42-vuotias keski-ikäisyyden kynnyksellä

Vuonna 2016 vastasyntyneiden tyttöjen tilastollinen elinajan ennuste on 84 vuotta. Minun, kuten muidenkin 42 vuotta sitten syntyneiden naisten, on 70-luvulla ennustettu elävän keskimäärin 76-vuotiaiksi. Tilastot ovat tilastoja, ne ottavat huomioon yleiset elintavat, sukupolven sairaudet ja muut mitattavissa olevat seikat. Jos tupakoit askin päivässä tai tissuttelet viikkokaupalla, vaikuttaa se eittämättä terveyteen. Perintötekijöille ei voi mitään, ja joskus kierrepallo kolahtaa kohdalle, vaikka eläisi kaikkien mittareiden mukaan maailman terveellisintä elämää.

42 vuotta elämän tarkoitus

Netti on pullollaan elinikään liittyviä testejä. Google valitsi minulle muutaman, joista ensimmäiseen päätin huvikseni vastata. Jos rehellisiä ollaan, lähestyvällä syntymäpäivällä saattoi olla osuutta asiaan. Iän, sukupuolen, painon ja pituuden jälkeen kerroin kyselylle, etten ole koskaan edes maistanut tupakkaa tai huumeita, että juon alkoholia kohtuudella, että verenpaineeni on normaali ja että vanhempani ovat yli 70 ja edelleen terveitä. Olen fyysisesti jossain määrin aktiivinen, perintötekijäni ovat tietääkseni puhtaat ja liikennekäyttäytymisenikin moitteetonta, eikä stressikään vaivaa, ainakaan joka päivä.

Tulos ilahdutti, sillä elintapojeni perusteella saatan elää jopa 95-vuotiaaksi. Huimaa ajatella, että en välttämättä olekaan vielä puolimatkassa! Olin otsikoinut tämän tekstin luonnoksen “42-vuotias – virallisesti keski-ikäinen”, mutta testin tekemisen jälkeen päätin muuttaa suunnitelmia. Minähän olekin vasta keski-iän kynnyksellä!

Viimeksi viikko sitten puhuimme ystävien kanssa siitä, kuinka emme haluaisi vanheta. Kuinka ulkokuori rapistuu, vaikka sisällä asuu se sama lapsi, joka sinne aikanaan asettui. Se haluaa edelleen leikkiä, tanssia, laulaa, pelleillä, kokeilla rajojaan, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Harmaa, paikalleen pysähtynyt arki ei ole sitä varten. Silti se käyttäytyy ikänsä mukaisesti ja tanssii ympäröivän yhteiskunnan pillin mukaan. Käy töissä yhdeksästä viiteen, rakentaa talon, maksaa velkaa ja veroja, hankkii farmarin ja kaksi lasta. Puurtaa läpi elämän vain harmitellakseen kiikkustuolissa, miksi unelmat jäivät unelmiksi.

Olen aina taistellut tuulimyllyjä vastaan. Alkuun vain pääni sisällä, nykyään näkyvämmin. Ei minua enää kiinnosta mitä muut ajattelevat. Yhteiskunnan normeille nauran ja Sipilän synnytystalkoilla heitän sotkapariskuntaa, joka kuhertee ruovikossa. Mitä sitten, jos jonkun mielestä pukeudun ikääni sopimattomasti, mitä sitten jos tukkani on sekaisin ja punainen kynsilakka halkeilee rumasti. Mitä sitten, vaikka joku rypistää kulmiaan vapaaehtoiselle lapsettomuudelleni ja toinen haukkuu, kuinka edesvastuutonta on olla tuottamatta uusia veronmaksajia, sillä kenen oikein luulen eläkkeeni tulevaisuudessa maksavan. Tiedoksi vaan tällekin solvauksia viljelleelle herralle, että älä hikeenny, sinä et ainakaan niitä maksa (eikä todennäköisesti kukaan muukaan). Eläkejärjestelmä romuttuu taatusti ennen kuin minun ikäluokkani edes lähentelee eläkeikää. Aion elättää itseni ja kustantaa unelmani myös silloin.

42 vuotta elämän tarkoitus

Kynttilät eivät enää mitenkään mahdu kakun päälle, ja tiimalasin hiekanjyväset valuvat väistämättä hiljalleen alaspäin. Rajallisten päivien sijaan ajattelen mielummin, että lähestyvä keski-ikä on kuin keskipäivä. Aurinko paistaa suoraan etelästä ja edessä on liuta ennustamattomia seikkailuja. Ja rakkautta, käsittämättömän paljon rakkautta. Sillä se on elämän tarkoitus, jos minulta kysytään.

Ihanaa juhannusta ihmiset! Pysykää pinnalla ja ruuhkassa rauhallisina. Ja jos jossain välissä ehditte, skoolatkaa elämälle!

Mittumaari mökkikeittiössä – juhannusmenu vuosimallia 2018

Muistan viime vuonna vannoneeni suureen ääneen, että seuraavaa juhannusta vietetään jossain muualla kuin kaupungissa. Mökkikuume taisi tehdä tuloaan jo silloin, ja tuntui siltä, että kaupunkijuhannus Kuudennen linjan tansseineen, Kivinokan kokkoineen ja holtittomasti päihtyneine juhlavieraineen oli nähty. Edellisestä järven rannalla vietetystä mökkijuhannuksesta oli jo kulunut vuosikymmen. Halusin takaisin yöttömän yön, peilityynen järvenpinnan, yöuinnin hiljaisuuden, lintujen laulun ja pikkutunneilla lämmitetyn savusaunan.

Asian eteen en tietenkään tehnyt elettäkään, sillä ajattelin, että kyllä elämä järjestää. Ja järjestihän se, vaikka viime tippaan jättikin organisoinnin. Koko kesän vuokramökki Rantasalmella on juhannuksen ajan vuokraemännän omassa käytössä, mutta mepä matkaammekin vanhan ystävän kutsumina Saimaan aalloille Anttolaan. Saareen, josta löytyy paitsi perinteinen sähkötön mökki, savusauna, palju, sekä erinomainen kesäkeittiö. Vesikin juoksee järvestä tiskialtaaseen.

peilityyni järvi

Selaillessani vuokramökillä vanhoja aikakauslehtiä, löysin avotakkojen ja omatalojen seasta yhdeksän vuotta vanhan Viini-lehden. Ruoan ja viinin yhdistämiseen erikoistunut numero piti sisällään grilliherkkuja sekä ohjeet omatoimiseen suklaan ja viinin tastingiin. Nappasin aviisin mukaani ja päätin kokeilla ainakin muutamaa sen resepteistä, ehkäpä järjestää myös yllä mainitun maistelun. Etenkin, jos juhannus joudutaan viettämään sisätiloissa.

sitruunainen graavisiika

Juhannusmenua hiotaan siis vielä, mutta todennäköisesti se koostuu seuraavan kaltaisista kesäklassikoista – yksinkertaisista ja helpoista, mutta ah, niin maistuvista. Poimi listasta omat suosikkisi ja taio yhdessä perheen, ystävien tai suvun kanssa juhannuksen juhlapöytä. Jos juhlit yksin tai kahdestaan, suosittelen kokeilemaan ainakin sitruunaista graavisiikaa ja uusia perunoita. Vaikka resepti on tuttu jouluisesta kalapöydästä, se sopii erinomaisesti myös keskikesän kohokohtaan.

Juhannusmenu 2018

Mansikkagazpacho ja basilikakreemi

Sitruunainen graavisiika

Halstratut tai paistetut muikut, ahvenet tai pikkusiiat

Kevätsipuli-tsatsiki

Uudet perunat ja voi-sipulikastike

Savulohi ja kurkku-retiisisalaatti

Mintulla marinoitua ananasta

Jos et omista halsteria, kalat valmistuvat hyvin myös muurikassa, pannulla, pellillä tai uunivuoassa. Kaikki muutkin ruuat ovat toteutettavissa kaikenmoisissa keittiöissä, sisällä tai ulkona. Sauvasekoitintakaan ei välttämättä tarvita, jos pienet mansikka- ja basilikasattumat eivät syöjiä haittaa. Joten ilmoista viis, vaikka juhannuksena räiskisi taivaan täydeltä kissankokoisia rakeita, ainakin ruoka on hyvää.

juhannusmenu mansikkagazpacho

Mansikkagazpachon ohjeen löysin samaisesta Viini-lehdestä. Mansikan ja basilikan liitto on loppuiäksi luotu, mutta suolaisena alkuruokana tämä yhdistelmä oli ainakin minulle uusi, mutta mielenkiintoinen tuttavuus. Minä kokeilin reseptiä pakastetuilla mansikoilla, jolloin keittoajaksi riitti 10 minuuttia. Juhannuksena tätä kuitenkin kokeillaan tuoreista suomalaisista mansikoista, kuten alkuperäisessäkin ohjeessa on tehty. Resepti on neljälle.

Mansikkagazpacho ja basilikakreemi

1/2 litraa mansikoita
1/2 sitruunan mehu
2 tl balsamicosiirappia
5 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
ripaus jauhettua kardemummaa
2 dl vettä

Kreemi:
1 nippu tuoretta basilikaa
1 dl ranskankermaa
mustapippuria myllystä

Perkaa ja puolita mansikat. Pane kaikki gazpachon ainekset kattilaan ja keittele miedolla lämmöllä n. 25 min tai kunnes mansikat ovat täysin pehmeitä ja niistä on irronnut nestettä. Jäähdytä ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi. Anna gazpachon viilentyä kunnolla jääkaapissa. Minä aion kokeilla tätä myös valmiiksi kylmänä keittona, siis tuoreista mansikoista soseutettuna. Tekotapahan on samanlainen kuin smoothieissa, nyt kyseessä on vain suolainen soppa, joka ei aineksiensa puolesta vaadi kypsentämistä.

Tee ennen tarjoilua kreemi. Irrota basilikan lehdet ja sekoita ne ranskankermaan sauvasekoittimella. Voit myös silputa lehdet käsin ja sekoittaa ne ranskankermaan yksinkertaisesti sellaisenaan. Kaada mansikkagazpacho pieniin laseihin tai kippoihin ja valuta lusikalla keskelle kreemisilmä. Rouhi päälle vielä mustapippuria ja lusikoi menemään.

kevätsipuli-tsatsiki

Tsatsiki on meidän perheen ikuinen kestosuosikki. Sitä on tarjolla piknikillä, pääsiäisenä ja uutena vuotena – oikeastaan aina, kun haluamme herkutella. Suosion syy juontaa juurensa 90-luvulla Kreikan merellä vietetyille jokavuotisille lomaviikoille. Jokainen pikkukylä teki jugurttisoosin omintakeisella tavallaan. Niinpä mekin uskalsimme soveltaa alkuperäistä reseptiä ja sotkimme mukaan sesongissa olevaa kevätsipulia ja pienen palan raastettua inkivääriä, joka oli jäänyt yli edellisen päivän ruuasta.

Kevätsipuli-tsatsiki

2 dl paksua turkkilaista jugurttia
pieni pala tuoretta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
reilu 10 cm pätkä kurkkua
kevätsipulin varsi
ruohosipulia
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Raasta ja valuta kurkku. Silppua valkosipuli, ruohosipuli ja kevätsipulin vihreä varsi. Raasta inkivääri. Sekoita jugurttiin valutettu kurkku ja sipulit, mausta suolalla ja pippurilla. Kaada päälle ennen tarjoilua hyvää oliiviöljyä. Syö kalan ja perunoiden lisukkeena tai vaikka sellaisenaan leivän päällä. Maistuu erityisesti tumman saaristolaisleivän tai ruisleivän kaverina.

juhannusmenu kevätsipuli tsatsiki

Näillä mennään, jos muuta ei keksitä. Vielä on neljä päivää aikaa selailla reseptiarkistoja, muotoilla juhannusmenua ja pitää peukkuja sille, että perinteinen juhannussää väistyy ja antaa tilaa auringolle. Jos kuitenkin suomen vähäluminen kesä pitää pintansa, täytyy pukeutua villapaitaan, kumisaappaisiin ja oikeaan asenteeseen. Sillä suomalainenhan juhlii, vaikka väkisin.

Taste of Helsinki 2018 – mielettömiä makupareja ja yllättäviä yhdistelmiä!

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Helsinki

Suunnittelen olevani tehokas ja ehtiväni aamupäivällä syventyä sekä uuteen sometuotantoprojektiin että kodin raivaamiseen niin, että ehdin yhdeksi Taste of Helsingin tämän kesän ensimmäiseen lounaskattaukseen. Puolilta päivin huomaan sammuttelevani tulipaloja epäergonomisessa asennossa, jalat kippurassa ja pää jomottaen. Aktiivisuusrannekekin käskee liikkumaan, joten päätän sulkea läppärin, juosta suihkuun ja fillaroida Töölönlahdelle niin nopeasti kuin kintuistani pääsen.

taste of Helsinki prosecco

Yhtä tukankuivausta, ripsien ja huulien maalausta, kenkäkriisiä ja kahta työpuhelua myöhemmin saavun vihdoin pääportille ja kuittaan itseni sisään. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lounatuuli puhaltaa lämmintä ilmaa festarialueelle. Olen etuoikeutetussa asemassa, sillä saan hengata ruokatelttojen tuntumassa kokonaiset kaksi ja puoli päivää Taste of Helsingin vieraana, ambassadorin roolissa!

Lunastan lasipisteeltä 2 euron viinilasin ja marssin Taste of Helsinki -kortti ojossa suoraan rovaniemeläisen Skyn tarjoilutiskille. Ounasvaaralla majaileva Lapland Hotelsin ravintola on Esperanton lisäksi ainoa, jonka yhteenkään annokseen en ole päässyt tutustumaan etukäteen. Tilaan saman tien kaksi lautasta: Kaskinaurista Sodankylästä, kuusenkerkkäpestoa ja sieniä sekä Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä. Jälkimmäinen on Skyn nimikkoannos, eikä sitä voi ohittaa, ovathan sukujuureni puoliksi Sallan tuntureiden kupeesta.

sallan poroa sky

vin direkt taste of Helsinki

Viiniksi valikoituu Vin Direktin maahantuoma Le Secateur, muheva ja täyteläisehkö australialainen Shiraz. Kombo toimii kyllä, vaikka viini ei välttämättä ole paras mahdollinen match porolle. Villinä juoksennellut poro häviää suuhuni nopeasti, myöhäisestä luonaasta tuli paljon myöhäisempi kuin alun perin suunnittelin. Punajuuriliemi on ihanaa, enkä irvistä enää sellerinkään kohdalla. Mutta kaskinauris, se peittoaa poron mennen tullen! Kehotan maistamaan, sillä annoksessa on kaikki kohdallaan. Viimeisen silauksen antavat paahdettu tattari ja mukavan etikkaiset sienet. Ihanaa!

kaskinauris taste of Helsinki

 taste of Helsinki

Mutta lounaskattauksen paras annos odottaa vielä syöjäänsä. Vaikka välillä vähättelenkin makeanhimoani, en voi ikinä vastustaa ravintoloiden jälkiruokalistoja. Ja torstain kokemuksella jälkkäreitä ei todellakaan kannata jättää väliin myöskään Taste of Helsingissä. Kannattaa muuten kysäistä mitä mystisten annosnimien takana piilee, sillä kukapa arvaisi, että Garden by Olon kryptisesti nimeämä Ryppylimettiä ja kuusta kätkee taakseen maailman kauneimman valkosuklaaeskimon kaikilla mahdollisilla herkuilla. Täsmävinkki numero yksi: Maista ainakin Garden of Olon jälkiruokaa! (Ja jos annos ei vastaa alla olevaa otosta, aina voi kaivaa kännykän esiin ja vilauttaa keittiöön kuvaa malliksi. Näin teki siskoni eilisellä illallisella ja kappas, kokki pyöräytti annokseen ylimääräisen kierroksen kuusta ja kukkia.)

garden by olo ryppylimettiä ja kuusta taste of Helsinki

solera jälkiruokaviini taste of Helsinki

Nyt seuraa ihan rehellinen mainospuhe, vaikka virkkeistä ei minulle olekaan maksettu mitään (tai no, tilkan jumalaista jälkiruokaviiniä sain lasiini ilmaiseksi). Vaikka kulutan viinejä kohtuullisia määriä, en oikeasti tiedä niistä juuri mitään. Olen välillä yrittänyt opetella rypäleiden eroja ja eri viinimaiden ominaispiirteitä, mutta tieto on valunut tiehensä kuin vesi hanhen selätä. Sen takia on äärimmäisen ihanaa, että viiniteltassa on ainakin yksi matalan kynnyksen maahantuoja. Soleran siirtolapuutarha on somistukseltaankin ihanan rento ja kukkea, mutta parasta ovat tiskin takana olevat ihmiset, jotka eivät tee asiantuntijuudestaan numeroa. Puutarhan edessä on kyltti, jossa lukee: “Meidän sommelierit ovat lomalla – me olemme täällä!” Tällä ständillä ei todellakaan tarvitse jännittää, ja kaiken hyvän lisäksi viinejä saa maistaa ennen kortin vinguttamista.

taste of Helsinki solera punaviinit

Marssin ryppylimettieskimoni kanssa Soleran tiskille. Pieni kaato Mouton Cadettin sauternes-viiniä saa sukat pyörimään jaloissani, vaikka olen paljain jaloin. Huh, mikä yhdistelmä! Tässä siis täsmävinkki numero kaksi: siniveristen sukuhaaran Bordoux’ssa tuottama sauternes toimii erityisesti niiden jälkiruokien kanssa, joissa ei ole (tummaa) suklaata. Raparperin kylkiäisenä se on erinomainen ja valkosuklaisen ryppylimettieskimon kanssa taivaallinen.

Taste of Helsinki suljetaan pariksi tunniksi klo 15, jotta ravintolahenkilökunta saa ansaitsemansa tauon ja ehtii valmistautua viideltä alkavaan illalliskattaukseen. Minä vetäydyn pariksi tunniksi viileään musiikkitaloon tekemään töitä. 16:55 seison jo portilla muiden innokkaiden ruokavieraiden kanssa. Aurinko porottaa edelleen, ja nälkäkin jo kurnahtelee suoliston sopukoissa. Saan illallisseurakseni siskon, joka pyyhältää portille kesämekossaan tietämättä yhtään mitä tuleman pitää.

ginuine taste of Helsinki

taste of Helsinki

Illallinen on täynnä makujen ilotulitusta. Kunhan ambassadorien skoolaushetkestä ja Ginuinen tarjoamasta drinkistä on selvitty, käymme ruuan kimppuun. Ensimmäiseksi kannamme pöytään uuden kierroksen kaskinaurista, joka jatkaa voittokulkuaan tässäkin kattauksessa. Sitten on välijälkiruoan aika. Skyn listalla komeilee suklaata, herkkutattikinuskia ja Napapiirin puolukkaa sisältävä annos, eikä sitä voi mitenkään jättää maistamatta. Siis herkkutattikinuskia, se lienee yllättävin yhdistelmä koko festareille. Ja voi luoja mikä yhdistelmä se onkaan! Puolukkapuuroa muistuttavan vaahdon alle on piilotettu aimo annos sileää ja suussa sulavaa herkkutattikinuskia. Jo nyt alkaa tuntua siltä, että tämän vuoden Taste of Helsinki on tasoltaan huippukorkea. Lautanen kaavitaan viimeiseen kinuskipisaraan. Hyvin, hyvin vahva suositus!

taste of Helsinki puolukkaa ja herkkutattikinuskia

Silläkin uhalla, että tästä tekstistä tulee superpitkä, jatketaan hetki vielä. Ragun edessä on kaikista pisin jono. Tekisi mieleni viisastella, sillä saatoin taannoin eräässä instagram-postauksessani ennustaa näin tapahtuvan. Hapanjuurivohveli on saavuttanut hittistatuksen. Me jonotamme kuitenkin viiriäistä ja karitsamakkaraa, jotka molemmat saa myös gluteenittomina, kuten kaikki muutkin Ragun annokset. Keliaakikot ja vilja-allergiset on tänä vuonna otettu huomioon erityisen hyvin, sillä kaikilla ravintoloilla on vähintään yksi gluteeniton annos, useimmilla koko menu on erikoisruokavalioille sopiva.

viiriäinen ragu taste of Helsinki

karitsamakkara ragu taste of Helsinki

Viiriäinen on tuttu lintu jo Taste of Helsinki -safarilta, mutta karitsamakkaraa en ole vielä päässyt maistamaan. Pyydämme tomaattifregolan erilliseen kuppiin, jotta siskoni, jolla on keliakia, voi hyvillä mielin ahmia annoksen ja minä saan maistaa myös fregolaa. Avernasinappi on mukavan tujua ja makkarakin erittäin hyvä. Ei yhtään tunkkainen, jollaisia raakamakkarat joskus tuppaavat olla. Varhaiskaali on mielettömän rapeaa ja hapokasta. Kirjoitan annoksen kohdalle muistiinpanoihini: tosi jees.

Sitten on vuorossa illallisen kolmas kierros: lautasilta löytyy Chapterin Puikulaperunaa, naudan sydäntä ja keltuaista ja Winon tartar, joka on siskoni ensimmäinen tartar ikinä. Istahdamme Chapterin tiskin viereen katettuun pöytään. Ihastelemme jälleen kerran kauniita annoksia, silmänruokaa on tarjolla paitsi tiskien takana, myös lautasilla. Peruna-annos on mieletön. Samaa mieltä on nähtävästi Chapterin kulmilla hengaava Hans Välimäki, joka kuuluu suosittelevan ruokaa kaikille ohikulkijoille. Maistelemme ruokia ristiin ja molemmat olemme löytävinämme puikulan makumaailmasta tattaria.

chapter puikulaperunaa taste of Helsinki

chapter puikulaperunaa taste of Helsinki

Romany, yksi Chapterin perustajista, rientää halaamaan. Kehun ruokaa ja sen tattarivivahdetta. Romany on ihmeissään, ei siinä kyllä tattaria ole. Hän harppaa keittiön puolelle ja tuo meille lautaselle ripoteltuja ainesosia. Annoksessa on puikulaperunan ja perunapyreen lisäksi rouheena sekä ruskistettua voita, keltuaista että naudan sydäntä. Kaikki maistuvat erikseen vallan mainioilta ja tunnistettavilta, mutta kun kolmea rouhetta lusikoi suuhunsa samanaikaisesti, kielen päällä maistuu tattari. Käsittämätöntä taikuutta!

Wino raparperia ja suklaata taste of Helsinki

On viimeisen jälkiruokakierroksen aika. Valinta on vaikea, mutta lopulta päädymme Winon Raparperia ja suklaata -annokseen sekä jo aiemmin mainittuun Garden by Olon ryppylimettieskimoon. Oih ja voih. Taas on edessämme ruokataidetta parhaimmillaan. Winon jälkkärin mousse on rakenteeltaan hieman jauhoista, mutta maku ja ihana raparperisorbet kompensoivat pientä pintavikaa. Siskoni rakastuu eskimoon, joten pysyn suosituksessani, astelkaa Garden by Olon tiskille ja nauttikaa. Niin, ja muistakaa se jälkkäriviini, se taikoo annoksesta vieläkin paremman!

garden by olo ryppylimettiä ja kuusta taste of Helsinki

Jossain välissä ehdin maistamaan myös Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan gelatoja. Ruskistettu voi pinjansiemenillä yhdistettynä basilikajäätelöön on mahtava makuelämys. Jäätelöpojat muuten kärräilevät tänä kesänä Porvoon lisäksi myös Espalla, joten jos jäätelö jää Taste of Helsingissä väliin, on sitä mahdollisuus maistaa myöhemminkin. Makuvalikoima vaihtelee pitkin päivää, joten kannattaa käydä tsekkailemassa kärryä tasaisin väliajoin!

taste of Helsinki vanhan porvoon jäätelötehdas

Yhdeksän jälkeen hyppään fillarin selkään ja pyöräilen pienessä sievässä kotiin. Olen viettänyt Taste of Helsingissä lähes kuusi tuntia, enkä todellakaan ole vielä saanut tarpeekseni. Jos lasketaan mukaan safarikierroksella maistetut ruokalajit, enää 14 annosta on maistamatta. Myös kaikki Esperanton annokset ovat kokematta, sillä on tarkoitus urakoida perjantaina, yhdessä siippani kanssa. Törmätäänhän Taste of Helsingissä!