Hei Oulu, olet ihana paikka ja kaupunki!

Juuri nyt istun lentokoneessa matkalla kohti Kanariaa. Keihäsmatkalainen on myöhässä vaatimattomat 30 vuotta, mutta ennen reissuun ei ole ollut näin painavaa syytä. Yli 70-vuotias äitini starttaa viikon kuluttua Atlantic Rally for Cruisers -kilpailussa kipparina ja purjehtii muina naisina yli Atlantin. Siitä lisää vähän myöhemmin, sillä ensin nojatuolimatkaillaan Ouluun, tuohon läntisen Suomen tervakaupunkiin.

Juna saapuu rautatieaseman keskimmäiselle raiteelle. Matka Helsingistä Ouluun on yllättävän lyhyt, hyvin valitulla junavuorolla vain reilut 6 tuntia. Taivas Oulussa on yhtä harmaa kuin Helsingissäkin, vettä vihmoo vaakasuorassa ja mittari näyttää seitsemää lämpöastetta. Taivallan perässävedettävän laukkuni kanssa kohti Original Sokos Hotel Arinaa, joka on ystävällisesti lupautunut tarjoamaan minulle ensimmäisen yön talon piikkiin*. Minulla on tunti aikaa, sillä neljältä olen sopinut treffit saman korttelin alakertaan avatussa Herkussa.

Oulu original Sokos hotel arina

Olen saanut avaimen yhteen hotellin harvoista teemahuoneista. Luoto-huoneen ovessa lukee “Käärin sinut pumpuliin.” Purskahdan melkein itkuun, sillä koko tulomatkan olen kärsinyt kamalasta kolmoishermosärystä, jonka aikana jokainen hiuksenhipaisu ja kasvojen liike aiheuttaa viiltävän kipureaktion. Ajatus pumpulista tuntuu liian hyvältä ollakseen totta.

Oulu original Sokos hotel arina

Astun sisään huoneeseen ja olen lentää selälleni. En siksi, että kompastuisin mattoon, vaan siksi, että huone on niin kaunis. Saaristoteema on toteutettu kivasti – luonnonvaloa, rantakiviä, siniharmaata puuta, luonnonvalkoisia tekstiilejä, neutraaleja värejä, pieni lampaantalja – ja huoneen sävyihin sopiva oululaisen Balmuirin villaviltti, tottakai. Prinsessasänky ei ole pröystäilevä, vaan yksinkertaisuudessaan sopivan soma. Kaiken huippuna pöydälle on jätetty käsin neulotut villasukat ja kaksi Lapin Marian smuutipulloa. Laitan miehelleni viestin: tiedän, missä majoitumme, kun kesällä matkustamme kaupunkiin!

Oulu original Sokos hotel arina

Unohdan ajankulun ja melkein myöhästyn kokkaustreffeiltäni. Kun risotot on syöty parempiin suihin, livahdamme Vanhalle Paloasemalle, jossa soittaa tuona iltana Tuomo Prättälä yhtyeineen. On mahtavaa kuunnella keikkaa paikassa, joka ei ole tungettu täyteen ihmisiä, jossa voi istua takkatulen loimussa ja nauttia jazzmusiikista. Olen melko varma, että artistit ovat samaa mieltä. Yhtään ei haittaa sekään, että S-omistajaviinit ovat tarjouksessa 15 euroa pullo.

tuomo prättälä

Biisejä kuunnellaan yllättävällä hartaudella, ja kun erehdymme yhden kappaleen aikana porisemaan keskenämme, saamme heti huomautuksen edessämme istuvilta musiikinharrastajilta. Nolosta hetkestä huolimatta Oulu näyttää vakuuttavan ensikertalaisen paitsi hotellitarjonnallaan myös ravintola- ja kulttuurikattauksellaan.

Puistolan lounaalta kotiseutukierrokselle

Aamiaisella viereisessä pöydässä istuu tottakai Tuomo Prättälä seuranaan koko Club for Fiven jengi. Tuukka Haapaniemen supermatalaa bassoa ei voi olla tunnistamatta. Aamiaisen jälkeen nolojen tilanteiden nainen joutuu taas mukavuusalueensa ulkopuolelle, kun hän sattuu Tuomon kanssa samaan aikaan hisseille. Päätän, etten kehtaa mennä samaan hissiin, teen älyttömän peruutusliikkeen ja kipuan kolme kerrosta portaita omaan huoneeseen. En vieläkään tiedä miksi, ja tuskin tietää Tuomokaan. Sen verran oli ihmetystä ilmeessä, kun pakenin päätä pahkaa hissiaulasta portaikkoon.

Oulu original Sokos hotel arina

Olen ajatellut ihmetellä pohjoisen kaupungin menoa ja meininkiä kuljeskelle päämäärättömästi pitkin katuja ja kujia, mutta sen sijaan juutun hotellihuoneeseen tekemään töitä. Kun hommat on hoidettu, vaihdan hotellia. Tuomiokirkon kupeesta katsottuna kaupunki näyttää hyvin erilaiselta. Hautajaissaattue on juuri lähtemässä matkaan, ja kirkon kellon lyövät kumisevan apeita lyöntejään, kun mustiin pukeutuneet vieraat purkautuvat kirkon komeista ovista kadulle.

puistola lounas oulu

puistola lounas oulu

Moni saattueesta suuntaa askeleensa Puistolaan, ja niin teen minäkin. Kuinka ollakaan, lounaalla päivän annoksena on pirteän pinkki punajuuririsotto. Syön hyvällä ruokahalulla, vaikka edellisen päivän viinilasilliset vähän vihlovat ohimoita. Kolmoshermosärky sen sijaan tuntuu enää pienenä kihelmöintinä silmäkulmissa, nenänpielessä ja huulissa, kuin puudutuksen haihtuminen hammaslääkärin käsittelyn jälkeen. Jälkiruoka tarjoillaan kahvilan puolella. Mangomousse on ihanan makeaa, mutta pientä miinusta merkkaan muistikirjaani kertakäyttöisistä tarjoiluastioista.

puistola lounas oulu

puistola lounas oulu

Alhaalla roikkuvat pilvet ja kostea ilma eivät houkuttele kaupunkikävelylle iltapäivälläkään, joten kaivaudun takaisin Lapland Hotels Oulun** pehmeiden tyynyjen keskelle ja jatkan hommia. Olo on kuin ruotsinlaivalla. Huone on toki suurempi, mutta parvekkeelta avautuu näkymä katetulle sisäpihalle ja alakerrassa haaruikoita kilistelevään hotellin ravintolaan, jossa itsekin seuraavana aamuna nautin yhden parhaista hotelliaamiaisista ikinä. Vaikka toisaalta, nukkumaanhan tänne on tultu ja tekemään töitä. Mitäpä niillä maisemilla.

Myöhemmin iltapäivällä minut istutetaan bemarin takapenkille, sillä on kotiseutukierroksen aika. Ystäväni esittelee maat ja mannut, koulut ja nuorisotalot, pittoreskin Kalasataman ja tottakai tontin, jolle rakentuu seuraavan puolen vuoden aikana unelmien omakotitalo. Myöhäiset iltapäiväkaffet juodaan hänen kotikotonaan heti tupatarkastuksen jälkeen.

Ostroferia – Oulun ravintolakartan kirkkaimpana loistava tähti

Illan varsinainen agenda ja ehdottomasti tärkein ohjelmanumero on pitkän kaavan illallinen Ostroferiassa. Pöytä on varattu jo kuukautta ennen, sillä ravintolatilaan mahtuu kerrallaan vain reilut parikymmentä henkeä. Olen kuolannut ravintolan annoksia siitä lähtien kun se syksyllä 2017 avasi ovensa. Kiitos vaan Kokkipottilan Hannele, olet pitänyt meidän etelän ihmisetkin kartalla oululaisten tekemisistä.

ostroferia

Iltaa Ostroferiassa on vaikea kuvailla, se pitää kokea itse. Aion silti yrittää, sillä paikka on todella käymisen arvoinen. Pienessä ravintolasalissa on käsittämättömän kiireetön, ainutlaatuinen tunnelma. Nuoripari Kurkela on luonut jotain täysin omintakeista, jokaa osuu ja uppoaa minun ruokaorientoituneeseen sydämeeni. Ravintolan menu saattaa vaihtua päivittäin, eikä sitä ole nähtävillä netissä, eikä usein edes somekanavissa. On siis tultava paikan päälle. Liitutaululle on raapustettu seitsemän erilaista annosta, kaikki alkupalakokoa. Listalta voi valita muutaman tai testata vaikka kaikki.

oulu ostroferia

oulu ostroferia

Eilinen ilta painaa edelleen, mutta Jennyn suosituksesta tilaamme neuvoa-antavat Gin Tonicit Arctic Blue Ginistä ja Fentimansin Conossoir-tonicista sekoitettuna. Sillähän se lähtee, millä se on tullutkin. Silmäiltyämme liitutaulua tovin päätämme syödä listan läpi juustoja lukuunottamatta. Viinimenun puolitamme, ja toivomme, että päätös riittää säästämään meidät seuraavan päivän väsymykseltä.

oulu ostroferia

oulu ostroferia

Ensiksi eteemme kannetaan purjokeittoa ja kananmaksamoussea. Vaihdamme heti ensimmäisen lusikallisen jälkeen merkittäviä katseita. Jos kaikki ruuat ovat tätä tasoa, tästä tulee todella hyvä ilta! Toiseksi pöytään tuodaan kurpitsaa. Eikä mitä tahansa kurpitsaa, vaan öljykurpitsaa, jota kuulemma viljellään pelkästään meille kaikille tuttujen kurpitsansiemenien takia. Onpa hienoa, että nyt hedelmälihakin on otettu arvoiseensa käyttöön!

oulu ostroferia

oulu ostroferia

Kolmas herkku on fermentoitu. Porkkanaa, juuriselleriä, kotimaista tryffeliä ja suppilovahverolientä. Uulalaa, mikä makujen kombo! Lusikoin liemen suuhuni pikapikaa, sillä seuraavaksi tiedossa on Ostroferian keittiössä valmistetulla pekonilla, savucheddarilla, tulisella sinapilla ja mummonkurkuilla täytetty briossi. Olen odottanut tätä annosta siitä asti, kun näin sitä kannettavan viereiseen pöytään. Maku on tyrmäävän hyvä. Voi hyvän tähden, tästä ei kyllä paremmaksi enää voi panna.

oulu ostroferia

oulu ostroferia

Paitsi että voi. Viimeinen suolainen ruoka korjaa potin. Oulujärvestä pyydettyä madetta ja paahdettua palsternakkaa. Sopan kruunaa mateenmaksamousse, jota saa itse annostella keittoon haluamansa määrän. Luojan kiitos, että sovimme jo etukäteen skippaavamme juustot, sillä tämän kaiken makuiloittelun jälkeen aistit huutavat jo hallelujaa. Jälkkäri on onneksi kaikkea muuta kuin supermakea, sillä se koostuu omenasta, jugurttisorbetista ja hunajasta. Laseihin kaadetaan yllättäen sakea. (Muuten en tällä kertaa kirjoita viineistä, mutta sen verran sanon, että homma on jiirissä myös sillä saralla paremmin kuin hyvin. Kiitos.)

oulu ostroferia

Kaiken edellä kuvatun keskellä Jussi Kurkelalla, Ostroferian keittiömestarilla, on aikaa istahtaa pöytään ja kertoa syksyisistä sieniretkistä, paikallisista raaka-aineista, ja syistä, miksi he ovat asettuneet juuri Ouluun. Uskomaton pariskunta, ei muuta voi sanoa. Toivotan Ostroferialle pitkää ikää ja oululaisille rohkeutta astua kynnyksen sisäpuolelle, vaikka etukäteen ei voikaan tietää, mitä mielettömiä makuelämyksiä ilta sisällään pitää.

oulu jumpru negroni

Kun astumme ravintolasta ulos, on alkanut jälleen kerran vihmoa vettä. Oulu ei todellakaan näytä aurinkoisia puoliaan, mutta ei se mitään. Olen jo päättänyt tulla tänne joka tapauksessa uudelleen. Sitten kun päivät pitenevät ja toripoliisista erottaa muutakin kuin ääriviivat. Otamme vielä yhdet yömyssyt legendaarisessa Jumprussa, hairahdumme mäkkärin pippuriranskalaisiin ja sitten painamme päät tyynyyn.

oulu ostroferia

Olipahan reissu! Kiitos Helena, kiitos Ostroferia ja kiitos Oulu. Seuraavaan kertaan!

*Hotelliyön tarjosi Original Sokos Hotel Arina
**Huone saatu alennettuun mediahintaan

Way, Wino ja The Bull & the Firm – Viinibaarikierros Kalliossa

Ihana kesä takana ja pimeä syksy edessä. Mitä tekee mökkihöperöitynyt kaupunkilainen välttyäkseen kesän kaipuulta ja synkän syksyisiltä ajatuksilta? Palaa sivistyksen pariin ryminällä, ja suuntaa kulkunsa kohti Kallion kuppiloita. Viinibaarikierros Kalliossa on parasta lääkettä lamaantuneelle lomalaiselle, tukea kaamoksen kainalossa kärvisteleville kaupunkilaisille ja sielua ravitsevaa ruokaa silmille ja vatsalle.

Kaukana ovat ne ajat, kun Kallion kierros tarkoitti keskikaljakuppiloiden ja karaokebaarien kautta rupuisiin räkälöihin vaeltamista. Juottolat puolustavat edelleen paikkaansa, mutta sekaan mahtuu nyt trendikkäitä olutravintoloita, viehkeitä viinibaareja, kunnollisia kahviloita, elävän musiikin mestoja ja bistroruokaa tarjoavia kivijalkakuppiloita. Yksin Hesarilla katukuvaa elävöittävät Rupla, Riviera, Panema ja Tenho Restobar, poikkikaduilla janoista ja nälkäistä palvelevat tuoreina tulokkaina ainakin Harju 8, Bar Còn ja jo hetken aikaa Flemarilla ilahduttanut Gastro Cafe Kallio. Hämeentielle Kuudennen linjan, Siltasen ja Kaikun kupeeseen ovat avanneet Tanner, Väinö Kallio ja viimeisimpänä burgeribistro Beerger.

way viinibaarikierros kalliossa

Syyskuisena lauantaina, Rakkautta ja Anarkiaa -päiväleffan jälkeen kävelemme Kaisaniemestä Karhupuiston kulmille. Mökkikesä on ohi, ja jotta paluu kaupunkielämään tapahtuisi mahdollisimman mutkattomasti, tarvitsemme mielekästä tekemistä. Ja mikäpä sen mielekkäämpää kuin tutustuminen Kallion uudenkarheisiin kuppiloihin. Siksi loppupäivä kuluukin viinibaarikierroksella Kalliossa!

Way – Tätä tietä, saanko pyytää!

Kallion viinibaarikierroksen ensimmäinen kohde on edellisenä viikonloppuna avattu, leipomon ja viinibaarin nerokkaasti yhdistävä Way. Ennen sisään astumista on pakko pysähtyä hetkeksi ravintolan eteen. Keittiön ikkunoita ei ole peitetty, ja keittotaitoista koneistoa voi ihailla kadulta käsin. Tietämättä ruokalistoista tai maistamatta mitään päätän, että Way ansaitsee rutkasti pojoja pelkästään tästä hyvästä!

way viinibaarikierros kalliossa

way viinibaarikierros kalliossa

Way on paitsi viinibaari ja leipomo, myös kahvila ja ravintola. Asiakaspaikkoja on parikymmentä, osa kahden tai neljän hengen pikkupöydissä, osa pitkässä pöydässä keskellä salia. Ravintola Grönin pikkusiskolla on kaksi eri listaa. Aamiaista on tarjolla neljään saakka, sen jälkeen menu vaihtuu ruokaisampaan iltavaihtoehtoon. Me taktikoimme ja saavumme paikalle viittä vaille neljä. Tilaamme lasit rose-viiniä ja selaamme muutaman minuutin kuluttua vaihtuvaa vakuuttavaa valikoimaa.

way viinibaarikierros kalliossa

way viinibaarikierros kalliossa

Kaikki viinit ovat alkuviinejä – roseeta, oranssia, punaista ja valkoista, jokaista lajia on listalla muutama. Tiedän, että monet viini-ihmiset nyrpistävät nenäänsä näille sameille ja monesti happamille natural-viineille, mutta meidän suihimme ne istahtavat sopuisasti. Etenkin Piemontessa valmistettu Bellotti Rosa häviää laseistamme liiankin nopeasti.

Oliiviöljyssä uivat anjovikset ovat maukkaita, kevyesti kuivatut tomaatit sitruunaverbena ja fermentoitu raparperi toimiva yhdistelmä ja burrata tillin ja kerman kera taivaallisen suussa sulavaa. Oman talon leipä ja kirnuvoi vievät kielen. Voisin tilata listalta kaiken, sillä hinnatkaan eivät päätä huimaa: iltamenun annokset maksavat vain 6–10 euroa per lautanen. Ja kerrotaan nyt vielä sekin, että kaikki annokset on suunnitellut Grönin pääjehu Toni Kostian. Vaatimaton, mutta äärimmäisen lahjakas keittiömestari, joka ei ole antanut menestyksen nousta hattuun. Paikan päällä hän on nytkin, kiillottaa myyntitiskin rosteripintaa, kuin kuka tahansa ravintolan työntekijöistä. Pakko arvostaa.

way viinibaarikierros kalliossa

way viinibaarikierros kalliossa

way viinibaarikierros kalliossa

Tänään, puolitoista kuukautta myöhemmin harmittaa vain se, että en ole vielä ehtinyt Wayn pöytien ääreen toistamiseen. Sillä viikko sitten julkaistun NYT-liitteen jutun jälkeen pöytiin joutuu taatusti jonottamaan, sillä varauksia ei oteta vastaan. Rima nostettiin kerrasta korkealle, jos taso on tämä, viinibaarikierrosta pitää kohta alkaa kutsua gourmetkierrokseksi!

Tuttu ja tunnelmallinen Wino

Fleminginkadulle vuonna 2017 avattu Wino on jo ehtinyt vakiinnuttaa asemansa Kallion kulmilla niin vahvasti, että lauantaina viideltä, heti ovien avauduttua, ainoat vapaat paikat löytyvät baaritiskiltä ja sieltäkin vain sillä ehdolla, että vietämme viinilasien äärellä korkeintaan tunnin. Tartumme tarjoukseen, sillä tarkoitus on todella tilata vain yhdet annokset sekä ruokaa että viiniä ja jatkaa sen jälkeen matkaa.

wino viinibaarikierros kalliossa

wino viinibaarikierros kalliossa

Tiski on itse asiassa yksi lempipaikkojani, sillä baarijakkaralla istuessa näkee ja kuulee enemmän. Varsinkin silloin, jos liikkeellä on yksin, tiskillä tuntee olevansa enemmän läsnä. Minä tilaan hirvenpaistia ja seuralaiseni sinipallasta. Laseittain myytävä viini vaihtelee päivittäin ja laadut on listattu baaritiskin päähän liitutaululle. Punaista minulle ja valkoista herralle kiitos. Muistiinpanoni tältä osin ovat vajavaiset, mutta luulen juoneeni TSCHIDA Brutal!!!-viiniä, ihan vain sen erikoisen nimen vuoksi.

Tämä on jo neljäs kertani Winon hellässä huomassa. Ensimmäisellä visiitillä piipahdimme lasillisille täpötäyteen ravintolaan, ja saimme luvan seisoskella tiskin päässä, vaikka varsinaisia asiakaspaikkoja ei ollutkaan vapaana. Toisella kerralla aterioimme takimmaisessa huoneessa ja kolmannella valloitimme ravintolan koko etuosan. Kaikille käyntikokemuksille voin antaa valehtelematta täyden kympin, ja papukaijamerkki painetaan virtuaaliseen arvosteluvihkoon myös tänään.

wino viinibaarikierros kalliossa

wino viinibaarikierros kalliossa

Kiireestä huolimatta meidät huomioidaan hyvin. Lämmin leipä kannetaan eteemme suoraan uunista, se leikataan nopeasti palasiksi ja jaetaan koreihin pöytiin kannettavaksi. Aina välillä vaihdetaan sana tai pari, ja huolehditaan, että meillä on edessämme kaikki mitä tarvitsemme. Myös maksaminen sujuu nopeasti. Seurueita saapuu tasaiseen tahtiin, ja puheensorina voimistuu. On aika kiittää, koota kamppeet, ja suunnata pienessä hiprakassa kadun toiselle puolelle oluelle.

Öl-Ut – viinibaarikierroksen välikaljat

Kolmen viinilasillisen jälkeen suu kaipaa puhdistamista, joten pujahdamme sisään pikkuruiseen ja hauskasti nimettyyn Öl-Ut -baariin. Minikokoisen olutravintolan kaikki neljä istumapaikkaa on varattu, joten seisoskelemme tuoppiemme kanssa kasuaalisti keskellä räsymatoilla vuorattua lattiaa. Seilin saaren mukaan nimetty hapanolut on hyvää, samoin seurueeseen juuri liittyneen siskon lasiin kaadettu gluteeniton olut. Palvelu on omintakeista, mutta asiantuntevaa. Meille kerrotaan, että istumapaikkoja ollaan lisäämässä pian, mikähän mahtaa olla tilanne tällä hetkellä?

Olutta voi ostaa myös mukaan, eli ravintola on samalla myös pienpanimojen tuotteita myyvä olutpuoti. Kätevää!

Ölut

The Bull & The Firm – Kurvin hämyinen helmi

Viimeiseksi etsimme tiemme Kurviin. Vappuna ovensa avannut The Bull & The Firm on nimetty hankalasti, mutta nimen ja baarin taustalla on kokenutta väkeä mm. Runarista. Myös Soil Wine Groupin hemmoilla on sormensa pelissä. Mukana on siis maahantuoja, joten viinivalikoimaa ei ole hihasta vedetty. Tälläkin listalla on paljon alkuviinejä ja biodynaamisia vaihtoehtoja.

the bull and the firm viinibaarikierros kalliossa

the bull and the firm viinibaarikierros kalliossa

the bull and the firm viinibaarikierros kalliossa

Vaikka on lauantai, baarissa on hyvin tilaa ja pöytä järjestyy lennossa. Drinkkilista on houkutteleva, mutta illan agendalla on nimenomaan viinibaarikierros, pysyttelemme jumalten juomassa. Otamme lasilliset ja niiden kylkeen neljä pientä annosta ruokaa. Valinta on vaikea, mutta lopulta päädymme tilaamaan lohta & avokadoa, täytettyjä ssäm -salaattinyyttejä, lautasellisen päivän leikkeleitä ja ruskeavoihollandaisella aateloituja porkkanoita. Etenkin lohi-annos ja porkkanat ovat käsittämättömän hyviä.

the bull and the firm viinibaarikierros kalliossa

the bull and the firm viinibaarikierros kalliossa

Ihastun paikkaan ikihyviksi ja jo parin viikon päästä palaan sinne uudelleen. Tiistaina kahden hengen seurueemme lisäksi hämyisessä salissa istuu vain muutama ihminen. Palvelualttiit baarimikot pitävät lasimme täysinä ja vatsamme tyytyväisinä. Tulkoon The Bull & The Firm -baarista minun kantikseni. Kävelymatkaa kotiovelta kertyy reilu kilometri, mutta sen taittaa mielellään, kun vastassa on lämmin tunnelma, mainio palvelu ja monipuolinen lista. Erittäin vahva suositus!

the bull and the firm viinibaarikierros kalliossa

ps. Kotimatkalla koukkaamme vielä vastikään kauppakeskus Rediin avatun Oluthuone Haavin kautta. Paikka on pieni pettymys, mutta kun vastassa on kolme huipputekijöiden luotsaamaa viinibaaria, ei kalliinpuoleista perusolutta kauppakeskusympäristössä tarjoava ravintola voi mitenkään pärjätä vertailussa. Eiköhän asiakaskuntaa sille silti riitä ilman meitäkin. Kippis!

Tunnelmallinen Tony’s deli – pieni pala Italiaa keskellä Helsinkiä

Kaupallinen yhteistyö: Tony’s deli

Tiistai-iltana tuulee. Pohjoisesta puhaltaa niin, että pystyssä ei meinaa pysyä. Tihkusateen kastelemat keskustan kadut kumisevat tyhjyyttään, sillä syysmyräkän riehuessa ihmiset pysyttelevät tiukasti sisätiloissa. Takana on hektinen kirjamessuviikko ja pitkä työpäivä, joten minäkin huomaan haaveilevani kotisohvasta, kääriytymisestä lämpimään vilttiin, kynttilöistä ja lempeästä hämärästä.

Melkein harmittaa, että meillä on pöytävaraus ravintolaan, sillä juuri tänään en kaipaisi hiukkaakaan hälinää ympärilleni. Hyvän ruuan ja viinin tunnettuja sivuvaikutuksia ovat kuitenkin parempi mieli, onnellinen olotila ja tyytyväinen vatsa, joten ehkäpä ilta ravintolassa hyvinkin piristää raskaan työn raatajaa. Siispä fillarin selkään ja vastatuulessa kohti Bulevardia!

tonys deli

tonys deli

Astumme sisään Tony’s deliin. Portaikossa meitä tervehtii joulukuusi, sinne tänne on ripoteltu pieniä lahjapaketteja. Pikkujoulukausi on selvästi alkamassa. Ravintolasalissa huomaamme heti, että tunnelma on täydellinen. Muutamia seurueita siellä täällä, vaimeaa musiikkia, kynttilöitä, pehmeän punaisia sävyjä ja samettisia sohvia, joita reunustaa muhkeiden tyynyjen rivi. Tony’s deli onnistuu kääntämään takkini siltä seisomalta. Sali sulkee meidät lämpimään syleilyynsä – ja toivottaa tervetulleeksi parhaalla mahdollisella tavalla.

Venetsialaiset teemaviikot näkyvät paitsi ruokalistalla, myös seinillä. Venetsialaisten karnevaalinaamioiden koukkunokat heittävät yllemme dramaattisen tummia varjoja. Oikeassa Venetsiassa kahlataan tällä hetkellä tulvavedessä, Tony’s delin Venetsia-viikoilla upottavat korkeintaan sohvat, jalat pysyvät kuivina ja olo on lämmin ja lokoisa.

Tonys deli

tonys deli

tonys deli

Pidän sisustuksesta erityisen paljon, enkä malttaisi istua pöydän ääreen, kun kameran rakastamia yksityiskohtia on aivan liikaa joka puolella. Valitsemme alkumaljoiksi italialaiseksi samppanjaksikin kutsuttua franciacortaa ja selailemme menulehtisiä mielenkiinnolla. Valinnanvaraa on runsaasti, sillä samaan aikaan tarjolla on venetsialaisten erikoisuuksien lisäksi Alban alueen valkoista kultaa – valkoisia tryffeleitä.

Mieli harhailee hetkeksi Piemonten sydämeen, pieneen Roddin kylään, jonka liepeillä saimme syksyllä 2017 osallistua tryffeleiden metsästämiseen. Koulutetut tryffelikoirat häärivät ympärillämme ja kuopivat kärsimättöminä maata. Minäkin pääsin irrottamaan pikkuruisella hakulla golfpallon kokoisen tryffelikimpaleen, joka tosin sujahti tuossa tuokiossa tryffelioppaamme taskuun. Maistiaisten jälkeen tuliaiskassiin koottiin tryffeliöljyä, säilöttyjä tryffeleitä ja tryffelivoita. Ruokamatkailua parhaimmillaan!

tonys deli

Pitkien pohdintojen ja ajatusten sivupolkujen jälkeen mies valitsee alkupalalautaselleen silakkaa. Minä päädyn tilaamaan antipastoksi härkäcarpaccion, joka on höystetty tuoreella tryffelillä ja tryffelimajoneesilla.

Viinilistaa vilkuillessa sormi menee suuhun. Lopulta annammekin päätösvallan ravintolapäällikölle, joka ehdottaa jaettavaksi kahta pientä karahvia, yhden punaista Valpolicellaa ja toisen tuntemattomampaa valkoista, Veneton alueen Turbiana-rypäleestä valmistettua, raikasta ja yrttistä Corte Ciona Luganaa. Piirrän muistiinpanoihin ison plussan, sillä karahvittain ei viiniä kovin monessa suomalaisessa ravintolassa tarjota. Mikähän siihen mahtaa olla syynä?

tonys deli

Tryffelin huumaava tuoksu leijailee luoksemme jo ennen kuin annokset ehtivät pöytään saakka. Kun kokki raastaa tuoretta tryffeliä annokseni päälle runsaalla kädellä, hurmaannun niin, että unohdan tyystin kameran ja kännykän. Ehkä niin on hyvä, välillä kannattaa nauttia hetkestä kaikilla aisteilla tarkastelematta tilannetta ruudun kautta. Syön hitaasti, sillä en haluaisia annoksen loppuvan koskaan. Silakkakin on hyvää, mutta muutaman tryffelihaarukallisen jälkeen mies tunnustaa silti kärsivänsä annoskateudesta. Virnistän tyytyväisenä valintaani ja pyörittelen tryffelilastuja kieleni päällä.

tonys deli

tonys deli

Viinilista lupasi Valpolicellan olevan pehmeää ja eleganttia. Muutaman kulauksen jälkeen pyydän seuralaistani haistamaan ja maistamaan, sillä kuvaus ei tunnu täsmäävän. Pehmeyden sijaan suutuntuma on väärällä tavalla hapokas ja tuoksu viittaa etäisesti maakellariin. Voisikohan viinissä olla korkkivika? Emme ole varsinaisesti viiniharrastajia, joten pohdimme asiaa pitkään keskenämme, ennen kuin uskallamme pyytää henkilökuntaa maistamaan. Aavistuksemme osuu oikeaan. Tilanne hoidetaan esimerkillisesti ja meille tuodaan pikapikaa uusi kaato viiniä, joka maistui juuri siltä miltä pitääkin.

Korkkivikaisia viinejä tulee vastaan yllättävän usein, Alkoonkin niitä palautuu kuulemma tuhansia vuodessa. Joskus vian huomaa jo nuuhkaisemalla korkkia, mutta yleensä tunnistaminen vaatii lasiin kaatamisen, haistelun ja maistelun. Vaikka ravintolassa vialliseen viiniin törmääminen onkin harmillista, on tässäkin pilvessä hopeareunus. Iloitsen siitä, että olen kuin olenkin kehittynyt maistajana, ja lupaan itselleni, että jatkossa uskallan luottaa omiin aisteihini enemmän.

tonys deli

Tässä välissä on kehuttava vielä kerran Tony’s delin rauhallista tunnelmaa. Olemme molemmat ääniherkkiä ja täpötäyteen ahdetussa ravintolassa, jossa musiikki pauhaa kovalla, saattaa välillä iskeä ärsytys tai jopa pakokauhu. On ihanaa, että pystymme syventymään keskusteluun ja toisiimme ilman, että ääntä tarvitsee yhtään korottaa. Muistiin kirjattakoon, että Tony’s deli on oikein oivallinen treffipaikka!

Pääruoiksi nautimme pulleita pinaattiarancineja eli friteerattuja risottopalloja ja venetsialaista vasikanmaksaa polentan kera. Hyviä ja tuhdin täyttäviä annoksia molemmat. Olipa onni, etten valinnut alkupalaksi risottoa tai pastaa, kuten etukäteen olin suunnitellut! Vaikka vatsa on ääriään myöten täynnä ja tyytyväinen, katse hakeutuu kummasti kohti jälkiruokalistaa. Tekee mieli makeaa.

tonys deli

Ohitan sujuvasti ikisuosikkini tiramisun ja pysähdyn venetsialaisten munkkien ja suklaakastikkeen kohdalle. En tiedä millaisia munkkeja venetsialaiset mammat paistavat, mutta aion ottaa selvää. Kuvittelen mielessäni suussasulavan, öljyssä pinnalta rapeaksi paistetun sokeripommin, joka seilaa suklaakastikkeessa, enkä voi ajatella enää mitään muuta. Mies ei sokerista piittaa, vaan tilaa Taleggio-juustoa, grappasiirappia ja saksanpähkinöitä.

Tällä kertaa on minun vuoroni kärsiä annoskateudesta, sillä siinä missä juusto on pehmeää ja pähkinät ihanan paahtuneita, venetsialaisista munkkeja voisi luonnehtia ennemminkin friteeratuiksi munkkitaikinalastuiksi, jotka rasahtelevat hampaissa kuin hapankorput konsanaan. Naurattaa, sillä ne eivät suoranaisesti vastanneet pääni sisällä kehittelemiäni mielikuvia. Seuraavalla kannattanee kysyä tarjoilijalta, mitä onkaan tilaamassa, ennen kuin kuvittelee omiaan. Suklaakastike on onneksi vallan mainiota, ja jälkiruokaviiniksi valittu sisilialainen Donnafugata Kabir mahtavan makeaa.

tonys deli

tonys deli

tonys deli

Illallisen jälkeen kuljetan pyöräni metrolle kävellen. Olen pyörryksissä ihanasta illasta, ruuasta ja viineistä – hilpeässä hiprakassa on turvallisempaa taluttaa. Edellisestä kerrasta Tony’s delin pöydässä oli ehtinyt kulua kokonaiset 13 vuotta, olikin siis jo aika palata takaisin. Mene sinäkin ja koe pala Italiaa keskellä Helsinkiä! Tryffeliviikot jatkuvat vielä tovin ja venetsialaisista erikoisuuksista pääsee nauttimaan loppuvuoden ajan. Benvenuti tutti!