kurpitsarisotto valmistui yhteistuumin. Myskikurpitsaa ei paikallisen Herkun valikoimissa ollut, niinpä valitsimme koriin kauniin oranssin ja halloween-aikaan erinomaisesti sopivan hokkaido-kurpitsan. Ystäväni pyöritteli päätään, kun kerroin, etten ole koskaan kyseistä kurpitsaa koskaan keittiööni kantanut, mutta kurpitsa kuin kurpitsa, sillä mennään, mitä saatavilla on. Sain välitöntä palautetta myös positiivisuudestani, sillä en suostunut hämmentymään siitäkään, että kaipaamiani kulhoja, mausteita tai muita välttämättömiä välineitä ei komeroiden kätköistä löytynyt. Sovelsin lennossa, erinomaisin tuloksin.

kurpitsarisotto

Pääruuaksi kokattiin siikaa ja sitruunarisottoa, sen ystäväni valmistivat itse minun neuvoillani. Yhteisen aterian päätteeksi kävimme vielä risoton valmistuksen kolmannen kerran läpi. Toistolla tehoa, sillä onhan kertaus kokkiopintojenkin äiti. Toivottomuuden hetkinä takaporttina toimikoon tämä postaus. Vaihtelua kaivatessa voi klikkailla auki vaikkapa hernerisotto-ohjeen tai purjo-fenkolirisoton reseptin.

Keltainen kurpitsarisotto

Yksi pieni myski- tai hokkaidokurpitsa
3 pientä salottisipulia
oliiviöljyä
4 rkl voita
2 dl risottoriisiä (arborio tai carnaroli)
1-2 dl valkoviiniä tai kuohuvaa
0,75 l vettä
1,5 kasvisliemikuutiota
chilijauhetta tai muita mielimausteitasi
sitruunamehua
parmesaania tai grana padano -juustoa
suolaa ja pippuria

Halkaise kurpitsa, poista siemenet ja pilko kurpitsa parin sentin siivuiksi. Vuole kuori pois juuresveitsellä tai terävällä kuorimaveitsellä. Lado kurpitsat uunivuokaan ja paahda niitä 200 asteessa puolisen tuntia tai kunnes kurpitsapalat pehmenevät. Silppua sillä aikaa salottisipulit ja kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi pienessä kattilassa. Lorauta pannun tai laakean kasarin pohjalle oliiviöljyä ja lisää 2 rkl voita. Kuullota sipulia pannulla muutama minuutti. Lisää sitten riisi ja pyörittele sitä rasvassa hyvä tovi niin, että riisinjyvät ovat kauttaaltaan kuultavia. Avaa viinipullo ja mittaa riisien sekaan 1–2 dl viiniä. Kaada pieni lasillinen myös itsellesi, sillä seuraavaan 20 minuuttiin et voi poistua hellan äärestä.

Ota vispilä (tai puulasta) ja pyörittele riisiä pannulla. Kun viini on imeytynyt riiseihin (ja vähän kokkiinkin), lisää pannulle/kasariin 1 dl poreilevaa kasvislientä. Jatka sinnikkäästi pyörittelyä ja lisää nestettä aina, kun edellinen satsi on lähes kokonaan imeytynyt. Maistele välillä, mikä on riisin kypsyysaste. Risotto on valmista, kun purutuntumaa on vielä jäljellä, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että riisi raksuisi suussa. Muista tarkkailla myös uunissa paahtuvaa kurpitsaa. Siinä vaiheessa, kun riisin kypsyys alkaa lähennellä sopivan al denteä, ota pannu hetkeksi pois kuumalta levyltä ja soseuta kurpitsat sauvasekoittimella. Voit hyödyntää myös apukokkia, jolloin voit itse jatkaa risoton sekoittamista lämpimällä hellalla.

Mausta kurpitsasose makusi mukaan. Voit käyttää chilin sijaan esim. juustokuminaa tai korianterinsiemeniä tai sitten mennä simppelisti suolalla ja pippurilla. Sekoita sose risoton joukkoon. Purista sekaan vielä muutama teelusikallinen sitruunamehua. Loppusilauksena raasta kurpitsarisottoon n. 1 dl valitsemaasi kovaa ja kypsytettyä juustoa, ja lisää sitten loput voista. Maista suola ja säädä makua tarvittaessa. Tatta-da-daa! Kauniin keltainen kurpitsarisotto on valmis!

kurpitsarisotto

Kun seuraavan kerran matkustan Ouluun, pidän pistokokeet. Sen jälkeen laajennetaan repertuaaria, pannaan padat porisemaan ja pannut pöhisemään. Ja nautitaan muutama lasillinen valkoviiniä.