Lomalukemista luureihin – kokeile äänikirjoja ilmaiseksi! 

Kaupallinen yhteistyö: Storytel

Vielä viime keväänä hymähtelin äänikirjoille ja puhuin painettujen kirjojen puolesta. Halusin lukea kirjani paperilla, tuntea käsissäni sivujen pinnan karheuden ja haistaa kevyen painomusteen tuoksun. Sillä painettu kirja on käyttöliittymänä voittamaton, niin minä ajattelin. Tarinassa on helppo palata taaksepäin tarkistamaan, mitä päähenkilö pari sivua sitten sanoikaan. Edistyminen on kouriintuntuvaa, kirjaimellisesti. Sivunumero on aina näkyvillä, jäljellä olevien sivujen määrän näkee ja tuntee helposti ja kontrasti luonnonvalkoisten sivujen ja painetun tekstin välillä on täydellinen. Väliin voi sujauttaa kirjanmerkin ja muistiinpanojakin voi tehdä marginaaliin kynällä. Myös kaunis taitto ja kansitaide pääsevät oikeuksiinsa.

Storytel

Niin minä ajattelen edelleen, mutta painetun kirjan rinnalle on kyynerpäätaktiikalla raivannut tiensä toinenkin varsin viihdyttävä vaihtoehto: äänikirja. Kirjan muoto, jota en ikinä uskonut omakseni, ujutti jalkansa tukevasti oven väliin. Tahdoin kuvitella kertojan äänen oman pääni sisällä, muodostaa omat mielikuvani ja kuvitella henkilöhahmojen äänenpainot ja puheen rytmin. Luulin, etten koskaan tottuisin kenenkään ääneen ja olin varma, että vieraan ihmisen lukutapa ärsyttäisi ja lukijan eläytyminen pilaisi lukukokemuksen. Toisin kävi. Nyt olen äänikirjasovellusten vankkumaton fani.

Yksin mökillä ollessani turvauduin tuttuihin lukijoihin, ne alkoivat loppukesästä tuntua melkein ystäviltä. Kuuntelin Jojo Moyesin hyvän tuulen tarinoita, jännitin Clare Mackintoshin dekkareita ja rauhoituin Elisabeth Stroutin kirjojen parissa. Kolmen tunnin kesämökkimatka moottoripyörän selässä vierähti hujauksessa, kun vastamelukuulokkeissa tarinaansa kertoi Anna Puu tai Maria Veitola. Seitsemän sisaren kanssa olen viihtynyt jo viidenteen osaan saakka, enkä millään malttaisi odottaa seitsemännen eli viimeisen osan vastauksia.

Äänikirjan kuunteleminen liittyy vahvasti tekemiseen. Kaupungissa Storytel kulkee korvissani kävelylenkeillä ja istuessani bussissa, metrossa ja ratikassa. Etenkin kuluvana kesänä äänikirjat ovat  viihdyttäneet minua myös mökkipuuhien ääniraitana. Puutarhassa möyriminen on mukavaa ja tiskaaminen mökin pihassa muutenkin kivaa, mutta vielä koukuttavampaa molemmista tekee Stephen Kingin Laitos tai Ruth Waren Lukitut ovet. Makuuaittaa maalatessani kuuntelin Elina Backmanin dekkarin Kun kuningas kuolee ja saunatuvan sudin valkoiseksi Alex Schulmanin Polta nämä kirjeet -äänikirjan tahdissa.

Storytel

Toisaalta kulutan äänikirjoja myös loikoillessani. Silloin otan napt korvistani ja annan äänikirjan kaikua suoraan puhelimen tai stereoiden kaiuttimista. Toisella korvalla kuuntelen luonnon ääniä, toisella tarinaa, joka joskus sulautuu yllättävän hyvin ympäröivään äänimaailmaan. Myös neulominen äänikirjaa kuunnellessa on äärimmäisen rentouttavaa.

Kokeile äänikirjoja ja Storytel-palvelua ilmaiseksi 30 päivän ajan!

Ennakkoluuloni osoittautuivat siis jälleen kerran tuulesta temmatuiksi. Myönnän, että joitain lukijoita en pysty kuuntelemaan edelleenkään, mutta suurimman osan ääni tuntuu varsin miellyttävältä korvissani. Välillä jopa valitsen seuraavan kuunneltavan kirjan suosikkilukijani perusteella. Osaan myös kelata taaksepäin, jos haluan palata johonkin aiempaan kohtaan, eikä käyttöliittymä muutenkaan ole ollenkaan hullumpi. Äänikirjoista on tullut niin tärkeä osa mökkeilyelämää ja kaupunkiarkea, etten tiedä osaisinko enää olla ilman.

Storytel

Seuraavaksi kuuntelujonossa odottavat Elly Griffitsin dekkarit, Trevor Noahin Laiton lapsi sekä Seitsemän sisaren sarjan kirjoittajan Lucinda Rileyn Perhosten huone. Lista on loputon, sillä uutta kuunneltavaa ilmestyy jatkuvasti. 

Jos sinussakin asuu pieni vastarannan kiiski, ja epäilet, onko äänikirjoista mihinkään, testaa Storyteliä maksutta ja päätä sitten, haluatko jatkaa. Kokeile 30 päivän ajan ilmaiseksi ja katso muuttuuko sinunkin mielesi! Linkki toimii 31.8. saakka ja koskee uusia asiakkaita.

Epäileville tuomaille ja tuulikeille suosittelen ensimmäiseksi äänikirjaksi jo aiemmin mainittua artistin itsensä lukemaa ja Mari Koppisen kirjoittamaa Minä olen Anna Puu -kirjaa. Olen vinkannut opuksesta aiemminkin, sillä ihastuin sen toteutustapaan myös siksi, että sen lukujen lomaan on ujutettu myös musiikkia. Paljon kehuja ensikertalaisilta on saanut myös Anni Saastamoisen hulvaton Sirkka, jonka lukee näyttelijä Pirjo Heikkilä.

storytel

Perinteisellä kirjalla on aina paikka sydämessäni ja pino romaaneja lojuu edelleen yöpöydälläni. Luultavasti kuuntelisin äänikirjoja sängyssäkin, jos en nukahtaisi parin ensimmäisen minuutin aikana tasaiseen ja rauhalliseen kertojan ääneen. Äänikirjat toimivat siis erinomaisesti myös unilääkkeenä!

ps. Seuraathan jo minua myös Instagramissa? Stoorien puolella on jaossa kirjavinkkejä ja kuunneltavaa lomalaisen luureihin joka viikko aina elokuun loppuun saakka!

Oikeaa ja nurjaa – puikoilla 52 x villasukat!

*52 x villasukat -kirja saatu arvostelukappaleena, kiitos Laine Publishing!

Minä neuloin kaikkialla. Puikot kilisivät luennoilla, hyppytunneilla, kokouksissa, kuoroharjoituksissa, musiikkia kuunnellessa ja televisiota katsoessa. Bussissa kaivoin pyöröpuikot esiin, junamatkat olivat kätevää käsityöaikaa ja lentokoneessakin sai neuloa, kunhan puikot olivat puuta. Olisin ottanut kutimet elokuvateatteriinkin, jos siellä ei olisi ollut niin pimeää. Neulominen auttoi keskittymään.

52 x villasukat

Neuloin poikaystäville villapaitoja, lapasia ja kaulaliinoja, siskoille sukkia, itselleni toppeja, pipoja ja muhkeita villahuiveja. Kummilapset puettiin villahousuihin ja neuletakkeihin, siskontytölle tikutin joululahjaksi pinkin neulemekon. Tilasin ulkomailta neulekirjoja ja hyörin lankakaupoissa tuntikausia etsimässä oikean värisiä lankoja. Hurahdin käsittämättömän kauniisiin käsinvärjättyihin lankoihin, jotka maksoivat maltaita.

Kunnes tuli totaalinen stoppi. Rinnassa muljui ja kylkiin koski. Hartiat jumittivat ja niskaan sattui. Neulominen ei enää tuntunut hyvältä. Muistin mummini kertoneen, kuinka neulominen alkoi käydä pumpun päälle ja siksi harrastus oli pakko lopettaa. Olin varma, että nämä ovat nyt niitä, sydänoireita. Niinpä pudotin puikot syliini ja kasasin keskeneräiset tekeleet kangaskassiin. Kymmenet vyyhdit jäivät odottamaan parempia aikoja.

52 x villasukat

52 x villasukat

Sitten matkustin Happy Hamletiin ja tapasin Jonnan. (Miten tuo ranskalainen rauhan tyyssija liittyykin nykyään elämässäni ihan kaikkeen?) Istuin auringossa ja seurasin silmukoiden tanssia puisilla puikoilla. Kerroin kuinka minäkin joskus neuloin, ja miksi lopetin. Jonna tiesi heti, mistä puhuin. Sain hyviä vinkkejä ja kannustusta. Kaikki on kiinni asennosta, hän sanoi. Rentouta hartiat, laske neule alemmaksi, äläkä jännitä käsivarsia, kun neulot. Avaa rintakehä ja muista ryhti. Lupasin kokeilla.

52 x villasukat

52 x villasukat

Myöhemmin samana iltana Jonna antoi monia muitakin viisaita neuvoja ja tahtoi kustantaa ensimmäisen kirjani. Joulukuussa 2019 Laineen toimistolla minulle ojennettiin kustannussopimuksen kylkiäisenä tuoksukynttilä, muistikirja, pari postikorttia sekä Laine Magazinen uusin numero. Selailin lehteä jo junamatkalla ja ihastuin. Halusin neuloa tuon, tämän toisen ja ehkä vielä kolmannenkin. Sopivat langat löytyivät kotoa ja seuraavana päivänä valmiina oli jo seitsemän senttiä helman resoria. Tämähän sujuu sittenkin!

52 x villasukat – neuleprojekti vuoden jokaiselle viikolle!

Villapaitaprojekti edistyi, mutta mielen päällä oli muutakin. Laine Publishing oli julkaissut helmikuussa ensimmäisen kovakantisen neulekirjansa, 52 x villasukat. Kaksisataaviisikymmentäkuusi sivua ja 52 paria villasukkia – yhdet vuoden jokaiselle viikolle.

Kun posti toi kirjapaketin kotiin, vietin hyvän tovin maailman kauneimpia sivuja selaillen. Siirtelin lukunauhaa edestakaisin ja yritin valita hillittömän hienojen mallien joukosta mieleisintä. Sitten tilasin langat ja vinon pinon puikkoja jyväskyläläisestä Lankakauppa Titityystä ja jäin odottamaan ovikellon kilahdusta.

52 x villasukat

52 x villasukat

52 x villasukat

Olen neulonut pitsisukkia ennenkin, joten luulin hyppääväni satulaan kuin vanha tekijä. Neuleohje vilisi lyhenteitä, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Kompuroin ja jouduin välillä purkamaan, mutta luovuttaminen ei käynyt mielessäkään. Opettelin luomaan silmukoita uudella tavalla. Sukkapuikkojen sijaan siirtelin silmukoita pyöröpuikoilla taianomaisella magic loop -tekniikalla. Aloitin sukkien kärjestä ja lopetin varren joustinneuleeseen. Opin hurjasti uutta ja ihastelin kätteni jälkeä, mutta myös kiroilin ja kasvatin kärsivällisyyttäni.

Kuuntelin äänikirjoja ja surffailin Ylen Areenassa. Keskityin pitkästä aikaa johonkin muuhun kuin kännykän tuijottamiseen. Aivot saivat toisenlaista haastetta. Kun kädet tekevät, mieli saa levätä. Silmukka siirtyy puikolta toiselle ja villasukat valmistuvat vaivihkaa.

52 x villasukat

Nyt, viisi viikkoa myöhemmin jalassani on ihanat, sahraminkeltaiset, merinovillasta neulotut pitsisukat. Villasukat on suunnitellut brasilialainen Paula Pereira, ja malli kantaa nimeä 3 Leaves. Ne istuvat täydellisesti.

52 x villasukat

52 x villasukat

Seuraavat sukat ovat jo melkein puikoilla. Ruohonvihreät, pitkävartiset, Mariya Zyaparovan suunnittelemat Turning point -sukat vedän jalkaani, kun ihastelen auringonlaskua viileinä alkukesän iltoina mökin lasiverannalla. Sitä ennen neulon kuitenkin valmiiksi joulukuussa aloittamani villapaidan. Siitä lisää seuraavilla neulepäiväkirjan sivuilla!

52 x villasukat

52 x villasukat

Hei neulova tai neulomisesta haaveileva lukijani, kiva että jaksoit lukea tänne saakka! Ennen kuin klikkailet seuraavalle verkkosivulle, jätä ihmeessä puumerkkisi kommenttilaatikkoon. Kertomalla mitä sinulla on puikoilla juuri nyt tai mistä neuletyöstä uneksit, voit voittaa 52 x villasukat -kirjan. Osallistumisaika päättyy 11.5. klo 12. Tuplaa mahdollisuutesi osallistumalla arvontaan myös Instagramin puolella!

Unelmista totta – kustannussopimus allekirjoitettu!

Kesän korvilla pyörin lakanoissani, enkä saanut unta. Ajatukset heittivät kärrynpyörää, eikä mieli rauhoittunut millään. Oli pakko nousta ylös ja ottaa kynä käteen. Jos kirjaisin ylös kaiken, mitä mielessä liikkui, olisi ehkä helpompi nukahtaa. Kirjasin tekemättömiä töitä ja ideoita, jotka odottivat toteuttamistaan.

Sinä yönä pyörittelin päässäni myös kirjaideaa, joka omasta mielestäni oli erinomainen ja toimiva, ja johon en ainakaan itse vielä ollut törmönnyt. Ladoin ranskalaiset viivat allekkain ja lisäsin mustaa valkoiselle kaiken, mitä aamuyöstä itsestäni irti sain. Sitten suljin vihkon ja painoin pääni tyynyyn.

unelmista totta happy hamlet

Aamulla alkoi kiivas googlettaminen. Onko tosiaan niin, ettei tällaista kirjaa ole aiemmin tehty? Miten voi olla mahdollista, ettei ulkomailtakaan löydy vastaavaa? Kirjoitin siltä seisomalta kirjaehdotuksen, hahmottelin käsikirjoitusta ja sepitin saatekirjeen. Heti seuraavana päivänä uskaltauduin lähettämään tuotokseni muutamalle kustantajalle. Sydän pamppaillen jäin odottamaan vastauksia.

Nytkö se viimeinkin tapahtuu, yhdestä suuresta unelmasta tulee totta?

Keittokirjaa en halunnut kirjoittaa, mutta yhdessä syömistä halusin edistää. Uskoin omaan ideaani niin lujasti (kuten jokainen esikoiskirjailija todennäköisesti tekee), että tyrmistyin, kun ensimmäinen torjunta tuli. Kirjoitat hyvin, palautteessa sanottiin, mutta juuri nyt kyseinen kirja ei sovi kustannusohjelmaamme. Ole ihmeessä yhteydessä, jos muita ideoita ilmaantuu!

Samantapaisen palautteen sain useammalta kustantajalta ja aloin vähitellen lannistua. Kaiken huippuna yksi maamme suurimmista kustannustaloista puhutteli minua väärällä nimellä ja kertoi, kuinka keittokirjojen kustantaminen ei tällä hetkellä ole kovin kannattavaa. Jos he oikeasti olisivat lukeneet lähettämäni käsikirjoituksen saatteineen, olisi kustantamolle saattanut käydä ilmi, että kyseessä ei ole keittokirja, eikä nimeni ole Päivi.

unelmista totta happy hamlet

Kirjamessuilla ojentelin käynttikortteja kustantajalle jos toisellekin ja sanoin palaavani asiaan. En kuitenkaan koskaan ehtinyt tehdä niin, sillä seuraavalla viikolla matkustin Ranskaan. Happy Hamletin kiireettömässä ja lempeässä ilmapiirissä uskaltauduin jakamaan ideani residenssiin saapuneelle Jonna Hietalalle, kansainvälisesti menestyneen neulelehden, Laine Magazinen perustajalle.

unelmista totta kustannussopimus

Tapani mukaan vähättelin ideaani ja kerroin heti kättelyssä, että ei siitä varmaan koskaan tule mitään, kun niin moni kustantajakin on kirjan torpannut. Jonna kuitenkin maanitteli minut kertomaan ajatuksistani tarkemmin. Mitä pitemmälle pääsin, sitä enemmän hän innostui. Tiedätkö mitä, hän lopulta sanoi, minusta kirjaideasi on loistava, ja olisi mahtavaa saada kustantaa se! Lähetä minulle käsikirjoitushahmotelmasi ja katsotaan, onko yhtiökumppanini samaa mieltä.

unelmista totta kustannussopimus

Tuijotin hölmistyneenä vastapäätä istuvaa tyyppiä. Kuulinko oikein, halusiko joku oikeasti ottaa ideastani kopin? Suhtauduin entisen koulukiusatun varauksella: olin melkein varma, että minua pidetään pilkkanaan, ja että kyseessä on vain vitsi. Jonna joutui vakuuttelemaan minulle useaan otteeseen, että tarkoitti sanojaan. Ja kun en ottanut uskoakseni, hän tarttui lautasliinaan ja kirjaili siihen alustavan kustannussopimuksen.

Toissapäivänä, joulukuisena perjantaina matkustin Tampereelle allekirjoittamaan varsinaisen sopimuksen. Työnimellä Ruokaystävät kulkeva kirja julkaistaan kesän korvilla 2020, vain vuosi unettoman yön ja unelman heräämisen jälkeen. Se ilmestyy saman tien myös englanniksi ja lähtee kansainväliseen levitykseen. Voitte uskoa, että jännittää ja kauhistuttaa, vaikka tiedänkin, että kirjasta tulee hyvä ja hieno. Ja minusta kirjailija.

unelmista totta kustannussopimus

Uskokaa ihmiset itseenne, puhukaa haaveistanne ja tuokaa julki unelmianne, ja sillä saattaa hyvinkin käydä niin, että ne toteutuvat!