Ensimmäinen joulu kesämökillä

Perinteisesti kirjoittaisin vanhan vuoden viimeisenä päivänä siitä, mitä menneet kuukaudet ovat tuoneet tullessaan. Hehkuttaisin saavutuksia ja piehtaroisin pettymyksissä keräisin kokoon tunteita ja tilastoja, iloitsisin onnistumisisita ja taputtelisin itseäni selkään. Kuten viime vuonna, ja sitä edellisenä. Tilinteon hetki tulee kyllä, mutta vasta vähän myöhemmin, päivän tai parin päästä. Sitä ennen aion pötkötellä pumpulissa ja muistella mökkijoulua.

joulu kesämökillä

Joulu kesämökillä oli mielikuvana ihanista ihanin. Alku oli kuitenkin yhtä kivikoissa kompastelua ja kainaloista tihkuvaa tuskahikeä. Lomalle piti lompsia hyvissä ajoin, suunnitella jouluruokia, hyggeillä hartaudella, kotoilla koristellen kotia ja hoidella hiljalleen tonttuhommia. Sillä lailla kaikessa rauhassa, ilman stressiä tai muitakaan häiriötekijöitä. Ajatuksella, että teen mitä ehdin, kohkaamaan en rupea. Aikaoptimistin todellisuus oli toista. Tein töitä koko joulua edeltävän viikonlopun, jatkoin maanantaina ja jotain jäi vielä tiistaillekin. Soppaan törkkäsi likaisen lusikkansa myös vanha kuokkavieras, kolmoishermosärky. Päälaki läikehti tulessa, korvaa särki ja kasvot olivat kuin hammaslääkärin tuikkaaman tiukemman puudutuspiikin jäljiltä. Kirottu vuosi jatkoi kiukutteluaan.

En pystynyt mihinkään. Duunit pusersivat rätistä viimeisetkin hikipisarat, lahjat olivat paketoimatta, laukut pakkaamatta ja joulukukat hankkimatta. Kääriydyin vilttiin, vedin nappia naamaa ja makasin turtuneena sohvan nurkassa. Mies otti ohjat käsiinsä, paistoi lanttulaatikon, leipoi leivät, keitteli kaksi purkillista maksapateeta, sekoitti sinappisilakoiden kastikkeen ja graavasi sitruunaisen siian. Ruokki raihnaisen ja pakkasi auton. Sitten oltiinkin matkalla mökille. Loput ruoat ostettiin matkan varrelta Itäkeskuksen automarketista. Luulimme olevamme fiksuja, mutta niin taisivat luulla monet muutkin. Kaupan käytävillä vallitsi sotatila. Harmaantunut herra otti vauhtia ja rynni ostoskärryt kolisten läpi keskelle käytävää pysähtyneiden rouvien muodostaman esteen. Anteeksi ei pyydelty, vaan mieltä osoittettiin suoltamalla solvauksia kovaan ääneen. Kalatiskillä tönittiin, eikä turvaväleistä ollut tietoakaan. Kananmunat oli aseteltu ahtaimpaan väliin ja glögipurnukoita ei löytynyt mistään. Hermot olivat kireällä – kuka olisikaan arvannut?

Kilometrien kertyessä lähtivät stressitasot laskuun. Istuimme hetken mielijohteesta Heilan joululounaalle ja ajelimme hissun kissun sinisessä hämärässä kohti mökkimaisemia. Pussit, kassit ja pakaasit kannettiin mökkiin otsalampun valossa. Lämpöä oli ulkona yksi aste, sisällä seitsemän. Villasukat jalkaan ja untuvatakki ensihetkiksi niskaan. Uuni lähti vetämään kerrasta ja lämmitti tuvan mukavaksi kolmessa tunnissa. Glögikattila höyrysi hellalla ja kynttilät loistivat lämpöistä valoa. Joulurauha teki viimeinkin tuloaan. Tätä olin odotanut, juuri tätä joulu kesämökillä mielessäni oli.

Aamu valkeni lumisena. Valkea joulu tuprutti taivaalta, hangella oli paksuutta jo useampi sentti. Mies otti kairan kainaloonsa ja käveli jäälle. Käyttövedet oli pumpattu ämpäreihin muutamassa minuutissa. Minä talsin särkylääkkeen voimalla tonttia ristiin rastiin. Täydellinen kuusi löytyi lopulta huussipolun varrelta. Jalka joulupuulle askarreltiin isosta kukkaruukusta ja sinkkisankosta, viritelmän täydensi ompelulanka, jolla kuusen runko tuettiin kiinni seinään. Karjalanpaisti kypsennettiin valmiiksi seuraavaa päivää varten, ensimmäiset joulutortut paistettiin padan jälkilämmössä. Sauna päätettiin lämmittää vasta aattona.

joulu kesämökillä

Jouluaaton kaava on ollut lapsuudesta saakka sama. Aamulla herätään enkelikellon kilinään, aamiaisella maistellaan yön yli kypsynyttä kinkkua ja edellisenä päivänä leivottuja torttuja. Sitten alkaa riisipuuron keitto. Mantelia etsitään Suomen Turun julistaessa joulurauhan. Sitten koristellaan kuusi. Iltapäivän hämärtyessä saunotaan, pukeudutaan fiinimmin ja istutaan herkuttelemaan. Ensin syödään kaloja, sitten lämpimiä. Vasta sen jälkeen, kun lapset ovat aikansa kärttäneet ja hoputtaneet hitaita vanhempia nousemaan pöydästä, avataan lahjat. Konvehtirasiat kiertävät, laseihin on kaadettu aikuisten juomaa. Pikkutunneilla aloitetaan paketista joka joulu paljastuvan palapelin kokoaminen.

Mitä siis tehdä, kun aaton juhlallisuudet ja päivän kulun saa rakentaa mieleisekseen? Joku toinen saattaisi heittää perinteillä kaakkuria, tavia tai jotain muuta virkeää vesilintua, mutta en minä. Pitäydyin enimmäkseen tutussa ja turvallisessa, vaikka vietimmekin ensimmäistä joulua kahdestaan. Joulu kesämökillä toi tullessaan kuitenkin pieniä muutoksia perinteisiin. Kuusi koristellaan jo aatonaattona. Avaamme samppanjan joulupuuron kyytipojaksi. Piilotamme mantelin molempien lautasille ja riemuitsemme niiden löytymisestä. Syömme poron ja porkkanalaatikon sijasta karjalanpaistia, lanttulaatikkoa ja punakaalisalaattia. Punajuurisalaattia piristetään piparjuurella ja puolukat korvataan karpaloilla. Joulupäivänä ei syödäkään samoja herkkuja kuin aattona. Silloin päätämme kokata aina jotain uutta. Tänä vuonna se uusi oli karitsan paahtopaistia, uunijuureksia, omenasalsaa ja tyrnimajoneesia. Tapanina kaikki jäljelle jäänyt katetaan yhteen ja samaan pöytään. Ensimmäiset lahjat avattiin etäyhteydellä siskojen perheiden ja vanhempien kanssa. Minä sain uuden teekupin ja toivomani yöpaidan, hän pellavaisen kylpytakin, sukat sekä Ottolenghin Flavourin. Yhteisistä paketeista paljastui punaviiniä, joulukoristeita ja pihasuunnitteluapua.

Siinä se meni, meidän kahden joulu. Saunoimme kynttilänvalossa, peseydyimme hangessa ja kuuntelimme hiljaisuutta. Pyörittelimme nuoskalumesta lumilyhdyn ja teimme pitkiä kävelyretkiä. Konvehtirasiasta kului puolet, suklaalevystäkin vain kolmasosa. Minä luin yhden kirjan, mies kaksi. Kokosin parissa tunnissa 500 palaa muumipalapeliä, pötköttelin, nukuin pitkään ja päiväunia, söin aamiaista yhdeltätoista ja kuuntelin Radio Suomen turvallista ääntä.

Joulu kesämökillä päättyi, kuten alkoikin: vuosi 2020 jatkoi kepposteluaan. Paluumatkalla, pimeällä pikkutiellä törmäsimme peuraan. Vuokra-auton oikea etukulma painui kasaan ja peura menetti henkensä, mutta meille ei luojan kiitos käynyt mitään. Minuuteissa paikalla olivat paikalliset metsämiehet. Peura päästettiin vehreämmille niityille ja kaara hinattiin lähimpään kaupunkiin. Me jatkoimme kotiin korvaavalla autolla.

joulu kesämökillä

Kiitos elämämme ensimmäinen kesämökkijoulu, saattaa hyvinkin olla, että näemme taas 12 kuukauden kuluttua. Samalla käytän tilaisuuden ja jätän hyvästit hirvittävälle vuodelle 2020 – aikasi on mennä ja antaa tilaa uudelle. Valolle, ilolle ja paremmille päiville!

Mehevät munakoisorullat marokkolaisittain

Mökkikesä on muutamaa päivää vaille tässä. Viikonloppuna keräämme kimpsumme, korjaamme pienen puutarhamme sadon, tyhjennämme vesiastiat, nostamme laiturin, kokoamme kesäkalusteet varastoon, viritämme hiirenloukut ja valmistelemme muutenkin punaisen tuvan tulevaa talvea varten. Viikonloppuvisiittejä saatamme silti tehdä välillä, mutta viimeistään ensi viikon alussa palaamme pysyvämmin kaupunkiin. Menneen mökkikesän kohokohtia kokoan blogiin myöhemmin, mutta nyt, viimeisellä mökkihöperöviikolla, käydään vihdoinkin käsiksi ruokalehtiin, jotka raahasin mukanani kesäkeittiöön jo toukokuussa. Ensimmäisestä käteen tarttuneesta lehdestä silmiin osui marokkolaishenkinen resepti: aprikoosi-pistaasitäytteiset munakoisorullat!

munakoisorullat

Suunnittelin keväällä kokkaavani kesän aikana kaikki ruokalehtien reseptit, jotka olin vuosien varrella taittanut koirankorville. Toisin kävi. Etätyöläisten lounaiksi on lämmitelty hernesoppaa, mikrotettu äitien tekemää maksalaatikkoa ja popsittu säilöttyjä viininlehtikääryleitä. Työpäivän jälkeen kumpikaan ei välttämättä ole ollut kokkaustuulella, joten kesän ruokavalio on koostunut hyvin pitkälle uusista perunoista, kalasta ja grillimakkarasta. Ystävien vieraillessa mökillä olemme sentään tsempanneet myös kesäkeittiössä. Grillissä ovat kypsyneet niin jugurttikana, lämmin kasvissalaatti, halloumi-hasselbacka, sitruunamarinoidut perunavartaat kuin misomunakoisotkin, ja jälkiruoaksi on paistettu edellisiltä kesiltä tutuksi tullutta rapeaa raparperipaistosta. Ihan hyvä ruokakesä, vaikka ei yhtään sellainen, mitä suunnittelin.

Eilen suljin läppärin kahdelta iltapäivällä ja kurkkasin nälissäni jääkaappiin. Lounaaksi oli syöty edellisen päivän jämiä: kananmunakastiketta, pottuja ja kreikkalaista salaattia. Annos täytti vain puolet lautasesta, joten vatsa alkoi vaatia lisää syötävää jo kahden tunnin kuluttua. Voitelin ensihätään kuivan ruisleivän kannikan ja tutkin sitten tarkemmin jääkaapin sisältöä. Vajaa paketti fetaa ja viikko sitten vihanneslaatikkoon lykätty munakoiso. Tartuin Maku-lehteen, jonka kanteen olin liimannut lähmälapun, jossa luki munakoiso. Lempeään lyhtyjen valaisemaan iltaan stailatut munakoisorullat saivat veden herahtamaan kielelle. Siispä uuni päälle ja munakoisoa viipaloimaan!

munakoisorullat

munakosorullat

Munakoisorullien makumaailma on makeahko, mutta ei liian. Tästä varmistuin viimeistään siinä vaiheessa, kun makeutta suolaisessa ruoassa kartteleva mies ahmi kahdeksatta munakoisorullaansa hyvällä ruokahalulla. Täytteeseen tuunaamani feta pehmentää kivasti kanelin ja kardemumman voimakkaita makuja, minttu ja sitruunankuori raikastavat suutuntumaa sopivalla tavalla. Sitruunamehuakin kannattaa käyttää alkuperäistä reseptiä reilummalla kädellä.

Reseptistä valmistuu 15–20 rullaa riippuen munakoison koosta. Osana isompaa brunssipöytää tai illanistujaisten tarjoiluja Marokon mauista nauttii isompikin ystäväporukka, mutta munakoisorullat sopivat hyvin syötäviksi ihan vaan sellaisenaankin. Pikaruokaa ne eivät tosin ole, makuja tasataan uunissa tunnin verran ja esivalmisteluihinkin kuluu vähintään vartti. Voit tehdä munakoisorullat myös etukäteen esimerkiksi edellisenä päivänä, sillä maku vain paranee ajan kanssa!

munakoisorullat

Mehevät munakoisorullat marokkolaisittain

1 munakoiso
Oliiviöljyä
Suolaa

Täyte:
100 g pehmeitä kuivattuja aprikooseja
3/4 dl kuorittuja pistaasipähkinöitä
Kourallinen tuoretta minttua tai korianteria
1/2 luomusitruunan mehu ja kuori
1 rkl oliiviöljyä
100 g fetajuustoa
1 tl kanelia
1/2 tl kardemummaa
1/2 tl jauhettua korianteria
1/2 tl suolaa
1/4 tl rouhittua mustapippuria
Oliiviöljyä, sitruunamehua ja tuoreita yrttejä viimeistelyyn

Naksauta uuni päälle ja väännä lämpötila 225 asteeseen. Leikkaa munakoiso pituussuunnassa ohuiksi, noin puolen sentin siivuiksi. Levitä munakoisosiivut pellille tai uunivuokaan limittäin ja lomittain. Hulauttele viipaleille öljyä, ripottele päälle suolaa ja paahda uunin keskitasolla vartin verran, jotta munakoiso pehmenee ja saa vähän väriä.

Pieni aprikoosit, rouhi vähän pistaaseja ja heitä sitten ne mintun tai korianterin kanssa monitoimikoneeseen, blenderiin tai sauvasekoittimen kulhoon ja pyöräytä ainekset karkeaksi massaksi. Lisää oliiviöljy, feta, puolikkaan sitruunan mehu ja hienoksi raastettu kuoren keltainen osa sekä mausteet ja surauta tasaiseksi seokseksi. Notkista sitruunamehulla tai oliiviöljyllä, jos massa tuntuu liian tymäkältä.

Ota paahtuneet munakoisot uunista ja anna niiden jäähtyä hetki. Lusikoi sitten jokaiselle viipaleelle nokare täytettä ja kääri siivut tiiviiksi rulliksi. Lado munakoisorullat vieretysten uunivuokaan ja pirskottele päälle öljyä sekä sitruunamehua. Paista 150-asteisessa uunivuoassa puolisen tuntia. Peitä sen jälkeen vuoka alumiinifoliolla, jotta munakoisorullat eivät tummu liikaa ja jatka paistamista toiset puoli tuntia.

Ota munakoisorullat uunista ja anna niiden vetäytyä vähintään vartin verran ennen tarjoilua. Valuta päälle vielä vähän öljyä ja sitruunamehua sekä pistaasirouhetta, jos sitä jäi yli. Koristele yrteillä ja kanna huumaavalta tuoksuva vuoka pöytään.

munakoisorullat

Syö sellaisenaan, salaatin ja vinegretin kera tai keitä kylkeen vaikka bulguria tai kuskusia, jos haluat ruokaisamman version. Tervetuloa makumatkalle Marokkoon!

Kasvihuone vanhoista ikkunoista – aloittelijan vinkit rakentamiseen

Ensimmäiseksi rakennetaan kasvihuone, sanoin siipalleni, kun mietimme mistä päästä mökkiprojektia lähdetään purkamaan. Onkohan sellaisen rakentaminen hankalaa, mietti mies, ja ehdotti, josko sittenkin ostettaisiin valmis ratkaisu. Selailimme valikoimaa, mutta kaikki silmää miellyttävät vaihtoehdot maksoivat joko useita tuhansia tai niiden toimitusaika oli useita kuukausia. Joku muukin oli koronakevään aikana intoutunut upottamaan sormet multaan. En ihmettele, sillä puutarhassa puuhastelu on parasta lääkettä stressiin ja ahdistukseen.

kasvihuone vanhoista ikkunoista

Olin aivan varma, että kykenisimme nikkaroimaan viherhuoneen itsekin. Eihän siihen tarvita kuin muutama lauta, valokatetta ja mahdollisesti ikkunalasia. Mies nihkeili. Etsin internetistä ohjeet seinään tukeutuvan parin neliön kasvihuoneen rakentamiseen ja näytin niitä hänelle. Ehkä tuo saattaisi onnistua, mies vastasi, mutta ei edelleenkään ollut kovin vakuuttunut. Eniten arvelutti lasin käyttäminen, sillä en halunnut muovista kopperoa, joka ei kestäisi lumen painoa. Mieleen juolahti ajatus: entäpä jos rakennetaankin kasvihuone vanhoista ikkunoista?

Jatkoin kuitenkin sitkeästi valmiiden kasvihuoneiden guugelointia ja yritin etsiä ideoita itse väsätyistä versioista. Meni viikko ja toinenkin, siemenestä kasvatetut taimet tuotiin mökille ja ripoteltiin lasiverannan ikkunalaudoille. Tomaatit hujahtivat hetkessä honkkeleiksi ja chilitkin kaipasivat jo isompiin ruukkuihin. Alkoi olla kiire, sillä taivasalle kasveja ei voinut vielä kylmien öiden vuoksi siirtää. Lopulta vaihdoin strategiaa ja ryhdyin selvittämään, mistä voisi ostaa vanhoja ikkunoita. Mieluiten samankokoisia niin, että niistä saisi kasattua kasvihuoneen rungon.

kasvihuone vanhoista ikkunoista

kasvihuone vanhoista ikkunoista

Liityin useisiin Pieksämäen kirpputoriryhmiin, kyttäsin tori.fi:n tarjontaa ja kyselin kavereilta, osaisiko joku vinkata, mistä muualta etsiä. Lopulta jätin oman ostoilmoituksen FB-kirppikselle. Muutaman tunnin kuluttua nappasi. Herrashenkilö otti yhteyttä ja kysyi kuinka montako ikkunaa tarvitsen. Hänellä saattaisi olla peräti parikymmentä vanhaa, kapeaa ruutua vintille varastoituna. Tartuin tarjoukseen ja sanoin ottavani kaikki, jos ne ovat ehjiä ja samankokoisia. Sovimme treffit seuraavalle päivälle. Kasvihuone vanhoista ikkunoista saattaisi hyvinkin toteutua!

Omakotitalon pihalla haukkui koira. Vanha isäntä ajoi nurmikkoa ja nuorempi otti meidät vastaan. Ikkunat oli kannettu ulkoilmaan, niitä olikin vähemmän kuin mitä myyjä oli muistanut. Kaikki 12 olivat likaisia, mutta ehjiä, viisi euroa kappale. Pienessä tihkusateessa kannoimme ikkunat autoon, suoritimme sopuhinnan kännykällä ja hurautimme takaisin mökille.

kasvihuone vanhoista ikkunoista

kasvihuone vanhoista ikkunoista

Sitten alkoikin se haastavin osuus: toteuttaminen. Ensin piti valita paikka. Olimme kaavailleet kasvihuonetta metsän puolelle aurinkoiseen paikkaan, lähelle vanhaa puutarhakompostia. Metsäpläntti osoittautui kuitenkin turhan kaltevaksi ja kuntan alla oli isoja kiviä, joita ei noin vain siirreltäisi. Rannan tuntumassa oli tasaisempaa, etenkin kun vanha kanto osoittautui niin lahoksi, että sen sai helposti kaivettua perustusten tieltä pois. Aurinkoakin riittäisi, kun rannan ryteikkö raivattaisiin pois.

Kasvihuone vanhoista ikkunoista – aloittelijan vinkit rakentamiseen

Puutavaraa, multaa ja betonilaattoja olimme tilanneet tontille jo aiemmin, joten enää tarvitsi ryhtyä tuumasta toimeen. Istuimme alas ja hahmottelimme paperille kasvihuoneen muotoa. Pohjasta tulisi neliö ja katon etureuna asettuisi huomattavasti takareunaa korkeammalle, jotta talven lumikuorma liukuisi nätisti maahan, eikä jäisi seisomaan katolle. Laatat lyötiin vaateriin vatupassilla ja niiden päälle vasaroitiin puukehikko. Perustukset ovat melko kevyet, mutta maa niiden alla tiivistä. Aika näyttää miten ne kestävät talven yli. Seinät ja kattohirret nousivat lopulta nopeasti ja kasvihuone näytti jo tässä vaiheessa paljon upeammalta kuin olin uskaltanut edes ajatella.

kasvihuone vanhoista ikkunoista

kasvihuone vanhoista ikkunoista

Vielä tarvittiin valokatetta kattoa varten, mutta taimet uskalsi jo nostaa ikkunoiden suojaamaan karsinaan totuttautumaan ulkoilmaan. Valokate sahattiin mittoihinsa Varkauden Hankkijassa seuraavalla viikolla ja kiinnitettiin paikalleen miehen kiikkuessa kiikkerän emännänjatkeen ylimäällä portaalla. Ikkunoiden pesun jälkeen muovitin kasvihuoneen sisälle rakennetut laarit, lapioin pohjalle risuja, osittain maatuneita lehtiä sekä edellisen vuoden kompostia ja tyhjensin päälle reilut kymmenen pussia multaa. Ja eikun istuttamaan!

kasvihuone vanhoista ikkunoista

Uuteen kotiin muutti 13 tomaatintainta, kymmenkunta chiliä, pari paprikaa ja muutama tomatillo. Viimeksimainitut ovat kasvaneet hurjasti ja kukkivat valtoimenaan koko kesän, mutta yhtäkään hedelmänaihiota ei ole tähän päivään mennessä näkynyt. Tomaatit ja chilit tuottavat iloisesti satoa, joten pörriäisten toiminnassa tuskin on vikaa. Täytynee tutustua paremmin tomatillojen sielunelämään seuraavaa kesää ajatellen.

Tähän tilaan kasvihuone sitten jäikin viikkokausiksi. Ikkunoiden yläpuolelle jääneet aukot täytettiin  lopulta muotoon sahatuilla vanerilevyillä ja pehmeällä muovilla. Takaseinän ja katon väliin jäi voin viiden sentin rakonen, jota ei tilkitty. Täysin tuulenpitävää rakennelmasta ei siis tullut, mutta hyvin näyttävät kasvit siellä silti viihtyvän. Hoitajat ja kastelijat sen sijaan ovat pamauttaneen päänsä karmeihin useampaan otteeseen, sillä jopa tällaiselle alle 160-senttiselle oviaukko on matala. Jos huone pysyy kasassa talven yli, saatamme tuunata sitä hieman, mutta toistaiseksi olemme tyytyväisiä. Lopputulos on ennakkoodotuksiin verrattuna hillittömän hieno!

kasvihuone vanhoista ikkunoista

kasvihuone vanhoista ikkunoista

kasvihuone vanhoista ikkunoista

kasvihuoneen rakentaminen

Kasvihuone vanhoista ikkunoista – mitä sellainen maksaa?

Mitä lysti sitten kustansi? Ikkunat maksoivat 60 euroa, betonilaatat muutaman euron kappale, valokatteet muistaakseni 30 euroa levyltä, kahden euron metritavaraa kului n. 35 metriä ja ruuveja jonkun verran. Vanerit löytyivät puuvajasta ja ikkunamuovi pihakeinun pehmusteiden ympäriltä. Lattialle rakennetut laarit vuorasin tyhjillä multapusseilla. Kastelujärjestelmä oli hankittu jo pari kesää sitten.

kasvihuone vanhoista ikkunoista

kasvihuone vanhoista ikkunoista

Kaiken kaikkiaan tykötarpeet maksoivat reilut 200 euroa, eli itse tekemällä säästimme pitkän pennin ja useamman satalappusen. Hikisiä työtunteja kului kymmenisen ja hermoja raastettiin aika ajoin, mutta yllättömän vaivattomasti kasvihuone vanhoista ikkunoista kuitenkin syntyi. Mitähän sitä seuraavaksi rakentaisi?