Vanhan Porvoon Glassikko ja maailman suloisin brunssi

Kuin kotiin tulisi. Se on ensimmäinen ajatukseni, kun astun sisään Vanhan Porvoon Glassikkoon. Tunnen kuinka vanha talo hymyilee minulle. Punaiseksi maalatussa pönttöuunissa rätisee elävä tuli, uunin viereen on pinottu koivuhalkoja. Matalat huoneet ja pastellinsävyiset, vuosisatoja nähneet seinät sulkevat brunssivieraan lämpimään syleilyynsä ja jättävät syksyisen viiman ja vihmovan tihkusateen ovien ulkopuolelle.

vanhan porvoon glassikko sisäänkäynti

vanhan porvoon glassikko menu

Vanhan Porvoon Kirkkotorin laidalla seisova keltainen puutalo on yli 250 vuotta vanha. Viimeisimpänä sen puulattioita on kuluttanut Heidi ja Samuli Wirgentiuksen perhe. Menneenä kesänä he tekivät radikaalin ratkaisun ja muuttivat pois unelmiensa tieltä.
Pariskunnan suurin haave on vihdoin käynyt toteen, sillä Vanhan Porvoon Glassikko avattiin alkusyksystä.

Olen tutustunut Samuliin ja Heidiin pari kuukautta aiemmin yhteisen projektin parissa. Olemme puhuneet paljon unelmista, jäätelöstä, kahviloista, hyvästä ruuasta ja vanhasta Porvoosta. Jutusteluhetkien jälkeen olen pyöritellyt mielessäni visiota valmiista ravintolasta ja koettanut kuvitella miltä tilassa näyttää, tuoksuu ja tuntuu. Kun unelmat muuttuivat marraskuussa todeksi, sain mieluisan kutsun tulla maistelemaan porvoolaisen brunssitaivaan herkkuja. Arvaatte varmaan, ettei minua tarvinnut kahdesti käskeä.

vanhan porvoon glassikko

Edellisen kerran olin käynyt Kirkkotorin kupeessa silloin, kun huoneet olivat muuton jälkeen täysin tyhjillään. Kun nyt katson ympärilleni, liikutun. Kuvitelmani ovat konkretisoituneet: tässä se nyt on, vanhan Porvoon suloisin ravintola. Samuli ja Heidi ovat todella tehneet unelmistaan totta. Istahdan meille, minulle ja Hannan soppa -blogin Hannalle, varattuun ikkunapöytään ja katselen ihastuneena ympärilleni.

vanhan porvoon glassikko skål brunssi

vanhan porvoon glassikko kattaus

Tunnelma on ainutlaatuinen. Tekee mieli riisua kengät ja tassutella sukkasillaan lattialle levitetyillä paksuilla matoilla. Nurkassa on klassinen riikinkukko-korituoli, jota instagram vuorenvarmasti rakastaa. Salin perällä on marjapuuronvärinen sohva, pyöreät pöydät ovat marmoria. Pehmeä musiikki säestää tunnelmallista tilaa. En saa silmiäni irti tarkoin mietityistä yksityiskohdista, voiko tällainen paikka olla tottakaan?

vanhan porvoon glassikko pönttöuuni

samuli wirgentius

Kotoisassa keittiössä ei ole ovea ja vieraat ovat tervetulleita kurkkaamaan, mitä Michelin-tähdellä palkittu keittiömestari valtakunnassaan puuhaa. Köökissä kuunnellaan vieraiden toiveita tarkkaan ja loihditaan annoksia yllätysvieraille, vaikka sulkemisaika alkaisi olla jo käsillä.

Asiakaspalvelu on viiden tähden arvoista. Vieraista ollaan kiinnostuneita, heitä kuunnellaan ja heistä huolehditaan, kuin hyvistä ystävistä tai perheenjäsenistä ikään. Isäntäparin kasvoilta loistaa aito ilo, intohimo ja rakkaus ruokaan. Näin sydämelliseen palveluun törmää todella harvoin.

vanhan porvoon glassikko hannan soppa

vanhan porvoon glassikko hillot

vanhan porvoon glassikko brunssi munakokkeli

Myös pöytiintarjoiltu brunssi on nykypäivänä harvinaisuus. Ei buffet-tiskejä, jonotusta tai jälkiruokapöydän jämiä, vaan kauniisti katettu ja kynttilöin valaistu pöytä. Marmoria, rottinkia ja kankaisia lautasliinoja. Lautasten virta on loppumaton ja kaikkea tuodaan lisää, jos pyytää. Brunssimenun sisältö vaihtelee, mutta tietyt elementit pysyvät. Ensin itse keitettyjä hilloja, granolaa, jugurttia, tuoremehua, leipävalikoima, kahvia ja teetä. Sitten lämmin muna-annos, kolme erilaista salaattia ja juustolautanen. Viimeiseksi kaksi jälkkäriä, joista toinen on aina Vanhan Porvoon jäätelötehtaan tuotantoa, tietenkin.

Ensimmäisenä emäntä kantaa pöytään leipävalikoiman: hapanjuurileipää, ihanan tahmaista saaristolaislimppua ja jumalaisen rapeita croissantteja, kaikki omassa keittiössä leivottuja. Kuppiin kaadetaan théhuoneen vihreää teetä ja lasiin samana aamuna puristettua appelsiinimehua. Juhlistamme yhteistä brunssia myös lasillisella kuohuviiniä.

vanhan porvoon glassikko brunssi salaatit

Seuraavaa ruokalaji kiikutetaan eteemme, vasta kun on varmistettu, että olemme valmiita siirtymään eteenpäin. Tätä on brunssi parhaillaan, kiireetöntä yhdessäoloa ja hirmuisen herkullista ruokaa. Ruohosipulilla ryyditetty munakokkeli on taivaallista ja salaatit sisältävät tällä kertaa tomaatti-mozzarellaa, skagenia ja perunaa sekä kaalia ja chorizoa. Yhtä juhlaa jokainen suupala.

Suolaisen menun kruunaavat runsaat stilton-siivut sekä kuutioitu mausteleipä. Leipäkuutioiden päälle valutettu karamellikastike vie ajatukset salakavalasti kohti jälkiruokaa. Eton mess vaahtokarkkeineen sulaa suuhun. Vadelma- ja banaani-popcorn-jätskit lusikoidaan vauhdilla vatsaan, jotta aivot eivät ehdi ilmoittaa sen olevan jo ääriään myöten täynnä.

vanhan porvoon glassikko brunssi jälkiruoka

Porvoolaiset ovat jo noteeranneet katukuvaan ilmestyneen tulokkaan. Heidi kertoo, että päivän toinen brunssikattaus on myyty loppuun, samoin sunnuntain isänpäiväbrunssi. Vierailumme aikana useampi kaupunkilainen piipahtaa sisään ihastelemaan interiööriä, jonka valo loistaa kutsuvasti kirkolle avautuvista ikkunoista.

vanhan porvoon glassikko herkkukauppa

vanhan porvoon glassikko herkkukauppa

Vanhan Porvoon Glassikko ei kuitenkaan ole vain porvoolaisia varten. Suosittelen syvästi liikahtamaan viikonloppuretkelle esimerkiksi pääkaupunkiseudulta. Bussilippu maksaa alle kympin suuntaansa ja kahdellakin eurolla pääsee, jos vain suunnittelee ajankohdan hyvissä ajoin etukäteen.

Brunssia tarjoillaan lauantaisin ja sunnuntaisin kahdessa kattauksessa: klo 10 ja klo 13. Taivaallinen herkkuhetki kustantaa 28,50 euroa ja on taatusti joka euron väärti. Kahvilan yhteydessä on pieni herkkukauppa, jossa myydään sen seitsemää sorttia makeaa ja suolaista. Pikkulinnut livertelivät korvaani myös, että perjantaisin Glassikossa tarjoillaan pizzaa ja lähiaikoina järjestetään ensimmäinen tähti-illallinen. Nimi saattaa viitata erääseenkin keittiömestariin ja hänelle myönnettyyn tunnustukseen. Sanokaa minun sanoneen.

vanhan porvoon glassikko ovikyltti

Ps. Kamerani hyytyi ennen kuin ehdin istua pöytään, olin unohtanut ladata akut – mikä amatöörimoka! Onneksi ihastuttava seuralaiseni oli ammattilainen, hänen otoksiaan voitte käydä ihailemassa täällä. Napsin muutamia kuvia kännykällä ja toivon, että taianomainen tunnelma välittyy niidenkin kautta.

Supisuomalaista ja suuhun sopivaa – testissä Suomi 100 -juhlamenu

Kaupallisessa yhteistyössä: S-ryhmän ravintolat / Raflaamo

Itsenäisen Suomen juhlavuosihulinat ovat täydessä käynnissä. Satavuotiasta sankaria on ehditty juhlia monin tavoin, mutta keskustelu suomalaisesta ruokakulttuurista on jäänyt jotenkin vaisuksi tai ainakaan media ei ole noteerannut sitä niin, että se olisi silmiini osunut. Tiedän, että tammikuussa kansallisruuaksi valittiin ruisleipä. Lisäksi julkistettiin 12 kansallista ruoka-aarretta, jotka arvovaltainen kansallisruokaraati oli valinnut tuhansien yleisöehdotusten joukosta. Julkistuksen jälkeen en kuitenkaan ole törmännyt kampanjaan kertaakaan muuten kuin varta vasten googlaamalla, enkä sittenkään ole tahtonut löytää sitä mitä etsin.

suomi 100 juhlamenu

Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisäätiön ELOn Syödään yhdessä -hanke on kaikella tavalla kannatettava, mutta kesän jälkeen on senkin tiimoilta ollut hiljaista. Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlamenuksi ristitty suurlähetystöissä tarjoiltava kokonaisuus julkistettiin elokuussa, sen takana ovat keittiömestarit Kim Palhus ja Arto Rastas. Menun tärkeimpiä raaka-aineita ovat lohi, sienet, peruna ja karitsa. Reseptit ovat julkisia ja toteutettavissa myös kotikeittiössä, vaikka vaativatkin jonkinlaista kokkaustaitoa.

suomi 100 karitsan pannupihvi

Erinäisiä ruokahankkeita näyttää siis olevan meneillään, mutta yhdessäkään ravintolassa en ole 100-vuotiaan kunniaksi kehiteltyihin ateriakokonaisuuksiin törmännyt. Siksi olinkin iloinen saadessani kutsun testaamaan S-ryhmän ravintoloihin kehitettyä Suomi 100 -juhlamenua. Viimein joku on tarttunut toimeen ja suunnitellut suurelle ja nälkäiselle yleisölle suunnatun juhlamenun, joka sopii erinomaisesti paitsi itsenäisyyspäivän juhlistamiseen myös marraskuiselle isänpäiväillalliselle tai vaikka sunnuntain pitkälle päivälliselle. Valikoitujen ravintoloiden ruokalistoille lisättyyn juhlamenuun on valittu niin ikään lohta ja karitsaa, mutta myös kuhaa ja mustikkaa. Lisukkeina tarjotaan muun muassa ohraa, perunaa, porkkanaa, omenaa ja sipulia. Supisuomalaisia raaka-aineita siis.

suomi 100 -juhlamenu kuha

Kävellessäni hyytävässä pohjoistuulessa kohti ravintolaa ajatukset sinkoilevat puuskien lennättämien lehtien mukana. Mitä mielikuvia tuhansien järvien ja miljoonien metsähehtaarien maa minussa herättää, miltä satavuotias Suomi minun mielestäni maistuu? Kenties marjaisilta metsiltä ja kalaisilta järviltä, keltaisina lainehtivilta lakeuksien viljapelloilta tai tummina kohoavilta graniittikallioilta? Haluaisin maistaa ruuassa myös jylhät vaaramaisemat, lumiset tunturit, upottavan karpalosuon ja hakkuualueiden vatukot. Tai ehkä tahtoisin lautaselle sittenkin makumuistoja Salpausselän harjuilta, Saimaan vaahtopäiltä, kivikaupungin kaduilta ja verkkaisen maalaispitäjän maitolaiturilta?

Nautimme testimenun Grill It -ravintolassa rauhallisena sunnuntai-iltana. Suomi 100 -juhlamenu oli ravintolassa niin uusi, ettei vuorossa oleva tarjoilijakaan ollut vielä nähnyt yhtään valmista annosta. Glögikattiloiden lämmetessä lueskelen ruokalistan taakse painettua pientä pränttiä.

Selviää, että ekologisuuteen ja vastuullisuuteen on kiinnitetty huomiota – mainiota. Alkuruuan kirjolohi on Benellaa, Suomessa tarkoin kasvatettua ja rasvahapoiltaan tarkoituksenmukaista. WWF on lisännyt Benella-lohen vihreälle listalle, joka tarkoittaa, etteivät kasvatusmenetelmät aiheuta merkittäviä ympäristöhaittoja. Lohet ruokitaan pääasiassa kasviöljypitoisella rehulla ja vasta kasvatuksen loppuvaiheessa ne saavat syödäkseen sopivan rasvahappokoostumuksen aiheuttavaa, merikaloista lähtöisin olevaa kalaöljyä, jota valtaosa muun maailman kalakasvattamoista käyttää.

suomi 100 -juhlamenu benella lohitartar

Tässä kohtaa pieni aktivisti sisälläni muistuttaa erään kalakauppiaan sanoista: rahalla saa ja lobbaamalla keltainenkin alkaa näyttää vihreältä. Kasvatetulla kalalla on varmasti kaksi puolta, mutta haluan uskoa, että vaikka Benella-lohen kasvatuksessa on taatusti myös haittapuolia, on menetelmässä otettu askel oikeaan suuntaan.

Paistettu kuha on ruokalistan mukaan uiskennellut Imatralla. Ohra, tatit ja herneet ovat peräisin suomalaisilta pelloilta ja metsistä. Karitsa-annoksen ainesten alkuperää ei tarkemmin kerrota, vain jauhelihan ja herneiden mainitaan olevan suomalaisia. Toivottavasti omena-sipulipyreen ja lohkoperunoidenkin alkuperämaa on Suomi, kun juhlavuoden erikoismenusta kerran on kysymys.

koskenkorva sata

Viimein höyryävät glögilasit kannetaan pöytään. Tarjoilija tuo näytille juhlavuoden kunniaksi kehitetyn Koskenkorva Sata -pullon. Rapisevaan paperiin kääritty kirkas on tislattu ja maustettu 200 vuotta vanhalla reseptillä, jonka sisällön tietää vain Koskenkorvan suku. Glögin makeus piilottaa alleen mahdollisen makueron, varsinainen vertailu jää siis toiseen kertaan.

On aika tarttua haarukkaan ja veitseen. Kirjolohitartar on kermainen ja mätiä on annosteltu reilulla lusikalla. Lautasella on myös mukavan kirpeää suolaheinää. Perinteisen leipäpalan sijaan makeahko Maalahden limppu onkin murusteltu ja paistettu rapeaksi pannulla, jonka jälkeen tartarkakku on kieritelty muruissa kauttaaltaan. Limpun makeus tasapainottaa sopivasti lohitartarin suolaisuutta. Sitruunan suurkuluttajana kaipailisin ehkä pientä happolisää, mutta ilmankin pärjäsimme. Erityispisteet rapsahtelevasta suutuntumasta! Kyytipojaksi kaadetaan varsin kelpoisaa juhlavuoden nimikkosamppanjaa.

suomi 100 -juhlamenu benella lohi

suomi 100 samppanja

Karitsan kylkeen on lusikoitu supersileää ja ihanan makeaa omena-sipulipyreetä. Pannupihvi itsessään muistuttaa erehdyttävästi ruotsalaista sukulaistaan, wallenbergeriä. Hernelisuke saa ajatukset kääntymään länsinaapuriin vieläkin vahvemmin. Erillisessä kulhossa pöytään kannetut lohkoperunat kuitenkin palauttavat tasapainon, sillä ollakseen ruotsalainen, pannupihvi tarvitsee rinnalleen pottumuusin. Pihvin rapean pinnan alla on pehmeitä ja mietoja makuja, selvästi suomalaiseen suuhun suunniteltuja.

suomi 100 -juhlamenu karitsan pannupihvi

suomi 100 lohkoperunat

Omalla lautasellani on kaunis pala kuhaa. Voissa kullankeltaiseksi paistettu kala on aseteltu kermaisen tatti-ohraton päälle. Tatit ovat itsessään niin muhkean täyteläisiä, että kerman olisi voinut jättää kokonaan pois, eihän sitä yleensä Italian-serkkuunkaan lisätä. Kerma tekee annoksesta minun makuuni hieman raskaanpuoleisen, mutta onneksi viinipaketin valkoinen keventää imatralaisen kalakaverin kokonaisuutta.

suomi 100 kuha

suomi 100 viinit

Wine Galleryn juhlavuosiviinien etiketteihin on muuten painettu otteet Tove Janssonin freskoista Juhlat maalla ja Juhlat kaupungissa. Taiteen ystävä arvostaa tätäkin yksityiskohtaa!

Jälkiruuaksi saamme eteemme mustikkajäädykettä, tuoreita pensasmustikoita ja mansikoita sekä vadelmakastiketta. Annos on viimeistelty orvokeilla, jotka menun mukaan on kerätty Kotipellon puutarhalta, Nousiaisista. Ehkä vähän vaatimattoman oloisen annoksen ensimmäisen lusikallinen onnistuu yllättämään, sillä suuhuni leviää lapsuuden mustikkamaidon maku. Jälkiruoka on raikas ja maltillisen makea. Oikein pätevä päätös satavuotiasta Suomea juhlistavalle illalliselle.

suomi 100 mustikkajäädyke

jaloviina tammi

Paitsi ettei illallinen vielä päättynyt, ei suinkaan. Pohjanmaan kautta -viinipaketti pitää sisällään vielä kahvin tai teen sekä pienen naukun tammitynnyrissä kypsytettyä tähdetöntä jalojuomaa.

Illallisen jälkeen astumme kirpeään syysiltaan. Pakkasen nipistellessä sormia huomaan miettiväni miksi menuun ei ole suunniteltu lainkaan kasvisvaihtoehtoa. Satavuotiaassa Suomessa on ennen jääkaappien valtakautta eletty osittain omavaraisesti juureksilla ja viljalla. Kalaa oli tarjolla, mikäli ahti oli armollinen. Lihaakin oli, mutta vahvasti suolattuna, jotta se säilyi ilman kylmiötä.

suomi 100 jälkiruoka

Suomalaiset ovat yhä enemmän tietoisia yhteisen maapallomme tilasta ja moni tahtoo valita vähiten kuormittavamman vaihtoehdon, sillä pienilläkin teoilla on merkitystä. Osittainenkin kasvissyönti on ekoteko, johon soisi myös S-ryhmän asiakkaitaan kannustavan. Satokauden antimista olisi vaivatta taikonut herkullisen vegeannoksenkin, siitä olen aivan varma. Pakko silti nostaa peukkua juhlamenun ympäristövalinnoille, on tärkeää, että myös tämä näkökulma on ollut mukana annosten suunnittelussa ja raaka-aineiden valinnassa.

Oliko satavuotiaan makumaailma sitten onnistuttu tiivistämään kolmen ruokalajin juhlamenuun? Kyllä ja ei. Järvet, meret ja metsät olivat hyvin edustettuina, samoin viljapeltojen sato ja maitolaiturien kermaiset maut. Kasvimaan kuningattaria olisin kaivannut lautaselle lisää, mutta kaiken kaikkiaan juhlamenu yllätti kuin yllättikin positiivisesti ketjuravintoiloihin hieman skeptisesti suhtautuvan ruokabloggaajan. Kun hintakin jää alle neljänkympin, saa rahalle kelpo vastineen ja kynnys astua ravintolaan on matala. Uskallan siis hyvillä mielin painaa peukkua ja suositella teillekin.

Miltä satavuotias Suomi sinun mielestäsi maistuu? Jos saisit vapaasti valita, mikä ruokalaji edustaisi itsenäistä Suomea lautasellasi?

Göteborgin paras jäätelö ja muita kaupunkiloman löytöjä

Vaikka Ruotsi on toisella puolella lahtea ja siellä asuu myös sukua, suhde naapurimaahan on jäänyt harmittavan etäiseksi. Tukholma on tuttu ja kuusi vuotta sitten piipahdin myös Visbyssä, mutta muuten vierailut ovat rajoittuneet laskettelukeskus Åreen sekä Linköpingiin ja Uppsalaan suuntautuneisiin kuoron ja orkesterin keikkareissuihin. Oli siis jo aikakin jatkaa tutustumista kansankodin ihmeisiin.

hostellissa

En tiennyt Göteborgista etukäteen juuri mitään, vain muutama tiedonmurunen oli kantautunut korviini. Kaupungissa järjestetään syksyisin pohjoismaiden suurimmat kirjamessut. Jostain olin kuullut, että tukholmalaiset suhtautuvat göteborgilaisiin kuin helsinkiläiset tamperelaisiin. Andalusian auringossa -blogin perusteella tällä Ruotsin toiseksi suurimmalla kaupungilla on paikka myös ruokamatkaajan sydämessä. Meri on lähellä ja siksi tuoreita mereneläviä tarjoavien ravintoloiden määrä huimaa päätä.

Alkuperäinen suunnitelma oli lennähtää kaupunkiin maanantaina, riehua Coldplayn keikalla, nukkua yksi yö halvassa hostellissa ja palata heti seuraavana aamuna kotiin. Finnairin hinnoittelu kannusti kuitenkin pidempään paikallaoloon. Niinpä vietin lopulta Göteborgissa kolme kokonaista päivää seuranani pikkusisko sekä Pipo silmillä -blogin Milja.

sitruunalimonadi en deli göteborg

Kaupunkilomalla ehdottomasti parasta on päämäärätön kuljeskelu ja satunnaisille sivukujille eksyminen. Tällä taktiikalla törmäsimme En Delin edulliselle vegelounaalle Hagan pittoreskille kävelykadulle, keskelle maksutonta da Matteon kahvi-tastingia ja minigolf-radalle, joka osoittautuikin keskelle puistoa pystytetyksi baariksi ja bistroksi. Puttailun lomassa oli mahdollisuus nautiskella pienpanimoiden tuotteita ja vatsan kurniessa katuruoka pelasti nälkäkiukulta. Nerokas konsepti, joka toimisi mainiosti vaikka Kaivarissa, Mustikkamaalla tai Tervasaaressa, vink, vink!

kahvinmaistelu da matteo

da Matteo Göteborg

tasting da matteo Göteborg

Ruokabloggaaja oli tälläkin kerralla laiskuuttaan varannut pöydän vain yhdestä ravintolasta. Perinteistä Husmanskostia tarjoavan Smakan wallenberg suli suuhun, mutta muuten paikka ei oikein vakuuttanut kriittisiä siskoksia.

Wallenberg smaka göteborg

jälkiruoka smaka göteborg

Onneksi sattumanvarainen vaeltelu palkittiin seuraavan päivän lounaalla, kun satuimme Tacos & Tequila -raflaan. Syömäni kampasimpukka-ceviche maistui täydelliseltä helteisenä kesäpäivänä auringon paahtaessa sisäpihan terassille. Seuralaisen valitsema härkätaco oli sekin tasapainoisen herkullinen.

kampasimpukka ceviche taco tequila

taco tequila

Erityispeukun myönnämme ravintolan drinksuille. Viereisessä pöydässä siemailtiin mango-margaritoja bataattiranskalaisten kyytipoikana. Harmittaa vieläkin, etten kehdannut kysyä lupaa kuvata keltaisena hehkuvia laseja ja superrapeasti rouskuvia ranuja. Ehdottoman suositeltava paikka sekä nopeaan verensokerin tasapainotukseen että pidempiin illanistujaisiin. Tacos & Tequila toimii first come, first serve -periaattella eli pöytävarauksia ei oteta vastaan. Viiden aikaan tilaa oli hyvin, mutta voin kuvitella, että lämpiminä kesäiltoina kuppilaan on tungosta.

taco tequila göteborg

taco & tequila göteborg

Eikä tässä vielä kaikki! Kaupungin ehdoton helmi tuli sekin vastaan pyytämättä ja yllättäen. Hagan idyllisen vegelounaan ja sitruunalimonadin siemailemisen jälkeen himoitsimme jälkiruokaa. Nyrpistelin nenääni kävelykadun jäätelötarjonnalle, koska kaipasin jotain muuta kuin perusmövenpickiä. Olimme jo lähes luovuttaneet, kun kirjaimellisesti kompastuimme kadulla seisovaan pienen artesaanijäätelöpuodin puiseen kylttiin.

råda gelato Göteborg

råda gelato Göteborg

Råda Gelaton jäätelöt tehdään käsin paikan päällä luomumaidosta, -sokerista ja aidoista raaka-aineista, ilman lisäaineita ja keinotekoisia aromeja. Paikallista ja tuoretta, kuten yrityksen iskulauseessakin luvataan. Tiesin välittömästi mitä haluan, sillä liitutaululle listattujen jäätelömakujen joukossa komeili brynt smör eli ruskitettu voi. Ensimmäisen lusikallisen jälkeen olin taivaassa. Väitän, että pahvikipossani oli Göteborgin paras jäätelö, sillä muihin gelaterioihin ei enää ollut mitään tarvetta etsiytyä.

råda gelato göteborgin paras jäätelö

råda gelato göteborgin paras jäätelö

Jäätelö oli niin kertakaikkisen hyvää, että palasimme paikkaan seuraavanakin päivänä. Olimme viimeiset asiakkaat ja ehdimme sisään juuri kun ovia oltiin sulkemassa poikkeuksellisesti keskellä päivää. Jäätelömestari kertoi, että uusi tuotantolaitteisto odottaa takahuoneessa asennustaan ja siksi edessä oli parin päivän huoltotauko. Laarit kumisivat tämän vuoksi harmillisesti tyhjyyttään, vain kolmea makua oli jäljellä. Ostimme kaiken, mitä irti saimme.

råda gelato Göteborg

råda gelato Göteborg

Illan päätteeksi istahdimme airbnb-asuntomme naapurikortteliin, jossa varsin sopivasti sijaitsi paikallinen Brewdog. Pienellä parklet-terassilla oli samat säännöt kuin Suomessakin. Tuoppia ei saanut kantaa itse jalkakäytävän yli, vaan juomanlaskija juoksutti oluen perässämme pöytään. Kommentoidessamme byrokratiaa parrakkaalle baarimikolle, hän tokaisi, että sentään teillä lahden toisella puolen on alkoholiliike, jolla on toimintaa kuvaava nimi. Systembolaget on järjettömin nimi, jonka tiedän, tiskin takaa tuhahdettiin. Hihittelimme yllättävälle avautumiselle tovin jos toisenkin.

brewdog göteborg

brewdog göteborg

Voisin palata Göteborgiin pelkästään Råda Gelaton artesaanijäätelön vuoksi. Toinen vahva syy ovat kalaravintolat, jotka jäivät tällä kertaa väliin minimaalisen matkabudjetin ja seuralaisten ruokavalion vuoksi. Pieni kutina sydänalassa kertoo, että ensimmäinen kerta ei todellakaan jää viimeiseksi.