Monipaikkainen mökkiläinen tässä terve!

Kaupallinen yhteistyö: Laiturilla

Jos minulle olisi vuonna 2016  ennustettu, että vietän viiden vuoden kuluttua puolet vuodesta Etelä-Savossa, olisin todennäköisesti purskahtanut nauruun. Minäkö muka? Minä, joka palvon pääkaupunkiseudun tarjoamia kulttuurielämyksiä, monipuolisia palveluja ja erikoisliikkeitä? Minä, joka rakastan ravintoloiden valkoisia pöytäliinoja, trendikkäitä kahviloita ja naapurikortteleihin putkahtavia uusia baareja? Olisin pyöritellyt kiivaasti päätäni ja väittänyt kivenkovaan, että kaupungissa asumisen mukavuuksista ja mahdollisuuksista en tule luopumaan koskaan. Kuinka väärässä vielä viisi vuotta sitten olinkaan!

monipaikkainen mökkeilijä laiturilla

Asuin tyytyväisenä kävelymatkan päässä keskustasta, uudessa kaupunginosassa, joka kasvoi ja kehittyi. Haaveilin kyllä mökkeilystä, kesälomapäivistä järven rannalla, laiturilla lekottelusta ja omasta rauhasta, mutta nautin täysillä myös kesäisestä Helsingistä, urbaanista ympäristöstä, terassien tarjoiluista, kiinnostavista tapahtumista ja puistopiknikeistä ystävien kesken. En mitenkään, en villeimmissä unelmissakaan, osannut odottaa, että päätyisin pian kolmen ja puolen tunnin ajomatkan päähän Etelä-Savoon – ja viettäisin siellä kaiken mahdollisen ajan aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Niin kuitenkin kävi ja olen onnellisempi kuin koskaan!

Etätöissä mökillä ympäri vuoden

Olimme tietämättämme edelläkävijöitä. Jätimme tarjouksen punaisesta tuvasta helmikuussa 2020 ja kaupat vahvistettiin huhtikuun puolella. Sillä välin maailma oli mennyt sekaisin. Pandemiaksi äitynyt epidemia tuli jäädäkseen ja ihmiset alkoivat kaivata tilaa ympärilleen. Mökkimarkkinat kiehuivat kuumana, hinnat nousivat ja kuivanmaan mummonmökitkin alkoivat tehdä kauppansa. Kun valtakunnallinen etätyösuositus astui voimaan, me suuntasimme välittömästi mökkimaisemiin, kuten tuhannet muutkin suomalaisperheet.

Ensin istuimme molemmin puolin pirtinpöytää. Sitten puoliso rakensi työpisteen Tori.fi:stä löytyneen astiakaapin päälle. Oikea korkeus löytyi palapelilaatikkoja kasaamalla, hiirimattona toimi leikkuulauta. Ikkunasta aukesi järvenselkä ja vain kahdenkymmenen askeleen päässä “kotiovesta” oli laituri, jolla lötkötellä. Pihapönttöihin muutti tiaisia ja sieppoja, rantavedessä molskivat hauet ja käkkyrämäntyjen oksilla vilistivät oravat. Mökin maisemakonttori oli vertaansa vailla – ja mikä parasta, kun läppäri työpäivän päätteeksi sulkeutui, oli puhdas luonto heti oven takana.

monipaikkainen mökkeilijä laiturilla

monipaikkainen mökkeilijä laiturilla

Työt sujuivat tehokkaammin kuin kotona. Mökkimaisema tasasi sykettä ja hidasti rytmiä. Pikainen pyrähdys järvessä virkisti ja töiden jälkeen lämpeni puusauna. Tontilla kasvoi mustikkaa, puolukkaa, vadelmaa ja liuta erilaisia sieniä. Töitä pakerrettiin mobiiliyhteyden varassa. Korkealle kohoavat kalliot blokkasivat signaalin välillä turhankin tehokkaasti ja aluksi roikkuminen verkkopalavereissa samanaikaisesti oli haastavaa. Operaattoria vaihtamalla yhteys onneksi parani hieman, eikä palaverien aikatauluja tarvinnut enää sopia yhdessä. Koneet kannettiin milloin laiturille, milloin terassille aurinkovarjon alle. Töitä on tehty mökin portailla istuen, riippumatossa pötkötellen ja jopa kannon nokassa mustikoita välipalaksi napsien.

monipaikkainen mökkiläinen laiturilla

monipaikkainen mökkiläinen laiturilla

Kesäloma tuli ja meni. Piipahdimme välillä sukujuhlissa Helsingissä ja maakuntamatkalla anoppilassa. Rakensimme uuden kasvihuoneen ja viljelylaatikot, maalasimme aitan ja saunakamarin seinät. Syksy teki tuloaan, mutta paluu kaupunkiin ei houkutellut. Päätimme jäädä vielä vähintään viikoksi. Se venyi kahdeksi ja lopulta kuudeksi. Palasimme kaupunkikotiin vasta lokakuun puolella. Vielä senkin jälkeen ajoimme mökille viikoksi silloin ja toiseksi tällöin. Marraskuussa etätöitä tehtiin hämärän hyssyssä, kynttilöitä poltellen. Jouluna peseydyimme hangessa, ettei saunan poistoputki jäätyisi paukkupakkasissa. Maaliskuussa heräsimme aikaisin, teimme pari tuntia töitä ja lähdimme hiihtolenkille. Sorvin ääreen ehti illemmallakin. Paluuta entiseen ei enää ollut, ja tänä vuonna kuvio toistui lähes samankaltaisena. Etätyöstä oli tullut rutiini ja meistä aidosti monipaikkaisia.

Kirjastosta kirpparille ja mansikkatilalta torikojuille – mökkipaikkakunnan palvelut kovassa käytössä

Löysimme nopeasti paikalliset palvelut. Peräti kaksi kauppaa sijaitsi alle 10 kilometrin päässä – se tuntui luksukselta, vaikka kaupungissa asuimme käytännössä lähikaupan yläkerrassa ja 200 metrin päässä sijaitsi suurempi kauppakeskus. Ostimme paikalliselta pyöränkorjaajalta fillarit, joilla huristelimme kauppaan ja takaisin. Ihastuimme paikkakunnan tuotteisiin ja lähiruokaan: kotileipomon pulliin ja ruisleipiin, lähituottajan kananmuniin, mansikkatilan luomumarjoihin, paikallisen ravintolan valmistamiin vihiksiin ja lammastilan villalankoihin. Vain tuoretta kalaa olemme jääneet uudesta asuinpaikasta kaipaamaan, sillä ainakaan vielä kalaonni ei ole ollut mökkijärvellä satunnaisia saaliita lukuunottamatta myötä.

Kaikki mökillä tarvittavat rakennusmateriaalit tilattiin tontille paikallisilta toimijoilta. Palvelu on lämminhenkistä ja asiantuntevaa. Polttopuita kyselimme lähikaupalta. Eipä aikaakaan, kun kauppias kärräsi meille pari mottia suoraan mökkipihaan. Lähellä on useita taimitarhoja ja torilta löytyy kaikki tarpeellinen tavara tuoreista kasviksista leikkuulaudoitoihin ja amppeleihin. Myös kirpputoritarjonta on meidän mieleemme. Mökkiastiasto kasattiin kokonaan kirpputorien kipoista ja kupeista, vain muutama leivontakulho ja pakastusrasia ostettiin uutena. Kyliltä löytyi käytettynä niin kesäkeittiön tiskipöytä kuin kasvihuoneen ikkunatkin.

monipaikkainen mökkeilijä laiturilla

Kylän kirjasto on varsinainen lukutoukan aarreaitta. Helsingissä suosittuja kirjoja joutuu jonottelemaan joskus vuodenkin päivät, mökkipaikkakunnalla uutuudenkin saattaa löytää suoraan hyllystä odottamasta. Kahlasimme läpi kokonaisia kirjasarjoja ja kävimme hakemassa uutta luettavaa parin viikon välein. On ollut ihana huomata, ettei kauemmas tarvitse lähteä edes käsityötarvikkeiden, kalastusvermeiden, maalipurkkien tai urheiluvälineiden perässä. Ekstra-avaimetkin sai teetettyä lukkoliikkeessä torin laidalla.

Erikoisliikkeiden lisäksi olemme hyödyntäneet tietysti myös apteekkia ja postia. Pystytimme mökkitien varteen postilaatikonkin, johon tipahtaa päivittäin Hesari. Postinjakajan palvelualttiuteen emme ole vieläkään tottuneet, hän nimittäin kantaa kotiin kuljetettavat paketit reippaasti mökin rappusille saakka. Terveyskeskuksen palveluitakin pääsimme testaamaan, kun reiteeni ilmaantui punkinpureman seurauksena borrelioosista viestivä punainen rengas. Ja entäs sitten jätehuolto! Missään en ole nähnyt niin toimivaa jäteasemaa kuin täällä. Materiaalien keräys on viety ihan uudelle tasolle ja ilmaisten tavaroiden katoksesta löytyy niin arabiaa kuin iittalaakin. Ei voisi mökkihöperö olla tyytyväisempi olla!

Laiturilla on mökkiläisen asialla

Kun minua kesällä kysyttiin Etelä-Savon mökkiläisten äänitorveksi, en epäröinyt hetkeäkään. Tartuin tarjoukseen ja lupauduin kirjoittamaan kuulumisiani monipaikkaisen mökkiläisen näkökulmasta tulevan vuoden aikana. Tämä artikkeli on projektin ensimmäinen ja toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Laiturilla-hankkeen kanssa, kuten kaikki tulevatkin. Ai mikä ihmeen Laiturilla? Maltahan hetki, niin kerron.

Etelä-Savo on Suomen toiseksi suurin mökkikunta, kun vertaillaan vapaa-ajan asuntojen määriä. Me mökkiläiset asutamme Savon sydämessä yli 50 000:ta huvilaa, punaista tupaa ja järvenrantamökkiä. Laiturilla on hanke, joka auttaa kaikkia nykyisiä ja tulevia mökkiläisiä ja vapaa-ajan asukkaita nauttimaan elämästä Etelä-Savossa ympäri vuoden. Tavoitteena on, että meidän kaltaisemme mökkeilijät viihtyisivät maakunnassa entistäkin paremmin. EU:n rahoittama hanke edistää rakentaa Etelä-Savosta monipaikkaisen asumisen maakuntaa, josta muuallakin Suomessa voitaisiin ottaa mallia.

monipaikkainen mökkeilijä laiturilla

Laiturilla kannustaa kestävään mökkeilyyn, kehittää ja kokoaa tietoa vapaa-ajan asumisen palveluista ja antaa inspiraatiota lupsakan letkeään mökkielämään. Verkkosivuilta löytyy valtavasti vinkkejä mm. sujuvaan etätyöhön, energian säästämiseen, kompostointiin sekä lähimatkailuun Etelä-Savossa. Hyödyllisen informaation joukosta löytyy myös kalenteri, johon on listattu mökkipaikkakunnilla järjestettäviä tapahtumia.

Tiesitkö, että mökkeilijälläkin on mahdollisuus vaikuttaa?

Vaikka mökkipaikkakunnalla ei ainakaan vielä pääse vaikuttamaan paikalliseen päätöksentekoon kuntavaaleissa äänestämällä, muita vaikutusmahdollisuuksia on monia. Mökkiläiset ovat tervetulleita mukaan paikalliseen toimintaan, harrastuksiin, kursseille ja paikkakunnalla järjestettäviin tapahtumiin. Käyttämällä mökkipaikkakunnan palveluja tuemme yrityksiä ja varmistamme, että palvelut ovat käytössä tulevaisuudessakin.

Useilla mökkipaikkakunnilla on kyläyhdistyksiä, joihin mökkiläisetkin voivat liittyä. Vapaa-ajan asukkaiden liiton alla pyörii kymmeniä paikallisia yhdistyksiä, jotka edistävät omalta osaltaan mökkeilijöiden asemaa kunnissa. Myös Laiturilla-hanke tarjoaa meille mökkiläisille mahdollisuuden vaikuttaa. Kaksi kertaa vuodessa järjestettävä maksuton ja kaikille avoin Laiturilla-foorumi kokoaa yritykset, päättäjät, järjestöt ja mökkiläiset keskustelemaan vapaa-ajan asumiseen liittyvistä ajankohtaisista teemoista. Seuraava foorumi kokoontuu keskiviikkona 17.11. klo 13–15. Teemaksi on valikoitunut monipaikkainen työ ja sen vaikutukset mökkeilyyn. Aihetta käsitellään niin mökkiläisen, mökkiseudulla toimivan yrittäjän kuin kunnanjohtajankin näkökulmasta.

monipaikkainen mökkeilijä laiturilla

Ja lopuksi pieni salaisuus, jonka sain luvan kertoa vain teille, sillä foorumin ohjelma ei vielä ole julkinen. Virtuaaliseen puhujanpönttöön astun myös minä, monipaikkainen mökkeilijä! Jos siis haluat kuulla enemmän meidän kokemuksistamme, mökkeilet Etelä-Savossa tai vapaa-ajan asuminen kiinnostaa muuten vain, tulehan kuuntelemaan! Ilmoittautua voi vaikka saman tien klikkaamalla tätä linkkiä. Toivottavasti nähdään!

Lomalukemista luureihin – kokeile äänikirjoja ilmaiseksi! 

Kaupallinen yhteistyö: Storytel

Vielä viime keväänä hymähtelin äänikirjoille ja puhuin painettujen kirjojen puolesta. Halusin lukea kirjani paperilla, tuntea käsissäni sivujen pinnan karheuden ja haistaa kevyen painomusteen tuoksun. Sillä painettu kirja on käyttöliittymänä voittamaton, niin minä ajattelin. Tarinassa on helppo palata taaksepäin tarkistamaan, mitä päähenkilö pari sivua sitten sanoikaan. Edistyminen on kouriintuntuvaa, kirjaimellisesti. Sivunumero on aina näkyvillä, jäljellä olevien sivujen määrän näkee ja tuntee helposti ja kontrasti luonnonvalkoisten sivujen ja painetun tekstin välillä on täydellinen. Väliin voi sujauttaa kirjanmerkin ja muistiinpanojakin voi tehdä marginaaliin kynällä. Myös kaunis taitto ja kansitaide pääsevät oikeuksiinsa.

Storytel

Niin minä ajattelen edelleen, mutta painetun kirjan rinnalle on kyynerpäätaktiikalla raivannut tiensä toinenkin varsin viihdyttävä vaihtoehto: äänikirja. Kirjan muoto, jota en ikinä uskonut omakseni, ujutti jalkansa tukevasti oven väliin. Tahdoin kuvitella kertojan äänen oman pääni sisällä, muodostaa omat mielikuvani ja kuvitella henkilöhahmojen äänenpainot ja puheen rytmin. Luulin, etten koskaan tottuisin kenenkään ääneen ja olin varma, että vieraan ihmisen lukutapa ärsyttäisi ja lukijan eläytyminen pilaisi lukukokemuksen. Toisin kävi. Nyt olen äänikirjasovellusten vankkumaton fani.

Yksin mökillä ollessani turvauduin tuttuihin lukijoihin, ne alkoivat loppukesästä tuntua melkein ystäviltä. Kuuntelin Jojo Moyesin hyvän tuulen tarinoita, jännitin Clare Mackintoshin dekkareita ja rauhoituin Elisabeth Stroutin kirjojen parissa. Kolmen tunnin kesämökkimatka moottoripyörän selässä vierähti hujauksessa, kun vastamelukuulokkeissa tarinaansa kertoi Anna Puu tai Maria Veitola. Seitsemän sisaren kanssa olen viihtynyt jo viidenteen osaan saakka, enkä millään malttaisi odottaa seitsemännen eli viimeisen osan vastauksia.

Äänikirjan kuunteleminen liittyy vahvasti tekemiseen. Kaupungissa Storytel kulkee korvissani kävelylenkeillä ja istuessani bussissa, metrossa ja ratikassa. Etenkin kuluvana kesänä äänikirjat ovat  viihdyttäneet minua myös mökkipuuhien ääniraitana. Puutarhassa möyriminen on mukavaa ja tiskaaminen mökin pihassa muutenkin kivaa, mutta vielä koukuttavampaa molemmista tekee Stephen Kingin Laitos tai Ruth Waren Lukitut ovet. Makuuaittaa maalatessani kuuntelin Elina Backmanin dekkarin Kun kuningas kuolee ja saunatuvan sudin valkoiseksi Alex Schulmanin Polta nämä kirjeet -äänikirjan tahdissa.

Storytel

Toisaalta kulutan äänikirjoja myös loikoillessani. Silloin otan napt korvistani ja annan äänikirjan kaikua suoraan puhelimen tai stereoiden kaiuttimista. Toisella korvalla kuuntelen luonnon ääniä, toisella tarinaa, joka joskus sulautuu yllättävän hyvin ympäröivään äänimaailmaan. Myös neulominen äänikirjaa kuunnellessa on äärimmäisen rentouttavaa.

Kokeile äänikirjoja ja Storytel-palvelua ilmaiseksi 30 päivän ajan!

Ennakkoluuloni osoittautuivat siis jälleen kerran tuulesta temmatuiksi. Myönnän, että joitain lukijoita en pysty kuuntelemaan edelleenkään, mutta suurimman osan ääni tuntuu varsin miellyttävältä korvissani. Välillä jopa valitsen seuraavan kuunneltavan kirjan suosikkilukijani perusteella. Osaan myös kelata taaksepäin, jos haluan palata johonkin aiempaan kohtaan, eikä käyttöliittymä muutenkaan ole ollenkaan hullumpi. Äänikirjoista on tullut niin tärkeä osa mökkeilyelämää ja kaupunkiarkea, etten tiedä osaisinko enää olla ilman.

Storytel

Seuraavaksi kuuntelujonossa odottavat Elly Griffitsin dekkarit, Trevor Noahin Laiton lapsi sekä Seitsemän sisaren sarjan kirjoittajan Lucinda Rileyn Perhosten huone. Lista on loputon, sillä uutta kuunneltavaa ilmestyy jatkuvasti. 

Jos sinussakin asuu pieni vastarannan kiiski, ja epäilet, onko äänikirjoista mihinkään, testaa Storyteliä maksutta ja päätä sitten, haluatko jatkaa. Kokeile 30 päivän ajan ilmaiseksi ja katso muuttuuko sinunkin mielesi! Linkki toimii 31.8. saakka ja koskee uusia asiakkaita.

Epäileville tuomaille ja tuulikeille suosittelen ensimmäiseksi äänikirjaksi jo aiemmin mainittua artistin itsensä lukemaa ja Mari Koppisen kirjoittamaa Minä olen Anna Puu -kirjaa. Olen vinkannut opuksesta aiemminkin, sillä ihastuin sen toteutustapaan myös siksi, että sen lukujen lomaan on ujutettu myös musiikkia. Paljon kehuja ensikertalaisilta on saanut myös Anni Saastamoisen hulvaton Sirkka, jonka lukee näyttelijä Pirjo Heikkilä.

storytel

Perinteisellä kirjalla on aina paikka sydämessäni ja pino romaaneja lojuu edelleen yöpöydälläni. Luultavasti kuuntelisin äänikirjoja sängyssäkin, jos en nukahtaisi parin ensimmäisen minuutin aikana tasaiseen ja rauhalliseen kertojan ääneen. Äänikirjat toimivat siis erinomaisesti myös unilääkkeenä!

ps. Seuraathan jo minua myös Instagramissa? Stoorien puolella on jaossa kirjavinkkejä ja kuunneltavaa lomalaisen luureihin joka viikko aina elokuun loppuun saakka!

Kohti kestävämpää elämäntapaa: vaatelainaamo Vaatepuu

Kaupallinen yhteistyö: Vaatepuu 

Loppukeväästä 2018 olin pienoisessa paniikissa. Uusi työprojekti oli aluillaan, ja 11 kolumnin sarja odotti kirjoittamistaan. Ei siinä vielä mitään, sillä tiesin tekstien valmistuvan luvatussa aikataulussa, latelisin lauseita peräkanaa vaikka silmät ummessa. Unettomia öitä aiheutti pressitilaisuus, jossa minunkin piti astua lavalle ja kertoa muutamalla lauseella kuka olen, ja mitä projektissa teen. Parin minuutin puheenvuoro kasvoi kroonisen jännittäjän mielessä kohtuuttoman suuriin mittasuhteisiin. Eniten jännitti esiintyminen, toiseksi eniten pukeutuminen, sillä en todellakaan tiennyt, mitä vetäisin ylleni. Onneksi apuun riensivät Vaatepuu ja sen avuliaat ja ammattitaitoiset vaatepuutarhurit!

vaatepuu

vaatepuu

Olen huono shoppailemaan, enkä erityisesti nauti kaupoissa kuljeskelemisesta tai vaatteiden valitsemisesta varsinkaan silloin, kun on pakko löytää jotakin. Siksi kauppakeskuksien pikamuotikeitaissa kohkaamisen sijaan kävelin sisään vaatelainaamoon. Lainaamon toimintatapa oli kiehtonut minua jo pitkään, ja olin miettinyt liittymistä useiden kuukausien ajan, mutta kynnys kaupunkilaisten yhteisen vaatekaapin ovella oli osoittautunut toistaiseksi liian korkeaksi. Nyt kuitenkin oli tosi kyseessä, joten rohkaisin mieleni ja astuin Vaatepuun ovista sisään.

Vaatepuu – kaupunkilaisten yhteinen vaatekaappi

Vaatepuun Helsingin-toimipiste oli huhtikuussa 2018 vasta muutaman kuukauden ikäinen. Lainaamon tilatkin olivat yhteiset toisen kruununhakalaisen yrityksen kanssa. Vaaterekkejä oli vain muutama, mutta kaikki niissä esillä olleet vaatteet olivat suomalaista muotoilua. Minua tervehdittiin iloisesti heti ovesta astuttuani ja kysyttiin millaista vaatetta olin hakemassa. Siinä vaiheessa melkein käännyin kannoillani, sillä en todellakaan tiennyt, mitä etsin. Punastellen sain takelleltua, että jotain, josta saisin itsevarmuutta esiintymiseen. Vaatepuun perustaja Soile-Maria Linnemäki oli heti juonessa mukana ja lupasi auttaa oikeanlaisen vaatekappaleen etsimisessä.

vaatepuu

Sovittelin varmasti kymmeniä eri asukokonaisuuksia, ennen kuin se oikea tuli vastaan. Sanoin ei mekoille, joista tuli tätimäinen olo, hylkäsin myös ihoa myötäilevät Katri Niskasen luomukset ja paidat, joiden helma viipotti hädin tuskin vyötärön korkeudella. Lopulta ihastuin kittiläläisen haló-vaatemerkin suunnittelemaan, Reidar Särestöniemen maalauksen aihetta toistavaan toppiin. Punaisen sävyissä hehkuva toppi stailattiin istuvien nahkajäljitelmähousujen kanssa, ja asukokonaisuus oli valmis. Riittävän säpäkkä antamaan itsevarmuutta, mutta ei liian överi herättääkseen vääränlaista huomiota.

vaatepuu

vaatepuu

Vieläkin muistan sen helpotuksen tunteen, jonka Vaatepuun henkilökunta sai minussa aikaan. Kerrankin tuntui siltä, että minut otettiin asiakkaana aidosti huomioon ja tulin kuulluksi. Olin tutustunut vaatelainaamon erilaisiin jäsenyyksiin jo etukäteen ja pohtinut olisiko tässä ratkaisu oman vaatekaappini piristämiseen. Kertalainakin olisi ollut mahdollinen, mutta asiakaspalvelukokemus sinetöi varsin nopeasti ratkaisuni. Halusin osaksi Vaatepuun yhteisöä ja helsinkiläisten yhteistä vaatekaappia. Niinpä investoin puolen vuoden jäsenyyteen heti ensimmäisellä lainakerralla. 150 euron kertamaksulla saisin lainata uuden vaatteen tai asukokonaisuuden vaikka joka viikko, kunhan palautan edellisen ennen seuraavan valitsemisemista, puhtaana ja huollettuna.

vaatepuu

vaatepuu

Kun nyt reilun puolentoista vuoden jäsenyyden jälkeen mietin ratkaisuani, ymmärrän, että Vaatepuu ei ollut minulle missään vaiheessa kokeilu, vaan pysyvä ja tietoinen muutos elämäntapaan. Aikana jälkeen IPCC-raportin olen pyrkinyt muuttamaan tapojani ilmastokestävämpään suuntaan ja kirjoittanut aiheesta monet kerrat myös blogiini. Vaateteollisuus kuluttaa enemmän maapallomme varoja kuin lentomatkailu ja laivat yhteensä. Haluan tehdä osani ja elää kestävämpää elämää.

Miten vaatelainaamo Vaatepuu toimii?

Vaatepuusta on tullut minulle kantapaikka, jossa tuntee olonsa aina tervetulleeksi, ja josta löytyy joka kerta uutta lainattavaa. Enimmäkseen lainailen arkista työvaatetta ja korvakoruja, mutta lainahistoriasta löytyy ihan kaikkea kesäisistä hellemekoista ja sporttimallisista housuista näyttäviin haalareihin, huiveihin, riipuksiin ja aurinkolaseihin. Vaatepuu on tutustuttanut minut myös merkkeihin, malleihin ja väreihin, joihin en ikimaailmassa olisi vaatekaupan valikoimissa tarttunut. Kun vaatteen lainaa, sitä voi rauhassa fiilistellä parin viikon verran. Jos malli tai väri ei tunnukaan omalta, seuraavalla kerralla voi valita jotain muuta. Virheostoksille ja harmittaville hetken mielijohteille voit jäsenyyden hankittuasi heittää hellät hyvästit.

vaatepuu

vaatepuu

vaatepuu

Jäsenyyteni aikana Vaatepuu saanut uudet, tilavat liiketilat Mariankadulta ja vaatteiden määrä on silmämääräisesti ainakin nelinkertaistunut. Toistaiseksi kivijalkamyymälöissä voi piipahtaa Helsingin lisäksi Järvenpäässä, Tampereella, Turussa ja Jyväskylässä, mutta myös nettivaraussysteemi on kehitteillä ja käytettävissä viimeistään vuoden 2020 aikana. Lainaamojen valikoima vaihtuu jatkuvasti, kokoja on laidasta laitaan ja tuttu henkilökunta auttaa löytämään oikeanlaisen kokonaisuuden tilaisuuteen kuin tilaisuuteen.

vaatepuu

vaatepuu

Miten homma sitten käytännössä toimii? Siitä sinun kannattaa lukea tarkemmin Vaatepuun omilta nettisivuilta, sillä asiaa on paljon. En edes yritä tiivistää kaikkea tähän, mutta jäsenyyden pääperiaatteet ovat nämä:

  1. Valitse sinulle sopiva jäsenyys. Minä olen pärjännyt pienimmällä, 100 pisteen jäsenyystasolla 1,5 vuotta, mutta nyt harkitsen sen nostamista 150 pisteeseen. Tasoa voi nostaa myös kesken jäsenyyskauden.
  2. Lainaa vaatteita jäsenyytesi oikeuttamalla pistemäärällä vaikka viikoittain. Jos haluat lainata kallimman vaatteen kuin mihin pistemääräsi riittää, maksat kertamaksun 5 euroa per 25 pistettä. Jäsenille laina-aika on max. 2 viikkoa. Jos lainaat tänään tiistaina, palauta vaatteet huollettuina viimeistään kahden viikon kuluttua perjantaina. Viikko on siis enemmän kuin 7 päivää, pääasia että palautat kyseisen viikon aikana.
  3. Jos haluat lunastaa vaatteen tai asusteen omaksesi sekin useimmiten onnistuu. Minä olen lunastanut yhdet korvikset ja kaksi mekkoa, joita käytän jatkuvasti. Lunastushinta lasketaan vaatekohtaisesti sen käyttöasteen ja alkuperäisen hinnan perusteella.

Pienillä teoilla parempi maailma

Ihminen on osa luontoa ja täysin riippuvainen ekosysteemien elinvoimaisuudesta. Maapallon kestokyvyllä on rajansa, eikä se todellakaan ole ehtymätön kaivo, josta voimme ammentaa loputtomasti luonnonvaroja käsittämättömiin kulutusjuhliimme. Shoppailetko huvin vuoksi vai käveletkö kauppaan vasta, kun oikeasti tarvitset jotain? Valitsetko kestävämmän tuotteen vai harrastatko kertakäyttökulttuuria? Tsekkaatko missä tuote on valmistettu ja mitä materiaaleja sen pesulappuun on merkitty? Haluatko välttämättä uuden vai kelpaisiko käytetty?

vaatepuu

vaatepuu

vaatepuu

Puolentoista vuoden aikana olen paitsi vähentänyt radikaalisti uusien vaatteiden ostamista, myös oppinut hurjasti vaatteiden materiaaleista ja niiden huoltamisesta. Suosin entistä enemmän kestäviä luonnonmateriaaleja kuten merinovillaa ja pidän omistakin vaatteistani parempaa huolta. Vaatteiden käyttöikä kasvaa, kun ne pesee nurinpäin käännettynä pesupussissa ja käyttää alhaisia pesulämpötiloja. Jos vaatteen alla käyttää aluspaitaa, ei pesua välttämättä edes tarvita, vaan tuuletus riittää.

vaatepuu

vaatepuu

vaatepuu

Vähemmän ympäristöä ja maapalloa  kuormittavien tuotteiden ja palveluiden valitseminen on ratkaisevan tärkeää, sillä muuten markkinat eivät reagoi ja tuota tarjolle lisää parempia vaihtoehtoja. Mitä hitaammin kulutustottumukset muuttuvat nyt, sitä radikaalimmin niitä on muutettava tulevaisuudessa. Maailma muuttuu yksi teko kerrallaan ja meidän kaikkien valinnoilla on tässä pikamuodin maailmassa väliä, vaikka välillä toisin väitetäänkin. Voisiko sinun seuravaa ekotekosi olla ostamatta vaatteita omaksi? Jospa uuden hankkimisen sijaan sijoittaisit rahasi yhteisen vaatekaapin jatkuvasti kasvavaan valikoimaan?

Kääräise kuusen alle Vaatepuun lahjakortti!

Lahjakortti Vaatepuuhun on ilmastoystävällinen ja varmasti mieluinen lahja laatutietoiselle kumppanille, ystävälle, äidille tai vaikka vanhemmalle kummilapselle. Varsinaista miesten mallistoa ei Vaatepuussa (ainakaan vielä) ole, mutta moni vaate ja asuste sopii kenelle tahansa sukupuoleen katsomatta. Lahjakortin voi lunastaa mille summalle tahansa ja sen voi käyttää jäsenyyden lisäksi kertalainaan tai myyntinurkkauksen ihanuuksiin, kuten koruihin ja asusteisiin. Hanki lahjakortti liikkeestä tai tilaa se yhteystietolomakkeella Vaatepuun nettisivujen kautta!

vaatepuu

vaatepuu

vaatepuu

Uskallan suositella täysin sydämin sekä jäsenyyttä että lahjakorttia. Korvaukseksi tästä blogipostauksesta olen saanut korotuksen jäsenyyteeni. Maksan siis edelleen itse yhteisestä vaatekaapistamme, mutta nyt minulla on mahdollisuus testata, tarvitsenko ylemmän tason jäsenyyttä vai riittääkö minulle jatkossakin perustaso.

vaatepuu

vaatepuu

ps. Keväällä järjestän yhteistyössä Vaatepuun kanssa Helsingissä lukijaillan, jonne sinäkin olet tervetullut. Pääset kuulemaan tarkemmin Vaatepuun syntyhistoriasta ja ideasta sen takana, selailemaan valikoimaa, sovittamaan vaatteita ja miettimään rauhassa voisiko kaupunkilaisten yhteisen vaatekaapin jäsenyys sopia sinullekin. Tarjolla on pientä suolapalaa ja kuohuvaa juhlajuomaa, ja tietenkin hyvää seuraa. Päivämäärä tarkentuu ensi vuoden puolella, joten pysythän kanavalla!