Göteborgin paras jäätelö ja muita kaupunkiloman löytöjä

Vaikka Ruotsi on toisella puolella lahtea ja siellä asuu myös sukua, suhde naapurimaahan on jäänyt harmittavan etäiseksi. Tukholma on tuttu ja kuusi vuotta sitten piipahdin myös Visbyssä, mutta muuten vierailut ovat rajoittuneet laskettelukeskus Åreen sekä Linköpingiin ja Uppsalaan suuntautuneisiin kuoron ja orkesterin keikkareissuihin. Oli siis jo aikakin jatkaa tutustumista kansankodin ihmeisiin.

hostellissa

En tiennyt Göteborgista etukäteen juuri mitään, vain muutama tiedonmurunen oli kantautunut korviini. Kaupungissa järjestetään syksyisin pohjoismaiden suurimmat kirjamessut. Jostain olin kuullut, että tukholmalaiset suhtautuvat göteborgilaisiin kuin helsinkiläiset tamperelaisiin. Andalusian auringossa -blogin perusteella tällä Ruotsin toiseksi suurimmalla kaupungilla on paikka myös ruokamatkaajan sydämessä. Meri on lähellä ja siksi tuoreita mereneläviä tarjoavien ravintoloiden määrä huimaa päätä.

Alkuperäinen suunnitelma oli lennähtää kaupunkiin maanantaina, riehua Coldplayn keikalla, nukkua yksi yö halvassa hostellissa ja palata heti seuraavana aamuna kotiin. Finnairin hinnoittelu kannusti kuitenkin pidempään paikallaoloon. Niinpä vietin lopulta Göteborgissa kolme kokonaista päivää seuranani pikkusisko sekä Pipo silmillä -blogin Milja.

sitruunalimonadi en deli göteborg

Kaupunkilomalla ehdottomasti parasta on päämäärätön kuljeskelu ja satunnaisille sivukujille eksyminen. Tällä taktiikalla törmäsimme En Delin edulliselle vegelounaalle Hagan pittoreskille kävelykadulle, keskelle maksutonta da Matteon kahvi-tastingia ja minigolf-radalle, joka osoittautuikin keskelle puistoa pystytetyksi baariksi ja bistroksi. Puttailun lomassa oli mahdollisuus nautiskella pienpanimoiden tuotteita ja vatsan kurniessa katuruoka pelasti nälkäkiukulta. Nerokas konsepti, joka toimisi mainiosti vaikka Kaivarissa, Mustikkamaalla tai Tervasaaressa, vink, vink!

kahvinmaistelu da matteo

da Matteo Göteborg

tasting da matteo Göteborg

Ruokabloggaaja oli tälläkin kerralla laiskuuttaan varannut pöydän vain yhdestä ravintolasta. Perinteistä Husmanskostia tarjoavan Smakan wallenberg suli suuhun, mutta muuten paikka ei oikein vakuuttanut kriittisiä siskoksia.

Wallenberg smaka göteborg

jälkiruoka smaka göteborg

Onneksi sattumanvarainen vaeltelu palkittiin seuraavan päivän lounaalla, kun satuimme Tacos & Tequila -raflaan. Syömäni kampasimpukka-ceviche maistui täydelliseltä helteisenä kesäpäivänä auringon paahtaessa sisäpihan terassille. Seuralaisen valitsema härkätaco oli sekin tasapainoisen herkullinen.

kampasimpukka ceviche taco tequila

taco tequila

Erityispeukun myönnämme ravintolan drinksuille. Viereisessä pöydässä siemailtiin mango-margaritoja bataattiranskalaisten kyytipoikana. Harmittaa vieläkin, etten kehdannut kysyä lupaa kuvata keltaisena hehkuvia laseja ja superrapeasti rouskuvia ranuja. Ehdottoman suositeltava paikka sekä nopeaan verensokerin tasapainotukseen että pidempiin illanistujaisiin. Tacos & Tequila toimii first come, first serve -periaattella eli pöytävarauksia ei oteta vastaan. Viiden aikaan tilaa oli hyvin, mutta voin kuvitella, että lämpiminä kesäiltoina kuppilaan on tungosta.

taco tequila göteborg

taco & tequila göteborg

Eikä tässä vielä kaikki! Kaupungin ehdoton helmi tuli sekin vastaan pyytämättä ja yllättäen. Hagan idyllisen vegelounaan ja sitruunalimonadin siemailemisen jälkeen himoitsimme jälkiruokaa. Nyrpistelin nenääni kävelykadun jäätelötarjonnalle, koska kaipasin jotain muuta kuin perusmövenpickiä. Olimme jo lähes luovuttaneet, kun kirjaimellisesti kompastuimme kadulla seisovaan pienen artesaanijäätelöpuodin puiseen kylttiin.

råda gelato Göteborg

råda gelato Göteborg

Råda Gelaton jäätelöt tehdään käsin paikan päällä luomumaidosta, -sokerista ja aidoista raaka-aineista, ilman lisäaineita ja keinotekoisia aromeja. Paikallista ja tuoretta, kuten yrityksen iskulauseessakin luvataan. Tiesin välittömästi mitä haluan, sillä liitutaululle listattujen jäätelömakujen joukossa komeili brynt smör eli ruskitettu voi. Ensimmäisen lusikallisen jälkeen olin taivaassa. Väitän, että pahvikipossani oli Göteborgin paras jäätelö, sillä muihin gelaterioihin ei enää ollut mitään tarvetta etsiytyä.

råda gelato göteborgin paras jäätelö

råda gelato göteborgin paras jäätelö

Jäätelö oli niin kertakaikkisen hyvää, että palasimme paikkaan seuraavanakin päivänä. Olimme viimeiset asiakkaat ja ehdimme sisään juuri kun ovia oltiin sulkemassa poikkeuksellisesti keskellä päivää. Jäätelömestari kertoi, että uusi tuotantolaitteisto odottaa takahuoneessa asennustaan ja siksi edessä oli parin päivän huoltotauko. Laarit kumisivat tämän vuoksi harmillisesti tyhjyyttään, vain kolmea makua oli jäljellä. Ostimme kaiken, mitä irti saimme.

råda gelato Göteborg

råda gelato Göteborg

Illan päätteeksi istahdimme airbnb-asuntomme naapurikortteliin, jossa varsin sopivasti sijaitsi paikallinen Brewdog. Pienellä parklet-terassilla oli samat säännöt kuin Suomessakin. Tuoppia ei saanut kantaa itse jalkakäytävän yli, vaan juomanlaskija juoksutti oluen perässämme pöytään. Kommentoidessamme byrokratiaa parrakkaalle baarimikolle, hän tokaisi, että sentään teillä lahden toisella puolen on alkoholiliike, jolla on toimintaa kuvaava nimi. Systembolaget on järjettömin nimi, jonka tiedän, tiskin takaa tuhahdettiin. Hihittelimme yllättävälle avautumiselle tovin jos toisenkin.

brewdog göteborg

brewdog göteborg

Voisin palata Göteborgiin pelkästään Råda Gelaton artesaanijäätelön vuoksi. Toinen vahva syy ovat kalaravintolat, jotka jäivät tällä kertaa väliin minimaalisen matkabudjetin ja seuralaisten ruokavalion vuoksi. Pieni kutina sydänalassa kertoo, että ensimmäinen kerta ei todellakaan jää viimeiseksi.

Päivä Tallinnassa – Mustamäen torilta kulinaristin kestosuosikiksi

Ensimmäiset päiväretket Tallinnaan tein ensimmäisen anoppiehdokkaan ja silloisen poikaystävän siskon seurassa 1990-luvun puolenvälin tienoilla. Viro oli itsenäistynyt vain muutama vuosi takaperin ja meininki oli vielä aika lailla neuvostohenkinen.

Matkasuunnitelma oli yksinkertainen. Laivalla Suomenlahden yli ja bussilla suoraan Mustamäen torille. Kojuista hamstrattiin ainakin poltettuja cd-levyjä, halpoja piraattituotteita ja alusvaatteita. Jokaiselta reissulta tuotiin kotiin myös lasiesine – värikäs kala tai omena. Vieläkään en tiedä, mikä kyseisten koristeiden funktio oli, mutta niitä oli lähes kaikkien kavereidenkin kotona.

päivä tallinnassa

Mitä silloin syötiin, siitä ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Todennäköisesti istuimme mennen tullen tallinnanlaivan kahvilassa, sillä kestihän laivamatkakin nelisen tuntia suuntaansa. Tai ehkä meillä oli omat eväät, anoppiehdokkaan tekemät. Ravintolassa emme ainakaan käyneet, enkä tiedä olisiko sellaisia edes 90-luvun puolessa välissä ollut.

SALT Tallinna

2000-luvulla päivä Tallinnassa tarkoitti visiittiä kauneushoitoloihin. Kasvohoito, käsihoito tai jalkahoito oli varattu yleensä jo Suomen puolelta. Kasvot hehkuen ja jalkapohjat pehmeinä kävelimme pakollisen vanhankaupunginkierroksen ja päädyimme samaan musketööriravintolaan, jossa oli syöty edelliselläkin kerralla. Raatihuoneen kulmien pahimmat teemaravintolat sentään jätimme väliin ja istahdimme Le Chateau -ravintolaan Lai-kadulla. Laivalta kärrättiin kotiin laatikolliset kesäsiideriä ja -lonkeroa.

SALT Tallinna osterit

SALT Tallinna tartar

Vasta viitisen vuotta sitten aloin ymmärtää Tallinnan kulinaarisen arvon. Päivä Tallinnassa -käsite sai täysin uudenlaisen merkityksen. Kaveriporukalla teimme pyhiinvaellusretkiä F-hoonelle, Restoran Mooniin ja Kolm Sibulatiin. Ruokahalua kerättiin vaeltamalla laitakaupungin lankakauppoihin. Tuliaisina kotiin kannettiin kassikaupalla neulelankoja ja korkeintaan pari parempaa viinipulloa.

SALT Tallinna

Kun pari kuukautta sitten sain sähköpostin, jossa kysyttiin kiinnostusta lähteä tutustumaan Ravintola NOAan, päätin ottaa yön yli kestävästä visiitistä kaiken ilon irti. Varasin lounaat molemmille matkapäiville. Matkaseuraksi sain Andalucian auringossa -blogin Arielan. Olimme tavanneet ohimennen aiemmissa blogitilaisuuksissa, mutta emme tunteneet toisiamme paremmin, enkä tiennyt oliko hänellä suunnitelmia matkan varalle, joten tein ravintolavaraukset vain yhdelle hengelle.

SALT Tallinna pullimunat

Selailin White Guide -ravintolaoppaan baltian maiden listaa ja sen valitsin perjantaille Restoran Saltin ja seuraavalle päivälle Restoran Crun. Molemmat sopivan kävelymatkan päässä majapaikastamme Viru-hotellista. Tutustuttuamme Eckerö Linen aamiaispöydässä, päätimme muuttaa varaukset kahdelle hengelle. Paluumatkalla totesimme molempien valintojen menneen nappiin.

SALT Tallinna tartar

Jätimme molempien paikkojen lounasmenut väliin ja valitsimme ruuat suoraan a la carte -listalta. Joillekin lounas saattaa olla päivän tehokkain ateria, pahimmassa tapauksessa se syödään 10 minuutissa seisaaltaa. Kun kaksi ruokabloggajaa istuu saman lounaspöydän ääreen, pöytä notkuu lautasista ja laseista. Aikaakin saattaa kulua kolmatta tuntia.

jälkiruoka restoran salt

Restoran Saltissa pöytään kannettiin alkupaloiksi ensin ostereita, sitten paahdettuja kampasimpukoita, mustiin seesamitötteröihin annosteltua mustekalaa, käsittämättömän hyvää korealaisin maustein höystettyä hirvitartaria ja sriracha-limemajoneesin kera tarjoiltuja, friteerattuja sonnin kiveksiä. Kahdelle jaettuna alkupalasetti kävi hyvinkin pääruuasta, jota loppujen lopuksi emme tilanneet ollenkaan.

jälkiruoka restoran salt

Jälkiruokavatsa täytettiin marengilla ja cannoleilla. Loppulaskun, kuten annoksetkin, jaoimme tasan. Lounastajaa kohti maksettavaa tuli vajaat 40 euroa. Varsin kohtuullista, sillä lasku sisälsi myös useamman lasillisen laatuviinejä. Salt sijaitsee sopivasti ydinkeskustan ja turistivirtojen tuolla puolen ja hinta-laatu-suhde on erinomainen. Myös interiööri on miellyttävä ja henkilökunnan palveluasenne kohdallaan. Jos puhuisin nuorisolaiskieltä, antaisin ravintolakokemukselle arvosanaksi kuus kautta viis.

ravintola cru

ravintola cru leipä

ravintola cru cosmopolitan

Restoran Cru sijaitsee turistilaumojen mannerheimintiellä, Viru-kadulla. Ei kannata kuitenkaan antaa sijainnin hämätä, vaan astua rohkeasti sisään. Kuvallista menua lukiessakin saattaa turistifiilis ottaa vallan, mutta se haihtuu viimeistään silloin, kun annokset saapuvat pöytään.

ravintola cru mustekala carpaccio

ravintola cru

ravintola cru vuohenjuusto alkupala

Alkuun vuohenjuustokakkua, mustekalacarpacciota ja villisikasylttyä, pääruuiksi maksaa kirsikkaisella kastikkeella sekä kampasimpukoita hokkaidokurpitsan kera. Jälkiruuiksi valikoituivat savupekonilla ja marengilla kruunattu creme brulee ja mustaleipäjäätelö, joka suussani maistui ihanasti mämmiltä. Iso peukku myös elämäni ensimmäiselle Pedro Ximénes -lasilliselle, jonka sommelier onnistuneesti paritti jäätelölle.

ravintola cru

ravintola cru

Kokonaisuudelle annan kiitettävän, vaikkakin maksa oli paikoin niin raakaa, että suutuntuma jäi jokseenkin epämiellyttäväksi. Maku oli silti kohdallaan ja muut annokset kompensoivat pääruuan pientä puutetta. Pienehkö miinus myös epäilemättä sijainnista johtuvista kalliimman puoleisista hinnoista, vaikka makukokemus ainakin tällä kertaa oli jokaisen euron väärti. Kolme ruokalajia viineineen köyhdytti kukkaroa reilun 50 euron verran.

ravintola cru jälkiruoka

ravintola cru jälkiruoka

ravintola cru Pedro Ximenes

Kauas on tultu Mustamäen torilta. Päivä Tallinnassa on vuonna 2017 mielenkiintoisia ravintoloita, pittoreskejä kahviloita ja viihtyisiä baareja, joiden tiskien takana on laaja valikoima pienpanimo-oluita. Ruokamatkailija suunnistaa seuraavalla kerralla ainakin Umamiin, joka on edelleen harmillisesti kokematta. Onko muita suosituksia?

Minne syömään heinäkuisessa Helsingissä?

Kauempana asuva ystävä kutsui minut kesälounaalle Helsingin keskustaan ja pyysi ehdottamaan paikkaa. Ruokaihmiselle tehtävä on helppo. Tai olisi, jos ei elettäisi keskellä kuuminta koleinta kesälomakautta. On heinäkuu, siis suomalaisen yhteiskunnan silmissä sydänkesä. Suurin osa työssäkäyvistä kaupunkilaisista on lomalla, niin myös ravintoloitsijat henkilökuntineen. Kerrankin olisi aikaa harrastaa pitkiä lounaita ja istahtaa terassille illastamaan, mutta mihin mennä?

toca raviolit

Etenkin lounaskattaukset ovat harvassa. Moni hyväksi havaittu illallisravintolakin on pannut heinäkuun ajaksi pillit pussiin. Ravintola Toca on kiinni, samoin BasBas, kuten myös Lyon, Smyg, Muru, Carelia ja Aito. Finnjävel on myös kesälomalla. Myös Demo ja Bystro ovat suljettuina heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa. Emo muuttaa heinäkuun aikana Kasarminkadulta Kluuvikadulle ja avaa uudessa paikassa elokuussa. Kolmon3n remontoi, Gastro Cafe Kallio on suljettuna 18.7. asti.

passio makkaraperunat

toca mustekala

Harmittelen etenkin Tocaa, jonka Taste of Helsingissä tarjoilemaan mustekalaan ihastuin ikihyviksi. Onneksi kananmaksakreemillä ja kuusenkerkkäjälkkärillä sydämeni sulattanut Grön sekä makkaraperunoilla ja gazpachosorbetilla seurueemme hurmannut Passio ovat kuitenkin auki, vaikka lounasta paikoista ei saakaan. Suosittelen molempia suurella lämmöllä.

grön jälkiruoka

passio gazpacho

Lounaspaikaksi ehdotin ystävälleni Aleksanterinkadun Torikortteleihin vastikään avautunutta Chapteria. Ravintolan ovat pystyttäneet Kalasatamassa viime syksynä operoineen Aan Tafel et Maannos -ravintolan tekijät, joten innolla odotan mitä tuleman pitää. Chapter aukeaa koko komeudessaan vasta elokuussa, mutta jo nyt baarin puolella saa lounasta ja illallakin baariannoksia.

oranssi viini

Heinäkuiselle lounaalle suosittelen myös Tukkutorin Kalaa ja Kampin Korttelin ravintolataivasta. Tukkutorin kalan merenelävistä koostuvat lounaskattaus ja salaattipöytä ovat ilahduttava ilmestys. Kalatiskin ääressä syödessä saa lautaselleen taatusti tuoretta tavaraa ja hinta-laatusuhde etenkin salaattipöydässä on kaupungin parhaita. Kampin Korttelissa taas on varaa mistä valita ja ikkunapöydistä voi ihailla Helsinkiä yläilmoista. Ihan kaikkia ravintoloita en ole ehtinyt testaamaan, mutta ainakin Hoku, Jord ja Fisken på Disken pääsevät omalle lounaslistalleni.

ludu hauki wallenberg

Testaamatta ovat vielä myös Kapteeninkadun Paulette sekä Bulevardin alkupään Werner. Salven entiselle paikalle avattu Hieta on sekin saanut kehuja sosiaalisessa mediassa. Jos haluaa syödä kesälounasta pitkän kaavan kautta ja arvostaa erinomaista palvelua, kannattaa ottaa osoitteeksi Vinkkeli tai Olo.

taste of Helsinki cartizze

Illallisravintolaa valitessa iskee runsauden pula. Jos koko kesän auki olevat Grön, Passio tai Passion italialainen pikkuveli Corso eivät kiinnostele, kokeile vaikka Kasarminkadun Spisiä tai Pikkuroban Oxia. Klassikkoravintoloista heinäkuun auki ovat ainakin Kappeli, Sea Horse, Elite ja Kosmos sekä Katajanokan venäläinen Bellevue. Myös Fleminginkadun Wino on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen!

grön villi kananmaksa

Jos taas etsit edullisempaa vaihtoehtoa, kävele Kallioon ja testaa Tenhon pizzoja tai Social Foodin purilaisia, jotka vievät ainakin minun kieleni. Harjutorin Vihreästä holvista olen kuullut paljon hyvää, mutta minua paikka ei kahden kerran perusteella ole vielä vakuuttanut. Ehkä olen sattunut paikalle huonoina päivinä?

ludu valkosuklaa

Me päädyimme loppujen lopuksi salaattilounaalle Kiasman terassille. Harvinaisen aurinkoinen päivä houkutteli ulos, joten Chapterin lounas sai jäädä toiseen kertaan. Jälkiruokadrinksut nautittiin Stockmannin uudella kattoterassilla, jossa perjantaina alkuiltapäivästä oli mukavan väljää ja aurinkoista.

ludu maissigrits

Ps. Jos kesääsi kuuluu visiitti Turkuun, tsekkaa Ravintola Ludu, joka Taste of Helsingissä lumosi minut Luomumaissigritsillä, Lahna Wallenbergillä ja Valkosuklaa-suolaheinäjälkkärillä! Kaikki postauksen kuvat muuten ovat tuolta kesäkuiselta kaupunkipiknikiltä, joka ylitti odotukset myös tänä vuonna.