Ihanaa Tampere, ihanaa! – Kattoterasseja, skumppaa ja kansankylpylän kalliorantoja

Yhteistyössä: Hungry for Tampere & Visit Tampere

Kun astun ulos junasta, lehahtaa vastaan lempeä lämpöaalto, jonka perusteella voisi päätellä olevansa Suomen kolmanneksi suurimman kaupungin sijaan jossain Indonesian tietämillä, vaikka siistimpää täällä näyttää olevan kuin Balilla. Vilkaisu asemalaiturille vahvistaa ristiriitaisia ajatuksia herättävän havainnon, pakko se on uskoa, Mansessa ollaan.

Olen jättänyt tarkoituksella päähäni hesalaiset hipsterilasit. Niiden läpi aion katsella Tamperetta reilun vuorokauden ajan yhdessä riemastuttavaa Mua lemmitkö vielä, Kustaa? -blogia kirjoittavan Tiian kanssa, Hungry for Tampereen ja Visit Tampereen vieraina.

Tämä ei ole ensimmäinen kertani Tampereella, ehei. Tampereen Sävel, Plevnan elokuvateatterit, Särkänniemi, Näsijärvi, Ratinan stadion ja muutama erinäinen baari on nähty, mutta siinäpä ne sitten ovatkin. On aika tutustua kaupunkiin turistin silmin. Tuijotella monttu auki nähtävyyksiä ja pysähtyä keskelle auki revittyä Hämeenkatua, osoittaa sormella ja kysyä: No mikä tuo nys sitten on? Vaikka intonaatio on varmasti kaukana natiivista, tulen toivottavasti ymmärretyksi.

Joku tamperelaisissa viehättää, on aina viehättänyt. Liekö syynä mutkattomuus ja suoraan puhumisen taito, sillä Mansessa ei turhia kierrellä, siellä kysytään, jos kysyttävää on. Kaikki tuntemani tamperelaiset (ne kaikki viisi) ovat aitoja, samaistuttavia ja rehellisen rempseitä – ja hauskojakin kaiken hyvän lisäksi.

Tampereen kauppahalli ja 4 vuodenaikaa

Perässävedettävien pyörät pomppivat pitkin mukulakiviä. Suuntana on kauppahalli. Osoitan sivistymättömyyteni jo ennen Tammerkosken siltaa luulemalla entistä Rossoa, nykyistä Puistoa, kauppahalliksi. Tämä opintomatka taitaa tulla tarpeeseen. Lompsottelemme muina turisteina kohti kortteleiden sisäpihalle piiloutunutta oikeaa kauppahallia. Luvassa on lounas 4 vuodenaikaa -ravintolassa – nälkähän tässä jo olikin. Paikkavalinta on erinomainen, mutta mitäpä muuta voisikaan odottaa kaupungin (ja kauppahallin) kuin omat taskunsa tuntevalta paikallisoppaalta, Emmi Nuorgamilta, joka hehkuttaa häpeilemättä paikallista ravintolakulttuuria.

4 vuodenaikaa Tampere

4 vuodenaikaa Tampere

4 vuodenaikaa Tampere

4 vuodenaikaa Tampere

Eikä muuten todellakaan hehkuta suotta. Lohella täytetty kampela tomaattisalsalla kuulostaa liitutaululle kirjoitettuna ajatuksena vähän erikoiselta, mutta lautasella, suussa ja vatsassa se näyttää, maistuu ja tuntuu ihanalta. Sitä on siikakin ja pihvi bearnaise-kastikkeella. Ja laseihin kaadettu cremant se vasta ihanaa onkin! Viereemme istahtaa kanta-asiakas, joka kehuu lounaslistaa ja sen hinta-laatusuhdetta erittäin hyväksi – rouva kertoo syövänsä 4 vuodenajassa viikoittain. En kyllä ihmettele yhtään. Jos minä asuisin näillä kulmilla, tämä hyvin todennäköisesti olisi minunkin kantapaikkani.

Tampereen kauppahalli

juustosoppi Tampere

juustoa puistossa

Kauppahalli on muutenkin mahdollisesti suloisin koskaan kokemani. Teemme nopean kierroksen pastellinsinisten seinien sisällä ja pysähdymme pidemmäksi toviksi Juustosopin eteen. Tampereen vanhinta yksityistä juustoliikettä emännöivä Eija pakkaa meille mukaan astetta paremmat puistoeväät. Kassiin löytävät tiensä pari pulloa rapeaa omenasiideriä, reilut palat vuohenmaitogoudaa ja manchegoa sekä muutama pikkuruinen haarukka. Lähtöä tehdessämme hän sujauttaa mukaan vielä pienen purkin portviinihilloa. Kohta istumme eväinemme Koskenrannassa. Heilutan paljaita varpaitani harvalla, mutta ah, niin keväänvihreällä nurmikolla ja kuuntelen Tammerkosken pauhua. Minulle kerrotaan korvia kuumottavia tarinoita teinivuosilta. Aurinko porottaa niin, että iho menee kananlihalle.

Koskenrannasta Ratinaan

En ihan vielä hahmota Tamperetta kaupunkina. Pyörittelen itsekseni päätäni, kun lähdemme kävelemään kohti uutuuttaan hohtavaa kauppakeskus Ratinaa. Siis niin kauas, kävellen ja tässä hitonmoisessa helteessä! Ratinan stadion sijoittuu hatarissa muistikuvissani kaupungin toiselle laidalle, mutta mitä vielä, siinähän se seisoo Koskikeskuksen kupeessa. Lojumme hetken Sandron aurinkotuoleissa. Terassilla olisi mahdollisuus loikoilla myös riippumatoissa tai jopa pelata pingistä. Vesikin on lähellä ja puut viheriöivät joka puolella. Entisestä kuolleesta kulmasta on tullut viihtyisä kesäkeidas. Kylläpäs kehitys kehittyy varsin viihtyisään suuntaan!

Sandro Tampere

Sandro Tampere

Periscope Tampere

Periscope Tampere

Periscope Tampere

Eniten kiinnostelee kuitenkin periskoopin lailla kaupunkiin tähyävä kattokerroksen ravintola. Hissi hujauttaa meidät nopeasti hulppeiden näkymien äärelle. Sisätiloissa on neljän aikaan väljää, mutta Periscopen terassi on täynnä auringosta villiintyneitä tamperelaisia. Viereiseen pöytään kannetaan burgereita, meidän käteemme isketään ihanan viileät ananasdrinkit. Jos Tampere olisi mies, olisin jo mennyttä naista.

Champagne bar Santén kautta Ravintola Kajoon

Viime vuosina Tampereesta on kasvanut mieletön ravintolakaupunki, mutta kyllä Mansessa on osattu ennenkin. Jo kymmenen vuotta sitten olen syönyt ravinteli Berthassa pitkän ja loistavan lounaan, testannut Gastropub Tuulensuun rouheaa ruokalistaa ja olutvalikoimaa sekä edustanut hurmaavassa Hella & Huoneessa kirjantekijätiimin illallisella. Tuoreessa 50 parhaan ravintolan listauksessa Tampere kunnostautuu viidellä listasijoituksella, joten ammattilaisetkin arvostavat kaupungin ravintolatarjonnan korkealle.

Dream Hotel Tampere

Sante Tampere

Kaiken tämän hehkutuksen jälkeen pyörin hotellihuoneessani ympyrää ja vilkuilen kelloa malttamattomana kuin viisivuotias jouluaattona. Meillä on pöytävaraus huhtikuussa ovensa Rautatienkadulle avanneeseen Ravintola Kajoon. Joko mennään? Parin peiliselfien ja ilta-auringossa poseerauksen jälkeen löydämme itsemme aperitiiveiltä Champagne bar Santén terassilta. Vaaleanpunainen kuplii lasissa ja elämä on ihanaa.

Kajo Tampere

Kajo Tampere

Kajosta sanon vain sen verran, että viimeistään haarukan upotessa friteerattuihin kesäkurpitsa-fetapalleroihin ja pikkelöityihin mansikoihin Tampere vetää polvet veteliksi. Ravintola Kajon tarjoama seitsemän ruokalajin illallinen ansaitsee oman postauksensa, joten palataan elämyksellisen illan pariin vähän myöhemmin. Nyt on kiire Moro Sky Barin kautta nukkumaan.

Löylyt Suomen saunapääkaupungissa: Tullin Sauna ja Rauhaniemen kansankylpylä

Tampereella pyörähtäessäni olen yleensä painanut pääni tyynyyn kavereiden kaltevalla sohvalla, omppuhotellin lakanoissa tai koulujen luokkahuoneitten lattioilla. Tampereen filkkareilla olen majoittunut aina hotelli Ilvekseen, koska niin tekivät muutkin leffafestareille akkreditoituneet. Kerran olen tainnut viettää parisuhdeviikonloppua Tammerissakin, mutta siitä on ikuisuus aikaa. Tällä reissulla peti on pedattu Dream Hostellin hotellipuolelle.

Tullin sauna Tampere

Tullin sauna Tampere

Yksi Dream Hostellin plussapuolista on sen keskeinen sijainti, mutta ehdottomasti parasta majoituspaikassa on sen yhteydessä toimiva Tullin Sauna. Konsepti on ainutlaatuinen: hirsisaunat on rakennettu sisälle, keskelle entistä toimistotaloa. On lauantai, suomalaiskansallinen saunapäivä, joten aamiaisen jälkeen marssimme pyyhkeet kainalossa mökkisaunalta tuoksuville lauteille. Kiuas kuiskii lempeää lämpöä ja aamusaunan lauteilla käydään keskusteluja kotimaan musiikkiskenestä. Sanoinko jo, että ihanaa?

Rauhaniemen kansankylpylä

Rauhaniemen kansankylpylä

Rauhaniemen kansankylpylä

Eikä siinä suinkaan kaikki. Tukat märkinä hyppäämme taksin kyytiin ja hurautamme Näsijärven rantaan. Vastikään Suomen viralliseksi saunakaupungiksi valittu kaupunki tarjoilee meille vielä yhden elämyksen, Rauhaniemen kansankylpylän. Häveliäänä saunojana uskallan ottaa kuvia vain Minetin jäätelötötteröstä, ruostuneista metallirenkaista, vanhoista uimaportaista ja omista varpaistani, vaikka oikeasti haluaisin ikuistaa mummojen ja pappojen kylpylämmuotia. Uimahattuja, -pukuja ja -tossuja, jotka sulassa sovussa värittävät kallioista rantaa ja seinän viertä kiertäviä puupenkkejä. Tämän idyllisemmäksi kaupunkimaisemaa on vaikea kuvitella. Ihanaa, Tampere, ihanaa!

Minetti jäätelö Tampere

Rauhaniemen kansankylpylä

Hesalaishipsteri kiittää Hungry for Tamperetta & Visit Tamperetta, ei ny meirän takia olis tarvinnu.

Ps. Lue myös mitä Tiia, entinen tamperelainen, tykkäsi!

Pubiruokaa ja bistrolounaita – ruokamatkailijan ravintolavinkit Edinburghiin

On tammikuinen iltapäivä ja ulkona pilkkopimeää. Tunturimökin pirtinpöydällä on pari lasia viiniä ja takassa loimuaa tuli. Selaamme lentotarjouksia pienessä hiprakassa, eikä aikaakaan kuin plakkarissa on tiketit sekä Hollantiin että Skotlantiin. Kavanat, viski, pyöräretket, haggis ja vihreät nummet odottavat! Kaamoksen keskellä ajatus keväisestä Edinburghista oli kaukainen, mutta kun vappuaattoaamun sarastaessa heräämme kukonlaulun aikaan ja pakkaamme kimpsumme taksin takakonttiin, emme meinaa housuissamme pysyä. Serpentiinit ja ilmapallot unohtuvat kotiin, mutta ehtiihän tuota vappua juhlia taas ensi vuonna.

scran and scallie

Olemme ensikertalaisia, mutta onneksi airbnb-isäntämme on puoliammattilainen. Keittiön pöydällä odottaa kaksi laminointua A3-karttaa – toiseen on merkitty Leithin alueen kohokohtia: parhaat ravintolat, baarit ja terassit, toisessa vinkkaillaan kaupungin muista nähtävyyksistä, ruokakaupoista ja pyörävuokraamoista. Asumme Leithissä, Edinburghin sataman tuntumassa. Alue on meille täydellinen, sillä naapurusto on pullollaan viihtyisiä pubeja ja pieniä ravintoloita ja vanhaan keskustaan on vain 10–15 minuutin bussimatka. Vesikin on lähellä, sillä mereen laskeva Water of Leith kiemurtelee käytännössä parinkymmenen askeleen päässä.

Epäonniset Kings Wark ja Norn

Ensimmäisenä iltana janoamme olutta ja tavallista pubiruokaa. Kings Wark, yksi Leithin vanhimmista pubeista, on saanut useampia ylistäviä mainintoja asunnon vieraskirjassa – siispä sinne! Ajatus Fish & Chips annoksesta saa suuni vettymään jo kävelymatkalla. Nälkä on kiljuva.

Vaikka Skotlanti on tunnettu eritoten viskeistään, on paikallisten ginienkin valikoima valtava. Jokaisessa itseään ja kaupungin juomaperinteitä kunnioittavassa ravintolassa on vähintään 30 ginilaadun lista, joka ei todellakaan ole hinnalla pilattu. Valitsen aperitiiviksi Gin N Juice -cocktailin, jonka ainesosaluettelo lupailee hyvää: paikallista giniä, raparperilla ja inkiväärillä maustettua ginilikööriä, karpalomehua ja limeä. Mies tilaa perinteisen gintonicin. Drinkki osoittautuu aivan liian makeaksi minun makuuni, mutta G&T on onneksi suuhun sopiva.

Leith Kings Wark

Edinburgh drinks

Alkuruoaksi tilattu piparjuuren ja kalan liitto ei sekään ole tähtiin kirjoitettu. Etsimällä etsimme kadonnutta makua, mutta se on tainnut unohtua keittiöön. Toivomme, että pääruoka pelastaa tilanteen. Haaveiltuani koko päivän rapeasta kalasta ja etikkaisista perunoista, en edes harkitse muita vaihtoehtoja. Mies tilaa pannulla paistettuja kalafileitä lisukkeineen ja vetää tälläkin kertaa pidemmän korren. Minun annokseni on suolaton, rapeutta ei paneroinnissa ole nimeksikään ja maalaisranskalaisetkin ovat lötköjä. Suola ja etikka parantavat makuelämystä piirun verran, ja saan vatsani täyteen, mutta ruoan laatu ei kyllä missään nimessä vastaa odotuksia. Illallisen hinta kahdelta sisältäen alkudrinksut sekä tuopilliset olutta ja siideriä on 52 puntaa. Kings Wark – ei jatkoon.

Leith Kings Wark

Leith Kings Wark

Seuraavalle illalle olemme varanneet etukäteen pöydän Michelinin bib gourmand -maininnalla palkitusta Nornista. Skottilaista ruokaa modernilla otteella, kohtuullisesti hinnoiteltuna ja vieläpä kahden korttelin päässä majapaikastamme. Kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta. Aamupäivällä saamme ravintolalta tekstiviestin: Dear sir, valitettavasti joudumme perumaan varauksenne, sillä keittiömestarimme on juuri irtisanoutunut ja lähtenyt lätkimään. Oh dear. Tähdet eivät todellakaan taida olla puolellamme.

Lounas Stockbridgessä: The Scran & Scallie

Päätämme panostaa pitkään lounaaseen ja antaa illalla mahdollisuuden jollekin toiselle lähipubeista. Hyppäämme vuokrafillareiden selkään ja poljemme kohti Stockbridgeä, jota vuokraisäntämme oli meille ylitsevuotavin sanakääntein kaupunginosana kehunut. Marssimme sisään The Scran & Scallien ovesta ja toivomme, että heillä on kahden aikaan vielä lounasta tarjolla. Kyllä vain, tätä tietä, olkaa hyvä.

Stockbridge The Scran and Scallie

Stockbridge The Scran and Scallie

Ravintola on Michelin-tähden pokanneen The Kitchinin tekijöiden sivuprojekti. Valkoisten liinojen paikka, jossa ei kuitenkaan turhia pokkuroida. Se kutsuu itseään gastropubiksi, mutta minun asteikollani ollaan kyllä hieman paremmassa bistrossa. Kolmen ruokalajin lounaan hinta on £17,50, ja valittavissa on muutama vaihtoehto. Minä tilaan alkuun black puddingia eli verivanukasta, pääruuaksi possun lapaa ja papuja ja jälkiruuaksi creme caramelin, mies päätyy silakkaan, turskaan ja juustolautaseen.

black pudding

Stockbridge The Scran and Scallie

Stockbridge The Scran and Scallie

Verivanukas tai suomalaisittain veripalttu sopivan kypsäksi paistettuine kananmunineen on oivallinen. Mies ihastuu silakan ja sen kanssa tarjoillun perunasalaatin etikkaisuuteen. Pääruuatkin ovat nappisuoritus. Raaka-aineet ovat yksinkertaiset, mutta yhdessä ihanan maukkaat. Creme caramel on annoksena niin kaunis, että ihailen (ja kuvaan) sitä hyvän tovin, ennen kuin raaskin painaa lusikkani vanukkaaseen. Juustolautaselle on katettu juustopalojen lisäksi makeita kaurakeksejä. Kummastelemme tapaa, mutta myöhemmin selviää, että ne ovat skottilaisen juustolautasen vakiovaruste.

Stockbridge The Scran and Scallie

Stockbridge The Scran and Scallie

Syömme hartaasti ja pian huomaamme olevamme ravintolan ainoat asiakkaat. Gini kutittelee ja kuumottaa poskia. Räpsin ravintolasta muutaman kuvan ja huvittuneena huomaan, että niiden kaikkien taustalle tallentuu Pizza Hut. Jääköön se todisteeksi Edinburghin katukuvasta ja moninaisesta ravintolatarjonnasta.

Leithin pubisuositukset – The Shore ja Teuchers Landing

Runsaan lounaan jälkeen parkkeeraamme pyörät airbnb-asuntomme rappukäytävään ja laiskottelemme hetken tekemättä yhtään mitään. Tai no, sanotaan se nyt suoraan: makaamme sohvalla ja sometamme pari tuntia putkeen. Välillä seuraamme vastapäisessä ikkunassa poukkoilevaa valkoista kissaa. Ulkona ujeltaa tuuli ja ikkunaruudut helisevät niin, että kissaparka ei tiedä miten päin olla. Se yrittää tavoittaa äänen lähdettä tassuillaan, siinä koskaan onnistumatta. Oikeaa parisuhteen laatuaikaa.

kissa ikkunassa

Illaksi kävelemme kanavanrantaa The Shoreen, gastropubiin, jonka baarin puolella esiintyy tiistaisin jazzkokoonpano. Paikka oli kahdeksan aikaan tupaten täynnä, mutta hetken odottelun jälkeen onnistumme valtaamaan loosin, joka oli riittävän kaukana esiintyjäkolmikosta, mutta mukavan lähellä baaritiskiä. Simpukat maistuvat ja soitto soi. Raparperista ja päärynästä taiteiltu jälkiruoka ja lasillinen muscatia kruunaavat kokemuksen. Lasku on vaivaiset 41 puntaa kahdelta. Kiitos The Shore, palautit uskoni paikalliseen pubiruokaan!

Leith The Shore

Leith The Shore

Viimeisenäkin iltana turvauduimme lähiravintoloiden tarjontaan. Päivällä nautitut haggisburgerit tuntuvan sulavan hitaasti, joten päädymme nauttimaan aperitiivit kotioloissa ja vaeltamaan Teuchers Landingiin iltapalalle vasta yhdeksän jälkeen. Matkalla eksymme yksityiseen kerrostalopihaan ja pompimme pensasaitojen yli muina turisteina. Ikkunoista tuijotetaan meitä epäluuloisena. Palaamme samaa oikotietä takaisin ja löydämme ravintolan seuraavan kulman takaa.

Leith Teuchers landing

Leith Teuchers landing

Leith Teuchers landing

Ginilista on jälleen kerran uskomattoman pitkä, mutta valinta loppujen lopuksi helppo, sillä listalla on myös oman kylän leithiläistä giniä. Otan lasini ja nappaan mukaan ruokalistan. En tiedä teistä, enkä skottilaisista ruokaperinteistä, mutta pikkusyötävien listalla luetellut lihamukit tulevat täytenä yllätyksenä. Liekö Lahti kopioinut ne skoteilta vai toisinpäin? Tilaamme pienen haggismukin, muutaman kampasimpukan sekä kalalaudan, hintaa lautasille kertyy noin 35 puntaa yhteensä. Kun annokset saapuvat pöytään, vilkaisemme toisiamme ja siunailemme yhteen ääniin suuria annoskokoja. Se siitä pienestä iltapalasta. Tarjoilija, toisitko meille vielä yhdet tuopit olutta ja siideriä, please!

Jo viime vuonna Lontoossa käydessäni tajusin, ettei brittiläinen (tai skottilainenkaan) ruoka ole millään tavalla huonon maineensa veroista. Mihin tahansa matkustaakin, saattaa nälän kurniessa vetää hatusta sen huonomman arvan, mutta jos pikkuisen jaksaa nähdä vaivaa, löytyy pienemmältäkin paikkakunnalta joku, joka tekee ruokaa suurella sydämellä. Myös Edinburghiin voi tehdä ruokamatkan, on vain oltava avoin mieli ja kunnioitettava paikallista keittiötä. Jaetaan niitä Michelin-tähtiä Skotlannissakin!

Hiilijalanjäljen puolittaminen – täyttä utopiaa vai helppo nakki? Vinkit ilmastoystävällisempään elämään

Tämä on poikkeuksellinen vuosi. Olen lentänyt viimeisen 12 kuukauden aikana YHDEKSÄN edestakaista lentoa. Yksikään niistä ei onneksi ole ollut kaukolento ja yhtä lukuunottamatta kaikki ovat olleet suoria. Yksi edellä mainituista matkoista kohdistui Lappiin, mutta vaikka lento on lyhyt, ei siitä saa synninpäästöä maapallolta.

Tiedän, että kuluneen vuoden lentelyn seurauksena pelkästä liikkumisesta johtuva hiilijalanjälkeni on valtava. 6 800 kg CO₂e, jos tarkkoja ollaan. Lukuun toki sisältyy myös yksi edestakainen laivamatka Tallinnaan, satunnainen moottoripyöräily sekä bussilla, junalla ja muilla julkisilla kulkuvälineillä matkustaminen. Kun mukaan lasketaan asuminen, ruoka ja muu kuluttaminen, luku nousee hätkähdyttävään yli 9 000 kg CO₂e:n lukemaan. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on Sitran elämäntapatestin mukaan 7 500 kg CO₂e, otanta kattaa lähes 180 000 testaajaa.

valkovuokot

Lohduttaudun sillä, että tämä todella on erikoinen vuosi. Kun teen testin normioletuksilla (5–15 tuntia lentoja, nolla risteilyä), romahtaa luku alle viiden tonnin. Jotain siis teen myös oikein. Sitran elämäntapatestin ja Image-lehdessä julkaistun ilmastokouluttaja Pinja Siparin haastattelun innoittamana päätin tarttua matkablogeissakin jatkuvasti puhututtavaan aiheeseen. Miten hiilijalanjälkeä voi pienentää ja silti nauttia elämästä? Onko hiilijalanjäljen puolittaminen ylipäätään mahdollista? Mitä minä ja sinä voisimme tehdä, että jälkipolvillakin on maapallo, jonka luonnosta voi nauttia? Olkoon tämä teksti minun auttava käteni, se pisara, joka toivottavasti kasvaa suureksi mereksi.

1. Mieti, millainen kuluttaja olet

Shoppailetko huvin vuoksi vai käveletkö kauppaan vasta, kun oikeasti tarvitset jotain? Valitsetko kestävämmän tuotteen vai harrastatko kertakäyttökulttuuria? Tsekkaatko missä tuote on valmistettu ja mitä materiaalia sen tekemiseen on käytetty? Haluatko välttämättä uuden vai kelpaisiko käytetty?

Kaikkea ei tarvitse omistaa itse, sillä oikeastaan mitä tahansa autosta vaatteisiin ja urheiluvälineistä retkeilyvarusteisiin voi lainata tai vuokrata. Jos telttailet joka toinen syksy, hiihdät kaksi kertaa vuodessa tai tarvitset juhlamekkoa kerran kesässä, ei kupolitelttaa, suksia tai silkkikolttua ehkä kannata ostaa varastoon tai vaatehuoneeseen viemään tilaa. Vaatelainaamo on hyvä ratkaisu myös silloin, jos joudut edustamaan työssä tai harrastuksissa, sillä lainaamojen valikoima vaihtuu jatkuvasti ja tuttu henkilökunta auttaa löytämään oikeanlaisen kokonaisuuden tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Minä investoin kolme viikkoa sitten puolen vuoden jäsenyyteen Vaatelainaamo Vaatepuussa. 150 euron kertasijoituksella saan lainata vaatteen vaikka joka viikko, kunhan palautan edellisen ennen seuraavan valitsemista. Kannattaa tutustua myös kuinoma.fi-palveluun, sieltä löytyy lainaksi kohtuullisella korvauksella etenkin ulkoiluvarusteita ja harrastusvälineitä, mutta myös työkaluja ja ompelukoneita.

nokkoset

Joskus kannattaa panostaa ennemmin laatuun, vaikka siitä joutuisikin maksamaan pidemmän pennin. Jos teepaita maksaa 4,99 euroa maalaisjärkikin sanoo, että materiaalit ovat halvimmasta päästä ja valmistuskulut minimaaliset. Paita voi venyä ensimmäisessä pesussa muodottomaksi tai nyppyyntyä salamannopeasti. Vilkaisemalla saumaan ommeltua pesuohjetta, selviää usein, että paita on tehty halpatuotantomaissa toisella puolella maapalloa. Vaikka hinta on halpa, pidemmän päälle ostopäätös saattaa tulla kalliiksi, kun käyttökelvottoman paidan tilalle joutuu ostamaan aina uuden. Halpamateriaaleista valmistetut vaatteet alkavat muutenkin olla jo ongelmajätettä, jolle on vaikea löytää loppusijoituspaikkaa, sillä kehitysmaatkaan eivät enää halua vastaanottaa länkkäreille kelpaamattomia kuteita. Ja vaikka vaateketjut muuta saattavat väittää, Kiinassa, Kambodzassa tai esimerkiksi Myanmarissa käytetään hyväksi paikallista halpaa ja länsimaalaisen näkökulmasta katsoen alaikäistä työvoimaa. Luontokaan ei varsinaisesti kiitä kertakäyttökuluttajaa. Ja sitten on vielä se mikromuovi, fleecet olen jättänyt kauppaan jo useiden vuosien ajan.

Jos tavara tai vaate on laadukkaasti valmistettu, se on hintansa väärti vielä käytettynäkin. Korjaaminen kannattaa, vaikka uuden saisi melkein samaan hintaan. Siksi keskitän harvat vaate- ja kenkäostokseni käytettyjen vaatteiden liikkeisiin, hyödynnän jatkuvasti somen kierrätysryhmiä, ajan yhteiskäyttöautolla, korjautan kenkiäni suutarilla, käyn kirjastossa ja lainaan käyttötavaroita kavereilta ja siskoilta. Pengon kierrätyskeskuksen rekkejä, kenkähyllyjä ja laukkunaulakoita silloin tällöin, mutta etenkin astiaosasto on ruokabloggaajalle ja kotiravintoloitsijalle aarreaitta. Olen ostanut läjäpäin leimojen mukaan 1940-luvulta peräisin olevia Arabian lautasia 50 sentin hintaan, shoppaillut Sorsakosken klassikkoaterimia 20 sentillä ja hamstrannut kymmennittäin jälkiruokakulhoja muutamalla eurolla.

2. Vähennä lihansyöntiä, lisää kasvisruokapäiviä, suosi sesonkiruokaa ja vältä hävikkiä

Olen fleksaaja. Syön siis lihaa, mutta paljon vähemmän kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Pääasiassa kasaan lautaselleni kasviproteiinia ja kalaa. Olen sitä mieltä, että jokainen saa rauhassa syödä juurikin sitä ruokaa, mitä haluaa. Se on jokaisen henkilökohtainen arvovalinta. En jaksa paasata aiheesta, sillä se menee yleensä kuuroille korville. Ideologioiden vahva noudattaminen on minulle vierasta, ja vähän karsastan sellaista tiukkaa linjaa, jossa koskaan ei voi poiketa valitulta tieltä. Ruokavalio ja syömistottumukset ovat jokaisen oma asia, ja niiden pitää nousta omista tarpeista, haluista ja ajatuksista. Jos tekee mieli parsakaalia, kuten joka viikko tekee, syön sitä. Jos himoitsen kaupan paistotiskillä croissantteja tai omenaviineriä, nappaan ne välittömästi kahisevaan paperipussiin miettimättä yhtään sen enempää. Ravintolan listalta valitsen sitä, mikä juuri sinä hetkenä tuntuu hyvältä idealta.

Hevi-tiskeiltä tsekkaan aina satokaudessa olevat hedelmät, vihannekset ja kasvikset. Niiden ympärille on helppo kehitellä viikon ruokalista. Yleensä valitsen luomua tai ainakin lähellä (avomaalla) tuotettua. Lihat tilaan mielummin pientuottajilta. Siksi olenkin into piukeana, kun ajoreitti kesämökille kulkee tutun luomukyytön lihaa tuottavan pientilan kautta.

puhdas luonto

Millä tahansa ostoskärrysi täytätkin, muista että roskiin heitetty ruoka on hiilijalanjäljeltään moninkertainen syötyyn ruokaan nähden. Suomalaiset heittävät roskiin n. 6 % ostamastaan ruuasta. Konkreettiseksi määräksi muunnettuna se tekee 23 kiloa per asukas! Tee siis kauppalista tai mieti jokaisen koriin nostetun tuotteen kohdalla, mitä siitä tehdään ja milloin se syödään. Käy välillä läpi jääkaapin, pakastimen ja kuivakaappien sisältöjä ja saisiko niistä aikaan aterioita. Minä harrastan kaappien kollausta tasaisin väliajoin. Päätän olla käymättä kaupassa viikkoon ja valmistan ruokaa niistä aineksista mitä kotoa sattuu löytymään. Nälkä ei ole tullut kertaakaan.

Suomen kesä on täynnä ilmaista, terveellistä ja ympäristöystävällistä ruokaa. Mene marjametsään, opettele tunnistamaan ruokasienet, istuta omaan pihaan tai parvekkeelle yrttejä, tee kohopenkki juureksille, pyydä naapurilta tai sukulaiselta raparperinjuurakko (pärjää myös parvekkeella esimerkiksi syvässä ämpärissä) ja poimi villiyrttejä. Villivihanneksia löytääkseen ei muuten tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Eilen illalla pakkasin kangaskassiin sakset ja puutarhahanskat ja marssin isoisänsillan yli Mustikkamaan nokkosapajille. Samalla kerralla napsin mukaani nuoria maitohorsmia sekä kimpun valkovuokkoja. Niin ja yhden punkin, jonka mies joutui tänä aamuna poistamaan pakarastani. Ei enää koskaan metsään mekko päällä!

3. Vähennä lentoja, risteilyjä ja autoilua – lisää lähimatkailua

Tämä kohta tuskin selittelyjä kaipaa. Yhtä tiedonmurusta haluan kuitenkin korostaa, sillä se saattaa tulla monelle pienoisena yllätyksenä. Risteilyt saastuttavat ympäristöä jopa enemmän kuin lentoliikenne. Lentämisen hiilidioksidipäästöt ovat kiistatta huimia, mutta risteilyalus tuottaa polttoainepäästöjen lisäksi järkyttäviä määriä jätettä ja ns. harmaata vettä, joka pumpataan suoraan meriin. Monet kerrat olen Välimerellä purjehtiessa törmännyt suurien risteilijöiden jätevesivanoihin, ja voin kertoa, että siellä vedessä lilluu ihan jotain muuta kuin harmaata vettä. Mikään vesistö ei kestä moista kuormitusta loputtomiin.

Risteilyalusten dieseliä syövät koneet jyrisevät käynnissä ympäri vuorokauden (myös satamassa), jotta meille matkaajille olisi palveluja tarjolla aina, kun me niitä haluamme. Jopa upouusissa risteilijöissä käytetyt tehokkaat propulsiomoottorit kuluttavat yli 4 000 litraa polttoainetta tunnissa. Määrä riippuu tietysti aluksen koosta ja nopeudesta, mitä suurempi ja nopeampi paatti, sitä suurempi polttoaineen kulutus. Risteilylle päästäkseen on usein myös lennettävä, jolloin hiilidioksidipäästöt käytännössä tuplaantuvat.

nokkonen

Googlasin tätä juttua varten pitkin ja poikin internetiä ja kaikki lähteet todistivat samaa, myös suomalainen VTT:n ylläpitämä yksikköpäästötietokanta LIPASTO, joka tutkii liikenteen päästöjä. Faktat puhuvat puolestaan, sillä ristelyalukset hiilidioksidipäästöt yhtä matkustajaa kohti ovat joissain tapauksissa jopa kolminkertaiset lentomatkustajaan verrattuna. Kansainvälisen risteilyaluksen matkustajien on todettu tuottavan yhden ainoan päivän aikana yli 80 000 litraa jätevettä, yli 640 000 litraa ns. harmaata vettä, joka tulee suihkuista, pyykkäämisestä yms., 24 000 litraa öljyllä maustettua pilssivettä ja melkein tonnin muuta jätettä. Muovipullojakin kuluu neljä per matkustaja. Eikä tässä vielä kaikki, sillä 2 000 matkustajaa kuljettava laiva tuottaa päivässä yhtä paljon pienhiukkasia kuin miljoona autoa yhteensä. Miljoona! Hengittelepä siinä sitten raikasta meri-ilmaa.

En missään nimessä halua kääntää katsetta pois lentomatkustamisen haitoista, vaan avata silmiä lisää. Jos rakastat risteilyjä, ota seuraavalla kerralla selvää yhtiön ympäristösuunnitelmasta ja valitse laiva, jossa nämä asiat on oikeasti otettu huomioon. Sellaisiakin toivottavasti löytyy. Suomessa autolauttojen päästöt eivät ole mittakaavaltaan yhtä suuria kuin kansainvälisten loistoristeilijöiden, mutta silti matka Tukholmaan on ekologisempaa tehdä lentokoneella kuin laivalla. Laivamatkan aikana tuotetaan moninkertainen määrä jätettä, kulutetaan hurjasti hyödykkeitä ja paljon enemmän polttoainetta kuin lyhyellä lennolla Saaristomeren yli.

hiilijalanjäljen puolittaminen

Lentelyn ja risteilemisen sijaan suosittelen siis junamatkoja. Tiedän, ettei junalla pääse Balille eikä Amerikkaan, mutta lähes päästöttömänä se silti on mitä mainioin tapa matkustaa lähempänä oleviin kohteisiin. Kotimaanmatkailu on muutenkin nousussa, ja etenkin pienemmistä kylistä ja kaupungeista löytyy paljon kiehtovaa koettavaa. Puhumattakaan jumalaisen kauniista suomalaisesta luonnosta. Mökin omistajien kannattaa mietiskellä voisiko kesäasumusta vuokrata silloin, kun sitä ei itse käytä. Mitä useampi mökkiä käyttää ja mitä harvemmin se seisoo tyhjän panttina, sitä pienemmän hiilijalanjäljen se muodostaa. Sama koskee muuten normiasuntojakin. Kun lähdet mökille, vuokraa kaupunkiasunto turisteille. Saat lisätienestiä ja hyvän mielen.

Jos ajelet autolla työmatkat, tarjoa kimppakyytiä. Pidä välillä etäpäiviä, jos työntantajasi sen mahdollistaa. Pyöräile ja kävele, hitaasti kiiruhtaen näet ympäristösikin eri näkökulmasta ja saat samalla huomaamattasi hyötyliikuntaa. Luurit korvilla voit kuunnella podcasteja tai äänikirjoja sekä julkisissa että lihasvoimin liikkuessa.

4. Lajittele, kierrätä, säästä vettä ja valitse ekologinen sähkösopimus

Roskien lajittelu on kaupungeissa tehty niin helpoksi, että on silkkaa laiskuutta jättää se tekemättä. Ainoa jäteastia, joka ainakin meidän kierrätyshuoneesta puuttuu, on muovi. Normaalitapauksessa olisin jo käynyt kolkuttelemassa taloyhtiön hallituksen jäsenten oviin, mutta alueellamme jätteen käsittelystä vastaa putkikeräysyhtiö, jonka valintoihin on vähän vaikeampi vaikuttaa. Pidän sormet ristissä, että muovinkeräys järjestyy lähiaikoina, sillä sekajäteroskapussin sisällöstä valtaosa on muoviapakkauksia.

Suihkussa ja ammeessa lotraaminen kannattaa vähentää minimiin ja sulkea hana saippuoinnin ajaksi. Vesi on meille itsestäänselvyys, mutta se ei ole sitä loputtomiin. Onneksi useimmissa uusissa hanoissa, suihkuissa ja vessanpöntöissä on oletuksena vedensäästötoiminto. Jos ei ole, sellaisen voi itse asentaa. Viimeisimpien tietojen valossa kaiken pyykin voi pestä alhaisemmissakin lämpötiloissa, jopa 30 asteessa, jolloin lämmitykseen käytettävää energiaa säästyy.

Olen ollut viimeiset 15 vuotta Kuopion Sähkön Tuulisähkö-asiakas. Sähkölasku todennäköisesti on aavistuksen suurempi kuin fossiilisilla polttoaineilla tuotetussa vaihtoedossa, mutta valitsen silti ympäristöystävällisyyden. Sitä paitsi, sähkölaskumme on niin minimaalinen, ettei kilpailuttaminen toisi juurikaan säästöä. Vuodessa kulutamme 62-neliöisessä kaksiossamme sähköä kokonaista 1300 kWh.

5. Pienistä puroista kasvaa voimakas virta

Juo hanavettä aina kun se on mahdollista ja vesi juomakelpoista. Hanki oma vesipullo ja kuljeta sitä mukanasi. Pakkaa matkoille mukaan aina muutama kangaskassi ja käytä niitä myös kauppareissuilla. Ehdota lähikauppiaallesi kestokassipistettä, johon asiakkaat voivat tuoda ylimääräisiä kassejaan toisten käytettäväksi. Kieltäydy ravintoloissa, terassilla ja baareissa muovipilleistä. Jos jostain syystä tarvitset kertakäyttöastioita, osta biohajoavia lautasia ja mukeja sekä puisia aterimia.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Säästeliäästi ja hiilineutraalisti eläminen vaatii vaivaa, mutta jos sillä pelastetaan maapallo, olen valmis tekemään osani puhtaamman tulevaisuuden eteen. Tulevina vuosina aion kiinnittää huomiota etenkin matkustamisen vaikutuksiin. Sillä vaikka elämmekin muuten maapallolle edullista elämää tiiviissä kaupungissa – meillä ei ole lapsia, syömme ympäristöä ajatellen, ostamme käytettyä, kierrätämme, lajittelemme, emme omista autoa ja kesämökkikin on vuokralla – ei se silti oikeuta lentelemään huolettomasti ympäri maailmaa. Vähintäänkin lupaan maksaa mahdollisista tulevaisuuden matkoista ilmastokompensaatiota esimerkiksi mitätöimällä lentoni haittavaikutukset päästökauppaan erikoistuneessa suomalaisessa Co2esto-palvelussa. Mielenkiintoinen konsepti, johon täytyy perehtyä vielä paremmin.

kukkakimppu

Kaiken tämän kirjoitettuani aloin pohtia, millainen on kuluvan päivän hiilidioksiditaakkani. Olen syönyt aamulla rahkaa (paha) ja anoppiehdokkaan metsästä poimimia (hyvä), mutta pakastettuja (paha) mustikoita. Välipalaksi nakersin palan itse leivottua ruisleipää vegaanisella vuustolla (yllättävä hyvä) ja luomukananmunalla (hyvä ja paha samassa paketissa). Töitä olen tehnyt kotona (hyvä!) vähän sähköä kuluttavalla läppärillä (hyvä). Rohisevaa yskääni lääkitsin hauduttamalla inkivääriteetä (hyvä?) ja syömällä monikansallisen oreo-keksin (paha). Myöhäiseksi lounaaksi paistoin kauramaitoon tehtyjä nokkoslettuja, jotka täytin salaattivuustokuutioilla (hyvä) ja kasvihuoneessa kasvatetuilla tomaateilla (ei niin hyvä). Säästin nokkosten ryöppäysveden, ja lannoitan sillä parvekkepuutarhaani (erityisen hyvä). Vaikka hiukset ovat likaiset, päätin pestä ne vasta huomenna (hyvä), sillä tänään en ole lähdössä mihinkään (sekin on hyvä). Kokonaisuudessaan oikein hyvä ja hiilivapaata tulevaisuutta kohti hivuttautuva päivä, sanoisin.

Silti en ole varma, onnistuuko ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen vaadittava hiilijalanjäljen puolittaminen minulta koskaan. Teen kuitenkin parhaani. Toivottavasti sinäkin.

Disclamer: Tämä artikkeli ei ole yhteistyö minkään vaikuttavan järjestön tai yrityksen kanssa, se on kirjoitettu puhtaasti huolestuneen kansalaisen näkökulmasta. Innoittajina ovat toimineet Pinja Siparin kirjoittama Open ilmasto-opas. Elämäntapatestin ja lisää ideoita ekologiseen elämään löydät Sitran sivuilta.

Lähteenä on käytetty edellisten lisäksi myös mm. seuraavia sivustoja:
https://www.euractiv.com/section/air-pollution/news/daily-emissions-of-cruise-ships-same-as-one-million-cars/
http://co2-raportti.fi
https://www.theguardian.com/travel/2006/dec/20/cruises.green
https://grist.org
https://www.tourismconcern.org.uk/should-you-go-on-a-cruise/
http://lipasto.vtt.fi/yksikkopaastot/
https://blogs.griffith.edu.au/institute-for-tourism/how-much-carbon-does-cruise-ship-tourism-emit/
https://www.apu.fi/artikkelit/vaatteen-tiella