Simppeli ja sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Jokin aika sitten istuin ravintola Espan aamiaispöydässä ja kuuntelin, kun Saku Tuominen kertoi uutuuskirjastaan Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta. Opus on kaukana keittokirjasta, se on ennemminkin ylistys yksinkertaiselle ruokafilosofialle, joka perustuu parhaisiin raaka-aineisiin ja satokauden mukaiseen ajatteluun. Reseptejä kirjassa ei ole, Tuominen vannoi ja vakuutti.

sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Paitsi että on. Vaikka ruokaohjeita ei olekaan painettu reseptimuotoon, ne on kursivoitu kovien kansien väliin, keskelle kertomuksia ja ruokaan liittyviä tarinoita. Oivallusten lomassa Tuominen kertoo, miten hän keittää munat, millainen on hänen aamiaisensa ja mistä peruspilareista hänen keittiönsä rakentuu. Lisäkesalaatiksi valmistuu kuulemma usein sitruunainen kesäkurpitsasalaatti.

Mittoja ei ehkä kerrota, eikä valmistustapoja yksityiskohtaisesti selitetä, mutta ainekset luetellaan ja niiden käsittelyä kommentoidaan. Selatessani kirjaa julkkareissa arvasin, että mieheni ihastuu kirjaan ikihyviksi. Enkä ollut väärässä.

sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Kahden päivän kuluttua hän oli jo selannut kirjan kannesta kanteen, luukuttanut stereoista Saku Tuomisen kokkaukseen käyttämää soittolistaa ja kokeillut muutamaa konkreettista vinkkiä käytännössä. Sunnuntain illalliseksi valmistamansa karitsanpotkan kylkeen hän pyöräytti tuon kuuluisan sitruunaisen kesäkurpitsasalaatin. Se vei kielen mennessään.

Ymmärrän hyvin, miksi sitruunainen kesäkurpitsasalaatti on Tuomisen perheen vakiokalustoa. Avainsanoja ovat raikas hapokkuus, rapsakka rakenne ja hullun hyvin toimiva kokonaisuus. Rakkautta ensipuraisulla, sanoisin. Siksi halusin valmistaa sitä illallispöytään myös Happy Hamletissa.

sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Happy Hamletin konseptiin kuuluu täysihoito. Residenssiviikon hintaan sisältyy aterioiden lisäksi kaikki juomat. Vieraat ovat silti tervetulleita keittiöön, apukädet ovat aina tarpeen. Minä halusin kuvata uuden suosikkisalaattini residenssin mielettömissä maisemissa ja siksi tarjouduin tekemään lisukkeen isännän savustamalle paikalliselle ankalle.

Jestas, kuinka ihanasti sitruunainen kesäkurpitsasalaatti asettui lautaselle kermaperunoiden, vihreän salaatin ja savustetun ankan viereen. Siksi haluan jakaa oman versioni reseptistä myös teidän kanssa. Siitä riittää pieneksi lisukkeeksi neljälle nälkäiselle. Huomioi, että kesäkurpitsaa seisotetaan sitruunamehussa tunnin verran, eli supernopeasti tätä salaattia ei lautasille saa. Testiryhmä rakastui, vaikka kertoi etukäteen karttavansa kesäkurpitsaa kaikissa muodoissaan.

sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

1 keskikokoinen kesäkurpitsa tai kaksi pientä
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
Reilu kourallinen pähkinöitä
Loraus oliiviöljyä
Suolaa ja pippuria
(pecorinoa tai parmesania)
(Yrttejä)

Suikaloi kesäkurpitsa pitkittäin ohuiksi siivuiksi perunankuorijalla, juustohöylällä tai mandoliinilla. Raasta sitruunan kuori ja purista siitä mehu. Sekoita kesäkurpitsasiivut, sitruunamehu, sitruunankuori ja vähän öljyä. Lisää suolaa ja pippuria, ja anna maustua tunnin ajan.

Ennen ruokailua paahda pähkinät pikaisesti kuumalla pannulla ja rouhi niitä vähän pienemmäksi. Nostele salaatti pieneen laakeaan vuokaan, marinadin voit käyttää myöhemmin vaikka pastakastikkeeseen. Kaada kesäkurpitsoille oliiviöljyä ohuena nauhana ja heitä päällimmäiseksi paahdetut pähkinät. Rouhaise vähän mustapippuria ja ripottele päälle vielä pecorinoa tai parmesania ja tuoreita yrttejä, jos sellaisia kotoasi löytyy, vaikka ilmankin pärjäät kyllä.

sitruunainen kesäkurpitsasalaatti

Sulje silmät, kuvittele itsesi Italiaan tai Lounais-Ranskan maaseudulle ja rouskuta menemään!

ps. Sitruunassa marinointi teki kesäkurpitsalle niin suuria ihmeitä, että taidanpa jatkossa käsitellä myös keittiöni vakiorepertuaariin kuuluvan kesäkurpitsatagliatellen samalla tapaa!

Verraton vegelounas: kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

Lihaton lokakuu on pitkä. Olen ollut laiska keittiössä, ja väsyneenä olen tarttunut kaupassa välillä siniseen lenkkiin, tai kaivanut pakastimesta karitsanjauhelihapaketin. Vasemmalla kädellä kokkaaminen on ollut yllättävän vaikeaa, niinpä olen syönyt lounaaksi lähimarketin valmissushia, pakastepelmeneitä tai voileipiä, jos olen muistanut pyytää miestä leikkaamaan leipäviipaleet etukäteen. Yksikätisenä sekään ei nimittäin onnistu. Lihattomasta lokakuusta on siis lipsuttu aika lailla.

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

Kun kokoonnuimme tällä viikolla yrittäjäkollegoiden kanssa kirjoitusleirille Lammille, kyselin kunkin osallistujan ruokatoiveita. Kasviksia kiitos, tai ainakaan ei lihaa joka aterialla, sanoi yksi. Toinen vältteli valkoisia viljoja ja kolmas kaipaili hyväksi havaittuja vegaanisia reseptejä.

Näin tilaisuuteni tulleen, ja pakkasin leirireppuuni Elina Innasen vastikään sitten ilmestyneen ja saman tien Vuoden keittokirja -kisassa kunniamaininnan napanneen Chocochilin arkiruokaa -opuksen pressikappaleen. Vaikka kirja oli seilannut ruokapöydällämme useamman viikon ajan, yhtään reseptiä en siitä ollut vielä ehtinyt kokeilemaan. Testiryhmä oli innoissaan, sillä jokainen heistä toivoi helppoja kasvisvaihtoehtoja arjen ruokarepertuaariinsa. Niitä Chocochilin arkiruokaa on pullollaan, sen kertoo jo kirjan alaotsikkokin: 30 minuutin vegaanireseptit.

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

Testireseptiksi valikoitui Tempeä maapähkinäkastikkeessa. Varioimme reseptiä hieman, sillä uumoilimme, ettei pikkupaikkakunnan kaupoissa välttämättä ole tempeä tarjolla. Vaihdoimme siis varmuuden vuoksi proteiinin ja sen vuoksi nimesin myös reseptin uudelleen: Kaurapalat maapähkinäkastikkeessa.

Chocochilin arkiruokaa on hyvä lisä kenen tahansa kiireistä arkea elämän keittokirjahyllyyn. Ideana on tehdä vegaaniruokaa aineksista, joita on saatavilla tavallisista ruokakaupoista. Siksi alkuperäisessä reseptissä mainitaankin, että sitä on helppo muunnella, ja että tempen voi vaihtaa tofuun ja broccolinin vaikka vihreisiin papuihin.

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

Misotahna tönöttää nykyään kaikkien yhtään isompien kauppojen hyllyillä, ja kun purnukan kerran ostaa, siitä riittää useampaan kokkailukertaan. Erilaisia kasvisproteiineja löytyy hyllymetreittäin hypermarketeista, mutta pienempienkin kauppojen valikoima kannattaa tsekata. Jos suolattua maapähkinävoita ei löydy, voi suolattomasta tehdä suolaista lisäämällä suolaa. Melko loogista vai mitä? Aterian kokkaa 25 minuutissa, ja reseptistä riittää neljälle.

Kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

2 pkt Yosa kaurapaloja
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
150 g broccolineja tai vihreitä papuja
1 rkl öljyä
1 limen mehu
2 tl vaaleaa misotahnaa
3 rkl suolattua maapähkinävoita
400 ml kookosmaitoa
1 tl chilihiutaleita

Lisäksi:
Tuoretta korianteria
Lime
Riisiä

Laita riisivesi kiehumaan. Silppua sipuli ja valkosipuli. Jos käytät broccolineja, halkaise ne puoliksi. Lisää riisit kiehuvaan veteen, että ne ehtivät kypsyä ajoissa. Jos et välitä valkoisesta riisistä, vaihda tilalle kokojyvää tai kiehauta kaveriksi vaikka nuudelit.

Kuumenna pannulla öljy ja lisää sipulit, limen mehu ja misotahna. Kuutioi kaurapalat ja lisää myös ne pannulle. Kuullottele sipuleita ja paista kaurapaloja hetki. Heitä pannulle sitten pavut tai broccolinit, maapähkinävoi ja kookosmaito, ja sekoita tasaiseksi. Anna porista hiljalleen vähintään 5 min. Mausta chilihiutaleilla ja suolalla. Nauti kaurapalat maapähkinäkastikkeessa riisin, tuoreen korianterin ja muutaman limeviipaleen kera.

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

kaurapalat maapähkinäkastikkeessa

Kun muut ryhtyivät aterialle, minä järjestelin pienet ruokakuvaukset kirjoitusleirin kohteeksi valikoituneen Hervon huvilan 1800-luvulta peräisin olevaan keittiöön. Säätämisen yhteydessä oma annokseni ehti jäähtyä, mutta ruoka maistui haaleanakin hyvältä. Voisin siis kuvitella, että se sopii myös lapsiperheen lounaaksi ja kiireisemmänkin päivän illalliseksi. Myös yksinyrittäjä arvostaa nopeasti ja vaivattomasti syntyvää myöhäistä lounasta!

Lihattoman lokakuun boltsibolognese

Uskon kohtuuteen. Olen syönyt jo pitkään kasvispainotteisesti, mutta edelleen löydän lautaseltani välillä lihaa. Kalaa valitsen melkein aina, kun sitä on tarjolla. Eväkkäät ovat vakiovieraita varsinkin viikonloppuisin, ja msc-sertifioiduilla jättikatkaravunpyrstöillä herkutellaan etenkin perjantaisin saunan jälkeen. Koska itsekin olen loppupeleissä sekasyöjä, en aio taivutella kenestäkään kasvissyöjää tai vegaania, mutta kehotan kuitenkin kainosti pitämään edes kerran viikossa kasvisruokapäivän.

boltsibolognese

Jos heviosasto ei houkuttele tai porkkanat tuntuvat pupujen ruualta, kannattaa kokeilla erilaisia lihankorvikkeita. Nyhtiksen ja Härkiksen rinnalle on nimittäin ilmaantunut sen seitsemää sorttia kasvipohjaisia valmisteita, jotka näyttävät, tuntuvat ja jopa maistuvat lihalta. Testaa vaikka kanaa muistuttavia Beanit-suikaleita tai Poutun viime viikolla lanseeraamaa lihatonta burgeripihviä Muuta.

Osallistun meneillään olevaan lihattomaan lokakuuhun, mutta teen sen omalla tavallani. Kuukausi tuo tullessaan useampia juhlia ja illallisia, joissa en voi välttämättä valita kasvisvaihtoehtoa, mutta kotitoimistolla minulla on mahdollisuus päättää mitä syön. Siksi asetankin itselleni haasteen kokata lounaaksi pelkkää vegeä. Ensimmäisenä reseptijonossa seisoo boltsibolognese.

boltsibolognese

Tutkailen tasaisin väliajoin kaupan kylmähyllyjä ja kokeilen uteliaana kaikkea uutta. Maitopohjainen mifu on minusta edelleen järjetön tuote, mutta Yosan kaurapaloihin ihastuin heti ensimaistamalta. Toissapäivänä nappasin lähikaupasta mukaani paketillisen Boltseja – siemenistä ja kaurasta valmistettuja “lihapullia”. Olin törmännyt tuotteeseen monet kerrat sekä valtakunnallisissa medioissa että kollegoideni kanavissa, ja kuullut palleroista pelkkää hyvää. Pakkohan pyöryköitä oli itsekin kokeilla.

Suurin osa viime vuosina kauppojen hyllyille ilmestyneistä vegetuotteista pohjautuu herne- tai härkäpapuproteiineihin. Boltsi on virkistävä poikkeus, sillä pyörykät koostuvat vain ja ainoastaan viljasta, siemenistä, sipulista, öljystä, siirapista ja mausteista.

boltsibolognese

Upotin pallerot bolognesekastikkeeseen ja hauduttelin niitä siellä kymmenisen minuuttia. Keitin lautasellisen tuorespastaa ja annostelin boltsibolognesen pastan päälle. Ripottelin annoksen päälle vähän sormisuolaa ja silputtua minttua ja haarukoin ääntä kohti. Boltsien rakenne on lempeän pehmeä, mutta samaan aikaan rapea, sillä siemenet rouskuvat rapsakoina hampaissa. Boltsibolognese tuntuu maistuvan myös miehelleni, joten annamme yhteistuumin yhdeksän pistettä!

Boltsibolognese kahdelle

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana
chiliä maun mukaan
2 rkl oliiviöljyä
tölkki tomaattimurskaa
loraus punaviiniä
1 rkl hunajaa
1 pkt boltsipyöryköitä
suolaa ja pippuria
(yrttejä)

Silppua sipulit ja raasta porkkana raastimen karkeimmalla terällä. Pilko chili, jos käytät tuoretta. Kuullota sipulit, porkkanaraaste ja chili oliiviöljyssä. Kaada pannulle tomaattimurska, hunaja ja loraus punaviiniä. Myös punaviinietikka käy, mutta lisää sitä maltillisesti, ettei etikka jyrää tomaatin makua. Anna porista vähintään 10 min, mitä kauemmin tomaattikastike saa tekeytyä, sitä syvemmäksi maku muuttuu. Laita pastavesi kiehumaan, lisää boltsit ja anna kastikkeen hautua vielä toiset 10 min.

boltsibolognese

Yksinkertaista, terveellistä, erinomaisen hyvää ja puolessa tunnissa valmista – jatkoon!