Kesäkuun kootut selitykset

Olen tuijottanut tyhjää arkkia näytölläni parin tunnin ajan. Kynnys aloittaa on jälleen noussut kohtuuttoman korkealle, enkä oikein tiedä mistä kirjoittaa, joten asettelen aluksi muutaman lauseen perätysten ja katson, mihin se johtaa. Jospa jutun juoni selviäisi ja punainen lankakin löytyisi sateenkaarenvärisestä sekamelskasta, jämälankojen ja langanpätkien joukosta. Neulat, heinäsuovat, herneet, prinsessat ja patjat, ne kaikki tuntuvat liittyvän tähän kevääseen. Tai kesään, tähän vuodenaikaan, joka juuri nyt on meneillään.

kesäkuun kootut selitykset varpaat matolla

Kiirettä on pitänyt koko kevään. Hyvähän se on, että tekemistä riittää, minua muistutellaan. Niin onkin, töitä on ja se on tärkeää. Tekee itsetunnollekin hyvää. Pönkittää sopivasti ja auttaa nostamaan nenän vedenpinnan yläpuolella. Viivan alle jää muutakin kuin leivänkannikoita, eikä taloudellisessa tilanteessa ole valittamisen aihetta. Kaikki on paremmin kuin hyvin, elämä hallinnassa ja perustukset vatupassinkin mukaan viivasuorassa. Pitäisi olla enemmän kuin tyytyväinen.

Ja olenhan minä, mutta sitten taas en. Vaikka pää onkin pinnalla, pinnan alla ailahtelee ahdistus. Se tuntuu rintakehässä herätessä ja lähettää levottomuutta jalkoihin, vie voimat ja tyhjentää takin yhtäkkiä ja arvaamatta. Se on tunne, jota on vaikea kuvailla. Vielä vaikeampaa on vastata kysymykseen, mikä minua ahdistaa. En tiedä. Ehkä palautuminen on jäänyt puolitiehen. Ehkä ahdistus johtuu siitä, että olen täällä, enkä jossain toisaalla. Ehkä yritän olla liian tehokas. Niin tehokas, etten lopulta saa mitään aikaan. Ja sekin ahdistaa.

Edellisestä blogitekstistä on yli kolme kuukautta ja treeniohjelma jämähtänyt viikolle viisi. Kirjaa pitäisi markkinoida, somevideoita kuvata, kesäkeittiön rakentaminen aloittaa, terassi kunnostaa, veranta maalata, verhot ommella ja villapaita saada valmiiksi. Lukupino kasvaa ja tiskivuori on valtava. Luovasta kirjoittamisestakin on kadonnut kosketus. Laituri sentään on valmis, mutta senkin rakensi puolisoni, en minä. Miksi kaikki muut ehtivät enemmän ja minä vain näin vähän?

uusi laituri

Onneksi on mökki ja kalenteriin merkitty neljän viikon loma. Tiedän jo nyt, että pirullisinta on päästää irti. On vaikeaa olla vaatimatta itseltään yhtään mitään, ryhtyä tarpeettomaksi, sukeltaa somettomuuteen, antaa ajatusten vaeltaa, nukkua pitkään ja hengittää syvään. Pitäisiköhän jo alkaa harjoitella?

Kesäkeittiö, uusi laituri ja muita maaliskuisia mökkisuunnitelmia

Eikö mentäisi mökille maaliskuussa? Edes viikoksi? Vuokrataan auto, otetaan sukset mukaan ja tehdään etätöitä? Jooko? Pienen pehmitystyön jälkeen mies alkoi itsekin innostua. Ehkä olisi tosiaan hyvä käydä pudottamassa lumet katolta, hän tokaisi. Hankien syvyys ilmatieteenlaitoksen lähimmän havaintoaseman mukaan oli yli 70 senttiä, ja pilkillekin pääsisi, siitä ovat paukkupakkaset pitäneet huolta (kuten myös kasvavasta sähkölaskusta, mutta ei mennä siihen nyt).

maaliskuun mökkisuunnitelmia

Täällä sitä nyt sitten ollaan. Istutaan vastatusten pirtinpöydän edessä nenät kiinni näytöissä ja sormet näppiksellä sauhuten. Ulkona paistaa aurinko ja pakkanen keikkuu 14 asteen tietämillä. Ainoa oikea radiokanava suoltaa uutisia ja merisäätä ja seinäkellon sekuntiviisari raksuttaa, muuten on hiljaista. Joku lumikenkäilee jäällä kelkanjälkiä pitkin. Postia hakiessa morjestellaan sitä ainoaa autoa, joka tulee vastaan. Saunan piipusta kohoaa savu ja naapurimökin valot vilkkuvat kuusikon lomasta. Punaisessa tuvassa ajantaju katoaa ja rytmi hidastuu huomaamatta. Kiire ja ahdistus on jätetty kaupunkikotiin.

maaliskuun mökkisuunnitelmia

maaliskuun mökkisuunnitelmia

Lähikylän pururadalle on ajettu ladut. Suihkin menemään lainasuksilla ensimmäistä kertaa tänä talvena ja vaadin päästä lumille seuraavanakin päivänä. Ajamme Pieksämäen liepeille, parkkeeramme sivutielle ja lykimme itsemme ladulle. Latu on ihana, enkä kaadu kertaakaan, jos vohvelikahvilan jäisellä kynnyksellä liukastumista ei lasketa. Pieksän ladun maja on viimeistä päivää auki ennen kolmen viikon koronasulkua. Älykello on unohtunut ranteesta, mutta kartan mukaan kilometrejä kertyy noin 14. Tämä se vasta on elämää, kuten seitsemänvuotias siskonpoikani osuvasti asian jokin aika sitten ilmaisi. Silloinkin oltiin matkalla hankien keskelle.

Sunnuntaina istumme aamiaisen äärellä ja mietimme tulevaa mökkikautta. Heti-mulle-kaikki-tyyppi sisälläni haluaisi räjäyttää tupaa hallitsevan varaavan takan palasiksi siltä istumalta, suunnitella kokonaan uuden keittiön ja eristää puolet lasiverannasta kokovuotiseen käyttöön. Mies toppuuttelee. Meillä on kuulemma loppuelämä aikaa. Oikeassahan hän on, joten ehkä nyt keskitymme tärkeimpiin remonttikohteisiin.

maaliskuun mökkisuunnitelmia

maaliskuun mökkisuunnitelmia

Ensin nikkaroidaan tupaan pieni saarekkeentynkä, jonka alle sujahtaa nyt verannalle sijoitettu parempi jääkaappi. Myös laskutilaa saadaan lisää ja saarekkeen alle asetellaan pari hyllyä sekä kierrätyspiste. Tuvan avoimuus vähän kärsii, mutta ratkaisu on väliaikainen. Vuoden päästä pannaan koko keittiö uusiksi ja korvataan samalla massiivinen muurattu tulipesä kevyemmällä varaavan takan ja uunin yhdistelmällä.

Suunnittelemme myös verannan maalaamista. Avoterassista aikoinaan tuunattu veranta on punavalkoinen ja tuumimme, että kapeaan tilaan saataisiin avaruutta, jos punaiset osat maalattaisiin valkoisiksi. Lattian peittävä kokolattiamatto saa myös luvan lähteä, ja sen alla oleva lakattu vaneri suditaan siniharmaaksi. Tuvan pirtinpöytää on tarkoitus kaventaa, jotta se mahtuu sopuisasti verannan toiseen päähän. Pitkällä tähtäimellä mies haluaisi remonteerata lasiverannan toiseen päätyyn erkkerin, mutta se on sitten seuraavien kesien projekti se.

Tupaan saapuu uusi, pidempi ruokapöytä, joka kasataan vanhoista lattialankuista. Ne kaipaavat vielä hiomista ja vahaamista – ja päätöstä lopullisesta väristään. Tuolit pöydän ympärille on jo haalittu kirppareilta, mutta hakusessa on vielä jonkinlainen säilytyspenkki ikkunan ja pöydän väliin. Pöydänjalat ajattelimme tilata paikalliselta metallisepältä.

maaliskuun mökkisuunnitelmia

maaliskuun mökkisuunnitelmia

Sitten on pari suurempaa projektia: uusi laituri ja kesäkeittiö. Paikka molemmille on jo valmiina, mutta toteutusta täytyy vielä vähän piirustella paperille. Nykyinen laituri on kiinnitetty vaijereilla rantapuihin. Se on kiikkerä, osittain laho ja vähän turhan pieni. Tarvitaan paremmat perustukset sekä isompi ja sitä kautta vakaampi laituri, johon mahtuu istumaan iltaa tai vaikka syömään pienellä porukalla. Onneksi rannassa on kunnon kivenlohkare, johon laituri saadaan kuulemma helposti kiinnitettyä.Minä ehdotin valmista laituripakettia, mutta mies haluaa rakentaa itse. Se hänelle suotakoon.

Kesäkeittiötä oli kaavailtu vanhan grillipaikan perustuksille, mutta tänä viikonloppuna sille keksittiinkin vielä parempi paikka. Kevyesti katettu keittiönurkkaus raksataankin saunarakennuksen jatkoksi. Sieluni silmin näen kesäkeittiön yhteyteen pystytetyn yrttipuutarhan, puisen tason alle piilotetun tiskauspisteen, kunnon hiiligrillin, seinäristikkoa pitkin kipuavat köynnökset ja kattorakenteet, joihin voi ripustella tunnelmavaloja elokuisten iltojen iloksi. Nykyisen grillipaikan perustuksille rakennetaan uusi, isompi terassi, jonne siirretään pihakeinu sekä järeämpi ruokapöytä. Nykyinen pieni pöytäryhmä saanee uuden elämän kasvihuoneen vieressä kasvavan pihlajan alla.

Kirjattakoon mökkipäiväkirjaan myös, että maaliskuun toisella viikolla lunta on pihassa vielä puoleen reiteen, joten ulkorakennushommiin päästään todennäköisesti vasta toukokuussa. Onneksi sisätiloja ja lasiverantaa voi tuunata heti pakkasten hellitettyä. En malttaisi millään odottaa!

maaliskuun mökkisuunnitelmia

ps. Jos mökkiremppahommat kiinnostaa, otahan seurantaan myös Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa, jossa renoveerataan tänä kesänä pientä paratiisia Saimaan rannalla!

Ensimmäinen joulu kesämökillä

Perinteisesti kirjoittaisin vanhan vuoden viimeisenä päivänä siitä, mitä menneet kuukaudet ovat tuoneet tullessaan. Hehkuttaisin saavutuksia ja piehtaroisin pettymyksissä keräisin kokoon tunteita ja tilastoja, iloitsisin onnistumisisita ja taputtelisin itseäni selkään. Kuten viime vuonna, ja sitä edellisenä. Tilinteon hetki tulee kyllä, mutta vasta vähän myöhemmin, päivän tai parin päästä. Sitä ennen aion pötkötellä pumpulissa ja muistella mökkijoulua.

joulu kesämökillä

Joulu kesämökillä oli mielikuvana ihanista ihanin. Alku oli kuitenkin yhtä kivikoissa kompastelua ja kainaloista tihkuvaa tuskahikeä. Lomalle piti lompsia hyvissä ajoin, suunnitella jouluruokia, hyggeillä hartaudella, kotoilla koristellen kotia ja hoidella hiljalleen tonttuhommia. Sillä lailla kaikessa rauhassa, ilman stressiä tai muitakaan häiriötekijöitä. Ajatuksella, että teen mitä ehdin, kohkaamaan en rupea. Aikaoptimistin todellisuus oli toista. Tein töitä koko joulua edeltävän viikonlopun, jatkoin maanantaina ja jotain jäi vielä tiistaillekin. Soppaan törkkäsi likaisen lusikkansa myös vanha kuokkavieras, kolmoishermosärky. Päälaki läikehti tulessa, korvaa särki ja kasvot olivat kuin hammaslääkärin tuikkaaman tiukemman puudutuspiikin jäljiltä. Kirottu vuosi jatkoi kiukutteluaan.

En pystynyt mihinkään. Duunit pusersivat rätistä viimeisetkin hikipisarat, lahjat olivat paketoimatta, laukut pakkaamatta ja joulukukat hankkimatta. Kääriydyin vilttiin, vedin nappia naamaa ja makasin turtuneena sohvan nurkassa. Mies otti ohjat käsiinsä, paistoi lanttulaatikon, leipoi leivät, keitteli kaksi purkillista maksapateeta, sekoitti sinappisilakoiden kastikkeen ja graavasi sitruunaisen siian. Ruokki raihnaisen ja pakkasi auton. Sitten oltiinkin matkalla mökille. Loput ruoat ostettiin matkan varrelta Itäkeskuksen automarketista. Luulimme olevamme fiksuja, mutta niin taisivat luulla monet muutkin. Kaupan käytävillä vallitsi sotatila. Harmaantunut herra otti vauhtia ja rynni ostoskärryt kolisten läpi keskelle käytävää pysähtyneiden rouvien muodostaman esteen. Anteeksi ei pyydelty, vaan mieltä osoittettiin suoltamalla solvauksia kovaan ääneen. Kalatiskillä tönittiin, eikä turvaväleistä ollut tietoakaan. Kananmunat oli aseteltu ahtaimpaan väliin ja glögipurnukoita ei löytynyt mistään. Hermot olivat kireällä – kuka olisikaan arvannut?

Kilometrien kertyessä lähtivät stressitasot laskuun. Istuimme hetken mielijohteesta Heilan joululounaalle ja ajelimme hissun kissun sinisessä hämärässä kohti mökkimaisemia. Pussit, kassit ja pakaasit kannettiin mökkiin otsalampun valossa. Lämpöä oli ulkona yksi aste, sisällä seitsemän. Villasukat jalkaan ja untuvatakki ensihetkiksi niskaan. Uuni lähti vetämään kerrasta ja lämmitti tuvan mukavaksi kolmessa tunnissa. Glögikattila höyrysi hellalla ja kynttilät loistivat lämpöistä valoa. Joulurauha teki viimeinkin tuloaan. Tätä olin odotanut, juuri tätä joulu kesämökillä mielessäni oli.

Aamu valkeni lumisena. Valkea joulu tuprutti taivaalta, hangella oli paksuutta jo useampi sentti. Mies otti kairan kainaloonsa ja käveli jäälle. Käyttövedet oli pumpattu ämpäreihin muutamassa minuutissa. Minä talsin särkylääkkeen voimalla tonttia ristiin rastiin. Täydellinen kuusi löytyi lopulta huussipolun varrelta. Jalka joulupuulle askarreltiin isosta kukkaruukusta ja sinkkisankosta, viritelmän täydensi ompelulanka, jolla kuusen runko tuettiin kiinni seinään. Karjalanpaisti kypsennettiin valmiiksi seuraavaa päivää varten, ensimmäiset joulutortut paistettiin padan jälkilämmössä. Sauna päätettiin lämmittää vasta aattona.

joulu kesämökillä

Jouluaaton kaava on ollut lapsuudesta saakka sama. Aamulla herätään enkelikellon kilinään, aamiaisella maistellaan yön yli kypsynyttä kinkkua ja edellisenä päivänä leivottuja torttuja. Sitten alkaa riisipuuron keitto. Mantelia etsitään Suomen Turun julistaessa joulurauhan. Sitten koristellaan kuusi. Iltapäivän hämärtyessä saunotaan, pukeudutaan fiinimmin ja istutaan herkuttelemaan. Ensin syödään kaloja, sitten lämpimiä. Vasta sen jälkeen, kun lapset ovat aikansa kärttäneet ja hoputtaneet hitaita vanhempia nousemaan pöydästä, avataan lahjat. Konvehtirasiat kiertävät, laseihin on kaadettu aikuisten juomaa. Pikkutunneilla aloitetaan paketista joka joulu paljastuvan palapelin kokoaminen.

Mitä siis tehdä, kun aaton juhlallisuudet ja päivän kulun saa rakentaa mieleisekseen? Joku toinen saattaisi heittää perinteillä kaakkuria, tavia tai jotain muuta virkeää vesilintua, mutta en minä. Pitäydyin enimmäkseen tutussa ja turvallisessa, vaikka vietimmekin ensimmäistä joulua kahdestaan. Joulu kesämökillä toi tullessaan kuitenkin pieniä muutoksia perinteisiin. Kuusi koristellaan jo aatonaattona. Avaamme samppanjan joulupuuron kyytipojaksi. Piilotamme mantelin molempien lautasille ja riemuitsemme niiden löytymisestä. Syömme poron ja porkkanalaatikon sijasta karjalanpaistia, lanttulaatikkoa ja punakaalisalaattia. Punajuurisalaattia piristetään piparjuurella ja puolukat korvataan karpaloilla. Joulupäivänä ei syödäkään samoja herkkuja kuin aattona. Silloin päätämme kokata aina jotain uutta. Tänä vuonna se uusi oli karitsan paahtopaistia, uunijuureksia, omenasalsaa ja tyrnimajoneesia. Tapanina kaikki jäljelle jäänyt katetaan yhteen ja samaan pöytään. Ensimmäiset lahjat avattiin etäyhteydellä siskojen perheiden ja vanhempien kanssa. Minä sain uuden teekupin ja toivomani yöpaidan, hän pellavaisen kylpytakin, sukat sekä Ottolenghin Flavourin. Yhteisistä paketeista paljastui punaviiniä, joulukoristeita ja pihasuunnitteluapua.

Siinä se meni, meidän kahden joulu. Saunoimme kynttilänvalossa, peseydyimme hangessa ja kuuntelimme hiljaisuutta. Pyörittelimme nuoskalumesta lumilyhdyn ja teimme pitkiä kävelyretkiä. Konvehtirasiasta kului puolet, suklaalevystäkin vain kolmasosa. Minä luin yhden kirjan, mies kaksi. Kokosin parissa tunnissa 500 palaa muumipalapeliä, pötköttelin, nukuin pitkään ja päiväunia, söin aamiaista yhdeltätoista ja kuuntelin Radio Suomen turvallista ääntä.

Joulu kesämökillä päättyi, kuten alkoikin: vuosi 2020 jatkoi kepposteluaan. Paluumatkalla, pimeällä pikkutiellä törmäsimme peuraan. Vuokra-auton oikea etukulma painui kasaan ja peura menetti henkensä, mutta meille ei luojan kiitos käynyt mitään. Minuuteissa paikalla olivat paikalliset metsämiehet. Peura päästettiin vehreämmille niityille ja kaara hinattiin lähimpään kaupunkiin. Me jatkoimme kotiin korvaavalla autolla.

joulu kesämökillä

Kiitos elämämme ensimmäinen kesämökkijoulu, saattaa hyvinkin olla, että näemme taas 12 kuukauden kuluttua. Samalla käytän tilaisuuden ja jätän hyvästit hirvittävälle vuodelle 2020 – aikasi on mennä ja antaa tilaa uudelle. Valolle, ilolle ja paremmille päiville!