Luonnon monimuotoisuus on lähellä mökkiläisen sydäntä

Kaupallinen yhteistyö: Laiturilla

Järvimaisema, puhdas vesi, rantasauna ja mahdollisimman luonnontilainen tontti, johon paistaa aurinko koko päivän. Siinä ne suurin piirtein olivat, meidän tärkeimmät mökinhankintakriteerit. Kesäpaikkaa etsiessämme emme kiinnittäneet juurikaan huomiota mökin varustelutasoon, rakennusvuoteen tai kännykän kuuluvuuteen. Halusimme luonnon keskelle, paikkaan, jossa saamme olla rauhassa, nauttia laineiden liplatuksesta, lintujen konsertista, auringonlaskuista, kuusien keskellä kuljeskelusta, metsän marjoista, sieniretkistä ja tuulen huminasta vanhojen lehtipuiden latvuksissa.

luonnon monimuotoisuus

Polkupyörämatka päivittäistavarakaupalle olisi toivottu bonus, samoin sähkö ja juokseva vesi, mutta välttämättömiksi ominaisuuksiksi emme niitäkään listanneet. Keskellä kivikaupunkia arkeaan elävät nelikymppiset kaipasivat metsän siimekseen ja avarien järvimaisemien ääreen. Jo ensitreffeillä ilmaan heitetyt haaveet olivat sopivasti samanlaisia. Nurmikentät, porealtaat, paljut, astianpesukoneet, vesivessat ja moottoriveneet eivät olisi meitä varten, ja telkkarin virkaa voisi hyvin toimittaa ikkuna, jonka takaa voisi tarkkailla vuodenaikojen vaihtumista, oravien ruokailuhetkeä rappusilla, pikkulintujen pesäpuuhia pihan pöntöissä ja lepakoiden taidokasta lentoa iltahämärässä.

luonnon monimuotoisuus

luonnon monimuotoisuus

luonnon monimuotoisuus

Olemme osa ympäristöä ja yhtä luonnon kanssa. Luonto antaa meille paljon, joten vähintä mitä voimme tehdä on vahvistaa omalta osaltamme luonnon monimuotoisuutta. Luonnontilaa lähentelevä mökkitontti tarjoaa elinympäristön lukuisille eliölajeille, linnuille, pienille nisäkkäille, ötököille ja muille mönkiäisille. Kuudes sukupuuttoaalto on jo täällä, joten sen sijaan että seuraamme aitiopaikalta luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä ja suljemme silmät ilmastonmuutoksen vaikutuksilta, voimme auttaa luontoa selviytymään kriisistä niin, että tulevatkin sukupolvet saavat nauttia mökkeilyn iloista monimuotoisen ympäristön keskellä. Biodiversiteettiä edistävät teot hidastavat myös ilmastonmuutosta, joten eiköhän panna hösseliksi.

Miten monimuotoisuutta mökkiympäristössä sitten voisi vahvistaa? Tässä pari meidän mökkiarjessa hyväksi havaittua vinkkiä!

Syö kestävämmin ja kuluta järkevämmin

Suosimalla kasvisruokaa ja kestävästi pyydettyä kalaa, ostamalla luomua ja lähiruokaa ja hyödyntämällä keittiössä metsän aarteita ja antimia syöt mökilläkin kestävämmin. Kun tietää, ettei luonnon monimuotoisuus kärsi, ja lautaselle lusikoitu ruoka kuormittaa ympäristöä vähemmän, kesäkeittiössä kokattu ruoka maistuu kummasti vieläkin paremmalta.

Luonnon köyhtyminen on hyvin pitkälti seurausta ylikuluttamisesta ja luonnonvarojen röyhkeästä ryöstämisestä. Järkevämpi kuluttaminen auttaa säästämään luonnonvaroja ja maa-alaa sekä hillitsemään ilmastonmuutota ja luontokatoa. Heräteostokset kannattaa siis jättää kauppaan ja hankkia mökille vain oikeasti tarpeellista tavaraa. Älä sorru pikamuotiin, nopeasti hajoaviin tavaroihin tai kiinakrääsään, vaan suosi kestävää, käytettyä ja vastuullisesti valmistettua.

luonnon monimuotoisuus

Meidän pienen punaisen tupamme keittiön astiasto on hankittu paikallisilta kirpputoreilta, samoin osa kalusteista. Käytettynä ostetuilla on tavaroilla on tarina, joka kertoo edellisistä omistajista ja tuo mökkeilyyn uuden ulottuvuuden. Ne kestävät aikaa, sillä ennen osattiin tehdä tavaroita, jotka palvelevat omistajaansa vuosikausia. Kaikkea ei tarvitse myöskään omistaa itse: esimerkiksi työkoneita voi lainata mökkinaapurilta tai vuokrata paikallisesta rautakaupasta. Monet tavarat ja vaatteet voi korjata, parsia tai muuten kursia kokoon itse tai teettää työn korjaajalla tai ompelijalla.

luonnon monimuotoisuus

Muista välttää turhia kemikaaleja, torjunta-aineita sekä myrkkyjä ja käyttää biohajoavia pesuaineita ja luonnonmukaisia lannoitteita. Myös hyttysten ja muiden öttiäisten torjunnassa kannattaa olla tarkkana. Suositut torjuntalaitteet saattavat vahingoittaa verenimijöiden lisäksi muita hyönteisiä ja koko mökkipihan ekosysteemiä vesieliöt mukaanlukien. Kun hyttyset kuolevat kaasuansaan, linnuilta loppuu sapuska ja luonnon monimuotoisuus ottaa jälleen osumaa.

Perusta pörriäisystävällinen puutarha

Mökki ei tietenkään ole mitään ilman pientä puutarhaa. Siksi nikkaroimme ensi töiksemme tontin kulmalle vanhoista ikkunoista kasvihuoneen tomaatteja ja chilejä varten. Sen jälkeen kyhäsimme kasaan muutaman viljelylavan sekä kätevän keittiöpuutarhan suuriin ruukkuihin istutetuista yrteistä. Ensimmäinen kesä meni ihmetellessä ihkaomaa kasvimaata, toisena kesänä muistimme jo panostaa pörriäistenkin hyvinvointiin. Nykyään yksi viljelylaatikoista palvelee puhtaasti kukkapenkkinä ja kesäkeittiönkin katosta roikkuu useampi kukkapuska pölyttäjien ja perhosten iloksi.

luonnon monimuotoisuus

luonnon monimuotoisuus

luonnon monimuotoisuus

luonnon monimuotoisuus

Parhaiten pörriäisiä houkuttelevat ihan tavalliset mettä tuottavat niitty- ja ketokasvit. Nurmikentän sijaan mökkipihaan kannattaa siis perustaa vanha kunnon niitty. Sen lisäksi mökin pihapiiriin voi kiinnittää itse askarreltuja hyönteishotelleja ja viritellä kuivemmilla keleillä vesipisteen siileille, oraville ja linnuille. Monimuotoisuuden lisääminen mökkipihaan on laiskan puutarhurin lempipuuhaa, sillä hallitusti hoitamaton, sieltä täältä rönsyilevä puutarha on pikkuotusten mielestä parasta koskaan. Kun kaadetun puun kannon jättää paikoilleen ja hyödyntää piharakentamisessa mökkitontilta valmiiksi löytyviä materiaaleja, kuten kiviä, on pesäpaikkoja, suojaisia koloja ja muita piileskelymahdollisuuksia tarjolla joka lajille. Eläköön luonnon monimuotoisuus!

Jos mökkipihassasi kukoistaa mitä eksoottisimpia kukkia ja kasvilajeja, muistathan tsekata tasaisin väliajoin, etteivät ne lähde leviämään luontoon, minne ne eivät kuulu. Vieraslajit saattavat ikävästi vallata ekosysteemistä jonkun alkuperäisen luonnonvaraisen kasvin paikan ja sillä tavoin köyhdyttää mökkitontin monimuotoisuutta.

Toivota tervetulleeksi siivekkäät mökkinaapurit

Tärkeä osa monimuotoisen mökkipihan ekosysteemiä ovat erilaiset siivekkäät. Linnut ja lepakot syövät tuhatmäärin itikoita ja muita lentäviä hyönteisiä ja saattavatpa niille maistua myös suuremmat, maassa tai puiden pinnoilla elelevät ötökät. Meidän mökkitonttimme linnunpöntöt lisääntyvät joka kesä, tällä hetkellä puista löytyy jo seitsemän pikkulintujen kotikoloa. Ensi syksyksi suunnittelemme jo pöllönpöntön nikkarointia sekä vesilinnuille sopivan asumuksen asentamista rannan lähelle.

Viime kesänä nukkuma-aittamme ulkovuorauksen lautojen alle onnistui ujuttautumaan ainakin yksi lepakkopesue. Saimme oppia kantapään kautta, kuinka äänekkäitä nuo siipiveikot pesiessään yöaikaan ovatkaan. Tänä keväänä laudoitus vuorattiin hiiriverkolla ja seuraavalla mökkivisiitillä vähän kauemmaksi rakennuksista kiinnitellään muutama lepakkopönttö, joten ehkäpä saamme nukkua tulevana kesänä rauhassa.

luonnon monimuotoisuus

luonnon monimuotoisuus

Lepakoita sinänsä ei kannata pelätä, sillä nuo harvinaistuneet luonnonihmeet ovat pelkästään hyödyksi. Muista kuitenkin tilkitä pääsy välikatoille ja muihin asuinrakennusten lämpimänä pysyviin piilopaikkoihin, joihin lepakko saattaisi asettua kesäaikaan taloksi. Silloin vältyt lepakoiden turkissa loisivilta luteilta, jotka eivät sinänsä ole vaarallisia, mutta epämiellyttävää niiden kohtaaminen saattaa olla. Pakkasessa luteet kuolevat, joten eristämättömissä paikoissa pesivien ja talvikylmien mökkien vinteillä asustelevien lepakoiden loisista ei pitäisi olla suurempaa vaivaa.

Vältä turhaa valosaastetta syksyn pimeillä ja sammuta pihavalot aina yöksi, jotta et häiritse lepakoita ja muita mökkipihalla liikkuvia yökyöpeleitä. Ja jos vietät aikaa mökillä säännöllisesti talvisin, perusta lintulauta ja muista ruokkia talvehtivia ystäviä maan sulamiseen saakka.

Retkeile ja liiku luontoa kunnioittaen

Luonnossa liikkuminen tutkitusti virkistää, vähentää stressiä, auttaa jaksamaan ja vahvistaa samalla luontosuhdettamme. Lähimmät sienimetsät ja tattiapajat ovat ehtineet meillekin jo tulla tutuiksi, tiedän mistä kerätä kevään ensimmäiset nokkoset ja minkä kiven takana kasvaa ihanan kirpeitä ketunleipiä.  Kuusenkerkkiäkin on kerätty sieltä täältä omalta tontilta molempina mökkikesinä, ne maistuvat aamujugurtin lisukkeena tai vaikka jäätelön ja mansikoiden kera. Olemme tutkineet innokkaina myös mökkipaikkakunnan ulkoilureitistöjen tarjontaa, nauttineet lukemattomat termarikaakaot tulistelupaikoilla ja ihailleet eteläsavolaisia järvimaisemia, joista emme ikinä tunnu saavan tarpeeksemme.

luonnon monimuotoisuus

luonnon monimuotoisuus

luonnon monimuotoisuus

luonnon monimuotoisuus

luonnon monimuotoisuus

Mökkeilyyn täysin hurahtaneen on välillä vaikea muistaa, että muilla maailman eliölajeilla on täysin samanlainen oikeus asuttaa maapalloa kuin meillä ihmisillä. Mökkiläinen on tasavertainen luonnon muiden eläinlajien joukossa, ja siksi liikkumiseen luonnossa ja oman tontin rajojen sisäpuolellakin tulee suhtautua kunnioittaen.

Lataa siis rauhassa akkusi, mutta liiku luonnossa varoen. Jätä mahdollisimman vähän jälkiä itsestäsi, älä katko elävien puiden oksia, revi sammalia tai muitakaan kasveja juurineen kasvupaikoiltaan. Jos metsään on syntynyt neulaspolkuja, seuraa mahdollisuuksien mukaan niitä. Älä metelöi turhaan, anna linnuille pesimärauha ja muista viedä mukanasi tuomat roskat mökin jäteastiaan.

Etelä-Savo on kestävän mökkeilyn maakunta

Olen niin tyytyväinen, että pieni punainen tupamme löytyi nimenomaan eteläisen Savon rajojen sisäpuolelta. Sen lisäksi, että tunnen palanneeni juurilleni, iloitsen siitä, että Etelä-Savossa tehdään sitkeästi töitä, jotta meidän mökkihöperöiden olisi helpompaa mökkeillä kestävästi sekä ekologisesta, taloudellisesta että kulttuurisesta näkökulmasta katsottuna.

luonnon monimuotoisuus

Mökkeilijän kestäviin valintoihin voi tutustua Laiturilla-hankkeen nettisivuilla, jonne on koottu runsaasti vinkkejä vastuullisempaan ja ilmastomyönteisempään mökkeilyyn. Ei haittaa, vaikka et itse mökkeilisi Etelä-Savossa, sillä kestävän mökkeilyn periaatteita voi soveltaa ulkomaita myöten. Käy kurkkaamassa ja tallenna samalla sivusto kirjanmerkkeihin, jotta voit palata sisältöjen pariin paremmalla ajalla uudelleen.

Maaliskuisia mielenliikkeitä

Kurkussa tuntuu pala, joka ei lähde nielemällä. Uni keskeytyy useamman kerran yössä painajaisiin ja levottomiin ajatuksiin. Mitä tämä nyt taas on, ihmettelen, sillä vaikka vapaata on kerrankin riittävästi, tuntemukset täsmäävät vuoden takaiseen aikaan, kun kalenteri repeili liitoksistaan ja olin luhistua työtaakan alle. Stressiä tämä ei voi olla – vai voiko sittenkin?

Selitystä ei tarvitse kauaa etsiä. Maailma on sekaisin, liian monella tavalla. Aamun lehdestä kolme neljäsosaa käsittelee sotaa. Uutiset vyöryvät silmille kaikkialta minne katseensa kääntää, lapset itkevät, pommit räjähtävät ja koteja tuhoutuu. Lahjoitan Unicefille ja Punaiselle Ristille. Mietin, onko meillä riittävästi kotivaraa, tutkin kellarin väestönsuojaa ja pohdin pitäisikö hankkia aggregaatti. Onneksi on mökki.

Pandemia on edelleen päällä, turvavälit pitää muistaa ja käsiä hinkata puhtaaksi. Onko kurkku kipeä vai kenties vain karhea kuivasta ilmasta johtuen? Pitäisikö tehdä varmuuden vuoksi kotitesti? Maski hiostaa ja haittaa hengittämistä, laulamisesta on tullut mahdotonta. Syntymäpäivät peruuntuvat eikä ystävä uskalla vieläkään halata. Siskoni pienet lapset eivät ole nähneet muita ikäisiään koko elämänsä aikana.

Ilmastokriisi on jäänyt hullun venäläisen aiheuttamien kärsimysten jalkoihin. Yritän tehdä osani, ja kertoa, ettei lihaa pitäisi enää syödä, huvilentoja lentää eikä mitään turhaa ostaa. Soraäänet tunkevat tärykalvoilleni, sillä totuus tuntuu epämiellyttävältä. Miksi minun pitäisi muuttua, kun Kiinassakaan ei tehdä mitään. Minulla on oikeus, minä kuitenkin kierrätän, eikö se riitä, minulta kysytään. Kaiken pahan keskellä on helpompaa kääntää pää ja katsella kevyitä kissavideoita. Niiden pariin palaan minäkin, ihan joka päivä.

Töihin keskittyminen on äärimmäisen vaikeaa. Kasautuneet kriisit tuntuvat rintalastassa, ne istuvat siinä tiukassa ja muistuttavat itsestään joka helvetin hereilläolohetki. Lopulta tajuan, että jos en nyt pysähdy, jokin minussa menee rikki – ja sen jälkeen minusta ei ole apua kenellekään. Kissavideot eivät enää riitä, joten painan jarrua, pakkaan laukkuni ja lähden mökille.

maaliskuisia mielenliikkeitä

Hiihdän siskoni vanhoilla suksilla ja kaksi numeroa liian suurilla monoilla kymmeniä kilometrejä. Kaadun, kampean itseni pystyyn, pudistelen pakkaslumen villapaidaltani ja jatkan matkaa. Kahlaan metrisessä hangessa ja kuuntelen keväästä kertovaa kujerrusta. Saunon ja peseydyn hangessa kymmenen asteen pakkasessa. Kiipeilen tikkaille kiinnittämään isän rakentemia linnunpönttöjä. Pysähdyn vasta, kun tulee pimeää.

Väsytän kehoni, sillä voipuneena en jaksa enää olla huolissani siitä miten meille ja maailmalle käy. Pala kurkussa katoaa ja ahdistus väistyy vähitellen. Sen varjo painaa edelleen, mutta ei lamaannuta enää. Jos tarkkaan katsoo, tunnelin päästä kajastaa hiukan valoa. Mökkimaisema on tehnyt tehtävänsä, on aika avata silmät ja kohdata todellisuus.

Kaupunkiin palattuani kiinnitän jääkaapin oveen aamukamman. Siinä on enää 30 piikkiä.

Satunnaisista suhteista elämänmittaiseen liittoon – näin meistä tuli mökkiläisiä!

Kaupallinen yhteistyö: Laiturilla

Mistä haaveilet? Kysymys oli ehtinyt leijua ilmassa vain muutamia sekunteja, ennen kuin edessäni istuva, tuoppia tiukasti kädessään puristava mies vastasi. Omasta mökistä, sellaisesta perisuomalaisesta paikasta järven rannalla, laiturista ja puilla lämpiävästä saunasta, josta voisi pulahtaa suoraan rantaveteen. Niin minäkin, nyökyttelin ja hymyilin niin, että poskiin sattui. Neljän päivän kuluttua päätimme alkaa seurustella.

Ensimmäiset treffit tekivät lähtemättömän vaikutuksen

Heti seuraavana kesänä ryhdyimme tuumasta toimeen. Sitoutuminen yhteen ainoaan mökkiin tuntui vielä vieraalta ajatukselta, joten etsimme yksilöä, jonka kanssa voisimme viettää pitkän viikonlopun tai korkeintaan viikon. Vähän tunnustella ja katsella sillä silmällä, miten tulisimme toimeen. Olisiko meistä ylipäätään mökkiläisiksi vai osoittautuisiko totuus toisenlaiseksi. Halusimme pysytellä lähellä kotikaupunkia, joten vuokrasimme mökin Porvoon saaristosta, pienen soutumatkan päästä mantereelta ja lähimmästä kyläkaupasta.

tiskipaljut

mökki

nokkoslettu lautasella

skumppaa kiitos!

mökki

Toukokuinen viikko on ennätyslämmin. Teemme eväsretkiä saaren länsipuolen silokallioille, sytytämme vuorotellen tulet saunan pesään, pötköttelemme riippumatossa saaren korkeimmalla kohdalla, katamme illallisen laiturille, kahlaamme läpi korkean kirjapinon ja vietämme sadepäivät takkatulen äärellä villasukat jalassa ja viinilasi kädessä. Ensitreffit punaisen tuvan kanssa hipoivat täydellisyyttä ja jättivät jälkeensä melkoisen mökki-ikävän.

Satunnaisia mökkisuhteita ja ahkeraa deittailua vuokramökkimarkkinoilla

Kannustavan kokemuksen jälkeen päätimme alkaa harrastaa satunnaisia suhteita. Viikko siellä, toinen täällä ja pitkä viikonloppu kolmannen järven rannalla. Kokeilimme erilaisia ratkaisuja ja etsimme sitä, mikä meille sopii parhaiten. Rantasauna oli ehdoton, siitä emme mistään hinnasta luopuisi. Mutta monta asiaa oli vielä päättämättä. Olisiko saarimökki se paras vaihtoehto? Entä tarvitaanko sähköjä ja juoksevaa vettä vai riittäisikö puulämmitys ja kantovesi? Millainen keittiö meille kelpaisi, mikä olisi optimaalinen neliömäärä? Missä ja millaisen vesistön äärellä mahdollinen oma mökki sijaitsisi?

laituri ja järvi

laiturikattaus

mökki

saunan jälkeen

Päristelimme moottoripyörällä pitkin Suomea. Asetuimme pariksi päiväksi Asikkalaan, mökkeilimme viikon Juvalla, toisen Kangasniemellä ja kolmannen Pieksämäellä. Hämeessäkin piipahdimme. Lisäksi kiersimme ahkerasti kavereiden mökkivieraina Soinissa, Kustavissa, Sulkavalla, Anttolassa ja Punkaharjulla nyt ainakin. Veri veti meitä kohti itää, olimmehan molemmat sieltä vanhempiemme kautta kotoisin. Ehkäpä juuri siksi totesimme viihtyvämme parhaiten eteläisessä Savossa.

järvessä

mökki

sienet pannulla

Sopivan ajomatkan pituus alkoi hahmottua: kolme tuntia Helsingistä oli aika lailla maksimi – siihenkin yhtälöön Etelä-Savo istuisi sopuisasti. Hiekkatien osuus mökkimatkasta saisi olla mieluiten alle 10 kilometriä (koska kulkupelinä on moottoripyörä) ja lähimmälle julkisten liikennevälineiden pysäkille oli oltava kävely- tai ainakin järkevä pyöräilymatka. Myös ympäristön suhteen toiveet tarkentuivat. Puhdasvetinen järvi ja riittävän suuri rauhallinen tontti, jonne ei olisi toisilta mökeiltä näköyhteyttä. Piha saisi olla nurmikenttien sijaan kunttaa, jossa kasvaa mustikkaa ja puolukkaa.

Kahden kesän kokeilu vuosivuokramökillä sinetöi suhteen

Keväällä 2018 aloimme olla jo kyllästyneitä satunnaisissa suhteissa suhaamiseen. Kaipasimme varmempaa ja vakituisempaa kumppania, paikkaa, jonka tiedämme ja tunnemme, jonka varustelutasoa ei tarvitse aina erikseen arvailla ja jossa voi viettää pidempiä aikoja kerrallaan. Emme ehtineet tutkailla sanomalehtien myyntipalstoja tai internetin mökkimarkkinoita, kun jo osuimme oikeaan paikkaan juuri oikeaan aikaan.

Ollessani eräällä illallisella, kuulin sivulauseessa maininnan mökistä, jonne olisi hyvä löytää vakituisempi asukas. Joku, joka voisi pitää mökistä huolta sillä välin, kun omistajat itse asuvat ulkomailla. Siinä kohtaa taisin nostaa käteni ilmaan ja huudahtaa jotain kovaan ääneen, sillä puhujan huomio kohhdistui välittömästi minuun. Asiat etenivät omalla painollaan ja pian matkan jälkeen, pääsimme piipahtamaan Etelä-Savossa mökillä, joka tuntui heti oikealta.

ootd mökkiasu

mökkirannassa

varpaat räsymatolla

mökkeilyä

Solmimme saman tien vuokrasopimuksen loppuvuoden ajaksi ja jatkoimme diiliä vielä seuraavankin vuoden ajan. Mökki oli ihana. Vaikka ajomatkaa oli yli kolme tuntia, vietimme järven rannalla kaiken liikenevän ajan. Puuhastelimme pihalla, nautimme lempeistä löylyistä ja puhtaasta järvestä, perustimme laatikkoviljelmän, sienestimme ja marjastimme, teimme kaikkea sitä, mitä mökillä kuuluukin tehdä. Viimeistään silloin tiesimme, ettei paluuta ole. Olimme rakastuneet mökkielämään.

Kun vuosivuokramökin omistaja vuoden 2019 syksyllä ilmoitti, että haluaa mökin takaisin omaan käyttöönsä, minä puhkesin kyyneliin. Ero oli vaikea, sillä punaisesta tuvasta ja järvimaisemasta oli tullut todella tärkeä. Samana iltana selailimme myytävien mökkien tarjontaa, mutta mikään ei tuntunut oikein miltään. Pakkasimme kahden vuoden aikana kertyneitä kamppeitamme hiljaisuuden vallitessa ja jätimme mökille syksyllä haikeat hyvästit.

Elämänmittainen liitto: Etelä-Savossa on mökkiläisen hyvä olla

Kaamos kuritti ja arki vei mukanaan. Silloin tällöin muistimme kurkistaa Oikotielle, mutta mitään mainittavaa ei siellä juuri silloin liikkunut. Vielä tammikuussakaan emme tienneet, missä seuraavan kesän aiomme viettää. Vaikka omaan mökkiin sijoittaminen oli mielessä, tutkailimme edelleen myös vuokramökkitarjontaa. Tulos oli aina sama: joko mökki oli liian kallis, oma ranta puuttui tai se oli kaukana tai väärällä suunnalla.

Helmikuussa laajensin hakuani pienempiin verkkopalveluihin. Muutaman päivän kuluttua löysin myynnissä olevan punaisen tuvan, joka vaikutti lupaavalta. Se muistutti erehdyttävästi vuokralla ollutta kesäparatiisia, vaikka mökki olikin pienempi ja sijainti eri suunnalla. Vain välimatka mietitytti. Kävimme kirjeenvaihtoa omistajan kanssa. Kyselin kaivosta (sitä ei ollut), sähköistä (oli, mutta ei kaikissa rakennuksissa), hiekkatien kunnosta (pääsee moottoripyörällä, heilläkin on sellainen) ja mökin historiasta (se oli mökin omistajan isän rakentama). Sovimme näyttöpäivän ja ajoimme katsomaan ehdokasta.

mökkiblogi

kesämökki työleiri

kasvihuoneen rakentaminen

loma loppuu

Mökkipihaan vei jyrkkä ja liukas polku. Lunta oli muutama sentti ja järvi tietysti jäässä. Ei tämä paikka tähän vuodenaikaan pääse oikeuksiinsa, tokaisi omistaja. Kurkistelimme tuvan alle, availimme ovia, vilkaisimme saunaa ja ihailimme huussin vaalean violetiksi maalattuja sisäseiniä. Sisällä oli ihanan lämmin, kahvipöydässä kerrattiin mökin tarinaa ja katsottiin ampumahiihtoa. Ensitreffit olivat varsin onnistuneet, joten lupasimme palata asiaan viimeistään seuraavana päivänä. Paluumatkalla puoliso sanoi olevansa valmis tekemään kaupat vaikka heti. Perhoset vatsanpohjassa lehahtivat lentoon ja tunteet nousivat pintaan, itketti onnesta. Tässäkö tämä nyt oli, olimmeko viimeinkin, viisi vuotta ensimmäisten mökkitreffien jälkeen löytäneet oman pienen paratiisimme?

Päätimme olla välittämättä reilut kolme tuntia kestävästä mökkimatkasta, ja kun kaikki muu oli kunnossa, kantovesikään ei enää tuntunut kynnyskysymykseltä. Tontti oli riittävän suuri ja pienessä pihassa oli tilaa kasvihuoneelle ja muutamalle viljelylaatikolle. Hiekkatie oli riittävän hyvässä hapessa ja lähin taajamakin kyläkauppoineen pyöräilymatkan päässä. Näytti vahvasti siltä, että koossa oli ainekset elämänmittaiseen liittoon. Seuraavana päivänä lähetimme tarjouksen kämmenet jännityksestä hioten.

eroon itikoista

mansikka-halloumisalaatti

mökki

monipaikkainen mökkeilijä laiturilla

Kauan kaivattu sopimus solmittiin huhtikuussa 2020. Kaupoista oli ehditty lyödä kättä päälle juuri ennen maailmanlaajuisen pandemian julistamista, joten meistä tuli tahtomattamme osa ensimmäisen koronavuoden mökkibuumia. Tuhansien muiden lailla pakenimme punaiseen tupaan turvaan pahalta maailmalta ja viruksenpirulaiselta. Seuranamme olivat vain pikkulinnut ja oravat, aitan välikatossa asustanut lepakkopesue sekä muutaman kerran pihaan eksynyt lumikko. Maailma kuohui, mutta Etelä-Savossa mökkiläisen oli hyvä olla. Kahdessa kesässä mökistä on tullut maailman rakkain paikka, jossa toivottavasti saamme viettää vielä kymmeniä keväitä, kesiä ja raikkaita syksyisiä päiviä. Olkoon mökki turvanamme niin myötä- kuin vastamäissä, elämämme loppuun saakka!

*****

Laiturilla on hanke, joka auttaa kaikkia nykyisiä ja tulevia mökkiläisiä ja vapaa-ajan asukkaita nauttimaan elämästä Etelä-Savossa ympäri vuoden, kannustaa kestävään mökkeilyyn, kokoaa tietoa vapaa-ajan asumisen palveluista ja antaa inspiraatiota lupsakan letkeään mökkielämään. Tavoitteena on, että meidän kaltaisemme mökkeilijät viihtyisivät maakunnassa entistäkin paremmin.

Lue myös: Monipaikkainen mökkiläinen tässä terve!