Oikeaa ja nurjaa – puikoilla 52 x villasukat!

*52 x villasukat -kirja saatu arvostelukappaleena, kiitos Laine Publishing!

Minä neuloin kaikkialla. Puikot kilisivät luennoilla, hyppytunneilla, kokouksissa, kuoroharjoituksissa, musiikkia kuunnellessa ja televisiota katsoessa. Bussissa kaivoin pyöröpuikot esiin, junamatkat olivat kätevää käsityöaikaa ja lentokoneessakin sai neuloa, kunhan puikot olivat puuta. Olisin ottanut kutimet elokuvateatteriinkin, jos siellä ei olisi ollut niin pimeää. Neulominen auttoi keskittymään.

52 x villasukat

Neuloin poikaystäville villapaitoja, lapasia ja kaulaliinoja, siskoille sukkia, itselleni toppeja, pipoja ja muhkeita villahuiveja. Kummilapset puettiin villahousuihin ja neuletakkeihin, siskontytölle tikutin joululahjaksi pinkin neulemekon. Tilasin ulkomailta neulekirjoja ja hyörin lankakaupoissa tuntikausia etsimässä oikean värisiä lankoja. Hurahdin käsittämättömän kauniisiin käsinvärjättyihin lankoihin, jotka maksoivat maltaita.

Kunnes tuli totaalinen stoppi. Rinnassa muljui ja kylkiin koski. Hartiat jumittivat ja niskaan sattui. Neulominen ei enää tuntunut hyvältä. Muistin mummini kertoneen, kuinka neulominen alkoi käydä pumpun päälle ja siksi harrastus oli pakko lopettaa. Olin varma, että nämä ovat nyt niitä, sydänoireita. Niinpä pudotin puikot syliini ja kasasin keskeneräiset tekeleet kangaskassiin. Kymmenet vyyhdit jäivät odottamaan parempia aikoja.

52 x villasukat

52 x villasukat

Sitten matkustin Happy Hamletiin ja tapasin Jonnan. (Miten tuo ranskalainen rauhan tyyssija liittyykin nykyään elämässäni ihan kaikkeen?) Istuin auringossa ja seurasin silmukoiden tanssia puisilla puikoilla. Kerroin kuinka minäkin joskus neuloin, ja miksi lopetin. Jonna tiesi heti, mistä puhuin. Sain hyviä vinkkejä ja kannustusta. Kaikki on kiinni asennosta, hän sanoi. Rentouta hartiat, laske neule alemmaksi, äläkä jännitä käsivarsia, kun neulot. Avaa rintakehä ja muista ryhti. Lupasin kokeilla.

52 x villasukat

52 x villasukat

Myöhemmin samana iltana Jonna antoi monia muitakin viisaita neuvoja ja tahtoi kustantaa ensimmäisen kirjani. Joulukuussa 2019 Laineen toimistolla minulle ojennettiin kustannussopimuksen kylkiäisenä tuoksukynttilä, muistikirja, pari postikorttia sekä Laine Magazinen uusin numero. Selailin lehteä jo junamatkalla ja ihastuin. Halusin neuloa tuon, tämän toisen ja ehkä vielä kolmannenkin. Sopivat langat löytyivät kotoa ja seuraavana päivänä valmiina oli jo seitsemän senttiä helman resoria. Tämähän sujuu sittenkin!

52 x villasukat – neuleprojekti vuoden jokaiselle viikolle!

Villapaitaprojekti edistyi, mutta mielen päällä oli muutakin. Laine Publishing oli julkaissut helmikuussa ensimmäisen kovakantisen neulekirjansa, 52 x villasukat. Kaksisataaviisikymmentäkuusi sivua ja 52 paria villasukkia – yhdet vuoden jokaiselle viikolle.

Kun posti toi kirjapaketin kotiin, vietin hyvän tovin maailman kauneimpia sivuja selaillen. Siirtelin lukunauhaa edestakaisin ja yritin valita hillittömän hienojen mallien joukosta mieleisintä. Sitten tilasin langat ja vinon pinon puikkoja jyväskyläläisestä Lankakauppa Titityystä ja jäin odottamaan ovikellon kilahdusta.

52 x villasukat

52 x villasukat

52 x villasukat

Olen neulonut pitsisukkia ennenkin, joten luulin hyppääväni satulaan kuin vanha tekijä. Neuleohje vilisi lyhenteitä, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Kompuroin ja jouduin välillä purkamaan, mutta luovuttaminen ei käynyt mielessäkään. Opettelin luomaan silmukoita uudella tavalla. Sukkapuikkojen sijaan siirtelin silmukoita pyöröpuikoilla taianomaisella magic loop -tekniikalla. Aloitin sukkien kärjestä ja lopetin varren joustinneuleeseen. Opin hurjasti uutta ja ihastelin kätteni jälkeä, mutta myös kiroilin ja kasvatin kärsivällisyyttäni.

Kuuntelin äänikirjoja ja surffailin Ylen Areenassa. Keskityin pitkästä aikaa johonkin muuhun kuin kännykän tuijottamiseen. Aivot saivat toisenlaista haastetta. Kun kädet tekevät, mieli saa levätä. Silmukka siirtyy puikolta toiselle ja villasukat valmistuvat vaivihkaa.

52 x villasukat

Nyt, viisi viikkoa myöhemmin jalassani on ihanat, sahraminkeltaiset, merinovillasta neulotut pitsisukat. Villasukat on suunnitellut brasilialainen Paula Pereira, ja malli kantaa nimeä 3 Leaves. Ne istuvat täydellisesti.

52 x villasukat

52 x villasukat

Seuraavat sukat ovat jo melkein puikoilla. Ruohonvihreät, pitkävartiset, Mariya Zyaparovan suunnittelemat Turning point -sukat vedän jalkaani, kun ihastelen auringonlaskua viileinä alkukesän iltoina mökin lasiverannalla. Sitä ennen neulon kuitenkin valmiiksi joulukuussa aloittamani villapaidan. Siitä lisää seuraavilla neulepäiväkirjan sivuilla!

52 x villasukat

52 x villasukat

Hei neulova tai neulomisesta haaveileva lukijani, kiva että jaksoit lukea tänne saakka! Ennen kuin klikkailet seuraavalle verkkosivulle, jätä ihmeessä puumerkkisi kommenttilaatikkoon. Kertomalla mitä sinulla on puikoilla juuri nyt tai mistä neuletyöstä uneksit, voit voittaa 52 x villasukat -kirjan. Osallistumisaika päättyy 11.5. klo 12. Tuplaa mahdollisuutesi osallistumalla arvontaan myös Instagramin puolella!

Unelmista totta – kustannussopimus allekirjoitettu!

Kesän korvilla pyörin lakanoissani, enkä saanut unta. Ajatukset heittivät kärrynpyörää, eikä mieli rauhoittunut millään. Oli pakko nousta ylös ja ottaa kynä käteen. Jos kirjaisin ylös kaiken, mitä mielessä liikkui, olisi ehkä helpompi nukahtaa. Kirjasin tekemättömiä töitä ja ideoita, jotka odottivat toteuttamistaan.

Sinä yönä pyörittelin päässäni myös kirjaideaa, joka omasta mielestäni oli erinomainen ja toimiva, ja johon en ainakaan itse vielä ollut törmönnyt. Ladoin ranskalaiset viivat allekkain ja lisäsin mustaa valkoiselle kaiken, mitä aamuyöstä itsestäni irti sain. Sitten suljin vihkon ja painoin pääni tyynyyn.

unelmista totta happy hamlet

Aamulla alkoi kiivas googlettaminen. Onko tosiaan niin, ettei tällaista kirjaa ole aiemmin tehty? Miten voi olla mahdollista, ettei ulkomailtakaan löydy vastaavaa? Kirjoitin siltä seisomalta kirjaehdotuksen, hahmottelin käsikirjoitusta ja sepitin saatekirjeen. Heti seuraavana päivänä uskaltauduin lähettämään tuotokseni muutamalle kustantajalle. Sydän pamppaillen jäin odottamaan vastauksia.

Nytkö se viimeinkin tapahtuu, yhdestä suuresta unelmasta tulee totta?

Keittokirjaa en halunnut kirjoittaa, mutta yhdessä syömistä halusin edistää. Uskoin omaan ideaani niin lujasti (kuten jokainen esikoiskirjailija todennäköisesti tekee), että tyrmistyin, kun ensimmäinen torjunta tuli. Kirjoitat hyvin, palautteessa sanottiin, mutta juuri nyt kyseinen kirja ei sovi kustannusohjelmaamme. Ole ihmeessä yhteydessä, jos muita ideoita ilmaantuu!

Samantapaisen palautteen sain useammalta kustantajalta ja aloin vähitellen lannistua. Kaiken huippuna yksi maamme suurimmista kustannustaloista puhutteli minua väärällä nimellä ja kertoi, kuinka keittokirjojen kustantaminen ei tällä hetkellä ole kovin kannattavaa. Jos he oikeasti olisivat lukeneet lähettämäni käsikirjoituksen saatteineen, olisi kustantamolle saattanut käydä ilmi, että kyseessä ei ole keittokirja, eikä nimeni ole Päivi.

unelmista totta happy hamlet

Kirjamessuilla ojentelin käynttikortteja kustantajalle jos toisellekin ja sanoin palaavani asiaan. En kuitenkaan koskaan ehtinyt tehdä niin, sillä seuraavalla viikolla matkustin Ranskaan. Happy Hamletin kiireettömässä ja lempeässä ilmapiirissä uskaltauduin jakamaan ideani residenssiin saapuneelle Jonna Hietalalle, kansainvälisesti menestyneen neulelehden, Laine Magazinen perustajalle.

unelmista totta kustannussopimus

Tapani mukaan vähättelin ideaani ja kerroin heti kättelyssä, että ei siitä varmaan koskaan tule mitään, kun niin moni kustantajakin on kirjan torpannut. Jonna kuitenkin maanitteli minut kertomaan ajatuksistani tarkemmin. Mitä pitemmälle pääsin, sitä enemmän hän innostui. Tiedätkö mitä, hän lopulta sanoi, minusta kirjaideasi on loistava, ja olisi mahtavaa saada kustantaa se! Lähetä minulle käsikirjoitushahmotelmasi ja katsotaan, onko yhtiökumppanini samaa mieltä.

unelmista totta kustannussopimus

Tuijotin hölmistyneenä vastapäätä istuvaa tyyppiä. Kuulinko oikein, halusiko joku oikeasti ottaa ideastani kopin? Suhtauduin entisen koulukiusatun varauksella: olin melkein varma, että minua pidetään pilkkanaan, ja että kyseessä on vain vitsi. Jonna joutui vakuuttelemaan minulle useaan otteeseen, että tarkoitti sanojaan. Ja kun en ottanut uskoakseni, hän tarttui lautasliinaan ja kirjaili siihen alustavan kustannussopimuksen.

Toissapäivänä, joulukuisena perjantaina matkustin Tampereelle allekirjoittamaan varsinaisen sopimuksen. Työnimellä Ruokaystävät kulkeva kirja julkaistaan kesän korvilla 2020, vain vuosi unettoman yön ja unelman heräämisen jälkeen. Se ilmestyy saman tien myös englanniksi ja lähtee kansainväliseen levitykseen. Voitte uskoa, että jännittää ja kauhistuttaa, vaikka tiedänkin, että kirjasta tulee hyvä ja hieno. Ja minusta kirjailija.

unelmista totta kustannussopimus

Uskokaa ihmiset itseenne, puhukaa haaveistanne ja tuokaa julki unelmianne, ja sillä saattaa hyvinkin käydä niin, että ne toteutuvat!

Joulun kovimmat kirjapaketit tulevat tässä!

*Kirjat saatu arvostelukappaleina

Joulu tulla jollottelee, joten on aika jokavuotisen kirjavinkkikavalkadin. Sen suuremmitta sanoitta hyökätään heti asiaan. Parhaat pakettivinkit kuusen alle, olkaa niin hyvät!

Annin Uunissa – Ihanimmat leivonnaiset jokaiseen vuodenaikaan

Olen jo pitkään ihaillut Annin määrätietoista tekemistä, hänen käsittämättömän kauniita kuviaan ja mielettömiä leivonnaisia, jotka saavat kädet kihelmöimään ja sormet hamuamaan kakkuvuokia ja jauhopusseja. Se on paljon sanottu ihmiseltä, jonka vahvuuksiin ei missään määrin kuulu leipominen. Kesän ja syksyn aikana sain mahdollisuuden tutustua Anniin. Häikäisevien kuvien takaa paljastui yhtä häikäisevä persoona, jonka positiivisesta asenteesta voisi jokainen meistä ottaa mallia.

joulun kovimmat kirjapaketit

Annin lahjaksi antamasta kirjasta tuli nopeasti minun keittiöraamattuni, jonka kaivan esiin kirjahyllystä aina juhlien kolkutellessa ovella. Tämä leivontakirja ilahduttaa takuuvarmasti lahjansaajaa. Kääräise siis kirjallinen reseptejä joulupakettiin!

Kenelle: Kotileipureille ja sellaisiksi tahtoville

Samuil Angelovin viinien maailma*

Selatessani kolminkertaisen sommelierien suomenmestarin ja ravintoloitsija Samuil Angelovin uutta kirjaa sen julkistustilaisuudessa innostuin valtavasti. Viime vuodet olen yrittänyt perehtyä viiniin ja sen valmistamisen kiemuroihin, siinä kuitenkaan kummemmin edistymättä. Rypäleet, tammitynnyrit ja aromit pyörivät päässäni päättymätöntä piirileikkiä, ja kun Alkon hyllyillä pitäisi osata valita ruualle sopiva tuote, käännyn hetken häröilyn jälkeen lähes aina osaavamman henkilökunnan puoleen.

Angelovin viinikirja on erilainen kuin aiemmin selaamani aihetta käsittelevät opukset. Se käy läpi viinimaailman perusteet insinööriluonteelle sopivien, havainnollisten infografiikoiden avulla. Kuvia kirjassa on vain muutama, sillä tarkoitus on keskittyä viinillä brassailun ja harvinaisuuksilla mehustelun sijaan tuoksutteluun, maisteluun ja tunnelmointiin. Kirjassa on paljon konkreettisia vinkkejä sekä ohjeet omatoimisiin maisteluhetkiin ja tasting-tilaisuuksiin – itse asiassa jokaiselle rypäleelle omansa.

joulun kirjalahjat

Vaikka kirjan sisältö onkin timanttia, rutisen hieman taitosta ja teknisestä toteutuksesta. Jälleen kerran olisi kaivattu tarkempaa oikolukua, sillä jo alkusivuilla on hankalasti luettavia lauseita ja muutamia selkeitä virheitäkin. Värejä on käytetty kivasti, mutta painojälki on niin haalean vaaleaa, ettei vähänkään hämärämmässä valaistuksessa meinaa saada selvää graafeista ja taulukoista – ei edes nuorisokaksitehoilla.

Suosittelen Samuil Angelovin viinien maailmaa siitä huolimatta, sillä sen viesti on hifisteleviä lajitovereitaan ymmärrettävämpi ja alentaa ainakin allekirjoittaneen kynnystä kokeilla erilaisia viinejä. Viini on hyvää, silloin kun se maistuu suussasi hyvältä, on kirjan punainen lanka. Niin yksinkertaista se on.

Kenelle: Sinulle, joka haluat perehtyä viinimaailman saloihin

Aino Vähäpesola: Onnenkissa*

Onnenkissaa suosittelin jo kesän korvilla. Kirjoittaessani en vielä ollut lukenut sivuakaan, mutta kirja onnistui kietaisemaan minut kauniisti kansiensa väliin, ja ahmaisin sen muutamassa tunnissa. Erilainen kerronta ihastutti ja hymyilytti, ja pitkästä aikaa tuntui siltä, että sivut loppuvat kesken.

joulun kirjalahjat

Kirjassa on vain satakunta sivua, mielelläni olisin lukenut toisen mokoman lisää. Kuten kustantajakin kertoo, Vähäpesola liikkuu esseen, autofiktion ja romaanin välimaastossa ja pakenee määrittelyjä valaisevan ja lohduttavan proosan maailmaan. Ihanaa!

Kenelle: Kolmikymppisille kalliolaisille  ja Edith Södergran -faneille

Marianna Stolbow: Surua se tyttö kantaa*

Parisuhdekouluttajana, tietokirjailijana ja Ensitreffit alttarilla -asiantuntijana tunnetuksi tullut Marianna Stolbow julkaisi alkusyksystä kaunokirjallisen esikoisensa. Olen tavannut Mariannan kerran ja ihastuin oitis niin, että kun kuulin hänen kirjoittavan ensimmäistä romaaniaan, tiesin haluavani sen käsiini heti kirjan ilmestyttyä. Maltoin kuitenkin odottaa kirjamessuilla saakka.

joulun kirjalahjat

Kirja on kiehtovan erilainen ja koukuttavasti kirjoitettu. Tykkään siitä, ettei kaikkea ole kirjoitettu auki, tarina on tiukasti ajassa kiinni, ja tunnelma on salaperäinen, mutta silti niin todellinen. Henkilöhahmojen äänet limittyvät toistensa lomaan ja totuuksia on niin monta kuin on puhujaa. Genreä on vaikea määritellä, dekkari tämä ei ole, mutta rikokset ja viranomaiset ovat silti keskeisessä roolissa. Juoni kietoutuu yhteiskunnan epäkohtiin ja idealismiin, joka kasvaa lopulta väkivallaksi. Lukemisen jälkeen tekee mieli tarttua myös Stolbowin tietokirjoihin. Tiesin hänen olevan viisas nainen, mutta kirjan kauneus yllätti silti. Kiitos Marianna, toivottavasti jatkat eteenpäin kaunokirjallisella tielläsi.

Kenelle: Kaikille hyvän kaunokirjallisuuden ystäville

Suvi Vaarla: Westend*

Lama-ajan lapselle Vaarlan Westend oli todella samaistuttava lukukokemus. Vaikka pankkien ja rahamaailman romahdus ei lyönyt leimaansa suoraan minuun, olen vierestä seurannut läheltä laman tullessaan tuomia taloudellisia vaikeuksia, yrittäjien tuskaista taivalta ja päivästä toiseen selviämistä. Sitä kuinka 80-luvun nousukausi ja kulutusjuhla vaihtuvat maksalaatikkoon, luottokortit leikataan kahtia, eikä uusiin vaatteisiinkaan välttämättä ole varaa.

joulun kirjalahjat

Westendiä lukiessa itketti ja nauratti, sillä juuri tuollaiselta maailma 90-luvun vaihteessa näytti. Suvi Vaarla osaa sanoittaa laman ajankuvaa ja siitä seurannutta, vieläkin meissä 80-luvulla lapsuutensa eläneissä vaikuttavaa sukupolvikokemusta taitavasti. Talouden mahti on armoton.

Kenelle: Lama-ajan lapselle ja laman kokeneelle aikuiselle

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana*

Jos haahuilet mielelläsi kirjakaupoissa, brittiläisen kirjakauppiaan päiväkirja on sinusta todennäköisesti hyvinkin kiinnostavaa luettavaa. Tarkkanäköinen Bythell tekee huomioita ja kirjaa ylös asiakkaidensa lentäviä lauseita. Hän kiertelee tyhjentämässä kuolinpesiä kirjoista, järjestää pikkukaupungin kirjafestareita ja pitää hyllyissään satojatuhansia käytettyjä kirjoja. Jokaisen päivän kohdalle merkitään myös myyntiluvut.

joulun kirjalahjat

Suomessa kirja- ja kustannusala on ollut vuosikausia vaikeuksissa, mutta jos oikein olen ymmärtänyt, nyt pimeän tunnelin päässä näkyy valoa, ja myyntiluvut ovat lähteneet varovaiseen nousuun. Kirja kuvaa hyvin sitä murrosta, jonka perinteinen kirjakauppa on joutunut kohtaamaan nettikauppojen ja amerikkalaisten jättiläisten, kuten Amazonin vyöryessä markkinoille.

Elämäni kirjakauppiaana ei ole perinteinen romaani, vaan päiväkirjamerkintöihin perustuva, kuivaa huumoria viljelevä dokumentti, joka kuvaa kirjakauppiaan surkuhupaisaa ja hidasta arkea hyvin realistisesti.

Kenelle: Wanhan hyvän ajan fiilistelijöille, antikvariaattien ystäville ja niille, joiden olohuoneen tärkein sisustuselementti on kirjahylly

Bonusvinkit:
Kesän ja syksin aikana olen kuunnellut useita äänikirjoja. Vastamelukuulokkeet hankittuani tarina kulkee korvissani jokaisella metromatkalla ja lyhyelläkin kävelylenkillä. Kuuntelen kirjoja myös siivotessa, pyykätessä ja tiskatessa. Suuren suosituksen annan Clare Mackintoshin kirjoille Annoin sinun mennä ja Minä näen sinut. Dekkareille, jotka onnistuivat huijaamaan heti aluksi ajatukset väärille raiteille, ja jotka paljastivat juonikuvionsa vasta viime metreillä. Pitkäksi aikaa jäi päähän pyörimään myös Elisabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton. Tietokirjagenressä pidin kovasti Minä olen Anna Puusta. Pääosin varmasti siksi, että äänikirjan lukuihin on ujutettu musiikkia ja siksi, että eläytyvänä lukijana on artisti itse.

Vielä viimeinen vinkki: jos rakastat Kate Mortonin kirjoja, toivo joulupukilta ensimmäinen osa Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -kirjasarjasta. Takuuvarmaa viihdettä, johon koukuttuu hetkessä. Kolme ensimmäistä kirjan luettuani minulla on jo muutamia teorioita siitä, kuka sisarusten ottoisä Papa Salt on, ja millä logiikalla hän on päätynyt adoptoimaan juuri nuo seitsemän tytärtä. Neljäs osa on parhaillaan kesken, luen sitä pikkuhiljaa, jotta keväällä 2020 julkaistava viides osa ehtisi ilmestyä ennen kuin neljäs loppuu.

ps. Kirjahyllyyni on sattuman kautta päätynyt kaksi kappaletta Onnenkissaa. Niinpä lähestyvän joulun kunniaksi päätin pistää pystyyn arvonnan instagramin puolella. Käy kommentoimassa kirjakuvaa ja voit hyvinkin voittaa Onnenkissan kirjahyllyysi!

Jos yllä olevat kirjat eivät nappaa tai häävisti houkuttele, kurkkaa sillä silmällä myös viime kesän lomalukemisto ja edellisen joulun suositukset.

*Kirjat saatu arvostelukappaleina