Mökkihöperö tässä terve!

Läppäri on auki, ja tyhjä arkki tuijottaa ruudulta vaateliaana ja kirkuvan kirkkaana. Tekeminen tuntuu tahmealta ja ahdistuksen tunne pyrkii esiin rintalastan alta. Päätän siirtää pakolliset työasiat hetkeksi syrjään ja kirjoittaa jotain aivan muuta. Otan koneen kainaloon ja suunnistan tuvan hämärimpään nurkkaan. Vedän viltin jalkojeni päälle ja alan kirjoittaa. Lupaan itselleni, että jos tämä teksti valmistuu seuraavaan tasatuntiin mennessä, palkitsen itseni päiväunilla. Sitten aloitan.

mökkihöperö aamu usva

Radiossa soi jazz ja uunissa palaa tuli, liekit loimottavat valurautaisen luukun pienistä aukoista. Keittiössä kohisee vedenkeitin. Tuuli on tyyntynyt ja kääntynyt luoteesta pohjoisen puolelle. Mökillä ja meillä menee ihan hyvin. Vaikka välillä kinastelemme ja tiuskimme toisillemme, olemme onnistuneet yllättävän hyvin elämään sulassa sovussa näissä niukoissa neliöissä. Etenkin nyt, kun ulkona alkaa olla kylmä ja sulkeudumme sisätiloihin, törmäilemme toisiimme jatkuvasti pienessä mökkikeittiössä. Toisen tielle jättämät tavarat saavat sapen kiehahtamaan, nojatuoliin kerääntynyt vaatekasa ärsyttää ja kasvava tiskivuorikin ottaa päähän. Arki on arkea idyllisimmissä mökkimaisemissakin.

Työpäivän aikana keskitymme omiin hommiimme. Jos sovittuja tapaamisia ei ole, karkaan välillä sienimetsään tuulettamaan ajatuksiani, istun laiturilla tuijottamassa veden liikettä ja pilvien purjehtimista taivaan kannella, heittäydyn pitkäkseni lukemaan kirjaa tai kahlaan läpi keittiön pöydälle kasaantunutta hesarien pinoa. Mies tönöttää tunnollisesti palapelilaatikoiden päälle viritetyn etätyöpisteensä edessä, keittää välillä kahvia ja jatkaa taas pakerrustaan.

Maisema on hiljainen. Järven rannalla on kymmenkunta mökkiä, mutta muita mökkiläisiä näkee syyskuussa enää harvakseltaan. Yllätyn joka kerta, kun metsän takaa pilkistää valo ja mietin, ovatko naapurit todella paikalla vai onko joku eläin laukaissut liiketunnistimella toimivan pihavalon. Vastarannalla on vakituista asutusta. Kukko kiekuu ja koirat kommunikoivat keskenään. Västäräkkien parvi etsii ötököitä kesäkeittiön katolta ja korppi kailottaa kovaan ääneen kuusikossa. Kurkiaura liitää mökin yli niin korkealla, että lintuja hädin tuskin erottaa paljaalla silmällä.

mökkihöperö aamu usva

mökkihöperö aamu usva

Pari päivää sitten pihaan lennähti huuhkaja. Ison linnun ilmestyminen pihapiiriin säikäytti meidät molemmat. Se istahti männyn oksalle, katseli ympärilleen ja poistui takaoikealle vain palatakseen kohta takaisin. Postinhakumatkalla syy päiväsaikaan liikkuvan linnun käytökseen paljastuu. Se on häädetty pesästään. Mökkitie on muuttunut, sillä sen varrelta on kaadettu yli 50-vuotias koivikko. Muutos on niin suuri, että pysähdyn niille sijoilleni ja tajuan liikkua vasta, kun metsäkone alkaa metelöidä. Lehtomaisesta vihreästä keitaasta, jossa linnut pitivät alkukesästä korviahuumaavaa konserttiaan, on tullut hakkuuaukio. Pidättelen itkua ja ihmettelen itsekseni, kuinka suuri vaikutus puiden kaatamisella minuun on. Pari päivää myöhemmin naapuri tietää kertoa, että koivikon kohdalla oli aiemmin ollut peltoja. Kyse ei siis ollut satoja vuosia vanhasta ikimetsästä, mutta surulliseksi ihmisen toiminta minut silti sai. Palattuani takaisin mökkipihaan istuin lamaantuneena hyvän tovin ja olin onnellinen siitä, että oma tonttimme sijaitsee paikassa, johon avohakkuut eivät yllä.

Järvivesi on jäähtynyt kahteentoista asteeseen. Nilkat jäätyvät jo ensimmäisellä uimaportaiden askelmalla, mutta pulahdan silti. Pidän kiinni uimaportaista ja lasken sekunteja. Sitten juoksen takaisin saunaan. Talviuimaria minusta tuskin tulee, mutta tämäkin on ihanaa. Syke kiihtyy, veri kiertää suonissani ja ihoa kihelmöi. Saunan lämpömittarin mukaan lämpötiloissa on eroa melkein 80 astetta. Lempeä löyly leviää lauteille ja tummalle seinälle heijastuu veden välke.

mökkihöperö aamu usva

mökkihöperö aamu usva

En tiedä miten meidän käy, kun palaamme kaupunkiin. Olemme tottuneet viettämään kaiken ajan korkeintaan kaksin. Hiljaisuuden keskellä, luonnossa liikkuen ja metsästä kulkien. Normaaliin palaaminen pelottaa vähän. Osaanko enää olla, jaksanko muita ihmisiä, haluanko liikkua isojen massojen keskellä vai kierränkö kaiken kaukaa ja pysyttelen taustalla?

Juuri nyt haaveilen siitä, ettei tarvitsisi palata pysyvästi harmaaseen kaupunkiin. Että meillä olisi ympärivuotinen asuinpaikka Etelä-Savossa ja Helsingissä vain kompakti kaupunkikoti. Yksiö tai pieni kaksio kantakaupungissa, sellainen jonne voisi tarpeen tullen asettua muutamaksi viikoksi tai vaikka vain viikonlopuksi, kuluttaa kulttuuririentoja, tavata ystäviä, istua illallisilla ja palata sitten takaisin maalle, luonnon helmaan ja veden äärelle. Hiljaisuuteen, josta en enää ole valmis luopumaan. Olen mökkihöperö, ja ylpeä siitä.

Eipä tiennyt kaupunkilaistyttö, mihin ryhtyi, kun mökin hankki. Kuulen kuinka lukko pääni sisällä naksahtaa auki, tahmeuden tunne on haihtunut ja hengittäminenkin muuttunut helpommaksi. Painan pään tyynyyn, vedän viltin korviin ja näen unta uudenlaisesta elämästä.

Mietteitä mökkitien varrelta

Jätän puhelimen tuvan pöydälle, otan olkihattuni ja painan mökin oven kiinni. Olen istunut pirtinpöydän ääressä ja tuijottanut ruutua keskeytyksettä melkein kuusi tuntia, joten tauko on paikallaan. Jyrkän mökkipolun yläpäässä hengästyttää jo. Soratien pinta tuntuu terävältä ohutpohjaisten kesäkenkien läpi. Hyttysten ininä on tauonnut, tässä kohtaa ne yleensä saavat tihentämään askelten tahtia. Paarmoja sen sijaan on, mutta niiden kiinnostus lopahtaa nopeasti. Vaalea olkihattu piilottaa lämpöä säteilevän tumman tukan ja usuttaa öttiäiset etsimään parempaa saalista.

mökkitien varrelta

mökkitien varrelta

Lehti tulee mökkiosoitteen postilaatikkoon iltapäivän aikana. Paitsi tiistaisin ja perjantaisin, jolloin se jaetaan jo aamupostin mukana. Laatikolle on matkaa n. 700 metriä. Viikonloppuna aviisi noudetaan kolmen kilometrin päästä – tai noudettaisiin, jos naapuri ei ehtisi joka ikinen kerta ensin. Se joka käy heittolaatikolla ensimmäisenä, tuo sieltä myös muiden lehdet ja tipauttaa ne kunkin postilaatikkoon. Emme pysty kilpailemaan aikaisten lintujen kanssa, sillä käännämme yleensä kylkeä vielä aamuyhdeksänkin jälkeen.

mökkitien varrelta

mökkitien varrelta

Arkena vuorottelemme. Mies kävelee matkan usein vasta duunien jälkeen, minä keskellä kirkasta päivää, lounasajan tietämillä. Jos laiskottaa, hyppään punaisen pyörän selkään. Nyt paikalliselta pyöräkorjaajalta ostetun fillarin sisäkumi on rikki, eikä uutta ole ehditty vaihtaa, vaikka sellainen lähikaupasta löytyikin. Siksi kävelen ja järjestelen samalla ajatuksiani järkevämpiin jonoihin.

Mökkitien varressa kukkivat leinikit ja ohdakkeet sekä violetit virnat. Joitain harakankellojakin näkyy ja rentun ruusuja. Jostain syystä lupiinit eivät ole levinneet näille pientareille, vaikka niitä isomman hiekkatien haarasta löytyykin. Bongaan ainakin viisi erilaista perhosta. Niitä en tunne, pitäisi varmaan perehtyä paremmin.

mökkitien varrelta

mökkitien varrelta

Kyykistyn poimimaan muutaman punaisena hehkuvan metsämansikan. Autiotalon pitkäksi kasvaneesta heinikosta pyrähtää lentoon rastas. Koivikko kaikuu lintujen liverryksestä, lähellä säksättää räkättirastas, kauempaa kuuluu laulurastaan taitava tulkinta. Pellolta lennähtää ruskeahko pikkulintu, jota en tunnista. Se räpyttelee aika ajoin paikallaan kuin paraskin kolibri ja katoaa sitten talon harjan taakse. Utelias kivitasku lyöttäytyy matkaani ja seuraa minua lennähtäen puusta puuhun aina postilaatikoille asti.

mökkitien varrelta

mökkitien varrelta

Soratie rasahtelee askelten alla. Välillä tömistelen tahallani, sillä en halua kohdata käärmettä. Tahdon tehdä myös karhuille tiettäväksi, että täältä tullaan, kannattaa pysyä kuusien suojissa. Pieksämäellä on tehty tänäkin kesänä useita havaintoja mesikämmenistä, jotka liikkuvat lähellä asutusta pentuineen. Näiltä kulmilta ei ole ollut raportoitavaa, mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö metsien kuningas hallitsisi tätäkin osaa valtakunnastaan. Kahden kesän kokemuksella ympäristö on samaan aikaan tuttu ja vieras. Yksin käveleminen mökkitiellä jännittää vähän edelleen.

mökkitien varrelta

mökkitien varrelta

mökkitien varrelta

Maisema on kuin vanhasta suomalaisesta elokuvasta. Koivut riiputtavat oksiaan tien yllä, vieressä havisevat haavat ja sähkölinjoilla istuu pääskysiä. Taivas on häikäisevän sininen, pellot, pientareet ja metsät hehkuvat kaikissa vihreän sävyissä. Kuljen yli satavuotiaan maalaistalon ohi ja kuvittelen, millaista elämä on tuohon aikaan ollut. Saavun postilaatikoille, poimin käteeni päivän lehden ja käännyn takaisin. Mökille palattuani kävelen suoraan laiturille, pujahdan pois vaatteistani ja pulahdan uimaan. Mikä onni ja autuus!

Miten eroon itikoista? Mökkiläisen vinkit hyttysten huijaamiseen

Hyttyskeskustelu on käynyt tänä kesänä kuumana. Itikoita on paljon, kiitos runsaslumisen talven ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien helteiden. Kaikki sääsket kuoriutuivat kerralla ja se näkyy mökkipihoilla ja metsäpoluilla. Pihapiireissä, marjastusretkillä, vaellusreiteillä ja jopa sisätiloissa hyttysiä on torjuttu useiden kesien ajan myrkyllisiä pralletriinia ja d-alletriinia erittävien laitteiden avulla. Niin myös meillä. Ostaessani laitteen en todellakaan lukenut tuoteselostetta tai varoituksia, vaan seurasin lampaana perässä. Hankkimani vekotin ei onneksi jostain syystä toiminut luvatulla tavalla, joten sen käyttö jäi pariin kokeilukertaan.

Pallon kokoinen elämä nosti vihdoinkin kissan ja Thermacellit pöydälle ja kertoi, kuinka tehokkaat torjuntatykit tuhoavat inhottavien inisijöiden lisäksi pölyttävät pörriäiset. Markkinoinnissa lähes kaikki keinot tuntuvat olevan sallittuja, myös ne, joissa sijoitetaan myrkyllinen tuote ympäristöön, jonne se ei missään määrin kuulu. Thermacell-tyyppisten laitteiden vaikuttavat aineet ovat erittäin myrkyllisiä vesieliöille ja ne lamauttavat kaikkien laitteen vaikutusalueella liikkuvien hyönteisten keskushermoston. Myrkkyjä ei saisi käyttää kukkivien kasvien läheisyydessä, myös kaikki ruoka pitäisi peittää ennen laitteiden käyttöä. Ristiriita on aikamoinen, sillä kenen pihalla ei nyt jonkinlaisia kukkia kasvaisi ja grilliruoalla herkuteltaisi. Enempää en ryhdy referoimaan Ami Värtön ansiokasta artikkelia, joten jos olet välttynyt isojenkin medioiden kirjoittelulta, klikkaa keskustelun alkulähteille tästä.

Mutta miten kesästä sitten pitäisi nauttia, jos thermacellejä ja moskiittomagneetteja ei saisi käyttää? Miten päästä eroon itikoista? Minäpä kerron. Kohta kuuden kesän mökkeilykokemuksella voin jo mielestäni kutsua itseäni itikka-asiantuntijaksi. Ota siis vinkit talteen ja vietä kesä sulassa sovussa ötököitten kanssa.

1. Unohda Thermacell ja Mosquito Magnet – pelasta sen sijaan pörriäiset

Kaikilla ötököillä, myös hyttysillä on tehtävänsä tässä maailmassa. Ilman hyttysiä pihapiirissä tuskin lentelisi kovin montaa hyönteisistä ravintonsa saavaa pikkulintua. Hyttyset ovat osa monien muidenkin eläinten ravintoketjua. Niitä pistelevät poskeensa niin lepakot, hämähäkit kuin sudenkorennotkin. Hyttysentoukat kuuluvat monen vesieliön ruokalistalle. Onpa hyttysillä osansa myös kasvien pölytyshommissakin, vaikka sitä ei ehkä tule ajatelleeksi.

Thermacellin myrkyt vaikuttavat hyönteisten keskushermostoon ja lopulta tappavat ne kaikessa hiljaisuudessa. Paketissa luvataan, että oikein käytettynä laite torjuu, ei tapa, mutta todellisuus lienee toisenlainen. Kaiken kukkuraksi myös ne pelastetut pörriäiset saattavat altistua aineille, menettävät suuntavaistonsa, eivätkä enää löydä pesälleen.

Pölyttävien hyönteisten määrä on vähentynyt huolestuttavalla tavalla viimeisten vuosikymmenien ajan. Jos pölyttäjät katoavat, katoaa myös ruoka itsekkäiden ihmisten pöydistä. Harva kasvi tuottaa hedelmää ilman pölytystä. Turha on ylläpitää niittyjä tai nikkaroida hyönteishotelleja, jos samaan aikaan pihalla pörisee myrkkyä erittävä tappolaite ja moskiittomagneetti, joka imuroi hyttyset sisäänsä ja katkaisee luonnon normaalin kiertokulun.

2. Käytä hyttyskarkotetta harkiten – hyttyssavutkin sisältävät myrkkyjä

Joskus eteen tulee tilanteita, joissa ilman hyttyskarkoitetta on mahdoton olla. Pahimpana hyttysaikana etenkin itikan pistoille allergiset ovat hätää kärsimässä. Puutarhan kuopsuttaminen, remppahommien hoitaminen, hillasuolla hikoileminen  ja luonnossa patikointi voi olla piinaa verenhimoisten hyttysten inistessä korvan juuressa. Käytä silloin myrkkyjen sijaan iholle levitettävää voidetta. Lue käyttöohjeet tarkkaan ja toimi niiden mukaan.

Hyttyssavuissa on sama varoitusmerkki kuin Thermacellissä. Ne ovat vaarallisia mehiläisille ja muille pölyttäjille, eikä niitä saisi käyttää kukkivien kasvien lähistöllä. Käyttö vesistöjen äärellä on myös kyseenalaista, sillä myös hyttyssavut ovat erittäin haitallisia vesieliöille. Käsi ylös, kuka on nauttinut saunajuomia tai grillannut lämpimässä kesäillassa hyttyssavujen höyrytessä terassin joka kulmalla. Minä ainakin, mutta nyt tiedän paremmin.

eroon itikoista

Jos mökillä tai makuuhuoneessa on unohtunut ikkuna auki ja ilma on sakeanaan itikoita, pistorasiaan tökättävän torjuntalaitteen käyttö tuntuu houkuttavalta. Myös niiden kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana. Verkkovirralla toimivien hyttyskarkottimien käyttöohjeissa lukee nimittäin, ettei niitä suositella käytettäväksi alle 3–vuotiaiden lasten ja raskaanaolevien läsnäollessa. Lisäksi akvaariot, terraariot ja muut vastaavat tulisi peittää käytön ajaksi. Ja sitten tulee se omituisin kielto: laitetta ei saa käyttää suljetuissa tiloissa. Samaan aikaan paketin markkinointiteksti kertoo, kuinka torjuntalaite takaa rauhalliset yöunet ja yhdellä myrkkytyynyllä pärjää aamuun asti. Laite ei varmasti ole hyväksi hyttysille, mutta mietityttämään jää, onko ilmaan erittyvän aineen hengittäminen ihmisellekään haitatonta.

Jos siis laitetta on pakko käyttää, hävitä hyttyset huoneesta mieluummin ennen nukkumaan menoa. Jätä laite itsekseen pöhisemään vaikka 30 minuutiksi ja irrota se pistorasiasta, kun palaat huoneeseen. Käytä aina harkintaa hyttysmyrkkyjä käyttäessä, joskus se perinteinen läpsiminenkin riittää hävittämään ne muutamat inisijät yöunta häiritsemästä.

3. Pukeudu pitkähihaisiin ja vaaleisiin vaatteisiin – ja muista hattu!

Helteillä tekee mieli vähentää vaatetta, vaikka haitallisilta uv-säteilyltä suojautuminen olisi kaikista helpointa pitkissä hihoissa ja lahkeissa. Kun puet päälle vaaleat vaatteet, jotka on valmistettu kevyestä luonnonmateriaalista, kuten pellavasta, on ulkona mukava olla, eivätkä hyttysetkään niin häiritse. Tummat vaatteet keräävät lämpöä, joka houkuttelee paikalle etenkin paarmoja. Tummahiuksisen kannattaa peittää tukkansa vaalealla huivilla tai painaa päähän olkihattu, joka suojaa myös auringolta. Huhujen mukaan paarmat eivät osaisi lentää lierin alle, joten ei leveälierisestä päähineestä ainakaan haittaa ole!

eroon itikoista

4. Asenna oviin ja ikkunoihin hyttysverkot ja tilki pienimmätkin raot

Kesäkuumalla läpiveto on kultaakin kalliimpi, varsinkin jos ei satu omistamaan ilmalämpöpumppua pöhisemässä. Aamuisin, iltaisin ja öisin, kun ilma on jo vähän viileämpi, on ihanaa avata useampi ikkuna ja antaa raikkaamman ilman virrata sisään huoneisiin. Maalla ja mökillä se edellyttää hyttysverkkojen asentamista, sillä avaamalla ikkunat toivottaa muuten tervetulleeksi myös hyttysarmeijan.

Jotta mökin ovia ei tarvitsisi jatkuvasti paiskoa kiinni, kannattaa niihinkin kiinnittää jonkinlaiset verkot. Pahimpana sääskisesonkina on hyvä tarkistaa, että takan ja muiden tulipesien kaikki luukut ovat kiinni ja pienimmätkin raot tilkitty, sillä hyttynen haistaa ihmisestä huokuvan hiilidioksidin myös hormin kautta ja ujuttautuu sisään yllättävän pienistä rakosista.

5. Käytä korvatulppia ja hanki sänkyyn tai riippumattoon hyttysverkko

Jos edellä mainituista keinoista huolimatta nukkumasoppiin änkee öisin inisijöitä, on vielä pari kikkakolmosta korvan takana. Jos ininä herättää, käytä korvatulppia. Jos haluat välttyä myös pistoilta, virittele sängyn yläpuolelle kunnon hyttysverkko. Kattoon ripustettavia, prinsessasänky-henkisiä hyttysverkkoja saa esimerkiksi retkeilykaupoista. Samalla saat mökille eksoottista bungalow-tunnelmaa. Luonnossa yöpyjä ripustaa verkon oksaan ja nukkuu yönsä rauhassa kaikenlaisilta öttiäisiltä.

Myös riippumattoihin myydään hyttysverkkoja. Voit siis haistattaa huilut hyttysille, paarmoille ja ampiaisille ja loikoilla mukavasti lukemassa tai ottaa vaikka päiväunet verenimijöiden jäädessä nuolemaan imukärsiään verkon ulkopuolelle.

eroon itikoista

6. Leiriydy laiturille ja vietä aikaa vesillä

Keskelle järveä harva hyttynen haluaa lennellä. Pakkaa eväät koriin, ota riittävästi juotavaa mukaan, pukeudu auringolta suojaaviin vermeisiin ja souda järvelle nauttimaan kesäpäivästä. Sama periaate pätee melomiseen, suppailuun tai vaikka uimapatjalla irti rannassa lillumiseen. Hyttysiä on huomattavasti vähemmän myös laiturilla, joten ota lempikirjasi kainaloon ja leiriydy pahimpaan hyttysaikaan laiturille. Jos laituri on isompi, voit kantaa sinne myös pöydän ja tuolit ja nauttia illallisesta ilman läiskintää, ininää ja turhia myrkkyjä.

eroon itikoista

7. Älä tiskaa ulkona

Tämä saattaa kuulostaa kummalliselta neuvolta, mutta  kun tarkemmin ajattelee, siinä on järkeä. Kun juoksevaa vettä ei ole, tiskit tiskataan usein saunomisesta ylijääneellä kuumalla vedellä. Ilma on iltapuolella jo viileämpää, mutta tiskivesi höyryää ja houkuttelee hullun lailla hyttysiä. Jos sääskisesonki on kuumimmillaan ja tiskivesi huomattavasti ympäröivää ilmaa lämpimämpää, tiskaa sisällä. Luota minuun, tiedän mistä puhun.

8. Tyhjennä seisovat vedet ja suojaa sadevesisaavit

Hyttyset munivat lätäköihin, ojiin ja lammikoihin. Ämpärin pohjalla, kottikärryissä tai soutuveneessä seisova vesi on erittäin otollinen paikka laskea munat ja lisääntyä. Tätäkin olemme päässeet todistamaan, kun kastelujärjestelmään kuuluvan suuren vesisaavin pinta kuhisi hyttysentoukkia. Peitä siis sadevesisaavit kannella tai tiheällä verkolla ja tyhjennä kaikki tarpeettomat pihassa seisovat vedet sateen jälkeen pois hyttysten huudeilta.

eroon itikoista

9. Rakenna pönttöjä linnuille ja lepakoille

Jokainen luontokappale on ekosysteemin ja ravintoketjun kannalta tärkeä, olimmepa me ihmiset niistä mitä mieltä tahansa. Yksi pikkulintupesue saattaa syödä vuoden aikana jopa kymmenen kiloa hyönteisiä, siis myös hyttysiä. Linnuista pihapiirissä on muutenkin iloa, joten kiinnitä mökkipihan puihin pönttö poikineen ja seuraa pikkulintujen perhe-elämää. Saat vastalahjaksi vähemmän hyttysiä ja hyvän mielen. Kurkkaa erilaisten linnunpönttöjen nikkarointiohjeet Birdlifen sivuilta.

eroon itikoista

Myös lepakot syövät hurjat määrät hyönteisiä. Kun rakennat lepakoille pönttöjä lähimaastoon vältät niiden pesiytymisen mökin rakenteisiin. Lepakkopöntön kokoaminen on helppoa, yksityiskohtaiset ohjeet löydät esimerkiksi Luonnontieteellisen museon nettisivuilta.

10. Siirry suosiolla sisätiloihin

Hankalana hyttyskesänä, kuten nyt, hyttysiä on paljon. Ja kun sanon paljon, tarkoitan järkyttävän paljon. Kymmenien itikoiden parvi hyökkää päälle heti ulko-ovella, ja huussikäynnin aikana onnistun läiskimään hengiltä 30 verenimijää. Tuntuu  siltä, itikoista ei pääse eroon missään, sillä tiiviiseen mökkitupaankin niitä näyttää välillä tulvivan – en tiedä mistä. Silloin on viisainta siirtyä sisätiloihin tai matkustaa hetkeksi kaupunkiin. Hyttyset elävät kahdesta viikosta kuukauteen, joten loputtomiin itikkainfernoa ei kestä.

eroon itikoista

Itse asiassa meidän ei tarvitse  päästä eroon itikoista, vaan oppia olemaan niiden kanssa. Ihmiskunta on elänyt hyttysten kanssa rinta rinnana koko olemassaolonsa ajan. Suomessa asuvat lajit eivät sentään levitä malariaa tai muita vakavia tauteja, ainakaan vielä. Jos edelliset sukupolvet ovat selvinneet, mekin selviämme kyllä. Ilman myrkkyjä, pörriäisten ehdoilla. Vai mitä?