Barolo Tour – kellareita, köynnöksiä ja pulloittain punaviiniä

Kaupallinen yhteistyö: Casa Visette

Maaliskuussa istuin Helsinki-Vantaalla jännityksestä jäykkänä. En vielä tiennyt, että minua odottaisi kokemus, joka vielä kolmenkin kuukauden jälkeen kiertelee aivojen sopukoissa supatellen suloisia sanojaan.

Jotkut reissut ovat mieleenpainuvampia kuin toiset. Muutaman sekunnin vilkaisu kolme kuukautta vanhoihin kuviin ja olen hetkessä keskellä vihreinä versoavia viiniköynnöksiä, lasissani tummanpuhuvaa baroloa ja ympärilläni hulvaton seurue. Iholla tuntuu Italian keväinen tuuli ja huulilla onnellinen hymynkare. Neljän päivän Barolo Tour Monforte d’Alban liepeillä, Langhen viinialueella jätti pysyvän muistijäljen.

barolo tour casa visette

Olen monta kertaa myöntänyt, etten ole minkäänmoinen viiniekspertti. Minulle kelpaa sekä punainen, valkoinen että vaaleanpunainen. Keltaiseen kääntyviä jälkiruokaviinejä rakastan, ja oranssejakin olen joskus maistanut. Jääkaapissani on aina yksi pullo kuplivaa, sillä eihän sitä koskaan tiedä, milloin seuraavan kerran tulee aihetta pieneen juhlaan. Suosin eurooppalaisia viinejä ihan vain siitä syystä, että ne on tuotettu lähempänä. Rypäleitä osaan luetella ehkä parikymmentä, jos oikein pinnistelen. Mutta niiden eroista, nyansseista ja laatusanoista olen suoraan sanoen yhtä pihalla kuin se kuuluisa lumiukko. Riittää, että viini maistuu suussani hyvältä.

barolo tour casa visette

barolo tour casa visette

Siksi jännitin matkaa viikkoja etukäteen. Sydän pamppaillen kuvittelin tasting-pöydän ympärille muut matkalaiset, johon barolon parissa tutustuisin. Mitä, jos kaikki muut ovatkin kaikkitietäviä viiniguruja? Mitä, jos en osaa luonnehtia viinin väriä, makua tai tuoksua yhdelläkään pätevällä adjektiivilla? Mitä, jos en vaan sovi joukkoon?

barolo tour Aldo conterno

barolo tour casa visette

Olin totaalisen väärässä ja jännitin jälleen kerran turhaan, sillä perillä minua odotti maailman sydämellisin seurue. Viiniin perehtynyt, kyllä, mutta tavalla, joka ei nosta ketään muiden yläpuolelle. Nopeasti tajusin, että tässä porukassa ei ole tyhmiä kysymyksiä, on vain ihmisiä, jotka rakastavat viiniä ja ruokaa. Paljon.

Barolo Tour – Visiitillä viinintuottajien kellareissa

Neljän päivän aikana vierailimme neljällä viinitilalla. Välillä kävelimme naapurissa asuvan viinintuottajan pihaan, välillä vedimme pitkää tikkua siitä, kuka ajaa ja joutuu jättämään viinin nauttimisen vähemmälle. Istuimme tummasta puusta olevan pöydän ääreen ja kuuntelimme kiinnostuneina viinintekijöiden tarinoita. Kellarit olivat tekijöidensä näköisiä. Toiset pieniä ja eksklusiivisiä, kun taas toiset kuin metroasemia maan alla. Toisaalla oli supersiistiä, jopa kliinistä, toisaalla vallitsi hallittu epäjärjestys. Persoonallisuus piristää, olisi ollut tylsää tutustua neljään täysin samanlaiseen tekijään.

barolo tour casa visette

barolo tour Aldo conterno

Barolon alueella on ennen muinoin sijainnut vain viisi suurta viinitilaa. Kaikkia rypäleitä ei suinkaan viljelty itse, vaan ne ostettiin sopimusviljelijöiltä. Tänä päivänä tuottajia on yli 400, ja näistä yli puolet pullottaa vain alle 10 000 pulloa per vuosi. Suurin osa viinitilallisista on siis todella pieniä. Sopimusviljelijöiltä ostettavien Nebbiolo-rypäleiden hinta vaihtelee laadun, alueen ja vuoden mukaan, vuonna 2017 keskihinta oli 5 euroa kilolta. Nebbiolosta valmistetaan paitsi baroloa, myös nebbioloa, langhe nebbioloa sekä barbarescoa. Omasta viinitilasta haaveilevan täytyy ensin kerätä kunnon pesämuna, sillä maata on myynnissä harvoin ja se on hinnoissaan. Kahden hehtaarin oikeaan ilmansuuntaan avautuvasta maapläntistä voi joutua maksamaan miljoonia.

barolo tour casa visette

barolo tour casa visette

Nebbiolon lisäksi Piemonten alueella viljellään punaviiniä varten myös Dolcettoa ja Barberaa. Dolcettosta valmistettu punaviini on viinitietäjien mukaan helppoa, kuivaa ja arkista. Se on yleensä tanniinista ja juodaan tuoreena, eli kypsytysaika on lyhyt. Barbera taas on rypäleenä marjainen, mehuisa ja vähätanniininen, eikä siitä valmistettu viini kestä säilyttämistä nebbiolon lailla. Se milloin Nebbiolo-rypäleestä valmistettua viiniä voi kutsua baroloksi onkin monimutkaisempi juttu. Säädökset sisältävät tarkkoja aluerajoja, prosentteja, riittävän vanhoja köynnöksiä, ilmansuuntia ja korkeuksia merenpinnasta. Tarkat speksit jätän viineihin vihkiytyneiden vastuulle.

barolo tour casa visette

barolo tour Aldo conterno

barolo tour Aldo conterno

Viinin historia on niin pitkä, että aloittelijan päätä huimaa. Ensimmäisen tastingin nautimme suurta viininystävien arvostusta nauttivan Aldo Conternon viinitalossa, jonka juuret juontavat aina 1770-luvulle. Rakennus on entinen italialaisen kreivittären huvila. Maistamme yhtä valkoista ja viittä punaista vuosilta 2014–2015. Keskustelussa vilahtelee viinien kypsytysaikoja, optimaalisia tarjoilulämpötiloja, tammitynnyreitä ja terästankkeja. Joku uumoilee, että jyrkempi maasto maistuu viinissä, myös sikalan aromit mainitaan. Minä hymistelen itsekseni ja olen löytävinäni suussa huljuvasta viinistä samoja vivahteita.

barolo tour Aldo conterno

barolo tour Aldo conterno

barolo tour Aldo conterno

Seuraavana päivänä tutustumme Elio Grasson tiluksiin. Italialaistunut australialainen Roberto, joka auttaa Grasson perhettä tilavirailujen yhteydessä, esittelee ensin pihalta avautuvat huikeat näkymät ja osoittelee kädellään joka suuntaan. Nämä ovat Grasson viljelmiä ja nämä myös. Häkellyn jälleen kerran häikäisevistä maisemista ja annan kameran laulaa. Maisteluhuoneessa keskustelu nousee uusiin sfääreihin. Laseihin kaadetaan ensin barberaa d’albaa ja sen jälkeen ainakin neljää eri baroloa. Muistiinpanoni ovat vajavaiset, joten epäilen seonneeni laskuissa.

barolo tour elio grasso

barolo tour elio grasso

barolo tour elio grasso

Uudet viiniystäväni pääsevät vauhtiin. Tässä on lakritsaa, joku toteaa. Kyllä, ja tuoksussa jonkinlaista parfyymiä. Tämä on kuin ohikävelevä nainen, joka tuoksuu niin hyvälle, että häntä on pakko lähteä seuraamaan. Naurattaa vähän, mutta en kiistä analyysia, nämäkin viinit maistuvat erinomaisilta suussani.

barolo tour elio grasso

barolo tour elio grasso

barolo tour elio grasso

barolo tour elio grasso

Vielä on edessä visiitti Ettore Germanon viinitaloon. Viinikellaria esittelee meille Nykyisen omistajan, Sergion poika, joka näyttää siltä, että edellinen ilta on tainnut venähtää aavistuksen liian pitkäksi. Kellari on pieni ja kierros lyhyt, mutta se ei meitä haittaa, päinvastoin. Istumme ilomielin viinilasien eteen ja aloitamme maistelun. Yleisölle avoimet tilat ovat uudet ja viiniviljelmiä voi ihailla suurelta terassilta, joka kesällä varmasti on mainio paikka istuskella.

ettore germano barolo tour

ettore germano barolo tour

ettore germano barolo tour

ettore germano barolo tour

Maaliskuinen Italia ei kuitenkaan hemmottele meitä lämmöllä, joten siirrymme pikaisesti sisätiloihin. Muistilehtiöni sivuilla on Ettore Germanon kohdalla vain harakanvarpaita, mistäköhän se mahtaa johtua? Sen kuitenkin muistan ja tiedän, että rose-skumppa oli niin hyvää, että ostin sitä puolikkaan laatikon kotiin tuotavaksi, enkä ollut ainoa. Seurueemme taisi hamstrata kuohuvaa yhteensä kymmenen laatikollista. Vielä en ole raaskinut yhtään pulloa avata, mutta eiköhän kesän kuluessa tarpeeksi painava syy keksitä.

ettore germano barolo tour

ettore germano barolo tour

ettore germano barolo tour

Samana päivänä ehdimme vierailla myös Riikka ja Jyrki Sukulan luona Meriamessa. Riikka kertoo aperitiivien äärellä omasta matkastaan viininviljelijäksi ja maistattaa tuottamiaan viinejä lounaan äärellä Serralunga d’Albassa, Vinoteca Centro Storicossa. On pakko ihailla sinnikkyyttä ja tahtoa, jonka voimin Riikka Sukula on opiskellut viiniköynnösten kasvattamisen saloja ja saanut jalansijaa alalla, joka on erittäin kilpailtu ja kaiken lisäksi miesvoittoinen.

sukula meriame

sukula meriame

sukula meriame

sukula meriame

Viinitilallisten viisauksia

Viinitilavierailuilla opin myös, että seinän sisään muuratun kaapin kosteudessa säilytetyt viinilasit kannattaa huuhdella tilkalla viiniä. Kaapista nimittäin saattaa tarttua lasiin vääränlainen tuoksu, jotka häiritsevät maistelua. Jos siis satut asustelemaan vanhassa kivitalossa ja säilytät viinilasejasi ulkoseinän kylmäkaapissa, hulauta puoli desiä viiniä lasin pohjalle, heilauta, kaada sama viini seuraavaan lasiin ja jatka, kunnes tarvittava määrä laseja on puhdistettu.

Ensimmäisen lasillisen jälkeen minä nohevana huuhtelin lasini vedellä seuraavaa viiniä varten, kunnes ystävällisesti selitettiin, miksi niin ei kannata tehdä. Jos maistelussa on useita samasta rypäleestä valmistettua viinejä, lasia ei kannata huuhdella. Itse asiassa vesi saattaa vaikuttaa haitallisesti seuraavan lasillisen ominaisuuksiin. Kaikkea sitä oppii, kun matkustaa ja istuu itseään viisaampien kanssa samassa pöydässä.

manzone barolo tour

manzone barolo tour

manzone barolo tour

manzone barolo tour

Eikä siinä vielä kaikki. Kahtena iltana viinintekijät saapuvat viineineen Casa Visetteen, entiseen viinitaloon, jossa majoitumme. Arvostetun Manzonen viinitalon vanhan mestarin vierailun kunniaksi Casa Visetten viinikellarista kaivetaan esiin kolme pölyttynyttä barolopulloa 60-luvulta. Tunnen itseni etuoikeutetuksi ja samalla harmittelen, että en varmasti osaa arvostaa hyvin säilyneiden viinien nyansseja tarpeeksi.

mauro veglio casa visette

mauro veglio casa visette

mauro veglio casa visette

Sekä Manzonen että Mauro Veglion viinintuottajien visiittien aikana Casa Visetten iso ruokasali täyttyy viinitietoudesta, tasting-laseista ja järkyttävän ihanasta ruuasta, jota jälkimmäisellä kerralla pääsemme kokkaamaan myös itse. Ruokalistalla on mm. kania, tartaria ja tietenkin tiramisua. Kokkikoulun kokemukset eivät mahdu tähän postaukseen, joten pääsette lukemaan niistä myöhemmin lisää. Aitoja italialaisia reseptejäkin on tulossa!

barolo tour casa visette

Neljän päivän aikana maistelemme muistikirjani mukaan yli 60 erilaista viiniä. Maisemat, viinit ja niitä tuottavat viinitalot saivat minut sanattomaksi lukemattomia kertoja. Casa Visetten Barolo Tour lukeutuu niihin elämyksiin, jotka eivät unohdu koskaan. Mikään yllä kirjoitettu tai kuvattu ei tee oikeutta Barolo Tourin kaltaiselle viinimatkalle, joten päätän raporttini viininvihreiltä rinteiltä suosiolla tähän.

Seuraava Barolo Tour järjestetään 8.–11.11.2018. Muutama paikka on vielä vapaana, joten jos mielit mukaan, suosittelen toimimaan nopeasti. Lisätietoja ja ensi syksyn hintoja voi tiedustella suoraan Casa Visetestä, yhteystiedot löytyvät edellisen linkin takaa.

Lue myös:
Casa Visette – luksusta Langhen laaksossa, Barolon viinialueella
Sähköpyörän satulassa pitkin Piemonten kukkuloita
Pitkiä lounaita ja italialaisia illallisia – ravintolavinkit Barolon viinialueelle

Taste of Helsinki 2018 – mielettömiä makupareja ja yllättäviä yhdistelmiä!

Kaupallinen yhteistyö: Taste of Helsinki

Suunnittelen olevani tehokas ja ehtiväni aamupäivällä syventyä sekä uuteen sometuotantoprojektiin että kodin raivaamiseen niin, että ehdin yhdeksi Taste of Helsingin tämän kesän ensimmäiseen lounaskattaukseen. Puolilta päivin huomaan sammuttelevani tulipaloja epäergonomisessa asennossa, jalat kippurassa ja pää jomottaen. Aktiivisuusrannekekin käskee liikkumaan, joten päätän sulkea läppärin, juosta suihkuun ja fillaroida Töölönlahdelle niin nopeasti kuin kintuistani pääsen.

taste of Helsinki prosecco

Yhtä tukankuivausta, ripsien ja huulien maalausta, kenkäkriisiä ja kahta työpuhelua myöhemmin saavun vihdoin pääportille ja kuittaan itseni sisään. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lounatuuli puhaltaa lämmintä ilmaa festarialueelle. Olen etuoikeutetussa asemassa, sillä saan hengata ruokatelttojen tuntumassa kokonaiset kaksi ja puoli päivää Taste of Helsingin vieraana, ambassadorin roolissa!

Lunastan lasipisteeltä 2 euron viinilasin ja marssin Taste of Helsinki -kortti ojossa suoraan rovaniemeläisen Skyn tarjoilutiskille. Ounasvaaralla majaileva Lapland Hotelsin ravintola on Esperanton lisäksi ainoa, jonka yhteenkään annokseen en ole päässyt tutustumaan etukäteen. Tilaan saman tien kaksi lautasta: Kaskinaurista Sodankylästä, kuusenkerkkäpestoa ja sieniä sekä Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä. Jälkimmäinen on Skyn nimikkoannos, eikä sitä voi ohittaa, ovathan sukujuureni puoliksi Sallan tuntureiden kupeesta.

sallan poroa sky

vin direkt taste of Helsinki

Viiniksi valikoituu Vin Direktin maahantuoma Le Secateur, muheva ja täyteläisehkö australialainen Shiraz. Kombo toimii kyllä, vaikka viini ei välttämättä ole paras mahdollinen match porolle. Villinä juoksennellut poro häviää suuhuni nopeasti, myöhäisestä luonaasta tuli paljon myöhäisempi kuin alun perin suunnittelin. Punajuuriliemi on ihanaa, enkä irvistä enää sellerinkään kohdalla. Mutta kaskinauris, se peittoaa poron mennen tullen! Kehotan maistamaan, sillä annoksessa on kaikki kohdallaan. Viimeisen silauksen antavat paahdettu tattari ja mukavan etikkaiset sienet. Ihanaa!

kaskinauris taste of Helsinki

 taste of Helsinki

Mutta lounaskattauksen paras annos odottaa vielä syöjäänsä. Vaikka välillä vähättelenkin makeanhimoani, en voi ikinä vastustaa ravintoloiden jälkiruokalistoja. Ja torstain kokemuksella jälkkäreitä ei todellakaan kannata jättää väliin myöskään Taste of Helsingissä. Kannattaa muuten kysäistä mitä mystisten annosnimien takana piilee, sillä kukapa arvaisi, että Garden by Olon kryptisesti nimeämä Ryppylimettiä ja kuusta kätkee taakseen maailman kauneimman valkosuklaaeskimon kaikilla mahdollisilla herkuilla. Täsmävinkki numero yksi: Maista ainakin Garden of Olon jälkiruokaa! (Ja jos annos ei vastaa alla olevaa otosta, aina voi kaivaa kännykän esiin ja vilauttaa keittiöön kuvaa malliksi. Näin teki siskoni eilisellä illallisella ja kappas, kokki pyöräytti annokseen ylimääräisen kierroksen kuusta ja kukkia.)

garden by olo ryppylimettiä ja kuusta taste of Helsinki

solera jälkiruokaviini taste of Helsinki

Nyt seuraa ihan rehellinen mainospuhe, vaikka virkkeistä ei minulle olekaan maksettu mitään (tai no, tilkan jumalaista jälkiruokaviiniä sain lasiini ilmaiseksi). Vaikka kulutan viinejä kohtuullisia määriä, en oikeasti tiedä niistä juuri mitään. Olen välillä yrittänyt opetella rypäleiden eroja ja eri viinimaiden ominaispiirteitä, mutta tieto on valunut tiehensä kuin vesi hanhen selätä. Sen takia on äärimmäisen ihanaa, että viiniteltassa on ainakin yksi matalan kynnyksen maahantuoja. Soleran siirtolapuutarha on somistukseltaankin ihanan rento ja kukkea, mutta parasta ovat tiskin takana olevat ihmiset, jotka eivät tee asiantuntijuudestaan numeroa. Puutarhan edessä on kyltti, jossa lukee: “Meidän sommelierit ovat lomalla – me olemme täällä!” Tällä ständillä ei todellakaan tarvitse jännittää, ja kaiken hyvän lisäksi viinejä saa maistaa ennen kortin vinguttamista.

taste of Helsinki solera punaviinit

Marssin ryppylimettieskimoni kanssa Soleran tiskille. Pieni kaato Mouton Cadettin sauternes-viiniä saa sukat pyörimään jaloissani, vaikka olen paljain jaloin. Huh, mikä yhdistelmä! Tässä siis täsmävinkki numero kaksi: siniveristen sukuhaaran Bordoux’ssa tuottama sauternes toimii erityisesti niiden jälkiruokien kanssa, joissa ei ole (tummaa) suklaata. Raparperin kylkiäisenä se on erinomainen ja valkosuklaisen ryppylimettieskimon kanssa taivaallinen.

Taste of Helsinki suljetaan pariksi tunniksi klo 15, jotta ravintolahenkilökunta saa ansaitsemansa tauon ja ehtii valmistautua viideltä alkavaan illalliskattaukseen. Minä vetäydyn pariksi tunniksi viileään musiikkitaloon tekemään töitä. 16:55 seison jo portilla muiden innokkaiden ruokavieraiden kanssa. Aurinko porottaa edelleen, ja nälkäkin jo kurnahtelee suoliston sopukoissa. Saan illallisseurakseni siskon, joka pyyhältää portille kesämekossaan tietämättä yhtään mitä tuleman pitää.

ginuine taste of Helsinki

taste of Helsinki

Illallinen on täynnä makujen ilotulitusta. Kunhan ambassadorien skoolaushetkestä ja Ginuinen tarjoamasta drinkistä on selvitty, käymme ruuan kimppuun. Ensimmäiseksi kannamme pöytään uuden kierroksen kaskinaurista, joka jatkaa voittokulkuaan tässäkin kattauksessa. Sitten on välijälkiruoan aika. Skyn listalla komeilee suklaata, herkkutattikinuskia ja Napapiirin puolukkaa sisältävä annos, eikä sitä voi mitenkään jättää maistamatta. Siis herkkutattikinuskia, se lienee yllättävin yhdistelmä koko festareille. Ja voi luoja mikä yhdistelmä se onkaan! Puolukkapuuroa muistuttavan vaahdon alle on piilotettu aimo annos sileää ja suussa sulavaa herkkutattikinuskia. Jo nyt alkaa tuntua siltä, että tämän vuoden Taste of Helsinki on tasoltaan huippukorkea. Lautanen kaavitaan viimeiseen kinuskipisaraan. Hyvin, hyvin vahva suositus!

taste of Helsinki puolukkaa ja herkkutattikinuskia

Silläkin uhalla, että tästä tekstistä tulee superpitkä, jatketaan hetki vielä. Ragun edessä on kaikista pisin jono. Tekisi mieleni viisastella, sillä saatoin taannoin eräässä instagram-postauksessani ennustaa näin tapahtuvan. Hapanjuurivohveli on saavuttanut hittistatuksen. Me jonotamme kuitenkin viiriäistä ja karitsamakkaraa, jotka molemmat saa myös gluteenittomina, kuten kaikki muutkin Ragun annokset. Keliaakikot ja vilja-allergiset on tänä vuonna otettu huomioon erityisen hyvin, sillä kaikilla ravintoloilla on vähintään yksi gluteeniton annos, useimmilla koko menu on erikoisruokavalioille sopiva.

viiriäinen ragu taste of Helsinki

karitsamakkara ragu taste of Helsinki

Viiriäinen on tuttu lintu jo Taste of Helsinki -safarilta, mutta karitsamakkaraa en ole vielä päässyt maistamaan. Pyydämme tomaattifregolan erilliseen kuppiin, jotta siskoni, jolla on keliakia, voi hyvillä mielin ahmia annoksen ja minä saan maistaa myös fregolaa. Avernasinappi on mukavan tujua ja makkarakin erittäin hyvä. Ei yhtään tunkkainen, jollaisia raakamakkarat joskus tuppaavat olla. Varhaiskaali on mielettömän rapeaa ja hapokasta. Kirjoitan annoksen kohdalle muistiinpanoihini: tosi jees.

Sitten on vuorossa illallisen kolmas kierros: lautasilta löytyy Chapterin Puikulaperunaa, naudan sydäntä ja keltuaista ja Winon tartar, joka on siskoni ensimmäinen tartar ikinä. Istahdamme Chapterin tiskin viereen katettuun pöytään. Ihastelemme jälleen kerran kauniita annoksia, silmänruokaa on tarjolla paitsi tiskien takana, myös lautasilla. Peruna-annos on mieletön. Samaa mieltä on nähtävästi Chapterin kulmilla hengaava Hans Välimäki, joka kuuluu suosittelevan ruokaa kaikille ohikulkijoille. Maistelemme ruokia ristiin ja molemmat olemme löytävinämme puikulan makumaailmasta tattaria.

chapter puikulaperunaa taste of Helsinki

chapter puikulaperunaa taste of Helsinki

Romany, yksi Chapterin perustajista, rientää halaamaan. Kehun ruokaa ja sen tattarivivahdetta. Romany on ihmeissään, ei siinä kyllä tattaria ole. Hän harppaa keittiön puolelle ja tuo meille lautaselle ripoteltuja ainesosia. Annoksessa on puikulaperunan ja perunapyreen lisäksi rouheena sekä ruskistettua voita, keltuaista että naudan sydäntä. Kaikki maistuvat erikseen vallan mainioilta ja tunnistettavilta, mutta kun kolmea rouhetta lusikoi suuhunsa samanaikaisesti, kielen päällä maistuu tattari. Käsittämätöntä taikuutta!

Wino raparperia ja suklaata taste of Helsinki

On viimeisen jälkiruokakierroksen aika. Valinta on vaikea, mutta lopulta päädymme Winon Raparperia ja suklaata -annokseen sekä jo aiemmin mainittuun Garden by Olon ryppylimettieskimoon. Oih ja voih. Taas on edessämme ruokataidetta parhaimmillaan. Winon jälkkärin mousse on rakenteeltaan hieman jauhoista, mutta maku ja ihana raparperisorbet kompensoivat pientä pintavikaa. Siskoni rakastuu eskimoon, joten pysyn suosituksessani, astelkaa Garden by Olon tiskille ja nauttikaa. Niin, ja muistakaa se jälkkäriviini, se taikoo annoksesta vieläkin paremman!

garden by olo ryppylimettiä ja kuusta taste of Helsinki

Jossain välissä ehdin maistamaan myös Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan gelatoja. Ruskistettu voi pinjansiemenillä yhdistettynä basilikajäätelöön on mahtava makuelämys. Jäätelöpojat muuten kärräilevät tänä kesänä Porvoon lisäksi myös Espalla, joten jos jäätelö jää Taste of Helsingissä väliin, on sitä mahdollisuus maistaa myöhemminkin. Makuvalikoima vaihtelee pitkin päivää, joten kannattaa käydä tsekkailemassa kärryä tasaisin väliajoin!

taste of Helsinki vanhan porvoon jäätelötehdas

Yhdeksän jälkeen hyppään fillarin selkään ja pyöräilen pienessä sievässä kotiin. Olen viettänyt Taste of Helsingissä lähes kuusi tuntia, enkä todellakaan ole vielä saanut tarpeekseni. Jos lasketaan mukaan safarikierroksella maistetut ruokalajit, enää 14 annosta on maistamatta. Myös kaikki Esperanton annokset ovat kokematta, sillä on tarkoitus urakoida perjantaina, yhdessä siippani kanssa. Törmätäänhän Taste of Helsingissä!

Ravintola Nolla ja ihana zero waste -illallinen!

Kaupallinen yhteistyö: Ravintola Nolla & Taste of Helsinki

Arpaonneni ei ole koskaan ollut hyvä. Lotosta olen voittanut joskus parikymppiä, ässäarvasta vitosen ja pikkujoulupukin lahjasäkissä arpa on osunut munankeittimeen sekä Jean-Pierre Kuselan kasettiin. Hitas-arvonnassa kävi kyllä tuuri, mutta parisuhteessa ei, sillä ex-avomies otti ja lähti ennen kuin asunto ehti edes valmistua. Radio Helsingin kilpailusta voitin vuosia sitten kolme randomlevyä artisteilta, joista kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan. Toisen kerran onni potkaisi saman radiokanavan brunssikisassa, mutta lahjakorttia ei koskaan toimitettu, vaikka useamman kerran kyselin sen perään.

ravintola nolla

ravintola nolla

Kerran olen voittanut arpajaisista käsin kudotut villasukat, se on tällä historialla heittämällä paras palkinto koskaan. Kunnes kävi todellinen tuuri! Ensin minut valikoitiin arvovaltaiseen Taste of Helsinki -ambassadorjoukkoon – porukkaan, joka testailee kesäkuisen ruokafestarin antimia ennakkoon, käy tutustumassa osallistuviin ravintoloihin ja toitottaa tapahtuman ilosanomaa pitkin kevättä ja alkukesää. Sitten testi-illallispaikaksi valikoitui vahingossa Ravintola Nolla. Helsingin ja todennäköisesti koko valtakunnan ensimmäinen hävikkivapaa ravintola. Siis paikka, joka tuottaa nolla grammaa jätettä. Mikä mieletön konsepti – ja ennen kaikkea, miten täydellinen match!

ravintola nolla alkuviini

Minä, joka olen viimeiset vuodet tuntenut todellista maailmantuskaa ja ilmastonmuutosahdistusta, pääsen tutustumaan ravintolaan, joka pyrkii tekemään kaikkensa ehkäistäkseen hiilijalanjälkeä ja haitallisia ympäristövaikutuksia. Ravintola Nolla hankkii raaka-aineensa mahdollisimman läheltä, mahdollisuuksien mukaan luomuna ja vain sellaisilta tuottajilta, jotka eivät pakkaa tuotteitaan muoviin. Tuottajan tulee allekirjoittaa kestävän kehityksen periaatteet. Esimerkiksi ruokaöljyt ostetaan kanistereissa, jotka täytetään uudelleen seuraavalla hankintakerralla. Jopa toileteissa on otettu muovittomuus ja hävikittömyys huomioon. Nestesaippua on tehty liuottamalla palasaippua veteen, ja sen lisäksi lavuaarin reunalla komeilee palasaippua, joka on kiinnitetty pidikkeeseensä pullonkorkilla ja magneetilla. Nerokasta!

Konsepti on viety todella pitkälle. Kaikki ravintolassa olevat kalusteet, astiat ja aterimet ovat kierrätettyjä. Se ei todellakaan tarkoita nuhjuista ulkonäköä tai sekavaa sisustusta, sillä ravintolasali on todella tyylikäs, aterimet nostalgista Sorsakoskea ja vesilasit presidentinlinnan entisistä vesipulloista leikattuja. Lautasliinat on kudottu käytettyjen muovipullojen muovikuidusta. Arvostan kaikkea tätä niin suunnattoman paljon, etten löydä sille tarpeeksi suuria sanoja.

Nolla

Kaikki keittiöön toimitetut raaka-aineet käytetään kokonaan. Kalan perkeistä erotellaan rasva, joka toimii emulsiossa öljyn tavoin. Illan aikana syntyneestä hävikkileivästä pannaan olutta (en kyllä ymmärrä miten leipää voi jäädä, se nimittäin oli hillittömän hyvää!). Viinipullonkorkit heitetään kompostiin yhdessä muun ruuanvalmistuksessa syntyvän orgaanisen jätteen kanssa. Ja se komposti, se pöhisee pienessä huoneessa aivan ravintolasalin välittömässä tuntumassa. Henkilökunta esittelee huonetta auliisti, jos heillä vain on aikaa. Kannattaa kysäistä, jos ravintolakomposti kiinnostelee!

Kaikkien raaka-aineiden alkuperä on tarkasti tiedossa. Kyyttötartar on peräisin savonlinnalaiselta luomutilalta, mangalizapossu tulee lohjalaiselta farmarilta, kuha on kalastettu Pieliseltä, osterivinokkaat kasvatettu käytetyissä kahvinporoissa Helsienin tiloissa ja sampi tulee Varkaudesta, Carelian Caviarilta. Ravintola Nolla käyttää annoksissaan vain sivutuotteena syntyviä koirasyksilöitä, joille kaviaarin tuottajalla ei ole mitään käyttöä.

ravintola nolla tartar

ravintola nolla luca

Ravintolan viinivalikoimassa on useita alkuviinejä, joiden rypäleet ovat luomua tai biodynaamisesti viljeltyjä. Se sopii hyvin nollahävikkiravintolan pirtaan, sillä alkuviinien valmistusprosessi on muutenkin yksinkertaisempi kuin ns. normiviinin ja näin ollen säästää myös energiaa ja luonnonvaroja. Alkumaljaksi tarjottu italialainen on luontaisesti kupliva ja hapan, ja valmistettu kuten kuplivat ammoisina aikoina.

Viinit ovat muutenkin mielenkiintoisia. Isäntämme ja yksi Nollan keittiömestareista, Luca Balac, on kotoisin Serbiasta ja se näkyy myös viinilistalla. Laseihin kaadetaan Kroatian lämmössä viljellyistä rypäleistä puristettua valkoviiniä. Rypälelajike kasvaa vain pikkuruisella Vís-saarella keskellä Adrianmerta. Myös serbialaista viiniä saamme maistaa. Sen perusteella seuraavan viinimatkan voisi tehdä perinteisten viinimaiden sijaan Balkanille!

ravintola nolla

ravintola nolla sampea pilpil

Sampea pilpil on ansiokas aloitus pitkälle illalliselle. Sampi on ihanan pehmeää ja villivihannekset sopivan kirpeitä. Lusikoimme baskimaalta innoituksensa saaneen ja Nollan keittiössä versioidun pilpil-kastikkeen eli sammen rasvasta ja yrteistä sekoitetun emulsion suihimme viimeistä pisaraa myöten. Nyt on rima asetettu korkeuksiin. Tiesittekö muuten, että pilpil tulee äänestä, jota kattilat pitävät, kun niitä ravistellaan hellalla?

Nolla Rapea sienivohveli

ravintola nolla taste of Helsinki

Seuraavaksi eteemme kannetaan hapanjuurivohvelin päälle ladottuja osterivinokkaita, aiemmin mainittua mangaliza-possua, oreganoa ja italialaista lardoa. Annos on lähestulkoon yksi yhteen Taste of Helsingissä tarjoiltavan version kanssa. Siinä lardo on korvattu Mouhijärven tryffelijuustolla. Toimii takuuvarmasti, se todistettiin jo taannoisella Taste of Helsinki -safarilla!

Tartar on tehty kyytöstä ja se on maustettu vain suolalla ja pippurilla. Tässä kohtaa ihastuttavan pöytäseurani Kulinaari-blogin Kimmon ja minun mielipiteet erosivat toisistaan. Minä olisin kaivannut tartariin hieman happoa, Kimmo taas rakasti pähkinäisen maa-artisokan ja neutraalin naudanlihan liittoa. Hyvää tartar joka tapauksessa oli, sitä en minäkään voi kieltää!

ravintola nolla tartar

ravintola nolla tartar

Pääruokana on tällä kertaa Pielisen Kuhaa. Kala on grillattu päineen kaikkineen. Sameat silmät tuijottavat meitä, mutta emme anna katseen häiritä vaan jaamme kalan kristillisesti tasan. Alkukesän kasvikset ja kalaliemellä maustettu voikastike kruunaavat aterian.

ravintola nolla kuha

ravintola nolla kuha

Lopulta on jälkiruuan aika. Annos tuo terveiset New Yorkista, designviikkojen ajaksi avatusta Nollan pop up -ravintolasta. Alinna on jenkkiläisen artesaanisuklaatuottajan, Mast Brothersin lahjoittamista kaakaopavun kuorista valmistettua crumblea. Sen päällä lepää mäskijäätelöä, maitohilloa, raparperia sekä artesaanisuklaata. Huhhuh. Jälkiruokaviininä tarjoiltu sake maistuu meheville luumuille. Maku on yllättävä, ja saa meidät muikistelemaan huuliamme tyytyväisinä. Aikamoinen illallinen.

ravintola nolla jälkiruokaviini

ravintola nolla raparperi

Olemme tainneet viettää ravintolassa odotettua pidemmän ajan, sillä makeiden herkkujen jälkeen meidät ystävällisesti ohjataan tiskille isomman seurueen tieltä. Emme pane ollenkaan pahaksemme, vaan istahdamme mukaville baarijakkaroille nauttimaan kupilliset kuumaa. Jälkiruokakahvi- ja tee kaadetaan superohuesta posliinista tehtyihin kuppeihin. Ne ovat jo klassikoksi muodostuneiden posliinisten maitopurkkien muotoilijan, Jatta Lavin käsialaa.

ravintola nolla samppanja

Ilta huipentuu kompostihuoneeseen. Samppanjalasit käsissämme siirrymme pienen huoneen nurkassa hurisevan, hyvinkin tehokkaalta ja puhtaalta vaikuttavan koneen ääreen. Saamme pienen opastuksen kiertotalouden saloihin samalla kun ihastelemme huoneen nurkassa tekeytyviä kombuchapulloja. Viimeiseksi Luca vilauttaa meille vihreiden muovisäiliöiden sisältöä. Kahdessa niistä on käyttövalmista multaa, kolmannessa kahden kuukauden aikana syntynyt paperijäte, joka koostuu pääasiassa kuittikopioista.

ravintola nolla komposti

Ensimmäisinä viikkoina kompostiin ilmaantui ohuita muovinrämmäleitä, joiden jäljet johtivat kuittien sylttytehtaalle. Toisin kuin valmistaja oli ilmoittanut, kuittipaperissa olikin mikroskooppisen ohut kerros muovia. Uutta toimittajaa etsitään ja sillä välin paperijätteelle pohditaan jatkojalostuskeinoja. Pakko silti nostaa hattua, että kahdessa kuukaudessa syntynyt kompostointiin soveltumaton jäte mahtuu yhteen parinkymmenen litran säiliöön. Tähän meidän jokaisen pitäisi pyrkiä!

ravintola nolla

ravintola nolla

Samppanjalasien tyhjennyttyä, vatsat ääriään myöten täynnä kiitämme keittiötä ja lähdemme tahoillemme Helsingin kesäiseen yöhön.

Ravintola Nollan ja kahdeksan muun ravintolan Taste of Helsinki -menut ovat nähtävissä tapahtuman nettisivuilla. Samasta osoitteesta ostat kätevästi liput lounas- ja illalliskattauksiin. Tai sitten voit koettaa onneasi arvonnassa!

Taste of Helsinki 2018 on ainutlaatuinen ruokafestivaali, joka  järjestetään Töölönlahdella torstaista sunnuntaihin 14.–17.6. Jos tapahtumaliput eivät vielä ole plakkarissa, kannattaa kurkata @piapas-instagramin puolelle. Siellä on meneillään arvonta, johon osallistumalla voit voittaa 2 hengen lippupaketin vapaavalintaiselle päivälle. Onnelliset voittajat arvotaan 11.6. klo 22 jälkeen. Onnea matkaan, ehkäpä törmäämme Taste of Helsingissä!

ravintola nolla

ps. Käy lukaisemassa myös illallisseurani Taste of Helsinki -tunnelmat Kulinaari-blogista!