Hävikistä herkuksi: Kiireisen päivän kasvispata

Kalenteri on tänäänkin täynnä. Valittamaan en silti sorru, sillä kaikki mustakantiseen muistivihkoon kirjattu on kivaa tekemistä. Seitsemästä yhdeksään sisällöntuottajan hommia, sitten normipäivä kustantamossa, siihen päälle aivojumppaa koreografisella tanssituntilla ja illan päätteeksi vielä työliitännäinen tapaaminen sekä asiakkaan seuraavan päivän somepäivitysten kirjoittaminen ja ajastaminen.

Samalla sapluunalla mennään nykyään melkein joka päivä, liian usein myös viikonloppuisin. Siksi on viikkoon on välillä mahdutettava hermoja helliviä huilipäiviä. Toissapäivänä sellainen sisälsi uuden leikkauksen ja värin lisäksi neljä tuntia hiusten hiplaamista Wellan kouluttajien osaavissa käsissä. Siinä sivussa piipahdin PR-toimistolla noutamassa testattavia tuotteita, valitsin uudet silmälasikehykset viisi vuotta vanhojen, jo kerran korjattujen tilalle ja hemmottelin itseäni Johan & Nyströmin teejoulukalenterilla.

kasvispata

Lounas kaupungilla houkutteli, mutta sen sijaan kävelin kotikeittiöön kokkaamaan. Sekä reseptin, että ruokakuvien inspiraationa toimi taannoisen pastareseptin tapaan Hanna Hurtan Kasvis-keittokirjan Munakoiso-papupata. Käytännössä avasin jääkaapin oven ja ladoin työtasolle kaiken, joka oli jo vähän nahistunut tai muuten vaarassa joutua pian biojäteastiaan. Keittiön pöydälle kertyi kasa kasviksia: We food -hävikkiruokakaupasta pari päivää aiemmin kotiin kannetut paprikat ja munakoisot, viime viikolla paahdettujen ruusukaalien jämät, vuoden kuivakaapin ylähyllyllä majailleet kidneypavut ja vajaa tahinipurkki, jonka parasta ennen merkintä on vuodelta 2015, mutta jossa ei aistinvaraisesti arvioituna ollut mitään vikaa.

kasvispata

Heitin pannun tulille ja ajatukset narikkaan. Syntyi simppeli ja varsin kelvollinen kasvispata, josta riittää syötävää tänäkin flunssaisena työpäivänä. Alla siitä hieman riisutumpi versio, minä heitin mukaan vielä pekonirasvassa käristetyt ruusukaalit, mutta ruoka rokkaa ilman niitäkin. Tähän sapuskaan voit hyödyntää juuri niitä aineksia, mitä vihanneslaatikosta kokkaushetkellä sattuu löytymään. Parsakaalia, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, sipulia, tomaattia – vain jääkaapin sisältö on rajana. Myös porkkanaa ja muita juureksia voi käyttää, jos ne vain pilkkoo tai raastaa tarpeeksi hienoksi, että ehtivät kypsymään.

Kiireisen päivän kasvispata

1 keskikokoinen munakoiso
puolikas paprika
2 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
(nokare voita)
1–2 valkosipulin kynttä
tuoretta tai kuivattua chiliä
1 prk tomaattimurskaa
1,5 dl vettä
1 prk säilöttyjä papuja
1 rkl tahinia
sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Kuutioi munakoiso ja paprikan puolikas. Lorauta öljy (ja nokari voita) pannulle ja paista munakoisoa ja paprikaa pari minuuttia. Lisää sitten silputtu valkosipuli ja chili, ja jatka paistamista, kunnes kasvikset saavat kunnolla väriä. Huuhtele säilötyt pavut runsaalla vedellä ja holauta ne yhdessä tomaattimurskan kanssa pannulle. Huljuta tomaattimurskapurkki vedellä puhtaaksi, ja kaada vesi padan sekaan. Jos et halua käyttää papuja, voit korvata proteiinin esim. Härkiksellä. Anna pöhistä vähintään viisi minuuttia, mielummin vähän pitempään.

Jos kaipaat kasvispadan kaveriksi hiilihydraatteja, keitä tässä välissä riisi, pasta, kuskus, nuudelit tai polenta. Kun hiilarit ovat kypsyneet, mausta kasvispata tahinilla, sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Kokoa lautaselle ja heitä päälle jotain vihreää. Kuten vaikka herneenversoja, jotka marraskuun pimeyttä uhmaten edelleen kitkuttelevat hengissä parvekepuutarhan viljelylaatikossa.

kasvispata

Esteettisesti kaunis tämä ruoka ei ole, mutta maku onkin se, mikä ratkaisee. Tarpeeseen tulee myös sisäinen villapaita eli chili, joka potkii sopivasti ja avaa flunssaisen röörit ihan ilman keinotekoisia kemikaaleja ja lääkeaineita.

Yhden illan kokkikoulu ja keltainen kurpitsarisotto

Minulla on ystävä, joka toistuvasti on kehottanut minua kehittämään konseptin, jossa opetan keittotaidottomia pariskuntia kokkaamaan. Idea sinänsä on hyvä ja potentiaalisia asiakkaitakin on varmasti tämä einesruokien luvattu maa pullollaan. Kohderyhmäanalyysi ja kyselytutkimus ovat vielä tekemättä, mutta pessimisti minussa epäilee, olisiko kukaan kuitenkaan valmis maksamaan siitä, että meikäläinen, itseoppinut kotikokki, pölähtää paikalle ja valtaa vieraan keittiön veitsillään ja vermeillään. Palkkion lisäksi kun hintaan pitäisi sisällyttää matkakorvaukset, raaka-aineet ja ruoalle valitut viinit.

kurpitsarisotto

Sen verran ehdotus kuitenkin kutkuttelee, että sitä piti päästä kokeilemaan käytännössä. Kun edellä mainittu ystäväni muutti muutama kuukausi sitten takaisin kotikonnuilleen Ouluun, päätin tarttua tuumasta toimeen. Hän ja hänen miehensä halusivat oppia kokkaamaan ja minä lupasin opettaa. Tulisipa samalla nähtyä kaupunki, jossa edellisen kerran olen vieraillut alakoulussa vanhempieni kärrätessä asuntovaunuaan ympäri Suomenmaata. Hatarat muistikuvat vaativat verestämistä. Jo syyskuussa ostetut tiketit taskussani astuin torstaiaamuna junaan, joka kiisi kiskoja pitkin alle kuudessa tunnissa Helsingistä Pohjanmaan lakeuksien halki Toripolliisin kotikaupunkiin.

kurpitsarisotto

Toiveena oli oppia tekemään risottoa. Se on kiitollinen ruoka, sillä perusresepti on aina sama. Täytteen voi jokainen valita makumieltymyksiensä mukaan, sillä se lisätään joka tapauksessa vasta valmistuksen loppuvaiheessa. Sienet, parsa, punajuuri, äyriäiset, vuohenjuusto, viinirypäleet, tryffeli.. vain taivas on rajana.

kurpitsarisotto

Etukäteen varmistin, että uudesta kodista löytyy riittävä määrä pannuja ja kattiloita sekä muita tarpeellisia keittiövermeitä, kuten sauvasekoitin, ja että kurpitsa, sitruuna ja kala ovat mieluisia makuja. Sitten marssimme ruokakauppaan ostamaan illan aineksia. Halusin näyttää, mistä löytyy oikeanlainen risottoriisi, mihin kalatiskillä kannattaa kiinnittää huomiota, millainen on myskikurpitsa, mikä on salottisipuli ja mitä kermaa kannattaa ruuanlaitossa käyttää. Ostoskoriin päätyi arborioriisin, salottisipulien, kurpitsan ja kerman lisäksi kasvisliemikuutioita, voita, kuivattua rosmariinia, kaksi siikafilettä, sitruunaa, kananmunia ja grana padano -juustoa. Alkosta valitsimme yhdessä sopivat viinit: kurpitsarisotolle (ja kokeille) proseccoa ja kalan kylkeen gewürtztramineria.

kurpitsarisotto

Alkuruoaksi suunniteltu kurpitsarisotto valmistui yhteistuumin. Myskikurpitsaa ei paikallisen Herkun valikoimissa ollut, niinpä valitsimme koriin kauniin oranssin ja halloween-aikaan erinomaisesti sopivan hokkaido-kurpitsan. Ystäväni pyöritteli päätään, kun kerroin, etten ole koskaan kyseistä kurpitsaa koskaan keittiööni kantanut, mutta kurpitsa kuin kurpitsa, sillä mennään, mitä saatavilla on. Sain välitöntä palautetta myös positiivisuudestani, sillä en suostunut hämmentymään siitäkään, että kaipaamiani kulhoja, mausteita tai muita välttämättömiä välineitä ei komeroiden kätköistä löytynyt. Sovelsin lennossa, erinomaisin tuloksin.

kurpitsarisotto

Pääruuaksi kokattiin siikaa ja sitruunarisottoa, sen ystäväni valmistivat itse minun neuvoillani. Yhteisen aterian päätteeksi kävimme vielä risoton valmistuksen kolmannen kerran läpi. Toistolla tehoa, sillä onhan kertaus kokkiopintojenkin äiti. Toivottomuuden hetkinä takaporttina toimikoon tämä postaus. Vaihtelua kaivatessa voi klikkailla auki vaikkapa hernerisotto-ohjeen tai purjo-fenkolirisoton reseptin.

Keltainen kurpitsarisotto

Yksi pieni myski- tai hokkaidokurpitsa
3 pientä salottisipulia
oliiviöljyä
4 rkl voita
2 dl risottoriisiä (arborio tai carnaroli)
1-2 dl valkoviiniä tai kuohuvaa
0,75 l vettä
1,5 kasvisliemikuutiota
chilijauhetta tai muita mielimausteitasi
sitruunamehua
parmesaania tai grana padano -juustoa
suolaa ja pippuria

Halkaise kurpitsa, poista siemenet ja pilko kurpitsa parin sentin siivuiksi. Vuole kuori pois juuresveitsellä tai terävällä kuorimaveitsellä. Lado kurpitsat uunivuokaan ja paahda niitä 200 asteessa puolisen tuntia tai kunnes kurpitsapalat pehmenevät. Silppua sillä aikaa salottisipulit ja kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi pienessä kattilassa. Lorauta pannun tai laakean kasarin pohjalle oliiviöljyä ja lisää 2 rkl voita. Kuullota sipulia pannulla muutama minuutti. Lisää sitten riisi ja pyörittele sitä rasvassa hyvä tovi niin, että riisinjyvät ovat kauttaaltaan kuultavia. Avaa viinipullo ja mittaa riisien sekaan 1–2 dl viiniä. Kaada pieni lasillinen myös itsellesi, sillä seuraavaan 20 minuuttiin et voi poistua hellan äärestä.

Ota vispilä (tai puulasta) ja pyörittele riisiä pannulla. Kun viini on imeytynyt riiseihin (ja vähän kokkiinkin), lisää pannulle/kasariin 1 dl poreilevaa kasvislientä. Jatka sinnikkäästi pyörittelyä ja lisää nestettä aina, kun edellinen satsi on lähes kokonaan imeytynyt. Maistele välillä, mikä on riisin kypsyysaste. Risotto on valmista, kun purutuntumaa on vielä jäljellä, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että riisi raksuisi suussa. Muista tarkkailla myös uunissa paahtuvaa kurpitsaa. Siinä vaiheessa, kun riisin kypsyys alkaa lähennellä sopivan al denteä, ota pannu hetkeksi pois kuumalta levyltä ja soseuta kurpitsat sauvasekoittimella. Voit hyödyntää myös apukokkia, jolloin voit itse jatkaa risoton sekoittamista lämpimällä hellalla.

Mausta kurpitsasose makusi mukaan. Voit käyttää chilin sijaan esim. juustokuminaa tai korianterinsiemeniä tai sitten mennä simppelisti suolalla ja pippurilla. Sekoita sose risoton joukkoon. Purista sekaan vielä muutama teelusikallinen sitruunamehua. Loppusilauksena raasta kurpitsarisottoon n. 1 dl valitsemaasi kovaa ja kypsytettyä juustoa, ja lisää sitten loput voista. Maista suola ja säädä makua tarvittaessa. Tatta-da-daa! Kauniin keltainen kurpitsarisotto on valmis!

kurpitsarisotto

Kun seuraavan kerran matkustan Ouluun, pidän pistokokeet. Sen jälkeen laajennetaan repertuaaria, pannaan padat porisemaan ja pannut pöhisemään. Ja nautitaan muutama lasillinen valkoviiniä.

Satokausiruokaa: Paahdetut tomaatit ja ruusukaalit yrttiöljyn kera

Tein eilen jotain sellaista, mitä en uskonut todellakaan vähään aikaan tekeväni. Lähetin työhakemuksen! Vielä kolme viikkoa sitten vannoin yrittäjän vapauden nimiin, ja nyt sitten jännitän kynsiä pureskellen, kutsutaanko minut haastatteluun. En oikein vielä itsekään tiedä, mitä tästä käänteestä ajatella, mutta kun vastaan tulee työpaikka tutussa organisaatiossa, ja vielä sellainen, jonka voi räätälöidä oman osaamisen mukaiseksi, on pakko toimia. Intuitio oli tällä kertaa tätä mieltä. Mitä se käytännön tasolla tarkoittaa ja miten elämäntahti muuttuu, sitä ehtii miettimään myöhemminkin. Saas nähdä miten meikäminnan käy. Lupaan kertoa, jos asiat etenevät.

Eikä siinä vielä kaikki. Kotitoimistolla vietetyn työpäivän lomassa ehdin kerrankin kokkaamaan kunnollisen lounaan. Ainekset keräsin koriini naapuriin kohonneesta kauppakeskuksesta: tomaattia, ruusukaalia, fetaa, tuoreita yrttejä, hetken mielijohteesta myös tarjouksessa ollutta mangoa ja kassalta viime tipassa vielä rasiallinen apteekin salmiakkia. Sitten kotikeittiötä kohti.

paahdetut tomaatit

Ennen kuin ryhdyin pilkkomispuuhiin, voitelin itselleni pienen leipäpalan ja join lasillisen vettä. Tällä tekniikalla ei laske verensokeri, eikä iske nälkäkiukku kesken keittiöhommien. Suosittelen siis, varsinkin jos taipumusta nälkäisenä ärhentelyyn on. Viikonloppuisin kokki saattaa kaiken tämän lisäksi kaataa lasiinsa annoksen viiniä, se tekee ruuanlaitosta vieläkin mukavampaa.

Mutta nyt kiinni varsinaiseen (kasvis)pihviin. Muutama viikonloppu sitten oli tarkoitus paistaa pannulla pientilatuottajien markkinoilta ostettua karitsaa ja sen kylkeen piti keksiä jotain maistuvaa lisuketta. Redin alimman kerroksen ruokakojujen joukosta erottui edukseen Sesonkipuoti, jonka tiskit notkuivat satokauden parhaimmistoa pikkelöidyistä kurkuista metsäsieniin ja kotimaisiin kasviksiin. Reppuun löysivät tiensä purkillinen suolakurkkuja, roveellinen erikoistarjouksessa olleita luomumansikoita ja rasiallinen luomuruusukaaleja. Täydensimme settiä vielä ruokakaupan hevitiskiltä kirsikkatomaateilla, basilikalla ja mintulla.

paahdetut tomaatit

Yrteistä surautettiin Tasty Travelissimo -blogista bongattu sitruunainen ja raikkaan vihreä makuöljy, tomaatit ja ruusukaalit paahdettiin uunissa balsamicolla ja oliiviöljyllä höystettyinä. Jestas, mikä makumaailma lautasella lopulta löytyikään! Erityisesti paahdetut tomaatit ja sitruunainen yrttiöljy vetivät sanattomaksi meidät molemmat. Siltä istumalta päätin kokata niitä hyvin pian uudestaan ja tässä sitä nyt ollaan. Lihaa tämä kombo ei kaipaa välttämättä lainkaan, proteiinia ruokaan saa lisäämällä vuokaan vaikkapa vihreitä papuja tai purkillisen kikherneitä. Myös fetajuustokimpale sopii tomaattien ja ruusukaalien kaveriksi.

paahdetut tomaatit

Paahdetut tomaatit, ruusukaalit ja yrttiöljy

Rasiallinen kirsikkatomaatteja
1/2 rasiaa ruusukaalia
loraus balsamicoa
loraus oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
(Pala fetaa)

Yrttiöljyyn tarvitset:
Kourallinen tuoretta minttua
Kourallinen tuoretta basilikaa
1 kynsi valkosipulia
1 dl oliiviöljyä
1 sitruunan mehu
1 tl hunajaa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Huuhtele ruusukaalit ja tomaatit. Leikkaa ruusukaalien kannat, puolita kaalinpallerot ja lado puolikkaat korkealaitaiseen uunivuokaan. Tomaateille ei tarvitse tehdä mitään, ne voi heittää sellaisenaan ruusukaalien kaveriksi. Valuta etenkin kaalien päälle pari ruokalusikallista balsamicoa ja saman verran oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla ja paahda uunin keskitasolla 25 minuuttia. Kääntele sen jälkeen kaaleja ja lisää halutessasi pinnalle ronskeiksi paloiksi revittyä fetajuustoa. Paahda vielä uunin yläosassa 10 minuuttia, kunnes juusto saa vähän väriä.

paahdetut tomaatit

Jos et huomannut tehdä yrttiöljyä vielä valmiiksi, eipä hätää, sen ehtii sekoittaa sillä aikaa, kun tomaatit ja ruusukaalit jäähtyvät suuhun sopiviksi. Lisää kaikki ainekset syvään astiaan ja surauta öljy sauvasekoittimella tasaiseksi. Helppoa kuin heinänteko! (Joka kyllä tiettävästi ei ole ollut kovin helppoa näin nykyihmisen näkökulmasta, mutta tiedätte mitä tarkoitan.) Kaada yrttiöljyä vuokaan tomaattien ja ruusukaalien päälle tai kata öljyastia pöytään ja anna jokaisen lusikoida lautaselleen sopiva määrä taivaallista tavaraa.

Yrttiöljy säilyy jääkaapissa parikin viikkoa, mutta parhaimmillaan se on tuoreena, kun yrtit antavat sille hehkuvan vihreän värin. Myöhemmin voit tuoreuttaa öljyä lisäämällä tuoretta yrttisilppua sen sen sekaan, näin minäkin tein, kuten kuvasta saattaa näkyä.

paahdetut tomaatit

Jos ruusukaali raaka-aineena on vieras tai siitä on ikäviä muistoja kouluajoilta (been there, done that), kannattaa sille silti antaa mahdollisuus. Ruusukaali paitsi maistuu oikein kypsennettynä mahtavalta, sillä on myös mitätön hiilijalanjälki ja se sisältää runsaasti kuitua. Kaiken lisäksi minikokoinen kaalinpää on erittäin hyvä raudan, A-, C- ja K-vitamiinien lähde ja sisältää runsaasti myös folaattia. Niin pieni ja niin terveellinen – ajatella!