Neiti U, Rouva C ja Hanna G ynnä muut joulun parhaat kirjapaketit!

Mietitkö, mitä kirjoja kääriä pakettiin jouluna? Voit heittää hyvästit lahjastressille tällä sekunnilla, sillä tänäkin vuonna olen tehnyt työn puolestasi. Joulun kovimmat kirjapaketit tulevat tässä! Kaikki kirjat Lasten planeettaa lukuun ottamatta on pyydetty ja saatu arvostelukappaleina.

Neiti U, Rouva C ja Hanna G

Lukulistani kärkipäässä ovat syksyn aikana seikkailleet naiset, joiden esittelemiseen riittää sukunimen ensimmäinen kirjain. Siltalalla, Gummeruksella ja Hanna Gullichsenin No Tofu -kustantamolla on oltu huvittavan omaperäisiä ja vieläpä yhtäaikaa. Vaikka samaan hengenvetoon on pakko myöntää, että Siltala ja Eeva Turunen vetävät tässä kisailussa pisimmän korren.

neiti u

Neiti U ei nimittäin ole yksin. Hänen seurassaan liikkuvat myös neidit K ja N. Mistä oikein on kyse? Se ei välttämättä selviä lukijalle koko kirjan aikana, mutta sekään ei haittaa. Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon pokannut Eeva Turusen Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa on ovelaa lyhytproosaa. Kirja koostuu seitsemästä lyhyemmästä kertomuksesta. Tai no, jokainen saa itse päättää, miksi tarinoita nimittää. Ne rikkovat perinteisen kaunokirjallisuuden rajoja ja koostuvat irrallisista lauseista, kuvitteellista valokuvien luettelosta, yksinäisen asukkaan kirjeestä isännöitsijälle, seikkaperäisista selostuksista ja teksteistä, joita on vaikea kategorisoida mihinkään muottiin. Erittäin virkistävää ja erilaista. Suosittelen, etenkin sellaiselle kirjojen suurkuluttajalle, joka haluaa hengähdystauon perinteisestä proosasta ja kaipaa välillä jotain muuta kuin seitsensataasivuisia aikalaisromaaneja.

Rouva C. on fiktiolla kuorrutettu kertomus Minna Canthista, ensimmäisestä suomalaisesta naisasianaisesta, kirjailijasta, yhteiskuntakriitikosta ja aikansa mielipidevaikuttajasta, jonka tekstit päätyivät ravistelemaan asenteita ja muuttamaan maailmaa. Minna Rytilahden taiteilema tarina alkaa päähenkilön astuessa seminaarin ovista sisään ja jatkuu, kunnes opettajattareksi opiskelevasta nuoresta naisesta tuleekin lehtorin vaimo, rouva C, joka jättää koulunsa kesken ja päätyy suurperheen äidiksi. Kirja päättyy siihen, mistä historiankirjoitus alkaa. Kieli on sujuvaa ja helppolukuista, ajankuvaukseen on helppo uppoutua.

rouva c hanna g

Sitten on Hanna G. Nainen, jota on riepoteltu pitkin keskustelupalstoja, haukuttu, pilkattu ja kyseenalaistettu. Jodelissa tylytys jatkuu edelleen. Hanna G kokkaa on erilainen keittokirja. Ohjeet on höystetty raa’an rehellisillä ruokatarinoilla, siitä miten avokadopastan myötä julkisuuteen nousseesta Hanna Gullichsenista kasvoi kokki ja miksi hän lopulta opiskeli itselleen myös muodollisen pätevyyden. Kirja osui ja upposi myös nelikymppisen mieheni tajuntaan, joten sitä voi suositella kenelle tahansa ruuasta kiinnostuneelle. Resepteistä selviytyy kokemattomampikin kotikokkaaja. Kuten takakansitekstikin kehottaa: avaa punkkupullo, antaudu tarinalle ja kokkaa pirun hyvä pasta!

ps. Sisäpiiritietona kerrottakoon, että eräs Ellen T saa oman sarjakuvamuodossa kerrotun tarinansa ensi vuoden puolella. Jos suomalainen taiteilijuus kiinnostaa, laittakaahan vinkki korvan taa!

Metsäterapiaa ja muinaisten merien kansoja

WWF julkisti viikko sitten maanantaina vuoden luontokirjan. Arvonimi myönnettiin luontoa kunnioittavalle kirjalle jo 41. kerran, tänä vuonna valinnan teki vihreiden kansanedustaja Antero Vartia. Jukka Lyytisen kirjoittama ja Antti Reinin kuvittama Metsä – hyvää mieltä ja rentoa oloa luonnosta on kirja, jonka voisi hyvin löytyä samasta hyllystä selfhelp-opusten kanssa. Nimensä mukaisesti Metsä on hyvän mielen kirja. Se ei ole valokuvateos eikä kasvikartasto, vaan käteensopiva ja kompakti opas rauhoittavan metsän siimekseen. Kuljeskeluun ja aistihavainnointiin kannustavan tekstin lomassa on helppo omaksua myös sinne tänne ripoteltuja faktoja metsän hyvää tekevistä vaikutuksista. Hyvä lahja vaikka sisätiloihin linnoittautuneelle teinille tai metsässä liikkumista vieroksuvalle kaupunkilaiselle. Paketin väliin kannattaa piilottaa lahjakortti, jossa lupaudut metsäretkelle tai vaikka vain kävelylle keskuspuistoon.

viiden meren kansa

Risto Isomäen Viiden meren kansa on vielä kesken, mutta sata sivua luettuani uskallan suositella sitäkin. Jos vuoden takainen Juha Hurmeen Finlandia-voittaja puudutti, suosittelen tarttumaan tähän opukseen. Tarina päättyy 1200-luvulle, mutta sitä ennen ehditään pyydystää hylkeitä muinaisella Länsimerellä ja paeta naapurikansoja Uralin vuoristossa. Lisää lukulistalle etenkin, jos olet kiinnostunut suomen kielen alkukodista ja siitä, miten kylmä pohjola on aikoinaan asutettu. Sivujakaan ei ole kuin 330.

Raha haisee vai haiseeko?

Olen lukenut Julia Thurénin Juliaihminen-blogia pitkään, enkä oikein vieläkään tiedä mitä ajatella. Tykkään, mutta jollain ristiriitaisella tavalla. Rahasta kirjoittaminen silloin, kun itse on etuoikeutetussa asemassa, on sekin ristiriitaista. Mutta. Olen silti sitä mieltä, että jokaisen (etenkin naisen), tulisi tietää rahasta, säästämisestä ja sijoittamisesta enemmän. Siksi Kaikki rahasta – näin säästin kymppitonnin vuodessa on suositeltavaa luettavaa ihan kaikille. Ja kun olet sen lukenut, ojenna se eteenpäin.

joulun kirjalahjat

Erityisen hyvä lahja on parikymppiselle, joka vasta aloittelee työuraansa ja hassaa todennäköisesti rahansa turhuuksiin, kun ei muustakaan tiedä. Harmittelen nimittäin vieläkin sitä, ettei vuonna 1999, kun sain ensimmäisen vakituisen työpaikkani, kukaan kannustanut minua ostamaan omaa asuntoa. Ei tullut pieneen mieleenkään, että sellainenkin vaihtoehto olisi ollut tarjolla. Asuntolainan sijaan kulutin rahani vaatekaupoissa, tehden harhaostoksia, joita en kehdannut palauttaa.

Digitaalinen Lasten planeetta

Hyllyssäni on useita Riikka Pulkkisen kirjoja, joten tiesin etukäteen pitäväni hänen tyylistään ja tavastaan kirjoittaa. En kuitenkaan muista, että koskaan olisin lukenut kirjaa, jossa eroa käsitellään näin riipaisevalla tavalla. Lasten planeetta nosti kylmät väreet käsivarsilleni ja piti otteessaan tarinan loppuun saakka. Samaistuin vahvasti, sillä samanlaisia pohdintoja minuudesta olen käynyt läpi molempien pitkien suhteitteni päättyessä. Hieno kirja, kertakaikkiaan.

lasten planeetta

Uskokaa tai älkää, mutta Pulkkisen Lasten planeetta on ensimmäinen sähkökirja, jonka olen koskaan lukenut. Olen kyllä aloittanut useita, mutta ne ovat jääneet syystä tai toisesta kesken. Tästä on suunta vain ylöspäin. En kaivannut rapisevia sivuja enkä kansimateriaalin tekstuuria sormieni alla. Kun kirja oli ladattu kännykkään, se kulki aina mukanani. Kuinka kätevää!

Koska nämä kaikki on kohta luettu, olisi mahtavaa, jos jakaisit omat kirjavinkkisi kommenttilootassa! Joululoma häämöttää jo kahden viikon päässä, ja lukupino kaipaa täydennystä. Kerro siis, mikä kirja on säväyttänyt sinua tämän vuoden aikana?

Joulun loistavimmat lahjavinkit

Tänäkin vuonna olemme käyneet saman keskustelun. Lahjamäärää on vähennettävä, eihän tässä muuten ole mitään järkeä. Silti joka joulu käy niin, että paketit eivät mahdu kuusen alle, eivätkä pienet jaksa edes aukaista kaikkia aattoiltana.

Paketteja saattaa olla määrällisesti paljon, mutta ne ovat ajatuksella annettuja. Suurin osa aineettomia, syötäviä tai juotavia. Muutama kirja ja pari toivottua pehmeää pakettia. Palapeli, joka kootaan yhdessä joulunpyhien aikana ja pieniä rahallisia avustuksia isoihin hankintoihin.

joulun loistavimmat lahjavinkit valkosipuli

Lahjojen hankkiminen on vaikeaa, etenkin, jos ei tunne vastaanottajaa erityisen hyvin. Siksipä päätin koota pienen vinkkivaraston, johon voi palata aina juhlapäivän koittaessa. Nämä lahjat käyvät paitsi pukinkonttiin myös muiksi muistamisiksi. Ruokaihminen liputtaa tietysti ruokaan liittyvien lahjojen puolesta, mutta on joukossa muutama muukin idea. Olkaapa hyvät!

Valkosipulimylly

Sappion luomutilan omistaa pariskunta, jonka molemmat osapuolet ovat aikanaan laulaneet samassa kuorossa kanssani. He kasvattavat luomutilallaan suomalaista kyyttökarjaa ja viljelevät siinä sivussa valkosipulia. Sekä kyytönliha että valkosipulit ovat parasta A-luokkaa, sen uskallan usean vuoden kokemuksella vannoa.

valkosipulirouhe sappion luomutila

Valkosipulimylly nousi perheessämme viime joulun hittituotteeksi. Mylly on täytetty kuivatulla valkosipulirouheella, joita on helppo rouhaista ruokaan tai vaikka leivän päälle. Saatavilla on myös täyttöpakkaus, jonka voi sujauttaa mihin tahansa maustemyllyyn. Tällä viikolla verkkokaupasta tilatut tuotteet ehtivät vielä mainiosti kuusen alle ja jos tuuri käy, jäljellä on vielä kokonaisia valkosipuleita, joiden aromi peittoaa kaupan valkosipulit mennen tullen. Erittäin vahva suositus!

valkosipulirouhe sappion luomutila

Pellavaiset lautasliinat

Vuosi sitten siskoni sai loistoidean. Hän marssi lähimpään kangaskauppaan ja osti puoli metriä harmaata pellavaa. Muutama minuutti ompelukoneen ääressä ja pellavaiset kangasservetit olivat valmiit. Ruokaihminen arvostaa! Jos olet näppäräsorminen, voit askarrella lautasliinoille kauniit mansetit paperinarusta tai silkkinauhasta.

kattauskoristeet

Keittokirjojen aatelia

Kirjahyllyyni on ilmestynyt tänäkin vuonna uusia upeita keittokirjoja. Kymmenien opusten joukosta nostan lahjavinkeiksi kaksi omaa suosikkiani.

kasvis keittokirja

kasvis keittokirja

Hannan soppa -blogin Hanna Hurtan Kasvis-keittokirja on ensimmäinen kokonaan kasviksiin keskittyvä kirja, josta olen koskaan innostunut. Resepteistä olen ehtinyt testaamaan vasta mustapapubrowniet ja harissa-papupyörykät, mutta kirjan sivut on taiteltu moneen kertaan hiirenkorville, joten lisää kokeiluja on luvassa. Toimivien reseptien lisäksi kirja on kaunis kuin karamelli ja sopii vaikka sisustuselementiksi vaaleaan skandinaaviseen keittiöön!

Modernia maakuntaruokaa keittokirja

Modernia maakuntamuokaa keittokirja

Toinen suosikkini vuoden 2017 tarjonnasta on Modernia maakuntaruokaa, Juuli Hakkaraisen ja Kaisu Joupin kunnianhimoinen keittokirja, jonka reseptit kattavat kaikki Suomen maakunnat. Tunnelmalliset valokuvat vievät lukijansa Lapin pakkasiin ja Pohjanmaan lakeuksille. Paitsi ruokaa, kirjassa on kuvattu myös maakuntien ihmisiä, eläimiä ja sielunmaisemia. Kokeile ainakin Lappi-lukuun sisältyvää nieriä-reseptiä. Ehdoton opus kotiseutuaan kaipaavalle!

Kaunokirjallisuutta

Loppuvuoden kirjatapauksia yöpöydälläni ovat olleet Annastiina Stormin Me täytytään valosta ja Nathan Hillin Nix. Suuria lukuromaaneja molemmat, vaikka kirjojen laajuudessa on lähes 500 sivun ero. Stormin esikoisen, HS:n kirjallisuuspalkintoehdokaskaartiinkin valitun kirjan ahmin yhdeltä istumalta. Luen paljon ja enää harvoin törmään lukukokemukseen, joka pysäyttää sille sijoilleen. Me täytytään valosta teki sen pyytämättä ja yllättäen. Lykkäsin kirjan heti sen luettuani miehen käsiin. En ollut ainoa, joka vaikuttui.

Nathan hill nix annastiina storm

Nathan Hillin Nixiä on luonnehdittu suureksi amerikkalaiseksi lukuromaaniksi. Sitä se onkin kaikissa määritelmän merkityksissä. Nix on norjalaisten kansantarujen näkki. Hahmo, johon rakastutaan, mutta joka viiltää syvemmät haavat kuin mikään tai kukaan muu. Teema kantaa viimeisille sivuille saakka ja näkki saa muotonsa isän, äidin, rakastetun ja videopelin hahmossa, vain muutaman mainitakseni. 700-sivuinen Nix on tiiliskivi, jota oli koostaan huolimatta pakko kantaa mukana niin ensilumireissulla kuin työmatkoillakin.

Bonusvinkki: Joulumyyjäiset ja suomalainen muotoilu

Jos et muuta keksi, sijoita nuorten suomalaisten muotoilijoiden tuotteisiin. Löydät niitä lukuisista myyjäisistä ympäri Suomen. Helsingissä kannattaa tsekata ainakin Teurastamon joulumarkkinat 16.–17.12., Vanhan joulutori 15.–22.12., Kuvataideakatemian opiskelijoiden joulumyyjäiset 15.-17.12.2017, Lapinlahden joulumyyjäiset 16.–17.12.2017 sekä perinteiset Tuomaan markkinat, jotka levittäytyvät 22.12. saakka Senaatintorin ylvääseen ympäristöön.

ps. Nuorkauppakamarien organisoima Joulupuu-kampanja kerää lahjoja lapsille ja nuorille, joiden perheet ovat taloudellisessa ahdingossa. Minun paketteihini on kääritty muutama lastenkirja, lastenlaululevy sekä kosmetiikkaa vähän vanhemmille tytöille. Lahjasi voi pelastaa jonkun lapsen tai nuoren joulun, harkitse siis lahjoittamista. Helsingissä voi paketit voi viedä 14.-17.12. kauppakeskus Forumin keräyspisteelle, oman paikkakuntasi lahjoituspaikat ja -ajat voit tarkistaa täältä.

Kuulumisia kirjamessujen kulisseista

Syksyn hektisin viikko on vihdoin takana. Jalkapohjat ovat hellänä seisomisesta, selkä temppuilee ja hartioissa tuntuu kirjalaatikkojen paino. Työtunteja kertyi normaalin 18 ja puolen tunnin sijaan yli neljäkymmentä. Kun päälle lasketaan vielä viikonloppu- ja ylityölisät, ylimääräisiä tunteja kertyy kolmen viikon verran. Pitkä joululoma tulee tarpeeseen.

storm kytömäki hill ruoka-kalevala

Kirjamessuviikon eteen on tehty töitä kahdeksan kuukautta. Vanhat messukalusteet laitettiin jakoon facebookin kierrätysryhmissä ja uusia vaatteita alettiin viritellä osaston ylle. Kolmenkymmenen neliön ständin uudistamisprojektin vetovastuu on ollut minulla, samoin kuin ohjelmasuunnittelu, kutsulistojen kerääminen, tekniikan, valaistuksen ja seinätarrojen tilaaminen, roudauksen hoitaminen, osaston rakentaminen ja purkaminen. Kaiken lisäksi istun rahakirstun päällä.

Matkan varrella yksi esiintymään buukatuista puhujista yrittää perua puheenvuoronsa, toinen kaatuu pyörällä ja murtaa solisluunsa, tarrojen tiedostot toimitetaan painoon kolmeen kertaan, VIP-vieraat unohtuvat kutsulistalta, messuohjelmaan painetaan vääriä nimiä, mainoskyltin ulkoasu muuttuu lennossa, kustantamon roll-up jää toimistolle, parhaiten myyvä kirja loppuu kesken messujen ja kassajärjestelmä kenkkuilee kriittisillä hetkillä. Onneksi rinnalla on timanttinen tiimi ammattitaitoisia naisia. Jokaiseen ongelmaan löytyy ratkaisu ja messuilla tehdään parempi tulos kuin koskaan aiemmin.

aalto arts books kirjamessut

Samaan aikaan toisessa messuhallissa maistellaan muhevia punaisia, hapokkaita valkoisia ja kuplivia kuohujuomia. Kansa vaeltaa viinilasi kädessään kohti seuraavaa kaatoa ja poimii ohimennen suuhunsa näytteilleasettajien tarjoamia juustonokareita, suklaakonvehteja tai haarukoi kupuunsa katuruokaa, jota myydään paikalle parkkeeratuista ruokarekoista.

Pidän tauon ja osallistun Viini-lehden tarjoamaan samppanja-tastingiin yhdessä muitten ruokabloggaajien kanssa. Seuraan hetken myös viininpoljennan SM-kisoja. Rypälemehu roiskuu, hiki virtaa ja kirosanat halkovat ilmaa neljän kilpailijaparin talloessa hedelmiä puisien saavien pohjalla. Myöhemmin kuulen, että voiton vie sommelier-joukkueen edestä Madventures-kaksikko Riku ja Tunna.

samppanja-tasting

Päivystysvuoroni päätteeksi kaivan puhelimestani muistilistan ja laukkaan läpi muiden kustantajien osastot. Paperikassiin päätyvät tällä kertaa Nathan Hillin Nix (Gummerus), Anni Kytömäen Kultarinta (Gummerus) sekä yksi Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaista Annastiina Stormin Me täytytään valosta (S&S). SKS:n naapuriosastolta nappaan vielä mukaani Ruoka-Kalevalan pressikappaleen, kirjan, joka on täynnä tavallisten suomalaisten ruokatarinoita.

Ruokapuolelta olen suunnitellut ostavani uudet suola- ja pippurimyllyt, pieniä paistovuokia ja hyvässä tarjouksessa olevan mandoliinin (ei sitä soitinta, vaan keittiövälineen). Lompakko laihtuu lopulta vain viimeisimmän verran, sillä kaikki muu on myyty loppuun jo pari tuntia ennen messujen sulkeutumista.

storm kytömäki hill ruoka-kalevala

Sunnuntaina puramme pikavauhtia, roudaamme räntäsateessa ja rullaamme jäljelle jääneet kirjalaatikot varastoon. Kotona olen iltayhdeksän jälkeen. Kaadun sohvalle ja saan käteeni lasillisen kylmää rieslingiä. Nostan jalat kattoon ja suljen hetkeksi silmät. Seuraaviin kirjamessuihin on enää 364 yötä.

ps. Hotkaisin Annastiina Stormin esikoiskirjan heti maanantaina reilussa tunnissa ja olen varma, että opus on erittäin vahvoilla kirjallisuuspalkinnosta kisatessa. Oivaltava, raikas ja kieleltään sopivan kimurantti.