Ravintolaillallinen kahdelle kotikeittiöön katettuna

Kävelen keskustassa ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen. Turvavälin pitäminen on välillä mahdotonta, kun vastaan vyöryy kaveriporukoita ja vierekkäin lenkkeileviä ystävyksiä poninhännät heiluen. Kuulokkeet korvillani kävelen määrätietoisesti kohti Fredrinkinkatua ja ravintola Nollaa. Matkaa Kalasatamasta tulee nelisen kilometriä yhteen suuntaan, paluumatkan aion taittaa raitiovaunulla, jos se ei ole tupaten täynnä.

nolla bag

Ovella on lappu, jossa kehotetaan astumaan kynnyksen yli yksi kerrallaan. Kurkin varovasti oven raosta, sillä aurinko heijastelee ikkunoista niin, että on vaikea nähdä onko sisällä ketään. Kauaa ei tarvitse huhuilla, kun ravintoloitsija Luka Balać jo pyörähtääkin takahuoneesta paikalle ja tervehtii iloisesti. Tiskillä on rivi etukäteen tilattuja paperikasseja, jotka kaikki sisältävät illalliseen kahdelle.

On hämmentävää jutella kasvokkain niitä näitä jonkun muun kuin oman puolison kanssa. Kun kuulumiset on vaihdettu Luka piipahtaa hakemaan jääkaapista purkillisen hauenmätiä ja sujauttaa sen tilaamaani illalliskassiin romainesalaatin, kananmunien ja tuoreen patongin väliin. Kiitän ja lähden kantamuksineni kohti raitiovaunupysäkkiä.

Nolla Bag – raikas ravintolaelämys kotikeittiössä

Ratikkamatkalla on vaikea pitää näppejään erossa tuoreista raaka-aineista. Neljä ruokalajia valmistusohjeineen maksaa kahdelta ruokailijalta 55 euroa. Kaupan päälle kassiin on pakattu patongin lisäksi Peltolan voita ja Vilho-juustoa sekä itse tehtyä hilloa. Järjettömän hyvä hinta-laatusuhde, sanon minä.

Kaikki illalliskassin ainekset ovat tuoreita ja kotimaisia, jopa mozzarella. Vain minttunippu on päässyt matkalla vähän nuupahtamaan, mutta jäävesi taikoo siitäkin mukavan rapsakan tuossa tuokiossa. Resepteistä selviää, että happo, joka yleensä puristetaan sitruunasta, on korvattu ruusukvittenillä, sillä sitruksia ei Suomessa kasva. Koska Nollassa pyritään pakkausjätteen minimoimiseen, kaikki on pakattu joko kartonkibokseihin, voipaperiin tai uudelleen käytettäviin, kätevän kokoisiin muovirasioihin. Ruusukvitteniöljy tulee pikkiriikkisessä lasipullossa, joka oli teipattu kiinni paperikassin sisäpuolelle. Arvostan ja nostan hattua. Kuten aiemminkin olen todennut, on Nollan arvomaailma kohdallaan.

nolla bag

Ajattelemme ensin syödä illallisen osissa, yksi tai kaksi ruokaa samana perjantaina saunan jälkeen ja loput lauantaina. Kävikin niin, että olimme työviikon päätteeksi liian väsyneitä kokkaamaan, joten lauantai-iltana syötiinkin pitkän kaavan kautta. Ensin mozzarellasalaattia, sitten grillattua romainea ja lopuksi paistettua mustajuurta, uppomunia ja hauenmätiä. Jälkiruokavatsa täytetään suklaisella tuhalehtileivoksella eli ranskalaisittain millefeuillella.

Illalliskassin konsepti osoittautuu täydelliseksi ja kotimme muuttuu kuin taikaiskusta huippuravintolaksi. Joudumme tosin leikkimään sekä kokkia, tarjoilijaa että asiakasta, mutta se tekee illasta vain vieläkin hauskemman. Sommelier puuttuu, mutta uskomme osaavamme parittaa viinit joten kuten itsekin.

Reseptien mukana toimitetaan annoskuvat, joita käytän mallina aineksia lautasille asetellessani. Ohjeiden oheen on lisätty myös illalliskassin sisällön vaihtoehtoiset käyttötavat. Niitä seuraamalla mozzarellasalaatti muuttuisi käden käänteessä pastakastikkeeksi ja grillattu romaine sosekeitoksi. Jokaisen reseptin yhteyteen on ympätty myös pieni tarina ruuasta tai sen ainesosista. Tarinankertoja tykkää ja peukuttaa!

nolla bag

Kokkaaminen keittiömestarin ohjeiden mukaan on mahtavaa. Olo on kuin kokkiohjelman kuvauksissa, jossa kaikki ainekset on valmiiksi mitattu pieniin kulhoihin, josta ne kätevästi annostellaan kokkauksen edetessä vaihe vaiheelta ohjeen mukaan. Ei kuorimista, esikäsittelyä tai mitään muutakaan sotkuista työvaihetta vaan nopeaa paistamista, keittämistä, grillausta ja annosten lautasille asettamista keittiömestarin mallikuvien mukaan. Olisipa keittiössä näin helppoa aina!

Ankeiden koronakaranteeniviikkojen jälkeen kokemus on käsittämättömän riemukas. Ruokaa laittaessani laulan ja nauran ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ei siis ihme, että illasta muotoutuu kaikin tavoin todella onnistunut.

nolla bag

Mouhijärven mozzarellasta, retiisistä ja lehtikaalipestosta sekoitettu salaatti on helppo ja maukas aloitus. Markettien mozzarellapalleroihin tottuneelle kotimanen versio on odotettua kuivempi ja kiinteämpi, mutta maku on siitä huolimatta kohdallaan. Mozzarella revitään paloiksi lautaselle, nokareiden väliin lusikoidaan ravintolassa valmistettua lehtikaalipestoa ja koko komeus viimeistellään ohuilla retiisin siivuilla sekä ruusukvitteniöljyllä. Ravintolan nollahukka-filosofian mukaan retiisit käytetään salaatissa kokonaan, lehtiä myöten.

Seuraavaksi pannaankin parvekegrilli pöhisemään. Muhkea romainesalaattikerä puolitetaan ja puoliskot grillataan kovalla lämmöllä leikkauspinta hehkuviin hiiliin päin. Grillatun salaatinpuolikkaan päälle valutetaan mielettömän hyvää pil pil -soosia, johon rakastuin jo ensimmäisellä Nolla-visiitillä muutama vuosi aiemmin. Lopuksi lautaselle ripotellaan aimo annos mintunlehtiä sekä pieni purkillinen viherherukoita. Huh huh, miten hyvää! Jos minulla olisi tuon vihreänä hehkuvan pil pil -kastikkeen resepti, tulisi tästä ehdottomasti meidän mökkisafka numero yksi.

nolla bag

nolla bag

Uppomunaa sisältävä annos hirvitti hieman etukäteen, mutta siinäkin onnistumme yli odotusten. Mies kääntelee mustajuuriin pannulla väriä samaan aikaan, kun minä jännityksellä seuraan munien kypsymistä viereisessä kattilassa. Mustajuuret asetellaan alimmaksi, niiden päälle kolmen minuutin uppomuna sekä reilu lusikallinen savustettua hauenmätiä. Annos viimeistellään illalliskassin mukana tulleella krutonkimurulla. Erittäin maistuvaa tämäkin!

nolla bag

Jälkiruoan valmistaminen on helpoista helpointa, sillä Nollassa on tehty valmiiksi niin suklaamousse kuin tuhatlehtisen taikinalevytkin. Tarvitsee vain lusikoida mousse pursotuspussiin ja taiteilla se kolmen millefeuillelevyn väliin. Koristelukaan ei ole pakollista, mutta minä päätän kuitekin siivilöidä päälle tummaa kaakaojauhetta. Tuhti, mutta niin ihana päätös kotiin katetulle ravintolaillalliselle!

Gastronomics – kotikokista keittiömestariksi

Seuraavalla viikolla meidän oli tarkoitus matkata mökille. Sitä varten tilasin Gastronomics-illallispaketin, jonka kastikkeet ja maustesekoitukset sopisivat erinomaisesti myös vaatimattomampiinkin kesäkeittiöolosuhteisiin. Ilmojen herra heittelee kuitenkin kunnon tukkipuita moottoripyörän renkaiden eteen, joten päädymme kokkaamaan seuraavanakin viikonloppuna kaupunkikodin hellan ääressä.

gastronomics

Gastronomics-pakettia ja Nollan illalliskassia ei oikein voi verrata keskenään, sillä ideat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Kun Nolla pakkaa ruokakassiin ainekset valmiiksi leipää ja voita myöten, Gastronomics-paketissa tulevat mukana “vain” reseptiikka, viinisuositukset sekä pieniin pusseihin pakatut mausteet, kastikkeet ja muut viimeistelyyn tarvittavat ainesosat. Palvelun takana on huippukokki Jouni Toivanen.

Graafinen, tyylikkäästi viimeistelty tuotepakkaus sisältää neljä pientä pahvirasiaa. Jokaiseen niistä on pakattu etukäteen nettisivuilla valitun annoksen kastike- ja maustepussit sekä tuoteselosteet. Reseptikortit ostoslistoineen, valmistusohjeineen, viinisuosituksineen ja keittiömestarin vinkkeineen ovat sievässä nipussa mattamustan pahvikansion sisällä. Tämähän on jokaisen insinöörikokin unelma!

gastronomics

Gastronomicsin idea on loistava! Moniulotteisia kastikkeita, jotka koostuvat kymmenestä etnisten kauppojen valikoimissa olevista ainesosista tai maustesekoituksia, joihin on ympätty kolmea erilaista merilevää tulee kokattua erittäin harvoin ruokabloggaajankin keittiössä. Gastronomicsin kastike- ja maustepussukat tuovat suun eteen makuelämyksiä suoraan maailmalta. Paketti on hinnoiteltu kohtuudella, se mahtuu postilaatikkoon, saapuu suoraan kotiin 1–2 päivässä ja maksaa 24 euroa eli 6 euroa per neljän hengen ateria.

gastronomics

Vain neljän ruoan valitseminen kymmenien ruokalajien joukosta on vaikeaa. Loppusuoralle selviää kymmenkunta ehdokasta, joista valitsimme neljä niin, että kaikissa on erilaiset kastikkeet ja mausteet. Näin pääsemme testaamaan mahdollisimman monipuolisesti palvelun tarjontaa. Ostoskoriin päätyvät Aloo Gobi, Lohisashimi ja Paahdettu kaali sekä jälkiruoaksi kaavailtu Haudutetut päärynät.

Tällä kertaa jaamme setin suosiolla kahteen osaan. Ruokaisimman annoksen eli intialaisen aloo gobin mustalla valkosipulilla ja pistaasicurrylla jätämme sunnuntailounaaksi. Lauantaina nautimme siis lohta, kaalia ja päärynöitä.

Paketin mukana tulevat painetut ostoslistat käsissämme painelemme kulmakunnan parhaaseen kalakauppaan ja ostamme palan sashimikelpoista lohta. Lähikaupasta haetaan punakaali ja muut vihannekset sekä muutama keittiömestarin suosittelema conference-lajikkeen päärynä. Loput ainekset kuten kanelitanko, inkivääri ja sipuli löytyvät valmiina kotikeittiön kaapeista.

gastronomics

Aloitamme lohisashimilla, joka saa peitokseen passionteriyakikastikkeen sekä mm. merilevistä ja sesaminsiemenistä sekoitetun furikake-maustesekoituksen. Passionhedelmän maku jää löytymättä, mutta muuten annos on oivallinen alkupala.

Sen jälkeen on aika puolittaa punakaali ja paahtaa se pannulla tummaksi ja pehmeäksi. Reseptin mukaan kaali kypsyy sopivaksi puolessa tunnissa, mutta me joudumme tuplaamaan ajan ja siltikin kaali jää aavistuksen liian al denteksi. Onneksi nälkä ei alkupalan jälkeen ole enää huutava. Voilla valeltu ja timjamilla maustettu kaali on hullun hyvää ja olisi maistunut ihanalta ilman mukana tullutta vihreää XO-kastiketta ja syötävää maatakin, mutta ne antavat kieltämättä ruoalle eksoottisemman säväyksen.

gastronomics

Jälkkärissäkin kestää, sillä lähikaupan päärynät eivät ole kypsän pehmeitä vaan raa’ahkoja. Niiden haudutteluun kanelilla maustetussa sokeriliemessä menee siis tovi jos toinenkin. Kun hedelmät ovat kypsyneet ja jäähtyneet, annoksen kokoaminen on hyvin helppoa. Vesihauteessa lämmitetty valmis suolakinuski tosin osoittautuu hieman keskeneräiseksi, sillä pussin pohjalla on runsaasti sulamatonta sokeria. Joka tapauksessa lämmin suolakinuski kaadetaan lautasen pohjalle, sen päälle sijoitetaan päärynä ja annos koristellaan paketin mukana tulleella suklaisella pähkinäsekoituksella. Minä koristelen oman annokseni vielä syötävillä kukilla. Nam!

gastronomics

gastronomics.fi

Illallinen oli hyvä, mutta suosikin tittelin vie lopulta seuraavana päivänä kokattu aloo gobi, josta riittää lounaaksi vielä maanantaillekin. Kukkakaali, perunat, tomaatit ja sipuli hautuvat inkiväärin, mustan valkosipulin ja pistaaricurryn kanssa todella kivaksi kokonaisuudeksi, joka hieroo makunystyröitämme juuri oikealla tavalla. Heitämme päälle korianterin lisäksi reilun lusikallisen maustamatonta jugurttia, vaikka sitä ei reseptissä pyydetäkään. Tätä tehdään toistekin, täytyy vain ensin opetella tekemään mustaa valkosipulia!

gastronomics

Viinisuositukset osuvat kohdalleen, vaikka vinkeissä selkeästi onkin suosittu joitakin viinibrändejä yli muiden. On mukavaa, että suositukset on painettu reseptin yhteyteen. Silloin läpyskää voi käyttää muistilappuna ja pyytää alkoholiliikkeen myyjää suosittelemaan saman tyylin viiniä, jos alkuperäinen ei miellytä tai sitä ei kyseisen myymälän hyllystä löydy.

********

Kumpi oli parempi, vai voiko näiden kahden kotona järjestettävän ravintolaillallisen välillä ylipäätään valita voittajaa? Tykästyin gastromicsin ideaan ja voisin kuvitella tilaavani toisenkin paketin etenkin mökkiolosuhteet mielessäni. Tarvittavat tuoretavarat löytyvät kyläkaupasta ja maustepussukat pakataan mukaan Helsingistä. Enemmän ihastuin kuitenkin Nollan kokonaisuuteen, joka oli hinta-laatusuhteeltaan ylittämätön. Grillattu romainesalaatti oli meidän molempien suosikki ja menee taatusti jonkunlaisena variaationa mökkikokkauslistalle. Jokainen ruokalaji oli ihana ja kokkausfiilis oli huipussaan. Jos illalliskassista löytyisi vielä viinisuositukset kaikille annoksille olisi paketti täydellinen!

Toivon kovasti, että ravintoloiden avautuessa osa jatkaisi myös illalliskassien myyntiä. Täällä kaksi hyvin tyytyväistä asiakasta jo odottelee, mitä mukavaa tämän viikon menussa on tarjolla.

nolla bag

ps. Testi-illalliset on kokattu omalla rahalla kiinnostuksesta uudenlaisia illalliskonsepteja kohtaan. Kiitos elämyksistä Ravintola Nolla ja Gastronomics, teette mahtavaa työtä!

Häikäisevä Hepoköngäs ja pessimistien Puolanka

Hengästyttävän Hossan vaelluspäivän, hyvin nukutun yön ja matkustajakodin mainion itsepalveluaamiaisen jälkeen kurvaamme kaupan pihaan. Seuraava yö vietettäisiin peti ja puuro -majoituksessa Puolangalla ja hieman epäilimme, ettei siltä suunnalta Kainuuta välttämättä kovin kummoista illallista löydy. Koriin päätyi niin possumunkkeja, hedelmiä, pähkinöitä, suklaata kuin grillimakkaraakin. Tarkoitus oli koukata Hepokönkään kautta, sijaitsihan siellä yksi Suomen näyttävimmistä vesiputouksista.

Hepoköngäs – vesiputous keskellä korpea

Ajomatkalla kohti Hepoköngästä Puolanka yllättää. Internet nimittäin osaa kertoa, että keskustasta löytyy Puolangan pessimistien grillikahvila, jota ylistetään sosiaalisessa mediassa kätketyksi kainuulaiseksi aarteeksi. Vesi herahtaa kielelle jo ennen luonnossa reippailua. Paikalliset grilliherkut on ehdottomasti testattava. Mutta sitä ennen on ohjelmassa Puolangan kuuluisin nähtävyys, Hepoköngäs.

hepoköngäs

Kuohuva hepoköngäs loksauttaa leukamme ammolleen. Hepoköngäs sijaitsee Heinijoessa kohdassa, jossa joki ylittää melkein pystysuoran kallion. Puolangan keskustasta putoukselle on matkaa noin 16 kilometriä 891-tietä pitkin. Vaikka Hepoköngäs maailman mittakaavassa onkin varmasti vain loriseva puropahanen, minun silmissäni se on taas yksi ainutlaatuinen esimerkki kotomaan ihmeellisestä luonnosta, jonka takia todellakin kannattaa matkustaa pidemmällekin.

hepoköngäs

hepoköngäs

Melkein 20 metriä korkean putouksen kautta on 1900-luvun alussa kulkenut tukkilaistenkin uittoreitti. Puupöllit ovat lentäneet vauhdilla putoksen alla olevaan lampeen ja siitä eteenpäin pitkin jokiuomaa, jota nyt asuttavat majavat ja kehystävät talttahampaiden joen päälle kaatamat vanhat puut. Upea Hepoköngäs ja sen alapuolelle laskeutuva reitti on esteetön, polulle on rakennettu tukevat rampit ja näköalatasanne. Puuvajaan ja puuceehenkin pääsee pyörätuolilla.

hepoköngäs

hepoköngäs

Istuessamme putouksen niskan päälle rakennetulla laavulla makkaranpaistossa pölähtää Hepoköngästä ihailemaan iso porukka teekkareita. Tupsulakit keikkuen he katselevat putouksen kohisevia kuohuja. Mies katselee heitä pitkään ja tunnistaa pian teekkareiden edustaman killan. Kun käy ilmi, että mieheni on opiskellut samaa alaa yli 20 vuotta sitten, lähtee pojilta hattu päästä. Vanha käpy pääsi pätemään nuorempien kesäretkellä.

Hepoköngäs on muutakin kuin pelkkä putous. Ennen kuin nälkä ajaa meidät nuotiopaikalle, kierrämme geologisen luontopolun, joka kulkee jokikanjonin reunoja pitkin. Majavaan emme harmiksemme törmää, mutta sen talttahampaiden uria näkyy joka toisessa rannan puussa ja pesärakennelmiakin on useita. Maisemat, polku ja sen infokyltit ovat mielenkiintoisia, kannattaa siis varata ylimääräinen puoli tuntia reitin kiertämiseen. Polku alkaa putoukselta ja päättyy parkkipaikalle ja sen voi kiertää molempiin suuntiin.

hepoköngäs

Kuvaamisen, kohisevien kuohujen ja välipalaksi nautitun makkarapaketillisen jälkeen olemme valmiit jatkamaan matkaa. Pessimistien Puolangan grillihampurilaiset odottavat jo!

Pessimistien Puolanka

On kuin mummolaan tulisi, sellaiseen mummolaan, jossa tuoksahtaa paistinrasva. Puolangan pessimistien Grillikahvilan palvelua mainostetaan piittaamattomaksi, mutta mukavaa ja mutkatontahan se on. Kalahampurilainen sisältää pari kalapuikkoa, vähän salaattia ja kastiketta. Muut listalla olevat burgerit on nimetty näppärästi, valotaululle on sommiteltu sulaan sopuun änkyrä ukko, hankala akka, meleko mahoton, perustylsä hampurilaisen ja sörsseli.

pessimistien puolanka

pessimistien puolanka

Grillikahvilan sisustus naurattaa, ihan kuin olisimme aikamatkalla 70-luvun suomalaisessa kodissa. Lueskelen Puolangan esitteitä, joista selviää että pessimismi on puolivirallinen, mutta hyvin nerokas, kieli poskessa tehty, yksityisen tahon masinoima mainoskampanja. Vanhassa kuvaputkitelevisiossa pyörii paikkakunnan mainosfilmi, joka sekin on toteutettu hurtilla huumorilla, kuinkas muutenkaan.

pessimistien puolanka

Kuolevastä pitäjästä ja pessimismistä on tehty kunnan voimamara. Grillikioskin kulmauksessa myydään pinssejä, kangaskasseja ja postikortteja, joihin on painettu pessimistisiä toteamuksia. “Valmistun työttömäksi.” “Mitäpä se hyvejää” “Unelmat peruttu.” “Miksi aina minä?” “Isona minusta tulee pessimisti.” Ympäri kioskia on julisteita, joissa kerrotaan Puolangalla vietettävän pessimismipäiviä joka vuosi 1.1.–31.12. Hihittelen itsekseni, kuiva huumori uppoaa minuun täysillä.

pessimistien puolanka

pessimistien puolanka

pessimistien puolanka

Kuikan tila – maatilamajoitusta ja lapiohommia

Paras on vielä edessä. Paljakan lähellä sijaitsevalla Kuikan tilalla saamme oman huoneen yläkerrasta. Saunomaan pääsemme isäntäparin omaan saunaan, joka on lämmitetty meitä varten. Pellavaiset laudeliinat ja kattoon kiinnitetty hämyinen tähtitaivas tekevät terää pitkän ja kylmänkolean päivän jälkeen, eikä enää yhtään harmita se, että rantasaunaa ei viileän kelin vuoksi lämmitetty. Siemailemme muutaman lasillisen Suomussalmelta ostettua punaviiniä ja luemme kirjaa, kunnes uni voittaa.

Suurin yllätys eteemme tupsahtaa vasta aamulla. Istumme isäntäparin aamiaispöydässä ja maistelemme pitkään haudutettua puuroa, pihan marjapensaiden sadosta keitettyä mehua ja muita paikallisia tuotteita. Kun isäntä on hävinnyt hirviporukan kuukausittaiseen kokoontumiseen, kakaisee emäntä kurkkuaan ja pohtii, uskaltaisiko hän kysyä meiltä vielä jotakin, kun vaikutamme kuulemma sellaisilta tekijäihmisiltä.

Vilkaisemme hämmentyneinä toisiamme ja toteamme vähän varuillamme, että kysyä aina saa. Kaksimieliset aivoni ehtivät sadasosasekunneissa kehitellä vaikka mitä skenaarioita, enkä todellakaan osaa arvata mitä tuleman pitää. “Tuota noin”, aloitti majatalon emäntä. “Kun me olemme isännän kanssa jo huonoja liikkumaan, voisinkohan pyytää teiltä vähän apua?“

Pidätämme hengistystämme, kun hän jatkaa: “Pihavalo kaatui viime talvena auratessa ja nyt sen tilalle pitäisi asentaa uusi. Sähkömies tulee paikalle, heti kun hänelle soitamme, mutta sitä ennen pitäisi kaivaa kuoppa, johon uuden pihavalon betonijalusta valetaan. Jos sovittaisiin vaikka niin, että maksaisittekin tämän yöpymisen työllänne? Minulla olisi tuolla pihalla lapio jo valmiina.”

Sinnehän me sitten marssimme, pihamaalle. Lapio odottaa vanhan valotolpan juurella, eikä aikaakaan kun mies käy kivisen maan kimppuun. Hiki ja hiekka lentää, kun hän riehuu lapion varressa ja kampeaa ladosta löytyneen rautakangen kanssa isoja kiviä kuopasta ylös. Kun kuoppa on kaivettu, käykin ilmi, että myös betoni pitäisi valaa. Hetken betonipussin ohjeita ihmeteltyämme tartumme tuumasta toimeen.

hepoköngäs

Kun taksvärkki on tehty, on emäntä niin kiitollinen, että hakee keittiöstä ison kylmäkassin ja täyttää sen pakastetulla hirvenlihalla ja kanttarelleillä. Me istumme anopin laina-autoon ja kaasutamme pois pihalta pyörällä päästämme. Näin voi käydä vain Kainuussa, Pessimistien Puolangalla.

Haapala BnB – majatalomajoitusta ja mainiota lähiruokaa Sotkamossa

Muistatteko meidän häämatkan? Viiden päivän Kainuun kierroksen, jonka tunnelmista tarinoin muutama kuukausi sitten? Ai ette? Eipä hätää, vielä ehditte hypätä mukavasti matkaan mukaan!

Juuan porttilouhen satumaisista maisemista kaarsimme lainakaaran keulan kohti Nurmesta. Nälkä piti jo melkoista meteliä ja pieni kiukunpoikanen nosti päätään, mutta halusin silti kurkata kirkonkylän kirppisten valikoiman, ihan varmuuden vuoksi vain. Kallista oli, joten kirppiskierros jäi köyhäksi ja jatkoimme suosiolla eteenpäin etsimään lounaspaikkaa, joka huolisi meidät pöytäänsä vielä kolmen jälkeenkin.

haapala bnb

haapala bnb

Sateen yltyessä päädyimme Bomban paksujen hirsiseinien suojaan. Seisovan pöydän perinnelounas oli pienoinen pettymys, mutta kyllä siitä vatsansa täyteen sai. Tarjoilija puhui paremmin venäjää kuin Suomea ja palvelu oli jokseenkin tympeää. Sörkimme lautasiamme suut mutrussa, kun vieressä lounastaan lopetteleva seurue kysäisi, voisivatko he jättää puolikkaan, juomatta jääneen punaviinipullon pöytäämme. Vaikka emme voineet autollisina nauttia yhtä lasia enempää, sai pieni ele meidät hymyilemään. Kiitos vaan, sinä tuntemattomaksi jäänyt vanhempi herrasmies, pelastit tietämättäsi lounashetkemme!

Sotkamoon startatessa suunnitelma oli selvä. Ensin keskustaan ostamaan iltapalaa ja sitten loikoilemaan laiskana Haapala BnB:n lakanoihin. Matka kuitenkin tyssäsi sotkamolaisen marketin parkkipaikalle. Ruokakassit käsissämme seisoimme vesisateessa auton vieressä ja yritimme noin kahdettakymmenennettä kertaa saada etuovia auki. Sähköinen avain ei inahtanutkaan. Varttia myöhemmin tajusimme, että luottokortin oloisen avaimen sisältä paljastuu mekaaninen versio. Vielä piti ymmärtää ottaa kuskin ovenkahvasta pieni muovinen suoja irti ja matka oli valmis jatkumaan.

Onneksi olimme osanneet alitajuisesti varautua ja kerätä ostoskoriin naposteltavan lisäksi myös muutaman kylmän oluen. Haapala BnB:n oma ravintola ei ollut tiistaisin auki, joten ensimmäisenä iltana oli tyytyminen omiin eväisiin. Mikään ei kolean ja kostean päivän jälkeen houkutellut enemmän kuin kuuma suihku ja viileä, hermoja hellivä juoma. Paksusta täkistä, jonka uumeniin voi kääriytyä lämmittelemään, päätin antaa lisäpisteitä.

Haapala Bnb – majatalo täynnä lämpöä, lempeä ja lunastettuja lupauksia

Odotukset olivat korkealla. Olin lukenut jo aikaa sitten Hannan blogipostauksen mukavasta aittamajoituksesta ja Veeran kiittelevän kirjoituksen ravintolan tarjonnasta. Monen muunkin vaikuttajan kanavissa olin Haapalaan törmännyt ja vannonut, että tuonne minäkin vielä matkustan yöpymään ja syömään hyvin. Ja täällä sitä nyt sitten oltiin.

haapala bnb

haapala bnb

haapala bnb

Olisimme voineet yöpyä myös tilan kauniissa, vanhassa päärakennuksessa, mutta tällä kertaa varasimme majoituksen edellisenä vuonna pellon laitaan valmistuneista aitoista. Aittamajoitus oli varattu kahdeksi yöksi, sillä halusimme herkuttelun lisäksi haahuilla lähiluonnossa ja Vuokatin ympäristössä maisemissa, missä kumpikaan ei ollut aiemmin ehtinyt käymään.

Noukimme avaimet Haapala BnB:n sovitusta paikasta ja pian köllöttelimmekin jo leveässä parisängyssä kylmät juomat käsissämme. Haapalan aitat ovat moderneja, sisustus on minimalistinen ja seinäpinnat ovat käsittelemätöntä puuta sisältä ja ulkoa. Elävien pintojen lisäksi ihastelen jokaisen aitan terassille viritettyä riippumattoa, mahtava idea!

haapala bnb

haapala bnb

haapala bnb

Käymme suihkussa, napostelemme eväitämme ja tutkailemme kartalta alueen patikointireittejä. Illemmalla havahdumme seinän takaa kuuluviin erikoisiin ääniin. Hetken hämmästeltyämme tajuamme, mitä naapuriaitassa tapahtuu. Seinät taitavat olla aavistuksen liian ohuet äänekkäämpiin lemmenleikkeihin.

haapala bnb

haapala bnb

Aamiaisella vanhaan talliin rakennetussa ravintolasalissa on rauhallinen tunnelma. Seisovaan pöytään on katettu paikallisia tuotteita, pitkään haudutettua puuroa, tuoreita marjoja, itse leivottua leipää ja laseihin annosteltuja smoothieta. Kahvi ja tee valmistetaan toivomusten mukaan. Istumme aamiaisella pitkään lehtiä lueskellen. Saatamme ehkä myös vilkuilla ympärillemme ja arvailla, ketkä majoittuivat seinämme takana.

Vatsat täynnä pakkaamme reppuihin litroittain vettä, hedelmiä ja muutaman suklaapatukan. Vaellamme Vuokatin vaaroilla 7 kilometriä pitkää Eino Leinon polkua pitkin. Reitti lähtee urheiluopiston pihapiiristä, kulkee ensin laskettelurinteiden poikki ja katoaa sitten metsään muuttuen kapeaksi poluksi. Kiipeämme korkeille kallioille, syömme eväitä ja ihailemme vaaramaisemaa. Metsä on mustikoita sinisenään. Harmittelemme, ettei mukana ole edes muovipussia, ja kummastelemme miten marjat vielä voivat olla tallella, keskellä Vuokattia, ihan merkityn polun varrella.

vuokatti

häämatka kainuussa

vuokatti

Kymmenen kilometrin patikoinnin jälkeen päätämme vielä kurvailla hetken mäkiautoilla. Minä olen kisannut niillä aiemminkin, miehelle kerta on ensimmäinen. Rata on vauhdikkaampi ja epätasaisempi kuin mihin olen tottunut, spinnaan joka toisella kierroksella, enkä pääse lähellekään omaa tavoitettani. Mies sen sijaan ajaa päivän parhaan ajan.

Haapala BnB – makuja Kainuusta ja maailmalta

Palattuamme vaaroilta takaisin istumme hetken Haapalan terassilla ja maistelemme tuopilliset pienpanimon omia oluita. Suihkun ja iltapäiväunien jälkeen vaihdamme astettaa parempaa ylle, marssimme pihapiirin halki ravintolaan, ja kiitämme itseämme, että olemme ymmärtäneet tehdä pöytävarauksen. Ilta on hektinen, ja joudumme odottelemaan palvelua kerran jos toisenkin. Meidän kiireemme loppuu kuitenkin siihen, kun alkupalaksi tilattu maistiaislauta saapuu pöytään. Kaiken kukkuraksi baarista tarjotaan meille ylimääräiseksi jäänyttä drinkkikannua, jonka ilomielin otamme vastaan.

haapala bnb

haapala bnb

Maistelupaketti sisältää neljä pientä ruokaa, joille on paritettu parin desin annokset neljää Haapalan panimon olutta. Maut alkupalalautasella ovat hyviä, mutta fish & chipsien ranskalaiset olisivat saaneet olla rapeampia ja sinapin kanssa tarjottu makkara mehevämpää. Nyhtöpossuhodari oli napakymppi, samoin suomalainen cheddar, joka sopi loistavasti yhteen Korpikuusen kuiskaukseksi nimetyn oluen kanssa. Oluita enemmänkin harrastava mieheni äänesti parhaimmaksi juomaksi Vaarojen vaalean. Minä, joka en yleensä juo muita kuin hapanoluita, en pitänyt näistäkään sellaisenaan, mutta ruuan kanssa juomat maistuivat oivallisilta.

haapala bnb

haapala bnb

haapala bnb

Päivän kala osoittautui valtavaksi annokseksi. Lisukkeet ovat maistuvia, mutta jotain raikastusta annos olisi minun makuuni kaivannut. Miehen pihvi on oikein kelpoinen. Ruoan kanssa maistelemme Vuokatin viinitilan tuotantoa, punainen Erland on varsin mainio marjaviiniksi. Jälkkäriksi tilaamme suklaakakun palan kahdella haarukalla, ja sitten vyörymme matalaan majaamme yöpuulle. Mies kehuu, että sänky ovat hänen selälleen sopivampi kuin kotona odottava peti. Kieltämättä unet olivat molempina öinä varsin makoisat.

Seuraavana aamuna nautimme aamiaisherkuista toistamiseen, shoppailemme panimopuodissa, pakkaamme kamppeemme auton takakonttiin ja jatkoimme kohti Kainuun sydänmaita. Suomussalmi ja Hossa odottavat jo.

haapala bnb

haapala bnb

haapala bnb

Avaimia palauttaessa nappaan mukaan Haapala BnB:n esitteen. Siihen on painettu mieleenpainuva markkinointiteksti, jonka löydän myöhemmin myös Haapalan nettisivuilta. Se alkaa näin: “Siellä missä itä kohtaa lännen ja pohjoinen etelän. Siellä missä vaarat kohoavat korkeuksiin ja vesi virtaa vapaana. Sieltä löytyy tienoo vailla vertaa, palanen puhdasta luontoa ja aitoja elämyksiä. Tila täynnä toimeliasta porukkaa ja paikka, johon on aina mukava matkustaa.” Totta joka sana, kokeilkaa itse, jos ette muuten usko.