Grilli päälle ja salaatti tulille – lämmin kasvissalaatti fetalla ja kurkkukastikkeella

Mökkiruokia miettiessä on tullut selailtua kaikenlaisia julkaisuja. Pidän silmällä somehittejä, etsin houkuttelevia reseptejä instagramista, plärään kirjaston keittokirjoja ja tsekkaan lehtien tarjonnan. Hesarin torstaisin ilmestyvää ruokaliitettä odotan eniten, mutta usein petyn sen mielikuvituksettomiin ehdotuksiin. Kesäkuussa kuitenkin tärppäsi. Grillatuista kasviksista, murustetusta fetasta ja kirpeästä kurkkukastikkeesta sekoitettu lämmin kasvissalaatti kiinnosti niin paljon, että otin siitä kuvan ja tallensin sen puhelimeeni tulevia mökkiviikkoja ajatellen.

grillattu kasvissalaatti

Heinäkuun puoleenväliin mennessä reseptiä on ehditty testata jo kolme kertaa. Lämmin kasvissalaatti koristi juhlapöytää juhannuksena, tyydytti nälän tyttöjen iltana ja hurmasi tavallisena torstaina, kun istuimme Hannan ja kaksosten kanssa mökin verannalla.

Minun versiotani ei oikeastaan voi enää kutsua alkuperäisen reseptin tavoin fattoush-salaatiksi, sillä jätin pois yhden olennaisimmista ainesosista: pitaleivän. Lähipiirissäni on keliaakikkoja ja vaaleille viljoille yliherkkiä, joten pitaleivän palaset on tieten tahtoen unohdettu. Gluteenitontakin pitaleipää on kyllä olemassa, mutta mökkipaikkakunnan kyläkaupan valikoimista sitä on turha etsiskellä. Salaatti toimii erittäin hyvin ilmankin.

grillattu kasvissalaatti

Ohjetta voi muutenkin varioida sen mukaan, mitä vihanneksia sattuu jääkaapin alalokeroista löytymään. Viimeisimmällä kokkauskerralla lähimarketin munakoisolaari ammotti tyhjyyttään, joten ostimme tilalle kesäkurpitsaa. Sekin sopi salaattiin erinomaisesti, vaikka onkin makumaailmaltaan munakoisoa miedompi.

grillattu kasvissalaatti

Tämä kesäsalaatti on varsin mainio mökkieväs, sillä ainekset säilyvät hyvin, eikä mitään kovin erikoisia mausteita tarvita. Sumakkia saa jo suomalaisistakin ruokakaupoista ja granaattiomena on ollut jo vuosia vakiovalikoimaa. Huomasin muuten, että mitä kauemmin tuo etelän hetelmä on hedelmäkorissa maannut, sitä helpommin siemenet irtoavat hedelmänpuolikasta mätkimällä, eikä monimutkaisempia metkuja tarvita. Lämmin kasvissalaatti ruokkii 3–4 aikuista.

grillattu kasvissalaatti

Lämmin kasvissalaatti eli grillattuja kasviksia, fetaa ja kurkkukastiketta

1 isompi munakoiso (tai kesäkurpitsa)
4 isohkoa paprikaa, mieluiten eri värisiä
1 rasia kirsikkatomaatteja
(2–3 pitaleipää)
1 pkt fetajuustoa
1/2 granaattiomena
rypsiöljyä, suolaa, mustapippuria, sumakkia

Kastikkeeseen tarvitset:
1 valkosipulinkynsi
1 dl oliiviöljyä
2 tl sitruunamehua
2 tl sumakkia
½ tl sokeria
¾ tl suolaa
2–3 rkl tuoretta minttua hienonnettuna
15 sentin pala kurkkua

Leikkaa munakoisot noin sentin siivuiksi ja ripottele niiden päälle pikkuisen suolaa. Annan siivujen itkeä sen aikaa, kun teet kastikkeet, katat pöydän ja pilkot paprikat. Pilko kurkunpala pieniksi kuutioiksi, hienonna minttu ja sekoita kaikki ainekset sekaisin pienessä kulhossa. Kanna lautaset ja muut syömävälineet tässä vaiheessa pöytään, jottei lämmin salaatti jäähdy kattausta odotellessa.

Lämmitä tässä vaiheessa myös grilli valmiiksi. Pilko sitten paprikat isoiksi lohkoiksi. Pyyhi munakoisot talouspaperilla ja heitä ne samaan kulhoon paprikoiden ja kirsikkatomaattien kanssa. Lorauta joukkoon rypsiöljyä ja rouhaise päälle suolaa ja pippuria. Sekoita hyvin.

Grillaa kasviksia, kunnes ne pehmenevät ja saavat väriä. Lado kuumat kasvikset tarjoiluvadille ja murustele niiden päälle feta (ja halutessasi pitaleipä). Kaada kastike salaatin sekaan ja koristele koko komeus granaattiomenan siemenillä ja minttutupsuilla.

grillattu kasvissalaatti

Haarukoi kohti ääntä ja nauti!

Paistettua halloumia ja mietteitä mökkimaisemissa

Istun lasiverannalla ja ihailen järvimaisemaa. Kuikkapariskunta lipuu laiskasti rantavedessä, ja lokit puolustavat poikuettaan niin, että korvissa soi. Hetki sitten taivas pimeni ja kasteli kasvimaan ja istutuslaatikot, nyt pilvet rakoilevat ja aurinko valaisee häikäisevän kirkkaan sateen jälkeisen mökkimaiseman. Jos lintujen elämöintiä ei lasketa, on hiiren hiljaista. Kunnes käpytikka lentää jysähtäen päin verannan ikkunaa ja saa sydämeni hyppäämään kurkkuun. Punapää ei ollut milläänsäkkään, vaan lennähti lähimpään puuhun toipumaan takaiskusta. Hyvä niin, sillä kolmessa pesästään lautaverannalle kupsahtaneessa kovaonnisessa peiponpojassa oli jo tarpeeksi saalista viikatemiehelle.

Elämä on hidastunut, mutta tekemättömyyden tuomaa ihanan tylsää olotilaa pitää vielä hetki jaksaa odottaa. Naputtelen konetta vimmatusti, jotta voin ensi viikon jälkeen laskeutua lomalle. Palkollisena vietetyt kuuden viikon kesälomat ovat vain hatara muisto jossain takaraivon tietämillä. Toisaalta, nyt voin valita, milloin työni hoidan. Kun istun intensiivisesti näppäimistön äärellä maanantain ja tiistain, voin ottaa rennosti riippumatossa keskiviikon ja torstain. Tai siis voisin, jos olisi lämmin, tai mittarissa edes yli 15 astetta. Suomen kesä panee tällä hetkellä parastaan, jos metereologien karttoja katsoo, voisi luulla olevan huhtikuu.

paistettua halloumia

Päivärutiinit ovat mökillä yksinkertaisia. Heräät, käyt aamu-uinnilla (jos uskallat), keität teetä, syöt pitkän aamiaisen, teet hetken töitä, tuijottelet järvelle, seuraat lintujen perhe-elämää, kuuntelet, kun tikka hakkaa, syöt, kun on nälkä, nukut, kun nukuttaa, naukkailet viiniä, jos tekee mieli. Yhdentoista aikaan haukottelet, kömmit kirjan ja yöpaidan kanssa kahden peiton alle ja nukahdat kuikan haikeaan huutoon.

Vieraita tulee ja menee. Tuovat ruuat ja viinit mukanaan, nukkuvat pari yötä ja jättävät (kesä)paratiisin haikein mielin. Kummityttö piirsi eilen mökkikirjaan minut ja itsensä käsi kädessä, laukkasi keppihevosellaan pitkin metsäteitä ja pelasti veden varaan joutuneita öttiäisiä, aina kun muilta askareiltaan ehti. Pikkusiskonsa leikki koiraa ja pomppi pitkin kuvitteellista agilityrataa, opetteli yatzyn sääntöjä ja yritti huijata Unossa.

Siskonlapset olivat odottaneet mökkiolympialaisia koko alkukesän. Niinpä maistelimme ja tunnistimme sokkona hedelmiä, juoksimme kilpaa, askartelimme kilpalennokkeja, ajoimme punaisella lasten muovimopolla ja tunnistimme lintujen ääniä. Kilpailu oli tiukka, eikä siitä selvitty vammoitta. Tähdet voittivat Timantit yhdellä pisteellä, mutta tärkeintä oli hauskanpito, rantavedessä kahlaaminen ja kimaltelevat glittertatuoinnit.

Ruokaystävä saapui pähkinävoi ja hoisinkastike laukussaan. Kesärullien pyörittäminen oli yllättävän vaikeaa, mutta lopputulos niin maukas, että jäljelle jäänyt riisipaperi kieputetaan kauden vihannesten ja nuudelien ympärille taatusti tässä kesän aikana. Seurueen pienin ruokavieras ahmi shakshoukaa kuin vanha tekijä ja viihdytti tiskivuorolaista paiskomalla puukauhalla kivasti kaikuvaa metallikulhoa.

paistettua halloumia

Melkein kahden ja puolen viikon vierasputken (ja erinäisten juhlapäivien) jälkeen on hyvä olla hetki yksin. Tehdä rästitöitä, syödä, lukea, antaa ajatuksille tilaa, litkiä viiniä ja herätä omassa tahdissa. Ja pelätä ihan pikkuisen hämärtyvän illan huussireissua ja seudulla liikkuvia metsien kuninkaita. Mesikämmenen apajille ja mustikkametsään uskaltaudun vasta, kun seuraavan viikon seuralaiset saapuvat. Mies raataa kaupungissa vielä reilun viikon. Sen jälkeen läppäri sulkeutuu meiltä molemmilta, ja oikea kesä saa vihdoinkin alkaa.

Yksin mökkeilevän ruokavalio on sekin yksinkertainen. Autoa ei ole, ja lähikauppa on 10 kilometrin päässä. Toisaalta, kuiva-aineita, hyvin säilyvää jääkaappitavaraa ja tuoreita vihanneksia on hamstrattu kaappeihin niin paljon, että ostoksille tuskin tarvitse mummopyörällä polkaista. Sen sijaan voi vaikka pyöräyttää tomattien seurassa paistettua halloumia ja keittää kattilallisen pastaa. Niin ovat lounaat kahdelle seuraavallekin päivälle lämmitystä vaille valmiina. Paistettujen halloumien resepti on napattu Värikästä vegeä -keittokirjasta* (saatu kustantajalta pressikappaleena), määrästä riittää kahdelle lisukkeeksi tai yhdelle pääruuaksi. Hauduttelemalla vähän pidempään saat erinomaisen pastasoosin. Niin minä aion seuraavaksi tehdä.

Paistettua halloumia

2 rkl oliiviöljyä
1 pkt halloumia
1 kypsä pihvitomaatti tai pari pienempää
1 valkosipulinkynsi
tuoretta chiliä maun mukaan
lempiyrttejä
suolaa

Leikkaa tomaatti siivuiksi ja halloumi puolen sentin viipaleiksi. Pieni chili ja valkosipuli. Lämmitä paistinpannu ja lorauta sille pari ruokalusikallista oliiviöljyä. Lado tomaatit alimmaiseksi, lisää päälle halloumiviipaleet ja ripottele viimeiseksi vielä valkosipuli, chili ja suola. Anna paistua reilut viisi minuuttia, lisää halutessasi yrttisilppua ja tarjoile joko lisukkeena tai pastan seuralaisena.

paistettua halloumia

Yksinkertaista ja kovin kielenvievää, kuten mökkiruuan kuuluukin!

Mutkatonta mökkiruokaa: nektariinigazpacho

Makeaa ja suolaista samalla lautasella – mitä tuumaatte, onko se uhka vai mahdollisuus? Vielä muutama vuosi sitten olisin pudistanut tiukasti päätäni ja kallistunut uhkan puolelle, mutta nykyään ryntään kokeilemaan reseptiä heti, kun tuollaiseen yhdistelmään törmään. Niinpä, kun kylmän tomaattikeiton somekommenteissa muisteltiin Vaimomatskuu-blogin viileää nektariinikeittoa, etsiydyin välittömästi ruokaohjeen äärelle. Nektariinigazpacho on mitä parhainta helleruokaa, ja hellepäiviähän on heinäkuussa taatusti tulossa, vaikka ennuste nyt näyttääkin lähinnä kolealta toukokuulta.

nektariinigazpacho

nektariinigazpacho

Nektariinigazpacho on erinomaista mökkiruokaa, sillä se valmistuu nopeasti eikä vaadi kuumentamista. Ainekset heitetään kulhon pohjalle, sitten sauvasekoitin surraamaan ja lopuksi maustetaan. Tadaa – makuhermoja hivelevä keitto on valmis! Parhaimmalta soppa maistuu viilennettynä, mutta menee alas kyllä huoneenlämpöisenäkin, etenkin jos heittää sekaan muutaman jääpalan.

Juhannusaatto helli meitä helteillä, joten siitähän se ajatus sitten lähti. Lounas valmistui alta aikayksikön ja siihen saatiin upotettua niin auringon pehmentämät nektariinit kuin vesimelonin jämätkin. Viimeksi mainittu ei alkuperäiseen reseptiin sisälly, sen verran uskalsin säveltää omiani. Kurkkua piti säästää tsatsikiin, joten keksimme korvikkeeksi vesimelonin, sisältäväthän molemmat pääosin vettä. Sisko toivoi keittoon ruokaisuutta, joten paistoimme oheen pienen kulhollisen kuutioitua halloumia. Sitä saivat nälkäisimmät lusikoida mielin määrin keiton päälle.

nektariinigazpacho

nektariinigazpacho

nektariinigazpacho

Koristelussa luovuus rokkaa. Meillä esteetisten elementtien virkaa toimittivat nektariinisiivut, syötävät ruohosipulin ja orvokin kukat, silputut kevätsipulin varret sekä kämmenellä murskattu rosepippuri. Tuoretta chiliäkin olisin halunnut käyttää, mutta toinen punaisista hedelmistä oli jo hukkunut marinoidun kaalin mausteliemeen. Nättiä oli näinkin. Reseptistä riittää lounaslautasellinen neljälle, alkukeittona se sopinee jopa kahdeksalle!

nektariinigazpacho

nektariinigazpacho

Nektariinigazpacho neljälle

5 nektariinia
2 keltaista paprikaa
1 sipulin valkoinen osa
3 pientä valkosipulin kynttä
n. 5 cm siivu vesimelonin neljänneksestä
n. 15 cm pätkä kurkkua
1 tuore punainen chili
Loraus eli n. 1 rkl viinietikkaa
Reilu loraus eli puoli desiä oliiviöljyä
Sopivasti suolaa
Tujaus rosépippuria
(halloumia)

Puolita nektariinit ja poista kivet. Lohko paprikat, pilko sipulivesimeloni ja pätki kurkku pienemmäksi. Silppua chili ja valkosipuli ja heitä kaikki edellämainitut syvän kulhon pohjalle tai tehosekoittimeen. Lorauta perään viinietikkaa (käytä sherryversiota, jos on!) ja hyvää oliiviöljyä. Surauta sileäksi sauvasekoittimella tai blenderillä, mausta ja nosta jääkaappiin vähintään tunniksi viilentymään.

nektariinigazpacho

Jos nälkä ei odota, kaiva pakastimesta tai kylmälaukusta reilusti jääpaloja ja annostele keitto niiden kanssa lautasille. Kuutioi ja paista halutessasi kuivalla pannulla yksi paketti halloumia. Koristele soppalautaset ja nautiskele mausta ja silmänruoasta!