Tammikuisia tarinoita: Uunissa karamellisoidut veriappelsiinit

Jounin kauppa oli muuttunut sitten viime näkemän. Ei sinänsä ihme, sillä edellisestä kauppareissusta Äkäslompolossa on suurin piirtein 30 vuotta. Pienestä kyläkaupasta on kasvanut kunnon market, jonka hyllyissä on siistissä rivissä niin tofupaketteja kuin kaurajuomiakin tunturivieraita varten. Minun ostoslistallani on kilo veriappelsiineja, tummaa suklaata, chilirouhetta, minipakkaus sokeria ja purkillinen punaista maitoa eli ainekset chilikaakaoon ja karamellisoituihin veriappelsiineihin.

karamellisoidut veriappelsiinit

karamellisoidut veriappelsiinit

Tunturissa olisi aikaa ottaa ruokakuvia, ajattelin, ja pakkasin mukaan muutaman objektiivin. Lunta ja lumen valoa, sinisiä hetkiä ja auringossa kimmeltäviä hankia olisi vaikka muille jakaa. Kunnes ajattelin vähän tarkemmin. Jos aurinko nousee klo 10:41 ja laskee klo 14:17, peliaikaa on palttiarallaa neljä tuntia.

Aamuisin nousisimme parin sadan metrin päästä skibussiin, joka kuljettaisi meidät hissien ala-asemalle. Kun laskupäivän jälkeen palaisimme mökille, olisi valo jo vaihtunut siniseen hämärään. Missähän välissä meinasin niitä ruokakuvia ottaa?

karamellisoidut veriappelsiinit

karamellisoidut veriappelsiinit

Toinen laskupäivä oli pilvinen, tuuli puhalsi kovaa idästä ja huipulla oli yli 10 astetta pakkasta. Luovutimme kuuden mäen jälkeen ja palasimme valoisan aikaan kelomökin suojiin. Tilaisuuteni oli tullut! Sulatin tummaa suklaata kuumaan maitoon, lisäsin mausteita ja kaadoin mielestäni varsin kelpoisen lopputuloksen kuksaan. Mies nyrpisti nenäänsä. Kaakao oli kuulemma pahaa ja siinä oli kummallisia sattumia. Resepti ilmeisesti kaipasi vielä kehittelyä. Onneksi maku ei näy kuvissa, eikä se, että kaakao jäähtyä ennen kameran kaivamista esiin.

karamellisoidut veriappelsiinit

karamellisoidut veriappelsiinit

Karamellisoidut veriappelsiinit oli tarkoitus kattaa aamupalapöytään. Siinäkin tämän insinöörin logiikka mätti pahasti. Aamupalan aikaan ulkona oli vielä pimeää, joten kuvaushaaveilla sai viskoa hangessa vilistävää oravaa. Söimme suurimman osan vitamiinipommeista sellaisenaan, mutta lähtöpäivänä appelsiineja oli jäljellä vielä neljä. Juuri ennen mökin luovuttamista päätin heittää hedelmät terassin takana kohoaviin kinoksiin ja katsoa, miltä ne näyttävät ruudun läpi. Ruuduista tuli hauskoja, mutta ei niitä oikein ruokakuviksi voi kutsua.

Tänään oli vihdoin aikaa kokata ja kuvata karamellisoidut veriappelsiinit alkuperäisen suunnitelman mukaan. Ennen olen grillannut greippejä samalla menetelmällä ja vähän pelkäsin, että veriappelsiineista tulisi liian makeita, mutta ei suinkaan. Vastusten alla sulanut sokeri maustoi veriappelsiinit juuri sopiviksi ja päälle ripoteltu sormisuola korosti hedelmän omaa makua. Ihanaa!

karamellisoidut veriappelsiinit

karamellisoidut veriappelsiinit

Tämän helpommaksi ei luksusaamiaisen kokkaaminen tule, sillä tarvitset vain kolme raaka-ainetta! Muista pestä appelsiinit tai ainakin kädet käsittelyn jälkeen, sillä ainakin Pirkka-taroccojen kuorissa on jälkikäteen lisättyä, myrkylliseksi luokiteltua säilöntäainetta, joka ei varsinaisesti paranna makukokemusta.

Karamellisoidut veriappelsiinit

Veriappelsiineja
Ruskeaa sokeria
Sormisuolaa

Leikkaa veriappelsiinit puoliksi, jos haluat syödä ne greippien tapaan tai kuori ja viipaloi, jos syöt hedelmän esim. puuron tai jugurtin kanssa.

Lado veriappelsiinipuolikkaat tai -viipaleet pellille tai muuhun uuninkestävään astiaan. Ripottele ruskeaa sokeria niiden päälle ja lykkää grillivastusten alle noin 5 minuutiksi. Ota uunista, anna hieman jäähtyä ja sirottele sitten hiukan sormisuolaa hedelmille ja herkuttele!

karamellisoidut veriappelsiinit

karamellisoidut veriappelsiinit

Voit myös mehustaa karamellisoidut veriappelsiinit, sormisuola sopii yllättävän hyvin myös paahdetuista appelsiininpuolikkaista puristettuun mehuun!

Jos sinäkin olet hulluna veriappelsiineihin, tsekkaa myös nämä:
Vaaleanpunainen veriappelsiinirisotto
Värikäs veriappelsiiniceviche

Kotikonttorin lempilounas: sitruunapasta ja kaurapalat

Istun sohvan nurkassa viltin alla ja heiluttelen villasukkiin verhottuja varpaitani radiosta soivan iskelmän tahtiin. Kerin auki kirjoittamiani lauseita, puolivalmiita ajatuksia, jotka hakevat vielä muotoaan. Kun vatsa kurnahtaa kolmannnen kerran, vilkaisen kelloa. Pikkuviisari näyttää puoli neljää. Olen unohtanut syödä lounasta taas kerran.

sitruunapasta ja kaurapalat

Heitän viltin sohvan selkänojalle, marssin jääkaapille ja teen nopean inventaarion. Hyllyllä notkuu viikko sitten vanhaksi mennyt kermapurkki, paketillinen kaurapaloja ja avaamaton tuorepastapussi. Hedelmäkorissa on pari appelsiinia ja sitruunanpuolikas. Selvät lempilounaan ainekset siis – sitruunapasta ja kaurapalat oitis tulille!

Yllä oleva tapahtumasarja on toistunut tämän vuoden aikana kerta toisensa jälkeen. Työ imee mukanaan ja syöminen unohtuu. Sitten häthätää huidon lautaselle jotain purtavaa. Välillä on menty pelkällä porkkanalla ja keitetyllä kananmunalla, joskus poimin pakastimesta pussillisen pelmeneitä. Aika ajoin huomaan jättäneeni lounaan väliin vasta kun olen ulko-ovella lähtemässä kaupungille.

sitruunapasta ja kaurapalat

sitruunapasta ja kaurapalat

Onneksi minulla on nykyään työhuone ja siellä työkavereita, jotka houkuttelevat ulos lounaalle ennen kuin nälkäkuolema korjaa. Ihan joka arkipäivä en työhuoneelle ehdi ja silloin tyhjennän jääkaappin jämäkasviksista tai kaivan repertuaaristani jonkun helpon pastareseptin.

Jälkimmmäiseen kategoriaan uppoaa tämän nopea ja naurettavan helppo Anna-Leena Härkösen Vähän parempi soppa -kirjasta alunperin omittu ohje. Olen vähentänyt kerman määrää alkuperäisestä ja lisännyt sitruunaa ja ropsauttanut kastikkeen sekaan vähän kurkumaa väriä tuomaan. Proteiinina voi käyttää kaurapalojen sijaan kanaa tai vaikka tofua.

sitruunapasta ja kaurapalat

Sitruunapasta ja kaurapalat

1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
1,5 dl kana- tai kasvislientä
1/2 dl kermaa
puolikkaan sitruunan mehu
Puolikkaan sitruunan raastettu kuori
1 pkt Yosa-kaurapaloja
Ripaus kurkumaa
Mustapippuria ja suolaa myllystä
Sopivasti pastaa

Jos käytät kuivapastaa, laita vesi ja pastat kiehumaan ensimmmäisenä. Tuorepastan voit kiehauttaa vasta kastikkeen keittelynkin jälkeen.

Sulata voi pienessä kattilassa ja sekoita siihen huolella jauhot vispilällä. Kaada joukkoon kana- tai kasvisliemi (tai tee kuten minä, kaada kattilaan ensin vesi ja heitä sitten perään neljäsosakuutio). Anna kiehahtaa ja lisää sitten kerma, sitruunamehu ja raastettu kuori. Keittele hetki miedolla lämmöllä kaurapalojen paistamisen ajan.

Kuutioi kaurapala ja paista ne kuivalla pannulla, kunnes kuutiot saavat vähän väriä. Mausta kastike suolalla, pippurilla ja kurkumalla. Holauta keitetty pasta kastikkeeseen ja pyöräytä sekaisin. Annostele lautasille kaurapalojen kanssa ja kauho kohti ääntä!

sitruunapasta ja kaurapalat

Kunhan vuosi pyörähtää kunnolla käyntiin, on aikomukseni koota kätevimmät arkireseptit teille yhden otsikon alle. Toiveenne on kuultu, pysykäähän siis kanavalla!

Mintulla maustettu feta-pinaattipiiras – paras suolainen piirakka!

Olen herättänyt kokkaavien kavereitteni keskuudessa ihmetystä. He siunailevat epäluuloani suolaisia piirakoita kohtaan ja pyörittelevät silmiään, kun nyrpistän nenääni. Ehkä olen saanut 90-luvulla tarpeekseni kinkku-juustopiirakoista tai niistä kana-ananaspiiraista, joita ensimmäisen poikaystäväni kotona leivottiin, ja joiden juusto jäähdyttyään jähmettyi niin kovaksi, että leivonnaista oli miltei mahdoton syödä.

paras suolainen piirakka feta-pinaattipiiras

Sanottakoon se nyt suoraan ja kiertelemättä: en pidä suolaisista piirakoista. Ja miltei samaan hengenvetoon lisättäköön, että muutama poikkeus vahvistaa tämänkin säännön. Mintulla maustettu feta-pinaattipiiras on nimittäin paras suolainen piirakka koskaan!

Resepti löytyy leikekirjasta, jonne olen sen liimannut arviolta noin 20 vuotta sitten. Feta-pinaattipiirakka saattaa kuulostaa tylsältä, mutta pinaatin sekaan silputtava reilu ruukullinen minttua muuttaa kaiken. Alkuperäisestä reseptistä poiketen minun maailmani paras suolainen piirakka pitää sisällään fetan, pinaatin ja mintun lisäksi myös aavistuksen sitruunaa. Raikasta, mutta samalla täyteläistä eli lähestulkoon täydellistä!

paras suolainen piirakka feta-pinaattipiiras

Pohjan voit taiteilla itse tai ostaa valmiina. Tavallinen, pakastealtaasta löytyvä lehtitaikina sopii piirakkaan hyvin, kuten myös samasta paikasta löytyvä ruis-perunataikina. Jos jauhopeukaloa kolottaa, kokeile vaikka tätä salvialla ja omenalla maustettua pohjaa tai perusvoitaikinaa Kokit ja potit -blogin ohjeella.

Tuoreen pinaatin sijaan voit käyttää myös pakastettua, mutta sulata siinä tapauksessa pinaatti täysin ja valuta mahdollisimman kuivaksi. Jos rakastat fetaa, sitä mahtuu piiraaseen kaksikin pakettia, mutta yhdelläkin pärjää hyvin.

paras suolainen piirakka feta-pinaattipiiras

Hapanmaitotuotetta tarvitaan pari desiä. Maitopohjaisen jugurtin tai ranskankerman voi korvata myös ruoanlaittoon sopivalla kauraversiolla. Hapanta ainesosaa voi myös vaihdella sen mukaan mitä kaapista löytyy. Tällä kertaa minun piirakkaani sujahti turkkilaisen jugurtin ja rahkapurkin jämät sekä desin verran Lidlin rasvaista raejuustoa.

Maailman paras suolainen piirakka sopii mainiosti sekä arkeen että viikonloppuun tai vaikka uuden vuosikymmenen juhlapöytään. Ainekset ehtii hyvin hakea lähikaupasta vielä uudenvuoden aattonakin eikä piirakan pyöräyttämisessä tuntia kauemmin nokka tuhise. Tuplaamalla taikinan taiot pellillisen syötävää isommallekin porukalle. Poksauta palan painikkeeksi pullollisen kuohuviiniä tai hedelmäistä ja hapokasta valkoviiniä ja skoolaa menneille ja tuleville!

paras suolainen piirakka feta-pinaattipiiras

Mintulla maustettu feta-pinaattipiiras saattaa muuttaa käsityksesi tylsästä feta-pinaattipiiraasta. Se on paljon sanottu, mutta ennen kuin alat epäillä puhuuko kirjoittaja totta ollenkaan, suosittelen kokeilemaan itse. Siispä reseptin pariin:

Mintulla maustettu feta-pinaattipiiras – paras suolainen piirakka

Paketillinen valmista piirakkataikinaa
200 g tuoretta pinaattia
1 ruukku vahvaa minttua
200 g fetaa
200 g ruoanlaittojugurttia, ranskankermaa tai smetanaa
4 kananmunaa
1-2 rkl sitruunamehua
1/2 sitruunan kuori raastettuna
3/4 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
1/4 tl muskottia

Tee ensin taikina tai sulata valmis pakastetaikina huoneenlämmössä. Kaulitse taikinasta pyöreä pohja tai painele se sormin suoraan pyöreään piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Tarkista paketista (tai reseptistä) kaipaako pohja esipaistamista.

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Huuhtele pinaatit ja höyrytä ne kypsiksi. Purista neste pois ja revi pinaatinlehdet piirakkapohjan päälle. Silppua minttu ja heitä silppu pinaatin sekaan. Sekoita kananmunat, jugurtti (tai muu hapanmaitotuote), sitruunanmehu, kuoriraaste sekä mausteet, ja kaada pinaatin ja minttusilpun päälle. Kuutioi sitten feta ja asettele kuutiot tasaisesti täytteen päälle.

Paista piirakkaa uunin alatasolla 35–45 minuuttia. Paistoaika riippuu uunistasi, ja siitä mitä taikinapohjaa käytät. Tarkista kypsyys viimeistään siinä vaiheessa, kun feta alkaa saada väriä.

paras suolainen piirakka feta-pinaattipiiras

paras suolainen piirakka feta-pinaattipiiras

Feta-pinaattipiiraan lisäksi kaksi alla olevaa piirakkareseptiä saavat hyväksyntäni, mutta siinä ne suuhuni sopivat sitten taitavat ollakin. Jos sinulla on takataskussasi reseptejä, jotka saattaisivat kääntää takkini, kuulisin mielelläni niistä kommenttilootan puolella. Parhaat piirakkaohjeet jakoon, kiitos!

Uudenvuoden juhlapöytään sopivat myös:
Sinappinen sieni-sipulipiiras
Kestosuosikkini salottisipulipiirakka