Vaaleanpunainen veriappelsiinirisotto – vielä on satokautta jäljellä!

Vielä ehtii! Vaikka veriappelsiinien satokausi alkaa maaliskuussa vedellä viimeisiään, on punaisenkirjavia vitamiinipommeja näkynyt hedelmätiskien paraatipaikoilla tälläkin viikolla. Viimeksi eilen mies kantoi lähikaupasta kotiin kassillisen taroccoja ja tänäänkin onnistuin bongaamaan niitä Redin K-Supermarketista.

veriappelsiinirisotto

Jos et ole alkuvuoden aikana veriappelsiinirisottoa lautasellesi lusikoinut, on aika ottaa kauha kauniiseen käteen ja asettua mukavasti hellan ääreen. Siirrä siis hetkeksi ajatukset syrjään arjen pakollisista puhdetöistä ja raivaa kiireiden keskelle risoton mittainen tauko. Kaada lasiin kunnon loraus valkoviiniä, sulje silmät sekunniksi ja hengitä syvään. Olet valmis aloittamaan.

Resepti on muokattu Jenni ”Uunifetapasta” Häyrisen Liemessä -blogin reseptin pohjalta. Jenni taas on saanut innoituksensa omaan versioonsa Sivumaku-sivustolta. Näin toimii ruokabloggaajayhteisö – resepti kiertää, jokainen lisää siihen oman sormenjälkensä ja maustaa mukaelmaa mielensä mukaan. Mennäänpäs sitten asiaan.

veriappelsiinirisotto

veriappelsiinirisotto

Vaaleanpunainen veriappelsiinirisotto

300 g risottoriisiä (arborio, carnaroli tai vialone)
3–4 veriappelsiinia (riippuen koosta)
4 rkl voita
2–3 salottisipulia
Pari oksaa tuoretta timjamia
1/2 dl valkoista vermuttia tai valkoviiniä
1 l kasvislientä
2 rkl turkkilaista jogurttia
2 dl raastettua parmesania
suolaa
pippuria

Ihan ensimmäiseksi silppua salottisipulit ja raasta yhden veriappelsiinin kuori. Raasta varoen, jottei kitkerää valkoista osaa kulkeudu raasteen sekaan. Purista sitten kaikista veriappelsiineistä mehu, hedelmäliha on mukava bonus. Kun raaka-aineet on valmisteltu, ota esiin parin litran kattila ja kuumenna siinä litran verran vettä. Lisää liemikuutio tai vastaava määrä fondia ja pidä liemi poreilevana.

Kuumenna korkealaitainen pannu tai laakea kattila keskilämmöllä ja sulata siinä 2 rkl voita. Kuullota salottisipulisilppu voissa ja lisää sekaan sitten risottoriisi. Heiluta kapustaa huolella muutaman minuutin ajan niin, että jokainen riisinjyvä saa kuultavan pinnan. Lisää vermutti tai valkoviini ja puolet veriappelsiinimehusta sekä raastettu kuori ja timjamin oksat. Anna nesteen kiehahtaa ja imeytyä riiseihin lähes kokonaan. Laske tässä vaiheessa lämpötilaa. Tavoitteena on, että neste poreilee, mutta ei haihdu liian nopeasti, vaan ehtii imeytyä riisinjyviin.

Lisää kasvislientä korkeintaan pari desiä kerrallaan, anna sen imeytyä riisiin lähes kokonaan ja lisää vasta sitten seuraava satsi. Muista käyttää kapustaa koko ajan, sillä risoton rakenne on sitä parempi, mitä enemmän riisin pinnasta irtoaa tärkkelystä. Maistele riisin kypsyyttä aika ajoin. Kun riisi on pehmennyt, mutta siinä on vielä purutuntumaa, lisää sekaan vielä loput veriappelsiinimehusta. Kun mehu on imeytynyt riisiin melkein kokonaan sekoita joukkoon vielä loput voista, raastettu parmesaani ja jugurtti. Mausta suolalla ja pippurilla. Lusikoi lautaselle, kaada lisää viiniä lasiin ja haarukoi veriappelsiinirisotto suuhusi, ennen kuin joku muu ehtii ensin!

veriappelsiinirisotto

ps. Jos minun laillani rakastat mehukkaita veriappelsiinejä ja vaaleaa kalaa, kokeile ihmeessä myös veriappelsiinicevicheä!

Hävikistä herkuksi: Kiireisen päivän kasvispata

Kalenteri on tänäänkin täynnä. Valittamaan en silti sorru, sillä kaikki mustakantiseen muistivihkoon kirjattu on kivaa tekemistä. Seitsemästä yhdeksään sisällöntuottajan hommia, sitten normipäivä kustantamossa, siihen päälle aivojumppaa koreografisella tanssituntilla ja illan päätteeksi vielä työliitännäinen tapaaminen sekä asiakkaan seuraavan päivän somepäivitysten kirjoittaminen ja ajastaminen.

Samalla sapluunalla mennään nykyään melkein joka päivä, liian usein myös viikonloppuisin. Siksi on viikkoon on välillä mahdutettava hermoja helliviä huilipäiviä. Toissapäivänä sellainen sisälsi uuden leikkauksen ja värin lisäksi neljä tuntia hiusten hiplaamista Wellan kouluttajien osaavissa käsissä. Siinä sivussa piipahdin PR-toimistolla noutamassa testattavia tuotteita, valitsin uudet silmälasikehykset viisi vuotta vanhojen, jo kerran korjattujen tilalle ja hemmottelin itseäni Johan & Nyströmin teejoulukalenterilla.

kasvispata

Lounas kaupungilla houkutteli, mutta sen sijaan kävelin kotikeittiöön kokkaamaan. Sekä reseptin, että ruokakuvien inspiraationa toimi taannoisen pastareseptin tapaan Hanna Hurtan Kasvis-keittokirjan Munakoiso-papupata. Käytännössä avasin jääkaapin oven ja ladoin työtasolle kaiken, joka oli jo vähän nahistunut tai muuten vaarassa joutua pian biojäteastiaan. Keittiön pöydälle kertyi kasa kasviksia: We food -hävikkiruokakaupasta pari päivää aiemmin kotiin kannetut paprikat ja munakoisot, viime viikolla paahdettujen ruusukaalien jämät, vuoden kuivakaapin ylähyllyllä majailleet kidneypavut ja vajaa tahinipurkki, jonka parasta ennen merkintä on vuodelta 2015, mutta jossa ei aistinvaraisesti arvioituna ollut mitään vikaa.

kasvispata

Heitin pannun tulille ja ajatukset narikkaan. Syntyi simppeli ja varsin kelvollinen kasvispata, josta riittää syötävää tänäkin flunssaisena työpäivänä. Alla siitä hieman riisutumpi versio, minä heitin mukaan vielä pekonirasvassa käristetyt ruusukaalit, mutta ruoka rokkaa ilman niitäkin. Tähän sapuskaan voit hyödyntää juuri niitä aineksia, mitä vihanneslaatikosta kokkaushetkellä sattuu löytymään. Parsakaalia, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, sipulia, tomaattia – vain jääkaapin sisältö on rajana. Myös porkkanaa ja muita juureksia voi käyttää, jos ne vain pilkkoo tai raastaa tarpeeksi hienoksi, että ehtivät kypsymään.

Kiireisen päivän kasvispata

1 keskikokoinen munakoiso
puolikas paprika
2 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
(nokare voita)
1–2 valkosipulin kynttä
tuoretta tai kuivattua chiliä
1 prk tomaattimurskaa
1,5 dl vettä
1 prk säilöttyjä papuja
1 rkl tahinia
sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Kuutioi munakoiso ja paprikan puolikas. Lorauta öljy (ja nokari voita) pannulle ja paista munakoisoa ja paprikaa pari minuuttia. Lisää sitten silputtu valkosipuli ja chili, ja jatka paistamista, kunnes kasvikset saavat kunnolla väriä. Huuhtele säilötyt pavut runsaalla vedellä ja holauta ne yhdessä tomaattimurskan kanssa pannulle. Huljuta tomaattimurskapurkki vedellä puhtaaksi, ja kaada vesi padan sekaan. Jos et halua käyttää papuja, voit korvata proteiinin esim. Härkiksellä. Anna pöhistä vähintään viisi minuuttia, mielummin vähän pitempään.

Jos kaipaat kasvispadan kaveriksi hiilihydraatteja, keitä tässä välissä riisi, pasta, kuskus, nuudelit tai polenta. Kun hiilarit ovat kypsyneet, mausta kasvispata tahinilla, sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Kokoa lautaselle ja heitä päälle jotain vihreää. Kuten vaikka herneenversoja, jotka marraskuun pimeyttä uhmaten edelleen kitkuttelevat hengissä parvekepuutarhan viljelylaatikossa.

kasvispata

Esteettisesti kaunis tämä ruoka ei ole, mutta maku onkin se, mikä ratkaisee. Tarpeeseen tulee myös sisäinen villapaita eli chili, joka potkii sopivasti ja avaa flunssaisen röörit ihan ilman keinotekoisia kemikaaleja ja lääkeaineita.

Yhden illan kokkikoulu ja keltainen kurpitsarisotto

Minulla on ystävä, joka toistuvasti on kehottanut minua kehittämään konseptin, jossa opetan keittotaidottomia pariskuntia kokkaamaan. Idea sinänsä on hyvä ja potentiaalisia asiakkaitakin on varmasti tämä einesruokien luvattu maa pullollaan. Kohderyhmäanalyysi ja kyselytutkimus ovat vielä tekemättä, mutta pessimisti minussa epäilee, olisiko kukaan kuitenkaan valmis maksamaan siitä, että meikäläinen, itseoppinut kotikokki, pölähtää paikalle ja valtaa vieraan keittiön veitsillään ja vermeillään. Palkkion lisäksi kun hintaan pitäisi sisällyttää matkakorvaukset, raaka-aineet ja ruoalle valitut viinit.

kurpitsarisotto

Sen verran ehdotus kuitenkin kutkuttelee, että sitä piti päästä kokeilemaan käytännössä. Kun edellä mainittu ystäväni muutti muutama kuukausi sitten takaisin kotikonnuilleen Ouluun, päätin tarttua tuumasta toimeen. Hän ja hänen miehensä halusivat oppia kokkaamaan ja minä lupasin opettaa. Tulisipa samalla nähtyä kaupunki, jossa edellisen kerran olen vieraillut alakoulussa vanhempieni kärrätessä asuntovaunuaan ympäri Suomenmaata. Hatarat muistikuvat vaativat verestämistä. Jo syyskuussa ostetut tiketit taskussani astuin torstaiaamuna junaan, joka kiisi kiskoja pitkin alle kuudessa tunnissa Helsingistä Pohjanmaan lakeuksien halki Toripolliisin kotikaupunkiin.

kurpitsarisotto

Toiveena oli oppia tekemään risottoa. Se on kiitollinen ruoka, sillä perusresepti on aina sama. Täytteen voi jokainen valita makumieltymyksiensä mukaan, sillä se lisätään joka tapauksessa vasta valmistuksen loppuvaiheessa. Sienet, parsa, punajuuri, äyriäiset, vuohenjuusto, viinirypäleet, tryffeli.. vain taivas on rajana.

kurpitsarisotto

Etukäteen varmistin, että uudesta kodista löytyy riittävä määrä pannuja ja kattiloita sekä muita tarpeellisia keittiövermeitä, kuten sauvasekoitin, ja että kurpitsa, sitruuna ja kala ovat mieluisia makuja. Sitten marssimme ruokakauppaan ostamaan illan aineksia. Halusin näyttää, mistä löytyy oikeanlainen risottoriisi, mihin kalatiskillä kannattaa kiinnittää huomiota, millainen on myskikurpitsa, mikä on salottisipuli ja mitä kermaa kannattaa ruuanlaitossa käyttää. Ostoskoriin päätyi arborioriisin, salottisipulien, kurpitsan ja kerman lisäksi kasvisliemikuutioita, voita, kuivattua rosmariinia, kaksi siikafilettä, sitruunaa, kananmunia ja grana padano -juustoa. Alkosta valitsimme yhdessä sopivat viinit: kurpitsarisotolle (ja kokeille) proseccoa ja kalan kylkeen gewürtztramineria.

kurpitsarisotto

Alkuruoaksi suunniteltu kurpitsarisotto valmistui yhteistuumin. Myskikurpitsaa ei paikallisen Herkun valikoimissa ollut, niinpä valitsimme koriin kauniin oranssin ja halloween-aikaan erinomaisesti sopivan hokkaido-kurpitsan. Ystäväni pyöritteli päätään, kun kerroin, etten ole koskaan kyseistä kurpitsaa koskaan keittiööni kantanut, mutta kurpitsa kuin kurpitsa, sillä mennään, mitä saatavilla on. Sain välitöntä palautetta myös positiivisuudestani, sillä en suostunut hämmentymään siitäkään, että kaipaamiani kulhoja, mausteita tai muita välttämättömiä välineitä ei komeroiden kätköistä löytynyt. Sovelsin lennossa, erinomaisin tuloksin.

kurpitsarisotto

Pääruuaksi kokattiin siikaa ja sitruunarisottoa, sen ystäväni valmistivat itse minun neuvoillani. Yhteisen aterian päätteeksi kävimme vielä risoton valmistuksen kolmannen kerran läpi. Toistolla tehoa, sillä onhan kertaus kokkiopintojenkin äiti. Toivottomuuden hetkinä takaporttina toimikoon tämä postaus. Vaihtelua kaivatessa voi klikkailla auki vaikkapa hernerisotto-ohjeen tai purjo-fenkolirisoton reseptin.

Keltainen kurpitsarisotto

Yksi pieni myski- tai hokkaidokurpitsa
3 pientä salottisipulia
oliiviöljyä
4 rkl voita
2 dl risottoriisiä (arborio tai carnaroli)
1-2 dl valkoviiniä tai kuohuvaa
0,75 l vettä
1,5 kasvisliemikuutiota
chilijauhetta tai muita mielimausteitasi
sitruunamehua
parmesaania tai grana padano -juustoa
suolaa ja pippuria

Halkaise kurpitsa, poista siemenet ja pilko kurpitsa parin sentin siivuiksi. Vuole kuori pois juuresveitsellä tai terävällä kuorimaveitsellä. Lado kurpitsat uunivuokaan ja paahda niitä 200 asteessa puolisen tuntia tai kunnes kurpitsapalat pehmenevät. Silppua sillä aikaa salottisipulit ja kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi pienessä kattilassa. Lorauta pannun tai laakean kasarin pohjalle oliiviöljyä ja lisää 2 rkl voita. Kuullota sipulia pannulla muutama minuutti. Lisää sitten riisi ja pyörittele sitä rasvassa hyvä tovi niin, että riisinjyvät ovat kauttaaltaan kuultavia. Avaa viinipullo ja mittaa riisien sekaan 1–2 dl viiniä. Kaada pieni lasillinen myös itsellesi, sillä seuraavaan 20 minuuttiin et voi poistua hellan äärestä.

Ota vispilä (tai puulasta) ja pyörittele riisiä pannulla. Kun viini on imeytynyt riiseihin (ja vähän kokkiinkin), lisää pannulle/kasariin 1 dl poreilevaa kasvislientä. Jatka sinnikkäästi pyörittelyä ja lisää nestettä aina, kun edellinen satsi on lähes kokonaan imeytynyt. Maistele välillä, mikä on riisin kypsyysaste. Risotto on valmista, kun purutuntumaa on vielä jäljellä, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että riisi raksuisi suussa. Muista tarkkailla myös uunissa paahtuvaa kurpitsaa. Siinä vaiheessa, kun riisin kypsyys alkaa lähennellä sopivan al denteä, ota pannu hetkeksi pois kuumalta levyltä ja soseuta kurpitsat sauvasekoittimella. Voit hyödyntää myös apukokkia, jolloin voit itse jatkaa risoton sekoittamista lämpimällä hellalla.

Mausta kurpitsasose makusi mukaan. Voit käyttää chilin sijaan esim. juustokuminaa tai korianterinsiemeniä tai sitten mennä simppelisti suolalla ja pippurilla. Sekoita sose risoton joukkoon. Purista sekaan vielä muutama teelusikallinen sitruunamehua. Loppusilauksena raasta kurpitsarisottoon n. 1 dl valitsemaasi kovaa ja kypsytettyä juustoa, ja lisää sitten loput voista. Maista suola ja säädä makua tarvittaessa. Tatta-da-daa! Kauniin keltainen kurpitsarisotto on valmis!

kurpitsarisotto

Kun seuraavan kerran matkustan Ouluun, pidän pistokokeet. Sen jälkeen laajennetaan repertuaaria, pannaan padat porisemaan ja pannut pöhisemään. Ja nautitaan muutama lasillinen valkoviiniä.