Lahjaksi DIY kokkikoulu – parsaa, lohta ja piparjuurta

Polkiessani eilen töihin huomasin, että koivujen lehdet olivat puhjenneet nupuistaan. Tuosta vain varoittamatta. Nurmikin viheriöi, ihan kuin kesällä. On toukokuun puoliväli, ilma on sakeana sumusta ja lämpömittari näyttää juuri nyt 8 astetta plussaa. En vielä kutsuisi edes Suomen kesäksi.

Kylmänkin kesän faktaa kuitenkin on se, että kahden viikon päästä on kesäkuu. Kulman takana odottavat ylioppilasjuhlat, valmistujaiset, kesähäät ja mitä näitä nyt on. Juhlia ja juhlittavia, joille pitää keksiä lahja. Siinäpä pulma, jolle itse Antero Vipunenkin puistelisi päätään.

parsa lohi piparjuuri

Olen ennenkin liputtanut aineettomien lahjojen puolesta ja jatkan ilosanoman levittämistä edelleen. Aikana jälkeen Konmarin kukaan ei halua nurkkiinsa lisää tavaraa notkumaan. Korkeintaan kotoa muuttavaa teiniä voi lahjoa astiastolla tai aterinsetillä. Muille suosittelen vahvasti keksimään jotain aineetonta – siis syötävää, juotavaa, konserttilippuja, ravintolaelämyksiä, helliviä hemmotteluhoitoja tai vaikka hotellilahjakortteja.

Jos kauha pysyy kädessäsi ja olet joskus jopa saanut kehuja keittotaidoistasi, ehdotan seuraavaa. Lahjoita valmistuneelle nuorelle, kouluikäiselle kummilapselle, tuoreelle ylioppilaalle, onnelliselle hääparille tai kolmekymppisiä juhlivalle kaverille yhden illan kokkikoulu. Eikä mikä tahansa kokkikoulu vaan sellainen, jonka pidät itse! Kylkeen voit liittää vaikka viinilasit tai kunnon keittiöveitsen, jos tuntuu siltä, ettei aineeton lahja riitä.

Kirjoita kutsu, suunnittele menu sankari(e)n mukaan, tulosta reseptit, etsi esiliina, osta ainekset ja olet valmis vastaanottamaan innokkaat oppijat. Ei haittaa vaikka astiat olisivat eriparia tai keittiö pikkuruinen, tärkeintä on yhteinen aika ja yhdessä syöminen.

kokkikoulu lahjakortti

Niin oli myös syksyllä 2014, kun ex-aviomieheni kanssa matkasimme Maununnevalle ruokaystäväni Lotan keittiöön. Eropaperit oli jo ehditty yhteistuumin jättää, mutta yhteinen kokkikoulu kiinnosteli siitä huolimatta. Erinomaista seuraa, loistavaa ruokaa ja pari lasia laadukasta viiniä, voiko ilta ystävien kesken paremmaksi muuttua?

Olimme saaneet valita kolmesta eri menuvaihtoehdosta. Annoin siippani vapaasti valita, sillä minulla kokkauspuoli oli jotakuinkin hanskassa. Alkupalaksi kokkasimme tomaattikeittoa, pääruuaksi pastaa parsan, lohen ja piparjuuren kera, jälkiruuaksi avokadojäätelöä. Emäntä oli varannut keittiöön myös drinksutarpeet kahvilla ja appelsiinilla maustettuun rommikolaan. Jos jäätä olikin rikottavana ohuelti, tällä cocktaililla se murrettiin muutamassa sekunnissa.

Viime viikolla reseptikansiota selatessani törmäsin kyseiseltä illalta peräisin olevaan ruttuiseen reseptiin. Kylmäsavustettua lohta, parsaa ja piparjuurta. Jos olen rehellinen, en muista tuon elokuisen illan ruuista juuri mitään. Ajatukset olivat muualla, yhteinen tekeminen oli paljon tärkeämpää kuin se mitä syötiin.

parsaa lohta ja piparjuurta

Siksi päätin verestää makumuistia, kun parsaakin oli sattumalta jääkaapissa (kuten aina toukokuussa). Alkuperäisen reseptin piparjuurituorejuusto korvattiin tällä kertaa ranskankermaan sekoitetulla tuoreella piparjuuriraasteella ja keittämisen sijaan parsat paistettiin al denteksi pannulla. Alan toistaa jo itseäni, mutta suosittelen ja vahvasti. Vesi herahtaa kielelle väkisinkin.

Parsaa, lohta ja piparjuurta

150 g kylmäsavulohta
1 nippu vihreää parsaa
Pari senttiä piparjuurta raastettuna
1 prk ranskankermaa
Tagliatelle-pastaa
voita ja/tai rypsiöljyä paistamiseen
suolaa
pippuria

Raasta piparjuuri ja sekoita se ranskankermaan. Laita jääkaappiin maustumaan. Viipaloi kylmäsavulohi sopiviksi suupaloiksi. Pese parsat ja napsauta pois puinen tyviosa. Kuori nuppuun saakka, jos haluat, minä syön kuorineen. Paista parsoja pannulla muutamia minuutteja käännellen, kunnes saavat väriä. Mitä paksumpia parsat ovat, sitä kauemmin kypsyminen kestää. Jätä parsat napakoiksi, lötköiksi kypsennetyt eivät maistu niin hyvälle. Pilko muutaman sentin paloiksi.

Keitä pasta al denteksi ja sekoita sen joukkoon ranskankerma, parsat ja lohi. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada lasiin rieslingiä tai raikasta suomalaista hanavettä ja nauti. Yksinkertaista ja hullun hyvää!

parsa lohi ja piparjuuri

Kylmäsavulohiostoksilla kävimme Teurastamolla, vasta avatussa Tukkutorin Kalassa. Lohta oli savustettu 48 tuntia ja maku oli taivaallinen. Tukkutorin kalatiskien ääreen on palattava pian, valikoima oli ilahduttavan laaja, jäämurskan keskellä lepäsi varkautelainen sampi ja kampasimpukoita myytiin kuorineen. Laitahan korvan taa!

Kesäisiä kotimaan kohteita – Suomi-neito päästä varpaisiin

Tänään päivä on Helsingissä 18 minuutin verran yötä pidempi, hurraa! Vaikka kuinka pidänkin armollisesta pimeydestä, hämäränhyssyssä hyggeilystä, takkatulesta ja kynttilöistä, iloitsen, kun valo vihdoin voittaa. Vihreä valloittaa kaupungin ja aurinko sulattaa jäyhimmätkin sydämet.

Lisääntyvä valo saa paitsi haaveilemaan keväästä ja kesästä, myös suunnittelemaan tulevaa. Nälkä todellakin kasvaa syödessä, sen olen todennut tutustuessani tänä keväänä useaan uuteen matkablogiin. Vaikka lukkoon on lyöty matkoja maailman muihin kolkkiin, houkuttelevat myös Irlanti, Patagonia, Japani, Australia ja Portugali, vain muutamia mainitakseni. Kyseisiä kohteita en pääse yliviivaamaan listalta vielä tänä vuonna, mutta jonain päivänä, ihan varmasti.

kumpupilvet

Kotimaan ämpärilista on yhtä pitkä, ellei jopa pitempi. Suomi-neito kutsuu ja minä vastaan huutoon rinta rottingilla. Suunnittelen kesälle reissuja ja retkiä, lyhyitä hetkiä, luonnossa, Lapissa, merellä ja metsissä. En lähde merta edemmäs kalaan, vaan teen kaikkeni nähdäkseni metsän puilta. Sillä piilotettuja aarteita, niitä Suomi-neidon helmoista, hihansuista ja lanteilta löytyy lukemattomia. Vuodelle 2017 valitsen jalokivistä viisi.

1. Utö

Utö on Suomen ulkosaariston eteläisin asuttu saari, jossa olen käynyt kerran tai kaksi 1990-luvulla. Ikä alkoi silloin ykkösellä ja 27-jalkaisessa purjeveneessä riehui lisäkseni kolme muuta riiviötä. Muistan reissuista lähinnä kiviset rannat, punavalkoisen majakan, kalastajan myymän savukampelan ja aamulla sataman kioskista haetut tuoreet sämpylät. Haluan aikuisen näkökulman saareen. Ei ahdasta ja aalloilla keinuvaa pikkuvenettä, vaan tilava aamiaismajoitus ja maata jalkojen alla. Aava vesi, kirkuvat lokit ja suolainen merituuli, mitä sitä ihminen muuta tarvitsee?

Kuva: Tuomas Romu / fi.wikipedia / CC BY 2.5

2. Saimaa

Pelkään syviä vesiä, mutta hakeudun silti niiden ääreen. Haluan mökkeilemään Saimaan saareen, pikkuiseen torppaan, kauaksi kavalasta maailmasta. Tahdon onkia, uida, saunoa, lukea, grillata ja vain olla. Soudella nousevien ukkospilvien pimentäessä taivaan, huljutella varpaita linnunmaidon lämpöisessä järvivedessä, ihailla lumpeita, seistä kesäsateessa ja seurata joutsenpariskunnan soidinmenoja. Jospa vihdoinkin bongaisin saimaannorpan.

3. Karhunkierros

Vaelluskengät ovat pölyttyneet kellarivarastossa kohta kuuden vuoden ajan. Viimeksi niillä on koluttu Kolin vaaroja ja kallioita liian pitkällä päiväretkellä, jonka vain kokematon retkeilijä osaa suunnitella. On aika vetää kengät jalkaan ja panna vaellustaidot testiin. Itärajan tuntumassa, Sallan ja Kuusamon välissä on maamme suosituin vaellusreitti, 82 kilometria pitkä, Oulankajokea myötäilevä Karhunkierros. Saman reitin ovat taivaltaneet aikanaan myös vanhempani, joten veri velvoittaa. Huikeilla maisemilla saattaa myös olla osuutta unelmaan.

karhunkierros kiutaköngäs

Kuva: Jochen.wurster / CC-BY-SA-3.0 / via Wikimedia Commons

4. Nuorgam ja Jäämeri

Olen asunut lapsuuteni Lapin läänin alueella, mutta en ole koskaan nähnyt Jäämerta. Olen houkutellut meillä asuvaa motoristia lähtemään kanssani kaksi päällä pohjoiseen. Ensin autojunalla Kemijärvelle ja siitä pyörällä perille saakka. Toistaiseksi mies ei ole lämmennyt, mutta väsytystaistelu jatkuu.

5. Rovaniemi

Olen elänyt jo hyvän aikaa jonkinlaisessa nostalgian nostattamassa aallossa. Haluan nähdä, kokea ja dokumentoida paikkoja, joissa olen asunut, elänyt ja viettänyt viikkoja tai vuosia elämästäni. Siksi haluan palata Rovaniemelle. Rautiosaareen, Leipeelle, Muurolaan, Syväsenvaaraan ja Ylikylään. Tahdon kuvata kotitalot, tallentaa koulunpihat ja piirtää paperille kaiken minkä muistan. Toivottavasti jo tänä kesänä.

varpaat matolla

Minne sinä matkaat tänä kesänä?

Pitkä kuuma grillikesä

Pari päivää sitten kuuntelin radiosta, kuinka toimittajat hehkuttivat miten mahtavan lämmin heinäkuu meillä olikaan. Minun muistini mukaan heinäkuu oli sangen epävakainen, vaikka viimeinen viikko olikin aurinkoa ja lämpöä täynnä.

Onneksi grillikesä voi olla pitkä ja kuuma, vaikka päivät olisivatkin koleita ja pilvisiä. Grillin ääressä on aina lämmin. Ainakin, jos seisoo tarpeeksi lähellä hehkuvaa hiillosta.

parsaa ja kassleria

Minulla on tunnustus: en ole koskaan omistanut minkään valtakunnan grilliä. En edes sellaista huoltoasemaversiota, jolla kokkaaminen on kiinni tähtien asennosta ja tuulen suunnasta. Olen siis lokkeillut ja lämmitellyt kylmänkalseina kesäpäivinä toisten ihmisten hiilloksilla.

Ehkä aukko grillisivistyksessä on johtunut asumismuodosta. Keskustan ja Kallion kerrostaloissa oma parveke on luksusvaruste, eikä puistogrillailua varten viitsinyt kertakäyttögrilliä kummempaa hankkia. Rivitaloasumistakin kokeiltiin sillä seurauksella, että ero tuli ja uudenkarheat eksoottisten maiden puista veistetyt pihakalusteet menivät jakoon jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Grilliä ei ehditty hankkia. Kymmenisen vuotta myöhemmin muutin nykyiseen kaksiooni, jossa on hulppea yli kuuden neliön lasitettu parveke, jota kesähuoneeksikin kutsutaan.

kanavartaat
vartaat lautasella

En osannut vieläkään kaivata omaa grilliä, eikä miehelläkään sellaista ollut. Vapun jälkeen huomasimme naapuriin ilmestyneen kaasugrillin. Parvekeaamiaisella päähän pälkähtänyt mielijohde ajoi nettiin etsimään tietoa parvekkeella grillaamisesta. Miten määritellään avotuli ja minkälaista grilliä omalla parvekkeella saa käyttää? Kävi ilmi, että sähkö-, kaasu- ja jopa hiiligrillit sallitaan, jos ne eivät aiheuta kohtuutonta haittaa naapureille. Vain kertakäyttögrilli tulkitaan avotuleksi.

Pian google tarjoili meille suomalaista designia – hiiligrilliä, jonka luvattiin olevan savuton ja sopivan parvekkeelle erinomaisesti. Siis savuton grilli? Kiinnostus heräsi ja parin tunnin päästä olimme tilanneet Harri Paakkasen muotoileman oranssikuorisen LotusGrillin verkkokaupasta. Sitten alkoi kärsimätön odotus.

burgerit
kootut grilliherkut

Grilli saapui viikkoa myöhemmin ja lunasti lupaamansa, se ei savuta ja hiillos riittää erinomaisesti kahden henkilön herkutteluun. Jutun juju on tiheäverkkoinen lieriö, jossa sytytysgeelillä kostutetut hiilet hehkuvat patterikäyttöisen säädettävän puhaltimen voimalla. En saa näistä kehuista pennin hyrrää, mutta hehkutan silti hieman lisää. Grillin ulkokuori ei kuumene, joten sen voi nostaa vaikka parvekkeen pöydälle tai siirtää paikasta toiseen jopa grillauksen aikana. Eikä haittaa, vaikka kömpelöisi koko höskän nurin, hiilet eivät karkaa säiliöstään mihinkään. Lisäksi kaikki osat voi pestä tiskikoneessa. Mukana tuli myös kantokassi, jossa grilli on roudattu lähikallioille kerran jos toisenkin. Aukko grillisivistyksessäni on paikattu.

Ensimmäinen grillauskerta
Grilli kantolaukussa

Grilliin on tänä kesänä heitelty jos jonkinlaista sorttimenttiä. Vihreää parsaa ja ulkoministerimme suosikkia, rehellistä suomalaista kassleria. Kanavartaita ja nieriää. Jauhelihapihvejä burgereihin ja raakamakkaroita hodareihin. Kokonaisia sipuleita, paprikoita ja tomaatteja. Valko-, parsa- ja kukkakaalia, fenkolia, kesäkurpitsaa, vesimelonia, ananasta, nektariineja ja leipää.

nektariinit

Ja tietysti suklaabanaaneita, maailman helpointa jälkiruokaa: leikkaa viilto kuorimattomaan banaaniin, painele paloiteltu (tumma) suklaa viiltoon, grillaa kunnes kuoret tummuvat ja suklaa sulaa. Lusikoi lopputulos suuhusi suoraan kuoresta – jätskin kanssa tai ilman.

image

Vielä ehtii! Sen pallogrillinkin voi ottaa mukaan – laiturille, rantakalliolle, vaikka kerrostalon yhteiselle pihalle, jos naapurit on kivoja. Useimmiten isommassa kaasugrillissäkin on pyörät alla, mikä estää rullailemasta sitä omasta rivaripihasta vaikka lähibiitsille tai puistoon? Viranomaiset eivät ainakaan Helsingissä ala ryppyilemään, kun noudatat muutamaa sääntöä: sijoita grilli palamattomalle alustalle, älä kaada kuumia hiiliä jäteastiaan ja siivoa roskasi. Ny rillaamaan!

grillausta mustikkamaalla