Perunagnocchit salviavoissa – makumatka ranskalaiselle maaseudulle

Kuvittele keskipäivä ja kolmenkymmenen asteen helle. Lisää kuvitelmaan ranskalainen maaseutumaisema, vanha kivitalo, pihan nurkalla kasvava oliivipuu, puutarhan pähkinäpensaat ja vaaleansiniset ikkunaluukut. Hiki helmeilee iholla ja kastelee paidan selkämyksen. Pöytä on katettu lehväkatoksen varjostamalle patiolle, roseviinipullon kylmää pintaa myöten valuu kostean kuumasta ilmasta tiivistynyt vesi.

perunagnocchit salviavoissa

Keittiössä on vieläkin kuumempi. Perunasta, jauhoista ja kananmunasta sekoitettu taikina on leipoutunut taitavissa käsissä perunapalleroiksi, jotka odottavat pöydällä pääsyä kaasuhellalla kiehuvaan veteen. Lounaaksi on salviavoissa pyöriteltyjä perunagnoccheja, todellista lähiruokaa, jonka perunat on ostettu paikalliselta torilta ja salvian lehdet riivitty talon kulmalta kasvavasta valtavasta salviapuskasta.

Perunagnocchit salviavoissa kannetaan eteeni pahoittelujen kera. Rakenne olikin vääränlainen, eivätkä gnocchit pysyneet koossa kiehuvassa vedessä, joten ne onkin nyt kypsennetty pannulla keittämisen sijaan. Anteeksipyynnöt olivat turhia, sillä perunapallerot veivät kielen mennessään. Tyhjensin oman lautaseni supernopeasti ja aloin vaivihkaa vilkuilla pöytäseurani lautasille, jäisiköhän joltain gnoccheja yli?

perunagnocchit salviavoissa

Päästyäni takaisin kotiin en voinut unohtaa tuota hellepäivän lounasta. Himoitsin gnoccheja salviavoissa, joten kävelin lähimmän marketin tuorepastahyllyille heti seuraavana arkipäivänä. Mikä onni ja autuus minut kohtasikaan, sillä taglietelle-pakettien ja lasagnelevyjen joukosta löytyi pari pakettia muutaman korttelin päässä valmistettuja Vaelsan perunagnoccheja!

Itse en ole vielä uskaltanut ryhtyä palleroita pyörittelemään. Happy Hamletissakin katsoin vain vierestä jauhopeukaloiden uurastusta, herkuttelin lopputuloksella ja taisinpa lopulta rohmuta myös naapurin lautaselta muutaman suussa sulavan perunapalleron. Asiaan tulee tänä vuonna muutos. Satu Koiviston heittämä perunahaaste nimittäin asteli tähän tupaan salviapuska kainalossaan. Tässä keittiössä perunahaasteesta tulikin gnocchihaaste!

perunagnocchit salviavoissa

Haasteen toteuttamisen aika on kuitenkin myöhemmin, sillä tammikuussa kotikonttorilla kokataan hetkessä valmistuvaa arkiruokaa, ja siihen kaupan hyllystä napatut perunagnocchit salviavoissa ovat omiaan. Jos sinä kuitenkin haluat kokeilla gnocchien tekemistä itse, etkä malta odottaa minun reseptiäni, kurkkaa vaikka tämä Epätrendikkään ruokablogin ohje kotitekoisille perunapalleroille!

perunagnocchit salviavoissa

Minun versiostani riittää runsaaksi lounaaksi kahdelle ja pieneksi makupalaksi tai väliruoaksi kolmelle. Tuoreet gnocchit kypsyvät muutamassa minuutissa, joten perunagnocchit salviavoissa on todellinen pikaruoka. Siksi kannattaa valmistella kaikki ainesosat valmiiksi ennen kuin heittää pallerot kiehuvaan veteen. Sitruunan voi jättää poiskin, jos ei sen hapokkuudesta niin välitä, myöskään valkosipuli ei ole välttämätön.

Perunagnocchit salviavoissa

500 g valmiita gnoccheja (esim. Vaelsa tai Rummo)
75 g voita
n. 20 salvian lehteä
1 isompi valkosipulinkynsi
Puolikkaan sitruunan kuori
Reilu ruokalusikallinen sitruunamehua
Suolaa ja pippuria
Parmesaania

Raasta puolikkaan sitruunan kuori ja purista mehu, silppua valkosipuli ja suurimmat salvian lehdet hieman pienemmiksi.

Käytä gnocchien keittämiseen isoa kattilaa, johon mahtuu useampi litra vettä. Kypsennä perunapallerot kahdessa erässä, keitä ne runsaasti suolatussa vedessä. Kun gnocchit nousevat pintaan, ne ovat valmiita. Tähän menee gnocchien koosta riippuen 1–3 minuuttia. Nosta valmiit perunagnocchit hetkeksi lautaselle kuivumaan.

Sulata voi pannulla keskilämmöllä. Lisää valkosipuli ja salvian lehdet ja anna paistua hetki, kunnes salvianlehdet ovat muuttuneet rapeiksi. Halutessasi voit odottaa niin kauan, että voi alkaa ruskistua. Alenna lämpöä, lisää gnocchit ja kääntele ne salviavoissa. Jos haluat gnoccheihin rapean kuoren, voit paistaa niitä pannulla hieman kauemmin, kunnes ne saavat väriä.

perunagnocchit salviavoissa

Lisää lopuksi vielä raastettu sitruunan kuori ja lorauta sekaan vähän mehua. Mausta mustapippurilla ja suolalla. Jaa lautasille, raasta päälle kunnon tujaus parmesaania ja kuvittele itsesi ranskalaiseen maalaismaisemaan. Tai italialaiseen, jos se on sinun sielunmaisemasi. Sitten voitkin nuolla lautasen.

Kotikonttorin lempilounas: sitruunapasta ja kaurapalat

Istun sohvan nurkassa viltin alla ja heiluttelen villasukkiin verhottuja varpaitani radiosta soivan iskelmän tahtiin. Kerin auki kirjoittamiani lauseita, puolivalmiita ajatuksia, jotka hakevat vielä muotoaan. Kun vatsa kurnahtaa kolmannnen kerran, vilkaisen kelloa. Pikkuviisari näyttää puoli neljää. Olen unohtanut syödä lounasta taas kerran.

sitruunapasta ja kaurapalat

Heitän viltin sohvan selkänojalle, marssin jääkaapille ja teen nopean inventaarion. Hyllyllä notkuu viikko sitten vanhaksi mennyt kermapurkki, paketillinen kaurapaloja ja avaamaton tuorepastapussi. Hedelmäkorissa on pari appelsiinia ja sitruunanpuolikas. Selvät lempilounaan ainekset siis – sitruunapasta ja kaurapalat oitis tulille!

Yllä oleva tapahtumasarja on toistunut tämän vuoden aikana kerta toisensa jälkeen. Työ imee mukanaan ja syöminen unohtuu. Sitten häthätää huidon lautaselle jotain purtavaa. Välillä on menty pelkällä porkkanalla ja keitetyllä kananmunalla, joskus poimin pakastimesta pussillisen pelmeneitä. Aika ajoin huomaan jättäneeni lounaan väliin vasta kun olen ulko-ovella lähtemässä kaupungille.

sitruunapasta ja kaurapalat

sitruunapasta ja kaurapalat

Onneksi minulla on nykyään työhuone ja siellä työkavereita, jotka houkuttelevat ulos lounaalle ennen kuin nälkäkuolema korjaa. Ihan joka arkipäivä en työhuoneelle ehdi ja silloin tyhjennän jääkaappin jämäkasviksista tai kaivan repertuaaristani jonkun helpon pastareseptin.

Jälkimmmäiseen kategoriaan uppoaa tämän nopea ja naurettavan helppo Anna-Leena Härkösen Vähän parempi soppa -kirjasta alunperin omittu ohje. Olen vähentänyt kerman määrää alkuperäisestä ja lisännyt sitruunaa ja ropsauttanut kastikkeen sekaan vähän kurkumaa väriä tuomaan. Proteiinina voi käyttää kaurapalojen sijaan kanaa tai vaikka tofua.

sitruunapasta ja kaurapalat

Sitruunapasta ja kaurapalat

1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
1,5 dl kana- tai kasvislientä
1/2 dl kermaa
puolikkaan sitruunan mehu
Puolikkaan sitruunan raastettu kuori
1 pkt Yosa-kaurapaloja
Ripaus kurkumaa
Mustapippuria ja suolaa myllystä
Sopivasti pastaa

Jos käytät kuivapastaa, laita vesi ja pastat kiehumaan ensimmmäisenä. Tuorepastan voit kiehauttaa vasta kastikkeen keittelynkin jälkeen.

Sulata voi pienessä kattilassa ja sekoita siihen huolella jauhot vispilällä. Kaada joukkoon kana- tai kasvisliemi (tai tee kuten minä, kaada kattilaan ensin vesi ja heitä sitten perään neljäsosakuutio). Anna kiehahtaa ja lisää sitten kerma, sitruunamehu ja raastettu kuori. Keittele hetki miedolla lämmöllä kaurapalojen paistamisen ajan.

Kuutioi kaurapala ja paista ne kuivalla pannulla, kunnes kuutiot saavat vähän väriä. Mausta kastike suolalla, pippurilla ja kurkumalla. Holauta keitetty pasta kastikkeeseen ja pyöräytä sekaisin. Annostele lautasille kaurapalojen kanssa ja kauho kohti ääntä!

sitruunapasta ja kaurapalat

Kunhan vuosi pyörähtää kunnolla käyntiin, on aikomukseni koota kätevimmät arkireseptit teille yhden otsikon alle. Toiveenne on kuultu, pysykäähän siis kanavalla!

Mintulla maustettu feta-pinaattipiiras – paras suolainen piirakka!

Olen herättänyt kokkaavien kavereitteni keskuudessa ihmetystä. He siunailevat epäluuloani suolaisia piirakoita kohtaan ja pyörittelevät silmiään, kun nyrpistän nenääni. Ehkä olen saanut 90-luvulla tarpeekseni kinkku-juustopiirakoista tai niistä kana-ananaspiiraista, joita ensimmäisen poikaystäväni kotona leivottiin, ja joiden juusto jäähdyttyään jähmettyi niin kovaksi, että leivonnaista oli miltei mahdoton syödä.

paras suolainen piirakka feta-pinaattipiiras

Sanottakoon se nyt suoraan ja kiertelemättä: en pidä suolaisista piirakoista. Ja miltei samaan hengenvetoon lisättäköön, että muutama poikkeus vahvistaa tämänkin säännön. Mintulla maustettu feta-pinaattipiiras on nimittäin paras suolainen piirakka koskaan!

Resepti löytyy leikekirjasta, jonne olen sen liimannut arviolta noin 20 vuotta sitten. Feta-pinaattipiirakka saattaa kuulostaa tylsältä, mutta pinaatin sekaan silputtava reilu ruukullinen minttua muuttaa kaiken. Alkuperäisestä reseptistä poiketen minun maailmani paras suolainen piirakka pitää sisällään fetan, pinaatin ja mintun lisäksi myös aavistuksen sitruunaa. Raikasta, mutta samalla täyteläistä eli lähestulkoon täydellistä!

paras suolainen piirakka feta-pinaattipiiras

Pohjan voit taiteilla itse tai ostaa valmiina. Tavallinen, pakastealtaasta löytyvä lehtitaikina sopii piirakkaan hyvin, kuten myös samasta paikasta löytyvä ruis-perunataikina. Jos jauhopeukaloa kolottaa, kokeile vaikka tätä salvialla ja omenalla maustettua pohjaa tai perusvoitaikinaa Kokit ja potit -blogin ohjeella.

Tuoreen pinaatin sijaan voit käyttää myös pakastettua, mutta sulata siinä tapauksessa pinaatti täysin ja valuta mahdollisimman kuivaksi. Jos rakastat fetaa, sitä mahtuu piiraaseen kaksikin pakettia, mutta yhdelläkin pärjää hyvin.

paras suolainen piirakka feta-pinaattipiiras

Hapanmaitotuotetta tarvitaan pari desiä. Maitopohjaisen jugurtin tai ranskankerman voi korvata myös ruoanlaittoon sopivalla kauraversiolla. Hapanta ainesosaa voi myös vaihdella sen mukaan mitä kaapista löytyy. Tällä kertaa minun piirakkaani sujahti turkkilaisen jugurtin ja rahkapurkin jämät sekä desin verran Lidlin rasvaista raejuustoa.

Maailman paras suolainen piirakka sopii mainiosti sekä arkeen että viikonloppuun tai vaikka uuden vuosikymmenen juhlapöytään. Ainekset ehtii hyvin hakea lähikaupasta vielä uudenvuoden aattonakin eikä piirakan pyöräyttämisessä tuntia kauemmin nokka tuhise. Tuplaamalla taikinan taiot pellillisen syötävää isommallekin porukalle. Poksauta palan painikkeeksi pullollisen kuohuviiniä tai hedelmäistä ja hapokasta valkoviiniä ja skoolaa menneille ja tuleville!

paras suolainen piirakka feta-pinaattipiiras

Mintulla maustettu feta-pinaattipiiras saattaa muuttaa käsityksesi tylsästä feta-pinaattipiiraasta. Se on paljon sanottu, mutta ennen kuin alat epäillä puhuuko kirjoittaja totta ollenkaan, suosittelen kokeilemaan itse. Siispä reseptin pariin:

Mintulla maustettu feta-pinaattipiiras – paras suolainen piirakka

Paketillinen valmista piirakkataikinaa
200 g tuoretta pinaattia
1 ruukku vahvaa minttua
200 g fetaa
200 g ruoanlaittojugurttia, ranskankermaa tai smetanaa
4 kananmunaa
1-2 rkl sitruunamehua
1/2 sitruunan kuori raastettuna
3/4 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
1/4 tl muskottia

Tee ensin taikina tai sulata valmis pakastetaikina huoneenlämmössä. Kaulitse taikinasta pyöreä pohja tai painele se sormin suoraan pyöreään piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Tarkista paketista (tai reseptistä) kaipaako pohja esipaistamista.

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Huuhtele pinaatit ja höyrytä ne kypsiksi. Purista neste pois ja revi pinaatinlehdet piirakkapohjan päälle. Silppua minttu ja heitä silppu pinaatin sekaan. Sekoita kananmunat, jugurtti (tai muu hapanmaitotuote), sitruunanmehu, kuoriraaste sekä mausteet, ja kaada pinaatin ja minttusilpun päälle. Kuutioi sitten feta ja asettele kuutiot tasaisesti täytteen päälle.

Paista piirakkaa uunin alatasolla 35–45 minuuttia. Paistoaika riippuu uunistasi, ja siitä mitä taikinapohjaa käytät. Tarkista kypsyys viimeistään siinä vaiheessa, kun feta alkaa saada väriä.

paras suolainen piirakka feta-pinaattipiiras

paras suolainen piirakka feta-pinaattipiiras

Feta-pinaattipiiraan lisäksi kaksi alla olevaa piirakkareseptiä saavat hyväksyntäni, mutta siinä ne suuhuni sopivat sitten taitavat ollakin. Jos sinulla on takataskussasi reseptejä, jotka saattaisivat kääntää takkini, kuulisin mielelläni niistä kommenttilootan puolella. Parhaat piirakkaohjeet jakoon, kiitos!

Uudenvuoden juhlapöytään sopivat myös:
Sinappinen sieni-sipulipiiras
Kestosuosikkini salottisipulipiirakka