Fetalla täytetyt parsapiiraat – evästä vegaaniselle vappupiknikille!

Tähän aikaan vuodesta jääkaapissa on aina nippu vihreää parsaa. Parasta se on napakaksi pannulla paistettuna tai nopeasti grillissä käytettynä. Syödään sellaisenaan tai nautitaan lempiruoan lisukkeena. Parsoista valmistuu kevään vihrein risotto tai supernopea tomaatti-parsapasta ja piknik-koriin pakataan fetalla täytetyt parsapiiraat, vegaanisena tietenkin.

fetalla täytetyt parsapiiraat

Entisessä elämässä kevään ensimmäiset parsat upotettiin hollandaise-kylpyyn, valeltiin voisulalla tai haarukoitiin parempiin suihin voitaikinaan kääräistynä tai uppomunan kera. Juhlahetkinä saatan edelleen sortua vanhoihin tapoihini, vaikka uusissa ei todellakaan ole mitään vikaa. Voisulan voi korvata vegaanisella voilla tai margariinilla, hollandaise-kastikekin valmistuu cashew-pähkinöistä ilman eläinperäisiä aineksia ja jos kananmunan makua kaipaa, voi parsan tarjoilla vaikkapa kikhernejauhoista kokatun “munakkaan” ja mustan kala namak -suolan kanssa.

Fetalla täytetyt parsapiiraat ovat kuitenkin herkku, josta en millään tahtoisi luopua, mutta onneksi ei tarvitsekaan, sillä nämä täydelliset piknik-piiraat on helppo valmistaa myös vegaanisena!

fetalla täytetyt parsapiiraat

Tasan vuosi sitten tekaisin tankoparsasta pienet piiraat eväsretkeä varten. Halkaisin vihreät kaunottaret ja asettelin ne nätisti nukkumaan valmiin voitaikinan ja fetatäytteen päälle. Sain kymmeniä kyselyjä reseptistä, vastasin niihin yksitellen ja jaoin lopulta ohjeen julkisestikin instagramin kuvatekstissä. Blogiin fetalla täytetyt parsapiiraat eivät koskaan ehtineet, sillä näinä päivinä, juuri ennen vappua olin uupua aivan liian suuren työtaakan alle. Silloin vannoin olevani seuraavana vuonna viisaampi ja tässä sitä ollaan. Kalenterissa on viimeinkin sopivasti tilaa myös blogin päivitykselle, joten on aika korjata tilanne!

Alla olevan reseptin ainesosaluettelo sisältää alkuperäisen ohjeen mukaisten raaka-aineiden lisäksi kasvipohjaiseen ruokavalioon sopivat ainekset. Halutessasi voit käyttää lehtitaikinan sijaan myös voitaikinaa. Vegaaninen feta käyttäytyy uunin lämmössä eri tavalla kuin eläinpohjainen, mutta se ei haittaa, sillä maku on pääasia. Lähimmäksi originaalifetaa pääsee oman kokemukseni mukaan ehkä vähän yllättäen S-ryhmän halpismerkki Rainbowin Vegan Greek White Cubes, mutta muillakin tuotteilla saat varmasti maistuvaa pikkusuolaista.

fetalla täytetyt parsapiiraat

fetalla täytetyt parsapiiraat

fetalla täytetyt parsapiiraat

Fetalla täytetyt parsapiiraat sopivat erinomaisesti vappupiknikille, jos jossain päin Suomea sellaisella tarkenee istuskella. Kyytipojaksi passaa kuiva kuohuva, esimerkiksi samppanja, cremant tahi cava. Myös alkoholittomien viinien valikoima kannattaa tsekata, niiden joukossa on nykyään varsin mukiinmeneviä makuja. Kokeile vaikka kätevään pikkupulloon pakattua Torres Natureo -roseeviiniä tai Barrels and Drums -kuplivaa.

fetalla täytetyt parsapiiraat

Ennen kuin käydään reseptin kimppuun, pieni vinkki lienee paikallaan: Jos et heti tällä sekunnilla ole ryhtymässä kokkaushommiin (tai vaikka olisitkin), muista tallentaa parsapiiraiden resepti kirjanmerkkeihin, jotta löydät sen helposti uudelleen!

Fetalla täytetyt parsapiiraat

5 valmista lehtitaikinalevyä
10 vihreää tankoparsaa
100 g fetaa tai vegaanista fetankaltaista juustoa, esim. Rainbow
1 muna tai 0,5 dl kaurakermaa
Kourallinen lempiyrttejä, kuten minttua ja ruohosipulia
Puolikkaan sitruunan raastettu kuori
Oliiviöljyä
Suolaa ja pippuria

Voitele sulaneiden lehtitaikinalevyjen laidat kaurakermalla tai kananmunalla. Sekoita loput kaurakermasta (tai munasta), murusteltu feta, silputut yrtit ja sitruunankuoriraaste keskenään ja levitä voitaikinalevyjen keskelle. Halkaise tankoparsat (voit käyttää myös kokonaisia, mutta halkaistut on helpompi syödä) ja lado jokaisen piiraan päälle 4 puolikasta vierekkäin. Lorauta piiraiden päälle oliiviöljyä ja rouhi suolaa ja pippuria. Paista 225 asteessa n. 25 minuuttia tai kun fetalla täytetyt parsapiiraat ovat saaneet mukavasti väriä.

fetalla täytetyt parsapiiraat

Jos ulkona ei tarkenekaan, aina voi levittää viltin olohuoneen tai parvekkeen lattialle ja skoolata keväälle. Hauskaa ja herkullista vappua itse kullekin säädylle!

Sarjassamme keittiön kestosuosikkeja: tomaattinen fenkolipasta

Rakastan kokkaamista melkein yhtä paljon kuin mieheni. Nykyään homma toimii kahden insinöörin keittiössä nimittäin niin, että selaamme keittokirjoja ja somea, ideoimme yhdessä ruokia ja sitten puolisoni tarttuu kauhan varteen. En muista, missä vaiheessa muutos tapahtui, eikä sillä oikeastaan ole väliä. Nautin olostani sohvalla viinilasin kera ja kehun keittiössä puuhastelevaa puolisoani tasaiseen tahtiin. Tarjoudun joka kerta auttamaan, mutta hän haluaa touhuta mieluiten yksin, kuulemma olisin vain tiellä. Fenkolipasta on kuitenkin minun heiniäni.

fenkolipasta

Toisin sanoen kyllä minäkin pääsen välillä heilumaan hellan ääreen. Olen koonnut kännykkäni muistiinpanoihin ja instagramin arkistoihin pitkän listan reseptejä, joita haluan ehdottomasti kokeilla. Niiden kimppuun käyn yleensä viikonloppuisin, sillä arkena kotikonttorilla syödään sitä mikä pikaisesti valmistuu. Vaikka houkuttelevia reseptejä on nytkin odottamassa vino pino, niistä hyvin harvoin löytyy suosikkeja, joita haluan syödä useamman kerran. Kun haluan varmistua, että lautasella on suussa sulavaa sapuskaa, käännyn yleensä kestosuosikkieni puoleen. Saatan syödä kolme kertaa viikossa Anna-Leena Härkösen sitruunapastaa, vähintään kerran kuussa lempeän tulista linssisoppaa, parin viikon välein kukkakaalilla höystettyä pollo limonelloa ja ihan yhtä usein pakastimeen kätkettyä kaalilaatikkoa.

fenkolipasta

Siksi olenkin erityisen iloinen, kun vastaan tulee ruoka, jonka tiedän kerrasta osuvan kestosuosikkien kategoriaan. Sellainen on Imanin ja Leenan fenkolivuoka, josta minun käsittelyssäni muotoutuikin melko nopeasti fenkolipasta. Alkuperäisessä reseptissä lautaselle lisätään ricottaa, joka maistuukin mahtavalta, mutta koska pyrin nykyään syömään mahdollisimman usein kasvipohjaisista aineksista kokattua apetta, kehittelin pienillä muutoksilla fenkolivuoasta suuhuni vieläkin paremmin sopivan pastakastikkeen. Suuria muutoksia ei tarvittu, säädin vähän ainesten määriä ja korvasin ricottan kaurafraichella, joka sekoitetaan pastan joukkoon jo ennen lautaselle lusikoimista.

fenkolipasta

fenkolipasta

Fenkolipasta on minun bravuurini, jonka kokkaamisen ajaksi puoliso saa pötkähtää sohvalle siemailemaan viiniään. Näin tapahtuu myös tänään, toisena pääsiäispäivänä, kun tartun kapustaan mökkikeittiössä pelastaen nuutuneen fenkolin, kaurafraichen jämät ja loput asiakkaan tuotekuvauksia varten hankituista sitruunoista. Joten tässä se tulee, uusin kestosuosikkini, tomaattinen fenkolipasta. Annoksesta riittää 2–3 pastanrakastajalle.

fenkolipasta

Tomaattinen fenkolipasta

2 pientä tai 1 iso fenkoli
2 rkl oliiviöljyä
8 valkosipulinkynttä
1 prk tomaattimurskaa
2 dl kasvislientä
1 tl kuivattua timjamia
1 tl sokeria tai hunajaa
1 paketti papuja tai kikherneitä
Iso kourallinen kirsikkatomaatteja tai pari isompaa tomaattia
½ dl kokonaisia oliiveja
2 rkl pieniä kapriksia
½ veriappelsiini
½ sitruunan mehu ja raastettu kuori
1–2 dl kaurafraichea
Suolaa ja pippuria

Lämmitä uuni 220 asteeseen. Ota pieni uunivuoka ja lorota sen pohjalle 2 rkl oliiviöljyä. Heitä valkosipulinkynnet vuokaan ja paista niitä uunissa reilut 5 minuuttia. Leikkaa sillä välin fenkoli neljään tai kahdeksaan lohkoon.

Ota vuoka uunista ja kaada siihen tomaattimurska ja kasvisliemi. Sekoita joukkoon sokeri tai hunaja sekä timjami. Lisää vuokaan pavut tai kikherneet, puolitetut tomaatit, oliivit ja kaprikset. Mausta suolalla ja pippurilla. Asettele lopuksi vuokaan fenkolilohkot leikkuupinta ylöspäin. Holauta niiden päälle vielä hiukan oliiviöljyä sekä sitruunan ja veriappelsiinin mehu. Rouhaise myllystä vielä suolaa ja pippuria.

Paista uunissa puolisen tuntia tai kun fenkolit ovat kypsiä ja saaneet kunnolla väriä. Keitä sillä aikaa pasta.

Ota vuoka uunista ja sekoita siihen vielä 1–2 dl kaurafraichea. Annostele lautasille pastaa ja lisää reilusti soosia. Raasta päälle sitruunankuorta ja lorauta halutessasi vähän oliiviöljyä.

fenkolipasta

Jos fenkoli on yksi sinunkin suosikkikasviksistasi, lupaan, että tykästyt myös tähän. Fenkolipasta valloittakoon maailman – tai ainakin sinun sydämesi!

Toad-in-the-hole juureksilla eli brittiläistä perinneruokaa kasvisversiona!

Meillä on puolisoni kanssa yhteinen ihastus. Hänen nimensä on Yotam Ottolenghi, israelilaissyntyinen ja sittemmin Britanniaan kotiutunut keittiömestari, ruokakirjailija ja ravintoloitsija. Kaikki, mihin Ottolenghi kauhansa upottaa, muuttuu käsittämättömän herkulliseksi ruokataivaaksi. Hänen ruokafilosofiansa on täynnä Lähi-Idän mausteita, tuoreita raaka-aineita, sesonkiruokaa, roppakaupalla kasviksia ja superkiinnostavia makukomboja.

toad-in-the-hole

Alkuhuuma on kestänyt kohta kolme vuotta, sinä aikana keittokirjahyllymme on täydentynyt kahdella kulmistaan jo käytössä kulahtaneella merkkiteoksella. Ensimmäinen on iki-ihana Flavour ja toinen, uudempi tuttavuus, josta kokataan tänään, kantaa nimeä Ottolenghi Test Kitchen – Shelf Love. Sen sivuilta bongasin peribrittiläisen toad-in-the-hole-uuniruuan, joka on tuotu tähän päivään ja tuunattu Ottolenghin tapaan – tottakai.

toad-in-the-hole

Shelf Love -keittokirjan idea on nerokas. Alkuun pääsee kurkkaamalla keittiön kaappeihin tai poimimalla jääkaapista sinne unohtunut purkinpohja. Sitten etsitään opuksen hakemistosta kyseisen raaka-aineen nimi ja katsotaan, mitä siitä voisi kokata. Toad-in-the-hole löytyi tällä samalla tekniikalla. Jääkaapin vihanneslaatikon perimmäisestä nurkasta löytyi jo hieman nahistuneeksi osoittautunut lanttu. Otin kirjan käteeni ja valikoin lantturesepteistä sellaisen, jonka kaikki ainekset löytyivät valmiiksi keittiöstämme. Kuinka helppoa ja oivaltavaa!

toad-in-the-hole

toad-in-the-hole

Toad-in-the-hole on brittiläinen perinneruoka, joka koostuu Yorkshire-puddingiksi kutsutusta suolaisesta pannukakkutaikinasta sekä lihasta tai makkaroista, jotka kurkistavat uunissa paistuneen taikinan koloista kilpikonnan pään tavoin. Koska lihaa ja makkaraa ei enää keittiössämme juurikaan syödä, iloitsin suuresti Ottolenghin versiosta, jonka pääosassa olivatkin juurekset!

Pääsin jälleen soveltamaan. Vaihdoin lehmänmaidon kauramaitoon, punajuuret keltajuuriin ja porkkanaan sekä rosmariinin oksat parvekkeelle unohtuneeseen sitruunatimjamiin. Vegaaninen toad-in-the-holen kasvisversio ei kuitenkaan ole, sillä pannaritaikinaan tulee kaksi kananmunaa ja valmiissa dijon-sinapissa on kermaa. Munat voi toki korvata vaikkapa vegaanisella jugurtilla, mutta huomioi silloin, ettei pannariin nouse silloin muhkeita kuplia ja varsinainen toad-in-the-hole-efekti jää syntymättä. Maku on siitä huolimatta varmasti hyvä!

toad-in-the-hole

toad-in-the-hole

Resepti perustuu pitkään paahdettujen ja vaahterasiirapilla aateloitujen juuresten mielettömään makumaailmaan, joka ei todellakaan lihaa kaipaa. Juurekset voit valita vapaasti omien mieltymystesi mukaan ja kokeilla lantun, porkkanan ja sellerin sijaan vaikka palsternakkaa, juuripersiljaa ja nauriita. Olen puolittanut alkuperäisen reseptin ainekset, joten minun versiostani riittää välipalaksi neljälle tai salaatin kanssa nautittavaksi kahdelle tai kolmelle. Ottolenghi tarjoilee toad-in-the-holen sienisoosin kera, mutta koska tässä taloudessa asuu herra, joka karttaa lötköjä sieniä, me nautimme kasvispannarin raikkaa vihersalaatin kera.

toad-in-the-hole

Toad-in-the-hole juureksilla

Taikina:
2 munaa
2 dl kauramaitoa
1,5 rkl dijon-sinappia
2 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
3 rkl rypsiöljyä

Täytteet:
Yhteensä n. 600 g juureksia, esim. juuriselleriä, punajuurta, lanttua ja porkkanaa
½ dl oliiviöljyä
½ tl suolaa
Pari rouhaisua mustapippuria
1,5 rkl tomaattipyrettä
1,5 rkl vaahterasiirappia
100 g kirsikkatomaatteja
Kaksi oksaa rosmariinia tai timjamia

Lämmitä kiertoilmauuni 200 asteeseen. Jos käytät tavallista uunia, nosta lämpö 220 asteeseen.

Pilko juurekset reilun kokoisiksi suupaloiksi ja siirrä kulhoon. Lisää oliiviöljy, suola, pippuri ja tomaattipyree. Sekoita kunnolla niin, että jokainen juurespala saa osansa öljystä ja tomaattisoseesta. Levitä koko komeus väljästi pellille tai uunivuokaan. Paahda juureksia uunissa 20 minuutin ajan ja sekoita sitten joukkoon vaahterasiirappi. Jatka paahtamista vielä 15 minuuttia tai kunnes juurekset ovat saaneet mukavasti väriä.

Vispaa juuresten paahtuessa munat, kauramaito ja sinappi keskenään kunnolla sekaisin. Lisää jauhot ja suola ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan turvota puolisen tuntia.

Kun juurekset ovat paahtuneet ja taikina turvonnut, ota n. 20 x 25 cm uunivuoka ja kaada sen pohjalle rypsiöljy. Laita vuoka 200/220-asteiseen uuniin 6 minuutiksi. Ota vuoka pois uunista ja kaada taikina sen pohjalle. Asettele sitten vuokaan paahdetut juurekset, kirsikkatomaatit sekä yrtit.

Paista 200/220-asteisessa uunissa ensin 20 minuuttia ja laske sitten lämpötilaa 180 asteeseen (jos sinulla on kiertoilmauuni ja 200 asteeseen), jos kokkaat tavallisella uunilla. Paista vielä n. 25 minuuttia tai kun taikina on saanut kauniin värin. Tarjoa toad-in-the-hole lämpimänä raikkaan salaatin kera!

toad-in-the-hole

Kommenttiloota on tälläkin kertaa avoinna! Jos päädyit kokkaamaan tämän reseptin perusteella, kerro ihmeessä kokemuksistasi. Miltä ruoka maistui ja miten se onnistui?