Satokausiruokaa: helppo ja nopea tomaatti-parsapasta

Vuonna 2003 asuin muutaman kuukauden Italian Firenzessä. Työharjoittelupaikan lähistöllä oli vaatimaton lounasravintola, jonka kantoi Mozartin nimeä. Pasta-annokset maksoivat 2,50 euroa ja pöytäseurana istui milloin huivipäisiä harmaahapsia, milloin raamikkaita raksamiehiä. Jokaisella edessään syvä lautasellinen höyryävää pastaa ja reilu lasillinen viiniä.

tomaatti-parsapasta

Kastiketta pasta-annoksissa ei ollut nimeksikään. Aito italialainen pasta ei nimittäin koskaan lillu kastikelammikossa, vaan soosia on juuri sen verran, että sitä tarttuu pastan pintaan antamaan makua. Pienillä urilla pastan pinnassa on tarkoitus.

Samaa periaatetta noudatan myös omassa keittiössäni. Jos pastakastiketta on kunnon kattilallinen, siitä syö kaksi henkeä useamman aterian. Kastikkeeseen ei tarvita välttämättä kermaa, tomaattimurskaa tai muutakaan nestettä, hyvä oliiviöljy riittää. Tai voi, jos öljyä ei jostain syystä ole.

tomaatti-parsapasta

Tomaatti-parsapasta syntyi Sallatunturissa, kun käytettävissä oli rajallinen määrä raaka-aineita: nippu tuoretta tankoparsaa, rasiallinen tomaatteja, valkosipulia, sitruuna ja muutamia mausteita. Öljyäkään ei ollut, joten käytin reilusti voita.

Tomaatti-parsapasta

250 g vihreää tankoparsaa
rasia kirsikka- tai miniluumutomaatteja
1 iso valkosipulinkynsi
kuivattua chiliä
voita (ja oliiviöljyä)
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa ja pippuria

Katkaise parsasta puumainen osa taittamalla vartta läheltä kantaosaa, jolloin parsa napsahtaa poikki oikeasta kohtaa. Paista parsoja pannulla voissa 5–6 minuuttia ja nosta sivuun. Parsan ei ole tarkoitus kypsyä lötköksi, vaan jäädä sopivan napakaksi.

tomaatti-parsapasta

Leikkaa tomaatit puoliksi, silppua valkosipuli ja murskaa kuivatut chilit. Lisää pannulle reilusti öljyä (tai voita) ja pyöräytä siinä ensin valkosipuli ja chilit. Lisää sitten tomaatit ja hauduttele noin 10 min. Jos kuitenkin tykkäät syödä pastasi runsaassa kastikkeessa, voit kumota pannulle myös purkillisen tomaattimurskaa. Laita kastikkeen poristessa pastat kiehumaan runsaasti suolattuun veteen (paitsi jos käytät tuorepastaa, joka valmistuu muutamassa minuutissa).

Pilko parsat pienemmiksi ja heitä pannulle tomaattien joukkoon. Purista pannulle puolikkaan sitruunan mehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Kun pasta on valmis, valuta se ja kaada pannulle tomaattien ja parsan joukkoon. Sekoita hyvin ja annostele tomaatti-parsapasta lautasille. Rouhaise päälle vielä mustapippuria ja lorauta hiukan oliiviöljyä. Lupaan, että nälkä lähtee.

tomaatti-parsapasta

Lisää parsareseptejä:
Vihreä parsarisotto
Piparjuurella maustettu parsa-kylmäsavulohipasta
Lampaanpotkaa ja grillattua parsaa

Kotitoimistopäivän kohokohta – arkilounaaksi sieni-punajuuriohratto

Viidestä arkipäivästä kolmena teen töitä kotona. Yleensä istun huonossa ryhdissä sohvalla, läppäri sylissäni ja villasukat jaloissani. Muuttaessani nykyiseen kotiini, askartelin asentamattomien kaappien paikalle työpisteen. Isä höyläsi pöytälevyn mittojen mukaan ja minä sisustin, sen minkä taisin.

Tuossa pienessä syvennyksessä kirjoitin loppuun myös graduni. Se oli hidasta, sillä en tahtonut nähdä tietokoneen näyttöä kyyneleiltäni. Elämänmittaisen parisuhteen päättymisestä oli pari kuukautta. Gradumuistiinpanot ovat edelleen siistissä pinossa nurkkauksessa, mutta läppäriä ei pöydälle enää mahdu laskemaan.

sieni-punajuuriohratto

Työsyvennyksestä on tullut nykyisen mieheni valtakunta. Pöydän pintaa koristavat sulassa sovussa fillarin paikkausvälineet, varakännykät, suksivoiteet ja muut tarpeelliset tavarat, joita diplomi-insinööri voi vapaa-ajallaan tarvita. Minä kasaan keittiön pinnatuoleille tyynypinoja, jotta ergonomiset edellytykset täyttyisivät edes joten kuten. Sohvalla vedän viltin korviini, valun makuuasentoon ja siristelen silmiäni. Ikänäkö on alkanut hiipiä tähänkin talouteen.

Etätyöläisen päivä on hiljainen. Radiota kuuntelen vain aamupalan aikana, sen jälkeen se on pakko sulkea, sillä puhe ja biisit häiritsevät keskittymistä vaativaa kirjoitustyötä. Ensimmäiseksi tarkistan sähköpostit ja siirrän kalenteriin tai muistivihkon to do -listalle reagointia vaativat viestit. Sitten sormet alkavat juosta näppiksellä, kirjaprojektit etenevät, tarjouksia syntyy ja päivän blogipostauskin alkaa hahmottua. Puolen tunnin välein pidän mikrotaukoja, juon lasin vettä, vilkaisen facebookiin ja pelaan ehkä yhden erän candy crushia.

Normaalien ihmisten lounasaikaan tekeminen on yleensä kesken, siksi nautin keskipäivällä vain pienen välipalan. Rouskutan porkkanaa tai parsakaalia ja syön keitetyn kananmunan. Kahden kolmen maissa murina vatsassa yltyy ja on ryhdyttävä etsimään jääkaapista tuhdimpaa tarjontaa. Usein sieltä löytyy aiemmin samalla viikolla kokattua ruokaa, sillä teen aina isomman annoksen kerralla, kun kauhan varteen tartun.

sieni-punajuuriohratto

Tällä kertaa valmista lounasta ei ole, joten päädyn penkomaan pakastimen ja jääkaapin sisältöä, jotta ei tarvitsisi lähteä lähikauppaan. Vihanneslaatikosta löytyy vajaa punajuuripussi, kuivakaapista avattu ohrasuurimopaketti ja pakkasesta pussillinen mustatorvisieniä. Upouutta reseptikansiota selaillessani silmiin tarttuu työväenopiston suomalaista superruokaa -kurssin monistenipusta repäisty sieni-punajuuriohratto. Siispä tuumasta toimeen.

Punajuurien pinnassa on hiukan hometta, mutta päätän kokeilla onneani ja pesen homeen pois. Mukulat ovat kiinteitä, eivätkä kuorimisen jälkeen haise maakellarille vaan raikkaalle punajuurelle. Raastan juurikkaat karkeaksi raasteeksi ja pyörittelen niitä pannulla yhdessä sipulin ja sienten kanssa. Maku on oivallinen. Välillä kannattaa luottaa omiin aisteihin, eikä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä parasta ennen -päivämääristä tai viikkotolkulla jääkaapissa majailleiden ainesten ulkonäöstä. Hävikki muuttuu herkuksi käden käänteessä!

Sieni-punajuuriohratto

5 dl vettä
1 dl esikypsennettyjä ohrasuurimoita
1 tl suolaa
oliiviöljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 pientä punajuurta
3-4 dl tuoreita sieniä tai vastaava määrä pakastettuja tai kuivattuja
puolikkaan sitruunan mehu
(parmesaania tai pecorinoa)
suolaa ja pippuria

Keitä ohrasuurimot pakkauksen ohjeiden mukaan. Ohrasuurimot kypsyvät hitaasti, varaa tähän ainakin 30 min. Silppua sillä aikaa sipulit, kuori punajuuret ja raasta ne karkealla terällä. Jos käytät tuoreita sieniä, paista ne ensin, kunnes kaikki neste on haihtunut pannulta. Siirrä sienet hetkeksi syrjään ja kuullota pannulla sipuleita hetki oliiviöljyssä ja lisää sitten sekaan punajuuriraaste. Hauduttele 5–10 minuuttia ja lisää paistetut (tai sulatetut/liotetut) sienet. Lisää kypsät ohrasuurimot ja pyöräytä sekaisin. Mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Valkosipulin ystävänä pyöräytin päälle vielä pari kierrosta kuivattua valkosipulirouhetta myllystä. Jos haluat, raasta päälle parmesaania tai pecorinoa.

sieni-punajuuriohratto

Myöhäinen lounas on etätyöpäivän kohokohta. Lautasella on itse tehtyä ja omaan makuun maustettua, ja jos jää nälkä, santsata saa. Viime viikolla helmikuinen aurinko lämmitti lasitetun parvekkeen reiluun 20 asteeseen – luksusta, jota ei toimiston työpaikkaruokala todellakaan tarjoa. Sitten onkin aika pienen päivälevon, puolen tunnin nokosten jälkeen vatsa on täynnä ja akut ladattuna. Sekatyöläisen iltavuoro voi alkaa.

Makaronilaatikko ilman ketsuppia, kiitos!

Olin omituinen lapsi. Lempiruokiani olivat kananmunakastike keitetyillä perunoilla, jauhemaksapihvit puolukalla sekä munuaislaatikko – tai kusloora, kuten isäni ruokalajia nokkelasti kutsuu. Kun luokkakaverit riemuitsivat kouluruokalan pinaattilettupäivästä, minä kasasin lautaselle pelkkää porkkanaraastetta ja puolukkahilloa. Sen sijaan koulussa tarjoiltua kanaviillokkia ja verilettuja, niitä minä rakastin.

makaronilaatikko

Täysi-ikäiseksi vartuttuani perspektiivini laajeni huomattavasti. Maistan kaikkea, mitä eteen kannetaan. Siirrän ennakkoluulot päättäväisesti syrjään, sillä jos en kokeile, en voi tietää pidänkö ruuasta vain en. Edelleen yritän sitkeästi opetella tykkäämään oliiveista, sinihomejuustosta ja sahramista, mutta toistaiseksi suhteeni näihin voimakkaisiin makuihin ei ole kehittynyt edes kaveriasteelle.

Myös suhteeni sipseihin on herättänyt ystäväpiirissä huomiota. En pidä perunalastuista, enkä ole ikinä ostanut sipsipussia kotiin, ellei tuparitarjoiluja lasketa. Juustonaksut haisevat järkyttävän pahalle ja raffelit maistuvat lähinnä sahajauholta. Olen sisarussarjani musta lammas, sillä kaikki kolme pikkusiskoani ovat oikeita sipsirohmuja.

Suklaalevykin saattaa säilyä kaapissani kuukausia. Syön palan silloin, toisen tällöin. Kahden palan jälkeen suu kieltäytyy syömästä, sokeriöverit on saavutettu. Irtokarkkeja imeskelen lähinnä leffateatterissa. Silloinkin vatsa menee sekaisin useammaksi tunniksi.

makaronilaatikko

Sitten on vielä se ketsuppi. Tasaisin väliajoin testaan, miltä se kieleni päällä tuntuu ja maistuu. Toistaiseksi nautin tomaattini kuitenkin mieluiten itse keitetyssä kastikkeessa, tuoreina tai puoliksi kuivattuina. Edes lapsena en halunnut Felixin punaista lautaselleni. Makaroonilaatikon lisukkeena söin puolukkaa, ranskalaisia rouskutin sellaisenaan ja grillikioskillakin pyysin annokseeni kaikki mausteet paitsi ketsupin.

Kun menneellä viikolla mielessä viivähti kerran jos toisenkin perinteinen makaronilaatikko, päätin kokeilla toisenlaista lähestymistapaa. Äitini kokkaama makaronilaatikko on tehty munamaitoon, miehen lapsuudessa makaronit imivät itseensä maidon sijaan lihalientä. Minä päädyin kokeilemaan, miltä maistuu pasta bolognese uunissa haudutettuna. Keitin bolognese-kastikkeen ja kaadoin sen lihaliemen kera makaronien sekaan. Santsasimme ruokaa kahteen kertaan, joten tämä versio perinteisestä arkiruuasta taitaa jäädä jatkossakin osaksi keittiömme repertuaaria!

Tomaattinen makaronilaatikko

1 iso sipuli
2–3 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
400 g naudan jauhelihaa tai härkistä
1 prk tomaattimurskaa
2 dl vettä
1 dl punaviiniä
kuivattua chiliä
suolaa ja pippuria
n. 400 g täysjyvämakaroneja
1/2 litraa liha- tai kasvislientä
oliiviöljyä paistamiseen

Silppua sipulit ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Kuullota oliiviöljyssä ja lisää pannulle sitten jauheliha tai härkis. Paista kypsäksi ja kaada sekaan tomaattimurska. Huuhtele murskapurkki parilla desillä vettä ja lisää se pannulle. Lorauta joukkoon myös vähän punaviiniä. Kiehauta kastike ja mausta se chilillä, suolalla ja pippurilla. Lämmitä liha- tai kasvisliemi, anna tomaattikastikkeen porista pannulla sillä aikaa.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Ota tarpeeksi suuri vuoka ja kaada siihen sekä makaronit että bolognese-kastike. Makaroneja ei keitetä, ne kypsyvät vuoassa paiston aikana. Sekoita makaronit ja kastike keskenään, lisää sen jälkeen liha- tai kasvisliemi. Paista uunin keskitasolla n. 50 minuutin ajan. Jos haluat pinnasta rapean, käännä kiertoilma viimeisen kymmenen minuutin ajaksi päälle. Jos uunissa ei ole kiertoilmatoimintoa, nosta vuoka muutamaksi minuutiksi grillivastusten alle.

makaronilaatikko

Erityisen maistuvaa miedon tulinen makaronilaatikko on ulkoilun tai pitkän hiihtolenkin jälkeen. Kahden insinöörin keittiö suosittelee!