Joulun kovimmat kirjapaketit tulevat tässä!

*Kirjat saatu arvostelukappaleina

Joulu tulla jollottelee, joten on aika jokavuotisen kirjavinkkikavalkadin. Sen suuremmitta sanoitta hyökätään heti asiaan. Parhaat pakettivinkit kuusen alle, olkaa niin hyvät!

Annin Uunissa – Ihanimmat leivonnaiset jokaiseen vuodenaikaan

Olen jo pitkään ihaillut Annin määrätietoista tekemistä, hänen käsittämättömän kauniita kuviaan ja mielettömiä leivonnaisia, jotka saavat kädet kihelmöimään ja sormet hamuamaan kakkuvuokia ja jauhopusseja. Se on paljon sanottu ihmiseltä, jonka vahvuuksiin ei missään määrin kuulu leipominen. Kesän ja syksyn aikana sain mahdollisuuden tutustua Anniin. Häikäisevien kuvien takaa paljastui yhtä häikäisevä persoona, jonka positiivisesta asenteesta voisi jokainen meistä ottaa mallia.

joulun kovimmat kirjapaketit

Annin lahjaksi antamasta kirjasta tuli nopeasti minun keittiöraamattuni, jonka kaivan esiin kirjahyllystä aina juhlien kolkutellessa ovella. Tämä leivontakirja ilahduttaa takuuvarmasti lahjansaajaa. Kääräise siis kirjallinen reseptejä joulupakettiin!

Kenelle: Kotileipureille ja sellaisiksi tahtoville

Samuil Angelovin viinien maailma*

Selatessani kolminkertaisen sommelierien suomenmestarin ja ravintoloitsija Samuil Angelovin uutta kirjaa sen julkistustilaisuudessa innostuin valtavasti. Viime vuodet olen yrittänyt perehtyä viiniin ja sen valmistamisen kiemuroihin, siinä kuitenkaan kummemmin edistymättä. Rypäleet, tammitynnyrit ja aromit pyörivät päässäni päättymätöntä piirileikkiä, ja kun Alkon hyllyillä pitäisi osata valita ruualle sopiva tuote, käännyn hetken häröilyn jälkeen lähes aina osaavamman henkilökunnan puoleen.

Angelovin viinikirja on erilainen kuin aiemmin selaamani aihetta käsittelevät opukset. Se käy läpi viinimaailman perusteet insinööriluonteelle sopivien, havainnollisten infografiikoiden avulla. Kuvia kirjassa on vain muutama, sillä tarkoitus on keskittyä viinillä brassailun ja harvinaisuuksilla mehustelun sijaan tuoksutteluun, maisteluun ja tunnelmointiin. Kirjassa on paljon konkreettisia vinkkejä sekä ohjeet omatoimisiin maisteluhetkiin ja tasting-tilaisuuksiin – itse asiassa jokaiselle rypäleelle omansa.

joulun kirjalahjat

Vaikka kirjan sisältö onkin timanttia, rutisen hieman taitosta ja teknisestä toteutuksesta. Jälleen kerran olisi kaivattu tarkempaa oikolukua, sillä jo alkusivuilla on hankalasti luettavia lauseita ja muutamia selkeitä virheitäkin. Värejä on käytetty kivasti, mutta painojälki on niin haalean vaaleaa, ettei vähänkään hämärämmässä valaistuksessa meinaa saada selvää graafeista ja taulukoista – ei edes nuorisokaksitehoilla.

Suosittelen Samuil Angelovin viinien maailmaa siitä huolimatta, sillä sen viesti on hifisteleviä lajitovereitaan ymmärrettävämpi ja alentaa ainakin allekirjoittaneen kynnystä kokeilla erilaisia viinejä. Viini on hyvää, silloin kun se maistuu suussasi hyvältä, on kirjan punainen lanka. Niin yksinkertaista se on.

Kenelle: Sinulle, joka haluat perehtyä viinimaailman saloihin

Aino Vähäpesola: Onnenkissa*

Onnenkissaa suosittelin jo kesän korvilla. Kirjoittaessani en vielä ollut lukenut sivuakaan, mutta kirja onnistui kietaisemaan minut kauniisti kansiensa väliin, ja ahmaisin sen muutamassa tunnissa. Erilainen kerronta ihastutti ja hymyilytti, ja pitkästä aikaa tuntui siltä, että sivut loppuvat kesken.

joulun kirjalahjat

Kirjassa on vain satakunta sivua, mielelläni olisin lukenut toisen mokoman lisää. Kuten kustantajakin kertoo, Vähäpesola liikkuu esseen, autofiktion ja romaanin välimaastossa ja pakenee määrittelyjä valaisevan ja lohduttavan proosan maailmaan. Ihanaa!

Kenelle: Kolmikymppisille kalliolaisille  ja Edith Södergran -faneille

Marianna Stolbow: Surua se tyttö kantaa*

Parisuhdekouluttajana, tietokirjailijana ja Ensitreffit alttarilla -asiantuntijana tunnetuksi tullut Marianna Stolbow julkaisi alkusyksystä kaunokirjallisen esikoisensa. Olen tavannut Mariannan kerran ja ihastuin oitis niin, että kun kuulin hänen kirjoittavan ensimmäistä romaaniaan, tiesin haluavani sen käsiini heti kirjan ilmestyttyä. Maltoin kuitenkin odottaa kirjamessuilla saakka.

joulun kirjalahjat

Kirja on kiehtovan erilainen ja koukuttavasti kirjoitettu. Tykkään siitä, ettei kaikkea ole kirjoitettu auki, tarina on tiukasti ajassa kiinni, ja tunnelma on salaperäinen, mutta silti niin todellinen. Henkilöhahmojen äänet limittyvät toistensa lomaan ja totuuksia on niin monta kuin on puhujaa. Genreä on vaikea määritellä, dekkari tämä ei ole, mutta rikokset ja viranomaiset ovat silti keskeisessä roolissa. Juoni kietoutuu yhteiskunnan epäkohtiin ja idealismiin, joka kasvaa lopulta väkivallaksi. Lukemisen jälkeen tekee mieli tarttua myös Stolbowin tietokirjoihin. Tiesin hänen olevan viisas nainen, mutta kirjan kauneus yllätti silti. Kiitos Marianna, toivottavasti jatkat eteenpäin kaunokirjallisella tielläsi.

Kenelle: Kaikille hyvän kaunokirjallisuuden ystäville

Suvi Vaarla: Westend*

Lama-ajan lapselle Vaarlan Westend oli todella samaistuttava lukukokemus. Vaikka pankkien ja rahamaailman romahdus ei lyönyt leimaansa suoraan minuun, olen vierestä seurannut läheltä laman tullessaan tuomia taloudellisia vaikeuksia, yrittäjien tuskaista taivalta ja päivästä toiseen selviämistä. Sitä kuinka 80-luvun nousukausi ja kulutusjuhla vaihtuvat maksalaatikkoon, luottokortit leikataan kahtia, eikä uusiin vaatteisiinkaan välttämättä ole varaa.

joulun kirjalahjat

Westendiä lukiessa itketti ja nauratti, sillä juuri tuollaiselta maailma 90-luvun vaihteessa näytti. Suvi Vaarla osaa sanoittaa laman ajankuvaa ja siitä seurannutta, vieläkin meissä 80-luvulla lapsuutensa eläneissä vaikuttavaa sukupolvikokemusta taitavasti. Talouden mahti on armoton.

Kenelle: Lama-ajan lapselle ja laman kokeneelle aikuiselle

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana*

Jos haahuilet mielelläsi kirjakaupoissa, brittiläisen kirjakauppiaan päiväkirja on sinusta todennäköisesti hyvinkin kiinnostavaa luettavaa. Tarkkanäköinen Bythell tekee huomioita ja kirjaa ylös asiakkaidensa lentäviä lauseita. Hän kiertelee tyhjentämässä kuolinpesiä kirjoista, järjestää pikkukaupungin kirjafestareita ja pitää hyllyissään satojatuhansia käytettyjä kirjoja. Jokaisen päivän kohdalle merkitään myös myyntiluvut.

joulun kirjalahjat

Suomessa kirja- ja kustannusala on ollut vuosikausia vaikeuksissa, mutta jos oikein olen ymmärtänyt, nyt pimeän tunnelin päässä näkyy valoa, ja myyntiluvut ovat lähteneet varovaiseen nousuun. Kirja kuvaa hyvin sitä murrosta, jonka perinteinen kirjakauppa on joutunut kohtaamaan nettikauppojen ja amerikkalaisten jättiläisten, kuten Amazonin vyöryessä markkinoille.

Elämäni kirjakauppiaana ei ole perinteinen romaani, vaan päiväkirjamerkintöihin perustuva, kuivaa huumoria viljelevä dokumentti, joka kuvaa kirjakauppiaan surkuhupaisaa ja hidasta arkea hyvin realistisesti.

Kenelle: Wanhan hyvän ajan fiilistelijöille, antikvariaattien ystäville ja niille, joiden olohuoneen tärkein sisustuselementti on kirjahylly

Bonusvinkit:
Kesän ja syksin aikana olen kuunnellut useita äänikirjoja. Vastamelukuulokkeet hankittuani tarina kulkee korvissani jokaisella metromatkalla ja lyhyelläkin kävelylenkillä. Kuuntelen kirjoja myös siivotessa, pyykätessä ja tiskatessa. Suuren suosituksen annan Clare Mackintoshin kirjoille Annoin sinun mennä ja Minä näen sinut. Dekkareille, jotka onnistuivat huijaamaan heti aluksi ajatukset väärille raiteille, ja jotka paljastivat juonikuvionsa vasta viime metreillä. Pitkäksi aikaa jäi päähän pyörimään myös Elisabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton. Tietokirjagenressä pidin kovasti Minä olen Anna Puusta. Pääosin varmasti siksi, että äänikirjan lukuihin on ujutettu musiikkia ja siksi, että eläytyvänä lukijana on artisti itse.

Vielä viimeinen vinkki: jos rakastat Kate Mortonin kirjoja, toivo joulupukilta ensimmäinen osa Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -kirjasarjasta. Takuuvarmaa viihdettä, johon koukuttuu hetkessä. Kolme ensimmäistä kirjan luettuani minulla on jo muutamia teorioita siitä, kuka sisarusten ottoisä Papa Salt on, ja millä logiikalla hän on päätynyt adoptoimaan juuri nuo seitsemän tytärtä. Neljäs osa on parhaillaan kesken, luen sitä pikkuhiljaa, jotta keväällä 2020 julkaistava viides osa ehtisi ilmestyä ennen kuin neljäs loppuu.

ps. Kirjahyllyyni on sattuman kautta päätynyt kaksi kappaletta Onnenkissaa. Niinpä lähestyvän joulun kunniaksi päätin pistää pystyyn arvonnan instagramin puolella. Käy kommentoimassa kirjakuvaa ja voit hyvinkin voittaa Onnenkissan kirjahyllyysi!

Jos yllä olevat kirjat eivät nappaa tai häävisti houkuttele, kurkkaa sillä silmällä myös viime kesän lomalukemisto ja edellisen joulun suositukset.

*Kirjat saatu arvostelukappaleina

Värikästä vegeruokaa ja parhaita kalareseptejä – katsaus kesäkeittiön kirjahyllyyn

*Kirjat on saatu kustantajilta pressikappaleina

Joka kevät kuljeskelen kirjakauppojen keittokirjahyllyillä ja hypistelen uutuusopusten kansia. Olohuoneeni nurkassa oleva keittokirjahylly on ääriään myöten täynnä, mutta haluan siitä huolimatta pysyä kärryillä siitä, millaisia paperille painettuja taideteoksia ruokamaailmassa syntyy. Selaillessani värikkäitä sivuja ja ruokahalua kiihdyttäviä kuvia heräävät haaveet omasta ruokakirjasta henkiin. Ehkä jonain päivänä minunkin hengentuotteeni päätyy uutuuskirjojen osastolle, eihän sitä koskaan tiedä!

vegesato värikästä vegeä

Kiinnostavimmista keittokirjoista pyydän kustantajalta pressikappaleet, jotta voin testata reseptejä ja arvioida niiden käyttökelpoisuutta omasta näkökulmastani. Pakkaan parhaat opukset mukaan mökille ja selailen niitä lasiverannan lämmössä. Viime kesänä ihastuin silmittömästi Liemessä-blogista tutun Jenni Häyrisen ja Viimeistä murua myöten -blogin Saara Atulan Brunssikirjaan sekä Lotta Viitaniemen blogin mukaan nimettyyn Syötävän hyvät -salaattikirjaan, joista molemmista kokkasin lukuisia kertoja. Molemmat ansaitsevat paikkansa mökkihyllyssä tänäkin kesänä. 

Kesällä 2019 loppusuoralle selviytyivät Sanna Autereen ja Sanna Peurakosken viehättävä Vegesato, Ninarose Maozin ja Robert Segerin kokoama Värikästä vegeä sekä Peggy Thomasin vähän perinteisempi Parhaat kalareseptit. Kovin montaa ruokaa en kirjoista ole vielä ehtinyt kokkaamaan, mutta sen verran kuitenkin, että voin hyvin seistä opusten takana ja vinkata niistä myös muille.

Vegesato – maailman parhaat maut satokauden kasviksista (vegaaninen)

Kahden Sannan kirjoittama Vegesato* on kesän kolmesta suosikista kompaktein. Sivuja on 135 ja reseptejä 78. Se on samalla sekä kirjan vahvuus että heikkous. Opus on jaettu neljään osaan vuodenaikojen mukaan, oikea satokausi on siis helppo löytää, mutta reseptejä ei ole kovin montaa per satokausi. Kirja on tekijöidensä näköinen, joten sen kaikki reseptit ovat vegaanisia.

vegesato

Vegaanius tosin paljastuu vasta ohjeita selatessa. Tieto on toki kirjattu myös takakannen viimeiseen lauseeseen, mutta hakusessa olisi vegaaninen keittokirja, en välttämättä osaisi tarttua tähän. Toisaalta on hyvä, ettei Vegesato tee tästä numeroa, sillä suurempien kaupunkien kuplan ulkopuolella v-sanakannessa saattaisi herättää enemmän eripuraa kuin innostusta. Jospa valittu taktiikka madaltaiskin myös sekasyöjän kynnystä kokeilla kirjan reseptejä!

vegesato

Vegesato on varsin monipuolinen. Yksien kansien välistä löytyy säilöntäsuosituksia, suolaisia sapuskoja, naposteltavaa, mehujääreseptejä, siirappiohjeita, makeita herkkuja ja vinkkejä vierasvaraan. Maantieteellisesti liikutaan Suomineidon helmoista Koreaan, Kreikasta Vietnamiin ja Karibialta Peruun. Ruokaisia aterioita on valikoitunut kirjaan vähänlaisesti, mutta laatu kompensoi määrän. Hiirenkorvalla ovat arepat ihanine täytteineen, injera-leipä, kimchi-perunaröstit ja vegaaninen hatsapuri. Vietnamilaisia kesärullia ehdin kokeilla jo, mutta ensikertalaisen käärimät kääryleet eivät täyttäneet kuvauskriteereitä, vaikka sekä rullien että kastikkeiden maku olikin hyvinkin maukas. Harjoittelu jatkuu.

Värikästä vegeä – Lähi-idän keittiö

Tutustuin Värikästä vegeä* -kirjan kirjoittajaan, Ninarose Maoziin eräällä työväenopiston ruokakurssilla kolme vuotta sitten. Siitä lähtien olemme seuranneet toistemme tekemisiä somemaailmassa ja kun Ninarose kysyi, tahtoisinko saada arvostelukappaleen, hihkaisin innoissani kyllä. Postin ilmoitus saapuneesta paketista tuli pari päivää myöhemmin, lappusta tutkaillessani ajattelin, että mukaan on pakattu vähintään kaksi opusta, sillä painoksi oli merkitty 2,5 kiloa. Olin väärässä. Pahveista nimittäin kuoriutui jättimäinen, yli 400 sivun ja reilun kahden kilon järkäle, joka lumosi minut värikkäillä kuvillaan välittömästi.

värikästä vegeä

Kirjaan on koottu reseptejä yli 20 eri Israelissa asuvalta tai sieltä kotoisin olevalta ruokaihmiseltä. Joukossa on keittiömestareita, kokkeja ja bloggaajia, mutta myös meitä tavallisia talliaisia, joita yhdistää rakkaus ruokaan, ja jotka jakavat sukunsa reseptit meidän kaikkien kokattavaksi. Ihanaa!

Kuvat ovat mielettömiä, mutta kun kirjassa on sivuja yli 400 ja paperi paksua, neljä peräkkäistä kuva-aukeamaa on ehkä liioittelua. Resepti- tai raaka-ainehakemistoa ei ole, ja ohjeita on hankala löytää runsaasti kuvitetun kirjan uumenista. Shakshoukan resepti on kirjassa peräti kolme kertaa, mutta kuten kirjoittaja kertoo, jokaisella kotikokilla on tähän lähi-idän aamiaisklassikkoon oma ohjeensa.

värikästä vegeä

Kustannustoimittaja minussa harmittelee myös painovirhepaholaisia ja toistoa, joka olisi ollut helposti karsittavissa tarkan toimittajan käsissä. Reseptien soveltaminen Suomen oloihin on paikoin jäänyt puolitiehen, kun valmiiden annoksen kuvia katsoo. Esimerkiksi yksi israelilaiselta torilta ostettu tomaatti vastaa kooltaan helposti 3–4 suomalaista kasvihuonetomaattia, joten reseptissä mainittu yksinäinen punaposki ei riitä mitenkään. Pikkuinen miinus tulee myös kirjoitettua arabiaa mukailevasta otsikkofontista, jota on etenkin eksoottisempien ruokalajien yhteydessä vaikea lukea.

Kirjaa ei voi silti olla selaamatta ilman veden herahtamista kielelle. Värikkäät mausteet, lähi-idän lämpö, perinteiset astiat ja tuoreena torilta hankitut raaka-aineet hurmaavat paatuneimmankin kotikokin. Olen valmistanut yllä olevassa kuvassa näkyvää paistettua halloumia jo kolme kertaa. Kirjasin sen myös blogiini, joten jos suusi ehti jo vettyä, kurkkaa resepti ja ryhdy tositoimiin vaikka saman tien. Ainekset ovat yksinkertaiset, ja maku mahtava.

Parhaat kalareseptit – by Peggyn pieni punainen keittiö

Lihansyönti on vähentynyt taloudessamme minimiin. Lihaproteiini on korvattu mm. herneillä ja pavuilla, nyhtiksellä sekä uudella suosikillani Yosan kaurapaloilla. Sisäelimiä syömme edelleen, sillä ne syntyvät lihantuotannon sivutuotteena, ja kalaa ja äyriäisiä ostamme ja syömme viikoittain muodossa tai toisessa. Omat ideat kalankäsittelyyn ja valmistukseen on jo käytetty ja kierrätetty moneen kertaan, joten otin erityisellä ilolla vastaan tiedon Peggy Thomasin ensimmäisen, kalaan keskittyvän keittokirjan ilmestymisestä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Parhaat kalareseptit* on sekin varsin tuhti tapaus. Reseptejä on lähes 100 ja sivumäärä kolminkertainen. Jälleen kerran tunnelmalliset kuvat herättävät ruokahalun ja kuola alkaa valua suupielistä heti ensimmäisien reseptien kohdalla. Ohjeet on jaettu käyttötarkoituksensa mukaan: on suupaloja, arkireseptejä, juhlavampia aterioita sekä sooseja ja lisukkeita. Hakemistokin on kunnossa.

parhaat kalareseptit

Totuuden nimissä kerrottakoon, etten ole ehtinyt vielä kokeilemaan yhtäkään Peggyn reseptiä, mutta hiirenkorville olen kääntänyt silti tämäkin kirjan sivut. Olen säästänyt kirjaa mökkimaisemiin veden äärelle ja nyt kun täällä ollaan, aion testata ainakin ahvenella ryyditettyä aasialaista nuudelisalaattia, särkipyöryköitä ja pinaatti-perunapyreetä sekä paholaisen dippimuikkuja. Enää tarvitsisi etsiä eväkkäät käsiinsä. Pitäisköhän laskea katiska vesille vielä tänään?

*Kirjat on saatu kustantajilta pressikappaleina

Kirjakesä 2019 – lomalukemista ja riippumattoromaaneja + ARVONTA

**Kirjat saatu mediakappaleina, arvontapalkinnot lahjoittaa Otava

Miten onkin niin, että kesäkirjapinoon kerääntyneet opukset noudattavat samaa väriskaalaa? Vuoden 2016 väri oli sininen, seuraavana kesänä luin pääasiassa punaisia kirjoja, sitten siirryttiin keltaisen kautta takaisen siniseen ja tänä suvena puolet pinosta hehkuu taas possunpunaisena. Kesän 2019 lukupinolla on toinenkin erikoisuus, huomaatteko mikä? Kyllä, tänä kesänä naiset jyräävät!

lomalukemista

Kesäloma kuumottaa jo kulman takana, joten on aika loman lukuvinkkien! Kaikkia kuvissa esittelemiäni kirjoja en ole vielä ehtinyt ahmimaan, mutta jokainen romaani on saanut ylistäviä arvosteluja lukuisilta lukutoukilta, joten uskallan suositella niitä lukemattakin. Olen säästellyt parhaita paloja tarkoituksella. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna roudaan toimistoni mökkimaisemiin ja aloitan ihanan urakan. Tästä tulee todellinen kirjakesä.

Lukupinot taltioituani tajusin, että useampikin merkkiteos unohtui kirjahyllyyn. Esimerkiksi Lucinda Rileyn seitsemän sisaren saagan ensimmäinen osa odottaa pääsyä riippumattoon yhtä lailla, samoin tekee Saara Turusen Sivuhenkilö ja Minna Rytisalon Lempi, jotka hankin hyllyyni kirjan ja ruusun päivänä – kaikki kolme sinisen sävyissä muuten! Lukemattomia dekkareita on kokonainen hyllymetri, sillä jossain vaiheessa tympäännyin turhaan väkivaltaan, joka rikosromaaneissa usein roiskuu veri turhankin rehvakkaasti, vailla juonellista tarkoitusta. Ehkäpä tänä kesänä tartun myös johonkin niistä, kun ensin saan kahlattua uutuuskirjat läpi.

Sitten ovat vielä uudet keittokirjat. Aikamoinen matkalaukullinen reseptejä on roudattu mökkikeittiöön, sillä siellä jos missä on aikaa testata ohjeiden toimivuutta. Eiköhän sieltä jokunen resepti ja keittokirja ujuttaudu myös blogin sivuille. Muutamia opuksia olen jo valmiiksi käännellyt hiirenkorville!

Lomalukemista riippumattoon!

Celeste Ngn Tulenarkoja asioita ahmin muutamassa illassa. Hyvä tarina, joka avautuu vähitellen. Tämä on juuri sellainen kirja, jonka loppuun päästyään on pakko palata alkuun ja tarkistaa annettiinko ensimmäisissä kappaleissa jo vihjeitä tulevasta. Erinomainen riippumattokirja, josta on tekeillä Reese Witherspoonin tähdittämä sarja!

nopeasti piirretyt pilvet

Paula Nivukosken Nopeasti piirretyt pilvet on toista maata. Se kuvaa suomalaista maaseutua aikana, jolloin Amerikka oli vielä unelmien ihmemaa, jonne lähdettiin suurin joukoin paremman elämän toivossa. Aikana, jolloin puoliso valittiin omalta kylältä, ei ulkonäön, vaan työteliään luonteen perusteella. Kirjassa eletään katovuosia, leivotaan pettuleipää, kiroillaan juoruämmiä ja hyysätään isättömiä lapsia. Hidas kerronta pysäyttää ajan, linnut lakkaavat laulamasta ja Levänluhdan ikivanha kalmisto herää eloon. Vaikka ensimmäisillä sivuilla et innostuisi, anna tälle esikoisteokselle mahdollisuus. Päähenkilöiden puhuma pohjanmaan murre valloitti ainakin allekirjoittaneen.

Uutta Kate Mortonia olen säästellyt eniten, sillä olen rakastanut kaikkia hänen aiempia teoksiaan. Mortonin kirjat toistavat samaa kaavaa. Historia ja nykyaika vuorottelevat. Toiseen aikaan tapahtuneita skandaaleita, kuolemantapauksia ja katoamisia selvitetään nykypäivästä käsin ja lopussa on aina arvaamaton käänne. Mitäpä toimivaa konseptia muuttamaan, sillä riippumatossa haluankin uppoutua mysteerien maailmaan ja keskittyä kesäisen keveään kirjallisuuteen. Olen kuullut huhuja, että Kellontekijän tytär poikkeaa jollain tapaa tutusta ja turvallisesta tarinasta, mutta miten, sitä en vielä ole ehtinyt ottaa selville.

kellontekijän tytär

Niina Mero on harlekiinikirjallisuuden mestari. Hän tekee parhaillaan väitöskirjaa romanttisesta viihdekirjallisuudesta ja hyödyntää tutkimusmateriaalia myös esikoisromaanissaan. Englantilainen romanssi etenee jouhevasti, mutta onnistuu ärsyttämään vähän pienillä epäloogisuuksillaan ja sanavalintojen toistollaan. Kun päähenkilö hiippailee samalla aukeamalla neljättä kertaa, puhisen ääneen ja kyselen, missä on kustannustoimittajan punakynä mahtanut piileskellä. Loppuratkaisu ampuu mielestäni hiukan yli ja romanttisen rakkauden lopullinen kohde on arvattavissa, mutta jos näitä pikkuseikkoja onnistuu katsomaan sormien välistä, on edessä varsin viihdyttävä lukukokemus.

Riippumattokategoriaan luokittelen myös vielä lukemattomat Holly Bournen Katsokaa, miten onnellinen olen ja Nina Lykken Ei, ei ja vielä kerran ei. Tykkäyksiä ovat keränneet molemmat, viimeksi eilen bongasin ensimmäisen näistä kirjallisen ystäväni somepäivityksestä kehujen kera. Odotukset ovat korkealla.

Dekkareita ja voimakkaita tarinoita

Camilla Läckbergin Kultahäkin kanteen on painettu lause “Naisen kosto on kaunis ja karmea.” Kirja viihdyttää, kiihdyttää ja tekee sen, minkä kannessa lupaa. Se käsittelee sukupuolien eriarvoisuutta ja uhkuu lopulta feminististä voimaa. Tarina on uskottava ja koukuttaa. Myönnettävä on, että me molemmat kahlasimme kirjan punehtunein poskin. Vaikka sängyssä peuhaamisessa on varsinkin kirjan loppua kohti kyseenalainen sävy, ei seksillä mässäillä vaan kohtaukset on kirjoitettu taiten tukemaan tarinaa. Loppuratkaisu alkaa valjeta toden teolla vasta viimeisillä sivuilla – se on yleensä hyvän dekkarin merkki.

kultahäkki

Naomi Aldermanin Voima oli minulle melkein  liiankin rankkaa luettavaa. Pidän dystopioista, ja onhan sukupuolten voimasuhteiden kääntäminen päälaelleen kovin kiehtova idea. Kirjan edetessä painostava tunnelma ja väkivalta kuitenkin lisääntyy turhankin paljon, vähemmälläkin idea tulisi selväksi. Voima on kuitenkin kirja, joka kannattaa lukea, etenkin jos ei ole niin herkkä väkivallalle kuin minä. Yksin mökillä en tätä teosta tosin avaisi.

voima

Ruth Waren uusinta dekkaria Rouva Westaway on kuollut en ole itse ehtinyt vielä avaamaan, mutta mies ahmaisi sen kertalukemalta. Jos häneen on uskominen, kirja säilytti mielenkiinnon loppuun saakka ja piti otteessaan koko matkan ajan. Joitakin pienempiä juonenkäänteitä olisi voinut kuulemma karsiakin, mutta genressään opus oli varsin mainio. Turhalla väkivallalla ei mässäillä, vaan pääosassa on ennemminkin mysteerin ratkaiseminen kuin veritöiden valokuvantarkka kuvaaminen tai sarjamurhaajan jahtaaminen.

Novelleja ja lyhyempiä makupaloja

Kati Tervon Punainen pata on kirja, jonka olisin voinut itsekin kirjoittaa. Se sisältää lyhyitä, taitavasti ja elävästi kirjoitettuja tarinoita ruuasta, syömisestä ja makumuistoista. Muutaman sivun mittaiset tekstit on ryyditetty resepteillä, jotka menevät ehdottomasti testiin kesän aikana.

punainen pata

Aino Vähäpesolan Onnenkissasta ja Kim Thúyn Rusta on molemmista puhuttu mediassa niin paljon, että ne ovat päässeet lukulistalle jo pelkän maineensa takia. Onnenkissan olen ymmärtänyt pitävän sisällään kiinnostavaa, erilaista kerrontaa ja omaelämänkerrallisuutta sellaisessa muodossa, jota ei kotimaisessa kirjallisuudessa ole välttämättä vielä nähty. Vuonna 1994 syntynyt Vähäpesola liikkuu kustantajan mukaan esseen, autofiktion ja romaanin välimaastossa ja pakenee määrittelyjä valaisevan ja lohduttavan proosan maailmaan. Ru taas on omaelämäkerrallinen romaani, joka kertoo venepakolaisuudesta ja elämästä sen jälkeen. Kim Thúy leikkii kielellä ja keinuu edestakaisin muistikuvien ja nykyhetken välillä. Lukuja ei ole, on vain sivun tai korkeintaan kahden mittaisia kappaleita. Tästä kirjasta olen päättänyt pitää.

Osallistu arvontaan ja voita lomalukemista!

Eikä tässä vielä kaikki. Rantasalmen kirjasto osoittautui männäkesänä oikeaksi aarreaitaksi. Vähän asiakkaita, paljon kirjoja, eikä jonoja uutuuksienkaan varauslistoilla. Kirjastolistalla on kymmeniä nimikkeitä, jotka olen poiminut kavereiden ja kollegoiden somevirrasta pitkin pimeää talvea ja kirkasta kevättä. Jonossa on muun muassa Veitolaa, Clementiä, Ferrantea ja Pohjalaista sekä Stroutia, Westoveria, Puikkosta ja Moyesia. Jos lukuvinkit kiinnostavat, kannattaa ottaa seurantaan myös instagram-tili, jonka kohokohtiin keräilen jokaisen lukemani kirjan ja lyhyen arvion siitä.

lomalukemista

Alan kuulostaa jo edesmenneeltä ostos-tv:ltä, mutta sanonpa silti, että ei tässäkään kuulkaa vielä kaikki! Blogini täytti nimittäin vuosia tasan kuukausi sitten. Neljää vaiherikasta vuotta juhlistaakseni sain Otavalta arvottavaksi muutaman kirjan lukijoilleni. Jos siis kaipaat kesälukemista, kerro kommenteissa mitä kirjaa sinä suosittelisit tai kuka on lempikirjailijasi. Mainitse samalla, mitkä kaksi yllä esitellyistä Otavan kirjoista – Punainen pata, Kellontekijän tytär, Nopeasti piirretyt pilvet, Kultahäkki – haluaisit omaan hyllyysi ja ne voivat olla sinun!

Osallistumisaikaa on torstaihin 20.6. klo 15 saakka. Voittajalle ilmoitetaan sähköpostilla sekä tämän postauksen kommenteissa. Jos voittajaa ei tavoiteta 2 vrk kuluessa, arvotaan palkinto uudelleen. Jos haluat tuplata arpaonnesi, kurkkaa tiistaina myös instagramiin, siellä arvotaan samanlainen setti. Onnea matkaan!

Tsekkaa myös aiempien kesien kirjavinkit:
Lomalle lompsis ja lukuvinkkejä laiturin nokkaan
Lomalukemista ja kirjatärppejä