Konvehtien kirpeä korvike – kandeerattu inkivääri

Tiedän olevani outo ja erilainen. Jos ostan kotiin konvehtirasian, mitä tapahtuu hyvin hyvin harvoin, on puolet siitä syömättä vielä seuraavallakin viikolla. Kyseessä ei ole itsekurin hallintaan tähtäävä harjoitusmuoto, vaan vakio-ominaisuus minussa: makeanhimoni tyydyttämiseen tarvitaan vain muutama suklaapala, joskus riittää yksi ainokainenkin. Jostain syystä ilmiö koskee ainoastaan suklaata ja jäätelöä, sillä jälkiruokia, lakritsia, salmiakkia ja kirpeitä hedelmäkarkkeja voisin syödä loputtomasti.

kandeerattu inkivääri

Joulun tehdessä tuloaan en himoitse suklaakonvehteja – enkä muuten myöskään marmeladimakeisia, sen tajusin tekstiä kirjoittaessani. Mutta joulunpyhien jälkiruokia, piparitaikinaa, joulutorttuja ja jouluiseen kahvipöytäämme kuuluvia korvapuusteja, niitä minä odotan niin, että suu vettyy pelkästä ajatuksestakin. Myös lakritsimantelit ovat kokkauslistalla, samoin lakritsitoffee. Sanoinko jo, että rakastan lakritsia?

Uusin suosikkini on kandeerattu inkivääri. Syksyllä satuin avaamaan television juuri, kun Strömsössä valmistettiin näitä kirpeitä ja hieman terveellisempiä karamellej, ja jäin tuijottamaan silmät selälläni niiden valmistusta. Kuutioitua inkivääriä kypsytettiin ensin tovi kattilassa ja hauduteltiin sen jälkeen sokeriliemessä. Lopuksi kuultaviksi kypsyneet kuutiot kieriteltiin hienossa sokerissa ja kumottiin kauniiseen lasikulhoon. Nerokasta!

kandeerattu inkivääri

kandeerattu inkivääri

Pidän inkivääristä muutenkin. Syön pikkelöidyn inkiväärin eli garin muidenkin sushilautasilta, raastan sitä jättikatkarapujen kaveriksi ja heitän muutaman palan raakana silloin tällöin myös smoothieen. Vaikka inkiväärillä ei tutkimusten mukaan ole kovinkaan kummoisia terveysvaikutuksia, siivutan sitä usein flunssa-aikaan teekuppini pohjalle yhdessä sitruunan kanssa, kaadan kuuman veden päälle ja lisään lusikallisen kotimaista hunajaa nostamaan vastustuskykyäni. Inkiväärillä terästetty kuuma juoma avaa röörit, lämmittää karheaa kurkkua ja nujertaa siellä kasvavan kaktuksen.

Kandeerattu inkivääri käy konvehdin tai muiden karamellien korvikkeeksi myös juhlapöytään. Pieneen lasipurkkiin pakatut kandeeratut inkiväärikuutiot ovat loistava lahja, joka maistuu vielä pitkään joulun jälkeenkin. Vaikka inkivääri onkin kuorrutettu sokerilla, minikokoisen makupalan suutuntuma on niin intensiivinen, että sokeriövereitä makeisilla on vaikea saavuttaa. Itse tehdyt syötävät lahjat ovat ostettuja paketteja kestävämpi valinta, joten kattilat porisemaan ja pelastamaan maapalloa!

kandeerattu inkivääri

Käytä inkiväärin kuorimiseen pikkulusikkaa. Kaavi kuori irti lusikan kuppiosalla, tällä tekniikalla se irtoaa yllättävän helposti ja hukkaankin menee paljon vähemmän kuin veitsellä kuorittaessa. Inkiväärin määrä saattaa kuulostaa suurelta, mutta kuutiot kipristyvät keitettäessä kokoon. Jos keittelet kirpeitä karamelleja vain itsellesi, resepti kannattanee puolittaa. Minä käytin kokatessani ruskeaan taittavaa ruokosokeria, siitä johtuu valmiiden karkkien ruskeahko väri. Jos siis haluat heleämmän keltaisia kuutioita, käytä valkoista sokeria.

Kandeerattu inkivääri

n. 400 g tuoretta inkivääriä
3 + 1 dl vettä
noin 500 g hienoa sokeria

Kuori inkivääri ja leikkaa se sentti kertaa sentti -kokoisiksi kuutioiksi. Heitä kuutiot kattilaan, lisää 3 dl vettä ja anna inkiväärin kypsyä n. 45 minuutin ajan keskilämmöllä kannen alla. Alkuperäisen reseptin mukaan puolikin tuntia riittää pehmittämään kuutiot, mutta siinä vaiheessa inkivääri ei ollut pehmeää nähnytkään.

Jos kattilan pohjalla on vielä vettä 45 min jälkeen, kaada se pois (tai hyödynnä inkivääriteenä!). Punnitse inkiväärikuutiot ja kumoa ne sitten takaisin kattilaan. Lisää yhteä paljon sokeria ja 1 dl vettä. Jos sinulla ei ole vaakaa, arvioi silmämääräisesti sokerin määrä. Sitä pitäisi kaataa kattilaan saman verran kuin inkivääriä.

Keittele sekoitellen, kunnes sokeriliemestä on haihtunut suurin osa vedestä ja liemi on paksua ja tahmeaa, ja inkivääri on kypsynyt läpikuultavaksi. Tähän kului melkein kaksi tuntia.

Kaada 1–2 dl sokeria tilavaan kulhoon ja sekoita se inkiväärien joukkoon. Sekoittele, kunnes inkivääripalat on kuorrutettu sokerilla kauttaaltaan ja levitä ne sitten leivinpaperille kuivumaan. Lado kandeerattu inkivääri ilmatiiviisiin lahjapurkkeihin tai kannelliseen astiaan, josta voit ostaa kirpeitä karkkeja tarjolle.

kandeerattu inkivääri

Okei, myönnetään. Eivät nämä meidän joulunpyhinä kaikkia konvehteja korvaa, mutta osan kuitenkin. Jäin kerrasta koukkuun, ja niin voi käydä sinullekin!

Jos innostut kokkaamaan pukinkonttiin, kokeile myös näitä syötäviä lahjoja:

Taivaallinen tomaattihilloke – juustopöydän yllättäjä
Aatonaaton lahjavalvojaiset – lakritsimantelit
Pikkelöity punasipuli – loistolisuke lähes kaiken kylkeen
Viime hetken ruokalahja: suklaasalami
Tee-se-itse: gari eli pikkelöity sushi-inkivääri
Lakritsitoffee
Pikkelöity piparjuuri
Terapeuttiset piparicantuccinit

Lempeän tulinen chorizo-papupata

*viinit saatu, kiitos Juomavinkki!

Jos järjestää hääjuhlat jotakuinkin kuukauden varoitusajalla, ei ehdi liikaa miettimään menua tai muitakaan tarjoiluja. Varsinkin jos vieraita on vain muutamia kymmeniä ja juhlia voisi luonnehtia ennemminkin mökkiviikonlopuksi kuin perinteisiksi hääpirskeiksi. Siksi meidän viikonlopun kestäneissä kemuissamme syötiin etkoilla pizzaa, varsinaisissa juhlissa kakkua sekä äidin ja anopin leipomia karjalanpiirakoita ja jatkoilla ystäväni isän pyydystämiä rapuja. Yöpalaksi pyöräytimme pellillisen nachoja.

chorizo-papupata

Häähumun hieman hälvennyttyä, kun Kekkosen entisen metsästysmajan salissa istui enää parikymmentä aikuisvierasta, nostimme hellalle edellisenä yönä yhden aikaan valmistuneen padan. Chorizo-papupata lusikoitiin nälkäisiin suihin ennätysajassa, ja vaikka lempeä tulisuus hetken hikoiluttikin, kattilat kaavittiin viimeistä pisaraa myöten lautasille.

chorizo-papupata

chorizo-papupata

Ei ollut tarjolla paahtopaistia tai lohta, eikä oikeastaan mitään muutakaan perinteistä juhlaruokaa, mutta hyvin tuntui sapuska silti kelpaavan. Ottakaatte siis neuvosta vaari, stressaaminen ei kannata, ei varsinkaan hääjuhlia järjestettäessä. Jos vieraat tuntevat sinut ja puolisosi, he hyvin todennäköisesti tietävät, mitä odottaa ja millaista ruokaa on tarjolla. Etenkin, jos häitä on kesässä peräkanaa useammat, voi olla virkistävää poiketa linjasta ja tarjota ihan jotain muuta. Kunhan kukaan ei jää nälkäiseksi, sillä pelkällä rakkaudella vatsat eivät valitettavasti täyty.

Hanna G kokkaa -kirjasta poimittu Chorizo-papupata on palvellut meitä hyvin ja pitkään. Ensimmäisen kerran sitä kokattiin mökillä ja myöhemmin kotioloissa, viimeksi toissapäivänä. Kaveriksi kaadoimme Bruce Jack -laatikkoviiniä*, joka istui yllättävän hyvin myös tulisemman padan kylkeen.

chorizo-papupata

Reseptistä riittää ainakin kuudelle, kahdeksallekin varmasti, jos nälkä ei ole kovin kiljuva. Pavut voi jättää pois tai korvata esim. munakoisolla tai kesäkurpitsalla, jos vatsa ei palkokasveista perusta. Muista kuitenkin silloin lisätä kasvikset pataan jo kypsennyksen alkuvaiheessa.

Lempeän tulinen chorizo-papupata

2 rkl öljyä
200 g chorizo(raaka)makkaraa
1 purjosipulin valkoinen osa
1 tl chilihiutaleita
1 tl savupaprikajauhetta
Suolaa
Mustapippuria
4 valkosipulinkynttä
6 isoa perunaa
7 dl kasvis- tai kanalientä
2 tölkkiä tomaattimurskaa
1 purkki suuria valkoisia papuja
Tuoreita yrttejä, esim. lehtipersiljaa
Smetanaa, ranskankermaa tms

Silppua purjosipuli ja valkosipuli. Kuori perunat ja lohko ne rouheiksi palasiksi. Kaada ison kattilan tai padan pohjalle loraus öljyä, kuumenna keskilämmöllä ja puristele sitten raakamakkara kuorestaan kattilaan. Kypsennä hetki ja lisää sitten sipulit ja mausteet. Huom! Jos käytät valmiiksi kypsennettyä chorizoa, heitä öljyyn ensin sipulit ja mausteet, kuullota niitä hetki ja lisää vasta sitten pilkottu makkara.

Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää perunat, kasvis- tai kanaliemi ja tomaattimurska. Kiehauta ja laske sitten hieman lämpöä. Anna padan pöhistä hellalla, kunnes potut ovat kypsiä. Holauta sitten mukaan valkoiset pavut ja kuumenna keitosta niin, että pavutkin lämpenevät. Tässä vaiheessa soppa on valmista syötäväksi, mutta vielä paremman siitä saat, jos maltat antaa sen tekeytyä ilman kantta pienellä lämmöllä muutaman tunnin.

Lapa lautaselle, koristele yrteillä ja smetanalla tai ranskankermalla ja leikkaa kylkeen pari palaa vaaleaa leipää.

chorizo-papupata

Chorizo-papupata sopii muuten myös kuukauden ruokahaasteen teemaan, sillä marraskuun aiheena on: ”Mitä söisit syys- tai talvimyrskyn aikaan?” Tulisuuden tuoma lämpö on omiaan näihin pimeisiin iltoihin ja hämäriin päiviin. Siispä kynttilät palamaan, viiniä lasiin ja chorizo-papupata tulille!

Kokkipottilan ja Hannan sopan lanseeraaman Kuukauden ruokahaasteen ideana on kokota hyvää ruokaa ja nauttia sesongin raaka-aineista. Jos innostut haasteesta, lisää kuvaasi hashtag #kuukaudenruokahaaste, samalla tunnisteella löydät myös muiden haastepostaukset Instagramista.

*viini saatu, kiitos Juomavinkki!

Simppeli ja sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Jokin aika sitten istuin ravintola Espan aamiaispöydässä ja kuuntelin, kun Saku Tuominen kertoi uutuuskirjastaan Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta. Opus on kaukana keittokirjasta, se on ennemminkin ylistys yksinkertaiselle ruokafilosofialle, joka perustuu parhaisiin raaka-aineisiin ja satokauden mukaiseen ajatteluun. Reseptejä kirjassa ei ole, Tuominen vannoi ja vakuutti.

sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Paitsi että on. Vaikka ruokaohjeita ei olekaan painettu reseptimuotoon, ne on kursivoitu kovien kansien väliin, keskelle kertomuksia ja ruokaan liittyviä tarinoita. Oivallusten lomassa Tuominen kertoo, miten hän keittää munat, millainen on hänen aamiaisensa ja mistä peruspilareista hänen keittiönsä rakentuu. Lisäkesalaatiksi valmistuu kuulemma usein sitruunainen kesäkurpitsasalaatti.

Mittoja ei ehkä kerrota, eikä valmistustapoja yksityiskohtaisesti selitetä, mutta ainekset luetellaan ja niiden käsittelyä kommentoidaan. Selatessani kirjaa julkkareissa arvasin, että mieheni ihastuu kirjaan ikihyviksi. Enkä ollut väärässä.

sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Kahden päivän kuluttua hän oli jo selannut kirjan kannesta kanteen, luukuttanut stereoista Saku Tuomisen kokkaukseen käyttämää soittolistaa ja kokeillut muutamaa konkreettista vinkkiä käytännössä. Sunnuntain illalliseksi valmistamansa karitsanpotkan kylkeen hän pyöräytti tuon kuuluisan sitruunaisen kesäkurpitsasalaatin. Se vei kielen mennessään.

Ymmärrän hyvin, miksi sitruunainen kesäkurpitsasalaatti on Tuomisen perheen vakiokalustoa. Avainsanoja ovat raikas hapokkuus, rapsakka rakenne ja hullun hyvin toimiva kokonaisuus. Rakkautta ensipuraisulla, sanoisin. Siksi halusin valmistaa sitä illallispöytään myös Happy Hamletissa.

sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Happy Hamletin konseptiin kuuluu täysihoito. Residenssiviikon hintaan sisältyy aterioiden lisäksi kaikki juomat. Vieraat ovat silti tervetulleita keittiöön, apukädet ovat aina tarpeen. Minä halusin kuvata uuden suosikkisalaattini residenssin mielettömissä maisemissa ja siksi tarjouduin tekemään lisukkeen isännän savustamalle paikalliselle ankalle.

Jestas, kuinka ihanasti sitruunainen kesäkurpitsasalaatti asettui lautaselle kermaperunoiden, vihreän salaatin ja savustetun ankan viereen. Siksi haluan jakaa oman versioni reseptistä myös teidän kanssa. Siitä riittää pieneksi lisukkeeksi neljälle nälkäiselle. Huomioi, että kesäkurpitsaa seisotetaan sitruunamehussa tunnin verran, eli supernopeasti tätä salaattia ei lautasille saa. Testiryhmä rakastui, vaikka kertoi etukäteen karttavansa kesäkurpitsaa kaikissa muodoissaan.

sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

1 keskikokoinen kesäkurpitsa tai kaksi pientä
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
Reilu kourallinen pähkinöitä
Loraus oliiviöljyä
Suolaa ja pippuria
(pecorinoa tai parmesania)
(Yrttejä)

Suikaloi kesäkurpitsa pitkittäin ohuiksi siivuiksi perunankuorijalla, juustohöylällä tai mandoliinilla. Raasta sitruunan kuori ja purista siitä mehu. Sekoita kesäkurpitsasiivut, sitruunamehu, sitruunankuori ja vähän öljyä. Lisää suolaa ja pippuria, ja anna maustua tunnin ajan.

Ennen ruokailua paahda pähkinät pikaisesti kuumalla pannulla ja rouhi niitä vähän pienemmäksi. Nostele salaatti pieneen laakeaan vuokaan, marinadin voit käyttää myöhemmin vaikka pastakastikkeeseen. Kaada kesäkurpitsoille oliiviöljyä ohuena nauhana ja heitä päällimmäiseksi paahdetut pähkinät. Rouhaise vähän mustapippuria ja ripottele päälle vielä pecorinoa tai parmesania ja tuoreita yrttejä, jos sellaisia kotoasi löytyy, vaikka ilmankin pärjäät kyllä.

sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Sulje silmät, kuvittele itsesi Italiaan tai Lounais-Ranskan maaseudulle ja rouskuta menemään!

ps. Sitruunassa marinointi teki kesäkurpitsalle niin suuria ihmeitä, että taidanpa jatkossa käsitellä myös keittiöni vakiorepertuaariin kuuluvan kesäkurpitsatagliatellen samalla tapaa!