Juhannus kaupungissa – laiskan kokin juhannusmenu

Keskikesän juhla saapuu joka vuosi jotenkin yllättäen. Varsinkin tänä kesänä se pölähtää täysin puskista. Madridin matkapölyt on hädin tuskin pudisteltu vaatteista, kun jo pitäisi olla suunnittelemassa yöttömän yön ruokajuhlaa. Eteen kiilaavat ovelasti isän 70-vuotisjuhlat, jotka siskojen kanssa suunnittelimme visusti sankarilta piilossa. Seuraavaksi suunnitelmallisen mielen harhauttaa Taste of Helsinki. Arkikin vaatii omansa, töitä painetaan toimistolla kuin viimeistä päivää ennen lomaa. Tunnit paukkuvat ja sähköposti laulaa aamusta iltaan. Yritä tässä sitten kursia kasaan juhannusta ja mittumaarin menukokonaisuutta.

omenankukat

Itse asiassa meidän piti matkustaa juhannukseksi Rovaniemelle. Järjestelyt jäivät kuitenkin niin viime tinkaan, että julkisilla junailu tai sinisin siivin lentäminen olisi tullut tuhottoman kalliiksi. Voi myös olla, että sääennusteella, joka lupaili Napapiirille 8 asteen kesäisiä mittarilukemia saattoi olla osuutta asiaan. Onneksi kaverit eivät katoa mihinkään joulupukin naapurista, kalenteria ja liikenneyhtiöiden tarjoussivuja selaillaan jo kuumeisesti.

Kaiken päälle puolisko otti ja kaatui punkan pohjalle pari päivää sitten. Miesflunssa tunkeutui häikäilemättä taloon. Vaikka tauti on pysynyt minusta loitolla, voimattomuus tarttuu. Onko siis ihme, että istun vasta nyt sohvalla ja pähkäilen mitä ihmettä juhannuksena syömme.

omenankukat

Se on selvää, että jäämme kaupunkiin. Mökkiä ei ole, ilmat ovat mitä ovat ja olotila jokseenkin vetämätön. Maanantaina hyppään koneeseen ja lennähdän kolmeksi päiväksi Göteborgiin, liput Coldplayn keikalle on ostettu jo viime syksynä. On siis syytäkin pysähtyä hetkeksi paikoilleen ja lopettaa hötkyily.

saunavihta

Haemme ehkä Hakaniemen torilta saunavihdan ja uusia perunoita, käymme Tukkutorin kalakaupassa ja korkkaamme saunan jälkeen kuohuvan. Saatamme pyörähtää Kivinokalla, kuten kahtena aiempanakin juhannuksena. Mutta vasta myöhemmin, sitten kun suurimmat väkijoukot ovat kaikonneet ja kokko alkaa hiipua. Silloin laskeva aurinko värjää taivaanrannan punaiseksi ja vedenpinta on peilityyni.

uudet perunat juhannusmenu

Sitä ennen syödään. Jotain yksinkertaisen hyvää. Yritetään toisintaa KGB Málagassa syöty supermaukas valkosipulikeitto. Paistetaan kalaa ja keitetään uudet perunat – voi-sipulikastikkeella tietenkin. Jälkiruuaksi ostetaan mansikoita, vaikka kotimaiset ovatkin myöhässä, kuten kesäkin. Parvekepuutarhan basilikat saavat seurakseen järkyttävän hyvän portugalilaisen oliiviöljyn ja turkkilaisen jugurtin.

ajo blanco valkosipulikeitto

Laiskan kokin juhannusmenu, se tulee tässä, ohjeet ovat kolmelle tai neljälle, riippuen nälän määrästä.

Ajo blanco de coco eli kylmä valkosipulikeitto (gluteeniton)

1 viipale vanhaa vaaleaa (gluteenitonta) leipää
100 g kuorittuja manteleita
2 pientä valkosipulinkynttä
1 1/2 dl kookosmaitoa
1/2 dl hyvää oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
ripaus suolaa
3 dl kylmää vettä

Parhaimmalta keitto maistuu, jos mantelit ovat luomua ja vastakuorittuja. Kaada manteleiden päälle kiehuvaa vettä ja anna niiden liota hetki. Tämän jälkeen kuorien pitäisi irrota kevyesti painamalla. Laita kaikki ainekset kulhoon ja anna sauvasekoittimen hoitaa loput. Säädä maku veden, kookosmaidon, valkosipulin, suolan ja etikan avulla suuhusi sopivaksi. Jäähdytä jääkaappikylmäksi. Keiton voi tehdä vaikka edellisenä päivänä, se säilyy jääkaapissa hyvin. Jos olet hifistelijäluonne, koristele keitto mangogranitella.

Kalaa ja uusia perunoita

Paista kala ja keitä uudet perunat. Valmista perunoiden kiehuessa voi-sipulikastike. Pilko lautaselle muutama retiisi, pari palaa kurkkua ja ruohosipulia.

Mansikoita, jugurttia ja basilikakastiketta (gluteeniton)

Kauracrumble:
1 dl gluteenitonta kaurajauhoa
25 g voita
vajaa 1/2 dl sokeria

Basilikakastike:
1 dl basilikaa (puolikas ruukku)
1 rkl vettä
1,5 rkl hyvää oliiviöljyä
1 rkl tomusokeria
2 tl limemehua
puolikkaan limen kuori raastettuna

Lisäksi: mansikoita ja turkkilaista jugurttia (kermaa)

Resepti on mukaelma Juuli Hakkaraisen ja Kaisu Joupin Modernia maakuntaruokaa -keittokirjasta. Kuvakin on kirjasta, sillä kelvollista otosta ei omasta kamerasta tähän hätään löydy. Nyt selitykset sikseen ja hommiin.

Modernia maakuntaruokaa juhannusmenu

Tee ensin kauracrumble. Nypi ainekset muruksi ja levitä pellille. Paista 175 asteessa rapeaksi (n. 10 min), älä päästä kärähtämään. Anna jäähtyä. Käy sitten basilikakastikkeen kimppuun. Käytä oliiviöljyä, joka maistuu sellaisenaan hyvältä, kitkerä öljy pilaa kastikkeen. Meillä oli ilo lorauttaa jälkiruokaan Quinta do Crasto -viinitilan oliiviöljyä, joka oli kannettu kotiin taannoisesta Carelian portugalilaisten viinien illasta. Mittaa kaikki ainekset kapeaan astiaan ja surauta sauvasekoittimella sekaisin. Lisää sitten limemehu ja raastettu kuori.

Jos haluat, voit vatkata hieman kermaa, sokeria ja vaniljaa sekoitettavaksi jugurtin kanssa kermaisemmaksi kokonaisuudeksi. Minulle turkkilainen jugurtti on riittävän tuhtia, eikä se kaipaa lisää rasvaa. Kasaa annokset jälkiruokakuppeihin: ensin (kerma)jugurtti, sitten basilikakastike vihreäksi raidaksi, seuraavaksi mansikat ja päällimmäiseksi kauracrumble.

suomalaiset mansikat

Jos oikein innostutaan, marinoidaan seuraavan päivän brunssia varten muutama paprika ja herkkusieni ja saatetaan leipoa avokado-wasabilohipiirakka. Kannetaan juhannuspäivänä grilli Mustikkamaalle ja pakataan mukaan myös vesimelonimargaritat. Levitetään piknikliina suojaisaan kallionkoloon, pannaan päähän pipo ja käteen lapaset. Eiköhän se tästä, tämäkin juhannus.

omenankukat

Helteinen Madrid ja kaupungin paras sangria

Viikko ennen lähtöä Madridiin seurasin sääennusteita kauhunsekaisin tuntein. Helsingissä satoi vettä ja mittari näytti 10 astetta, samaan aikaan Madrid paistatteli 35 asteen helleaallossa. Matkalaukkua pakatessa oli pakko muistuttaa itseään muutaman minuutin välein, että tällä reissulla ei todellakaan tarvita pitkiä housuja, sukkiksia eikä villatakkia. Puolentoista viikon vaatekerrat mahtuivat heittämällä upouuteen lentolaukkuun.

Teoriassa oli mahtavaa päästä lämpimään, maalata varpaankynnet kirkkaanpunaisiksi, sujauttaa sandaalit jalkaan ja pujahtaa hellemekkoon, mutta tiesin kokemuksesta, että käytännössä tilanne on toinen. Johtuneeko lappilaisista geeneistäni, mutta kuumuus ei pitemmän päälle tunnu mukavalta. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ulkoilman lämpötila lähestyy ihmisen luonnollista ruumiinlämpöä, alkaa ahdistaa.

kesävarpaat

Sisämaan kaupungissa paahdetta pääsee pakoon vain ilmastoituihin sisätiloihin. Varjossa on hieman helpompi hengittää, mutta hiki virtaa silti ja päässä heittää. Ei auta, vaikka suolatasapainosta ja nesteytyksestä kuinka pitää huolta, kroppani ei viihdy porottavan auringon alla. Minulle riittävät 25 asteen helteet. Siksi en harrasta rantakohteita, eikä Thaimaan suuntakaan ole koskaan houkutellut.

Ensimmäisinä päivinä yritimme sitkeästi sietää lämpöaaltoa, mutta pian opimme olemaan kuten paikalliset. Kulkemaan Madridin katujen varjoisia puolia, pakenemaan keskipäivän aurinkoa Reina Sofian miellyttävään viileyteen tai puiston suurten lehtipuiden varjoon ja viettämään siestaa ilmastoidussa Malasañan vuokrakattohuoneistossamme. Ja suurkuluttamaan sangriaa. Kaupungin parasta janojuomaa etsittiin kauppahalleista, tapasbaareista ja kattoterasseilta.

mercado san Anton kattoterassi

sangria mercado san Anton

mercado san Anton rooftop

Mercado de San Antonin terassi oli tyhjä, enkä yhtään ihmettele miksi. Kukaan järkevä ihminen ei hakeutuisi katolle kuumimman keskipäivän aikaan, kun aurinko porottaa niskaan suoraan ylhäältä eikä varjonpaikkoja ole. Paitsi tietysti kaksi suomalaista suorittajaa, jotka halusivat nähdä kaiken heti ensimmäisenä päivänä. San Antonin sangria tarjoiltiin jättimäisistä laseista, pilleillä, joissa oli jatkopalat (saako semmoisia Suomesta?). Punainen juoma oli meidän makuumme liian makea ja alkoholipitoinen, mutta lisäpisteitä ropisi hedelmistä, joita oli heitetty sekaan reilulla kädellä.

madrid azotea del circulo kattoterassi

madrid azotea del circulo kattoterassi

Seuraava testisetti nautittiin Círculo de Bellas Artesin kattoterassilla. Edellisestä viisastuneina olimme liikkeellä myöhään iltapäivällä ja sen huomasi. Väkeä oli paljon, vaikka terassille on neljän euron pääsymaksu, mutta onneksi tekonurmelta löytyi pieni varjoisa kulmaus meillekin. Kattoon ja seiniin oli kiinnitetty pienet suuttimet, jotka sumuttivat viilentävää vettä kuumuudessa kärvistelevien asiakkaiden helpotukseksi.

Baarimikko sekoitti sangriat nenämme edessä, joten osasimme aavistaa, mitä tuleman piti. Kunnon loraus likööriä, vähän punaviiniä ja loput sitruunalimpparia. Parempaa kuin San Antonissa, mutta makeaa silti, aivan liian makeaa. Ja liian vähän hedelmiä. Näköala kuitenkin kompensoi, allamme levittäytyi koko kaupunki kaikessa komeudessaan. Kattojen yläpuolella yllätyimme, miten matala ja tasainen Madridin siluetti onkaan, vain muutama rakennus erottui kaupunkikuvasta.

madrid azotea del circulo kattoterassi

madrid azotea del circulo kattoterassi

sangria azotea del circulo kattoterassi

Kolmas versio kesäisestä juomasta valmistui airbnb-asunnon jääkaapissa. Kolmen euron punaviinipullo kaadettiin kattilaan yhdessä appelsiini- ja sitruunalohkojen kanssa ja annettiin tekeytyä helteisen päivän ajan. Ennen tarjoilua sangriaa jatkettiin lähikaupasta ostetulla kivennäisvedellä, jonka piti olla maustamatonta, mutta osoittautuikin sitruunaiseksi kuplajuomaksi. Tuhansien askelten, kymmenien kenkäkauppojen, painostavan kuumuuden, hikisen iltapäivän ja kylmän suihkun jälkeen meillä oli käsissämme voittaja. Myöhemmin tuunasimme juomaa vielä roseviinipullon jämillä.

Sangria kotiterassilla

sangria kotiterassilla

Joku saattaisi nyt viisastella, että eihän tuo sekoitus ole sangriaa nähnytkään. Viisastelija on tavallaan oikeassa. Perinteisesti sangrian reseptiin tulee jotakin likööriä, tujaus brandya ja jopa sokeria, eikä sitä välttämättä jatketa alkoholittomalla kuplajuomalla vaan esimerkiksi cavalla. Perinteisemmän sangrian ystävät ohjaan New York Timesin ruokasivuilta omimaani ohjeeseen, mutta jos kaipaat vähäalkoholista vaihtoehtoa kesäjanoon, suosittelen Madridin kuumuuteen kehittelemäämme riisuttua versiota.

sangria omalla terassilla

Resepti on ehkä lähempänä tinto de veranoa kuin sangriaa, mutta nimettäköön se tässä kuitenkin jälkimmäiseksi, sillä sangria taitaa meille suomalaisille olla se tutumpi juomasekoitus. Tinto de veranon ei myöskään tarvitse tekeytyä, kun taas tämän ohjeen juju on nimenomaan makujen syventäminen hedelmien kera jääkaapissa.

Kesäisen raikas sangria

2 osaa halpaa punaviiniä (esim. Riojan alueelta)
1 osa halpaa roseviiniä
3 osaa sitruunalla maustettua kivennäisvettä (tai sitruunalimsaa)
appelsiinia, sitruunaa, nektariinia, ananasta, mansikoita tms.
(tujaus brandya tai konjakkia)
jäitä

Tarkista ensimmäiseksi, että pakastimessa on jäitä. Jos ei ole, kiireen vilkkaa jääpalamuotit vettä täyteen ja jäätymään. Pilko sitten isoon kannuun, kulhoon tai vaikka kattilaan runsaasti hyvin pestyjä hedelmiä. Kaada päälle punaviini ja rose ja anna tekeytyä viileässä vähintään pari tuntia. Jos haluat juomaan terävyyttä, lisää tujaus brandya tai muuta tiukempaa tavaraa.

Ota iso lasi ja annostele sen pohjalle runsaasti jäitä. Kaada viilentynyttä viiniä puoleen väliin lasia, nostele mukaan myös hedelmiä ja lisää kivennäisvesi. Makeuden määrää voit säädellä kuplivalla: jos tykkäät makeasta, käytä esim. Spritea, jos taas sokeri ei ole sun juttu, voit lisätä jopa maustamatonta kivennäisvettä. Minun mielestäni sangriaan sopii parhaiten kevyesti sitruunainen, maustettu kuplavesi.

raikas sangria

Ensimmäisen itse tehdyn sangriakannullisen jälkeen ymmärsimme jatkossa tilata janojuomaksi tinto de veranoa. Siinäkin on riskinsä, sillä joissain paikoissa se tuotiin pullotettuna versiona, joka ei tietenkään maistunut samalta kuin varta vasten sekoitettu drinkki. Toisaalta, 34 asteen helteessä juoman laadulla ei ole niin suurta merkitystä. Kunhan se on kylmää.

Parvekepuutarha vuosimallia 2017 – raparperimehua ja rosmariinia

Kesä 2017 ei ota alkaakseen. Merkittäköön muistiin, että kesäkuun toisena päivänä mittari näyttää seitsemää lämpöastetta. Parvekelasit oli pidettävä visusti kiinni viime yönä, jotta hallanarat yrtit eivät ottaisi osumaa, sillä elohopea laski kahteen plusasteeseen. Siperiaanko meidät on vaivihkaa siirretty?

minttu

Aurinkoisina päivinä voi onneksi simuloida kesää. Jos jättää ikkunat aukaisematta, lämpö kipuaa helposti yli kahdenkymmenen. Silloin ruokakin katetaan parvekkeelle. Kauan sitten kulahtanut, kiikkerä pöytä ja parhaat suvensa nähneet, kokoontaitettavat tuolit muuttuvat terassiravintolan halutuimmaksi istumapaikaksi.

genovalainen

Ympärillä rehottavat yrtit. Thai- ja limebasilika, sekä genovalainen pitäisi latvoa ensi tilassa. Rosmariini ostettiin luomuna kaupan hyllyltä, samoin timjami, sillä taimista eloon jäi vain muutama, nekin appelsiiniversiota. Lähikaupan tillipuska notkuu mukana muina yrtteinä. Clarion Hotelin aulasta meille muuttaneet minttu ja salvia voivat hyvin ja paksusti. Kiitos Ping Helsingin yrttigoodiebagin, kesän(?) 2017 mojitot ja mocktailit on pelastettu!

timjami

Chilien määrä on tänä vuonna maltillinen. Parvekkeelle asettui neljä viime vuoden hedelmistä idätettyä taimea. Kaikki muut jaoin siskoille ja ystäville. Ehkä kirva-armeija jättää meidät tänä vuonna rauhaan. Jospa taintuisivat alkukesän yöpakkasiin, mokomat.

salaatinversot

Salaatitkin on kylvetty isän nikkaroimaan minikokoiseen viljelylaariin. Vihreää näkyy jo muutaman päivän jälkeen, ovat siis kiitollisia kasvattaa. Persilja, entinen arkkiviholliseni, on sekin saanut oman kulmauksensa laarista. Korianteri puuttuu vielä, löytyisiköhän sellainen Hakaniemen torin taimimyyjiltä?

kukkatorilla

kukkatorilla

Sitten ovat kesäkukat. Pinkki pelargonia on parvekeklassikko. Seuralaiseksi etsin joka vuosi jotain uutta, tällä kertaa katse osui tarhatähtisilmään. Yksinkertaiseen valkeaterälehtiseen kaunottareen, joka hätkähdyttää vastavärien, violetin ja keltaisen kontrastilla. Kukkamyyjän mukaan se viihtyy suorassa auringonvalossa, mutta muutaman viikon kokemuksen perusteella tarvitsee kastelua parin päivän välein. Saapa nähdä miten kaunokaisen käy kahden hajamielisen parvekepuutarhurin käsissä.

tarhatähtisilmä

pelargonia

Kaupunkiviljelykatastrofin jälkeen parvekkeelle muutti yrttien seuraksi myös pienen pieni vesankalainen raparperijuurakko. Se sijoitettiin vanhaan sinkkiämpäriin, joka aiemmin toimitti samppanjacoolerin virkaa. Etolasta löytyi korvaava yksilö tuohon tärkeään tehtävään. Sellainen, joka ei vuoda, ainakaan vielä.

mehu ja piirakka

Samassa ämpärissä viilenee myös raparperimehu. Ensimmäiseen mehuerään heitin mukaan muutaman rosmariinin oksan, muuten mentiin tutuksi tulleilla aineksilla. Vahvaa ja iloisen punaista. Maistuu drinkkien pohjana tai ihan sellaisenaan vedellä laimennettuna. Kevään ensimmäinen raparperipiiras sen sijaan ei mennyt jatkoon. Sokerin kanssa ei nähtävästi aina kannata pihtailla. Seurauksena saattaa olla mauton, vaikkakin mehevä piirakka, jota ei tee mieli ottaa lisää. Seuraavalla kerralla sooloilen vähemmän ja seuraan ohjetta enemmän. Mehuun olin kuitenkin tyytyväinen ja sen resepti tulee tässä.

Rosmariinilla maustettu raparperimehu

n. 500 g raparperia
n. litra vettä
sopivasti (tummaa) sokeria
4 cm tuoretta inkivääriä
(1/2 vaniljatanko)
3 oksaa rosmariinia
1/2 sitruunan mehu (ja kuori)

Paloittele raparperin varret kuorimatta kattilaan. Viipaloi inkivääri ja sujauta sekaan puolikas vaniljatanko, jos tykkäät vaniljaisesta mausta. Heitä mukaan muutama oksa tuoretta rosmariinia sekä sitruunan puristettu mehu. Sitruunan kuorenkin voi raastaa mukaan, jos siltä tuntuu. Anna kuplia, kunnes raparperipalat hajoavat, siivilöi mehu ja lisää sokeri. Perinteisesti resepteissä käsketään lisäämään sokeria puolet mehun painosta, mutta minun makuuni riitti reilu desi. Desinfioi lasipullot kiehuvalla vedellä, kaada mehu pulloihin ja jäähdytä.

mehu ja piirakka

Lado jäähtyneet pullot jääkaappiin odottamaan biitsikelejä. Nauti sellaisenaan, laimenna kivennäisvedellä tai käytä mocktailin pohjana. Jos biitsikelejä ei ala näkyä, tuo biitsi parvekkeelle. Odota aurinkoista päivää, sulje parvekelasit ja hae rannasta hiekkaa. Kaada pari kiloa pesuvatiin ja iske varpaat rantahiekkaan.