Kesä ilman suunnitelmia

Istumme puistossa, Helsinki on alkanut vihertää. Millaisia suunnitelmia teillä on kesäksi, ystävä kysyy. Hän on varannut matkan sinne ja hotelliloman tänne. Kotimaan kiertely kiinnostaa, mutta myös ulkomaille olisi mukava ehtiä. Festariliputkin on hankittu ja sukulointia suunniteltu. Mietin hetken, mitä vastaisin. Ei oikeastaan mitään, tokaisen. Ollaan mökillä, se riittää meille ihan hyvin.

kesä ilman suunnitelmia

Viltillä vieressäni istuva ystävä on fiktiivinen, mutta tarina voisi yhtä hyvin olla täyttä totta. Hengästyn kun kuuntelen tuttavieni lomasuunnitelmia. Nyt mennään, kun vihdoinkin voidaan! Tunnen itseni hölmöksi ja ahdistun vähän, sillä minunkin varmaan pitäisi. Vähintään täytyisi olla takataskussa laivaliput Tallinnaan tai tiketit vuosia tauolla olleeseen tapahtumaan, mutta ei. En pysty virittäytymään samalle aaltopituudelle, sillä minä tahdon vain olla.

Ajattelimme viettää kerrankin kesää ilman suunnitelmia. Istumme vieretysten puutarhakeinussa, soutelemme järvellä, lötkötämme lomittain riippumatossa, luemme kirjoja tai kuuntelemme, mitä ympärillä tapahtuu. Lokit ja tiirat puolustavat pesiään, järven yli liitää kurkipariskunta. Telkät pyrähtävät pöntöstään lentoon ja kuikka laulaa kaihoisaa lauluaan keskellä tyyntä vettä. Jossain kaukana kulkee juna, taivaalla purjehtivat mallikelpoiset poutapilvet.

Kun sataa vettä, punaisen tuvan pirtinpöydälle kootaan palapeli. Minä täytän japanilaisia ristikoita tai kaivan kutimet esiin, mies selailee edellispäivän hesaria ja harkitsee kalaan lähtemistä. Sään seljetessä siirrymme ulos ja jatkamme terassin nikkarointia, jos jaksamme. Mökkiremontti ei karkaa mihinkään. Kasvihuoneen tomaatit ja chilit on muistettava kastella, mutta viljelylaatikoiden kurkuista, kesäkurpitsoista, pinaateista ja porkkanoista sekä keittiöpuutarhasta huolehtii luonto. Kasteluhommat täytyy hoitaa, mutta kaiken muun voi tuupata tuonnemmaksi.

Ei kesän kalenteria ole pakko täyttää suunnitelmilla. Tajusin tämä itsekin vasta muutama vuosi sitten, kun huomasin, että keväällä paperille tai kännykän muistiin kerätty ämpärilista aiheutti vain suorituspaineita ja lomastressiä. Festarit, kesäjuhlat, huvipuistot, puuhamaat risteilyt, roadtripit ja kaupunkilomat voivat olla kesän kohokohtia, mutta ilman niitäkin pärjää. Somea selatessa saattaa tuntua siltä, että kaikilla muilla on hauskempaa kuin sinulla, mutta sekään harvoin pitää paikkaansa. Siksi on parempi sulkea some ja katsoa ympärille. Käyttää kaikkia aisteja ja nauttia siitä, mitä on.

Kesäloman voi yhtä hyvin viettää kotikaupungissa, takapihan puutarhassa, palstalla, mummolassa tai mieleisissä mökkimaisemissa. Erityistä ohjelmaa ei tarvita. Riittää, kun nukkuu pitkään, syö aamiaista yhdentoista aikaan, kuuntelee radiota, lukee kirjan tai kaksi, kävelee lähimetsässä, retkottaa rentona rantakalliolla, lämmittää saunan ja istuu laiturilla kunnes viimeinenkin valonkajo katoaa metsän taakse vain valaistakseen maiseman taas muutaman tunnin kuluttua.

kesä ilman suunnitelmia

Kerrankin on aikaa ajatella. Olkoon siinä riittävästi tavoitetta tälle kesälle.

Kestävää mökkeilyä Etelä-Savossa – paikalliset palvelut kunniaan!

Kaupallinen yhteistyö: Laiturilla

Reilut kaksi vuotta sitten, kun ostimme mökin Etelä-Savosta, ihastuin punaiseen tupaan päätä pahkaa. Kuuntelin enimmäkseen sydäntä ja suljin korvani järjen ääniltä. Saatuamme avaimet käteemme ja vietettyämme mökillä ensimmäiset viikot, tajusin, että järjen jutustelua olisi voinut hyvin kuunnella. Sekin nimittäin puhui punaisen tuvan puolesta!

pirtin kehräämö

Mökkirakkauden roihahtaessa jäi selvittämättä monta asiaa, kuten sellainen pieni yksityiskohta, että millaisia palveluja mökkikunnasta löytyy? Lähimmän kaupan osoitteen sentään olimme ennen sopimusten allekirjoittamista katsoneet, mutta kaikki muu oli vielä sumun peitossa. Mökkiläinen tarvitsee nimittäin aika paljon muutakin kuin ruokaa, varsinkin jos aikoo asua kaukana kotoa melkein puolet vuodesta, kuten meillä tarkoitus oli. Peruspalveluiden kuten jätehuollon ja terveysasioiden lisäksi kaipasimme kirjastoa, lähellä kasvatettua syötävää, rakennusmateriaalia ja tarvikkeita, kirpputoreja mökin astia- ja vaatekaappien täydennystä varten ja lukuisia muita palveluita, joita emme ostohousut jalassa ymmärtäneet ajatella.

Paikalliset palvelut kunniaan!

Mikä onni olikaan tunteen perusteella tehdyn päätöksen jälkeen huomata, että kaikki palvelut löytyvätkin näppärästi mökkipaikkakunnalta tai mökkimatkan varrelta ympäröivistä Etelä-Savon kunnista. Periaatteessa meidän ei tarvitsisi poistua 25 kilometriä kauemmaksi, sillä kaikki tarpeellinen löytyy läheltä.

Lähimmässä kylässä on ruokakaupan lisäksi ravintola, luomumansikkatila, apteekki, omatoimikirjasto ja jopa sepän paja, josta aiomme tänä kesänä tilata metallista taotut jalat vanhoista lankuista kasatun ruokapöydän alle. Ja mitä lähimmästä kylästä ei löydy, sen saa taatusti isolta kirkolta. Sieltä on hankittu mökille niin polkupyörät, remonttitilpehöörit, urheiluvälineet kuin kalastusvermeetkin. Myös neuloosiin hurahtanut mökkiläinen iloitsee, sillä jopa langat löytyvät läheltä ja ovat paikallista tuotantoa!

paikalliset palvelut kalliolan luomu

paikalliset palvelut

paikalliset palvelut

Paikkakunnalla valmistettuja ja kasvatettuja tuotteita on tarjolla kotileipomossa lämmöllä leivotuista kierrepullista ja ruisleivistä, pienellä tilalla elelevän ankkalauman muniin ja kylän kupeessa laiduntavien lampaiden taljoihin. Omat ennakkoluulonikin sain heitellä romukoppaan sillä en todellakaan uskonut löytäväni keskeltä maaseutua ravintolaa, jossa leivotaan vihiksiä eli vegaanisia “lihapiirakoita”.

Paikallisella torilla asioimme ahkerasti. Sieltä löytyy lähes kaikkea sesongin kasviksista käsin tehtyihin leikkuulautoihin ja makramee-amppeleihin. Mökkikeittiön astiat on kaikki hankittu kirpputoreilta ja kasvihuoneenkin onnistuimme kasaamaan käytetyistä ikkunoista. Ja entäs sitten kylän kirjasto! Helsingissä jonotan tälläkin hetkellä kymmentä kirjaa, ja vuoronumeroni liikkuu tuhannen tuolla puolen. Mökiltä voin polkea pyörällä kirjastoon, vilauttaa ovella korttia ja kävellä sisään omatoimisesti vaikka sunnuntaina illalla. Uutuushyllyssä on aina kiinnostavaa luettavaa, eikä ruuhkia ole.

Palvelu on kaikkialla hämmentävän hyvää. Ei siksi, että epäilisin eteläsavolaisia huonoiksi asiakaspalvelijoiksi, vaan siksi että etelän immeisenä en ole tottunut tällaiseen avuliaisuuteen. Karikesäkit kannetaan autoon, valokatteet katkotaan sopivaan mittaan vaikka myymäläpäällikön voimin ja kaupan päälle lyödään lupsakka sananparsi jos toinenkin. Mökkihöperö hyrisee tyytyväisyyttään ja alkaa viäntää siinä sivussa savoa kuin vanha tekijä.

Vastuullinen mökkeily on taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää

Luonnon monimuotoisuuden kunnioittaminen ja ekologinen mökkielämä on meille itsestäänselvä sydämen asia. Vastuullinen mökkeilijä ottaa kuitenkin huomioon myös taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen puolen. Vapaa-ajan asukkailla on tärkeä rooli mökkikunnan taloudellisen kestävyyden näkökulmasta. Kun kauppareissut ja muiden välttämättömien palvelujen kuluttamisen keskittää mökkipaikkakunnalle ja hankkii esimerkiksi rakennus-, remontti- ja ylläpitopalvelut läheltä, varmistaa samalla, että paikalliset yrittäjät saavat leipää pöytään ja mökkiseutu pysyy eläväisenä ja hyvinvoivana.

Kulttuurista kestävyyttä mökkiläinen voi tukea tutustumalla paikalliseen kulttuuriin ja vaalimalla perinteitä ja seudulle tyypillisiä tapoja. Yksi tapa on opastaa myös jälkikasvu mökkikulttuurin kiemuroihin sekä paikalliseen luontoon ja eliöstöön, jotta tieto siirtyy sukupolvilta seuraaville ja kyläyhteisö pysyy vireänä. Monella kylällä kesäteatteriperinne ja lavatanssikulttuuri on voimissaan, tänä vuonna mekin aiomme vihdoin hypätä fillarien selkään ja polkaista kesäteatterikatsomoon!

mökkiseudun palvelut kirpputori

paikalliset palvelut

paikalliset palvelut heponiemen tila

Sosiaalista kestävyyttä edustavat mökkipaikkakunnan ihmiset, sekä me mökkihöperöt että seudulla vakituisesti asuvat. Osallistumalla rohkeasti tapahtumiin tai kyläyhteisön toimintaan saat samalla enemmän irti mökkeilystäkin. Monilla paikkakunnilla on tarjolla myös vapaaehtoistehtäviä tai vaikkapa jo niitä kerran mainittujen kesäteatteriprojekteja, joihin taatusti pääsee halutessaan mukaan – jos ei näyttämölle niin ainakin lipunmyyntiin, järjestysmieheksi tai kahvia tarjoilemaan.

Kolmantena mökkikesänä panostetaan lähiruokaan, etätyöhön ja syysmökkeilyyn

Kolmas kesä mökillä on alkamassa. Tänä vuonna piipahdimme mökillä ensimmäistä kertaa maaliskuun kantohankien aikaan. Seuraavan kerran saavuimme punaisen tuvan pihaan pääsiäisenä. Vaikka kuinka viime kesänä vannoin aloittavani seuraavan mökkikauden hyvissä ajoin toukokuussa, emme vieläkään ole päässeet muuttamaan mökille pysyvämmin. Työt pitävät meidän kaupungissa vielä viikon ajan, mutta sen jälkeen meitä ei mökiltä saa pois millään. Syksyllä mökkikausi jatkuu tuttuun tapaan aina lokakuulle saakka. Laituri nostetaan, kun meteorologit alkavat varoitella ensimmäisistä yöpakkasista, mutta vielä senkin jälkeen saatamme viihtyä mökillä hyvän tovin.

Viihdymme mökillä vähän liiankin hyvin, sillä sen jälkeen neliöiltään mökkiä suurempi kaupunkikoti tuntuu ahtaalta ja kaupunkin kadut vieläkin meluisemmilta. Vaikka viheliäinen kulkutauti toi mukanaan vähemmän miellyttäviä tuliaisia, eivät sen vaikutukset pelkästään pirullisia olleet. Kun etätyösuositus sulki meidät kaikki neljän seinän sisään, johtoportaassakin huomattiin, että tämähän sujuu. Ihmiset hoitavat hommansa, vaikka saattavatkin työn lomassa ripustaa pyykkejä tai käydä keskellä päivää kävelylenkillä. Siksi tavallista pidempi mökkikausi on meille mahdollinen tänäkin vuonna.

paikalliset palvelut

paikalliset palvelut pirtin kehräämö

paikalliset palvelut

Pitkän mökkikauden motivaattorina on ensisijaisesti oma hyvinvointi, mutta sillä on muitakin positiivisia vaikutuksia. Kun aloittaa mökkeilykauden aikaisemmin ja venyttää sitä pitkälle syksyyn, vahvistaa mökkiseudun ostovoimaa ja jakaa vapaa-ajan asukkaiden seudulle tuomaa tuloa tasaisemmin. Näin palveluja on saatavilla varmemmin myös seuraavina kesinä. Eikä saa unohtaa mökkeilijän hiilijalanjälkeä, joka kutistuu huomattavasti, kun viettää mökillä pidempiä aikoja kerrallaan, eikä suhaa jatkuvasti kodin ja vapaa-ajan asunnon väliä.

Tulevan kesän ja syksyn aikana aiomme soluttautua entistä vahvemmin paikalliseen yhteisöön, tutustua uusiin palveluihin ja selvittää syvemmin lähellä tuotetun ruoan saatavuutta. Parhaiten se käy REKO-lähiruokarinkiin liittymällä. Meidän mökkiseudullamme toimii kaksi rinkiä, joihin muistin vihdoin lähettää liittymispyynnön. Kun hankkii ruokaa suoraan tuottajilta, välttää logistiikan aiheuttamat päästöt, tietää tarkalleen mistä ruoka tulee ja saa herkut pöytään huomattavasti tuoreempana. Valikoimissa on tyypillisesti satokauden kasviksia, pienten tuottajien kananmunia, leivonnaisia, jauhoja ja muita viljatuotteita. Jospa ringin kautta saisimme useammin pöytään myös paikallista järvikalaa!

paikalliset palvelut

Lisää kestävän mökkeilyn ulottuvuuksista voit lukea Laiturilla-hankkeen nettisivuilta!

Ps. Kuvissa komeilevat Heponiemen mansikkatilan luomumansikat, Haukivuorella sijaitsevan Kalliolan luomun sipulit ja muut vihannekset, juvalaisen Sappion luomun valkosipulit, mikkeliläisen Pirtin kehräämön langat, paikalliselta torilta ostetut kukat, kasvikset ja yrtit sekä kirpputoreilta haalittu mökkiastiasto.

Kädet multaan ja mökkipuutarhaan!

Mökkipuutarhurin kevätkausi on käynnistynyt hitaasti. Pääsiäisenä mökkipuutarha uinui vielä pitkäksi venähtänyttä talviuntaan. Järvessä oli puolen metrin paksuinen jääkansi, lumen alta pilkotti pari kasvulavan kulmaa, multatehtaaksikin kutsuttu jälkikompostori oli vielä kohmeessa ja kukkasipulipenkistä pilkotti vain yksi vaivainen tulppaanin alku. Raparperi sentään puski sitkeästi maasta ja marjapensaatkin näyttivät elonmerkkejä. Kasvihuoneeseen talveksi nostettu ruohosipuli oli sekin riehaantunut kevätauringon säteistä. Ilmassa oli uuden puutarhakauden merkkejä!

mökkipuutarhaan

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on huomattavasti parempi. Leppä kukkii, järvi velloo vapaana, sinitiaiset ja kirjosiepot ovat ryhtyneet pesäpuuhiin. Kukkuupa iltasella käkikin! Mökkipuutarha ei vielä viheriöi, mutta kukkapenkistä kurottelee kolmisenkymmentä tulppaanin ja narsissin lehtiruusuketta, pienet liljat ja krookukset keräävät ympärilleen perhosia ja aikaisia pörriäisiä ja raparperipuskassakin näkyy hieman vihreää. Lunta on enää vain kaikista varjoisimmassa metsän siimeksessä, mutta roudan sulamista saamme hetken edelleen odotella.

Mökkipuutarhuri puhkuu pitkän talven ja viimeisten kuukausien sairastelun jälkeen intoa. Terassin ja viime kesänä rakennetun kesäkeittiöaihion pesemisen jälkeen tartutaan kottikärryyn ja lapioon ja siivotaan vanhoista ikkunoista kasattu kasvihuone. Päätimme kuoria pintamullasta pari senttiä pois, jotta pääsisimme eroon edellisen suven vitsauksista, yökkösen vihreistä toukista, jotka pistelivät napaansa tomaatin lehtiä ja raakileita hyvällä ruokahalulla. Ne kuulemma saattavat koteloitua multaan ja heräillä munimaan siivekkäinä tuoreiden taimien lehdille.

mökkipuutarhaan

mökkipuutarhaan

mökkipuutarha raparperi

mökkipuutarha ruohosipuli

mökkipuutarhaan herukka

mökkipuutarhaan kasvihuone

Puolisoa pyysin nikkaroimaan yhden viljelylaatikon lisää. Siihen aion istuttaa muutamaa eri lajiketta avomaankurkkua, pari munakoisoa sekä kokeilla purjojen kasvatusta. Sillä aikaa minä vietin aikaa kynä kädessäni ja piirtelin paperille tulevan kesän puutarhasuunnitelmaa: mitä istutetaan mihinkin ja minne tehdään suorakylvöt. Pian mökkipuutarha saa uudet asukkaat, sillä siemenpusseja on mukana melkoinen pino. On porkkanaa, erilaisia pinaatteja, kaurajuurta, salaattia ja tietysti kukkasia puutarhassa pörrääviä pikkuystäviä ilahduttamaan.

Retiisiä en vielä kertaakaan ole mökkipuutarhassa onnistunut kasvattamaan, joten niiden paikkaa vaihdetaan ja kokeillaan eri lajiketta. Uutena puutarhaan pyyhältävät japanilainen tatsoi-salaatti sekä hauskan näköinen mansikkapinaatti. Aion testata myös ikkunalaudalla esikasvatettua kyssäkaalia ja tietysti uusia tomaatti- ja chililajikkeita. Keittiöpuutarha rakennetaan ruukkuihin kesäkeittiön ympärille – basilikaa, persiljaa timjamia, rosmariinia ja salviaa nyt ainakin.

skumppaa laiturilla

Aurinkoisimpana päivänä marssin vanhan laiturin laudoista kyhätylle jälkikompostorille ja isken lapioni mainiolta näyttävään multaan. Terä kolahtaa kuin kiveen, sillä komposti on edelleen jäässä. Syksyllä mökkipolulta haravoidut lehdet ovat eristäneet alla olevan aineksen yllättävän hyvin. Ravinnepitoisen mullan lisääminen laatikoihin ja kasvihuoneeseen tehdään siis seuraavalla kerralla, kahden viikon kuluttua. Silloin asetummekin mökille pysyvämmin, koko kesäksi. Mutta sitä ennen korkataan skumppa ja kilistellään tulevan kesän mökkipuutarhalle!