#kuukaudenruokahaaste: Hulluna sitrushedelmiin eli värikäs veriappelsiiniceviche

Tammikuun ensimmäisinä päivinä se iskee – sitrushedelmähulluus! Kaupasta kannetaan keittiöön kilokaupalla klementiinejä, appelsiineja ja punaisenkirjavia veriappelsiineja. Siitä lähtien aamiaisella on aina tuorepuristettua mehua tai lautaselle ladottuja appelsiinilohkoja.

veriappelsiiniceviche

Sitruksilla voi hyydyttää kerman, maustaa kastikkeen, piristää pastasoosin, höystää cocktailin, viimeistellä salaatin tai vaikka kruunata kakkutaikinan. Appelsiinit sopivat jälkiruokaan ja yhtä lailla suolaiseen sosekeittoon. Vitamiineja niissä on valtavasti ja makukin on vertaansa vailla. Monipuolisia kavereita, sillä koristeiksikin niitä voi kuivata!

veriappelsiiniceviche

Appelsiiniajasta ei voi olla puhumatta ilman, että pään sisäisellä kelanauhurilla pyörii tuttu mainos parinkymmenen vuoden takaa. Tiedättehän, se, missä huivipäinen mamma kiitää halki kylänraitin punaisella potkukelkalla kori täynnä appelsiineja ja huudahtaa: Jahvat tulloo – ja helemat paukkuu! (Jälkimmäisen huudahduksen esittää itse asiassa karvahattuun pukeutunut harmaantunut herra raitin varrelta. Se tuskin menisi nykypäivän #metoo-hengessä läpi..)

#kuukaudenruokahaaste

Ammoisina aikoina, kun Lyhyenä hetkenä oli vasta pilke silmäkulmassani, ruokablogeissa kiersi kuukauden ruokahaaste, jossa kokattiin tietyllä teemalla tai tietyistä raaka-aineista. Osallistujat ryhmittyivät starttiviivalle ja kilpailu sai alkaa. Voittaja valittiin äänestämällä, ja luvassa oli roppakaupalla virtuaalista kultaa ja kunniaa. Nyt haaste on tehnyt paluun. Tosin tällä kertaa ei taistella verisesti voitosta, vaan pidetään hauskaa ja jaetaan hyvää mieltä. Kuukauden ruokahaaste ei ole enää myöskään ruokabloggaajien sisäpiirin juttu, sillä tähän leikkiin voi osallistua kuka tahansa, siis myös sinä!

Helmikuun haaste kuuluu näin: ”Kuukauden ruokahaasteen teemana on helmikuussa sitrukset. Kokkaa siis jotain sitrusta sisältävää, ja jos haluat, jaa luomuksesti häshtägillä #kuukaudenruokahaaste. Tavoitteena on saada aikaan hyvää mieltä, yhteisiä kokemuksia ja jaettuja ideoita. Voit osallistua kuukauden ruokahaasteeseen Instagramissa, Facebookissa tai vaikka ihan vain omaksi iloksesi omassa keittiössäsi.” Kuukauden ruokahaasteen herättivät henkiin Hannan soppa ja Kokit ja potit -ruokablogi – syviä kumarruksia molempiin suuntiin!

veriappelsiiniceviche

veriappelsiiniceviche

Ihanan raikkaaseen ja värikkääseen veriappelsiiniceviche-reseptiin törmäsin internetin ihmeellisessä maailmassa, kun kehittelin kokattavaa kolmen ruokalajin illalliselle. Muokkasin sitä hieman omaan suuhun sopivaksi ja muutin mitat kotimaisiksi. Veriappelsiinit ostin tällä kertaa Hakaniemen hallin luomupuodista. Jos käytät tavallisia veriappelsiineja, muistathan pestä kuoren perusteellisesti ennen appelsiinin leikkaamista, sillä hedelmät on yleensä käsitelty myrkyllisillä säilöntäaineilla.

veriappelsiiniceviche

veriappelsiiniceviche

Reseptistä riittää neljälle alkupalaksi ja vähän useammalle vaikka tacojen täytteeksi tai maissinachojen kanssa syötäväksi. Kalaa voi kypsyttää limemehussa pidempäänkin, mutta varaudu kypsyttelemään sitä vähintään vartti.

Veriappelsiiniceviche

200 g tuoretta siikaa tai kuhaa
0,6 dl limemehua
nippu korianteria
1/4 fenkoli
1-2 veriappelsiinia
1/2 rkl oliiviöljyä
suolaa

Purista limemehu kulhoon. Pilko kala suuhun sopiviksi kuutioiksi ja upota limemehuun kypsymään. Anna kypsyä jääkaapissa vähintään 15 minuuttia. Leikkaa sillä aikaa fenkoli ohuiksi siivuiksi ja silppua korianteri pienemmäksi.

Ota kulho ja fileoi veriappelsiini sen päällä, jotta mehu ei valu hukkaan. Leikkaa molemmat päät irti ja kuori terävällä veitsellä kaikki valkoinen osa pois. Fileoi jokainen appelisiininlohko erikseen irti, niin että lohkoihin ei jää kalvoja.

Valuta limemehu kypsyneiden kalojen joukosta, lorauta paloille oliiviöljyä ja mausta suolalla. Lisää fenkoli ja korianteri. Sekoita, lisää tarvittaessa öljyä ja suolaa. Koristele veriappelsiinilohkoilla.

veriappelsiiniceviche

Tiesittekö muuten, että sesongissa ovat juuri nyt veriappelsiinien lisäksi puoliveriappelsiinit? En minäkään, mutta huomenna otan asiakseni etsiä kilon tai kaksi. Muutaman reseptinkin aion ehtiä kehittelemään, niin kauan kuin niitä riittää!

Tutustu myös muihin helmikuun ruokahaasteen resepteihin:
Gluteenittomat crepes suzette
Veriappelsiini gin tonic

Suolaan säilötty veriappelsiini


Nousevan auringon salaatissa maistuvat appelsiini ja mozzarella

Pikkelöity punasipuli – loistolisuke lähes kaiken kylkeen

Uusi vuosi ja hodaribuffet. Kasvisnakkeja ja bratvurstia, sinappia, kaalisalaattia ja pikkelöityä punasipulia. Pitkä kuuma kesä, uunituoreet briossisämpylät ja lähitilalta ostetusta jauhelihasta taputellut luomunaudanpihvit, jotka sihisevät kuumassa grillissä. Leivän väliin mehevä pihvi, paksu siivu cheddar-juustoa, tuoreita rehuja, wasabimajoneesia ja – arvasitte oikein – pikkelöityä punasipulia.

pikkelöity punasipuli

Pikkelöity punasipuli on kuin pippuri, se viihtyy kaikkien kanssa. Esimerkkien lista on loppumaton: Lämpimät voileivät, rapeaksi paahdettu kukkakaali, höyryävä ramenkulho, tiistai-illan tacot, tortillafiesta, klassinen voileipäkakku, suuri vadillinen salaattia, ihanan rasvainen vuohenjuusto, kalainen joulupöytä, pikkusuolaiset cocktail-palat tai tammikuinen blini-ilta – you name it! Purkillinen pikkelöityä punasipulia pöytään ja mikä tahansa maistuu pirteämmältä. Toimii jopa ruisleivällä yhdessä maustetun majoneesin kera. Siksi tätä ihanan etikkaista purkkiruokaa on meillä jääkaapissa aina vähintään pari purnukallista.

pikkelöity punasipuli

Tällä kertaa pikkelöintiin oli toinenkin syy. Eksyn kerta toisensa jälkeen kauas mukavuusalueeltani, vaikka paljon helpompaa olisi vain olla ja möllöttää. Vaikka valokuvaan satoja ruutuja viikossa, olen jotenkin jämähtänyt paikoilleen etenkin ruokaa kuvatessani. Tuskastellessani taitojeni puutetta törmäsin instagramissa The Little Plantation -blogia kirjoittavan Kimberlyn Winter Food Photography Challenge -haasteeseen ja päätin hetken mielijohteesta osallistua, vaikka tiedänkin, että en välttämättä ehdi jokaista haastekuvaa toteuttamaan.

pikkelöity punasipuli

pikkelöity punasipuli

Teemoja on yhdeksän. Ensimmäisten kolmen kuvan aiheina ovat tietyt raaka-aineet, seuraava trio liittyy väreihin ja viimeinen kolmikko numeroihin. Kuvat tulee postata instagramiin sovittuina päivinä tunnisteella #eatcaptureshare. Tiistaina kuvien inspiraationa olivat erilaiset sipulit. Tavoistani poiketen suunnittelin kuvattavaa asetelmaa jo viikkoa ennen kalmanviivaa. Pari purkillista pikkelöityä punasipulia pantiin heti tulille, ja tällä viikolla talven väreissä hehkuvasta punasipulista tuli haastekuvausteni tähti.

pikkelöity punasipuli

Huomioithan, että vaikka pikkelöity punasipuli on syötävää heti valmistuksen jälkeen, parhaimmillaan suussasulava superlisuke on vasta muutaman päivän kuluttua purkituksesta, eli pikaruokaa tämä kaikkien kaveri ei ole.

Pikkelöity punasipuli

2 hyvän kokoista punasipulia
1/2 dl vadelmaviinietikkaa
1/2 dl punaviinietikkaa
laakerinlehti
5 mustapippuria
ripaus sormisuolaa

Halkaise punasipulit ja siivuta ne niin ohuiksi kuin pystyt. Kiehauta kattilassa etikat, pippurit, suola ja laakerinlehti. Haarukoi sipuli puhtaaseen lasipurkkiin ja kaada hiukan jäähtynyt neste perään. Sulje kansi ja anna tekeytyä huoneenlämmössä vuorokausi. Siirrä purnukka sen jälkeen jääkaappiin ja jätä rauhaan muutamaksi päiväksi. Käytä miten parhaaksi näet tai syö sellaisenaan.

pikkelöity punasipuli

Haaste on hyväksi. Paitsi että aktivoidun etsimään omaa kuvaustyyliäni ja kuvaamaan enemmän ruutuja, olen siinä sivussa pakotettu myös kokkaamaan enemmän. Siitä hyödytte tekin. Enemmän reseptejä ja kauniimpia kuvia, sekä blogissa että instagramissa. Matka valokuvauksen ja kuvankäsittelyn syvempiin saloihin on alkanut!

Hävikistä herkuksi: muikean mutkaton mätipasta

Jääkaappia siivotessani ylähyllyltä hapanjuuripurkkien, sienisäilykkeiden ja hillopurnukoiden takaa käteen osui kaksi vajaata rasiaa mätiä. Saatoin päästää ilmoille muutamankin kirosanan, sillä jälleen kerran olin epäonnistuneet nollahukkaprojektissani. Kun ottaa vielä huomioon, että mäti ei myöskään ole raaka-aineista halvimpia, ketutuksen määrän sai kertoa kymmenellä.

mätipasta

Muistin kyllä, mistä mätijämät olivat kotoisin. Muistin myös vilkaisseeni niitä monta kertaa, ja päättäneeni heti huomenna tehdä niistä jotakin, kunnes ne vähitellen hautautuivat jääkaapin syrjäisimpään nurkkaan, mistä ne kuukausia myöhemmin löytyivät. Olisipa minulla silloin ollut käytössäni tämä Vaimomatskuu-blogin mätipasta-resepti. Ota siis sinäkin resepti talteen vastaisuuden varalle. Tämä mutkaton mätipasta toimii etenkin blini-iltaa seuraavana päivänä, mutta varta vastenkin sitä voi tietysti valmistaa. Mätiä kun on saatavilla pakasteena ympäri vuoden.

mätipasta

Alkuperäisessä reseptissä käytetään nokare mielettömältä kuulostavaa, sitruksisen tulista yuzukosho-tahnaa, mutta sitä en yrityksistäni ja täsmävinkeistä huolimatta onnistunut löytämään. Korvasin sen Kalasataman Redi-ostoskeskuksen We food -hävikkiruokakaupasta bongaamallani, joulukuussa parasta ennen päivänsä ohittaneella yuzumehulla. Sitäkin on muuten metsästetty pitkin maita ja mantuja aina siitä asti ,kun hurahdimme Australian MasterChef -sarjaan, jossa yuzua käytetään ihan kaikkeen jäätelöstä lähtien.

mätipasta

Pieni puteli yuzumehua maksoi hävikkiruokakaupassa viisi euroa, mutta normaalihinta on kuulemma pitkälti yli kympin. Arvokasta tavaraa! Sitruunamehua ei suoraan vastaa monitahoista yuzua, mutta sopii silti korvikkeeksi varsin hyvin. Misotahna tuo ruokaan täyteläistä umamin makua, joten sitä en jättäisi pois, vaikka mätipasta todennäköisesti toimii ilmankin. Tahnaa saa ainakin isoista automarketeista, mutta jos sellaista ei ole matkan varrella, voi tilalle kokeilla lorauttaa soijaa. Miso nimittäin valmistetaan käyneistä soijapavuista, joten samaa makumaailmaa soijakastikkeessakin varmasti on.

mätipasta

Vielä yhden muutoksen alkuperäiseen reseptiin tein: ranskankerman sijaan tyhjensin kattilaan turkkilaisen jugurtin jämän, mutta sinä voit korvata millä tahansa rasvaisella hapanmaitotuotteella. Kun ainekset ovat koossa, on mätipasta pöydässä alle vartissa. Se sopii siis myös kiireisen päivän lounaaksi ja orastavan nälkäkiukun taltutukseen. Reseptistä riittää kahdelle.

Muikea mätipasta

Paketti tuorepastaa
n. 40 g voita
1 tl misotahnaa
2 tl yuzu-mehua tai sitruunamehua
2 rkl turkkilaista jugurttia
4 rkl kirjolohenmätiä
2 rkl silputtua kevätsipulin vartta tai ruohosipulia

suolaa ja pippuria

Silppua ihan ensiksi kevätsipulin varret/ruohosipuli. Laita vesikattila liedelle ja kuumenna kiehuvaksi pastan keittoa varten. Ruskista sitten voi eli sulata voikimpale keskilämmöllä ja tarkkaile sitä silmä kovana, kun voi alkaa kuohua. Kun voi alkaa muuttua kullanruskeaksi, ota kattila liedeltä ja sekoita voin joukkoon yuzu/sitruunamehu, miso ja jugurtti. Älä säikähdä, jos näyttää siltä, että seos juoksettuu. Ainakin minulla kävi niin, että lopulta kastike paksuuntui mukavan täyteläiseksi. Viskaa sekaan myös puolet mädistä ja sipulisilpusta. Heitä tuorepasta runsaasti suolattuun kiehuvaan veteen, ja sen kypsyttyä säästä kattilan pohjalle loraus keitinvettä. Sekoita kastike huolellisesti pastan joukkoon, ropsauta päälle suolaa ja pippuria. Lappaa lautaselle ja koristele lopulla mädillä ja sipulisilpulla.

mätipasta

Tästä lähtien ei yksikään mätipurkki vanhene jääkaapissa vuorokautta kauempaa. Yuzukosho-tahnan metsästys jatkuu edelleen. Projekti vaatinee Annankadun japanikaupassa käymisen. Joka tapauksessa yritän muistaa raportoida, mistä sitä löydän.