Satokausiruokaa: Paahdetut tomaatit ja ruusukaalit yrttiöljyn kera

Tein eilen jotain sellaista, mitä en uskonut todellakaan vähään aikaan tekeväni. Lähetin työhakemuksen! Vielä kolme viikkoa sitten vannoin yrittäjän vapauden nimiin, ja nyt sitten jännitän kynsiä pureskellen, kutsutaanko minut haastatteluun. En oikein vielä itsekään tiedä, mitä tästä käänteestä ajatella, mutta kun vastaan tulee työpaikka tutussa organisaatiossa, ja vielä sellainen, jonka voi räätälöidä oman osaamisen mukaiseksi, on pakko toimia. Intuitio oli tällä kertaa tätä mieltä. Mitä se käytännön tasolla tarkoittaa ja miten elämäntahti muuttuu, sitä ehtii miettimään myöhemminkin. Saas nähdä miten meikäminnan käy. Lupaan kertoa, jos asiat etenevät.

Eikä siinä vielä kaikki. Kotitoimistolla vietetyn työpäivän lomassa ehdin kerrankin kokkaamaan kunnollisen lounaan. Ainekset keräsin koriini naapuriin kohonneesta kauppakeskuksesta: tomaattia, ruusukaalia, fetaa, tuoreita yrttejä, hetken mielijohteesta myös tarjouksessa ollutta mangoa ja kassalta viime tipassa vielä rasiallinen apteekin salmiakkia. Sitten kotikeittiötä kohti.

paahdetut tomaatit

Ennen kuin ryhdyin pilkkomispuuhiin, voitelin itselleni pienen leipäpalan ja join lasillisen vettä. Tällä tekniikalla ei laske verensokeri, eikä iske nälkäkiukku kesken keittiöhommien. Suosittelen siis, varsinkin jos taipumusta nälkäisenä ärhentelyyn on. Viikonloppuisin kokki saattaa kaiken tämän lisäksi kaataa lasiinsa annoksen viiniä, se tekee ruuanlaitosta vieläkin mukavampaa.

Mutta nyt kiinni varsinaiseen (kasvis)pihviin. Muutama viikonloppu sitten oli tarkoitus paistaa pannulla pientilatuottajien markkinoilta ostettua karitsaa ja sen kylkeen piti keksiä jotain maistuvaa lisuketta. Redin alimman kerroksen ruokakojujen joukosta erottui edukseen Sesonkipuoti, jonka tiskit notkuivat satokauden parhaimmistoa pikkelöidyistä kurkuista metsäsieniin ja kotimaisiin kasviksiin. Reppuun löysivät tiensä purkillinen suolakurkkuja, roveellinen erikoistarjouksessa olleita luomumansikoita ja rasiallinen luomuruusukaaleja. Täydensimme settiä vielä ruokakaupan hevitiskiltä kirsikkatomaateilla, basilikalla ja mintulla.

paahdetut tomaatit

Yrteistä surautettiin Tasty Travelissimo -blogista bongattu sitruunainen ja raikkaan vihreä makuöljy, tomaatit ja ruusukaalit paahdettiin uunissa balsamicolla ja oliiviöljyllä höystettyinä. Jestas, mikä makumaailma lautasella lopulta löytyikään! Erityisesti paahdetut tomaatit ja sitruunainen yrttiöljy vetivät sanattomaksi meidät molemmat. Siltä istumalta päätin kokata niitä hyvin pian uudestaan ja tässä sitä nyt ollaan. Lihaa tämä kombo ei kaipaa välttämättä lainkaan, proteiinia ruokaan saa lisäämällä vuokaan vaikkapa vihreitä papuja tai purkillisen kikherneitä. Myös fetajuustokimpale sopii tomaattien ja ruusukaalien kaveriksi.

paahdetut tomaatit

Paahdetut tomaatit, ruusukaalit ja yrttiöljy

Rasiallinen kirsikkatomaatteja
1/2 rasiaa ruusukaalia
loraus balsamicoa
loraus oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
(Pala fetaa)

Yrttiöljyyn tarvitset:
Kourallinen tuoretta minttua
Kourallinen tuoretta basilikaa
1 kynsi valkosipulia
1 dl oliiviöljyä
1 sitruunan mehu
1 tl hunajaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Huuhtele ruusukaalit ja tomaatit. Leikkaa ruusukaalien kannat, puolita kaalinpallerot ja lado puolikkaat korkealaitaiseen uunivuokaan. Tomaateille ei tarvitse tehdä mitään, ne voi heittää sellaisenaan ruusukaalien kaveriksi. Valuta etenkin kaalien päälle pari ruokalusikallista balsamicoa ja saman verran oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla ja paahda uunin keskitasolla 25 minuuttia. Kääntele sen jälkeen kaaleja ja lisää halutessasi pinnalle ronskeiksi paloiksi revittyä fetajuustoa. Paahda vielä uunin yläosassa 10 minuuttia, kunnes juusto saa vähän väriä.

paahdetut tomaatit

Jos et huomannut tehdä yrttiöljyä vielä valmiiksi, eipä hätää, sen ehtii sekoittaa sillä aikaa, kun tomaatit ja ruusukaalit jäähtyvät suuhun sopiviksi. Lisää kaikki ainekset syvään astiaan ja surauta öljy sauvasekoittimella tasaiseksi. Helppoa kuin heinänteko! (Joka kyllä tiettävästi ei ole ollut kovin helppoa näin nykyihmisen näkökulmasta, mutta tiedätte mitä tarkoitan.) Kaada yrttiöljyä vuokaan tomaattien ja ruusukaalien päälle tai kata öljyastia pöytään ja anna jokaisen lusikoida lautaselleen sopiva määrä taivaallista tavaraa.

Yrttiöljy säilyy jääkaapissa parikin viikkoa, mutta parhaimmillaan se on tuoreena, kun yrtit antavat sille hehkuvan vihreän värin. Myöhemmin voit tuoreuttaa öljyä lisäämällä tuoretta yrttisilppua sen sen sekaan, näin minäkin tein, kuten kuvasta saattaa näkyä.

paahdetut tomaatit

Jos ruusukaali raaka-aineena on vieras tai siitä on ikäviä muistoja kouluajoilta (been there, done that), kannattaa sille silti antaa mahdollisuus. Ruusukaali paitsi maistuu oikein kypsennettynä mahtavalta, sillä on myös mitätön hiilijalanjälki ja se sisältää runsaasti kuitua. Kaiken lisäksi minikokoinen kaalinpää on erittäin hyvä raudan, A-, C- ja K-vitamiinien lähde ja sisältää runsaasti myös folaattia. Niin pieni ja niin terveellinen – ajatella!

Viini- ja suklaatasting – pimeiden syysiltojen piristys

Jollain alkukesän ensimmäisinä mökkiviikonloppuna satuin selaamaan vanhaa lehteä, jonka sivuilta silmiini osui artikkeli suklaasta ja viinistä. Aviisi saattoi olla Glorian ruoka & viini, Etiketti tai Viini-lehti, tarkkaa muistikuvaa ei enää ole. Jutun yhteydessä annettiin vinkkejä viini- ja suklaatastingin järjestämiseen kotioloissa. Pakkasin lehden saman tien reppuuni, sillä päässäni kehkeytyi saman tien suunnitelma.

Paria viikkoa myöhemmin suunnittelin juhannusmenua. Vuokrattu kesäparatiisi oli omistajien käytössä, joten me matkaisimme ystävän mökille Anttolaan. Juhannusta oli tulossa viettämään kahdeksan hengen sekalainen seurakunta. Emme tunteneet kaikkia ennalta, mutta tiesimme, että hyvää ruokaa rakastavat kaikki. Kuten myös suklaata ja viiniä. Pakkasin putkikassiini lehden lisäksi kaappien kätköihin unohtuneen Madeira-pullon. Loput viinit ja suklaat ostaisin matkan varrelta.

viini- ja suklaatasting

Marssin Mikkelin Alkoon lehti kädessä ja ryhdyin etsimään viinejä. Yllättävää kyllä, kaikki suositusviinit löytyivät edelleen hyllystä. Eivät ne tietenkään samaa vuosikertaa olleet, mutta toimivat varmasti silti. Niinpä koriin kerättiin moscatelia Espanjasta, shirazin ja malbecin sekoitusta Argentiinasta sekä zinfandelia Kaliforniasta, yksi pullo kutakin. Suklaat meinasivat unohtua, ja siksi ryntäsin karkkihyllylle suoraan kassajonosta ja nappasin käteeni lähimpänä olleet levyt – yhden valkoista, yhden maitosuklaata ja kaksi tummempaa suklaalevyä.

Viini- ja suklaatasting järjestettiin myrskyisen juhannusaaton jälkeisenä juhannuspäivänä. Viinit ja suklaat katettiin savusaunan eteen kalliolle, pöydän virkaa toimitti vanha ja tuulen tuiverruksessa harmaantunut, laudoista tehty levy. Suklaan lisäksi tarjolla oli vaahtokarkkeja, mansikoita ja kannullinen vettä. Jos viinistä emme humaltuisi, hoitaisi sokeri senkin puolen.

viini- ja suklaatasting

viinisuklaatasting

Viinilasien sijaan käytimme snapsilaseja, sillä tarkoitus todella oli maistella, ei niinkään tissutella. Sitä varten oli varattu runsaasti tonkkaviinia ja skumppaa, jotka säilyivät viileinä mökin pohjoisenpuoleisella seinämällä. Varsin kätevää. Jokainen osallistuja sai eteensä paperia ja kynän, sillä ei se ole tasting eikä mikään, jos siitä ei muistiinpanoja ei tehdä. Olihan meillä jo kokemusta ja paikalla kaksi alkuperäistä suurkuluttajaakin.

Maistoimme kaikkia suklaita kaikkien viinien kanssa ja kirjoitimme kokemukset ylös. Jokainen päätti arvosteluasteikkonsa itse. Yksi piirteli hymiöitä, toinen jakoi tähtiä ja kolmas ryhtyi runolliseksi. Aika pian kävi selväksi, että kiireessä tapahtunut maitosuklaavalinta meni metsään. Pandan maitosuklaa maistui lähinnä pahvilta ja pahalta pääsiäismunalta. Sen kanssa ei toiminut yksikään viini. Olisi pitänyt pysähtyä karkkihyllyllä hetkeksi ja etsiä se aito ja oikea, Fazerin sininen.

viinisuklaatasting

viinisuklaatasting

Raatimme ehdottomaksi suosikkipariksi selviytyi Pandan valkosuklaa ja Moscatel-rypäleestä tehty jälkiruokaviini, jota luonnehditaan alkoholiliikkeen sivuilla makeaksi, hapokkaaksi, aprikoosiseksi, persikkaiseksi ja ananaksiseksi. Tulos ei ole kovin yllättävä, mutta ryhmä rämän yksimielisyys sen sijaan oli.

Seuraavista sijoista käytiin hyvinkin tasaista kamppailua, mutta pienellä ynnäilyllä hopeamitali jaettiin Brunbergin 53-prosenttiselle tummalle suklaalle ja täyteläiselle, keskitanniiniselle, kirsikkaiselle, vadelmahilloiselle, suklaiselle(!) ja kevyen tammiselle Zinfandel-rypäleestä valmistetulle Gnarly Head -punaviinille. Kolmanneksi kiri 70-prosenttisen suklaa ja sille paritettu 10-vuotias madeira. Loput yhdistelmät jäivät enemmän ja vähemmän jumbosijoille, vaikka artikkelin mukaan maitosuklaan olisi pitänyt toimia keskitäyteläisen Trivento Shiraz Malbecin kanssa. Syy oli tällä kertaa kyllä huonossa suklaassa, ei viinissä.

viinisuklaatasting

juhannus

Suosittelemme kokemusta. Suosittelemme myöskin varaamaan jälkiruoaksi jotain suolaista. Sen kanssa voikin sitten tyhjennellä pullojen pohjat, sillä varsinkin Gnarly Head osoittautui oivalliseksi viiniksi myös grilliruoalle. Jos makeanhammasta alkoi kolottaa ja viiniäkin tekisi sateisena syysiltana mieli, tässä lyhyet ohjeet omatoimisen tastingin järjestämiseen.

Tee-se-itse viini- ja suklaatasting!

Valitse tastingiin muutamia erilaisia suklaita, esimerkiksi valkosuklaata, maitosuklaata ja kahta eri vahvuista tummaa suklaata (esim. 55 % ja 70 %). Tarjoile suklaa huoneenlämpöisenä, jolloin se sulaa suuhun.

Viinit voit valita oman maun mukaan, mutta variaatiota kannattaa niissäkin olla. Nyrkkisääntönä on, että viinin tulee olla suklaata makeampaa.

Testaile rohkeasti erilaisia makupareja. Valkosuklaa on suklaista makein, siksi se toimii parhaiten erittäin makean jälkiruokaviinin kera. (Sama muuten pätee jälkiruokiin, jos aterian päättävässä makeassa on valkosuklaata, valitse sille pariksi paljon jäännössokeria sisältävä jälkkäriviini.) Tumma suklaa on karvasta ja siksi se on vaativa kumppani viinille. Hedelmäisyys ja pehmeät tanniinit toimivat tumman suklaan kylkiäisenä, myös tammitynnyreissä kypsytetun punaviinin vaniljaiset aromit toimivat sen kanssa. Korkea alkoholipitoisuus on plussaa. Maitosuklaan kanssa maistuvat mausteisen lämpimät punaiset, mutta vaaleamman suklaan kanssa voi kokeilla myös aromikkaita valkoviinejä!

Maista suklaata sekä viinin kanssa että ilman. Siemaise ensin suullinen viiniä ja anna sen jälkeen suklaan sulaa suuhun. Kokeile myös toisinpäin, syö ensin suklaa ja maista sitten viiniä. Muista huuhtoa suu välillä vedellä. Vasta näin 42-vuotiaana olen oppinut, että kuplavesi neutraloi suun paremmin kuin kuplaton, mutta hanavesi on tietysti ekologisen viininystävän vaihtoehto!

juhannus

On ihanaa kokoontua ystävien kesken viinin ja suklaan äärelle, mutta minitastingin voi järjestää yksinkin. Kun räntäsade hakkaa ikkunaan ja ulkona on pikkopimeää, sytytä muutama kynttilä, kääriydy vilttiin, kaada itsellesi lasillinen viiniä ja lohkaise levystä pari palaa suklaata. Erilaisia yhdistelmiä on loputon määrä. Olisikohan tässä tämän syksyn uusi harrastus?

Tarte tatin – se paras resepti?

Olemme lopetelleet juuri pääruuan. Juvalaisen karitsan ulkofilee, yrttiöljy ja uunissa paahdetut ruusukaalit ja tomaatit onnistuivat yli odotusten. Pari vuotta sitten tuliaisina saatu Amarone-punaviinikin oli ihanaa, eikä pelästynyt yrttiöljyä tai hapokkaita tomaattejakaan. Minä olen luvannut tehdä jälkiruuaksi Tarte tatinin eli ranskalaisen omenapiiraan. Paineet alkavat kasautua.

Seurasin viikko sitten Savusuolaa-blogin Janican somekanavista, kun hän tarttui tarte tatinin reseptiin ensimmäistä kertaa. Pelko oli vahvasti läsnä, samoin calvados-pullo. Reseptejä oli vertailtu ja lopulta päädytty kompromissiin, jonka seurauksena valmistui henkeäsalpaavan hyvä ranskalainen omenapiiras. Vaikka en olekaan ensi kertaa asialla, on edellisestä onnistumisesta aikaa, enkä todellakaan muista millä reseptillä silloin kokkasin. Kaivan hyllystäni kolme keittokirjaa ja googlaan kännykälläni legendaarisen ravintola Postresin tarte tatin -reseptin. Luen ohjeistuksia, enkä osaa päättää millä strategialla haastetta lähestyisin.

tarte tatin

Mieleeni nousee kaksi täydellistä versiota illan jälkiruoasta. Toisen kokkasi ruokaystäväni Saila viitisentoista vuotta sitten. Istuimme itä-Helsinkiläisen rivitaloasunnon keittiössä ja eteemme kannettiin suoraan uunista omenainen ilmestys, joka hurmasi jokaisen pöydän ympärillä istujan. Voitaikina oli sisältä sopivan sitkeää ja omenoita peittävä karamelli niin makeaa, että emme saaneet sanaa suustamme. Tuota iltaa muistellessani suuni vettyy saman tien. Tälläkin hetkellä on työn ja tuskan takana estää kuolaa valumasta suupielistä leualle.

Toisesta kerrasta on aikaa vain vajaa vuosi. Ravintola Carelia kutsui minut ja Hannan sopan Hannan syömään. Helmikuinen ilta oli pimeä, mutta kynttilöin valaistun pöydän ääressä oli lämmintä ja kotoisaa. Jälkiruokalistaa ei tarvittu, sillä tiesimme mitä haluamme. Kaksi kertaa tarte tatin, kiitos. Kannatti tilata, sillä Carelian versio hyppäsi kolmealla kolmiloikalla suoraan ranskalaisten omenapiiraiden kultamitalikorokkeelle ja siellä se keikkuu vieläkin. Ellei tämän illan taideteos syrjäytä sen voittajastatusta. Ei siis mitään paineita.

Päätän seurata Hans Välimäen ja Samuli Wirgentiuksen oppeja. Kummankaan versiosta ei ole omakohtaista kokemusta, mutta resepteissä on sen verran samankaltaisuutta, että uskon vielä tässä vaiheessa onnistuvani. Sitä paitsi jälkimmäinen keittiömestari saavutti Postresissa yhden himotuista tähdistä, liekö maankuululla tarte tatinilla osuutta asiaan?

Otan valmiin voitaikinan sulamaan. (Yleensä teen tämänkin taikinan itse, mutta nyt oikaisin helpointa reittiä, kun voitaikinalevyjä sattui olemaan pakastimessa jäljellä.) Sitten tartun hiiliteräspannuun, joka itsessäänkin saa sydämeni tykyttämään, olenhan mestari polttamaan asioita pohjaan. (Viimeksi pakastimesta otetun ratatouillen, sitä ennen puoli paketillista Sirkkistä.) Tästä se alkaa.

tarte tatin

Pehmennän voin ja levitän sen pannulle. (Tiedän, osa ohjeista neuvoo sulattamaan sokerin ensin, mutta yritän nyt seurata Hansin ja Samulin vinkkejä.) Sirottelen sokerin tasaisesti ja ladon sokerikerroksen päälle lohjalaisista omenoista leikatut lohkot. Sitten kaulitsen pyöreähkön voitaikinalevyn ja painelen sen päällimmäiseksi. Sitten levy täysille pöhisemään 6–8 minuutiksi.

Taikina alkaa pullistua saman tien. Näyttää siltä, että se paisuu kohta niin korkeaksi, että se posahtaa rikki ja lennättää sisälmyksensä pitkin keittiön seiniä ja kokin vaatteita. Painelen sitä varovasti lastalla, että ilma pääsisi ulos laidoilta. Epäilykset alkavat herätä. Seitsemän minuutin jälkeen paahtunut sokeri alkaa tuoksahtaa liiankin paahtuneelta, joten siirrän koko höskän 200-asteiseen uuniin. Siellä se saa paistua seuraavat 15 minuuttia. Tämähän menee jännittäväksi!

Uunissa taikina rauhoittuu ja alkaa heti kypsyä myös päältä päin. Vartti hujahtaa nopeasti ja munakello rämähtää soimaan kesken tämän tekstin kirjoittamisen. Pyydän miestä apuun, sillä yksin en uskalla kumota raskasta pannua tarjoilulautaselle. Ensin näyttää siltä, että tarte tatin irtoaa kuin irtoaakin pannusta kokonaisena, ilman kikkailuja, mutta karu totuus paljastuu, kun pannu nostetaan pois lautasen päältä. Suurin osa omenalohkoista takertunut kiinni pannun pohjaan.

tarte tatin

tarte tatin

En suostu lannistumaan tästäkään vastoinkäymisestä, vaan nostelen omenalohkot lusikalla piiraan päälle. Näyttää riittävän hyvältä. Omenissa on aavistus palaneen sokerin aiheuttamaa kitkeryyttä, mutta vaniljajäätelö pelastaa ja tasapainottaa annoksen makumaailman. Pohja on juuri sopivan tahmea ja omenat (tai ainakin osa niistä) oivallisesti karamellisoituneita. Otan kaksi kertaa lisää, ja päätän kirjoittaa tämänkin kokemuksen blogiin, juuri sellaisena kuin se tapahtui.

tarte tatin

Tarte tatin – kuten minä sen teen

100 g voita
1 dl ruskeaa sokeria
4 hapokasta omenaa
3–4 ohutta levyä pakastevoitaikinaa
jäätelöä ja tomusokeria tarjoiluun

Pane uuni lämpiämään 200 asteeseen. Levitä huoneenlämmössä tai varovasti mikrossa pehmennetty voi tasaisesti uuninkestävälle pannulle tai kasarille. Ripottele sokeri voin päälle. Lohko omenat kahdeksaan osaan ja lado lohkot sokerikerroksen päälle. Kaulitse sen jälkeen voitaikinasta pyöreä, noin puolen sentin paksuinen levy ja painele se omenoiden päälle.

Lämmitä levy kuumaksi ja siirrä pannu levylle. Anna sokerin karamellisoitua taikinakuoren alla n. 8 minuuttia. Jos taikina alkaa pullistua, painele sitä varovasti lastalla niin, että ilma pääsee laidoilta ulos. Kahdeksan minuutin jälkeen pannun laidoilla pitäisi jo näkyä vaaleanruskeaksi karamellisoitunutta voi-sokeriseosta. Nosta seuraavaksi pannu uuniin ja anna paistua 15 minuutin ajan. Kumoa valmis tarte tatin isolle lautaselle tai vaikka leivinlaudalle. Anna vetäytyä hetken, tupsauta piiraan päälle tomusokeria ja leikkaa herkkusuiden lautasille. Tarjoile vaniljaisen jäätelön kera.

tarte tatin

Haastan sinutkin kokeilemaan ja kertomaan sen jälkeen, miten meni. Jaa kokemuksesi kommenttilootaan tai vaikka instagramin puolelle, sieltä löydät minut tunnuksella @piapas!