Parasta Jyväskylässä: Hotelli Yöpuu ja Ravintola Pöllöwaari

Kaupallinen yhteistyö: Hotelli Yöpuu & Ravintola Pöllöwaari

Saadessani kutsun Jyväskylään tuomaroimaan artesaaniruuan SM-kilpailuja tiesin heti, minkä hotellin tyynyyn haluan painaa pääni ja missä ravintolassa herkutella. Hotelli Yöpuu ja Ravintola Pöllöwaari olivat keikkuneet ämpärilistani kärjessä jo vuosikausia. Pääsisin vihdoinkin läiskäisemään molemmat kärpäset yhdellä iskulla ja viivaamaan ne yli listalta.

Ennen varauksen tekemistä tutkailin pitkään hotellin verkkosivuillaan tarjoamia paketteja. Ne tuntuivat paperilla erittäin edulliselta varsinkin, kun vertasi siihen, mitä paketteihin sisältyi. Pitkä viikonloppu -paketti, jonka aikana saisi herkutella peräti kahteen kertaan Pöllöwaarin legendaarisilla annoksilla, nautiskella kuohuviinillä, kietoutua kylpytakkeihin ja saunoa omassa rauhassa, näytti maksavan vain 250 € per henkilö. Hintaan sisältyi tietysti myös yöpyminen perjantaista sunnuntaihin.

hotelli yöpuu

Kun vesi kielellä tiedustelin paketin saatavuutta, kuulin harmikseni, että perjantain ja lauantain välisenä yönä hotelli oli täyteen buukattu. Paketin sijaan päätin majoittua ensimmäisen yön Yöpuun sisarhotellissa, Versossa ja kirjautua Pöllöwaarin yläkertaan vasta lauantaina päivällä.

Hotelli Yöpuun buukkaustilanne ei silti estänyt minua syömästä Pöllöwaarissa perjantaina. Kävelin muutaman korttelin matkan sateen tihuttaessa harmaalta taivaalta. Valot tuikkivat vuosikymmeniä vanhan kivitalon ikkunoista, ja Pöllöwaarin lämpö sulki minut välittömästi untuvaisten siipiensä syleilyyn niin, että henkilökunnan hämmennys ja varauskalenteriin väärälle päivälle tehty merkintäkään eivät onnistuneet latistamaan tunnelmaa.

Mielettömien makujen Pöllöwaari

Istahdin baarin puolelle odottelemaan pöydän kattomista. En oikein tiedä mitä tekisi mieli. Lopulta pyydän baarimikkoa valmistamaan minulle jonkin alkoholittoman drinkin. Saan maisteltavaksini alkoholittomasta ginistä, Seedlip Herbalista sekoitetun mocktailin. Vaikka ruokailun aloittaminen viivästyykin puolella tunnilla, en ole milläänsäkään. Viehättävässä baarissa on pehmeä tunnelma, nahkaiset nojatuolit ja hämyinen kynttilänvalo. Taustalla soi lempeä jazz. Mocktail on makuuni aavistuksen liian makea, mutta nautin silti jokaisesta siemauksesta tuossa tunnelmassa.

ravintola pöllöwaari

ravintola pöllöwaari

Pöytään päästyäni huomaan, että ravintolasalin muut seurueet olivat jo pääruoan kimpussa, eikä ihme onhan kello jo yli yhdeksän. Naureskelen itsekseni ja mietin käyköhän tässä taas niin, että istun viimeisenä tyhjässä ravintolasalissa. Ikkunalaudalla istuu pehmopöllö. Kuten myös Arabian Taika-lautasella ja vesipullon kyljessä. Ravintola Pöllöwaari on nimensä mukainen.

ravintola pöllöwaari

ravintola pöllöwaari

Ensin eteeni kannetaan hapanjuurileipää ja kuusenkerkkäsiirapilla makeutettua mallaslimppua. Kiitän onneani, etten ole vielä kyllästyttänyt makuaistejani tuomaroitavilla leipomotuotteilla, sillä leivät sulavat suuhun ja enteilevät erinomaista illallista.

Keittiön tervehdys maistuu mummolalta. Eikä miltä tahansa mummolalta vaan Sallan mummin keittiöltä, jonka hellalla porisee perunakattila. Vaikka annos onkin valmistettu pelkistä kasviksista, maa-artisokkasta perunasta ja lipstikasta, suljen silmät ja matkaan silmänräpäyksessä vuosikymmeniä taaksepäin. Istun mummolan pitkässä pöydässä ja haarukoin poronkäristystä ja voilla aateloitua puikulaperunamuusia.

ravintola pöllöwaari

Ensimmäiselle varsinaiselle alkuruualle lasiini kaadetaan hapokasta rieslingiä. Se solahtaa sopivasti kylmäsavustetun hauen, marinoitujen katkarapujen, lohen mädin, herukanlehtimajoneesin, kurkun ja ketunleivän lomaan. Annos on sellaisenaan ehkä aavistuksen liian suolainen, mutta toimii viinin kanssa hyvin.

Vaikka muitakin ravintolavieraita on, sommelierilla on aikaa jutella kanssani niitä näitä. Tuntuu mukavalta tulla huomioiduksi, sillä yksin syöminen on aika ajoin, no, niin, yksinäistä. Jatkuvasti ei viitsisi kännykkääkään vilkuilla saati sitten muita seurueita. Siksi on kiva, että ravintolahenkilökunnalta liikenee muutama minuutti ylimääräistä seurustella kanssani. Minä kerron, miksi olen Jyväskylässä ja kuinka parhaillaan opiskelen viinien kiemuroita Alkon järjestämässä Maistuvia sisältöjä -koulutuksessa. Hän kertoo työhistoriastaan ja siitä, että on suunnitellut perustavansa blogin.

ravintola pöllöwaari

Seuraavaa viiniä päivittelemme pitkään yhdessä. Jestas sentään mitkä aromit! Jos silmäni sidottaisiin ja pyydettäisiin tunnistamaan juoma sokkona, panisin pääni pantiksi että lasiin on lorautettu vahvempaa ainetta. Vaikka prosentteja on vain 13, tuoksu ja maku täsmäävät. Jos en tietäsi juovani valkoviiniä, olisin vahvasti vakuuttunut, että suussani pyörii siemaus sherryä. Juran alueella tuotettu Savagnin-Chardonnay lämmittää kurkkua sherryn lailla ja tuntuu, että hiprakka hyökkää kulman takaa yllättäen. Todella hämmentävää. Jään odottamaan innolla paritusta ruuan kanssa!

ravintola pöllöwaari

ravintola pöllöwaari

Kuumalle lautaselle on kauhottu spelttipuuroa, kanttarellikermaa, tattilientä ja ruskistettua voita, ne muodostavat yhdessä uhkean umamipommin. Alkoholi viinissä korostuu, mutta samalla se leikkaa ruuan runsasta täyteläisyyttä. Itse asiassa viini maistuu parhaimmalta viimeisten haarukallisten kohdalla Ehkä se on lämmennyt tarpeeksi, sillä oikea tarjoilulämpötila on 15–16 °C.

Viereisessä pöydässä mainitaan meditaatioviini. Termi on tuttu edelliseltä Alkon koulutuskerralta, joten yritän kiivaasti kuikuilla, mitä pullo pitää sisällään. En saa selkoa, mutta oletan, että samaa tarjoillaan myöhemmin myös minulle. On vain jaksettava odottaa.

ravintola pöllöwaari

Pääruoka on vasta tulossa ja vatsa on jo nyt täynnä. Edelliset päivät ovat kuluneet hyvin vähäkalorisissa merkeissä ja nyt elimistö ihmettelee, mitä oikein tapahtuu. Kyyhkynrintaa, omena-maa-artisokkapyreetä, karamellisoitua suippokaalia ja sipulia on paljon. En suoriudu kaikesta, sillä annos on todella suuri. Hävikki surettaa, mutta on pakko jättää tilaa jälkiruualle.

Tässä vaiheessa iltaa olemme tulleet sommelierin kanssa jo sinuiksi. Elisa kaataa lasiini vin santoa, sitä meditaatioviiniä, jota nautitaan useimmiten mantelisten cantuccini-keksien kanssa. Siemailen nestemäistä kultaa lusikoidessani suuhun jälkiruokaa, jonka ainesosia en ole kirjannut ylös. Ruokalistakin on ehtinyt vaihtua, joten sieltäkään en voi suloisen sokerista makuelämystä tarkistaa.

ravintola pöllöwaari

ravintola pöllöwaari

ravintola pöllöwaari

Kun nousen pöydästä, ravintolasaliin jää vielä yksi pariskunta – en ollutkaan tällä kertaa viimeinen! Kiitän ruuan valmistaneita kokkeja, toivotan Elisalle hyvää yötä, ojennan käyntikorttini ja pyydän olemaan yhteyksissä, jos hänellä on mitä tahansa kysyttävää blogimaailmasta. Astun ulos sateeseen, enkä malttaisi odottaa seuraavaa päivää, jolloin pääsen kurkistamaan, miltä yläkerrassa olevan Hotelli Yöpuun huoneet näyttävät.

Hotelli Yöpuu on työmatkalaisen (ja romantikon) unelmien täyttymys

Loputtoman pitkän tuomarointipäivän ja noin 25 leipäannoksen jälkeen haen laukkuni Versosta ja kävelen väsyneenä eilisiä jalanjälkiäni pitkin takaisin Hotelli Yöpuun ovelle. Jokainen hotellihuone on erilainen ja persoonallisesti sisustettu, ja minulle on varattu yhden hengen punasävyinen, jugend-tyylinen huone.

hotelli yöpuu

hotelli yöpuu

hotelli yöpuu

Työmatkalla haluan yöpyä ja syödä paikoissa, joissa tuntee olevansa kuin kotonaan. Työmatkat, vaikka niiden sisältö kuinka kiinnostava olisikin, ovat työtä. Pitkän duunirupeaman jälkeen ei todellakaan halua enää stressata mistään, vaan syödä hyvin ja nauttia siitä vähäisestä vapaa-ajasta esteettisessä ympäristössä. Siksi en silloinkaan, kun maksan hotellista itse, varaa sitä halvinta huonetta tai ravintolaa. Hotelli Yöpuu ja ravintola Pöllöwaari sopivat tähän tarkoitukseen loistavasti.

hotelli yöpuu

Heti kun olen heittäytynyt punaisiin kukkatapetein vuoratun huoneeni sängylle ja nostanut väsyneet jalkani ylös, alan haaveilla yhteisestä minilomasta samojen seinien sisäpuolella. Ehkä joulukuussa puolivuotispäivänä tai tammikuussa myöhästyneenä syntymäpäivälahjana? Tai miksei ihan muuten vaan, tarvitseeko sitä aina sen suurempaa syytä olla?

hotelli yöpuu

hotelli yöpuu

Huone ei ole suuren suuri, mutta se on niin kotoisa, että unohdan olevani hotellissa. Vanha tapetti, viherkasvit, portaikon koukeroinen metallikaide, ikkunasta avautuvat puistomaisemat, juuri sopivan pehmeä sänky ja muhkea, mutta riittävän viileä peitto, paksut seinät ja leveät ikkunalaudat – rakastan tällaisia vanhoja taloja, joilla on tarina. Huone on kuin varta vasten minulle tehty, ja olo kuin satujen kultakutrilla (ilman niitä karhuja).

Herään virkeänä ja istun aamiaisella ennätykselliset kaksi tuntia. Tunnelma Hotelli Yöpuun aamiaissalissa on rauhallisen seesteinen ja lämmin. Paikalla on lisäkseni vain muutama pariskunta  kahvikupit kädessään, kaukana ovat isompien hotellien härdelli ja hälinä.

hotelli yöpuu

hotelli yöpuu

Luen Hesarin ja Keskisuomalaisen. Syön pitkään haudutettua puuroa ja santsaan kuppikaupalla teetä. Pitkän senkin päälle on koottu paikallisia tuotteita, kylmäsavulohta, vihanneksia, leikkeleitä ja juustoja. Kaadan lasiin kuohuvaa, joka sekin kuuluu aamiaisen hintaan. Keittiöstä voisi tilata munakkaan tai vaikka vasta paistettua pekonia, mutta ne jätän tällä kertaa väliin, ja leikkaan kolmannen viipaleen talon omaa hapanjuurileipää. Täydellistä!

hotelli yöpuu

hotelli yöpuu

hotelli yöpuu

Unohdan ajankulun täysin, mutta eipä minulla kiire mihinkään olisikaan. Kello lähestyy kymmentä ja juna Helsinkiin lähtee vasta yhden jälkeen. Ehdin hyvin tehdä vielä pari tuntia töitä. Kiitos elämyksellisestä Hotelli Yöpuu ja ravintola Pöllöwaari!

Kaapit järjestykseen ja 8 muuta tapaa vähentää ruokahävikkiä

Kaupallinen yhteistyö: ESKIMO®

Lyödäänpä heti alkuun pöytään muutama fakta. Jokainen suomalainen heittää 20–25 kiloa ruokaa roskiin joka vuosi. Se, jos mikä, vetää sanattomaksi. Eikä siinä vielä kaikki, sillä määrä kertautuu miljooniksi, kun ynnätään yhteen jokainen tämän valtakunnan kotitalous. Mutta mitä sitten, eikö biojäte kuitenkin ole huolista pienin, sehän on luonnosta peräisin? Sehän maatuu nopeasti ja maan matosetkin saavat samalla möyhittävää.

Jätteeksi päätyvän ruoan raaka-aineiden viljelyyn, kasvattamiseen ja jalostukseen on kuitenkin käytetty rutkasti energiaa, ja logistiikkakin lyö oman lusikkansa soppaan. Jokainen vaihe aiheuttaa päästöjä, joten vaikka pilaantuneen ruuan lajittelisikin biojätteeseen, eivät sen ilmastovaikutukset nollaudu. Itse asiassa homehtunut leipäpalanen aiheuttaa isomman ympäristökuorman kuin sitä ympäröivä muovipussi.

kaapit järjestykseen eskimo®

Vuosittaisen hävikkiviikon kunniaksi päätin käydä läpi keittiöni kuiva-ainekaapin. Kun avasin kaappien ovet, tipahti sieltä samalla sekunnilla kulmastaan avoin tyrnirouhepussi, joka levisi pitkin pöytää ja lattioita. Huokaisin syvään ja saatoin päästää muutaman kirosanankin ilmoille.  Kunpa olisin heti pussin avaamisen jälkeen siirtänyt rouheen kannelliseen purkkiin tai tiiviiseen pussiin, niin puolet tuosta Ahvenanmaalta ostetusta tuliaisesta ei makaisi nyt lattialta lakaistuna biojäteastiassa.

hävikinvähentäjä eskimo®

kaapit järjestykseen eskimo®

Tutkaillessani kaapin sisältöä löysin taaimmaiseksi tungettuna kymmeniä nyssäköitä, puolikkaita paperipusseja ja hädin tuskin avattuja tuotepakkauksia, joiden olemassaolon olin tyystin ehtinyt unohtaa. Siltä seisomalta siirsin riisit, polentat, siemenet, linssit ja muut pussinpohjat ESKIMO®:n läpinäkyviin rasioihin ja pyyhin hyllyt puhtaiksi. Leikkasin paketeista ja pussukoista tuotteen nimen ja valmistusohjeen irti, ja sujautin ne sisään rasioihin.

Samalla siivosin pakastimen. Näivettyneitä purkinpohjia ja vuoden vanhoja kastikkeenjämiä ei oikein enää voinut pelastaa, mutta siivutetut leivät siirsin kahisevista, ja reikäisiksi kuluneista kaupan hedelmäpusseista uudelleensuljettaviin ESKIMO® Vetsku -pusseihin. Leivontahommat hoitava mieheni tykästyi etenkin suurempiin 3 litran Vetskuihin, johon mahtuu kokonainen hapanjuurileipä siivutettuna. Marjat olen jo muutaman vuoden ajan pakastanut pusseihin jo siitäkin syystä, että litteästi pakattuina ne jäätyvät nopeammin ja vievät tilaa huomattavasti vähemmän kuin kovamuoviset rasiat.

kaapit järjestykseen eskimo®

kaapit järjestykseen eskimo®

Sinäkin voit vähentää ruokahävikkiäsi, sillä pienillä peliliikkeillä pääsee jo pitkälle. Vaikka vinkkilista on pidemmänpuoleinen, en varmasti ole ymmärtänyt ottaa huomioon kaikkea, ja siksi olisikin kiinnostavaa kuulla, miten te siellä ruudun toisella puolella olette onnistuneet taklaamaan ruokahävikin? Kekseliäistä keinoista ja kullanarvoisista konsteista hyötyvät kaikki!

8 + 1 tapaa vähentää hävikkiä

  • Pidä keittiön kaapit järjestyksessä ja käy ne läpi parin kuukauden välein. Silloin pysyy näpeissä se, mitä aineksia kotoa löytyy, eikä kaappeihin kerry neljää pakettia kaurahiutaleita.

kaapit järjestykseen eskimo®

  • Siirrä avattujen pakkausten sisältö läpinäkyviin säilytysrasioihin, pusseihin tai purnukoihin, jotta voit yhdellä silmäyksellä nähdä, mitä ne sisältävät. Saksi irti alkuperäisen pakkauksen valmistusohje ja sujauta se samaan rasiaan. Pidä huolta, että avatut pakkaukset ja nopeasti vanhentuvat tuotteet ovat hyllyjen etualalla, jotta ne tulevat käytettyä.
  • Jos säilytät kuiva-aineita vetolaatikoissa, valitse sellaisia säilytysastioita, joiden kansi on läpinäkyvä. Isommat ESKIMO® pakastusrasiat toimivat tässä tarkoituksessa oikein hyvin.

kaapit järjestykseen eskimo®

  • Pakasta leipä siivuina. Jos leipä tuppaa kuivumaan ennen aikojaan, siivuta se heti tuoreeltaan, lado läpinäkyvään, uudelleensuljettavaan pussiin ja heitä pakastimeen. Ota sulamaan vain tarvittava määrä siivuja kerrallaan. ESKIMO® Vetsku -pussi on tässä hommassa lyömätön apuri.

marjat pakkaseen eskimo®

marjat pakkaseen eskimo®

  • Pakasta marjat läpinäkyvissä rasioissa tai uudelleensuljettavissa pusseissa. Näet heti, mitä pakastimessa on, ja voit sulattaa pienemmän määrän kerrallaan.
  • Jos ruokaa jää tähteeksi, lusikoi se läpinäkyvään astiaan, rasiaan tai pussiin ja jätä jääkaapin etualalle. Jos purkista ei näy läpi, unohtuu sen sisältö nopeasti, ruoka hautautuu jääkaapin uumeniin ja löytyy sieltä kuukauden kuluttua. Trust me, I know.

hävikinvähentäjä eskimo®

  • Säilytä juusto uudelleensuljettavassa pussissa (esim. ESKIMO® Vetsku tai Tuplis). Juusto ei kuivahda ja tulee todennäköisemmin käytettyä kokonaan.
  • Siirrä voimakastuoksuiset elintarvikkeet avaamisen jälkeen tiiviiseen muovipussiin. Tätä konstia hyödynnän erityisesti anjovisten ja muiden säilykepurkeissa myytävien ainesten kanssa, joita ei avaamisen jälkeen saisi myyntipakkauksessaan muutenkaan säilyttää.
  • Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä: suunnittele ostoslista etukäteen. Kurkkaa jääkaappiin ja pakastimeen, ja tee pikainventaario kuiva-aineille ennen kauppaan lähtöä. Näin vältyt kolmannelta paketilta tomusokeria ja ties monennelta pussukalta laakerinlehtiä.

kaapit järjestykseen eskimo®

Siivousurakan jälkeen ihailin tyytyväisenä työni tuloksia ja myhäilin mielissäni kaappien kaaoksen kesyyntyessä järjestykseksi. Aivotkin alkoivat välittömästi tuottaa ideoita jo unohtuneiden ainesten hyödyntämiseksi. Reseptejä on siis tulossa, pysykäähän kanavalla!

ps. Olen kirjoittanut ruokahävikin vähentämisestä ennenkin, jos aihe kiinnostaa, tsekkaa ainakin: Hävikkiviikon omena-salviapiirakka

Viisaan viininystävän vastuulliset valinnat

Kaupallinen yhteistyö: S-ryhmän ravintolat / Raflaamo

Kauas on tultu niistä ajoista, kun kyykättiin alimmalta hyllyltä se edullisin chileläinen. Tuijotettiin hintaa ja mahdollisesti väriä, lihalle perinteisesti punainen ja kalalle viileä valkoinen. Kuohuvaa nautiskeltiin muuten vaan ja rose kuului ainoastaan valoisiin kesäiltoihin. 2010-luvulla kaikki on toisin. Ravintoloissa istuu tiedostavia asiakkaita, ja alkoholiliikkeiden henkilökunnan osaamista testatataan joka päivä. Ilmastonmuutoksen aikakaudella etsitään vegaanista tai vähähiilistä vaihtoehtoa, suositaan luomua tai biodynaamista ja vaaditaan reilua kauppaa.

vastuulliset viinit

Niin teen minäkin, enkä pelkästään viinien kanssa. Vastuullisuudesta on punottu valintojeni punainen lanka, sitä seuraan ruokaostoksilla, vaatekaupassa, viinihyllyillä ja etenkin ravintoloissa. Haluan tietää, mitä lasiini kaadetaan ja lautaselleni päätyy. Mietin, missä oloissa viini ja ruoka on tuotettu, onko viljelyn vaikutukset ilmastoon otettu huomioon, mistä kaukaa raaka-aineet on kuljetettu ja mikä niiden hiilijalanjälki mahtaa olla. Viini ei ole koskaan vähäpäästöisin valinta, mutta kuluttamalla luomua ja kestävän kehityksen periaatteilla valmistettuja juomia, voi vaikuttaa siihen, miten maailma tulevaisuudessa makaa ja mihin suuntaan tuotanto kehittyy.

Viinien vastuullisuus on nostettu valokeilaan myös S-ryhmän ravintoloissa, sillä seuraavan vuoden ajan kolme neljästä asiakasomistajaviinistä on vastuullisesti tuotettu. Vastuullisemmat vaatimukset viineille asetettiin jo valintaprosessin alussa, eli tällä kertaa kisaan hyväksyttiin vain juomat, joiden tuotannossa vastuullisuusnäkökulma oli huomioitu. Luomusta, biodynaamisuudesta, reilusta kaupasta ja kestävän kehityksen mukaisista tuotantotavoista sai lisäpisteitä. Päätökselle on syytä nostaa hattua kerran jos toisenkin, sillä vastuullisuusteko on Suomen mittakaavassa kunnioitettavan suuri. Asiakasomistajaviinejä nimittäin myydään puoli miljoona pulloa vuodessa.

vastuulliset viinit

Näillä kriteereillä voittajiksi valikoituivat pohjois-italialaisen Cielo e Terran Ekuò-luomuviinit Veneton viinialueelta. Asiakasomistajahintaisena samppanjana jatkaa tuttuun tapaan Nicolas Feuillatte. Roseviiniä ei valikoimassa tänä vuonna nähdä siitä yksinkertaisesta syystä, että vastuullisesti tuotetut ja hyvällä hinta-laatusuhteella varustetut vaaleanpunaiset luomuviinit ovat valintaraadin mukaan kiven alla. Samppanjalla yhtälö on vieläkin vaikeampi.

Kiertotalouden ja paremman maailman puolesta, ilmastonmuutosta vastaan

Istun kuuntelemassa Ekuò-viinien maahantuojan puheenvuoroa kaupungin kattojen yllä, Sokos Hotel Vaakunan saunakabinetin terassilla. Teeman mukaisesti pöytiin on kerätty luonnonkukkia ja maljakkoina toimivat käytetyt viinipullot. Ruokatarjoilu on kasvispainotteinen ja osittain vegaaninen. Aurinko paistaa ja puitteet ovat muutenkin viimeisen päälle kunnossa.

vastuulliset viinit

vastuulliset viinit

Neljännessä polvessa toimivan perheyrityksen viinit valmistetaan luomuviljellyistä rypäleistä niin, että luonto kuormittuu mahdollisimman vähän. Kemialliset torjunta-aineet ja lannoitteet ovat pannassa, ja viinin luontaisten sulfiittien määrää on tavanomaisiin viineihin verrattuna rajoitettu. Hienoa ja eritoten vastuullista on sekin, että Ekuò-viinien taustalla on hyväntekeväisyysjärjestö, joka jakaa osan jokaisen myydyn viinipullon hinnasta mm. syrjäytymisuhassa olevien nuorien opiskelun tukemiseen ja työllistymiseen. Jälleen yksi syy lisää valita viinilistalta vastuullisempi vaihtoehto.

Maailmanpelastajaluonteeni ilahtuu, kun kuulen, että myös pakkausten hiilijalanjäljen minimointia on ajateltu. Ekuòn puna- ja valkoviinit on pullotettu kevyimpiin mahdollisiin lasipulloihin, joiden paino on maksimissaan 420 grammaa. Mitä kevyempi pullo, sitä pienempi kuljetusaikainen polttoaineen kulutus. Myös viinit maahantuova Winestate on törkännyt lusikkansa soppaan ja kuljetuttaa viinit Italiasta Suomeen meriteitse. Vaikka rahtialusten päästöt ovat samaa luokkaa kuin lentämisen, viinit saadaan kuljetettua todennäköisesti suuremmissa erissä, ja kasvihuonekaasut pulloa kohden ovat näin ollen pienemmät.

vastuulliset viinit

Kuplajuomiin mieltynyt suuni tykästyy erityisesti kuohuvaan, Garganega ja Chardonnay -rypäleistä valmistettuun Ekuó-kuohuviiniin. Se sopii moneen menoon: skoolattavaksi, aperitiiviksi tai salaattien ja kasvisruokien kaveriksi. Vähän kursaillen käyn pyytämässä pienen lisäkaadon ja ihailen korkeuksista avautuvaa kesäistä Helsinkiä.

Luomua, biodynaamista vai reilua kauppaa?

Lopuksi saamme tiiviin tietopaketin vastuullisista vaihtoehdoista. Biodynaamiset viinit ovat aina luomua, mutta ne käyvät tiukemman seulan läpi. Viinitilalle asetetaan vaatimuksia, jotka harva tuottaja täyttää. Tilan tulee olla itsenäinen tuotantoyksikkö. Sen alueella tulee pitää eläimiä ja viljellä kasveja niin, että ne ovat symbioosissa toistensa ja maaperän kanssa. Minkäänlaiset kemialliset lannoitteet, torjuntamenetelmät tai lisäaineet eivät ole sallittuja.

vastuulliset viinit

Reilun kaupan tunnuksella merkityn viinin tuotannossa on kiinnitetty huomiota etenkin viljelijän ja työntekijöiden olosuhteisiin. Kaikille osapuolille maksetaan oikeudenmukainen korvaus tehdystä työstä ja noudatetaan työolosuhteita valvovia kansainvälisiä sopimuksia ja kansallisia lakeja. Euroopassa viinitilat ovat tarkan valvonnan alla, eikä laiminlyöntejä juurikaan ole, mutta maailmalla tilanne saattaa olla toinen.

Viinin vegaanisuuteen kiinnitetään toistaiseksi erityistä huomiota vain täällä Euroopan pohjoisimmassa kolkassa. Viini itsessään on tuotteena tietysti kasviperäinen, mutta sen kirkastamisessa saatetaan käyttää liivatetta, maitoproteiinia tai munanvalkuaista. Valmistusprosessi voidaan kuitenkin hoitaa myös ilman eläinperäisiä aineita. Moni viinintuottaja näin tekeekin, mutta ei ymmärrä tai näe tärkeäksi ilmoittaa asiasta etiketissä tai erillisellä tunnuksella. Varmasti vegaanisen viinin tunnistaa myymälässä veg- tai vegan-tunnuksesta, ravintolassa vegaanisia vaihtoehtoja kannattaa tiedustella sommelierilta.

vastuulliset viinit

Jaloillaan äänestäminen on yksi tehokkaimmista keinoista vaikuttaa markkinoihin ja siihen, millaisia tuotteita meille tulevaisuudessa tarjotaan. Kysyntä kasvattaa painetta siirtyä kestävämpiin tuotantotapoihin myös viinitarhoissa ja maatiloilla. Valitse siis viisaasti ja suosi vihreämpiä viinejä!

Lue lisää vastuullisista viineistä ja kestävästä viinintuotannosta Raflaamon sivuilta.

Ps. Muistathan, että alkoholin mainitseminen kommenteissa kaupallisen yhteistyön yhteydessä on Suomen lainsäädännön mukaan kiellettyä, joten keskitytään siis keskustelemaan vastuullisista valinnoista yleisemmällä tasolla!