Seesamilohileivät – eli (pitkä) tarina lähtemisen vaikeudesta

Edessä on kauan odotettu ja kesän ainoa kokonainen mökkiviikko. Tarkoitus oli saapua vuokralukaaliin hyvissä ajoin, heti aamupäivästä, ja maksimoida mökkiaika. Aikomus oli myös selata hyvissä ajoin reseptiarkistoja ja ruokablogeja, jotta kauppareissu hoituisi ripeästi ja sutjakkaasti. Sitten sattuma puuttui peliin.

Ennen mökkiviikkoa oli ohjelmassa arkiviikko Helsingissä. Mies palasi hetkeksi sorvin ääreen, minun kalenterissani luki: blogiviikko. Tiedossa oli artikkeleiden luonnostelua, yhteistyöprojektien edistämistä, sähköpostien perkaamista, mediakortin päivitystä, vanhojen tekstien hakukoneoptimointia, tulevan suunnittelua ja sen semmoista, peruskauraa.

järven pinta

Sunnuntaina päätin kuitenkin olla palaamatta Helsinkiin. Jäin siskon perheen kanssa mökille muutamaksi ekstrapäiväksi, kun mies jo päristeli moottoripyörällään takaisin pääkaupunkiin. Ehtisin kyllä hoitaa tärkeimmät blogihommat loppuviikollakin, järkeilin. Sitä paitsi, kun antaa aivojen levätä, luovuuskin kukoistaa herkemmin. Tai niin minä kuvittelin.

Tiistaina köröttelin bussilla kuusi tuntia kotiin ja päätin samalla vaivalla kantaa keskustasta mukanani viisi kiloa mansikkaa. Tosi hyvä idea. Ilma oli painostava ja hikikarpalot valuivat pitkin selkää, kun kävelin metrolta kohti kotia mansikkalaatikkoa kantaen. Selässä painava reppu, olalla kangaskassi ja jalassa numeroa liian pienet farkut. Paksu ajonahkarotsi hiost, kompastelin tämän tästä omiin väsyneisiin jalkoihini ja pelkäsin punaisten marjojen vyöryvän maahan seuraavalla sekunnilla. Kynnyksen yli astuttuani en saanut takkia pois päältäni, se oli liimaantunut käsivarsieni hikiseen ihoon.

Ennen blogihommia edessä oli mansikkasouvin lisäksi asunnon siivoaminen siihen kuntoon, että siitä kehtaa ottaa muutaman edustuskuvan. Tavoitteena oli vihdoinkin vuokrata koti oman loman ajaksi sitä tarvitseville. Tuumasta toimeen, jota kestikin sitten pitkälle seuraavaan iltapäivään. Klikkasin hiirellä julkaisunappulaa keskiviikkona viideltä. Sitten pääsin käsiksi viikon varsinaiseen agendaan.

Torstai livahti käsistä liukkaammin kuin koskaan. Räknäsin syksyn tuloja ja menoja, rustasin uutta esitelytekstiä, listasin elokuun kirjoitusaiheita ja uppouduin ajatuksiini niin, että unohdin syödä lounasta. Nopean viime vuoden kanttarelleista väännetyn pastan jälkeen kiirehdin afterworkeille Sörnäisten rantatien kupeeseen reinkarnaation kokeneelle mbarin terassille, jota Merikerhoksikin kutsutaan.

tyyni järven pinta

Tuli perjantai. Olin sopinut yökyläileväni ystäväni luona Nurmijärvellä. Pakkasin mökkikamppeet valmiiksi ja ravasin ympäri huushollia yrittäen eläytyä tulevien vuokralaisten tuntemuksiin heidän tutkaillessaan kotiamme kriittisin silmin. Tämä kaappi täytyy vielä järjestellä ja tuo tyhjentää, lipaston sisältö on pakattava ikeakasseihin, läppärit ja muu arvotavara on piilotettava lukittavaan vaatehuoneeseen, joulukoristeet(!) roudattava varastoon ja vessan lattiakin kuurattava. Roskakaappiin kirjoitettava lajitteluohjeet ja jääkaappia raivattava, jotta sinne mahtuu myös vieraiden ruuat. Lista oli loputon ja reseptien googlauksesta karsittiin ensimmäisenä. Kuten arvata saattaa puoliakaan en ehtinyt suorittamaan, ennen kuin oli ahtauduttava taas ajotakkiin ja suoriuduttava puolijuoksua kohti Kampin bussilaitureita. Mies lupasi hoitaa loput.

Illalla ystäväni luona naputtelin vielä muistilistan miehelle, joka alkoi kuulostaa puhelimessa epätoivoiselta. Näin jälkiviisaana voisin todeta, että lista (ja ensimmäisen vuokrausjakson ajankohta) oli jokseenkin kohtuuton. Siinä vaiheessa, kun kilistelin kaverini kanssa vaaleanpunaisella kuohuvalla, mies hinkkasi kylppärin lattialaattojen pinttyneitä saumoja. Eri reilua, eikö? Asetelma johti lauantai-aamuna kipakkaan sananvaihtoon, josta olen kaikkea muuta kuin ylpeä.

Yhden aikaan mies kaartaa nurmijärveläisen kerrostaloalueen parkkipaikalle ja matka kohteeseen voi viimeinkin alkaa. Molemmat ovat ärsyyntyneitä toisiinsa ja kinastelu jatkuu vielä taukopaikallakin. Kauppareissu typistyy pienen kylän K-marketiin, ostoskärryyn kerätään pikaisesti muutaman päivän ruokatarpeet. Isommalle kirkolle on ajettava myöhemmin, nyt ei pysty. Taivas täyttyy tummista pilvistä ja kastelee meidät sekä venerantaan piilottamamme matkatavarat. Soudamme saareen sateen maalatessa tyynen järven pintaan pieniä renkaita. Mieli rauhoittuu jokaisella airon vedolla veden kohistessa veneen kokassa.

Keskellä järveä soi puhelin. Vuokralaiset ovat eksyksissä, eivätkä ole löytäneet kioskia, jossa avaimet odottavat heitä. Englantini takeltelee ja tanskalainen aksentti värittää keskustelua linjan toisessa päässä. Koko järvi taatusti kuulee keskustelun. Selviää, että he eivät ole saaneet aiempia viestejäni. Onneksi vanhempi pariskunta ottaa asian rauhallisesti ja lähtee uudelle etsintäkierrokselle. Ristin kaikki sormeni ja varpaani ja toivon parasta.

näkymä laiturilta

Rantauduttuamme saareen nostamme pakaasit laiturille ja riisumme ajokamppeet siihen paikkaan. Kello on melkein kuusi. Istumme märillä portailla avojaloin ja nojaamme toisiimme voipuneina. Huh, mikä päivä.

Kuten satuhäissäkin sanotaan: viimein kaikki oli hyvin. Vaikka seesamilohileipien ainekset ovat edelleen kaupassa, toinen tyynyliina ja pyyhe unohtuivat matkatavaroista ja puolet mökille varatuista kuiva-aineksista jäi kotiin, mökkifiilikseen voi aina luottaa. Grillikatoksessa kypsyy loimulohi, saunan piipusta tupruttaa savu ja roseviini lasissa on ihanan kylmää. Mökin kirjahyllystä löytyi Alistair MacLeanin Pako yli Jaavan meren vuodelta 1958 sekä vitsikirja varttuneille. Meidän Helsingin-kotiin asettuneilta vuokralaisilta tulee viesti: ”olemme majoittuneet, kaikki on hyvin ja meillä on viiniä lasissa.” Olen niin helpottunut, että melkein itken. Sunnuntain aamupalapöydässä olen jo laskeutunut mökkirauhaan.

mökkiaamiainen

Tällaista meillä, mitenkäs teidän mökkikesä sujuu? Kirjattakoon alle vielä se otsikossa luvattu resepti, jonka alkuperäinen versio on painettu Hesariin helmikuussa 2015. Seesamilohileivät pääsevät pöytään huomenna, heti isolla kirkolla käynnin jälkeen.

Seesamilohileivät neljälle

300 g lohifileetä
1/2 tl suolaa
2 rkl seesaminsiemeniä
sopivasti (seesaminsiemen)öljyä
1 kypsä avokado
4 siivua maalaisleipää
1 limen tai puolikkaan sitruunan mehu
100 g fetajuustoa
reilusti hienonnettua korianteria
muutama kevätsipulin varsi
mustapippuria myllystä

Irrota kalasta nahka ja ripottele sille suolaa. Leikkaa noin sentin siivuiksi, pyörittele seesaminsiemenissä ja paista pannulla öljyssä pari minuuttia per puoli. Voit myös käyttää valmiiksi paistettua (tai loimutettua) lohta ja maustaa sen seesaminsiemenöljyllä ja -siemenillä jälkeenpäin. Paahda leivät. Kaavi avokadon liha lusikalla ja muhenna se leiville. Purista päälle sitrusmehu ja rouhaise muutama kierros mustapippuria. Lisää kypsät lohiviipaleet ja murustele pinnalle feta. Silppua lopuksi kevätsipulin varret sekä korianteri ja viimeistele leivät. Haukkaa reilu pala ja siemaise kyytipojaksi lasillinen hyvää valkoviiniä.

Göteborgin paras jäätelö ja muita kaupunkiloman löytöjä

Vaikka Ruotsi on toisella puolella lahtea ja siellä asuu myös sukua, suhde naapurimaahan on jäänyt harmittavan etäiseksi. Tukholma on tuttu ja kuusi vuotta sitten piipahdin myös Visbyssä, mutta muuten vierailut ovat rajoittuneet laskettelukeskus Åreen sekä Linköpingiin ja Uppsalaan suuntautuneisiin kuoron ja orkesterin keikkareissuihin. Oli siis jo aikakin jatkaa tutustumista kansankodin ihmeisiin.

hostellissa

En tiennyt Göteborgista etukäteen juuri mitään, vain muutama tiedonmurunen oli kantautunut korviini. Kaupungissa järjestetään syksyisin pohjoismaiden suurimmat kirjamessut. Jostain olin kuullut, että tukholmalaiset suhtautuvat göteborgilaisiin kuin helsinkiläiset tamperelaisiin. Andalusian auringossa -blogin perusteella tällä Ruotsin toiseksi suurimmalla kaupungilla on paikka myös ruokamatkaajan sydämessä. Meri on lähellä ja siksi tuoreita mereneläviä tarjoavien ravintoloiden määrä huimaa päätä.

Alkuperäinen suunnitelma oli lennähtää kaupunkiin maanantaina, riehua Coldplayn keikalla, nukkua yksi yö halvassa hostellissa ja palata heti seuraavana aamuna kotiin. Finnairin hinnoittelu kannusti kuitenkin pidempään paikallaoloon. Niinpä vietin lopulta Göteborgissa kolme kokonaista päivää seuranani pikkusisko sekä Pipo silmillä -blogin Milja.

sitruunalimonadi en deli göteborg

Kaupunkilomalla ehdottomasti parasta on päämäärätön kuljeskelu ja satunnaisille sivukujille eksyminen. Tällä taktiikalla törmäsimme En Delin edulliselle vegelounaalle Hagan pittoreskille kävelykadulle, keskelle maksutonta da Matteon kahvi-tastingia ja minigolf-radalle, joka osoittautuikin keskelle puistoa pystytetyksi baariksi ja bistroksi. Puttailun lomassa oli mahdollisuus nautiskella pienpanimoiden tuotteita ja vatsan kurniessa katuruoka pelasti nälkäkiukulta. Nerokas konsepti, joka toimisi mainiosti vaikka Kaivarissa, Mustikkamaalla tai Tervasaaressa, vink, vink!

kahvinmaistelu da matteo

da Matteo Göteborg

tasting da matteo Göteborg

Ruokabloggaaja oli tälläkin kerralla laiskuuttaan varannut pöydän vain yhdestä ravintolasta. Perinteistä Husmanskostia tarjoavan Smakan wallenberg suli suuhun, mutta muuten paikka ei oikein vakuuttanut kriittisiä siskoksia.

Wallenberg smaka göteborg

jälkiruoka smaka göteborg

Onneksi sattumanvarainen vaeltelu palkittiin seuraavan päivän lounaalla, kun satuimme Tacos & Tequila -raflaan. Syömäni kampasimpukka-ceviche maistui täydelliseltä helteisenä kesäpäivänä auringon paahtaessa sisäpihan terassille. Seuralaisen valitsema härkätaco oli sekin tasapainoisen herkullinen.

kampasimpukka ceviche taco tequila

taco tequila

Erityispeukun myönnämme ravintolan drinksuille. Viereisessä pöydässä siemailtiin mango-margaritoja bataattiranskalaisten kyytipoikana. Harmittaa vieläkin, etten kehdannut kysyä lupaa kuvata keltaisena hehkuvia laseja ja superrapeasti rouskuvia ranuja. Ehdottoman suositeltava paikka sekä nopeaan verensokerin tasapainotukseen että pidempiin illanistujaisiin. Tacos & Tequila toimii first come, first serve -periaattella eli pöytävarauksia ei oteta vastaan. Viiden aikaan tilaa oli hyvin, mutta voin kuvitella, että lämpiminä kesäiltoina kuppilaan on tungosta.

taco tequila göteborg

taco & tequila göteborg

Eikä tässä vielä kaikki! Kaupungin ehdoton helmi tuli sekin vastaan pyytämättä ja yllättäen. Hagan idyllisen vegelounaan ja sitruunalimonadin siemailemisen jälkeen himoitsimme jälkiruokaa. Nyrpistelin nenääni kävelykadun jäätelötarjonnalle, koska kaipasin jotain muuta kuin perusmövenpickiä. Olimme jo lähes luovuttaneet, kun kirjaimellisesti kompastuimme kadulla seisovaan pienen artesaanijäätelöpuodin puiseen kylttiin.

råda gelato Göteborg

råda gelato Göteborg

Råda Gelaton jäätelöt tehdään käsin paikan päällä luomumaidosta, -sokerista ja aidoista raaka-aineista, ilman lisäaineita ja keinotekoisia aromeja. Paikallista ja tuoretta, kuten yrityksen iskulauseessakin luvataan. Tiesin välittömästi mitä haluan, sillä liitutaululle listattujen jäätelömakujen joukossa komeili brynt smör eli ruskitettu voi. Ensimmäisen lusikallisen jälkeen olin taivaassa. Väitän, että pahvikipossani oli Göteborgin paras jäätelö, sillä muihin gelaterioihin ei enää ollut mitään tarvetta etsiytyä.

råda gelato göteborgin paras jäätelö

råda gelato göteborgin paras jäätelö

Jäätelö oli niin kertakaikkisen hyvää, että palasimme paikkaan seuraavanakin päivänä. Olimme viimeiset asiakkaat ja ehdimme sisään juuri kun ovia oltiin sulkemassa poikkeuksellisesti keskellä päivää. Jäätelömestari kertoi, että uusi tuotantolaitteisto odottaa takahuoneessa asennustaan ja siksi edessä oli parin päivän huoltotauko. Laarit kumisivat tämän vuoksi harmillisesti tyhjyyttään, vain kolmea makua oli jäljellä. Ostimme kaiken, mitä irti saimme.

råda gelato Göteborg

råda gelato Göteborg

Illan päätteeksi istahdimme airbnb-asuntomme naapurikortteliin, jossa varsin sopivasti sijaitsi paikallinen Brewdog. Pienellä parklet-terassilla oli samat säännöt kuin Suomessakin. Tuoppia ei saanut kantaa itse jalkakäytävän yli, vaan juomanlaskija juoksutti oluen perässämme pöytään. Kommentoidessamme byrokratiaa parrakkaalle baarimikolle, hän tokaisi, että sentään teillä lahden toisella puolen on alkoholiliike, jolla on toimintaa kuvaava nimi. Systembolaget on järjettömin nimi, jonka tiedän, tiskin takaa tuhahdettiin. Hihittelimme yllättävälle avautumiselle tovin jos toisenkin.

brewdog göteborg

brewdog göteborg

Voisin palata Göteborgiin pelkästään Råda Gelaton artesaanijäätelön vuoksi. Toinen vahva syy ovat kalaravintolat, jotka jäivät tällä kertaa väliin minimaalisen matkabudjetin ja seuralaisten ruokavalion vuoksi. Pieni kutina sydänalassa kertoo, että ensimmäinen kerta ei todellakaan jää viimeiseksi.

Päivä Tallinnassa – Mustamäen torilta kulinaristin kestosuosikiksi

Ensimmäiset päiväretket Tallinnaan tein ensimmäisen anoppiehdokkaan ja silloisen poikaystävän siskon seurassa 1990-luvun puolenvälin tienoilla. Viro oli itsenäistynyt vain muutama vuosi takaperin ja meininki oli vielä aika lailla neuvostohenkinen.

Matkasuunnitelma oli yksinkertainen. Laivalla Suomenlahden yli ja bussilla suoraan Mustamäen torille. Kojuista hamstrattiin ainakin poltettuja cd-levyjä, halpoja piraattituotteita ja alusvaatteita. Jokaiselta reissulta tuotiin kotiin myös lasiesine – värikäs kala tai omena. Vieläkään en tiedä, mikä kyseisten koristeiden funktio oli, mutta niitä oli lähes kaikkien kavereidenkin kotona.

päivä tallinnassa

Mitä silloin syötiin, siitä ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Todennäköisesti istuimme mennen tullen tallinnanlaivan kahvilassa, sillä kestihän laivamatkakin nelisen tuntia suuntaansa. Tai ehkä meillä oli omat eväät, anoppiehdokkaan tekemät. Ravintolassa emme ainakaan käyneet, enkä tiedä olisiko sellaisia edes 90-luvun puolessa välissä ollut.

SALT Tallinna

2000-luvulla päivä Tallinnassa tarkoitti visiittiä kauneushoitoloihin. Kasvohoito, käsihoito tai jalkahoito oli varattu yleensä jo Suomen puolelta. Kasvot hehkuen ja jalkapohjat pehmeinä kävelimme pakollisen vanhankaupunginkierroksen ja päädyimme samaan musketööriravintolaan, jossa oli syöty edelliselläkin kerralla. Raatihuoneen kulmien pahimmat teemaravintolat sentään jätimme väliin ja istahdimme Le Chateau -ravintolaan Lai-kadulla. Laivalta kärrättiin kotiin laatikolliset kesäsiideriä ja -lonkeroa.

SALT Tallinna osterit

SALT Tallinna tartar

Vasta viitisen vuotta sitten aloin ymmärtää Tallinnan kulinaarisen arvon. Päivä Tallinnassa -käsite sai täysin uudenlaisen merkityksen. Kaveriporukalla teimme pyhiinvaellusretkiä F-hoonelle, Restoran Mooniin ja Kolm Sibulatiin. Ruokahalua kerättiin vaeltamalla laitakaupungin lankakauppoihin. Tuliaisina kotiin kannettiin kassikaupalla neulelankoja ja korkeintaan pari parempaa viinipulloa.

SALT Tallinna

Kun pari kuukautta sitten sain sähköpostin, jossa kysyttiin kiinnostusta lähteä tutustumaan Ravintola NOAan, päätin ottaa yön yli kestävästä visiitistä kaiken ilon irti. Varasin lounaat molemmille matkapäiville. Matkaseuraksi sain Andalucian auringossa -blogin Arielan. Olimme tavanneet ohimennen aiemmissa blogitilaisuuksissa, mutta emme tunteneet toisiamme paremmin, enkä tiennyt oliko hänellä suunnitelmia matkan varalle, joten tein ravintolavaraukset vain yhdelle hengelle.

SALT Tallinna pullimunat

Selailin White Guide -ravintolaoppaan baltian maiden listaa ja sen valitsin perjantaille Restoran Saltin ja seuraavalle päivälle Restoran Crun. Molemmat sopivan kävelymatkan päässä majapaikastamme Viru-hotellista. Tutustuttuamme Eckerö Linen aamiaispöydässä, päätimme muuttaa varaukset kahdelle hengelle. Paluumatkalla totesimme molempien valintojen menneen nappiin.

SALT Tallinna tartar

Jätimme molempien paikkojen lounasmenut väliin ja valitsimme ruuat suoraan a la carte -listalta. Joillekin lounas saattaa olla päivän tehokkain ateria, pahimmassa tapauksessa se syödään 10 minuutissa seisaaltaa. Kun kaksi ruokabloggajaa istuu saman lounaspöydän ääreen, pöytä notkuu lautasista ja laseista. Aikaakin saattaa kulua kolmatta tuntia.

jälkiruoka restoran salt

Restoran Saltissa pöytään kannettiin alkupaloiksi ensin ostereita, sitten paahdettuja kampasimpukoita, mustiin seesamitötteröihin annosteltua mustekalaa, käsittämättömän hyvää korealaisin maustein höystettyä hirvitartaria ja sriracha-limemajoneesin kera tarjoiltuja, friteerattuja sonnin kiveksiä. Kahdelle jaettuna alkupalasetti kävi hyvinkin pääruuasta, jota loppujen lopuksi emme tilanneet ollenkaan.

jälkiruoka restoran salt

Jälkiruokavatsa täytettiin marengilla ja cannoleilla. Loppulaskun, kuten annoksetkin, jaoimme tasan. Lounastajaa kohti maksettavaa tuli vajaat 40 euroa. Varsin kohtuullista, sillä lasku sisälsi myös useamman lasillisen laatuviinejä. Salt sijaitsee sopivasti ydinkeskustan ja turistivirtojen tuolla puolen ja hinta-laatu-suhde on erinomainen. Myös interiööri on miellyttävä ja henkilökunnan palveluasenne kohdallaan. Jos puhuisin nuorisolaiskieltä, antaisin ravintolakokemukselle arvosanaksi kuus kautta viis.

ravintola cru

ravintola cru leipä

ravintola cru cosmopolitan

Restoran Cru sijaitsee turistilaumojen mannerheimintiellä, Viru-kadulla. Ei kannata kuitenkaan antaa sijainnin hämätä, vaan astua rohkeasti sisään. Kuvallista menua lukiessakin saattaa turistifiilis ottaa vallan, mutta se haihtuu viimeistään silloin, kun annokset saapuvat pöytään.

ravintola cru mustekala carpaccio

ravintola cru

ravintola cru vuohenjuusto alkupala

Alkuun vuohenjuustokakkua, mustekalacarpacciota ja villisikasylttyä, pääruuiksi maksaa kirsikkaisella kastikkeella sekä kampasimpukoita hokkaidokurpitsan kera. Jälkiruuiksi valikoituivat savupekonilla ja marengilla kruunattu creme brulee ja mustaleipäjäätelö, joka suussani maistui ihanasti mämmiltä. Iso peukku myös elämäni ensimmäiselle Pedro Ximénes -lasilliselle, jonka sommelier onnistuneesti paritti jäätelölle.

ravintola cru

ravintola cru

Kokonaisuudelle annan kiitettävän, vaikkakin maksa oli paikoin niin raakaa, että suutuntuma jäi jokseenkin epämiellyttäväksi. Maku oli silti kohdallaan ja muut annokset kompensoivat pääruuan pientä puutetta. Pienehkö miinus myös epäilemättä sijainnista johtuvista kalliimman puoleisista hinnoista, vaikka makukokemus ainakin tällä kertaa oli jokaisen euron väärti. Kolme ruokalajia viineineen köyhdytti kukkaroa reilun 50 euron verran.

ravintola cru jälkiruoka

ravintola cru jälkiruoka

ravintola cru Pedro Ximenes

Kauas on tultu Mustamäen torilta. Päivä Tallinnassa on vuonna 2017 mielenkiintoisia ravintoloita, pittoreskejä kahviloita ja viihtyisiä baareja, joiden tiskien takana on laaja valikoima pienpanimo-oluita. Ruokamatkailija suunnistaa seuraavalla kerralla ainakin Umamiin, joka on edelleen harmillisesti kokematta. Onko muita suosituksia?